Kategoria: Sijoittaminen

Syyskuu on erityisen vaarallinen kuukausi osakemarkkinoilla

Muut erityisen vaaralliset kuukaudet ovat lokakuu, marraskuu, joulukuu, tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu , kesäkuu, heinäkuu ja elokuu. Vapaasti Mark Twainia lainatakseni.

Tämä tuli mieleeni katsoessani salkun sulamista viimeisten parin viikon aikana. Ennätyksellisen lämmin kesä on antanut muuta tekemistä ja ajateltavaa. Elokuu meni enimmäkseen kuviokellunnan merkeissä – välillä oli pakko paeta hellettä saaristoon ja ainoa sopivan viileä paikka löytyi Itämerestä. Tuli koettua pisin lämmin jakso koskaan: huhtikuu Etelä-Ranskassa oli lämmin, Suomessa toukokuusta oikeastaan viime päiviin on ollut paremmat kelit kuin koskaan.

Meillä oli nuori ranskatar vierailulla kolme viikkoa heinäkuun puolesta välistä. Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa Suomessa. Hän päivitti euforisessa tilassa kovin aktiivisesti sosiaalisen median tilejään ja saattaa hyvinkin olla että ranskalaisten turistien määrä ylittää odotukset ensi kesänä. Toivottavasti eivät pety. Kotimaan matkailua tuli harrastettua ja hänellä on nyt käsitys, että aivan kaikilla suomalaisilla on edustava mökki erinomaisella paikalla meren rannalla. Täällä ovat metsät (ja pakastearkut) pullollaan Ranskassa kalliita herkkuja – erityisesti herkkutatit ja suomalaiset marjat tekivät kauppaansa. Kasvisruokavaihtoehto löytyy joka ravintolasta; erityisen some–levityksen sai härkiksestä tehty pippuripihvi Mathildedalissa. Jos jossakin oli parantamisen varaa, niin siinä että aamulla ei ollut pöydässä tuoretta, edullista ja laadukasta patonkia.

Elokuussa pääsin yhteen välitavoitteeseeni, eli aloin nostamaan varoja ensimmäisestä vapaaehtoisesta eläkevakuutuksestani. Ihan oikeaa rahaa tuonne käyttötilille näytti saapuneen. Otin tuon vakuutuksen 21.12.1990. Muistan vieläkin vakuutusmyyjän hämmästyneen ilmeen kun nuori kaveri saapuu itse ja oma-aloitteisesti ostamaan vakuutusta. Ratkaisu ei ole kaduttanut missään vaiheessa.

Vapaaehtoisten eläkevakuutusten ehtoja on muutettu niin moneen kertaan, että saatiin hyvä systeemi pilattua. Ehkäpä uudesta Osakesäästötilistä saadaan edes jonkinlainen rohkaisu useamman ihmisen omatoimiselle varautumiselle tulevaisuuteen. Ei niillä eläkkeelle pääse, mutta saattaapa toimia vararahastona taloremontissa, autonvaihdossa tai yllättävissä menoissa. Toivottavasti tuote lähtee hyvin liikkeelle vaikka euroraja onkin aika alhaalla.

Markkinoilla on taas nähty monenlaista. Kauppasotaa viritellään milloin missäkin. Pokeri, jossa nokitetaan 250 miljardin tulleilla harva se viikko, ei pääty hyvin. Valkoisessa Talossa onkin kuuleman mukaan virkamiesjoukko, jonka päätehtävä on yrittää jarruttaa Trumpin toilailuja. Suomen huipputapaaminen oli historiallinen: ensimmäistä kertaa suomalaiset pitivät vilpittömästi Venäjän päämiestä parempana kuin Yhdysvaltojen presidenttiä. Jos kehitys jatkuu tällaisena, olemme seuraavaksi varmaan kannustamassa Ruotsin jääkiekon maajoukkuetta loppuotteluissa…

En ole ihan hahmottanut minkä verran näissä liikkeissä on kyse omien etujen lyhytnäköisestä tavoittelusta, minkä verran ymmärtämättömyydestä ja minkä verran siitä, että halutaan siirtää median huomio pois omista ”erheistä”. Joka tapauksessa pörssit seuraavat liikkeitä ja reagoivat niihin, ehkä loivemmin kuin alussa, mutta silti.

Muutenkin on markkinoilla ollut oikeastaan vuoden konsensus siitä, että nousumarkkinat ovat joko loppu tai ainakin lopuillaan. Itsellä viime vuonna hyvin menneet Saksan markkinoille sijoittaneet etf:t ovat tänä vuonna joko polkeneet paikoillaan tai ottaneet takapakkia. Tulosjulkistuksien jälkeen nähtiin välillä yllättävän jyrkkiä liikkeitä. Kun on piirretty tulosennusteita viivoittimella viisi vuotta eteenpäin ja laskettu yrityksen ”arvo” näillä, niin pettymystä yhden kvartaalin luvuissa rangaistaan kovalla kädellä.

Suomessa näkyvät taas monen yhtiön osalla ohuet kaupankäyntivolyymit ja ulkomaisen omistuksen nopeat liikkeet. Lontoossa ei ymmärretä että vähäisen osakevaihdon yrityksen vaikkapa 100 000 kpl osakemyynti rojauttaa ostalaidan tyhjäksi. Aika paljon näkyy kaupankäyntitilastoissa myös robottikauppaa ja perinteistä lyhyeksi myyntiä.

Varainhoitotaloissa on kaivettu taas tutut mantrat esiin. Pitkän nousukauden luonnollinen rekyyli, tekninen korjausliike, voittojen kotiuttaminen, talouden fundamentit ovat kunnossa, kasvu jatkuu edelleen, tunnusluvut kertovat arvostustasojen suhteellisesta edullisuudesta. Ainahan meiltä löytyy myös alternatiiviset sijoitustuotteet. Varmaa on se, ettei heilunta ihan heti lopu.

Noususuhdanteessa on helppo olla pörssisijoittaja. Kun suhdanteen käänne on joko käsillä tai ainakin lähellä, kannattaa miettiä myös riskejä. Kesällä otsikoihin pääsi joku aloittava sijoittaja joka oli järkytyksekseen hävinnyt pörssissä rahaa. En muista oliko kyseessä 50 000 euroa; joka tapauksessa kyseiselle henkilölle suuri summa. Tämä on tietenkin yllätys niille sijoittajille, jotka ovat lukeneet pelkistä onnistumisista. Siitä miten ostamalla Nesteen osaketta moninkertaistin rahani, miten olin mukana Applessa / Amazonissa / Netflixissä juuri oikeaan aikaan. Helppoa kuin heinänteko. Jiihaa!

Oma reilun kolmenkymmenen vuoden kokemukseni on toinen. Tuntuu siltä, että jos ostan jotakin, niin sen hinta putoaa välittömästi. Jos myyn jotakin, sen osakkeen nousu sen kun kiihtyy. Salkun yhtiöillä on ollut tulosvaroituksia, jonkun osakkeen kurssi on puolittunut. Valuuttakurssit lyövät sormille ja osinkojakin on välillä leikattu tai lakattu maksamasta kokonaan. Miten pystyykin valitsemaan hevosista juuri sen nilkun ruunan, joka lisäksi sortuu liioille laukoille?

Jos joku ylläolevista kuvaa omia kokemuksiasi, voin kuitenkin lohduttaa. Pitkällä juoksulla ongelmat tuppaavat ratkeamaan ja salkun rivien väri muuttumaan punaisesta mustaksi. Sijoittaminen on kestävyyslaji: maraton, eikä sadan metrin aidat.

Itse tein aikoinaan valinnan osinkoyhtiöihin panostamisesta. Seuraan enemmän niiden osingonmaksukykyä ja osingon kehittymistä, kuin osakkeen päivittäistä hintaa. Olen pyrkinyt hajauttamaan salkkua – ehkä liikaakin – maantieteellisesti ja eri toimialojen välillä. Yksi nilkku hevonen ei pilaa koko kisaa, kun salkussa on kymmeniä muitakin. Varmin tapa menestyä on riittävä sijoitusaika. Mitä pidempään jaksat odottaa kärsivällisesti, sitä varmemmin korjaat voitot kotiin. Itse en myöskään vivuta salkkua ollenkaan. Vipu kun toimii kumpaankin suuntaan ja saattaa pakottaa salkun realisointiin vääränä ajankohtana. Toki tunnen useampiakin henkilöitä, jotka ovat harjoittaneet velalla sijoittamista menestyksekkäästi.

Treidaamistakin on tullut joskus harjoiteltua. Viiden onnistuneet kaupan ohuet voitot sai monesti nollattua yhdellä kunnon mokalla. Nykyään tyydytänkin pikavoittojen metsästysviettiäni lyömällä mieluummin muutaman kympin Pikapokeriin. Siinäkin häviää useimmiten, mutta summat ovat mitättömiä.

Mitä salkuissa on tehty?

