Vuoden 2023 tilinpäätös

Taas on vuosi vierähtänyt edellisestä osinkoraportista.

Jos vuosi 2022 oli mollivoittoinen sijoitusmarkkinoilla, niin ei viime vuonnakaan päästy helpolla. Välillä tuntui, että teki mitä tahansa, niin pieleen meni. Marraskuussa alettiin kuitenkin ottaa tukevaa etunojaa talouden toipumiseen ja pörssikurssit korjasivat vauhdilla. Oma kokonaisuus jäi karvan verran plussalle kaikkien elinkustannusten jälkeen.

Ranskassa tuli vietettyä aikaa melkein puolet vuodesta ja ”kakkosasunnon” hankinta ei ole kaduttanut missään vaiheessa. Päinvastoin. Täällä tulee helposti ikävä Välimeren värejä ja aurinkoa.

Vaatimaton huvialus Cannesin rannalla.

Saavuin takaisin Suomeen joulukuussa ja pääsin heti nauttimaan paukkupakkasista ja liukkaista jalkakäytävistä. Ensimmäisen viikon olin henkisesti asennoitunut siihen, että joka reissulla kaatuu oikein kunnolla. Onneksi toistaiseksi on pysytty pystyssä. Aamulla kun herää, täytyy oikein kellosta tarkastaa, onko aamu vai ei. Päivänvalosta sitä on vaikea päätellä.

Juuri nyt voi katsella ikkunasta lumimyräkän jälkiä. Talon eteen kurvannut auto jätti alustansa muoviosat hankeen. Repeämän ääni kuului meille asti mutta niin vain toveri jatkoi matkaa. Kaupungin kunnossapito on varmasti työssään jossakin, muttei täällä. Puistossa näkee miten mummot etenevät hangessa reilussa etukenossa. Hitaasti mutta varmasti. Saattavat taas etätyöläiset huokaista helpotuksesta – autokorjaamot ja hinausfirmat toki hierovat käsiään.

Vaihtoehtoisesti voi viettää aikansa hangessa.

Keskuspankit vetävät nyt henkeä ja markkinat odottavat vesi kielellä ohjauskorkojen laskua. Inflaatio on toki laantunut, mutta vielä ei olla siinä kuuluisassa tavoitetilassa (parin prosentin nurkilla). Yhdysvalloissa työmarkkinat vetävät edelleen ja viime viikolla saatiin toivottua korkeampi inflaatioluku. EKP otti eilen macho -miehen roolin eikä lupaillut koronlaskuja. Tästä saatiin heti Eurooppaan ahdistusta ja markkinat kuittasivat koko alkuvuoden nousun pois.

Geopoliittiset jännitteet jatkuvat. Ukrainan tilanteen lisäksi on saatu entistä ikävämpi tilanne Israelissa. Hamaksen nuijimisessa näyttää olevan huono hyötysuhde, kun siviilejä jää iskujen alle täysin suhteettomasti. Sen verran olisi kyllä Hamaksen pitänyt perehtyä Vanhaan Testamenttiin, että olisi ymmärtänyt, että vähintäänkin silmä silmästä -periaatteella mennään.  

Suezin kanavalle on saatu samalla uusi kriisi, kun Iranin tukemat huthit ovat iskeneet milloin milläkin kalustolla valtamerilaivojen kimppuun. Moni varustamo on reitittänyt laivansa uudelleen kiertämään Afrikan. Tämä on myrkkyä paitsi varustamoille myös kaikelle Euroopan ja Aasian väliselle kaupalle. Siinä ottaa siipeensä niin metsäteollisuus kuin Euroopan kaasuun perustuva energiahuolto. Näihin iskuihin onkin jo reagoitu sotilaallisesti ja tämä varmasti jatkuu. Nyt on sitten päästy iskemään huthien asevarastoihin Jemenissä ja taas voidaan siirtää Gazan rauhantavoitetta reilusti eteenpäin. Jottei asiat olisivat liian helppoja, Iran on aloittanut iskut omien rajojensa ulkopuolelle ja Pakistankin virittelee arsenaaliaan.

Suomessa hallitusta testataan Venäjän ”hybridivaikuttamisella” ja käytetään pakolaisia – jälleen kerran – aseena länsivaltioita vastaan. Nyt on itäraja taas ainakin kuukauden kiinni. Oma oletus on, että näitä pakolaisia suojaavia kansainvälisiä sopimuksia joudutaan vielä rukkaamaan moneen kertaan. Joko sopimuksia tai niiden tulkintaa. Selvää on, että tilanne, jossa itänaapuri masinoi tuhansia ”pakolaisia” tänne, on kestämätön. Aidot turvapaikanhakijat kärsivät samalla, mutta näinhän se on ollut jo pitkään muissakin Euroopan maissa. Isossa Britanniassa laki ”laittomien” siirtämisestä Ruandaan odottamaan asiansa käsittelyä etenee.

Ukraina on jäädyttänyt tilanteen asemasotaan ja vaikka Venäjän tappiot ovat huomattavasti suuremmat, ei tilanne ole paljoakaan parantunut. Eurooppa taas istuu asevarastojensa päällä ja antaa niitä vähemmän kuin Ukrainalla olisi tarvetta. On myös huomattu, ettei Euroopassa ole panostettu ollenkaan riittävästi omaan asetuotantoon. Toivottavasti nyt on herätty.

Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat uusi kysymysmerkki. Jos Trump nousee taas valtaan, niin kaikki kortit jaetaan uudelleen. Ehti jo yhdessä puheessa kehua, kuinka hyvät välit hänellä on Vladimiriin. Kolmas maailmansota on jo joko meneillään tai ainakin kovin lähellä.

Jottei tilanne olisi liian helppo Suomessakaan, niin on ammattiyhdistysliike taas barrikadeilla. Vanha tuttu AKT pisti Suomen julkisen liikenteen poikki juuri silloin kun saavuin Ranskasta. Helsinki-Vantaalla oli mielenkiintoinen tilanne, kun busseja oli erittäin vähän. Siellä sitten oli saatu liikkeelle kaikki mahdolliset taksikuskit, jotka olivat edes joskus ajaneet autoa. Autovuokraamoon oli sadan ihmisen jono. Ulkomaiset opiskelijat kulkivat suu pyöreänä etsimässä olematonta paikallisbussia Helsinkiin. Meillä kävi tuuri, kun Turun linjan bussi ajoi normaalisti. Puolen tunnin viivästys, kun odotimme Kehä kolmosen nurkilla Helsingistä saapuvaa syöttöliikennettä, oli kaikkien mielestä oikein hyvä juttu. Pääasia että perille päästiin.

Seuraavaksi sitten pannaan Nesteen öljynjalostamo kiinni. Saattaa olla, että Nesteellä ollaan entistä tyytyväisempiä siihen, että seuraava biopolttoaineiden panostus päätettiin tehdä Rotterdamiin. Tulee mieleen vanhat ajat, jolloin merimiesunioni suojeli suomalaisten merimiesten etuja niin hyvin, ettei Suomen lipun alla oikein aluksia enää näkynyt.

PAM heitti lakkovaroituksen, jolla saadaan hotellit, ravintolat ja marketit kiinni. Lentoliikennettä uhataan taas, kun kerran hiihtolomatkin lähestyvät. Nähtäväksi jää kuinka syvän kuopan ammattiyhdistysten ”suosio” saa kun rivikansalaisten elämää hankaloitetaan riittävästi. AY-liikkeen kannatus on ollut monet vuodet laskussa ja heidät nähdään yhä useammin muinaisjäänteenä. Televisiossa näkyvät tutut naamat, jotka saavat V-käyrän nousemaan jo ennen kuin avaavat suunsa.

Samaan aikaan nostetaan ihmisten työmotivaatiota tuomalla julki laskelmat, joiden mukaan keskipalkkainen pääsee 22 vuoden työuran jälkeen eläkkeellä juuri ja juuri samaan tulotasoon kuin ei päivääkään työssä ollut sosiaalihiihtäjä. Julkisuuden sankareita ovat myös ne, jotka kieltäytyvät tekemästä mitään työtä koskaan, koska työ on riiston väline. Tai elämäntapataiteilijat, joiden mielestä varastaminen tarpeeseen on täysin hyväksyttävää ja muiden kannattaa kääntää katseensa, jos sellaista näkee. Meillä taitaa olla edessä loistava tulevaisuus.

Itse olen katsellut salkkujen kansainvälistä hajauttamista uusin silmin. Jos viime vuonna Helsinki oli maailman toiseksi surkein pörssi, niin en ole vakuuttunut, että koko alamäki kuitattaisiin näillä eväillä. Viro käyttää tällä hetkellä 3,5 prosenttia BKT:stä puolustusmenoihin ja laskee että aikaa sotaan on kolmesta viiteen vuotta. Ehkä Suomessakin kannattaa tällä kertaa kuunnella pikkuveljen varoituksia tarkemmalla korvalla. Kansainvälinen hajautus saattaa olla perusteltua tästäkin näkökulmasta.

Viime vuoden osingot olivat seuraavat:

osingot-2023Lataa

Osinkojen kokonaismäärä ylitti edellisen vuoden ja tähän voi olla tyytyväinen. Luvuissa edelleen sama laskentamalli eli arvo-osuustilien tulot ennakonpidätysten jälkeen ja sijoitusvakuutusten ”nollaverolla”. Laskennallinen verovelka toteutuu sitten joskus, mikäli vakuutuksista nostetaan varoja eikä muita pääomatulojen tappioita ole realisoitu vastaavasti.

Uutena välineenä työkalupakkiin avasin Nordnet -sijoitusvakuutuksen, jonne olen alkanut kerätä norjalaisia osakkeita. Näiden osingot pitäisi nyt saada tuloutettua sinne ilman ylimääräistä askartelua osinkojen ennakonpidätysten takaisinhakemisesta. Ensimmäiset yhtiöt ovat monialayhtiö Orkla, kalanfirma Austevoll, öljy-yhtiö Aker BP ja varustamo Stolt-Nielsen. Kaikki maksavat hyvin osinkoa ja samalla saan tätä kansainvälistä hajautusta.

Ilonaiheet salkuissa ovat olleet vähissä. Tuntuu ettei oikein mikään sektori kukoista. Kuukauden sisään saadaan varmaan viime vuoden viralliset tulokset ja nähdään, kuinka syvällä uidaan. Osinkosijoittajia kritisoidaan usein siitä, että tuijottavat vain osinkoja. Oma kokemus on, että osinkoehdotus kertoo yrityksen luottamuksesta tulevaisuuteen. Mikäli ne leikataan kokonaan, on syytä olettaa, että vaikeuksia on – vaikka usein tämä viestitään tarpeena panostaa enemmän tulevaisuudessa niin hyvin tuottavaan toimintaan.

Viime vuoden moka oli varmaan Intrum. Perintäfirma osti liian kalliilla saatavia markkinoilta, joutui tekemään mittavia alaskirjauksia ja joutui itse maksamaan niin korkeaa korkoa rahoituksestaan, että jäi puun ja kuoren väliin. Toimitusjohtaja vaihdettiin ja vähän aikaa sitten talousjohtajakin lähti uusiin haasteisiin. Osingonmaksu lyötiin jäihin ainakin kahdeksi vuodeksi. Tyhjensin position salkusta ja katselen koska osaketta uskaltaisi taas ostaa. Luultavasti kalliimmalla kuin myin.

