Vapaaherran ensimmäinen tilinpäätös

Nyt on sitten takana reilu vuosi vapaaherrana. Ensimmäisen Parempi Suunnitelma –blogin merkintä on päivätty 16.8.2015. Siinä pohdin tämän ratkaisun haasteita ja riskejä.

Ensimmäisinä mieleen tulivat ajankäyttö ja riittävä määrä tekemistä. Rahavirtojakin olin mietiskellyt pitkään: riittävätkö pääomatulot vai iskeekö pörssiromahdus, pyyhkien osinkovirrat murto-osaan? Miten on vuosi mennyt, mitä on opittu?

Murphyn lain mukaan pörssi niiasi välittömästi oikein kunnolla. Alas tultiin elokuun lopulla ja syyskuussa 15 – 20 %:a. Loppuvuonna tilanne korjautui kunnes taas helmikuussa ja nyt kesällä Brexitin mukana otettiin takapakkia.

Pörssiliikkeissä ei sinänsä ole mitään uutta, aina on jossakin joku uhka tai tulipalo joka ottaa kursseista ilmaa pois, kunnes taas ahneus voittaa pelon. Kun ei tee suuria virheitä paniikissa, asiat yleensä korjaantuvat ajan mukana.

”Sälj inte, kurserna brukar nog stiga på det långa loppet” ohjeisti kirjanpitäjäni yhdeksänkymmentäluvun alkupuolen myrskyissä. Fiksu mies.

Seuraan itse tuloja, menoja ja sijoitusten kehitystä Moneydance –sovelluksella. Sen mukaan vuosi meni ihan mallikkaasti: varoja on nyt enemmän kuin vuosi sitten (noin 3 % plussalla) eikä ”pesämunaan” ole tarvinnut koskea. Viimeisten 12 kk pääomatulot kattavat kaikki menot ja jäljelle jää vielä kohtuullisesti eli noin 30 %:a turvamarginaalia.

Jos et ole koskaan seurannut mihin rahasi menevät, niin suosittelen lämpimästi jonkinlaista kirjanpitoa. Ruutupaperilla ja pankin tiliotteella saattaa aloittaa, Excelillä saa jo todella hyvän kuvan tilanteesta. Netti on lisäksi pullollaan erilaisia appseja, joilla homma sujuu käden käänteessä.

Sovellus kertoo kulujakauman. Eniten vievät henkilökohtaiset kulut (ruoka, vaatteet, ravintolat, kirjat, lehdet, nautintoaineet yms.) 25 %, matkailu (lennot, majoitus, kielikurssit, ulkomaan elinkustannukset) 17 %, asuminen Suomessa 14 %. Jälkipolven asumiseen ja opiskeluihin on investoitu (18%).

Kuluja en ole sen kummemmin karsinut. Aikaisemmin ajoin työmatkoja noin 50 000 km joten vaihdoin auton pienempään. Polttoainekulut ovat huomattavasti alemmat kuin ennen ja samalla jäi dieselkäyttömaksu historiaan. Vakuutuksia olen välillä kilpailuttanut. Nyt olen ollut savuttomana nelisen kuukautta, päivittäisten sikareiden jättämisestä tulee varmasti jonkinlainen säästö.

Jos pitäisi elää visusti, niin kuluja olisi varmasti helppo pudottaa merkittävästi. Toisaalta en ole ostanut Porchea, Aston Martinia, Teslaa taikka Bentleytä, joten osa ystävistä pitää minua varsinaisena saiturina. Veneisiinkin on moni tuttu saanut upotettua melkoisen määrän varoja.

Blogeista löytyy loistavia tarinoita siitä miten tulla toimeen vähemmällä silloin kun niin halutaan. Tuossa muutama hatunnoston arvoinen suoritus: P. Ohatta (http://www.pohatta.com), Downshiftaaja listaa kaikki tulonsa ja menonsa (http://downshiftaaminen.blogspot.fi/). Matkalla vaurauteen (https://matkallavaurauteen.com/) asettaa selkeät tavoitteet ja seuraa niitä. Kannattaa lueskella ja miettiä voisiko itse parantaa taloudellista tilannettaan nyt ja tulevaisuudessa.

Julkisuudessa on paljon riepoteltu vakuutussäästämistä. Annetaan ymmärtää että sitä kautta pystyy jättämään veronsa kokonaan maksamatta. Itse teen suuren osan sijoituksistani vakuutuksen sisällä ja täytyy todeta että on tilanteita, joissa vakuutussäästäjä on varsinainen himoveronmaksaja. Mitalin arvoiseen suoritukseen pääsee kun omistaa suoraan ulkomaisia osakkeita vakuutuksessa. Osingoista peritään monessa maassa lähdevero jota ei hyvitetä vakuutuksessa. Kun sitten nostat voittoja ulos, maksat pääomatuloveron koko määrästä. Silloin päästään yli 50 %:n veroon maksetusta osingosta!

Olen nyt purkanut muutamia näistä omistuksia ja siirtänyt niitä Nordnet:iin, jossa alkuperämaassa peritty lähdevero hyvitetään lopullisessa verotuksessani. Muuten vakuutussäästäminen antaa erinomaisen helpon, vaivattoman ja joustavan tavan säästää. Näissä suorissa omistuksissa jää helposti kurssinousun vangiksi. Kun sijoitus on noussut huomattavasti, tullaan tilanteeseen jossa sijoitusta ei kerta kaikkiaan kannata myydä vaikka joku toinen osake / sijoituskohde muuten kiinnostaisikin. Kilpailevan kohteen kun pitää tuottaa reilut 30 %:a paremmin jotta päästään edes samaan lopputulokseen.

Olen ostanut nyt suoraan ruotsalaisia osakkeita, erityisesti Nordeaa, Investoria ja Hennes & Mauritzia. ETF:t täytyy katsastaa kun ehtii ja siirtyä mieluummin niihin, jotka eivät maksa osinkoa. Ovat siis kasvurahaston kaltaisia. Vakuutussäästöissä on otettu Raisiota, Spondaa ja Cityconia lisää – vaikka juuri luin talouslehdistä että nyt siirrytään tylsistä, defensiivisistä osakkeista kunnon kasvupapereihin.

Kuluuko aika?

Itsellä on aika kulunut mainiosti. Vajaat puolet ajasta on mennyt Ranskassa, opiskellen kieltä ja seuraten paikallista elämänmenoa. Nyt kun syksy tekee tuloaan, alkavat taas auringonpaiste ja kuivat jalkakäytävät kiinnostaa. Viimeiset viisi kuukautta on mennyt käytännössä kuolinpesän asioita hoitaessa. Tästä kirjoitin tuossa aikaisemmassa blogissa. Vielä on sen suhteen tekemistä ja perikunnan talokin olisi mukava saada myytyä ennen kuin siirtyy taas lähemmäksi Välimerta.

Työympyröistä kaipaan eniten asiakastyöskentelyä ja työpaikkojen sosiaalista elämää. Ihmisiä. Kun ottanut etäisyyttä on kyllä käynyt mielessä sekin, mitataanko työpaikoilla koskaan kuinka paljon työajasta menee turhaan, usein sisäiseen sähläykseen ja kuinka paljon asiakkaalle arvoa tuottavaan työhön.

Vapaaherrana kun päättää nyt hoitaa jonkun asian, se tulee hoidettua viivytyksettä ja kokonaan. Ei tarvitse välillä hoitaa jotakin muuta, vastata kymmeneen sähköpostiin tai osallistua kolmeen palaveriin. Ja samalla unohtaa mitä pitikään tehdä.

Lisäbonuksena olen huomannut että fysiikka pysyy paremmassa kunnossa kun päivissä on selkeä rytmi. En istu autossa 50 000 kilometriä vuodessa, samalla mutustaen jotakin tai odottele seuraavaa työpäivää hotellin ravintolassa syöden aivan liian suurta iltapalaa.

Tästä on hyvä jatkaa.

Kuoleman jälkeistä elämää

Bloggauksessa on ollut muutaman kuukauden tauko. Saavuin Ranskasta takaisin Suomeen huhtikuun puolessa välissä. Alle viikko tämän jälkeen isäni menehtyi tapaturmaisesti. Aika on mennyt nyt täysipäiväisesti isäni kuolinpesän ja äitini asioiden hoitamisessa. Tässä muutamia havaintoja asioista, joihin olen törmännyt.

Ensinnäkin Suomen sairaalajärjestelmä toimii käsittämättömän hyvin. Kaikki sujui Turun Yliopistollisessa Keskussairaalassa hyvin ja saimme ensiluokkaista hoitoa vaikka lopputulos oli jo varhaisessa vaiheessa tiedossa. Hoito on myös lähes ilmaista, verorahoille saa tätä kautta täyden vastineen.

