Sijoitusneuvonnalla otsikoihin

Toukokuu on mennyt taas Suomessa ja puuhaa on piisannut. Ranskan erityisen lämpimän kevään jälkeen tuntui että olisi kannattanut jäädä sinne mutta eiköhän täälläkin saada vielä lehdet puuhun ja ihmiset terasseille.

Pankit, pankkiiriliikkeet ja sijoitusneuvojat pääsivät taas lööppeihin. Kun netin keskustelupalstoja silmäilee, niin sopiva rangaistus moisen ammatin harjoittamisesta näyttää olevan vähintäänkin ehdoton vankeus. Linnaan kuuluvat, moiset. Eipä sillä, ylilyönneistä, ammattitaidottomuudesta ja suorastaan toisen ”hädänalaisen aseman” tai tietämättömyyden hyväksikäytöstä tietyt tapaukset näyttävät viestivän.

Olen sijoittanut itse omia ja muutaman sijoitusyhtiön varoja reilut 30 vuotta sekä istunut useamman sata asiakastapaamista eri varainhoitajien ja sijoitusneuvojien kanssa asiakkaana tai myynnin kohteena (potentiaalinen asiakas eli pote). Olen istunut myös pöydän toisella puolen – palveluntarjoajan edustajana – useamman sata tapaamista. Luulen ymmärtäväni kummankin osapuolen ajattelumaailmasta jotakin.

Asiakaspuolella tuntuu monesti siltä, että hammaslääkärillekin on mukavampi mennä kuin raha-asioista keskustelemaan. Omasta lähipiiristäkin löytyy henkilöitä, jotka ovat mieluummin säilöneet vuoden tai useamman vuoden nettopalkan pankin nollakorkoiselle käyttötilille kuin hakeneet rahoille edes jonkinlaista tuottoa.

Riski tarkoittaa Suomessa sitä, että menettää rahansa – tai ainakin ison osan niistä ”kaiken maailman haihatuksissa”. Muualla maailmassa riski ja tuotto kulkevat yhdessä; kun ottaa sietokykynsä mukaisesti riskiä ja sijoitushorisontti on pitkä, pärjää luultavasti paremmin kuin nollakorkoisella. Riski on siis mahdollisuus.

Suomessa säästetään – jos säästetään ylipäätään – pahan päivän varalle, vanhuuden turvaksi tai johonkin selkeään hankintaan (useimmin asunto, auto, vene tai mökki). Harva tunnustaa sijoittavansa rikastuakseen tai viettääkseen railakasta elämää. Tai tavoitellakseen taloudellista riippumattomuutta, sehän kuulostaa jo vähintäänkin arveluttavalta.

Rahat ovat säästötilillä (talletuksissa 85 miljardia) tai – usein oman pankin – sijoitusrahastoissa (noin 22 miljardia). Vain joka kahdeksannella on suoria osakkeita ja näissä varoja 35,6 miljardia. Vakuutussäästöjä oli yhteensä 36,2 miljardia, joista yksilöllisissä eläkevakuutuksissa vajaat 9 miljardia.

Tyypillinen suoria osakkeita sisältävän salkun omistaja on mies (noin 58 % omistajista), iältään 55 vuotta. Salkun koko (keskiarvo) on 40 000 euroa, salkkujen mediaani on vain 4 200 euroa! Salkussa on 1-4 eri yrityksen osakkeita. Vain joka neljännellä on yli 5 eri osaketta. Salkun koon tuplaaminen on helppoa – jos puhut ruotsia äidinkielenäsi, keskimääräinen salkku kasvaa 75 000 euroon.

Nyt voisi ajatella että sijoitusneuvonnalle on selvä sosiaalinen tilaus.

Olisi varmaan kaikkien etu, että raha olisi sijoitettuna niin että päästään parempaan tuottoon kuin talletustilin nolla tai 0,2 %:a vuodessa. Asiakasta voitaisiin auttaa hajauttamaan riskiä niin, etteivät kaikki varat ole sijoitettuna vain muutamaan kotimaiseen osakkeeseen. Ei ehkä ole perusteltua odottaa kymmeniä vuosia, että Nokia nousee taas 60 euroon tai Stockmann 38 euroon. Talvivaara ei noussut, vaikka tuplasit ja taas tuplasit position. Tappiollakin voisi myydä joskus. Etsitään sitten yhdessä parempi sijoituskohde.

Kartoitettaisiin minkälaisia rahatarpeita sinulla on tulevaisuudessa ja olisiko mahdollista tinkiä hieman nykyisestä kulutuksesta ja leventää leipää myöhemmin. Voitaisiin pohtia ehkä muitakin elämän käänteitä kuten työttömyyden riskiä, turvaa sairauden varalle, lasten tai lastenlasten koulunkäyntiä ja mahdollista perintöä. Miten asuntolaina on kilpailutettu, ovatko erilaiset vakuutukset ajan tasalla? Onko niissä turhia päällekkäisyyksiä?

Kansainvälisestä hajauttamisesta ja erilaisten sijoitusmuotojen erilaisista tuotoista ja riskeistä pitäisi keskustella ja koettaa löytää asiakkaalle paras mahdollinen ratkaisu, nyt ja pitkällä tähtäimellä. Kustannuksetkin pystytään pitämään järkevinä kun mietitään yhdessä milloin kannattaa maksaa ja milloin hyödyntää ehdottomasti halvinta ratkaisua. Veroistakin voitaisiin keskustella: maksatko mieluummin heti vai myöhemmin? Onko kaikki tappiot varmasti käytetty hyväksi? Onko mietitty aviopuolison tilannetta, jos jotakin sattuu? Tai omaa tilannetta jos liitto päättyy avioeroon?

Mietitäänpä hetki sijoitusneuvojan työpäivää.

Niin kuin monessa muussakin työssä myös sijoitusneuvojalla on omat viikko-, kuukausi- ja vuositavoitteensa. Ei saa käydä niin kuin Huittisten Hullulle Miehelle, joka söi enemmän kuin tienasi.

Tapaamisia pitää saada aikaan ja keskustelut kirjata CRM:ään. Pöydälle tuli taas vino pino uusia dokumentteja, jotka ovat Finanssivalvonnan ja Euroopan Unionin tai muuten vain oman riskienhallinnan vaatimia. On FATCAa, MIFIDiä ja riskilomaketta – ja lisää tulossa.

Onko asiakkaalla joku yhteys Yhdysvaltoihin? Kakkosasunto Floridassa tai puhelinliittymä? Ota yhteys yksikön juristiin, tämä saattaa olla serious problem. Onhan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen dokumentit täytetty ja ajan tasalla? Ei kai kunnan varavaltuutettu ole poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö? Onhan asiakkaan kaikki perustiedot ja riskiprofiili täytetty oikein ja skannattu järjestelmään? Muista kopio henkilöllisyystodistuksesta! Eihän kyseessä ole minkään yrityksen sisäpiiriläinen? Onko tietokoneen allokaatiosuositus antanut maksimipainot riskisijoituksille? Jos järjestelmä ei valvo automaattisesti eri sijoituslajien suhdetta, niin muistanko varmasti hoitaa sen manuaalisesti? Miten tämä asiakas haluaa raportoinnin? Tulihan kaikki dokumentit allekirjoitettua? Mihinköhän tämä asiakas haluaa sijoittaa? Mihin hänen pitäisi sijoittaa?

Kuukausipalaverissa näytettiin taas myynnin uudet luvut: Pekka oli saanut taas parhaiten kauppaa aikaiseksi ja Johannalla oli ylivoimaisesti eniten rahaa (AUMia eli Assets under management) hoidossa. Jos ei tahti parane, loppuvat pian selitykset. Pekka ja Johanna pääsevät taas sille palkintomatkallekin. Varsinaiset Hannu Hanhet. Kyllä minäkin vielä joskus.

Uusia tuotteita tuli juuri myyntirepertuaariin puolisen tusinaa, nekin pitäisi opetella. Ranskan presidentin vaalit ovat selkeä uhka, vai oliko se mahdollisuus? Taala ja Trumpin valinta puoltaa sijoittamista Yhdysvaltoihin vai oliko se Eurooppaan? Uuden rakennesijoituksen matemaattinen kuvaus ja 15 sivun tuoteseloste tulivat. Onkohan tuo symbooli sigma vai pii? Taitaa sittenkin olla omega, niin kuin se kellomerkki. Tai turha näitä on pohtia. Pomokin sanoi että nyt myydään tätä. Jos on eri mieltä, voi myydä jotakin muuta, jossakin muualla. Nyt saatiin ainakin myyjälle sense of urgency.

Ja tämän tapaamisen jälkeen pitäisi saada tälle viikolle vielä kuusi muuta tapaamista. Kymmeneltä, yhdeltä ja kolmelta. Huominen tapaaminenkin peruuntui. Onneksi on tuo Verolista, jota voi soittaa läpi. Ei sillä listalla olevat olekaan vielä saaneet liikaa soittoja, hyvä jos kaksikymmentä. Pidetään kampi kuumana, niin hyvä tulee.

Tähän kun vielä lisätään se, että – niin kuin kaikissa ammateissa – työntekijöiden osaaminen ja ammattitaito vaihtelevat, niin tarkkana saa olla.

Nykyään on sentään jonkinlaista yhtenäistä koulutusta alalla (lähinnä APV1 ja APV2 –tutkinnot). Selvää on kuitenkin, että jos olet tehnyt 25 vuotta töitä vaikkapa vain kassapalveluissa tai maksuliikenteen välityksessä, on opittavaa paljon. Toki asiakastuntemuksesi saattaa olla valovuoden edellä juuri valmistuneen, futuureista ja warranteista lopputyönsä tehneen kollegan vastaavaa. Yhtä lailla on selvää, että pelkkä tumma puku ja silkkisolmio ei tee kenestäkään valmista sijoitusneuvojaa. Eikä muutaman päivän perehdytys oman firman ”bestseller” –tuotteisiin anna minkäänlaista valmiutta miettiä asiakkaalle parasta ratkaisua. Työnantajalta saa tehokkaan clousauksen salesmanship -koulutusta, asiakas kaipaa substanssiosaamista.

Todelliset huijarit ovat aivan oma lukunsa. Jos vanhoille ihmisille, jotka selvästi eivät ymmärrä monimutkaisen tuotteen riskejä, tuputetaan ammattilaisellekin vaikeasti ymmärrettävää ratkaisua, ollaan ihan muussa toiminnassa kuin varainhoidossa. Ennen vanhaan tämän tyyppiset henkilöt myivät samaa käärmeöljyä kaikkiin vaivoihin. Kaukana oikeasta varainhoidosta ollaan jos ansaintalogiikka perustuu ”kirnuamiseen”. Salkun jatkuvalla veivaamisella maksimoidaan silloin vain omat kaupankäyntipalkkiot – ei asiakkaan etu.