YIT olisi pitänyt myydä vuosia sitten, nyt taitaa olla turha murehtia. Vaikka optimisti toki tietää, että osake voi aina pudota vielä 100 prosenttia. Exel Composites tarpoo syvällä ja voin olla tyytyväinen siitä, että positio on minimaalinen. Nordean aikoinaan suosittelema HusCompagniet kilpailee YIT:n kanssa salkun surkeimpana. Koskenkorvaan ei voinut luottaa viime vuonna, Anora Group on pudonnut yli 40 prosenttia vuodessa. Toimitusjohtaja vaihtui sielläkin ja luultavasti keskitytään enemmän tuloslaskelmaan kuin maailman vähäpäästöisimpään väkijuomaan.

Jos jotakin positiivisuutta pitää hakea, niin Tokmanni ja Puuilo ovat pärjänneet mallikkaasti. Nordeakin on piristynyt, ehkä osinkotuotto saa muutkin painamaan ostonappia. Sammosta irronneesta Mandatumista tuli kertaheitolla kansanosake ja sieltä voidaan odottaa ”ylimääräisten” varojen jakoa ainakin muutama vuosi eteenpäin. Ihmiset voivat nyt sitten tutustua vakuutusmatematiikkaan ja vakuutussopimusvelan diskonttauskoron muutoksiin. Oma veikkaus on, että aika harva ymmärtää vuosikertomuksen kaikki rivit.

Energiasijoituksissa Fortum on noussut syvimmästä kuopastaan, ranskalainen Engie on pärjännyt hyvin ja espanjalainen Enagas kuroi kiinni osingonmaksun. Kaikkia näitä tarvitaan joka päivä. Valtiot ovat toki herkästi kukkarolla laatimassa milloin minkäkin laista veroa tai ”ydinvoimamaksua”.

Rakentaminen on syväjäädytetty ja ensin pitäisi saada purettua myymättömien asuntojen varasto. Siellä on luultavasti pientä kehitystä parempaan suuntaan, vaikka kiinteistönvälittäjien horinoihin kannattaakin suhtautua varauksella. Asumistukijärjestelmää uudistetaan vihdoinkin. Ehkä päästään vihdoin tilanteeseen, jossa ei enää puolet väestöstä nauti asumistukea. Jos se tarkoittaa jossakin yleistä vuokratason laskua, niin parempi niin.

Yle Arenalla on nähtävissä mielenkiintoinen dokumentti elämästä Monacossa. Siellä kiinteistöveijari kehui loputtomalla kiinteistöjen arvonnousulla ja 100 000 euron neliöhinnoilla. Välillä tuntui, että pääkaupunkiseudulla neliöhinnat ja ihmisten palkat olivat jo aikoja sitten irtautuneet toisistaan. Ehkä nyt otetaan korjausliike kohti terveempää hinnoittelua. Markkinathan ne hinnat toki määräävät.

Itsellä on laukut otettu esille ja parin viikon päästä pitäisi taas siirtyä lumettomaan ympäristöön. Rantabulevardeja ja aurinkoisia terasseja on todellakin ollut ikävä.

Tänään näyttää taas olevan laskettelupäivä.

Toivottavasti tästä vuodesta saadaan kuitenkin parempi sijoitusvuosi.

Winter is coming

Talvi on täällä Rivieralla kovin erilainen, mutta tulossa kuitenkin.

Osa paikallisista on jo kaivanut talvitakit ja pikkuturkit esille, kun päivä lyhenee. Itse olen pärjännyt hyvin ilman untuvatakkia – vaikka muutama kashmir -villapaita tulikin ostettua paikalliselta torilta. Hinnoittelu oli kovin asiallinen, kun kuudellakymmenellä eurolla pääsee valitsemaan jostakin sadan mallin ja värin valikoimasta. Tuolla torilla tulee käytyä usein viikonloppuisin. Paikalliset myyjät ostavat eri vaatetehtaiden loppuerät ja myyvät ne tuntuvalla alennuksella ja nopeasti. Tavara on aitoa, täällä on niin rankat sanktiot kopioiden myynnistä, ettei siihen ryhdytä.

Talviuimari ilman avantoa.

Lämpötila vaihtelee. Öisin on käyty jopa alle kymmenen asteen. Päivisin, kun valitsee sopivan terassin, ollaan 25 asteen nurkilla ja aurinkovoidetta saattaa tulla ikävä. Urheimmat käyvät edelleen päivittäin uimassa. Väkeä on ollut hyvin liikkeellä, varsinkin viikonloppuisin. Joku NRJ Gala oli viikko sitten ja liikkeellä ollut väki oli nuorempaa ja enemmän ”hip” kuin normaalisti. Pari viikkoa sitten huomasi, että ruotsalaisilla oli varmaan joku syysloma, kun heitä tuli vastaan jokaisessa kadunkulmassa. Perinteiset italialaisturistit saapuvat joka viikonloppu.

Päätimme tehdä kansainvälistä lähimatkailua ja otimme junan Ventimiglian kautta Sanremoon. Matkassa ei kauan kulunut ja hintakin oli (kahdelta) huimaavat 70 euroa edestakaisin. Hotelli oli mukavalla sijainnilla keskustassa ja kun elämme off seasonia, niin hinta oli 90 euroa. Olivat upgraidanneet meille vielä sviitin. Sää ei saapumispäivänä todellakaan suosinut vaan vettä tuli kuin aisaa. Jätimme litimärät sateenvarjot respan edessä olevaan telineeseen ja kun saavuimme taas 10 minuutin päästä, niin varjoni oli lähtenyt omille teilleen. Siinä oli first impression vähän hakusessa. Seuraavana päivänä varjo oli palannut reissultaan mutta jätin sen sinne, kun ehdin sijoittaa 7 euroa uuteen.

Italialainen espresso on omaan makuun. Hinta 1,20 e.

Nautimme maittavan lounaan paikallisessa trattoriassa ja totesimme että laatu oli erinomainen ja hintataso noin puolet Ranskan vastaavasta. Kaupunkia voi suositella muutenkin. Charmantti pieni kylä, jossa kauppa oli edelleen keskittynyt pieniin erikoisputiikkeihin. Yksi hauskimmista oli vanhan ajan sukkakauppa, jossa oli pikaisen arvioin mukaan ainakin 1 000 erilaista sukkaa. Palvelu oli viimeisen päälle ja kun kerroit mitä etsit, niin rouva haki kymmenkunta laatikkoa, joista alettiin kaivaa juuri sitä oikeaa. Kaikenlaisia korkealuokkaisia neuleita löytyi monesta kaupasta ja hinnat olivat huomattavasti alle Ranskan (ja Suomen) tason.

Sukkakauppa ihan kuin ennen vanhaan.

Italialaiset näyttävät rakastavan ruokaa ja sekä ruokakauppoja että ravintoloita oli pilvin pimein. Hinnat erittäin maltilliset. Taisimme maksaa illallisesta juomineen 20 euroa per nenä.

Olin etukäteen googlannut kaupungin ulkopuolella olevan Factory Outlet -keskittymän ja otimme bussin sinne. Paikka oli varsinainen elämys. Joku 60 % -alennus ei paljon auta, jos villapaidan hinnaksi jää vielä pari tonnia. Merkit olivat kyllä kovin tunnettuja: Armani, Balenciaga, Bottega Veneta, Versace, Zadig & Voltaire, Gucci, Burberry, Dolce & Gabbana, Lanvin, Jimmy Choo ja tietenkin Vladimirin suosikki Loro Piana. Ja lisäksi vino pino muita.

Tuolta tarttui mukaan yksi pikkutakki, josta väänsin tosissani kauppaa myyjän kanssa ennen kuin pääsimme sopivaan kompromissiin. Seuralainen meinasi jo hermostua ja sanoi että kohta miesmyyjä puhkeaa itkuun. Juttelimme siinä vielä jonkin aikaa ja sanoivat että Venäjä -pakotteet ovat näkyneet heillä selvästi. Enää ei tule kymmenien tuhansien ”nippuostoksia” kun itänaapurit piipahtavat täyttämään vaatekaappiaan.

En tainnut kuulua kohderyhmään.

Merkkimaailmasta innostuneena ostin pikkuerän Tapestry -yhtiötä. Heillä oli lippulaivana aikaisemmin Coach ja nyt ovat nappaamassa Michael Kors:in. Saa nähdä onko merkki jo hinkattu henkihieveriin, sen verran usein Korsin laukkuja tulee vastaan. Osinkotuotto jossakin 4,5 % nurkilla. Voi sitten viiden vuoden päästä potkia itseään siitä ettei ostanut ”kallista” LVMH:ta tai L’Orealia.

Ensimmäistä kertaa olen päässyt painimaan kopioidun luottokortin kanssa. Tililtäni oli veloitettu PlayStation Services -maksu. Reklamoin ja tein rikosilmoituksen. Yrittivät vielä toista veloitusta, mutta olin estänyt jo sen mahdollisuuden. Itse epäilen vuotoa Booking.com sivustolla. Näillä on kun ärsyttävä tapa vaatia luottokorttinumero varauksen vahvistamiseksi. Tekijä jää kuitenkin varmaan mysteeriksi. Tilanne oli hivenen vaikea, kun itse on täällä Ranskassa ja uusi kortti pitäisi noutaa Suomessa. Sain kuitenkin ”digitaalisen kortin” pelaamaan, joten sofar, so good. Suoraveloitusten kanssa on vielä jumppaamista.

Pörssi on piristynyt viimeisen kuukauden aikana, eikä vähään aikaan ole tarvinnut katsella keskimääräistä vuosipalkkaa muistuttavia punaisia päivälaskuja. Konsensus on, että koronnostot on nyt nähty. Koronlaskuja saadaan odotella eli ”high for longer”. Saapa nähdä miten käy. Kuten joskus ennustin, niin yleensä inflaatio nitistetään työttömyydellä.

Ainakin vaatekaupalla on varastot pullollaan. Olen joutunut päivittämään vaatekaappiani ja hinnat, joilla tavaraa lingotaan nettikaupoissa ulos ovat suorastaan naurettavia. Siinä saa Stockmann vääntää tosissaan ”unique shopping experienceä” ja ”monikanavaisuutta” kun samaa tavaraa lähtee napin painalluksella Booztilta ja Zalandolta yli puolta halvemmalla. Stockmannilla on lupaava tulevaisuus, kunhan tavarataloliiketoiminnasta päästään eroon. Tai ainakin saadaan rahan valuminen väärään suuntaan loppumaan. Lindex kyllä pärjää.

Nordnetin käppyrän mukaan olen vielä 0,3 % miinuksella vuoden alusta. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, kun Helsinki -indeksi näyttää – 6 prosenttia. Olen kotiuttanut tappiota pitkin vuotta, joten ”verosaamista” on syntynyt. Näitä ei muuten kannata jättää vuoden viimeiseen pörssipäivään, ovat aivan yhtä vähennyskelpoisia pitkin vuotta tehtyinä. Jännä nähdä joulukuussa minkä verran tehdään viime hetken veroteknisiä myyntejä. Pienissä yhtiöissä kurssiliike voi olla voimakasta.

