Vuoden 2022 tilinpäätös

Jos vuosi 2021 oli taloudessa kaksijakoinen, niin viime vuonna pysyttiin enimmäkseen mollissa.

Keskuspankit aloittivat ennätyksellisen inflaation nujertamisen. Korkoja nostettiin urakalla. Yhdysvaltojen keskuspankki nosti korkoa seitsemän kertaa ja nyt ollaan jo 4,5 prosentissa. Markkinat ovat pikkuhiljaa asennoituneet korkeampien korkojen maailmaan.

Nyt pitäisi keskuspankeilla olla kärsivällisyyttä katsoa pureeko korkotaso inflaatioon ja minkälaisella viiveellä. Huipuista on toki tultu jo alas jonkin verran, mutta tavoiteinflaatioon (reiluun kahteen prosenttiin) on vielä matkaa. Pörssi on yleensä kuunnellut koronnoston ja panikoinut vasta sen jälkeen, kun on saatu lisää ”haukkamaisia” kommentteja Fedin pääjohtajalta.

EKP tekee samoja liikkeitä, mutta hitaammin. Ohjauskorko on nyt kahdessa prosentissa mutta pääjohtaja Lagarde lupasi, että korkoja nostetaan vielä ”merkittävästi” jotta inflaatio taittuu.

Osa poliitikoista ei ymmärrä keskuspankkien toiminnasta vähääkään ja metsästelee ääniä ihmettelemällä eikö keskuspankkeja saada kuriin. Joku on verrannut inflaation nujertamista hammastahnan puristamiseen takaisin tuubiin. Haastava rasti siis. Yleensä tavoitteeseen päästään laman ja työttömyyden kautta. Hintoja ei voida nostaa silloin, kun ostajia ei ole.

Kotitalouksilla on Suomessa velkaa keskimäärin 93 000 euroa. Tuohon voi nyt laskea kolmen prosentin lisäkulun. Päästään 2 790 euroon vuodessa. Lainakanta ei ole tasaisesti jakautunutta, osalle koronnousu ei osu mutta osalle osuu senkin edestä. Toivottavasti ”happotestit” on tehty huolella.

Sähkön hinta on noussut rajusti. Tämä osuu joko heti tai viiveellä meihin jokaiseen. Jos sähkönkulutus (lämmitys muu kuin suora sähkölämmitys) on ollut luokkaa 6 000 kilowattituntia vuodessa, nousee sähkölasku helposti tonnilla vuodessa. Suoran sähkölämmityksen käyttäjä saa useamman tuhannen euron lisälaskun. Työlukuna voisi ajatella noin satasen kulua kuussa.

Nelihenkinen perhe käyttää Turun Yliopiston tutkimuksen mukaan noin 900 euroa kuussa ruokaan. Nyt voidaan arvioida, että elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet yli kymmenen prosenttia, osa tuotteista toki enemmän, jopa 45,8 % (jauhot) tai 33,7 % (kahvi). Varovasti arvioiden tuosta saadaan perheelle satasen lisäkulu per kuukausi. Pitäisi taas saada Harri Holkeri suosittelemaan kansalle silakkaa. Toki senkin hinta on noussut.

Kun luvut laskee yhteen, voi arvioida, että kotitalouden kukkarosta häviää yhteensä noin 400-500 euroa nettorahaa joka kuukausi. Jotta voidaan hoitaa perustarpeet ”niin kuin ennenkin”. Vastaavalla tavalla ovat nousseet kestokulutushyödykkeet, tuontitavarassa maksetaan vielä ”extraa” heikon euron takia. Bensapumpulla ei ole sielläkään hurraamista, vaikka pahimmat litrahinnat ovat jääneet taakse. On varmaa, että kaikki tämä näkyy ostokäyttäytymisessä.

Lukuni ovat toki pelkkiä arvioita. Kuviota sekoittaa vielä se, että osa ihmisistä on ollut tiukoilla jo ennen inflaatiota. Jos mietitään pelkkiä asumistuen saajia, niin näitä talouksia oli Suomessa vuoden 2020 lopussa 402 559 ruokakuntaa. Voisi kuvitella, että kulutuksesta on tällöin kovin vähän tingittävää.

Valtiolta on turha odottaa loputtomasti apua. Nykyhallitus sai otettua lisävelkaa 40 miljardia. Nyt ”piikissä” on 142 miljardia. Jos valtio maksaa velastaan lähitulevaisuudessa vaikka 2,5 % korkoa, niin pelkkiin korkoihin uppoaa 3,5 miljardia. Alijäämäbudjeteista on päästävä eroon.

Tilanne näkyy jo rakentamisen paniikkijarrutuksena. Asuntojen hinnat ovat jopa kiinteistövälittäjien mukaan tulleet alas. Autokauppa hyytyy. Vuokramarkkinoiden tilanne on ”odottava” mutta suunta mieluummin alas kuin ylös.

Jottei sijoittaminenkaan olisi liian helppoa, niin mietittävää löytyy vielä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, valuuttakursseista ja Kiinan räjähdysmäisesti kasvavista koronaluvuista sekä mahdollisista ambitioista Taiwanin suhteen.

Raaka-aineiden ja öljyn hinnat ovat sentään jo lähteneet selvään laskuun. Merirahditkaan eivät enää pyöri taivaissa eikä tuotannon pullonkauloista kirjoiteta päivälehdissä.

Viime vuosi oli omassa salkussa kaksijakoinen.

Sijoittamiseni punaisena lankana on ollut saada aikaan riittävä määrä osinkotuloja kattamaan elämisen kulut. Lähtökohtaisesti vielä riittävällä turvamarginaalilla. Tässä onnistuin: osinkovirta oli kaikkien aikojen paras.

osingot-2022Lataa

Normaaleille arvo-osuustileille tilitetyistä on tässä vähennetty ennakonpidätys. Vakuutussopimuksiin tulleet ovat ilman ennakonpidätystä. Kokonaisuus on karvan yli 190k. Listan merkittävimmistä yhtiöistä ainoastaan Fortum on myyty kokonaan pois.

Onnistuminen osinkopuolella ei muuta sitä tosiasiaa, että viisainta ja kannattavinta olisi ollut myydä kaikki viimeistään joulukuussa -21 ja ostaa takaisin (ehkä) syyskuussa -22.

Tuli elävästi mieleen nuori pörssimeklari, joka finanssikriisin syvimmässä kuopassa nyyhki että ”ensi kerralla minä myyn kaikki, juuri kun ollaan huipulla”. Eipä myynyt tuo kaveri enkä myynyt minäkään – vaikka kauppaa olen käynyt enemmän kuin koskaan. Tällä pingiksellä olen onnistunut saamaan vähän väliä muutaman satasen, osumisprosentti on ollut aika hyvä. Kun kurssit heiluvat, niin saapahan siitä tekemistä vaikkei kokonaistilanne merkittävästi muutukaan.

Salkun tyhjentäminen ei olisi muutenkaan sopinut sijoitussuunnitelmaan. Kokemus on osoittanut, että jos markkinoilta lähtee, niin paluun optimaalinen ajoittaminen on mahdoton tehtävä.

Salkkuni on – tietoisesti – karmeassa Suomi ja Eurooppa -ylipainossa. Jos unohdetaan eläkevakuutuksissa olevat kansainväliset ”korit”, niin Euroopan (mukaan lukien Suomi) paino on yli 90 prosenttia. Oma logiikka on mennyt niin, että kun kulutan euroissa, niin saan tulotkin euroissa. Lisäksi ainakin kuvittelen tuntevani kotimaiset yhtiöt paremmin.

Salkun P/E on 12,25 (vertailuindeksin 16,51) ja P/B on 1,61 (vertailuindeksin 2,77). Suurimmat sijoitukset näkyvät oikeastaan hyvin tuossa osinkotaulukossa.

Joululomalla tuli luettua Charlie Mungerin mietteitä. Tämä Warren Buffetin aisapari kirjoitti, että heillä on sijoituspäätöstä tehdessä perusvastaus ”ei”. Yritys on liian vaikea ymmärtää, liian kallis. Tai sillä on riittämätön ”safety margin”. Tai pysyvä kilpailuetu (vallihauta), puuttuu.

Hyvää sijoituskohdetta eli loistavaa yhtiötä, edulliseen hintaan, he ovat voineet odottaa todella pitkään. Hyvä pokerinpelaajakin saattaa kipata (jättää pelaamatta) suuren määrän käsiä, ennen kuin lyö rahaa pöytään. Yksi sijoitustuttu jutteli aikoinaan samaan tapaan siitä, miten saattaa olla pitkään (jopa vuosia) poissa markkinoilta ennen kuin ”sijoittaa isosti”.

Toinen asia mikä Mungerin tarinassa pisti silmään, oli keskittäminen. Harva sijoittaja jaksaa seurata edes viiden yrityksen liiketoimintaa ja menestystä. Itsellä kymmenen suurinta yritystä muodostavat yli 65 %:a salkusta. Sen jälkeen on vino pino pieniä sijoituksia, joista voisi karsia rivejä pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Aika usein tulee otettua pieni positio jotakin, jotta sen kurssikehitystä olisi helpompi seurata salkkuraporttien kautta.

Viimeisin lisäys on Rivieran sijoittajakerhon vinkki ”Englannin Sammosta” eli Legal & General. Yhtiön luvut menivät hyvin omiin spekseihin ja sitä on tullut ostettua muutamassa erässä. Katsotaan, miten lähtee toimimaan.

Olen yrittänyt hahmottaa ”tiukempien aikojen” mahdollisia menestyjiä:

• Pankit (Nordea, Aktia), hyötyvät nousevista koroista.
• Vakuutusyhtiöiden (Sampo, Legal & General) liiketoiminta on suhteellisen tasaista ja korkeammat korot hyödyttävät sielläkin.
• Halpaketjut (Tokmanni, Puuilo) saattavat menestyä, kun kuluttaja miettii erityisesti hintaa. Tescokin kilpailee hinnalla ”Every Little Helps”.
•  Tuskin kansa alkoholistakaan luovu, joten Anora saa pysyä salkussa. Näillä kursseilla sen ”brändeille” ei ole annettu lähellekään samaa hintalappua kuin ulkomaisille alkoholivalmistajille.
• Paljon morkattu Tieto EVRY pärjäsi viime vuonna itse asiassa paremmin kuin moni muu ja maksaa asiallista osinkoa. Nuori polvi jaksaa aina selittää miksi uudet ja ketterät IT-talot pesevät nämä ”dinosaurukset” mennen tullen. Saattaa olla. En vain oikein jaksa perehtyä kaikkien kilpailevien toimijoiden vahvuuksiin, hyvä että muistan edes osan näiden yritysten nimistä.
• Citycon on toiminut vuodet kassakoneena vaikkei kurssikehitys niin häikäisevää olekaan. Mielenkiintoista nähdä miten saa kiinteistösalkkuaan jalostettua ja millä korolla uusittua lainojaan.
• Perusteollisuuden UPM ja Kemira ovat pärjänneet hyvin. Sellun hinta on ilmeisesti tipahtanut huipuistaan nyt, mutta UPM:llä valmistuu uutta kilpailukykyistä kapasiteettia hyvään aikaan. Energiaomavaraisuudesta ei ole haittaa siitäkään. Kemirakin on saanut tässä syklissä siirrettyä paremmin nousevia kustannuksia asiakkaille.
• Mahdollisena menestyjänä näen myös perintätoimen: olenkin lisännyt pikkuhiljaa Intrumia. Ostojen jälkeen normaali Murphyn laki: toimitusjohtaja vaihtoon, tulosvaroitus ja jonkinlainen hätätilarahoitus käsittämättömällä korolla. En ole siihen velkakirjaan perehtynyt eli saavatko maksettua pois, kun kukkaro kestää.
• Terveydenhuollosta löytyy Terveystaloa (viime vuosi oli surkea), Orionia (loistava) ja spekulaationa Oriolaa. Josko senkin taival kirkastuisi. Tähän sektoriin voisi katsoa taas jonkun tasaisen puurtajan.
• Yhdysvalloista löytyy Omega Healthcare Investors, jota olen taas lisäillyt. Erinomainen osinkotuotto vaikka osingonleikkauksella on peloteltu jo vuosia. Vanhukset eivät lopu palvelutaloista mutta asiakkaan maksukyky voi olla koetuksella. Demografia suosii toimintaa.
• Ahneuksissani otin myös American ostoskeskusten (mall) omistajaa The Necessity Retailia. Osinkotuotto on käsittämätön, luvut surkeat ja hallinnointiyhtiötä vastaan on ostettu kanne. Väittämä on, että yliveloittavat hallinnointipalveluistaan astronomisesti. Jos tuohon tulee muutos, niin omistajan tilanteen pitäisi parantua. Saattaa toki lento loppuakin. Tähän asti ovat osingot tippuneet tilille.

Muistutan taas, että kerron mitä olen itse tehnyt enkä anna sijoitussuosituksia kenellekään.

Kirjanpitäjäni lohdutti joskus 90-luvun kurssimyllerryksessä että ”älä huoli, pitkällä tähtäimellä osakkeiden kurssit tuppaavat nousemaan”. Luulen että tänäkin vuonna moni tekee hyviä ostoksia siihen kuuluisaan ”pitkään salkkuun”.

Joskus olen tehnyt mielestäni erinomaisten yritysten kanssa niin, että olen asettanut naurettavan alhaisen tarjouksen markkinoille. Muutaman kerran kauppa on kolahtanut kotiin, varsinkin jos isot ulkolaiset myyjät ovat painaneet myyntinappia ”päivän hintaan” – katsomatta kuinka pienellä volyymillä kauppaa käydään. Pilkkiminen voi olla harrastus muuallakin kuin meren jäällä.

Vuoden aikana toteutui myös de facto Pyynikki Brewing Companyn nurinmeno. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että listaamattomissa yrityksissä on aivan omat murheensa. Tuon panimon meno oli pitkään sellaista, että ihmettelin ettei erikoistilintarkastuksessa löytynyt mitään, minkä olisi voinut viedä oikeuteen koeponnistettavaksi. Varsinaiset viralliset laput saadaan varmaan tänä vuonna, jolloin pääsee vähentämään tappion verotuksessa. Bloggaaja Laimea Silli totesi, että sai sentään nautittua vuosien varrella panimon tuotteita. Itsellä jäi sekin tekemättä.

Tässä kuussa on tarkoitus saada naputeltua viime vuoden kirjanpidon liput ja laput kuntoon. Viimeistään helmikuun puolessa välissä lähden taas Ranskaan katsomaan olisiko taivas sinisempi ja aurinko useammin esillä.

Pessimisti ei pety.

Siitä huolimatta…tasaisempaa ja nousevaa kurssikehitystä odottaen.

Advertisement

Nickel, nickel

Hoki Cannesin kirpputorin vaatemyyjä, kun esitteli Burberryn trenssiä. Oli näet sekä täysin ehjä, aito että pesty. En ollut aikaisemmin kuullut hokemaa, mutta ymmärsin heti, että kovin on erinomainen tuote. Sanonta tulee 1800 -luvun sotilaiden termistöstä. Kanuunoita kun kiillotettiin niin, että kiilsivät kuin niklatut. Onneksi takin koko oli väärä, joten saatoin poistua paikalta myyjää loukkaamatta.

