Provencen viinitiellä

Kelit ovat olleet kovin totutut: kolmekymmentä astetta plussaa ja auringon paistetta. Pas mal du tout.

Neljän viikon aikana on satanut kerran, yöllä, rajun ukkosen säestämänä. Päätimme lähteä lauantaina kiertoajelulle, käymään läpi Provencen viinitien nähtävyyksiä.

Viimeisten kahden viikon aikana tänne on tullut lisää väkeä. Erityisesti ranskalaisia turisteja, italialaisia, belgialaisia, sveitsiläisiä ja hollantilaisia. Venäjääkin kuulee puhuttavan; kansakunta toki erottuu muutenkin maailmanomistajan elkeillä.

Liikenne on täällä muutenkin ”temperamenttista” joten oma reitti kannattaa miettiä etukäteen ja ajaa kieli keskellä suuta. Pääsimme moottoritielle kohtuullisen kivuttomasti. Navigaattoriin osoitteeksi suomalaisessa omistuksessa oleva Chateau Clarettes, jonka taustoista silloin Konecranesia vetänyt Panu Routila kävi kertomassa Turun ranskalaiselle seuralle. Pääsimme melkein perille. Muutama kilometri ennen lävähti kyltti ”Barree” eli tie suljettu. Siitä sitten ”Deviation” -sivutielle, jota mentiin välillä niin kapeilla poluilla, että tahtoi usko loppua. Muutama yritys johti aina samaan ”tie suljettu” tilanteeseen, joten päätimme katsastaa toisen tilan.

Domaines Ott:in tila, Chateau de Selle, oli lähellä. Marcus Ott osti tuon Taradeaun kylässä olevan tilan vuonna 1912. Tilalla kasvatettiin aikaisemmin oliiveja, laventelia ja mulperipuita. Viiniköynnökset päästiin istuttamaan niille sopivaan maaperään ja suojaan talven kylmyydeltä.

Covid -hysterikoille on rauhoittavaa tietää, että väenpaljous tehtaalla rajoittui neljään. Odotimme rauhassa, että belgialainen isä ja poika saivat ostoksensa tehtyä. PR -emäntänä toiminut nuori nainen piti pienen esitelmän Ott:in kolmesta eri tilasta, niiden ominaisuuksista ja esitteli samalla tilojen nimikkoviinit. Oma ”degustation” jäi tällä kertaa hajuaistin varaan, kuskina on turha ottaa pisaraakaan.

Yhtiön menestystuote ”Etoile” eli tähti on yhdistelmä kunkin tilan rypäleitä. Yhtiön tuotannosta 95 %:a on rose -viiniä. Punaista tehdään ainoastaan silloin kun rypäleet antavat olettaa, että viinistä tulee erityisen korkealuokkaista. Hyllystä löytyi myös paikallista grappaa, Vieux Marc:ia. Tätä valmistetaan viinin puristuksen jälkeen jääneestä massasta ja sitä kypsytetään vähintään kymmenen vuotta kastanjatynnyreissä. Näitä näkee tiloilla harvoin, joten ostin pullon, vaikka olikin hieman hintava. Onpahan jotakin vierasvaraa kaapissa, konjakkeihin tottuneille. Mukaan lähti myös roseeta ja pullo punaista, jota kehuttiin kovin onnistuneeksi.

Kysyimme PR -emännältä, josko voisimme vielä tutustua alkuperäiseen linnaan. ”Toki. Siellä ei vain ole nyt juuri mitään.”

Linna oli tosiaan jätetty oman onnensa varaan. Sähköjohdot oli vedetty pois ja luonto oli aloittanut revanssin. Osa ovista ja ikkunaluukuista roikkui yhden saranan varassa, rappauksia oli tullut alas ja sivurakennuksia oli sortunut. Arvioin että pistämällä kaksi miljoonaa peliin, linnan saisi entiseen loistoon. Nämä rahalliset panokset oli kuitenkin pantu ruotsalaisen arkkitehdin Carl Svenstedtin piirtämään 4370 neliön viinitehtaaseen. Tuo vuonna 2017 rakennettu tehdas oli mykistävä yhdistelmä ilmavuutta ja vaaleaa kiveä. Jokainen kivilohkare oli mitoiltaan metrin pitkä ja 50 cm kanteiltaan, paino 1 000 kiloa per ”lego”. Rakennuksen korkeus kymmenen metriä ja tilat sisältä viileät, valoisat ja rauhalliset.

Taradeaun kylässä alkoi jo nälkä muistuttaa olemassaolostaan. Huomasimme kotiin perustetun ravintolan, jossa oli puutarhassa noin 20 asiakaspaikkaa. Talonemäntä laittoi ruuat ja poika tarjoili puutarhaan sijoitettuihin pöytiin. Mukava kokemus. Kaikki ruuat oli valmistettu itse, omassa keittiössä, paikallisista raaka-aineista. Puutarha oli viihtyisä ja taisimme olla asiakaskunnan ainoat ei-paikkakuntalaiset. Suomessa varmaan viranomaiset puuttuisivat moiseen toimintaan. Ei sellainen peli vetele, että hyvä kotikokki valmistaa ruokaa myös maksaville asiakkaille. Paitsi ravintolapäivänä.

Lounaan jälkeen kupit espressoa ja auto kohti Les Arcs:in kylää. Kylä ei sellaisenaan oikein säväyttänyt. Löytyy posti, turistitoimisto, pieniä kauppoja, aukio ja muutama kahvila-ravintola. Kylän keskeltä löytyy kuitenkin keskiaikainen kylä katuineen ja kujineen. Jätimme auton keskustan ulkopuolelle ja energia riitti juuri ja juuri keskiaikaiseen linnoitukseen kapuamiseen. Näkymät olivat vuoria, laaksoja ja viiniviljelmiä silmänkantamattomiin. Olin löytänyt netistä yhden erilaisiin pastiksiin ja anisetteihin erikoistuneen viinitalon. Navigaattori ohjasi perille vaikka välillä meinasi usko loppua.

Kyseessä olikin Le Chateau de Saint Martin viinitilan myymälän ohessa oleva shop-in-shop. Sieltä löytyi paikkakunnan Le Pastis Bleu eli sininen pastis. Pastis on alun perin kehitetty Marseillessa mutta monella paikkakunnalla sitä on tuunattu jollakin lailla. Tämä sininen oli terästetty Curacaolla.

Saimme pitkän luennon siitä miksi heidän puhtaasta aniksesta tehty juoma on terveellisempää kuin Marseillen, jossa on lakritsijuurta. Kaikkihan tietävät, että lakritsijuuri saattaa aiheuttaa ihottumaa sekä muita hirveyksiä ja nostaahan se verenpainetta. Tres dangereux. Yritimme pitää naaman peruslukemilla emmekä kertoneet, että Suomessa syödään salmiakkia enemmän kuin missään muualla. Pakkohan se oli ottaa sinisen pullon kylkeen yksi terveys-pastis.

Itse tila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1559. Nyt tilaa hallinnoivat Therese de Gasquet ja Adeline de Barry; itse asiassa suvun naiset ovat pyörittäneet tilaa vuodesta 1798. Tilalla oli nykyaikainen ote. Oltiin haettu oppia kansainvälisten shampanjatalojen markkinoinnista, panostettu ympäristöystävällisyyteen ja nostettu sekä viinin laatua että litrahintaa. Täältä löytyi punaisiakin viinejä hyllystä, hyvänä kautena päästään erinomaiseen laatuun. Upea tila, johon pääsee tutustumaan myös lähemmin, yöpymällä siellä. Huoneet liikkuivat 120-150 euron välillä per yö.

Paluumatkalla tein taas sen virheen, että syötin navigaattoriin ”vältä moottoriteitä” enkä muistanut ohjata Frejusin kohdalla moottoritielle. Ei muuta kuin L’Esterel -vuorta ylös ja alas 25 kilometriä. Välillä tuntui, että korkeintaan kaksi pyörää oli tiessä kiinni ja loput roikkuivat 400 metrin rotkon päällä tahdon voimalla. Olen tullut tuon reitin ennenkin ja aina kun pääsen ”tasaiselle maalle” vannon, että ei koskaan enää. Paikalliset ja moottoripyöräilijät vetäjät 80 km/h vauhdilla, kun itsellä tekee tiukkaa päästä neljäänkymppiin.

Näiden kierrosten jälkeen tulee aina pohdittua viinitaloihin sijoittamista. Maailman suurimmat viini- ja alkoholitalot, joita löytyy pörssista ovat: Constellation Brands, Diageo, Brown-Forman, Willamette Valley, LVMH, Andrew Peller ja Pernod Ricard. Viininkulutuksen odotetaan kasvavan 5,8 %:a vuodessa. Kasvu tulee erityisesti Aasiasta ja siellä Kiinasta. Viinin tuotantoon soveltuvan maan määrä ei kasva samaa vauhtia eikä sää ole aina sadolle suotuisa. Sinänsä tämän yhdistelmän pitäisi olla viinitaloille hyvä.

Pörssikurssit ovat kuitenkin eri mieltä. Oikeastaan jokaisen talon tuotto on ollut vaatimaton ja volatiliteetti suurta. Jopa LVMH on heilunut viimeisen vuoden aikana 278 euron ja 439 euron välillä, nyt ollaan tasolla 414. Osinkotuotot pyörivät 2-3 prosentissa. Kanadasta löytyy paremman osinkotuoton viinitalo Corby Spirit and Wine, jota en kyllä tunne sen paremmin. Kasvua hakevat suuntaavat katseensa Etelä-Amerikkaan, jossa pelureita löytyy Brasiliasta ja Chilestä. Niin mukavaa kuin olisikin siemailla ”oman firman tuotteita”, taidan pidättäytyä kotimaisessa alkoholitalossa Altiassa.

Juomapuolella täällä huomaa brändin merkityksen. Ravintoloissa näkee joka toisella pöydällä rose -viinipullon, joka toisella Coca Cola Companyn tuotteen. Ihmiset tilaavat kolmea olutta: ”pression” eli hanasta, Leffe Blonde tai Heineken. Näiden markkinointi on onnistunut aika hyvin.

Kivennäisvesimarkkinat ovat helpommat, tilataan joko kuplilla tai ilman. Aika harva haluaa nimenomaan Perrieriä ja Eviania. Sinänsä lämpötila ohjaa moninkertaiseen vesien ja erilaisten virvoitusjuomien kulutukseen. Saakohan Kemira osansa tuotoista vedenpuhdistuskemikaalien myynnillä?

Palvelupuolella Veolian jätehuolto rullaa hyvin. Sähköpuolella Electricite de France tekee tiliä, kun ilmastointilaitteet hyrräävät. Yksityiset moottoritiet tekevät lomakaudella kunnon tilin. Kasvomaskien käyttöä tiukennettiin maanantaina ja niiden kysyntä kasvaa taas. Valtio onkin viisaasti ilmoittanut kertakäyttömaskeille hintakaton. Apteekeissa niitä oli ainakin vielä eilen saatavilla.

Väkeä on tosiaan tullut lisää ja rannoilla täytyy miettiä mistä löytää riittävän ”väljän” paikan. Nizzassa annettiin ravintoloille kurinpalautus ja ilmoitettiin että eilisestä lähtien käydään mittaamassa pöytien välinen etäisyys. Jos se on alle metrin, niin ”ilmaisena” annettu ylimääräinen terassialue lähtee saman tien. Ravintoloitsijoilla tuli kiire siirtää osa pöydistä ja tuoleista pois. Rannat myös tyhjennettiin nuorisosta klo 22 jälkeen.

Cannesissa on panostettu tiedottamiseen ja huhujen ampumiseen alas. Pormestari kommentoi ”pahenevaa Covid -tilannetta” kertomalla faktat, eli paikallisessa sairaalassa on Covid -hoidossa kaksi ihmistä ja että tilanne on muuttumaton jo muutaman viikon.

Marseillessa oli uusia esiintymiä vierastyöläisten kautta ja Corsica Ferries -laivalla oli sairastunut noin 15 miehistön jäsentä. Itse uskallan ennustaa, että – maasta riippumatta – taudin esiintyminen tulee korreloimaan vahvasti vaatimattomien majoitusolosuhteiden ja alhaisen palkkatason kanssa. Jos lyöt muutaman kymmenen vierastyöläistä samaan parakkiin ilman suihkuja ja ilmanvaihtoa, niin annat virukselle etumatkaa.

Teimme aikaisemmin laventelimatkan Les Gorges du Verdonin alueelta Valensolen kaupunkiin. Siellä paikallisessa laventelimuseossa oli hauska ravintolan pitäjä, joka tuli juttelemaan pitkät pätkät. Kyseli tietenkin mistä tulemme ja miten meillä Covid näkyy. Kerroin tautitilaston ja sanoin että meitä on auttanut sekä harvaan asuttu maa, että eristäytyvä luonteen laatu.

Vitsinä heitin vielä, että hallitus on kieltänyt seksuaalisen kanssakäymisen viimeisten neljän kuukauden ajan. ”Parisuhteessakin?” kysyi toveri. ”Erityisesti”, sanoin. ”Meille suomalaisille miehille tämä ei ole ongelma, käymme sen sijaan kalassa. Mutta naisväki on muuttunut levottomaksi ja selaa Ranskan ja Italian matkojen esitteitä.” Viereisessä pöydässä italialaiset herrat kysyivät vielä, että ymmärsivätkö oikein. ”Kyllä vain, olkaa tarkkoja, kun suomalaiset naiset saapuvat”.

Lupasivat olla valppaina ja lisäsivät vielä, että tuskin malttavat odottaa.

Pyydän anteeksi, jos tämä viaton leikinlasku johtaa normaaliakin aktiivisempaan lähestymiseen.

