Avainsana: nordea

Vuoden harmain päivä

On huomenna, lupaili juomavalmistaja. Verhot avatessaan voi kerrankin todeta, että mainostaja puhuu asiaa. Saattaa olla jopa oikeassa siinä, että yrityksen tuotteilla voisi lievittää tuskaa. Täytynee kokeilla.

Lähdimme Ranskasta Suomea kohti 19.10. Paluumatkaan oli varattu vajaa viikko. Jälkikäteen voi todeta, että rytmitys, jossa päivittäiset kilometrit pyörivät välillä 400-700 km, oli onnistunut. Jäi vielä aikaa ja energiaa tutustua välietappeihin.

Lyonissa olen käynyt ennenkin ja se on tutustumisen arvoinen paikka. Ranskan toiseksi suurin kaupunki, Côtes du Rhône ja Beaujolais -viinialueiden keskellä. Lyon on ollut Ranskan taloudellinen keskus jo 1400 -luvulla ja kisa Pariisin kanssa jatkuu edelleen, vaikka Pariisi onkin suurempi ja hallinnollinen keskus. Logistisesti kaupunki on mainiossa paikassa ja sen ympärillä onkin paljon kuljetus- ja varastointikeskuksia. Hotellista jäi mieleen autohissi, jolla pääsi alakerran parkkipaikkaan. Kysyivät etukäteen auton mitat ja olivat sitä mieltä, että mahtuu. Mahtuihan se. Peruutin osoitettuun ruutuun ja aavistelin jo silloin, että pois pääsy voi olla haasteellista. Haaste toteutui ja aamulla noin vartin vekslaamisen jälkeen sain auton peruutettua mutkitellen samaan hissiin. Matkaseuralainen väitti, että suomalaiset voimasanat kuuluivat hyvin kadulle asti. Sekin tuli testattua, että hissin seinästä peiliin jäänyt viiru lähtee pois käsidesillä. Illallisen nautimme Chez Grand Mere -ravintolassa, Vanhan kaupungin kellarissa. Hauska paikka, jonka kulkuteistä ja paloturvallisuudesta Suomen viranomaisilla olisi voinut olla eriävä mielipide.

Lyonin muraaleja

Lyonista Luxemburgiin. Maksullinen moottoritie, jonka hinnoittelu piti huolen siitä, että sai ajaa kaikessa rauhassa 130 kilometriä tunnissa sen kummemmin jarruttelematta. Tätä kokemusta tuli Saksassa ikävä. Luxemburgissa yövyimme paremmassa hotellissa, jossa oli Michelin- tähden ravintola. Konsepti oli selvästi suunniteltu parisuhdematkailuun – tai sellaiseen pyrkiville. Ottivat yhteyttä etukäteen ja kysyivät, olisiko tarvetta ruusunterälehdille sängyllä, belgialaisille tryffeleille tai eksoottisille hedelmille. Pettyivät vastaukseen ja ehdottivat että josko kuitenkin 760 euron Dom Perignon -pullo laitettaisiin jäissä pöydälle. Tämäkin tarjous jäi käyttämättä. Huone oli kyllä reissun paras ja se, että auto oli pihalla parkissa melkein ikkunan alla, rauhoitti mieltä.

Chez Grand-Mere Lyon

Viimeinen yö Cannesissa jäi vähän levottomaksi, kun matkaseuralainen herätti aamukahdelta ja sanoi että autoomme murtaudutaan. Oli herännyt siihen, että askeleet kadulla olivat loppuneet juuri meidän kohdallemme. Aivan oikein, siellä oli auton takaluukku auki ja kun seuralainen oli huutanut ikkunasta että ”What the F*** are you doing in our car?” kaveri oli mutissut jotain ja poistunut rauhallisesti paikalta. Olen vakuuttunut, että varas huomautti seuralaiselle, että Ranskassa puhutaan ranskaa. Ja totta onkin, että moinen huutelu englanniksi on sangen kyseenalaista. Autosta ei oltu viety mitään, edes viinilaatikot ja hanhenmaksa eivät olleet kelvanneet. Oliko murtomies ehkä raitis vegaani? Mitään murtojälkiä ei ollut ja epäilen että on käytetty skanneria, joilla saa kuulemma keskuslukitukset auki.

Muutaman sata metriä asunnoltamme sijaitsevan komissariaatin kohdalla tapahtui nyt alkuviikolla puukotus, jossa 37 -vuotias algerialainen koputti poliisiauton ikkunaa. Poliisi avasi ikkunan ja sai välittömästi puukosta kaulaansa. Tämän jälkeen kaveri ehti huitaista kakkoskuskin paikalla ollutta naispoliisia ennen kuin takapenkin nuoret poliisiharjoittelijat ampuivat häntä kolmesti. Kaveri oli vielä todennut puukottaessaan että ”profeetan nimissä”. Tämä, alun perin Italian kautta tullut, pakolainen oli toiminut aikansa putkimiehenä ja päättänyt itsekseen toteuttaa jumalan tahtoa. Luotiliivit pelastivat poliisin. Puukottajakin jäi henkiin, vaikka muutama leikkaus onkin jouduttu tekemään. Taas on rajoilla tulijoita, Suomeenkin. Toivottavasti osaamme kotouttaa paremmin. En nimittäin ole vakuuttunut siitä, että Suomen poliisi olisi saanut alle 10 sekunnissa ammuttua kolme kertaa.

Saksassa osataan leipoa leipää ja sämpylöitä.

Saksassa pysähdyimme vielä opiskelijakaupunki Münsterissä. Polkupyöräkaupunki. Rautatieaseman edessä oli pyöräparkki, jossa pyöriä oli pinottu kahteen kerrokseen. Saksassa kun oltiin, niin Ordnung muss es sein. Seisoimme tumput suorina liikennevaloissa eikä yhtään autoa näkynyt missään. Mutta kun oli punainen valo, niin saksalainen seisoo ja odottaa. Sen verran piti suorittaa sopeutumista Ranskan jälkeen, että useamman kerran piti muistuttaa itselleen, että nyt luterilainen seisoo vain ja odottaa. Ranskassa liikennevaloissa ei olisi seissyt kukaan. Pyöräilijöillä oli omat liikennevalot eikä yhtään ”jalkakäytäväpyöräilijää” näkynyt missään. Liikenteen saa näköjään sujumaan, jos haluaa. Illallinen nuorisomestassa, joka oli täpötäynnä ja jossa musiikin volyymi ohitti teollisuuslaitoksen konesalin. Kaupungista jäi mieleen vanhat rakennukset, opiskelijat, pyörät ja leivät. Mikähän siinä on, että jos haluaa hyvää leipää, täytyy mennä Keski-Eurooppaan? On rapeaa kuorta, siemeniä, pähkinöitä ja tuore, tuoksuva sisus. Ei muovisia ”perhesämpyläpakkauksia” tarjoushintaan.

Fillariparkki Münsterin rautatieasemalla

Loppumatka meni lautalla Travemunde – Malmö ja ajelulla Ruotsin läpi. Sen siirtymän paras kokemus oli ”vaatimaton” lounas Löfstadin linnassa. Pysähtymisen arvoinen paikka.

Så skall man luncha. Löfstad Slott.

Olen nyt ollut Suomessa kolmisen viikkoa ja täytyy tunnustaa, että paluu Ranskaan tuntuisi hyvältä ajatukselta. Ensin pitäisi vain saada hoidettua vanhustenhoidon haasteet. Epäilen että elämme myös hyvinvointivaltion suhteen kuplassa. Monenlaista kuvittelemme saavamme mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää. Katsomalla nuoren Jack Nicholsonin tähdittämän elokuvan ”Yksi lensi yli käenpesän” saa aavistuksen siitä miltä kultaisen vanhuuden asuinpaikat näyttävät, kun omat voimat ja kyvyt ehtyvät. Hoitotestamentti kannattaa tehdä. Hinnoittelu yksityisellä puolella taas on sellainen, että ehkä promille suomalaisista eläkeläisistä pystyy sen maksamaan itse.

Terveystalolta, Mehiläiseltä ja Pihlajalinnalta eivät työt lopu, maksajista vain saattaa tulla pulaa. Se, että joku luulee ratkaisun olevan hallituksen Sote-uudistus, kertoo hyvästä mielikuvituksesta. Tietenkin tavoitteena voi olla se, että kaikilla on asiat yhtä huonosti.

Pörssissä yritettiin ottaa luulot pois lokakuussa. Aika hyvin ovat hetekan jouset kuitenkin kestäneet. Inflaatiota ei kiistä enää kukaan. Korkealla mennään ja kun tavarasta on monesti pulaa, on helppo nostaa hintoja. Nyt mantra menee niin, että kyseessä on tilapäinen, poikkeuksellisista olosuhteista johtuva, inflaatiopiikki, joka tasoittuu viimeistään 2022. Korot nousevat hyvin hitaasti Fedin lopetellessa tukiostojaan. Asuntovelallinen voi hengittää helpottuneena vielä pitkään. Normaalit kuluttajat näkevät hinnannousun erityisesti bensapumpulla, jossa on menty yli 2 euron. Luxemburgissa hinta oli muuten 1,47 e/l (menomatkalla 1,37 e/l). Vihreät ovat luvanneet että tämä on vasta alkua.

Mielenkiintoinen pörssivuosi. Yleensä yritän olla kohtuullisen passiivinen osinkosijoittaja, mutta tänä vuonna on tullut väkisinkin kirnuttua salkkua. Tuloksena yli 250 000 euron myyntivoitot/myyntitappiot -netto. Positiivinen ongelma sanoisi joku. Kun osinkotulot ovat karvan yli 160 000 euroa, niin tästähän voisi vetää johtopäätöksen, ettei tuo osakkeiden osto- ja myyntitoiminta niin hölmöä olekaan. Osinkotuloista erityiskiitos Nordealle. Onneksi on vielä muistissa ajat, jolloin tähtitreidaajan tulokset tuppasivat menemään miinukselle.

Kaava meni niin, että tuli useita onnistuneita kauppoja, joista saatiin pienempiä voittoja. Sitten iso munaus, joka nollasi voitot tehokkaasti. Eli eiköhän tässä pysytä vanhassa suunnitelmassa: hajautettuun salkkuun hyviä osingonmaksajia, eri toimialoilta, eri maista. Mukavinta olisi ostaa hyviä yhtiöitä kohtuulliseen hintaan ja kun kurssit heiluvat, tähän on ajoittain myös mahdollisuuksia. Ja olisi toki hienoa jos osinkovirta olisi kasvavaa.

Alkuviikosta saatiin energiaa Start Up -yrittäjille. Wolt myytiin osakevaihdolla Yhdysvaltoihin tähtitieteelliseen 7 miljardin hintaan. Siinä ehti ministeritkin jo innostua ja kehua kuinka tähän päästiin yhdessä ja nimenomaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Pääomaa oli toki tullut otettua hieman Ruotsistakin. Onnittelut myyjille! Vielä harras toive siitä, että numerot muuttuvat jossakin vaiheessa myös oikeaksi rahaksi. Ihannetapauksessa ostajan osakekurssi nousee edelleen ja myyjät saattavat alkaa suunnitella rakettia Marsiin, niin kuin noilla summilla on tapana.

Sinänsä jos katsoisi asiaa kyynisesti, niin kyseessä on järjestelmä, jossa voit ottaa ravintolayrittäjältä jopa 25-30 %:a myyntitulosta ja käytät työvoimaa, jolla on omat työvälineet, vastuu kaikesta ja vaatimaton palkkaus. Ja hyvin vähän tai ei ollenkaan oikeuksia. Sisiliassa syntyi aikoinaan saman tyyppinen konsepti, sekin kansainvälistyi.

Tämän konseptin kysyntä perustuu ihmisten laiskuuteen ja saamattomuuteen. Kun ei kerta kaikkiaan jaksa mennä ravintolaan syömään eikä mutsikaan laita safkaa. Ei jaksa edes seistä sähkökäyttöisen laudan päällä, joka veisi ravintolaan, ei kato nappaa. Olisi myös kiva napostella irtokarkkeja ja katsoa Netflixiä, luuri siis käteen. Wolt. Foodora. Uber Eats. Oma kokemuksemme Woltista rajoittuu siihen, että naapureille kantavat milloin minkäkin näköiset kuskit ruskeita kasseja. Me taas vaihdamme ovikoodeja ja pyyhimme rappukäytävän kaiteita käsidesillä.

Ei ihme, että turkulaisen kuuluisan pizzayrittäjän pizza taksi -konsepti epäonnistui. Hän reagoi markkinan paineeseen niin että ”Soita meille ja tilaa pizza. Me tilaamme sinun pizzallesi tavallisen taksin. Taksin maksat erikseen.”. Ei oltu ihan ajanhermolla. Eikä ollut edes Uberiä.

Alustatalous, peliteollisuus ja näiden arvostustasot eivät aina aukea maallikoille. Pankinjohtajan Excelissä pitkään tappiota tuottaneen ja korviaan myöten veloissa olevan yrityksen hinta ei ole 7 miljardia, vaikka käyttäisi mitä kasvuprosenttia tai diskonttokorkoa. Logiikka menee kuitenkin niin, että Growth is King ja jos/kun pääset oman sektorisi Googleksi, niin taivas on rajana – tai oikeastaan – mitään rajaa ei ole. Ostajan kurssi taas nousee, kun näyttää maagista kasvua käyttäjissä ja kansainvälistä kasvua. To the Moon.

Niille, jotka nyt miettivät miksei itse ollut moisessa mukana, voin lohduttaa, että alustatalouden (ja monen muun ”trendin”) start up -yrityksiä nousee kuin sieniä sateella. Rahaa kerätään tälläkin hetkellä ja moni yrittäjä on päättänyt olla uusi Richard Branson tai Elon Musk. Kylmä fakta on se, että ylivoimaisesti suurin osa ajaa seinään ja sekä yrittäjä että rahoittajat nuolevat haavansa. Sitten vain leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Siksi on erinomaista, että joku välillä onnistuu ja vielä tässä mittakaavassa.

Itse olen ollut useammassa hankkeessa mukana ja muutamassa mukana edelleen. ”Lottopapereita” sanoi yksi sijoittaja. Totta. Toisaalta, jos aihe kiinnostaa, niin ainahan muutaman ruudukon vai panna vetämään. Nytkin matkailu- ja elämysalantoimija Doerz kerää rahaa. Olen siitä merkinnyt muutaman osakkeen jo aikaisemmilla kierroksilla. En todellakaan odota investoinnilta mitään. Välillä on kuitenkin mukava katsoa, kun toisessa todellisuudessa elävät painavat hullun lailla hommia. Ja kukapa tietää, josko tulevaisuudessakin taas joku onnistuu.

Salkkuliikkeet:

OSTOT

  • Metso Outotec 7,88 8,07 8,39 8,33 8,42
  • Exel Composites 7,60 7,60 7,24 7,32
  • Omega Healthcare 25,30 25,75 25,11
  • Enagas 19,42
  • Citycon 6,95 7,04
  • Telia 3,52  
  • Uponor 20,56 20,20 19,45
  • Nobia 5,31 5,51
  • Tokmanni 19,68 20,48
  • Sampo 44,87
  • Terveystalo 11,27

MYYNNIT

  • Nobia 5,64 5,52 5,63 5,65 5,49
  • Telia 3,42 3,41
  • Metso Outotec 9,58  

Ruotsalaisen keittiövalmistaja Nobian kanssa olen pelannut pingistä. Kurssi on heilunut sen verran että välillä myyntiin ja välillä ostoon. Pitkällä tähtäimellä saattaa olla hyvä sijoitus mutta nyt on heilunut melkein joka päivä +- 2,5 %.

Sampo alkaa olla hinnoissaan mutta otin hiukan lisää.

Exel Composites sai aikaan hyvän liikevaihdon kasvun. Vaikeudet Yhdysvalloissa ja nousevat raaka-aine ja logistiikkakulut rokottivat tulosta. Firmassa on tekemisen meininki.

Harvian suhteen minulla oli jo 60,00 euron myyntitoimari valmiina mutta en painanut enteriä koska veroja olisi tullut taas rajusti lisää. Nyt sitten odotellaan mihin kurssi päätyy jatkossa. Firma kasvaa edelleen loistavasti ja ennen kaikkea kannattavasti mutta eipä tuo kovin halvalta juuri nyt näytä. Jatkossa tilanne voi toki olla toinen.