Täällä avattiin lauantaina joulukylä ja joulumarkkinat. Palmuissa on taas jouluvalot ja ranskalaisen mielikuvan mukaisia poroja ja tonttuja on askarreltu joka nurkkaan. Joulukylässä myydään jonkin verran pikkutavaraakin mutta pääpaino on tietysti kaikella minkä voi syödä tai juoda. Suloisessa sovussa ovat Sveitsin, Saksan, Italian ja Senegalin herkut. Omaa keittiötä edustavat parhaiten useammat samppanjabaarit ja tuoreet osterit.

Alsacen keittiö yllätti tarjouksella, jossa 12 eurolla olisi saanut hapankaalia, kolme makkaraa, siankylkeä ja lasin samppanjaa. Itse otimme raclettea leivän ja perunan kera sekä saksalaisesta mökistä kunnon wurstin suoraan hiiligrillistä. Taisi olla ensimmäinen makkara kahteen kuukauteen. Päälle kupillinen italialaista kuumaa kaakaota, joka muistuttaa sulatettua Fazerin sinistä.

Jouluvalot palmuissa

Yöt alkavat pikkuhiljaa kylmetä ja ihan joka päivä ei ole paistanut aurinkokaan. Asunnolla tulee napsautettua ilmalämpöpumppu päälle illalla. Testasin eri lämmityksiä viime talvena ja lattialämmitys oli silloin reilut kaksi kertaa kalliimpi kuin tämä ”reverse aircon”. Ihan hyvä että tuli hankittua tällainen versio, kun valitsin ilmastointilaitteet.

Enimmäkseen on kuitenkin saanut nauttia päivällä sinisestä taivaasta, auringon paisteesta ja lounaista ulkoterasseilla. Kaverit Suomessa ovat kehottaneet asennoitumaan erilaisiin keleihin, kun palaan.

Churroja ja räiskäleitä

Sijoituksissa on ollut selkeää toipumista. Viime kuussa taidettiin nousta reilut viisi prosenttia. En ole kyllä vielä ihan vakuuttunut, että kaikki on nickel, nickel.

Ukraina on ottanut takaisin omia alueitaan ja siellä on selvästi asennoiduttu siihen, että Venäjä saa vielä muistaa retkensä. Omista tappioista ei ole annettu tarkkoja lukuja, mutta niidenkin täytyy olla suuria. Itänaapurimme on keskittynyt siviilikohteiden pommittamiseen. Ukrainan mukaan Venäjä on iskenyt 32 000 siviilikohteeseen ja 700:aan kriittisen infrastruktuurin kohteeseen. Kun tähän lisätään kidutukset, siviilien murhat, lasten ja nuorten pakkosiirto Venäjälle, niin eiköhän kuvio ala olla selvä. Jos näistä ei joskus seuraa uusi Nurnbergin oikeudenkäynti, niin voi vain ihmetellä.

Painoin taas pankkisiirtonappia, tällä kertaa Unicefin Ukraina -keräykselle.

Kiinassa ollaan kurkkua myöten täynnä koronarajoituksia ja siellä nähdään harvinaista protestointia. Valtio toki sensuroi kaiken uutisoinnin. Iranissa on liikehdintää, joka voi johtaa yllätyksiin. Onkohan niin, että useampaa totalitaarista valtiota odottaa suurempi muutos?

Ranskalaista perinneruokaa, tai ainakin melkein.

Sijoituspuolella murehditaan edelleen inflaatiota, nousevia korkoja ja kuluttajien ostovoimaa. Inflaation suunta on jo alaspäin, nyt pitäisi vain olla kärsivällisyyttä pysyä vähemmän radikaaleissa koronnostoissa, ettei koko systeemi kaadu.

Keskustelupalstoilla ensimmäiset asuntosijoittajat ihmettelevät, kun excelin viimeinen ruutu on muuttunut miinusmerkkiseksi. Asuntojen hintakehityksestä kertovat graafit näyttävät reilusti alaspäin, rakentaminen on hiljentynyt ja – ainakin huhujen mukaan – myytävien asuntojen määrä, pääkaupunkiseudullakin, on kasvanut merkittävästi.

En oikein tiedä onko tämä pelkästään huono asia. Kun on seurannut asuntojen hintakehitystä pidemmältä aikaa, niin itsestä tuntuu siltä, että etunojaa on otettu. Ei ihmisen ole tarkoitus käyttää puolta työelämästään siihen, että saa ostettua seinät ympärilleen ja katon päänsä päälle. Ennen vanhaan toki tehtiin niin, että aloitettiin pienestä ja hankittiin isompia asuntoja portaittain.

Ihme ja kumma on kuitenkin se, etteivät kotimaiset rakennusliikkeet ole tehneet sen kummempia tuloksia, hyvänäkään aikana. Aina on joku syy, miksi ei. Tai alaskirjausta jossakin. Onneksi rakennusmateriaalien hinnat ovat menossa kovaa vauhtia alaspäin, joten ehkä sinnekin vielä aurinko paistaa.

Joka tapauksessa vuokraisännän laskelmiin saa korjata sekä selkeästi korkeamman lainakoron että korkeamman hoitovastikkeen. Vuokramarkkinoille tulee taas imua vasta sitä kautta, kun ihmiset joutuvat luopumaan omistusasunnostaan. Ja omasta asunnosta suomalainen pitää yleensä sitkeästi kiinni.

Itselle on jo nyt varmaa, että vuodesta tuli ennätysosinkojen vuosi. Noteeratuista osakkeista on saatu 177 000 euroa ja listaamattomista 2 200 euroa. Ennen vuodenvaihdetta ehtii vielä saada muutaman yrityksen tilitykset, arviolta 10 000 euroa. Ensi vuosi onkin sitten mielenkiintoinen. Oman salkun osakkeet maksavat luultavasti kaikki osinkoa, mutteivat välttämättä yhtä paljon kuin tänä vuonna. Saattaa siellä toki olla joku parantajakin joukossa.

Veikkaankin että vuosikertomuksissa viitataan usein ”puutteelliseen näkyvyyteen” eikä anneta kovin tarkkaa tulosohjeistusta. Eiköhän tässä saada Suomeen vielä lakkokevätkin, kun ammattiliittojen avaus 8,5 prosentin palkankorotuksista kuulostaa ”hivenen” epärealistiselta.

Markkinoilla tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Valtio näytti, ettei pienomistajien kukkarolla käynti aiheuta minkäänlaisia tunnontuskia. Solidiumille pedattiin Fortumin ilmaisanti. Ei auttanut piensijoittajien (ja muutaman isommankin) maraton ylimääräisessä yhtiökokouksessa eikä Ilmarisen tarjous edullisemmasta rahoituspaketista. Saatettiin tehdä yhtiölle karhunpalvelus pidemmällä tähtäimellä.

Itsestä tuntuu, että kun ”käsilaukkudelegaatio” vedettiin Saksassa kölin alta, niin jotakin piti keksiä. Otetaan kipurahat kotimaisilta omistajilta.

Caverionista tehtiin lunastustarjous, johon voi olla tyytyväinen ainoastaan viime aikoina omistajaksi ryhtynyt. Ostotarjouksen teki pääomasijoittaja ja nykyisistä omistajista Herlinin ja Ehnrothien suvut. Hallitus, joka tehtäviensä mukaan edustaa kaikkia osakkeenomistajia, suosittelee yksimielisesti tarjouksen hyväksymistä. Itse jäin miettimään miksi Herlinit ja Ehnrothit kuitenkin päättävät jäädä kelkan kyytiin? Jos he jäävät, kannattaisiko sijoittaja virtasenkin jäädä?

Harvian toimitusjohtaja Tapio Pajuharju irtisanoutui ja siirtyy Kamuxin toimitusjohtajaksi. Itseä tämä jäi harmittamaan, sillä Pajuharju on tehnyt esimerkillistä työtä Harvian palveluksessa. Toisaalta, ei ihmisiä raudoilla voi yritykseen sitoa. Toivoa sopii, että Harvian peräsimeen löytyy yhtä hyvä henkilö.

Rapalassa muutosprojektia vetänyt toimitusjohtaja Cederström-Warchalowski sai lähteä ja hallituksen puheenjohtaja siirtyy taas väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi. Liikkeen syyt selviävät varmaan myöhemmin.

Intrumin toimitusjohtaja Anders Engdahl sai lähteä ja uutisointi oli normaali ”hyvässä yhteisymmärryksessä ja kiittäen”. Tämän jälkeen on tehty alaskirjauksia miljardeilla kruunuilla Italian ”joint-venture” perintähankkeessa. Viimeisimmät viime perjantaina 4,3 miljardia kruunua. Uusi toimitusjohtaja Andres Rubio yritti selittää parhaan kykynsä mukaan alaskirjausta tänään. Jos häneen uskoo, niin uusia alaskirjauksia ei tästä projektista voi tulla, vaan kaikki mitä saadaan perittyä, on enemmän tai vähemmän puhdasta voittoa.

Olen kasvattanut pikkuhiljaa Intrumin siivua salkussa ja jos lukuihin voi luottaa, yritys on varsin maltillisesti hinnoiteltu. Ensi vuonna ollaan taas viisaampia tämän kanssa. Jo nyt on selvää, että perintään menevien laskujen määrä kasvaa Euroopassa. Siellä on jo nyt ensimmäiset sähkölaskujen niput työn alla ja luulen että asuntolainoissakin tullaan näkemään liikettä.

Jokainen voi sitten miettiä minkälaista liiketoimintaa perintä on. Itse uskon että Intrum on paremmasta päästä enkä oikein näe sellaistakaan ratkaisua missä jokainen maksaisi laskunsa vain ja ainoastaan jos huvittaa.

Jo ennestään defensiivinen ”arvosijoittajan” salkkuni jatkaa entiseen tyyliin. Kasvuyrityksiä on vähän ja teknologiaa vielä vähemmän. Euroopassa ja Suomessa törkeä ylipaino. Yhdysvalloistakin lähinnä korkean osinkotuoton papereita. Pörssilasku on osunut näihin hieman vähemmän mutta nousussa saa taas katsella, kun raketit ampuvat ohi.

Oma olettamus on, että kun rahaa on vähemmän, niin halvemmat kauppaketjut (Tokmanni / Puuilo) pärjäävät. Telekommunikaatiosta (Telia/Telefonica) ei säästellä. Perintäbusiness (Intrum) kasvaa ja pankit (Nordea / Aktia) tekevät tulosta korkeampien korkojen maailmassa. Vakuutusbusiness (Sampo) pärjää ehkä entistäkin paremmin. Nettikaupan vaihtoehdoksi saattaa nousta matka paikalliseen kauppakeskukseen (Citycon). Isäntä miesparkkiin ja emäntä rentoutumaan. Ensi vuonna näkee taas missä kaikessa olin väärässä. Suluissa omat valinnat näillä sektoreilla.

Tällä reissulla on tullut oltua enemmän yhteydessä täällä asuviin suomalaisiin. Harva se viikko on vaihdettu kuulumisia ja nautittu ”after work” -lasilliset paikallisessa ravintolassa. Taustoja tänne päätymiseen ja syitä täällä pysymiseen on laidasta laitaan. Aika usein mainitaan kuitenkin aurinko, sää ja ranskalainen elämäntyyli. Pipoakin kannattaa löysätä, jos kaikki ei mene niin kuin Strömsössä.

Aina ahkerat kalastajat ovat paikalla. Saalista en ole kyllä nähnyt.

Pääsin tutustumaan myös paikalliseen sijoituskerhoon ja nautimme mainion lounaan Juan les Pins :issä. He kertoivat kerhon taustoista ja tavoitteesta nauttia erittäin pitkä lounas Monte Carlon kalleimmassa ravintolassa sijoituksilla tehtävillä voitoilla. Ihan vielä ei oltu päästy tavoitteeseen mutta sijoitusmatka on kuulemma ollut erittäin hauska ja mielenkiintoinen.

Glögitorni toimii majakkana.

Viikonloppuna järjestämme pikkujoulut suomalaisille paikallisessa ravintolassa. Ilmoittautuneiden määrä yllätti odotukset ja uskon että tulossa on onnistunut ilta. Itselle ainakin on ensimmäinen kerta, kun joulumenyyssä on sekä tursasta että Iberian porsaanposkea. Eiköhän ilta ole ihan nickel, nickel!

Mukavaa joulunodotusta.

Uhka vai mahdollisuus?

Useampi kuukausi ehti vierähtää edellisen blogin kirjoittamisesta. Pahoitteluni. Jostakin syystä kirjoittaminen onnistuu paremmin täällä Ranskassa. Saavuin tänne Rivieralle reilu viikko sitten ja kelit ovat olleet tutut: aurinko paistaa ja lämpötila pyörii vajaassa 25 asteessa. Viikonloppuna saatiin vihdoin noin 24 tuntia sadetta. Paikallinen luonto otti sen …

Too much Fun

Olen nyt ollut Cannesissa taas reilun kuukauden. Keskilämpötila ajalta menee heittämällä yli 30 asteen. Sadetta on saatu kahtena päivänä hieman ja kerran kunnolla. Paikallisten vuoristojärvien pinnat laskevat huolestuttavasti ja monella alueella on käytössä vedenkäytön rajoitukset. La secheresse eli kuivuus uhkaa monen päivittäistä elämää ja liiketoimintaa.

Joku viisas totesi, että ihminen tottuu uuteen ilmastoon noin kahdessa viikossa. Itseäkin nauratti, kun yhtenä iltana – lämpötilan pudotessa 24 asteeseen – aloin kaivata pitkähihaista paitaa.

Käväisin tälläkin reissulla taas Aix-en-Provencessa ja siellä oli illallakin 37 astetta varjossa. Oma vauhti kannatti sovittaa lämpötilaan.

Aixin lukuisat baarit, ravintolat ja terassit näyttivät vuolevan kultaa, kun ihmiset pitivät huolta nestetasapainosta. Coca Cola, Pepsi, Anheuser-Busch InBev ja Nestle ainakin hyötyvät säätilasta. Osa hotelleista oli myös täynnä – varsinkin amerikkalaiset turistit ovat palanneet. Dollarin kurssi rohkaisee vanhalle mantereelle.

Aix-en-Provence

Jo tänne saapuessa tiesin, että pääsen testaamaan asiointia useamman paikallisen instanssin kanssa. Asioidessa pääsee lähestymään ranskalaisuuden ydintä, jossa ”kyllä” on ”ehkä” – normallement. ”Ei” taas on usein lähtökohta mutta harvoin lopputulos. Hermoja testataan.

Ostin tänne tullessa SFR:ltä laajakaistan, joka on toiminut mainiosti. Pakettiin kuului myös noin 300 TV-kanavaa, joista olemme katsoneet ajoittain ehkä kolmea.

Hinta oli edullinen. Vajaalla 20 eurolla kuussa kaikki herkut ja ilmaiset puhelut. Yritin pitkään sinnitellä täällä ilman ranskalaista puhelinliittymää. Ei onnistu. Jos jonkinlaiset instanssit vaativat puhelinnumeron ja lomake ei huoli muuta kuin paikallisen numeron. Tähän puhelimeen saan joskus viestin saapuvasta paketista. Ainoat puhelut, joita siihen tulee, ovat puhelinyhtiön ”tyytyväisyyskyselyitä”, joissa yrittävät myydä lisää TV -kanavia niiden 300 lisäksi. Olen yrittänyt vastata, että olen erittäin tyytyväinen, jos ette enää soita – huonolla menestyksellä.

