Mennyt tuotto ei ole tae tulevasta…

…tai jotakin samantyylistä, lukee liki jokaisen sijoitustuotteen ”yleisissä ehdoissa”. FIM Pankkiiriliike teki tästä aikoinaan mykistävän mainoksen Venäjä –rahastolleen. En muista tarkkaa lukua, mutta rahaston arvo oli pudonnut noin 90 %. Pistivät kylmästi tuottokäppyrän Hesarin kanteen ja siihen tuon tekstin. Sai ajattelemaan, että saattaahan tuon kehitys vaihtaa suuntaakin.

Viime vuoden loppupuolella alkanut kurssiheilunta on jatkunut. Välillä mennään lujaa ylös, sitten luetaan Trumpin tviitti ja tullaan vähintään yhtä lujaa alas. Suurvaltapolitiikka ja sapelien kalistelu on hallinnut markkinoita. Itseäni fiksummat kertovat kirkkain silmin, että kyseessä on Yhdysvaltojen presidentin maaginen neuvottelutaktiikka.

Itsellä tulee kyllä mieleen tarina keisarin vaatteista ja jollakin valtiotieteellisen kurssilla kuultu sitaatti ”Power corrupts and Absolute Power corrupts absolutely”. Sitaatti on käyttänyt ainakin Paroni Acton kirjeessään 1887. Kun katselee presidentin TV –esiintymistä, niin ei siinä kyllä ajatus ole aina kovin kirkkaana läsnä. Käytöstapojen täydellinen puute kärjistää vaikutelmaa.

Aika on mennyt vauhdikkaasti. Maaliskuussa tuli tehtyä viikon reissu Edinburghiin. Kelit olivat kovin skotlantilaiset eli vaihtelevat. Huhtikuussa olin kolme viikkoa Cannesissa, jossa taas kelit olivat erinomaiset. Siellä on jotenkin helpompi keskittyä lukemiseen ja sainkin kahlattua läpi tusinan ranskankielistä eeposta. Henkilökohtainen elämänlaatu on siellä kohdallaan, eli tulee syötyä järkevämmin (kun ei osta jääkaappiin mitään turhaa), liikuttua enemmän (kun on ilman autoa) ja vietettyä 100 %:n TV –paasto ja ehkä 80 %:n Some –paasto. Kannattaa joskus kokeilla!

Toukokuussa on ollut vuorossa hieman yhdistystoimintaa, kotimaan kiertelyä ja yksi työreissu Italian Anconaan. Tulipa taas todettua henkilökohtaisesti että käsitys Etelä-Euroopan laiskuudesta on todellakin myytti. Väitän että sekä Italiassa että Ranskassa tehdään pidempää päivää ja enemmän töitä kuin Suomessa.

Itsellä työpäivät alkoivat kahdeksan pintaan, lounas oli todellakin working lunch ja muut tauot noin 5 minuutin pituisia. Seitsemältä hotellille ja kahdeksalta illalliselle. Tuossa välissä ehdimme ottaa yhden lasin viiniä ja käydä läpi päivän tulokset. Ancona oli sympaattinen pikkukaupunki. Vanhan kaupungin ravintolassa irtosi lasi viiniä, loistava simpukkaspagetti ja espresso hintaan 14 euroa. Suomalaista ei haitannut edes ulkoterassilla, auringon paisteessa istuminen.

Kotimaan vaalitulosta tuli seurattua ja sen jälkeistä suurta puhallusta. Kun katsoi vaalituloksen, ei olisi heti arvannut että valtaan nousee vanhan AY –jyrän Antti Rinteen johdolla kasattu Punavihreä Kansanrintama. Budjetti on nuijittu kasaan optimistisilla talousennusteilla ja tyyliin ”anna mennä vain, kyllä maksaja löydetään”. Tänään aamutelevisiossa työministeri Harakka jo ehtikin väläytellä että työkalupakissa on vielä monenmoista veroa, jos tarvitaan.

Jos muuten olet syntynyt vuoden 1975 jälkeen, niin veikkaan että ns. lesken eläkkeen saa unohtaa. Itse olen nähnyt miten tuolla eläkkeellä leski pystyy maksamaan itselleen kohtuullisen hoitopaikan. Muussa tapauksessa olisi varmaan pitänyt etsiä jostakin omaiselleni paikka ”Vaivaisten Talosta”. Mitäpä hankki lapsia ja mitäpä pysyi kotona niitä hoitaakseen.

Sijoittajilla ja yrittäjillä oli olettamus julkisesta ruoskinnasta ja vuosien turhautumien kuittaamisesta varsinkin vihreiden ja vasemmistoliiton taholta. Aika vähäisiä olivat muutokset toistaiseksi tältä osin. Aika monta ”tutkitaan, mietitään, pohditaan” -lausetta jäi toki jäljelle.

Asuntosijoittajat joutuvat miettimään miten hoitavat muutoksen asuntoyhtiön pääomalainojen verotuksen suhteen. Itse olisin asuntosijoittajana eniten huolissani nykyisen asumistukijärjestelmän mittakaavasta. Asumistukea maksettiin viime vuonna 2 112 miljoonaa euroa. Asumistukea nostaa 849 648 henkeä. Summa on ollut jatkuvasti kasvussa. Jos tässä ei ole kyseessä aikapommi, niin missä sitten? Minkälaista vuokraa pystyt perimään, jos vuokralaisen tukea leikataan vaikkapa 25 %:a? Tai 50 %:a?

Salkussa on ollut meheviä päivämuutoksia. Suurin pudotus lähenteli 80 000 euroa. Suurimmat päivänousut taas 50-60 000 e. Hajauttaminen on ollut sangen haasteellista,  korkotuotteista kun ei saa vieläkään oikein mitään.

Tämä on entuudestaan tuttu leikki, eikä ole aiheuttanut sen kummempia muutoksia sijoitussuunnitelmassa. Olen päivittänyt aktiivisesti Osinko-Exceliäni ja mikäli yritysten osingot pysyvät samalla tasolla, niin hyvin riittää. Varmuusmarginaali osinkojen leikkausten suhteen on edelleen yli 50 %. Eli jos nyt ei suureen lamaan syöksytä, niin so far, so good.

Kertynyttä kassavirtaa olen sijoittanut takaisin pörssiin. Jonkin verran defensiivisempiin osakkeisiin kuin ennen. Seuraavat ostot tehty:

Makeisvalmistaja Cloetta, Tukholma. Lisätty entistä omistusta. Mielenkiintoista nähdä miten Ruotsin kruunun heikko kurssi näkyy viimeisellä viivalla.

Nordea. Tätä on tullut hankittua sormet verillä. Ostot 7,61 e, 6,83 e, 6,75 e ja 6,34 e. Tänään Suomen viranomaiset ilmoittivat etteivät näe syytä tutkia rahanpesusyytöksiä enempää. Mielenkiintoista nähdä kauanko von Koskull istuu ruorissa. Positio on kuitenkin vain reilut 8 % salkusta.

Viinatehdas Altiaa olen ostanut lisää. Ajattelin niin, että jos ajat huononevat niin suomalainen tinkii viimeksi väkijuomasta. Koskenkorvan ja Jaloviinan ympärille on kasattu tuoteperhe, miedommillekin hyllyille. Ehdin osallistua yhtiökokoukseenkin. Autolla valitettavasti; jäi Larsen -konjakin maistaminen väliin. Arvostustaso on kohtuullinen verrattuna kansainvälisiin juomataloihin. Valtio on toki mielipuuhassaan eli nostamassa alkoholin, tupakan ja polttoaineiden verotusta.

Saunavalmistaja Harviaa otin lisää. Tulosraportti oli ennakoitua parempi ja olen mielelläni mukana tällaisen yhtiön menossa.

Ahneus iski ja otin lisää Rapalaa hintaan 2,99 e ja 3,00 e. Yhtiö maksoi pois hybridilainansa ja järjesteli rahoitustaan parempaan asentoon. Yhteistyön päättyminen Shimanon kanssa on joko uhka tai mahdollisuus, riippuen siitä keneltä kysyt. Pitkään on kalastuksen bränditalo ollut pohjamudissa ja huonolla hoidolla. Ikuinen yritysostokandidaatti. Osinko varmaan paranee ensi vuonna.

Tein aikoinaan komean tilin Heinz –ketsupilla kun Buffett & pääomasijoittajat ostivat sen pörssistä pois. Nyt on todettu ettei kaikki mennytkään niin kuin elokuvissa. Talousraportointi on ollut höttöä, Kraftin brändit häviävät osuutta kauppojen omille brändeille ja tulosta alaskirjattiin kevyet 15 miljardia taalaa. Kurssi on laskenut 96 dollarista 30 dollariin. Osinkoa leikattiin 36 %:a. Ei muuta kuin pikkusiivut The Kraft Heinz Companya ostoon kurssein 33 taalaa, 32,65 taalaa ja viimeisin 28,72 taalaa.

Lassila & Tikanojaa otin hiukan lisää. Josko jätehuolto ja kierrätys kuitenkin kannattaisi. Tätä on ollut salkussa pitkään ja osinkotuotto on ollut hyvä. Välillä on poltettu rahaa huonoissa hankkeissa kuten jäteöljyn puhdistamisessa ja biopolttoaineissa, perusliiketoiminta on ollut ok.

Teliaa otin pikkusiivun lisää. Ainoa ilo tästä yhtiöstä on ollut osinkovirta.

Muotipuolella olen ottanut takkiin L Brands:in (Victoria’s Secret ja Bath & Body Works) kanssa. Vaikka setämiehen silmää hivelevät yhtiön enkelien kurvit, niin ostajakunta haluaa mukavampia, laadukkaita alusasuja normaalin kokoisille naisille. Nollakoko ei pure enää. Kosmetiikkapuoli tekee hyvää tulosta mutta Victoria’s tarvitsee selvästi uuden suunnan ja nähtäväksi jää, voiko imagoa edes muuttaa. Osinkoa on leikattu, mutta kun kurssi on valunut niin prosentuaalinen tuotto on edelleen ok.

Viimeisimmät uudet ostot Stora Ensoa hintaan 9,88 e ja 9,42 e. Nokian Renkaita hintaan 24,97 e. Jos olisi enemmän likviidiä, niin näitä voisi katsoa tarkemminkin.

Viikko sitten sain tilaisuuden osallistua Tikkurila Oyj:n pääomapäiville. Firmassa on saatu käänne tehtyä ja nyt pitäisi jaksaa kääntää kaikki kivet kulusäästöjen suhteen ja samalla kasvattaa premium brandien myynnin osuutta. Kannattamattomia yksiköitä on suljettu ja eiköhän siellä päästä taas kasvavan osingonjaon tielle. Erinomaiset järjestelyt, tehdaskierros ja koko johtoryhmän esittely kruunasi päivän.