Metso Outotec hyötynee raaka-aineiden hinnannoususta ja kasvavasta talouden toimeliaisuudesta. Otin välillä vähän voittoja sisään myymällä pienen siivun.

Citycon ja Omega Healthcare kumpikin ainoastaan osinkovirran takia salkussa. Josko osinkovirta kattaisi mahdolliset kurssilaskut.

Uponor… Raaka-aineet rokottavat, megatrendit suosivat. Tähän asti on pärjännyt hyvin aika pirstaleisella markkinalla.

Tokmannin suhteen iski ahneus ja otin lisää. Osinkopaperi, jonka kurssikehitys on ollut komeaa. Business on helppo ymmärtää. Toivottavasti joulusesonki menee mukavasti ja myytävää tavaraa riittää. Olivat reagoineet ajoissa logistiikkahaasteisiin.

Enagas on espanjalainen kaasun siirtämiseen ja varastointiin keskittyvä yritys. Kun Espanjassa on asetettu rajoja rahan tekemiselle, ovat laajentuneet kansainvälisesti ja – ainakin siltä näyttää – kannattavasti.

Vuodenvaihde lähestyy. Aika monessa salkussa tehdään varmaan vuosisiivousta ja nyt pitäisi sitten arvata vaikuttaako tämä kursseihin. Pienivaihtoisissa yrityksissä saattaa tulla lisää hintaheiluntaa ja silloin voi laittaa käden alle, mikäli likviidiä riittää. Mielelläni myisin itsekin jotakin tappiolla mutta punaiset rivit ovat aika vähissä. Tälle on muuten oikein termi ammattipiireissä: Harvesting Losses. Tappioiden sadonkorjuu.

Inflaatiota kannattaa seurata ja Fedin kommentteja niin kuin aina. Oman osansa soppaan tuovat geopoliittiset jännitteet. Euroopan Unionia viedään välillä – maallikon mielestä – kuin markan rahaa. Toivottavasti löydämme lääkkeet hybridisotaan ennen kuin siitäkin tulee pandemia. Eikä koronakaan näytä olevan taltutettu. Vielä saa koronapassin leimata useamman kerran ennen kuin rajat ovat ihan oikeasti auki.

Olen nyt sitten oikein virallisesti ranskalainen veronmaksaja. Toki vain lomakiinteistön osalta. Erilaisia kiinteistö- ja asumisverolappuja on saatu ja ne on voinut jopa maksaa. Ilman ranskalaista pankkitiliä. Muu toiminta onkin edelleen tukevasti Suomen verokarhun hellässä syleilyssä.

Mukavaa vuoden harmainta viikonloppua.

Kaikki paitsi turpeenpoltto on turhaa

Poliittisen näytelmän Oscarit on jaettu ja voittajaksi kruunattiin keskustan Annika Saarikko. Velkaantuminen otettiin haltuun ylittämällä vuoden 2023 itse asetettu menokehys 500 miljoonalla.

Työllisyyttä hoidetaan taikatempuilla ja tilastonikkaroinnilla. Kun työllisyyden itseasetettu 75 % tavoite on mahdoton saavuttaa, siirretään aikarajaa hamaan tulevaisuuteen. Työllisyyttä heikentävät toimenpiteet kuten aktiivimallin purku, vero- ja etuuspäätökset sekä perhevapaauudistus on saatu tehtyä jopa etuajassa.

Työn vastaanottamiseen ei ketään painosteta, sehän olisi vastoin poliittista ideologiaa. Työttömyysturva on edelleen kytketty ammattiliiton tai työttömyyskassan jäsenyyteen, vaikka maksajiksi kelpaavat kaikki – nekin, jotka eivät edes teoriassa ole turvan piirissä. Tässä kahden luokan kansalaisten malli toteutuu parhaiten.

Keskustalla olisi ollut mahdollisuus kaataa vihervasemmistolainen hallitus. Sen sijaan tyydyttiin turpeenpolton rajojen lievennykseen ja saatiin muutama vuosi lisäaikaa energiatuotannolle, jossa ei ole vähääkään järkeä. Ja jos oikein saadaan potkittua tölkki maaliin, niin eiköhän kohta nosteta pöydälle uudet ”veroneutraalit” maakuntaveromallit.

Jatkamme velkaantumista miljoona euroa tunnissa. Kannattaa painottaa jälkikasvulle kieliopintoja. Voivat sitten päättää itse, minkä maan velkoja työurallaan maksavat. Ei tainnut Hjallis Harkimo aikoinaan ymmärtää, että ”oman liikkeen” perustaminen johti tähän hallituspohjaan. Saattaa mennä Suomen historian kalleimpiin virheisiin.

Korot ovat edelleen alhaalla, vaikka välillä on nähty pienen pieniä normalisoitumisen merkkejä. Inflaatio nostaa päätään lähinnä raaka-aineiden hintanousun mukana. Palkkainflaatiota ei vielä näy. Valtion velanhoitomenoille yhden prosenttiyksikön koronnousu tietää muuten 1,7 miljardin vuotuisia lisämenoja. Ennustan, että tämäkin testataan vielä oikein käytännössä.

Sitä odotellessa hallitus on ottanut 30 miljardia lisävelkaa ”koronan taltuttamiseksi”. Menoautomaatteja tulevillekin vuosille on rakennettu tarmokkaasti.

Sijoitusrintamalla voi todeta, että meneillään on paras pandemia koskaan. Kurssit ovat nousseet suhisten ja sekä Suomessa että Yhdysvalloissa tehdään pörssiennätyksiä. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, kun muistetaan talouteen pumpatut jättimäiset rahamäärät.

Olin aikoinaan kuuntelemassa erään kotimaisen saaren suurimman pankin esitystä korkorahastosta. Salkunhoitaja oli erittäin innostunut tuotteestaan ja selitti silmät välkkyen taktiikkaa, jossa ratsastettiin korkokäyrällä, riskejä karttaen. Mykistävän esityksen jälkeen kysyin, josko rahastossa olisi mitään heikkouksia. Pitkän mietinnän jälkeen pankkiiri totesi että ”on siinä yksi: meidän kanssamme verojen maksulta ei voi välttyä”. Voitto on näet varma. Näin olikin.

Itsellä alkaa olla tämä konkreettinen ongelma: tappiolliset positiot loistavat poissaolollaan kaikissa salkuissa ja verojen maksu näyttää vääjäämättömältä. Ongelma on toki positiivinen, vaikka mieluiten maksaisi toisen tyyppiselle hallitukselle.

Osinkoja on kilissyt salkkuun tähän mennessä 69 680 euroa. Monet yhtiöt ovat siirtyneet maksamaan osingon useammassa erässä, joten positiivinen kassavirta tulee jatkumaan pitkin vuotta. Muutama isompi potti, kuten Fortum, Sampo ja Nordea, odottaa vielä yhtiökokouksen päätöstä – tai EKP:n ”siunausta”.

Salkkuliikkeet:

MYYTY

Enagas18,41
Telia3,553,49
Citycon7,35
YIT4,74
Orthex8,92
Rapala7,17,89,3
Tokmanni22,18

OSTETTU

Sampo36,42
Nobia6,26
Sanofi83,884,2885,6
AbbVie88,46
TietoEvry27,2427,5727,2428,21
Orthex6,82
Cloetta2,59
Kemira13,713,66
Citycon7,457,297,32

Suurimmat omistukset: Nordea, Tokmanni, Harvia, Citycon, Fortum, Rapala, Sampo, Kemira, Aktia ja Lassila & Tikanoja. Uponor nousee hyvää vauhtia kohti TOP 10 -listaa.

Olen edelleen tehnyt parhaani pitääkseni talouden pyörät liikkeessä. Keittiöremontti valmistui ja lopputulokseen voi olla tyytyväinen. Noblessan keittiö näyttää juuri siltä kuin pitikin ja asennus meni vallan mainiosti. Nyt voi vähän säätää kylpytiloja, vaikka suurempi remontti siellä onkin vuorossa vasta ensi vuonna.

Olen työllistänyt myös maalareita, sähkömiehiä, kirvesmiehiä ja putkimiehiä. Saa nähdä saadaanko kotitalousvähennykseen positiivisia muutoksia. Vasemmistoliitolle se tekee tiukkaa, vaikka sen konkreettisempaa ja tehokkaampaa elvytystä saa hakea. Huono puoli on toki se, että etu ihan oikeasti johtaa työsuoritukseen. Ei sellainen peli vetele.

Suomen terveydenhuollon järjestelmää on taas päässyt tutkimaan. Koronatesteissä pitäisi käydä ja siellä juokseekin väkeä vallan mainiosti. Ei maksa kävijälle mitään ja kovin hyvin toimii. Paitsi jos pitäisi saada koronatodistus lentoyhtiölle. Silloin lysti maksaa 300 euroa, mikäli et keksi itsellesi oireita ja pääse siten vapaamatkustajien joukkoon.

Taitaa käydä niin, että saan käytettyä Finnairin pisteet edes johonkin. Lentopisteet ovat muutenkin olleet tapetilla, kiitos Valtion tarkastusviraston ja meneillään olevan case Tytti Yli-Viikarin. Ehkä siitä seuraa se, että sekä valtio että kunnat alkavat tarkemmin katsoa, missä ja miksi erilaiset seminaarit järjestetään.

Samat ohjeet sain aikoinaan ”systeemin osaajalta” kun varasin omaiselle hammaslääkäriä. ”Pitää olla sietämätön tuska ja akuutti tilanne”. Soitin ajanvaraukseen, kun potilas aikansa vikisi vaivojaan. ”Oletko katsonut suuhun? Miltä siellä näyttää?”, kyseli hammashuollon virkailija.

Totesin että vaikka olenkin monen alan erikoisasiantuntija, en koe olevani hammaslääkäri. Sillä kertaa aika järjestyi. Näitä ja vastaavia kuvioita meillä on julkinen sektori täynnä. Ei riitä tarve – ”systeemi” pitää osata.

Toukokuulle varatut lauttapaikat piti siirtää syksyyn. Teoriassa Ruotsin ja Saksan läpi olisi voinut ajaa, kunhan olisi ottanut koronatestit juuri oikeaan aikaan. Luultavasti Ranskan 10 kilometrin liikkumisrajoitus puretaan 3.5. ja ehkä ajo olisi ollut mahdollista 06-19. Yhtälössä oli kuitenkin niin monta kysymysmerkkiä, että tuo reissu siirtyy syksyyn. Varasin sen sijaan Lufthansan liput ja alan nyt perehtyä eri dokumenttien ja erilaisten koronatestien kirjoon. Jos kaikki menee niin kuin elokuvissa, olen muutama viikko vapun jälkeen taas Rivieran maisemissa.

Sielläkin on vielä monenlaista rajoitetta. Aurinko kuitenkin paistaa ja ikuiset ilopillerit Krista Kiuru, Sanna Marin ja Kirsi Varhila loistavat poissaolollaan paikallisessa televisiossa. Macron on muutenkin parempi esiintyjä, vaikkei hänenkään sanomansa evankeliumista käy.

Mukavaa vappua ja muistakaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveiset siitä, että ”jo vuoden 2022 vappuna voidaan ottaa hieman vapaammin”.

Kilot, miltsit ja jaardit

Joka alalla on oma slanginsa. Sijoituspalstoilla kerrotaan ostoista kiloissa eli tuhansissa euroissa. Haaveena saattaa olla miltsin eli miljoonan salkku. Järjestin kerran asiakastilaisuuden, jonne saapui osakeanalyytikko pääkaupungista. Asiakkaat katselivat silmät pyöreinä, kun maalattiin kuvaa niin ja niin monen jaardin potentiaalista. Tässä vaiheessa jouduin tulkkaamaan ja kertomaan että kyseessä ei ole englantilainen – vajaan metrin – mittayksikkö vaan miljardi eli tuhat miljoonaa.

Viime päivinä olemme saaneet lukea, että hallitus vippasi taas jaardin. Mielenkiintoisinta on se, että kukaan ei ole millänsäkään. Mieli saattaa muuttua, kun alamme maksaa näitä jaardeja takaisin.

Pörssin sanotaan ennustavan reaalitaloutta noin puoli vuotta etukäteen. Nykytilanteesta voimme päätellä, että Covid 19 -pandemia on ohi keväällä 2021 ja sen jälkeen maailmantalous kukoistaa taas. Yhdysvaltoihin on saatu uusi presidentti ja saattaa hyvinkin olla, että edellinen saadaan ulos Valkoisesta Talosta tammikuussa.

Omien salkkujen tilanne on parantunut kohinalla. Maaliskuun pohjilta on noustu ”miltsillä”. Nousu on ollut yllättävän tasaista. Marraskuussa saatiin vielä reilumpi nykäisy ylöspäin. Kirjoitin 16.3. otsikolla ”This too shall pass” (https://parempisuunnitelma.wordpress.com/2020/03/16/this-too-shall-pass/) ja niinhän siinä kävi. Tällä kertaa – niin kuin monesti aikaisemminkin – kannatti pysyä pörssissä. Mennyt kehitys ei tietenkään ole tae tulevasta.

Lähdimme lokakuun puolessa välissä Cannesiin. Tarkoituksemme oli palata vasta marraskuun lopulla mutta huomattavasti kiristyneet koronavarotoimet herättivät huolen siitä, että saatamme jäädä mottiin määrittelemättömäksi ajaksi ja palasimme etuajassa. Nizzassa on lentokentän liikenteestä hävinnyt noin 90 prosenttia. Strategia näyttää olevan muutaman isomman kentän pitäminen hengissä. Yhteydet Pariisiin, Frankfurtiin, Amsterdamiin ja Lontooseen toimivat kohtuullisesti, muut täysin satunnaisesti. Valitsimme itse KLM:n reitityksen Amsterdamin kautta ja reitti toimi erittäin hyvin. Koneet täysin ajallaan ja vaihtoaika Amsterdamissa alle tunti.

Ranskassa käytettiin lähes poikkeuksetta kasvomaskia sisätiloissa ja kaduilla liikkuessa. Tavarataloihin, paikalliselle torille, joukkoliikenteeseen tai ravintoloihin ei päässyt edes sisälle ilman maskia. Käsidesiä oli saatavilla joka paikassa. Ravintolassa kerättiin yhteystiedot siltä varalta, että tartunta todetaan myöhemmin. Alkoholin myynnille ja kauppojen aukiololle asetettiin rajoituksia. Kokoontumisrajoitukset olivat tulleet voimaan jo aikaisemmin.

Viimeisellä viikolla asetettiin ulkonaliikkumiskielto 21-06. Vähän sen jälkeen ilmoitettiin täydellisestä ulkonaliikkumiskiellosta. Ulos pääsi vain erillisen lomakkeen kanssa ja korkeintaan kilometrin päähän kotiosoitteesta. Puhelimeen sai ladattua applikaation, johon sitten runoiltiin syy liikkumiselle ja kellonaika. Kaikki ravintolat, baarit ja kahvilat suljettiin. Take Away – onnistui. Määräysten jälkeen tartuntojen määrä on lähtenyt nopeaan laskuun ja rajoituksia hellitettiin viime lauantaina. Saa nähdä, saadaanko joulun pyhien jälkeen uusi piikki lukumäärissä.

Matkaseuralainen pyöräili kyllä huomattavasti kauempanakin kuin kilometrin päässä olettaen, että viranomaisia ei voisi vähempää kiinnostaa polkupyörällä liikkuva keski-ikäinen nainen. Näin olikin. Katsoimme aikoinaan Lontoon Tate Galleryssa videoesityksen aiheesta, kuinka olla näkymätön – How to be invisible. Yhtenä ratkaisuna oli ”ole yli 50-vuotias nainen””Be a Woman over 50”. Näytti toimivan.