Jokaisella olisi hyvä olla kirjallisesti ilmaistu hoitotahto ja mahdollinen elvytyskielto silloin kun elvytyksellä pidennetään vain väistämätöntä. Samassa hoitotahdossa voi ottaa kantaa kipulääkityksen käyttöön. Helpoimmin tällaisten ohjeiden päivitys onnistuu osoitteessa www.kanta.fi Jokainen pystyy helpottamaan läheistensä päätöksentekoa kriisitilanteissa päivittämällä itse tahtonsa jo nyt.

Kun perheen raha-asioiden hoidosta vastaava kuolee, on puolisolla uusi tilanne. Useimmissa talouksissa on raha-asiat pidetty erillään jolloin kummallakin on ollut oma pankkitili ja toinen on hoitanut tietyt kulut ja toinen toiset. Kun henkilö kuolee, hänen pankkitilinsä jäädytetään. Nettipankki lakkaa toimimasta eikä tilistä saa välttämättä edes tietoja ennen kuin sukuselvitys on tehty. Tietyt suoraveloitukset hoidetaan, tiettyjä ei. Pankit tarjoavat myös yhteisiä ns. tai –tilejä. Tällaista tiliä pystyy käyttämään kumpi tahansa puolisoista. Puolison kuoleman jälkeen leski pystyy käyttämään tiliä itse. Uskon, että useassa perheessä olisi hyvä olla yksi tällainen tili, jolla on riittävästi varoja vaikkapa puolen vuoden kuluihin. Asiasta kannattaa jutella oman pankin kanssa jo nyt. Meillä oli onni siinä, että isäni oli koko työikänsä asioinut pienen paikkakunnan paikallispankissa. Siellä joustettiin ja hoidettiin asiat inhimillisesti. Epäilen että suurpankissa jossa palvellaan nyt jonotusnumeroa 927, asiat olisivat olleet mutkikkaampia.

Kuoleman jälkeen alkoi melkoinen paperisirkus.

Ihan ensiksi panin vireille äitini leskeneläkehakemuksen eli ns. perhe-eläkkeen. Varma auttoi asiassa ja riitti että hakemukset ja dokumentit toimitettiin yhteen paikkaan, heidän kauttaan hoitui myös Keva ja Kela. Hakemuksen käsittely kesti noin kaksi kuukautta. Muutaman kerran soitin perään ja törmäsin tilanteeseen että ”valitettavasti emme voi antaa tietoja muita kuin asianosaiselle”. Tiedätkö muuten koska isäsi ja äitisi solmivat avioliiton? Meillä tieto löytyi pohdinnan jälkeen vihkiraamatusta.

Aika nopeasti selvisi, että lesken ja perillisten tilannetta helpottaisi huomattavasti jos olisi olemassa jonkinlainen henkivakuutus. Isälläni onneksi oli muutama eläkevakuutus, joihin liittyi henkivakuutus. Henkivakuutus oli mielenkiintoisella ”hautausavustus –nimellä”. Varman kautta saatiin pieni tilitys reilun kahden kuukauden jälkeen. Mandatum Lifen laput saatiin täytettyä vasta kun kaikki virkatodistukset oli saatu ja korvaus saatiin vajaat kolme kuukautta kuoleman jälkeen. IF:issä on henkivakuutus tapaturmaisen kuoleman varalta. Ruumiinavaus tehdään näissä tapauksissa aina, niin meilläkin. Sieltä saatiin kuittaus että ruumiinavaus on tehty ja hautauslupa. Henkivakuutuskorvauksen käsittelyyn tarvitaan kuitenkin kuolinsyytutkimuksen pöytäkirja ja näiden saanti saattaa kestää mitä tahansa kolmesta kuukaudesta vuoteen. Mielenkiintoinen tehokkuus on koneistolla tämän suhteen. Ja ennen pöytäkirjaa ei tällaisen henkivakuutuksen papereita saa lähtemään mihinkään.

Summa summarum: henkivakuutus on hyvä olla. Summan voi itse miettiä, mutta vaikkapa 50 000 – 100 000 e saattaisi helpottaa lesken ja lasten tilannetta huomattavasti, kunnes perinnönjako on saatu tehtyä. Mieluiten henkivakuutus jonka korvaus ei riipu kuoleman olosuhteista ja jossa edunsaajat on listattu nimellä ja sosiaaliturvatunnuksella, ei esimerkiksi tekstillä ”omaiset”. Mikäli edunsaajana on omaiset joudut odottamaan virkatodistusten saantia.

Välittömästi aloitin myös käytännön hautausjärjestelyt. Isäni oli huolellisena miehenä laatinut A4:sen mittaiset ohjeet kuoleman varalta. Miten haudataan, mihin haudataan, missä kuolinilmoitus julkaistaan, minkälainen muistotilaisuus järjestetään ja keitä sinne kutsutaan. Jopa muistotilaisuuden tarjoilut oli listattu. Tämä dokumentti helpotti työtäni äärimmäisen paljon. Oli helppo valita hautaustoimisto ja toimia ohjeiden mukaan. Ei tarvinnut muistella miten se olikaan ja mitäpä jos kuitenkin… Silti työtä jäi vallan riittävästi kirkon valinnassa, päivämäärän sopimisessa, muistotilaisuuden tilan varaamisessa, ilmoituksen laatimisessa ja papin tapaamisessa. Pitopalvelukin piti varata ja koettaa arvata minkä verran mitäkin tarjottavaa tai tarjoilijaa tarvitaan. Koetankin saada kirjoitettua vastaavan ohjeistuksen omaankin mappiini. Pietet: ille hatunnosto käytännön toteutuksesta.

Valitsimme asianajajan hoitamaan perunkirjoitusta. Joku saattaa selvitä tästä itsekin, mutta mielestäni vajaan tonnin lasku oli toimenpiteistä kovin kohtuullinen. Suomessa on hankittava sukuselvitys ja virkatodistukset pesän osakkaista. Ajattelu menee niin, että todistus on saatava kaikilta paikkakunnilta, joissa vainaja on asunut siitä alkaen kun hän on tullut sukukypsäksi eli täyttänyt 15 vuotta. Niin absurdilta kuin tämä kuulostaakin, niin tällä pyritään löytämään vainajan mahdolliset muut lapset. Onnea vain niille, joiden vanhemmat ovat asuneet useassa maassa ja usealla paikkakunnalla. Meillä näiden dokumenttien saanti kesti reilusti yli kaksi kuukautta. Perunkirjoitus pitäisi periaatteessa suorittaa kolmen kuukauden sisällä kuolemasta ja toimittaa paikalliseen verotoimistoon. Tähän voi hakea pidennystä.

Perukirjalla on kolme tehtävää. Se on osakasluettelo eli siitä ilmenevät kaikki perilliset ja testamentinsaajat. Toiseksi se on yhteenveto vainajan varoista ja veloista. Kolmanneksi se on veroilmoitus, jonka perusteella perillisille määrätään perintövero. Perukirjaan liitetään testamentti, jos sellainen on tehty.

Testamentti olisi hyvä olla kaikilla ja se olisi hyvä pitää ajan tasalla. Jos asiat on mietitty 15 vuotta sitten jollakin tavalla, on osallisten terveydentilassa voinut tapahtua muutoksia jotka tekevät testamentin ajatuksen huonosti toimivaksi. Perheentilanteessa on voinut tapahtua muitakin muutoksia, jotka olisi hyvä ottaa huomioon.

Isältäni löytyi vuoden lopun varallisuusraportti kaikista pankkitileistä ja sijoituksista. Taas kullanarvoinen paperi kun selvitin tilannetta. Omissa sijoituksissa kannattaa miettiä myös miten likviidi sijoitus on. Isältäni löytyi mm. Osuuspankin tuotto-osuuksia. Mainio sijoitus korkopaperina – tässä korkoympäristössä -mutta varat saadaan rahaksi vasta tammikuussa 2018.