Nyt se 20 e kuussa oli hinattu laajakaistan suhteen 41 euroon ja se ilmainen puhelinliittymä 8 euroon (voisi soittaa ja siirtää dataa loputtomasti). Kipukynnys ylittyi.

Lasi roseeta alle ja myymälään.

Kävi tuuri ja väkeä oli vähän. Yleensä siellä on afrikkalaisdelegaatio hoitamassa koko klaanin voimin suvun asioita. Alkuselvittelyn jälkeen löytyi paikalle pelimies, joka ymmärsi, että asiakkaalle pitäisi saada veret seisauttava paketti.

Hän ei saanut sitä myöntää eikä myöskään soittaa itse päämajaan erikoishintojen perään. Mutta kun Ranskassa ollaan, asiakas voisi itse soittaa pääkonttorin asiakaspalveluun ja saada hyvin perustellen ja neuvotellen erikoishinnan. Tämä onnistuu toki vain ranskaksi.

Ehdin jo masentua, kun kaveri yllätti. ”Tykkäätkö huonoa, jos minä olen soittaessa sinä?”

En todellakaan. Ja niin Provencen korostuksella natiiviranskaa puhuva ”Miettunen” soitti erikoishintojen yksikköön.

Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin uudet hinnat olivat tiskissä. 41 euroa putosi 25 euroon ja 8 euroa nollaan. Itselläkin meinasi välillä tulla itku, kun kuuntelin tuon ranskalaisen ”Miettusen” perusteluja ja viittausta perheen ankeaan taloudelliseen tilanteeseen ja vähäiseen datan käyttöön.

En myöskään ole ennen muistanut kiittänyt vastapuolta ”suuresta ammattimaisuudesta ja esimerkillisestä asiakaspalvelusta, jonka varmasti tuon esille asiakastyytyväisyysmittauksessa”. Luulen että sanoi vielä että ”suutelen jalkojanne, madame”. Kuulin varmasti väärin.

Lopputulos 288 euron vuosisäästö. Ja yksi asia pois työlistalta.

Kaupungissa on ollut vilskettä. Koronan hyydyttämä konferenssi- ja tapahtumateollisuus jauhaa täysillä. Hotellit ja ravintolat hierovat käsiään.

Mainonnan ja markkinoinnin Cannes Lions keräsi yli 15 000 osallistujaa. Tapahtuman Main Sponsor oli itselle yllättävä Tik Tok. Tänä vuonna väki olikin aikaisempaa nuorempaa ja teknologian mahdollisuuksista markkinoinnissa oli erityinen paino. Kaikki rannan ravintolat oli varattu yksityistilaisuuksiin, samoin rannan lähellä olevat hotellit ja ravintolat. Rahaa tekivät myös lentoyhtiöt, taksit ja Uber.

Osallistumispakettien hinnat vaihtelivat 3 000 perushinnasta 9 990 euron Platinum VIP pakettiin. Virkistysohjelma oli hinnan mukainen. Oli kuin suomalainen vappu olisi kohdannut Mardi Gras:n. Euroopan parhaat tiskijukat kilpailivat rajuimmasta äänentoistosta rantaravintoloihin rakennetuissa ”yökerhoissa” ja väen kunnosta päätellen tarjoilu oli sekä runsasta että ilmaista.

Tapahtuman loppumisen jälkeisenä aamupäivänä ryhmä nuoria miehiä istui paikallisessa kahvilassa. Yksi totesi, hapuillen lasiaan vapisevin käsin että ”This Conference is too much Fun”.

Taas huomaa, että Pohjoismaissa on alkanut lomakausi. Ruotsalaisia ja norjalaisia näkee usein. Saksalaisia autoja näkyy parkkialueilla. Joka päivä saapuu risteilyaluksia, joista nousee maihin amerikkalaisia, meksikolaisia ja intialaisia. Oikeastaan ainoa ryhmä, jota näkee jonkin verran vähemmän, on venäläiset.

Turisteilla riittää katsottavaa

Kävin eilen vakiparturillani. Siellä laitettiin kahta peroksidiblondia iltakuntoon. Ulkonäkö kertoi heti kansallisuuden, jonka venäjän kieli vahvisti. Hetken mietin, kysynkö mielipidettä Ukrainasta mutta uskon että olisi mennyt hukkaan. Näillä on yleensä enemmän mielipiteitä käsilaukuista. Sanoin parturilleni, että toivottavasti saatte kunnon korvauksen työstänne.

Viime kuukausi on ollut maailmanlopun manaajien kilpajuoksua. Alas mennään eikä loppua näy. Sitten voit lukea seuraavasta kappaleesta onko pohjille vielä matkaa kymmenen vai kolmekymmentä prosenttia. Hyvät uutiset ovat vähissä. Päivän rohkein ennustaja oli JP Morgan, joka maalaili kuvaa 380 taalan öljystä. Ukrainan sota jatkuu vuosia, Eurooppa ei saa energiaa edes rahalla. Korot ovat tapissa ja Etelä-Euroopan pankit kaatuvat veronmaksajien syliin.

Itse uskon, että yritykset tekevät vielä kohtuullista tulosta. Kasvuennusteissa on kuitenkin ilmaa ja analyytikot tulevat näiden suhteen jälkijunassa. Yhtä varmaa on se, että useimmissa osavuosikatsauksissa viitataan tulevaisuuden tavallista suurempaan epävarmuuteen. Tämä taas tarkoittaa sitä, etteivät hyvätkään tulokset välttämättä riitä, kun tulevaisuudesta ei tiedä. Koskapa tietäisi?

Oma salkku on nyt ottanut enemmän osumaa kuin koronakriisissä. Sen menestys ei todellakaan ole ollut ”Too much Fun”. Ennustettu osinkotuotto on toki parempi kuin koskaan, mutta eiköhän osinkoennusteitakin aleta kohta reivata alas.

Jos olisi viisas, niin jättäisi varmaan ainakin osan melkein päivittäisistä ”halvoista ostoista” tekemättä. Vielä viisaampi olisi tietenkin myynyt pari kuukautta sitten ja katselisi nyt kaikessa rauhassa mihin asti markkinat valuvat.

Salkuissa olen tehnyt edelleen myyntejä ja ostoja. Näillä on saanut – useimmiten – pieniä voittoja. Isoa kuvaa ne eivät muuta. Tasan vuoden takaisesta huipusta on lasketeltu 17,3 prosenttia. Tuossa on toki mukana vuoden elinkustannukset.

Suurimmat omistukset suuruusjärjestyksessä:

• Citycon

• Nordea

• Tokmanni

• Anora

• Sampo

• TietoEVRY

• Kemira

• UPM

• Telia

• Fortum

Olen yrittänyt tehdä pienempiä siirtoja ostamalla osakkeita myös muualta kuin Suomesta. Espanjasta on Enagas ja Telefonica. Yhdysvalloista Gilead Sciences, Omega Healthcare, The Necessity Retail ja viimeisimpänä Netflix.

AbbVie ja Kraft Heinz myyty hyvällä voitolla pois. Ruotsista olen ottanut Hennes & Mauritzia sekä Intrumia. Ennestään siellä on Cloettaa, jonka kurssi niiasi kun se kertoi aikeesta rakentaa yksi isompi tehdas Hollantiin ja sulkea kaksi pienempää. Liiketaloudellisesti varmaan järkevää pitkällä tähtäimellä mutta markkinat huolestuivat rahoituksen vaikutuksesta osinkoon. Englannin Tescoa en ole vieläkään myynyt pois, maksaa sentään kohtuullista osinkoa.

Olen pelannut jonkin verran pingistä Konecranesilla ja Uponorilla. Mielestäni kumpikaan ei ole nyt kovin kallis. Salkussa pitkään ollut Orion on pärjännyt hyvin, toivottavasti kehitys pysyy positiivisena.

Koronaromahduksessa uskalsin ennustaa, että joku tekee hyviä ostoksia. Nyt aletaan olla tasoilla, joista voisi ennustaa samalla tavalla. Voi toki olla että ”tällä kertaa on toisin” eli ”This time it’s different”.

Paljon riippuu Ukrainan tilanteesta ja keskuspankkien juoksusta inflaatiota vastaan. Voi olla, että joutuvat vielä jarruttamaan koronnostoja jo ennen kuin ollaan inflaatiotavoitteessa.

Markkinamyllerryksen keskellä ajattelin kuitenkin muistaa välillä nauttia lämpimistä keleistä. Täytyy myös tunnustaa, että täällä saa välillä ihailla maisemiakin. Varsinkin niitä ohikäveleviä. Jostain kumman syystä turisteissa on täällä selvä sukupuolivinouma naisten hyväksi. Vaatetukseen ja rantakuntoon on varmaan panostettu koko talvi. Tai sitten ovat geenit suosineet.

Kesäjalkineet helteeseen

Mukavaa lomaa lukijoille.

Top Gun

Vain 36 vuotta sitten istuin elokuvissa ja näin kuin ”parhaista parhaat” laivaston lentäjät pelastivat maailman. Tai ainakin yhdysvaltalaisen tiedustelualuksen autoritäärisen valtion kynsistä. Tom Cruise teki vaikutuksen moottoripyörällään ja nahkatakillaan, Kelly McGillis hehkui lentäjien kouluttajana ja Maverickin salarakkaana. Berlin teki ”Take My Breath Away” -biisistä maailmanlaajuisen hitin. Veikkaan että moni toiveikas nuorimies on tanssinut illan viimeisiä biisin tahtiin.

Yhdysvaltojen ilmavoimilla oli ollut aikaisemmin rekrytointivaikeuksia, jotka nekin saatiin hoidettua yhdellä elokuvalla. Jokainen halusi olla Top Gun.

Cannesin elokuvajuhlien otsikoiden ykkönen oli tänä vuonna Top Gun: Maverick. Tom Cruisen esiintymistä säestivät Ranskan ilmavoimat ylilennoillaan. Seitsemästä hävittäjästä lähtee komea ääni ja niillä saa maalattua Ranskan värit taivaalle. ”Mariupol 2” elokuvan tuottaja oli kuuleman mukaan joutunut paniikkiin, kun kuuli koneiden äänen. Jatkuvat pommitukset ja ohjusiskut Ukrainassa olivat painuneet syvälle muistiin.

Suomi ja Ruotsi saivat NATO -hakemuksensa liikkeelle. Turkki aloitti iltalypsyn, jossa Suomikin voisi päästä hyväksyttäväksi hakijaksi, kunhan muuttaa lainsäädäntöään ja luovuttaa Turkin terroristeiksi luokittelemat kurdit demokraattisen Turkin oikeusjärjestelmään.

Asennettakin pitäisi muuttaa ja ymmärtää että Turkissa asiat ovat niin kuin pitää, muualla ei niinkään. Minkähän verran Vladimir on maksanut aseveljelleen viivyttelystä? Euroopan Unionin Venäjä -pakotteita kiristettiin. Unkarille annettiin toki poikkeus, koska Orban niin halusi. Saattaa olla, että Unioni hajoaa vielä näihin yksimielisyys -vaatimuksiin. Ei niin pientä päätöstä, etteikö joku maa haluaisi käyttää yksimielisyyttä käsikassarana jonkun muun asian shoppaamiseen.

Pörssissä jatkuu melankolia. Fed alkaa imuroida rahaa markkinoilta ja nostaa korkoa. Inflaatio jyllää kaikkialla eikä öljyn hinnalla ei näytä olevan kattoa. Kiina sulkee kaupungin kerrallaan koronan vastaisessa taistelussa. Kun satamat ja pajat pannaan kiinni, niin toimitusketjut yskivät ympäri maailmaa.

Jos haluaa nähdä asiassa jotakin positiivista, niin kuljetusyrityksissä on tilaisuus tehdä rahaa. Asiakkaita kiinnostaa enemmän saako tavaransa liikkeelle kuin se, että viime vuoden rahtihinnoista pitäisi nipistää taas kymmenen prosenttia. Taala on vahvistunut vauhdilla euroa vastaan. Euroopan Keskuspankki tulee seuraamaan Fedin kiristyspolitiikkaa viiveellä. Sinänsä tervettä kehitystä että päästään irti negatiivisista koroista.

Lensin Suomeen vähän ennen vappua. Vanhustenhuollon toimenpiteet saatiin tehtyä ja omaisuus kiikutettua uuteen hoitopaikkaan. Välivaraston otin Cityvarastolta. Näytti sinänsä täysin automatisoidulta vuokratoiminnalta, jonka käyttöaste oli korkea ja hinnoittelu per neliö myyjän kannalta kohdallaan. Askeettisesta varastosta pystyy ottamaan noin kaksinkertaista neliövuokraa kuin keskustayksiöstä. Vappujuhlatkin saatiin vietettyä ilman maskeja, virkistävä kokemus.

Viime vuonna kotiutin myyntivoittoja niin, että niistä seurasi muhkeat verot. Alkuvuonna näytti siltä, että samalla reseptillä mennään. Taisi olla helmikuussa, kun salkussa alkoi näkyä punaisia rivejä ja tahti on kiihtynyt. Nyt näyttää siltä, että pitää murehtia enemmän siitä, etteivät hyvät, verovähennyskelpoiset, tappiot ehdi vanheta salkussa. Alkuvuonna ehdin myydä Harviaa 60 euron pintaan, joten on siellä vieläkin positiivinen loppusumma 9A -raportissa.

Salkun hinkkausta olen tehnyt niin paljon, etten edes yritä listata ostoja ja myyntejä. Resepti on toiminut suurin piirtein niin, että katson ostoerittäin missä on kalliilla tehtyjä ostoja. Pistän osakkeen seurantaan ja pyrin myymään osan ja ostamaan myöhemmin halvemmalla takaisin. Tai ostan lisää ja myyn myöhemmin kalliimmalla pois. Joskus toki helpommin sanottu kuin tehty.

Mielenkiintoisia kurssitason oikaisuja riittää:

Tokmanni on muuttunut korkeariskiseksi paperiksi, joka tulee ottamaan takkiinsa ostovoiman heikkenemisestä ja nousseista ostohinnoista. Kurssi on tullut alas vuodessa 46 %:a. Piti oikein käydä myymälässä katsomassa ovatko kaikki asiakkaat hävinneet. Eivät olleet, joten ostin lisää. Mikäli osinkotaso pitää, ollaan 7,8 %:n tuotossa.

En tiedä mikä Uponorin hinnan pitäisi olla, mutta nyt sitä saa joka tapauksessa 36 %:a halvemmalla kuin vuosi sitten. Jos Ukrainaa joskus jälleenrakennetaan, niin veikkaan että Uponorin putkiakin tarvitaan.

TietoEvry on pudonnut huipuistaan 56 %:a. Nuoremmat ja tietotekniikan tuntijat muistavat aina kertoa, että yritys ei ole riittävän ketterä eikä oikean kokoinen. Voi olla. Odotettu osinkotuotto on kuitenkin 6 %:n nurkilla, joten pysyy salkussa.