Moni ihmettelee miksi tartuntamäärät ovat Ranskassa korkeita, vaikka suojautuminen on huomattavasti Suomea tiukempaa. Emme keksineet muita syitä kuin tiheämmän asukasmäärän neliökilometrille, vierastyöläiset puutteellisissa asumisoloissa ja erilaisen käsityksen perheestä. Ranskassa perhe kattaa lapset, vanhemmat, isovanhemmat, sedät, tädit, serkut, kummit ja kummin kaimat. Lapset lähtivät syksyllä kouluun ja nuoriso opiskelemaan, vapailla viikonlopuilla tavattiin sitten koko klaani ja tartuntapintaa riitti. Suurkaupunkien joukkoliikenne on myös sangen potentiaalinen tartunnan aiheuttaja.

Ravintoloissa huomasi myös puheliaisuuden. Kun Suomessa Antti ja Pekka juovat tuoppinsa, ei välttämättä montaa sanaa vaihdeta ja ilta on silti ollut onnistunut. Ranskalaisessa ravintolapöydässä ei ollut hetkenkään hiljaisuutta, kun käytiin ankaraa debattia kuranteista aiheista.

Itsellä oli koko ajan sangen turvallinen olo. Mietin missä kävin ja mihin aikaan. Käytin kasvosuojaa ja maalaisjärkeä. Vantaalla otettu testikin oli aivan odotusten mukainen eli negatiivinen. Emme siis tälläkään kertaa olleet koronalinkoja.

Matkustushäpeääkään en ole koskaan ymmärtänyt edes käsitteenä. Enemmän olen ollut iloinen siitä, että olen voinut auttaa paikallisia yrittäjiä pysymään hengissä. Aamulla saattoi nauttia aamukahvit parvekkeella pikeepaita päällä ja päivällä lounaan terassilla, auringon paisteessa. Oli myös mukava nähdä, että asunnolla oli kaikki hyvin ja sovitut huonekalujen toimitukset olivat menneet juuri niin kuin piti.

Salkkua on tullut veivattua tavallista ahkerammin. Olen ostanut välillä pieniä positioita, odottanut muutaman viikon ja ottanut voitot kotiin. Rohkeille treidaajille on ollut hyvät kelit. Osinkojakin on taas alkanut tippua salkkuun. Muutama tavallista parempi nousijakin on osunut salkkuun. Harvian kehitys on ollut vertaansa vailla ja pitkän odotuksen jälkeen Rapalakin on kirinyt ylös kuopastaan.

Myynnit

  • Aktia, kevennetty ohuesti hintaan 9,33
  • Uponor, myyty pieni positio hintaan 15,76
  • Harvia, kotiutettu voittoja myymällä pieni osa hintaan 17,80
  • Lassila & Tikanoja, myyty kymmenesosa hintaan 13,32
  • Citycon, myyty siivu hintaan 7,04 ja 7,13
  • Telefonica, ostettu ja myyty 2,75 ja 3,05/2,87
  • Wärtsilä, tätä tuli ostettua ja myytyä. Lopputuloksena tyhjä positio.
  • YIT, myyty vähän reilummin hintaan 5,10
  • Atria, ostettu 8,94 ja myyty viikkoa myöhemmin 9,50

Ostot

  • Telia, ostettu 3,42
  • Nordea, ostettu 6,35
  • Tikkurila, ostettu useammassa erässä 13,42 13,50 ja 14,12
  • Kemira, useampi osto 10,68 / 11,82 / 10,70 / 10,72 ja myyty 12,03
  • Fortum, myyty 17,70 ja ostettu takaisin 17,36
  • GlaxoSmithKline, ostettu 15,36 ja myyty 15,50
  • Enagas, ostettu 19,63
  • Elekta, ostettu lisää hintaan 10,34
  • KraftHeinz, lisätty hintaan 26,13

Osinkoja saatu lokakuun alusta 13 646,46 euroa

  • Aspo, 823,90
  • YIT, 3 629,60
  • GlaxoSmithKline, 208,47
  • Tesco, 441,00
  • Harvia, 1 132,40
  • Nokian Renkaat, 350,00
  • Kemira, 1 781,50
  • Telia, 1 434,35
  • Tikkurila, 804,87
  • Cloetta, 874,02
  • AbbVie, 168,65
  • Altia, 1 997,70

Sen verran on ollut aikaa järjestellä seurantaa, että nyt pystyn vihdoin näkemään kokonaisomistuksen tietylle osakkeelle kaikissa salkuissa.

TOP10 positiot ovat nyt: Nordea, Citycon, Tokmanni, Fortum, Harvia, Lassila & Tikanoja, Aktia, Kemira, Rapala ja Altia.

Muuten olen pyrkinyt pitämään myös kotimaan taloutta pystyssä käynnistämällä keittiöremontin. Jonkinlainen ostosignaali saattaisi olla se, että neljästä yrityksestä, joilta pyysin tarjouksen, ainoastaan yksi pystyi tarjoamaan ratkaisun ja hinta-arvion reilussa viikossa. Muilla oli kovasti työkiireitä.

Ostin hieman ruotsalaisen Nobian osakkeita, vaikken heiltä keittiötä tilannutkaan. Keittiötasot otan Loimaan Kiveltä, joka on ennestään tuttu yritys. Jos Loimaalla liikutte, niin kannattaa käydä heidän Kivicenterissä katsomassa kuinka monenlaista kiveä hyllystä löytyy. Ja jos ei löydy hyllystä, niin tilataan.

Black Friday -kohinaa käytin sen verran hyväkseni, että tilasin muutaman tuotteen ja palvelun, jotka olin muutenkin päättänyt hankkia. Sain hivenen halvemmalla ja toukokuulle ajoitetut Finnlinesin lauttapaikat vapaalla peruutusoikeudella. Olen optimisti sen suhteen, että keväällä liikkuminen on jo helpompaa. Kaiken varalta on kuitenkin hyvä tietää, että saa rahansa takaisin, jos maailma on edelleen yhtä sekaisin.

Mukavaa joulunodotusta – koetetaan pysyä terveen kirjoissa!

Finvera takaa, pankki jakaa mutta kuka maksaa?

Edellisen blogin päivämäärä oli 16.3. En tiedä paljonko on virrannut vettä Aurajoessa sen jälkeen; maailma ainakin on muuttunut. Niin kuin tapoihin kuuluu, puhutaan nyt Uudesta Normaalista. Kuinka normaalia ja kuinka pysyvää, sen aika näyttää.

Hallituksen nimitys muuttui Huulipunahallituksesta Viisikoksi. Saatiin kansainvälistäkin julkisuutta, kun marssittiin päivittäin lavalla, samanvärisissä asuissa ja trendikkäästi turvavälit säilyttäen.

Muualla maailmassa nokitettiin myöhemmin sillä, että lyötiin esiintyjille kasvomaskitkin päähän. Meillä ei tähän ryhdytty, koska meillä ”ei ole vielä virallista näyttöä siitä, että maskeista on apua”. Onneksi on käynnistetty kotimainen tutkimus- ja selvitystyö asiasta. Valmistunee sitten kun epidemia on ohi, tai kun Pirkka-maskeja on riittävästi Citymarketeissa.

Hallituksen suosion kasvu ylittää ymmärrykseni. Ehkä meissä on masokistisia piirteitä ja toivomme salaa, että Lady Sanna kieltää, toruu ja antaa piiskaa. Ajan positiivisin anti on ehkä se, että suomalaisen virkakoneiston sisäänrakennetut heikkoudet nousevat esille.

Kovassa tohinassa esiinnyttiin kovin jämäkkänä ja päästiin julistamaan rauhan ajan ensimmäinen poikkeustila. ”Sanon nyt painokkaasti ja selkeällä suomenkielellä, että- ei -ole -syytä x, y. z.”.

Jossakin on opetettu, että viestintä on tehokasta kun puhun. niin. kuin. jokaisen. sanan. välissä. olisi. piste. Itseä tuo lähinnä ärsyttää.

Välillä unohtui perustuslakikin, mitäpä sitä pikkuasioihin keskittymään. Eihän se meidän vika ole, että kansa sekoittaa hallituksen mielipiteen ja säädetyn lain.

Koulut saatiin kiinni ja etäopetus käyntiin. Baarit, ravintolat ja ”kaikenlaiset kuppilat” saatiin kiinni. Uusimaa saatiin eristettyä muusta Suomesta sangen tehokkaasti. Mietittiin pitäisikö Alko panna kiinni ettei kansa vain päihdy salaa kotonaan. Veikkauksen sivuilla pantiin euromääräiset rajat ”nopeatempoisille peleille”. Kauppakeskusten peliautomaatit suljettiin – näissä on kyllä ollutkin väkikeskittymiä aina kun keskukset ovat auki. Mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti ruuhkat palaavat.

Samaan aikaan unohtuivat kaikki toimenpiteet korona-alueilta palaavien matkustajien suhteen Helsinki-Vantaalla.

Virkamieskoneistolle annettiin käsky hankkia suojavarusteita. Siitä saatiinkin sitten varsinainen Kasvomaski Gate, jonka jälkiä poliisi ja tuomioistuimet saavat vielä selvittää. Varmuusvarastoissa piti olla monenlaista tarviketta, mutta parasta ennen päiväys oli saattanut mennä vähän vanhaksi. Ehkä nyt on aika tarkastaa muutkin tarvikkeet ja päivittää skenaariot.

Testaustoiminnan kanssakin on puhuttu yhtä ja tehty toista. Lähipiirissäkin on ihmisiä, jotka ovat saapuneet ”korona-alueelta” ja oireilleet. Terveydenhuollossa oli viesti, että ”älä nyt ainakaan tänne tule”. Töihinkin voit mennä, jos siltä tuntuu. Perheenjäsenetkin voivat mennä töihin, kouluun, opiskelemaan. Testit ovat kalliita, niitä on saatavilla vähän, ”testaamme nyt terveydenhuollon henkilökuntaa”.

Onneksi aika monella järki pelasi sen verran, että olivat oma-aloitteisesti karanteenissa. Maallikon mielestä muuten testin, jonka tuloksia odotetaan jopa useampi viikko, voi unohtaa.

Nyt meillä on sitten pula ”uuden strategian” mukaisista ”jäljittäjistä”. Työhön soveltuvat vain lääkärit tai terveydenhuolto -alan ammattilaiset.

Maallikon mielestä taas ei kummoista ammattitaitoa vaadita siihen, että selvittää yhdessä sairastuneen kanssa missä on viimeisen viikon ajan liikkunut ja ketä tavannut. Kännykkää voi käyttää hyväksi, eikä siihen tarvita edes korona -applikaatioita. Itsellä ainakin kännykän kalenteri virkistää muistia kummasti. Näin saadaan nimilista ja kontaktitiedot. Nämä voi sitten syöttää tietokantaan sellainen, jolla on salassapitoluokitus kunnossa. Tietokannasta viesti näille, mahdollisesti altistuneille, että käypä testissä, varmuuden vuoksi. Virkakoneistomme kertoo mielellään miksi tämä ei kuitenkaan onnistu.

Valtionvarainministeri kertoi rinta rottingilla ”ettei yksikään yritys joudu tämän takia konkurssiin”. Finvera takaa ja pankit jakaa. Unohtui vain se, että Finveran rooli on laissa määritelty ja he kyllä antavat takauksia mutta vain sellaisiin tarkoituksiin, joihin heillä on oikeus. ”Korona -paketin hinnaksi arvioitiin tässä vaiheessa 15 miljardia”.

Käytännössä avattiin avustushakemuksiin tottuneille konsulteille kissan päivät. Perusyrittäjä ei näistä lapuista muiden murheiden keskellä selviä. Lehdistö nosti muutaman tapauksen esiin, jotka eivät mahtuneet tavallisen kansan oikeustajuun. Osa hakijoista vetikin hakemuksensa pois.

Maallikolla kävi taas mielessä, olisiko ollut helpompi tehdä avustusjärjestelmä joko maksettujen palkkojen tai maksettujen arvonlisäverojen mukaan porrastettuna. Tai jos toiminta on hallituksen toimesta kielletty, ottaa liiketilan vuokrat valtion piikkiin. Numeroita on helpompi verrata toisiinsa kuin liiketoimintasuunnitelmia.

Vihervasemmistolaisella hallituksellamme on käsitys, että jokainen ihmishenki on yritettävä pelastaa, maksoi mitä maksoi. On kohtuullisen helppoa kieltää kaikki toiminnat ja keskittyä spekuloimaan sillä, miten kamalasti olisikaan käynyt, jos emme olisi kieltäneet. Suomalainen on hyvä tottelemaan käskyjä ja ”voimakkaita suosituksia”.

Professori Paul Lillrank laskeskeli säästetyn elinvuoden hinnaksi puolesta miljoonasta miljoonaan per vuosi. Näissä laskelmissa kustannukseksi laskettiin 20 miljardia. Itse epäilen mahtaako 20 miljardia riittää edes Suomen välittömiin kustannuksiin. Laidalla kärkkyvät Ranskan ja Saksan avulla erityisesti Kreikka, Italia ja Espanja solidaarisuuspakettia, jonka vaikutus Suomelle olisi vastuina noin 12 miljardia. Senhän voisi rahoittaa vaikka muovin ja muiden haittojen verolla.

Vakuutusmaailmassa oli yleisohjeena se, että vahingon sattuessa pelasta ihmishenget, hälytä apua ja minimoi toiminnallasi vahingot.

Itse lähtisin nyt nimenomaan minimoimaan vahinkoja. Yhteiskuntaa ja liiketoimintaa pitäisi avata kiireen vilkkaa kaikilla niillä alueilla, missä se on mahdollista.

Jos jollakin alueella koronatapausten määrä on vähäinen, ei ole pakko pitää Katrin kahvilaa suljettuna taikka sallia jatkossa asiakkaita 20 sijasta vain 10. Jos Katrin lounastarjoilu kannattaa vain, kun asiakkaita on 14, niin Katrille suotakoon siihen mahdollisuus. Muutenkin olen ihmetellyt puritaanisuutta. Jos torilla on kahvikioski, niin vaarantaisiko kioskin vieressä oleva pöytä ja pari tuolia ihmiskunnan tulevaisuuden?

Itse olen pitänyt parhaan kykyni mukaan talouden pyörät pyörimässä. Ranskan asunnolla on ollut suomalainen kaveri töissä koko ajan. Keittiö- ja kylpyhuonekalusteita on tilattu, maaleja ja tasoitteita on ostettu ja sähkö- sekä laajakaistasopimuksia tehty. Nyt näyttää jopa siltä, että asunnolle pääsee jollakin keinolla jo kesäkuun lopulla.

Toki sosiaali- ja terveysministeriö vielä eilen hoki mantraa, jonka mukaan kotimaassakaan ei ole syytä matkustaa mihinkään, ei edes mökille. Ei muuta kuin syvemmälle horrokseen. Tästä pakitettiin nopeasti kun huomattiin että sallivampi suhtautuminen tuo paremmin pisteitä, kuin itsensä ruoskiminen. Saattoi ministerin Instagram -päivitys omalta mökiltä sekin vaikuttaa asiaan.

Suomen asunnolla on julkisivuremontti meneillään ja työmiehiä pyörii nurkissa joka päivä. Eiköhän tälläkin saada jonkinlainen rahansiirto rakentamiseen. Kun syksy koittaa, voisi miettiä sisätiloissakin jonkinlaista remonttia. Mitä nopeammin karanteenissa tekemättä jääneet ostot tehdään, sen paremmin raha kiertää ja sen vähemmällä yhteiskunta selviää.

Tuohon otsikon kysymykseen maksajasta on yksinkertainen vastaus: jokainen veronmaksaja, niin yksityishenkilö kuin yrityskin, saa tästä potista mittavan maksulapun.

Nyt olisikin hyvä pitää kirkkaana mielessä, että raha ei tule seinästä, eikä sitä ole syytä levitellä hurmoksessa ympäriinsä. Velkakin täytyy maksaa joskus, eivätkä korot ole negatiivisia ikuisesti.

Fokus pitäisi suunnata tuottaviin investointeihin, joista saadaan kassavirtaa ja verotuloja tulevaisuudessa. Siellä onkin jo eri puolueilla oman asennemaailman mukaisia toivelistoja pöydällä. Vihreiden Ohisalo heitti lonkalta miljardin investointia kuuden suurimman kaupungin joukkoliikenteeseen. Vasemmiston nuorisojärjestöt nuolevat jo huuliaan pienyrittäjien verotuksen kiristämiseksi.

