Vuoden vegaaninen praliini

MTV:n uutisten linkki ohjasi Kaapelitehtaalla järjestettyjen Jäätelö- ja suklaakarnevaalien tuloksiin. Kovin oli monenlaista sarjaa tässä ankeassa taloudellisessa tilanteessa. Tapahtumia ja sarjoja, joista en ollut kuullut koskaan. Oppia ikä kaikki.

Suomi on korviaan myöten veloissa ja hallitus, joka yrittää saada potilaan edes hengittämään omin voimin, saa kovin vähän tukea mistään. Lakkosuma sentään keskeytettiin ainakin hetkeksi. Josko alkoivat lakkopäivät osua omaan kukkaroon ja kesälomapäiviin. En tiedä. Veroja korotellaan vähän siellä ja täällä ja etuja – niitä saavutettuja – karsitaan.

Sinänsä on ollut erinomainen ajankohta viettää aikaa täällä Ranskassa. Ei ole tarvinnut paljon seurata ammattiyhdistysliikkeiden uhoa ja uhkailuja.

Maaliskuu oli täällä sateinen mutta kolikon kääntöpuolena voidaan todeta, että kesän vesitilanne näyttää kovin paljon viime kesää paremmalta. Ikäviä sääilmiöitä toki täälläkin: reilu viikko sitten raekuuro peitti paikallisen kylän viljelijöiden sadon ja asia oli sitä myöten selvä. Jos tiluksilta haluaa jotakin saada, on kaikki istutettava uudelleen. Suomessakin on netin kuvista päätellen odotettavissa sangen mielenkiintoinen vappusää. Kunhan edes suurimmat kinokset sulaisivat.

Jenkkiuutisten otsikot varoittelevat härkämarkkinoiden loppumisesta. Omaa salkkua kun katselee, ihmettelee koska härkämarkkinat saataisiin Suomeen. Muutama osake on toki toipunut pohjilta mutta aika heiveröiseltä näyttää meno.

Nyt odotellaan ensimmäisen kvartaalin tuloksia ja olisi kovin yllättävää, jos satamalakkojen vaikutus ei näkyisi tuloksissa. Kuluttajat on peloteltu puolustusasemiin. Vaikka rahaa olisikin, niin josko tulevaisuus näyttäisi kuitenkin synkältä tai josko asuntojen hinnat putoaisivat entisestään. Maailman onnellisin kansa ei kulutusjuhlaan hullaannu.

Osinkokevät on hyvässä vauhdissa ja omille tileille on ehtinyt tippua jo karvan yli 100 000 euroa osinkoja. Suurin maksaja – ja salkkujen suurin omistus – oli Nordea, joka muisti omistajiaan sangen avokätisesti. Eikä ensimmäinen osavuosikatsauskaan näyttänyt ollenkaan hullummalta.

Huonommalta näyttää Tieto EVRYN taival. Viimeisten 12 kk kurssikehitys on – 35 prosenttia. Tarvitaan useamman vuoden osingot, että tuosta suosta noustaan. Voi toki lohduttaa itseään sillä, että Nestettä on tullut ostettua vasta viime aikoina, eikä 12 kk sitten. Sen kurssi on valunut yli 40 prosenttia.

Citycon on valunut sekin yli 40 prosenttia. Osinkoa leikattiin mutta omaa omistusta on sen verran, että leikattu osinkokin näkyy salkkujen kärkipäässä. En jaksa enää edes laskea montako vuotta tarvittaisiin, jotta olisin sen suhteen ”omillani”. Toivottavasti aurinko paistaa vielä joskus kauppakeskuksiinkin.

Fortumilta tuli hyvät osingot ja juuri nyt tuntuu siltä, että palasin sen omistajaksi oikeaan aikaan. Eikä tuo tyyriiltä näytä vieläkään. Nyt kun malttaisivat pyörittää nykyisiä myllyjä ja keskittyä tuttuun markkinaan.

Jos pistää optimistin silmälasit päähän, niin kyllä Helsingin pörssistä löytyy vielä kohtuullisesti hinnoiteltua ostettavaa. Omien salkkujen kotimaisuusaste on vain niin tapissa, että mielelläni katselen kohteita muualtakin.

Nordnetin vakuutuksen Norja -salkku onkin pärjännyt varsin mukavasti. Siellä parhaiten ovat menneet Stolt Nielsen, Vår Energi ja Wallenius Wilhelmsen. Orkla pyörii runsaan osingonjaon jälkeen kuivilla sekin. Aker BP on hitusen miinuksella mutta eiköhän vielä muualla kuin kriisipesäkkeissä oleville öljyvarannoille löydy ottajia. Uskon, että Norjasta löytyy vielä muutakin ostettavaa. Kovin syklisiä toki nekin.

Englannin Legal & Generalin, Glaxon ja Tescon seuraksi avasin pienen position Avivaa OST-tilille. Iso Britannia ei pidätä lähdeveroa osingoista, joten nämä omistukset sopivat mainiosti sekä sijoitusvakuutuksiin että osakesäästötilille. Ei tarvitse maksaa pääomatuloista veroja kahteen kertaan.

Yhdysvalloissa seurataan presidenttikisan etenemistä. Itse ihmettelen eikö noin isosta maasta löydy enempää presidenttiainesta. Tuntuu että kumpikin kandidaatti on jo iältään siinä kohdassa, että voisi olla parempi jo hellittää. Mutta ei, näillä mennään. Trumpin menestystä voi seurata myös Trump Technology & Media Groupin pörssikurssissa. Pakkohan sen on olla jonkinlainen vaalibarometri – muuten ei noilla talousluvuilla olisi yhtään ostajaa. Mielenkiintoinen peli, johon en kyllä osallistu.

Dow Jones on siellä noussut vuodessa noin 5 000 pistettä ja S&P 500 reilut 1 000 pistettä. Varsinkin teknologiasektori ja AI -osakkeet ovat loistaneet. Hiukan hirvittää itseä, kun muistaa aiemmat tekno- ja bioteknologiaboomit. Turvassa ei olla meilläkään sillä, kun Jenkeissä korjataan, niin Eurooppakin valuu. Ja Suomi Euroopan reunavaltiona vähintään saman verran. Ylöspäin mennessä liike ei ole kuitenkaan samanlainen.

Yhdysvalloista en ole löytänyt paljonkaan ostettavaa. Pfizeria olen lisännyt ja Omega Healthcare Partnersin osingoista nauttinut. Kraft Heinz on noussut pikkuhiljaa sekin. Jälkiviisaana olisi varmaan pitänyt perehtyä teknopapereihin mutta eipä ole kiinnostus riittänyt. Muotitalo Tapestrylla ehdin tehdä pienen tilin kohtuullisen lyhyessä ajassa.