Meillä äitini ilmoitti melkein heti ettei jää asumaan yksin isoon omakotitaloon. Siitä sitten perehtymään Suomen vanhustenhuollon järjestelmään. Voin taata ettei sieltä lopu vaihtoehdot. On kunnallista, puolikunnallista ja yksityistä. On itse toimeentuleville tarkoitettua asumista, puolihoitoa, täysihoitoa ja lopullista ”säilytyspaikkaa”. On edullista ja on vaihtoehtoa jossa laadukas hoito kaikkine herkkuineen maksaa vaikkapa 5 000 euroa kuussa. On pitkää jonotusaikaa ja on nopeasti vapautuvaa. On kaupunkia, metsämaisemaa ja merinäköalalla varustettua ratkaisua. Siinäpä sitten alat perehtyä vaihtoehtoihin ja mietit mihin on varaa kuukausieläkkeellä (jos olet jo saanut laskettua lesken kokonaiseläkkeen) ja mikäli kuukausieläke ei riitä, mihin asti jo kertyneet varat riittäisivät rahoittamaan kuukausivajetta. Meillä kävi onni ja saimme hyvän asunnon palvelutalosta, jossa asuminen on varsin itsenäistä ja monia palveluita on kuitenkin saatavilla. Aika hyvä ajatus voisi olla jos vanhemmat olisivat jo itse miettineet asiaa etukäteen ja vaikkapa tutustuneet erilaisiin vaihtoehtoihin.

Tämän jälkeen mietitään ositukset ja perinnönjaot. Monessa perheessä pesässä saattaa olla omaisuutta (asunto, kesämökki, arvotaide tai muu) joka on tärkeämpää jollekin pesänosakkaalle kuin muille. Näitä pitäisi sitten saada jaettua testamentin ohjeiden mukaan ja tavaralle mahdollista arvoa arvaillen. Voisi olla hyvä ajatus kirjata tarpeeksi seikkaperäiset ohjeet testamenttiin siitä mitä kukin saa.

Se mitä ei jaeta osakkaille, realisoidaan. Meillä isoon omakotitaloon on kerätty tavaraa 35 vuotta periaatteella että mitään ei heitetä pois ja jos jotakin hankitaan, voidaan hankkia kaksin kappalein jos vaikka sattuu rikkoutumaan tai katoamaan. Kävin isäni garderobia läpi vajaan kuukauden ja vein kierrätykseen varmaankin 60 säkillistä vaatetavaraa. Tästä intouduin sen verran että kävin omatkin vaatekaappini läpi ja tein päätöksen että jos ostan uuden puvun, niin ainakin vakavasti harkitsen vanhasta puvusta luopumista. Harva tarvitsee useampaa kymmentä tummaa pukua taikka viittä frakkia. Eli less is more tai ainakin less makes life easier. Tästä on blogannut mm Minimalisti osoitteessa

http://minimalismi.fi/kuinka-luovut-turhasta/

Muusta irtaimistosta voin tämän muutaman kuukauden opin jälkeen todeta että aika harvalla esineellä on todellista jälleenmyyntiarvoa. Korut ja pienet esineet saattavat löytää uuden omistajan helposti, mutta mitä isommaksi esineet käyvät tai mitä mittavimmiksi esinekokonaisuudet (tyyliin 188 osan astiasarja), sen vaikeammaksi tavaran realisointi muuttuu.

Mielenkiintoista oli esimerkiksi etsiä pianolle uutta kotia. Ostettaessa maksoi aikoinaan insinöörin muutaman kuukauden nettopalkan, nyt on tarjottu 100 euroa kotoa noudettuna. Ystäväni lohdutti että summa on sentään positiivinen, hän joutui maksamaan omansa noudosta. Taiteestakin täytyy todeta että erittäin arvokkailla teoksilla on hinta ja keskihintaista taidetta ei ole, seuraava arvo on kymppejä tai nolla. Maku muuttuu myös sisustuksessa ja harvaan asuntoon mahtuu suuria ”herrain kalustoja” taikka useamman metrin levyisiä kaappeja, olivatpa ne kuinka huolella tehtyjä tahansa. Tällä hetkellä vuokraan yhtä hyllyä kirpputorilla jonne vien tavaraa myyntiin kun luonto ei anna periksi kaiken pois heittämistä. Mieluummin halvalla jollekin joka tulee esineestä onnelliseksi.

Oma muistiinpano: mieti mitä tarvitset ja hanki korkeintaan se. Kun hankit, on parempi hankkia tunnettuja laatumerkkejä joilla on joku arvo myöhemminkin. Artek myy paremmin vanhanakin kuin kuukauden erikoistarjous. Arabian keramiikka ja Iittalan lasit saattavat löytää uuden omistajan helpommin kuin moni muu. Kirpputoreilla näkyy muuten vieläkin Muumi-buumi, hinnat ovat kohdallaan myyjän näkökulmasta.

Nyt pitäisi sitten saada vielä talo tyhjennettyä irtaimistosta ja myytyä. Sujuvasti olen saanut työllistettyä itseni (samoin kuin veljeni ja sisareni) 90 vuorokautta kokolailla 24/7 –tyyliin. Hoidettava oli myös kaikki vanhat suoraveloitukset, lehtitilaukset, sähköt, puhelinliittymät, jätehuolto, vakuutukset, autojen jatkotarve ja jäsenyydet siellä ja täällä jne.

Tärkeintä kuitenkin että tärkeimmät asiat on saatu hoidettua ja äidilleni on sekä uusi koti että hyvät eväät uuteen elämänvaiheeseen. Eiköhän tuo irtaimiston ja talonkin realisointi saada hoidettua.

Vähän erilainen bloggaus tällä kertaa. Palaan seuraavassa blogissa taas sijoitusasioihin ja vapaaherraksi ryhtymisen ensimmäiseen 12 kk tilinpäätökseen.

 

Panaman konsuli

Vaikka olen täällä edelleen TV –lakossa, en silti ole välttynyt Panama Show:n tapahtumista. Tietoa Panamaan (ja muihin veroparatiiseihin) perustetuista yrityksistä on saatu mahdoton määrä ja tällä kertaa nähdään myös yhtiöiden todelliset omistajat. Tai oikeastaan ne omistajat, joita näillä yrityksillä on juuri silloin ollut.

Nyt ollaan sitten raivoissaan siitä että tuttujenkin pankkien kansainväliseen varallisuudenhoitoon erikoistuneet yksiköt ovat tällaiseen ”sekaantuneet”. Eli käytännössä ohjanneet asiakkaansa – jotka näitä palveluita ovat halunneet – edelleen paikallisen asiantuntijan puheille. Luku, joka on heitetty pöytään Nordean osalta, on 400 yritystä kymmenessä vuodessa. Nordealla on nettisivujen mukaan 10 500 000 asiakasta. Tämä antaa asialla hieman erilaiset mittasuhteet kuin viime päivien hulabaloo.

Tulin juuri iltakävelyltä Cannesin satamasta. Nopeasti arvioiden sieltä löytyy heti 400 luksusjahtia, jonka kotipaikka on Valetta, Guernsey, Isle of Man tai muu veroeduiltaan tunnettu paikkakunta. Kaduilla pyörii reilusti yli puolen miljoonan autoja, joiden rekisterikilpi ei ole ranskalainen. Jos haluaa laajentaa ahaa –elämystä, voi ottaa junalipun Monacoon ja katsastaa siellä olevan huvivenelaivaston.

Summa summarum: maailma on pullollaan erilaisia järjestelyjä, jotka ainakin ensi silmäyksellä vaikuttavat erikoisilta. Ensi vuonna tulee voimaan uudet yhteistyösopimukset tiedonvaihdosta monen veroparatiisinakin tunnetun maan kanssa. Valtiot hakevat uutta verotettavaa ja kaikki kivet käännetään. Vaikeaksi käy kaikenlainen filunkipeli. Hyvä näin.

Ymmärtääkseni esimerkiksi Nordean toiminta voidaan kyseenalaistaa etiikan näkökulmasta, mutta laittomuudesta ei kuitenkaan ole kyse. Laittomuuteen syyllistyy se, joka jättää omistuksensa ja tulonsa ilmoittamatta oman verotusvaltionsa viranomaisille.

Mielenkiintoista on se, ettei kukaan ole huutanut mediayhtiöitä vastuuseen. Ei siitä niin kauan ole kun monessa painetussa lehdessä oli viikoittain offshore –yhtiöiden perustamiseen erikoistuneiden yhtiöiden mainoksia. Nyt sitten ihmetellään kuka tällaisia yhtiöitä käyttää.

Viime vuosina on kiihtyvään tahtiin ihmetelty maailmanluokan yritysten alhaista veroprosenttia. Yhtiöitä, joilla verosuunnittelu on toteutettu tehokkaasti saattavat olla vaikkapa Ikea, Apple, Starbucks, Google, Pfizer ja muut saman kokoluokan yritykset. En millään muotoa vihjaa että nämä olisivat tehneet mitään laitonta – päinvastoin, uskon että kaikki on tehty lain kirjaimen mukaan viimeisen päälle oikein. Silti on päästy haluttuun lopputulokseen. Pitäisikö nyt sitten raivokkaasti lakata käyttämästä tämäntyyppisten yritysten palveluita? Saattaa mennä elämä vaikeaksi ja oma boikottilista pitkäksi.