Sijoitusrintamalla on ollut vähintäänkin turbulenttia. Kurssien lasku oli rajua ja nopeita korjausliikkeitä on nähty useampaan kertaan. Välillä väsyin jo syöttämään kursseja seurantajärjestelmääni ja pistin koneen tauolle.

Varallisuus näyttää käppyrän mukaan olleen tapissa tammikuussa. Siitä lasketeltiin helmi-maaliskuussa useamman kymmenen suomalaisen nettovuosipalkkaa vastaava summa. Eilisten lukujen mukaan tästä oli toivuttu vajaat 70 prosenttia. Kun on ehtinyt olla mukana monessa pörssiromahduksessa, täytyy todeta, että tällä kertaa eivät edes nousseet vatsahapot kurkkuun. Ehkä olen turtunut iän mukana.

Salkkuliikkeet / Ostot:

ostopäiväostokurssi28.5.2020
16.3.Omega Healthcare21,9431,22
17.3.Omega Healthcare17,7231,22
18.3.Fortum12,9717,16
18.3.Duni77,8095,90
19.3.Lassila& Tikanoja10,2613,10
23.3.Sampo22,8833,25
27.3.Konecranes15,3722,18
30.3.Lassila & Tikanoja10,9013,10
8.4.Citycon5,556,33
8.4.Telefonica4,334,34
8.4.Nordea5,135,18
9.4.Telefonica4,304,34
14.4.Bonava43,5043,40
16.4.Sampo25,8033,25
17.4.Citycon5,596,33
22.4.Wärtsilä6,267,38
24.4.Cloetta21,6024,44
27.4.Relais6,487,00
14.5.Tikkurila11,0013,14
15.5.Fortum15,0917,16
22.5.Wärtsilä6,687,38
25.5.Bonava40,3043,40
26.5.Altia7,747,77

Salkkuliikkeet / myynnit:

6.4.Stockmann B0,9050,89
8.4.Nobina53,555
8.4.Nordic ID1,82,38
16.4.Orion B43,9846,9

Johtopäätös on se, että halvalla tai ainakin halvemmalla kannattaa ostaa. Samalla huomaa sen, että kun myyt jotakin, sen kurssi usein nousee.

Osinkojen suhteen väsyin jo päivittämään Exceliäni. Normaalisti yrityksen hallitus antaa osingonjakoesityksen, jonka omistajat lähes poikkeuksetta hyväksyvät yhtiökokouksessa.

Nyt saatiin aivan uusia ulottuvuuksia tähän järjestelmään. Euroopan Keskuspankilla on asiasta mielipide. Heilläkin oli käsitys siitä ”onko nyt aika”. Jos tämä ei vielä pure, niin Finanssivalvonnalla on asiasta mielipide. Suomen hallituksella on luonnollisesti käsitys siitä, että yrityksen tehtävä on siirtää rahaa valtiolle ja työntekijöille, eikä suinkaan omistajilleen. Oikein tasavallan presidenttikin oli sitä mieltä, ettei osingonjako sovi korona-aikaan.

En tiedä missä laatikossa nämä ovat oppinsa saaneet, mutta yritysten tehtävä on tuottaa omistajilleen rahaa. On tietysti oikein hyvä ja suotavaa, että samalla maksetaan palkkoja ja veroja ja tuotetaan palveluita ja tuotteita.

Jos taas siirrymme systeemiin, jossa viiden instanssin kautta käsitellään omistajan sijoitukselleen saavaa korvausta, ei pidä ihmetellä sitä, että kiinnostus sijoittamiseen ja omistamiseen lopahtaa. Rahansa voi siirtää maihin, joissa riskinotosta saa korvauksen.

Ihmettelen myös sitä, ettei käsitetä maksettujen osinkojen palaavan talouteen. Niillä ostetaan palveluita ja tuotteita. Niillä maksetaan vuokria, lainanlyhennyksiä ja tehdään uusia sijoituksia yrityksiin.

Yritys ottaa kantaa osinkoesityksessään siihen, vaarantaako mahdollinen osinko yrityksen toiminnan jatkossa. Tämä on normaalia varovaisuutta.

Moni yritys kuitenkin meni paniikkiin tässä poliittisessa ilmapiirissä ja peruutti, leikkasi tai siirsi myöhemmäksi osingonmaksun. Yhtiökokousten järjestäminenkin on ollut tänä keväänä erilaista. Yhtiökokouskutsussakin on oikein toivottu, ettei kukaan saavu paikalla.

Osinkoja on kuitenkin saatu, vaikkei lainkaan entiseen malliin. Onneksi on vielä osa – suurella todennäköisyydellä – tulossa.

Osingot 16.3. jälkeen:

Wärtsilä357,60
Lassila & Tikanoja2398,90
Uponor1178,58
Kraft Heinz246,12
Citycon5 195,13
YIT756,17
Telia1 401,71
GlaxoSmithKleine197,65
Harvia1 463,95
UPM1 950,00
Nokian Renkaat 1 441,36
Fortum8 800,00
Raisio3 613,19
Atria1 672,22
Alma Media2 000,00
Aspo880,00
Kemira1 960,00
Abbvie217,46
Exel134,10
Omega Healthcare631,64
Tokmanni3 000,00
Oriola1350,00
iShares Preferred250,00
Tesco960,90
UPM kuponki1 694,87
Yhteensä43 751,55  euroa

Itse seuraan tarkkaan mitkä yritykset maksavat osinkonsa. Jatkosijoituksissa on syytä miettiä tätäkin ”maksamattomuuden riskiä” uudessa valossa. Mieluummin varat kiinni yrityksiin, joilla on kirkkaana mielessä myös omistaja – ei pelkät poliittiset irtopisteet.

Eiköhän tässä muutenkin nähdä vielä monenlaisia pörssiliikkeitä, kun Kiina painaa Hong Kongia ruotuun ja kun Yhdysvaltojen presidentin vaalikampanjaa käydään.

Koronakin heiluttaa kursseja vielä moneen kertaan. Ylös, kun kuullaan huhuja ihmerokotteesta ja nähdään putoavia tartuntamääriä ja alas, kun rokote ei toimikaan tai kun teho-osastopaikat loppuvat.

Ajattelin kuitenkin keskittyä niihin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa. Lämpenevistä kelistä voi nauttia ja siitä, että ihmisiä alkaa pikkuhiljaa näkyä katukuvassa. Niin kaupoissa, terasseilla kuin ”kaikenlaisissa kuppiloissakin”.

 

Yksi asia päivässä

Vuoden vaihtuessa muutettiin myös sijoitusvakuutusten verotusta. Nostaessasi jatkossa rahaa vakuutuksesta, nostat aina sekä voittoa että pääomaa, siinä suhteessa kuin vakuutus on voitolla.  Maksat sitten pääomatuloveroa nostetusta voitosta. Verotus on tältä osin sama kuin rahastosijoittamisessa.

Jos vakuutuksessa on puolet voittoa ja puolet alkuperäistä pääomaa, lasketaan 10 000 euron nostosta pääomatuloksi 5 000 euroa. Sen verran tultiin vastaan, että jos päätät tappiollisen vakuutuksen, voit vähentää tappion muista pääomatuloista. Vakuutussäästämisen helppous säilyi, eli ei erillistä kirjanpitovelvollisuutta vakuutuksen sisällä tehdyistä kaupoista ja kotimaiset osingot ja korkotulot kuoreen täysimääräisinä, ilman ennakonpidätystä. Maksimissaan 50 000 euron summille lanseerattiin Osakesäästötili.

Itsellä on ollut suuri osa sijoituksista vakuutuksissa ja kapitalisaatiosopimuksissa. Konsepti on toiminut sinänsä hyvin. Nyt päätin kuitenkin helpottaa tulevaisuuden tilannetta niin, että purin sopimuksista alkuperäisen pääoman, jonka sai vielä 2019 nostaa verovapaasti. Suomessa kun saa olla iloinen siitä, että sai vielä nostaa omia säästöjään verovapaasti.

Vakuutussäästäminen ei ole suinkaan ollut ilmaista, joten ohjasin kohtuullisen ison siivun säästöistä suoriin sijoituksiin. Säästän varainhoitopalkkion ja vakuutuksen kulut. Vakuutussäästämisessä toimeksiantojen antaminen on ollut monimutkaisempaa, toimeksiantojen toteutuminen hitaampaa ja niiden raportointi on ontunut ajoittain. Ihmisen on vaikea kilpailla tietokoneen kanssa nopeudessa ja virheettömyydessä. Kaupankäynnin kustannuskin on ollut merkittävästi korkeampi.

Näin ollen loppuvuoteen osui melkoinen nippu toimeksiantoja.

Myyty: Kemira, Tokmanni, YIT, Tikkurila, Lassila & Tikanoja, Raisio, Citycon, Fortum, iShares Digitalisation, Uponor, Aspo, Oriola KD, Nokia.

Suorat salkut ovat Nordnetissä ja uusi Nordeassa. Nordnetin hinnoittelu on edelleen hieman edullisempaa, mutta päätin kuitenkin testata miten Nordean kanssa asiat saa pelaamaan. Kaupankäynti on toiminut hyvin, analyysipalvelujakin on tullut käytettyä. Seuraava testi on sitten vuodenvaihteen veroraportointi, joka Nordnetissä on toiminut kohtuullisen hyvin. Siitä, että Nordea on ihan oikea pankki, on siitäkin hyötyä. Samoin tapanani on ollut suosia omistamiani yhtiöitä ostopäätöksissä, joten voin ajatella maksavani palveluista osan itselleni.

Salkkuun on nyt sitten rakennettu osinkoa maksavista osakkeista kokonaisuus, jolla pääsee eteenpäin.

Ostettu: Abbvie Inc, Alma Media, Aspo, Atria, Bonava Ab, Catella Ab, Citycon, Duni Ab, Enagas SA, Fortum, GlaxoSmithKline Inc, Harvia, Kemira, Konecranes, Kraft Heinz Inc, Lassila & Tikanoja, NoHo Partners, Nobia Ab, Nobina Ab, Nokian Tyres, Nordea, Raisio, Rapala, Relais Group, Sampo, Stora Enso, Tallink, Telefonica SA, Telia, Tikkurila, Uponor, Wärtsilä ja YIT.

Sinänsä ajoitus on mennyt ihan kohtuullisesti. Ostoista ainoastaan Aspo, Kemira ja Telefonica vilkkuvat punaisella ja Telefonicastakin tuloutui jo osinkoa. Kemiran suhteen ajattelin, että jos Paasikivet olivat valmiita maksamaan Solidiumille 14,00 euroa osakkeelta, niin karvan alle 13,50 e on hyväksyttävä hinta. Aspon suhteen olen myös aika levollisin mielin.

Vielä on ostoihin jonkin verran kuivaa ruutia jäljellä. Ajattelin kuitenkin hoitaa tuon Ranskan kiinteistökaupan ja sen remontoinnin loppuun, ennen kuin teen lisää siirtoja.

Appropoo – tai oikeastaan á propos – kuten ranskalaiset sanovat, se kiinteistökauppa. Ranskalainen tehokkuus ja mykistävän tehokas kommunikaatio jatkuu entiseen malliin. Nyt on kulunut 188 päivää siitä, kun myyjä ja ostaja olivat yhtä mieltä, että kaupat tehdään. En jaksa enää oikein kiihtyäkään. Oma käsitykseni on, että tämän kuun lopussa tai viimeistään helmikuun puolessa välissä kaikki paragrafit on taputeltu valmiiksi ja kauppa on valmis.

Myyjän kanssa olen onneksi niin hyvissä väleissä, että sain vietettyä ensimmäisen jouluni tulevassa asunnossani Cannesissa. Päätös oli oikein onnistunut. Tuntui että siellä näki aurinkoa enemmän yhdessä päivässä kuin täällä Suomessa viimeisten kahden kuukauden aikana.

Saimme kiikutettua asunnolle taas nipun tavaroitamme ja sovittua maalauksen ja pienet muutostyöt keväälle. Oli aika mukavaa syödä jouluaaton lounas terassilla, jossa oli auringon paisteessa reilusti yli 20 astetta lämmintä. Ranskassa jouluaatto ei ollut oikeastaan mitenkään erikoisempi päivä, kirkoissa oli tapahtumia mutta ihmiset normaalisti liikkeellä ja kaupat auki.

Joulupäivänä paikallisen merenherkkuihin erikoistuneen kaupan ympärillä oli aika kuhina, kun sieltä haettiin varmaan satoja ”Les Fruits de Mer” -vateja. Varsinkin hummerit ja osterit tekivät kauppaansa. Vähän vaihtelua kinkkuun, rosolliin ja lanttulaatikkoon. Joulupäivän iltana kaupungin kadut rauhoittuivat lähes autioiksi.

Kaupungin keskustassa oli pieni joulukylä. Useamman kymmenen kauppiasta siisteissä puumökeissä myymässä paikallisia herkkuja ja käsitöitä. Vieressä oli myös jäädytetty luistelurata, jossa paikalliset lapset pääsivät kokeilemaan tätä eksoottista urheilua. Läheisen koulun oppilaat olivat järjestäneet myös ”La Laponie Finlandaise” eli Suomen Lappi -näyttelyn. Kävi mielessä käydä katsomassa miltä Lappi ranskalaiselle näyttää, mutta emme ehtineet. Pari kuorokonserttia ehdimme käydä kuuntelemassa paikallisissa kirkoissa.

Huonekaluja olen päättänyt uusia ja tällä hetkellä näyttää siltä, että läheisin Ikea, joista löytyy itselle sopivia runkopatjoja, on Tanska. Siitä kun lähdetään etelään, siirrytään jenkkisänkyihin, joissa on oikeastaan kaksi pehmeähköä runkopatjaa päällekkäin. Vaikea ymmärtää miksi. Tämä johtanee siihen, että ostan testatut runkopatjat Suomesta ja lyön rekan kyytiin. Olohuoneen ruokailupöytä taas on kovin massiivinen ilmestys ja vaihdan sen varmaan pienempään. Jälkikasvu oli kyllä sitä mieltä, että tuollainen ladonoven kokoinen on kuin luotu siihen, että iso ryhmä ystäviä nauttii sen äärellä viiniä. Eli kaikenlaista huonekalujen ostoa ja paikalleen mallausta on edessä.

Eräs lukija kysyi, miten aika on kulunut eläkkeellä. Muistelin konttoriamme Pietarissa. Yhtiökumppanini oli siellä yhden viikon hoitamassa nippua asioita, jotka piti saada kuntoon. Kyselin puolessa välissä viikkoa, että miten etenee. Ei ollut edennyt juuri mitenkään. Kun ihmettelin asiaa, niin sain viisaan vastauksen: ”Kuules Matti, tässä maassa saa yhdessä päivässä hoidettua yhden asian – jos on onnea”.

Olen yrittänyt pitää saman minimitahdin nyt eläkkeellä. Joka päivä olen yrittänyt saada hoidettua vähintään yhden asian. Ja kun Suomessa ollaan, ei tarvita niin paljon onneakaan. Joskus yllätän itseni ja huomaan saaneeni hoidettua useammankin asian. Eniten olen viime aikoina keskittynyt tavaran kierrätykseen eli hoitamaan itselle tarpeetonta tavaraa uusille omistajille. Vanhustenhuolto on jatkunut entiseen malliin, pari kertaa viikossa.

Sijoitusrintamalla saa toki käytettyä aikaa, vaikka koko päivän, informaatiotulvaa lajitellessa.

Kun vuosi vaihtuu, nostetaan esille nuo viisaat oraakkelit, jotka tietävät varmuudella, että edessä on veret seisauttava pörssiromahdus. Kilpaileva oraakkeli tietää, että indeksit nousevat 7,8 prosenttia ja osakepoiminnalla on saavutettavissa kaksinumeroinen tuotto. Sektorisijoittajat tietävät, että on aika jättää lääketeollisuus ja sijoittaa automaatioon. Toinen taas hakisi turvasatamaa defensiivisistä osakkeista, kuten lääketeollisuus. Kiinan talous luultavasti ontuu; tosin toinen asiantuntija tietää varmuudella, että kauppasota loppuu ja Kiinan (ja lähialueiden) taloudet lähtevät jyrkkään nousuun. Ja kaiken ennustaminen on turhaa, koska Yhdysvaltojen toiminta Lähi-Idässä tulee johtamaan laajamittaiseen sotaan. All bets are off.

