Juuri kun alkoi näyttää siltä, että maailma on oppinut elämään koronan kanssa, saatiin orastava kolmas maailmansota murheeksi. Helmikuun 24. päivänä Venäjän jo pitkään Ukrainan rajalle keräämät joukot aloittivat ”erikoisoperaationsa”. Venäjällä kun musta muuttuu valkoiseksi, juutalainen natsiksi ja sota erikoisoperaatioksi. Saattaa käydä niin, että Hitler jää toiseksi tässä mielettömyydessä.
Ensimmäistä kertaa aikoihin – tai ehkä koskaan – suurin osa läntisestä maailmasta sai pakkansa jonkinlaiseen kuosiin ja yhtenäiset, mittavat kaupalliset pakotteet käyntiin. Samalla todettiin, että rukous saattaa hyvinkin auttaa, mutta Javelin -ohjuksella tankki pysähtyy varmemmin. Ukrainan urhea vastarinta, yhtenä rintamana, yllätti varmasti hyökkääjän. Kriisissä punnitaan todellinen johtajuus. Sitä on Ukrainasta löytynyt. Tämä presidentti tietää, että joukkoja johdetaan edestä, hevosia ajetaan takaa.
Venäjä on kuitenkin edennyt ja Putin näyttää käyvän useamman rintaman sotaa. Kotimaassa tarkastetaan taas neuvostotyyliin ihmisten kännyköitä ja jos löytyy viesteistä vääriä sanoja, niin ei muuta kuin linnaan. Oligarkit, jotka valittivat, että ovat menettäneet pakotteissa ja takavarikoissa miljardeja, eivät saa sympatiaa vaan palautuksen viralliseen ruotuun. ”Haluatko että sinulle jää vielä yksi miljardi?”. ”Haluatko säilyttää henkesi?”. Hieman oli ilmeisesti sisäinen turvallisuus huolettanut, kun ympärillä olevista ihmisistä on siirretty ”pois pelistä” noin tuhat.
Ukrainassa hakataan nyt maan tasalle kaupunki toisensa jälkeen. Siviileistä piittaamatta, tai niihin jopa keskittyen. Tykistö ja ohjukset jauhavat tasaiseen tahtiin. NATO on valinnut linjan, jossa tuetaan kaiken puolustusmateriaalin antamista Ukrainalle, mutta pysytään itse visusti taistelualueen ulkopuolella. Realismia on kuitenkin sen verran, että omia joukkoja on kasvatettu merkittävästi Ukrainan rajavaltioissa. Oma veikkaus on, että nämäkin pääsevät vielä koulutusta vastaaviin tehtäviin.
Humanitäärinen kriisi on valtava. Jo nyt noin kymmenen miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Ukrainan ulkopuolelle on siirtynyt arviolta useampi miljoona jo nyt ja määrä kasvaa vauhdilla yksi lähtijä per sekunti. Naapurivaltiot ovat nyt äärimmäisessä paineessa pakolaisvirran hoitamiseksi. Kaikki ovat varmaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että tällä kertaa painetta on jaettava kaikille EU:n jäsenmaille.
Suomessa Nato-keskustelu alkaa olla taputeltu. Nyt pitäisi vain päättää miten ja milloin liitytään. Aika hakemuksen jättämisestä hyväksyntään on kriittinen ja odotettavissa on monenlaista murhetta. Meitäkin testataan varmasti monella lailla eikä sotilaallinen yhteenotto ole ollenkaan pois suljettu. Onneksi meillä ei ruusuisimpina aikoina lakkautettu asevelvollisuutta niin kuin länsinaapurissa, vaikka se olisikin ollut kovin trendikästä. Maamiinoillakin voisi olla käyttöä, josko niitä vielä jostakin varastosta löytyisi. Niiden vaihtaminen kissaan oli historiaan jäävä kauppa. Vähään aikaan ei ole kritisoitu hävittäjähankintaakaan, vaikkeivat ne koneet taida tähän leikkiin ehtiä.
Olen vähän itsekkäästi onnitellut itseäni Ranskan asunnon hankinnasta. En nyt heti usko, että Suomen rakennuskanta näyttää vielä Mariopolin vastaavalta. Tänne on kuitenkin pidempi matka ja täältäkin löytyy se kuuluisa punainen nappi. Makron saanee itsensä valituksi uudelleen läpihuutojuttuna. Kukaan ei oikein halua uusia johtajia tähän tilanteeseen. Saa nähdä kyselläänkö vielä Saulia pätkätöihin.
Sota on näkynyt täällä uutisissa, niin kuin muuallakin. Paikallinen pormestari on toiminnan mies. Ei ollut montaa päivää kulunut, kun täältä lähti ensimmäinen avustusrekka. Näitä on lähtenyt sen jälkeen suunnilleen rekka per päivä. Vaatteita, lääkkeitä, lasten ruokaa, yöpymistarvikkeita.
Auttamisen halu on aika korkealla. Itsekin olen painanut maksunappia useamman kerran joko Lääkäreille Ilman Rajoja, Unicefille tai Punaiselle Ristille – yleensä sen jälkeen, kun olen nähnyt tovereiden Putin tai Lavrov naaman televisiossa kertomassa ”omaa totuuttaan”. Ystäväpiirissä on niitäkin, jotka lähettävät rahaa suoraan Ukrainan armeijalle.
Tapasin Kosovon sodan aikoihin Rotterdamilaisessa baarissa kauniin nuoren naisen, joka toimi baarimikkona. Harjoitin siinä small talkia ja kyselin mitäpä neiti tekee täällä Hollannissa. ”Teen duunia sillä aikaa, kun ostamme aseita ja lähdemme sitten takaisin tappamaan serbejä”. Keskustelun jälkeen keskityin hiljaisena poikana juomaan Heinekenia hanasta. Ei tullut mieleen oikein sopivaa kommenttia. Täytyy myöntää, en uskonut, että taas Euroopassa soditaan tässä laajuudessa.