Sijoitusvakuutuksissa olen ostanut Tokmannia, Uponoria, Aktiaa ja uutena hevosena Alma Mediaa. Myyntipuolella iShares Eurooppalainen teknorahasto, jolla tuli tehtyä ihan mukava tuotto.

Täytyy tässä vaiheessa taas muistuttaa, että sijoitusneuvojen antaminen on Suomessa luvanvaraista toimintaa. En neuvo, enkä kehoita tekemään yhtään mitään. Kerron vain, mitä olen itse tehnyt. Ja kun Altian tuotemerkkejäkin mainitsin, niin todettakoon vielä että liiallinen alkoholin käyttö voi vaarantaa terveytesi.

Tälle kesälle osuu vielä yhden sijoitusosakeyhtiön (jossa on useampia osakkaita) purkaminen. Sen positioita olen myynyt viimeiset 3 kuukautta. Verotuksen pelisääntöjä joko muutetaan tai ainakin uhkaillaan muutoksilla, joten parempi jakaa rahat kun vielä tietää millä verotuksella ne saa kotiutettua.

Juhannus lähestyy ja seuraava Ranskan reissu. On ollut perinteisesti vuoden kohokohta, eiköhän tänäkin vuonna.

Mainokset

Yhtiökokouksia ja reaaliosinkoja

Viikon aikana ehdin osallistua neljään yhtiökokoukseen. Kymmenkunta vuotta sitten yritin parhaani mukaan käydä kaikkien omistamieni yhtiöiden yhtiökokouksissa. Ruotsissa on tullut käytyä Cloettan ja Nordean kokouksissa, Suomessa pisin maantieteellinen etäisyys taisi olla Keslan yhtiökokoukseen Joensuussa.

Parhaimmillaan yhtiökokous antaa ensinnäkin hyvän syyn käydä yhtiön tilanne ja tilinpäätös läpi jo ennen kokousta. Toimintakertomus tulee luettua vähän tarkemmin ja tarinaa on helppo verrata toteutuneisiin lukuihin. Usein vilkaisen myös muutaman analyytikon käsityksen tilanteesta. Katson sijoituksen tilanteen omassa salkussani ja koetan miettiä onko joku suurempi asia muuttunut vuoden aikana.

Yhtiökokouksiin on helppo osallistua. Ilmoittaudut netissä ohjeiden mukaan. Saavut ajoissa paikalle ja todistat henkilöllisyytesi rekisteröintipisteessä. Saat äänestyslaput, esityslistan ja yleensä painotuoreen vuosikertomuksen. Sitten voit siirtyä eteenpäin. Voit ehkä nähdä eri pisteissä esittelyjä yrityksen tuotteista taikka uusista lanseerauksista. Kupin kahviakin saatat ehtiä nauttimaan.

Nykyään yritykset maksavat pysäköintisi, narikkasi ja tarjoavat tosiaan purtavaakin, jota innokkaimmat kutsuvat reaaliosingoksi. Paikalla on iso määrä kaikenlaista väkeä: omistajia kuten sinä, yrityksen henkilökuntaa, johtoa ja hallituksen jäseniä. Joskus tiedotusvälineetkin ovat saapuneet paikalle, vaikkeivat ehkä pääsekään varsinaiseen kokoussaliin. Parhaimmillaan ehdit vaihtaa kuulumisia ja ehkä saada vastauksia kysymyksiisi kasvotusten.

Kokoussalissa mennään samalla kaavalla. Kuullaan hallituksen puheenjohtajan avaus, valitaan kokoukselle puheenjohtaja ja sihteeri ja aletaan mennä esityslistaa läpi. Tärkein anti – ainakin omasta mielestäni – on tämän jälkeen kuultava toimitusjohtajan katsaus. Esityksen jälkeen on mahdollista esittää kysymyksiä ja yleensä niitä kuullaankin. Parhaimmillaan kysymykset ovat selkeitä ja niihin saadaan selkeä vastaus.

Sitten käydään läpi vielä lukuja – yleensä talousjohtajan toimesta ja hyväksytään tilinpäätös – tilintarkastajien lausunnon mukaan. Myönnetään vastuuvapaus hallitukselle ja toimitusjohtajalle. Käydään läpi listan muut esitykset ja valitaan yhtiölle uusi hallitus. Päätetään osingonjaosta ja sen aikataulusta.

Isoissa yrityksissä näitä muita kohtia saattaa olla paljonkin, perustavaraa kuitenkin hallituksen valtuuttaminen joko laskemaan liikkeelle osakkeita taikka ostamaan osakkeita markkinoilta. Tätä kutsutaan hallituksen työkalupakiksi eikä näiden esittäminen yleensä tarkoita että niitä olisi jo etukäteen suunniteltu käytettäviksi. Itse asiassa jos käyttötarkoitus on jo tiedossa, se pitäisi kertoa omistajille.

Kokouksen jälkeen on yleensä ruoka- tai ainakin kahvitarjoilu. Tunnelma on yleensä aika positiivinen ja pöydissä on helppo keskustella hallituksen, toimivan johdon sekä muiden omistajien kanssa. Ollaan samassa veneessä ja vietetään tavallaan sadonkorjuujuhlaa.

Yhtiökokouskierrokseni alkoi Cityconilla 13.3. Kokouspaikka oli mielenkiintoinen eli Finnkinon Scape Premium –sali, yhtiön omistamassa Iso Omenassa. Paikalla itse tai edustettuna 353 osakasta ja 81,6 % yhtiön osakkeista.

En ollut tutustunut Omenaan ennen ja halusin nähdä miltä tämä kiinteistösijoittajan kruununjalokivi näyttää. Hyvältähän tuo näytti. Viime vuonna siellä muuten kävi 20 miljoonaa vierailijaa.

Citycon on salkussani aika suurella painolla. Olen ostanut sen osinkoyhtiönä, jonka neljä kertaa vuodessa tilitettävä osinko on tullut tilille tasaisen varmasti.

Osinkoa ei ole kuitenkaan pystytty nostamaan ja kun Cityconin osakekurssi on laskenut, niin rivi näyttää punaiselta seurannassani. Sijoitus on kuitenkin toiminut kassavirran kannalta juuri niin kuin pitääkin, nakuttaen noin 7 %:n osinkotuottoa.

Kiinteistösijoitusyhtiöiden tilinpäätöksiin vaikuttavat aina muutokset kiinteistökannan laskennallisessa arvossa. Nämä arviot teetetään ulkopuolisella taholla ja niitä verrataan sitten tase-arvoon ja tehdään muutoksia – joskus huomattaviakin – ylös tai alas. Itse seuraan eniten vuokrausastetta eli sitä minkä verran yhtiöllä on tyhjää tilaa sekä nettovuokratuottoja.

Viime vuonna Citycon osti yhden joukkovelkakirjan takaisin etuajassa ja rahoitti oston uudella, halvemmalla korolla. Tästä ja organisaatiomuutoksista aiheutui ylimääräisiä kuluja. Kummankin muutoksen vaikutusten uskotaan olevan positiivisia pitkällä juoksulla.

Yhtiön suurin omistaja (Gazit Globen kautta) ja hallituksen puheenjohtaja Chaim Katzman oli lähettänyt kokoukseen oman videokatsauksensa. Hän kertoi että sijoittaminen kauppakeskuksiin ei ole ollut muodissa viime aikoina ja osakekurssin alakulo johtuu enimmäkseen siitä. Hän uskoi – niin kuin osakeostoista näkyy – kuitenkin lujasti tarinaan ja korosti keskusten monipuolisuutta, joukkoliikenteen tuomaa asiakasvirtaa ja kertoi että Yhdysvalloissa – nettimyynnin luvatussa maassa – edelleen yli 90 % kaikesta myynnistä tapahtuu kivijalkakaupoissa. Hän peräänkuulutti vuokralaisiltaan innovatiivisuutta ja esimerkiksi nettikaupan sekä kivijalkakaupan tehokkaampaa yhdistämistä.

Kokouksessa kysyttiin myöhemmin onko Gazit Globen tarkoitus ostaa koko yhtiö pois pörssistä, kun omistusosuus hätyyttelee kriittistä 50 %:n rajaa. Cityconin hallitus ei toki osaa vastata tähän, totesi hallituksen edustaja, vain että sitä täytyy kysyä Gazit Globelta.

Cityconin nettisivuilla on erinomainen kuvaus yrityksen omistamista kiinteistöistä. Pohjoismaiden suurimmat ja nopeimmin kasvavat alueet ovat edustettuina ja ainakin maallikon silmiin kiinteistösalkku näyttää hyvältä.

Yritys uskoo nimenomaan uudenaikaisiin ja riittävän suuriin keskuksiin. Pienempiä kohteita on ”divestoitu” eli myyty. Vuonna 2011 keskuksia oli 78, nyt niitä on 40. Samanaikaisesti keskusten koko on noin nelinkertaistunut. Uusia rahankäytön kohteita oli listattu ja aika moni näistä liittyi jonkun nykyisen keskuksen kasvattamiseen ja uudenaikaistamiseen.

Uusi johto esiintyi ja vaikutti kovin osaavalta, niin kuin amerikkalaiset liikkeenjohtajat yleensäkin. Hallitus on harvinaisen kansainvälinen ja kiinteistösijoittamisen sekä investointiliiketoiminnan osaamista löytyy.

Osakkeille päätettiin tehdä käänteinen split, jossa viiden vanhan osakkeen omistaja huomaakin omistavansa vain yhden. Samalla vahvistettiin osingonmaksu neljä kertaa vuodessa ja korotettiin osinko splitin mukaisesti viisinkertaiseksi eli juuri entiselle tuottotasolle.

Tarjoilua löytyi kahden erilaisen suolaisen piirakan muodossa ja jälkiruuaksi perinteinen mansikkakakku. Hyvin näytti tekevän kauppaansa.

Maanantaina 18.3. oli vuorossa Uponor, Helsingin Messukeskuksessa. Paikalla oli itse tai edustettuna 351 omistajaa ja 57 % yhtiön osakkeista.

Kokouksen avasi hallituksen puheenjohtaja ja pääomistajasuvun edustaja Annika Paasikivi. Esiintyminen oli varmaa ja asiantuntevaa. Paasikiven suku omistaa – lähinnä Oras Investin kautta – Uponorista vajaat 30 %:a.

Uponorin osakekannan markkina-arvo laski viime vuoden aikana 1 228 miljoonasta 631 miljoonaan eli karvan alle puoleen. Tilinpäätöksen lukujen mukaan tätä on vaikea ymmärtää. Osakekohtainen tulos laski 0,83 eurosta 0,72 euroon mutta osingon kasvu jatkui 0,02 eurolla eli se oli 0,51 euroa 0,49 euron sijaan.

Rakentamisen kasvu on saattanut hidastua ja jopa pysähtyä, mutta ei rakentaminen ole loppunut. Uponor pystyi viime vuonna itsekin kasvattamaan liikevaihtoaan orgaanisesti vajaat 5 %:a. Siis kasvattamaan.