Ei mitään uutta siis. Itsellä ei ole kristallipalloa, joten ajattelin sijoittaa niin kuin ennenkin. Osinkoa maksaviin, mielellään osinkoaan kasvattaviin, kohtuullisesti hinnoiteltuihin osakkeisiin. Niitä on salkuissa jo monenlaisia. Osa tulee menemään hyvin ja osa huonommin. Pitkällä juoksulla uskon kuitenkin saavuttavani edelleen kassavirran, joka riittää elämiseen oikein mukavasti.

Ensi viikolla pitäisi varmaan hoitaa auton huolto sekä pesu ja kovavahaus. Tuossahan on työsarkaa jo kahdeksi päiväksi. Muille päiville löytyy varmaan taas realisoitavaa tavaraa nurkista. Tarjolla olisi tarpeettomia Aurora -shampanjalaseja, Juvartin lasten tuoleja, Retu -lehden vuosikerrat 1971, 1972, 1973 ja 1974. Ville Vallatontakin löytyisi vuodelta 1971 samoin kauniit Arabian vanhat mokkakupit. Pitäisiköhän ostaa antiikkiliike?

Mukavaa työviikkoa – muistakaa hoitaa ainakin yksi asia jokaisena päivänä.

 

Helteitä ja asuntokuumetta

Juhannuksena suuntasin taas vanhan reseptin mukaan Ranskan Rivieralle. Siellä on tullut vietettyä useampi viikko kesäisin jo reilut 30 vuotta. Viimeisten neljän vuoden aikana olen harjoitellut siellä asumista myös muina vuodenaikoina. Johtopäätöksenä todettakoon, että kelit ja elämisen laatu jäävät harvoin kakkoseksi Suomen vastaaviin verrattuina.

Ennen lomille lähtöä pitkäaikainen vuokraisäntämme ilmoitti, että on päätynyt myymään viime vuosina vuokraamamme asunnon. Tarjosi asunnon ostomahdollisuutta ja syötin parametrit Exceliin. Asunnon ostamista Ranskasta on tullut mietittyä jo pitkään ja kun hintatasoa katsoo, niin ei olisi ollut ollenkaan hassumpi pitkäaikainen sijoituskohde. Kohteet ovat kuitenkin aina tuntuneet hinnakkailta, eikä esimerkiksi edes Espanjaan iskenyt asuntokaupan lama tuonut minkäänlaista helpotusta neliöhintoihin. Vuokraisäntämme kohteen neliöhinnaksi tuli laskelmissani kaikkien kulujen jälkeen vajaat 11 000 euroa neliö. Päätin siis etsiä muitakin vaihtoehtoja.

Euroopasta löytyisi monia alueita kakkosasunnolle. Itselle ei ole Espanja oikein koskaan ollut kiinnostava, vaikka olenkin viettänyt siellä aikaa – niin työelämässä kuin välillä lomareissuillakin. Portugaliin olisi pitänyt siirtyä ennen veromuutoksia, jos siitä olisi halunnut saada hyödyt irti.

Valinta oli siis Ranska ja Välimeren rannikko. Vaakakupissa painoivat alueen elinvoimaisuus, reilut 300 aurinkoista päivää vuodessa ja sijainti vain reilun 3 tunnin lentomatkan päässä. En halunnut myöskään pelkkää lomaparatiisia, vaan alueen jossa on elinkeinoelämää, toimintaa ja tapahtumia ympäri vuoden.

Nizzassa olen oleillut jonkin verran ja joka kesänä sinne on tehty yksi päivän mittainen visiitti. Kaupunki on kuitenkin hieman liian suuri omasta mielestäni kakkosasunnolle; makuja on onneksi monia. Cannes on ollut ykköskohteeni aikojen alusta asti, joten ei muuta kuin kiinteistövälittäjien nettisivut auki ja etsimään sopivaa kohdetta sieltä .

Myin juuri ennen juhannusta sijoitusyhtiöltäni yhden yksiön Turussa. Kauppa meni kutakuinkin näin: päätös myynnistä, soitto tutulle kiinteistönvälittäjälle (https://inlkv.fi/), asunnon siivous, välittäjän tekemä stailaus, asunnon ensiesittely, tarjous, saadun tarjouksen hyväksyntä, kauppakirjojen allekirjoitus, kauppahinnan maksu ja avainten luovutus. Aikaa kului kaiken kaikkiaan reilu viikko. Yhtiöni osti asunnon kauan sitten (vuonna 2002), joten sijoitus oli kannattavuudeltaan aivan mallikelpoinen.

Ranskassa tuli moneen kertaan mieleen, josko suomalainen kiinteistökauppa olisi sopiva vientituote. Ensinnäkin: jokaista kohdetta myy aina useampi kiinteistönvälittäjä. Törmäät samoihin ilmoituksiin uudelleen ja uudelleen. Toiseksi: kohteista löytyy monenlaisia tietoja, mutta kohteen osoitetta et löydä juurikaan koskaan. Itselle kohteen sijainti on kohtuullisen tärkeä ostokriteeri, joten verenpaine alkoi nousta potentiaalisia asuntoja selatessa.

Ranskassa välityspalkkion maksaa pääsääntöisesti asunnonmyyjä. Välittäjät taas jakavat usein palkkion keskenään, jolloin ”ostajan välittäjän” käyttö on ostajalle ilmainen. Otin yhteyttä Habisol:iin, jonka ihmisiä olin tavannut aikaisemmin ja lähetin listan noin kymmenestä kohteesta kysymyksellä ”missä nämä ovat?”.

Tällä kertaa Habisolin välittäjät olivat muissa tehtävissä kiinni, mutta – onneksi – sain sitä kautta kontaktin Wretman Estaten ruotsalaiseen Vivekaan. Tulipa taas kerran todistettua, että ruotsalaisilla on myynti hyvin geeneissä. Ennen tapaamista juttelimme puhelimessa ehkä vartin ja Viveka kertoi saaneensa kohdelistaukseni ja ”aloittaneensa työt”. Niinpä. Ensimmäisenä päivänä lähdimme liikkeelle ja kävimme katsomassa viisi kohdetta noin 40 asteen helteessä. Ensimmäinen oli jo aika hyvä, yksi makuuhuone enemmän olisi ehkä tarvittu. Sijainti oli hyvä, mutta hieman eri puolella kaupunkia kuin olimme tottuneet.

Toinen kohde oli 50 metriä La Croisetten luksushotelleista. Jos olisin tehnyt päätöksen pelkästään lukujen mukaan, niin olisi jo voinut vetää nimet paperiin. Täysin remontoitu ja tyylikkäästi kalustettu asunto, vuokratuotot noin 25 000 e vuodessa ja asunto kuitenkin yli puolet ajasta tyhjänä. Asunto oli kuitenkin hieman pieni ja kun tarkoitus on käyttää sitä pääasiassa itse, niin siirsin kohteen mietintälistalle.

Nautimme kahvit La Croisetten rantabulevardilla ja kävimme sen jälkeen kolmessa muussa kohdetta, joista mikään ei oikein osunut. Päivän lopuksi kävimme havainnot yhdessä läpi ja Viveka kehotti ottamaan välipäivän, sillä aikaa kun haarukoi seuraavat kohteet. Näyttöjen järjestäminenkään ei ole läpihuutojuttu. Osa kohteista on vuokralla ja osassa taas myyjät saavat liikaa yhteydenottoja ”renkaiden potkijoilta”.

Seuraavalla päiväkierroksella juoksimme taas viisi asuntoa, joista yksi – vuonna 1910 rakennettu – osui jo todella hyvin. Korkeat huoneet, kaksi makuuhuonetta, kaksi parveketta, merinäköala, yhdistetty keittiö ja olohuone sekä asiallisen kokoiset suihkutilat. Juuri oikeassa kaupunginosassa. Päädyin tekemään siitä tarjouksen ja – summa summarum – nyt ollaan tilanteessa, jossa olen tehnyt tarjouksen, jonka myyjä on hyväksynyt. Suomessa nyt olisi menty pankkiin, siirretty rahat ja vaihdettu avaimet.

Ranskassa kaikki on toisin. Nyt kytkettiin kuvaan kaksi notaaria, ostajan ja myyjän. Aloitettiin sen selvittäminen kuka ostaa, kuka myy ja mitä myydään. Nyt on tehty sukuselvitykset ja hankittu asunnolle m.m. termiittitodistus, hometodistus, asbestitodistus, lyijytodistus, sienitodistus sekä otettu kantaa maanjäristyksen, tulvien ja muiden mullistusten riskeihin. Sitten kun nämä kaikki on saatu hoidettua, tehdään ensimmäinen kauppakirja. Tämän jälkeen on ostajalla kymmenen päivää aikaa perua, mitään perustelematta ja ilman mitään kuluja. Tämän jälkeen liikkuu käsiraha.

Cannesissa ilmoitetaan sen jälkeen kaupungin viskaaleille, että tällaista kauppaa tehdään. Tässä vaiheessa kaupungilla on 60 päivää aikaa ilmoittaa että hyvä, ostamme sen itse. Näin käy äärimmäisen harvoin, mutta notaarit eivät tee lopullista kauppaa ennen kuin tämä on hoidettu. Tämän jälkeen tilitetään loppusumma ja sovitaan muuttopäivä. Mikäli asunnossa asuu vuokralainen, ei leikki lopu tähän. Onneksi tämä asunto on tyhjä.

Aloitin jo hyvissä ajoin osakemyynnit ja tällä kertaa näyttää siltä, että asunto on tuottanut jo ennen kauppaa. Myin osakkeita Nordnetin salkussa hintaan, joka oli 11 000 euroa korkeampi kuin tämän päivän kurssi. Nordnetin Sharevillessä moni kyselikin josko odotan suurta pörssiromahdusta, kun myyn enemmän kuin aikoihin. Vakuutuskuorissa tein myös liikkeitä, enimmäkseen myin etf:iä ja ostin kotimaisia osinko-osakkeita. Tavoitteena on pitää kassavirta lähellä nykyistä. Saa nähdä kuinka lähelle pääsen.

Eli, mikäli kaikki menee niin kuin elokuvissa, saan asunnon avaimet käteeni loka-marraskuussa ja voin aloittaa uuden sisustusprojektin. Mikäli Mr Murphy tekee parhaansa, niin vuorossa on varmaan seuraavaksi suuri pörssiromahdus, talvisin kaatosateet ja tulvat sekä kesäisin jatkuva helleaalto – la canicule – joka imee mehut asukkaista. Ajattelin kuitenkin olla ostokseen tyytyväinen, no matter what.

Pörsseissä on jatkunut vuoristorata entiseen malliin. Yritysten ilmoittaessa tuloksistaan, ollaan oltu helpommin pettyneitä kuin positiivisesti yllättyneitä. Kursseista on nuijittu ilmaa pois. Niidenkin yritysten kurssit, jotka ovat nousseet, ovat viikkoa – kahta myöhemmin, ottaneet siipeensä joko Trumpin Kiina –tulleista, valuuttakursseista tai yleisestä mielialasta.

Salkkua olen tosiaan veivannut normaalia enemmän ja vaikka vuoden alusta ollaan plussalla, niin viimeinen kuukausi on ollut kirkkaanpunainen. Ikävimpiä lukuja on nakuttanut Nordea, YIT ja Lassila & Tikanoja. Parempaan suuntaan ovat taas menneet esimerkiksi Tokmanni ja Raisio. Pitkästä aikaa olen ostanut myös paperiyhtiöitä – saa nähdä riittääkö tämän vuoden ”kurssitason tarkastus” Mielenkiintoinen syksy tulossa.

Nyt ajattelin kuitenkin keskittyä hoitamaan tämän Cannesin kiinteistöprojektin loppuun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mennyt tuotto ei ole tae tulevasta…

…tai jotakin samantyylistä, lukee liki jokaisen sijoitustuotteen ”yleisissä ehdoissa”. FIM Pankkiiriliike teki tästä aikoinaan mykistävän mainoksen Venäjä –rahastolleen. En muista tarkkaa lukua, mutta rahaston arvo oli pudonnut noin 90 %. Pistivät kylmästi tuottokäppyrän Hesarin kanteen ja siihen tuon tekstin. Sai ajattelemaan, että saattaahan tuon kehitys vaihtaa suuntaakin.

Viime vuoden loppupuolella alkanut kurssiheilunta on jatkunut. Välillä mennään lujaa ylös, sitten luetaan Trumpin tviitti ja tullaan vähintään yhtä lujaa alas. Suurvaltapolitiikka ja sapelien kalistelu on hallinnut markkinoita. Itseäni fiksummat kertovat kirkkain silmin, että kyseessä on Yhdysvaltojen presidentin maaginen neuvottelutaktiikka.

Itsellä tulee kyllä mieleen tarina keisarin vaatteista ja jollakin valtiotieteellisen kurssilla kuultu sitaatti ”Power corrupts and Absolute Power corrupts absolutely”. Sitaatti on käyttänyt ainakin Paroni Acton kirjeessään 1887. Kun katselee presidentin TV –esiintymistä, niin ei siinä kyllä ajatus ole aina kovin kirkkaana läsnä. Käytöstapojen täydellinen puute kärjistää vaikutelmaa.

Aika on mennyt vauhdikkaasti. Maaliskuussa tuli tehtyä viikon reissu Edinburghiin. Kelit olivat kovin skotlantilaiset eli vaihtelevat. Huhtikuussa olin kolme viikkoa Cannesissa, jossa taas kelit olivat erinomaiset. Siellä on jotenkin helpompi keskittyä lukemiseen ja sainkin kahlattua läpi tusinan ranskankielistä eeposta. Henkilökohtainen elämänlaatu on siellä kohdallaan, eli tulee syötyä järkevämmin (kun ei osta jääkaappiin mitään turhaa), liikuttua enemmän (kun on ilman autoa) ja vietettyä 100 %:n TV –paasto ja ehkä 80 %:n Some –paasto. Kannattaa joskus kokeilla!

Toukokuussa on ollut vuorossa hieman yhdistystoimintaa, kotimaan kiertelyä ja yksi työreissu Italian Anconaan. Tulipa taas todettua henkilökohtaisesti että käsitys Etelä-Euroopan laiskuudesta on todellakin myytti. Väitän että sekä Italiassa että Ranskassa tehdään pidempää päivää ja enemmän töitä kuin Suomessa.

Itsellä työpäivät alkoivat kahdeksan pintaan, lounas oli todellakin working lunch ja muut tauot noin 5 minuutin pituisia. Seitsemältä hotellille ja kahdeksalta illalliselle. Tuossa välissä ehdimme ottaa yhden lasin viiniä ja käydä läpi päivän tulokset. Ancona oli sympaattinen pikkukaupunki. Vanhan kaupungin ravintolassa irtosi lasi viiniä, loistava simpukkaspagetti ja espresso hintaan 14 euroa. Suomalaista ei haitannut edes ulkoterassilla, auringon paisteessa istuminen.

Kotimaan vaalitulosta tuli seurattua ja sen jälkeistä suurta puhallusta. Kun katsoi vaalituloksen, ei olisi heti arvannut että valtaan nousee vanhan AY –jyrän Antti Rinteen johdolla kasattu Punavihreä Kansanrintama. Budjetti on nuijittu kasaan optimistisilla talousennusteilla ja tyyliin ”anna mennä vain, kyllä maksaja löydetään”. Tänään aamutelevisiossa työministeri Harakka jo ehtikin väläytellä että työkalupakissa on vielä monenmoista veroa, jos tarvitaan.

Jos muuten olet syntynyt vuoden 1975 jälkeen, niin veikkaan että ns. lesken eläkkeen saa unohtaa. Itse olen nähnyt miten tuolla eläkkeellä leski pystyy maksamaan itselleen kohtuullisen hoitopaikan. Muussa tapauksessa olisi varmaan pitänyt etsiä jostakin omaiselleni paikka ”Vaivaisten Talosta”. Mitäpä hankki lapsia ja mitäpä pysyi kotona niitä hoitaakseen.