Mielenkiinnolla odotan mitä konkreettista väärinkäytöstä paljastuu, onko rikokset / rikkomukset vanhentuneet ja saadaanko joku ylipäätänsä vastuuseen. Ja jos saadaan, saadaanko rahoja jostakin. Oma veikkaus on että sieltä löytyy muutama pienyrittäjä, joka ei ole oikein missään vaiheessa hahmottanut mitä on tekemässä ja miksi. Samoja kavereita, jotka luulevat että asumalla Virossa kuusi kuukautta ja yhden päivän vuodessa, maksaa jatkossa kaikki veronsa Viron järjestelmän mukaan.

Sinänsä oli hyvä että Nordea (niin kuin monet muutkin pankit) kertoivat minkälaisilla ohjeilla ja säännöillä toimitaan sekä nyt että jatkossa. Läpinäkyvyys on sijoittajallekin arvokas ominaisuus. Kovasti tuntui yleisö kuitenkin haluavan anteeksipyyntöjä ja katumusta. Olisi ehkä kannattanut toimia yhden tutun kaverin motolla vaimon syyttäessä milloin mistäkin. Vastasi aina että ”olen äärimmäisen syvästi pahoillani kaikesta vaikka en ole mitään tehnyt”.

Poliitikoille tämä antaa hyvät eväät jättää kilpailukykyyn tähtäävät muutokset tekemättä ja säästöt hoitamatta. Eihän meidän tarvitse kun verotettavaa löytyy triljoonia lisää kun vähän tutkitaan. Täällä Ranskassa sosiaalidemokraattien johtaja sai hetkessä maksettua sekä valtion velat että tuplattua julkisen sektorin koon, kunhan saadaan fyrkat kotiin. Voi sitä riemun määrää.

Salkun osinkovirta jatkuu:

  • Fortum            11000
  • Volvo                  1100
  • Tikkurila           1600
  • Rapala                  750
  • Kesko                 2500
  • PKC                        521
  • Aspo                    2255

Ilmaiset lounaat ovat olleet vähissä ja yleisesti ottaen kurssi on dipannut enemmän osingon irrotessa kuin mitä osinkoa on saatu / saadaan.

Salkussa en ole paljon liikkeitä tehnyt. Yhden korkorahaston vaihdoin iShares US Preferred Shares ETF: ään. Aspoa otin hiukan lisää ennen osinkoa, samoin Tikkurilaa. Myin pois iShares China Large Cap ETF:n ja iShares Global Agriculture Producers ETF:n. Toinen pikkuvoitolla ja toinen hankintahintaan. Tänään nappasin pikkusiivun Nordeaa.

Mediamyllytyksestä tuli mieleen Junnu Vainion Panaman konsuli. Siinä todetaan että köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus. Se siivet selkään saa. Toivottavasti maailmantalous parantaa juoksuaan niin että sijoittajallekin jää muutakin kuin mielikuvituksen siivet selkään. Sitä odotellessa jatkan ilmaisesta auringonpaisteesta nauttimisesta.

Räjähdyksiä ja osinkojen kilinää

Täällä Cannesissa on nyt reilut kolme viikkoa takana. Koulussa oli tullessa tasokokeet ja vieläkin tuntuu että kokeessa meni joku pieleen kun minut siirrettiin kovin edistyneiden ryhmään. Nyt on sitten analysoitu ranskalaista runoutta ja kirjoitettu omia. Kuullun ymmärtämisessä on ollut tehtäviä Voltairesta ranskalaiseen räppiin. Väki on kovin kansainvälistä: ryhmässä muutama kielenkääntäjäkoulutuksessa oleva jenkki, romanttisen runouden ässänä nuori mies Brasiliasta sekä nuoret neidit Saksasta ja Kolumbiasta. Aika ei tule pitkäksi eikä missään vaiheessa tule olo että homma olisi jo ns. hanskassa.

Reilu viikko sitten täällä oli MIPIM, kansainvälisen kiinteistösijoittamisen messut. La Croisetten ranta oli täynnä näytteilleasettajien telttoja ja tummansiniseen pukuun sonnustautuneita nuoria kiinteistömeklareita pyöri kaupungilla satoja. BNP Paribas oli ilmeisesti buukannut koko Carltonin kun oli saanut lakanansa peittämään koko hotellin. Raha etsii tuottoa ja kiinteistösijoittamisella on nyt parempi kaiku kuin korkopapereilla. Ihmekö tuo, kun useamman valtion papereista saa negatiivisen tuoton. Suomalaisiakin sijoittajia näkyi kaupungilla.

Pian sen jälkeen saatiin tieto Brysselin pommi-iskuista ja entisestään tiukkaa turvallisuuspolitiikkaa kiristettiin. Viikonloppuna oli kaupungilla anti-terrorin yksiköitä, yleensä neljä hampaisiin asti aseistautunutta sotilasta ryhmässä. Paikallinen juna-asema evakuoitiin kertaalleen kun sieltä löytyi ylimääräinen matkalaukku. Robotti räjäytti laukun mutta kyseessä oli väärä hälytys. Nizzan lentokenttäkin tyhjennettiin kertaalleen, väärä hälytys sekin. Olen nähnyt täällä kerran miten terrorismin vastainen yksikkö niittaa epäillyn. Noin 20 sekunnissa oli kaveri nippusiteissä ja heitetty yksikön paketti-autoon.

Näiden Euroopassa syntyneiden terroristien tarina tuntuu olevan aina kovin samanlainen. Petytään siihen kun ura ei aukeakaan eikä aurinko paista joka päivä. Asutaan ongelmalähiöissä. Aloitetaan huumeilla, pikkurikoksilla ja ”radikalisoidutaan” myöhemmin. Useammassa maassa on näitä lähiöitä, joihin ei poliisillakaan ole asiaa. Tiedetään että lähiössä pyörii rikollinen väki ja tiedetään että siellä on voimakas tuki ääriliikkeille. Ainakin aikaisemmin paikalliset imaamit ohjasivat nuorisoa miehen töihin, milloin mihinkin sota-alueelle. Lähimmät samanlaiset ongelmapesäkkeet löytyvät Ruotsista. Turha kuvitella että Suomen tilanne olisi jatkossa kovin erilainen. Jos maahamme saapuu kymmeniä tuhansia nuoria miehiä, eikä töitä löydy – tai niitä ei saa jostakin syystä ottaa vastaan – alkaa aivan sama turhautuminen ja muun puuhan etsiminen. Vielä on aikaa tehdä asialle jotakin, mutta kello käy.

Ihmisillä on täällä aika fatalistinen asenne. Ravintoloissa on väkeä niin kuin ennenkin ja pääsiäisen viettoon saapui paljon turisteja, erityisesti Espanjasta ja Italiasta. Mielenkiintoinen seuraamus kiristetylle turvallisuudelle on se, että huumekauppiaita näyttää jäävän kiinni harva se päivä. Isoja takavarikkoja on tehty. Edelleen kuitenkin suurin turvallisuusriski on liikenne, ei päivää ettei jossakin rytise.

Salkkuun on tipahdellut mukavasti osinkoja:

  • ETF:istä          500,00
  • YIT                  2200,00
  • Nordea           1600,00
  • Lassila            4250,00
  • Sponda           4275,00
  • Kemira           2650,00
  • Metso              3150,00
  • Raisio              3200,00

Lisäksi jotakin Unileveriltä, Medtronicilta ja Diageolta. Muistakin ETF:istä on irronnut kuponkeja mutta eivat ole vielä tuloutuneet.

Markkinat ovat taas pyörineet sekä ylös että alas kiitettävästi. Eurokin on välillä vahvistunut – vastoin odotuksiani. Puntaa painaa Brexit, eli mahdollinen irtautuminen EU:sta. Brysselin tapahtumat eivät painaneet markkinoita kokonaisuutena, mutta matkailusektori otti osumaa. Selvä on, että jos samanlaisia tapahtumia tulee lisää, ei osakemarkkinatkaan pysy paikallaan. Hyvät uutiset loistavat poissaolollaan ja milloin missäkin nähdään huonompaa. Draghi on ”lukinnut vastauksensa” eli korkoja ei enää lasketa, jotakin muuta saatetaan tehdä. Fedin seuraavaa korkoliikettä odotellaan.

Ranskan talous on maailman kuudenneksi suurin ja Euroopassa hyvä kolmonen Saksan ja Iso-Britannian jälkeen. Täällä on osittain Suomen ongelmat: työttömyys on korkealla (10,8 %) ja kasvua on odotettu kuin kuuta nousevaa. Nyt näyttää siltä että tänä vuonna päästäisiin jonnekin 1,5 %:n nurkille.