Lomamatkalla jossakin päin Eurooppaa

Lähdin juhannusaattona, huolellisen suunnittelun jälkeen, kohti Ranskan kakkoskotia. Finnair oli jo ilmoittanut, ettei lennä Etelä-Ranskaan ennen vuotta 2021, joten se niistä sinivalkoisista siivistä. Lufthansa on toiminut yleensä hyvin Münchenin kautta, mutta nyt kaikki reititykset olivat Frankfurtin kautta eikä mahdollinen jumiutuminen sinne oikein inspiroinut. Monille ystävillä oli myös käynyt niin, että lentoja oli siirretty ja peruutettu. Lentomatkailuun ei uskaltanut siis täysin luottaa.

Kun kotona oli vielä vino pino tavaraa, joka löytäisi helposti paikkansa Ranskan asunnossa, kuljetusmuodoksi päätyikin oma auto. Kulkupeli saatiin pakattu huolellisesti niin, ettei juuri tyhjää tilaa jäänyt. Toisaalta, eipä ole autokaan jättimäinen. On y va!

Helsingistä Finnlinesin kyytiin ja kohti Travemündeä. Aurinko paistoi ja laivan kannella viihtyi hyvin. Finnlinesin hinnoittelu on muuten sellainen, että auto, matkustajat ja vähän parempi hytti yhteen suuntaan kustantaa suunnilleen saman kuin neljän ihmisen lennot edes takaisin. Eihän se ole hullu, joka pyytää, opettaa huutokauppakeisari.

Covid-19 -rajoitukset poistuivat muutama päivä aikaisemmin sekä Saksassa että Ranskassa. Helsingissä olin valmistautunut henkisesti kertomaan perustuslaista, siltä varalta, että tomeran hallituksen toiminta on hämärtänyt tiedon ihmisten oikeuksista. Koko menoreissulla ei kuitenkaan pysäytetty kertaakaan, eikä kyselty mitään – ei Saksassa, Luxemburgissa eikä Ranskassa.

Luxemburgissa pysähdyimme ystäväperheen luona ja saimme viisi tuntia paljon kaivattua unta ja aamiaisen. Luxemburgista kokka kohti Lyonia, jonka jälkeen pysähdyimme yöksi varsin viehättävään – maaseudulla sijaitsevaan – Domaine de Clairefontaine -hotelliin. Sieltä olikin tullut etukäteen seikkaperäiset ohjeet maskien käytöstä ja hotellissa oli koko ajan ”protokolla” päällä. Yleiset tilatkin desinfioitiin neljän tunnin välein.

Illallinen hotellin puutarhassa, yö viihtyisässä huoneessa ja seuraavana aamuna kohti Cannesia. Matkan varrella tehtiin muutama turistipysähdys Avignonissa ja Gordesin upeassa vuoristokylässä. Palkintoja voittaneen viininviljelijän ”tehtaanmyymälästä” laatikko roseeta varmuuden varalle ja saapuminen myöhään illalla asunnolle. Kuin ihmeen kaupalla parkkipaikka suoraan asunnon edestä.

Tulomatkan riskianalyysiä tehdessä Finnlinesin ravintola meni heittäen kärkeen. Henkilökunta oli hyvin suojautunut ja desinfioinnit pelasivat hyvin. Ruoka annosteltiin pleksilasin takaa. Samaan aikaan oli kuitenkin vino pino rekkakuskeja liikkeellä ja menomatkan illalla ns. ruokajuomat kuuluvat hintaan. Suomalaiset kuskit käyttäytyvät erinomaisen hyvin. Virolaiset kohtuullisen hyvin mutta veli venäläisten joukossa oli muutama, jotka pyörivät kuin väkkärä sinne tänne ja joille jonottaminen näytti olevan vaikeasti ymmärrettävä. Näihin oli kuitenkin helppo ottaa etäisyyttä, kun näki näiden käyttäytymismallin.

Asunnolla remontti oli edennyt hyvin. Seuraavina päivinä päästiin tekemään hienosäätöä, eli hävittämään suurin osa edellisen omistajan tavaroista. Osa oli pantu kiertoon jo aikaisemmin. Valaisimet on nyt saatu vaihdettua, kiitos ruotsalaisen boutiqueketjun eli Ikean. Täytyy ihmetellä, etteivät muut pysty kilpailemaan erilaisten valaisimien kanssa, ei hinnassa eikä ulkonäössä. Edellisen omistajan uusantiikkiset ”kattokruunut” saivat lähteä. Tuntui, että asuntoon tuli heittämällä lisää kuutiotilavuutta.

Keittiönasennus oli meneillään. Italiasta saapuivat kivimiehet asentamaan kvartsitasot keittiöön ja kylpyhuoneeseen. Kontaktin välttäminen näytti olevan itsestäänselvyys. Samoin ”sosiaalinen etäisyys”. Homma sujui kuin mallinäytöksessä, ei yhtään ylimääräistä liikettä ja roskat ulos sitä mukaa kun tavaraa saatiin paketista. Jokainen tiesi tehtävänsä. Puolen päivän homma, jota oli ilo katsella.

Varsinaisen keittiön asentajana oli ranskalainen, alun perin teollisen muotoilun koulutuksen saanut, vajaa kuusikymppinen kaveri. Äärimmäisen osaava, mutta niin itsepäinen, että kysyin josko hänellä on suomalaiset sukujuuret. ”Itse, itse – ei tässä apuja tarvita”. Mietin miten kääntää ”…se on kakkakin rattailla” ranskaksi mutta tuloksetta. Yritin sanoa kymmenkunta kertaa että ”pas seul, ensemble, ensemble” eli josko raskaimmat hommat yhdessä.

Onneksi näin, kun alkoi nostaa vajaat 50 kiloa painavaa, 3 metristä seinälevyä yksin ja ehdin auttamaan. Levy saatiin kunnialla seinään. Seuraavana päivänä kuului kuitenkin kolahdus ja toveri makasi lattialla metrinen liesituuletin sylissään ja ”un peu” teki kuulemma kipeääkin.

Tunnin päästä näin, että aristaa jalkaansa niin, että liikkeet olisivat menneet aerobic-esityksestä. Toinen jalka suorana eteenpäin ja vain toista polvea koukistaen yritti nostella pienempiä levyjä. Löin Ketorinin kouraan ja Voltarenia polveen. Lähtikin käymään lääkärillä. Uhkasi tulevansa takaisin heti seuraavana aamuna, jota suuresti epäilin. Suomessa olisi saanut ainakin viikon sairaslomaa tennispallon kokoisen polvensa kanssa.

Aamulla oli kuitenkin tikkana paikalla, onneksi nyt kelpasi muutamaan työvaiheeseen apukin. Pari pikkujuttua jäi odottamaan jälkitoimitusta mutta kun sähkömies kävi vielä lyömässä pistorasioiden suojat kiinni, niin huomasimme että meillä on varsin mallikkaasti toimivat keittiö ja kylpyhuone.

Muutamassa huonekaluliikkeessä on tullut käytyä. Ihminen on näköjään tapojensa orja ja hankinnat ovat osuneet jo tuttuihin merkkeihin. Yöpöydiksi kannoin Kartellin tuotteet ja sohvakalusteet sain tilattua BoConceptista. Sieltä saikin erinomaista serviisiä. Kommunikaatio sujui, vaikka sekä myyjällä että ostajalla oli naamasuojus päällä. Avasin pelin kysymällä ”myytkö huonekaluja?”. ”Kyllä myyn”, sanoi ranskalainen. ”Ostatko sinä huonekaluja?”. Ja kun tähän vastasi myöntävästi, ymmärsi kumpikin osapuoli, ettei olla liikkeellä ns. renkaita potkimassa. Tämä malli, tuo kangas, kulma näin päin ja noilla jaloilla. Kaikki sujui kovin mutkattomasti. Lasku kouraan ja toimituspäivä kalenteriin.

Paikallinen tori.fi on tullut testattua. Sieltä löytyi Peugeot -merkkinen polkupyörä, joka oli vielä huollettu ennen kauppaa. Myyjällä oli hulppea villa uima-altaineen vuorilla. Kirjasin itselleni henkisen muistiinpanon siitä, että Google Mapsin ilmoittama 3-4 kilometriä on varsin mukava kävellä tasaisella maalla mutta ei ristiin rastiin rinnettä ylös. Paluumatkalle otinkin Uberin, jonka 11 euron hinta tuntui varsin kohtuulliselta. Pikeekin ehti kuivata hieman.

Onko täällä sitten vaarallista? Vaarantuuko kansanterveys? Pelaanko ranskalaista rulettia?

Itse en näe täällä yhtään sen suurempaa riskiä kuin Suomessakaan. Oikeastaan muutaman Turussa ja Helsingissä kuvatun ”Party Videon” nähtyäni, väittäisin että päinvastoin. Kaikissa sisätiloissa käytetään kasvosuojia. Kaduilla erityisesti vanhempi väki käyttää maskia sielläkin. Väentungokseen ei ole pakko ahtautua. Paikallisella torilla ilmanvaihto sujuu viidestä suunnasta ja ravintoloiden terasseilla on sekä tilaa että reipas mereltä tuleva tuuletus. Citymarketin tyylistä jonotusta ja väkimäärää en ole nähnyt missään. Rannoilla alkaa pikkuhiljaa olla enemmän ihmisiä, mutta reilu 2-3 metrin väli on helppo säilyttää.

Paluumatka menee varmaan Ruotsin kautta. Aikataulu on kuitenkin sellainen, että ainoa kontakti ruotsalaisiin tulee olemaan bensapumpun kahva ja siinäkin voi käyttää hansikasta. Yhden ruotsalaisen naisen tapasin tänään vuorilla paikallisessa Gourdesin kylässä. Oli asunut täällä jo pitkään ja pyöritti miehensä kanssa ravintolaa. Oli murheissaan vanhempiensa takia, jotka olivat Göteborgissa pitkän Espanjassa asumisen jälkeen. Valittelivat kuulemma puhelimessa, että oli ollut todellinen vikatikki palata Kansankotiin.

Tuon vuoristokylän visiitin jälkeen kurvasin vielä Bar-sur-Loup -kylän kautta. Entiseen tyttökouluun oli päätynyt ravintola ”L’ecole des Filles”, jossa tuli nautittua upeassa puutarhassa yksi parhaista lounaistani koskaan. Hintakin oli päätähuimaava 26 euroa. Ravintolalle täytyy antaa vahva suositus, jos täälläpäin liikutte.

Viimeisen päivityksen jälkeen on pörssissä ollut sangen vauhdikas ”rebound”. Vuoden toinen kvartaali oli kursseille paras 15 vuoteen. Kurssikehitystä on usein vaikea selittää pelkästään järjellä ja matematiikalla.

Nyt osa näkee kurssinousussa ainoastaan keskuspankkien ja valtioiden elvytyksen. Toiset palaavat taas ”ei ole muuta tuottavaa vaihtoehtoa” -mantraan. Kolmas synkistelee, että illuusiota kaikki tyynni ja ”syksyllä nähdään kaikkien kurssiromahdusten äiti”. Joku näistä on varmaan oikeassa. Tai joku toinen.

Selvää on, että yritysten tulokset ovat pääosin heikentyneet. Muutama poikkeus toki: verkkokauppa, nettimyynti yleensäkin ja yritykset, joille valtioiden elvytys valuu suoraan. Netflix, Amazon, videoneuvottelusoftan tekijät. Suomessa Tokmanni yllätti liikevaihdon kasvulla. Yleisesti ottaen voitaisiin kuitenkin todeta, ettei maailma loppunutkaan – ainakaan vielä.

Synkistelijöitä toki riittää. Näillä on yleensä tapana ennustaa vuodesta toiseen romahdusta, kunnes romahdus tapahtuu. Sitten todetaan, että ”mitä minä sanoin”. Siinä unohtuvat ne 10 ennustusta, jolloin oltiin väärässä. Synkistelijät pääsevät myös paremmin raflaaviin otsikoihin.

Itse olen koettanut istua käsieni päällä. Ei myyntejä ja ainoastaan pienet ostot Exel Compositea ja Konecranesia. Osinkoja on kolahdellut kassaan Altialta, Tikkurilalta, Sammolta, Stora Ensolta, Cityconilta, Konecranesilta ja Ahlström Munksjöltä. iSharesin ETF:t ovat maksaneet joko kuukausi- tai puolivuotisosinkojaan. Yhdysvalloista dollareita on tullut Kraft Heinzilta. Vuoden kertymä noteeratuista yrityksistä on vajaat 60 000 euroa. Ollaan kaukana viime vuoden vastaavasta, vaikka pakassa onkin vielä muutama jokeri.

Tuo ”lomamatkalla jossakin päin Eurooppaa” tulee ajalta ennen internetiä ja älypuhelimia. Radiossa luettiin päivittäin kuulutuksia tyyliin ”Ekonomi Jarkko Virtanen, lomamatkalla jossakin päin Suomea, ota viipymättä yhteyttä Marjattaan”. Jotakin kovin tärkeää – yleensä ikävää – oli tapahtunut.

Saattaa kuitenkin olla niin, että ”Jonnet ei muista”, niin kuin nuoret nykyään hokevat. Muistatko sinä?

Nyt, kun kaikki yhteydet pelaavat 24/7, tuo radioviestintä saattaa kuulostaa luksukselta. Eipä tulisi pomolta tai kaupustelijoilta yhteydenottoa viiden minuutin välein.

Toisaalta, ei onnistuisi etätyökään. Ennustan etätyölle räjähdysmäistä kasvua. Tämä saattaa toki romahduttaa kampaviinereiden myynnin. Zoom -palavereissa kun jokainen keittää omat kahvinsa.