Nyt on lehtien otsikoissa esimerkiksi tuomittu kaikki rakennesijoitukset törkeinä ”vedätyksinä”.  Rakennesijoituksia on kyllä ihan asiallisiakin. Ja kyllä, varmasti todella osaava sijoittaja osaa rakentaa sellaisen itsekin halvemmalla, mutta näitä osaajia on ehkä 1 % sijoittajakunnasta. Näissäkin tuotteissa kannattaa muistaa katsoa todelliset riskit ja kustannukset, myös sen ”mahdottoman tapahtuman”. Ja tuotteen edellyttämä sijoitusaika, joka on yleensä viisi vuotta. Yksi asiakas aikoinaan esitteli komeaa ”täysin riskitöntä” salkkua. Kaksikymmentä eri rakennesijoitusta, pääomatakuulla. Seuraava eräpäivä kolmen vuoden päästä. Kysyin mitä teet, jos tarvitset nyt rahaa. Tai oliko järkevää ottaa saman liikkeellelaskijan riskillä kaikki – niin pieni kuin riski olikin.

Ikä ei muuten kerro kaikkea sijoitustaidoista. Muistan yli 90 vuotiaan vanhan rouvan, joka oli terävä kuin partaveitsi ja osasi keskustella kaikista sijoitustuotteista asiantuntemuksella. Ymmärsi, että taattu 4,5 %:n vuosikorko, joka vuosi, ei ole ollenkaan hassumpi tuotto, varsinkaan tuossa iässä. Keski-ikäinen, akateemisesti koulutettu asiakas taas oli sitä mieltä että on nyt omillaan, kun kilpailijan Borneon Pomppivat Tiikerit –tyyppinen erikoissijoitusrahasto oli ensin pudonnut 70 %:a ja sitten noussut 70 %:a. Siinäpä sitten sitten yhdessä harjoittelimme prosenttilaskua.

Yleisneuvona sanoisin kuitenkin että jos ikääntyneet vanhempasi ovat menossa sijoitustapaamiseen, niin kysypä jos voit tulla mukaan. Voi toki olla niin, että perheenkään sisällä ei haluta kertoa minkä verran rahaa on ja missä. Ja – aivan oikein – tapaaminen on myyntitapahtuma, jossa myyjä (se pankin mukava yhteyshenkilö) esittelee potentiaaliselle ostajalle (vanhempasi) myytävää tuotetta (sijoitusratkaisu). Ne kahvit ja hyvät viinerit ovat sivuseikka.

Välillä sai itse olla kieli keskellä suuta kun aviopari tuli yllättäen yhdessä tapaamiseen. Piti vetää vaivihkaa varsinainen asiakas sivuun ja kysyä saako siipan läsnä ollessa puhua asioista euroina vai ”pysytäänkö yleisellä tasolla”.

Saattoi puoliso yllättyä kun varallisuus olikin kymmenkertainen kuviteltuun verrattuna. Siipalle tuli mieleen että seuraavan kerran kun tuo kitupiikki yrittää ottaa Lidlin laarista eilistä -30% tuotetta, lyön sille sen sämpylän kurkkuun. Tai nyt loppui meidän perheessä äkkilähtöjen jokerihotellien metsästys. Business Class ja Hilton sen olla pitää, vähintään. Ja kotonakin pitäisi tehdä kunnon remontti. Keskustellaanko teillä perheessä tuloista, menoista ja varoista? Monessa perheessä ei keskustella.

Tarvitseeko sitten kukaan näitä varainhoitajia ja sijoitusneuvojia?

Tehdään kaikki itse, nettivälittäjä on halpa, omista virheistä voi syyttää vain itseään. Tai nythän on tullut algoritmivarainhoitaja, tietokone hoitaa ihan kaiken. Tietokonehan ei tee virheitä eikä algoritmi voi olla väärässä. Eihän? Raportitkin saa kaikki omalta koneelta, älä siis maksa turhasta. Aktiivisia rahastoja ei kannata käyttää, sanoo akateeminen tutkimus. Suoria osakkeita salkkuun. Buy & Hold. Hyvällä itsekurilla ja systemaattisuudella toimii varmasti.

Itse en kuitenkaan heittäisi lasta pesuveden mukana.

Parhaimmillaan varainhoitajaan on pitkä ja täydelliseen luottamukseen perustuva suhde. Sinä tunnet varainhoitajan osaamisen ja hänen kauttaan parhaiten saatavat ratkaisut. Tiedät varainhoitajan ja hänen työnantajansa vahvuudet ja heikkoudet. Hän tuntee sinut, työtilanteesi, varallisuutesi ja perhesuhteesi. Olette yhdessä laatineet – tai ainakin käyneet huolella läpi – sijoitussuunnitelmasi ja seuraatte sen edistymistä säännöllisissä tapaamisissa. Hyvä varainhoitaja myös muistuttaa siitä, mitä yhdessä sovitte. Hötkyily kun ei yleensä kannata.

 Ammattimainen varainhoitaja ei tuputa omia tuotteitaan ja osaa varmasti käyttää kustannustehokkainta instrumenttia, silloin kun kalliimmalla ei saada mitään lisäarvoa. Voit soittaa hänelle ja kysyä mistä tahansa, tai vaihtaa mielipiteitä silloin kun paniikki iskee tai kun keksit yhtäkkiä sen maailman parhaan pelipaperin. Hän varmistaa että liput, laput, raportit ja veroasiat ovat järjestyksessä. Hän osaa ohjata toiselle asiantuntijalle kun tarvitset apua vaikka perhejuridiikassa.

Muutama erinomainen ja mainitsemisen arvoinen varainhoitaja on tullut sijoitusurallani vastaan.

Auratorilla Karri Kevo on ollut keskustelukumppanina monen pörssiromahduksen aikana, terapiatyötä kumpaankin suuntaan. Monissa asiakastilaisuuksissa on jaettu viimeisintä tietoa ja osaamista, vaikkapa verotuksen muutoksista. Mieleen jäi vuosituhannen vaihteen pörssiromahdus, jossa markkinat putosivat nopeasti sellaiset 40 %:a. Istuimme muutaman muun sijoittajan kanssa lounaalla mieli maassa johon Karri totesi että ei tämä tähän lopu, vuoden päästä jo naurattaa. Näin kävikin.

SEB:llä Peik Tuomolin hoiti aina hommansa mallikkaasti alusta loppuun. Hän kertoi seikkaperäisesti mitä oli tarjolla, eikä tuputtanut koskaan mitään. Heidän aamiaisseminaareissaan oli asiantuntijoita useista Euroopan maista, puolentoista tunnin tietoisku ei verottanut kohtuuttomasti omaa työaikaa ja antoi usein ajattelemisen aihetta. Asiakasraportit olivat erinomaisen selkeitä, alan parhaimistoa.

Aikaisemmin Danskella toiminut Kari S. jaksoi käydä tutkimassa kymmenet Baltian ja Balkanin sijoituskohteet, paikan päällä ja kirjaimellisesti kourat savessa. Näistä aktiivisesti hoidetuista rahastoista saimme satojen prosenttien tuoton. Riskitkin kyllä toteutuivat myöhemmin ja vuosituoton etumerkki vaihtui. Onneksi positiota oli säännöllisesti kevennetty ja suoritettu re-balancing.

Nykyään Säästöpankkimaailmassa toimiva Jussi Lähteenmäki oli aina taatusti asiakkaan asialla ja jos joku oman firman tuote ei häntä vakuuttanut, ei hän sitä myöskään myynyt. Jussilla taitaa olla vieläkin tapana lukea jokaisesta firmasta lähes kaikki analyysit ja näiden päälle samanlainen nippu suhdannekatsauksia. Raumalaisia ei voi yleensä syyttää myöskään ylenpalttisesta optimismista. Pysyy riskinhallinta itselläkin mielessä.

Mandatumin Lifen Tapani Mannersuo ymmärsi katsoa säännöllisin väliajoin salkkukokonaisuutta ja uskalsi kysyä oliko mahdollinen riskikeskittymä oma valinta vai pitkään jatkuneen arvonnousun aiheuttama vahinko. Saman talon Pasi Poikkeuksen kanssa on ollut erinomaisen hyvää yhteistyötä jo pitkään. Kaikki mitä on pyydetty, on tehty nopeasti ja tehokkaasti. Nopeaa ja suoraa kommunikaatiota.

Jokaisessa näistä taloista myös ”Back Office” on ollut mukana asiakkaan tyytyväisyyden rakentamisessa. Ammattimaista varainhoitoa sielläkin.

Itse olen käyttänyt jo pitkään varainhoitajaa nimenomaan konsultoivassa varainhoidossa. Avoimen valtakirjan varainhoitoa, jossa asiakas valitsee riskitason ja varanhoitaja hoitaa sen jälkeen kaiken muun, on tullut kokeiltua. Ei sopinut minulle. Haluan päättää itse mitä tehdään ja milloin. Teen suuren osan sijoituksistani sijoitusvakuutuksen kautta – tämä on helpottanut sekä raportointia että sijoitusten voittojen, tappioiden ja muiden tuottojen pitämistä ”samassa laarissa”. Kumppanin avoin arkkitehtuuri mahdollistaa suorat osakesijoitukset ja kustannustehokkaat ETF:t, silloin kun aktiivisella sijoitusrahastolla ei saa lisäarvoa.

Varainhoitajiltani saan raportit, yritysanalyysit ja monenlaiset ideat – silloin kun niitä tarvitsen. Erilaisissa asiakastilaisuuksissa on ollut monen monta ulkopuolista asiantuntijaa kertomassa eri markkinoiden tapahtumista tai vaikka esittelemässä viimeisimpiä tutkimustuloksia lukuisista eri aiheista. Varainhoitajan kautta saatuja lakipalveluitakin on tullut käytettyä.

Suoria osakesijoituksia – erityisesti ulkomaisia – teen mieluiten kustannustehokkaan Nordnetin kautta. Heille täytyy antaa erinomainen arvosana kaupankäynnin reaaliaikaisuudesta ja raporttien saatavuudesta. Ulkomaisten suorien osakesijoitusten verokohtelukin on parempaa kuin vakuutussijoittamisessa. Shareville –keskustelupalsta on hyvä esimerkki Nordnetin ennakkoluulottomasta tavasta kehittää sijoitusmaailmaa. Ehkäpä kansan kapitalismi vielä nostaa päätään.

Sijoitusneuvojia ja varainhoitajia on siis monenlaisia. Jos sinusta tuntuu että pystyt parhaaseen lopputulokseen toimimalla yksin, niin hieno homma.

Monelle huolella valittu, ammattimainen varainhoito on kuitenkin hyvä ratkaisu.