Toimitusjohtaja Jyri Luomakoski kävi päättynyttä vuotta läpi. Megatrendit, kuten kaupungistuminen, ilmastonmuutos, ja digitalisaatio olivat selvästi Uponorin tuotteiden ja palveluiden puolella. Puhdas vesi on Suomessa itsestään selvyys, mutta monessa maailman kolkassa on tarvetta paremmille ja tehokkaimmille ratkaisuille. Uponorin uusiin ratkaisuihin kuuluu tietotekniikan ja jatkuvan mittaamisen tarjoaminen talojen veden käyttöön. Pystytään tunnistamaan mahdolliset vuodot nopeasti ja minimoimaan mahdolliset vahingot.

Uponor on satavuotias, aidosti kansainvälinen yritys. Katselin esitykset ja tilinpäätöksen luvut ja päätin pitää yrityksen ostolistalla, mikäli osakekurssissa tapahtuu heilahteluja.

Kokouksen oli vuorossa kahvitarjoilut, joista jäi parhaiten mieleen erinomaisen makuiset pienet poropiiraat. Yrityksen jakamat pienet M&M makeisetkin oli sävytetty juuri yrityksen logon väreihin. Ammattimaisessa viestinnässä osataan hioa välillä mitättömältäkin tuntuvat yksityiskohdat kuntoon.

Loppuviikon pääsin nauttimaan kotikenttäedusta.

Tiistaina 19.3. oli vuorossa Raisio Oyj. Jos Uponorin kurssia on nuijittu, ei ole Raisiokaan päässyt helpolla. Kun osakekannan arvo oli vuoden 2017 lopussa 604 miljoonaa, niin vuoden 2018 lopussa oltiin luvussa 368 miljoonaa. Yrityksen arvosta saatiin siis leikattua 236 miljoonaa euroa (39 %).

Tarina on moneen kertaan toistettu. Edeltävä yritysjohto laajentaa ja ostaa yrityksiä. Sitten petytään, vaihdetaan suuntaa ja myydään. Talousjohtaja ja tilintarkastaja sitten kertovat paljonko otettiin takkiin ja samalla saadaan tilinpäätökseen * -merkitty kohta jossa todetaan joko ”kertaluonteinen” tai ”vertailukelpoinen”. Nyt raportoitu tulos laski edellisen vuoden 0,26 eurosta 0,08 euroon. *Vertailukelpoinen tulos laski 0,17 eurosta 0,12 euroon.

Raision tase on toimitusjohtajan Pekka Kuusniemen kuvauksen mukaan ”väkivahva” ja osinko pystyttiin säilyttämään 0,17 eurossa. Prosentuaalinen osinkotuotto onkin sangen hyvä.

Viime vuosi on mennyt yrityksen strategian kiteyttämisessä ja jalkauttamisessa. Nyt viesti oli sangen selkeä: ”Ruokaa suurella sydämellä. Terveyttä meille ja maapallolle.”. Aika vaikeaa on olla sitä mieltä että tavoitteet riitelisivät jonkun trendin taikka yleismaailmallisen arvon kanssa.

Keihäänkärkituotteet ovat kolesterolia laskeva Benecol ja ikoninen viljatuote -brändi Elovena. Kalanrehuliiketoiminnan eli Raisio Aquan suhteen todettiin että sen kehittämistä jatketaan eikä sitä pidetä enää aktiivisesti myyntilistalla. Googlasin hieman kasvatetun kalan markkinoita ja kasvatettua kalaa syödään maailmassa noin 80 miljardia kiloa. Raision rehu ja siihen liitetty teknologia eliminoi kalanruokinnan ongelmia ja kun oikeasta kulmasta katsotaan, voidaan todeta että esimerkiksi Itämeren tila paranee absoluuttisesti jos näitä tuotteita käytetään. Viime vuonna yrityksellä oli murheita toimitusketjun valvonnassa ja rehut päätyivät Venäjän tuontikieltolistalle. Tilanne on nyt vakiintumassa ja toimitusketjun luvataan pitävän.

Raisiolla on ollut murheita punnan kurssin suhteen ja Brexit on heille ilman muuta haaste. Britannia on Benecolin suurin markkina-alue. Positiivisena ja hyvin strategiaan sopivana nähtiin muutama viikko sitten julkistettu strateginen kumppanuus gluteenittomiin tuotteisiin erikoistuneen italialaisen Dr. Schär AG:n kanssa. Tällaisen yrityksen luulisi sopivan huomattavasti paremmin strategiaan kuin puolalainen makeistehdas (myyty) tai englantilainen Honey Monster –murotehdas (tehdas myyty ja brändi lisensioitu).

Kaiken kaikkiaan voisi todeta että strategia on kirjoitettu, kiteytetty ja sitä jalkautetaan. Kassassa on hyvin varoja yritysostoihin, jos strategiaan sopivia tulee vastaan. Kovin montaa hutihankintaa ei kyllä enää voida tehdä, eikä yrityksen kokoa voi enää pienentää. Raaka-aineista erityisesti viljan hinta on noussut ennätyshuonon sadon jälkeen ja nyt hinnankorotuksia ajetaan myös lopputuotteisiin.

Yksi yrityksen menestykseen perin pettynyt sijoittaja äänestytti hallituksen valtuutuksen ostaa omia osakkeita, vaikka lopputulos oli jo etukäteen täysin selvä. Turhautuminen oli helppo ymmärtää. Jos on ostanut osakkeensa Benecol -huuman alkuaikoina (kurssi oli noin 17 euroa) niin omistaja katselee nyt -80 % tuottolukua. Toki vuosittain maksetut osingot lieventävät hieman tuskaa. Omien ostojen keskikurssi on euron verran korkeampi kuin nykykurssi, sinnekin on vielä matkaa.

Raision tarjoilut ovat olleet perinteisesti hyvät. Niin nytkin. Turun Messukeskus kantoi pöytään pinaatti-feta –piiraasta, mustikkagraavattua Benella –siikaa, suklaaleivonnaisia ja komean juustokakun. Omistajakunta vaikutti kokouksen tähän osaan kovin tyytyväiseltä.

Eilen 20.3. piipahdin vielä Salossa osallistumassa Nordic ID:n yhtiökokoukseen. Kokouspaikka oli Salon IoT Campus. Täytyy kyllä todeta että Nokian kädenjälki Salossa on ja pysyy, vaikka yritys onkin sieltä poistunut. Hulppeat tilat.

Nordic ID on salkkuni tuoreimpia ostoksia, jota tuli merkittyä osake-annista ja otettua hieman lisää kun kurssi niiasi. Ostos on täysin spekulatiivinen sillä tämäntyyppisiltä kasvuyrityksiltä on turha odottaa osingonmaksua erittäin pitkään aikaan. Mikäli voittoa saadaan tehtyä, se ohjataan täysin yrityksen kasvuun.

Yrityksen toiminta-ajatus on aika yksinkertainen. Se toimii tuotteiden ja lähetysten seurannassa. Kaikki tuntevat viivakoodit ja aika moni on törmännyt myös pieniin RFID –tarroihin. Tällainen tarra on etäluettavissa erilaisilla laitteilla ja kun jokainen koodi on ”yksilö”, niin voidaan lukea automaattisesti ja päivittää erilaisiin järjestelmiin missä tämä luettu esine / paketti on juuri silloin. Näiden tarrojen eli ”tagien” hinnat ovat pudonneet alkuperäisestä noin dollarista 0,03 euroon ja niiden ominaisuudet ja luettavuus on parantunut.

Kokouksen avasi hallituksen puheenjohtaja ja suurin omistaja Jorma Lalla (35,47 % omistusosuus). Sen jälkeen toimitusjohtaja Juha Reima (4 % omistusosuus) ja talousjohtaja Henri Ojanen (0,72 % omistusosuus) kävivät läpi 9 kk pituisen tilivuoden tapahtumat ja luvut. Johto ja suurelta osin hallituskin on sitoutunut omistamalla yrityksen osakkeita.

Vuosi meni listautumisen ja toiminnan painopisteen siirron merkeissä. Listautumisen kulut olivat kaiken kaikkiaan 743 000 euroa ja kun tilivuoden tulos oli miljoonan verran pakkasella, niin voi toivoa että suunta muuttuu ja luvut paranevat nopeasti. Hallitukseen valittiin uusina jäseninä Marja Liisa Kaario, Veijo Komulainen ja Anna Toppari. Hallituksen kokoonpano vaikuttaa näin pieneksi yritykseksi erittäin ammattimaiselta.

Yritys on siirtynyt enemmän kokonaisvaltaisten järjestelmien (hardware ja softa) tarjoamiseen ja suosii lisenssityyppistä veloitusta, jossa asiakas maksaa koko paketista x euroa per kuukausi tai y euroa per vuosi. Tämä tuo toimintaan tasaisempaa kassavirtaa, helpottaa asiakkaan ostopäätöstä ja sitoo asiakkaan pitempään yhteistyöhön. Halvimmillaan tällainen ratkaisu saattaa maksaa asiakkaalle muutamia satoja euroja kuukaudessa, kalliimmat ratkaisut taas helposti useita tuhansia. Ratkaisun hardware on tarkoitus rahoitaa niin, ettei se jää Nordic ID:n taseeseen.

Yritys on lanseerannut ensimmäisen heidän järjestelmällään toimivan täysin automaattisen kaupan. Kun tagi on jokaisessa tuotteessa ja lukulaitteet kunnossa, riittää että asiakas laskee ostoskassinsa tagit lukevalle tasolle. Laite analysoi nopeasti jokaisen tuotteen ja sen hinnan. Kassa ilmoittaa kokonaishinnan, jonka asiakas maksaa joko älypuhelimella taikka kortilla ja poistuu avautuvasta portista. Samaan aikaan järjestelmä ilmoittaa varastonhallintaan että nämä tuotteet on myyty ja järjestelmä tilaa tarvittaessa lisää. On helppo kuvitella kustannussäästöt. Asiakkaalle tämä on taas huomattavasti helpompi tapa kuin jo nyt käytössä olevat järjestelmät, joissa asiakas itse lukee viivakoodit manuaalisesti yksi kerrallaan.

Logistiikkataustaisen sijoittajan on helppo nähdä tässä suuria mahdollisuuksia. Yhtä selvää on, että kilpailu tulee olemaan kovaa kun teknologia otetaan laajemmin käyttöön ja suuret pelurit saapuvat kuvaan. Varteenotettava riski on myös se, että valittu teknologia onkin joku aivan muu. Vanhemmat lukijat saattavat muistaa Beta – VHS –videoteknologiataistelun, jossa ”huonompi” voitti. Nuoremmat taas ymmärtävät että sekin voitto oli tilapäinen ja juuri nyt parhaiten hymyilee Netflixiä alkuvaiheessa ostanut sijoittaja.