Ranskan asunnollakin on viritetty suurempi monitori ja nopea laajakaista kaikkiin tarpeisiin. Luulen, että moni HR saa pohtia, miten voi olla, ettei konttorilla viihdy kukaan ja työt tulevat meistä riippumatta tehtyä. Niin kuin olemme työhyvinvointiin panostaneet. Miten tämä vaikuttaa henkilökunnan tyytyväisyyskyselyyn? Pitäisikö pitää asiasta tiimipalaveri?

Kelit ovat olleet niin kuin aina: kolmekymmentä astetta lämmintä ja auringonpaistetta. Kymmenen vuorokauden ennuste näytti olevan että jatketaan samalla kaavalla. If it aint’t broke, don’t fix it.

Nyt, kun asunto alkaa olla halutussa kunnossa, on mukava siirtyä parvekkeelle kuuntelemaan kaskaiden siritystä sekä nauttimaan ilta-auringosta ja Välimeren kimalluksesta. Voisi vaikka maistaa sen palkitun viininviljelijän tuotteita. Mukavaa heinäkuuta lukijoille.

Finvera takaa, pankki jakaa mutta kuka maksaa?

Edellisen blogin päivämäärä oli 16.3. En tiedä paljonko on virrannut vettä Aurajoessa sen jälkeen; maailma ainakin on muuttunut. Niin kuin tapoihin kuuluu, puhutaan nyt Uudesta Normaalista. Kuinka normaalia ja kuinka pysyvää, sen aika näyttää.

Hallituksen nimitys muuttui Huulipunahallituksesta Viisikoksi. Saatiin kansainvälistäkin julkisuutta, kun marssittiin päivittäin lavalla, samanvärisissä asuissa ja trendikkäästi turvavälit säilyttäen.

Muualla maailmassa nokitettiin myöhemmin sillä, että lyötiin esiintyjille kasvomaskitkin päähän. Meillä ei tähän ryhdytty, koska meillä ”ei ole vielä virallista näyttöä siitä, että maskeista on apua”. Onneksi on käynnistetty kotimainen tutkimus- ja selvitystyö asiasta. Valmistunee sitten kun epidemia on ohi, tai kun Pirkka-maskeja on riittävästi Citymarketeissa.

Hallituksen suosion kasvu ylittää ymmärrykseni. Ehkä meissä on masokistisia piirteitä ja toivomme salaa, että Lady Sanna kieltää, toruu ja antaa piiskaa. Ajan positiivisin anti on ehkä se, että suomalaisen virkakoneiston sisäänrakennetut heikkoudet nousevat esille.

Kovassa tohinassa esiinnyttiin kovin jämäkkänä ja päästiin julistamaan rauhan ajan ensimmäinen poikkeustila. ”Sanon nyt painokkaasti ja selkeällä suomenkielellä, että- ei -ole -syytä x, y. z.”.

Jossakin on opetettu, että viestintä on tehokasta kun puhun. niin. kuin. jokaisen. sanan. välissä. olisi. piste. Itseä tuo lähinnä ärsyttää.

Välillä unohtui perustuslakikin, mitäpä sitä pikkuasioihin keskittymään. Eihän se meidän vika ole, että kansa sekoittaa hallituksen mielipiteen ja säädetyn lain.

Koulut saatiin kiinni ja etäopetus käyntiin. Baarit, ravintolat ja ”kaikenlaiset kuppilat” saatiin kiinni. Uusimaa saatiin eristettyä muusta Suomesta sangen tehokkaasti. Mietittiin pitäisikö Alko panna kiinni ettei kansa vain päihdy salaa kotonaan. Veikkauksen sivuilla pantiin euromääräiset rajat ”nopeatempoisille peleille”. Kauppakeskusten peliautomaatit suljettiin – näissä on kyllä ollutkin väkikeskittymiä aina kun keskukset ovat auki. Mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti ruuhkat palaavat.

Samaan aikaan unohtuivat kaikki toimenpiteet korona-alueilta palaavien matkustajien suhteen Helsinki-Vantaalla.

Virkamieskoneistolle annettiin käsky hankkia suojavarusteita. Siitä saatiinkin sitten varsinainen Kasvomaski Gate, jonka jälkiä poliisi ja tuomioistuimet saavat vielä selvittää. Varmuusvarastoissa piti olla monenlaista tarviketta, mutta parasta ennen päiväys oli saattanut mennä vähän vanhaksi. Ehkä nyt on aika tarkastaa muutkin tarvikkeet ja päivittää skenaariot.

Testaustoiminnan kanssakin on puhuttu yhtä ja tehty toista. Lähipiirissäkin on ihmisiä, jotka ovat saapuneet ”korona-alueelta” ja oireilleet. Terveydenhuollossa oli viesti, että ”älä nyt ainakaan tänne tule”. Töihinkin voit mennä, jos siltä tuntuu. Perheenjäsenetkin voivat mennä töihin, kouluun, opiskelemaan. Testit ovat kalliita, niitä on saatavilla vähän, ”testaamme nyt terveydenhuollon henkilökuntaa”.

Onneksi aika monella järki pelasi sen verran, että olivat oma-aloitteisesti karanteenissa. Maallikon mielestä muuten testin, jonka tuloksia odotetaan jopa useampi viikko, voi unohtaa.

Nyt meillä on sitten pula ”uuden strategian” mukaisista ”jäljittäjistä”. Työhön soveltuvat vain lääkärit tai terveydenhuolto -alan ammattilaiset.

Maallikon mielestä taas ei kummoista ammattitaitoa vaadita siihen, että selvittää yhdessä sairastuneen kanssa missä on viimeisen viikon ajan liikkunut ja ketä tavannut. Kännykkää voi käyttää hyväksi, eikä siihen tarvita edes korona -applikaatioita. Itsellä ainakin kännykän kalenteri virkistää muistia kummasti. Näin saadaan nimilista ja kontaktitiedot. Nämä voi sitten syöttää tietokantaan sellainen, jolla on salassapitoluokitus kunnossa. Tietokannasta viesti näille, mahdollisesti altistuneille, että käypä testissä, varmuuden vuoksi. Virkakoneistomme kertoo mielellään miksi tämä ei kuitenkaan onnistu.

Valtionvarainministeri kertoi rinta rottingilla ”ettei yksikään yritys joudu tämän takia konkurssiin”. Finvera takaa ja pankit jakaa. Unohtui vain se, että Finveran rooli on laissa määritelty ja he kyllä antavat takauksia mutta vain sellaisiin tarkoituksiin, joihin heillä on oikeus. ”Korona -paketin hinnaksi arvioitiin tässä vaiheessa 15 miljardia”.

Käytännössä avattiin avustushakemuksiin tottuneille konsulteille kissan päivät. Perusyrittäjä ei näistä lapuista muiden murheiden keskellä selviä. Lehdistö nosti muutaman tapauksen esiin, jotka eivät mahtuneet tavallisen kansan oikeustajuun. Osa hakijoista vetikin hakemuksensa pois.

Maallikolla kävi taas mielessä, olisiko ollut helpompi tehdä avustusjärjestelmä joko maksettujen palkkojen tai maksettujen arvonlisäverojen mukaan porrastettuna. Tai jos toiminta on hallituksen toimesta kielletty, ottaa liiketilan vuokrat valtion piikkiin. Numeroita on helpompi verrata toisiinsa kuin liiketoimintasuunnitelmia.

Vihervasemmistolaisella hallituksellamme on käsitys, että jokainen ihmishenki on yritettävä pelastaa, maksoi mitä maksoi. On kohtuullisen helppoa kieltää kaikki toiminnat ja keskittyä spekuloimaan sillä, miten kamalasti olisikaan käynyt, jos emme olisi kieltäneet. Suomalainen on hyvä tottelemaan käskyjä ja ”voimakkaita suosituksia”.

Professori Paul Lillrank laskeskeli säästetyn elinvuoden hinnaksi puolesta miljoonasta miljoonaan per vuosi. Näissä laskelmissa kustannukseksi laskettiin 20 miljardia. Itse epäilen mahtaako 20 miljardia riittää edes Suomen välittömiin kustannuksiin. Laidalla kärkkyvät Ranskan ja Saksan avulla erityisesti Kreikka, Italia ja Espanja solidaarisuuspakettia, jonka vaikutus Suomelle olisi vastuina noin 12 miljardia. Senhän voisi rahoittaa vaikka muovin ja muiden haittojen verolla.

Vakuutusmaailmassa oli yleisohjeena se, että vahingon sattuessa pelasta ihmishenget, hälytä apua ja minimoi toiminnallasi vahingot.

Itse lähtisin nyt nimenomaan minimoimaan vahinkoja. Yhteiskuntaa ja liiketoimintaa pitäisi avata kiireen vilkkaa kaikilla niillä alueilla, missä se on mahdollista.

Jos jollakin alueella koronatapausten määrä on vähäinen, ei ole pakko pitää Katrin kahvilaa suljettuna taikka sallia jatkossa asiakkaita 20 sijasta vain 10. Jos Katrin lounastarjoilu kannattaa vain, kun asiakkaita on 14, niin Katrille suotakoon siihen mahdollisuus. Muutenkin olen ihmetellyt puritaanisuutta. Jos torilla on kahvikioski, niin vaarantaisiko kioskin vieressä oleva pöytä ja pari tuolia ihmiskunnan tulevaisuuden?

Itse olen pitänyt parhaan kykyni mukaan talouden pyörät pyörimässä. Ranskan asunnolla on ollut suomalainen kaveri töissä koko ajan. Keittiö- ja kylpyhuonekalusteita on tilattu, maaleja ja tasoitteita on ostettu ja sähkö- sekä laajakaistasopimuksia tehty. Nyt näyttää jopa siltä, että asunnolle pääsee jollakin keinolla jo kesäkuun lopulla.

Toki sosiaali- ja terveysministeriö vielä eilen hoki mantraa, jonka mukaan kotimaassakaan ei ole syytä matkustaa mihinkään, ei edes mökille. Ei muuta kuin syvemmälle horrokseen. Tästä pakitettiin nopeasti kun huomattiin että sallivampi suhtautuminen tuo paremmin pisteitä, kuin itsensä ruoskiminen. Saattoi ministerin Instagram -päivitys omalta mökiltä sekin vaikuttaa asiaan.

Suomen asunnolla on julkisivuremontti meneillään ja työmiehiä pyörii nurkissa joka päivä. Eiköhän tälläkin saada jonkinlainen rahansiirto rakentamiseen. Kun syksy koittaa, voisi miettiä sisätiloissakin jonkinlaista remonttia. Mitä nopeammin karanteenissa tekemättä jääneet ostot tehdään, sen paremmin raha kiertää ja sen vähemmällä yhteiskunta selviää.

Tuohon otsikon kysymykseen maksajasta on yksinkertainen vastaus: jokainen veronmaksaja, niin yksityishenkilö kuin yrityskin, saa tästä potista mittavan maksulapun.

Nyt olisikin hyvä pitää kirkkaana mielessä, että raha ei tule seinästä, eikä sitä ole syytä levitellä hurmoksessa ympäriinsä. Velkakin täytyy maksaa joskus, eivätkä korot ole negatiivisia ikuisesti.

Fokus pitäisi suunnata tuottaviin investointeihin, joista saadaan kassavirtaa ja verotuloja tulevaisuudessa. Siellä onkin jo eri puolueilla oman asennemaailman mukaisia toivelistoja pöydällä. Vihreiden Ohisalo heitti lonkalta miljardin investointia kuuden suurimman kaupungin joukkoliikenteeseen. Vasemmiston nuorisojärjestöt nuolevat jo huuliaan pienyrittäjien verotuksen kiristämiseksi.

Sijoitusrintamalla on ollut vähintäänkin turbulenttia. Kurssien lasku oli rajua ja nopeita korjausliikkeitä on nähty useampaan kertaan. Välillä väsyin jo syöttämään kursseja seurantajärjestelmääni ja pistin koneen tauolle.

Varallisuus näyttää käppyrän mukaan olleen tapissa tammikuussa. Siitä lasketeltiin helmi-maaliskuussa useamman kymmenen suomalaisen nettovuosipalkkaa vastaava summa. Eilisten lukujen mukaan tästä oli toivuttu vajaat 70 prosenttia. Kun on ehtinyt olla mukana monessa pörssiromahduksessa, täytyy todeta, että tällä kertaa eivät edes nousseet vatsahapot kurkkuun. Ehkä olen turtunut iän mukana.

Salkkuliikkeet / Ostot:

ostopäiväostokurssi28.5.2020
16.3.Omega Healthcare21,9431,22
17.3.Omega Healthcare17,7231,22
18.3.Fortum12,9717,16
18.3.Duni77,8095,90
19.3.Lassila& Tikanoja10,2613,10
23.3.Sampo22,8833,25
27.3.Konecranes15,3722,18
30.3.Lassila & Tikanoja10,9013,10
8.4.Citycon5,556,33
8.4.Telefonica4,334,34
8.4.Nordea5,135,18
9.4.Telefonica4,304,34
14.4.Bonava43,5043,40
16.4.Sampo25,8033,25
17.4.Citycon5,596,33
22.4.Wärtsilä6,267,38
24.4.Cloetta21,6024,44
27.4.Relais6,487,00
14.5.Tikkurila11,0013,14
15.5.Fortum15,0917,16
22.5.Wärtsilä6,687,38
25.5.Bonava40,3043,40
26.5.Altia7,747,77

Salkkuliikkeet / myynnit:

6.4.Stockmann B0,9050,89
8.4.Nobina53,555
8.4.Nordic ID1,82,38
16.4.Orion B43,9846,9

Johtopäätös on se, että halvalla tai ainakin halvemmalla kannattaa ostaa. Samalla huomaa sen, että kun myyt jotakin, sen kurssi usein nousee.