Kuluttajien luottamus on parantunut ja sieltä saatiin jo viime vuonna 1,4 %:n kasvu, yritysten investoinnit ovat myös noin 2 %:n kasvussa. Sosiaaliturvamaksuja on leikattu. Julkisen sektorin kuluissa on jatkossakin leikattavaa.

Katukuvassa talouden ongelmat eivät sinänsä näy: ravintoloissa on väkeä aivan eri malliin kuin Suomessa ja kaupoistakin tullaan ulos ostoskassien kanssa. Ravintoloita auttaa ulkona syömisen alhaisempi alv. Turismi on tärkeä työnantaja täällä etelässä ja sen takia mahdolliset terrori-iskut osuvat ikävästi. Ranskassa käy vuosittain noin 83 miljoonaa turistia ja turismin osuus bruttokansantuotteesta on 7 %:a!

Kiinteistömarkkinat ovat vilkastuneet eikä täällä muutenkaan ole kovin suurta myymättömien asuntojen ongelmaa. Hintataso on asuntojen suhteen Helsingin parempien alueiden tasoa, ei kuitenkaan aivan ydinkeskustan. Eläminen on pääosin edullisempaa kuin Suomessa ja kuten paikalliset välillä kuittaavat – aurinko on ilmaista.

Mukavaa kevään odotusta lukijoille, itse pysyn täällä vielä kolme viikkoa. Ennen vappua kotiin.

Tolkkuja vai tolloja?

Presidentti Niinistö lanseerasi käsitteen ”Tolkun ihmiset” maahanmuuttokeskustelussa. Sen jälkeen onkin sitten viljelty ahkerasti tätä jakoa. Nyt kun kuuluisa Yhteiskuntasopimus on voimakkaassa vastatuulessa voi pysähtyä miettimään minkä verran tolkkuja ja tolloja löytyy yrityksistä ja valtakunnan politiikasta.

Itsellä oli kovat odotukset Sipilän pääministerikaudelle. Jos kerrankin katsottaisiin faktat ja tehtäisiin ratkaisut niiden mukaan. Insinöörimäisellä (korjaan: diplomi-) ja kovalla vauhdilla lähdettiin liikkeelle. Tavoitteet olivat selvät: valtion velkaantuminen pysäytetään ja suomalaisten yritysten kilpailukyky laitetaan kuntoon. Byrokratiaa puretaan, yrittämistä edistetään ja sitä kautta saadaan työttömyys laskuun.

Mitä on saatu aikaan?

Ymmärtääkseni pysäköintikiekon muotovaatimuksia on saatu höllättyä. Toivottavasti tämä hanke saadaan jalkautettua, ettei käy niin että käytännössä kiekolta vaaditaan kuitenkin entiset mitat.

Valtiovarainministeri Stubb on liikkunut liukkaasti kiristämässä suomalaisten Espanjaan tai Portugaliin siirtyneiden eläkeläisten verotusta. ”Se on kohtuutonta, jos verotusta ei voida toteuttaa eläkkeen maksutapahtuman yhteydessä” toteaa Suomen neuvottelija. Itse miettisin myös sitä miten tämä vaikuttaa yrittäjien maksamiin YEL– maksuihin. Sisään maksettu eläke on näköjään sosialisoitavissa joko raippaverolla tai verottamalla sitä Suomessa, nautitpa minkä maan palveluista tahansa. Tämä tuskin lisää yrittäjän halua pitää eläketurva kunnossa YEL :in kautta. Sääli. Jo nykyään tämä turva on monella yrittäjällä alimitoitettu mikä johtaa välillä kovin ikävään lopputulokseen. Mitään fiskaalista merkitystä näillä verosopimusten rukkauksilla ei ole.

Sote -soppa jatkuu edelleen. Näyttää siltä että säästöjä saadaan paperilla mutta käytännössä rukataan uutta Sote –veroa. Syntyvää Suurta Yhteiskuntasopimusta ehdittiin jo tuulettaa oikein nyrkkitervehdyksellä. Unohtui että pöydällä oleva versio antoi vain rippeet tavoitteista. Nyt on sitten SAK :n liitoista Elintarvikeliitto, AKT, PAM ja SLSY ilmoittaneet että ”ei käy”. Kannattaisiko jo todeta että unohdetaan koko juttu? Viimeksi kun se suuri Yhteiskuntasopimus kaadettiin 1991, ajauduttiin devalvaatioon. Palkansaajan markan arvosta katosi lopulta 35 %. Mutta pantiinpa herrat järjestykseen. Ja tällä viikolla on varmaan opittu että Suomessa nyrkkitervehdys on varattu ainoastaan SAK :lle. Yrittäjät varmaan miettivät mihin hävisi paikallinen sopiminen.

Vasemmistoliitto uskoo edelleen että nostamalla osinkojen ja pääomaverojen verotus kohti sataa prosenttia, alkaa työpaikkoja syntyä. Paavo Arhinmäki siirtäisi kaikki osingot suoraan työntekijöiden palkkaukseen ja synnyttäisi 240 000 työpaikkaa. Li Anderssonin mukaan ”kevääksi luvatut osinkojuhlat osoittavat suomalaisen elinkeinoelämän tämänhetkisen henkisen tilan”. Mitenköhän Arhinmäki myy ajatuksen osinkojen leikkauksista esimerkiksi kansainvälisille sijoittajille? Tai edes kotimaisille? Mitenköhän Andersson suhteuttaa osinkojuhlat siihen että iso osa sijoittajista on katsonut sijoituskohteidensa sulamista vuodesta toiseen? Tai viestisikö osinkojen suuri osuus tuloksesta sitä, ettei yritysjohto näe investointimahdollisuuksia tässä ympäristössä?

Jos tuolta poliitikkojen riveistä ja ammattiyhdistysliikkeestä näyttää löytyvän tolloja, on yritysjohdossakin kova pyrky samaan kategoriaan.

Sijoittajalla on normaaliakin jännittävämpää kun saa odottaa onko sijoituskohteen johto toiminut eettisesti ja moraalisesti oikein tai edes lain kirjaimen mukaan.

Sveitsiläinen UBS maksoi vast’ikään 1,5 miljardin sakot viitekorkojen manipuloinnista. Vähän aikaisemmin Credit Suisse maksoi Yhdysvalloille reilut kaksi miljardia veron kierrosta. British Petroleum maksaa reilut 40 miljardia puutteellisista turvatoimista Meksikonlahden öljykatastrofista. Volkswagen huijasi järjestelmällisesti päästömittauksissa ja sai kurssinsa putoamaan noin puoleen. Suomessa Nokian Renkaat tunnusti lähettäneensä järjestelmällisesti parannettuja versioita renkaistaan eri lehtien testeihin. Nyt sitten vielä johtoryhmästä osa oli sattunut myymään optionsa ennen asian julkistamista. Reilu kuukausi sitten  sähkönsiirtoyhtiöt kuten Caruna näkivät uuden pelipaikan ja päättivät maksattaa verkkoinvestoinnit vaikka kerralla. On helppo hinnoitella kun vaihtoehtoja ei ole. Ei kovin tolkulta tunnu yllä olevien yritysten johdon toiminta.

Vuosi on alkanut pörsseissä mollivoittoisesti. Kiinaa murehditaan: hyytyykö kasvu ja Kiinan talousmoottori kokonaan? Jenkeistä on saatu kohtuullisen hyvää työllisyysdataa, sekin on huono juttu koska se antaa tukea Fedin koron nostoille. Venäjän ja Ukrainan kriisistä on ollut aika vähän uutisia, mutta kyllä sekin ongelma vielä nousee pintaan. Vuorovaikutteiset talouspakotteet ovat edelleen voimassa niin kuin Suomessa varsinkin elintarviketeollisuus hyvin tietää. Syyrian sota jatkuu ja pakolaisvirta Eurooppaan milloin mistäkin maasta alkaa ennemminkin kiihtyä kuin hiljentyä kevään edetessä. Euroopan Unionin perusperiaatteita testataan vielä ja lujalla kädellä. Suomessa mietitään maanpuolustusta – mitä puolustetaan, miten puolustetaan, millä puolustetaan, kenen kanssa ja ketä vastaan? Ei lopu otsikot.