Maataloussektorin ongelmat ja viljan hinnannousu ovat rokottaneet sekä Raisiota että Anoraa. Raisio pisti Venäjällä pillit pussiin ja kalarehuliiketoiminnan myyntiin. Vuoden alusta on tultu alas 41 %:a, viime vuoden osingolla osinkotuotto noin 7 %:a. Toimiva johto on lisännyt omistustaan. Anoralla on vielä säästöjä saatavilla norjalaisen Arcuksen fuusioinnissa. Odotettu osinkotuotto 5,6 %:a. Tampereella myytiin jääkiekkokisoissa oluttuoppi yhdeksän euron pintaan. Eiköhän Koskenkorvan ja Jaloviinankin hinnassa ole joustoa niin että saadaan raaka-aineiden nousu hoidettua.

Fortum on lirissä Venäjän investointien ja Uniperin johdannaiskauppojen kanssa. Nokian Renkaiden menestys ja maine laatuyhtiönä on muisto vain. Ei käy Moision tilanne kateeksi.

Cityconia on tullut tankattua lisää aina välillä. Kun rajoitukset alkavat olla taaksejäänyttä elämää, niin ostoskeskuksiin on ollut tunkua. Yritys on välillä myynyt vanhempaa kiinteistökantaa ja niistä saatujen hintojen mukaan taseessa ei ole kuplia. Osaketta myydään noin puoleen hintaan tasearvoon verrattuna. Osinkotuotto 6,7 %:a ja osinko rapsahtaa tilille neljä kertaa vuodessa.

Muita suurimpia omistuksia ovat edelleen Nordea ja Sampo, jotka kumpikin muistivat omistajaa muhkeilla osingoilla. Kummallakin on meneillään myös omien osakkeiden osto ja mitätöinti eli verovapaa yhtiön varojen siirtäminen omistajille.

Salkkujen arvo on sulanut rankasti viime vuonna saavutetuista huipuista.

Kun sijoitusstrategiana on kuitenkin ollut keskittyminen kestävään osinkovirtaan ja sillä elämiseen, niin tilanne ei ole kovin huolestuttava. Tänä vuonna taitaa tulla kaikkien aikojen muhkein osinkopotti, joka kattaa vaivatta elämisen kulut.

Kesäkuun loppuun mennessä osinkoja on tullut seuraavasti:

Nordea 24 417,37 €

Sampo 15 272,50 €

Tokmanni 15 193,92 €

Anora (ex. Altia) 10 208,25 €

Fortum 7 410,00 €

Citycon 7 237,49 €

Aktia 6 720,00 €

UPM Kymmene 5 034,25 €

Raisio 4 342,45 €

Lassila Tikanoja 3 953,24 €

Orion 3 750,00 €

TietoEVRY 3 698,80 €

Telia 2 905,52 €

Cloetta 2 875,77 €

Kemira 2 675,25 €

Atria 2 674,35 €

Omega Healtcare 2 616,65 €

YIT 2 160,00 €

Nobia 1 508,55 €

Huscompagniet 1 442,00 €

Rapala 1 229,25 €

Aspo 1 150,00 €

Uponor 958,81 €

Tesco 895,57 €

Terveystalo 840,00 €

Oriola 800,00 €

Intrum 652,56 €

Nokian Tyres 560,00 €

Harvia 558,75 €

AbbVie 550,10 €

Metso Outotec 404,43 €

Hennes & Mauritz 310,79 €

Orthex 134,10 €

Necessity Retail 83,58 €

Yhteensä 135 224,30 €

Sain kassavirtaa myös Ranskan asunnosta. Vuokrasin filmijuhlien ajaksi samalle yritykselle, joka on vuokrannut muitakin asuntoja tästä talosta. Vuokrataso on sellainen, että yksillä filmijuhlilla saa saman vuokratuoton kuin saan Turun keskustayksiöstä viidessä kuukaudessa.

Hieman askarrutti oman omaisuuden kohtelu mutta kaikki oli tallella eikä mitään ei oltu rikottu. Siivoamista riitti reilun kolmen tunnin ajaksi. Meille oli jätetty myös pino elintarvikkeita, joissa luki kaikissa eko, bio, loko, vegan tai kehitysmaiden reilu kauppa. Vessapaperikin oli reilua ja ekologista. Muistutti hieman niitä rullia, joita lasten koulun vanhempain yhdistys myi kerätäkseen rahaa. Brigitte Bardot saattaisi todeta ettei jatkoon.

Tiskikone oli ladattu noin 120 %:n täyttöasteella ja loput siirretty tiskipöydälle. Jos olisi ollut nälkä, niin jääkaapissa odotti vegekeitto omassa kattilassaan. Roskat olivat siististi roskapusseissa, mutta viemättä roskiin. Jos olette joskus saapuneet asuntoon, jonka teinit ovat siivonnet ”viimeisen päälle”, niin ymmärrätte logiikan. Ei pysty, ei ehdi ja mutsi hoitaa loput. Tarkoittaa käytännössä sitä, että maksimi kahden vuorokauden sisällä vieraiden poistumisesta pitää tyhjentää jääkaappi, hoitaa tiskit ja viedä roskat.

Ymmärsin entistä paremmin aikaisempaa Ranskan vuokraisäntäämme, kun jätimme aina asunnon taatusti siistimmäksi kuin se oli tullessa. ”Not all people are like you”.

Markkinoiden sahaus jatkuu varmaan kesän yli. Lomakausi yleensä korostaa liikkeitä, kun isommat ostajat ovat lomilla. Jaksan kuitenkin uskoa, että vuoden lopussa ollaan korkeammalla kuin nyt. Olettaen toki, ettei Ukrainan sota laajene entisestään.

Muussa tapauksessa sopii toivoa, että sekä Suomen että NATO:n Top Gunit pitävät ulkopuoliset loitolla Suomen ilmatilasta.

Muistakaa tehdä ostoksia Tokmannilla ja Puuilossa. Käykää Cityconin ostoskeskuksissa ja varmistakaa että lasissa on Anora Groupin tuotteita. Matka- ja muut vakuutukset saa sujuvasti IF:iltä. Harvian saunan lämmitessä, tirisee grillissä Atrian pihvit. Automatkan välipalaksi voi sujuvasti nauttia Elovena -keksejä ja Cloettan tuotteita. Yksityissijoittajan kannattaa suosia ”oman talon” tuotteita.

Lensin sunnuntaina takaisin Ranskaan ja kelit ovat suosineet. Täytyy taas muistaa aurinkovoide. Filmijuhlilla oli ollut enemmän väkeä kuin ehkä koskaan ja turisteja on nytkin kiitettävästi liikkeellä. Ensimmäiset risteilyaluksetkin kelluivat kaupungin edessä. Rannat ja torit ovat niin kuin ennenkin. Ostovoimaa näyttää riittävän ja inflaatio näkyy lähinnä elintarvikkeiden ja ravintoloiden maltillisessa hintojen nostossa.

Mukavaa juhannuksen odotusta.

Njet Harasoo

Juuri kun alkoi näyttää siltä, että maailma on oppinut elämään koronan kanssa, saatiin orastava kolmas maailmansota murheeksi. Helmikuun 24. päivänä Venäjän jo pitkään Ukrainan rajalle keräämät joukot aloittivat ”erikoisoperaationsa”. Venäjällä kun musta muuttuu valkoiseksi, juutalainen natsiksi ja sota erikoisoperaatioksi. Saattaa käydä niin, että Hitler jää toiseksi tässä mielettömyydessä.

Ensimmäistä kertaa aikoihin – tai ehkä koskaan – suurin osa läntisestä maailmasta sai pakkansa jonkinlaiseen kuosiin ja yhtenäiset, mittavat kaupalliset pakotteet käyntiin. Samalla todettiin, että rukous saattaa hyvinkin auttaa, mutta Javelin -ohjuksella tankki pysähtyy varmemmin. Ukrainan urhea vastarinta, yhtenä rintamana, yllätti varmasti hyökkääjän. Kriisissä punnitaan todellinen johtajuus. Sitä on Ukrainasta löytynyt. Tämä presidentti tietää, että joukkoja johdetaan edestä, hevosia ajetaan takaa.

Venäjä on kuitenkin edennyt ja Putin näyttää käyvän useamman rintaman sotaa. Kotimaassa tarkastetaan taas neuvostotyyliin ihmisten kännyköitä ja jos löytyy viesteistä vääriä sanoja, niin ei muuta kuin linnaan. Oligarkit, jotka valittivat, että ovat menettäneet pakotteissa ja takavarikoissa miljardeja, eivät saa sympatiaa vaan palautuksen viralliseen ruotuun. ”Haluatko että sinulle jää vielä yksi miljardi?”. ”Haluatko säilyttää henkesi?”. Hieman oli ilmeisesti sisäinen turvallisuus huolettanut, kun ympärillä olevista ihmisistä on siirretty ”pois pelistä” noin tuhat.

Ukrainassa hakataan nyt maan tasalle kaupunki toisensa jälkeen. Siviileistä piittaamatta, tai niihin jopa keskittyen. Tykistö ja ohjukset jauhavat tasaiseen tahtiin. NATO on valinnut linjan, jossa tuetaan kaiken puolustusmateriaalin antamista Ukrainalle, mutta pysytään itse visusti taistelualueen ulkopuolella. Realismia on kuitenkin sen verran, että omia joukkoja on kasvatettu merkittävästi Ukrainan rajavaltioissa. Oma veikkaus on, että nämäkin pääsevät vielä koulutusta vastaaviin tehtäviin.

Humanitäärinen kriisi on valtava. Jo nyt noin kymmenen miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Ukrainan ulkopuolelle on siirtynyt arviolta useampi miljoona jo nyt ja määrä kasvaa vauhdilla yksi lähtijä per sekunti. Naapurivaltiot ovat nyt äärimmäisessä paineessa pakolaisvirran hoitamiseksi. Kaikki ovat varmaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että tällä kertaa painetta on jaettava kaikille EU:n jäsenmaille.

Suomessa Nato-keskustelu alkaa olla taputeltu. Nyt pitäisi vain päättää miten ja milloin liitytään. Aika hakemuksen jättämisestä hyväksyntään on kriittinen ja odotettavissa on monenlaista murhetta. Meitäkin testataan varmasti monella lailla eikä sotilaallinen yhteenotto ole ollenkaan pois suljettu. Onneksi meillä ei ruusuisimpina aikoina lakkautettu asevelvollisuutta niin kuin länsinaapurissa, vaikka se olisikin ollut kovin trendikästä. Maamiinoillakin voisi olla käyttöä, josko niitä vielä jostakin varastosta löytyisi. Niiden vaihtaminen kissaan oli historiaan jäävä kauppa. Vähään aikaan ei ole kritisoitu hävittäjähankintaakaan, vaikkeivat ne koneet taida tähän leikkiin ehtiä.

Olen vähän itsekkäästi onnitellut itseäni Ranskan asunnon hankinnasta. En nyt heti usko, että Suomen rakennuskanta näyttää vielä Mariopolin vastaavalta. Tänne on kuitenkin pidempi matka ja täältäkin löytyy se kuuluisa punainen nappi. Makron saanee itsensä valituksi uudelleen läpihuutojuttuna. Kukaan ei oikein halua uusia johtajia tähän tilanteeseen. Saa nähdä kyselläänkö vielä Saulia pätkätöihin.

Aurinko paistaa kaikesta huolimatta

Sota on näkynyt täällä uutisissa, niin kuin muuallakin. Paikallinen pormestari on toiminnan mies. Ei ollut montaa päivää kulunut, kun täältä lähti ensimmäinen avustusrekka. Näitä on lähtenyt sen jälkeen suunnilleen rekka per päivä. Vaatteita, lääkkeitä, lasten ruokaa, yöpymistarvikkeita.

Auttamisen halu on aika korkealla. Itsekin olen painanut maksunappia useamman kerran joko Lääkäreille Ilman Rajoja, Unicefille tai Punaiselle Ristille – yleensä sen jälkeen, kun olen nähnyt tovereiden Putin tai Lavrov naaman televisiossa kertomassa ”omaa totuuttaan”. Ystäväpiirissä on niitäkin, jotka lähettävät rahaa suoraan Ukrainan armeijalle.

Paikallisissa kirkoissakin enemmän väkeä kuin yleensä

Tapasin Kosovon sodan aikoihin Rotterdamilaisessa baarissa kauniin nuoren naisen, joka toimi baarimikkona. Harjoitin siinä small talkia ja kyselin mitäpä neiti tekee täällä Hollannissa. ”Teen duunia sillä aikaa, kun ostamme aseita ja lähdemme sitten takaisin tappamaan serbejä”. Keskustelun jälkeen keskityin hiljaisena poikana juomaan Heinekenia hanasta. Ei tullut mieleen oikein sopivaa kommenttia. Täytyy myöntää, en uskonut, että taas Euroopassa soditaan tässä laajuudessa.

Sijoitusrintamalla on ollut mollivoittoista. Kun salkku on lähes sataprosenttisesti osakkeissa ja karmealla Eurooppa -painolla, niin punaista vilkkuu. Nyt tietenkin voi potkia itseään siitä, ettei ostanut niitä kalliita yhdysvaltalaisia suuryhtiöitä. Pinkeillä aurinkolaseilla voi kuitenkin onnitella osinkosijoittajaa siitä, että tänä vuonna taitaa tulla kaikkien aikojen suurin osinkopotti. Toisaalta on ollut pörssipäiviä, kun puolen vuoden osingot ovat ”irronneet” ensimmäisen tunnin aikana. Kaikki on suhteellista.

Olen keskittynyt myymään edes suurimman osan Venäjän suoraan liittyvistä osakkeista. Lisäksi olen hinkannut päiväkauppaa. vaikkei se todellakaan ole mikään mieliharrastus. Kauppoja olen tehnyt noin neljä kertaa normaalia enemmän. Osa kaupoista on jopa onnistunut.

Muutama esimerkki:

TietoEvry. Ostettu 22,42 ja myyty 23,46. Ostettu 24,18 ja myyty 24,68.

Rapala. Ostettu 5,68 ja myyty 6,20.

Nobia. Ostettu 3,60 ja myyty 3,77.

Orion A. Ostettu 39,20 ja myyty 43,25.

Fortum. Ostettu kolmessa salkussa 21,16 ja myyty 21,99.

Lassila & Tikanoja. Ostettu 10,48 ja myyty 10,68.

Kemira. Ostettu 10,60 ja myyty 10,90.

Tokmanni. Ostettu 15,45 ja myyty 15,75. Ostettu 14,80 ja myyty 15,20.

Kraft Heinz. Myyty 35,25 ja ostettu 33,69.

Hyvinä ostoina (toistaiseksi) pidän Nordean lisäämistä 7,97 kurssiin ja Sammon lisäämistä hintaan 35,04. Jälkikäteen näitä olisi pitänyt ottaa paljon enemmän.

Anoraa olen ostanut moneen otteeseen ja saa nähdä osoittautuuko se niin varmaksi paperiksi kuin olen kuvitellut. Murphyn lain mukaan tuotantokustannukset nousevat räjähdysmäisesti ja raittiusaate valtaa Pohjoismaat. Tokmannin painoa on myös kasvatettu. Saa nähdä riittääkö kansalla rahat edes edulliseen.

Suurimmat positiot salkussa Nordea, Citycon, Tokmanni, Anora, Sampo, TietoEvry, Fortum, Aktia, Kemira ja UPM-Kymmene.