Osinkojen suhteen väsyin jo päivittämään Exceliäni. Normaalisti yrityksen hallitus antaa osingonjakoesityksen, jonka omistajat lähes poikkeuksetta hyväksyvät yhtiökokouksessa.

Nyt saatiin aivan uusia ulottuvuuksia tähän järjestelmään. Euroopan Keskuspankilla on asiasta mielipide. Heilläkin oli käsitys siitä ”onko nyt aika”. Jos tämä ei vielä pure, niin Finanssivalvonnalla on asiasta mielipide. Suomen hallituksella on luonnollisesti käsitys siitä, että yrityksen tehtävä on siirtää rahaa valtiolle ja työntekijöille, eikä suinkaan omistajilleen. Oikein tasavallan presidenttikin oli sitä mieltä, ettei osingonjako sovi korona-aikaan.

En tiedä missä laatikossa nämä ovat oppinsa saaneet, mutta yritysten tehtävä on tuottaa omistajilleen rahaa. On tietysti oikein hyvä ja suotavaa, että samalla maksetaan palkkoja ja veroja ja tuotetaan palveluita ja tuotteita.

Jos taas siirrymme systeemiin, jossa viiden instanssin kautta käsitellään omistajan sijoitukselleen saavaa korvausta, ei pidä ihmetellä sitä, että kiinnostus sijoittamiseen ja omistamiseen lopahtaa. Rahansa voi siirtää maihin, joissa riskinotosta saa korvauksen.

Ihmettelen myös sitä, ettei käsitetä maksettujen osinkojen palaavan talouteen. Niillä ostetaan palveluita ja tuotteita. Niillä maksetaan vuokria, lainanlyhennyksiä ja tehdään uusia sijoituksia yrityksiin.

Yritys ottaa kantaa osinkoesityksessään siihen, vaarantaako mahdollinen osinko yrityksen toiminnan jatkossa. Tämä on normaalia varovaisuutta.

Moni yritys kuitenkin meni paniikkiin tässä poliittisessa ilmapiirissä ja peruutti, leikkasi tai siirsi myöhemmäksi osingonmaksun. Yhtiökokousten järjestäminenkin on ollut tänä keväänä erilaista. Yhtiökokouskutsussakin on oikein toivottu, ettei kukaan saavu paikalla.

Osinkoja on kuitenkin saatu, vaikkei lainkaan entiseen malliin. Onneksi on vielä osa – suurella todennäköisyydellä – tulossa.

Osingot 16.3. jälkeen:

Wärtsilä357,60
Lassila & Tikanoja2398,90
Uponor1178,58
Kraft Heinz246,12
Citycon5 195,13
YIT756,17
Telia1 401,71
GlaxoSmithKleine197,65
Harvia1 463,95
UPM1 950,00
Nokian Renkaat 1 441,36
Fortum8 800,00
Raisio3 613,19
Atria1 672,22
Alma Media2 000,00
Aspo880,00
Kemira1 960,00
Abbvie217,46
Exel134,10
Omega Healthcare631,64
Tokmanni3 000,00
Oriola1350,00
iShares Preferred250,00
Tesco960,90
UPM kuponki1 694,87
Yhteensä43 751,55  euroa

Itse seuraan tarkkaan mitkä yritykset maksavat osinkonsa. Jatkosijoituksissa on syytä miettiä tätäkin ”maksamattomuuden riskiä” uudessa valossa. Mieluummin varat kiinni yrityksiin, joilla on kirkkaana mielessä myös omistaja – ei pelkät poliittiset irtopisteet.

Eiköhän tässä muutenkin nähdä vielä monenlaisia pörssiliikkeitä, kun Kiina painaa Hong Kongia ruotuun ja kun Yhdysvaltojen presidentin vaalikampanjaa käydään.

Koronakin heiluttaa kursseja vielä moneen kertaan. Ylös, kun kuullaan huhuja ihmerokotteesta ja nähdään putoavia tartuntamääriä ja alas, kun rokote ei toimikaan tai kun teho-osastopaikat loppuvat.

Ajattelin kuitenkin keskittyä niihin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa. Lämpenevistä kelistä voi nauttia ja siitä, että ihmisiä alkaa pikkuhiljaa näkyä katukuvassa. Niin kaupoissa, terasseilla kuin ”kaikenlaisissa kuppiloissakin”.

 

This too shall pass

Korona -virus jatkaa etenemistään. Koko maailma on polvillaan. Hallitukset keksivät kilpaa rajoituksia arkielämään. Ensin kiellettiin 1 000 hengen kokoontumiset, sitten 500 hengen, peruutettiin urheilutapahtumat ja konsertit. Sitten suljettiin kahvilat, baarit ja ravintolat. Itävalta nokitti juuri kieltämällä yli viiden hengen kokoontumiset.

Italia on ollut Euroopan pioneeri. Kiinassa 81 000 potilaasta kuoli 3 187 eli 3,93 prosenttia. Italiassa on 24 747 potilaasta tähän mennessä kuollut 1 809 eli 7,31 prosenttia. Tässä vaiheessa todettakoon, että kaikki muut luvut paitsi kuolleiden määrä ovat epävarmoja. Eurooppa – Yhdysvalloista puhumattakaan – ei kykene testaamaan koko väestöä, vaan murto-osan. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että kaikki päätökset tehdään äärimmäisen epävarmoilla tiedoilla.

Etelä-Korea on onnistunut hyvin, siellä kuolleisuus on 75 / 8 162 eli 0,91 prosenttia. Siellä testattiin noin 15 000 ihmistä päivässä ”Drive In” keskuksissa. Potilas pysyi autossaan eikä testialuetta tarvinnut desinfioida joka testin jälkeen. Testitulos lähetettiin tekstiviestinä ja testin tekeminen kesti noin 10 minuuttia.

Italian tartuntojen määrä on ottanut kunnon loikan ylöspäin. Viimeisimmän hyppäyksen syyksi tulkittiin aurinkoinen viikonloppu. Väki päätti näyttää virukselle ja lähti rannoille, kaupungille ja ravintoloihin. Kun ei järkipuhe auta, niin hallitus otti käyttöön ulkonaliikkumiskiellon. Saat mennä töihin, liikkua virallisen luvan kanssa tai ulkoiluttaa koiraa. Koirien vuokraus käynnistyi välittömästi ja onkin uutisoitu uupuneista koirista, jotka aikaisemman 3 x 15 minuutin lenkin sijaan kävelevät nyt vaikkapa 16 tuntia putkeen – eri ulkoiluttajien kanssa.

Kuten viime blogissa epäilin, ei Eurooppa oikein tunnu selviävän tästä. Rajat pannaan kiinni yhtä huolellisella harkinnalla kuin Trump sulki pääsyn eurooppalaisilta. Vähän aikaa annettiin Yhdysvalloissa erikoisvapaus Britannialle mutta sekin vedettiin pois. Nyt tämä maahan tuleva väki seisoo tuhansien muiden kanssa odottamassa Yhdysvaltojen tarkastusta. Jos mennessä siihen aulaan olit terve, niin lähtiessä kannat varmasti jotakin. Jenkkien omaa tartuntakantaa ei uskalla edes arvailla. Maa, jossa testin teettäminen maksaa pitkälle yli 3 000 taalaa, ei voi kehua tehtyjen testien määrällä. Sama pätee monessa muussakin maassa, Suomessakin on viestitty, että testataan vain tapaukset, joissa osumatarkkuus lähestyy sataa.

Jälkikasvua asuu Lontoossa. Siellä on valittu toinen tie. Ei edes yritetä estää viruksen leviämistä vaan luotetaan että kehittyy ns. laumasuoja, kun tarpeeksi monella on tartunta, niin tauti pysähtyy. Yli 70 -vuotiaat on päätetty suojata eli eristää – oletettavasti pitkäksi ajaksi. Tänään luin jonkun spesialistin lausunnon siitä miksi tämä ei tule missään nimessä toimimaan. Kohta luetaan toisen spesialistin lausunto siitä, miksi tämä on ainoa tapa.

Suomessakin tätä palvelukotien eristämistä on aloitettu. Voin nyt omakohtaisesta kokemuksesta kertoa, että asiasta kertominen on haastavaa palvelukodin asiakkaalle. Asiakas on kovin murheissaan ja kokee että hänet hylätään nyt täysin ja lopullisesti, kun kerrot että valitettavasti en voi tällä kertaa keittää kahvia ja jäädä juttelemaan. Enkä usko, että lähiaikoina täällä saa käydä ollenkaan, oman turvallisuutesi vuoksi. Ei paljon lohduta se, että ruokahuolto pelaa ja suklaata on useamman viikon tarpeiksi.

Muissa Euroopan maissa vannotaan nyt jälkijunassa eristämisen voimaan, jos ei muusta syystä, niin siitä että ehdittäisiin hoitaa osa alta pois ennen kuin suuri massa saapuu sairaalaan. Niissäkin näyttää olevan oma haasteensa pitää edes hoitohenkilökunta terveenä.

Taloudelliset seuraukset tälle sirkukselle tulevat olemaan mykistävät. On helppo ennustaa, että matkatoimistoja, hotelleja, lentoyhtiöitä, ravintoloita ja kahviloita kaatuu heti ensimmäisessä aallossa vino pino. Nyt mitataan se, onko tase sellaisessa kunnossa että ”pystyy ottamaan hittiä”, kuten eräs sijoittaja luonnehti aikaisemmin muussa yhteydessä. Aika harvalla palvelualan yrityksellä on. Tätä kirjoittaessa SAS ilmoitti lomauttavansa 10 000 henkeä. Markkinat odottavat myös Norwegianin talousvaikeuksien muodostuvan kestämättömiksi. Finnair ilmoitti lakkauttavansa toistaiseksi 90 prosenttia lennoistaan.

No mitä sitten, miettii joku. Jos on Jalostajan hernekeittoa kaapissa, 24 pulloa viiniä, 12 pulloa Altian Koskenkorvaa ja 240 rullaa vessapaperia, niin no hätä.

Seuraava aalto on kuitenkin se, että ensin komennetaan väki etätöihin. Samalla pystytään konttorilla käymään kulurakenne tarkkaan läpi. Sitten aloitetaan YT:t ja lingotaan Sirkku, Liisa ja Pekka kilometritehtaalle.

Kevättä on kuitenkin jo ilmassa ja irtisanotut tietävät, että ansiosidonnainen juoksee ja venettäkin pitäisi laittaa. Tilanne ei ole siis henkilökohtaisella tasolla aivan katastrofaalinen. Ainakaan heti.

Hallitus piirtää edelleen kuvan positiivisesta työllisyyskehityksestä, pois lukien Korona -viruksen aiheuttama tilapäinen häiriö. Jostakin saadaan varmaan lukea, että veroprogressiota kiristämällä tästäkin selvitään.

Hetken päästä irtisanottuja onkin aika pino, kun pannaan jäihin tuotekehitys, it-hankkeet, markkinointi ja mainonta. Lopetetaan yrityksen TyKy -hankkeet ja henkilökunnan virkistystoiminta. Sanotaan lehtitilaukset irti ja luovutaan leasing -autoista. Asuntojakin saa kohta edullisemmin. Vuokraisännällä saattaa olla uusi tilanne, kun vuokrissa näkyy entistä useammin viiveitä. Tätä spiraalia voi piirtää kukin vapaalla kädellä ja vilkkaalla mielikuvituksella. Jos jotakin hyvää hakee, niin korot eivät nouse vielä aikoihin.

Globaali tuotantoketju ottaa takkiinsa todella nopeasti. On jo ottanut, Kiinassa seisoo edelleen melkoinen määrä kontteja purkamatta. Globaalissa taloudessa  raaka-aineet ja komponentit valmistetaan yhdessä maassa, tuotanto on toisessa ja kuluttajat kolmannessa. Pannaan palapelissä rajat kiinni, tuotantoon viikkojen tai kuukausien viive ja logistiikkakoneiston kontit, laivat ja lentokoneet pois pelistä. Monessa yrityksessä joudutaan miettimään tuotantoketju uusiksi ja ottamaan käyttöön Plan B ja Plan C. Huomaamme vielä, ettei monen tuotteen saatavuus olekaan itsestäänselvyys.

Itse arvioin, että meillä on alle kuukausi aikaa löytää ratkaisu. Tai yksinkertaisesti hyväksyä se, että meillä on nyt tällainen virus, joka tappaa osan ihmisistä. Sen jälkeen voidaan todeta, että viruksen aiheuttamat suorat vahingot olivat murto-osa koko vauriosta. Vieläköhän nähdään sekin tilanne missä ELY -keskus tarjoaa työpaikaksi maisterille yläosattoman tarjoilijan duunia keskiolutkapakassa. Moni ei enää muista, mutta tätäkin tehtiin 90-luvulla.

Ei minullakaan lääkkeitä ole – paitsi Ketorinia, jota ostin varmuudeksi yhden paketin. Mutta jos pannaan positiivisuushattu päähän, niin nyt kannattaa miettiä mitä palveluita haluat jatkossakin.

Itse käyn vielä pikaostoksilla Kauppahallissa. Ostan ne leikkeet, juustot, kalat ja äyriäiset, jotka ostaisin muutenkin. Käynti ei kauan kestä ja kädet pesen ennen ja jälkeen. Laulaen tietysti ”Jänis istui maassa” kahteen kertaan, niin kuin on ohjeistettu. Velipoika ei  muistanut enää sanoja, joten häneltä hyväksyin pesulauluksi ”Hämähämähäkin”. Jos Kauppahallin tiskillä on hyvin tilaa, enkä joudu kontaktiin vieruskavereiden kanssa, saatan nauttia nopean lounaankin paikan päällä. Kesko pysyy hengissä lamassakin – saattaa jopa raportoida aikamoisen myyntipiikin, mutta pienyrittäjälle päivän myynti on kovin konkreettinen asia.