Ranskan rakennuksen julkisivua pitäisi maalata ja sain muilta asukkailta tehtäväksi kysellä hintoja ja aikatauluja. Tein neljä tarjouspyyntöä. Yhteen vastattiin ja tultiin paikalle. Kiersimme toverin kanssa kohteen ja olimme suunnilleen yhtä mieltä siitä mitä pitäisi tehdä. Nyt sitten odottelen hintaa. Sen jälkeen pitää anoa lupa pormestarin toimistolta, ottaa yhteyttä lähitalojen syndikaattiin ja anoa lupaa ”läpikulkuun” sillä maalareiden nostoauto joutuu käyttämään heidän pihaansa. Keskustelujen jälkeen minulle jäi kuva, että homma tuskin etenee tänä vuonna. Rohkaisevaa on se, että firma, joka saapui paikalle, on hoitanut sangen mallikkaasti muutaman lähitalon.

Italian Sanremoon tuli taas tehtyä parin päivän ekskursio. Tällä kertaa ehdimme Villa Nobeliin katsastamaan Nobelin historiaa. En ollut tiennyt, että toveri sai veljensä hengiltä laboratorion räjähtäessä. Kovin oli pitkä tie menestykseen eikä naisrintamallakaan selvitty kolhuitta. Lopputulos on kuitenkin kaikille tuttu ja Nobelin palkinnot haluttuja tunnustuksia monella alalla. Italiassa kun oltiin, niin museon listaamat palkintojen saajat olivat poikkeuksetta italialaisia. Virkistävä kaupunki jota voi suositella jos näillä nurkilla pyöritte.

Alfred Nobel oli päässyt tauluunkin.

Nyt alkaa tämä Ranskan visiitti lähestyä loppuaan. Vertasin aamulla näkymää Ranskan parvekkeelta Suomen parvekkeen vastaavaan. Juuri nyt lähtö tuntuu huonosti ajoitetulta mutta tehty mikä tehty. Ja ehkäpä lumi ehtii sulaa. Jos ei ennen vappua, niin ennen juhannusta.

Ranskan parveke tänään.

Meanwhile in Finland

Ai niin, se vegaaninen praliini.

Tuon sarjan voitti Vanhankaupungin Suklaa tuotteellaan Passiohedelmä. Täytynee etsiä jostakin ja perehtyä näihinkin tuotteisiin.

Oman salkun makeisvalmista Cloettaa nuijittiin juuri tänään, kun jossakin palmuöljyerässä on mahdollisesti hiilivetyjä. Uutisten mukaan markkinoilta vedetään 850 tonnia tuotteita. Näissä uutisoinneissa aina askarruttaa onko pilkku oikeassa paikassa. Kiloissa tuo olisi 850 000 kiloa – se on aika monta Kex Chocolat -levyä tai Polly -pussia. Yrityksellä on hiljainen ikkuna juuri nyt eikä heidän sivuiltaan löytynyt yhtään mitään. Ostin hiukan lisää.

Suomessa hallitus räpsäytti suklaalle ja makeisille normaalin arvonlisäveron – ei elintarvikkeiden huojennetun. Seurauksena Fazer pisti tehdasinvestoinnin jäihin. Itse uskallan ennustaa, että karkkia ostetaan jatkossakin. Ehkä hiukan vähemmän, ehkä ei. Makeispusseja on pienennetty ennenkin ja pidetty hinta samana. Tai sitten saa todeta paikallisessa marketissa, että kympillä ei saakaan viittä suklaalevyä, ainoastaan neljä.

Mutta eiköhän tästäkin selvitä.

Välimerellinen episodi

Un épisode méditerranéen tarkoittaa sääilmiötä, jossa ukkoset ja rankkasateet jatkuvat pitkään, puolesta vuorokaudesta puoleentoista. Yleensä näitä esiintyy syksyllä, kun lämmin Välimeri kohtaa viilenevät ilmamassat. Tietyillä alueilla saatetaan saada päivässä koko vuoden normaali sademäärä. Vuosina 2010 ja 2017 täällä saatiin vettä niin, ettei kuolonuhreiltakaan vältytty.

Nyt olemme saaneet nauttia näistä – onneksi lievempinä – kolmeen kertaan. Vettä on saatu reilut 100 milliä päivässä ja viranomaiset ovat sulkeneet puistoja, rantoja ja julkisia alueita. Kun vettä on tullut runsaasti ja pitkään, ovat isojenkin puiden juuret löysässä ja esimerkiksi Cap d’Antibesissa kaatui useampi massiivinen puu. Rakennusmiehillä, autokorjaamoilla ja vakuutusyhtiöillä riittää töitä.

Mimosat kukkivat, satoi tai paistoi.

Meillä tuli taas vettä kuin Kärcherillä puhallettuna puuoviin ja ikkunoihin. Ranskalaiset ikkunaluukut suojasivat sen verran, ettei jouduttu kuivaamaan lattioita. Nyt saa sitten pitää ikkunoita ja ovia välillä auki, että saadaan turvonneet puuosat kuivumaan.

Muutenkin on ollut pari astetta normaalia viileämpää. Eilen paistoi hetken aurinko ja huomasi heti, että väki kansoitti ravintoloiden terassit. Tämän viikon ravintolat tekevät joka tapauksessa tiliä, kun kiinteistösijoittamisen messut MIPIM alkavat. Kaupungissa on noin 28 000 pukumiestä etsimässä ja tarjoamassa maanmainioita sijoituskohteita. Suomesta on lähetetty vahvistukseksi ja juhlapuhujaksi Sanna Marin. En uskalla arvata majoituspaikkaa, mutta eiköhän täältä löydy sosiaalidemokraatillekin sopiva. Luksushotelli Carltonin sviitti maksaisi jotakin 25 000 ja 30 000 euron väliltä yö. Ehkei sentään sitä ole valittu.

Mentonin perinteiset Sitruunajuhlat vetivät väkeä tänäkin vuonna.

Helsingin pörssi on edelleen reilut pari prosenttia miinuksella vuoden alusta. Eikä omiinkaan salkkuihin ole osunut liikaa riemunaiheita. Resepti on entisestä tuttu eli meillä ei kurssit nouse, jos ei Jenkeistä saada erittäin hyviä uutisia. Jos taas rapakon takaa saadaan pieninkään huolenaihe, niin meillä lasketellaan varmuuden vuoksi.

Yhdysvalloissa taas nousu on keskittynyt maagiseen seitsikkoon: Alphabet, Amazon, Apple, Meta, Microsoft, Nvidia ja Tesla. Itsellä ei löydy salkuista näistä yhtäkään – paitsi jossakin rahastossa ”vahingossa”. Täytyy kuitenkin onnitella niitä, jotka ovat osuneet näihin oikeaan aikaan.