  • Myyty Amer kurssiin 27,03 e. Hyvät voitot kohtuullisen lyhyessä ajassa. Kurssi on nyt 28,49 e. Eli paremman lopputuloksen olisi saanut jos ei olisi tehnyt mitään.
  • Ostettu vakuutussopimuksessa YIT:tä lisää kurssiin 4,86 e. YIT –positioni on jo aika suuri. Nordnetin salkussa tein sillä myös nopean käänteen eli osto 4,97 e ja myynti 5,83 e.
  • Kevennetty Fortumia hintaan 21,27 e.
  • Lisätty Tokmannia hintaan 6,98 e.
  • Kevennetty vakuutussopimuksessa Nokiaa hintaan 5,18 e.
  • Nordnetissä olen ostanut Harviaa. Ajattelin että suomalaiset saunat ja kiukaat eivät ole ensimmäisiä kauppasodan uhreja. Yrityksestä on jäänyt muutenkin hyvä maku suuhun. Tekemisen meininki ja nyt on omavaraisuusastekin kunnossa. Johdolla omaa rahaa pelissä. Pidän myös ajatuksesta että Suomessakin kannattaa vielä valmistaa jotakin.
  • Nordnetissä otin myös hiukan Cityconia. Tätä minulla on todella iso nippu vakuutussopimuksessa, oikeastaan pelkän osingon takia. Nyt lisäosto hintaan 1,74 e. Nyt kun Technopolis lunastetaan pois pörssistä, vähenee taas kiinteistöyhtiöiden määrä.
  • Ruotsalaisista yhtiöistä olen lisännyt edelleen Teliaa. Mielestäni osingonmaksukyky on kunnossa. Toivottavasti kaukaisten markkinoiden mokat saadaan kuopattua, eikä Bonnier –kaupasta tule samanlaista. Ruotsin valtion omistuksella spekuloidaan, saattaa painaa kurssia edelleen. Olen edelleen lisännyt Hennes & Mauritzia. Saa nähdä oikeaako syöksykierre koskaan. Olen itsekin varoitellut putoavista puukoista, monesti sormet verillä.
  • Nordnetissä aloitin myös uuden rivin eli Altian. Tuli oikeastaan mieleen kansanviisaudesta jossa todetaan että jollei sauna, terva ja viina auta, niin tauti on kuolemaksi. Mielenkiintoinen pieni bränditalo Pohjoismaissa ja Baltiassa. Arvostustaso edullinen juomajätteihin verrattuna. Kasvumahdollisuuksia ja osingonmaksukykyä. Enkä usko että Koskenkorvan valmistus kärsii ohrasadon takia. Osaavan oloinen johto.
  • Lisäksi olen ottanut hieman Victoria’s Secret ja Pink –brändit omistavaa L Brands –yhtiötä. Murheet ovat samat kuin H & M :llä. Jakelukanavat muuttuvat, kuluttajien maku muuttuu ja kilpailu on kovaa. Maksaa toistaiseksi hyvää osinkoa.
  • Osa näistä ostoista on rahoitettu luopumalla ruotsalaisesta kiinteistösijoitusyhtiö Klövernistä ja keventämällä Omega Healthcare Investors –positiota. Klövern meni jonkin verran päällekkäin Cityconin kanssa ja kun siinä oli hyvät voitot kasassa, päätin luopua tässä vaiheessa. Sinänsä yhtiö on mielenkiintoinen ja pääomistaja on panostanut jatkuvasti lisää. Omega Healthcare päätti jäädyttää osingon (toki erinomaiselle tasolle) ja kun oikeusjutuille ei näyttänyt tulevan loppua, myin 2/3 osaa pois.
  • Viimeisin liike tuli tehtyä eilen kun otin pikkusiivun Uponoria salkkuun. Saa nähdä kuinka syvälle se vielä nuijitaan. Tulosvaroituksista ei tykätä.

Osinkoja ennustava laskelmani näyttää edelleen erinomaisen hyvältä ja siltä osin Parempi Suunnitelmani tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin. Seuraavaksi muutaman viikon päästä taas Etelä-Ranskaan ja lokakuussa purjehtimaan Kroatiaan.

Toivotan kaikille sijoittajille menestystä sekä pitkäjänteisyyttä ja juuri siinä omassa suunnitelmassa pysymistä. Pitkällä juoksulla asioilla on tapana järjestyä.

 

 

Mainokset

Onhan Rauma kuitenkin suurempi kuin Nizza?

Kyseli takapenkin pikkupoika äidiltään Finnairin lennolla.

Kone oli taas viimeistä paikkaa myöden loppuunmyyty, puolityhjillä koneilla ei ole lennetty pitkään aikaan. Suomalaistenkin eurot kilahtavat Provence-Alpes-Cote D’Azur -alueen turismin 10 miljardin euron tuloihin. Turismi työllistää täällä 86 000 ihmistä, edustaen 12 %:a alueen työpaikoista. Kotimaan matkailijat ovat ykkösryhmä, noin 80 % matkailijoista tulee Ranskasta. Ulkomaisista italialaiset ja britit ovat suurin ryhmä. Reissut ovat viikon reissuja, keskimäärin täällä ollaan 6,6 yötä. Reilut 42 %:a turisteista luokittelee itsensä hyvin toimeentuleviksi (well-off). Turistit käyttävät keskimäärin 43 euroa päivässä. Täytyy tunnustaa että oma kulutus taitaa ylittää tuon summan merkittävästi.

Pikkupojan kysymys vei ajatukset omaan lapsuuteen. Taisin olla jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kun olin ensimmäisen kerran lentokoneessa. Lentokin oli kovin pitkä ja jännittävä eli 20 minuutin Maarianhamina – Turku. Muuten matkailu oli sitä, että pakattiin kaikki tavarat isoon ja vanhaan farmariautoon, jonka takaosaan mahtuivat lapsetkin varsin hyvin. Turvavöitä ei käytetty eikä niitä tainnut edes olla. Enimmäkseen kierrettiin kotimaassa, pysähdyttiin sukulaisilla ja päädyttiin jonnekin Kuusamon nurkille. Norjassa käytiin kerran, mieleen jäi helle ja valaiden teurastamon kuhina ja nenään osuva ”tuoksahdus”. Ravintoloissa ei käyty varmaan koskaan.

Omien lasten maailma on ollut toisen näköinen: panostimme 2-4 reissuun vuodessa ja he oppivat jo varhain liikkumaan eri suurkaupungeissa varsin itsenäisesti. Mieleen on jäänyt kun 10 ja 12 -vuotiaat sopivat tapaamisesta kännykällä Lontoossa. ”Nähdään Marble Archilla”. ”Ai siinä Zaran kohdalla?”. Kymmenvuotias nappasi metrokorttinsa ja lähti liikkeelle. Myöhemmin muistin että sillä lasten kortilla olisi pitänyt matkustaa vanhempien kanssa. Asia oli kuulemma hoidossa, kunhan käveli aina portista jonkun pariskunnan perässä. Itse olisin varmaan pitänyt tuossa iässä Lontoossa lujasti lyhtytolpasta kiinni ja odottanut että joku noutaa pois. Maailma muuttuu.

Nyt nämä nuoret miettivät paljon laajakatseisemmin sitä, missä tekevät uransa, missä asuvat ja mihin veronsa maksavat. Pitäisikö Suomenkin miettiä veroympäristönsä kannustavuutta? Vai onko varmempi ratkaisu panostaa ”hyväosaisten” vainoamiseen ja murehtia ”varallisuuserojen” kasvua?

Inhimillisen pääoman vienti on jo hyvässä vauhdissa. Noin 500 tohtoritason tutkijaa lähti Suomesta viime vuonna, viidessä vuodessa määrä on kaksinkertaistunut. Muutkin nuoret osaajat ovat löytäneet uuden kotimaan muualta. Ykköskohteina ovat läheltä Tukholma, Berlin, Amsterdam ja kauempaa New York ja Dubai. Finanssialan osaajat, graafiset suunnittelijat, ohjelmoijat, valokuvaajat ja tutkijat ovat kysyttyjä muuallakin. Kun muuttajia haastateltiin, niin ainoastaan 19 %:a piti paluumuuttoa mahdollisena. Varallisuuserot kuitenkin kapenevat kun tämä väki muuttaa pois.

Viime blogin jälkeen on oikeastaan ensimmäistä kertaa iskenyt ideoiden puute. Kalenterissa on juuri nyt aika hyvin tapahtumia ruksattuna. Tällä hetkellä olen taas kaksi viikkoa täällä Cannesissa. Sitten mökkeilyä Suomessa ja lokakuussa purjehdusreissu Kroatiassa. Loppusyksylle ja talvelle 2019 pitäisi kuitenkin keksiä joku pidempi reissu. Monenlaista on tullut mietittyä ja ykkösenä kohteista on nyt Kanada. Sieltä löytyy ainakin materiaalin mukaan mykistävä rannikolta rannikolle junareissu. Saattaa kuitenkin olla että vuodenaika ei ole paras mahdollinen joten lennot ovat vielä varaamatta.

Yksinmatkustaminen on muutenkin kaksiteräinen miekka; välillä se toimii hyvin ja välillä taas tuntuu että voisi olla mukavampaa seuralaisen kanssa. No, jos en muuta keksi, niin päädyn varmaan taas Ranskaan marraskuussakin.