Mielenkiintoinen pienyritys, jonka 8 miljoonan markkina-arvo voi muutaman vuoden päästä olla jotakin aivan muuta.

Tarjoilu suoritettiin ennen kokousta ja lämmin, uunituore Quiche Lorraine –kinkkupiiras kahvin kera piristi tihkusateessa suoritetun ajomatkan jälkeen.

Yhtiökokouskausi jatkuu vielä. Jos et ole aikaisemmin osallistunut, niin mitäpä jos rohkaiset mielesi ja käyt edes yhdessä?

 

 

 

 

 

Vuoden 2018 tilinpäätös

Käytän suorissa sijoituksissa pääasiassa Nordnet:iä ja vakuutusratkaisuissa pääasiassa Mandatum Lifea. Kun käyttää useampaa pankkiiriliikettä ja sijoittaa osittain suoraan, osittain vakuutusratkaisujen kautta, joutuu väkisinkin tekemään jonkin verran manuaalista työtä raporttien yhdistämiseksi.

Automatisoidut ja kohtuullisen reaaliaikaiset salkkuraportit pyörivät Google Sheetsin ja Bloombergin kautta. Niistä näkee parhaiten päivittäiset arvot ja salkun arvonmuutokset. Henkilökohtaista taloudenpitoa olen seurannut aluksi Excelillä, sitten jonkin aikaa Balancionin kautta, sitten Money Dancella ja nyt reilut kaksi vuotta Banktivity -applikaatiolla. Jokaisessa ratkaisussa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Nykyinen applikaatio muistuttaa ketterää kirjanpidon ohjelmaa ja antaa aika hyvät raportit, vaikkei poimikaan osakekursseja automaattisesti. Tai poimisi toki, jos sijoittaisi enimmäkseen Yhdysvalloissa ja käyttäisi kirjanpitovaluuttana dollaria.

Nordea Wallet on lisännyt ominaisuuksia ja saattaa hyvinkin olla että siitä saadaan henkilökohtaisen taloudenpidon työkalu jatkossa. Sinänsä kehitys on ollut hidasta, on varmaan kaksikymmentä vuotta siitä, kun ihastelin alan ohjelmistoja Jenkeissä. Suomalaisia ei ilmeisesti kiinnosta minkä verran rahaa tulee ja mihin sitä menee. Tähän kannattaisi ihmisten uhrata hieman enemmän aikaa ja vaivaa. Tulokset kertovat nopeasti onko taloudessa turhia kuluautomaatteja.

Viime vuoden osingot menivät pääosin odotusten mukaan. Olen listauksessa laskenut tulot sen mukaan mitä on tilille /salkkuun tullut. Tämä tarkoittaa sitä, että suorissa sijoituksissa osinkojen vero on vähennetty ja vakuutuksissa kotimaiset osingot / korot on saatu bruttona. Niissäkin suurin osa ulkomaisista on saatu lähdeveron jälkeen ja ovat siten kolminkertaisen verotuksen piirissä. Eli ensin maksaa yritys tuloksestaan, sitten ottaa kotivaltio ennen tilitystä ja lopuksi vielä Suomen valtio pääomatuloja verottaessaan. Näitä ulkolaisia olen pikkuhiljaa siirtänyt joko suoriksi omistuksiksi tai ETF:iksi, jotka eivät maksa osinkoa.

Viime vuoden osingot muodostuivat seuraavista:

Citycon 16 395,28
Nordea 10 404,00
Aktia 8 022,48
Nokia 7 790,00
Kemira 5 830,00
Lassila & Tikanoja 5 520,00
Fortum 5 500,00
Raisio 5 258,30
Tokmanni 4 100,00
Omega Healthcare 4 060,66
Tikkurila 3 489,60
UPM Bond 3 235,78
Aspo 3 225,00
YIT 3 000,00
Orion B 2 900,00
Telia 2 854,92
iShares Euro Dividend 2 330,75
Oriola B 1 887,15
Cloetta 1 841,75
iShares Core Dividend Growth 1 710,33
iShares US Preferred Stock 1 567,39
Hennes & Mauritz 1 530,83
Amer 1 400,00
iShares DivDax 1 242,40
Investor B 660,56
Rapala 639,20
L Brands 638,76
iShares Emerging Markets 600,45
iShares Global Infra 561,80
Unilever 539,61
Klövern 536,94
Harvia 536,40
Tesco 474,11
iShares Euro Tech 446,79
Essity 352,48
iShares Europe Banks 158,70
R.R. Donnelley 110,35
iShares US Oil Equipment 53,24
111 406,01

 

Vuoden aikana tuli säädettyä salkkua ehkä hieman normaalia enemmän. Nyt kun ynnään niistä tuloutuneet myyntivoitot ja myyntitappiota, niin plussaa kertyi melkein osinkojen verran eli 104 153 euroa. Myytyjä tai kevennettyjä positioita olivat esimerkiksi Amer, Unilever, Raisio, Coca Cola, Telia, Omega Healthcare, Fortum, Nokia, Klövern, Orion, Investor ja muutama ETF (DGRO ja EEMV). Osa myydyistä on ostettu myöhemmin takaisin.

Tuostahan voisi nopeasti päätellä, että salkun kirnuamista kannattaisi jatkaa ja kiihdyttää tahtia. Oma kokemus on kuitenkin se, että helposti tulee myytyä osakkeita, jotka olisi kannattanut pitää.

Viime vuonnakin myin Ameria halvimmillaan 22,84 e ja kalleimmillaan 27,04 euroon. Kun olisi jaksanut odottaa, olisi saanut 40 euroa. Huhtamäkeä olen myynyt joskus riemuissani yli 20 euron kurssiin, nyt siitä saisi 32 euroa. Nestettä olen myynyt yhtä riemuissani reilun 30 euron kurssiin ja nyt siitä saisi kohta 90 euroa. Hyväkin myyntihinta saattaa moninkertaistua.

Siinä näit, sanoisi joku. Ei vain kannata myydä. No jaa, kevensin joskus Stockmannia vähän päälle 8 euroon. Olisi kannattanut myydä kaikki, nyt niistä saisi reilut 2 euroa. Raision Tehtaat tuntui stabiililta, kasvavan osingon maksajalta, kohtuullisen turvallisella toimialalla. Ei muuta kuin lisäsiivu salkkuun 4 eurolla. Voi,voi. Nyt sitä saisi kurssiin 2,60 e.

Eli oma johtopäätös on, että kurssit ovat mitä ovat ja ajoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, paitsi jälkikäteen. Silloin löytyy kyllä ainakin kymmenen fakiiria, jotka pystyvät toteamaan että ”kaikkihan sen näkivät”.

Itse olen seurannut edelleen salkun kassavirtaa ja – niin kuin yllä olevasta listauksesta näkee – hajauttanut sijoituksia liiankin kanssa. Ei tämäkään strategia autuaaksi tee, mutta estää luultavasti täydellisen romahduksen kun Mr Murphy kuitenkin tulee vierailulle. Putoavia puukkoja on tullut poimittua nuorempana useinkin, enkä ole vieläkään päässyt tästä harrastuksesta kokonaan eroon.

Nyt kun kurssit ovat nousseet mukavasti vuodenlopun syöksystä, kannattaa ehkä olla hieman varovainen ostonapin kanssa. Pörssissä on toki ihan kohtuullisestikin hinnoiteltua tavaraa, mutta en usko että heilahdukset loppuvat tähän. Oma kokemus ajallisesta hajauttamisesta on ollut myönteinen. Ei ole pakko ostaa tai myydä koko erää kerralla vaan mieluummin muutaman kuukauden välein, pikkuhiljaa.

Mediassa huomaa taas että vaalit ovat tulossa. Kaikki ovat pienen ihmisen asialla ja kapitalisti se kansan verta juo. Paras ratkaisu saadaan aina kunnallisella tai valtiollisella laitoksella. Tai asettamalla joku luku autuaaksi tekeväksi. Kyllä kansa ymmärtää, että kun meillä on 0,5 hoitajaa hoitamassa vanhusta, niin kyllä homma sujuu.

Suoritin aikoinaan neuvostotalouden kurssin kansantaloustieteessä. Mieleen jäi traktoritehdas, jolle oli annettu viiden vuoden tuotantotavoite tonneissa. Tehdas saavuttikin asetetut tavoitteet ja kaikki meni hyvin, kunnes huomattiin että traktorit upposivat pelloille. Tuotanto oli maksimoitu tonneissa hitsaamalla traktorin pohjaan ylimääräinen tuhannen kilon metallilevy.

Vajaat 80 –kymppinen sukulaisnainen oli visiitillä. Hänellä oli mukanaan voimisteluun tarkoitettu kuminauha. Verrytteli sillä aamuin, illoin ja kun ihmettelin energiaa niin totesi että ”se on, kuule, liikuntakyky vanhuksen paras turva”. Tämä nainen elää yksin, itsenäisesti ja matkustelee aktiivisesti. Ei tarvitse 0,5 hoitajaa, eikä edes 0,3 hoitajaa. Toisille taas ei riitä edes ympärivuorokautinen omahoitaja kertoimella 3,0.

Kuntien kannattaisi käyttää nyt huomattavasti aikaa ja energiaa hoitokriteerien asettamiseen. Mitä on hyvä hoito kullekin asiakkaalle? Kuka sen tekee ja miten se mitataan? Sen jälkeen sopimukset kuntoon, huomattavat sopimussakot ja saumaton valvonta. Kuvittelen, että esimerkiksi RFID -tekniikalla voitaisiin valvoa automaattisesti, montako kertaa kussakin huoneessa on käyty ja kauanko siellä on oltu. Osuisi helposti silmään tilanne, jossa kukaan ei ole tehnyt yhtään mitään.

Itse tekisin vielä niin, että hoivakiinteistön omistaisi aina toinen taho kuin se, joka tekee hoivatyön. On helpompi vaihtaa firma ja pitää asiakkaat samassa talossa. Sitä saa, mitä mittaa. Mielelläni näkisin ne myös parhaat käytännöt, joilla kunnallinen toimija pesee mennen tullen yksityisen sektorin. Enkä usko, että vastaus hyvään hoitoon on yksi desimaaliluku.

Oli miten oli, niin väestön vanhenemisen seurauksille etsitään vielä maksajia monissa vaaleissa.

Itse jatkan vanhusten huoltovajeen paikkaamista kiikuttamalla päivittäistavaraa paikalliseen hoitokotiin ja tarkastamalla asiakkaan tilanteen kahvitarjoilun kera, vähintään kaksi kertaa viikossa. Näitä reissuja on tullut nyt tehtyä noin 300 kertaa, joten alkaa olla tuostakin sektorista joku käsitys.

Oma kokemus tuosta yksityisestä palvelutalosta on, että aktiivinen, omasta hyvinvoinnistaan kiinnostunut asiakas viettää siellä sangen mallikelpoista elämää. Jos taas pyyhe on heitetty henkisesti nurkkaan, niin aika saattaa tulla pitkäksi noutajaa odotellessa. Enkä usko tilanteen olevan vähääkään parempi vaikka palveluntuottaja olisi kaupungin laitos.