Jos Thaimaan matka on peruutettu eikä Dubaihinkaan ole asiaa, niin kannattaisiko miettiä mihin muuhun säästetyt rahat voisi käyttää? Ostaisinko Tikkurilan maalit ja tarvikkeet ja maalaisin vihdoinkin sen huoneen, joka piti hoitaa. Vai laittaisinko mökillä paikkoja kuntoon? Vaihtaisinko saunaan Harvian kiukaan? Kaikki toimenpiteet, joilla talouden rattaat pyörivät, tulevat tarpeeseen.

Itse teetän remonttia edelleen siellä Ranskassa. Remontin etenemisen seuranta on tällä hetkellä WhatsApp -kuvien varassa. Kommunikaatio on pelannut hyvin ja vielä perjantaihin asti sain kaikki tarvikkeetkin työmaalle sujuvasti. Nyt on sitten jännä nähdä saako Ranskassa ostettua mitään, kun maa on – kunnallisvaaleja lukuun ottamatta – lähes kiinni. Hyvää tässä on se, että remonttimies on paremmin saatavilla. Hän oli suunnitellut pidempää reissua Lappiin hoitamaan mökkikalustoaan. Nyt ei ole kuulemma tarvetta, kun ei ole turisteja, saa pitää mökit tyhjillään.

Huonoa on se, että oma – kuun loppuun suunniteltu reissu – jää väliin. Ihan turhaan opettelin huolella sairaanhoidon erikoissanaston ranskaksi. Le respirateur artificiel, L’oxygene ja L’antidouleur kannattaa kuitenkin muistaa jatkossakin. Finnairin kanssa yritin vaihtaa lentopäivät. Palvelussa oli ruuhkaa, ihme kyllä.

Salkun tilanteen voi arvata. Kirjoitan tätä nyt klo 11:23. Pörssi on ollut auki alle puolitoista tuntia ja sijoitusten arvosta on niistetty kolmen jampan verran. Jamppa on keskiverto suomalaisen nettovuosipalkka. Aikaisemmin on tultu alas noin 25 jamppaa. Eli onnistuneella ”ajoituksella” olisin säästänyt noin 30 nettovuosipalkkaa. Likviditeettiä saatetaan jossain vaiheessa testata. Olenkin varannut käteistä noin kolmen vuoden tarpeisiin.

En ole kuitenkaan ajatellut tehdä perinteistä sijoittajan ratkaisua. Siinä myydään kaikki, kun ollaan varmasti pohjilla, todetaan tapahtunut ja päätetään etten sijoita koskaan enää. Huijausta koko toiminta.

Mietin niin, että jos tämä Mordorin Musta Surma pyyhkäisee koko yhteiskunnan palasiksi, niin on aivan sama, onko salkun arvo pudonnut vai ei. Jos taas hysteria laantuu tai virus saadaan muuten taltutettua, niin nousutkin ovat niin voimakkaita, ettei ryhmä ”Perin Pettyneet” ehdi mukaan.

Kirjaan tähän vähän tehtyjä ostoja, kanssasijoittajat saavat lohtua siitä kuinka onnettoman kalliilla olen ostanut.

  • Keittiövalmistaja Nobia, SEK 61, SEK 58. Kurssi tänään SEK 40.
  • Syöpähoitoyhtiö Elekta, SEK 99. Kurssi tänään SEK 69.
  • Erikoispapereita valmistava Duni, SEK 120. Kurssi tänään SEK 78.
  • Sampo, 33 e. Kurssi tänään 24,15 e.
  • Kraft Heinz, USD 24. Kurssi tänään USD 24.
  • Stora Enso, 9,50 e. Kurssi tänään 7,77 e.
  • Konecranes, 23,70 e. Kurssi tänään 16,47.
  • Raisio, 2,90 e ja 2,55 e. Kurssi tänään 2,48 e.
  • Telia 2,97 e. Kurssi tänään 2,90 e.

Vanha viisaus on, että jos saat paniikin, niin saa se ensin. If You panic, panic first.

En ehtinyt tuohon ryhmään, joten nyt mennään näillä korteilla. Uskallan myös ennustaa, että lähipäivinä moni tekee elämänsä parhaita kauppoja. Koronaan on kuollut tähän mennessä 6 513 henkilöä.

This Too Shall Pass.

Tämäkin menee ohi.

Siihen asti, peskää käsiänne, älkää sairastuko vakavasti ja koettakaa pitää myös yritykset hengissä.

This time it’s different

Kukaan ei ole välttynyt koronaviruksen vaikutuksilta.

Ihmisiä kuolee siellä ja täällä – onneksi erityisesti siellä eikä täällä, ainakaan vielä – saattaa joku miettiä. Niin kauan kuin virus näytti pysyvän Kiinan sisällä, sijoittajat pysyivät rauhallisina. Kun tartunnan saaneita alkoi löytyä Kiinan ulkopuolelta ja erityisesti ”länsimaista”, niin muuttui suhtautuminen. Nyt on maailman pörssien arvosta pyyhkäisty pois noin 6 000 miljardia. Kun kuolleita on 2 858 niin kuolleen vaikutukseksi tulee reilut 2 miljardia per kappale. Jos lasketaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa tautiin kuolleet, niin heitä on 19.

Luotettavin löytämäni linkki taudin edistymisen seuraamiseen on

https://gisanddata.maps.arcgis.com/apps/opsdashboard/index.html#/bda7594740fd40299423467b48e9ecf6

Harva on varmaan sitä mieltä, että ihmisen vaikutus maailmantalouteen on 2 miljardia per nenä. Markkinapaniikki selittyy ainakin pitkällä kurssien nousulla, tuntemattoman koronaviruksen nopealla leviämisellä ja globaalin talouden keskinäisellä riippuvuudella. Ensin pelättiin Kiinan teollisuuden täydellistä pysähtymistä. Siellä on nyt suurin osa tehtaista ja yrityksistä jo toiminnassa.

Sitten pelättiin globaalin logistiikkaketjun sortumista, missä onkin tavallista suurempia ongelmia. Entisille kollegoille toivotan onnea, kun mietitte miten tämänkin saisi käännettyä mahdollisuudeksi…

Ensimmäisissä laskuissa on ollut jo kustannusrivi ”Coronavirus additional fee”. Selvää on, että kun kuljetusketju tökkii, niin kustannukset nousevat. Lentorahti tulee korvaamaan merirahteja jonkin aikaa – sikäli kun lentoyhtiöt liikennöivät. Useassa yrityksessä joudutaan miettimään tuotantoketjua myös riskien hallinnan kautta. Ei enää riitä, että löytää halvimman toimittajan.

Suurin suora vaikutus osuu turismiin. Finnair antoi juuri tulosvaroituksen. Näkyvyys on lentoyhtiöillä, hotelleilla, laivayhtiöillä ja turisteja muuten palvelevalla teollisuudella todella samea. Ei osata arvata, putoavatko matkustajamäärät 25, 50 vai 75 prosenttia. Tässä mielessä voidaan todeta, että virus on toiminut radikaalisti paremmin kuin lentovero, jos mietitään hiilidioksidipäästöjä. Samalla saattaa toki hävitä muutama miljoona työpaikkaa.

Välillinen vaikutus osuu virukseen varautumisen kautta. Ihmiset käpertyvät kuoreensa, ostavat hätämuonat tätä ”mustaa surmaa” vastaan ja jäävät kotiinsa. Miksi ostaa auto, remontoida tai vaihtaa asuntoa, kun kuolema kolkuttaa ovella?  Kasvomaskien valmistajilla menee lujaa ja käsidesi on noussut arvoon arvaamattomaan. Markkinatalous toimii näissäkin. Italiassa maskeja on saatavilla vähän ja tiskin alta myydään hintaan 30 euroa kappale. ”Only for you my friend”.

Italiassa etsitään edelleen ”Potilas Nollaa” eli ensimmäistä taudin saanutta. Onnea etsinnälle. Italian nahka- ja tekstiiliteollisuus ratkaisi jo vuosia sitten muodin tuotantokustannusten ja logistiikkaketjun nopeuden haasteen. Tuotiin Kiinassa valmistettujen tuotteiden sijaan aasialainen laiton työvoima Italiaan. Vuonna 2016 pelkästään Praton alueella arvioitiin olevan 16 000 rekisteröidyn tuontityöntekijän lisäksi 34 000 täysin laitonta (Guardian), pääosin Kiinasta. Eli jos taas pannaan positiivisuushattu päähän, niin viruksen sivutuotteena saatetaan ratsata paikalliset työmarkkinat muuallakin Euroopassa.

Vain muutama viikko sitten ihmettelin, miten tolkuttoman hyvin sijoitukset olivat menneet jo pitkään, erityisesti viime vuonna ja kuluvan vuoden alussa. Katoavaista on mainen kunnia – nyt on niistetty salkkua niin, että punainen häikäisee silmiä.

En usko, että paniikkimyynnillä voisin pelastaa tilanteen. Siispä teen niin kuin ennenkin, pysyn sijoitussuunnitelmassa ja ostan osinkoyhtiöitä pikkuhiljaa, sitä mukaa kun ylimääräistä likviidiä kertyy salkkuun.

Viime vuoden osingot olivat seuraavat:

Noteerattomat 37 672,39
Citycon 20 555,12
Nordea 17 477,70
Aktia 8 540,00
YIT 8 420,29
Tokmanni 7 245,00
Lassila & Tikanoja 7 031,24
Fortum 5 500,00
Raisio 5 396,00
Kemira 5 300,00
Orion 4 500,00
Aspo 3 381,95
Telia 2 743,59
Harvia 2 622,40
Nokia 2 600,00
Uponor 2 512,97
Omega Healthcare 2 291,50
iShares Euro Dividend 2 220,25
Oriola KD 1 967,62
Altia 1 557,05
Tikkurila 1 549,15
iShares Preferred 1 515,74
Cloetta 1 468,59
iShares Global Infra 1 328,70
Rapala 1 319,75
Atria 1 196,40
Hennes & Mauritz 959,99
Tesco 942,98
Unilever 590,80
iShares Emerging Markets 468,94
L Brands 397,55
Enagas 311,04
Telefonica 243,00
iShares Euro Tech 176,23
Kraft Heinz 75,83
iShares Oil & Services 54,23
YHTEENSÄ 162 133,99

 

Lisäostoksiakin olen tehnyt. Aivan liian aikaisin, sanoo moni.

Olen lisännyt Kraft Heinz: ia. Yhtiö säilytti osinkotason, vaikka markkinat ovat edelleen huolissaan velkaantumisesta ja suurimmat luottoluokittajat pudottivat luokitusta pykälällä.

Terveydenhuollossa olen ostanut AbbVie: ta. Alkaa olla osinkotaso kunnossa. Niin, niin, sanoo pessimisti. Patentit vanhenevat ja uusia lääketieteen mullistavia keksintöjä ei ole tullut sitten penisilliinin…

Myin ruotsalaisen Catellan 19.2. hyvällä voitolla (kerrankin osui ajoitus). Ostin tilalle 21.2. toista ruotsalaista: syövän säteilytyshoidon järjestelmiä valmistavaa Elektaa.

Muuten olen ottanut aivan viime päivinä salkkuun pienet erät Raisiota (josko Elovena kuuluisi välttämättömiin elintarvikkeisiin), Altiaa (eihän tätä kestä kansa selvin päin), Dunia (hygieniatuotteet keittiöön). Kemiraa ja Fortumia (bunkkerissakin tarvitaan puhdasta vettä ja sähköä) Otin myös lisää Tallinkia, toivoen ettei virus leviä lähilaivoilla. Saattaapa visu isäntä ehdottaa vaimolle viikonloppua Tallinnassa Firenzen sijaan – ihan turvallisuussyistä. Yhtiö esittää 0,06 euron osinkoa eli 6,5 %:n  osinkotuottoa.

Muuten on varmaan aika panna ostonappi naftaliiniin ja keskittyä Ranskan asunnon remontointiin ja kalustukseen.

Turvavyöt kiinni ja vuoristoradalla katse eteenpäin.

 

Oma tupa, oma Pastis

Vaatimattoman 211 päivän jälkeen omistan nyt sitten asunnon Ranskan Cannesissa. Sen verran päätin juhlistaa projektin päättymistä – tai ainakin välietappiin pääsyä – että kävin ostamassa pullon 51 -merkkistä Pastista.

Tuo Pernod Ricard -yhtiön juoma kehitettiin Marseillessa vuonna 1951, heti kun anispohjaisten aperitiivien valmistuksen kielto kumottiin. Juoma valmistetaan edelleen Marseillessa ja se on ehdoton ykkönen täällä Etelä-Ranskan Provencessa. Pariisissa kelpaavat muutkin anisetit.

Pernod Ricard on noteerattu Pariisin pörssissä. Kurssi on raksutellut viimeisessä viidessä vuodessa 100 eurosta 160 euroon ja samalla on maksettu 11 euroa osinkoa. Ei mikään pörssiraketti, mutta viinien ja väkevien tuottajana maailman kakkonen. Itsellä oli tätä joskus salkussa enkä enää edes muista miksi myin pois. Altian kilpailija, mittakaava ja brändisalkku on vain suurempi. Pernod Ricardin salkusta löytyvät suomalaisille tutut Chivas Regal, Ballantines, Martell, Beefeater, Havana Club ja tietenkin Absolut.

Tässä vaiheessa on toki syytä muistuttaa sekä sijoittamisen että liiallisen alkoholin nauttimisen vaaroista. Voi mennä sekä rahat että terveys. En siis anna sijoitussuosituksia.

