Vuoden 2023 tilinpäätös

Taas on vuosi vierähtänyt edellisestä osinkoraportista.

Jos vuosi 2022 oli mollivoittoinen sijoitusmarkkinoilla, niin ei viime vuonnakaan päästy helpolla. Välillä tuntui, että teki mitä tahansa, niin pieleen meni. Marraskuussa alettiin kuitenkin ottaa tukevaa etunojaa talouden toipumiseen ja pörssikurssit korjasivat vauhdilla. Oma kokonaisuus jäi karvan verran plussalle kaikkien elinkustannusten jälkeen.

Ranskassa tuli vietettyä aikaa melkein puolet vuodesta ja ”kakkosasunnon” hankinta ei ole kaduttanut missään vaiheessa. Päinvastoin. Täällä tulee helposti ikävä Välimeren värejä ja aurinkoa.

Vaatimaton huvialus Cannesin rannalla.

Saavuin takaisin Suomeen joulukuussa ja pääsin heti nauttimaan paukkupakkasista ja liukkaista jalkakäytävistä. Ensimmäisen viikon olin henkisesti asennoitunut siihen, että joka reissulla kaatuu oikein kunnolla. Onneksi toistaiseksi on pysytty pystyssä. Aamulla kun herää, täytyy oikein kellosta tarkastaa, onko aamu vai ei. Päivänvalosta sitä on vaikea päätellä.

Juuri nyt voi katsella ikkunasta lumimyräkän jälkiä. Talon eteen kurvannut auto jätti alustansa muoviosat hankeen. Repeämän ääni kuului meille asti mutta niin vain toveri jatkoi matkaa. Kaupungin kunnossapito on varmasti työssään jossakin, muttei täällä. Puistossa näkee miten mummot etenevät hangessa reilussa etukenossa. Hitaasti mutta varmasti. Saattavat taas etätyöläiset huokaista helpotuksesta – autokorjaamot ja hinausfirmat toki hierovat käsiään.

Vaihtoehtoisesti voi viettää aikansa hangessa.

Keskuspankit vetävät nyt henkeä ja markkinat odottavat vesi kielellä ohjauskorkojen laskua. Inflaatio on toki laantunut, mutta vielä ei olla siinä kuuluisassa tavoitetilassa (parin prosentin nurkilla). Yhdysvalloissa työmarkkinat vetävät edelleen ja viime viikolla saatiin toivottua korkeampi inflaatioluku. EKP otti eilen macho -miehen roolin eikä lupaillut koronlaskuja. Tästä saatiin heti Eurooppaan ahdistusta ja markkinat kuittasivat koko alkuvuoden nousun pois.

Geopoliittiset jännitteet jatkuvat. Ukrainan tilanteen lisäksi on saatu entistä ikävämpi tilanne Israelissa. Hamaksen nuijimisessa näyttää olevan huono hyötysuhde, kun siviilejä jää iskujen alle täysin suhteettomasti. Sen verran olisi kyllä Hamaksen pitänyt perehtyä Vanhaan Testamenttiin, että olisi ymmärtänyt, että vähintäänkin silmä silmästä -periaatteella mennään.  

Suezin kanavalle on saatu samalla uusi kriisi, kun Iranin tukemat huthit ovat iskeneet milloin milläkin kalustolla valtamerilaivojen kimppuun. Moni varustamo on reitittänyt laivansa uudelleen kiertämään Afrikan. Tämä on myrkkyä paitsi varustamoille myös kaikelle Euroopan ja Aasian väliselle kaupalle. Siinä ottaa siipeensä niin metsäteollisuus kuin Euroopan kaasuun perustuva energiahuolto. Näihin iskuihin onkin jo reagoitu sotilaallisesti ja tämä varmasti jatkuu. Nyt on sitten päästy iskemään huthien asevarastoihin Jemenissä ja taas voidaan siirtää Gazan rauhantavoitetta reilusti eteenpäin. Jottei asiat olisivat liian helppoja, Iran on aloittanut iskut omien rajojensa ulkopuolelle ja Pakistankin virittelee arsenaaliaan.

Suomessa hallitusta testataan Venäjän ”hybridivaikuttamisella” ja käytetään pakolaisia – jälleen kerran – aseena länsivaltioita vastaan. Nyt on itäraja taas ainakin kuukauden kiinni. Oma oletus on, että näitä pakolaisia suojaavia kansainvälisiä sopimuksia joudutaan vielä rukkaamaan moneen kertaan. Joko sopimuksia tai niiden tulkintaa. Selvää on, että tilanne, jossa itänaapuri masinoi tuhansia ”pakolaisia” tänne, on kestämätön. Aidot turvapaikanhakijat kärsivät samalla, mutta näinhän se on ollut jo pitkään muissakin Euroopan maissa. Isossa Britanniassa laki ”laittomien” siirtämisestä Ruandaan odottamaan asiansa käsittelyä etenee.