Nordnetin vakuutukseen olen ostanut pelkkää Orklaa. Olin katsellut sitä pitkään mutta ajattelin etten jaksa hakea ylimääräisiä ennakonpidätyksiä takaisin. Nyt homman pitäisi sujua nollaverolla siihen asti, että nostan voittoja ulos. Asiallinen ja ainakin teoriassa defensiivinen yritys. Tuotteita löytyy varmasti jokaisesta kodista Suomessakin. On Felixiä, Abbaa, Ahtia, Blistexiä, Kallen kaviaaria, Chipsiä ja Pandaa. Ja satakunta muuta merkkiä. Osakkuus maalifirma Jotunissa on sekin mielenkiintoinen, kun Tikkurila lunastettiin pörssistä pois.

Alkuperäinen suunnitelma osingoilla elämisen suhteen on sujunut mukavasti. Vuoden osinkovirta on nyt 182 000 euroa ja vielä on muutama maksu tulossa.

Suurimmat cash cow:t ovat olleet Citycon, Nordea, Sampo, Tokmanni, TietoEvry, Englannin Legal & General, Ruotsin Intrum ja Jenkkien Omega Healthcare.

Nordean arvostustasoa ihmettelen. Normiosingon lisäksi sieltä on saatu useampi prosentti varojenjakoa osakkeiden mitätöinnin myötä. Ensi vuonna ei Intrumilta tule mitään, keskittyvät taseen paikkaamiseen ja ihan hyvästä syystä. Jos se saadaan kuntoon, voi kurssikin olla jotain muuta. TietoEvryä rassaa IT -sektorin kysynnän epävarmuus. Sammon kurssitaso mukautuu varmaan jossain vaiheessa elämään ilman Mandatumia. Tokmanni odottelee kysynnän ”normalisoitumista” – mielestäni ihan hyvästä asemasta Ruotsin ostoksen jälkeen. Legal & General on ainakin kehunut maksavansa jatkossa vähintään yhtä hyvin kuin ennen. Omega Healthcare samoin. Cityconistakaan en jaksa olla näillä arvostustasoilla huolissani.

Uusia pikkulisäyksiä olen tehnyt Kraft Heinziin ja viimeisimpänä Pfizeriin. En muista koska Pfizerin ennustettu osinkotuotto olisi ollut yli 5 %:a. Kraft Heinz hipoo sekin jo samaa tasoa.

Itänaapuri on aktivoinut rajoillemme pakolaisvirrat ja saapa nähdä, millainen ratkaisu tähän löytyy. Toivoa sopii, että on opittu jotain pakolaisten käytöstä aseena. Siinä saa tasapainoilla perustuslain, ihmisoikeuksien ja terveen järjen käytön välillä. Maahanmuuton kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Vähintäänkin olisi syytä levittää sanaa ”piireissä” että tänne ei marssita miten sattuu, saattaa joutua jäämään Venäjän rajalle odottelemaan kevään tuloa. Palautusprosesseihinkin pitäisi saada nopeutta. Suoraan rajalta lähtevään koneeseen keräämään uudet matkarahat salakuljettajille. Joku oikeusoppinut on tietenkin heti sormi pystyssä luettelemassa kymmenen pykälää, joiden takia tämä ei kerta kaikkiaan käy.

Jottei elämä olisi liian helppoa niin Ukrainassa jatkuvat samat murheet ja Israelin ja palestiinalaisalueiden välinen sota on karua katseltavaa. Siellä on muuten ollut konflikti ja useampi sotakin niin kauan kuin muistan. Taitaa olla 40 vuotta siitä, kun tiedostavat humanistit kulkivat Jasser -huivit kaulassa vaatimassa Vapaata Palestiinaa. Toivottavasti tilanne liikahtaa parempaan suuntaan ja saadaan jonkinlainen ratkaisu ja rauha edes sinne.

 Sitä ja joulua odotellen.

Kesä kaikilla

Taas ehti vierähtää luvattoman pitkään blogin päivityksessä. Pahoitteluni.

Suomessa tuli käytyä pikaisesti maaliskuun puolessa välissä hautajaisissa. Sen jälkeen visiitti Lontooseen ja sieltä takaisin Ranskaan. Ja taas takaisin Suomeen kuukaudeksi.

Finnairia on tullut tuettua. Ehkä siellä voitaisiin panna jäitä hattuun matkatavarauudistusten kanssa. Muuten saadaan ostoryntäys niihin lasten leikkikalujen kokoisiin matkalaukkuihin. Luulen että niiden turhakkeiden myynti hiukan rokottaa viestiä siitä että ”torjumme ilmastonmuutosta uusilla määräyksillä”. Helpompaa ja rehellisempää olisi ehkä poistaa kokonaan se edullisin matkustusluokka.

Lontoossa oli mielestäni vähemmän turisteja kuin ennen. Piti oikein vilkaista kaupungin tilastoja. Vuodesta 2009 vuoteen 2017 vierailijoiden määrä kasvoi 44 prosenttia. Vuonna 2019 kävijöitä oli 21 miljoonaa. Vuonna 2020 elettiin toisenlaisessa maailmassa ja määrä putosi 4,6 miljoonaan!

Lontoossa käydessä Chinatown ja Crispy Aromatic Duck on must.

Kuvitella voi hotellien, ravintoloiden ja muiden palvelusektorin yritysten tilanteen. Viime vuoden tilastot eivät ole vielä valmiit, mutta ennustettiin että päästäisiin 11,2 miljoonaan ”vierailijaan”. Turismin osuus Iso-Britannian kansantuotteesta pyörii kymmenessä prosentissa. Vuoteen 2025 mennessä sen pitäisi tarjota noin 3,8 miljoonaa työpaikkaa.

Muistan vanhasta elämästä paperiteollisuuden edustajan, joka vaikeroi Englannin viennin hyytymisestä. Rakennemuutos teollisesta palveluyhteiskuntaan oli osunut.

”Ennen siellä painettiin sanomalehtiä ja kirjoja telat punaisina. Nyt siellä ei paineta kuin lippuja musikaaleihin ja ruokalistoja. Niihin ei paljon paperia tarvita.”

Suomeen palaaminen huhtikuun lopulla oli taas lievä shokki. Lämpimästä ja aurinkoisesta perinteiseen suomalaiseen vapun viettoon. Nyt ei sentään tullut lunta, kun saatiin lakit päälaelle. Puissa ei paljon lehtiä näkynyt eikä nurmikkoa tarvinnut leikata.

Oli toki mukava tavata ystäviä perinteisessä vapun vietossa. Ja paranivathan ne kelitkin viimein – viimeiset pari viikkoa muistuttivat jo kesää.

Pizzeria Dennis palasi juurilleen. Ihan kuin ennen.

Pörssi on ollut kohmeessa jo pitkään. Tuntuu ettei mistään saada sellaisia uutisia, joilla päästäisiin parempaan vireeseen. Nordnetissä on reaaliaikainen salkun kehityksen graafi ja sen mukaan salkkuni on lasketellut 12 prosenttia viimeisten 3 kk aikana ja vuoden alustakin ollaan miinuksella kolmisen prosenttia. Näyttää että kaikki ”luottohevoset” nilkuttavat.

Telia on valunut tasolle, jolla (mikäli historiaan ja yritysjohdon viestintään voi uskoa) saadaan yli 8 % osinkotuotto. Tänään näin jonkun British Telecom uutisen, jossa se kehui leikkaavansa 40 %:a työvoimastaan eli 55 000 työpaikkaa. Tekoälyn (AI) ”ansioksi” tuosta leikkauksesta arvioidaan 10 000 työpaikkaa. Tavoite on vuodelle 2030. Varmaa on, että kun yksi keksii, niin kilpailijat seuraavat perässä.

Intrumin suhteen epäillään osingonmaksun kestävyyttä. Katselin kyllä Dagens Industrin haastattelun, jossa Ålandsbankenin salkunhoitaja oli luottavainen yrityksen maksukykyyn, olettaen että kasvuun panostetaan vähemmän. Mikäli näin on, ollaan yli 16 %:n osinkovauhdissa.

Nordeaa on nuijittu kolmessa kuukaudessa 23,6 prosenttia. En varmaan osaa enää tulkita osavuosikatsauksia, kun en löytänyt syytä moiseen. Markkinat eivät oikein usko, että pankkien ongelmat ovat ohi. Yhdysvalloissahan näitä päätyi muutama kilpailijoiden syliin enemmän tai vähemmän pakkomyynnillä.

Inflaatio on nakertanut kuluttajien ostovoimaa ja tulevaisuuden uskoa.

Tokmannin kurssi on pudonnut reilut 11 prosenttia kolmessa kuukaudessa. Asiakkaita kyllä riittää, mutta ostokset ovat suuntautuneet päivittäistavaroihin eikä kodintekniikkaan ja vapaa-aikaan. Uusi logistiikkakeskus valmistuu, merirahdit ovat laskeneet merkittävästi. Kiinteistöjen vuokrissa ja ylläpitokustannuksissa on ollut painetta ylöspäin. Mielenkiintoinen liike oli panostukset kenkä- ja vaatekauppaan ostamalla Click Shoes ja Shoe House -ketjut.

Yllättävän heikko on ollut Anoran pörssitaival. Kolmessa kuukaudessa on leikattu pörssiarvosta yli kolmannes. Siinä saa sitten johto hehkuttaa lähes päästötöntä viinanvalmistusta. Osinkoakin oli pakko leikata. Tanskasta ostettiin viinitalo Globus Wine ja nyt ollaan markkinaykkönen Pohjoismaissa jokaisessa kategoriassa. Toivoa sopii, että sekä juoksu että omistajien kassavirta paranevat.

Osingonleikkaajiin liittyi myös Aktia. Taalerin varainhoitotoiminnan yhdistäminen ei mennytkään niin kuin elokuvissa. Osa avainpelaajista on lähtenyt ja asiakkaat perässä. Toimitusjohtajakin sai lähteä. Omistuspohja on sellainen, että laiva kääntyy hitaasti.

Hevosten vaihtamisessa käy niissäkin usein niin, ettei olisi kannattanut. Tein pientä tiliä Netflixillä ja Teslalla. Pitämällä ne salkussa pidempään, olisi tili moninkertaistunut. Konecranesin, Kemiran ja Hennes & Mauritzin kevennykset näyttivät sen sijaan osuneet kohtuullisen hyvin. ”Timing the Market is an expensive Hobby”.

Heitinkin puoliksi leikilläni sijoittajaystäville, että aika monta pörssipäivää on ollut, jolloin olisi säästänyt aikaa heittämällä ison nipun euroja heti aamusta ikkunasta ulos.

Nyt on saatu jännittää hieman suurempaa konkurssia, kun Yhdysvaltojen velkakatosta on neuvoteltu. Kalkkiviivoille vedettiin taas, eikä viimeistä sinettiä ole vielä edes lyöty.