Kun katsoo lukuja suomalaisten sijoittamisesta, on omaisuudenhoidossa työsarkaa vielä yllin kyllin. Kustannuksia kannattaa toki aina verrata ja palveluntarjoajia kilpailuttaa. Kun asiakassuhteeseen on päädytty, kannattaa sanoa suoraan mikä toimii ja mikä ei. Silloin on varainhoitajan helpompi parantaa palvelua.

Hoiditpa rahojasi itse tai varainhoitajan kautta, älä sijoita sellaiseen mitä et ymmärrä. Äläkä sitoudu mihinkään sellaiseen mistä et pääse irti nopeasti ja joko ilmaiseksi tai vähillä kustannuksilla. Muistikuvien varaan ei kannata rakentaa mitään sopimuksia ja sekin mistä on mustaa valkoisella, kannattaa lukea hyvin ennen kuin allekirjoittaa. Ja jos joku ehdottaa että myy kaikki muut sijoitukset veroista piittaamatta ja tuo rahat meille, on aika kävellä nopeasti ulko-ovelle.

Suurin ongelma Suomessa on kuitenkin mielestäni se, että raha-asioita ei hoida kukaan. Tai hoidetaan niin kuin yksi tuttu sanoi: ”Helposti. Kaikki menee mitä tulee. Eikä riitäkään”.

Nyt ovat taas pörssit pudonneet toista päivää. Oikein prosenttikaupalla. Saakohan Trump kenkää? Oliko kaikki kurssinousu vain illuusiota? Pitäisiköhän soittaa varainhoitajalle ja kysyä mitä ovat mieltä…

Paikka auringossa

Päätin jättää huhtikuuksi Suomen kylmät säät ja jalkakäytävillä vuorottelevan jään, hiekan ja sepelin taakseni. Ei muuta kuin Finnairilla Nizzaan ja sieltä Cannesiin. Vuokrasin kuukaudeksi asunnon Cannesin vanhasta kaupungista eli Suquetista Air B-n-B:n kautta. Hinta oli 1 500 euroa isolta parvekkeelliselta yksiöltä, jossa on parveke merinäköalalla ja kaikki uutta. Bloomberg löytyy televisiosta – taitaa olla ensimmäinen kerta Ranskassa. Tällä kertaa päätin jättää koulun väliin ja keskittyä omatoimiseen opiskeluun. Laskeskelin juuri että olen saanut luettua jo 10 ranskankielistä kirjaa eli ei tämä ihan hukkaan ole oppimisenkaan suhteen mennyt. Kielioppia en ole kyllä pöydälle nostanut, mutta ehkä vielä ehtii.

Eipä olisi paremmin voinut ajoitus onnistua. Täällä on paikallisen Nice Matin -lehden mukaan meneillään neljänneksi lämpimin kevät koskaan. Aurinko on paistanut oikeastaan joka päivä ja lämpötila on varjossa 20-24 astetta. Jos sattuu osumaan tuulensuojaan ja aurinkoon – niin kuin parvekkeeni – voi tuohon lyödä huoletta useamman asteen päälle. Kun parvekkeelta näkyvät vielä sekä Välimeri että viereiset vuoret, niin olen asuntoon enemmän kuin tyytyväinen. Itse asiassa niin tyytyväinen että varasin heti syyskuullekin viikon.

Täällä on ollut useita konferensseja ja niiden mukana ”työmatkalaisia” liikkeellä. Maaliskuussa oli kiinteistösijoittamisen MIPIM ja juuri kun saavuin MIPTV – audiovisuaalisen ja digitaalisen sisällön messut. Kun kysyin paikallisilta mikä tuo on, niin sanoivat että ”TV-sarjojen Messut”. Ovat varmaan muutakin kuin TV:tä, mutta suomalaista televisioväkeä oli aika paljon liikkeellä. Kaupungissa asuu noin 75 000 ihmistä, Rivieran konferensseissa käy joka vuosi 250 000 ihmistä ja turistien kokonaismäärä on 11 miljoonaa. Kun turistit käyttävät vajaat 100 euroa päivä, puhutaan 10 miljardin euron potista ja 75 000 työpaikasta.

Cannesin megatapahtuma eli Festival de Cannes – filmifestivaalit – ovat 17. -28. toukokuuta. Maailmantähdet saapuvat ja paikalliset yrittäjät tekevät kunnon tilin kun ihan kaikki majoituskapasiteetti on ”fully booked”. Luksushotellit ja niiden ympärillä olevat Michelin ja muut gourmet -ravintolat tekevät takuulla kaikkensa jotta Ranskan matkailutase on vihreällä. Rantabulevardin Carlton, Martinez ja Majestic Barrier ovat nyt virittäneet rantalaiturinsa ja ravintolansa iskukuntoon. Täältä tuskin loppuu Vintage Dom Perignon, niin kuin oli käynyt St. Tropezissa pari vuotta sitten. Siellä kaksi megarikasta halusi kilpailla siitä minkälaisen laskun saa yökerhossa aikaiseksi, kun tarjoaa kaikille läsnäoleville vain parasta. Lisää shampanjaa ja kalleimpia viinejä lähetettiin hakemaan helikoptereilla. Ja kun yökerhossa oli riittävästi väkeä ja Ibiza –meininki, sai toinen kuulemma miljoonan euron astronomisen rajan puhki. Huvinsa kullakin.

Itsellä eläminen on kovin kohtuullisen hintaista. Aamulla juon kupin espressoa parvekkeella, kävelen sitten aina yhtä upealle Marche Forville –torille. Siellä kuluu aika torikauppiaiden tontteja kierrellessä. Toinen toistaan hienommin järjestetyt tiskit; vihannekset ja hedelmät ovat ojennuksessa. Juustot, lihajalosteet, kalat ja äyriäiset täyttävät kojut. Värit ja tuoksut saavat aina yhtä hyvälle tuulelle. Ammattiylpeys on itsestäänselvyys. Kun ostan muutaman avokadon tai mangon, kysyy torirouva ”pour aujourd’hui?” eli syötkö tänään. Sen jälkeen tunnustelee hedelmät ja valitsee vain ne, jotka ovat varmasti kypsiä. Kun kiittelin niin sanoi että ”monsieur, näin se on miestenkin kanssa, monta pitää tunnustella ja tarkkaan nuuhkia, että löytää juuri sopivan…”.

Toriostokset eivät paljon maksa. Ostosten jälkeen tuttuun torikahvilaan. Pöytään tuodaan tilaamatta ”cafe du mois”, kuukauden espresso. Hinta on 0,50 e kalliimpi kuin perusespressolla eli huimat 2 euroa. Vesilasi kylkeen ja siinä saa menemään hyvinkin puoli tuntia, kun katselee ohikulkevia ihmisiä.

Ennen lähtöä ostin Polarin sykemittarin GPS:llä ja sitä on ollut hauska käyttää. Piirtää missä on kävellyt, millä vauhdilla ja laskee vaikka mitkä kuormitukset. Olen kävellyt tuollaiset 10 kilometriä päivässä. Aika kuluu rantabulevardeilla kuin siivillä. Näkymiäkin riittää, niin horisontissa kuin rannallakin. Kaupunki on monelle näyttäytymispaikka ja ranskalainen nainen on hoikka, tyylikäs ja vaivattomasti chic. Hiukset ovat useimmin pitkät ja korot korkeat. Asennetta ja arroganssia tiivisti yksi mademoiselle. Sexy with a brain, sanoi toinen.

Lounaan olen tehnyt yleensä toriostoksista. Illalla ravintolaan, jossa hyvä illallinen maksaa noin 15-20 e per ruokalaji tai 22-30 e jos haluaa ottaa koko menyyn. Enemmänkin saa toki menemään: muutaman ystävän kanssa innostuttiin istumaan pitkällä kaavalla ja ottamaan viinilista mukaan peliin. Silloin liikutaan jossakin 60-80 euron välillä per nenä. Toki kokonaisuuskin on silloin erinomainen. Luksushotellien lähettyvillä on muutama Michelin –ravintola, joissa pelkkä menu maksaa vajaat 200 euroa ja siihen juomat päälle.

Pikkuvinkkinä Ranskan matkaajille… kannattaa aina katsoa onko ravintolassa tarjolla joku menu. Näiden hinnat tosiaan parista kympistä ylöspäin ja siinä on kolme ruokalajia sopivan kokoisina annoksina. Jos ei ole viiniharrastaja niin talon viini riittää yleensä oikein hyvin. Vesi kannattaa tilata kannuna eli ”carafe d’eau”, se on aina ilmainen. Tarjoilija kysyy mielellään de l’eau? Ja kun siihen vastaa että joo, niin pöytään tuodaan pullo Eviania tai Perrieriä hintaan 6 euroa pullo. Ero fonetiikassa on aika pieni eli ”doo” tai ”del-oo”, Kraanavesi eli tuo d’eau on aina ilmainen, kylmä ja erinomaisen juomakelpoinen. Eli ”karaf-doo” niin rahaa jää muuhunkin. Se ”s’il vous plait”, kannattaa toki muistaa tilaapa mitä tahansa.

Turvallisuuteen on edelleen panostettu. Poliiseja näkyy aiempaa enemmän. Liikennettä valvotaan tarkemmin ydinkeskustassa ja kävelybulevardeille on asennettu ajoesteitä. Muutaman kerran olen nähnyt terrorismin vastaiseen taisteluun erikoistuneita sotilasryhmiä partioimassa. Itsellä on aika turvallinen olo, niin hullu kuin maailma välillä tuntuukin olevan. Pääsiäismessun aikaan evakuoitiin Nizzassa kirkko, johon tunkeutui uhkauksia huutava ja makkaraa heiluttava mies. Poliisi otti toverin nopeasti talteen ja lehdessä todettiin osuvasti että ”kiinniotetun mielenterveyttä sopii epäillä”.

Maailmanpolitiikkaa kun seuraa, niin tuo makkaranheiluttaja ei taida olla ainoa riski. Presidentti Trump kertoi televisiohaastattelussa että oli juuri nauttinut maailman parasta ja näyttävintä suklaakakkua Kiinan presidentin kanssa. Samalla oli antanut armeijalle luvan iskeä kohteeseen ja kertoi sitten Kiinan presidentille että ”iskimme juuri ohjuksilla kohteeseen”. Haastattelussa hän sanoi iskeneensä Irakiin ja kun haastattelija totesi että Syyriaan niin siihen vain että ”yes”. Meillä on Suomessa kokemusta Kekkosen ajoilta siitä että presidentti ei ollut aina ihan kartalla; toivon todellakin että Yhdysvalloissa ollaan.

Muuten koko Syyrian ohjusisku on erikoinen episodi. Maskirovka tulee mieleen. Tämän jälkeen kaikkien pommien äiti eli MOAB pudotettiin Afganistanin vuorille, teho vastaa puolta rekkakuormallista TNT:tä. Siinä sai kalliot kyytiä. Pohjois-Koreassa maan kaikkivaltias päämies harjoittelee ydiniskua ja Yhdysvallat on ilmoittanut estävänsä tämän ydinaseohjelman – tavalla tai toisella. Turkissa Erdogan sementoi valtaansa. Aika monta irtonaista osaa on nyt maailman kellossa, eivätkä ihan tasatahtiin mene liikkeet.