Alkuvuoden turhautumisen ykkönen on varmaankin Citycon. Ostin aikoinaan kassavirran antajaksi ja osinkoja onkin valunut ihan kiitettävästi. Tilanne on kuitenkin ollut se, että kun toisella kädellä jaetaan osinkoja, niin toisella kädellä järjestellään suunnattuja osakeanteja ja lasketaan liikkeelle hybridilainoja. Viimeisestä suunnatusta annista sijoittajakunta veti herneet neniinsä niin, että kurssi kyykkäsi merkittävästi alle sen ”hyvä veli -hinnan” jollaiseksi antihintaa epäiltiin. En usko, että pääomistajat välittävät piensijoittajien närkästymisestä vähääkään. Yhtiökokouksesta saattaa kuitenkin tulla aikaisempia pidempi. En ole keventänyt positiota merkittävästi mutta pieneen päiväkauppaan tämä(kin) osake on taipunut. Ehdotettu osinko on aikaisempia pienempi koska ”haluamme suojella investment grade -luokitusta”.

Saunafirma Harvia antoi odotuksia paremman tuloksen ja nosti osinkoehdotustaan. Ilmeisesti koronabuumi on sulateltu ja päästy taas kasvun makuun. Olen myynyt Harviaa korkeimmillaan kurssiin 61,90 (elokuussa 2021). Nyt pyöritään 34 eurossa. Jos kasvu jatkuu, on hinta kohdallaan. Olen kuitenkin hiukan keventänyt positiota, vaikka nämä ajoitusmyynnit ovatkin kovin haastavia.

Ostopuolella olen lisännyt osinkoahneuksissani Fortumia. Josko Uniper- ja Venäjän seikkailuista olisi opittu sen verran että pysyttäisiin tutussa ja turvallisessa? Aika näyttää. Nykykurssilla ja ehdotetulla osingolla pyöritään 10 % tuotossa. Tänään on taas lasketeltu 2,5 prosenttia – pitäisiköhän taas lisätä?

Toiseenkin valtion yhtiöön eli Nesteeseen uskalsin koskea taas monen vuoden jälkeen. Uusiutuvien polttoaineiden markkinat kasvavat ja jos tuotanto saadaan toimimaan suunnitelmien mukaan, pitäisi viimeisen rivin luvun muuttua merkittävästi. Sitä odotellessa on luvassa vajaan viiden prosentin osinko. Toki uusiutuvien markkinoille on tulossa muitakin pelureita, joten mitenkään kirkossa kuulutettua ei tämänkään menestys ole. Totuttuun tapaan oston jälkeen on kurssilasku jatkunut.

Nykyisen Valmetin pitäisi olla suhdannekestävämpi lähinnä Valmet Automation -puolen takia. Yhtiöllä on pitkä putki osingonkasvattajana, joten sitäkin olen uskaltanut lisätä. Nyt pyöritään reilun viiden prosentin osinkotasolla. Toivottavasti uusi toimitusjohtaja sopii edeltäjänsä saappaisiin.

Täällä Ranskassa paikallinen sähköyhtiö ilmoitti taas uusista korotuksista. Sähkönhinta on täällä reilut kaksi kertaa kalliimpaa kuin Suomessa. Tähän nojaten uskalsin taas lisätä hieman Engie -omistusta. Senkin osinkotuotto on päälle yhdeksän prosenttia.

Espanjan kaasuyhtiö Enagas ei ole päässyt helpolla. Huoltovarmuus pitää hoitaa ja valtio asettaa monenlaisia tuottokattoja ja palveluvaatimuksia. Osinkoa leikataan ensi vuonna, jotta voidaan rahoittaa investoinnit tulevaan vetybuumiin. Tämä vuosi mennään ”luvatulla” osinkotasolla ja ensi vuoden taso ennakoi reilun seitsemän prosentin tuottoa. Itsellä ei osaaminen riitä ennustamaan vetytalouden tuottoja ja aikatauluja mutta toivottavasti rahat eivät mene aivan hukkaan.

Ulkomaisista lääketeollisuuden yhtiöistä Glaxo on pärjännyt kohtuullisen hyvin, kun taas Pfizeria on nuijittu olan takaa. En muista aikaa, jolloin tämän kokoluokan lääkeyhtiön osinkotuotto on ollut päälle kuusi prosenttia. Ei ehkä koskaan. Korona-ajan jättituotot ovat muisto vain. Uskon kuitenkin, että yhtiö tulee pärjäämään tavalla tai toisella, tuolla alalla koolla on yleensä kuitenkin merkitystä. Vaikka tällä hetkellä ”tärkeät yhtiöt” panostavatkin lähinnä laihdutuslääkkeisiin. Sieltä kun löytyy loputon kysyntä ja maksukykyiset asiakkaat.

Teimme taas muutaman päivän ekskursion Lontooseen. Kai tässä alkaa ikä painaa, kun muutamaan otteeseen väenpaljous ylitti sietorajan. Kun vesisateessa yrität luovia eteenpäin jalkakäytävällä, jonne mahtuisi ehkä neljä rinnan ja huomaat olevasi yhdeksäs, niin ei enää hymyilytä. Metrot toimivat toki hyvin ja jälkikasvua siteeraten ”ei ole pakko mennä kaikkein ahtaimpiin kohteisiin”. Yhden päivän vietimme kiertelemällä kuninkaallisessa puutarhassa. Oli elämys jo nyt ja kevään edetessä varmasti visiitin väärti. Ihan mukava reissu kokonaisuutena, BA:n puolentoista tunnin lento oli oikein sujuva.

Elintarvikepuolella pisti silmään ”ready to eat” -tuotteiden runsaus ja kaikenlaisten konseptikahviloiden tarjonta. Omassa hotellissa oli annettu periksi ja todettu että on parempi vuokrata osa alakertaa ulkopuoliselle. Siellä Costa Coffee sitten myi kuin liukuhihnalta voileipiä ja mukaan otettavia kahveja. Raisiokin tekee samanlaisia ”lisää vain kauramaito” -valmispuuroja, joita tuolla myytiin aika paljon. Saimme sieltä kahden hengen aamiaisen noin 10 punnalla.

Tällainen on Hiltonin aamiainen nykyään.

Osa kahviloista suosi kovasti bio-, eko- ja paikallista tuotantoa. Osalla oli oma leipomokin. Boomeria vähän nauratti yhden ketjun voileipäpakkauksiin ja vesipulloihin merkitty teksti kierrätetystä muovista. Maailman pelastaminen on niin suhteellista: boomeri kun olisi tarjonnut sen voileivän ilman pakkausta pestävällä vadilla ja ottanut vesipullon sisällön suoraan hanasta pestävään lasiin. So Old School.