Öljyn hinta on heilunut ja on tällä hetkellä reilussa 35 taalassa. Tämän pitäisi antaa öljyntuojille noin 3 000 miljardin euron vuosisäästöt. Kuluttajakin on jo huomannut tankatessaan että halvempaa on. Tämän luulisi olevan öljyntuojille erinomaisen hyvä asia, mutta ei sentään. Samalla on loppunut koneiden, palveluiden ja teknologian vienti öljyntuottajille. Muutkin raaka-aineet ovat saaneet siipeensä. Ja kun investoinnit hyytyvät, ei muillakaan vientisektoreilla ole helppoa. Suomessa tämä näkyy Metson ja Outotecin kursseissa, samoin osassa muuta konepajateollisuutta. Pankkeja jännitetään: minkä verran saadaan luottotappioita öljyteollisuudesta? Miten tehdään muutenkaan tulosta negatiivisten korkojen ympäristössä?

Kannattaa myös muistaa että öljyjätit ovat esimerkiksi Yhdysvalloista, Britanniasta ja Ranskasta. Kun siellä kirjataan öljykenttien tase-arvoista kymmeniä prosentteja alas, näkyy se monessa kukkarossa. Tähän päälle Pariisin päästösopimukset, niiden jalkauttaminen ja eri maissa hyvin erilaiset uuden energian tukimuodot, niin yllättäviäkin häviäjiä löytyy. Suomessa erinomainen esimerkki on Fortum. Ei auta että olet panostanut pitkään nimenomaan hiilidioksidipäästöjen eliminointiin kun tuulivoiman tuki on niin korkea että myllylle riittää pelkkä tuki; varsinainen sähkön hinta voi olla vaikka nolla. Veronmaksaja maksaa nyt viulut sekä suorana verotukena että Fortumin tuloksen kautta.

Salkussa on tehty seuraavia liikkeitä:

Myyty Neste 31 euroon. Ostettu aikoinaan 23,83 eurolla. Ahneus iski vaikka Neste on parantanut tulostaan vauhdilla. Hiukan mietitytti riippuvuus biodieselin tuesta jatkossa. Samoin kuvittelisi ettei öljynhinnan halventuminen voi loputtomiin nostaa jalostusmarginaalia.

Ostettu lisää Spondaa. Forumin kauppaa on kritisoitu kalliiksi. Pidän kuitenkin liikettä hyvänä strategian kannalta, nyt keskitytään niihin alueisiin, jotka on painopisteiksi listattu. Aina on toki mielenkiintoista kun sekä myyjän että ostajan tuolilla istuvat osittain samat tahot. Aika näyttää. Osinkotuotto on hyvä.

Ostettu iSharesin Core DAX ETF:ää tammikuussa. Itsellä on vielä usko Saksan talouskoneen osaamiseen, vaikkei sinne montaa Volkswagen Gatea mahdu.

Jenkeistä ostettu osinko-aristokraatteja Johnson & Johnson, Procter & Gamble, Coca Cola ja Apple. Uutena myös Omega Healthcare Investors, joka omistaa hoitokiinteistöjä nimikkeelle ”Skilled Nursing Facilities”. Erinomainen osinkotuotto ja tuli ostettua vuoden pohjiin. Lisäksi siivu iShares US Prefered Stock ETF: ää – eräänlainen korkopeli tuokin.

Ruotsissa ostettu hiukan lisää Nordeaa, Hennes & Mauritz ja Investor B.

Salkku alkaa olla kokolailla all in –osakepainoltaan ja nyt sitten odotellaan osingot kotiin ja mietitään mitä tehdä ennen kesää. Saattaa olla että ennen uusia perunoita pitäisi keventää osakepainoa: vanhan ruotsalaisen sijoitusohjeen ”Sälj till nypotatis och köp till kräftorna” –mukaan.

Sen verran synkeää on ollut talouden uutisointi sekä Suomessa että maailman taloudessa että on taas tullut korkea aika ottaa etäisyyttä. Takaisin tänne Ranskaan siis – tällä kertaa kovin tuttuun Cannesiin. Vuorossa on kuusi viikkoa kielen opiskelua ja totaalinen TV –paasto. Saavuin tänne eilen ja keli on ollut tänään kohtuullinen, auringossa ja tuulen suojassa jopa lämmin. Ihmisiä oli tänään sekä paikallinen tori Marche Forville että La Croisette -rantabulevardi pullollaan. Lensin Helsingistä Pariisiin Finnairilla ja kone oli viimeistä paikkaa myöten täynnä – hyvä että Finnairilla on myötätuulta välillä!

Buukkasin majoitukseni ensimmäistä kertaa Air b-n-b :n kautta. Mielenkiintoinen konsepti: kasvaa vaatimatonta muutaman sadan prosentin vuosivauhtia. Kaksi miljoonaa kohdetta 34 000 kaupungissa, yöpyjien kokonaismäärä 60 miljoonaa. Uskaltaakohan sanoa että on mullistanut hotelli -busineksen jo nyt?

Huomenna koulun penkille College International de Cannes iin. Saa taas huomata kuinka nopeasti opitun unohtaa.

Turbulenssi jatkuu

Markkinoita katsellessa on tullut mieleeni ruotsin opettajan käännöstehtävä. Miten käännetään lause: ”har du redan en redan-redan?” Oikea vastaus olisi tietenkin ollut ”joko sinulla on JoJo?”. Ylioppilaskirjoituksissa olisi saattanut jäädä pisteet saamatta, mutta saatiinpa oppituntiin hetkeksi naureskelua.

Markkinoilla on nyt ollut kesän jälkeen näitä JoJo -liikkeitä. Elokuussa myytiin kaikkea laitaan, siitä toivuttiin marraskuuhun asti. Joulukuussa alkoi sama liike ja tammikuu on ollut erittäin heikko. Toisaalta toipumista on yritetty ja kuukauden viimeinen kauppapäivä oli taas erittäin nousujohteinen. Ensi viikolla nähdään oliko kyseessä tilastojen ja rahastojen tuottojen kaunistelu. Näitä nähdään usein joko kuukauden viimeisinä kauppapäivinä tai eri optioiden eräpäivän lähestyessä.

Mikä vaivaa? Yksinkertainen selitys lienee pitkän nousumarkkinan lähestyminen loppuaan. Kiinasta haetaan syntipukkia kun kasvutahti on laskenut ja nyt odotetaan vain 6 %:n vuosikasvua. Öljynhinta on romahtanut ja nyt odotellaan siitä aiheutuvaa investointilamaa ja mahdollista pankkien luottotappioiden kasvua. Yhdysvaltojen koronnostossa nähdään vain huonoja uutisia ja unohdetaan se, että Fed nostaa nollakorkoa sen takia että elvytys on selvästi toiminut Yhdysvalloissa. Talous kasvaa, asuntolama on selätetty ja uusia työpaikkoja on syntynyt merkittävästi. Itse uskon että koronnostoja tulee tänä vuonna vielä kaksi ja Yhdysvaltojen talous kestää tämän hyvin. Energian hinnanpudotus antaa Yhdysvalloissakin kuluttajalle pelimarkkoja muuhun kulutukseen ja Joe Average on aina ollut nopea pistämään säästöt kiertoon.

Koronnostojen seurauksena dollarin odotetaan vahvistuvan ja tämän pitäisi tukea edelleen Euroopan vientisektoria. Kehittyvillä markkinoilla käpristellään öljyn ja raaka-aineiden hintapaineiden kanssa ja puheet BRIC –talousraketeista on unohdettu täysin. Varsinkin Brasilialla ja Venäjällä on huomattavia vaikeuksia saada taloutensa toimimaan tässä ympäristössä. Länsimaista esimerkiksi Norjalla on uusi tilanne kun öljysektori ei enää pumppaa rahaa valtion kassaan. Öljyvaltioiden sijoituksia pörsseihin saatetaan purkaa ja sitä kautta saadaan lisää painetta kursseihin.

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä jos mitään?

Tärkeintä on pitää mielessä oma sijoitussuunnitelma. Jos sellaista ei ole, tai se on jäänyt pistämättä paperille, nyt olisi hyvä aika kirjata se.

Perussijoittajalle kansainväliset uutiset tulevat kursseihin mutkan kautta. Suomi kuuluu edelleen reunamarkkinoihin ja kun myyntipainetta tulee, täältä lähtevät myyntiin kaikki yhtiöt sen kummemmin pohtimatta. Kun meiltä vielä puuttuu vahva kotimainen sijoitusperinne, ovat liikkeet jyrkkiä – pienelläkin volyymillä saadaan nopeita hintamuutoksia aikaan. Tässä kannattaa muistaa että yhtälö toimii kumpaankin suuntaan.