Pörssissä on ollut taas Trump –viikot. Kun ei tullut Nobelin rauhanpalkintoa Pohjois-Korean rakettimiehen tapaamisesta, niin on voinut taas keskittyä maailmankaupan mylläämiseen. Tulleja sinne ja pakotteita tänne. Nokituskisa on helppo aloittaa mutta siitä on vaikea päästä ulos voittajana. Viimeisin nokitus on uhkaus 20 %:n tulleista eurooppalaisille autoille. Kuulostaa varmaan pahemmalta kuin on. Oma käsitykseni on nimittäin, että aika moni saksalainen auto jenkkimarkkinoille valmistetaan jo nyt muualla kuin Euroopassa. Tämä turbulenssi ja nousevat korot ovat kuitenkin myrkkyä osakemarkkinoille ja heiluntaa on ollut normaalia enemmän. Varsinkin viime vuoden ”varmat hevoseni” eli erilaiset Saksan osakemarkkinoille keskittyvät indeksituotteet ovat olleet koko vuoden miinuksella. Jenkkituotteissa on tullut hyötyä dollarin vahvistumisesta mutta ei sielläkään kovin herkulliselta näytä.

Osinkoja on tippunut salkkuun seuraavasti:

Hennes & Mauritz        606,89 e

Investor                         660,56 e

Omega Healthcare    1 326,20 e

R.R. Donnelley                50,81 e

Limited Brands             132,18 e

Nokia                          7 790,00 e

Citycon                       3 737,50 e

Eri ETF:t                     3 646,41 e

Tesco                             245,52 e

Unilever                        273,00 e

 

Suunnitelmien mukaisessa tahdissa mennään näiden suhteen.

Ostopuolella olen ottanut hieman lisää L Brandsia, lisää Nordeaa, YIT:tä ja Klöverniä.

Myyntipuolella kevennetty Teliaa ja Omega Healthcarea hieman. ETF:issä myyty iShares Stoxx 600 European Banks ja ostettu iShares Stoxx 600 Technology.

Hiukan on täytynyt istua sormien päällä, ettei tule aiheutettua liikaa vahinkoa loistavilla myynti- ja ostoideoilla. Suunnitelma kun on edelleen istua omistusten päällä ja käyttää osingot elämiseen. If it ain’t broke, don’t fix it.

Niin se RaumaNizza on kyllä suurempi, väkiluku on täällä 348 000 ja jos ”esikaupungit” lasketaan mukaan, ollaan lähellä miljoonaa. Rauman väkiluku on 65 600. Nyt raumalaiset lukijat voivat korjata missä monessa muussa suhteessa Rauma on kuitenkin suurempi, joku selitys löytyy varmasti. Rauma on mukava kaupunki, jossa on kerran tullut tehtyä suuri virhe.

Pyrimme nimittäin hotellimme yökerhoon jonon ohi – kun kerran asuimme samassa hotellissa. Kun portsari oli poikkiteloin, niin sanoin että ”älä nyt, olemme täällä Porissa niin harvoin että kyllä jousto olisi paikallaan”. Keskustelun lopputuloksesta voin todeta, että onneksi kaupungista löytyi muitakin ravintoloita.

 

 

 

Enemmän rahaa vai vähemmän rahaa?

Minulla on ollut ilo osallistua varainhoidon asiakasrajapinnan eli myynnin koulutukseen useampaankin kertaan. Asiakastapaaminenhan on aina myyntitilanne, vaikka pöydässä olisikin kahvia ja niitä herkullisia leivonnaisia.

Koulutuksissa käytiin läpi asiakkaan tilannetta aina useammasta näkökulmasta. Harjoiteltiin ja arvioitiin lopputuloksia. Pyrittiin löytämään juuri ne argumentit, joilla päästään haluttuun tulokseen juuri tämän ihmistyypin kanssa. Osalle oli tärkeintä hyvin muokatut excelit ja se, että alkupanoksella X, oletuksella Y, saadaan tulos Z euroa. Ceteris paribus – olisi kansantaloustieteen professorini lisännyt – muiden asioiden pysyessä ennallaan. Toiset taas hakivat juuri sopivaa kemiaa ja fiilistä valitun varainhoitajan kanssa. Numerot sai jättää näissä keskusteluissa vähemmälle huomiolle.

Päätöksenteko oli joskus kovin vaikeaa. Jos mikään muu ei auttanut, saatettiin kysyä suoraan asiakkaalta että ”haluatko enemmän rahaa vai vähemmän rahaa?”.

Tähän nyt yleensä vastaus oli että ”no, mieluummin enemmän”. Vaikeammaksi meni, jos asiakas silti mieluummin ”lainasi” rahaa pankille 0,15 % korolla miinus verot, kuin sijoitti vaikkapa saman pankin osakkeeseen vajaan 8 % osinkotuotolla. Tai pankin lainapaperiin 5 %:n tuotolla. Kaikille kun ei maistu minkäänlainen riskinotto.

Suomessa on saanut nauttia tällä kertaa erinomaisesta toukokuusta. En ihan heti muista, koska olisimme hälytelleet 30 asteen helteitä tähän aikaan vuodesta.

Jottei olisi liian hyvä ja kesäinen tunnelma, niin demarit venyttävät jo valmiiksi käsiään vaaleja odotellessa. Pitkillä käsillä ylettyy niin paljon paremmin niihin taskuihin, joihin on jäänyt edes jotakin. Nykyhallitushan on murskannut Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme; luokkaerot kasvavat ja koko kansa on hätää kärsimässä. Vasemmistoliiton ei tarvitse venyttää käsiään, siellä kun vain kaiken varallisuuden täydellinen tasajako kelpaa ratkaisuksi. Tai mieluummin niin, että toverille jää hieman enemmän.

Antti Rinne hakee nyt kunnon ääninippua lupaamalla ”köyhille eläkeläisille” satasen eläkekorotusta – näitä köyhiä löytyy Rinteen mallissa noin 700 000. Demarit olivat muuten erittäin aktiivisesti romuttamassa yksityisen eläkesäästämisen järjestelmää. Sehän ei kerta kaikkiaan käy, että ihmiset ottaisivat itse vastuuta omista eläkkeistään ja vanhuuden turvasta. Saattaisi johtaa kansan vaurastumiseen ja sitä kautta äänikatoon.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus ”Sosiaaliturvan menot ja rahoitus 2016” löytyy vaivatta netistä. Vuonna 2016 hallituksen romuttaman hyvinvointivaltiomme sosiaaliturvan menot olivat 69,1 miljardia. Asukasta kohden maksettavaa kertyi 12 548 euroa. Vuonna 2000 näiden menojen reaaliarvo (eli mitattu 2016 rahassa) oli 42,3 miljardia. Menoja on siis ”tässä niukkuudessa” saatu kasvatettua 26,8 miljardilla eurolla. Sosiaaliturvan suurin yksittäinen rahoittaja on työnantajat 33,8 % osuudella.

Nyt kun vaalit lähestyvät, niin ei muuta kuin lisää menoja listaan. Ja jotta saadaan kurjuudelle kasvot, lyödään aina niin tyylikäs ja suorasanainen Susanna Koski televisioon ”kohtaamaan” pitkäaikaistyötön. Voidaan sitten taas jeesustella kuinka kova on porvarin arvomaailma. Erityisen papukaijamerkin tämän tyyppisestä uutisoinnista saa – jälleen kerran – Helsingin Sanomat. Osa tästä ”yhteiskuntakriittisestä” uutisoinnista tehdään nykyään myös Taloussanomien logon alla. Onneksi meilläkin on Pravda.

Jos joku luulee elävänsä täysjärkisten yhteiskunnassa, kannattaa lukea näiden uutisten kommentteja. Sitten voikin käydä ostamassa – maastamuuttoa varten – uuden ison matkalaukun. Itse suosittelen hintavaa, mutta laadukasta, Rimowaa.

Maamme on tosiaankin jakautunut.

Osa tekee kaikkensa hoitaakseen omat kulunsa ja hankintansa itse. Bloggaajistakin löytyy spartalaisella kurilla säästäviä kansalaisia. P. Ohatta (https://www.pohatta.com/) pyrkii 35 –vuotiaana eläkkeelle ja säästää noin 70 %:a tuloistaan, Rahalla vapaaksi –kirjoittaja (http://rahallavapaaksi.blogspot.fi/) seuraa tarkasti kulutustaan kuukausitasolla. VelatOn (http://www.velaton.com/) pyrkii maksamaan velkansa pois ja tekee sen eteen useampaa työtä. Blogeja löytyy mahdoton määrä, suosittelen lukaisemaan edes muutaman ajatuksia.

Sitten meillä on toinen porukka, jolle ”kuuluu kaikki edut”. Minulta ”puuttuu” sitä ja tätä, valtio / kunta / kela / työnantaja siis maksakoon. Eriarvoisuus, polarisoituminen, riistokapitalistit, systeemin toimimattomuus – ongelmia riittää. Lisää tukia, etuja ja ”mieluummin enemmän rahaa kuin vähemmän rahaa”. Vastikkeetta. Etuja pitäisi välillä saada useammastakin maasta, jos vain saisi asian oikein junailtua. Simo Salmisen rotestilaulua lainatakseni ”muijallekin tarttis saada töitä, ittestä ei niin väliäkään”.