Vielä kun saataisiin jäät ja lumet pois kaupungin kaduilta.

 

 

 

Mistä salkun alkupääoma?

Kysyli minulta muutama lukija.

Perinteisesti Suomessa on vaurastuttu perimällä, menemällä rikkaisiin naimisiin tai yritystoiminnalla. Myöhemmin menestyjiä on nähty myös palkkatöissä – erityisesti optiojärjestelmien kautta – ja ns. start-up –yrityksissä. Sijoittamisellakin on moni vaurastunut.

Itsellä jäi noista perinteisistä tavoista kaksi ensimmäistä tapaa kokeilematta. Oma tieni kulki palkkatöiden kautta ottamaan riskiä ja ostamaan neljännes työnantajayrityksestä vuonna 1991. Elettiin 1990 –luvun laman alkutaivalta ja myymällä ison nipun sijoituksia sekä vetämällä nimen omavelkaiseen lainapaperiin, sain yrityksen oston järjestymään. Pokerinpelaaja voisi todeta minun olleen ostohetkellä kirjaimellisesti  ”All In”. Pankinjohtajakin korosti epäonnistumisen mahdollisuutta ja että ”ymmärräthän sitten, että sinulle ei jää kuin housut, jos niitäkään?”

Myöhemmin olen tehnyt monenlaista arvonmääritystä eri yrityksille ja mielessä on käynyt että ensimmäinen ostos tuli kyllä tehtyä enemmän uskolla ja fiiliksellä kuin huolellisella talousanalyysillä.

Yritys, josta ostin osuuden, toimi huolinta- ja kuljetusalalla. Kehitimme ja kasvatimme yritystä oston jälkeen 10 vuotta ja myimme sen liiketoiminnan ulkomaiselle ostajalle vuonna 2001. Monenlaista ehti nähdä ja kokea tuon ensimmäisen 10 vuoden aikana. Erityisesti nopeaa päätöksentekoa tuli harjoiteltua. Opin sen, että ketterä yritys ehtii tehdä monenlaista ennen kuin perinteiset toimijat edes huomaavat että ongelmia on tulossa. Virheitäkin tehtiin, mutta ei kriittisiä.

Sijoitus onnistui erinomaisesti ja sain kaupassa sijoittamani rahat takaisin noin neljäkymmenkertaisena. Kyseessä oli siis urani paras sijoitus. Toki verottajakin otti omansa. Jäin ostajan palvelukseen vielä viideksi vuodeksi ja sekin oli varsin opettavaista ja antoisaa aikaa. Kansainvälisessä kaupassa ja nopeatempoisessa, erittäin hintakilpaillussa logistiikassa on oma viehätyksensä.

Sijoittamista pörssin kautta olin tehnyt jo ennen tuota yrityskauppaa. Aivan niin visusti en ole elänyt koskaan kuin eräät bloggaajat, jotka säästävät ihan peruspalkastakin 60-80 % joka kuukausi. Hatunnoston paikka, kunhan muistaa elääkin eikä pelkästään kituuttaa.

Itse keskityin alkuun maksamaan lainoja etupainotteisesti ja kun erilaisia bonuksia tai myyntipalkkiota osui kohdalle, niin sijoitin joko pörssiin tai ostin pikkuhiljaa pieniä asuntoja kotikaupungista. Näitä on tullut viime vuosina myytyäkin eikä enää ole kuin kaksi jäljellä. Oma tuottolaskelmani kun ei ole puoltanut näiden hankkimista muuten kuin huomattavalla velkavivulla, enkä yleensä vivuta mitään sijoituksiani. Asenteen ymmärtää parhaiten sellainen, joka on maksanut joskus 90-luvun lainakorkoja ja/ tai nähnyt että asuntojen hinnat saattavat vaikkapa puolittua. En usko että tällaista kovin helposti enää nähdään, mutta kokemus jäi hyvin mieleen.

Yrityskauppojen jälkeen olin vielä vajaat 15 vuotta työelämässä, välillä työsuhteessa ja välillä konsulttina. Ajatus siirtymisestä enemmän tai vähemmän vapaalle kypsyi vuosien varrella ja testasin lukuja moneen kertaan ennen kuin otin tuon ratkaisevan askeleen. Siirtymisessä tuli pohdittua muitakin asioita kuin pelkkiä tuloja ja menoja. Työyhteisö antaa selkeän rakenteen ajankäytölle ja aika moni varmaan tunnustaa että on siellä joskus ihan mukavaakin. Erilaisten ihmisten kanssa on yleensä antoisaa olla tekemisissä.

Yleisesti ottaen täytyy kyllä todeta, että työelämän kehitys ei välttämättä ole mennyt viime vuosina parempaan suuntaan. Aika monessa työpaikassa haaveilee iso osa väestä siitä että työsuhde loppuisi ja saisi kuitenkin jostakin sen verran rahaa ettei aivan kuolisi nälkään. Samaan aikaan saattaa yrityksen HR –osasto juhlistaa menestymistään Great Place to Work –kilpailussa. Monenlaisia strategioita ja johtamisoppeja lanseerataan ja ”vain muutos on pysyvää”.  Samalla 400 000 suomalaista popsii mielialalääkkeitä.

Itselle taloudellinen riippumattomuus on ollut sitä, että pystyy halutessaan sanomaan organisaatiossa että ”nyt riitti, pitäkää tunkkinne”. On tullut joskus sanottuakin. Amerikkalaiset kutsuvatkin tuohon riittävää rahasummaa nimellä   F*** Y** –money. Taloudellinen riippumattomuus on mielestäni kauniimmin sanottu.

Viimeksi bloggasin ennen joulua. Sen jälkeen on nähty pörssissä loppuvuoteen huipentuva kunnon sukellus ja nyt alkuvuonna erittäin nopea nousu, tyypillinen rebound. Olin kuuntelemassa Mandatum Lifen tilaisuudessa Wahlroosia ja hän oli löytänyt jostakin käsitteen kuolleen kissan pomppu (dead cat’s bounce). Tilaisuudessa saatiin samalla mainostettua yrityksen vaihtoehtoisten sijoitusten (alternatiivien) menestystä eli k.o. kommentti kannattanee asettaa siihen viitekehykseen. Talouslehtiin saatiin heti otsikoita, että Nallekin epäilee nousun kestävyyttä.

Eipä sillä, ei kukaan tiedä mihin pörssit tästä suuntaavat. Ajan henkeen sopii myös se, että hedgerahastot ja monenlaiset rahantekokoneet nostetaan taas esille. Näistä en osaa sanoa muuta kuin että sijoittajan olisi hyvä ymmärtää ainakin ansaintalogiikka – sekä asiakkaan että palveluntuottajan.

Itselle viime vuosi oli sijoitusten arvonkehityksen kannalta huono. Kassavirta taas toimi odotusten mukaan, hieman ylikin.

Salkkuliikkeet:

  • Uponor           Ostettu lisää 8,44 e. Myyty 9,10 e. Yleensä kartan nopeita kauppoja, mutta tämä sopi hyvin salkun vuosisuunnitteluun. Salkkuun jäi vielä ihan kohtuullinen nippu.
  • Nordic ID        Ostettu lisää 3,50 e. Saa nähdä mihin tämä yritys kehittyy. Lottopaperi. Yrityksen olisi syytä miettiä sijoittajaviestintää.
  • Efore               Ostettu merkintäoikeuksia ja merkitty annissa. Tarkoitus oli merkitä enemmänkin mutta kommunikaatio ei mennyt aivan suunnitellusti. Olen yrityksen sisäpiiriläinen joten nämä liikkeet näkyvät myös julkisesti. Muuten en voi yritystä kommentoida.
  • H & M             Myyty pikkusiivu salkun vuosisiivouksessa SEK 156,68.
  • Nordea           Ostettu 7,52 e, 7,38 e ja 8,05 e. Jos maailma ei mullistu niin tuo muhkeat osingot keväällä. Yritysvaltaaja Gardell tuo lisää vauhtia kuvioon.
  • Citycon           Lisätty kurssiin 1,61 e. Osinkopaperi.
  • Telia                Pikkusiivu lisää kurssiin 3,85 e.
  • Raisio              Lisätty kurssiin 2,40 e. Firman arvosta on saatu vuodessa hävitettyä 47 %:a. Jokohan alkaisi riittää?
  • Altia                Lisätty kurssiin 7,33 e. Josko kansamme ei kuitenkaan raivoraittiiksi ryhtyisi. Arvostus on kohtuullinen verrattuna kansainvälisiin juomajätteihin, tunnetut merkit tuovat vakautta.
  • Nokia              Myyty kolmasosa hintaan 5,30 e. Uskon ja toivon että kurssi jatkaa nousuaan mutta nyt oli aika ottaa osa voitoista talteen.

Osinkoja saatu Citycon ja L Brands.

Korostan taas että en anna sijoitusneuvontaa, se on Suomessa luvanvaraista toimintaa. Kerron mitä olen omassa salkussani ja omissa sijoitusvakuutuksissani tehnyt.

Lunta on tullut omasta mielestäni vähintäänkin riittävästi. Onnea kaikille niille, joille talvi ja lumi on ihmisen parasta aikaa. Itse en kuulu tuohon joukkoon.

Keväälle ja kesälle olen ostanut neljä matkaa Ranskaan, kolme tuttuihin maisemiin Cannesiin ja yhden Bretagneen. Lisäksi on buukattuina yksi lomamatka Edinburghiin ja yksi työmatka Italiaan. Nyt kun katsoo ikkunasta lumipyryä, tulee mieleen pitäisikö katsoa vielä joku äkkilähtö. Kohteeseen, jossa paistaa aurinko ja jossa on kuivat jalkakäytävät.

Onnea ja – ennen kaikkea – kärsivällisyyttä sijoitustoimintaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Delfiinejä ja turbulenssia

Kroatian purjehdusreissusta on jo reilu kuukausi. Viikko siellä sujui mukavasti, tuulta piisasi ja isolla – vajaat 50 jalkaa pitkällä – veneellä oli helppo liikkua kelissä kuin kelissä.

Unohtumaton elämys oli neljän delfiinin lyöttäytyminen seuraamme rankassa tuulessa Kroatian ulkosaaristossa. Meillä oli vauhtia yli kymmenen solmua mutta parinkymmenen minuutin ajan nämä seurasivat meitä, ohittivat veneen keulaa ristiin rastiin ja näyttivät muutenkin että ovat nopeampia ja ketterämpiä. Kävivät lähimmillään alle puolen metrin päässä. Kun sitten näkivät että lähestymme satamaa, heittivät vielä muutaman hypyn ja lähtivät hakemaan muita opastettavia.