Vuoden ensimmäisen kvartaalin raportit on saatu. Osakkeissa pysyminen kannatti. Täytyy kyllä tunnustaa että useamman kerran on ollut mielessä että tulisiko tästä selkeä ”sälj till nypotatis” –vuosi. Toisaalta Suomessa on ollut niin kylmä että taitavat perunatkin olla myöhässä. Jotakin kevennystä tässä täytynee tehdä että saa kesällä hyödynnettyä äkkiliikkeitä.

Osinkoja on saatu tähän päivään mennessä 55 000 euroa ja lisäksi sijoitusyhtiöstä se perinteinen 8 %:a matemaattisesta arvosta. Suurimmat osingot yhtiöistä: Nordea, Raisio, Aktia, Lassila & Tikanoja, Fortum, Sponda, Citycon, Kemira, Aspo ja YIT. Telia, Metso ja Tikkurilakin muistivat omistajaa. Nokiasta irtoaa osinko vielä kuun lopussa. Itselle sopii mainiosti se että muutama kotimainen yhtiö on siirtynyt useampaan osingonmaksuun vuoden aikana.

Alkuvuonna myin loputkin Eforet. Atrian myynti meni nappiin (12,50 e). Seadrillistä sain yli 90 %:n turskan. Tulipa taas todettua että Oslon pörssi on erilainen – tuon osakkeen piti aikoinaan olla osinkopaperi. Raju velkavipu mutta korkea öljynhinta ja pitkät sopimukset tuovat kunnon kassavirran. En muista montako osinkoa ehdin saada mutta olisi tuo ostos saanut jäädä tekemättä. Nyt ei ole salkussa yhtään norjalaista lappua.

Ostopuolella: Nokia, Sponda, Raisio, Rapala, Aktia ja Amer. Nordnetin salkussa Omega Healthcare, Telia, Coca Cola ja Novo Nordisk. Nordnetin puolella ei myyntejä.

ETF-puolella pientä säätöä. iSharesin International Dividend myyty, iShares European Minimum Volatility kevennetty ja otettu iShares MDAX:ia, iShares Eurostoxx 600 Teknologiaa sekä megatrendeihin panostavia ETF:iä eli iShares Aging Population, iShares Digitalisation ja iShares Automation & Robotics.

Sain vihdoin syötettyä kaikki Google Financesta löytyvät sijoitukseni Google Spreadsheetsin avulla yhteen ”Exceliin”. Kiitokset vain Harry Holdarille (http://palkansaajavaurastuu.blogspot.fr/) alustasta. Hienosti päivittyy ja näillä työkaluilla voisi tehdä paljon yksityiskohtaisemmankin mallin.

Vielä on 11 päivää jäljellä auringon paistetta. Vapuksi kotiin. Tilauksessa olisi vähintään 15 astetta plussaa, lehdet puussa ja kadut puhdistettu. Toivossa on hyvä elää.

Ota löysin rantein…

…älä jännitä. Ota vastaan mitä tarjoo elämä, lauleli aikoinaan Veikko Lavi.

Sanat tulivat mieleeni kun katsoin kanssamatkustajan tehokasta työskentelyä paluulennolla Lontoosta. Lennon aikana nuori nainen ehti käydä Lontoossa hoidetut hommat läpi, tarkastaa luvut, kirjoittaa raportin ja tehdä aiheesta PowerPoint –esityksen. Rouvan esimies oli selvästikin vanhemman kaartin edustaja, joka ehti sen sijaan ottaa muutaman gin tonicin, nauttia illallisen ja levätä. Ei tuo vieruskaveri stressaantuneelta vaikuttanut mutta toiminta kuvaa hyvin tämän päivän työelämää. Meilit ja puhelut hoidetaan 24/7 eikä varsinaista vapaa-aikaa ole koskaan.

Aamun televisiossa kaksi noin kaksikymppistä avautui syvästä masennuksesta ja siitä selviytymisestä. Hyvä että joku uskaltaa. Masennuslääkkeitä popsii jo 426 000 suomalaista – joka päivä. Kannattaisi varmaan pysähtyä jossakin vaiheessa miettimään mitä teemme väärin. Henkilöstö-osastoilla on kova kiire pärjätä Great Place to Work –kilpailussa, jossa menestymisestä esimiesten bonukset ovat kiinni. Kun sitten sidotaan henkilökunnankin bonarit saman kisan pisteisiin, niin saadaan hienoja henkilöstötyytyväisyysvastauksia mutta rohkenen epäillä niiden todenmukaisuutta.

Muistelin omia huolinta-alan vuosiani. Olin pitkään varmaan ainoa alle kolmekymppinen odottamassa Finnairin yölentoa milloin milläkin Euroopan kentällä. Noin viisikymppiset vientitykit eivät kyllä kirjoittaneet raportin raporttia. Keskityttiin nykäisemään kunnon tumut baarissa ja projektia jatkettiin lennolla. Kaikki tunsivat toisensa ja jos joku oli saanut paperikoneen myytyä, siitä tiesivät kaikki. Currywurst oli kevyt iltapala, kolesterolit, maksa-arvot ja verenpaineet koholla eikä kahvia ilman useampaa Rellua voinut edes ajatella. Aika harva taisi päästä normaalille eläkkeelle.

Finnairilla tuntuu menevän mukavasti. Kaikki viimeiset lentoni (Lontoo, Nizza) ovat olleet täyteen buukattuja. Koneet ovat olleet aikataulussa, moderneja ja täytyy antaa henkilökunnallekin kymppi suorituksesta. Poissa ovat mutruhuulet ja murisijat. Palvelu pelaa tehokkaasti ja suomalaisen ystävällisesti. Lontoon kapteenikin veti juttunsa niin puhtaalla pohjoisen murteella että pois tieltä. Välillä lupasi Lontoo-Helsinki lentoajaksi reilut kaksi tuntia mutta hiukan joutui pakittamaan siitä. Hienoa nähdä että parantunut kansainvälinen talous näkyy näin selvästi ja nopeasti myydyissä paikoissa.

Lontoon visiitillä tuli taas perehdyttyä ETF –sijoittamiseen. Tälle vuodelle ennustetaan seuraavaa:

  1. ETF –sijoittaminen jatkaa kasvuaan. Viime vuonna ETF:iin virtasi 288 miljardia dollaria uutta rahaa. Aktiivisista rahastoista lähti 91 miljardia.
  1. Indeksisijoittamisen alhaiset kulut ja läpinäkyvyys ovat yhä useamman sijoittajan mieleen. Tietoa eri mahdollisuuksista on yhä helpommin saatavilla.
  1. ETF:ien kulut laskivat viime vuonna ja niiden odotetaan edelleen laskevan. Jenkkimarkkinoille pääsee S&P 500 etf:llä noin 0,05 % vuosikululla. Siinä täytyy aktiivisen jenkkirahaston kaverilla olla pitkällä juoksulla raju menestys, jotta saa sekä katettua hallinnointikulun erotuksen (jos oma kulu esimerkiksi 1,8 %) ja vielä tuotettua johdonmukaisesti ylituottoa. Ja sijoittajan pitäisi tietenkin vielä pystyä löytämään tämä ylituottoa antava rahasto etukäteen. Edelleen noin 80 % kaikista rahastoista häviää vertailuindeksilleen. Nordnet nokittaa tässäkin pelissä tarjoamalla omia Superrahastojaan Pohjoismaihin nolla hoitopalkkiolla ja nolla merkintä/lunastuspalkkiolla. Loistavaa palvelua.
  1. Investointi erilaisiin teemoihin kasvaa. Hyvin tuntemani Black Rock oli esittelemässä iSharesin kautta tarjoamiaan neljää uutta teemaa. Erittäin mielenkiintoisia osia kansainväliseen salkuun:
  • Vanheneva väestö (iShares Aging Population, AGED)
  • Automaatio ja robotiikka (iShares Automation and Robotics, RBOT)
  • Digitalisaatio (iShares Digitalisation, DGTL)
  • Terveydenhuollon innovaatiot (iShares Healthcare Innovations, HEAL)
  • Hoitopalkkio näissä 0,40 %. Osakkeet tasapainoin eli näiden kautta saa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ylipainoa.
  1. Jottei valinta ETF:ien ja aktiivisten rahastojen välillä olisi liian helppoa, ovat indeksitalot panostaneet ”smart beta” –etf:iin. Näissä yhdistetään kohtuullisen halvat hallinnointikulut ja aktiivinen valintaprosessi. Oikein selkeää näyttöä näiden ylivertaisuudesta ei vielä ole.
  2. Viime vuonna ETF:iä löytyi jo 1 944 erilaista. Joitakin (120) suljettiin ja uusia lanseerattiin. Sama kehitys jatkunee tänäkin vuonna.

Itse olen ottanut Pohjoismaiden ulkopuolisen osakepainon lähes kokonaan iSharesin ETF:illä. Muutama suora osakesijoitus vielä löytyy. Olen pitänyt siitä, että saan syötettyä nämä ETF:t myös Morningstarin seurantajärjestelmään ja saan sitä kautta salkun tilanteen hyvin analysoitua. Ostaminen ja myyminen on ollut vaivatonta.

Osinkokausi on hyvää vauhtia meneillään ja hyvältä näyttää. Tätä kirjoittaessa OMX –indeksi näyttää nousseen 3,14 %:a vuoden alusta mutta aika hermostunutta on ollut. Yhdysvaltojen twiittava presidentti saattaa vielä yllättää moneen suuntaan. Välillä näyttää, että yllättää samalla itsensä ja omat joukkonsa. Oma osakepaino edelleen melkein tapissa, tuloutuneita osinkoja olen jättänyt ostokassaan. Spondaa ostin hiukan lisää.

Osallistuin Raision yhtiökokoukseen. Väkeä oli kohtuullisesti paikalla ja kovasti esiteltiin funktionaalisia elintarvikkeita. Toimitusjohtajan katsauksen piti v.t. toimitusjohtaja Jarmo Puputti. Elovena –jäätelöt jaettiin kaikille kokouksen alkua odotellessa. Tuntuu että tuotteiden maku on paremmin kohdallaan kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Terveystrendit ovat Raision puolella mutta aika nopeasti pitäisi saada hallitukseen jämäkkä ote ja vakinainen toimitusjohtaja nimitettyä. Uusina jäseninä hallitukseen Ilkka Mäkelä, entinen Saarioisen toimitusjohtaja ja hallitusammattilainen Leena Niemistö (Pihlajalinnan hallituksen pj ja entinen Dextran toimitusjohtaja). Mielestäni erinomaisia valintoja kumpikin. Raisiota on paksu nippu salkussa ja ikävä kyllä punaisella mennään. Osinkotuotto on hyvä ja toivottavasti kurssikin vielä kääntyy oikeaan suuntaan.