Teen jonkin verran vapaaehtoistyötä talousvaikeuksien kanssa kamppailevien kanssa. Sielläkin näkyy kahtiajako: varsinkin ikääntyneemmät eivät hae edes sitä apua, johon ovat oikeutettuja. Nuoremmasta väestä löytyy paljon niitä, jotka ”osaavat systeemin”.  Jokainen euro saadaan ohjattua omaan taskuun. Siihen voi huoleti käyttää enemmän aikaa ja energiaa kuin esimerkiksi työpaikan hankkimiseen. Välillä se työssäkäynti johtaisikin joko huonompaan lopputulokseen tai korkeintaan samaan – isommalla vaivalla.

Uskallan myös väittää, että jos yhteiskunnan ”luukkujen” määrää karsittaisiin radikaalisti ja jos jokaiselle ongelmissa olevalle annettaisiin yksi henkilö hoitamaan kokonaisuutta, niin saataisiin iso määrä väkeä ohjattua paremman elämän tielle. Halutaanko tätä, onkin sitten toinen juttu. Suurimmalla osalla ihmisistä, joilla on vakavia talousvaikeuksia, on myös muita ongelmia. Se, että hoidetaan pelkkää rahanpuutetta, ei pitkälle kanna.

Pitkäaikaistyöttömät, jotka oikeasti ovat työkyvyttömiä, pitäisi siirtää pois työttömien kirjoista ja keskittyä niihin, joilla on edes jonkinlaista työkykyä. Hallituksen kommentti siitä, että työ on paras lääke, on sekin saatu käännettyä solvaukseksi. Uskallan silti olla asiasta samaa mieltä.

Pitkä tarina hyvinvointijärjestelmän haasteista. Pahoittelen. Tuppaa vain verenpaine nousemaan kun seuraa kovin yksipuolista uutisointia.

Salkku on osoittanut kevätkasvun merkkejä. Kvartaaliraportit ovat välillä tiputtaneet yksittäisiä osakkeita (malliesimerkkinä YIT) reilustikin, mutta kokonaisuutena arvo on noussut oikein mukavasti. Nordea on oikaissut kurssiaan, Nokia on ollut välillä hyvässä vauhdissa ja jopa Omega Healthcare on noussut pohjamudista.

Saa nähdä olisiko tänä vuonna ollut järkevintä toteuttaa myyntejä ennen kesälomia. Vanha sloganhan on ”sell in may and go away” tai niin kuin naapurissa todetaan ”sälj till nypotatis och köp till kräftorna”. Kaupankäynnissä on omat kulunsa joten taidan jäädä toteuttamaan ikitylsää ”osta ja pidä” –strategiaani.

Olen ostanut hieman lisää kiuasvalmistaja Harviaa ja Nordeaa. Nordean paino alkaa jo hiukan hirvittää, mutta edulliselta tuo edelleen vaikuttaa.

Hauskana kuriositeettina ajoittamisen tuskasta mainittakoon L Brands. Myin aikoinaan puolet hintaan 58 dollaria, ostin ne nyt takaisin hintaan 34 taalaa – seuraavana päivänä saatiin sitten tulosvaroitus, joka tiputti kurssia 8 %:a. Nyt on pikkuhiljaa kiritty ostotasolleni. Jos yritys pystyy pitämään osinkonsa, niin nakuttaa 7 %:n osinkotuottoa. Vastatuulta on piisannut. Kaikille vartalotyypeille mallistonsa suunnittelevat alusvaatetehtailijat ovat pärjänneet paremmin ja Victoria’s Angels –huippumallit aiheuttavat myös närää.

Jälleen kerran muistutan että en anna sijoitusneuvoja, se on luvan varaista toimintaa. Kerron vain mitä olen itse tehnyt.

Ostin lisää myös Orionia, vaikka lääketeollisuuteen panostaminen vaikuttaa välillä enemmän Pitkä Vedolta kuin sijoittamiselta. Kiristyvä kilpailu ja vanhenevat patentit ovat haaste. Toisaalta, jos joku lääkekehitysprojekteista osuu maaliin, niin nousuvaraa on runsaasti. Osingonmaksukykyä varmistettiin myymällä diagnostiikka hyvään hintaan.

Eli varsin vähän salkkuliikkeitä. Osinkoja on tippunut salkkuun edelleen, vaikka paras maksukuukausi onkin jäänyt taakse.

Näin upeana päivänä on aika siirtyä kesämökille nauttimaan auringon paisteesta. Jottei panos hyvinvointiyhteiskuntamme eteen jäisi kokonaan antamatta, käyn siellä remonttimiehen kanssa läpi kauden korjauskohteet.

Pidetään kansantalouden eurot liikkeessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesän ensi puraisu

Viime blogista ehtikin vierähtää jo yllättävän pitkä aika.

Helmi- ja maaliskuu menivät sijoitusyhtiöiden tilinpäätösten teossa. Liput ja laput on kerätty nyt omaankin veroilmoitukseen. Suomen verottajalle täytyy nostaa hattua; veroilmoituksen antaminen verkossa ei ole monessakaan maassa itsestäänselvyys. Aika paljon oli vielä täydennettävää, mutta vuosi vuodelta menemme kohti automaattista verotusta, jossa veroprosentti on aina oikein.

Yhden viikon panostin Rooman ja Firenzen matkaan. Mielenkiintoinen ja sijoitusideoitakin antanut matka. Olin liikkeellä juuri pääsiäisen aikoihin ja täytyy todeta että matkailusektori alkaa näyttää mielenkiintoiselta sijoituskohteelta.

Firenzessä ei päässyt välillä edes eteenpäin, kun kadut olivat täynnä turistiryhmiä. Kiinalaisia oli pilvin pimein ja Intian varakkaampi keskiluokkakin oli päässyt liikkeelle. Paikalliset yrittäjät kaipailivat vielä maksukykyisempiä turisteja – mutta kyllä näistäkin ryhmistä joku vielä tilin tekee. Omaa maksukykyä epäilin, kun espresson hinta oli pahimmillaan kuusi euroa kuppi ja jos tilasit lorauksen maitoa joukkoon, päästiin 7,50 euroon. No, aina löytyi paikallistenkin kahvila, jossa hintataso oli viidesosa tästä. Nähtävää oli paljon ja joka paikkaan jono. Päätinkin jatkossa katsoa tarkemmin kalenterin ja löytää edes jollakin lailla off season –ajankohdan.

Kuriositeettina mainittakoon, että Firenze on kaupunki, jossa katutyöt pitäisi kieltää. Kaivat missä tahansa, niin muutaman kymmenen sentin jälkeen paljastuu tuntematon antiikkilöydös ja innostunut museovirasto ryntää paikalle. Kahvilan omistaja totesi että ”minähän sanoin, että ei vaihdeta niitä katukiviä”. Nyt oli kahvilan edusta huputettu ja arkeologit kävivät löydöstä läpi sanottakoon nyt vaikka että huolellisesti ja pieteetillä.

Roomassa oli turisteja vähintäänkin yhtä paljon, mutta kun kaupunki on suuri, niin väenpaljous ei häirinnyt. Rooman majoitukselle pitää antaa arvosana 10+. Aivan keskustassa, muutaman sata vuotta vanhan rakennuksen yläkertaan oli rakennettu viiden huoneen huoneistohotelli. Yhteinen keittiö, yhteinen oleskelutila ja vastaanoton väki paikalla vain kun sovittiin. Upeat huoneet, modernit huonekalut ja viimeisen päälle tehdyt kylpyhuoneet. Hissi oli rakennettu jälkikäteen talon ulkoseinälle ja suomalainen turvallisuusviranomainen olisi varmasti julistanut sen käyttökieltoon. Ohutta vaneria ja täysin sään armoilla oleva koneisto. Ylös ja alas kuitenkin pääsi, vaikka välillä hirvitti.

Meille oli piirretty valmiiksi karttaan jokaiselle päivällä eri kävelyreitti, johon oli merkitty mitä kannattaa nähdä ja miksi. Lentokenttäkuljetukseen hotellilla oli oma taksikuski, joka ajeli upouudella mersullaan sujuvasti liikenteessä, jossa omaan ajamiseen olisi tarvittu joko rauhoittavaa tai pitkä rohkaisuryyppy.

Roomassa saisi varmaan kulumaan ainakin vuoden, jos ottaisi joka viikko jonkun kohteen ihan oikeasti työn ja perehtymisen alle.

Sijoitusrintamalla on ollut itsellä monenlaista vastatuulta. Jos uskoisi ajoitukseen ja olisi myynyt tapissa tammi-helmikuussa, niin olisi salkku huomattavasti pulskempi. Oma strategia on ollut edelleen osta ja pidä, joten nuo ajoituksen tienestit ovat jääneet saamatta.

Välillä on tuntunut että salkussa on pysyvä Musta Pekka –kortti. Milloin mikäkin uutinen iskee juuri omaan valintaan ja joskus on pitänyt panna ruutu loppupäiväksi kiinni ja ottaa muutama espresso mielenvirkistykseksi.