Pikkuhiljaa alkavat vuoden osingot tippua salkkuihin. Tämän vuoden osinkoennuste jää viime vuodesta muttei merkittävästi. Muutama murheenkryyni on nollalinjalla. Näistä olisi pitänyt luopua aikaa sitten. Nyt täytyy varmaankin odotella rakentamisen taas joskus koittavaa noususuhdannetta. Ei taida tietyillä papereilla riittää edes kymmenen vuoden normiosinko paikkaamaan kurssilaskua.

Täällä alkavat toivon mukaan kelit lämmitä ja pääsen taas nostamaan pitkähihaisen talvilaatikkoon. Ja – vaikkei vesisateet ilahdutakaan – uskoisin että tulevana kesänä on vähemmän ongelmia vedensaannin kanssa. Eiköhän osa näistä monsuunisateista ole valunut sopivaan talteen.

Suomessa jatkuu ammattiyhdistysliikkeiden show. Väärin on valittu hallitus. Ei muuta kuin keppiä rattaisiin ja takalisto penkkin. Lopputulokseksi ennustan kovin laihaa vastaantuloa ja samalla useamman tehtaan sulkemista. Vanhasta elämästä muistan hyvin AKT:n diktatuurin. Kun yhdellä ammattiryhmällä on viennin (ja tuonnin) avaimet kourassa, on helppo panna ulkomaankauppa seis. Siinä ryhmässä olikin oikeita palkkakuoppia kun sentään kansakoulun käynyt trukkikuski pääsi hädin tuskin tuplasti vastavalmistuneen ekonomin palkkaan. Yritysjohto joutuu ottamaan kantaa siihen kannattaako sattumanvaraisesti ”kelirikkoon” joutuvalla saarelle rakentaa tuotantoa.

Ammattiyhdistysten mainoskampanjoilta on ollut vaikea välttyä. Liity siihen ja liity tähän. Aika vähän on pidetty ääntä siitä, että viimeiset kymmenen vuotta jäsenmäärät ovat menneet jatkuvasti alaspäin. Työttömyysturvan kun saa muualtakin. Edullisemmin. Nuorempi sukupolvi ei taida marssia vappuna muuten kuin anniskeluravintolaan. Mutta eiköhän tästä saada vielä luokkataistelua rakennettua.

En tiedä ovatko täällä lakot arkipäivää mutta tämän visiitin aikana ei ole uutiskynnystä ylittänyt kuin maanviljelijöiden traktorimarssi kohti Pariisia. Siinäkin oli kyseessä lähinnä polttoaineidenverotus vaikka toki täälläkin ihmetellään viljelijän saaman hinnan ja kuluttajan maksaman hinnan erotusta. Keskusliikkeet ja kaupat toki kiistävät kaikki vihjailut siitä, että rahaa valuisi heidän kirstuihin.

Voimia sinne lakkojen keskelle – kesä lähestyy päivä päivältä. Suomessakin.

Vuoden 2023 tilinpäätös

Taas on vuosi vierähtänyt edellisestä osinkoraportista.

Jos vuosi 2022 oli mollivoittoinen sijoitusmarkkinoilla, niin ei viime vuonnakaan päästy helpolla. Välillä tuntui, että teki mitä tahansa, niin pieleen meni. Marraskuussa alettiin kuitenkin ottaa tukevaa etunojaa talouden toipumiseen ja pörssikurssit korjasivat vauhdilla. Oma kokonaisuus jäi karvan verran plussalle kaikkien elinkustannusten jälkeen.

Ranskassa tuli vietettyä aikaa melkein puolet vuodesta ja ”kakkosasunnon” hankinta ei ole kaduttanut missään vaiheessa. Päinvastoin. Täällä tulee helposti ikävä Välimeren värejä ja aurinkoa.

Vaatimaton huvialus Cannesin rannalla.

Saavuin takaisin Suomeen joulukuussa ja pääsin heti nauttimaan paukkupakkasista ja liukkaista jalkakäytävistä. Ensimmäisen viikon olin henkisesti asennoitunut siihen, että joka reissulla kaatuu oikein kunnolla. Onneksi toistaiseksi on pysytty pystyssä. Aamulla kun herää, täytyy oikein kellosta tarkastaa, onko aamu vai ei. Päivänvalosta sitä on vaikea päätellä.

Juuri nyt voi katsella ikkunasta lumimyräkän jälkiä. Talon eteen kurvannut auto jätti alustansa muoviosat hankeen. Repeämän ääni kuului meille asti mutta niin vain toveri jatkoi matkaa. Kaupungin kunnossapito on varmasti työssään jossakin, muttei täällä. Puistossa näkee miten mummot etenevät hangessa reilussa etukenossa. Hitaasti mutta varmasti. Saattavat taas etätyöläiset huokaista helpotuksesta – autokorjaamot ja hinausfirmat toki hierovat käsiään.

Vaihtoehtoisesti voi viettää aikansa hangessa.

Keskuspankit vetävät nyt henkeä ja markkinat odottavat vesi kielellä ohjauskorkojen laskua. Inflaatio on toki laantunut, mutta vielä ei olla siinä kuuluisassa tavoitetilassa (parin prosentin nurkilla). Yhdysvalloissa työmarkkinat vetävät edelleen ja viime viikolla saatiin toivottua korkeampi inflaatioluku. EKP otti eilen macho -miehen roolin eikä lupaillut koronlaskuja. Tästä saatiin heti Eurooppaan ahdistusta ja markkinat kuittasivat koko alkuvuoden nousun pois.

Geopoliittiset jännitteet jatkuvat. Ukrainan tilanteen lisäksi on saatu entistä ikävämpi tilanne Israelissa. Hamaksen nuijimisessa näyttää olevan huono hyötysuhde, kun siviilejä jää iskujen alle täysin suhteettomasti. Sen verran olisi kyllä Hamaksen pitänyt perehtyä Vanhaan Testamenttiin, että olisi ymmärtänyt, että vähintäänkin silmä silmästä -periaatteella mennään.  

Suezin kanavalle on saatu samalla uusi kriisi, kun Iranin tukemat huthit ovat iskeneet milloin milläkin kalustolla valtamerilaivojen kimppuun. Moni varustamo on reitittänyt laivansa uudelleen kiertämään Afrikan. Tämä on myrkkyä paitsi varustamoille myös kaikelle Euroopan ja Aasian väliselle kaupalle. Siinä ottaa siipeensä niin metsäteollisuus kuin Euroopan kaasuun perustuva energiahuolto. Näihin iskuihin onkin jo reagoitu sotilaallisesti ja tämä varmasti jatkuu. Nyt on sitten päästy iskemään huthien asevarastoihin Jemenissä ja taas voidaan siirtää Gazan rauhantavoitetta reilusti eteenpäin. Jottei asiat olisivat liian helppoja, Iran on aloittanut iskut omien rajojensa ulkopuolelle ja Pakistankin virittelee arsenaaliaan.