Olin Lontoossa juuri viimeisimmän terrori-iskun jälkeen. Yllättävän rauhallisesti ihmiset nämä ottavat. Heathrow oli niin kuin ennenkin, samoin passitarkastus. Kaduilla hieman enemmän poliiseja ja uutena ilmiönä poliisien järeät maastoautot kävelykatujen ja torien lähettyvillä. Ideana varmaan se, että niillä tukitaan tarvittaessa pääsy kohteeseen. Videovalvontaa on ollut Lontoo pullollaan ennenkin ja niin nytkin. Ei taida montaa paikkaa löytyä missä et olisi ainakin yhdessä kamerassa ja hyvä niin. Suurkaupungissa on pakko käyttää julkista liikenneverkkoa joten metroissakaan ei väkikatoa ollut.

Investointivinkkinä Lontoosta edelleen kahvi, kahvilat ja terveellinen pikaruoka. Seisotpa melkein missä tahansa, näet ainakin 2-3 eri ketjun kahvilaa. Suurimpina Pret a manger (oli McDonaldsin osittain omistama 2001-2008, nykyään Bridgepoint Capitalin salkussa), Costa (omistaja Whitbead), Caffe Nero ja Starbucks. Joka luukulla on jono ja baristat valmistavat sekoituksia, joita tilatessa pitää olla insider. Sandwichit, salaatit, patongit, keksit ja leivonnaiset ruokkivat kiireisiä uraohjuksia kellon ympäri.

Partaterien valmistajien markkinat ovat pienenemässä ja erilaisten parranhoitotuotteiden kasvussa. Välillä tuntui olevan seutu täynnä talebaneja mutta kyseessä olikin hipstereiden suosima paikka. Parta rehottaa ja elämä on kovin tiedostavaa. Katselin yhden hipsterin ostoskoria edessäni Sainsburylla. Lihataloilla ei ollut koriin asiaan enkä ihan joka tuotetta ollut ennen nähnyt. Joka purkissa oli kuitenkin joko vege-, reilun kaupan, kestävän kehityksen, hiilijalanjäljen tai muun eettisen valinnan -merkki. Mehuakaan ei myydä mehuna vaan se oli vitamin shot tai all day antioxidant mineral smoothie. Myy sinä sitten sisäfilettä tai kyljystä samaan koriin.

Olen taas Ranskassa neljä viikkoa. Aurinko paistaa ja tutussa Cannesissa on helppo noudattaa Veijo Lavin ohjeita ja ottaa löysin rantein.

Viidakkoveitsiä ja himmeleitä

Alkava viikko on viimeinen viikko Aix-en-Provencessa tältä erää. Opinahjo on vastannut taas odotuksia ja tekemistä on ollut vähintäänkin riittävästi.

Koulu – IS Institut – oli alunperin Ruotsin valtion projekti. Tyypilliseen ruotsalaiseen tapaan todettiin että olisi niin kyllä kiva (kul på rikssvenska) jos opiskelijamme saisivat opiskella kieltä aidossa ympäristössä. Tuumasta toimeen ja koulut pystyyn Malagaan, Aixiin ja Firenzeen. Koulu yksityistettiin myöhemmin management buy in –menetelmällä. Koululla on edelleen sopimus Ruotsin valtion kanssa, joten ruotsalaiset opiskelijat pääsevät tänne tehokkaaseen kielikoulutukseen noin sadalla eurolla kuussa.

Opiskelijoita on ollut kaikista maista, kaiken kaikkiaan noin 50 000 vuodesta 1972. Ryhmäkoko on pieni eli 4-8 oppilasta per ryhmä. Vähintään kaksi opettajaa vuorottelee ryhmän opetuksessa. Omassa ryhmässä on tällä kertaa ollut sveitsiläisiä opettajia, ruotsalainen, australialaisia opettajia, Ranskassa asuva brasilialainen ja Meksikossa asuva jenkki. Ryhmässä on myös nuori japanilainen juristi, jonka pomo lähetti Ranskaan tehtävänään oppia kieli ”täydellisesti ja nopeasti” – lähtien nollatasolta. Eipä ole kaverilla vapaa-ajan ongelmia.

Sää on lämmennyt ja tällä viikolla puhkaistiin 20 astetta. Yöt ovat edelleen viileitä ja monesti sateisia. Erittäin kovat tuulet (tempête) ovat puhaltaneet; viime yönä Atlantilta tullut kunnon puhuri jätti Luoteis-Ranskassa noin 260 000 kotitaloutta ilman sähköä. Muutenkin täällä on saanut miettiä enemmän ilmastonmuutoksen seurauksia. Puolitoista vuotta sitten kaatosateet ja tulvat tuhosivat Rivieralla useita taloja ja ihmishenkiä menetettiin. Pari viikkoa sitten suurkaupungeissa (Pariisi, Lyon, Grenoble) rajoitettiin autoilua ilmansaasteiden vuoksi. Joko annettiin ajokielto isopäästöisille autoille (täällä pitäisi hankkia päästöluokitustarra tuulilasiin) tai todettiin että tänään vain parilliset rekisterinumerot saavat ajaa, huomenna parittomat. Alpeilla on monenlaista protestia ja kinaa pienkylissä siitä rakennetaanko vielä muutama hotelli kylään vai ei. Suomen olosuhteet saattavat houkutella ihan uuden turistiryhmän – ihmiset, joille puhdas ilma tai vesi on harvinaista herkkua.

Presidentin vaaleista tulee uutisia joka tuutista ja tilanne alkaa olla mielenkiintoinen. Francois Fillonin (oikeiston ehdokas) vaalivoiton piti olla läpihuutojuttu. Nyt on ilmennyt että hän on maksattanut vaimolleen vuosia noin 10 000 euron kuukausipalkkaa – olemattomasta työstä – ja ilmeisesti lapsetkin ovat nauttineet kohtuullista palkkaa. Kun ranskalaisten keskipalkka (brutto) pyörii jossakin 2 900 euron nurkilla eikä poliitikkoja muutenkaan rakasteta, on kansan reaktiota helppo ymmärtää.

Oikeisto on vaikeassa paikassa, vaaleihin 80 päivää aikaa. Nyt yritetään pitää rintama yhtenäisenä ja todeta että kyseessä on poliittinen ajojahti eikä mitään ”laitonta” ole tapahtunut. Oma veikkaus on että hevonen vaihdetaan tai jos ei vaihdeta, jää voitto saamatta. Vasemmiston ennakkosuosikki ex-pääministeri Manuel Vals tippui jo kisasta ja tilalle nousi asuntoministeri Benoit Hamon, joka on ainakin piirun verran enemmän vasemmalla. Kansalaispalkkaa ja solidaarisuutta peräänkuulutetaan. Marine Le Pen on ollut aika vähin äänin Fillonin tapauksesta. Hänellä on itsellään 300 000 euron piikki auki EU:lle ja hän on kieltäytynyt palauttamasta näitä väärinkäytettyjä varoja.

Entinen Rotchild -pankin investointipankkiiri Emmanuel Macron on kasvattanut suosiotaan sitoutumattomien (En marche! –liike) ehdokkaana. Hänet luokitellaan joko liberaaliksi (social-liberal) tai sosiaalidemokraatiksi. Macron totesi aikoinaan kriittisesti Francois Hollandin asettaman 75 % maksimiverokannan jälkeen että Ranskasta tulee Kuuba ilman auringonpaistetta (C’est Cuba sans soleil). Vaalit ovat kaksivaiheiset. Mikäli kukaan ehdokkaista (näitä on vielä muitakin) ei saa yli puolta äänistä, kaksi parasta menee jatkoon. Nyt veikataan että Le Pen menee jatkoon ja joko Hamon, Fillon tai Macron ja toisella kierroksella Le Pen putoaa. Saa nähdä.

Eilen saatiin taas muistutus siitä ettei terrorismi ole hävinnyt mihinkään. Louvren taidemuseoon pyrki 29 –vuotias Arabiemiirikunnista tullut Egyptin kansalainen joka tempaisi turvatarkastuksessa kaksi 40 sentistä viidakkoveistä esiin ja ehti sipaista yhtä sotilasta ennen kuin häntä ammuttiin neljä kertaa. Hän oli ilmeisesti suunnitellut asiaa pitkään, viisumi oli haettu hyvissä ajoin ja viidakkoveitset ostettiin sitten paikallisesta liikkeestä Pariisissa laadusta tinkimättä – kahden macheten hinta oli vajaat 700 euroa. Asuntokin oli vuokrattu paremmalta alueelta ja pidemmäksi aikaa. Kyseessä saattoi olla ns. yksinäinen susi koska yritys loppui lyhyeen eikä räjähteitä ollut kuvassa mukana. Mahdollista on toki että rahoitusta on saatu muualta. Radikaalin islamin taisteluhuutoja käytettiin. Siviiliuhreilta säästyttiin tällä kertaa. Hyökkäyksen päivä oli sama kuin tasan kaksi vuotta sitten Nizzassa tapahtuneen puukotuksen päivä.

Vuonna 2016 Ranskassa tehtiin 12 terrorismiin liittyvää hyökkäystä. Näistä kolmessa kuoli siviilejä, pahin tietysti Nizzan kansallispäivän rekka-isku, jossa kuoli 86 ihmistä ja haavoittui 434. Vuonna 2015 näitä iskuja oli kuusi, joissa neljässä oli uhreja (yhteensä 149 kuollutta, 383 haavoittunutta), pahimpana Bataclan -isku. Samalla kun terrorismin vastaista työtä on tehostettu, jää huumekauppiaita kiinni täällä harva se viikko.

Donald Trump on ollut nyt presidenttinä 15 päivää ja vauhdikasta on ollut. Kansainvälisistä sopimuksista (Trans Pacific Partnership) on sanouduttu irti, Meksikon muurin rakentamiseen on annettu vihreää valoa, Meksikon presidentille on sanottu että jos et maksa muuria on turha tulla vierailulle. Euroopan Unionin jäsenmaita on neuvottu ottamaan mallia Englannista ja toteuttamaan ihan oma Brexit. Tärkeimmät virkamiehet on vaihdettu omiin. Liittovaltion virkoihin on asetuttu rekrytointikielto. Terveydenhuollon Obamacare pannaan uusiksi. Dakotan ja Keystone XL:n kertaalleen jo hyllytetyt öljyputket rakennetaan. On päätetty neuvotella Kanadan ja Meksikon kanssa voimassa oleva NAFTA –sopimus uusiksi, Meksikolle voitaisiin asettaa vaikka heti 20 % tulli. Oppivatpa maksamaan muurin ilman venkoilua. On aloitettu sota ”valehtelevaa” mediaa vastaan ja lanseerattu käsite ”vaihtoehtoinen totuus”. On lopetettu kaikki rahoitus organisaatioille jotka edes keskustelevat abortista. Yhdysvaltojen pakolaisohjelma on lopetettu 120 päiväksi ja kaikilta Irakin, Iranin, Syyrian, Libyan, Somalian ja Sudanin kansalaisilta – olipa heillä viisumi tai ei – on evätty pääsy Yhdysvaltoihin. Ulko- ja kauppapolitiikkaa määritellään kokonaan uudelleen. Natoon sitoudutaan välillä ja välillä ei. Paras kaveri näyttää löytyvän Venäjältä. Diplomatian pelisäännöillä pyyhitään — sanotaan nyt vaikka — pöytää. Listaa voisi jatkaa pitkään.