Tilanne on mielenkiintoinen, kun lähes valtio kuin valtio elää yli varojensa. Niinhän se oli Huittisten Hullu Mieskin, söi enemmän kuin tienaa. Hullu Mies toki löysi ratkaisun: teki kahden miehen työt, kahden miehen palkalla. Saa nähdä minkälaisia ratkaisuja valtiot löytävät. Summat ovat niin isoja, ettei niitä enää oikein kukaan edes hahmota.

Täällä saatiin taas Filmifestivaalit pakettiin. Festivaali on Ranskan ulkoministeriön ja Cannesin kaupungin yhteinen hanke. Suomessa otsikoissa oli lähinnä Aki Kaurismäen menestys ja tuomareiden suosikki -palkinto.

Tapahtuman näkyvyys ympäri maailma on loistavaa mainosta niin Ranskalle kuin kaupungillekin. Hotellit ja ravintolat tekevät kunnon tilin. Virallisia vieraita oli tänä vuonna 80 000 ja ”epävirallisia” vielä iso liuta. Väkimäärä kaupungissa nousee hetkeksi 230 000 ihmiseen. Kaikki hotellit myivät ”ei oota”. Ravintolat pistävät lounastarjoukset jäähylle ja ottavat hinnan maksukykyisiltä asiakkailta. Taksit ja Uberit sahaavat paikasta toiseen urakalla.

Filmifestivaalien tunnus 2023. Catherine Deneuve.

Vuokrasin taas asuntoni saksalaiselle filmien jakeluyhtiölle. Saapuessa näytti kovin tutulta. Nyt oli skarpattu ja viety huolellisesti lajitellut roskat keräyspisteisiin. Jääkaappi oli siisti, viimeksi oli jätetty vuokraisännälle kattilallinen vihanneskeittoa. Viime vuoden tapaan minulle oli jätetty taas bonuksena ekologisia tuotteita: kasvisliemikuutioita, gluteenittomia keksejä, tofua ja ekotuottajien vuohenjuustoa – kaikki avaamattomissa pakkauksissa. Luulen, että uskovat käännyttävänsä minut vihreäksi näillä tuliaisilla.

Kahvikoneen kylkeen jättämäni Nespresso -kapselit oli sentään käytetty, vaikkeivat ekoa olleetkaan. Nostin vuokraa viime vuodesta, silti englantilainen ystävä sanoi minun edelleen myyvän liian halvalla. Hän ottaa hivenen isommasta asunnosta 6 000 euroa per viikko suosittujen tapahtumien aikana.

Turisteja on saapunut festivaalien jälkeenkin. Ennen festivaaleja näkyi paljon italialaisia ja espanjalaisia. Näitä lähimatkailijoita tapaa läpi vuoden. Heille visiitti on vähän niin kuin suomalaisten Tallinnan tai Tukholman reissu. Nyt näkyy taas saksalaisia, hollantilaisia ja Pohjoismaiden väkeä. Risteilyalusten saapumisen huomaa amerikkalaisten opastetuissa kiertueissa.

Taalan kurssi on kohdallaan ja keväällä Google -haut sekä ”travel” että ”travel Europe” nousivat useita kymmeniä prosentteja. Koronasulut asettivat matkustamisen mahdollisuuden arvoon arvaamattomaan. Uskon että Euroopan hotellibusiness pärjää hyvin tänä kesänä. Ruotsissa Scandic Hotelsin osakekurssi onkin jo noussut 22 prosenttia vuoden alusta.

Pörssien alakuloa olen yrittänyt lievittää muistuttamalla itselleni suunnitelmaa saada riittävästi osinkovirtaa elämisen kulujen kattamiseen. Pakkomyynteihin ei ole ollut nytkään aihetta.

Osinkovirrat toukokuun loppuun mennessä:

osingot-01-05-2023-1Lataa

Meillä oli yhden sijoittajakaverin kanssa mottona että ”kyllä sitä pärjää, kun visusti elää ja dieselillä ajaa”. Sinänsä ei ole tarvinnut tehdä muutoksia elämiseen. Dieselistäkään ei olisi apua, kun kalusto on päivitetty hybridiin ja bensakoneeseen.

Nyt voi taas keskittyä lämpimiin keleihin, paikallisen torin antimiin ja rohkaista mielensä käymällä uimassa Välimeressä. Pelkästään katukahvilassa istuminen ja ohikulkevien maisemien katsominen on sekin välillä ihan mukavaa.

Le Marche Forville

Kesällä saattaa tulla pitkäaikaiselle sijoittajalle taas mainioita ostopaikkoja. Omissa taulukoissa nykyinen markkina on sangen maltillisesti hinnoiteltu. Paino sanalla pitkäaikaiselle, tuntuu että huonot uutiset kasaantuvat aika ajoin ja nyt on taas tuhkan ja ruukunsirujen aika.

Kesä on kuitenkin kaikilla.

Profitez-en bien, sanotaan täällä.

Liberte, egalite, retraite

Jos katsoo Suomen uutisia, niin koko Ranska on tulessa satojen tuhansien mielenosoittajien pistäessä hulinaksi. Todellisuudessa varsinainen toiminta keskittyy muutamaan suurkaupunkiin ja osa mielenosoittajista on ammattirettelöitsijöitä, joiden tavoitteena on saada koko Eurooppa polvilleen. Samoja tyyppejä, joita pyörii milloin missäkin hajottamassa paikkoja ja tuhoamassa omaisuutta.

Cannesissa olen nähnyt muutaman kymmenen ”syndikalistin” kokoontumisen ja niistäkin osa lähti kahville, kun oli niin kaunis päivä. Nizzassa onnistuttiin toki saartamaan lentokentälle johtavat tiet ja ilmeisesti välttämättä koneeseen haluavat joutuivat kävelemään sinne. Uber -kuski sanoi, että hän on käyttänyt mielenosoituspäivät liikuntaan ja virkistykseen. Yöllä on pystynyt ajamaan ilman ongelmia, kun mielenosoittajat ovat lopettaneet puuhapäivän.

Ranskan lennonjohto on heittänyt keppejä rattaisiin. Pariisissa konettamme seisotettiin 30 minuuttia sosiaalisen toiminnan nimissä. Amsterdamista lähtenyt kone lensi Nizzaan Luxemburgin, Sveitsin ja Italian kautta. Lontoon kone taas lensi pitkin Ranskan rajoja, mutta aina ”naapurin puolella”. British Airwaysin kapteeni totesi laskun jälkeen että ”I never thought we would make it”. Jokainen lento kestää 1 – 1,5 tuntia pidempään ja polttoainetta palaa. Ympäristö kiittää.

Riita on eläkeiästä. Macron on päättänyt jyrätä läpi noston 62 vuodesta 64 vuoteen. Yksi ranskalainen kysyikin miltä tuollainen Suomessa tuntuisi. Sanoin että kansa taputtaisi käsiään ja poliitikot valittaisiin heti uudelleen. Matematiikka on selvää mutta täällä on pitkät perinteet siihen, että pannaan hanttiin. Toki suurin osa keskustelukumppaneista on sanonut että uudistus menee läpi ja mutina loppuu aikoinaan. Joku tiesi vielä, että aktiivisimman ammattiyhdistyksen johto tulee saamaan kenkää.

Populismin huipentumaa edustaa ”Macronin kello” -gate. Paikalliset agitaattorit olivat näkevinään presidentin kädessä 80 000 euron sveitsiläisen kellon ja vyöryttivät jo giljotiinia tallista. Sitten saatiin lukea, että kyseessä oli vain 2 400 euron ranskalainen ”presidentin malli”. Pukukin oli kuulemma 4 800 euron puku, ei ole vasemmistolla varaa, ei. Meillä poliitikot pääsevät pukeutumisella Vogue -lehteen. Sosialistitkin.

Tulimme tänne helmikuun alussa. Muutaman viikon sai pistää illalla ilmalämpöpumpun päälle mutta nyt ollaan jo tilanteessa missä auringonpaiste päivällä lämmittää rakennuksen sangen mallikkaasti. Virallinen kevät alkaa, kun vaihdetaan kesäaikaan. Suomalaiselle täällä ollaan jo alkukesässä. Ehdin jo polttaa nenäni, kun unohdin vedellä siihen apteekkarin suosittelemaa aurinkovoidetta. Juniori lähetti kuvaa kotoa ja näytti siltä, ettei Länsi-Suomessa tarvita aurinkovoidetta ihan vielä. Paikallinen K-Raudan yrittäjä mainostaa kyllä vimmatusti sekä lumilapioita että grillejä ja ruohonleikkureita. Kaksi viimeistä ilmaisella kokoonpanolla ja kotiinkuljetuksella.

Kupillinen aurinkoisella terassilla on aina yhtä mukavaa

Pörssissä alkuvuoden unelmalähtö vaihtui nopeasti laskeviin kursseihin, kun Yhdysvalloissa alkoivat kaatua pankit. Ongelma levisi ensin Sveitsiin, jossa Credit Suisse nollattiin antamalla se UBS:lle. Samalla jätettiin osa velkakirjojen haltijoista tyhjän päälle. Veikkaan, että tästä väännetään vielä useammassa oikeusasteessa.

Lopputulos oli se, että jokainen, jolla on pankkien velkakirjoja, alkoi miettiä, miten niistä pääsee eroon. Samalla lyötiin useampi eurooppalainenkin pankki alelaariin. Meillä Nordean kurssista niistettiin yli 20 prosenttia. Osa muisteli EKP:n koronatoimenpiteitä, jolloin pankeille ilmoitettiin, että et muuten maksa osinkoa. Nyt ei tällaista ole nähty, vaikka vakavaraisuusvaateita vähän ruuvattiinkin ylöspäin.

Keskuspankit ovat puun ja kuoren välissä. Nyt pitää taiteilla korotukset niin, että inflaatio taittuu mutta pitäen mielessä vaikutukset erilaisiin finanssilaitoksiin. Osa odottaa jo koronlaskuja vaikkei inflaation nujertaminen ole lähelläkään maalia.

Omassa salkussa olen tehnyt pikkukauppaa ostamalla ja myymällä enimmäkseen samoja papereita muutaman prosentin voitolla. Kun kurssit heiluvat on siellä avautunut välillä mielenkiintoisia hintoja ihan asiallisen kokoisille yrityksille. Olen lisännyt Sampoa, UPM:ää, Legal & Generalia sekä pyörittänyt Intrumia välillä ostoina, välillä myynteinä. Metsä Boardia minulla on aikaisemmin ollut aika vähän, nyt reilusti enemmän. Hennes & Mauritz ampaisi eilen ylös ja pääsin myymään position ihan hyvällä voitolla. Analyytikkojen mukaan vielä on nousuvaraa, mutta katselen sitä nyt jonkin aikaa sivusta. Pääomistaja on kyllä lisännyt osuuttaan tasaisesti mikä on yleensä hyvä merkki.