Mielenvirkistystä olen saanut myös hyvin sujuvasta osinkovirrasta. Alkuvuonna salkkuun on tippunut niitä seuraavasti:

  • Amer                           1 400,00
  • Tokmanni                   4 100,00
  • Lassila & Tikanoja    5 520,00
  • YIT                               3 000,00
  • Oriola                          1 800,00
  • Orion                           2 900,00
  • Citycon                        3 737,50
  • Kemira                        5 830,00
  • Raisio                          5 100,00
  • Fortum                        5 500,00
  • Rapala                            260,00
  • Aktia                            7 980,00
  • Aspo                             1 575,00
  • Tikkurila                     1 544,80
  • Omega Healthcare    1 253,65
  • Nordea                      10 404,00
  • Telia                             1 564,00
  • Cloetta                         1 833,00

Muutama tonni on tullut lisäksi eri ETF:istä, Essityltä ja Klöverniltä. Suurin vielä tuleva osinko taitaa olla Nokia. Yllä olevistakin osa on siirtynyt maksamaan osingon 2-4 kertaa vuodessa, jenkkiyhtiöiden tapaan. Sopii minulle.

Olen ostanut hieman lisää Investoria, Essityä, Hennes & Mauritzia ja – saunaremontista innostuneena – Harviaa. Nordean yhtiökokouksen jälkeen olen lisännyt sitä edelleen muutamalla ostolla. Osake on edelleen mielestäni erittäin edullinen.

Muistutan kuitenkin taas kerran, että kerron ainoastaan mitä olen itse salkussani tehnyt. En anna sijoitusneuvontaa. Se on Suomessa luvanvaraista toimintaa.

Jokaisen kannattaisi joskus käydä ruotsalaisessa yhtiökokouksessa – siellä tapaa kavereita, jotka ovat aivan kuin Ove Solsidan -sarjasta . Väen kanssa jutellessa on välillä vaikea ymmärtää, miten Ruotsin talous on selvinnyt niin hyvin niistä samoista karikoista, joissa Suomi on junnannut vuosia.

Men hur kommer man till årsstämman i Finland? Skall stämman vara på finska, jag talar inte finska. Yhdellä toverilla oli kova tarve olla pienen hyttysen pisto mursun (valross) paksussa nahassa. Vitsiltä menee helposti terä, kun sen toistaa samassa kokouksessa kolme kertaa.

Taas oli media täysin eksyksissä kun Nordean kotipaikan vaihdosta oli otsikkojen mukaan tulossa ”erittäin tiukka äänestys”. Tulos oli vajaat 97 % muuton puolesta. Mielenkiintoinen kokous ja Nordean kannattaa kyllä jossakin vaiheessa satsata imagoonsa, niin ettei ensimmäinen kuva kaikesta ole ”arrogantti ja ylimielinen”, Ei auta paraskaan tekninen ratkaisu, tehokkuus ja vakavaraisuus, jos asiakasta vain jostakin syystä ”nyppii”.

Raision yhtiökokous tuli käytyä ja uudesta toimitusjohtajasta voi sanoa, että ei jää yrityksen menestys johtajan koosta taikka kädenpuristuksesta kiinni. Uusi Tj oli ovella vastassa ja hetken luulin että kyseessä oli kuntosalilla viihtynyt turvamies… Toivottavasti panostus terveellisiin elintarvikkeisiin kantaa edelleen hedelmää. Itse olin yllättynyt siitä kuinka pieneksi Raision työntekijöiden määrä on yrityskauppojen ja ”rönsyjen karsimisen” jälkeen käynyt. Nyt pitäisi kyllä lähteä selkeästi toiseen suuntaan.

Oriolan yhtiökokouksessa käytiin hiukan läpi toiminnanohjausjärjestelmän uusimisen aiheuttamia kuluja. Itselle jäi se kuva että järjestelmä olisi maksanut 20 miljoonaa, viivästykset 10 miljoonaa. Löisin itse tuohon vielä varmuuden vuoksi 10 miljoonaa päälle ja hartaan toiveen siitä, ettei tämä johda viranomaissääntelyyn, joka nakertaa liiketoiminnan tuottoja entisestään. Muuten oli sellainen tunnelma että asiat alkavat pikkuhiljaa olla normaalilla tolalla ja voidaan keskittyä tulevaisuuteen.

Hämmästyttävän pitkä ja kallis kaaos. Hallituksen puheenjohtaja Vanjoki muistutti, että kilpailijoilla on / saattaa olla sama muutos vielä edessä. Uskon, että siellä saadaan kuitenkin tuntuvaa etua edelläkävijän vastoinkäymisistä. Yhteistyö Keskon kanssa – eli Hehku- ketju – on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta viivan alla se näkyy aikaisintaan muutaman vuoden päästä.

Osinkojen ohella olen yrittänyt itsekin virkistää Suomen taloutta ja teettänyt pikkuremonttia saunassa, kylpyhuoneessa ja WC –tiloissa. On kumma että jonkun allastasokaapin uusimiseen saa upotettua helposti tonnin, mutta niin siinä vain käy, kun paikalla pitää olla puuseppää ja putkimiestä vuorotellen. Sinänsä on toki hienoa että kaikenlaisia ratkaisuja löytyy.

Kuninkojan K-Raudalle pitää nostaa erikseen hattua Harvian kiukaan uusimisesta. Kaikki meni kuin elokuvissa ja asentaja tiputteli uudet kivetkin paikoilleen. Kaikki remonttimiehet ovat myös oppineet siivoamaan jälkensä ja viemään vanhat vehkeet ja pakkausmateriaalit pois – asiakas kiittää! Kun kiuas tuli ”omalta yhtiöltä”, otin luonnollisesti myös maalit Tikkurilalta.

Italian reissun jälkeen olin viikon Suomessa ja nyt on edessä kaksi viikkoa täällä Cannesissa. Se fiilis, kun saat ihan oikeasti vaihtaa vaatetuksen shortseihin ja pikeepaitaan, on kyllä aina yhtä hieno. Nyt kävi lisäksi tuuri kelien suhteen. Täällä oli satanut pari viikkoa putkeen – mikä on erittäin harvinaista tällä rannikolla. Nyt on pelkkää auringon paistetta ja aivan riittävät 21 – 25 astetta.

Täällä tehdään vimmatusti infraremontteja ja katutöitä ennen filmifestivaaleja. Pöhinän luulisi jo näkyvän bruttokansantuotteessa. Tori on pullollaan paikallisia vihanneksia, hedelmiä ja juustoja. Olen ostanut yhdeltä kauppiaalta paikallisella Marché Forville –torilla joka päivä kaksi erilaista vuohenjuustoa. Sortimentti on ainakin 50 erilaista, aika taitaa loppua kesken. Leipäkaupat (Boulangerie) ovat taas panostaneet tuotekehitykseen ja suurin osa myytävästä tulee suoraan uunista. Niin siinä taas kävi, että kun lähdin hakemaan muutaman tomaatin ja yhden patongin, niin kummasti oli reppu täynnä.

Nyt on mielestäni hyvä aika tulla tänne; kelit vastaavat hyvinkin Suomen kesän parhaita päiviä ja aurinkoa saa takuuvarmasti. Ravintolat ovat vielä energiaa ja palveluhenkeä täynnä. Joka paikkaan mahtuu ja kaikki järjestyy.

Samalla saa nauttia kesän ensi puraisusta.

 

Pakkasta ja punaisia lukuja

Alkuvuonna on taas testattu pörssien arvostustasoja. Punaista on vilkkunut monella rivillä omassakin salkussa.

Helsingin pörssi on päässyt hieman vähemmällä, näyttää olevan vielä reilut kaksi prosenttia yli vuoden alun lukemien. Saksassa DAX -indeksin kuluvan vuoden huiput olivat 13 559 pistettä ja nyt mennään tasolla 12 090, melkein 11 prosenttia alle huippujen. Ehkäpä tilanne alkaa pikkuhiljaa parantua, kun hallituskin on saatu kasaan vaatimattoman neljän kuukauden odotuksen jälkeen.

Tukholmassa on lasketeltu vuoden huipuista kuusi prosenttia. Samalla kruunun eurokurssi on pudonnut tasolle, jota yksi investointitalo luonnehti sanalla absurdi. Jenkeissä on vuoden sisään liikuttu välillä 20 380 ja 26 616 pistettä (Dow Jones). Harva se ilta nähdään 500 pisteen heilahteluja.

Tuntuu kovin vaikealta löytää tukevaa pohjaa kurssien nousun jatkumiselle.

Koreassa keskitytään nyt liennytykseen Pohjoinen/Etelä –akselilla, siitä kuuluisasta napista ei ole vähään aikaan puhuttu. Ukraina on painettu pois otsikoista ja Venäjän uutisissakin puhutaan lähinnä paranevasta talouskehityksestä. Suomalaiset yritykset ovat kyllä pakanneet enimmäkseen kamppeensa ja tulleet takaisin villistä idästä, oppirahat maksettuaan. Viimeisin tähän ratkaisuun päätynyt on Kesko. YIT, Tikkurila ja Fortum jatkavat vielä sitkeästi. No, seuraavan presidentin ainakin uskaltaa jo arvata.

Yritysten tulokset ovat olleet kansainvälisesti enimmäkseen odotusten mukaisia tai ne ylittäviä. Mutta kun korot ovat lähteneet nousuun, häviää pohja myös ”osakkeille ei ole kerta kaikkiaan vaihtoehtoja” –mantralta. Jenkkien koronnostojen tahti ja EKP:n liikkeet vaikuttavat tänä vuonna moneen asiaan.