Ukraina on jäädyttänyt tilanteen asemasotaan ja vaikka Venäjän tappiot ovat huomattavasti suuremmat, ei tilanne ole paljoakaan parantunut. Eurooppa taas istuu asevarastojensa päällä ja antaa niitä vähemmän kuin Ukrainalla olisi tarvetta. On myös huomattu, ettei Euroopassa ole panostettu ollenkaan riittävästi omaan asetuotantoon. Toivottavasti nyt on herätty.

Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat uusi kysymysmerkki. Jos Trump nousee taas valtaan, niin kaikki kortit jaetaan uudelleen. Ehti jo yhdessä puheessa kehua, kuinka hyvät välit hänellä on Vladimiriin. Kolmas maailmansota on jo joko meneillään tai ainakin kovin lähellä.

Jottei tilanne olisi liian helppo Suomessakaan, niin on ammattiyhdistysliike taas barrikadeilla. Vanha tuttu AKT pisti Suomen julkisen liikenteen poikki juuri silloin kun saavuin Ranskasta. Helsinki-Vantaalla oli mielenkiintoinen tilanne, kun busseja oli erittäin vähän. Siellä sitten oli saatu liikkeelle kaikki mahdolliset taksikuskit, jotka olivat edes joskus ajaneet autoa. Autovuokraamoon oli sadan ihmisen jono. Ulkomaiset opiskelijat kulkivat suu pyöreänä etsimässä olematonta paikallisbussia Helsinkiin. Meillä kävi tuuri, kun Turun linjan bussi ajoi normaalisti. Puolen tunnin viivästys, kun odotimme Kehä kolmosen nurkilla Helsingistä saapuvaa syöttöliikennettä, oli kaikkien mielestä oikein hyvä juttu. Pääasia että perille päästiin.

Seuraavaksi sitten pannaan Nesteen öljynjalostamo kiinni. Saattaa olla, että Nesteellä ollaan entistä tyytyväisempiä siihen, että seuraava biopolttoaineiden panostus päätettiin tehdä Rotterdamiin. Tulee mieleen vanhat ajat, jolloin merimiesunioni suojeli suomalaisten merimiesten etuja niin hyvin, ettei Suomen lipun alla oikein aluksia enää näkynyt.

PAM heitti lakkovaroituksen, jolla saadaan hotellit, ravintolat ja marketit kiinni. Lentoliikennettä uhataan taas, kun kerran hiihtolomatkin lähestyvät. Nähtäväksi jää kuinka syvän kuopan ammattiyhdistysten ”suosio” saa kun rivikansalaisten elämää hankaloitetaan riittävästi. AY-liikkeen kannatus on ollut monet vuodet laskussa ja heidät nähdään yhä useammin muinaisjäänteenä. Televisiossa näkyvät tutut naamat, jotka saavat V-käyrän nousemaan jo ennen kuin avaavat suunsa.

Samaan aikaan nostetaan ihmisten työmotivaatiota tuomalla julki laskelmat, joiden mukaan keskipalkkainen pääsee 22 vuoden työuran jälkeen eläkkeellä juuri ja juuri samaan tulotasoon kuin ei päivääkään työssä ollut sosiaalihiihtäjä. Julkisuuden sankareita ovat myös ne, jotka kieltäytyvät tekemästä mitään työtä koskaan, koska työ on riiston väline. Tai elämäntapataiteilijat, joiden mielestä varastaminen tarpeeseen on täysin hyväksyttävää ja muiden kannattaa kääntää katseensa, jos sellaista näkee. Meillä taitaa olla edessä loistava tulevaisuus.

Itse olen katsellut salkkujen kansainvälistä hajauttamista uusin silmin. Jos viime vuonna Helsinki oli maailman toiseksi surkein pörssi, niin en ole vakuuttunut, että koko alamäki kuitattaisiin näillä eväillä. Viro käyttää tällä hetkellä 3,5 prosenttia BKT:stä puolustusmenoihin ja laskee että aikaa sotaan on kolmesta viiteen vuotta. Ehkä Suomessakin kannattaa tällä kertaa kuunnella pikkuveljen varoituksia tarkemmalla korvalla. Kansainvälinen hajautus saattaa olla perusteltua tästäkin näkökulmasta.

Viime vuoden osingot olivat seuraavat:

osingot-2023Lataa

Osinkojen kokonaismäärä ylitti edellisen vuoden ja tähän voi olla tyytyväinen. Luvuissa edelleen sama laskentamalli eli arvo-osuustilien tulot ennakonpidätysten jälkeen ja sijoitusvakuutusten ”nollaverolla”. Laskennallinen verovelka toteutuu sitten joskus, mikäli vakuutuksista nostetaan varoja eikä muita pääomatulojen tappioita ole realisoitu vastaavasti.