Muutama huomio tuli tehtyä paikallisissa kaupungeissa. Peruselintarvikkeet ovat edullisia ja paikalliset merkit hallitsevat vähittäiskaupan hyllyjä. Ravintoloissa söi edullisesti ja lihapainotteisesti, nyanssit ja gourmet –ravintoloiden ratkaisut puuttuivat. Nälkäisenä ei kyllä tarvinnut lähteä mistään, päinvastoin. Viinilista koostui sekin paikallisista juomista. Ihmiset olivat ystävällisiä ja palvelu pelasi ihan mukavasti.

Vierasvenesatamissa oli sesonki ohi. Silti huomasi, kuinka tärkeää purjehdusturismi on pienille satamakaupungeille. Venepaikasta rokotettiin sata euroa vuorokausi. Suihkut ja vessat olivat riittävät Suomen armeijan funktionalisuuteen tottuneille, porealtaita etsivät joutuivat hakeutumaan muualle. Septitankkien tyhjennyspisteitä ei näkynyt missään. Ennustankin että jossakin vaiheessa näihin joudutaan panostamaan – isommankin meren kyky selviytyä jätöksistä loppuu kesken. Veneiden satamaköysiä irrottaessa oli jo nyt suositeltavaa käyttää kumihanskoja.

Katselin paikallisia rakennuksia kiinteistösijoittajan silmin. Hämmentävää. Osa oli remontoitu kuntoon, ja niissä oli asukkaita ja yrityksiä vuokralla. Vieressä taas saattoi seistä aivan samankokoinen talo, joka vain odotti romahdusta. Katot rikki, ikkunat puuttuivat. Oltiin kuitenkin paraatipaikalla satamassa. Mielessä kävi, josko sisällissodan myötä on hävinnyt sekä omistajat että kirjanpito siitä kenelle asunto nykyään kuuluu. Tilanne näytti monessa suhteessa muutenkin samalta kuin Virossa noin 20 vuotta sitten.

Kotiin saapumisen jälkeen pörssi näytti hetken toipumisen merkkejä ja salkku nousi useampana päivänä kohti vanhoja lukemia. Perusongelmat kuitenkin jatkuivat: Trumpin kauppasota Kiinan kanssa, Fedin koronnostot, Brexitin tulevaisuus, Italian budjettikiista EU:n kanssa. Joukkoon mahtui vielä suuryrityksiä, joiden Q3 tulokset jäivät odotuksista. Äkkiä auringonpaiste vaihtuikin taas myrskypilviin ja yleiseen pessimismiin.

Mitä – eivätkö kurssit aina nousekaan?

Pitkästä noususuhdanteesta nauttineet tuoreet sijoittajat ovat uuden tilanteen edessä. Keskustelupalstojen ”itse myin jo vuosi sitten”-, ”ostan sitten kun veri virtaa kaduilla, pohjille on vielä pitkä matka”- ja yleiset ”I told you so” –kommentit nousevat pinnalle. Sen verran voin ennustaa että kun pörssin suunta kääntyy, niin löytyy taas niitä, jotka osasivat ostaa pohjilta. Itse en ole moiseen kyennyt, ehkä korkeintaan vahingossa.

Kun on sijoittanut jo kohta kolmekymmentä vuotta ja ehtinyt nähdä useamman ihan oikean pörssiromahduksen, niin tilanteessa ei ole mitään uutta. Tämä on toimintaa, jossa jälkikäteen olisi helppo tehdä aina niitä juuri oikeita päätöksiä, siitä ollako osakkeissa, koroissa vai käteisessä.

Sen verran voin lohduttaa salkkunsa sulamista katsovia, että pitkällä juoksulla vanhat huiput saavutetaan ja mennään ylikin. Ainakin näin on käynyt tähän asti. Käteistä kannattaa pitää sen verran että voit itse päättää koska osakkeita myyt ja koska ostat. Lainarahalla vivutetun salkun pyörittäjällä rahoittaja saattaa tehdä päätöksen asiakkaan puolesta ja se voi johtaa ikävään lopputulokseen.

Omasta mielestäni yritysten tulokset ovat vielä varsin hyvällä tasolla ja ensi vuoden osinkoennusteet antavat uskoa nekin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö loppuvuoteen ja ensi vuoteenkin mahtuisi monen näköistä ”tukitasojen” testausta. Osa rykäyksistä antaa pitkäaikaiselle ja riskiä oikeasti sietävälle sijoittajalle ostomahdollisuuden. Niidenkään kanssa ei kannata kyllä hoppuilla. Neuvo, jota itse noudatan välillä huonosti.

Neuvosta tuli mieleeni jälleen kerran alleviivata että sijoitusneuvojen antaminen on Suomessa luvanvaraista toimintaa. En siis neuvo enkä rohkaise ketään tekemään sijoituspäätöksiä kirjoitusteni perusteella. Kerron vain mitä olen itse tehnyt.

Salkkuliikkeet:

  • YIT. Ostettu kurssiin 5,10. Kaikki manaavat rakennussektorin romahdusta. Uskon kuitenkin että YIT pärjää pitkällä juoksulla ja hinnakas Lemminkäisen osto antaa suhdannekestävyyttä.
  • Harvia. Jatkettu ostoja hintaan 5,10. Saunamarkkinoista suurin osa koostuu korvaushankinnoista eli yhtiö ei ole niin syklinen kuin moni luulee. Uusia tuotteita, lisämyyntiä ”erikoisvarustelusta” ja muutenkin tekemisen meininki.
  • Nordic ID. Merkitsin hiukan osake-annista ja tuplasin position hintaan 4,30 e. Tänään tuota olisi saanut hintaan 3,50 e kun pikavoitot jäivät merkitsijöiltä saamatta. Vaikka antirahoista osa meni entiselle omistajalle, niin yrityksen johto merkitsi kuitenkin kohtuullisella summa itsekin. Tämä antaa uskoa tulevaisuuteen. Spekulatiivinen paperi ja jos olisi vimmatusti käteistä, niin tämän päivän kurssitasolla voisi ottaa lisääkin. Todellinen menestys näkyy varmaan vasta muutaman vuoden kuluttua, mikäli RFID –teknologia lyö läpi.
  • Uponor. Tänään oli pakko ostaa lisää. Kurssi on puolittunut kuluvana vuonna. Ostot tasoihin 8,44 ja 8,52. Yrityksellä on kuitenkin sadan vuoden historia. Siihen on mahtunut monta nousu- ja laskusuhdannetta.
  • iShares Core US Dividend Growth. Myyty sijoitusyhtiön salkusta. Kuvittelen että löydän Suomen markkinoilta helpommin näitä nuijittuja kohteita samalla rahalla. Ennustetun osinkotuoton saa helposti tuplattua, ehkä kolminkertaistettua sitä kautta.

Saksaan sijoittavien ETF:ien lasku jatkuu ja punainen välkkyy monessa ruudussa. Kotimaastakin löytyy useampi paperi, joka saa nakuttaa osinkoa aika monta vuotta ennen kuin kurssipudotus on kiritty kiinni. Toisaalta, mikäli osingot pysyvät – tai jopa kasvavat – tällä ei ole osinkovirralle elävälle mitään merkitystä.

Osinkoja kilahdellut seuraavista: Tikkurila, Aspo, Rapala, Telia, Omega Healthcare Partners, Hennes & Mauritz, Unilever, Tesco, iShares U.S. Preferred Shares. Korkoa tuloutui UPM:n taalamääräisestä 7,45 % velkakirjasta.

Kroatian reissun delfiinit antoivat taas sellaisen elämyksen, joita ei tule ihan joka vuosi vastaan. Ajattelinkin että on mukavampi etsiä lisää tällaisia, kuin yrittää ennustaa pörssisuhdanteita ja murehtia kurssilaskuista.

Yhteiskunnassa tuntuu olevan konsensus siitä, että ihmisten alati pitenevä elinikä on pelkästään positiivinen asia. Kun käy itse useamman kerran viikossa vanhusten palvelutalossa, on helppo päätyä johtopäätökseen, ettei ainakaan sinne asti kannata säästellä elämysten etsintää.

Varasin siis seuraavat matkat Edinburghiin ja pari reissua Etelä-Ranskaan. Tämän vuoden huhtikuu Rivieran auringossa oli huippuratkaisu, ehkä sama toistuu ensi vuonna.

Uutiset Ranskan mellakoista ovat ikävää katsottavaa. Täytyy vain toivoa että EU:n epäjärjestyksestä hyötyvien valtioiden ammattianarkisteille antama rahoitus loppuu ennen kevättä. Tai että jonkinlainen järki ja järjestys saadaan muulla keinoin aikaan. Euroopassakin näyttää olevan liikaa väkeä, jonka elämäntarkoitus on anarkia ja vandalismi.

Vaihtoehtona olen miettinyt keltaista liiviä, jonka selässä olisi teksti ”Pro Macron”. Olisi varmaan helpompi soluttautua barrikadin kummallekin puolelle.

Mutta nyt on aika keskittyä jouluaskareisiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Syöksylaskijoita kaikki tyynni!

Lauloi Hassisen Kone aikoinaan.

Tätä kirjoittaessa Helsingin pörssi on pudonnut 11,61 % kuukaudessa.Koko vuoden tuotot on pyyhitty pois ja hyvä osa viime vuodenkin tuotoista. Daxilla viimeisin kuukausi -9,31 %:a ja vuoden alusta -12,72 %:a.

Pelastautukoon ken ehtii? Myy tänään, huomenna et saa tämänkään vertaa.

Ehkä ei kuitenkaan. Saimme taas muistutuksen siitä, että osakkeisiin sijoittamalla otetaan aina riskiä. Ostamasi osake antaa sinulle pienen osan tuosta ostetusta yrityksestä ja loppupeleissä onnistuminen tai rahojen menettäminen on yrityksen menestyksestä kiinni.

Kun yrityksillä on mennyt pitkään hyvin, piirtävät analyytikot mielellään viivoittimella ylöspäin suuntautuvia suoria, joissa liikevaihdot kasvavat ja tulokset paranevat – usein kiihtyvään tahtiin. Markkinoille tulee uutta rahaa ja hinnat nousevat. Nyt, kun kolmannen kvartaalin tuloksia alkaa tippua sisään, on hyvä tarkastaa toteutuneita lukuja ja miettiä mihin suuntaan ja millä kulmakertoimella mennään jatkossa.

Kvartaalituloksia peilataan nyt moneen pensaspaloon. Hyydyttääkö Trumpin kauppapolitiikka koko kansainvälisen kaupan? Saako Italian hallituksen budjetti-esitys, jonka EU hylkäsi, aikaan dominoefektin Euroopassa? Näemmekö kovan vai suunnitellun Brexitin? Hidastuuko Kiinan pitkään jatkunut kasvu niin, että sielläkin nähdään raju pörssiromahdus? Miten Venäjän ja Ukrainan kriisi ratkeaa vai laajeneeko se? Listaa voi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään.