Pakenimme talvea tänne Ranskaan helmikuun alussa. Ensimmäisen kuukauden kelit olivat sangen mainiot ja itsestä tuntuu, että kasvojen värikin on kuin kesäisen purjehdusviikon jälkeen. Ruskettunut siis, ei punainen. Viimeisen viikon ajan on ollut viileämpää ja tuullut oikein kunnolla. Saharasta saatiin taas punaista hiekkaa tänne asti. Hämmentävää nähdä aamulla autoja kuin ruosteen peitossa. Loppuviikosta pitäisi taas auringon ottaa vetovastuu ja paikalliset voivat vähentää päivittelyään ”Mon Dieu, kyllä on koleaa”. Lämpötila on kuitenkin ollut päälle 15 asteen oikeastaan koko ajan.

Koronarajoitukset ovat minimissä. Maskia tarvitsee enää joukkoliikenteessä ja sairaaloissa. Kiinteistöalan messut (MIPIM) olivat menestys ja kaupungissa palloili 20 000 pukumiestä. Saattoi toki muutama nainenkin olla joukossa, mutta enimmäkseen tummaa tai tummansinistä pukua ja radikaaleimmilla muu kuin sininen tai valkoinen paita.

Messuilla toisenlaistakin viestintää

Yksi tuttu oli haeskellut majoitusta vähän viime tinkaan: hotelli olisi ollut 1 990 euroa / yö, joten päätyivät ”edulliseen” 3 makuuhuoneen asunnon vuokraukseen. Se maksoi vain 5 950 euroa, sentään viideltä yöltä. Nämä messut ja konferenssit ovat elintärkeitä kaupungille. Seuraava suuri happening on elokuvajuhlat toukokuussa, jolloin hinnat ovat vähintään kiinteistömessujen tasolla ja kaikki silti ”fully booked”.

Ajattelin keskittyä nauttimaan auringosta, ravintoloiden tarjonnasta ja torien sekä kauppahallien väreistä ja tuoksuista. Television uutisointi on masentavaa ja toivoa sopii, että Ukrainaankin saataisiin joku valonpilkahdus, vaikken kovin optimisti olekaan. Ehkä tässä tulee vielä painettua sitä avustusnappia muutaman kerran.

Paikallinen suklaakauppa

Leivän hintaa on nostettu täällä. Aikaisemmin se olisi johtanut välittömästi mielenosoituksiin, mutta nyt ihmiset ymmärtävät, että kymmenen prosentin hinnannousulle on selvä syy. Monenlaisia hinnankorotuksia nähdään vielä. Toivottavasti talouspakotteet purevat Venäjälläkin.

Oma venäjän kielen taito on kovin suppea: tuo Njet Harasoo tuli ensimmäisenä mieleen. Ehkä Ruki Verh! olisi ollut parempi. Tai oikeastaan…

Slava Ukraini!

Vuoden 2021 tilinpäätös

Takana on kovin kaksijakoinen vuosi 2021.

Korona hallitsi sekä otsikoita että normaalia elämää. Matkustaminen vaikeutui, rokotuksia ja todistuksia hankittiin kuin liukuhihnalla. Huomattiin, että meillä on Suomessa monia instansseja, joilla on kovin erilaista viestintää. Hallitus seisoi vielä alkuvuodesta tomerasti televisiokameroiden edessä kertomassa koronastrategiasta. Kirjoitettiin oikein kirja siitä, miten päätettiin voittaa korona.

Testaa, jäljitä, eristä, hoida. Aika nopeasti kansa sai huomata, että ei niihin testeihin noin vain mennä, vaikka haluaisi. Se siitä testaamisesta. Jäljittämiseen kaivattiin terveydenhoitoalan koulutettua väkeä, haastavaan tehtävään. Maallikon on taas vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Koronavilkku lanseerattiin ja sille löytyikin 2,5 miljoonaa käyttäjää. Kun aikansa käytti sovellusta ja huomasi ettei siitä ole juurikaan hyötyä, niin väki veti omat johtopäätöksensä. Joulukuussa käyttäjiä oli enää 1,6 miljoonaa.

Hoitamisesta selvittiin aika hyvin, vaikka harva se viikko ilmoitettiin, ettei hoitokapasiteettia ole, kun tehohoidossa on 50 potilasta. Elämme veitsen terällä. Maallikko taas ihmettelee, minkälainen hoitokapasiteetti meillä oikein on. Pitäisikö sille tehdä jotain?

Eristämisessä on käytetty monia keinoja. Uudenmaan eristys taisi olla rajuin tämän epidemian aikana. Ravintoloita on piinattu niin tehokkaasti, etteivät asiakkaatkaan pysy enää kartalla siitä, milloin saa syödä, milloin juoda ja miksi ei.

Ravintoloiden henkilökunta on vetänyt omat johtopäätöksensä ja moni on hankkiutunut joko pysyvästi kortistoon tai muulle alalle. On vaikea tulla toimeen alalla, jossa työtunnit saatetaan vetää muutaman päivän varoituksella nollaan – määräämättömäksi ajaksi. Hallituspuolueista löytyi kuitenkin väkeä, joka eristyksen sijaan päätti nauttia yökerhossa kylmät Coronat pullosta. ”Muuten hajoaa pää” sanoi pääministerikin.

Joulukuusen voi korvata joulupalmulla.

Ranskassa käytiin aikaisemmin läpi massiivinen liikkumiskieltojen sarja. Asunnostaan sai poistua tunniksi päivässä liikunnan vuoksi. Kaupassa ja apteekissa sai käydä, muttei juuri muualla. Siellä opittiin se, ettei tuolla toiminnalla saa aikaan juurikaan muuta kuin yhteiskunnan ja talouselämän hiljaisen kuoleman.

Nyt on keskitytty rokottamaan niitä, joille rokote kelpaa. Noin 5 miljoonaa rokotevastaista sinnittelee oman katekismuksensa kanssa ja levittää tehokkaasti sanomaa hallitsevan luokan salajuonesta. Muutama päivä sitten Macron erehtyi vastaamaan rokotevastaiselle, joka kysyi koska p*skan kaataminen niskaamme loppuu, että se ei lopu vaan kiihtyy.

Rajoituksilla on tehty ja tehdään rokottamattomien elämä niin vaikeaksi, että vakaumusta todellakin testataan. Ranskassa muuten rokotus järjestyy helposti ja rokottajia löytyy myös apteekeista, jotka ovat siellä ehtymätön luonnonvara. Nyt lyödään tartuntaennätyksiä sellaisella vauhdilla, että jos laumaimmuniteetti on olemassa, niin siihen päädytään aika nopeasti. Toissapäivänä tartuntoja todettiin 332 252 kappaletta.

Cannesin joulukylässä

Olimme Ranskassa pari viikkoa ennen joulua. Elämä oli vielä silloin sangen sujuvaa. Maskien käyttö sisätiloissa on itsestään selvää, siihen on jo tottunut. Ravintoloissa tarkastettiin koronapassit. Aurinko paistoi niin kuin ennenkin ja ravintolat toimivat. Hotellit olivat ottaneet kesästä kaiken irti ja erityisesti ranskalaiset matkailijat olivat saapuneet etelään. Kongresseja ja festivaaleja oli saatu järjestettyä, tiukoin turvatoimin. Joulukyläkin löytyi, jossa paikalliset saivat kokeilla luistelun riemuja. Yksi koju myi myös lapinleukuja, hinnat olivat ehkä tuplat Suomen hintoihin verrattuna. Jouluruokaa löytyi Senegalista, churroja Espanjasta ja – tietenkin – shampanjaa ja ostereita.

Lentomme lähti Vantaalta niin aikaisin, ettei kentällä ollut minkäänlaista ruuhkaa. Finnairin palvelu pelasi viimeisen päälle ja kerrankin tuntui siltä, että business-luokan lipulle sai todellakin vastinetta. Nykyään on helppo arvostaa matkustamon väljyyttä. Paluumatkalla otimme vielä testit ja saimme niistä odotusten mukaiset negatiiviset tulokset.

Hipsterit nauttivat ihan omaa glögiä.

Jos korona on piinannut, niin pörssi on toiminut oikein mukavasti. Ainoana haittapuolena se, että pääomatuloveroja saa maksaa enemmän kuin lääkäri määrää. Laskeskelin myyntivoitot ja tappiot yhteen ja päädyin summaan 260 000 euroa. Siitä 34 prosentin verokannalla laskin valtiolle 88 000 euron osuuden. Hankintameno-olettamalla sain hiukan lievennystä laskelmiin. Maksoin saman tien ennakkoveron täydennyksen ja nyt pitäisi olla sekin asia hoidossa. En yleensä tee näin paljon kauppoja, mutta nyt olen keventänyt sekä Harviaa että Rapalaa, joiden hankintahinta on ollut kovin edullinen.

Osinkojakin sain mukavasti, kun EKP:n osinkostoppi pankeille loppui.

Vuoden 2021 osingot

Nordea	25 896,20 €
Citycon	22 359,38 €
Aktia	12 050,00 €
Tokmanni	11 466,50 €
Fortum	9 624,78 €
Tesco	8 397,45 €
Anora (ex. Altia)	7 502,50 €
Kemira	4 844,44 €
Sampo	4 812,70 €
Telia	4 281,32 €
TietoEVRY	3 838,76 €
UPM Kymmene	3 734,25 €
Lassila Tikanoja	3 404,60 €
Raisio	3 281,69 €
Orion	3 000,00 €
Omega Healthcare	2 998,01 €
YIT	2 730,00 €
Aspo	2 514,82 €
Telefonica	2 467,26 €
Enagas	2 436,48 €
Nokian Tyres	2 406,90 €
Harvia	2 093,45 €
Atria	2 054,25 €
Kraft Heinz	1 656,21 €
Cloetta	1 502,28 €
Alma Media	1 085,25 €
Uponor	1 083,11 €
Oriola	1 050,00 €
iShares Global Infra	914,43 €
AbbVie	883,33 €
GlaxoSmithKline	873,47 €
Bonava	757,23 €
Exel Composites	749,00 €
Terveystalo	746,85 €
iShares US Preferred	739,09 €
Pfizer	692,07 €
Relais Group	558,75 €
Metso Outotec	511,90 €
Nobia	498,64 €
Sanofi	352,80 €
Stora Enso	223,50 €
Bristol Myers	208,42 €
Elekta	150,56 €
iShares Emerging M.	146,32 €
Lundbeck	98,16 €

Yhteensä osinkoja tuli noteeratuista 163 677,11 € mikä taitaa olla kaikkien aikojen ennätys. Lisäksi tuloutuivat korot UPM joukkovelkakirjasta 3 172 euroa ja voitonjako eQ PE -sijoituksesta 4 771 euroa. Eli kaksijakoinen vuosi pähkinänkuoressa: surkeiden koronarajoitusten keskellä erinomaiset pääomatulot.

Olen saanut pidettyä Morningstarin salkkuseurantaa ajan tasalla ja sen mukaan salkkujeni yhdistetty P/E on 15,2 (vertailuindeksi 19,2), P/cashflow 11,3 ja P/B 2,54.

Eurooppa on karmeassa ylipainossa – en ole oikein koskaan onnistunut kehittyvien markkinoiden ajoituksessa ja Yhdysvaltojen erinomaisesti menestyneet markkinat ovat aina tuntuneet hintavilta. Tekno-osakkeita ei ole oikeastaan ollenkaan, muutamaa rahastoa lukuunottamatta. Suurimmat omistukset menevät kokolailla tuon osinkoluettelon mukaan. Poikkeuksen tekee Tesco, jonka osinko oli suurelta osin kertaluontoinen. Salkussa on liiankin kanssa eri yrityksiä, suurimman osuus on 11 % eli hajautusta riittää. Toimialahajautuskin on kunnossa.

Edessä ovat uudet ajat. Oikeastaan kaikki keskuspankit ovat viestineet, että rahan pumppaaminen markkinoille joko loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Fed tulee nostamaan ohjauskorkoa tänä vuonna, oletettavasti ainakin kolme kertaa. EKP tulee viiveellä perässä. Osakkeille tämä tarkoittaa sitä, että pitkälle tulevaisuuteen diskontatut kassavirrat pienenevät (laskennallista korkoa kun on pakko nostaa). Yritysten tase on jatkossa tärkeämpi, lähes nollakorkoista rahoitusta ei ole enää näköpiirissä. Kaavaillaan, että on taas arvo-osakkeiden vuosi. Saa nähdä.

Inflaatio lyö läpi raaka-aineissa ja yritysten oma hinnoitteluvoima mitataan uudelleen. Kuinka nopeasti ja kuinka täysimääräisesti kohonneet kustannukset saadaan tuotteiden ja palveluiden hintoihin? Bränditaloilla tämä on helpompaa kuin halpatuotteilla.

Toisaalta, kuluttajien kukkaroon iskevät jo nyt kohonneet sähkökulut, polttoaineet, lainojen korot ja erilaiset verot. Sitä kautta voi hyvinkin olla, että hintatietoisuus kasvaa, jolloin Tokmannin ja Puuilon tyyppiset kaupat saavat uusia asiakkaita. Korona on kasvattanut nettikauppaa eksponentiaalisesti ja paketit kiertävät pitkin maailmaa. Itsekin olen varmaan tuplannut ostot eri nettikaupoista – on vaikea ostaa jotakin Stockmannilta, kun sama tuote löytyy 80 % halvemmalla muualta.

Syy Suomeen tuloon oli joulunvieton lisäksi vanhustenhuollon haasteet. Olen taas päässyt ihmettelemään sosiaalisektorin toimintaa. Kun itsellä on selkeä näkemys siitä, miten asiat ovat ja miten ne pitäisi hoitaa, on vaikea ymmärtää pallottelua instanssilta toiselle. Nyt on kohta kolme kuukautta suoritettu ”luokittelua” ja saatu aikaan lausunto, joka lähtee seuraavalle instanssille. Siellä menee 2-3 viikkoa ja päätöstä on mahdotonta ennustaa. Jos sieltä saadaan vihreää valoa, niin sitten on taas viranomaisilla 3 kk aikaa järjestellä asioita. Ehkä näissä tapauksissa odotetaan, että aika hoitaa ongelmat sen lopullisen exit:in muodossa. Sääliksi käy vanhukset, joilla ei ole omaisia katsomassa asioiden perään.

Joka tapauksessa seuraavat lentoliput on hankittu ja lähtö on edessä noin kuukauden päästä. Jos kaikki menisi kuin elokuvissa, koronatilanne Ranskassa olisi silloin jo helpottanut. Ja vaikka rajoituksia vielä olisikin, niin aurinko paistaa kuitenkin ja jalkakäytävillä ei taita niskaansa. Finnairilla on kampanja meneillään, taidankin ostaa muutaman seuraavankin reissun valmiiksi.

Pitää Rivierallakin poro löytyä

Moni kokenut sijoittaja seuraa nyt pörssiä entistä valppaammin ja keventää välillä positioita, ”sotakassaa” keräten. Ajatellaan, että kun kurssit jossakin vaiheessa tippuvat, on mukava panna käsi alle ja ostaa suosikkiosakkeita alennetulla hinnalla. Koska ja millä voimalla kurssien oikaisu tulee, on tietenkin se suuri kysymysmerkki. Usein on nähty, että odottajilla pettää hermo ja ostavat myydyt paperit kalliimmalla takaisin.

Ennustaminen on vaikeaa. Sen takia kai Sibeliuskin sanoi vaimolleen ettei ole ennustaja vaan säveltäjä, tämän kysellessä koskahan herra mahtaa palata ravintolasta kotiin.