Suomessa hallitusta testataan Venäjän ”hybridivaikuttamisella” ja käytetään pakolaisia – jälleen kerran – aseena länsivaltioita vastaan. Nyt on itäraja taas ainakin kuukauden kiinni. Oma oletus on, että näitä pakolaisia suojaavia kansainvälisiä sopimuksia joudutaan vielä rukkaamaan moneen kertaan. Joko sopimuksia tai niiden tulkintaa. Selvää on, että tilanne, jossa itänaapuri masinoi tuhansia ”pakolaisia” tänne, on kestämätön. Aidot turvapaikanhakijat kärsivät samalla, mutta näinhän se on ollut jo pitkään muissakin Euroopan maissa. Isossa Britanniassa laki ”laittomien” siirtämisestä Ruandaan odottamaan asiansa käsittelyä etenee.

Ukraina on jäädyttänyt tilanteen asemasotaan ja vaikka Venäjän tappiot ovat huomattavasti suuremmat, ei tilanne ole paljoakaan parantunut. Eurooppa taas istuu asevarastojensa päällä ja antaa niitä vähemmän kuin Ukrainalla olisi tarvetta. On myös huomattu, ettei Euroopassa ole panostettu ollenkaan riittävästi omaan asetuotantoon. Toivottavasti nyt on herätty.

Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat uusi kysymysmerkki. Jos Trump nousee taas valtaan, niin kaikki kortit jaetaan uudelleen. Ehti jo yhdessä puheessa kehua, kuinka hyvät välit hänellä on Vladimiriin. Kolmas maailmansota on jo joko meneillään tai ainakin kovin lähellä.

Jottei tilanne olisi liian helppo Suomessakaan, niin on ammattiyhdistysliike taas barrikadeilla. Vanha tuttu AKT pisti Suomen julkisen liikenteen poikki juuri silloin kun saavuin Ranskasta. Helsinki-Vantaalla oli mielenkiintoinen tilanne, kun busseja oli erittäin vähän. Siellä sitten oli saatu liikkeelle kaikki mahdolliset taksikuskit, jotka olivat edes joskus ajaneet autoa. Autovuokraamoon oli sadan ihmisen jono. Ulkomaiset opiskelijat kulkivat suu pyöreänä etsimässä olematonta paikallisbussia Helsinkiin. Meillä kävi tuuri, kun Turun linjan bussi ajoi normaalisti. Puolen tunnin viivästys, kun odotimme Kehä kolmosen nurkilla Helsingistä saapuvaa syöttöliikennettä, oli kaikkien mielestä oikein hyvä juttu. Pääasia että perille päästiin.

Seuraavaksi sitten pannaan Nesteen öljynjalostamo kiinni. Saattaa olla, että Nesteellä ollaan entistä tyytyväisempiä siihen, että seuraava biopolttoaineiden panostus päätettiin tehdä Rotterdamiin. Tulee mieleen vanhat ajat, jolloin merimiesunioni suojeli suomalaisten merimiesten etuja niin hyvin, ettei Suomen lipun alla oikein aluksia enää näkynyt.

PAM heitti lakkovaroituksen, jolla saadaan hotellit, ravintolat ja marketit kiinni. Lentoliikennettä uhataan taas, kun kerran hiihtolomatkin lähestyvät. Nähtäväksi jää kuinka syvän kuopan ammattiyhdistysten ”suosio” saa kun rivikansalaisten elämää hankaloitetaan riittävästi. AY-liikkeen kannatus on ollut monet vuodet laskussa ja heidät nähdään yhä useammin muinaisjäänteenä. Televisiossa näkyvät tutut naamat, jotka saavat V-käyrän nousemaan jo ennen kuin avaavat suunsa.

Samaan aikaan nostetaan ihmisten työmotivaatiota tuomalla julki laskelmat, joiden mukaan keskipalkkainen pääsee 22 vuoden työuran jälkeen eläkkeellä juuri ja juuri samaan tulotasoon kuin ei päivääkään työssä ollut sosiaalihiihtäjä. Julkisuuden sankareita ovat myös ne, jotka kieltäytyvät tekemästä mitään työtä koskaan, koska työ on riiston väline. Tai elämäntapataiteilijat, joiden mielestä varastaminen tarpeeseen on täysin hyväksyttävää ja muiden kannattaa kääntää katseensa, jos sellaista näkee. Meillä taitaa olla edessä loistava tulevaisuus.

Itse olen katsellut salkkujen kansainvälistä hajauttamista uusin silmin. Jos viime vuonna Helsinki oli maailman toiseksi surkein pörssi, niin en ole vakuuttunut, että koko alamäki kuitattaisiin näillä eväillä. Viro käyttää tällä hetkellä 3,5 prosenttia BKT:stä puolustusmenoihin ja laskee että aikaa sotaan on kolmesta viiteen vuotta. Ehkä Suomessakin kannattaa tällä kertaa kuunnella pikkuveljen varoituksia tarkemmalla korvalla. Kansainvälinen hajautus saattaa olla perusteltua tästäkin näkökulmasta.

Viime vuoden osingot olivat seuraavat:

osingot-2023Lataa

Osinkojen kokonaismäärä ylitti edellisen vuoden ja tähän voi olla tyytyväinen. Luvuissa edelleen sama laskentamalli eli arvo-osuustilien tulot ennakonpidätysten jälkeen ja sijoitusvakuutusten ”nollaverolla”. Laskennallinen verovelka toteutuu sitten joskus, mikäli vakuutuksista nostetaan varoja eikä muita pääomatulojen tappioita ole realisoitu vastaavasti.

Uutena välineenä työkalupakkiin avasin Nordnet -sijoitusvakuutuksen, jonne olen alkanut kerätä norjalaisia osakkeita. Näiden osingot pitäisi nyt saada tuloutettua sinne ilman ylimääräistä askartelua osinkojen ennakonpidätysten takaisinhakemisesta. Ensimmäiset yhtiöt ovat monialayhtiö Orkla, kalanfirma Austevoll, öljy-yhtiö Aker BP ja varustamo Stolt-Nielsen. Kaikki maksavat hyvin osinkoa ja samalla saan tätä kansainvälistä hajautusta.