Yksi sukulaiseni oli aikoinaan töissä mielisairaalassa, jossa lanseerattiin uusi ja ainutlaatuinen terapiaohjelma potilaille. Tarkoitus oli, että potilaat löytävät rauhan ja parantuvat kun keskittyvät joka päivä olkitöihin. Osa potilaista innostuikin asiasta ja aikaansaannokset olivat varsin näyttäviä. Kun ohjelmaa vetävä tohtori sitten esitteli aikaansaannoksia, totesi sukulaiseni että anteeksi vain Herra Tohtori, mutta ”minusta hullu on hullu, vaikka rakentaisi kuinka hienon himmelin”.

Nyt on esitetty useita teorioita siitä, miten nerokkaasti Trump pelaa julkisuuspeliä, tekemällä rohkeita siirtoja seurauksista piittaamatta. Hän osaa horjuttaa vastustajia Machiavellin hajota ja hallitse –tyyliin. Hän hyödyntää Euroopan demokratian heikkoudet ja ottaa Putinin parhaat keinot käyttöön. Nerokasta shakkipeliä, jonka juonen vain hän tuntee. Saa nähdä. Itse pelkään eniten sitä, että tämän takana ei ole mitään nerokasta suunnitelmaa. Mitäpä jos kaikki onkin juuri sitä miltä näyttää, vaikka presidentti rakentaisi kuinka hienon muurin?

Pörssit eivät ole Trumpin liikkeistä masentuneet vaikka kauppasota ja tullitariffeilla nokittelu on myrkkyä kansainväliselle kaupalle. Dow Jones päätti taas yli 20 000 pisteen tason. Pankkien ja finanssilaitosten säätelyä vähennetään ja nämä ovat nousseet muutenkin viimeisen vuoden aikana rajusti. Tarkempaa tietoa investoinneista ja infran rakentamisesta odotetaan. Pinnan alla kytee enkä ole kovin varma markkinoiden lähikuukausien suunnasta.

Suomessa on tulosten julkistuskausi meneillään ja vajaan +- 10 % liikkeitä on nähty julkistusten jälkeen. Kun arvostustasot ovat korkealla, saattaa pienikin pettymys tuloksessa tai tulevan ohjeistuksessa saada sormen nopeasti osto/myynti –napille.

Oman salkun papereiden liikkeet:

Nokia, ylitti tulosodotukset ja piti osinkoennusteen. Nousi mutta kurssi on edelleen vajaat 20 %:a alle vuoden takaisen.

Fortum, tulos heikonpuoleinen mutta osinkoehdotus ylitti kaikki odotukset. Ilmeisesti pääomistaja on ohjeistanut että mikäli investointikohteita ei löydy, jaetaan varoja omistajille. Nykykurssilla vajaan 8 % osinko. Taso ei toki ole kestävä mikäli tulos ei parane merkittävästi.

Metso, tulos oli lievä pettymys. Piti osingon. Vastaa omia odotuksia ja Metso pysyy salkussa odottamassa kaivosteollisuuden toipumista.

YIT, laimea tulos/ohjeistus, piti entisen osingon. Sekä tulos että osingon jäädytys olivat pettymys markkinoille. Kurssireaktio -8,4 %. Jos jotain hyvää pitää hakea, niin suoraan kuluttajille myytyjen asuntojen määrä on kasvanut.

Nordea, tulos ja osinko odotuksiin. Kurssikehitys on ollut hyvä enkä usko että loppuu tähän. Toimialajärjestelyjäkin saattaa olla tulossa.

Telialla kohtuullinen, tylsähkö tulos. Nykykurssilla yhtiö antaa asiallisen osinkotuoton. Otin tätä lisää suoraan omistettujen osakkeiden salkkuun.

Sponda, odotusten mukainen tulos, nouseva osinko. Joku tässä kuitenkin petti odotukset sillä yhtiötä yritettiin myydä alas. Päätti tulosjulkistuspäivän -2,6 % miinuksella. Pysyy varmasti salkussa.

Lassila & Tikanoja jäi hieman odotuksista mutta nostaa osinkoa odotetusti. Tätä yritystä on ollut ilo omistaa jo pitkään. Lisätäkin voisi, jos kurssi notkahtaa jossain vaiheessa.

Ajoituksesta ja Murphyn laista on tullut joskus kirjoitettua. Myin PKC Groupin 7. joulukuuta kun ajattelin että yhtiö jää Trumpin Meksiko-politiikan jalkoihin. Kun olisi jaksanut odottaa kuukauden ja 12 päivää, olisi päässyt ottamaan hillot kotiin lunastustarjouksesta jossa preemio oli kerrankin kohdallaan. C’est la vie. Tiliä tuolla tuli joka tapauksessa mutta buy & hold olisi kannattanut. Onnittelut Laimealle Sillille (https://laimeasilli.wordpress.com/) onnistumisesta.

Samantyyppinen kauppa tuli tehtyä kun Telian ostosta jäi hieman pelivaraa. Otin lisää Novo Nordisk:ia salkkuun ja – totta kai – päivää myöhemmin samaa tavaraa olisi saanut 8 % halvemmalla. No, positio on aika pieni ja diabeetikot tuskin tästä maailmasta loppuvat, joten salkussa pysyy.

Vielä on tuloksia julkistamatta. Nykyisellä kurssikehityksellä kannattaisi varmaan kontrata ja myydä aina positio tyhjäksi ennen tulosjulkistusta. Ostaisi sitten halvemmalla takaisin… Sellainen vain sopii huonosti tähän osinkosalkun rakentamiseen.

Osinkopettymyksiä ei ole tullut jos YIT:n osingon jäädyttämistä ei lasketa sellaiseksi. Fortumin osinko tosiaankin yllätti positiivisesti, valitettavasti tuohon tasoon ei vain kannata tottua. Makeisyhtiö Cloetta on toiminut niin kuin lupasi ja on nyt saanut taseensa kuntoon – osinkoa nostetaan 50 %:lla. Cloettaa tuli aikoinaan hankittua kun se oli samaa yhtiötä Fazer Makeisten kanssa. On salkun harvoja ”ten bagger” –yhtiöitä eli kurssi on noussut reilut 1200 prosenttia.

ETF-puolella myin Iso-Britannia etf:n pois ja otin tilalle iShares Stoxx 600 Europe Technologya. Yleisesti ottaen teknologia etf:t ovat menneet salkussani mainiosti. Nämä eivät jää ehkä niin helpolla mahdollisen kauppasodan jalkoihin. Lääke- ja terveydenhuollossa saattaisi olla pelin paikka mutta katsotaan ensin mitä Donald sinne keksii.

Kohta saankin alkaa pakata matkalaukkua ja valmistautua taas kylmempiin kotikeleihin. Sitä ennen taidan nauttia lounaani terasseilla nyt kun siihen on mainio mahdollisuus.

Kylmiä öitä ja Mistral-tuulta

Taas on viikko takana ranskan opiskelua Aix-en-Provencessa. Tämän kielen opiskelu palauttaa taatusti maan pinnalle, jos on ollut siinä uskossa että homma on niin sanotusti hanskassa. Ei muuta kuin eteenpäin: toujours avancer!

Muutama asia on osunut täällä silmään.

Turvallisuutta on parannettu ja kävelykatuja on osittain blokattu läpikulkuliikenteeltä. Monennäköistä betoniporsasta ja metallikaidetta on ympätty katukuvaan. Poliisi on jonkin verran enemmän näkyvillä mutta ei silmiinpistävästi. Ihmiset ovat ottaneet fatalistisen asenteen, aivan niin kuin muullakin. Terrorismi on nykypäivää eikä mikään yhteiskunta pysty siltä kokonaan suojautumaan. Valitettavasti.

Kylmä sää on aiheuttanut enemmän murheita. Pakkanen ja äärimmäisen kovat tuulet pudottivat useamman satatuhatta taloutta sähköverkosta Pohjois- Ranskassa. Tällä hetkellä varoitetaan lumesta ja jäisistä teistä Korsikassa. Isompia katastrofeja ei ole koettu. Samaan aikaan täällä käydään keskustelua tulevaisuuden energiaratkaisuista ja ilmastosopimuksen soveltamisesta. Tällä hetkellä suurin osa energiasta on ydinenergiaa, noin 75 %:a. Moni ydinvoimaa tuottavista laitoksista on huollon alla ja sähkönhinta on noussut. Isommissa kaupungeissa kärsitään huonosta ilmasta ja presidentin vaalikampanjassa on väläytelty dieselautojen totaalikieltoa. Täällä etelässä kelit ovat suomalaisittain mallikelpoiset vaikka paikallisille onkin ”scandale” kun joutuvat aamuisin rapsuttamaan autojen ikkunoita puhtaiksi.

Presidentinvaalit ovat tosiaan työn alla ja vasemmisto valitsee nyt ehdokastaan. Kandidaatit ovat ottaneet kantaa mielenkiintoisiin asioihin: pakolaispolitiikkaan, suhteesta Euroopan Unioniin, Yhdysvaltoihin ja erityisesti Trumpiin. Koulutukseen kaivataan panoksia ja nuorisotyöttömyyteen lääkkeitä. Työreformista ja sosiaaliturvasta keskustellaan paljon ja nuoria äänestäjiä houkutellaan väläyttämällä kannabiksen laillistamista. Kaiken kaikkiaan kovin erilainen show kuin Suomessa. Juuri oli haastattelussa Marine le Penin väki, kampanjarahoitus on vielä työn alla.

Hintataso on edelleen tietyissä tuotteissa hyvin edullinen. Elokuvissa voi käydä niin paljon kuin haluaa (noin 600 filmiä vuodessa) hintaan 23,50 e kuussa. Kävin teatterissa hintaan 11 e, sisälsi kahvit. Koko päivän ekskursio bussilla ja oppaalla lähiseuduille kustansi 25 euroa. Lounaat ovat hivenen Suomen lounastarjouksia kalliimpia. Espresso, uunituore croissant ja puristettu tuoremehu irtoaa hintaan 3,90 e. Jostain syystä tuli Helsinki-Vantaan hintataso mieleen… Ravintolat ideoivat uusia konsepteja: kurssikaveri kävi ”Atelier Cuisinier” -lounaalla eli tekivät ruuat yhdessä ravintolan kokin kanssa hintaan 17 e. Lasi viiniä maksaa alle 2 euroa kaupungin paraatipaikoilla.