Sijoittajilla ja yrittäjillä oli olettamus julkisesta ruoskinnasta ja vuosien turhautumien kuittaamisesta varsinkin vihreiden ja vasemmistoliiton taholta. Aika vähäisiä olivat muutokset toistaiseksi tältä osin. Aika monta ”tutkitaan, mietitään, pohditaan” -lausetta jäi toki jäljelle.

Asuntosijoittajat joutuvat miettimään miten hoitavat muutoksen asuntoyhtiön pääomalainojen verotuksen suhteen. Itse olisin asuntosijoittajana eniten huolissani nykyisen asumistukijärjestelmän mittakaavasta. Asumistukea maksettiin viime vuonna 2 112 miljoonaa euroa. Asumistukea nostaa 849 648 henkeä. Summa on ollut jatkuvasti kasvussa. Jos tässä ei ole kyseessä aikapommi, niin missä sitten? Minkälaista vuokraa pystyt perimään, jos vuokralaisen tukea leikataan vaikkapa 25 %:a? Tai 50 %:a?

Salkussa on ollut meheviä päivämuutoksia. Suurin pudotus lähenteli 80 000 euroa. Suurimmat päivänousut taas 50-60 000 e. Hajauttaminen on ollut sangen haasteellista,  korkotuotteista kun ei saa vieläkään oikein mitään.

Tämä on entuudestaan tuttu leikki, eikä ole aiheuttanut sen kummempia muutoksia sijoitussuunnitelmassa. Olen päivittänyt aktiivisesti Osinko-Exceliäni ja mikäli yritysten osingot pysyvät samalla tasolla, niin hyvin riittää. Varmuusmarginaali osinkojen leikkausten suhteen on edelleen yli 50 %. Eli jos nyt ei suureen lamaan syöksytä, niin so far, so good.

Kertynyttä kassavirtaa olen sijoittanut takaisin pörssiin. Jonkin verran defensiivisempiin osakkeisiin kuin ennen. Seuraavat ostot tehty:

Makeisvalmistaja Cloetta, Tukholma. Lisätty entistä omistusta. Mielenkiintoista nähdä miten Ruotsin kruunun heikko kurssi näkyy viimeisellä viivalla.

Nordea. Tätä on tullut hankittua sormet verillä. Ostot 7,61 e, 6,83 e, 6,75 e ja 6,34 e. Tänään Suomen viranomaiset ilmoittivat etteivät näe syytä tutkia rahanpesusyytöksiä enempää. Mielenkiintoista nähdä kauanko von Koskull istuu ruorissa. Positio on kuitenkin vain reilut 8 % salkusta.

Viinatehdas Altiaa olen ostanut lisää. Ajattelin niin, että jos ajat huononevat niin suomalainen tinkii viimeksi väkijuomasta. Koskenkorvan ja Jaloviinan ympärille on kasattu tuoteperhe, miedommillekin hyllyille. Ehdin osallistua yhtiökokoukseenkin. Autolla valitettavasti; jäi Larsen -konjakin maistaminen väliin. Arvostustaso on kohtuullinen verrattuna kansainvälisiin juomataloihin. Valtio on toki mielipuuhassaan eli nostamassa alkoholin, tupakan ja polttoaineiden verotusta.

Saunavalmistaja Harviaa otin lisää. Tulosraportti oli ennakoitua parempi ja olen mielelläni mukana tällaisen yhtiön menossa.

Ahneus iski ja otin lisää Rapalaa hintaan 2,99 e ja 3,00 e. Yhtiö maksoi pois hybridilainansa ja järjesteli rahoitustaan parempaan asentoon. Yhteistyön päättyminen Shimanon kanssa on joko uhka tai mahdollisuus, riippuen siitä keneltä kysyt. Pitkään on kalastuksen bränditalo ollut pohjamudissa ja huonolla hoidolla. Ikuinen yritysostokandidaatti. Osinko varmaan paranee ensi vuonna.

Tein aikoinaan komean tilin Heinz –ketsupilla kun Buffett & pääomasijoittajat ostivat sen pörssistä pois. Nyt on todettu ettei kaikki mennytkään niin kuin elokuvissa. Talousraportointi on ollut höttöä, Kraftin brändit häviävät osuutta kauppojen omille brändeille ja tulosta alaskirjattiin kevyet 15 miljardia taalaa. Kurssi on laskenut 96 dollarista 30 dollariin. Osinkoa leikattiin 36 %:a. Ei muuta kuin pikkusiivut The Kraft Heinz Companya ostoon kurssein 33 taalaa, 32,65 taalaa ja viimeisin 28,72 taalaa.

Lassila & Tikanojaa otin hiukan lisää. Josko jätehuolto ja kierrätys kuitenkin kannattaisi. Tätä on ollut salkussa pitkään ja osinkotuotto on ollut hyvä. Välillä on poltettu rahaa huonoissa hankkeissa kuten jäteöljyn puhdistamisessa ja biopolttoaineissa, perusliiketoiminta on ollut ok.

Teliaa otin pikkusiivun lisää. Ainoa ilo tästä yhtiöstä on ollut osinkovirta.

Muotipuolella olen ottanut takkiin L Brands:in (Victoria’s Secret ja Bath & Body Works) kanssa. Vaikka setämiehen silmää hivelevät yhtiön enkelien kurvit, niin ostajakunta haluaa mukavampia, laadukkaita alusasuja normaalin kokoisille naisille. Nollakoko ei pure enää. Kosmetiikkapuoli tekee hyvää tulosta mutta Victoria’s tarvitsee selvästi uuden suunnan ja nähtäväksi jää, voiko imagoa edes muuttaa. Osinkoa on leikattu, mutta kun kurssi on valunut niin prosentuaalinen tuotto on edelleen ok.

Viimeisimmät uudet ostot Stora Ensoa hintaan 9,88 e ja 9,42 e. Nokian Renkaita hintaan 24,97 e. Jos olisi enemmän likviidiä, niin näitä voisi katsoa tarkemminkin.

Viikko sitten sain tilaisuuden osallistua Tikkurila Oyj:n pääomapäiville. Firmassa on saatu käänne tehtyä ja nyt pitäisi jaksaa kääntää kaikki kivet kulusäästöjen suhteen ja samalla kasvattaa premium brandien myynnin osuutta. Kannattamattomia yksiköitä on suljettu ja eiköhän siellä päästä taas kasvavan osingonjaon tielle. Erinomaiset järjestelyt, tehdaskierros ja koko johtoryhmän esittely kruunasi päivän.

Sijoitusvakuutuksissa olen ostanut Tokmannia, Uponoria, Aktiaa ja uutena hevosena Alma Mediaa. Myyntipuolella iShares Eurooppalainen teknorahasto, jolla tuli tehtyä ihan mukava tuotto.

Täytyy tässä vaiheessa taas muistuttaa, että sijoitusneuvojen antaminen on Suomessa luvanvaraista toimintaa. En neuvo, enkä kehoita tekemään yhtään mitään. Kerron vain, mitä olen itse tehnyt. Ja kun Altian tuotemerkkejäkin mainitsin, niin todettakoon vielä että liiallinen alkoholin käyttö voi vaarantaa terveytesi.

Tälle kesälle osuu vielä yhden sijoitusosakeyhtiön (jossa on useampia osakkaita) purkaminen. Sen positioita olen myynyt viimeiset 3 kuukautta. Verotuksen pelisääntöjä joko muutetaan tai ainakin uhkaillaan muutoksilla, joten parempi jakaa rahat kun vielä tietää millä verotuksella ne saa kotiutettua.

Juhannus lähestyy ja seuraava Ranskan reissu. On ollut perinteisesti vuoden kohokohta, eiköhän tänäkin vuonna.

Yhtiökokouksia ja reaaliosinkoja

Viikon aikana ehdin osallistua neljään yhtiökokoukseen. Kymmenkunta vuotta sitten yritin parhaani mukaan käydä kaikkien omistamieni yhtiöiden yhtiökokouksissa. Ruotsissa on tullut käytyä Cloettan ja Nordean kokouksissa, Suomessa pisin maantieteellinen etäisyys taisi olla Keslan yhtiökokoukseen Joensuussa.

Parhaimmillaan yhtiökokous antaa ensinnäkin hyvän syyn käydä yhtiön tilanne ja tilinpäätös läpi jo ennen kokousta. Toimintakertomus tulee luettua vähän tarkemmin ja tarinaa on helppo verrata toteutuneisiin lukuihin. Usein vilkaisen myös muutaman analyytikon käsityksen tilanteesta. Katson sijoituksen tilanteen omassa salkussani ja koetan miettiä onko joku suurempi asia muuttunut vuoden aikana.

Yhtiökokouksiin on helppo osallistua. Ilmoittaudut netissä ohjeiden mukaan. Saavut ajoissa paikalle ja todistat henkilöllisyytesi rekisteröintipisteessä. Saat äänestyslaput, esityslistan ja yleensä painotuoreen vuosikertomuksen. Sitten voit siirtyä eteenpäin. Voit ehkä nähdä eri pisteissä esittelyjä yrityksen tuotteista taikka uusista lanseerauksista. Kupin kahviakin saatat ehtiä nauttimaan.

Nykyään yritykset maksavat pysäköintisi, narikkasi ja tarjoavat tosiaan purtavaakin, jota innokkaimmat kutsuvat reaaliosingoksi. Paikalla on iso määrä kaikenlaista väkeä: omistajia kuten sinä, yrityksen henkilökuntaa, johtoa ja hallituksen jäseniä. Joskus tiedotusvälineetkin ovat saapuneet paikalle, vaikkeivat ehkä pääsekään varsinaiseen kokoussaliin. Parhaimmillaan ehdit vaihtaa kuulumisia ja ehkä saada vastauksia kysymyksiisi kasvotusten.

Kokoussalissa mennään samalla kaavalla. Kuullaan hallituksen puheenjohtajan avaus, valitaan kokoukselle puheenjohtaja ja sihteeri ja aletaan mennä esityslistaa läpi. Tärkein anti – ainakin omasta mielestäni – on tämän jälkeen kuultava toimitusjohtajan katsaus. Esityksen jälkeen on mahdollista esittää kysymyksiä ja yleensä niitä kuullaankin. Parhaimmillaan kysymykset ovat selkeitä ja niihin saadaan selkeä vastaus.

Sitten käydään läpi vielä lukuja – yleensä talousjohtajan toimesta ja hyväksytään tilinpäätös – tilintarkastajien lausunnon mukaan. Myönnetään vastuuvapaus hallitukselle ja toimitusjohtajalle. Käydään läpi listan muut esitykset ja valitaan yhtiölle uusi hallitus. Päätetään osingonjaosta ja sen aikataulusta.

Isoissa yrityksissä näitä muita kohtia saattaa olla paljonkin, perustavaraa kuitenkin hallituksen valtuuttaminen joko laskemaan liikkeelle osakkeita taikka ostamaan osakkeita markkinoilta. Tätä kutsutaan hallituksen työkalupakiksi eikä näiden esittäminen yleensä tarkoita että niitä olisi jo etukäteen suunniteltu käytettäviksi. Itse asiassa jos käyttötarkoitus on jo tiedossa, se pitäisi kertoa omistajille.

Kokouksen jälkeen on yleensä ruoka- tai ainakin kahvitarjoilu. Tunnelma on yleensä aika positiivinen ja pöydissä on helppo keskustella hallituksen, toimivan johdon sekä muiden omistajien kanssa. Ollaan samassa veneessä ja vietetään tavallaan sadonkorjuujuhlaa.

Yhtiökokouskierrokseni alkoi Cityconilla 13.3. Kokouspaikka oli mielenkiintoinen eli Finnkinon Scape Premium –sali, yhtiön omistamassa Iso Omenassa. Paikalla itse tai edustettuna 353 osakasta ja 81,6 % yhtiön osakkeista.

En ollut tutustunut Omenaan ennen ja halusin nähdä miltä tämä kiinteistösijoittajan kruununjalokivi näyttää. Hyvältähän tuo näytti. Viime vuonna siellä muuten kävi 20 miljoonaa vierailijaa.

Citycon on salkussani aika suurella painolla. Olen ostanut sen osinkoyhtiönä, jonka neljä kertaa vuodessa tilitettävä osinko on tullut tilille tasaisen varmasti.

Osinkoa ei ole kuitenkaan pystytty nostamaan ja kun Cityconin osakekurssi on laskenut, niin rivi näyttää punaiselta seurannassani. Sijoitus on kuitenkin toiminut kassavirran kannalta juuri niin kuin pitääkin, nakuttaen noin 7 %:n osinkotuottoa.

Kiinteistösijoitusyhtiöiden tilinpäätöksiin vaikuttavat aina muutokset kiinteistökannan laskennallisessa arvossa. Nämä arviot teetetään ulkopuolisella taholla ja niitä verrataan sitten tase-arvoon ja tehdään muutoksia – joskus huomattaviakin – ylös tai alas. Itse seuraan eniten vuokrausastetta eli sitä minkä verran yhtiöllä on tyhjää tilaa sekä nettovuokratuottoja.

Viime vuonna Citycon osti yhden joukkovelkakirjan takaisin etuajassa ja rahoitti oston uudella, halvemmalla korolla. Tästä ja organisaatiomuutoksista aiheutui ylimääräisiä kuluja. Kummankin muutoksen vaikutusten uskotaan olevan positiivisia pitkällä juoksulla.

Yhtiön suurin omistaja (Gazit Globen kautta) ja hallituksen puheenjohtaja Chaim Katzman oli lähettänyt kokoukseen oman videokatsauksensa. Hän kertoi että sijoittaminen kauppakeskuksiin ei ole ollut muodissa viime aikoina ja osakekurssin alakulo johtuu enimmäkseen siitä. Hän uskoi – niin kuin osakeostoista näkyy – kuitenkin lujasti tarinaan ja korosti keskusten monipuolisuutta, joukkoliikenteen tuomaa asiakasvirtaa ja kertoi että Yhdysvalloissa – nettimyynnin luvatussa maassa – edelleen yli 90 % kaikesta myynnistä tapahtuu kivijalkakaupoissa. Hän peräänkuulutti vuokralaisiltaan innovatiivisuutta ja esimerkiksi nettikaupan sekä kivijalkakaupan tehokkaampaa yhdistämistä.

Kokouksessa kysyttiin myöhemmin onko Gazit Globen tarkoitus ostaa koko yhtiö pois pörssistä, kun omistusosuus hätyyttelee kriittistä 50 %:n rajaa. Cityconin hallitus ei toki osaa vastata tähän, totesi hallituksen edustaja, vain että sitä täytyy kysyä Gazit Globelta.

Cityconin nettisivuilla on erinomainen kuvaus yrityksen omistamista kiinteistöistä. Pohjoismaiden suurimmat ja nopeimmin kasvavat alueet ovat edustettuina ja ainakin maallikon silmiin kiinteistösalkku näyttää hyvältä.

Yritys uskoo nimenomaan uudenaikaisiin ja riittävän suuriin keskuksiin. Pienempiä kohteita on ”divestoitu” eli myyty. Vuonna 2011 keskuksia oli 78, nyt niitä on 40. Samanaikaisesti keskusten koko on noin nelinkertaistunut. Uusia rahankäytön kohteita oli listattu ja aika moni näistä liittyi jonkun nykyisen keskuksen kasvattamiseen ja uudenaikaistamiseen.

Uusi johto esiintyi ja vaikutti kovin osaavalta, niin kuin amerikkalaiset liikkeenjohtajat yleensäkin. Hallitus on harvinaisen kansainvälinen ja kiinteistösijoittamisen sekä investointiliiketoiminnan osaamista löytyy.

Osakkeille päätettiin tehdä käänteinen split, jossa viiden vanhan osakkeen omistaja huomaakin omistavansa vain yhden. Samalla vahvistettiin osingonmaksu neljä kertaa vuodessa ja korotettiin osinko splitin mukaisesti viisinkertaiseksi eli juuri entiselle tuottotasolle.

Tarjoilua löytyi kahden erilaisen suolaisen piirakan muodossa ja jälkiruuaksi perinteinen mansikkakakku. Hyvin näytti tekevän kauppaansa.

Maanantaina 18.3. oli vuorossa Uponor, Helsingin Messukeskuksessa. Paikalla oli itse tai edustettuna 351 omistajaa ja 57 % yhtiön osakkeista.