Ilonaiheet salkuissa ovat olleet vähissä. Tuntuu ettei oikein mikään sektori kukoista. Kuukauden sisään saadaan varmaan viime vuoden viralliset tulokset ja nähdään, kuinka syvällä uidaan. Osinkosijoittajia kritisoidaan usein siitä, että tuijottavat vain osinkoja. Oma kokemus on, että osinkoehdotus kertoo yrityksen luottamuksesta tulevaisuuteen. Mikäli ne leikataan kokonaan, on syytä olettaa, että vaikeuksia on – vaikka usein tämä viestitään tarpeena panostaa enemmän tulevaisuudessa niin hyvin tuottavaan toimintaan.

Viime vuoden moka oli varmaan Intrum. Perintäfirma osti liian kalliilla saatavia markkinoilta, joutui tekemään mittavia alaskirjauksia ja joutui itse maksamaan niin korkeaa korkoa rahoituksestaan, että jäi puun ja kuoren väliin. Toimitusjohtaja vaihdettiin ja vähän aikaa sitten talousjohtajakin lähti uusiin haasteisiin. Osingonmaksu lyötiin jäihin ainakin kahdeksi vuodeksi. Tyhjensin position salkusta ja katselen koska osaketta uskaltaisi taas ostaa. Luultavasti kalliimmalla kuin myin.

YIT olisi pitänyt myydä vuosia sitten, nyt taitaa olla turha murehtia. Vaikka optimisti toki tietää, että osake voi aina pudota vielä 100 prosenttia. Exel Composites tarpoo syvällä ja voin olla tyytyväinen siitä, että positio on minimaalinen. Nordean aikoinaan suosittelema HusCompagniet kilpailee YIT:n kanssa salkun surkeimpana. Koskenkorvaan ei voinut luottaa viime vuonna, Anora Group on pudonnut yli 40 prosenttia vuodessa. Toimitusjohtaja vaihtui sielläkin ja luultavasti keskitytään enemmän tuloslaskelmaan kuin maailman vähäpäästöisimpään väkijuomaan.

Jos jotakin positiivisuutta pitää hakea, niin Tokmanni ja Puuilo ovat pärjänneet mallikkaasti. Nordeakin on piristynyt, ehkä osinkotuotto saa muutkin painamaan ostonappia. Sammosta irronneesta Mandatumista tuli kertaheitolla kansanosake ja sieltä voidaan odottaa ”ylimääräisten” varojen jakoa ainakin muutama vuosi eteenpäin. Ihmiset voivat nyt sitten tutustua vakuutusmatematiikkaan ja vakuutussopimusvelan diskonttauskoron muutoksiin. Oma veikkaus on, että aika harva ymmärtää vuosikertomuksen kaikki rivit.

Energiasijoituksissa Fortum on noussut syvimmästä kuopastaan, ranskalainen Engie on pärjännyt hyvin ja espanjalainen Enagas kuroi kiinni osingonmaksun. Kaikkia näitä tarvitaan joka päivä. Valtiot ovat toki herkästi kukkarolla laatimassa milloin minkäkin laista veroa tai ”ydinvoimamaksua”.

Rakentaminen on syväjäädytetty ja ensin pitäisi saada purettua myymättömien asuntojen varasto. Siellä on luultavasti pientä kehitystä parempaan suuntaan, vaikka kiinteistönvälittäjien horinoihin kannattaakin suhtautua varauksella. Asumistukijärjestelmää uudistetaan vihdoinkin. Ehkä päästään vihdoin tilanteeseen, jossa ei enää puolet väestöstä nauti asumistukea. Jos se tarkoittaa jossakin yleistä vuokratason laskua, niin parempi niin.

Yle Arenalla on nähtävissä mielenkiintoinen dokumentti elämästä Monacossa. Siellä kiinteistöveijari kehui loputtomalla kiinteistöjen arvonnousulla ja 100 000 euron neliöhinnoilla. Välillä tuntui, että pääkaupunkiseudulla neliöhinnat ja ihmisten palkat olivat jo aikoja sitten irtautuneet toisistaan. Ehkä nyt otetaan korjausliike kohti terveempää hinnoittelua. Markkinathan ne hinnat toki määräävät.

Itsellä on laukut otettu esille ja parin viikon päästä pitäisi taas siirtyä lumettomaan ympäristöön. Rantabulevardeja ja aurinkoisia terasseja on todellakin ollut ikävä.

Tänään näyttää taas olevan laskettelupäivä.

Toivottavasti tästä vuodesta saadaan kuitenkin parempi sijoitusvuosi.

Kesä kaikilla

Taas ehti vierähtää luvattoman pitkään blogin päivityksessä. Pahoitteluni.

Suomessa tuli käytyä pikaisesti maaliskuun puolessa välissä hautajaisissa. Sen jälkeen visiitti Lontooseen ja sieltä takaisin Ranskaan. Ja taas takaisin Suomeen kuukaudeksi.

Finnairia on tullut tuettua. Ehkä siellä voitaisiin panna jäitä hattuun matkatavarauudistusten kanssa. Muuten saadaan ostoryntäys niihin lasten leikkikalujen kokoisiin matkalaukkuihin. Luulen että niiden turhakkeiden myynti hiukan rokottaa viestiä siitä että ”torjumme ilmastonmuutosta uusilla määräyksillä”. Helpompaa ja rehellisempää olisi ehkä poistaa kokonaan se edullisin matkustusluokka.

Lontoossa oli mielestäni vähemmän turisteja kuin ennen. Piti oikein vilkaista kaupungin tilastoja. Vuodesta 2009 vuoteen 2017 vierailijoiden määrä kasvoi 44 prosenttia. Vuonna 2019 kävijöitä oli 21 miljoonaa. Vuonna 2020 elettiin toisenlaisessa maailmassa ja määrä putosi 4,6 miljoonaan!

Lontoossa käydessä Chinatown ja Crispy Aromatic Duck on must.

Kuvitella voi hotellien, ravintoloiden ja muiden palvelusektorin yritysten tilanteen. Viime vuoden tilastot eivät ole vielä valmiit, mutta ennustettiin että päästäisiin 11,2 miljoonaan ”vierailijaan”. Turismin osuus Iso-Britannian kansantuotteesta pyörii kymmenessä prosentissa. Vuoteen 2025 mennessä sen pitäisi tarjota noin 3,8 miljoonaa työpaikkaa.

Muistan vanhasta elämästä paperiteollisuuden edustajan, joka vaikeroi Englannin viennin hyytymisestä. Rakennemuutos teollisesta palveluyhteiskuntaan oli osunut.

”Ennen siellä painettiin sanomalehtiä ja kirjoja telat punaisina. Nyt siellä ei paineta kuin lippuja musikaaleihin ja ruokalistoja. Niihin ei paljon paperia tarvita.”