Itse olen seurannut Trumpin kommenteja ja suhdetta rakkaaseen itänaapuriimme ja aika huolestuttavalta näyttää. Voisi sanoa että Eurooppa on turvallisuuspolitiikassa omillaan samaan aikaan kun pakolaiskysymykset ovat ratkaisematta. Talouskasvu on vasta heiveröisellä alulla. Kauppasota saattaa alkaa pienistä liikkeistä, joissa nokitetaan kukin vuorollaan. Samanaikaisesti rangaistaan milloin milläkin sakoilla: miljardi siitä ja kymmenen miljardia tästä.

Mikä on Euroopan vastareaktio, jos itänaapuri päättää laajentaa reviiriään kattamaan vaikka Baltian maat? Tai Suomen? Talouspakotteet? Syvä paheksunta? En nyt ainakaan ensimmäisenä lähtisi tekemään kiinteistösijoituksia Baltiaan.

Vuoden lopun salkkuraportit on saatu ja vuosi meni varsin mallikkaasti, vaikka välillä tuntui että tästä ei tule mitään.

Sijoitusvarallisuuden arvonnousu oli reilut 20 %:a. Ja kun olen elänyt sijoitusvarallisuuden tuotoilla, tuohon pitäisi oikeastaan lisätä vielä elinkustannukset. Eli täytyy olla erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Suurimmat positiot kotimaassa nyt:

Citycon. Erinomaisen osinkotuoton kiinteistöyhtiö. Defensiivisyyttä salkkuun.

Raisio Oy, kymmenen pinnaa miinuksella. Toivottavasti Rihkon Matille löytyy hyvä seuraaja joka ymmärtää että osakeyhtiössä ajetaan omistajien asiaa. Uskon nousevan osinkovirran jatkuvan ainakin muutaman vuoden.

Nokia, neljä prosenttia miinuksella. Osinkotuotto kunnossa. Markkinoiden elpymistä odotellaan. Mobiilidatan käyttö kasvaa edelleen eikä loppua näy.

Lassila & Tikanoja. Mukavan defensiivinen paperi, joka on ollut salkussa todella pitkään.

Aktia. Kotimainen pankki. Osinkotuotto kunnossa ja vakaa omistajaohjaus. Suorasta osakesalkusta löytyy samanmoinen siivu Nordeaa.

Omistukset yhtiöissä YIT, Fortum ja Kemira ovat samaa luokkaa. YIT on noussut mukavasti pohjamudista. Kemiralla on ainekset parempaan ja Fortuminkin kassa saadaan toivottavasti tuottavaan työhön. Tuulivoiman tukikysymykset pitäisi saada ratkaistua: tällä hetkellä Fortum ottaa suoraan takkiin valtion antamasta tuulivoiman hintatuesta. Jälkiviisaana voi todeta että sähköverkkojen antama tuotto tuntuisi nyt aivan riittävältä.

Atria on noussut hyvin. Samaa suuruusluokkaa ovat sijoitukset Aspoon, Metsoon ja Spondaan. Välillä mietityttää muutokset ihmisten ruokavaliossa. Reagoivatko lihataloina tunnetut talot tähän muutokseen riittävästi?

Pienemmät sijoitukset löytyvät vielä Tikkurilasta ja käännettä – ehkä turhaan – odottavista Stockmannista ja Rapalasta. Efore-positiota kevensin lopullisesti turhautuneena, mutta on sitäkin vielä siivu jäljellä. On ollut hämmentävää katsoa yhtiön tarpomista syvässä hangessa ja kompastumista milloin asiakkaiden muutoksiin, milloin omiin rekrytointeihin.

Kokonaisuudessa kotimaassa reilut puolet sijoituksista. Ulkomaan paino otettu iSharesin ETF:illä ja muutamalla suoralla osakeomistuksella (Omega Healthcare, L Brands, Coca Cola, H&M, Investor, Cloetta, Unilever, Tesco ja Raifeisen suurimpina). Tänä vuonna ulkomaisten sijoitusten tili tuli dollarin vahvistumisena kun taas punnan syöksy söi tuottoja.

Salkkua tuli veivattua tavanomaista enemmän.

Riemuntunteen sain siitä että onnistuin purkamaan omistuksen Questerre Energyssä voitolla. Vuosi sitten positio oli vielä vaatimattomat 69 000 euroa miinuksella. Hyvä esimerkki sijoituksista, jotka muistuttavat enemmän rulettia kuin sijoittamista. Useampi muukin kauppa tuli tehtyä hyvällä voitolla: Kesko, UPM, PKC (ollut salkussa todella pitkään), Fortumia tuli sekä myytyä että ostettua (halvemmalla takaisin). Metson kevennys tapahtui hyvällä voitolla. Vincitillä tuli erinomainen prosentuaalinen tili, mutta minimaalinen euromäärä. Neste kävi salkussa ja hyvällä voitolla pois.

Tappiolla myin Eforea ja Outoteciä.

Katsoin kiusallani vanhaa Exceliä omistuksista vuonna 2010. Taas tuli todistettua että vaikka osa myynneistä on mennyt nappiin, niin osa olisi saanut jäädä tekemättä – niin hyvältä kun päätös silloin näyttikin. Jos en olisi myynyt, minulla olisi nyt UPM:ää 240 000 eurolla ja Huhtamäkeä 372 000 eurolla. Handelsbankenin ja SCA:n omistukset näyttäisivät myös kuusinumeroisilta. Täytyy pistää muistilappuna k.o. salkun raportti seinälle. Myynnin jälkeen tuppaa olemaan vaikeaa muuttaa mieltään ja ostaa kalliimmalla takaisin, vaikkei se sen kummempi kauppa ole kuin muutkaan.

Osinkoja sain vuoden aikana suunnitelmien mukaan, hitusen alle 80 000 e. Siinä mielessä Parempi Suunnitelma on toiminut niin kuin pitääkin. Tälle vuodelle odotan maltillisesti kasvavaa osinkovirtaa. Osa ETF:istä on vaihdettu kasvuosuuksiin tai ”accumulating” tyyppisiin ETF:iin. Ei joudu maksamaan veroja useampaan kertaan niin kuin vakuutussäästäjille saattaa ulkolaisten omistusten suhteen käydä.

Geopolitiikkaa, mahdollista kauppasotaa ja valuuttakursseja joutuu varmasti tänä vuonna miettimään ja säätämään salkun allokaatiota sen mukaan. Muuten kannattanee välttää liikaa hötkyilyä.

Täällä sanotaan että pohjoinen Mistral-tuuli ”chasse les nouages” eli ajaa pilvet pois. Toivottavasti Euroopassa puhaltavat talouden ja maailman politiikan tuulet tuovat lopulta kuitenkin auringon esiin.

Osinkokevättä odotellessa.

Neljäkymmentä vai 5 509 203?

Teimme perjantaina matkan Ahvenanmaan saaristoon saattamaan sukulaista ja ystävää viimeiselle matkalle. Lumeton talvi takasi sen että ajomatkan sai tehdä mennen tullen pimeässä. Pimeydestä ja murheista huolimatta tunnelma oli lämmin ja valoisa. Se sai minut miettimään ihmisen osaa yhteisössä. Vastuuta, oikeuksia ja selviytymistä kaikenlaisissa olosuhteissa.

 ”Jokainen meistä Seglingen melkein neljästäkymmenestä asukkaasta toivottaa juuri Sinut tervetulleeksi.”

Pienessä yhteisössä kaikki tuntevat toisensa ja on itsestään selvää että apua annetaan ja saadaan. Saaren osuuskauppa – Suomen pienin – selviytyy vain mikäli kaikki ostokset keskitetään sinne ja sittenkin tarvitaan talkootyötä aika ajoin. Kauppiaskaan ei varmasti komeile verotilastoissa. Useamman työn tekeminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Kalastetaan, toimitaan lossikuskina, vuokrataan lomamökkejä, viljellään, tehdään metsätöitä ja ollaan työsuhteessa silloin kun sellaisia on. Jos joku kuvittelee selviävänsä vapaamatkustajana, niin viimeistään talvi karistaa illuusiot. Toisaalta yhdenkin yrittäjän onnistuminen näkyy koko kylän menestyksessä.

Meitä on nyt Suomessa reilut 5,5 miljoonaa. Itsestä tuntuu siltä että olemme ajat sitten kadottaneet perspektiivin siitä missä olemme, minne menemme ja mihin meidän pitäisi mennä. Valtiolla on nyt velkaa 99 miljardia eli yli 50 %:a bruttokansantuotteesta tai 45 000 euroa jokaista työssäkäyvää kohti. Vuonna 1995 käytiin 61 %:ssa BKT:sta. Joku saattaa muistaa nuo 90-luvun lamavuodet ja niitä tuskin kukaan kaipaa. Aika moni on sitä mieltä että näin ei voi jatkua ja velka täytyy joskus maksaa poiskin. Korkomenotkin saattavat yllättää kun korkotaso joskus normalisoituu. Velan kasvu muuten alkoi vuonna 2009, tasolta 54,3 miljardia joka oli 28,1 %:a BKT:sta.

Jos meitä olisi tuo melkein neljäkymmentä, olisi helppo todeta kyläneuvostossa että tämä ei toimi ja jotakin täytyy tehdä.

Toimenpiteiden vaikutukset näkyisivät heti ja tiedettäisiin kuka kiristää vyötä ja minkä verran. Sekin nähtäisiin toimiiko vai eikö toimi. Ja jos ei toimi, niin miten mennään eteenpäin. Nyt ei saada oikein päätöstä mistään ja jos saadaan niin hirveän älämölön jälkeen vesitetään päätös tai käydään viivytystaistelua barrikadeilla. Tai sitten tehdään Kimmo Kiljuset ja ajetaan eläkeindeksin rukkaamista niin että nuoremmilta viedään varmasti viimeinenkin eläketurva. Sellainen projekti saattaa tuoda aika nipun henkilökohtaisia ääniä.