Asunnon osto on ollut mielenkiintoinen projekti, jonka tunnelmia olen jo hiukan tilittänyt aikaisemmissa blogeissa. Tuo 211 päivää kului tosiaan siitä, kun sekä myyjä että ostaja olivat yhtä mieltä ihan kaikesta. Välillä tuntui, että tämän viivästyksen takana on joku salaliitto, jossa yritetään pelata jonkun toisen pussiin. Jatkuvasti vain korostettiin sitä, että meillä täällä Ranskassa suojellaan ostajaa. No, nyt on suojelu sitten ohi…

Viimeisin vääntö oli viikko sitten, kun ilmoitin että tulen muuten sitten Ranskaan 30.1. ja kuun viimeisenä kirjoitamme kaikki laput lopullisesti kuntoon. Alkoi mahdoton kalabaliikki ja valitus siitä, että lappuja ei kerta kaikkiaan voida saada kuntoon. Impossible. Pidin pääni ja sanoin että lennot on varattu ja seuraavaksi kävelen juristille haastamaan kaikki projektiin osallistuneet oikeuteen. Sen verran saatiin iltalypsyä, että homma venyi viikonlopun yli tuosta deadlinesta.

Torstaina ilmoitettiin, että minulla täytyy ehdottomasti olla tulkki mukana viimeisessä tapaamisessa. Ihmettelin kovasti, että kun tähän asti on selvitty ilman, niin mistä nyt tuulee. Luulen että, olivat varmoja, ettei tulkkia löydy, joten saavat lisää aikaa. Löysin kuitenkin tulkin, jota itseäkin nauratti sangen vähäinen työmäärä. Mutta läsnäolo oli siinä mielessä tärkeä, että saatiin viimeinenkin keppi pois rattaista. Kiitokset vain Harrietille.

Täällä eivät päivät ole tietenkään menneet hukkaan. Olen kiertänyt remonttimiehen kanssa maalikaupassa, keittiöliikkeessä ja kylpyhuoneliikkeessä. Huomenna saapuu liikkeiden kandidaatteja myyntikäynnille eli katsomaan nykytilanteen ja visioimaan uutta, modernia ja mahtavaa. Hintataso näytti noin nopeasti tarkastettuna Suomea edullisemmalta.

Paikallisia Bauhauseja on kaupunkien ympärillä melkoinen nippu. Lähettyviltä löytyy myös erikoisliikkeitä, jotka ottavat kovempaa hintaa mutta taipuvat myös asiakkaalle räätälöityihin ratkaisuihin. Täytyy nyt katsoa ette lähde mopo käsistä. Olisi helppo ottaa kaikki viimeisen päälle tehtynä. Voi kuitenkin olla, että varsin toimivan ratkaisun saa aika vähäisillä muutoksilla.

Kävin tilaamassa netin ja vaikka Luxemburgissa asuva ystäväni veikkasi, että sen saaminen kestää kolme kuukautta, niin olen ainakin sopinut ja siinä uskossa, että saapuvat ylihuomenna. Sähkösopimuksen siirron nikkaroin ranskaksi internetissä ja luulen että onnistui. Sain ainakin kahdeksan erilaista vahvistusta ja sähkökaupan yleisiä ehtoja, etämyynnin oikeusturvaa ja ekosähkön mahdollisuuksia käsittelevää sähköpostia. Sain myös ohjeet siitä, että lämmityskuluja on mahdollista säästää pitämällä ovet kiinni kylmällä tai asentamalla lämpöpumppu. Merci.

Muutenhan maailma näyttääkin loppuvan, kun Kiinassa on saatu liikkeelle Korona-virus. Lukuja tuppaa joka tuutista ja näyttää siltä, että kohta on 100 000 tartunnan saanutta puhki ja kuolleitakin on kohta tuhat. Globaalissa maailmassa on vaikea saada pullonhenkeä takaisin pulloon. Kiinassa on nyt eristetty suunnilleen Italian väkiluvun verran väkeä. Mitenköhän Euroopassa onnistuisi matkustamis- ja ulkonaliikkumiskielto, joka kattaisi vaikkapa Pohjoismaat?

Keskusjohtoisessa valtiossa tällainenkin on tehtävissä. Tänään laskeutui eurooppalaisten evakuointilento Marseillen kupeeseen. Selvä on, ettei koko epidemiaa saada enää täysin pysäytettyä. Josko jonkinlainen rokote saataisiin aikaan ja estettyä muutenkin eksponentiaalinen tartuntojen määrä. Nizzan koneessa oli ensimmäisillä suomalaisilla jo Hannibal Lechter -tyyppinen kuonokoppa tai maski naamalla. Aika outo olo tuli, kun näitä katseli.

Pörssit ottivat kohtuullisen korjauksen alaspäin. Nyt sitten arvuutellaan minkälaiset ovat vaikutukset kansainväliseen kauppaan ja yritysten tuloksiin. Pitkän nousun jälkeen on liipasinsormi herkässä ja liikkeet sen mukaisia. Tuloskausi on päällä ja silloin on muutenkin tapana heilahtaa helposti 10 %:a suuntaan tai toiseen yksittäisten yhtiöiden kursseissa.

Olen tapani mukaan päivittänyt osinkolaskelmiani ja käynyt hyvin vähän kauppaa. Ruotsalaista Bonava: a otin hiukan lisää, kun markkinat pettyivät alaskirjauksiin Suomessa ja osingon laskuun. Vanhaa tuttua Kraft-Heinz: ia olen ottanut pienissä erissä salkkuun. Tämä Warren Buffetinkin sijoitus on lasketellut vajaasta sadasta taalasta alle kolmeen kymppiin. Yhtiöllä on isoja ongelmia. Halvemmat merkit syövät markkinoita ja kahden jätin fuusio ei ole mennyt kuin elokuvissa. Kirjanpidossakin oli käytetty luovuutta. Nyt on johto vaihdettu ja itse totesin viimeksi tänään, että ruokaravintolan ketsuppi oli Heinzin tuttu tuote. Maailmanluokan brändeillä on tapana selvitä pitkällä juoksulla.

Listaamattomissa sijoituksissa elintarviketeollisuuden turvallisuusratkaisuja tarjoava Mekitec Oy kerää lisää rahaa kansainvälistymiseen uudella annilla. Merkitsin sen minkä sain. Näillä Suomessa kehitetyillä röntgenlaitteilla löydetään ruuvit, luunpalat, ruodot ja kiinteät – ruokaan kuulumattomat – esineet  elintarviketuotannossa. Kun mietitään, mitä jonkun tuote-erän poisvetäminen kaupoista maksaa, uskon että tuotteilla on markkinoita. Muutenkin on mukava vetää välillä kotiinpäin ja rahoittaa suomalaista teknologiaa.

Sain viime vuoden saadut osingot laskettua ja tilanne näyttää oikein mukavalta. Kokonaisuutenahan viime vuosi oli osakesijoittajille erinomainen. Näistä enemmän ensi kerralla.

Kelit ovat olleet aika mukavat, tänään mentiin varjossa yli kahdenkymmenen asteen ja terassilla oli jo suomalaisittain kuuma. Paikalliset toki kääriytyivät edelleen untuvatakkeihin. Aurinkoakin on mukava nähdä – kyllä se siellä on, vaikkei Suomessa aina siltä näytä.

Nyt on aika valmistautua ottamaan vastaan ranskalaisia keittiö- ja kylpyhuoneyrityksiä ja antamaan piristysruiske paikalliselle talouselämälle.

Koetetaan muistaa pestä kädet joka käänteessä ja pysyä terveenä.

 

 

Yksi asia päivässä

Vuoden vaihtuessa muutettiin myös sijoitusvakuutusten verotusta. Nostaessasi jatkossa rahaa vakuutuksesta, nostat aina sekä voittoa että pääomaa, siinä suhteessa kuin vakuutus on voitolla.  Maksat sitten pääomatuloveroa nostetusta voitosta. Verotus on tältä osin sama kuin rahastosijoittamisessa.

Jos vakuutuksessa on puolet voittoa ja puolet alkuperäistä pääomaa, lasketaan 10 000 euron nostosta pääomatuloksi 5 000 euroa. Sen verran tultiin vastaan, että jos päätät tappiollisen vakuutuksen, voit vähentää tappion muista pääomatuloista. Vakuutussäästämisen helppous säilyi, eli ei erillistä kirjanpitovelvollisuutta vakuutuksen sisällä tehdyistä kaupoista ja kotimaiset osingot ja korkotulot kuoreen täysimääräisinä, ilman ennakonpidätystä. Maksimissaan 50 000 euron summille lanseerattiin Osakesäästötili.

Itsellä on ollut suuri osa sijoituksista vakuutuksissa ja kapitalisaatiosopimuksissa. Konsepti on toiminut sinänsä hyvin. Nyt päätin kuitenkin helpottaa tulevaisuuden tilannetta niin, että purin sopimuksista alkuperäisen pääoman, jonka sai vielä 2019 nostaa verovapaasti. Suomessa kun saa olla iloinen siitä, että sai vielä nostaa omia säästöjään verovapaasti.

Vakuutussäästäminen ei ole suinkaan ollut ilmaista, joten ohjasin kohtuullisen ison siivun säästöistä suoriin sijoituksiin. Säästän varainhoitopalkkion ja vakuutuksen kulut. Vakuutussäästämisessä toimeksiantojen antaminen on ollut monimutkaisempaa, toimeksiantojen toteutuminen hitaampaa ja niiden raportointi on ontunut ajoittain. Ihmisen on vaikea kilpailla tietokoneen kanssa nopeudessa ja virheettömyydessä. Kaupankäynnin kustannuskin on ollut merkittävästi korkeampi.

Näin ollen loppuvuoteen osui melkoinen nippu toimeksiantoja.

Myyty: Kemira, Tokmanni, YIT, Tikkurila, Lassila & Tikanoja, Raisio, Citycon, Fortum, iShares Digitalisation, Uponor, Aspo, Oriola KD, Nokia.

Suorat salkut ovat Nordnetissä ja uusi Nordeassa. Nordnetin hinnoittelu on edelleen hieman edullisempaa, mutta päätin kuitenkin testata miten Nordean kanssa asiat saa pelaamaan. Kaupankäynti on toiminut hyvin, analyysipalvelujakin on tullut käytettyä. Seuraava testi on sitten vuodenvaihteen veroraportointi, joka Nordnetissä on toiminut kohtuullisen hyvin. Siitä, että Nordea on ihan oikea pankki, on siitäkin hyötyä. Samoin tapanani on ollut suosia omistamiani yhtiöitä ostopäätöksissä, joten voin ajatella maksavani palveluista osan itselleni.

Salkkuun on nyt sitten rakennettu osinkoa maksavista osakkeista kokonaisuus, jolla pääsee eteenpäin.

Ostettu: Abbvie Inc, Alma Media, Aspo, Atria, Bonava Ab, Catella Ab, Citycon, Duni Ab, Enagas SA, Fortum, GlaxoSmithKline Inc, Harvia, Kemira, Konecranes, Kraft Heinz Inc, Lassila & Tikanoja, NoHo Partners, Nobia Ab, Nobina Ab, Nokian Tyres, Nordea, Raisio, Rapala, Relais Group, Sampo, Stora Enso, Tallink, Telefonica SA, Telia, Tikkurila, Uponor, Wärtsilä ja YIT.

Sinänsä ajoitus on mennyt ihan kohtuullisesti. Ostoista ainoastaan Aspo, Kemira ja Telefonica vilkkuvat punaisella ja Telefonicastakin tuloutui jo osinkoa. Kemiran suhteen ajattelin, että jos Paasikivet olivat valmiita maksamaan Solidiumille 14,00 euroa osakkeelta, niin karvan alle 13,50 e on hyväksyttävä hinta. Aspon suhteen olen myös aika levollisin mielin.

Vielä on ostoihin jonkin verran kuivaa ruutia jäljellä. Ajattelin kuitenkin hoitaa tuon Ranskan kiinteistökaupan ja sen remontoinnin loppuun, ennen kuin teen lisää siirtoja.

Appropoo – tai oikeastaan á propos – kuten ranskalaiset sanovat, se kiinteistökauppa. Ranskalainen tehokkuus ja mykistävän tehokas kommunikaatio jatkuu entiseen malliin. Nyt on kulunut 188 päivää siitä, kun myyjä ja ostaja olivat yhtä mieltä, että kaupat tehdään. En jaksa enää oikein kiihtyäkään. Oma käsitykseni on, että tämän kuun lopussa tai viimeistään helmikuun puolessa välissä kaikki paragrafit on taputeltu valmiiksi ja kauppa on valmis.

Myyjän kanssa olen onneksi niin hyvissä väleissä, että sain vietettyä ensimmäisen jouluni tulevassa asunnossani Cannesissa. Päätös oli oikein onnistunut. Tuntui että siellä näki aurinkoa enemmän yhdessä päivässä kuin täällä Suomessa viimeisten kahden kuukauden aikana.

Saimme kiikutettua asunnolle taas nipun tavaroitamme ja sovittua maalauksen ja pienet muutostyöt keväälle. Oli aika mukavaa syödä jouluaaton lounas terassilla, jossa oli auringon paisteessa reilusti yli 20 astetta lämmintä. Ranskassa jouluaatto ei ollut oikeastaan mitenkään erikoisempi päivä, kirkoissa oli tapahtumia mutta ihmiset normaalisti liikkeellä ja kaupat auki.

Joulupäivänä paikallisen merenherkkuihin erikoistuneen kaupan ympärillä oli aika kuhina, kun sieltä haettiin varmaan satoja ”Les Fruits de Mer” -vateja. Varsinkin hummerit ja osterit tekivät kauppaansa. Vähän vaihtelua kinkkuun, rosolliin ja lanttulaatikkoon. Joulupäivän iltana kaupungin kadut rauhoittuivat lähes autioiksi.