Suomeen palaaminen huhtikuun lopulla oli taas lievä shokki. Lämpimästä ja aurinkoisesta perinteiseen suomalaiseen vapun viettoon. Nyt ei sentään tullut lunta, kun saatiin lakit päälaelle. Puissa ei paljon lehtiä näkynyt eikä nurmikkoa tarvinnut leikata.

Oli toki mukava tavata ystäviä perinteisessä vapun vietossa. Ja paranivathan ne kelitkin viimein – viimeiset pari viikkoa muistuttivat jo kesää.

Pizzeria Dennis palasi juurilleen. Ihan kuin ennen.

Pörssi on ollut kohmeessa jo pitkään. Tuntuu ettei mistään saada sellaisia uutisia, joilla päästäisiin parempaan vireeseen. Nordnetissä on reaaliaikainen salkun kehityksen graafi ja sen mukaan salkkuni on lasketellut 12 prosenttia viimeisten 3 kk aikana ja vuoden alustakin ollaan miinuksella kolmisen prosenttia. Näyttää että kaikki ”luottohevoset” nilkuttavat.

Telia on valunut tasolle, jolla (mikäli historiaan ja yritysjohdon viestintään voi uskoa) saadaan yli 8 % osinkotuotto. Tänään näin jonkun British Telecom uutisen, jossa se kehui leikkaavansa 40 %:a työvoimastaan eli 55 000 työpaikkaa. Tekoälyn (AI) ”ansioksi” tuosta leikkauksesta arvioidaan 10 000 työpaikkaa. Tavoite on vuodelle 2030. Varmaa on, että kun yksi keksii, niin kilpailijat seuraavat perässä.

Intrumin suhteen epäillään osingonmaksun kestävyyttä. Katselin kyllä Dagens Industrin haastattelun, jossa Ålandsbankenin salkunhoitaja oli luottavainen yrityksen maksukykyyn, olettaen että kasvuun panostetaan vähemmän. Mikäli näin on, ollaan yli 16 %:n osinkovauhdissa.

Nordeaa on nuijittu kolmessa kuukaudessa 23,6 prosenttia. En varmaan osaa enää tulkita osavuosikatsauksia, kun en löytänyt syytä moiseen. Markkinat eivät oikein usko, että pankkien ongelmat ovat ohi. Yhdysvalloissahan näitä päätyi muutama kilpailijoiden syliin enemmän tai vähemmän pakkomyynnillä.

Inflaatio on nakertanut kuluttajien ostovoimaa ja tulevaisuuden uskoa.

Tokmannin kurssi on pudonnut reilut 11 prosenttia kolmessa kuukaudessa. Asiakkaita kyllä riittää, mutta ostokset ovat suuntautuneet päivittäistavaroihin eikä kodintekniikkaan ja vapaa-aikaan. Uusi logistiikkakeskus valmistuu, merirahdit ovat laskeneet merkittävästi. Kiinteistöjen vuokrissa ja ylläpitokustannuksissa on ollut painetta ylöspäin. Mielenkiintoinen liike oli panostukset kenkä- ja vaatekauppaan ostamalla Click Shoes ja Shoe House -ketjut.

Yllättävän heikko on ollut Anoran pörssitaival. Kolmessa kuukaudessa on leikattu pörssiarvosta yli kolmannes. Siinä saa sitten johto hehkuttaa lähes päästötöntä viinanvalmistusta. Osinkoakin oli pakko leikata. Tanskasta ostettiin viinitalo Globus Wine ja nyt ollaan markkinaykkönen Pohjoismaissa jokaisessa kategoriassa. Toivoa sopii, että sekä juoksu että omistajien kassavirta paranevat.

Osingonleikkaajiin liittyi myös Aktia. Taalerin varainhoitotoiminnan yhdistäminen ei mennytkään niin kuin elokuvissa. Osa avainpelaajista on lähtenyt ja asiakkaat perässä. Toimitusjohtajakin sai lähteä. Omistuspohja on sellainen, että laiva kääntyy hitaasti.

Hevosten vaihtamisessa käy niissäkin usein niin, ettei olisi kannattanut. Tein pientä tiliä Netflixillä ja Teslalla. Pitämällä ne salkussa pidempään, olisi tili moninkertaistunut. Konecranesin, Kemiran ja Hennes & Mauritzin kevennykset näyttivät sen sijaan osuneet kohtuullisen hyvin. ”Timing the Market is an expensive Hobby”.

Heitinkin puoliksi leikilläni sijoittajaystäville, että aika monta pörssipäivää on ollut, jolloin olisi säästänyt aikaa heittämällä ison nipun euroja heti aamusta ikkunasta ulos.

Nyt on saatu jännittää hieman suurempaa konkurssia, kun Yhdysvaltojen velkakatosta on neuvoteltu. Kalkkiviivoille vedettiin taas, eikä viimeistä sinettiä ole vielä edes lyöty.

Tilanne on mielenkiintoinen, kun lähes valtio kuin valtio elää yli varojensa. Niinhän se oli Huittisten Hullu Mieskin, söi enemmän kuin tienaa. Hullu Mies toki löysi ratkaisun: teki kahden miehen työt, kahden miehen palkalla. Saa nähdä minkälaisia ratkaisuja valtiot löytävät. Summat ovat niin isoja, ettei niitä enää oikein kukaan edes hahmota.

Täällä saatiin taas Filmifestivaalit pakettiin. Festivaali on Ranskan ulkoministeriön ja Cannesin kaupungin yhteinen hanke. Suomessa otsikoissa oli lähinnä Aki Kaurismäen menestys ja tuomareiden suosikki -palkinto.

Tapahtuman näkyvyys ympäri maailma on loistavaa mainosta niin Ranskalle kuin kaupungillekin. Hotellit ja ravintolat tekevät kunnon tilin. Virallisia vieraita oli tänä vuonna 80 000 ja ”epävirallisia” vielä iso liuta. Väkimäärä kaupungissa nousee hetkeksi 230 000 ihmiseen. Kaikki hotellit myivät ”ei oota”. Ravintolat pistävät lounastarjoukset jäähylle ja ottavat hinnan maksukykyisiltä asiakkailta. Taksit ja Uberit sahaavat paikasta toiseen urakalla.

Filmifestivaalien tunnus 2023. Catherine Deneuve.

Vuokrasin taas asuntoni saksalaiselle filmien jakeluyhtiölle. Saapuessa näytti kovin tutulta. Nyt oli skarpattu ja viety huolellisesti lajitellut roskat keräyspisteisiin. Jääkaappi oli siisti, viimeksi oli jätetty vuokraisännälle kattilallinen vihanneskeittoa. Viime vuoden tapaan minulle oli jätetty taas bonuksena ekologisia tuotteita: kasvisliemikuutioita, gluteenittomia keksejä, tofua ja ekotuottajien vuohenjuustoa – kaikki avaamattomissa pakkauksissa. Luulen, että uskovat käännyttävänsä minut vihreäksi näillä tuliaisilla.