Vuoden osinkoennuste näyttää ihan hyvältä, vaikkei ihan viime vuoden tasolle päästäkään. Suurin syy on Sammon osingon pudotus. Viime vuonna maksettiin 4,10 ja nyt 2,60. Tilannetta parantaa omien osakkeiden osto, mutta tämä ei näy vielä omissa kalkyyleissä. Sampo päättää (luultavasti) jakaa Mandatum Lifen osakkeet omistajilleen. Jos näin käy, niin saadaan taas uusi yhtiö Helsingin pörssiin. Viime vuoden ”listautujat” olivatkin niin sekalainen sakki, että osa niiden merkitsijöistä on syvällä suossa. Näin tuppaa käymään nousukauden lopussa.

Fortumin suunnattu osakeanti Solidiumille oli valtiolta sen luokan puhallus, että en ole yhtiötä salkkuuni enää ottanut. Energiapuolella otin kyytiin ranskalaisen Engien ja lisäsin siellä ennestään olevaa espanjalaista Enagasia. Ainakin tänä vuonna kumpikin maksaa muhkean osingon. Pääsen sitten anomaan ylisuurta ennakonpidätystä takaisin Ranskalta.

Paikallinen byrokratia on välillä mielenkiintoista. Nytkin ilmoitettiin, että mikäli et ilmoita paikallisessa Oma Verossa mihin tarkoitukseen asuntoasi käytät, niin saat 150 euron sakon. Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että turisteille ei anneta asiakasnumeroa siihen Oma Veroon. Itse sain sen kolmen kirjeen jälkeen viime vuonna eli omalta osalta asia on luultavasti kunnossa. Vieläkään en ole kyllä löytänyt kohtaa, jossa voisin ilmoittaa viime vuoden vuokratulot. Täytynee buukata aika verotoimistosta.

Yksi lukija kyseli miten tein laskelmat taloudellisesta riippumattomuudesta.

Aloitin menojen seurannalla. Naputtelin ensi alkuun kulut vuosi vuodelta Exceliin, ryhmittelin niitä eri kululajien mukaan. Myöhemmin käytin Money Dance -ohjelmaa ja kun se muuttui vaikeaksi jonkun päivityksen jälkeen, vaihdoin Banktivity -ohjelmaan. Nykyään pankitkin ryhmittelevät huomattavasti paremmin kuluja ja jos käytät enimmäkseen pankki- ja luottokortteja, saat sieltäkin aika hyvän tilannekuvan.

Tulopuolella naputtelin listan osakkeistani, niiden osakekohtaisesta tuloksesta ja maksetusta osingosta. Vähensin osingoista verot.

Laskin yhteen kummankin listan luvut. Vertasin minkä verran enemmän on tuloja kuin kuluja ja varasin tähän vielä varmuusmarginaalia. Lakisääteiselle eläkkeelle en laskenut mitään. Se tulee sitten bonuksena, kun alkaa aikoinaan raksuttaa. Kun alkoi näyttää siltä, että marginaalin jälkeenkin jää vielä pelivaraa, oli aika tehdä päätöksiä.

Inflaatiota ei kannata aliarvioida. Ensimmäiset laskelmani ovat vuodelta 2010. Pääsin silloin 34 208 euron nettotuloihin osingoissa. Tuntui silloin huomattavalta summalta mutta nykykulutuksella jäisin pahasti vajaaksi.

Usein saa myös lukea siitä kuinka paljon vähemmällä eläkkeellä pärjää kuin työelämässä. Saattaa hyvinkin olla näin mutta ”vapaana” on paljon enemmän aikaa tehdä kaikenlaista, halpaa ja kallista. Esimerkiksi matkailuun voi upottaa melkoisen summan rahaa, jos päättää lentää business -luokassa ja yöpyä Hiltonissa. Joku taas saa samat kicksit ajelemalla matkailuautolla pitkin Eurooppaa, huomattavasti halvemmalla. Jokainen tietää itse mistä haaveilee ja mitä haaveiden toteuttaminen suunnilleen maksaisi.

Yllättäviäkin menoja saattaa tulla. Jollekin näitä ovat asunnon korjaukset tai pesukoneen uusiminen. Itselle esimerkiksi yhtiövastike nousi tänä vuonna 28,6 prosenttia kun pääsimme maksamaan yhden asunnon vesivahinkoa.

Verotuskin saattaa muuttua. Ja harvoin parempaan suuntaan.

Nuorille ”firettäjille” sanoisin vielä, ettei säästämisastetta kannata vetää niin tiukaksi, ettei tule ”tuhlattua” yhtään mihinkään. Ensinnäkin meillä on luultavimmin vain yksi elämä ja se kannattaa elää mieluummin hymyssä suin kuin hampaat irvessä. Toiseksi… kun vetää säästämisen oikein tappiin, käy niin että kohta loppuu koko projekti. Tai ainakin huomaat hoitavasi projektia yksin, kun asuinkumppani on nostanut kytkintä.

Kelit suosivat, eikä mielenosoittajia näy

Taidan jäädä vielä tänne nauttimaan keleistä ja odottamaan lumien sulamista Suomessa. Jos nyt kuitenkin vappuna olisi Suomessa kerätty sepelit talteen ja saatu vähän vihreää puihin.

Mukavaa kesänodotusta.

Vuoden 2022 tilinpäätös

Jos vuosi 2021 oli taloudessa kaksijakoinen, niin viime vuonna pysyttiin enimmäkseen mollissa.

Keskuspankit aloittivat ennätyksellisen inflaation nujertamisen. Korkoja nostettiin urakalla. Yhdysvaltojen keskuspankki nosti korkoa seitsemän kertaa ja nyt ollaan jo 4,5 prosentissa. Markkinat ovat pikkuhiljaa asennoituneet korkeampien korkojen maailmaan.

Nyt pitäisi keskuspankeilla olla kärsivällisyyttä katsoa pureeko korkotaso inflaatioon ja minkälaisella viiveellä. Huipuista on toki tultu jo alas jonkin verran, mutta tavoiteinflaatioon (reiluun kahteen prosenttiin) on vielä matkaa. Pörssi on yleensä kuunnellut koronnoston ja panikoinut vasta sen jälkeen, kun on saatu lisää ”haukkamaisia” kommentteja Fedin pääjohtajalta.

EKP tekee samoja liikkeitä, mutta hitaammin. Ohjauskorko on nyt kahdessa prosentissa mutta pääjohtaja Lagarde lupasi, että korkoja nostetaan vielä ”merkittävästi” jotta inflaatio taittuu.

Osa poliitikoista ei ymmärrä keskuspankkien toiminnasta vähääkään ja metsästelee ääniä ihmettelemällä eikö keskuspankkeja saada kuriin. Joku on verrannut inflaation nujertamista hammastahnan puristamiseen takaisin tuubiin. Haastava rasti siis. Yleensä tavoitteeseen päästään laman ja työttömyyden kautta. Hintoja ei voida nostaa silloin, kun ostajia ei ole.

Kotitalouksilla on Suomessa velkaa keskimäärin 93 000 euroa. Tuohon voi nyt laskea kolmen prosentin lisäkulun. Päästään 2 790 euroon vuodessa. Lainakanta ei ole tasaisesti jakautunutta, osalle koronnousu ei osu mutta osalle osuu senkin edestä. Toivottavasti ”happotestit” on tehty huolella.

Sähkön hinta on noussut rajusti. Tämä osuu joko heti tai viiveellä meihin jokaiseen. Jos sähkönkulutus (lämmitys muu kuin suora sähkölämmitys) on ollut luokkaa 6 000 kilowattituntia vuodessa, nousee sähkölasku helposti tonnilla vuodessa. Suoran sähkölämmityksen käyttäjä saa useamman tuhannen euron lisälaskun. Työlukuna voisi ajatella noin satasen kulua kuussa.

Nelihenkinen perhe käyttää Turun Yliopiston tutkimuksen mukaan noin 900 euroa kuussa ruokaan. Nyt voidaan arvioida, että elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet yli kymmenen prosenttia, osa tuotteista toki enemmän, jopa 45,8 % (jauhot) tai 33,7 % (kahvi). Varovasti arvioiden tuosta saadaan perheelle satasen lisäkulu per kuukausi. Pitäisi taas saada Harri Holkeri suosittelemaan kansalle silakkaa. Toki senkin hinta on noussut.

Kun luvut laskee yhteen, voi arvioida, että kotitalouden kukkarosta häviää yhteensä noin 400-500 euroa nettorahaa joka kuukausi. Jotta voidaan hoitaa perustarpeet ”niin kuin ennenkin”. Vastaavalla tavalla ovat nousseet kestokulutushyödykkeet, tuontitavarassa maksetaan vielä ”extraa” heikon euron takia. Bensapumpulla ei ole sielläkään hurraamista, vaikka pahimmat litrahinnat ovat jääneet taakse. On varmaa, että kaikki tämä näkyy ostokäyttäytymisessä.

Lukuni ovat toki pelkkiä arvioita. Kuviota sekoittaa vielä se, että osa ihmisistä on ollut tiukoilla jo ennen inflaatiota. Jos mietitään pelkkiä asumistuen saajia, niin näitä talouksia oli Suomessa vuoden 2020 lopussa 402 559 ruokakuntaa. Voisi kuvitella, että kulutuksesta on tällöin kovin vähän tingittävää.

Valtiolta on turha odottaa loputtomasti apua. Nykyhallitus sai otettua lisävelkaa 40 miljardia. Nyt ”piikissä” on 142 miljardia. Jos valtio maksaa velastaan lähitulevaisuudessa vaikka 2,5 % korkoa, niin pelkkiin korkoihin uppoaa 3,5 miljardia. Alijäämäbudjeteista on päästävä eroon.

Tilanne näkyy jo rakentamisen paniikkijarrutuksena. Asuntojen hinnat ovat jopa kiinteistövälittäjien mukaan tulleet alas. Autokauppa hyytyy. Vuokramarkkinoiden tilanne on ”odottava” mutta suunta mieluummin alas kuin ylös.

Jottei sijoittaminenkaan olisi liian helppoa, niin mietittävää löytyy vielä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, valuuttakursseista ja Kiinan räjähdysmäisesti kasvavista koronaluvuista sekä mahdollisista ambitioista Taiwanin suhteen.

Raaka-aineiden ja öljyn hinnat ovat sentään jo lähteneet selvään laskuun. Merirahditkaan eivät enää pyöri taivaissa eikä tuotannon pullonkauloista kirjoiteta päivälehdissä.

Viime vuosi oli omassa salkussa kaksijakoinen.

Sijoittamiseni punaisena lankana on ollut saada aikaan riittävä määrä osinkotuloja kattamaan elämisen kulut. Lähtökohtaisesti vielä riittävällä turvamarginaalilla. Tässä onnistuin: osinkovirta oli kaikkien aikojen paras.

osingot-2022Lataa

Normaaleille arvo-osuustileille tilitetyistä on tässä vähennetty ennakonpidätys. Vakuutussopimuksiin tulleet ovat ilman ennakonpidätystä. Kokonaisuus on karvan yli 190k. Listan merkittävimmistä yhtiöistä ainoastaan Fortum on myyty kokonaan pois.

Onnistuminen osinkopuolella ei muuta sitä tosiasiaa, että viisainta ja kannattavinta olisi ollut myydä kaikki viimeistään joulukuussa -21 ja ostaa takaisin (ehkä) syyskuussa -22.