Jottei sijoittaminen Eurooppaan kävisi liian helpoksi, saatiin Italiassa erinomaisen haastava vaalitulos, jossa ”populistinen” Viiden Tähden liike (ohjelma muistuttaa monella lailla Vasemmistoliittoa) ja äärioikeistolainen Liiga korjasivat potin. Yhteinen tekijä lienee syvä tyytymättömyys nykytilaan, parannusohjelmia taas on vaikea juottaa yhteen. Viiden tähden liike on koomikko Bebbe Grillon perustama. Joku jo kuittailikin, että Italiassa mennään toiseen suuntaan kuin muissa maissa. Siellä pitää olla ensin pelle ja vasta sitten poliitikko.

Trumpille on taas tullut Ahaa –elämys: tulleilla ja kaupan esteillä nostetaan helposti ja kivuitta oman maan teollisuus voimiinsa. Trade wars are good and easy to win. Alumiinin ja teräksen tulleilla aloitetaan. Joudutaan varmaan taas vaihtamaan tiedotusjohtajaa ja toteamaan että väärin uutisoitu. Nyt otettiin jo askel taaksepäin ja lisättiin ”…unless we get a fair NAFTA Deal”. Euroopassa ilmoiteltiin jo että täältä pesee: Harley Davidsonille ja bourbonille ainakin pannaan kunnon tullit. Kiina oli lausunnoissaan sovittelevampi.

Pörssi taas synkistyy pienestäkin kauppasodan mahdollisuudesta – myy laitaan, nyt ja heti. Turkki nuijii kurdivähemmistöä milloin milläkin kalustolla ja Syyriasta on vaikea sanoa kuka on missäkin niskan päällä, mutta ei ainakaan siviilit. Homo homini lupus est, ihminen on ihmiselle susi.

Ennen kuin jäin pois työelämästä, luin kirjoja monen samaan ratkaisuun päätyneen tarinoista. Yksi kirjoitti, että suurin riski työelämästä jääneelle on… televisio. Ihmettelin että mitähän kaveri hourii, mutta nyt täytyy sanoa että ruudun (television, kännykän, tietokoneen) edessä vietetyn ajan määrää täytyy tarkkailla. Varsinkin nyt Suomessa – kelien ollessa mitä ovat – on ollut helppo ratkaisu tuijottaa jotakin ruutua enemmän tai vähemmän ajatuksella. Sosiaalisessa mediassa saa helposti v-käyränkin nousuun. Some-maailmassa kun on paljon sellaisia suuria ongelmia, joita en ole edes huomannut ”reaalimaailmassa”. Ranskassa tämä oli helppo rasti: ei juurikaan englanninkielistä ohjelmaa, ranskankieliset talk show:t ja ajankohtaiset kakkoset eivät pystyneet kilpailemaan rantakävelyn tai Provencen kohteisiin tutustumisen kanssa.

Pörssien menestyksen jäljet näkyvät muuallakin. Harva se päivä tarjotaan ainutlaatuisia sijoitusmahdollisuuksia joko listaamattomiin yrityksiin tai niin monimutkaisiin häkkyröihin, ettei peruslaskimella suoriudu analyysistä. IPO eli Initial Public Offering –(pörssi)listautuminen – on taikasana ja sen voi nokittaa vain Second Round, Third Round –rahoituskalvoilla, joissa yrityksen arvo kasvaa joko lineaarisesti tai – vielä parempaa – eksponentiaalisesti. Näin vanhalla tulee teknohuuma ja biotekniikan rajattomat mahdollisuudet mieleen.

Monet ystävät ovat soitelleet ja kertoneet että nyt, nyt on mahdollisuus hänelläkin päästä työelämän ikeestä. Kunhan tämä video- tai kännykkäpeli lanseerataan globaalisti, niin kyllä Supercell kalpenee. Satamiltsii on pikkuraha ja jaardi on raha- eikä mittayksikkö

Kun maailmassa kuollaan sydän- ja verisuonitauteihin, niin juuri tällä XYZ -vehkeellä ne havaitaan ajoissa. Ikääntyvän väestön ja terveydenhuollon mahdollisuudet ovat rajattomat.Nimi tuohon ja olet mukana pelissä.

Alternatiivisijoitukset kuuluvat jokaiseen salkkuun, sanovat nyt viisaat. Ei ole kauan siitä kun hedge-rahastot kuuluivat jokaiseen salkkuun, sitten eivät taas kuuluneet, kunnes kohta taas kuuluvat.

Kuulijan kannattaa pysähtyä miettimään, ymmärtääkö yrityksen toiminnan ja ansaintalogiikan. Eipä sillä, on noissa varmasti hyviäkin joukossa mutta jo toimivienkin yritysten listautumisissa on nähty piirteitä, joissa Musta Pekka on jäänyt piensijoittajan pitkään salkkuun.

Mitä salkulle kuuluu?

Salkun arvo on laskenut oikeastaan joka rintamalla. Parhaiten on mennyt ehkä Nokia –positio. Nordean iso positio on valunut kuin lehmän häntä. Ajattelin mennä oikein paikan päälle yhtiökokoukseen kuulemaan onko meneillään Suomi-Ruotsi maaottelu vai kehitetäänkö yhtiötä jatkossakin.

Oriolan yhtiökokoukseen ajattelin mennä kuulemaan ensi käden fiilikset toiminnanohjausjärjestelmistä. Josko viime vuoden murheet saataisiin tänä vuonna unholaan ja perusbusiness toimimaan. Yhteistyöstä Keskon kanssa on mielenkiintoista kuulla lisää.

Rapala on näemmä todennut, että niin hyvin on entinen johto pärjännyt jotta entisen tj:n asema hallituksessa on vakaa ja hyvää hallitusta on muutenkin turha muuttaa. Viimeisen vuoden kurssipudotus on reilut 25 %:a. Onhan yhtiöllä tuolla vauhdilla vielä muutama vuosi elinaikaa. Kuuluu yhtiöihin, joilta ei hyviä uutisia enää edes odoteta.

Raisio tulee kertomaan mihin jatkossa keskitytään, kun alkavat karsittavat rönsyt loppua. Voihan niitä toki ostaa lisää. Osinko jäädytettiin ja osinko-aristokraatin status meni saman tien.

Eli mielenkiintoisia yhtiökokouksia tulossa.

Handelsbankenin vinkkejä kakkosasunnon ostamisesta Euroopan rantakohteissa on varmasti mielenkiintoista kuulla. Tuohon vielä muutama ison sijoitustalon markkinakatsaus, niin ei jää sijoittaminen tiedon puutteesta tai ideoista vajaaksi.

Nordeaa ostin hieman lisää, samoin Jenkkien pikkuyhtiötä R.R. Donnelleyta. Sieltä napsahtivat jo ensimmäiset osingot tilille. Osingot tulivat myös murheenkryyni Omega Healthcare Partnersilta. Samalla ilmoitettiin että osinkojen nousuputki on tältä erää ohi, mutta tämä taso pidetään. Jos näin käy, niin tuo 10 % vuosiosinko riittää vallan mainiosti.

Hyvin noussutta Ameria myin taas hieman ja otin tilalle lisää Cityconia. Unilever maksoi perinteisen kvartaaliosingon. Sijoitusyhtiö sai suuremman osingon noteeraamattomasta yhtiöstä ja kun tällä viikolla saan kirjanpidot taputeltua kuntoon, pääsen siirtämään rahaa omastakin sijoitusyhtiöstä pankkitililleni.

Muita myyntejä tai ostoja en ole tehnyt. Otan nyt kevään osingot tilille ja mietin sen jälkeen pitääkö isompia säätöjä tehdä. Osinkovirta näyttää edelleen hyvinkin riittävältä.

Kolmen viikon päästä tosiaan ensin Italiaan ja sitten keväiselle Rivieralla. Valoa siis näkyy tunnelin päässä.

Firenzeä, Roomaa ja Provencen tuoksuja odotellen.

 

 

 

 

Sijoitatko rahan takii?

Viime viikonloppuna katselin kun paikalliset ravintolatyöntekijät järjestivät mielenosoituksen flash mob –hengessä Turun kauppatorilla. Moovit oli harjoiteltu ja synkronoitu Antti Tuiskun tahtiin. Viesti oli että ”me käydään töissä rahan takii…” ja nyt olisi aika saada lisää liksaa.

Esitys oli huomattavasti virkistävämpi kuin jo totuttu AY –show jossa seistään apaattisena Senaatintorilla ja lähetellään pahvikyltillä terveisiä sieltä jostain Sipilälle. Mielestäni on erinomaista, että nuoriso sekä käy töissä että on havainnut että rahaa saa työtä tekemällä – ei ainoastaan vanhempien kukkarosta tai Kelan luukulta.

Viimeisen reilun viikon pörssikurssien nuijinta on tuoreessa muistissa. Jenkkipörsseissä nähtiin taas mitä tapahtuu kun kaikki algoritmit on viritetty herkiksi ja joku liike laukaisee ketjureaktion. Tuhannenkuudensadan pisteen pudotus Dow Jones –indeksissä ei montaa minuuttia kestänyt. Päivä päättyi 1 175 pistettä miinukselle.