Uutena välineenä työkalupakkiin avasin Nordnet -sijoitusvakuutuksen, jonne olen alkanut kerätä norjalaisia osakkeita. Näiden osingot pitäisi nyt saada tuloutettua sinne ilman ylimääräistä askartelua osinkojen ennakonpidätysten takaisinhakemisesta. Ensimmäiset yhtiöt ovat monialayhtiö Orkla, kalanfirma Austevoll, öljy-yhtiö Aker BP ja varustamo Stolt-Nielsen. Kaikki maksavat hyvin osinkoa ja samalla saan tätä kansainvälistä hajautusta.

Ilonaiheet salkuissa ovat olleet vähissä. Tuntuu ettei oikein mikään sektori kukoista. Kuukauden sisään saadaan varmaan viime vuoden viralliset tulokset ja nähdään, kuinka syvällä uidaan. Osinkosijoittajia kritisoidaan usein siitä, että tuijottavat vain osinkoja. Oma kokemus on, että osinkoehdotus kertoo yrityksen luottamuksesta tulevaisuuteen. Mikäli ne leikataan kokonaan, on syytä olettaa, että vaikeuksia on – vaikka usein tämä viestitään tarpeena panostaa enemmän tulevaisuudessa niin hyvin tuottavaan toimintaan.

Viime vuoden moka oli varmaan Intrum. Perintäfirma osti liian kalliilla saatavia markkinoilta, joutui tekemään mittavia alaskirjauksia ja joutui itse maksamaan niin korkeaa korkoa rahoituksestaan, että jäi puun ja kuoren väliin. Toimitusjohtaja vaihdettiin ja vähän aikaa sitten talousjohtajakin lähti uusiin haasteisiin. Osingonmaksu lyötiin jäihin ainakin kahdeksi vuodeksi. Tyhjensin position salkusta ja katselen koska osaketta uskaltaisi taas ostaa. Luultavasti kalliimmalla kuin myin.

YIT olisi pitänyt myydä vuosia sitten, nyt taitaa olla turha murehtia. Vaikka optimisti toki tietää, että osake voi aina pudota vielä 100 prosenttia. Exel Composites tarpoo syvällä ja voin olla tyytyväinen siitä, että positio on minimaalinen. Nordean aikoinaan suosittelema HusCompagniet kilpailee YIT:n kanssa salkun surkeimpana. Koskenkorvaan ei voinut luottaa viime vuonna, Anora Group on pudonnut yli 40 prosenttia vuodessa. Toimitusjohtaja vaihtui sielläkin ja luultavasti keskitytään enemmän tuloslaskelmaan kuin maailman vähäpäästöisimpään väkijuomaan.

Jos jotakin positiivisuutta pitää hakea, niin Tokmanni ja Puuilo ovat pärjänneet mallikkaasti. Nordeakin on piristynyt, ehkä osinkotuotto saa muutkin painamaan ostonappia. Sammosta irronneesta Mandatumista tuli kertaheitolla kansanosake ja sieltä voidaan odottaa ”ylimääräisten” varojen jakoa ainakin muutama vuosi eteenpäin. Ihmiset voivat nyt sitten tutustua vakuutusmatematiikkaan ja vakuutussopimusvelan diskonttauskoron muutoksiin. Oma veikkaus on, että aika harva ymmärtää vuosikertomuksen kaikki rivit.

Energiasijoituksissa Fortum on noussut syvimmästä kuopastaan, ranskalainen Engie on pärjännyt hyvin ja espanjalainen Enagas kuroi kiinni osingonmaksun. Kaikkia näitä tarvitaan joka päivä. Valtiot ovat toki herkästi kukkarolla laatimassa milloin minkäkin laista veroa tai ”ydinvoimamaksua”.

Rakentaminen on syväjäädytetty ja ensin pitäisi saada purettua myymättömien asuntojen varasto. Siellä on luultavasti pientä kehitystä parempaan suuntaan, vaikka kiinteistönvälittäjien horinoihin kannattaakin suhtautua varauksella. Asumistukijärjestelmää uudistetaan vihdoinkin. Ehkä päästään vihdoin tilanteeseen, jossa ei enää puolet väestöstä nauti asumistukea. Jos se tarkoittaa jossakin yleistä vuokratason laskua, niin parempi niin.

Yle Arenalla on nähtävissä mielenkiintoinen dokumentti elämästä Monacossa. Siellä kiinteistöveijari kehui loputtomalla kiinteistöjen arvonnousulla ja 100 000 euron neliöhinnoilla. Välillä tuntui, että pääkaupunkiseudulla neliöhinnat ja ihmisten palkat olivat jo aikoja sitten irtautuneet toisistaan. Ehkä nyt otetaan korjausliike kohti terveempää hinnoittelua. Markkinathan ne hinnat toki määräävät.

Itsellä on laukut otettu esille ja parin viikon päästä pitäisi taas siirtyä lumettomaan ympäristöön. Rantabulevardeja ja aurinkoisia terasseja on todellakin ollut ikävä.

Tänään näyttää taas olevan laskettelupäivä.

Toivottavasti tästä vuodesta saadaan kuitenkin parempi sijoitusvuosi.