Arvopaperin Areenalla oli aikoinaan muutama sijoitusvirtuoosi – ainakin omien viestiensä mukaan. Kaltaiselleni osta ja pidä –sijoittajalle jäi mieleen keskustelun avaukset ”irtosiko osinko?” kun jonkun yhtiön kurssi otti yllättävän vaikka viiden prosentin pudotuksen. Tai osakkeita aamulla lyhyeksi myyvän ja illalla takaisin ostavan ”megatili”, jolla rahoitettiin juttujen mukaan shampanjan makuista luksuselämää. Ohje oli aina sama: myy kaikki ”aamukiimaan” ja osta illalla takaisin. Tositteita myynneistä kyseltiin, muttei koskaan saatu. Parhaan sijoitusmenestyksen takaakin monesti selektiivinen muisti.

Jos haluat itsellesi sijoitussalkun, jolla rahoitetaan ainakin osittain eläkkeellä jäämistä tai varaudutaan tulevaisuuden kuluihin, tarjoavat nämäkin markkinat hyviä ostopaikkoja. Kunhan ei pilaa suunnitelmaansa hötkyilemällä puolelta toiselle. Jälkikäteen on helppo nähdä mitä olisi pitänyt ostaa ja mitä myydä juuri silloin. Kylmä fakta on kuitenkin se, että sijoitusmarkkinoilta saa tuottoa ainoastaan olemalla markkinoilla. Välillä toki harmittaa ja kurssilaskujen seuraaminen ottaa voimille.

Tämän takia olen itse laatinut itselleni jo vuosia sitten ”terapia-excelin”, jossa on salkun osakkeiden ostohinta, päivähinta, aikaisemmat osingot ja ennustettu osinkotuotto. Kun rahoitan elämääni osinkovirralla, on osinkoennuste -sarakkeen seuraaminen ehkä kaikkein tärkeintä. Siinä sarakkeessa ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt kovin huolestuttavia liikkeitä. Itse asiassa näyttää aika hyvältä.

Olen toiminut osakesijoittajana noin 30 vuotta ja jos jotakin tekisin nyt toisin, niin aloittaisin suunnitelmallisemmin salkun rakentamisen ja käyttäisin siihen joka vuosi sen summan, joka normaalikulutuksesta jää yli. Tekisin vähemmän myyntejä ja muistaisin pitää onnistuneet osakevalinnat. Paljon on tullut myytyä menestyjiä ja kertavoiton tuoma ilo on haihtunut nopeasti kun kurssi on jatkanut nousuaan. Ehkä vielä suurempi virhe on ollut ”toivotaan, toivotaan” –osakkeiden roikuttaminen salkussa vaikka huonojen uutisten virta on jatkunut. Cut your losses and let your profit run. Kuulostaa helpolta mutta vaatii sekä suunnitelmallisuutta että hyvää itsekuria.

Mitä olen salkussani tehnyt viime blogin jälkeen?

Ei mitään mullistavaa. Olen lisännyt hieman iSharesin Core Dax –etf:ää, lisännyt kiinteistöyhtiö Spondaa, aloittanut pienen position Nordeassa, ostanut Procter & Gamblea ja ostanut Johnson & Johnsonia. Olen ostanut myös hieman Coca Colaa, espanjalaista Telefonicaa ja perjantaina Jenkkipörssin auetessa Applea.

Tarkoitus on ollut lisätä erittäin suurten yhtiöiden painoa ilman että osinkotuotto kärsii. Olen levollisilla mielen näiden yritysten suhteen, vaikka turbulenssi jatkuisikin, voi näiden osingonmaksukykyyn luottaa. Eläkevakuutuksessani olen siirtänyt painoa joukkovelkakirjoista eurooppalaisiin keskisuuriin yrityksiin ja globaaleihin brändiyrityksiin.

Aikaa on kulunut Suomessa nyt muutama kuukausi. Olen hoitanut kahden sijoitusyrityksen kirjanpidot ja kun saadaan tilinpäätökset kuntoon ja osingot maksuun, on taas aikaa tehdä muutakin. Tarkoitus olisi päästä taas Ranskaan maaliskuussa. Kesäkauden majoitukset ja lennot on myös varattu. Finnair on nostanut selvästi hintojaan kun Blue1 saatiin kuvasta pois. Joku analyytikko uskalsikin jo suositella Finnairin ostoa – toivottavasti joku onnistuu silläkin sijoituksella, itse en ole uskaltanut lentoyhtiöihin koskea.

Talousuutisten, yritysanalyysien ja raporttien lukemisen lisäksi olen yrittänyt katsella muita ”signaaleja” muuttuvasta talousympäristöstä.

Turun kaupunginkirjastossa oli luento otsikolla ”voiko tavarasta luopumalla tulla onnelliseksi?”. Melkein 1 000 ihmistä oli luennosta kiinnostunut, paikkoja oli varattu ehkä 150:lle ja paikalle ahtautui arviolta 300 ihmistä. Viesti oli se, että kun kotitaloudessa on Yhdysvalloissa jopa 400 000 esinettä ja Suomessakin reilusti yli 200 000, on saavutettu tilanne jossa onnellisuutta lisää todennäköisemmin se että tavaraa on vähemmän kuin enemmän. Siinä sitten markkinointiväki yrittää luoda ensin tarpeita ja sitten ratkaisuja tarpeisiin. Tälläkin hetkellä tori.fi tarjoaa 857 000 ilmoitusta ihmisiltä, jotka haluavat myydä tavaraa pois – ei niinkään ostaa uutta. Yksi tuttu kertoi äärimmäisen tyytyväisenä hankkineensa ”loistavan kahvinkeittimen” 30 eurolla kierrätyksestä. Siinä on asiakassegmentoinnilla tekemistä kun peilaa tätä ostosta hänen asuntonsa hintaan, joka on arvioni mukaan reilusti yli 2 miljoonaa euroa. Pääkaupunkiseudun nuoriso ei hanki enää ajokorttia, kun ei ole tarvetta eikä kuitenkaan olisi rahaa parkkipaikkaan. Tukholmassa nuorista ajokortin hankkii enää noin 30 %:a nuorista. Myy näille sitten unelmien autoa. HK:n Sinisen alennusmyynti ei pure kuluttajaan joka on siirtynyt makkarasta hummus –tahnaan.

Olisiko niin, että tulevaisuudessa menestyvät parhaiten ne yritykset, jotka myyvät palveluja, kokemuksia ja elämyksiä? Niitä ei tarvitse varastoida eivätkä ne muistuta läsnäolollaan virhehankinnoista.

Pakkanen paukkuu pörssissä

Marras- ja joulukuu on nyt tullut vietettyä Suomessa. Pakkanenkin alkoi paukkua niin lämpömittarissa kuin pörssissäkin. Saksassa DAX –indeksi vuoden alusta yli 8 %:a miinuksella, Jenkeissä Dow Jones pudonnut huipuistaan yli 2 000 pistettä eli 11 %:a. Kiinassa pannaan välillä pörssi kiinni kun kurssit putoavat liian nopeasti.

Öljystä näyttää tulevan hinnaltaan ongelmajätettä ja kaikkien hiilijalanjälkeä pienennetään nyt oikein tosissaan. Hyvä näin. Tarkoittaa sijoittajalle sitä, että yrityksistä nousee aivan uusia menestyjiä ja häviäjiä.

Keskuspankkeja huudetaan vieläkin apuun: Euroopassa EKP jatkaa elvytystä. Jenkeissä on ensimmäinen koron nosto jo tehty ja loppuvuodelle odotetaan 2-3 nostoa lisää. Englannissa mietitään korkoliikkeitä ja punnan arvostustasoa.

Paljon on tapahtunut hyvääkin. Jenkkikuluttaja on taas paremmassa vireessä, USA:n asuntomarkkinoiden murheet väistyneet. Öljyn hinnanlasku jättää rahaa muuhun kulutukseen. Euroopassa Espanja, Italia ja Bulgaria ovat maita, joissa työttömyys on pudonnut vauhdilla. Tällä USD-EUR -kurssilla pitäisi Euroopan vientisektorin pärjätä aikaisempaa huomattavasti paremmin.

Suomesta ei ole hyvää dataa saatu vuosiin. Teollisuuden poistot ovat ylittäneet investoinnit yli kymmenen vuotta. Teollisen tuotannon ja viennin kehitys näyttää negatiivisia lukuja. Nokkapokka yhteiskuntasopimuksesta jatkuu ja parempien aikojen uskotaan saapuvan itsekseen, kunhan jaksetaan odottaa. Näinköhän. Ainahan voi kiristää progressiota, niin kuin tänäkin vuonna.

Lähi-idässä käydään sotaa milloin mistäkin. Terroristit ovat kiihdyttäneet iskujaan eikä Euroopassakaan olla heiltä turvassa. Modernissa yhteiskunnassa on mahdotonta estää muutaman höyrypään toimintaa, siihen ei riitä mikään valvonta. Pakolaisaalto on saanut Schengen –sopimuksen tuomat avoimet rajat todelliselle koetukselle.