Siinä saivat taas markkinoita analysoivat asiantuntijat kaivaa nopeasti jonkun selityksen pakkilaatikosta. Tällainen antaa kummasti perspektiiviä rahoitusteorialle, jonka mukaan kaikki yhtiöön (ja sen osakkeeseen) liittyvä informaatio on jokaisella hetkellä jo yhtiön pörssikurssissa. Mikä on se hetkessä saatu informaatio, joka niistää triljoonan – tai ainakin jonkun luvun, jossa on mahdottomasti nollia – maailman pörssivarallisuudesta?

Niin kuin tapaan kuuluu, Yhdysvaltoja seuraa Aasia ja Aasiaa Eurooppa. Tällä kertaa Euroopassa päästiin hivenen vähemmällä, kuin odotin.

Yleisimmät selitykset tapahtumille olivat:

  • Yhdysvalloissa talouskasvu on nopeampaa kuin odotettiin. Työllisyysaste on noussut niin korkeaksi että palkat ovat lähteneet nousuun. Hitaan – tai paremminkin – hallitun kasvun ja olemattoman inflaation ”Kultakutri –talous” on tullut tiensä päähän.
  • Ja kun inflaatio nostaa päätään, keskuspankkien rahan pumppaus loppuu ja korot nousevat odotettua nopeammin.
  • Ja kun korot nousevat, niin osakemarkkinoille päätynyt ”korkotuottoa hakeva raha” palaa takaisin korkomarkkinoille. Osakkeet myyntiin, kurssit laskuun.
  • Osakemarkkinoiden arvostustaso on muutenkin korkealla ja kurssit eivät kestä pieniäkään pettymyksiä. Tästä yksi Talking Head huomautti mielestäni hyvin, että kurssitasot perustuvat tulevaisuuden odotuksiin. Ei nykytilaan. Vaikka yrityksillä menee nyt hyvin (tästä ollaan yhtä mieltä) niin kurssien nousu (tai edes nykytaso) edellyttää että tulevaisuuden odotuksissa on edelleen kasvua ja edelleen huomattavasti parantuvia tuloksia. Korkojen nousu ja inflaatio saattaa muuttua nopeasti esteeksi tälle.
  • Suosittu selitys on myös, että kyseessä on pitkään nousuun aina liittyvä tekninen korjausliike joka antaa hyvän mahdollisuuden lisäostoihin eli ”buy the dip”. Ja tähän sitten asiantunteva ilme ja toteamus että ”talouden fundamentit ovat kunnossa”.

Oli mikä oli, niin omankin salkun päivän arvosta niistettiin paksu nippu rahaa. Asialla olisi jotakin merkitystä, jos ”lukitsisin vastaukseni” eli painaisin myyntinappia.

Oma reaktio koko viikon turbulenssiin jäi kahteen pieneen ostoon. Ostin 1000 kpl lisää Nordeaa, kurssiin 9,43 e ja kokonaista 250 kpl lisää yhdysvaltalaista R.R. Donnelley & Sons Company hintaan 7,23 taalaa. Jälkimmäisen oston tein, kun huomasin että yhtiö vahvisti kvartaaliosingon, jolla pääsee 7,75 %:n osinkotuottoon. Positioni on olemattoman pieni, enkä ole vieläkään tehnyt kyseisen yrityksen toiminnalle tai talousluvuille sen kummempaa analyysiä.

Olen sijoittajaurani aikana nähnyt näitä viime viikon ”pörssiromahduksia” useita kymmeniä. Itse asiassa puhutaan korjausliikkeestä (correction) kun kurssit ovat pudonneet yli 10 %:a, siihen päästiin tällä kertaa. Näissä ei ole mitään uutta. Vastasinkin yhden palstan pitkään keskusteluun, jossa teemana oli että mitä nyt pitäisi tehdä, että minä ainakin teen itselleni latten. Näin teinkin, Nespresson uudesta Uganda –kausimausta. Lopputulos oli kahvin suhteen oikein hyvä.

Pörssiromahdus on sellainen, jossa loppua ei näy ja salkun arvo hupenee kuin pekoni kuumalla pannulla. Katse päivän kurssien punaisella välkkyvään viidakkoon kouraisee vatsasta. Lehtien otsikoissa ei näy yhtään positiivista uutista ja tilannetta kuvaillaan sanoilla ”veret seisauttava”, ”lopun alku”, ”kaikkien romahdusten äiti”. Viestinä usein tuo suomalainen viisaus kuuseen kurkottamisesta ja ahneen niin sopivasta lopusta. Aika moni muistuttaa sanoneensa että näin tässä käy, eivät puutkaan kasva taivaaseen. Lievää vahingoniloa on ilmassa kaiken maailman pörssikeinottelijoiden kohtalosta. Rahaa kun ei saa kuin työnteolla – ja silläkin vain vähän.

Itselle soitti pian sen reilun 1000 pisteen laskun jälkeen pitkäaikainen ystävä. Sanoi että tässä se hänen viimeiset seitsemän vuotta pelkäämänsä romahdus nyt sitten on. Onpa hyvä, että oma osakepaino on ollut koko ajan se 4 %:a, jonka omat vatsahapot juuri ja juuri kestävät… Niinpä.

Sinänsä tämäntyyppinen heilahtelu on hyvä herätys niille, jotka eivät ole nähneet juurikaan muuta kuin nousua pörssiurallaan. Salkkunsa tappiin vivuttaneiden kannattaneet tarkastaa miten hyvin lompakko kestää laskut. Vipu kun toimii aina kumpaankin suuntaan.

Viimeisessä Viisas Raha –lehdessä Aki Pyysing kirjoitti artikkelin otsikolla ”Tilisiirtokausi lähestyy”, jossa kirjoitti kriittisen näkemyksen osinkojen hehkutuksesta. Hyvin kirjoitettu juttu, kannattaa lukea.

Omaa näkemystäni juttu ei sinänsä muuta, minulle osingot ovat edelleen omistajan palkkaa, korvausta otetusta riskistä. Muistan senkin ajan kun ”luovan tilinpäätössuunnittelun” kestävyys mitattiin juuri ihan oikealla rahalla. Oli yrityksiä, joilla meni paperilla kovin hyvin, mutta rahavirta omistajiin päin ei toiminut oikein koskaan. Nykyäänkin kannattaa katsoa aika tarkkaan jos yhtiöt esittävät useampia erilaisia tuloslukuja. On IFRS:ää, sisäistä laskentaa, GAAP:ia ja joskus myös jatkuvasti toistuvia kertaluonteisia eriä. Tulos olisi parempi vertailukelpoisilla valuuttakursseilla. On mukava nähdä tuloksia omalla pankkitilillä, oikeissa euroissa.

Osinkotaulukkoni mukaan kaikki sijoitukseni ovat joko nostaneet osinkoa viime vuodesta tai pitäneet sen vähintään ennallaan. Uskallan siis jo tässä vaiheessa odottaa kuluvalle vuodelle oikein mukavaa tilisiirtoa omistamiltani yrityksiltä omalle tililleni. Suunnitelma toimii. Tämä antaa kummasti perspektiiviä mahdolliselle Apokalyptiselle Pörssiromahdukselle.

Viime blogissani kerroin miten Nalle Wahlroos käytti Hill Street Bluesin kommenttia: ”Hey, hey. Let’s be careful out there!”.

Tähän on nyt helppo yhtyä. Ollaan mieluummin liian hitaita kuin turhan nopeita sen kuuluisan myynti- ja ostonapin painamisessa. Busseja tulee ja menee, niin osto- ja myyntitilaisuuksiakin.

Pitkällä juoksulla asiat tuppaavat järjestymään ja omistaminen kannattaa.

Jos ei muuten, niin ”rahan takii”.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bonuksia ja palkankorotuksia

Joulusta ja Uudesta Vuodesta on nyt sitten selvitty. Sijoitusyhtiöiden viime vuoden kuitit ja varallisuusraportit on kerätty, lajiteltu ja toimitettu kirjanpitäjälle. Sen verran olen pyrkinyt edistämään paperitonta toimistoa että skanneri on ollut ahkerassa käytössä ja materiaali on toimitettu muistitikun muodossa eteenpäin. Tuli mieleen ensimmäinen vakituinen työpaikkani, jossa pääsin varsinaisen työni lisäksi mukaan kirjanpidon ja laskentaosaston riemuihin. Irrotin tositenippuja kansioista ja sulatin liimatyynyjä, joilla tositteet puristettiin määrämuotoisiksi kirjoiksi. Taitaa olla nykyään mennyttä kansanperinnettä sellainen työ.

Vuodenvaihteessa pitää jokaisen kynnelle kykenevän sijoitustalon ennustaa seuraavan vuoden menestyjät ja häviäjät. Veikataan pörssin nousuja ja laskuja desimaalin tarkkuudella. Rakennetaan uusia mallisalkkuja. Otsikoita piisaa ja hyviä perusteluja suuntaan jos toiseenkin. Nyt olen nähnyt ison yhdysvaltalaisen pankin ennusteen siitä että nousukausi jatkuu vielä kymmenen vuotta ja useamman vastaavan, joissa todetaan että raju pörssiromahdus on jo joko alkanut tai on ainakin aivan nurkan takana. Perustelut kuulostavat aina yhtä vakuuttavilta. Aika usein on kuitenkin tärkeämpää aloittaa henkilökohtaisen talouden seuraaminen,säästäminen ja sijoittaminen, kuin pystyä arvaamaan juuri ne parhaat hevoset radalta.