Jos Suomen väkiluku suhteutetaan koko maailman väkilukuun ja jos taas Suomi edustaa koko maailmaa, niin meitä on tässä kylässä 4 321 asukasta. Työssä meillä on 1 885 ihmistä. Näistä valtion leivissä on 105 henkilöä, kunnan tehtävissä 340. Kirkon palveluksessa meitä on 17. Se tarkoittaa sitä, että jokainen menestyvä yrittäjä – saarella meitä on 240 – on tärkeä, jokainen työpaikka näkyy koko kylän hyvinvoinnissa. Keskittämällä ostokset omaan kyläkauppaan varmistetaan elintarvikkeiden ja palveluiden saanti ympäri vuoden. Jokainen tällä saarella voi vaikuttaa omalla osaamisellaan, ahkeruudellaan ja työllään saaren menestykseen. Kun vielä saataisiin kalajalosteiden ja saaren sahan puujalosteiden vienti nousuun, niin saatamme päästä vähän helpommalla.

Onnea ja menestystä kyläneuvos Sipilälle sekä voimia koko ”kyläneuvostolle” saaremme asioiden ajamiseksi parempaan jamaan.

Saarelta salkkuun.

Joulukuu on ollut vauhdikas. Trumpin vaalivoitto olikin markkinoille hyvä uutinen. Yhdysvaltojen elvytyksen uskotaan jatkuvan fiskaalisena, infrastruktuuria rakennetaan, tietyistä sääntelyistä luovutaan. EKP jatkaa rahan pumppaamista talouteen. Italian Renzin tappio kansanäänestyksessä ei jaksanut aiheuttaa paniikkia. Santa Claus -ralli on ollut päällä ja öljyn hintakin on noussut sopivasti. Taalan vahvistuminen hyödyttää sinne sijoittaneita ja Euroopan vientiyrityksiä. Saa nähdä mikä on taas se seuraava aavikkopalo, joka uhkaa.

Atria on noussut mukavasti. Myin 1/5 osan pois ja otin tilalle lisää Raisiota. Kasvipohjaisten elintarvikkeiden pitäisi parantaa edelleen kilpailukykyään ja Rihkon Matti on tehnyt firmassa hyvää työtä. Nyt, kun Brexit on nakertanut puntaa ja punta Raisiota, sain tehtyä ostoksen tasoon jonka pitäisi antaa kasvava, yli 5 %:n osinkotuotto.

Volvot myin pois kohtuullisella voitolla ja tilalle Spondaa, josta irtosi jo välillä osinkokin sekä edellisestä myyntihetkestä noin 15 % halvempaa Fortumia.

Norjalainen Questerre Energy on nyt nykäissyt 335 % ylös vuodenvaihteesta. Myin puolet pois ja jään odottamaan miten Kanadan Quebecin energiapolitiikka näkyy yrityksen kurssissa. Tämä sijoitus muistuttaa kyllä enemmän rulettia kuin perinteistä sijoitustoimintaa.

Eforen myynnistä saadut tappiot antoivat mahdollisuuden ottaa voitot kotiin PKC Groupista. Saadut rahat sijoitin Omega Healthcare Investorsiin.

Osinkoja saatu Sponda, Omega Healthcare, L Brands ja kuponkikorko UPM 2027 taalamääräisestä lainasta.

Joulua odotellessa on aika rauhoittua ja miettiä saisiko harkituilla jouluostoksilla kassavirtaa ja töitä kylämme yrityksille. Pelastusarmeijan joulupataankin tai kirkon keräyksiin voi antaa ylimääräisistä. Sillä saattaa kirkastaa monen joulun.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Lupasi tuttu yksityispankkiiri aikoinaan, kun harkitsin pörssisijoituksia. Niitä on nähty tänäkin vuonna.

Viime viikkoina on testattu tulevaisuuden ennustamisen vaikeutta. Clintonin valinnan piti olla kirkossa kuulutettu ja vielä vaaliyönä olisit voinut lyödä rahasi kiinni Trumpin voittoon ja saada 500 %:n voiton. Olisi kannattanut.

Nyt on sitten koko maailma noussut barrikadeille ja toteaa että ”not our president”. Maapallo tuhoutuu kun Yhdysvallat irtautuvat Pariisin sopimuksesta. Natosta ei ole mihinkään jos Yhdysvallat ei tule automaattisesti apuun heti kun jossakin rasahtaa. Maailmankauppa tyssää kokonaan ja protektionismi nousee pintaan. Ihmisoikeuksia loukataan törkeästi kun laittomasti maassa olevat rikolliset poistetaan. Rasismia ei peitellä, vaan maahanmuuttajien taustat tutkitaan tarkemmin muslimeilta kuin muilta. Putin rakentaa uljaan Suur-Venäjän muiden katsellessa vierestä.

Aika lailla on yhdellä ihmisellä valtaa, jos näin käy.

Itse yritin miettiä, mistä vaalitulos kertoo. Ainakin siitä, että markkinoinnilla voidaan saada ihmeitä aikaan. Kun kärjistät viestisi, herätät tunteita. Kun lupaat yhdelle yhtä ja toiselle toista, saattaa olla että olet kummankin valinta. Euroopassakin löytyy paljon väkeä joka ei allekirjoita nykyisiä ”itsestäänselvyyksiä”. Pitävät kuitenkin suunsa kiinni, ettei natsikortti heilahda. Sosiaalisen median maailma ei edusta todellista maailmaa. Nyt on sitten ollut tilaisuus todeta äänestämällä median vihokkia että ”no more of this x/y/z”. Loppuun saa jokainen täyttää jonkun vihaamansa ilmiön.

Tuo ”not my president” on hauska protestin muoto. Suomestakin löytyisi iso nippu kansanedustajia, joista voisin itse todeta että ”ei minun edustajani”. Vasemmistossa ja vihreissä lista olisi jo todella pitkä. Demokratiaan vain – ikävä kyllä – kuuluu se, että kaikille on vain yksi ääni. Hesarilla toki vähän useampi.

Pörssissä piti tulla ”verenpunainen lasku” vaalituloksesta. Toisin kävi. Ja kun kurssit kääntyivät, tuli monelle shorttaajalle kiire sulkea positio. Nämä liikkeet ovat omiaan voimistamaan kurssiliikkeitä ja lopulta alkoivat analyytikkojen selityksetkin ehtyä. Perjantaina Dow Jones päätti kaikkien aikojen korkeimpaan kurssiin. Nyt on sitten viikonloppu tutkittu kristallipalloja ja saatu aikaan jonkinlainen näkemys siitä mitkä sektorit hyötyvät nykytilanteesta ja – ehkä – mitkä yritykset.

Summa summarum, tulevaisuudesta voimme ennustaa, että se on mitä suurimmalla todennäköisyydellä vielä edessämme.

Itse olen taas täyttänyt ahkerasti ”Terapia Exceliä”. Siinä on listaus kaikista omistuksistani ja niiden ennustettu osinkotuotto ensi vuonna. Rauhoittaa kummasti kun asennoituu niin, että osakkeen tärkein ominaisuus on sen omistajalleen tarjoama osinko.

Kolmannen neljänneksen tulokset on saatu sisään ja aika turbulentia on ollut. Liikevaihdot eivät oikein kasva, tulosodotuksiin ei aina päästä. Kurssiliikkeet ovat olleet rajuja kun päivässä on nakerrettu kymmenen prosenttia hinnasta pois.

Omassa salkussa olen tehnyt harvinaisen paljon liikkeitä. Pitäisi varmaan rauhoittua vähäksi aikaa.

Ostopuolella olen ostanut paljon Cityconia. Osinkotuotto on mykistävä 7,3 %:a. Korot nousevat jossakin vaiheessa mutta tuskin kovin nopeasti. Viimeisin rahoituskierros antoi Cityconille 10 vuoden rahoitusta kiinteällä 1,25 %:n korolla. Sisäpiiri on ostanut huomattavan määrän lisää osakkeita.

Nokiaa olen ostanut hieman lisää. Kurssipudotus on ollut 40 %:a vuoden alusta. En tiedä putoaako vielä ja minkä verran, mutta salkkuun niitä on kuitenkin otettu.

Kemiraa pikkusiivu lisää tulosjulkistuksen jälkeen.

Myyntipuolella reilu puolet Fortumista pois hintaan 15,45. Yksi ystäväni sanoi aikoinaan että Fortum kuuluu jokaiseen salkkuun. Näin varmaan onkin, mutta nyt täytyy katsoa vähän aikaa mistä tulos oikein tehdään ja minkälaista osinkoa voi pidemmällä juoksulla odottaa. Voi tulla vielä sähköverkkoja ikävä.

Metsoa kolmannes pois kurssiin 26,59. Outotec pois kokonaan hintaan 4,56.

Lokakuussa myin US Aerospace & Defence ETF:n pois. Ei olisi kannattanut. Trumpin valinta on antanut piristysruiskeen puolustusteollisuudelle eikä loppua näy. Voitolla tehty kauppa mutta aika hyvän tilin olisi tehnyt odottamalla.

Eforea myin – mateluun kyllästyneenä – noin puolet pois. Ikuinen lupaus ei ole vakuuttanut pitkään aikaan. Suurimmat asiakkaat ovat vaikeuksissa. Toimitusjohtajaa on nyt vaihdettu useampaan kertaan, toivottavasti tällä kertaa onnistuu. Kuuluu sarjaan sijoituksista jossa pitäisi saada 1000 %:n kurssinousu jotta saisi pitkälle omistukselle asiallisen vuotuisen tuoton.

Salkun surkimuksista energiayhtiö Questerre on piristinyt. Kurssi on noussut vuoden alusta 156 %:a. Nyt kun vielä tuplaisi niin tässähän alkaisi olla omillaan… Sinänsä Trumpin lausunnot saattavat tukea koko Yhdysvaltojen energiasektoria. Yhtiön mittava hanke Kanadassa (kaasuesiintymän hyödyntäminen) etenee poliittisessa päätöksenteossa.

Nordeaa olen lisännyt merkittävästi ja se onkin kehittynyt hyvin. Osinkoakin on odotettavissa reilusti.

Vincitillä tuli pikainen pikkutili. Olisin pitänyt mielelläni salkussa jos annissa olisi saanut isomman nipun. Nyt siivosin pikkuposition pois kun kaupankäynti osakkeella alkoi. Mielenkiintoinen yhtiö.

Jenkkiosakkeista olen ostanut taas Omega Healthcare Investorsia. Viime viikot kurssi on kyllä valunut vauhdilla alas. Osinkotuotto nyt yli 8 %:a. Salkkuun on ostettu myös pikkusiivu Victoria’s Secret in omistavaa L Brandsia. Kurssi on pudonnut vuoden vaihteen vajaasta satasesta noin 70 taalaan. Jos ei muuta, niin voin ainakin ajatella että Elsa Hosk, Romee Strijd ja Stella Maxwell tekevät nyt salkkuni hyväksi töitä.

Helsingin pörssi on nyt vuoden alusta 2,68 % miinuksella, Dax 0,23 % plussalla ja Dow Jones 3 400 pistettä ylös vuoden pohjista. Paistaisiko aurinko joskus risukasaankin? Olisiko Euroopassakin nousun edellytyksiä?

Sitä odotellessa jatkan osinkojen päivitystä Exceliin.