Ja jos mikään yllä olevista ei aiheuta katastrofia, niin ei hätää. Ilmastonmuutos lopettaa kuitenkin kaiken elämän maapallolla nopeammin kuin osasimme kuvitella. Ei taida riittää että syön raakakypsytettyä parsakaalia ja kevyesti paahdettua munakoisoa. Ei auta Turun kaupungin ilmastotalkoot, joissa autoilu ydinkeskustassa on tehty mahdottomaksi. Eikä riitä Helsingin kaupungin vastaavat projektit, joissa auton todellinen keskinopeus on saatu pudotettua kävelyvauhtiin. Onneksi minulla oli sentään Stockmannilla mukana oma kestokassi. Ei joudu Hullujen Päivien keltainen muovikassi ainakaan Tyynenmeren kilpikonnan kaulan ympäri.

Sijoittajan vinkkelistä näiden uutisten ensimmäinen seuraus on, että markkinoille on tullut ainakin entistä enemmän ympäristöasioita painottavia rahastoja, hyvä niin. Pienempi hiilijalanjälki ja eettisesti kestävä toiminta saattaa tuoda parempaa tuottoa kuin nämä asiat huomiotta jättävä. Kunhan ei jäätäisi pelkän viherpesun asteelle.

Jos kuitenkin siirtyisin maailman tuskasta mikrotasolle…

Syyskuun loppu meni taas Cannesissa. Kelit suosivat ja koko viikon oli meneillään Les Regates Royales – perinteinen klassisten purjeveneiden kisa. Kisaan osallistui noin 200 toinen toistaan upeampaa jahtia. Iltaisin näille 200 miehistölle oli järjestetty oheisohjelmaa ja kun katsojiakin oli paikalla runsaasti, oli fiilis erinomainen. Osa jahdeista oli pitkälle yli 100 vuotta vanhoja, pieteetillä entisöityjä eikä niiden hintoja uskalla edes arvailla. Veneiden edessä oli laiturilla kunkin veneen historia, eivätkä jahdit – nykyisten omistajien nimistä päätellen – olleet kuitenkaan vieneet omistajiensa viimeisiä euroja. Kerta kaikkiaan upea viikko.

Reissun jälkeen on ollutkin paluu arkeen ja aika synkeään syksyyn. Mökillä on saatu tavarat talviteloilla ja vene telakalle. Muutaman viikonlopun saa vielä varata lehtisirkukseen ja sen jälkeen on mökkeily taas puoleksi vuodeksi ohi.

Kaupungissa katumme on muistuttanut jo useamman kuukauden enemmän juoksuhautaa kuin kulkuväylää. Vastapäinen vanhainkoti asentaa viilennysjärjestelmäksi ns. kaukokylmän ja rakentaa samalla vinttikerroksen esikouluksi. Kadut ja jalkakäytävät on revitty auki ja aamuisin, viimeistään 07:30,  joku rakennusmies käynnistää rälläkän tai kaivinkone aloittaa porauksen. Loppusuora kuitenkin häämöttää ja uskon että viikon sisään urakka on ohi. Niin paljon on joka puolella rakennusprojekteja ja infran parannuksia meneillään, että ei tämä oikein lamalta näytä. Aktiviteetti ei kuitenkaan näy rakennusyhtiöiden kursseissa?

Mitä tässä pörssiturbulenssissa pitäisi tehdä?

En tiedä, eikä varmuudella tiedä kukaan muukaan.

Jos uskot osaavasi ajoittamisen jalon taidon, niin nyt on traiderin unelmapäivät. Kunhan kursseissa on liikettä, on helppo myydä ja ostaa halvemmalla takaisin. Päivänsisäisellä kaupallakin voi tehdä hilloa, the sky is the limit.

Jos vatsahapot nousevat kurkkuun ja yöunet on menetetty, kannattanee miettiä position pienentämistä tai – vipua käyttävien – velkavivun vähentämistä. Ajoittaminen voi tuossa position pienentämisessä olla sekin vaikeaa. Harmittaa ankarasti jos myy juuri ennen 10 %:n nousua ja lukitsee tappion.

Niiden, jotka ovat seuranneet reunasta kursseja ja valmistautuneet sijoittamaan, on nyt helppo pistää käsi alle ja korjata salkkuun osakkeita, joiden kurssipudotusta pitää ylimitoitettuna ja joiden osinkotuotto ylittää vaikkapa 7 %:n tason.

Pitkäaikainen sijoittaja pärjää luultavasti parhaiten, kun ei tee mitään. Antaa kurssien heilua ja uskoo, että pitkällä juoksulla tässä käy niin kuin aina ennenkin. Firmat jatkavat toimintaansa, tuottavat rahaa ja jakavat siitä osan omistajilleen.

Mitä olen tehnyt salkussa viime blogin jälkeen?

  • Rapala. Tätä ole lisännyt muutamaan otteeseen. Josko uusi johto saisi strategian toimimaan ja ikuisen murheenkryynin edes kohtuulliselle tasolle. Ostot tasoilla 3,58 e ja 3,31 e.
  • Uponor. Olen ostanut tätä tulosjulkistuksen jälkeen. Silloin kurssireaktio näytti ylimitoitetulta, mutta halvemmallahan tätä nyt saisi. Kursseihin 11,24 / 11,25 / 10,53 / 10,40.
  • Putsasin salkusta pois muutaman tonnin positiot pienistä jenkkiyrityksistä. Liikaa volaa jopa minun makuuni kun lähtökohtaisesti joka päivä kurssi heilahti noin 5-10 %:a.
  • Raisio. Saa nähdä kuinka syvällä tämä yritys käy. Otettu kuitenkin lisää 2,81 / 2,70 / 2,59. Kummallisen hiljaista on ollut uuden johdon viestintä. Kun lähes kaikki ostettu on karsittu ja kassassa on rahaa, kuvittelin että kasvua haettaisiin myös yritysostolla.
  • Hennes & Mauritz. Kevensin positiota tasolla SEK 171,54.
  • Harvia. Olen pikkuhiljaa lisännyt omistusta tässä yrityksessä. Mielenkiintoinen kotimainen yritys. Ei nyt ihan defensiivinen, mutta kiuasmyynnistä kuitenkin suurin osa on vanhan kiukaan korvaamista uudella. Jos sauna ei toimi, niin kyllä raha uuteen kiukaaseen löytyy. Samalla etsitään kasvua keskiostosta kasvattamalla ja uudella korkeamman hintaluokan mallistolla. Ostot tasoihin 5,50 / 5,33 / 5,35.
  • Nordea. Vaikka position koko alkaa jo hirvittää, otin lisää tasoihin 8,06 / 8,02 / 8,02. Jos nyt ei kaikki maailmankirjat ole sekaisin, niin keväällä korjaan näistä muhkeat osingot.
  • Sijoitusvakuutuksissa vähän liikkeitä. Yksi Orion B:n osto ja myynti alle viikon sisään. Myynti 30,26 e ja osto 29,10. Ei minusta kyllä traideria tule, mutta mukava että joskus onnistu.
  • Syyskuun puolessa välissä kevensin kehittyvien markkinoiden iShares ETF:ää yli puolella. Samoin lokakuun alussa iSharesin osinkoaan kasvattavien jenkkiyhtiöiden ETF:ää noin kolme neljäsosaa. Tuo ehti juosta niin hyvän tuoton, että siirsin saadut rahat Atriaan, Tikkurilaan, Cityconiin ja Uponoriin.

Veikkaan että vakuutusten verokohtelun muutos jättää jotakin ansaintalogiikkaa enää kotimaisten yhtiöiden osinkojen suhteen. Jo aikaisemmin on ollut niin, että vakuutussäästäjä on maksanut ulkomaisista osingoista kovemman kokonaisveron kuin suoraan omistava.

Olen mielessäni lanseerannut uutta mittayksikköä: jamppaa. Tämä on se summa minkä keskivertopalkansaaja saa vuodessa käteen. Riippuen vähän laskutavasta (keskipalkka vai mediaani) puhutaan noin 25 000 eurosta vuosi. Kun nyt salkkuja katselee, niin alkaa olla useampi jamppa tultu alas huipuista. Kyllähän se kirpaisee. Toisaalta ennustettu osinkotuotto on parantunut entisestään ja uskon vakaasti että ennustetuista euroista suurin osa kilahtaa tilille viimeistään ensi keväänä.

Kirjoitin tuossa ylempänä, että paras ratkaisu saattaa olla ettei tee mitään. Ajattelin nyt seurata omaa neuvoani ja lennän huomenna viikoksi Kroatiaan purjehtimaan. Josko aurinkoisiakin päiviä osuisi kohdalle.

Todennäköisyys on ainakin suurempi kuin täällä kotona.

 

 

 

Syyskuu on erityisen vaarallinen kuukausi osakemarkkinoilla

Muut erityisen vaaralliset kuukaudet ovat lokakuu, marraskuu, joulukuu, tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu , kesäkuu, heinäkuu ja elokuu. Vapaasti Mark Twainia lainatakseni.

Tämä tuli mieleeni katsoessani salkun sulamista viimeisten parin viikon aikana. Ennätyksellisen lämmin kesä on antanut muuta tekemistä ja ajateltavaa. Elokuu meni enimmäkseen kuviokellunnan merkeissä – välillä oli pakko paeta hellettä saaristoon ja ainoa sopivan viileä paikka löytyi Itämerestä. Tuli koettua pisin lämmin jakso koskaan: huhtikuu Etelä-Ranskassa oli lämmin, Suomessa toukokuusta oikeastaan viime päiviin on ollut paremmat kelit kuin koskaan.

Meillä oli nuori ranskatar vierailulla kolme viikkoa heinäkuun puolesta välistä. Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa Suomessa. Hän päivitti euforisessa tilassa kovin aktiivisesti sosiaalisen median tilejään ja saattaa hyvinkin olla että ranskalaisten turistien määrä ylittää odotukset ensi kesänä. Toivottavasti eivät pety. Kotimaan matkailua tuli harrastettua ja hänellä on nyt käsitys, että aivan kaikilla suomalaisilla on edustava mökki erinomaisella paikalla meren rannalla. Täällä ovat metsät (ja pakastearkut) pullollaan Ranskassa kalliita herkkuja – erityisesti herkkutatit ja suomalaiset marjat tekivät kauppaansa. Kasvisruokavaihtoehto löytyy joka ravintolasta; erityisen some–levityksen sai härkiksestä tehty pippuripihvi Mathildedalissa. Jos jossakin oli parantamisen varaa, niin siinä että aamulla ei ollut pöydässä tuoretta, edullista ja laadukasta patonkia.

Elokuussa pääsin yhteen välitavoitteeseeni, eli aloin nostamaan varoja ensimmäisestä vapaaehtoisesta eläkevakuutuksestani. Ihan oikeaa rahaa tuonne käyttötilille näytti saapuneen. Otin tuon vakuutuksen 21.12.1990. Muistan vieläkin vakuutusmyyjän hämmästyneen ilmeen kun nuori kaveri saapuu itse ja oma-aloitteisesti ostamaan vakuutusta. Ratkaisu ei ole kaduttanut missään vaiheessa.