Tuli elävästi mieleen nuori pörssimeklari, joka finanssikriisin syvimmässä kuopassa nyyhki että ”ensi kerralla minä myyn kaikki, juuri kun ollaan huipulla”. Eipä myynyt tuo kaveri enkä myynyt minäkään – vaikka kauppaa olen käynyt enemmän kuin koskaan. Tällä pingiksellä olen onnistunut saamaan vähän väliä muutaman satasen, osumisprosentti on ollut aika hyvä. Kun kurssit heiluvat, niin saapahan siitä tekemistä vaikkei kokonaistilanne merkittävästi muutukaan.

Salkun tyhjentäminen ei olisi muutenkaan sopinut sijoitussuunnitelmaan. Kokemus on osoittanut, että jos markkinoilta lähtee, niin paluun optimaalinen ajoittaminen on mahdoton tehtävä.

Salkkuni on – tietoisesti – karmeassa Suomi ja Eurooppa -ylipainossa. Jos unohdetaan eläkevakuutuksissa olevat kansainväliset ”korit”, niin Euroopan (mukaan lukien Suomi) paino on yli 90 prosenttia. Oma logiikka on mennyt niin, että kun kulutan euroissa, niin saan tulotkin euroissa. Lisäksi ainakin kuvittelen tuntevani kotimaiset yhtiöt paremmin.

Salkun P/E on 12,25 (vertailuindeksin 16,51) ja P/B on 1,61 (vertailuindeksin 2,77). Suurimmat sijoitukset näkyvät oikeastaan hyvin tuossa osinkotaulukossa.

Joululomalla tuli luettua Charlie Mungerin mietteitä. Tämä Warren Buffetin aisapari kirjoitti, että heillä on sijoituspäätöstä tehdessä perusvastaus ”ei”. Yritys on liian vaikea ymmärtää, liian kallis. Tai sillä on riittämätön ”safety margin”. Tai pysyvä kilpailuetu (vallihauta), puuttuu.

Hyvää sijoituskohdetta eli loistavaa yhtiötä, edulliseen hintaan, he ovat voineet odottaa todella pitkään. Hyvä pokerinpelaajakin saattaa kipata (jättää pelaamatta) suuren määrän käsiä, ennen kuin lyö rahaa pöytään. Yksi sijoitustuttu jutteli aikoinaan samaan tapaan siitä, miten saattaa olla pitkään (jopa vuosia) poissa markkinoilta ennen kuin ”sijoittaa isosti”.

Toinen asia mikä Mungerin tarinassa pisti silmään, oli keskittäminen. Harva sijoittaja jaksaa seurata edes viiden yrityksen liiketoimintaa ja menestystä. Itsellä kymmenen suurinta yritystä muodostavat yli 65 %:a salkusta. Sen jälkeen on vino pino pieniä sijoituksia, joista voisi karsia rivejä pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Aika usein tulee otettua pieni positio jotakin, jotta sen kurssikehitystä olisi helpompi seurata salkkuraporttien kautta.

Viimeisin lisäys on Rivieran sijoittajakerhon vinkki ”Englannin Sammosta” eli Legal & General. Yhtiön luvut menivät hyvin omiin spekseihin ja sitä on tullut ostettua muutamassa erässä. Katsotaan, miten lähtee toimimaan.

Olen yrittänyt hahmottaa ”tiukempien aikojen” mahdollisia menestyjiä:

• Pankit (Nordea, Aktia), hyötyvät nousevista koroista.
• Vakuutusyhtiöiden (Sampo, Legal & General) liiketoiminta on suhteellisen tasaista ja korkeammat korot hyödyttävät sielläkin.
• Halpaketjut (Tokmanni, Puuilo) saattavat menestyä, kun kuluttaja miettii erityisesti hintaa. Tescokin kilpailee hinnalla ”Every Little Helps”.
•  Tuskin kansa alkoholistakaan luovu, joten Anora saa pysyä salkussa. Näillä kursseilla sen ”brändeille” ei ole annettu lähellekään samaa hintalappua kuin ulkomaisille alkoholivalmistajille.
• Paljon morkattu Tieto EVRY pärjäsi viime vuonna itse asiassa paremmin kuin moni muu ja maksaa asiallista osinkoa. Nuori polvi jaksaa aina selittää miksi uudet ja ketterät IT-talot pesevät nämä ”dinosaurukset” mennen tullen. Saattaa olla. En vain oikein jaksa perehtyä kaikkien kilpailevien toimijoiden vahvuuksiin, hyvä että muistan edes osan näiden yritysten nimistä.
• Citycon on toiminut vuodet kassakoneena vaikkei kurssikehitys niin häikäisevää olekaan. Mielenkiintoista nähdä miten saa kiinteistösalkkuaan jalostettua ja millä korolla uusittua lainojaan.
• Perusteollisuuden UPM ja Kemira ovat pärjänneet hyvin. Sellun hinta on ilmeisesti tipahtanut huipuistaan nyt, mutta UPM:llä valmistuu uutta kilpailukykyistä kapasiteettia hyvään aikaan. Energiaomavaraisuudesta ei ole haittaa siitäkään. Kemirakin on saanut tässä syklissä siirrettyä paremmin nousevia kustannuksia asiakkaille.
• Mahdollisena menestyjänä näen myös perintätoimen: olenkin lisännyt pikkuhiljaa Intrumia. Ostojen jälkeen normaali Murphyn laki: toimitusjohtaja vaihtoon, tulosvaroitus ja jonkinlainen hätätilarahoitus käsittämättömällä korolla. En ole siihen velkakirjaan perehtynyt eli saavatko maksettua pois, kun kukkaro kestää.
• Terveydenhuollosta löytyy Terveystaloa (viime vuosi oli surkea), Orionia (loistava) ja spekulaationa Oriolaa. Josko senkin taival kirkastuisi. Tähän sektoriin voisi katsoa taas jonkun tasaisen puurtajan.
• Yhdysvalloista löytyy Omega Healthcare Investors, jota olen taas lisäillyt. Erinomainen osinkotuotto vaikka osingonleikkauksella on peloteltu jo vuosia. Vanhukset eivät lopu palvelutaloista mutta asiakkaan maksukyky voi olla koetuksella. Demografia suosii toimintaa.
• Ahneuksissani otin myös American ostoskeskusten (mall) omistajaa The Necessity Retailia. Osinkotuotto on käsittämätön, luvut surkeat ja hallinnointiyhtiötä vastaan on ostettu kanne. Väittämä on, että yliveloittavat hallinnointipalveluistaan astronomisesti. Jos tuohon tulee muutos, niin omistajan tilanteen pitäisi parantua. Saattaa toki lento loppuakin. Tähän asti ovat osingot tippuneet tilille.

Muistutan taas, että kerron mitä olen itse tehnyt enkä anna sijoitussuosituksia kenellekään.

Kirjanpitäjäni lohdutti joskus 90-luvun kurssimyllerryksessä että ”älä huoli, pitkällä tähtäimellä osakkeiden kurssit tuppaavat nousemaan”. Luulen että tänäkin vuonna moni tekee hyviä ostoksia siihen kuuluisaan ”pitkään salkkuun”.

Joskus olen tehnyt mielestäni erinomaisten yritysten kanssa niin, että olen asettanut naurettavan alhaisen tarjouksen markkinoille. Muutaman kerran kauppa on kolahtanut kotiin, varsinkin jos isot ulkolaiset myyjät ovat painaneet myyntinappia ”päivän hintaan” – katsomatta kuinka pienellä volyymillä kauppaa käydään. Pilkkiminen voi olla harrastus muuallakin kuin meren jäällä.

Vuoden aikana toteutui myös de facto Pyynikki Brewing Companyn nurinmeno. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että listaamattomissa yrityksissä on aivan omat murheensa. Tuon panimon meno oli pitkään sellaista, että ihmettelin ettei erikoistilintarkastuksessa löytynyt mitään, minkä olisi voinut viedä oikeuteen koeponnistettavaksi. Varsinaiset viralliset laput saadaan varmaan tänä vuonna, jolloin pääsee vähentämään tappion verotuksessa. Bloggaaja Laimea Silli totesi, että sai sentään nautittua vuosien varrella panimon tuotteita. Itsellä jäi sekin tekemättä.

Tässä kuussa on tarkoitus saada naputeltua viime vuoden kirjanpidon liput ja laput kuntoon. Viimeistään helmikuun puolessa välissä lähden taas Ranskaan katsomaan olisiko taivas sinisempi ja aurinko useammin esillä.

Pessimisti ei pety.

Siitä huolimatta…tasaisempaa ja nousevaa kurssikehitystä odottaen.

Nickel, nickel

Hoki Cannesin kirpputorin vaatemyyjä, kun esitteli Burberryn trenssiä. Oli näet sekä täysin ehjä, aito että pesty. En ollut aikaisemmin kuullut hokemaa, mutta ymmärsin heti, että kovin on erinomainen tuote. Sanonta tulee 1800 -luvun sotilaiden termistöstä. Kanuunoita kun kiillotettiin niin, että kiilsivät kuin niklatut. Onneksi takin koko oli väärä, joten saatoin poistua paikalta myyjää loukkaamatta.

Täällä avattiin lauantaina joulukylä ja joulumarkkinat. Palmuissa on taas jouluvalot ja ranskalaisen mielikuvan mukaisia poroja ja tonttuja on askarreltu joka nurkkaan. Joulukylässä myydään jonkin verran pikkutavaraakin mutta pääpaino on tietysti kaikella minkä voi syödä tai juoda. Suloisessa sovussa ovat Sveitsin, Saksan, Italian ja Senegalin herkut. Omaa keittiötä edustavat parhaiten useammat samppanjabaarit ja tuoreet osterit.

Alsacen keittiö yllätti tarjouksella, jossa 12 eurolla olisi saanut hapankaalia, kolme makkaraa, siankylkeä ja lasin samppanjaa. Itse otimme raclettea leivän ja perunan kera sekä saksalaisesta mökistä kunnon wurstin suoraan hiiligrillistä. Taisi olla ensimmäinen makkara kahteen kuukauteen. Päälle kupillinen italialaista kuumaa kaakaota, joka muistuttaa sulatettua Fazerin sinistä.

Jouluvalot palmuissa

Yöt alkavat pikkuhiljaa kylmetä ja ihan joka päivä ei ole paistanut aurinkokaan. Asunnolla tulee napsautettua ilmalämpöpumppu päälle illalla. Testasin eri lämmityksiä viime talvena ja lattialämmitys oli silloin reilut kaksi kertaa kalliimpi kuin tämä ”reverse aircon”. Ihan hyvä että tuli hankittua tällainen versio, kun valitsin ilmastointilaitteet.

Enimmäkseen on kuitenkin saanut nauttia päivällä sinisestä taivaasta, auringon paisteesta ja lounaista ulkoterasseilla. Kaverit Suomessa ovat kehottaneet asennoitumaan erilaisiin keleihin, kun palaan.

Churroja ja räiskäleitä

Sijoituksissa on ollut selkeää toipumista. Viime kuussa taidettiin nousta reilut viisi prosenttia. En ole kyllä vielä ihan vakuuttunut, että kaikki on nickel, nickel.

