Kuukausi: kesäkuu 2017

Kirkas nuppi ja kuivat housut

Ystäväni haki aikoinaan leskeksi jääneelle isälleen paikkaa palveluasunnosta. Isä oli vielä hyvässä kunnossa; koki kuitenkin että elo tyhjäksi jääneessä kodissa oli yksinäistä ja palvelukoti voisi olla parempi vaihtoehto. Kun palvelukodin johtajatar oli esitellyt konseptin ja hinnoittelun, oli tietoa saatu riittävästi. Yksi kysymys pyöri kuitenkin ajatuksissa… Pakkohan se oli ottaa pöydälle.

”Niin, tuota, tuota… saako siellä asunnossa joskus illalla konjakin ottaa?”

Johtajatar oikein riemastui.

”Kuulkaas nyt, täällä asuvista on neljä viidesosaa naisia. Kun tänne saapuu teidänlaisenne mies, jolla on kirkas nuppi ja kuivat housut, niin täällä alkaa aika kaakatus. Veikkaan ettei teidän tarvitse ensimmäiseen vuoteen edes itse konjakkia ostaa. Tarjoajia kyllä riittää.”

Väestön ikääntymisestä, ikäpyramidin vinoutumisesta ja suurten ikäluokkien siirtymisestä pois työvoimasta on puhuttu pitkään ja tiedosta ei ole pulaa. Nyt sitten työstetään Sotea ja ympätään siihen kaikki mahdolliset poliittiset lehmänkaupat. Jos joku luulee, että vanhustenhuollon ongelmat ratkeavat Sotella, niin kannattaa miettiä uudelleen. Fakta on nimittäin se, että sellaista ”hoitolupausta”, jonka ihmiset ainakin luulevat saaneensa, ei takuulla pystytä rahoittamaan.

Asian oikea tila selviää pikkuhiljaa niille, joiden vanhemmat siirtyvät palvelutaloihin tai vaikkapa ”kaupunginsairaalan geriatrian osastolle”. On karua katsottavaa, kun neljä vaikeroivaa muoria makaa jaetun huoneen sängyissä. Yksi vaikeroi tuskiaan, toinen elää talvisodan jälkeistä aikaa ja kolmas pelkää kahdeksannen kerroksen ikkunasta mahdollisesti kurkkivaa mörkömiestä. Siinä sitten hoitajat ja lääkärit miettivät millä tableteilla saataisiin siedettävä ratkaisu. Näistä ”taudeista” kun ei parannuta.

Hoitokulun voi joku matemaatikko tai aktuaari laskea desimaalin tarkkuudella mutta nyrkkisääntönä itsenäinen palveluasuminen erittäin hyväkuntoiselle on luokkaa 2 000 euroa kuussa. Kun kunto huononee ja palveluja tarvitaan lisää, mennään kohti 5 000 euroa kuussa. Sairaalahoidossa kuluille on taivas rajana. Voit sitten laskea vaikkapa kymmenen vuotta kestävän hoitojakson hintalappua ja miettiä minkä verran potilas on ehtinyt maksaa veroja yhteiskunnalle.

Aivan oma lukunsa ovat muistisairaat. Suomessa arvioidaan olevan 35 000 lievää ja 85 000 vähintään keskivaikeaa muistisairautta sairastavaa henkilöä. Lisäksi noin 120 000 henkilöllä ”tiedonkäsittelytoiminta” on lievästi heikentynyt. Noin 13 000 henkilöä sairastuu vuosittain dementia-asteiseen muistisairauteen.

Ei ihme että ”dementiakoteja” rakennetaan yksityisellä rahalla, kuntien päätöksenteko kun laahaa pahasti perässä. Sekä palveluntarjoajien että pitkäaikaissäästämistä tarjoavien yritysten kannattaisi järjestää muutama käynti sekä palvelutaloihin että näihin muistisairaiden hoitopaikkoihin. Pistävät miettimään sekä sukulaisten tilannetta että omia ratkaisuja ”sitten joskus”.

Englannin pääministeri Theresa May sai kansakunnan vihat päälleen kun esitti että vanhustenhoito rahoitetaan myymällä vanhukselta se omaisuus, joka ylittää 100 000 puntaa. ”Dementia Tax” -esitys jouduttiin vetämään takaisin. Suomessa pitkäaikaiseen kunnalliseen laitoshoitoon joutuvan hoitomaksu määräytyy jo nyt kaikkien tulojen (ja välillä myös omaisuuden) mukaan. Se on joko ”todellinen kustannus” tai 85 %:a kaikista tuloista. Yksityisellä sektorilla ei prosentteja tarkastella vaan peritään kaikilta sama maksu.

Itse päivitin muutama vuosi sitten sekä testamenttini että hoitotestamenttini. Suomi on veroprogression luvattu maa, mutta kannattaa tehdä parhaansa ettei vielä viime metreillä sosialisoida viimeisiäkin euroja. Toisaalta on hyvä antaa lääkärille mahdollisuus jättää pitkittämättä väistämätöntä, eli ”lupa vetää töpseli irti”. Tai ainakin jättää viimeinen antibioottikuuri tai elvytys tekemättä. Veikkaan että vielä käydään sekin keskustelu, jossa mietitään saisiko niitä töpseleitä vetää irti ilman hoitotahtoakin. Silmämääräisesti löytyy monta tapausta, joissa elävä kadehtii kuolleita.