Nykyisillä rajoituksilla ravintolasta palaamisen aika on helpompi ennustaa.

Vuoden harmain päivä

On huomenna, lupaili juomavalmistaja. Verhot avatessaan voi kerrankin todeta, että mainostaja puhuu asiaa. Saattaa olla jopa oikeassa siinä, että yrityksen tuotteilla voisi lievittää tuskaa. Täytynee kokeilla.

Lähdimme Ranskasta Suomea kohti 19.10. Paluumatkaan oli varattu vajaa viikko. Jälkikäteen voi todeta, että rytmitys, jossa päivittäiset kilometrit pyörivät välillä 400-700 km, oli onnistunut. Jäi vielä aikaa ja energiaa tutustua välietappeihin.

Lyonissa olen käynyt ennenkin ja se on tutustumisen arvoinen paikka. Ranskan toiseksi suurin kaupunki, Côtes du Rhône ja Beaujolais -viinialueiden keskellä. Lyon on ollut Ranskan taloudellinen keskus jo 1400 -luvulla ja kisa Pariisin kanssa jatkuu edelleen, vaikka Pariisi onkin suurempi ja hallinnollinen keskus. Logistisesti kaupunki on mainiossa paikassa ja sen ympärillä onkin paljon kuljetus- ja varastointikeskuksia. Hotellista jäi mieleen autohissi, jolla pääsi alakerran parkkipaikkaan. Kysyivät etukäteen auton mitat ja olivat sitä mieltä, että mahtuu. Mahtuihan se. Peruutin osoitettuun ruutuun ja aavistelin jo silloin, että pois pääsy voi olla haasteellista. Haaste toteutui ja aamulla noin vartin vekslaamisen jälkeen sain auton peruutettua mutkitellen samaan hissiin. Matkaseuralainen väitti, että suomalaiset voimasanat kuuluivat hyvin kadulle asti. Sekin tuli testattua, että hissin seinästä peiliin jäänyt viiru lähtee pois käsidesillä. Illallisen nautimme Chez Grand Mere -ravintolassa, Vanhan kaupungin kellarissa. Hauska paikka, jonka kulkuteistä ja paloturvallisuudesta Suomen viranomaisilla olisi voinut olla eriävä mielipide.

Lyonin muraaleja

Lyonista Luxemburgiin. Maksullinen moottoritie, jonka hinnoittelu piti huolen siitä, että sai ajaa kaikessa rauhassa 130 kilometriä tunnissa sen kummemmin jarruttelematta. Tätä kokemusta tuli Saksassa ikävä. Luxemburgissa yövyimme paremmassa hotellissa, jossa oli Michelin- tähden ravintola. Konsepti oli selvästi suunniteltu parisuhdematkailuun – tai sellaiseen pyrkiville. Ottivat yhteyttä etukäteen ja kysyivät, olisiko tarvetta ruusunterälehdille sängyllä, belgialaisille tryffeleille tai eksoottisille hedelmille. Pettyivät vastaukseen ja ehdottivat että josko kuitenkin 760 euron Dom Perignon -pullo laitettaisiin jäissä pöydälle. Tämäkin tarjous jäi käyttämättä. Huone oli kyllä reissun paras ja se, että auto oli pihalla parkissa melkein ikkunan alla, rauhoitti mieltä.

Chez Grand-Mere Lyon

Viimeinen yö Cannesissa jäi vähän levottomaksi, kun matkaseuralainen herätti aamukahdelta ja sanoi että autoomme murtaudutaan. Oli herännyt siihen, että askeleet kadulla olivat loppuneet juuri meidän kohdallemme. Aivan oikein, siellä oli auton takaluukku auki ja kun seuralainen oli huutanut ikkunasta että ”What the F*** are you doing in our car?” kaveri oli mutissut jotain ja poistunut rauhallisesti paikalta. Olen vakuuttunut, että varas huomautti seuralaiselle, että Ranskassa puhutaan ranskaa. Ja totta onkin, että moinen huutelu englanniksi on sangen kyseenalaista. Autosta ei oltu viety mitään, edes viinilaatikot ja hanhenmaksa eivät olleet kelvanneet. Oliko murtomies ehkä raitis vegaani? Mitään murtojälkiä ei ollut ja epäilen että on käytetty skanneria, joilla saa kuulemma keskuslukitukset auki.

Muutaman sata metriä asunnoltamme sijaitsevan komissariaatin kohdalla tapahtui nyt alkuviikolla puukotus, jossa 37 -vuotias algerialainen koputti poliisiauton ikkunaa. Poliisi avasi ikkunan ja sai välittömästi puukosta kaulaansa. Tämän jälkeen kaveri ehti huitaista kakkoskuskin paikalla ollutta naispoliisia ennen kuin takapenkin nuoret poliisiharjoittelijat ampuivat häntä kolmesti. Kaveri oli vielä todennut puukottaessaan että ”profeetan nimissä”. Tämä, alun perin Italian kautta tullut, pakolainen oli toiminut aikansa putkimiehenä ja päättänyt itsekseen toteuttaa jumalan tahtoa. Luotiliivit pelastivat poliisin. Puukottajakin jäi henkiin, vaikka muutama leikkaus onkin jouduttu tekemään. Taas on rajoilla tulijoita, Suomeenkin. Toivottavasti osaamme kotouttaa paremmin. En nimittäin ole vakuuttunut siitä, että Suomen poliisi olisi saanut alle 10 sekunnissa ammuttua kolme kertaa.

Saksassa osataan leipoa leipää ja sämpylöitä.

Saksassa pysähdyimme vielä opiskelijakaupunki Münsterissä. Polkupyöräkaupunki. Rautatieaseman edessä oli pyöräparkki, jossa pyöriä oli pinottu kahteen kerrokseen. Saksassa kun oltiin, niin Ordnung muss es sein. Seisoimme tumput suorina liikennevaloissa eikä yhtään autoa näkynyt missään. Mutta kun oli punainen valo, niin saksalainen seisoo ja odottaa. Sen verran piti suorittaa sopeutumista Ranskan jälkeen, että useamman kerran piti muistuttaa itselleen, että nyt luterilainen seisoo vain ja odottaa. Ranskassa liikennevaloissa ei olisi seissyt kukaan. Pyöräilijöillä oli omat liikennevalot eikä yhtään ”jalkakäytäväpyöräilijää” näkynyt missään. Liikenteen saa näköjään sujumaan, jos haluaa. Illallinen nuorisomestassa, joka oli täpötäynnä ja jossa musiikin volyymi ohitti teollisuuslaitoksen konesalin. Kaupungista jäi mieleen vanhat rakennukset, opiskelijat, pyörät ja leivät. Mikähän siinä on, että jos haluaa hyvää leipää, täytyy mennä Keski-Eurooppaan? On rapeaa kuorta, siemeniä, pähkinöitä ja tuore, tuoksuva sisus. Ei muovisia ”perhesämpyläpakkauksia” tarjoushintaan.

Fillariparkki Münsterin rautatieasemalla

Loppumatka meni lautalla Travemunde – Malmö ja ajelulla Ruotsin läpi. Sen siirtymän paras kokemus oli ”vaatimaton” lounas Löfstadin linnassa. Pysähtymisen arvoinen paikka.

Så skall man luncha. Löfstad Slott.

Olen nyt ollut Suomessa kolmisen viikkoa ja täytyy tunnustaa, että paluu Ranskaan tuntuisi hyvältä ajatukselta. Ensin pitäisi vain saada hoidettua vanhustenhoidon haasteet. Epäilen että elämme myös hyvinvointivaltion suhteen kuplassa. Monenlaista kuvittelemme saavamme mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää. Katsomalla nuoren Jack Nicholsonin tähdittämän elokuvan ”Yksi lensi yli käenpesän” saa aavistuksen siitä miltä kultaisen vanhuuden asuinpaikat näyttävät, kun omat voimat ja kyvyt ehtyvät. Hoitotestamentti kannattaa tehdä. Hinnoittelu yksityisellä puolella taas on sellainen, että ehkä promille suomalaisista eläkeläisistä pystyy sen maksamaan itse.

Terveystalolta, Mehiläiseltä ja Pihlajalinnalta eivät työt lopu, maksajista vain saattaa tulla pulaa. Se, että joku luulee ratkaisun olevan hallituksen Sote-uudistus, kertoo hyvästä mielikuvituksesta. Tietenkin tavoitteena voi olla se, että kaikilla on asiat yhtä huonosti.

Pörssissä yritettiin ottaa luulot pois lokakuussa. Aika hyvin ovat hetekan jouset kuitenkin kestäneet. Inflaatiota ei kiistä enää kukaan. Korkealla mennään ja kun tavarasta on monesti pulaa, on helppo nostaa hintoja. Nyt mantra menee niin, että kyseessä on tilapäinen, poikkeuksellisista olosuhteista johtuva, inflaatiopiikki, joka tasoittuu viimeistään 2022. Korot nousevat hyvin hitaasti Fedin lopetellessa tukiostojaan. Asuntovelallinen voi hengittää helpottuneena vielä pitkään. Normaalit kuluttajat näkevät hinnannousun erityisesti bensapumpulla, jossa on menty yli 2 euron. Luxemburgissa hinta oli muuten 1,47 e/l (menomatkalla 1,37 e/l). Vihreät ovat luvanneet että tämä on vasta alkua.

Mielenkiintoinen pörssivuosi. Yleensä yritän olla kohtuullisen passiivinen osinkosijoittaja, mutta tänä vuonna on tullut väkisinkin kirnuttua salkkua. Tuloksena yli 250 000 euron myyntivoitot/myyntitappiot -netto. Positiivinen ongelma sanoisi joku. Kun osinkotulot ovat karvan yli 160 000 euroa, niin tästähän voisi vetää johtopäätöksen, ettei tuo osakkeiden osto- ja myyntitoiminta niin hölmöä olekaan. Osinkotuloista erityiskiitos Nordealle. Onneksi on vielä muistissa ajat, jolloin tähtitreidaajan tulokset tuppasivat menemään miinukselle.

Kaava meni niin, että tuli useita onnistuneita kauppoja, joista saatiin pienempiä voittoja. Sitten iso munaus, joka nollasi voitot tehokkaasti. Eli eiköhän tässä pysytä vanhassa suunnitelmassa: hajautettuun salkkuun hyviä osingonmaksajia, eri toimialoilta, eri maista. Mukavinta olisi ostaa hyviä yhtiöitä kohtuulliseen hintaan ja kun kurssit heiluvat, tähän on ajoittain myös mahdollisuuksia. Ja olisi toki hienoa jos osinkovirta olisi kasvavaa.

Alkuviikosta saatiin energiaa Start Up -yrittäjille. Wolt myytiin osakevaihdolla Yhdysvaltoihin tähtitieteelliseen 7 miljardin hintaan. Siinä ehti ministeritkin jo innostua ja kehua kuinka tähän päästiin yhdessä ja nimenomaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Pääomaa oli toki tullut otettua hieman Ruotsistakin. Onnittelut myyjille! Vielä harras toive siitä, että numerot muuttuvat jossakin vaiheessa myös oikeaksi rahaksi. Ihannetapauksessa ostajan osakekurssi nousee edelleen ja myyjät saattavat alkaa suunnitella rakettia Marsiin, niin kuin noilla summilla on tapana.

Sinänsä jos katsoisi asiaa kyynisesti, niin kyseessä on järjestelmä, jossa voit ottaa ravintolayrittäjältä jopa 25-30 %:a myyntitulosta ja käytät työvoimaa, jolla on omat työvälineet, vastuu kaikesta ja vaatimaton palkkaus. Ja hyvin vähän tai ei ollenkaan oikeuksia. Sisiliassa syntyi aikoinaan saman tyyppinen konsepti, sekin kansainvälistyi.

Tämän konseptin kysyntä perustuu ihmisten laiskuuteen ja saamattomuuteen. Kun ei kerta kaikkiaan jaksa mennä ravintolaan syömään eikä mutsikaan laita safkaa. Ei jaksa edes seistä sähkökäyttöisen laudan päällä, joka veisi ravintolaan, ei kato nappaa. Olisi myös kiva napostella irtokarkkeja ja katsoa Netflixiä, luuri siis käteen. Wolt. Foodora. Uber Eats. Oma kokemuksemme Woltista rajoittuu siihen, että naapureille kantavat milloin minkäkin näköiset kuskit ruskeita kasseja. Me taas vaihdamme ovikoodeja ja pyyhimme rappukäytävän kaiteita käsidesillä.

Ei ihme, että turkulaisen kuuluisan pizzayrittäjän pizza taksi -konsepti epäonnistui. Hän reagoi markkinan paineeseen niin että ”Soita meille ja tilaa pizza. Me tilaamme sinun pizzallesi tavallisen taksin. Taksin maksat erikseen.”. Ei oltu ihan ajanhermolla. Eikä ollut edes Uberiä.

Alustatalous, peliteollisuus ja näiden arvostustasot eivät aina aukea maallikoille. Pankinjohtajan Excelissä pitkään tappiota tuottaneen ja korviaan myöten veloissa olevan yrityksen hinta ei ole 7 miljardia, vaikka käyttäisi mitä kasvuprosenttia tai diskonttokorkoa. Logiikka menee kuitenkin niin, että Growth is King ja jos/kun pääset oman sektorisi Googleksi, niin taivas on rajana – tai oikeastaan – mitään rajaa ei ole. Ostajan kurssi taas nousee, kun näyttää maagista kasvua käyttäjissä ja kansainvälistä kasvua. To the Moon.

Niille, jotka nyt miettivät miksei itse ollut moisessa mukana, voin lohduttaa, että alustatalouden (ja monen muun ”trendin”) start up -yrityksiä nousee kuin sieniä sateella. Rahaa kerätään tälläkin hetkellä ja moni yrittäjä on päättänyt olla uusi Richard Branson tai Elon Musk. Kylmä fakta on se, että ylivoimaisesti suurin osa ajaa seinään ja sekä yrittäjä että rahoittajat nuolevat haavansa. Sitten vain leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Siksi on erinomaista, että joku välillä onnistuu ja vielä tässä mittakaavassa.

Itse olen ollut useammassa hankkeessa mukana ja muutamassa mukana edelleen. ”Lottopapereita” sanoi yksi sijoittaja. Totta. Toisaalta, jos aihe kiinnostaa, niin ainahan muutaman ruudukon vai panna vetämään. Nytkin matkailu- ja elämysalantoimija Doerz kerää rahaa. Olen siitä merkinnyt muutaman osakkeen jo aikaisemmilla kierroksilla. En todellakaan odota investoinnilta mitään. Välillä on kuitenkin mukava katsoa, kun toisessa todellisuudessa elävät painavat hullun lailla hommia. Ja kukapa tietää, josko tulevaisuudessakin taas joku onnistuu.

Salkkuliikkeet:

OSTOT

• Metso Outotec 7,88 8,07 8,39 8,33 8,42
• Exel Composites 7,60 7,60 7,24 7,32
• Omega Healthcare 25,30 25,75 25,11
• Enagas 19,42
• Citycon 6,95 7,04
• Telia 3,52  
• Uponor 20,56 20,20 19,45
• Nobia 5,31 5,51
• Tokmanni 19,68 20,48
• Sampo 44,87
• Terveystalo 11,27

MYYNNIT

• Nobia 5,64 5,52 5,63 5,65 5,49
• Telia 3,42 3,41
• Metso Outotec 9,58  

Ruotsalaisen keittiövalmistaja Nobian kanssa olen pelannut pingistä. Kurssi on heilunut sen verran että välillä myyntiin ja välillä ostoon. Pitkällä tähtäimellä saattaa olla hyvä sijoitus mutta nyt on heilunut melkein joka päivä +- 2,5 %.