Sijoitusrintamalla on ollut mollivoittoista. Kun salkku on lähes sataprosenttisesti osakkeissa ja karmealla Eurooppa -painolla, niin punaista vilkkuu. Nyt tietenkin voi potkia itseään siitä, ettei ostanut niitä kalliita yhdysvaltalaisia suuryhtiöitä. Pinkeillä aurinkolaseilla voi kuitenkin onnitella osinkosijoittajaa siitä, että tänä vuonna taitaa tulla kaikkien aikojen suurin osinkopotti. Toisaalta on ollut pörssipäiviä, kun puolen vuoden osingot ovat ”irronneet” ensimmäisen tunnin aikana. Kaikki on suhteellista.
Olen keskittynyt myymään edes suurimman osan Venäjän suoraan liittyvistä osakkeista. Lisäksi olen hinkannut päiväkauppaa. vaikkei se todellakaan ole mikään mieliharrastus. Kauppoja olen tehnyt noin neljä kertaa normaalia enemmän. Osa kaupoista on jopa onnistunut.
Muutama esimerkki:
TietoEvry. Ostettu 22,42 ja myyty 23,46. Ostettu 24,18 ja myyty 24,68.
Rapala. Ostettu 5,68 ja myyty 6,20.
Nobia. Ostettu 3,60 ja myyty 3,77.
Orion A. Ostettu 39,20 ja myyty 43,25.
Fortum. Ostettu kolmessa salkussa 21,16 ja myyty 21,99.
Lassila & Tikanoja. Ostettu 10,48 ja myyty 10,68.
Kemira. Ostettu 10,60 ja myyty 10,90.
Tokmanni. Ostettu 15,45 ja myyty 15,75. Ostettu 14,80 ja myyty 15,20.
Kraft Heinz. Myyty 35,25 ja ostettu 33,69.
Hyvinä ostoina (toistaiseksi) pidän Nordean lisäämistä 7,97 kurssiin ja Sammon lisäämistä hintaan 35,04. Jälkikäteen näitä olisi pitänyt ottaa paljon enemmän.
Anoraa olen ostanut moneen otteeseen ja saa nähdä osoittautuuko se niin varmaksi paperiksi kuin olen kuvitellut. Murphyn lain mukaan tuotantokustannukset nousevat räjähdysmäisesti ja raittiusaate valtaa Pohjoismaat. Tokmannin painoa on myös kasvatettu. Saa nähdä riittääkö kansalla rahat edes edulliseen.
Suurimmat positiot salkussa Nordea, Citycon, Tokmanni, Anora, Sampo, TietoEvry, Fortum, Aktia, Kemira ja UPM-Kymmene.
Pakenimme talvea tänne Ranskaan helmikuun alussa. Ensimmäisen kuukauden kelit olivat sangen mainiot ja itsestä tuntuu, että kasvojen värikin on kuin kesäisen purjehdusviikon jälkeen. Ruskettunut siis, ei punainen. Viimeisen viikon ajan on ollut viileämpää ja tuullut oikein kunnolla. Saharasta saatiin taas punaista hiekkaa tänne asti. Hämmentävää nähdä aamulla autoja kuin ruosteen peitossa. Loppuviikosta pitäisi taas auringon ottaa vetovastuu ja paikalliset voivat vähentää päivittelyään ”Mon Dieu, kyllä on koleaa”. Lämpötila on kuitenkin ollut päälle 15 asteen oikeastaan koko ajan.
Koronarajoitukset ovat minimissä. Maskia tarvitsee enää joukkoliikenteessä ja sairaaloissa. Kiinteistöalan messut (MIPIM) olivat menestys ja kaupungissa palloili 20 000 pukumiestä. Saattoi toki muutama nainenkin olla joukossa, mutta enimmäkseen tummaa tai tummansinistä pukua ja radikaaleimmilla muu kuin sininen tai valkoinen paita.
Yksi tuttu oli haeskellut majoitusta vähän viime tinkaan: hotelli olisi ollut 1 990 euroa / yö, joten päätyivät ”edulliseen” 3 makuuhuoneen asunnon vuokraukseen. Se maksoi vain 5 950 euroa, sentään viideltä yöltä. Nämä messut ja konferenssit ovat elintärkeitä kaupungille. Seuraava suuri happening on elokuvajuhlat toukokuussa, jolloin hinnat ovat vähintään kiinteistömessujen tasolla ja kaikki silti ”fully booked”.
Ajattelin keskittyä nauttimaan auringosta, ravintoloiden tarjonnasta ja torien sekä kauppahallien väreistä ja tuoksuista. Television uutisointi on masentavaa ja toivoa sopii, että Ukrainaankin saataisiin joku valonpilkahdus, vaikken kovin optimisti olekaan. Ehkä tässä tulee vielä painettua sitä avustusnappia muutaman kerran.
Leivän hintaa on nostettu täällä. Aikaisemmin se olisi johtanut välittömästi mielenosoituksiin, mutta nyt ihmiset ymmärtävät, että kymmenen prosentin hinnannousulle on selvä syy. Monenlaisia hinnankorotuksia nähdään vielä. Toivottavasti talouspakotteet purevat Venäjälläkin.
Oma venäjän kielen taito on kovin suppea: tuo Njet Harasoo tuli ensimmäisenä mieleen. Ehkä Ruki Verh! olisi ollut parempi. Tai oikeastaan…
Slava Ukraini!
parempi suunnitelma 