Jokainen voi päivittää oman hoitotahtonsa helposti osoitteessa www.kanta.fi. Jos testamenttia ei vielä ole, kannattaisi miettiä sitäkin. Monihan ajattelee tekevänsä sen vasta sitten kun tietää varmasti kuolevansa kuukauden sisään.

Pörsseistä löytyy paljon yrityksiä, joille vanheneva väestö on erinomainen asia. Osa hyötyy eläkkeille siirtyvien lisääntyvästä vapaa-ajasta. Matkailua, risteilyjä, kuntolomia ja golfia. Osa keskittyy terveydenhuoltoon, erilaisiin apuvälineisiin ja lääkkeisiin. Osa kehittää yhä teknisempää ja innovatiivisempaa terveydenhuoltoa.

Helsingin pörssissä näitä ovat Biohit, Oriola, Orion, Pihlajalinna ja viimeisimpänä tulokkaana Silmäasema. Varainhoitojätti iSharesin U.S. Healthcare ETF on noussut tänä vuonna 13,67 %:a ja U.S. Medical Devices 23,58 %:a. Eurooppalaisiin alan yrityksiin keskittyvä STOXX Europe 600 Health Care on noussut 11,49 %:a ja laajemmin ikääntymisen teemaan sijoittava Ageing Population samat 11,49 %:a. Toisen kulu on toisen tulo.

Kuten käsitellystä aiheesta voi arvata, on touko- ja kesäkuu mennyt kohtuullisessa määrin vanhustenhuollon merkeissä. Kuolinpesän ilouutinen oli vanhempieni omakotitalon myynti. Se saatiin vihdoin maaliin, melkein vuoden myynnin jälkeen. Hinta oli selkeästi alle alkuperäisen arvion. Kun on itse sijoittanut keskustan yksiöihin ja kaksioihin, niin tulipa taas todettua että omakotitalojen markkinat elävät toiseen tahtiin. Eipä tarvitse kuitenkaan murehtia puutarhan istutuksista tai ruohonleikkuusta. Ostajakin sai hyvän aihion lapsiperheen kodiksi.

Pörssissä on ollut monenlaista käännettä. Taala on heikentynyt. Eurooppa näyttää toipuvan odotettua nopeammin ja Ranskan vaalitkin menivät odotetusti ja Macron nousi valtiomiesten sarjaan. Trump jatkaa toilailujaan eikä loppua näy. Pörssinousu on jatkunut niin pitkään että jokaista nykäystä tulee katsottua tyyliin ”joko nyt lähtee alas?”. Terroristit saivat vahinkoa aikaiseksi Englannissa. Taas. Eilen saatiin Fediltä odotettu koronnosto. Ja vieläkin on vaikea löytää kunnon vaihtoehtoja osakkeille.

Omassa salkussa tein oikein mukavan tilin Spondalla, josta amerikkalainen kiinteistösijoittaja teki ostotarjouksen. Myin osakkeet samana ja seuraavana päivänä hivenen yli ostotarjouksen hinnan. Sponda oli salkun peruspilareita. Nyt pitää vain keksiä uusi sijoituskohde, joka antaa yhtä vakaata osinkotuottoa. Tarjous nosti myös salkun toisen suuren position eli Cityconin kurssia.

Ostopuolella otin hieman lisää Fortumia (13 euroon), kohtuullisen siivun Ameria ja aloitin position Oriolassa. Myyntipuolella huhtikuun lopulla myin Metson ja osan Stockmann B:stä. Nyt on spekuloitu että suomenruotsalaisten säätiöiden Spondasta saama tili saattaa päätyä – tavalla tai toisella – Stockmanniin. Varsinkin jos kiinteistöpuoli erotetaan Lindexistä ja tavaratalotoiminnasta. Mielenkiintoinen ajatus.

ETF-säätönä myin iSharesin U.S. Core High Dividendin, jossa energiayhtiöt jarruttivat kurssikehitystä. Saadut rahat teemarahastoihin iShares Ageing Population ja iShares Automation and Robotics.

Nordnetin salkussa jatkoin Telian tankkausta ja lisäsin dipeissä taas Omega Healthcare Partnersia. Ostin myös lisää Hennes & Mauritzia ja aloitin position kiinteistöyhtiö Klövernissä. H&M on ollut pitkässä laskutrendissä ja kylmä kevät saattaa taas tuoda pettymyksen myynnissä. Muistan kuitenkin ajan jolloin potkin itseäni vuosia siitä etten ostanut ”liian kallista” H & M:ää, joten nyt paikkaan tilannetta vaikka putoavista puukoista onkin huonoja kokemuksia.

Spondan myynnin takia käteistä on normaalia enemmän. Kesällä tulee varmasti lisää ostopaikkoja. Lisäsijoitukset suuntaan luultavasti mieluummin Eurooppaan kuin Yhdysvaltoihin. Suomen paino on suorien osakkeiden takia jo korkea. Järki sanoo että indeksisijoituksilla saattaisi päästä parempaan lopputulokseen mutta suorilla osakesijoituksilla saa takuulla mielenkiintoisempia päiviä.

Ensi viikolla lähden taas Etelä-Ranskaan. Tähänastinen Suomen suvi on ollut vähemmän loistokas, joten takuulämpimät kelit, lämmin Välimeri ja katukahviloiden ja torien värit ja tuoksut ovat olleet mielessä moneen kertaan.

Kannattaa matkustaa niin kauan kuin on kirkas nuppi ja kuivat housut…     Juhannusta, laventelin tuoksua ja Cote D’Azurin sinisiä vesiä odotellen.