Sampo alkaa olla hinnoissaan mutta otin hiukan lisää.

Exel Composites sai aikaan hyvän liikevaihdon kasvun. Vaikeudet Yhdysvalloissa ja nousevat raaka-aine ja logistiikkakulut rokottivat tulosta. Firmassa on tekemisen meininki.

Harvian suhteen minulla oli jo 60,00 euron myyntitoimari valmiina mutta en painanut enteriä koska veroja olisi tullut taas rajusti lisää. Nyt sitten odotellaan mihin kurssi päätyy jatkossa. Firma kasvaa edelleen loistavasti ja ennen kaikkea kannattavasti mutta eipä tuo kovin halvalta juuri nyt näytä. Jatkossa tilanne voi toki olla toinen.

Metso Outotec hyötynee raaka-aineiden hinnannoususta ja kasvavasta talouden toimeliaisuudesta. Otin välillä vähän voittoja sisään myymällä pienen siivun.

Citycon ja Omega Healthcare kumpikin ainoastaan osinkovirran takia salkussa. Josko osinkovirta kattaisi mahdolliset kurssilaskut.

Uponor… Raaka-aineet rokottavat, megatrendit suosivat. Tähän asti on pärjännyt hyvin aika pirstaleisella markkinalla.

Tokmannin suhteen iski ahneus ja otin lisää. Osinkopaperi, jonka kurssikehitys on ollut komeaa. Business on helppo ymmärtää. Toivottavasti joulusesonki menee mukavasti ja myytävää tavaraa riittää. Olivat reagoineet ajoissa logistiikkahaasteisiin.

Enagas on espanjalainen kaasun siirtämiseen ja varastointiin keskittyvä yritys. Kun Espanjassa on asetettu rajoja rahan tekemiselle, ovat laajentuneet kansainvälisesti ja – ainakin siltä näyttää – kannattavasti.

Vuodenvaihde lähestyy. Aika monessa salkussa tehdään varmaan vuosisiivousta ja nyt pitäisi sitten arvata vaikuttaako tämä kursseihin. Pienivaihtoisissa yrityksissä saattaa tulla lisää hintaheiluntaa ja silloin voi laittaa käden alle, mikäli likviidiä riittää. Mielelläni myisin itsekin jotakin tappiolla mutta punaiset rivit ovat aika vähissä. Tälle on muuten oikein termi ammattipiireissä: Harvesting Losses. Tappioiden sadonkorjuu.

Inflaatiota kannattaa seurata ja Fedin kommentteja niin kuin aina. Oman osansa soppaan tuovat geopoliittiset jännitteet. Euroopan Unionia viedään välillä – maallikon mielestä – kuin markan rahaa. Toivottavasti löydämme lääkkeet hybridisotaan ennen kuin siitäkin tulee pandemia. Eikä koronakaan näytä olevan taltutettu. Vielä saa koronapassin leimata useamman kerran ennen kuin rajat ovat ihan oikeasti auki.

Olen nyt sitten oikein virallisesti ranskalainen veronmaksaja. Toki vain lomakiinteistön osalta. Erilaisia kiinteistö- ja asumisverolappuja on saatu ja ne on voinut jopa maksaa. Ilman ranskalaista pankkitiliä. Muu toiminta onkin edelleen tukevasti Suomen verokarhun hellässä syleilyssä.

Mukavaa vuoden harmainta viikonloppua.

Myrskyvaroitus

Ei pörssissä vaan täällä Rivieralla. Tunnin päästä pitäisi alkaa ukkonen, jonka mukana saadaan rankkasateita joko vetenä tai rakeina. Koulut, puistot ja aukiot on suljettu puolelta päivin ja työpaikoiltakin on suositeltu palaamaan kotiin. Saa nähdä miten käy. Juuri nyt paistaa aurinko ja palmut huojuvat aivan normaalisti.

Tulee mieleen kauan sitten tehty vientidelegaation matka Washingtoniin. Kun saavuimme, niin ihmettelimme että kovin on hiljaista. Emme kuitenkaan jääneet hotelliin värjöttämään vaan kaupungille, jossa oli rapsakka 25 asteen pakkanen ja noin 20 sentin jääkerros kaduilla. Kuulimme myöhemmin, että oli julistettu kansallinen hätätila. Sen huomasimme, että baarit olivat kiinni. Yksi kellarimesta oli auki ja sen ympärillä heilui jotakin lippuja ja banderolleja. Sinne siis.

Kun silmälaseista lähti huurre, huomasin, että kovin on tummaa väkeä ja meitä katseltiin uteliaina. Yksi toveri tulikin kysymään, että olemmeko pitkään olleet ANC:n eli Afrikan kansalliskongressin kannattajia. Selvisi että kyseessä oli tietenkin Etelä-Afrikan apartheidin vastainen kokous. Banderolleissa oli joko ANC:n värit tai Martin Luther Kingin kasvot. Totesimme että olemme olleet aktiivisia Suomessa jo jonkin aikaa, sipaisimme oluet ja toivotimme liikkeelle onnea ja menestystä.

Aika on mennyt täällä mukavasti ja kelit ovat olleet varsin mallikelpoiset. Lämpötila on pyörinyt 26 asteen nurkilla ja merivesi jossakin 21 asteessa. Aamurutiinit entiseen malliin: aamukahvit torikahvilassa, vihannekset ja hedelmät torilta ja kotiin koneen ääreen. Lounaat olemme ottaneet joka toinen päivä kotosalla, joka toinen päivä kaupungilla. Illalliset muutaman kerran viikossa keskustassa. Paras fiilis on tullut siitä, että aurinko paistaa ja on ihan oikeasti shortsikelit. Välillä naurattaa, kun paikalliset päivittävät vaatetuksensa almanakan mukaan. Kevytuntuvatakkeja näkyy ja viikonloppuna kun saatiin 30 minuutin sadekuuro, kuului jo monta ”Mon Dieu, talvi tulee” manailua.

Pyydettiin ostamaan vuohenjuustoa. Mitäköhän näistä?

Täällä päättyi viikko sitten Les Regates Royales -purjehduskisa. Ranta oli pullollaan toinen toistaan upeampia puuveneitä. Miehistöt kisasivat herrasmiestyylillä. Tärkeämpää oli hyvä meininki kuin paras aika. Paikalliset ravintolat ovat olleet tyytyväisiä. Kun koronapassilla pääsee mihin vain, ovat asiakkaat tulleet täysimääräisesti takaisin. Hiukan tuntuu olevan myös patoutunutta kysyntää kun katsoo pöytiin tilattujen herkkujen – ja juomien – laatua. Nyt ei olla köyhiä eikä kipeitä.

Hotelleilla on hyvä täyttöaste ja erityisesti luksushotelleissa pyöritään lähellä normitasoa. Läheisessä Saint Paul de Vencen kaupungissa tehtiin elo- ja syyskuussa turistien määrässä kaikkien aikojen ennätys. Ranskalaisia toki suurin osa. Jos ei uutta korona-aaltoa tule, niin palvelusektori toipuu nopeasti.

Les Regates Royales.

Pari reissua on tullut tehtyä. Kävimme yhden päivän Aix-en-Provencessa virkistämässä muistoja ja ostoksilla. Viime viikonloppuna kävimme Toulonin vieressä olevassa Six-Fours-les-Plages -rantakylässä. Siellä yksi yrittäjä järjestää valas- ja delfiinisafareja. Saimme pitkän alustuksen siitä, miten olemme menossa sekä Ranskan että EU:n suojelemaan merireservaattiin. Aluetta valvotaan ilmasta käsin ja vain yrittäjän kaltaiset sertifioidut safarinjärjestäjät saavat liikkua alueella.

Siirryimme kumiveneeseen ja lähdimme etsimään valaita. Jo lähtiessä tiesimme, että ovat siitä ikäviä etsittäviä, että viihtyvät suurimman osan ajasta pinnan alla. Ajelimme aikamoisen matkan eri sektoreilla ja löysimme ensin parven pullonokkadelfiinejä. Veneellä oli tiukat säännöt siitä, ettei parvea saa ahdistaa mutta kun kuljimme rauhallista vauhtia, delfiinien uteliaisuus voitti ja ne tulivat meitä tarkastamaan erittäin läheltä. Aika kookkaita otuksia. Reissun loppupuolella törmäsimme vielä leikkisään parveen raitadelfiinejä, jotka uivat veneen kanssa kilpaa, näyttäen taitojaan. Mukava reissu, hienossa säässä. Kolme tuntia oli vain pitkä aika tähystää merta.

Löytyihän niitä kun aikansa etsimme. Haasteellisia kuvattavia.

Pörssissä on ollut myrskyvaroitus sielläkin. Nousu on kestänyt pitkään ja keskuspankit ovat pumpanneet rahaa järjestelmään enemmän kuin koskaan. Ostohuumassa ovat tiettyjen osakkeiden arvostustasot nousseet ”paikoitellen hivenen haastavalle” tasolle, kuten analyytikko sanansa asetteli.

Kiinan talousjärjestelmää ei taida ymmärtää täysin kukaan. Periaatteessa kaikki on kovin säänneltyä eikä kuplia katsota hyvällä. Nyt kuitenkin nousi pinnalle rakennusjätti Evergrande, joka ei näytä selviävän veloistaan. Eihän tuota velkaa ole kuin 260 miljardia. Työntekijöitäkin on 3,8 miljoonaa. Haastava paikka Kiinan hallitukselle. Jos päästetään nurin, tulee sellaiset sivuaallot, ettei paremmasta väliä. Jos pelastetaan, niin rohkaistaanko uusiin ”too big to fail” -kupliin? Tänään kaupankäynti keskeytettiin ja kiinalaislehtien mukaan yritys myy osan toiminnoistaan toiselle kiinalaiselle kiinteistösijoitusyhtiölle. Kiinassa pitkään työskennelleen ystäväni analyysi tilanteesta oli ”Pyh, Kiinan valtio ei tapa lypsylehmäänsä. Eiköhän siellä tehdä sisäiset siirrot niin, että joku jatkaa”.

Fed lopettelee tukiostojaan ja pitkät korot ovatkin jo reagoineet ilmoitukseen. EKP aloitti elvytyksen myöhemmin ja jatkaa vielä. Yhdysvalloissa käydään vielä demokraattien ja republikaanien kädenvääntöä talouspolitiikasta ja ”velkakaton” lähestyminen antaa republikaaneilla mahdollisuuden jarrutella Bidenin politiikkaa.

Uutisissa taas nähdään harva se päivä joku guru kertomassa, että Harmageddon lähestyy. On aika viedä lehmät ja impyet kellariin. Myy nyt kaikki, osta myöhemmin halvalla takaisin. Kultaharkkomainoksiakin näkyy netissä.

Täytyy myöntää, että omakin salkku on ottanut siipeensä. Olen katsonut taas sijoitussuunnitelmaa ja pitänyt osakepainon lähes entisellään. Tänä vuonna on pörssiosinkoja irronnut mukavasti. Nyt Nordean osinkopäätöksen jälkeen ollaan reilussa 138 000 eurossa ja vielä on jotakin tulossa. Suunnitelma on siis toiminut tänäkin vuonna. If it aint’t broke, don’t fix it.

Ei ole kovin vaikeaa myydä osakkeita, kun kurssilaskulla pelotellaan. Huomattavasti vaikeampaa on päättää koska ostaa niitä takaisin. Klassisesti menetellään niin, että katsotaan kurssien lasku loppusuoralle, myydään kaikki, lasketaan tappiot ja päätetään ettei koskaan enää. Kunnes taas pitkän nousun loppusuoralla on pakko ostaa.

Vivutettujen salkkujen suhteen olisin varovainen, markkinoilla on nyt paljon uusia sijoittajia, joille kunnon kurssiromahdus – edes yksittäisen osakkeen – on uutta. Heiluntaa saatetaan nähdä vielä moneen otteeseen. Optimisti kahlaa nyt kiinnostavien osakkeiden taustoja läpi ja miettii millä hinnalle kyseisen paperin haluaisi ottaa salkkuunsa. Vähävaihtoisissa osakkeissa haluttu hinta saattaa hyvinkin toteutua.

MYYTY

Lundbeck	23,95
Tokmanni	22,35
Lassila & Tikanoja	14,20	13,91
Bristol Myers	51,59
Pfizer	37,44
Duni	9,95

Tokmannia ja Lassila & Tikanojaa kevennetty. Bristol Myers, Pfizer ja Duni myyty kokonaan.

OSTETTU

TietoEVRY	28,32	27,46	26,38
Omega Healthcare	27,80	26,90	26,58
Aspo	10,78
Exel Composites	8,25	8,30	7,70
	7,96	7,75	7,70
Citycon	7,24	7,19
Sampo	43,13	42,19
Terveystalo	10,82
Uponor	22,40
UPM	30,77
Metso Outotec	7,75

Itse näin Exel Compositen tulosvaroituksen mahdollisuutena. Liikevaihto kasvaa ennustettua voimakkaammin mutta raaka-aineiden hinnannousu ja logistiikkakustannukset heikentävät kannattavuutta. Pidin liikevaihdon kasvua erinomaisena uutisena ja ostotoimen ongelmia väliaikaisina, joten olen lisännyt vähitellen omistusta. Aika näyttää ostinko taas aivan liian aikaisin.

Ulkoa kuuluu nyt sellainen jyrinä, että myrskyvaroitus vaikuttaa aiheelliselta. Eiköhän ainakin autosta huuhtoudu pahimmat pölyt pois. Täytynee tarkastaa ikkunaluukut vielä kertaalleen.

Saa nähdä ovatko pörssien myrskyvaroitukset yhtä aiheellisia.

Kateuden riemuvoitto

Vasemmistohallituksemme on päättänyt ottaa käyttöön arvonnousuveron vuonna 2023. Ennestään tilkkutäkkimäiseen verojärjestelmäämme saatiin taas uusi koukero.

Rautaesirippu määritti aikoinaan Itä- ja Länsi-Euroopan rajan. Toiselle puolelle ei ollut asiaa ilman virallisia asiakirjoja. Itärajalla tehtiin myös tarkka luettelo kaikesta omaisuudesta, joka oli mukana tullessa ja siitä, mitä oli mukana lähtiessä. Piti laskea tarkkaan, että kohteessa normaalisti elämiseen kulutettu määrä oli vaihdettu ihan virallisessa valuutanvaihtopisteessä.

Jos halusi elellä vähän leveämmin, markkinataloutta kannattavia valuutanvaihtajia löytyi joka kulmasta. Muutamalla sukkahousupaketilla tai merkkifarkuilla saattoi hyvinkin hummailla koko viikonlopun. Puhumattakaan liikemiehestä, jolla oli mukanaan 500 kpl kondomeja, viikon reissulla. Olivat aikoinaan kovin haluttua tavaraa, neuvostovalmisteisiin verrattuna. Mies selitti naama peruslukemilla että ”henkilökohtaiseen käyttöön”. Tullimiestäkin nauratti.