Bloggaajatkin pääsivät Ruotsissa syytettyjen penkille kurssivedätyksistä. Todetaan nyt vielä varmuuden vuoksi vielä kerran, että blogissani kerron siitä mitä olen itse salkussani tehnyt ja miten maailmaa näen. En kehota lukijaa ostamaan tai myymään yhtään mitään. Eikä kissaakaan kannata (luultavasti) kuivata mikroaaltouunissa.

Tulee mieleen reissu Coloradon Breckenridge –vuorille. Vuokrasimme siellä moottorikelkat ja eteen lyötiin ensimmäisenä paksu nippu papereita, joissa luki että olet ryhtymässä hankkeeseen, jossa luultavasti kuolet tai ainakin vammaudut vakavasti. Me eurooppalaiset katselimme lappuja ja totesimme että josko jäisimme vain baariin, kun riskit ovat näin rajut. ”It’s only a liability thing, just sign it and let’s go” neuvoivat paikalliset. Näin tehtiin ja ilman mitään ongelmia selvittiin.

Samanlaisia suojauksia meille rakennetaan nyt, kun ETF:iä ei kerta kaikkiaan saa ostaa mikäli niistä ei ole suomenkielistä tuotekuvausta. Näin saadaan ehkä 95 % markkinoilla olevista tuotteista pois suomalaisten tarjonnasta. Hyötyjiä voi kukin miettiä itse; varsinainen sijoittaja tuskin kuitenkaan tästä hyötyy. Toivottavasti järki vielä voittaa. Varsinkin kun samaan aikaan markkinoilla myydään monenlaista hässäkkää ilman minkäänlaisia rajoituksia – tai siltä se ainakin näyttää. Monikohan Bitcoin -huumassa sijoittava on miettinyt 100 %:n tappion mahdollisuutta?

Minulle alkuvuoden sijoitustapahtuma on perinteisesti ollut Mandatum Lifen Sijoitusilta, jossa Björn Wahlroos on kertonut missä hänen mielestään nyt mennään. Reilu pari viikkoa sitten saimme taas reilun tunnin mukaansatempaavan esityksen siitä missä sijoituskohteissa voisi olla vielä mehua puristettavana.

Yrityslainapuolella nousevat korot vaikeuttavat peliä ja jäljelle jää ainoastaan tietyn luottoluokituksen yrityslainat (high yield) ja nekin rajatuilla maantieteellisillä alueilla tai toimialoilla. Pohjoismaissa nämä ovatkin jo toipuneet öljysektorin pahimmasta moukaroinnista. Alternatiivipuoleen on panostettu ja etsitään ”special cases” -kohteita eri alueilta, periaatteena se että kohteesta, johon sitoudutaan koko sijoitusajaksi, saa yleensä korvauksen – likviditeettipreemion. Näitä nähtiin kiinteistöpuolellakin, vaikka yleisesti ottaen sieltä on irtonaiset eurot jo korjattu talteen. Listaamattomat Private Equity -tyyppiset mahdollisuudet olivat myös esillä. Vakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnan pitkä aikahorisontti antaa sekä perspektiiviä että mahdollisuuksia.

Teknologiakohteissa Nalle tunnisti olleensa jälkijunassa ja sanoi että yrityksiä ja teknologioita, jotka parhaimmillaan muuttavat koko sektorin ansaintalogiikan, ei voi enää sivuuttaa vaikka perinteiset p/e –luvut näyttävätkin välillä absurdeilta. Hän muisteli myös kehittyvien markkinoiden vuoristorataa ja totesi että luultavasti markkinoilla on vielä niin paljon näissä kohteissa aikaisemmin sormensa polttaneita, että nousuvaraa on enemmän kuin muualla. Trumpista todettiin että olipa miehestä muuten mitä mieltä tahansa, niin sijoittajan kannalta vaalitulos oli sittenkin hyvä.

Viimeisimpänä kommenttina oli kuitenkin vanha Hill Street Bluesin poliisikersantin ohjeistus ”Hey, hey. Let’s be careful out there!”. Kaikin puolin onnistunut tilaisuus.

Keväisin vahvistetaan perinteisesti sijoittajan palkanmaksu. Ensimmäiset yhtiöt ovat jo ehtineet julkistaa tuloksensa ja antaneet ehdotuksensa osingosta. Ehdotukset käsitellään kevään yhtiökokouksissa ja lähes aina tulosjulkistuksen yhteydessä annettu ennakkotieto vahvistetaan.

Asiantuntijoiden kanssa saa helposti pitkän keskustelun aikaan siitä, pitäisikö osinkoja maksaa ollenkaan vai käyttää varat yrityksen kasvuun? Tai siitä, pitäisikö osingot maksaa rahana vai käyttää varat sen sijaan omien osakkeiden ostoon? Mielipiteitä on monia.

Oma filosofia on yksinkertainen: kasvava osinkovirta, rahana joka maksetaan mieluummin useampana eränä kuin kerran vuodessa. Pidän tätä osinkovirtaa sijoittajan palkkana ja sillä on tarkoitus pystyä kattamaan elämisen kustannukset, mielellään niin että hieman jää ylikin uusien sijoitusten tekemiseen.

Oman salkun ensimmäiset ilmoitukset näyttävät ihan mukavilta. Nordealta on tulossa 0,68 e osinko (eli 4,6 % ”palkankorotus”). Omega Healthcare Investors, jonka kurssikehitys on ollut vähintäänkin heikko, nosti nyt osinkoaan 20. peräkkäisenä kvartaalina ja tarjoaa nyt yli 10 % vuotuisen osinkotuoton. Yleensä näin korkea osinkotaso saa kaikki hälytysvalot vilkkumaan mutta olen ajatellut katsoa tämän kortin loppuun asti. Ruotsalainen makeisvalmistaja Cloetta jakaa ”vuosibonuksen” omistajilleen eli entisen 0,75 kruunun osingon rinnalle lisäosinkona toiset 0,75 kruunua. Investor nosti osinkoaan taas kruunulla (9 % ”palkankorotus”). Telia korotti osinkoaan 15 %:lla 2,30 kruunuun. Yhtään osingon leikkausta ei ole vielä ilmoitettu oman salkun osalta mutta Fortum tulee tarjoamaan jännitystä tässä suhteessa. Uniperin vajaan puolikkaan osto meni läpi ja tarjoaa tuottoa tulevaisuudessa mutta rajoittanee osingonmaksua lähivuosina.

Salkussa olen tehnyt seuraavat liikkeet:

  • Nordea, ostettu lisää 2 000 kpl kurssiin 9,80 e.
  • Osto rahoitettu myymällä Coca Cola kurssiin 47,90 usd.
  • Amer, myyty voitolla 700 kpl kurssiin 22,84 e
  • Raisio, myyty voitolla 5 000 kpl kurssiin 4,37 e
  • Orion, ostettu kolmessa erässä 1 500 kpl keskikurssiin 31,44 e

Raision ja Amerin suhteen salkkuun jäi vielä hyvinkin riittävä nippu kumpaakin ja näiden myynnistä saadut rahat menivät Orionin ostoon. Amerin osinkotuotto on alle Orionin, joten salkun osinkotuotto nousi hitusen verran.

Mandatumin esityksestä inspiroituneena ostin hieman lisää iSharesin Emerging Markets etf:ää ja kun Ruotsin kurssin kruunulla siellä spekuloitiin iSharesin OMX Stockholm –etf:ää, jonka vuosikulu on muuten mykistävä 0,10 %.

Dollari on taas heikentynyt ja jos kehitys jatkuu, joudun miettimään Euroopan teollisuusyritysten kilpailukykyä vahvan euron ympäristössä. Uskon kuitenkin että tällä hetkellä Euroopasta löytyy pörssiyhtiöitä, joille kuluva vuosi näyttää varsin hyvältä. Suomessakin on kansantalouden kasvuennusteita nostettu – vihdoinkin. Saa nähdä saadaanko tämä tilaisuus hukattua jollakin lailla. Ensimmäiset lakkokolisteluthan ovat jo käynnissä.

Tässä vaiheessa vuotta olisi oikeastaan pitänyt jo siirtyä Etelä-Ranskaan, mutta sielläkin on ollut sen verran vaihtelevat kelit että päätin lykätä reissua. Seuraava varma matka – maaliskuun lopussa – kohdistuu tällä kertaa Italiaan, jossa on tarkoitus kiertää taas Rooma ja Firenze. Sen jälkeen viikon tauko Suomessa ja taas Ranskan Cannesiin. Viime vuoden huhtikuu siellä oli erinomainen ja nyt on tarkoitus toimia samalla reseptillä, eli vapuksi kotiin. Saa nähdä alkaako Suomen sää kyllästyttää ennen maaliskuun loppua niin että on pakko tehdä joku irtiotto ennen sitä.

Onnistunutta osinkokevättä odotellen.