Vapaaehtoisten eläkevakuutusten ehtoja on muutettu niin moneen kertaan, että saatiin hyvä systeemi pilattua. Ehkäpä uudesta Osakesäästötilistä saadaan edes jonkinlainen rohkaisu useamman ihmisen omatoimiselle varautumiselle tulevaisuuteen. Ei niillä eläkkeelle pääse, mutta saattaapa toimia vararahastona taloremontissa, autonvaihdossa tai yllättävissä menoissa. Toivottavasti tuote lähtee hyvin liikkeelle vaikka euroraja onkin aika alhaalla.

Markkinoilla on taas nähty monenlaista. Kauppasotaa viritellään milloin missäkin. Pokeri, jossa nokitetaan 250 miljardin tulleilla harva se viikko, ei pääty hyvin. Valkoisessa Talossa onkin kuuleman mukaan virkamiesjoukko, jonka päätehtävä on yrittää jarruttaa Trumpin toilailuja. Suomen huipputapaaminen oli historiallinen: ensimmäistä kertaa suomalaiset pitivät vilpittömästi Venäjän päämiestä parempana kuin Yhdysvaltojen presidenttiä. Jos kehitys jatkuu tällaisena, olemme seuraavaksi varmaan kannustamassa Ruotsin jääkiekon maajoukkuetta loppuotteluissa…

En ole ihan hahmottanut minkä verran näissä liikkeissä on kyse omien etujen lyhytnäköisestä tavoittelusta, minkä verran ymmärtämättömyydestä ja minkä verran siitä, että halutaan siirtää median huomio pois omista ”erheistä”. Joka tapauksessa pörssit seuraavat liikkeitä ja reagoivat niihin, ehkä loivemmin kuin alussa, mutta silti.

Muutenkin on markkinoilla ollut oikeastaan vuoden konsensus siitä, että nousumarkkinat ovat joko loppu tai ainakin lopuillaan. Itsellä viime vuonna hyvin menneet Saksan markkinoille sijoittaneet etf:t ovat tänä vuonna joko polkeneet paikoillaan tai ottaneet takapakkia. Tulosjulkistuksien jälkeen nähtiin välillä yllättävän jyrkkiä liikkeitä. Kun on piirretty tulosennusteita viivoittimella viisi vuotta eteenpäin ja laskettu yrityksen ”arvo” näillä, niin pettymystä yhden kvartaalin luvuissa rangaistaan kovalla kädellä.

Suomessa näkyvät taas monen yhtiön osalla ohuet kaupankäyntivolyymit ja ulkomaisen omistuksen nopeat liikkeet. Lontoossa ei ymmärretä että vähäisen osakevaihdon yrityksen vaikkapa 100 000 kpl osakemyynti rojauttaa ostalaidan tyhjäksi. Aika paljon näkyy kaupankäyntitilastoissa myös robottikauppaa ja perinteistä lyhyeksi myyntiä.

Varainhoitotaloissa on kaivettu taas tutut mantrat esiin. Pitkän nousukauden luonnollinen rekyyli, tekninen korjausliike, voittojen kotiuttaminen, talouden fundamentit ovat kunnossa, kasvu jatkuu edelleen, tunnusluvut kertovat arvostustasojen suhteellisesta edullisuudesta. Ainahan meiltä löytyy myös alternatiiviset sijoitustuotteet. Varmaa on se, ettei heilunta ihan heti lopu.

Noususuhdanteessa on helppo olla pörssisijoittaja. Kun suhdanteen käänne on joko käsillä tai ainakin lähellä, kannattaa miettiä myös riskejä. Kesällä otsikoihin pääsi joku aloittava sijoittaja joka oli järkytyksekseen hävinnyt pörssissä rahaa. En muista oliko kyseessä 50 000 euroa; joka tapauksessa kyseiselle henkilölle suuri summa. Tämä on tietenkin yllätys niille sijoittajille, jotka ovat lukeneet pelkistä onnistumisista. Siitä miten ostamalla Nesteen osaketta moninkertaistin rahani, miten olin mukana Applessa / Amazonissa / Netflixissä juuri oikeaan aikaan. Helppoa kuin heinänteko. Jiihaa!

Oma reilun kolmenkymmenen vuoden kokemukseni on toinen. Tuntuu siltä, että jos ostan jotakin, niin sen hinta putoaa välittömästi. Jos myyn jotakin, sen osakkeen nousu sen kun kiihtyy. Salkun yhtiöillä on ollut tulosvaroituksia, jonkun osakkeen kurssi on puolittunut. Valuuttakurssit lyövät sormille ja osinkojakin on välillä leikattu tai lakattu maksamasta kokonaan. Miten pystyykin valitsemaan hevosista juuri sen nilkun ruunan, joka lisäksi sortuu liioille laukoille?

Jos joku ylläolevista kuvaa omia kokemuksiasi, voin kuitenkin lohduttaa. Pitkällä juoksulla ongelmat tuppaavat ratkeamaan ja salkun rivien väri muuttumaan punaisesta mustaksi. Sijoittaminen on kestävyyslaji: maraton, eikä sadan metrin aidat.

Itse tein aikoinaan valinnan osinkoyhtiöihin panostamisesta. Seuraan enemmän niiden osingonmaksukykyä ja osingon kehittymistä, kuin osakkeen päivittäistä hintaa. Olen pyrkinyt hajauttamaan salkkua – ehkä liikaakin – maantieteellisesti ja eri toimialojen välillä. Yksi nilkku hevonen ei pilaa koko kisaa, kun salkussa on kymmeniä muitakin. Varmin tapa menestyä on riittävä sijoitusaika. Mitä pidempään jaksat odottaa kärsivällisesti, sitä varmemmin korjaat voitot kotiin. Itse en myöskään vivuta salkkua ollenkaan. Vipu kun toimii kumpaankin suuntaan ja saattaa pakottaa salkun realisointiin vääränä ajankohtana. Toki tunnen useampiakin henkilöitä, jotka ovat harjoittaneet velalla sijoittamista menestyksekkäästi.

Treidaamistakin on tullut joskus harjoiteltua. Viiden onnistuneet kaupan ohuet voitot sai monesti nollattua yhdellä kunnon mokalla. Nykyään tyydytänkin pikavoittojen metsästysviettiäni lyömällä mieluummin muutaman kympin Pikapokeriin. Siinäkin häviää useimmiten, mutta summat ovat mitättömiä.

Mitä salkuissa on tehty?

  • Myyty Amer kurssiin 27,03 e. Hyvät voitot kohtuullisen lyhyessä ajassa. Kurssi on nyt 28,49 e. Eli paremman lopputuloksen olisi saanut jos ei olisi tehnyt mitään.
  • Ostettu vakuutussopimuksessa YIT:tä lisää kurssiin 4,86 e. YIT –positioni on jo aika suuri. Nordnetin salkussa tein sillä myös nopean käänteen eli osto 4,97 e ja myynti 5,83 e.
  • Kevennetty Fortumia hintaan 21,27 e.
  • Lisätty Tokmannia hintaan 6,98 e.
  • Kevennetty vakuutussopimuksessa Nokiaa hintaan 5,18 e.
  • Nordnetissä olen ostanut Harviaa. Ajattelin että suomalaiset saunat ja kiukaat eivät ole ensimmäisiä kauppasodan uhreja. Yrityksestä on jäänyt muutenkin hyvä maku suuhun. Tekemisen meininki ja nyt on omavaraisuusastekin kunnossa. Johdolla omaa rahaa pelissä. Pidän myös ajatuksesta että Suomessakin kannattaa vielä valmistaa jotakin.
  • Nordnetissä otin myös hiukan Cityconia. Tätä minulla on todella iso nippu vakuutussopimuksessa, oikeastaan pelkän osingon takia. Nyt lisäosto hintaan 1,74 e. Nyt kun Technopolis lunastetaan pois pörssistä, vähenee taas kiinteistöyhtiöiden määrä.
  • Ruotsalaisista yhtiöistä olen lisännyt edelleen Teliaa. Mielestäni osingonmaksukyky on kunnossa. Toivottavasti kaukaisten markkinoiden mokat saadaan kuopattua, eikä Bonnier –kaupasta tule samanlaista. Ruotsin valtion omistuksella spekuloidaan, saattaa painaa kurssia edelleen. Olen edelleen lisännyt Hennes & Mauritzia. Saa nähdä oikeaako syöksykierre koskaan. Olen itsekin varoitellut putoavista puukoista, monesti sormet verillä.
  • Nordnetissä aloitin myös uuden rivin eli Altian. Tuli oikeastaan mieleen kansanviisaudesta jossa todetaan että jollei sauna, terva ja viina auta, niin tauti on kuolemaksi. Mielenkiintoinen pieni bränditalo Pohjoismaissa ja Baltiassa. Arvostustaso edullinen juomajätteihin verrattuna. Kasvumahdollisuuksia ja osingonmaksukykyä. Enkä usko että Koskenkorvan valmistus kärsii ohrasadon takia. Osaavan oloinen johto.
  • Lisäksi olen ottanut hieman Victoria’s Secret ja Pink –brändit omistavaa L Brands –yhtiötä. Murheet ovat samat kuin H & M :llä. Jakelukanavat muuttuvat, kuluttajien maku muuttuu ja kilpailu on kovaa. Maksaa toistaiseksi hyvää osinkoa.
  • Osa näistä ostoista on rahoitettu luopumalla ruotsalaisesta kiinteistösijoitusyhtiö Klövernistä ja keventämällä Omega Healthcare Investors –positiota. Klövern meni jonkin verran päällekkäin Cityconin kanssa ja kun siinä oli hyvät voitot kasassa, päätin luopua tässä vaiheessa. Sinänsä yhtiö on mielenkiintoinen ja pääomistaja on panostanut jatkuvasti lisää. Omega Healthcare päätti jäädyttää osingon (toki erinomaiselle tasolle) ja kun oikeusjutuille ei näyttänyt tulevan loppua, myin 2/3 osaa pois.
  • Viimeisin liike tuli tehtyä eilen kun otin pikkusiivun Uponoria salkkuun. Saa nähdä kuinka syvälle se vielä nuijitaan. Tulosvaroituksista ei tykätä.

Osinkoja ennustava laskelmani näyttää edelleen erinomaisen hyvältä ja siltä osin Parempi Suunnitelmani tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin. Seuraavaksi muutaman viikon päästä taas Etelä-Ranskaan ja lokakuussa purjehtimaan Kroatiaan.

Toivotan kaikille sijoittajille menestystä sekä pitkäjänteisyyttä ja juuri siinä omassa suunnitelmassa pysymistä. Pitkällä juoksulla asioilla on tapana järjestyä.