Ukraina on ottanut takaisin omia alueitaan ja siellä on selvästi asennoiduttu siihen, että Venäjä saa vielä muistaa retkensä. Omista tappioista ei ole annettu tarkkoja lukuja, mutta niidenkin täytyy olla suuria. Itänaapurimme on keskittynyt siviilikohteiden pommittamiseen. Ukrainan mukaan Venäjä on iskenyt 32 000 siviilikohteeseen ja 700:aan kriittisen infrastruktuurin kohteeseen. Kun tähän lisätään kidutukset, siviilien murhat, lasten ja nuorten pakkosiirto Venäjälle, niin eiköhän kuvio ala olla selvä. Jos näistä ei joskus seuraa uusi Nurnbergin oikeudenkäynti, niin voi vain ihmetellä.

Painoin taas pankkisiirtonappia, tällä kertaa Unicefin Ukraina -keräykselle.

Kiinassa ollaan kurkkua myöten täynnä koronarajoituksia ja siellä nähdään harvinaista protestointia. Valtio toki sensuroi kaiken uutisoinnin. Iranissa on liikehdintää, joka voi johtaa yllätyksiin. Onkohan niin, että useampaa totalitaarista valtiota odottaa suurempi muutos?

Ranskalaista perinneruokaa, tai ainakin melkein.

Sijoituspuolella murehditaan edelleen inflaatiota, nousevia korkoja ja kuluttajien ostovoimaa. Inflaation suunta on jo alaspäin, nyt pitäisi vain olla kärsivällisyyttä pysyä vähemmän radikaaleissa koronnostoissa, ettei koko systeemi kaadu.

Keskustelupalstoilla ensimmäiset asuntosijoittajat ihmettelevät, kun excelin viimeinen ruutu on muuttunut miinusmerkkiseksi. Asuntojen hintakehityksestä kertovat graafit näyttävät reilusti alaspäin, rakentaminen on hiljentynyt ja – ainakin huhujen mukaan – myytävien asuntojen määrä, pääkaupunkiseudullakin, on kasvanut merkittävästi.

En oikein tiedä onko tämä pelkästään huono asia. Kun on seurannut asuntojen hintakehitystä pidemmältä aikaa, niin itsestä tuntuu siltä, että etunojaa on otettu. Ei ihmisen ole tarkoitus käyttää puolta työelämästään siihen, että saa ostettua seinät ympärilleen ja katon päänsä päälle. Ennen vanhaan toki tehtiin niin, että aloitettiin pienestä ja hankittiin isompia asuntoja portaittain.

Ihme ja kumma on kuitenkin se, etteivät kotimaiset rakennusliikkeet ole tehneet sen kummempia tuloksia, hyvänäkään aikana. Aina on joku syy, miksi ei. Tai alaskirjausta jossakin. Onneksi rakennusmateriaalien hinnat ovat menossa kovaa vauhtia alaspäin, joten ehkä sinnekin vielä aurinko paistaa.

Joka tapauksessa vuokraisännän laskelmiin saa korjata sekä selkeästi korkeamman lainakoron että korkeamman hoitovastikkeen. Vuokramarkkinoille tulee taas imua vasta sitä kautta, kun ihmiset joutuvat luopumaan omistusasunnostaan. Ja omasta asunnosta suomalainen pitää yleensä sitkeästi kiinni.

Itselle on jo nyt varmaa, että vuodesta tuli ennätysosinkojen vuosi. Noteeratuista osakkeista on saatu 177 000 euroa ja listaamattomista 2 200 euroa. Ennen vuodenvaihdetta ehtii vielä saada muutaman yrityksen tilitykset, arviolta 10 000 euroa. Ensi vuosi onkin sitten mielenkiintoinen. Oman salkun osakkeet maksavat luultavasti kaikki osinkoa, mutteivat välttämättä yhtä paljon kuin tänä vuonna. Saattaa siellä toki olla joku parantajakin joukossa.

Veikkaankin että vuosikertomuksissa viitataan usein ”puutteelliseen näkyvyyteen” eikä anneta kovin tarkkaa tulosohjeistusta. Eiköhän tässä saada Suomeen vielä lakkokevätkin, kun ammattiliittojen avaus 8,5 prosentin palkankorotuksista kuulostaa ”hivenen” epärealistiselta.

Markkinoilla tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Valtio näytti, ettei pienomistajien kukkarolla käynti aiheuta minkäänlaisia tunnontuskia. Solidiumille pedattiin Fortumin ilmaisanti. Ei auttanut piensijoittajien (ja muutaman isommankin) maraton ylimääräisessä yhtiökokouksessa eikä Ilmarisen tarjous edullisemmasta rahoituspaketista. Saatettiin tehdä yhtiölle karhunpalvelus pidemmällä tähtäimellä.

Itsestä tuntuu, että kun ”käsilaukkudelegaatio” vedettiin Saksassa kölin alta, niin jotakin piti keksiä. Otetaan kipurahat kotimaisilta omistajilta.

Caverionista tehtiin lunastustarjous, johon voi olla tyytyväinen ainoastaan viime aikoina omistajaksi ryhtynyt. Ostotarjouksen teki pääomasijoittaja ja nykyisistä omistajista Herlinin ja Ehnrothien suvut. Hallitus, joka tehtäviensä mukaan edustaa kaikkia osakkeenomistajia, suosittelee yksimielisesti tarjouksen hyväksymistä. Itse jäin miettimään miksi Herlinit ja Ehnrothit kuitenkin päättävät jäädä kelkan kyytiin? Jos he jäävät, kannattaisiko sijoittaja virtasenkin jäädä?

Harvian toimitusjohtaja Tapio Pajuharju irtisanoutui ja siirtyy Kamuxin toimitusjohtajaksi. Itseä tämä jäi harmittamaan, sillä Pajuharju on tehnyt esimerkillistä työtä Harvian palveluksessa. Toisaalta, ei ihmisiä raudoilla voi yritykseen sitoa. Toivoa sopii, että Harvian peräsimeen löytyy yhtä hyvä henkilö.

Rapalassa muutosprojektia vetänyt toimitusjohtaja Cederström-Warchalowski sai lähteä ja hallituksen puheenjohtaja siirtyy taas väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi. Liikkeen syyt selviävät varmaan myöhemmin.

Intrumin toimitusjohtaja Anders Engdahl sai lähteä ja uutisointi oli normaali ”hyvässä yhteisymmärryksessä ja kiittäen”. Tämän jälkeen on tehty alaskirjauksia miljardeilla kruunuilla Italian ”joint-venture” perintähankkeessa. Viimeisimmät viime perjantaina 4,3 miljardia kruunua. Uusi toimitusjohtaja Andres Rubio yritti selittää parhaan kykynsä mukaan alaskirjausta tänään. Jos häneen uskoo, niin uusia alaskirjauksia ei tästä projektista voi tulla, vaan kaikki mitä saadaan perittyä, on enemmän tai vähemmän puhdasta voittoa.

Olen kasvattanut pikkuhiljaa Intrumin siivua salkussa ja jos lukuihin voi luottaa, yritys on varsin maltillisesti hinnoiteltu. Ensi vuonna ollaan taas viisaampia tämän kanssa. Jo nyt on selvää, että perintään menevien laskujen määrä kasvaa Euroopassa. Siellä on jo nyt ensimmäiset sähkölaskujen niput työn alla ja luulen että asuntolainoissakin tullaan näkemään liikettä.

Jokainen voi sitten miettiä minkälaista liiketoimintaa perintä on. Itse uskon että Intrum on paremmasta päästä enkä oikein näe sellaistakaan ratkaisua missä jokainen maksaisi laskunsa vain ja ainoastaan jos huvittaa.

Jo ennestään defensiivinen ”arvosijoittajan” salkkuni jatkaa entiseen tyyliin. Kasvuyrityksiä on vähän ja teknologiaa vielä vähemmän. Euroopassa ja Suomessa törkeä ylipaino. Yhdysvalloistakin lähinnä korkean osinkotuoton papereita. Pörssilasku on osunut näihin hieman vähemmän mutta nousussa saa taas katsella, kun raketit ampuvat ohi.

Oma olettamus on, että kun rahaa on vähemmän, niin halvemmat kauppaketjut (Tokmanni / Puuilo) pärjäävät. Telekommunikaatiosta (Telia/Telefonica) ei säästellä. Perintäbusiness (Intrum) kasvaa ja pankit (Nordea / Aktia) tekevät tulosta korkeampien korkojen maailmassa. Vakuutusbusiness (Sampo) pärjää ehkä entistäkin paremmin. Nettikaupan vaihtoehdoksi saattaa nousta matka paikalliseen kauppakeskukseen (Citycon). Isäntä miesparkkiin ja emäntä rentoutumaan. Ensi vuonna näkee taas missä kaikessa olin väärässä. Suluissa omat valinnat näillä sektoreilla.

Tällä reissulla on tullut oltua enemmän yhteydessä täällä asuviin suomalaisiin. Harva se viikko on vaihdettu kuulumisia ja nautittu ”after work” -lasilliset paikallisessa ravintolassa. Taustoja tänne päätymiseen ja syitä täällä pysymiseen on laidasta laitaan. Aika usein mainitaan kuitenkin aurinko, sää ja ranskalainen elämäntyyli. Pipoakin kannattaa löysätä, jos kaikki ei mene niin kuin Strömsössä.

Aina ahkerat kalastajat ovat paikalla. Saalista en ole kyllä nähnyt.

Pääsin tutustumaan myös paikalliseen sijoituskerhoon ja nautimme mainion lounaan Juan les Pins :issä. He kertoivat kerhon taustoista ja tavoitteesta nauttia erittäin pitkä lounas Monte Carlon kalleimmassa ravintolassa sijoituksilla tehtävillä voitoilla. Ihan vielä ei oltu päästy tavoitteeseen mutta sijoitusmatka on kuulemma ollut erittäin hauska ja mielenkiintoinen.

Glögitorni toimii majakkana.

Viikonloppuna järjestämme pikkujoulut suomalaisille paikallisessa ravintolassa. Ilmoittautuneiden määrä yllätti odotukset ja uskon että tulossa on onnistunut ilta. Itselle ainakin on ensimmäinen kerta, kun joulumenyyssä on sekä tursasta että Iberian porsaanposkea. Eiköhän ilta ole ihan nickel, nickel!

Mukavaa joulunodotusta.

Uhka vai mahdollisuus?

Useampi kuukausi ehti vierähtää edellisen blogin kirjoittamisesta. Pahoitteluni. Jostakin syystä kirjoittaminen onnistuu paremmin täällä Ranskassa. Saavuin tänne Rivieralle reilu viikko sitten ja kelit ovat olleet tutut: aurinko paistaa ja lämpötila pyörii vajaassa 25 asteessa. Viikonloppuna saatiin vihdoin noin 24 tuntia sadetta. Paikallinen luonto otti sen …

Too much Fun

Olen nyt ollut Cannesissa taas reilun kuukauden. Keskilämpötila ajalta menee heittämällä yli 30 asteen. Sadetta on saatu kahtena päivänä hieman ja kerran kunnolla. Paikallisten vuoristojärvien pinnat laskevat huolestuttavasti ja monella alueella on käytössä vedenkäytön rajoitukset. La secheresse eli kuivuus uhkaa monen päivittäistä elämää ja liiketoimintaa.