Kaupungin keskustassa oli pieni joulukylä. Useamman kymmenen kauppiasta siisteissä puumökeissä myymässä paikallisia herkkuja ja käsitöitä. Vieressä oli myös jäädytetty luistelurata, jossa paikalliset lapset pääsivät kokeilemaan tätä eksoottista urheilua. Läheisen koulun oppilaat olivat järjestäneet myös ”La Laponie Finlandaise” eli Suomen Lappi -näyttelyn. Kävi mielessä käydä katsomassa miltä Lappi ranskalaiselle näyttää, mutta emme ehtineet. Pari kuorokonserttia ehdimme käydä kuuntelemassa paikallisissa kirkoissa.

Huonekaluja olen päättänyt uusia ja tällä hetkellä näyttää siltä, että läheisin Ikea, joista löytyy itselle sopivia runkopatjoja, on Tanska. Siitä kun lähdetään etelään, siirrytään jenkkisänkyihin, joissa on oikeastaan kaksi pehmeähköä runkopatjaa päällekkäin. Vaikea ymmärtää miksi. Tämä johtanee siihen, että ostan testatut runkopatjat Suomesta ja lyön rekan kyytiin. Olohuoneen ruokailupöytä taas on kovin massiivinen ilmestys ja vaihdan sen varmaan pienempään. Jälkikasvu oli kyllä sitä mieltä, että tuollainen ladonoven kokoinen on kuin luotu siihen, että iso ryhmä ystäviä nauttii sen äärellä viiniä. Eli kaikenlaista huonekalujen ostoa ja paikalleen mallausta on edessä.

Eräs lukija kysyi, miten aika on kulunut eläkkeellä. Muistelin konttoriamme Pietarissa. Yhtiökumppanini oli siellä yhden viikon hoitamassa nippua asioita, jotka piti saada kuntoon. Kyselin puolessa välissä viikkoa, että miten etenee. Ei ollut edennyt juuri mitenkään. Kun ihmettelin asiaa, niin sain viisaan vastauksen: ”Kuules Matti, tässä maassa saa yhdessä päivässä hoidettua yhden asian – jos on onnea”.

Olen yrittänyt pitää saman minimitahdin nyt eläkkeellä. Joka päivä olen yrittänyt saada hoidettua vähintään yhden asian. Ja kun Suomessa ollaan, ei tarvita niin paljon onneakaan. Joskus yllätän itseni ja huomaan saaneeni hoidettua useammankin asian. Eniten olen viime aikoina keskittynyt tavaran kierrätykseen eli hoitamaan itselle tarpeetonta tavaraa uusille omistajille. Vanhustenhuolto on jatkunut entiseen malliin, pari kertaa viikossa.

Sijoitusrintamalla saa toki käytettyä aikaa, vaikka koko päivän, informaatiotulvaa lajitellessa.

Kun vuosi vaihtuu, nostetaan esille nuo viisaat oraakkelit, jotka tietävät varmuudella, että edessä on veret seisauttava pörssiromahdus. Kilpaileva oraakkeli tietää, että indeksit nousevat 7,8 prosenttia ja osakepoiminnalla on saavutettavissa kaksinumeroinen tuotto. Sektorisijoittajat tietävät, että on aika jättää lääketeollisuus ja sijoittaa automaatioon. Toinen taas hakisi turvasatamaa defensiivisistä osakkeista, kuten lääketeollisuus. Kiinan talous luultavasti ontuu; tosin toinen asiantuntija tietää varmuudella, että kauppasota loppuu ja Kiinan (ja lähialueiden) taloudet lähtevät jyrkkään nousuun. Ja kaiken ennustaminen on turhaa, koska Yhdysvaltojen toiminta Lähi-Idässä tulee johtamaan laajamittaiseen sotaan. All bets are off.

Ei mitään uutta siis. Itsellä ei ole kristallipalloa, joten ajattelin sijoittaa niin kuin ennenkin. Osinkoa maksaviin, mielellään osinkoaan kasvattaviin, kohtuullisesti hinnoiteltuihin osakkeisiin. Niitä on salkuissa jo monenlaisia. Osa tulee menemään hyvin ja osa huonommin. Pitkällä juoksulla uskon kuitenkin saavuttavani edelleen kassavirran, joka riittää elämiseen oikein mukavasti.

Ensi viikolla pitäisi varmaan hoitaa auton huolto sekä pesu ja kovavahaus. Tuossahan on työsarkaa jo kahdeksi päiväksi. Muille päiville löytyy varmaan taas realisoitavaa tavaraa nurkista. Tarjolla olisi tarpeettomia Aurora -shampanjalaseja, Juvartin lasten tuoleja, Retu -lehden vuosikerrat 1971, 1972, 1973 ja 1974. Ville Vallatontakin löytyisi vuodelta 1971 samoin kauniit Arabian vanhat mokkakupit. Pitäisiköhän ostaa antiikkiliike?

Mukavaa työviikkoa – muistakaa hoitaa ainakin yksi asia jokaisena päivänä.

 

Helteitä ja asuntokuumetta

Juhannuksena suuntasin taas vanhan reseptin mukaan Ranskan Rivieralle. Siellä on tullut vietettyä useampi viikko kesäisin jo reilut 30 vuotta. Viimeisten neljän vuoden aikana olen harjoitellut siellä asumista myös muina vuodenaikoina. Johtopäätöksenä todettakoon, että kelit ja elämisen laatu jäävät harvoin kakkoseksi Suomen vastaaviin verrattuina.

Ennen lomille lähtöä pitkäaikainen vuokraisäntämme ilmoitti, että on päätynyt myymään viime vuosina vuokraamamme asunnon. Tarjosi asunnon ostomahdollisuutta ja syötin parametrit Exceliin. Asunnon ostamista Ranskasta on tullut mietittyä jo pitkään ja kun hintatasoa katsoo, niin ei olisi ollut ollenkaan hassumpi pitkäaikainen sijoituskohde. Kohteet ovat kuitenkin aina tuntuneet hinnakkailta, eikä esimerkiksi edes Espanjaan iskenyt asuntokaupan lama tuonut minkäänlaista helpotusta neliöhintoihin. Vuokraisäntämme kohteen neliöhinnaksi tuli laskelmissani kaikkien kulujen jälkeen vajaat 11 000 euroa neliö. Päätin siis etsiä muitakin vaihtoehtoja.

Euroopasta löytyisi monia alueita kakkosasunnolle. Itselle ei ole Espanja oikein koskaan ollut kiinnostava, vaikka olenkin viettänyt siellä aikaa – niin työelämässä kuin välillä lomareissuillakin. Portugaliin olisi pitänyt siirtyä ennen veromuutoksia, jos siitä olisi halunnut saada hyödyt irti.

Valinta oli siis Ranska ja Välimeren rannikko. Vaakakupissa painoivat alueen elinvoimaisuus, reilut 300 aurinkoista päivää vuodessa ja sijainti vain reilun 3 tunnin lentomatkan päässä. En halunnut myöskään pelkkää lomaparatiisia, vaan alueen jossa on elinkeinoelämää, toimintaa ja tapahtumia ympäri vuoden.

Nizzassa olen oleillut jonkin verran ja joka kesänä sinne on tehty yksi päivän mittainen visiitti. Kaupunki on kuitenkin hieman liian suuri omasta mielestäni kakkosasunnolle; makuja on onneksi monia. Cannes on ollut ykköskohteeni aikojen alusta asti, joten ei muuta kuin kiinteistövälittäjien nettisivut auki ja etsimään sopivaa kohdetta sieltä .

Myin juuri ennen juhannusta sijoitusyhtiöltäni yhden yksiön Turussa. Kauppa meni kutakuinkin näin: päätös myynnistä, soitto tutulle kiinteistönvälittäjälle (https://inlkv.fi/), asunnon siivous, välittäjän tekemä stailaus, asunnon ensiesittely, tarjous, saadun tarjouksen hyväksyntä, kauppakirjojen allekirjoitus, kauppahinnan maksu ja avainten luovutus. Aikaa kului kaiken kaikkiaan reilu viikko. Yhtiöni osti asunnon kauan sitten (vuonna 2002), joten sijoitus oli kannattavuudeltaan aivan mallikelpoinen.

Ranskassa tuli moneen kertaan mieleen, josko suomalainen kiinteistökauppa olisi sopiva vientituote. Ensinnäkin: jokaista kohdetta myy aina useampi kiinteistönvälittäjä. Törmäät samoihin ilmoituksiin uudelleen ja uudelleen. Toiseksi: kohteista löytyy monenlaisia tietoja, mutta kohteen osoitetta et löydä juurikaan koskaan. Itselle kohteen sijainti on kohtuullisen tärkeä ostokriteeri, joten verenpaine alkoi nousta potentiaalisia asuntoja selatessa.

Ranskassa välityspalkkion maksaa pääsääntöisesti asunnonmyyjä. Välittäjät taas jakavat usein palkkion keskenään, jolloin ”ostajan välittäjän” käyttö on ostajalle ilmainen. Otin yhteyttä Habisol:iin, jonka ihmisiä olin tavannut aikaisemmin ja lähetin listan noin kymmenestä kohteesta kysymyksellä ”missä nämä ovat?”.

Tällä kertaa Habisolin välittäjät olivat muissa tehtävissä kiinni, mutta – onneksi – sain sitä kautta kontaktin Wretman Estaten ruotsalaiseen Vivekaan. Tulipa taas kerran todistettua, että ruotsalaisilla on myynti hyvin geeneissä. Ennen tapaamista juttelimme puhelimessa ehkä vartin ja Viveka kertoi saaneensa kohdelistaukseni ja ”aloittaneensa työt”. Niinpä. Ensimmäisenä päivänä lähdimme liikkeelle ja kävimme katsomassa viisi kohdetta noin 40 asteen helteessä. Ensimmäinen oli jo aika hyvä, yksi makuuhuone enemmän olisi ehkä tarvittu. Sijainti oli hyvä, mutta hieman eri puolella kaupunkia kuin olimme tottuneet.

Toinen kohde oli 50 metriä La Croisetten luksushotelleista. Jos olisin tehnyt päätöksen pelkästään lukujen mukaan, niin olisi jo voinut vetää nimet paperiin. Täysin remontoitu ja tyylikkäästi kalustettu asunto, vuokratuotot noin 25 000 e vuodessa ja asunto kuitenkin yli puolet ajasta tyhjänä. Asunto oli kuitenkin hieman pieni ja kun tarkoitus on käyttää sitä pääasiassa itse, niin siirsin kohteen mietintälistalle.

Nautimme kahvit La Croisetten rantabulevardilla ja kävimme sen jälkeen kolmessa muussa kohdetta, joista mikään ei oikein osunut. Päivän lopuksi kävimme havainnot yhdessä läpi ja Viveka kehotti ottamaan välipäivän, sillä aikaa kun haarukoi seuraavat kohteet. Näyttöjen järjestäminenkään ei ole läpihuutojuttu. Osa kohteista on vuokralla ja osassa taas myyjät saavat liikaa yhteydenottoja ”renkaiden potkijoilta”.

Seuraavalla päiväkierroksella juoksimme taas viisi asuntoa, joista yksi – vuonna 1910 rakennettu – osui jo todella hyvin. Korkeat huoneet, kaksi makuuhuonetta, kaksi parveketta, merinäköala, yhdistetty keittiö ja olohuone sekä asiallisen kokoiset suihkutilat. Juuri oikeassa kaupunginosassa. Päädyin tekemään siitä tarjouksen ja – summa summarum – nyt ollaan tilanteessa, jossa olen tehnyt tarjouksen, jonka myyjä on hyväksynyt. Suomessa nyt olisi menty pankkiin, siirretty rahat ja vaihdettu avaimet.

Ranskassa kaikki on toisin. Nyt kytkettiin kuvaan kaksi notaaria, ostajan ja myyjän. Aloitettiin sen selvittäminen kuka ostaa, kuka myy ja mitä myydään. Nyt on tehty sukuselvitykset ja hankittu asunnolle m.m. termiittitodistus, hometodistus, asbestitodistus, lyijytodistus, sienitodistus sekä otettu kantaa maanjäristyksen, tulvien ja muiden mullistusten riskeihin. Sitten kun nämä kaikki on saatu hoidettua, tehdään ensimmäinen kauppakirja. Tämän jälkeen on ostajalla kymmenen päivää aikaa perua, mitään perustelematta ja ilman mitään kuluja. Tämän jälkeen liikkuu käsiraha.

Cannesissa ilmoitetaan sen jälkeen kaupungin viskaaleille, että tällaista kauppaa tehdään. Tässä vaiheessa kaupungilla on 60 päivää aikaa ilmoittaa että hyvä, ostamme sen itse. Näin käy äärimmäisen harvoin, mutta notaarit eivät tee lopullista kauppaa ennen kuin tämä on hoidettu. Tämän jälkeen tilitetään loppusumma ja sovitaan muuttopäivä. Mikäli asunnossa asuu vuokralainen, ei leikki lopu tähän. Onneksi tämä asunto on tyhjä.

Aloitin jo hyvissä ajoin osakemyynnit ja tällä kertaa näyttää siltä, että asunto on tuottanut jo ennen kauppaa. Myin osakkeita Nordnetin salkussa hintaan, joka oli 11 000 euroa korkeampi kuin tämän päivän kurssi. Nordnetin Sharevillessä moni kyselikin josko odotan suurta pörssiromahdusta, kun myyn enemmän kuin aikoihin. Vakuutuskuorissa tein myös liikkeitä, enimmäkseen myin etf:iä ja ostin kotimaisia osinko-osakkeita. Tavoitteena on pitää kassavirta lähellä nykyistä. Saa nähdä kuinka lähelle pääsen.