Lähdimme Naantalista Kapellskäriin maanantain iltalautalla. Passia piti vilauttaa, muita dokumentteja ei kyselty. Päivällä ajo Kapellskäristä Cloettan tehtaiden ja Grennan kylän läpi Malmön lautalle. Näimme Ruotsissa yhteensä kolme kasvomaskia. Omamme ja Cloettan myyjättären, joka – maskimme nähtyään – löysi nopeasti laatikosta itsellekin suojaimen. Matka sujui mukavasti, Ruotsin tiet ovat hyvässä kunnossa ja liikenne kulkee koko lailla sallittua nopeutta, ei yli, ei alle. Malmössä vilautettiin taas passia ennen Travemünden lauttaa. Check-in ilmoitti vielä, että heitä ei kiinnosta rokotustodistus – mutta Saksassa saattaa kiinnostaa.

Cloettan myymälässä on osakkeenomistajan kerta kaikkiaan pakko pysähtyä.

Aamulla sai todeta Travessa, että Suomen rekisterikilvet ovat kovaa valuuttaa. Rajavartiosta ei olisi vähemmän voinut kiinnostaa koronapassit. Tilanne oli kuin Suomen passin kannen näyttö aikoinaan Interraililla. Ei muuta kuin suoraan eteenpäin, kättä heilauttaen. Keula kohti Kölniä.

Itseä on – entisenä huolitsijana – huvittanut viherväen uusi villitys ”sanoa ei lentämiselle” – päästösyistä. Kun kerran katsoo tilannetta Saksan moottoriteillä, ymmärtää ettei suomalaisten lentämisellä ole mitään merkitystä. Olisikohan matkan varrella tullut vastaan kymmenentuhatta rekkaa, vai viisikymmentätuhatta?  Liikenne puuroutui täydellisesti useamman kymmenen kertaa.

Euroopan pääsatamat ovat täynnä varsinkin Kaukoidästä saapuvia kontteja ja niistä kohtuullisen pieni määrä jatkaa matkaansa junalla (tai proomulla). Olisikohan se todellinen ekoteko ostaa paikallisia elintarvikkeita Lidlin kampanjatuotteiden sijaan? Tai jättää kaukaisten merten takaa saapuvat romppeet ostamatta, vaikka Ali Baba halvalla myykin? Tai vaatia Fiskarsin yhtiökokouksessa Arabian Muumi-mukien valmistuksen siirtoa takaisin Suomeen? Hinta on kuitenkin kohdallaan ja sallinee kotimaisenkin valmistuksen.

Kölnissä päästiin kiinni saksalaiseen tehokkuuteen; hotelliin ei ollut mitään asiaa ilman koronapassia. Onneksi rokotustodistukset olivat kunnossa. Ravintoloissa kiinnosti välillä koronapassi, välillä yhteystiedot, joita käytetään, jos joku tartunta todetaan. Keli oli kuin aurinkoisena kesäpäivänä ja ihmiset elivät ”normaalia elämää” kahviloissa ja ravintoloissa. Heiltä puuttuu varmaan oma koronaministeri, joka tietää, että ollaan ”veitsen terällä” ja kaikki rajoitukset on pidettävä päällä.

Pullmann -hotelli oli hintansa väärti, emmekä edes tyhjentäneet minibaaria, joka olisi ollut huoneessamme ”kostenlos”. Ikkunasta näkyvä katedraalikin oli paikallaan.

Kölnin katedraalia on korjattu niin kauan kuin muistan.

Seuraavana päivänä ajoimme Beauneen, Burgundin viinialueen ”pääkaupunkiin”. Sympaattinen kylä ja huippuystävällinen Grand Saint Jean -hotelli. Ravintoloita oli varmaan enemmän per asukas kuin missään muualla. Testasimme suositellun TonTon -ravintolan, jossa oli puolikkaan A4:sen pituinen ruokalista ja 47 sivun pituinen viinilista. Prioriteetit olivat kohdallaan. Illallinen oli hauska kokemus, paikan isäntä suoritti samalla viiden uuden viinin ”do it yourself” -maistelua. Sylkykuppia ei käytetty ja kaverin vauhti kiihtyi illan mittaan ja jutut sen kun paranivat. Emäntä teki sapuskat ja nälkäisenä ei lähdetty. Ensimmäinen kerta kylläkin, kun alkuruokana oli savustettua tonnikalaa ”omassa kuoressaan”.

Tonnikalaa omassa kuoressaan.

Seuraavana päivänä ajelimme Grand Cru -viinitietä ja kävimme Mersaultin myymälässä. Tyylikäs paikka, jossa olisi ollut mahdollista käyttää kymmenentuhatta euroa kuuteen viinipulloon. Valintamme oli kovin maltillinen ja mukaan tarttui vain muutama parempi valkoinen burgundilainen. Seuraavassa pikkukylässä (Tournus) nautittiin mainio lounas Le Terminuksessa. Sielläkin, niin kuin kaikkialla Ranskassa, koronapassi tarkastettiin heti kun astut ravintolaan. Ranskalaisia ei voi kyllä syyttää leväperäisyydestä, määräykset on otettu tosissaan.

Viinitilalla ei tarvita lasitiiliä, pullot riittävät

Valencessa, Etelä-Ranskan portissa, oltiin jo melkein kotona. Torit olivat vähintään yhtä hyvät kuin täällä Cannesissa ja ravintoloita oli vanhassa kaupungissa varsin riittävästi. Ravintoloilla oli myös asiakkaita, osa turisteja, osa paikallisia. Veikkaan, että myynti on nyt koronaa edeltävällä tasolla.

Valencen tori

Hotel de France antoi oivan palvelukokemuksen. Kun painoin pysäköintialueen summeria, ei tarvinnut nimeä tavata kahteen kertaan. Vastaanottovirkailija tuli itse parkkialueella ja kysyi mihin aikaan olemme lähdössä. Kun veikkasin puoltapäivää, kysyi josko voisimme pysäköidä ykkösriviin. Ihmettelin vähän moista, mutta kun illalla katsoin parkkialueelle, näin että jokainen paikka oli käytetty eikä sieltä päässyt pois muuten kuin last in – first out. En tiedä oliko syynä lomafiilis vai Etelä-Ranskan ilmapiiri, mutta oli kyllä mukava visiitti tässä kaupungissa.

Last In – First Out

Asunnolla oli kaikki niin kuin pitää. Ainoastaan puutarhanhoito oli jäänyt hunningolle. Siinä olikin puutarhavastaavalle heti haastetta. Tänä vuonna jää viinisato sadasosaan viime vuodesta. Epäily kohdistuu ohikulkeviin naapureihin. Sanoinkin naapurin rouvalle, kun viimeksi asettelimme köynnöksiä pitkin aitaa, että ehkä muutama pullo pitää vielä ostaakin, ennen kuin ollaan omavaraisia. Rouvaa nauratti kovasti. Syystäkin.

Omavaraisuuteen on vielä matkaa

Täällä päättyivät juuri Venemessut ja ensi viikolla on vuorossa klassisten puupurjeveneiden Regates Royales. Väliin oli saatu puristettua vielä jonkinlainen eri järjestöjen konferenssi Festivaalipalatsissa ja City Run viikonloppuna. Täytyy nostaa hattua kaupunginjohtajalle. Täällä on tehty hiki hatussa töitä, jotta vieraita saadaan kaupunkiin, turvallisuudesta tinkimättä. Hotellit, ravintolat ja baarit ovat jo nousset korona-ahdingosta ja kaupoissakin näkyy enemmän ihmisiä.

Sen verran tuli matkalla tarkastettua kursseja, että huomasin markkinan testaavan taas hetekan jousia. Oma fiilis on se, että aika paljon tarvittaisiin hyviä uutisia, jotta kurssinousu jatkuisi tasaisena. Ei korkopuolelta oikein vieläkään saa kunnon tuottoa, mutta juuri nyt pelko on hivenen niskan päällä ahneuteen nähden.

Salkun rajuimmat nousijat ovat tänä vuonna olleet Harvia ja Rapala. Kumpaakin on nyt kevennetty kunnolla ja jään odottamaan mitä seuraavaksi. Nyt myin Lundbeckit pois salkusta, vaikka pankin target:iin onkin vielä pitkä matka. Murphyn lain mukaan osake nousee rajusti muutaman viikon sisään. Tilalle tankkasin lisää Altian ja norjalaisen Arcuksen fuusiosta syntynyttä Anoraa. Pitäisi olla suhdannekestävä paperi. Jos haluaisi oikein haaveilla ja hehkuttaa, voisi heittää rinnalle Diageon P/E luvun ja katsoa mihin kurssiin päästäisiin samoilla spexeillä. Lisäksi pikkusiivu Omega Healthcarea, Yhdysvalloista(kaan) eivät vanhukset lopu. Eri asia on tietenkin, kuka tarvittavan hoidon maksaa.

Jos joskus haluatte motivoida itseänne muuttamaan Suomesta, kannattaa lukea sosiaalisessa mediassa vasemmistohallituksen EXIT -veroa kannattavia kommentteja. Sen jälkeen voi pohtia, pitäisikö valita seuransa paremmin. Ehkä et tiennyt olevasi ”veroparatiisivekkuli”, mutta nyt tiedät sekin. Koko hanke on varsinainen kateuden riemuvoitto. Urbaani legenda siitä, miten Suomessa kateus voittaa kiiman, näyttää olevan totta.

Kaavailtu, arvonnousuverona lanseerattu vero kohdistuu erittäin pieneen ryhmään ja sen fiskaalinen merkitys tulee olemaan erittäin vaatimaton. Tai fiskaalinen merkitys valtiolle. Juristeille ja varainhoitajille tämä antaa sekä tuloja, että uusia selvitettäviä asioita.

Itselle tämä tarkoittaa sitä, että vaikkei matkalaukkua olekaan lopullisesti pakattu, niin lähempänä ollaan. Yhden yhtiön ajoin alas jo viime vuonna ja näillä näkymin ajan viimeisenkin alas ensi vuonna. Viestintä on sen verran selkeää, että keppiä on tulossa eri muodoissa, vain mielikuvitus on rajana. Parempi lopettaa yritykset, kun vielä tietää verokohtelun.

Li Andersson hehkutti, että tällä lailla estetään ”sijoituskuorten” siirto Luxemburgiin. Ei se ole laillisesti onnistunut tähänkään asti. Eikä se estä sellaista, joka on päättänyt hoitaa asiat laittomasti, jatkossakaan. Ainakin oma varainhoitajani suorittaa ennakonpidätyksen aina kun ”kuoresta” nostetaan rahaa. Huhujen mukaan muuttamalla Uruguayhin saattaisi saavuttaa säästöjä – en kuitenkaan usko varsinaiseen muuttoryntäykseen.

Tilanne oli toinen aikoinaan Portugalin ”eläkeläisten” suhteen, mutta siinäkin tuli valtiolla kiire sanoa verosopimus irti. Olisikohan kymmenkunta ihmistä saanut käytettyä systeemiä kunnolla hyväkseen? Mutta kun tittelinä on x,y,z-neuvos, niin ärsytyskynnys on ylitetty.

Kansainvälinen perintöverotus on taas kohtuullisen monimutkaista. Jos siellä haluaa saavuttaa säästöjä, pitää suunnitella tarkkaan missä asuu itse, missä perilliset asuvat ja missä ja miten kuolee. Niin monimutkainen yhtälö, että eiköhän siinä saa juristit taklattua yhden ”arvonnousuverokin”. Näitäkin joku pohtii. Kuten kaveri, joka oli valmis lennättämään letkuissa olevan mummon yksityiskoneella Ruotsiin kuolemaan, jos sillä päästäisiin parempaan tulokseen. Ei olisi päästy ja mummo saikin jäädä Suomeen. Kaveri oli kyllä sitä mieltä, että muutto olisi ollut mummolle ”aivan sama”.

Se mihin tämä johtaa heti, niin yrittäjän, jolla on suunnitelmissa yrityksensä myynti muhkeaan hintaan, kannattaa miettiä missä asuu, kun yrityksensä perustaa. Näitä yrittäjiä löytyy varsinkin teknologia- ja pelialalta. Oikea vastaus ei ole Suomi.

Euroopan sisällä voi katsella vaikkapa Amsterdamia tai lähempää Tallinnaa. Muitakin maita löytyy, jotka pyrkivät oikein houkuttelemaan tällaisia yrittäjiä. Aika uskaliasta: tiedä vaikka tulo- ja varallisuuserot kasvaisivat. Vasemmistoa pelkkä ajatuskin puistattaa.

Sekin on varmaa, että suurimmalla osalla yrittäjistä rahakas ”exit” jää haaveeksi, mutta menee mukana onnistujiakin. Suurin vaikutus kohdistuu kuitenkin yrittämisen ilmapiiriin.

Aki Pyysingin ansiokasta pohdintaa aiheesta tässä (https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/sopoa-mutta-kallista).

Valtioiden väliset sopimukset pääomaverotuksesta ovat muutenkin rempallaan. Suomen verottaja hyvittää verotuksessa verosopimuksen mukaisen muussa maassa pidätetyn veron. Kun tietyt maat, omista syistään, pidättävät enemmän, maksat ylimääräisen tuplaveron. Sitten saat ohjeet, joiden mukaan täyttämällä lomakkeet 101A ja 440B ja lisäämällä kymmenen oikeaksi todistettua liitettä, oikealla kielellä, voit anoa veroa takaisin osingon lähtömaassa.

Näin teoriassa. Tai sitten teet niin, kuten moni tekeekin, että jätät ostamatta kyseisen maan osakkeita. Tai ostat osinkoa maksamattomia etf:iä. Jos Suomessa joku poliitikko luulee, että ulkomaiset sijoittajat tekevät mielellään Suomen suhteen poikkeuksen, kuulisin mielelläni perustelut.

Ihan nopeasti tuli mieleen, että jos olet lähdössä, myy asuntosi silloin kun sen myyntivoitto on verotonta. Voi olla karvas kalkki huomata, että kolmekymmentä vuotta sitten ostettu asunto, jossa asuit 25 vuotta, muuttuukin koko myyntivoiton osalta verotettavaksi vain sen takia että olet asunut ulkomailla ”ja katkaissut olennaiset siteet”. Paitsi verotuksen siteet.

Pääviesti on kuitenkin vasemmiston tuttu laulu siitä, että rahasi eivät ole sinun vaan meidän. Tervetuloa Suomeen.

Aikoinaan Pietarista tullessa venäläinen virkamies syynäsi kaikki laukut. Matkatoverilla oli venäläisiä pienoisautoja lapsilleen. Niitä käänneltiin monesta suunnasta, aivan kuin olisivat kultaa ja timantteja. ”Faberge” sanoi matkatoveri. Ei olisi kannattanut. Saatiin koko tullijoukko pohtimaan moisten aarteiden arvoa. Olivatko kuitenkin tsaariperheen pääsiäismunia? Rauhoittuvat vasta, kun näytin että keulassa luki ”GAZ” eikä ollut luultavaa, että kultaseppä Faberge olisi osannut ennustaa tulevaisuuden automalleja niin hyvin.

Saadaanko Suomen rajalle omat laukkujen tarkastajat ja mistä momentista rahoitus otetaan?

Tämä reissu onnistui kuitenkin vanhaan malliin, ilman ”arvonnousuveroa”.