Joku viisas totesi, että ihminen tottuu uuteen ilmastoon noin kahdessa viikossa. Itseäkin nauratti, kun yhtenä iltana – lämpötilan pudotessa 24 asteeseen – aloin kaivata pitkähihaista paitaa.

Käväisin tälläkin reissulla taas Aix-en-Provencessa ja siellä oli illallakin 37 astetta varjossa. Oma vauhti kannatti sovittaa lämpötilaan.

Aixin lukuisat baarit, ravintolat ja terassit näyttivät vuolevan kultaa, kun ihmiset pitivät huolta nestetasapainosta. Coca Cola, Pepsi, Anheuser-Busch InBev ja Nestle ainakin hyötyvät säätilasta. Osa hotelleista oli myös täynnä – varsinkin amerikkalaiset turistit ovat palanneet. Dollarin kurssi rohkaisee vanhalle mantereelle.

Aix-en-Provence

Jo tänne saapuessa tiesin, että pääsen testaamaan asiointia useamman paikallisen instanssin kanssa. Asioidessa pääsee lähestymään ranskalaisuuden ydintä, jossa ”kyllä” on ”ehkä” – normallement. ”Ei” taas on usein lähtökohta mutta harvoin lopputulos. Hermoja testataan.

Ostin tänne tullessa SFR:ltä laajakaistan, joka on toiminut mainiosti. Pakettiin kuului myös noin 300 TV-kanavaa, joista olemme katsoneet ajoittain ehkä kolmea.

Hinta oli edullinen. Vajaalla 20 eurolla kuussa kaikki herkut ja ilmaiset puhelut. Yritin pitkään sinnitellä täällä ilman ranskalaista puhelinliittymää. Ei onnistu. Jos jonkinlaiset instanssit vaativat puhelinnumeron ja lomake ei huoli muuta kuin paikallisen numeron. Tähän puhelimeen saan joskus viestin saapuvasta paketista. Ainoat puhelut, joita siihen tulee, ovat puhelinyhtiön ”tyytyväisyyskyselyitä”, joissa yrittävät myydä lisää TV -kanavia niiden 300 lisäksi. Olen yrittänyt vastata, että olen erittäin tyytyväinen, jos ette enää soita – huonolla menestyksellä.

Nyt se 20 e kuussa oli hinattu laajakaistan suhteen 41 euroon ja se ilmainen puhelinliittymä 8 euroon (voisi soittaa ja siirtää dataa loputtomasti). Kipukynnys ylittyi.

Lasi roseeta alle ja myymälään.

Kävi tuuri ja väkeä oli vähän. Yleensä siellä on afrikkalaisdelegaatio hoitamassa koko klaanin voimin suvun asioita. Alkuselvittelyn jälkeen löytyi paikalle pelimies, joka ymmärsi, että asiakkaalle pitäisi saada veret seisauttava paketti.

Hän ei saanut sitä myöntää eikä myöskään soittaa itse päämajaan erikoishintojen perään. Mutta kun Ranskassa ollaan, asiakas voisi itse soittaa pääkonttorin asiakaspalveluun ja saada hyvin perustellen ja neuvotellen erikoishinnan. Tämä onnistuu toki vain ranskaksi.

Ehdin jo masentua, kun kaveri yllätti. ”Tykkäätkö huonoa, jos minä olen soittaessa sinä?”

En todellakaan. Ja niin Provencen korostuksella natiiviranskaa puhuva ”Miettunen” soitti erikoishintojen yksikköön.

Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin uudet hinnat olivat tiskissä. 41 euroa putosi 25 euroon ja 8 euroa nollaan. Itselläkin meinasi välillä tulla itku, kun kuuntelin tuon ranskalaisen ”Miettusen” perusteluja ja viittausta perheen ankeaan taloudelliseen tilanteeseen ja vähäiseen datan käyttöön.

En myöskään ole ennen muistanut kiittänyt vastapuolta ”suuresta ammattimaisuudesta ja esimerkillisestä asiakaspalvelusta, jonka varmasti tuon esille asiakastyytyväisyysmittauksessa”. Luulen että sanoi vielä että ”suutelen jalkojanne, madame”. Kuulin varmasti väärin.

Lopputulos 288 euron vuosisäästö. Ja yksi asia pois työlistalta.

Kaupungissa on ollut vilskettä. Koronan hyydyttämä konferenssi- ja tapahtumateollisuus jauhaa täysillä. Hotellit ja ravintolat hierovat käsiään.

Mainonnan ja markkinoinnin Cannes Lions keräsi yli 15 000 osallistujaa. Tapahtuman Main Sponsor oli itselle yllättävä Tik Tok. Tänä vuonna väki olikin aikaisempaa nuorempaa ja teknologian mahdollisuuksista markkinoinnissa oli erityinen paino. Kaikki rannan ravintolat oli varattu yksityistilaisuuksiin, samoin rannan lähellä olevat hotellit ja ravintolat. Rahaa tekivät myös lentoyhtiöt, taksit ja Uber.

Osallistumispakettien hinnat vaihtelivat 3 000 perushinnasta 9 990 euron Platinum VIP pakettiin. Virkistysohjelma oli hinnan mukainen. Oli kuin suomalainen vappu olisi kohdannut Mardi Gras:n. Euroopan parhaat tiskijukat kilpailivat rajuimmasta äänentoistosta rantaravintoloihin rakennetuissa ”yökerhoissa” ja väen kunnosta päätellen tarjoilu oli sekä runsasta että ilmaista.

Tapahtuman loppumisen jälkeisenä aamupäivänä ryhmä nuoria miehiä istui paikallisessa kahvilassa. Yksi totesi, hapuillen lasiaan vapisevin käsin että ”This Conference is too much Fun”.

Taas huomaa, että Pohjoismaissa on alkanut lomakausi. Ruotsalaisia ja norjalaisia näkee usein. Saksalaisia autoja näkyy parkkialueilla. Joka päivä saapuu risteilyaluksia, joista nousee maihin amerikkalaisia, meksikolaisia ja intialaisia. Oikeastaan ainoa ryhmä, jota näkee jonkin verran vähemmän, on venäläiset.

Turisteilla riittää katsottavaa

Kävin eilen vakiparturillani. Siellä laitettiin kahta peroksidiblondia iltakuntoon. Ulkonäkö kertoi heti kansallisuuden, jonka venäjän kieli vahvisti. Hetken mietin, kysynkö mielipidettä Ukrainasta mutta uskon että olisi mennyt hukkaan. Näillä on yleensä enemmän mielipiteitä käsilaukuista. Sanoin parturilleni, että toivottavasti saatte kunnon korvauksen työstänne.

Viime kuukausi on ollut maailmanlopun manaajien kilpajuoksua. Alas mennään eikä loppua näy. Sitten voit lukea seuraavasta kappaleesta onko pohjille vielä matkaa kymmenen vai kolmekymmentä prosenttia. Hyvät uutiset ovat vähissä. Päivän rohkein ennustaja oli JP Morgan, joka maalaili kuvaa 380 taalan öljystä. Ukrainan sota jatkuu vuosia, Eurooppa ei saa energiaa edes rahalla. Korot ovat tapissa ja Etelä-Euroopan pankit kaatuvat veronmaksajien syliin.

Itse uskon, että yritykset tekevät vielä kohtuullista tulosta. Kasvuennusteissa on kuitenkin ilmaa ja analyytikot tulevat näiden suhteen jälkijunassa. Yhtä varmaa on se, että useimmissa osavuosikatsauksissa viitataan tulevaisuuden tavallista suurempaan epävarmuuteen. Tämä taas tarkoittaa sitä, etteivät hyvätkään tulokset välttämättä riitä, kun tulevaisuudesta ei tiedä. Koskapa tietäisi?

Oma salkku on nyt ottanut enemmän osumaa kuin koronakriisissä. Sen menestys ei todellakaan ole ollut ”Too much Fun”. Ennustettu osinkotuotto on toki parempi kuin koskaan, mutta eiköhän osinkoennusteitakin aleta kohta reivata alas.

Jos olisi viisas, niin jättäisi varmaan ainakin osan melkein päivittäisistä ”halvoista ostoista” tekemättä. Vielä viisaampi olisi tietenkin myynyt pari kuukautta sitten ja katselisi nyt kaikessa rauhassa mihin asti markkinat valuvat.

Salkuissa olen tehnyt edelleen myyntejä ja ostoja. Näillä on saanut – useimmiten – pieniä voittoja. Isoa kuvaa ne eivät muuta. Tasan vuoden takaisesta huipusta on lasketeltu 17,3 prosenttia. Tuossa on toki mukana vuoden elinkustannukset.

Suurimmat omistukset suuruusjärjestyksessä:

• Citycon

• Nordea

• Tokmanni

• Anora

• Sampo

• TietoEVRY

• Kemira

• UPM

• Telia

• Fortum

Olen yrittänyt tehdä pienempiä siirtoja ostamalla osakkeita myös muualta kuin Suomesta. Espanjasta on Enagas ja Telefonica. Yhdysvalloista Gilead Sciences, Omega Healthcare, The Necessity Retail ja viimeisimpänä Netflix.

AbbVie ja Kraft Heinz myyty hyvällä voitolla pois. Ruotsista olen ottanut Hennes & Mauritzia sekä Intrumia. Ennestään siellä on Cloettaa, jonka kurssi niiasi kun se kertoi aikeesta rakentaa yksi isompi tehdas Hollantiin ja sulkea kaksi pienempää. Liiketaloudellisesti varmaan järkevää pitkällä tähtäimellä mutta markkinat huolestuivat rahoituksen vaikutuksesta osinkoon. Englannin Tescoa en ole vieläkään myynyt pois, maksaa sentään kohtuullista osinkoa.

Olen pelannut jonkin verran pingistä Konecranesilla ja Uponorilla. Mielestäni kumpikaan ei ole nyt kovin kallis. Salkussa pitkään ollut Orion on pärjännyt hyvin, toivottavasti kehitys pysyy positiivisena.

Koronaromahduksessa uskalsin ennustaa, että joku tekee hyviä ostoksia. Nyt aletaan olla tasoilla, joista voisi ennustaa samalla tavalla. Voi toki olla että ”tällä kertaa on toisin” eli ”This time it’s different”.

Paljon riippuu Ukrainan tilanteesta ja keskuspankkien juoksusta inflaatiota vastaan. Voi olla, että joutuvat vielä jarruttamaan koronnostoja jo ennen kuin ollaan inflaatiotavoitteessa.

Markkinamyllerryksen keskellä ajattelin kuitenkin muistaa välillä nauttia lämpimistä keleistä. Täytyy myös tunnustaa, että täällä saa välillä ihailla maisemiakin. Varsinkin niitä ohikäveleviä. Jostain kumman syystä turisteissa on täällä selvä sukupuolivinouma naisten hyväksi. Vaatetukseen ja rantakuntoon on varmaan panostettu koko talvi. Tai sitten ovat geenit suosineet.

Kesäjalkineet helteeseen

Mukavaa lomaa lukijoille.