Täällä Suomessa pakolaiskeskustelu on jokseenkin aggressiivista, joko olet suvakki sitä tai tätä, tai natsirasisti. Tähän kun lisää talousuutiset, niin masentuminen on varmaa. Pitäisi varmaan lopettaa sosiaalisen median seuraaminen kokonaan. Ensimmäisiä kertoja olenkin jo blokannut muutaman hehkuttajan kaikki julkaisut – kummastakin leiristä.

Presidentin Uuden Vuoden puheessakin otettiin asiaan kantaa. Ihmiset tuntuvat nyt siteeraavan joko ”murhapolttoa” tai ”olemme olleet naiiveja ja maassa maan tavalla” –kohtaa, vakaumuksensa mukaan. Siinä on mediallakin vastuunsa että tapahtumat tulee sekä uutisoitua että lähteet tarkastettua.

Itse tekisin nopeasti ratkaisun, jossa a) joko ammattiyhdistysliike sallii maahantulijoiden palkkaamisen alle minimipalkalla tai b) maksetaan minimipalkka ja valtio maksaa työnantajan kuluista osan. Saapuneesta väestä on nopeasti saatava edes osa johonkin töihin, se on kaikkien etu.

Sekin kannattaisi muistaa ettei ihonväristä pysty toteamaan kenenkään ”pakolais-statusta”. Meillä asuu ennestään noin 200 000 muualta muuttanutta, suurin osa kokee olevansa suomalaisia ja on ”kotoutunut” tänne jo monia vuosia sitten. Pelkästään suomalaisiin perheisiin adoptoituja lapsia löytyy monia tuhansia. Siinä on adoptoidun, Suomessa lähes koko ikänsä asuneen, mukava liikkua kotikaupungissa ja kuulla että ”go home”.

Takaisin pörssiin. Entinen asiakas soitti ja kysyi joko pitäisi myydä kaikki. Se on kysymys johon ei mielestäni löydy oikeaa vastausta. Kysyinkin vastakysymyksen että mihin sijoituksillasi pyrit. Onko jokin tavoitteissasi muuttunut?

Jos uskot ajoituksen onnistumiseen, voi nopealla markkinoilta poistumisella ja ”oikeaan aikaan” palaamisella toki tehdä hyvän tilin. Yöunetkin saattavat sujua paremmin – jos salkun arvonvaihtelut pyörivät unissa. Toisaalta mieleen on jäänyt vanha sanonta ”Timing the market is an expensive hobby”.

Itse olen edelleen selkeässä ylipainossa osakkeissa. Muutama yhtiö on myyty ja tilalle otettu Fortumia, Spondaa ja DAX –etf:ää. Norjalaisen Petroleum Geo Servicen loput heitin vihdoinkin ulos, aikaisemmin tehty kauppa (1/3 osa) meni plussalla, tästä tuli jo selkeästi turskaa.

Savolaisista sanotaan joskus, että keskustelussa vastuu siirtyy kuulijalle. Itse en ole tähän törmännyt – päinvastoin, ovat mukavaa väkeä – ainakin ne, joita olen tavannut. Mutta asiastaan täysin vakuuttuneen ja johonkin sektoriin molemmin käsin tarttuneen sijoitusasiantuntijan puheiden uskominen saattaa käydä kunnolla kukkarolle.

Vastuuta sijoituspäätöksistä ei voi oikein ulkoistaa – täyden valtakirjan antaminenkin on sekin sijoituspäätös. Salkussa muhii vielä yksi isompi murheenkryyni Norjan energiasektorilta ja toinen pienempi. Todettakoon toki, että itsepä niihin ryhdyin, eikä öljynhinnan tällaista romahdusta kovin moni arvannut.

Pian pitäisi saada ensimmäiset koko vuoden tulosraportit ja yhtiökokouksille annettavat esitykset osingoista. Kun oma sijoitusstrategia on osingoilla eläminen, on keväällä jotakin muutakin jännitettävää kuin osakekurssit.

Salkun hevoset ennustetun osingon mukaisessa järjestyksessä:

  • Fortum, odotan erinomaista osinkoa nyt, tulevaisuudessa selkeästi pienempää. Kassa pullollaan.
  • Metso, kärsii sekä Kiinan ongelmista että raaka-aineiden yleisestä alakulosta. Huoltopuoli antaa tukea.
  • Lassila & Tikanoja. Ei pidä paljon ääntä itsestään, defensiivinen ja hyvä osingonmaksaja. Recoil ei paina enää tulosta. Polttoaineen hinnan lasku hyvä asia.
  • Atria. Josko Suomen elintarviketeollisuudessakin joku pärjäisi.
  • Aktia. Terveessä kunnossa oleva kotimaan pankki.
  • Raisio. Hyvä yhtiö, pikkuhiljaa nouseva osinko. Benemilk jokerina. Puuroon riittää raha kaikilla.
  • Kemira, paperiteollisuuden kemikaalit ja vedenpuhdistus ok, öljyteollisuus riippana. Akzon paperikemikaalit ostettu.
  • Unilever, on toiminut odotusten mukaan jo vuosia. Näitä bränditaloja pitäisi löytää lisää, kohtuullisella hinnalla.
  • YIT, eiköhän täällä Suomessakin vielä rakenneta. Venäjällä varmasti pitkä tauko.
  • Aspo, osinkoystävällinen talo. Shipping –puoli on pärjannyt hyvin.
  • Sponda. Kiinteistösalkkua selkeytetty, osingonmaksukyky kunnossa. Painopisteenä on pääkaupunkiseutu ja Tampere.
  • Vodafone, osinkotuotto kunnossa. Defensiivinen.
  • Volvo, kärsii Metson tapaan konepuolella. Myös rekka- ja bussipuolen tilaukset pudonneet viime vuodesta.
  • Verizon, tuli Vodafonen osinkona. Ostettu hiukan lisää. Hyvä osinkotuotto. Defensiivinen.
  • Outotec, olisi saanut jäädä ostamatta. En kyllä tällä hintatasolla myykään. Taas on yt:t takana.
  • Rapala, ikuinen yrityskauppa –kandidaatti. Kohtuullinen osinko. Vieläkö nuorista löytyy kalastuksen harrastajia?
  • Diageo. Alkoholijätti, bränditalo. Kohtuullinen osinko.
  • PKC. Osinkoa tulossa, rohkea yrityskauppa takana. Brasilia rasittaa.
  • Tikkurila. Hieno firma, hyvät tuotteet mutta Venäjä on nuijinut tämänkin kasvunäkymät.
  • Medtronic. Medical Devices –sektoria, kurssi kehittynyt loistavasti.

Nolla-osinko tulossa seuraavilta: Stockmann, Raiffeisen Bank, Seadrill, Questerre ja Efore.

Nämä säilyvät tarkkailulistalla ja – jos kurssikehitys paranee – ne saatetaan vaihtaa osinkoa maksaviin. Seadrillin suhteen todennäköisempi ennuste on varmaan sijoituksen nollautuminen. Tesco saattaa olla myös nolla-osingolla, saapa nähdä. Eforessa olen ollut mukana niin pitkään, että olisi korkea aika saada omistajillekin arvoa yrityksestä.

Cloetta sulattelee yritysostoja ja pitää taukoa osingonmaksussa, sen kurssikehitys on ollut muuten erinomaista. Sijoitusyhtiön salkusta löytyy lisäksi hiukan Keskoa ja Nordeaa.

Salkun hajautusta on hoidettu ottamalla vajaa puolet osakepainosta iSharesin ETF:illä. Näissä selkeä ylipaino Euroopassa ja erityisesti Saksassa.

Kokonaisuutena salkun odotettu osinkojen määrä on hyvä.

Ranskan maisemia pitäisi taas päästä katsastamaan. Ennen sitä kuitenkin muutaman sijoitusyhtiön vuoden tilinpito kirjanpitäjälle ja osingot maksuun. Eli helmi- maaliskuuhun asti jatkan täällä pakkasen syöttinä.

Sijoitusvuodesta 2016 tulee varmasti vauhdikas. Volatiliteetti eli kurssiheilunta jatkuu ja veikkaan että kiihtyy.Korkopuolen vaihtoehtoja on kuitenkin aika vähän tarjolla.

Ajattelin pitää kielen keskellä suuta ja muistuttaa itselleni että olen sijoittanut valittuihin yrityksiin pitkäksi aikaa ja että omistajan palkkapäivä on osingon maksupäivä.