Kokouksen avasi hallituksen puheenjohtaja ja pääomistajasuvun edustaja Annika Paasikivi. Esiintyminen oli varmaa ja asiantuntevaa. Paasikiven suku omistaa – lähinnä Oras Investin kautta – Uponorista vajaat 30 %:a.

Uponorin osakekannan markkina-arvo laski viime vuoden aikana 1 228 miljoonasta 631 miljoonaan eli karvan alle puoleen. Tilinpäätöksen lukujen mukaan tätä on vaikea ymmärtää. Osakekohtainen tulos laski 0,83 eurosta 0,72 euroon mutta osingon kasvu jatkui 0,02 eurolla eli se oli 0,51 euroa 0,49 euron sijaan.

Rakentamisen kasvu on saattanut hidastua ja jopa pysähtyä, mutta ei rakentaminen ole loppunut. Uponor pystyi viime vuonna itsekin kasvattamaan liikevaihtoaan orgaanisesti vajaat 5 %:a. Siis kasvattamaan.

Toimitusjohtaja Jyri Luomakoski kävi päättynyttä vuotta läpi. Megatrendit, kuten kaupungistuminen, ilmastonmuutos, ja digitalisaatio olivat selvästi Uponorin tuotteiden ja palveluiden puolella. Puhdas vesi on Suomessa itsestään selvyys, mutta monessa maailman kolkassa on tarvetta paremmille ja tehokkaimmille ratkaisuille. Uponorin uusiin ratkaisuihin kuuluu tietotekniikan ja jatkuvan mittaamisen tarjoaminen talojen veden käyttöön. Pystytään tunnistamaan mahdolliset vuodot nopeasti ja minimoimaan mahdolliset vahingot.

Uponor on satavuotias, aidosti kansainvälinen yritys. Katselin esitykset ja tilinpäätöksen luvut ja päätin pitää yrityksen ostolistalla, mikäli osakekurssissa tapahtuu heilahteluja.

Kokouksen oli vuorossa kahvitarjoilut, joista jäi parhaiten mieleen erinomaisen makuiset pienet poropiiraat. Yrityksen jakamat pienet M&M makeisetkin oli sävytetty juuri yrityksen logon väreihin. Ammattimaisessa viestinnässä osataan hioa välillä mitättömältäkin tuntuvat yksityiskohdat kuntoon.

Loppuviikon pääsin nauttimaan kotikenttäedusta.

Tiistaina 19.3. oli vuorossa Raisio Oyj. Jos Uponorin kurssia on nuijittu, ei ole Raisiokaan päässyt helpolla. Kun osakekannan arvo oli vuoden 2017 lopussa 604 miljoonaa, niin vuoden 2018 lopussa oltiin luvussa 368 miljoonaa. Yrityksen arvosta saatiin siis leikattua 236 miljoonaa euroa (39 %).

Tarina on moneen kertaan toistettu. Edeltävä yritysjohto laajentaa ja ostaa yrityksiä. Sitten petytään, vaihdetaan suuntaa ja myydään. Talousjohtaja ja tilintarkastaja sitten kertovat paljonko otettiin takkiin ja samalla saadaan tilinpäätökseen * -merkitty kohta jossa todetaan joko ”kertaluonteinen” tai ”vertailukelpoinen”. Nyt raportoitu tulos laski edellisen vuoden 0,26 eurosta 0,08 euroon. *Vertailukelpoinen tulos laski 0,17 eurosta 0,12 euroon.

Raision tase on toimitusjohtajan Pekka Kuusniemen kuvauksen mukaan ”väkivahva” ja osinko pystyttiin säilyttämään 0,17 eurossa. Prosentuaalinen osinkotuotto onkin sangen hyvä.

Viime vuosi on mennyt yrityksen strategian kiteyttämisessä ja jalkauttamisessa. Nyt viesti oli sangen selkeä: ”Ruokaa suurella sydämellä. Terveyttä meille ja maapallolle.”. Aika vaikeaa on olla sitä mieltä että tavoitteet riitelisivät jonkun trendin taikka yleismaailmallisen arvon kanssa.

Keihäänkärkituotteet ovat kolesterolia laskeva Benecol ja ikoninen viljatuote -brändi Elovena. Kalanrehuliiketoiminnan eli Raisio Aquan suhteen todettiin että sen kehittämistä jatketaan eikä sitä pidetä enää aktiivisesti myyntilistalla. Googlasin hieman kasvatetun kalan markkinoita ja kasvatettua kalaa syödään maailmassa noin 80 miljardia kiloa. Raision rehu ja siihen liitetty teknologia eliminoi kalanruokinnan ongelmia ja kun oikeasta kulmasta katsotaan, voidaan todeta että esimerkiksi Itämeren tila paranee absoluuttisesti jos näitä tuotteita käytetään. Viime vuonna yrityksellä oli murheita toimitusketjun valvonnassa ja rehut päätyivät Venäjän tuontikieltolistalle. Tilanne on nyt vakiintumassa ja toimitusketjun luvataan pitävän.

Raisiolla on ollut murheita punnan kurssin suhteen ja Brexit on heille ilman muuta haaste. Britannia on Benecolin suurin markkina-alue. Positiivisena ja hyvin strategiaan sopivana nähtiin muutama viikko sitten julkistettu strateginen kumppanuus gluteenittomiin tuotteisiin erikoistuneen italialaisen Dr. Schär AG:n kanssa. Tällaisen yrityksen luulisi sopivan huomattavasti paremmin strategiaan kuin puolalainen makeistehdas (myyty) tai englantilainen Honey Monster –murotehdas (tehdas myyty ja brändi lisensioitu).

Kaiken kaikkiaan voisi todeta että strategia on kirjoitettu, kiteytetty ja sitä jalkautetaan. Kassassa on hyvin varoja yritysostoihin, jos strategiaan sopivia tulee vastaan. Kovin montaa hutihankintaa ei kyllä enää voida tehdä, eikä yrityksen kokoa voi enää pienentää. Raaka-aineista erityisesti viljan hinta on noussut ennätyshuonon sadon jälkeen ja nyt hinnankorotuksia ajetaan myös lopputuotteisiin.

Yksi yrityksen menestykseen perin pettynyt sijoittaja äänestytti hallituksen valtuutuksen ostaa omia osakkeita, vaikka lopputulos oli jo etukäteen täysin selvä. Turhautuminen oli helppo ymmärtää. Jos on ostanut osakkeensa Benecol -huuman alkuaikoina (kurssi oli noin 17 euroa) niin omistaja katselee nyt -80 % tuottolukua. Toki vuosittain maksetut osingot lieventävät hieman tuskaa. Omien ostojen keskikurssi on euron verran korkeampi kuin nykykurssi, sinnekin on vielä matkaa.

Raision tarjoilut ovat olleet perinteisesti hyvät. Niin nytkin. Turun Messukeskus kantoi pöytään pinaatti-feta –piiraasta, mustikkagraavattua Benella –siikaa, suklaaleivonnaisia ja komean juustokakun. Omistajakunta vaikutti kokouksen tähän osaan kovin tyytyväiseltä.

Eilen 20.3. piipahdin vielä Salossa osallistumassa Nordic ID:n yhtiökokoukseen. Kokouspaikka oli Salon IoT Campus. Täytyy kyllä todeta että Nokian kädenjälki Salossa on ja pysyy, vaikka yritys onkin sieltä poistunut. Hulppeat tilat.

Nordic ID on salkkuni tuoreimpia ostoksia, jota tuli merkittyä osake-annista ja otettua hieman lisää kun kurssi niiasi. Ostos on täysin spekulatiivinen sillä tämäntyyppisiltä kasvuyrityksiltä on turha odottaa osingonmaksua erittäin pitkään aikaan. Mikäli voittoa saadaan tehtyä, se ohjataan täysin yrityksen kasvuun.

Yrityksen toiminta-ajatus on aika yksinkertainen. Se toimii tuotteiden ja lähetysten seurannassa. Kaikki tuntevat viivakoodit ja aika moni on törmännyt myös pieniin RFID –tarroihin. Tällainen tarra on etäluettavissa erilaisilla laitteilla ja kun jokainen koodi on ”yksilö”, niin voidaan lukea automaattisesti ja päivittää erilaisiin järjestelmiin missä tämä luettu esine / paketti on juuri silloin. Näiden tarrojen eli ”tagien” hinnat ovat pudonneet alkuperäisestä noin dollarista 0,03 euroon ja niiden ominaisuudet ja luettavuus on parantunut.

Kokouksen avasi hallituksen puheenjohtaja ja suurin omistaja Jorma Lalla (35,47 % omistusosuus). Sen jälkeen toimitusjohtaja Juha Reima (4 % omistusosuus) ja talousjohtaja Henri Ojanen (0,72 % omistusosuus) kävivät läpi 9 kk pituisen tilivuoden tapahtumat ja luvut. Johto ja suurelta osin hallituskin on sitoutunut omistamalla yrityksen osakkeita.

Vuosi meni listautumisen ja toiminnan painopisteen siirron merkeissä. Listautumisen kulut olivat kaiken kaikkiaan 743 000 euroa ja kun tilivuoden tulos oli miljoonan verran pakkasella, niin voi toivoa että suunta muuttuu ja luvut paranevat nopeasti. Hallitukseen valittiin uusina jäseninä Marja Liisa Kaario, Veijo Komulainen ja Anna Toppari. Hallituksen kokoonpano vaikuttaa näin pieneksi yritykseksi erittäin ammattimaiselta.

Yritys on siirtynyt enemmän kokonaisvaltaisten järjestelmien (hardware ja softa) tarjoamiseen ja suosii lisenssityyppistä veloitusta, jossa asiakas maksaa koko paketista x euroa per kuukausi tai y euroa per vuosi. Tämä tuo toimintaan tasaisempaa kassavirtaa, helpottaa asiakkaan ostopäätöstä ja sitoo asiakkaan pitempään yhteistyöhön. Halvimmillaan tällainen ratkaisu saattaa maksaa asiakkaalle muutamia satoja euroja kuukaudessa, kalliimmat ratkaisut taas helposti useita tuhansia. Ratkaisun hardware on tarkoitus rahoitaa niin, ettei se jää Nordic ID:n taseeseen.

Yritys on lanseerannut ensimmäisen heidän järjestelmällään toimivan täysin automaattisen kaupan. Kun tagi on jokaisessa tuotteessa ja lukulaitteet kunnossa, riittää että asiakas laskee ostoskassinsa tagit lukevalle tasolle. Laite analysoi nopeasti jokaisen tuotteen ja sen hinnan. Kassa ilmoittaa kokonaishinnan, jonka asiakas maksaa joko älypuhelimella taikka kortilla ja poistuu avautuvasta portista. Samaan aikaan järjestelmä ilmoittaa varastonhallintaan että nämä tuotteet on myyty ja järjestelmä tilaa tarvittaessa lisää. On helppo kuvitella kustannussäästöt. Asiakkaalle tämä on taas huomattavasti helpompi tapa kuin jo nyt käytössä olevat järjestelmät, joissa asiakas itse lukee viivakoodit manuaalisesti yksi kerrallaan.

Logistiikkataustaisen sijoittajan on helppo nähdä tässä suuria mahdollisuuksia. Yhtä selvää on, että kilpailu tulee olemaan kovaa kun teknologia otetaan laajemmin käyttöön ja suuret pelurit saapuvat kuvaan. Varteenotettava riski on myös se, että valittu teknologia onkin joku aivan muu. Vanhemmat lukijat saattavat muistaa Beta – VHS –videoteknologiataistelun, jossa ”huonompi” voitti. Nuoremmat taas ymmärtävät että sekin voitto oli tilapäinen ja juuri nyt parhaiten hymyilee Netflixiä alkuvaiheessa ostanut sijoittaja.

Mielenkiintoinen pienyritys, jonka 8 miljoonan markkina-arvo voi muutaman vuoden päästä olla jotakin aivan muuta.

Tarjoilu suoritettiin ennen kokousta ja lämmin, uunituore Quiche Lorraine –kinkkupiiras kahvin kera piristi tihkusateessa suoritetun ajomatkan jälkeen.

Yhtiökokouskausi jatkuu vielä. Jos et ole aikaisemmin osallistunut, niin mitäpä jos rohkaiset mielesi ja käyt edes yhdessä?

 

 

 

 

 

Vuoden 2018 tilinpäätös

Käytän suorissa sijoituksissa pääasiassa Nordnet:iä ja vakuutusratkaisuissa pääasiassa Mandatum Lifea. Kun käyttää useampaa pankkiiriliikettä ja sijoittaa osittain suoraan, osittain vakuutusratkaisujen kautta, joutuu väkisinkin tekemään jonkin verran manuaalista työtä raporttien yhdistämiseksi.

Automatisoidut ja kohtuullisen reaaliaikaiset salkkuraportit pyörivät Google Sheetsin ja Bloombergin kautta. Niistä näkee parhaiten päivittäiset arvot ja salkun arvonmuutokset. Henkilökohtaista taloudenpitoa olen seurannut aluksi Excelillä, sitten jonkin aikaa Balancionin kautta, sitten Money Dancella ja nyt reilut kaksi vuotta Banktivity -applikaatiolla. Jokaisessa ratkaisussa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Nykyinen applikaatio muistuttaa ketterää kirjanpidon ohjelmaa ja antaa aika hyvät raportit, vaikkei poimikaan osakekursseja automaattisesti. Tai poimisi toki, jos sijoittaisi enimmäkseen Yhdysvalloissa ja käyttäisi kirjanpitovaluuttana dollaria.

Nordea Wallet on lisännyt ominaisuuksia ja saattaa hyvinkin olla että siitä saadaan henkilökohtaisen taloudenpidon työkalu jatkossa. Sinänsä kehitys on ollut hidasta, on varmaan kaksikymmentä vuotta siitä, kun ihastelin alan ohjelmistoja Jenkeissä. Suomalaisia ei ilmeisesti kiinnosta minkä verran rahaa tulee ja mihin sitä menee. Tähän kannattaisi ihmisten uhrata hieman enemmän aikaa ja vaivaa. Tulokset kertovat nopeasti onko taloudessa turhia kuluautomaatteja.

Viime vuoden osingot menivät pääosin odotusten mukaan. Olen listauksessa laskenut tulot sen mukaan mitä on tilille /salkkuun tullut. Tämä tarkoittaa sitä, että suorissa sijoituksissa osinkojen vero on vähennetty ja vakuutuksissa kotimaiset osingot / korot on saatu bruttona. Niissäkin suurin osa ulkomaisista on saatu lähdeveron jälkeen ja ovat siten kolminkertaisen verotuksen piirissä. Eli ensin maksaa yritys tuloksestaan, sitten ottaa kotivaltio ennen tilitystä ja lopuksi vielä Suomen valtio pääomatuloja verottaessaan. Näitä ulkolaisia olen pikkuhiljaa siirtänyt joko suoriksi omistuksiksi tai ETF:iksi, jotka eivät maksa osinkoa.

Viime vuoden osingot muodostuivat seuraavista:

Citycon 16 395,28
Nordea 10 404,00
Aktia 8 022,48
Nokia 7 790,00
Kemira 5 830,00
Lassila & Tikanoja 5 520,00
Fortum 5 500,00
Raisio 5 258,30
Tokmanni 4 100,00
Omega Healthcare 4 060,66
Tikkurila 3 489,60
UPM Bond 3 235,78
Aspo 3 225,00
YIT 3 000,00
Orion B 2 900,00
Telia 2 854,92
iShares Euro Dividend 2 330,75
Oriola B 1 887,15
Cloetta 1 841,75
iShares Core Dividend Growth 1 710,33
iShares US Preferred Stock 1 567,39
Hennes & Mauritz 1 530,83
Amer 1 400,00
iShares DivDax 1 242,40
Investor B 660,56
Rapala 639,20
L Brands 638,76
iShares Emerging Markets 600,45
iShares Global Infra 561,80
Unilever 539,61
Klövern 536,94
Harvia 536,40
Tesco 474,11
iShares Euro Tech 446,79
Essity 352,48
iShares Europe Banks 158,70
R.R. Donnelley 110,35
iShares US Oil Equipment 53,24
111 406,01

 

Vuoden aikana tuli säädettyä salkkua ehkä hieman normaalia enemmän. Nyt kun ynnään niistä tuloutuneet myyntivoitot ja myyntitappiota, niin plussaa kertyi melkein osinkojen verran eli 104 153 euroa. Myytyjä tai kevennettyjä positioita olivat esimerkiksi Amer, Unilever, Raisio, Coca Cola, Telia, Omega Healthcare, Fortum, Nokia, Klövern, Orion, Investor ja muutama ETF (DGRO ja EEMV). Osa myydyistä on ostettu myöhemmin takaisin.