Eli, mikäli kaikki menee niin kuin elokuvissa, saan asunnon avaimet käteeni loka-marraskuussa ja voin aloittaa uuden sisustusprojektin. Mikäli Mr Murphy tekee parhaansa, niin vuorossa on varmaan seuraavaksi suuri pörssiromahdus, talvisin kaatosateet ja tulvat sekä kesäisin jatkuva helleaalto – la canicule – joka imee mehut asukkaista. Ajattelin kuitenkin olla ostokseen tyytyväinen, no matter what.

Pörsseissä on jatkunut vuoristorata entiseen malliin. Yritysten ilmoittaessa tuloksistaan, ollaan oltu helpommin pettyneitä kuin positiivisesti yllättyneitä. Kursseista on nuijittu ilmaa pois. Niidenkin yritysten kurssit, jotka ovat nousseet, ovat viikkoa – kahta myöhemmin, ottaneet siipeensä joko Trumpin Kiina –tulleista, valuuttakursseista tai yleisestä mielialasta.

Salkkua olen tosiaan veivannut normaalia enemmän ja vaikka vuoden alusta ollaan plussalla, niin viimeinen kuukausi on ollut kirkkaanpunainen. Ikävimpiä lukuja on nakuttanut Nordea, YIT ja Lassila & Tikanoja. Parempaan suuntaan ovat taas menneet esimerkiksi Tokmanni ja Raisio. Pitkästä aikaa olen ostanut myös paperiyhtiöitä – saa nähdä riittääkö tämän vuoden ”kurssitason tarkastus” Mielenkiintoinen syksy tulossa.

Nyt ajattelin kuitenkin keskittyä hoitamaan tämän Cannesin kiinteistöprojektin loppuun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mennyt tuotto ei ole tae tulevasta…

…tai jotakin samantyylistä, lukee liki jokaisen sijoitustuotteen ”yleisissä ehdoissa”. FIM Pankkiiriliike teki tästä aikoinaan mykistävän mainoksen Venäjä –rahastolleen. En muista tarkkaa lukua, mutta rahaston arvo oli pudonnut noin 90 %. Pistivät kylmästi tuottokäppyrän Hesarin kanteen ja siihen tuon tekstin. Sai ajattelemaan, että saattaahan tuon kehitys vaihtaa suuntaakin.

Viime vuoden loppupuolella alkanut kurssiheilunta on jatkunut. Välillä mennään lujaa ylös, sitten luetaan Trumpin tviitti ja tullaan vähintään yhtä lujaa alas. Suurvaltapolitiikka ja sapelien kalistelu on hallinnut markkinoita. Itseäni fiksummat kertovat kirkkain silmin, että kyseessä on Yhdysvaltojen presidentin maaginen neuvottelutaktiikka.

Itsellä tulee kyllä mieleen tarina keisarin vaatteista ja jollakin valtiotieteellisen kurssilla kuultu sitaatti ”Power corrupts and Absolute Power corrupts absolutely”. Sitaatti on käyttänyt ainakin Paroni Acton kirjeessään 1887. Kun katselee presidentin TV –esiintymistä, niin ei siinä kyllä ajatus ole aina kovin kirkkaana läsnä. Käytöstapojen täydellinen puute kärjistää vaikutelmaa.

Aika on mennyt vauhdikkaasti. Maaliskuussa tuli tehtyä viikon reissu Edinburghiin. Kelit olivat kovin skotlantilaiset eli vaihtelevat. Huhtikuussa olin kolme viikkoa Cannesissa, jossa taas kelit olivat erinomaiset. Siellä on jotenkin helpompi keskittyä lukemiseen ja sainkin kahlattua läpi tusinan ranskankielistä eeposta. Henkilökohtainen elämänlaatu on siellä kohdallaan, eli tulee syötyä järkevämmin (kun ei osta jääkaappiin mitään turhaa), liikuttua enemmän (kun on ilman autoa) ja vietettyä 100 %:n TV –paasto ja ehkä 80 %:n Some –paasto. Kannattaa joskus kokeilla!

Toukokuussa on ollut vuorossa hieman yhdistystoimintaa, kotimaan kiertelyä ja yksi työreissu Italian Anconaan. Tulipa taas todettua henkilökohtaisesti että käsitys Etelä-Euroopan laiskuudesta on todellakin myytti. Väitän että sekä Italiassa että Ranskassa tehdään pidempää päivää ja enemmän töitä kuin Suomessa.

Itsellä työpäivät alkoivat kahdeksan pintaan, lounas oli todellakin working lunch ja muut tauot noin 5 minuutin pituisia. Seitsemältä hotellille ja kahdeksalta illalliselle. Tuossa välissä ehdimme ottaa yhden lasin viiniä ja käydä läpi päivän tulokset. Ancona oli sympaattinen pikkukaupunki. Vanhan kaupungin ravintolassa irtosi lasi viiniä, loistava simpukkaspagetti ja espresso hintaan 14 euroa. Suomalaista ei haitannut edes ulkoterassilla, auringon paisteessa istuminen.

Kotimaan vaalitulosta tuli seurattua ja sen jälkeistä suurta puhallusta. Kun katsoi vaalituloksen, ei olisi heti arvannut että valtaan nousee vanhan AY –jyrän Antti Rinteen johdolla kasattu Punavihreä Kansanrintama. Budjetti on nuijittu kasaan optimistisilla talousennusteilla ja tyyliin ”anna mennä vain, kyllä maksaja löydetään”. Tänään aamutelevisiossa työministeri Harakka jo ehtikin väläytellä että työkalupakissa on vielä monenmoista veroa, jos tarvitaan.

Jos muuten olet syntynyt vuoden 1975 jälkeen, niin veikkaan että ns. lesken eläkkeen saa unohtaa. Itse olen nähnyt miten tuolla eläkkeellä leski pystyy maksamaan itselleen kohtuullisen hoitopaikan. Muussa tapauksessa olisi varmaan pitänyt etsiä jostakin omaiselleni paikka ”Vaivaisten Talosta”. Mitäpä hankki lapsia ja mitäpä pysyi kotona niitä hoitaakseen.

Sijoittajilla ja yrittäjillä oli olettamus julkisesta ruoskinnasta ja vuosien turhautumien kuittaamisesta varsinkin vihreiden ja vasemmistoliiton taholta. Aika vähäisiä olivat muutokset toistaiseksi tältä osin. Aika monta ”tutkitaan, mietitään, pohditaan” -lausetta jäi toki jäljelle.

Asuntosijoittajat joutuvat miettimään miten hoitavat muutoksen asuntoyhtiön pääomalainojen verotuksen suhteen. Itse olisin asuntosijoittajana eniten huolissani nykyisen asumistukijärjestelmän mittakaavasta. Asumistukea maksettiin viime vuonna 2 112 miljoonaa euroa. Asumistukea nostaa 849 648 henkeä. Summa on ollut jatkuvasti kasvussa. Jos tässä ei ole kyseessä aikapommi, niin missä sitten? Minkälaista vuokraa pystyt perimään, jos vuokralaisen tukea leikataan vaikkapa 25 %:a? Tai 50 %:a?

Salkussa on ollut meheviä päivämuutoksia. Suurin pudotus lähenteli 80 000 euroa. Suurimmat päivänousut taas 50-60 000 e. Hajauttaminen on ollut sangen haasteellista,  korkotuotteista kun ei saa vieläkään oikein mitään.

Tämä on entuudestaan tuttu leikki, eikä ole aiheuttanut sen kummempia muutoksia sijoitussuunnitelmassa. Olen päivittänyt aktiivisesti Osinko-Exceliäni ja mikäli yritysten osingot pysyvät samalla tasolla, niin hyvin riittää. Varmuusmarginaali osinkojen leikkausten suhteen on edelleen yli 50 %. Eli jos nyt ei suureen lamaan syöksytä, niin so far, so good.

Kertynyttä kassavirtaa olen sijoittanut takaisin pörssiin. Jonkin verran defensiivisempiin osakkeisiin kuin ennen. Seuraavat ostot tehty:

Makeisvalmistaja Cloetta, Tukholma. Lisätty entistä omistusta. Mielenkiintoista nähdä miten Ruotsin kruunun heikko kurssi näkyy viimeisellä viivalla.

Nordea. Tätä on tullut hankittua sormet verillä. Ostot 7,61 e, 6,83 e, 6,75 e ja 6,34 e. Tänään Suomen viranomaiset ilmoittivat etteivät näe syytä tutkia rahanpesusyytöksiä enempää. Mielenkiintoista nähdä kauanko von Koskull istuu ruorissa. Positio on kuitenkin vain reilut 8 % salkusta.

Viinatehdas Altiaa olen ostanut lisää. Ajattelin niin, että jos ajat huononevat niin suomalainen tinkii viimeksi väkijuomasta. Koskenkorvan ja Jaloviinan ympärille on kasattu tuoteperhe, miedommillekin hyllyille. Ehdin osallistua yhtiökokoukseenkin. Autolla valitettavasti; jäi Larsen -konjakin maistaminen väliin. Arvostustaso on kohtuullinen verrattuna kansainvälisiin juomataloihin. Valtio on toki mielipuuhassaan eli nostamassa alkoholin, tupakan ja polttoaineiden verotusta.

Saunavalmistaja Harviaa otin lisää. Tulosraportti oli ennakoitua parempi ja olen mielelläni mukana tällaisen yhtiön menossa.

Ahneus iski ja otin lisää Rapalaa hintaan 2,99 e ja 3,00 e. Yhtiö maksoi pois hybridilainansa ja järjesteli rahoitustaan parempaan asentoon. Yhteistyön päättyminen Shimanon kanssa on joko uhka tai mahdollisuus, riippuen siitä keneltä kysyt. Pitkään on kalastuksen bränditalo ollut pohjamudissa ja huonolla hoidolla. Ikuinen yritysostokandidaatti. Osinko varmaan paranee ensi vuonna.

Tein aikoinaan komean tilin Heinz –ketsupilla kun Buffett & pääomasijoittajat ostivat sen pörssistä pois. Nyt on todettu ettei kaikki mennytkään niin kuin elokuvissa. Talousraportointi on ollut höttöä, Kraftin brändit häviävät osuutta kauppojen omille brändeille ja tulosta alaskirjattiin kevyet 15 miljardia taalaa. Kurssi on laskenut 96 dollarista 30 dollariin. Osinkoa leikattiin 36 %:a. Ei muuta kuin pikkusiivut The Kraft Heinz Companya ostoon kurssein 33 taalaa, 32,65 taalaa ja viimeisin 28,72 taalaa.

Lassila & Tikanojaa otin hiukan lisää. Josko jätehuolto ja kierrätys kuitenkin kannattaisi. Tätä on ollut salkussa pitkään ja osinkotuotto on ollut hyvä. Välillä on poltettu rahaa huonoissa hankkeissa kuten jäteöljyn puhdistamisessa ja biopolttoaineissa, perusliiketoiminta on ollut ok.

Teliaa otin pikkusiivun lisää. Ainoa ilo tästä yhtiöstä on ollut osinkovirta.

Muotipuolella olen ottanut takkiin L Brands:in (Victoria’s Secret ja Bath & Body Works) kanssa. Vaikka setämiehen silmää hivelevät yhtiön enkelien kurvit, niin ostajakunta haluaa mukavampia, laadukkaita alusasuja normaalin kokoisille naisille. Nollakoko ei pure enää. Kosmetiikkapuoli tekee hyvää tulosta mutta Victoria’s tarvitsee selvästi uuden suunnan ja nähtäväksi jää, voiko imagoa edes muuttaa. Osinkoa on leikattu, mutta kun kurssi on valunut niin prosentuaalinen tuotto on edelleen ok.

Viimeisimmät uudet ostot Stora Ensoa hintaan 9,88 e ja 9,42 e. Nokian Renkaita hintaan 24,97 e. Jos olisi enemmän likviidiä, niin näitä voisi katsoa tarkemminkin.

Viikko sitten sain tilaisuuden osallistua Tikkurila Oyj:n pääomapäiville. Firmassa on saatu käänne tehtyä ja nyt pitäisi jaksaa kääntää kaikki kivet kulusäästöjen suhteen ja samalla kasvattaa premium brandien myynnin osuutta. Kannattamattomia yksiköitä on suljettu ja eiköhän siellä päästä taas kasvavan osingonjaon tielle. Erinomaiset järjestelyt, tehdaskierros ja koko johtoryhmän esittely kruunasi päivän.

Sijoitusvakuutuksissa olen ostanut Tokmannia, Uponoria, Aktiaa ja uutena hevosena Alma Mediaa. Myyntipuolella iShares Eurooppalainen teknorahasto, jolla tuli tehtyä ihan mukava tuotto.

Täytyy tässä vaiheessa taas muistuttaa, että sijoitusneuvojen antaminen on Suomessa luvanvaraista toimintaa. En neuvo, enkä kehoita tekemään yhtään mitään. Kerron vain, mitä olen itse tehnyt. Ja kun Altian tuotemerkkejäkin mainitsin, niin todettakoon vielä että liiallinen alkoholin käyttö voi vaarantaa terveytesi.

Tälle kesälle osuu vielä yhden sijoitusosakeyhtiön (jossa on useampia osakkaita) purkaminen. Sen positioita olen myynyt viimeiset 3 kuukautta. Verotuksen pelisääntöjä joko muutetaan tai ainakin uhkaillaan muutoksilla, joten parempi jakaa rahat kun vielä tietää millä verotuksella ne saa kotiutettua.

Juhannus lähestyy ja seuraava Ranskan reissu. On ollut perinteisesti vuoden kohokohta, eiköhän tänäkin vuonna.