Tuostahan voisi nopeasti päätellä, että salkun kirnuamista kannattaisi jatkaa ja kiihdyttää tahtia. Oma kokemus on kuitenkin se, että helposti tulee myytyä osakkeita, jotka olisi kannattanut pitää.

Viime vuonnakin myin Ameria halvimmillaan 22,84 e ja kalleimmillaan 27,04 euroon. Kun olisi jaksanut odottaa, olisi saanut 40 euroa. Huhtamäkeä olen myynyt joskus riemuissani yli 20 euron kurssiin, nyt siitä saisi 32 euroa. Nestettä olen myynyt yhtä riemuissani reilun 30 euron kurssiin ja nyt siitä saisi kohta 90 euroa. Hyväkin myyntihinta saattaa moninkertaistua.

Siinä näit, sanoisi joku. Ei vain kannata myydä. No jaa, kevensin joskus Stockmannia vähän päälle 8 euroon. Olisi kannattanut myydä kaikki, nyt niistä saisi reilut 2 euroa. Raision Tehtaat tuntui stabiililta, kasvavan osingon maksajalta, kohtuullisen turvallisella toimialalla. Ei muuta kuin lisäsiivu salkkuun 4 eurolla. Voi,voi. Nyt sitä saisi kurssiin 2,60 e.

Eli oma johtopäätös on, että kurssit ovat mitä ovat ja ajoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, paitsi jälkikäteen. Silloin löytyy kyllä ainakin kymmenen fakiiria, jotka pystyvät toteamaan että ”kaikkihan sen näkivät”.

Itse olen seurannut edelleen salkun kassavirtaa ja – niin kuin yllä olevasta listauksesta näkee – hajauttanut sijoituksia liiankin kanssa. Ei tämäkään strategia autuaaksi tee, mutta estää luultavasti täydellisen romahduksen kun Mr Murphy kuitenkin tulee vierailulle. Putoavia puukkoja on tullut poimittua nuorempana useinkin, enkä ole vieläkään päässyt tästä harrastuksesta kokonaan eroon.

Nyt kun kurssit ovat nousseet mukavasti vuodenlopun syöksystä, kannattaa ehkä olla hieman varovainen ostonapin kanssa. Pörssissä on toki ihan kohtuullisestikin hinnoiteltua tavaraa, mutta en usko että heilahdukset loppuvat tähän. Oma kokemus ajallisesta hajauttamisesta on ollut myönteinen. Ei ole pakko ostaa tai myydä koko erää kerralla vaan mieluummin muutaman kuukauden välein, pikkuhiljaa.

Mediassa huomaa taas että vaalit ovat tulossa. Kaikki ovat pienen ihmisen asialla ja kapitalisti se kansan verta juo. Paras ratkaisu saadaan aina kunnallisella tai valtiollisella laitoksella. Tai asettamalla joku luku autuaaksi tekeväksi. Kyllä kansa ymmärtää, että kun meillä on 0,5 hoitajaa hoitamassa vanhusta, niin kyllä homma sujuu.

Suoritin aikoinaan neuvostotalouden kurssin kansantaloustieteessä. Mieleen jäi traktoritehdas, jolle oli annettu viiden vuoden tuotantotavoite tonneissa. Tehdas saavuttikin asetetut tavoitteet ja kaikki meni hyvin, kunnes huomattiin että traktorit upposivat pelloille. Tuotanto oli maksimoitu tonneissa hitsaamalla traktorin pohjaan ylimääräinen tuhannen kilon metallilevy.

Vajaat 80 –kymppinen sukulaisnainen oli visiitillä. Hänellä oli mukanaan voimisteluun tarkoitettu kuminauha. Verrytteli sillä aamuin, illoin ja kun ihmettelin energiaa niin totesi että ”se on, kuule, liikuntakyky vanhuksen paras turva”. Tämä nainen elää yksin, itsenäisesti ja matkustelee aktiivisesti. Ei tarvitse 0,5 hoitajaa, eikä edes 0,3 hoitajaa. Toisille taas ei riitä edes ympärivuorokautinen omahoitaja kertoimella 3,0.

Kuntien kannattaisi käyttää nyt huomattavasti aikaa ja energiaa hoitokriteerien asettamiseen. Mitä on hyvä hoito kullekin asiakkaalle? Kuka sen tekee ja miten se mitataan? Sen jälkeen sopimukset kuntoon, huomattavat sopimussakot ja saumaton valvonta. Kuvittelen, että esimerkiksi RFID -tekniikalla voitaisiin valvoa automaattisesti, montako kertaa kussakin huoneessa on käyty ja kauanko siellä on oltu. Osuisi helposti silmään tilanne, jossa kukaan ei ole tehnyt yhtään mitään.

Itse tekisin vielä niin, että hoivakiinteistön omistaisi aina toinen taho kuin se, joka tekee hoivatyön. On helpompi vaihtaa firma ja pitää asiakkaat samassa talossa. Sitä saa, mitä mittaa. Mielelläni näkisin ne myös parhaat käytännöt, joilla kunnallinen toimija pesee mennen tullen yksityisen sektorin. Enkä usko, että vastaus hyvään hoitoon on yksi desimaaliluku.

Oli miten oli, niin väestön vanhenemisen seurauksille etsitään vielä maksajia monissa vaaleissa.

Itse jatkan vanhusten huoltovajeen paikkaamista kiikuttamalla päivittäistavaraa paikalliseen hoitokotiin ja tarkastamalla asiakkaan tilanteen kahvitarjoilun kera, vähintään kaksi kertaa viikossa. Näitä reissuja on tullut nyt tehtyä noin 300 kertaa, joten alkaa olla tuostakin sektorista joku käsitys.

Oma kokemus tuosta yksityisestä palvelutalosta on, että aktiivinen, omasta hyvinvoinnistaan kiinnostunut asiakas viettää siellä sangen mallikelpoista elämää. Jos taas pyyhe on heitetty henkisesti nurkkaan, niin aika saattaa tulla pitkäksi noutajaa odotellessa. Enkä usko tilanteen olevan vähääkään parempi vaikka palveluntuottaja olisi kaupungin laitos.

Vielä kun saataisiin jäät ja lumet pois kaupungin kaduilta.

 

 

 

Mistä salkun alkupääoma?

Kysyli minulta muutama lukija.

Perinteisesti Suomessa on vaurastuttu perimällä, menemällä rikkaisiin naimisiin tai yritystoiminnalla. Myöhemmin menestyjiä on nähty myös palkkatöissä – erityisesti optiojärjestelmien kautta – ja ns. start-up –yrityksissä. Sijoittamisellakin on moni vaurastunut.

Itsellä jäi noista perinteisistä tavoista kaksi ensimmäistä tapaa kokeilematta. Oma tieni kulki palkkatöiden kautta ottamaan riskiä ja ostamaan neljännes työnantajayrityksestä vuonna 1991. Elettiin 1990 –luvun laman alkutaivalta ja myymällä ison nipun sijoituksia sekä vetämällä nimen omavelkaiseen lainapaperiin, sain yrityksen oston järjestymään. Pokerinpelaaja voisi todeta minun olleen ostohetkellä kirjaimellisesti  ”All In”. Pankinjohtajakin korosti epäonnistumisen mahdollisuutta ja että ”ymmärräthän sitten, että sinulle ei jää kuin housut, jos niitäkään?”

Myöhemmin olen tehnyt monenlaista arvonmääritystä eri yrityksille ja mielessä on käynyt että ensimmäinen ostos tuli kyllä tehtyä enemmän uskolla ja fiiliksellä kuin huolellisella talousanalyysillä.

Yritys, josta ostin osuuden, toimi huolinta- ja kuljetusalalla. Kehitimme ja kasvatimme yritystä oston jälkeen 10 vuotta ja myimme sen liiketoiminnan ulkomaiselle ostajalle vuonna 2001. Monenlaista ehti nähdä ja kokea tuon ensimmäisen 10 vuoden aikana. Erityisesti nopeaa päätöksentekoa tuli harjoiteltua. Opin sen, että ketterä yritys ehtii tehdä monenlaista ennen kuin perinteiset toimijat edes huomaavat että ongelmia on tulossa. Virheitäkin tehtiin, mutta ei kriittisiä.

Sijoitus onnistui erinomaisesti ja sain kaupassa sijoittamani rahat takaisin noin neljäkymmenkertaisena. Kyseessä oli siis urani paras sijoitus. Toki verottajakin otti omansa. Jäin ostajan palvelukseen vielä viideksi vuodeksi ja sekin oli varsin opettavaista ja antoisaa aikaa. Kansainvälisessä kaupassa ja nopeatempoisessa, erittäin hintakilpaillussa logistiikassa on oma viehätyksensä.

Sijoittamista pörssin kautta olin tehnyt jo ennen tuota yrityskauppaa. Aivan niin visusti en ole elänyt koskaan kuin eräät bloggaajat, jotka säästävät ihan peruspalkastakin 60-80 % joka kuukausi. Hatunnoston paikka, kunhan muistaa elääkin eikä pelkästään kituuttaa.

Itse keskityin alkuun maksamaan lainoja etupainotteisesti ja kun erilaisia bonuksia tai myyntipalkkiota osui kohdalle, niin sijoitin joko pörssiin tai ostin pikkuhiljaa pieniä asuntoja kotikaupungista. Näitä on tullut viime vuosina myytyäkin eikä enää ole kuin kaksi jäljellä. Oma tuottolaskelmani kun ei ole puoltanut näiden hankkimista muuten kuin huomattavalla velkavivulla, enkä yleensä vivuta mitään sijoituksiani. Asenteen ymmärtää parhaiten sellainen, joka on maksanut joskus 90-luvun lainakorkoja ja/ tai nähnyt että asuntojen hinnat saattavat vaikkapa puolittua. En usko että tällaista kovin helposti enää nähdään, mutta kokemus jäi hyvin mieleen.

Yrityskauppojen jälkeen olin vielä vajaat 15 vuotta työelämässä, välillä työsuhteessa ja välillä konsulttina. Ajatus siirtymisestä enemmän tai vähemmän vapaalle kypsyi vuosien varrella ja testasin lukuja moneen kertaan ennen kuin otin tuon ratkaisevan askeleen. Siirtymisessä tuli pohdittua muitakin asioita kuin pelkkiä tuloja ja menoja. Työyhteisö antaa selkeän rakenteen ajankäytölle ja aika moni varmaan tunnustaa että on siellä joskus ihan mukavaakin. Erilaisten ihmisten kanssa on yleensä antoisaa olla tekemisissä.

Yleisesti ottaen täytyy kyllä todeta, että työelämän kehitys ei välttämättä ole mennyt viime vuosina parempaan suuntaan. Aika monessa työpaikassa haaveilee iso osa väestä siitä että työsuhde loppuisi ja saisi kuitenkin jostakin sen verran rahaa ettei aivan kuolisi nälkään. Samaan aikaan saattaa yrityksen HR –osasto juhlistaa menestymistään Great Place to Work –kilpailussa. Monenlaisia strategioita ja johtamisoppeja lanseerataan ja ”vain muutos on pysyvää”.  Samalla 400 000 suomalaista popsii mielialalääkkeitä.

Itselle taloudellinen riippumattomuus on ollut sitä, että pystyy halutessaan sanomaan organisaatiossa että ”nyt riitti, pitäkää tunkkinne”. On tullut joskus sanottuakin. Amerikkalaiset kutsuvatkin tuohon riittävää rahasummaa nimellä   F*** Y** –money. Taloudellinen riippumattomuus on mielestäni kauniimmin sanottu.

Viimeksi bloggasin ennen joulua. Sen jälkeen on nähty pörssissä loppuvuoteen huipentuva kunnon sukellus ja nyt alkuvuonna erittäin nopea nousu, tyypillinen rebound. Olin kuuntelemassa Mandatum Lifen tilaisuudessa Wahlroosia ja hän oli löytänyt jostakin käsitteen kuolleen kissan pomppu (dead cat’s bounce). Tilaisuudessa saatiin samalla mainostettua yrityksen vaihtoehtoisten sijoitusten (alternatiivien) menestystä eli k.o. kommentti kannattanee asettaa siihen viitekehykseen. Talouslehtiin saatiin heti otsikoita, että Nallekin epäilee nousun kestävyyttä.

Eipä sillä, ei kukaan tiedä mihin pörssit tästä suuntaavat. Ajan henkeen sopii myös se, että hedgerahastot ja monenlaiset rahantekokoneet nostetaan taas esille. Näistä en osaa sanoa muuta kuin että sijoittajan olisi hyvä ymmärtää ainakin ansaintalogiikka – sekä asiakkaan että palveluntuottajan.

Itselle viime vuosi oli sijoitusten arvonkehityksen kannalta huono. Kassavirta taas toimi odotusten mukaan, hieman ylikin.

Salkkuliikkeet:

  • Uponor           Ostettu lisää 8,44 e. Myyty 9,10 e. Yleensä kartan nopeita kauppoja, mutta tämä sopi hyvin salkun vuosisuunnitteluun. Salkkuun jäi vielä ihan kohtuullinen nippu.
  • Nordic ID        Ostettu lisää 3,50 e. Saa nähdä mihin tämä yritys kehittyy. Lottopaperi. Yrityksen olisi syytä miettiä sijoittajaviestintää.
  • Efore               Ostettu merkintäoikeuksia ja merkitty annissa. Tarkoitus oli merkitä enemmänkin mutta kommunikaatio ei mennyt aivan suunnitellusti. Olen yrityksen sisäpiiriläinen joten nämä liikkeet näkyvät myös julkisesti. Muuten en voi yritystä kommentoida.
  • H & M             Myyty pikkusiivu salkun vuosisiivouksessa SEK 156,68.
  • Nordea           Ostettu 7,52 e, 7,38 e ja 8,05 e. Jos maailma ei mullistu niin tuo muhkeat osingot keväällä. Yritysvaltaaja Gardell tuo lisää vauhtia kuvioon.
  • Citycon           Lisätty kurssiin 1,61 e. Osinkopaperi.
  • Telia                Pikkusiivu lisää kurssiin 3,85 e.
  • Raisio              Lisätty kurssiin 2,40 e. Firman arvosta on saatu vuodessa hävitettyä 47 %:a. Jokohan alkaisi riittää?
  • Altia                Lisätty kurssiin 7,33 e. Josko kansamme ei kuitenkaan raivoraittiiksi ryhtyisi. Arvostus on kohtuullinen verrattuna kansainvälisiin juomajätteihin, tunnetut merkit tuovat vakautta.
  • Nokia              Myyty kolmasosa hintaan 5,30 e. Uskon ja toivon että kurssi jatkaa nousuaan mutta nyt oli aika ottaa osa voitoista talteen.

Osinkoja saatu Citycon ja L Brands.

Korostan taas että en anna sijoitusneuvontaa, se on Suomessa luvanvaraista toimintaa. Kerron mitä olen omassa salkussani ja omissa sijoitusvakuutuksissani tehnyt.

Lunta on tullut omasta mielestäni vähintäänkin riittävästi. Onnea kaikille niille, joille talvi ja lumi on ihmisen parasta aikaa. Itse en kuulu tuohon joukkoon.

Keväälle ja kesälle olen ostanut neljä matkaa Ranskaan, kolme tuttuihin maisemiin Cannesiin ja yhden Bretagneen. Lisäksi on buukattuina yksi lomamatka Edinburghiin ja yksi työmatka Italiaan. Nyt kun katsoo ikkunasta lumipyryä, tulee mieleen pitäisikö katsoa vielä joku äkkilähtö. Kohteeseen, jossa paistaa aurinko ja jossa on kuivat jalkakäytävät.

Onnea ja – ennen kaikkea – kärsivällisyyttä sijoitustoimintaan.