Kahvikoneen kylkeen jättämäni Nespresso -kapselit oli sentään käytetty, vaikkeivat ekoa olleetkaan. Nostin vuokraa viime vuodesta, silti englantilainen ystävä sanoi minun edelleen myyvän liian halvalla. Hän ottaa hivenen isommasta asunnosta 6 000 euroa per viikko suosittujen tapahtumien aikana.

Turisteja on saapunut festivaalien jälkeenkin. Ennen festivaaleja näkyi paljon italialaisia ja espanjalaisia. Näitä lähimatkailijoita tapaa läpi vuoden. Heille visiitti on vähän niin kuin suomalaisten Tallinnan tai Tukholman reissu. Nyt näkyy taas saksalaisia, hollantilaisia ja Pohjoismaiden väkeä. Risteilyalusten saapumisen huomaa amerikkalaisten opastetuissa kiertueissa.

Taalan kurssi on kohdallaan ja keväällä Google -haut sekä ”travel” että ”travel Europe” nousivat useita kymmeniä prosentteja. Koronasulut asettivat matkustamisen mahdollisuuden arvoon arvaamattomaan. Uskon että Euroopan hotellibusiness pärjää hyvin tänä kesänä. Ruotsissa Scandic Hotelsin osakekurssi onkin jo noussut 22 prosenttia vuoden alusta.

Pörssien alakuloa olen yrittänyt lievittää muistuttamalla itselleni suunnitelmaa saada riittävästi osinkovirtaa elämisen kulujen kattamiseen. Pakkomyynteihin ei ole ollut nytkään aihetta.

Osinkovirrat toukokuun loppuun mennessä:

osingot-01-05-2023-1Lataa

Meillä oli yhden sijoittajakaverin kanssa mottona että ”kyllä sitä pärjää, kun visusti elää ja dieselillä ajaa”. Sinänsä ei ole tarvinnut tehdä muutoksia elämiseen. Dieselistäkään ei olisi apua, kun kalusto on päivitetty hybridiin ja bensakoneeseen.

Nyt voi taas keskittyä lämpimiin keleihin, paikallisen torin antimiin ja rohkaista mielensä käymällä uimassa Välimeressä. Pelkästään katukahvilassa istuminen ja ohikulkevien maisemien katsominen on sekin välillä ihan mukavaa.

Le Marche Forville

Kesällä saattaa tulla pitkäaikaiselle sijoittajalle taas mainioita ostopaikkoja. Omissa taulukoissa nykyinen markkina on sangen maltillisesti hinnoiteltu. Paino sanalla pitkäaikaiselle, tuntuu että huonot uutiset kasaantuvat aika ajoin ja nyt on taas tuhkan ja ruukunsirujen aika.

Kesä on kuitenkin kaikilla.

Profitez-en bien, sanotaan täällä.

Vuoden 2022 tilinpäätös

Jos vuosi 2021 oli taloudessa kaksijakoinen, niin viime vuonna pysyttiin enimmäkseen mollissa.

Keskuspankit aloittivat ennätyksellisen inflaation nujertamisen. Korkoja nostettiin urakalla. Yhdysvaltojen keskuspankki nosti korkoa seitsemän kertaa ja nyt ollaan jo 4,5 prosentissa. Markkinat ovat pikkuhiljaa asennoituneet korkeampien korkojen maailmaan.

Nyt pitäisi keskuspankeilla olla kärsivällisyyttä katsoa pureeko korkotaso inflaatioon ja minkälaisella viiveellä. Huipuista on toki tultu jo alas jonkin verran, mutta tavoiteinflaatioon (reiluun kahteen prosenttiin) on vielä matkaa. Pörssi on yleensä kuunnellut koronnoston ja panikoinut vasta sen jälkeen, kun on saatu lisää ”haukkamaisia” kommentteja Fedin pääjohtajalta.

EKP tekee samoja liikkeitä, mutta hitaammin. Ohjauskorko on nyt kahdessa prosentissa mutta pääjohtaja Lagarde lupasi, että korkoja nostetaan vielä ”merkittävästi” jotta inflaatio taittuu.

Osa poliitikoista ei ymmärrä keskuspankkien toiminnasta vähääkään ja metsästelee ääniä ihmettelemällä eikö keskuspankkeja saada kuriin. Joku on verrannut inflaation nujertamista hammastahnan puristamiseen takaisin tuubiin. Haastava rasti siis. Yleensä tavoitteeseen päästään laman ja työttömyyden kautta. Hintoja ei voida nostaa silloin, kun ostajia ei ole.

Kotitalouksilla on Suomessa velkaa keskimäärin 93 000 euroa. Tuohon voi nyt laskea kolmen prosentin lisäkulun. Päästään 2 790 euroon vuodessa. Lainakanta ei ole tasaisesti jakautunutta, osalle koronnousu ei osu mutta osalle osuu senkin edestä. Toivottavasti ”happotestit” on tehty huolella.

Sähkön hinta on noussut rajusti. Tämä osuu joko heti tai viiveellä meihin jokaiseen. Jos sähkönkulutus (lämmitys muu kuin suora sähkölämmitys) on ollut luokkaa 6 000 kilowattituntia vuodessa, nousee sähkölasku helposti tonnilla vuodessa. Suoran sähkölämmityksen käyttäjä saa useamman tuhannen euron lisälaskun. Työlukuna voisi ajatella noin satasen kulua kuussa.

Nelihenkinen perhe käyttää Turun Yliopiston tutkimuksen mukaan noin 900 euroa kuussa ruokaan. Nyt voidaan arvioida, että elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet yli kymmenen prosenttia, osa tuotteista toki enemmän, jopa 45,8 % (jauhot) tai 33,7 % (kahvi). Varovasti arvioiden tuosta saadaan perheelle satasen lisäkulu per kuukausi. Pitäisi taas saada Harri Holkeri suosittelemaan kansalle silakkaa. Toki senkin hinta on noussut.

Kun luvut laskee yhteen, voi arvioida, että kotitalouden kukkarosta häviää yhteensä noin 400-500 euroa nettorahaa joka kuukausi. Jotta voidaan hoitaa perustarpeet ”niin kuin ennenkin”. Vastaavalla tavalla ovat nousseet kestokulutushyödykkeet, tuontitavarassa maksetaan vielä ”extraa” heikon euron takia. Bensapumpulla ei ole sielläkään hurraamista, vaikka pahimmat litrahinnat ovat jääneet taakse. On varmaa, että kaikki tämä näkyy ostokäyttäytymisessä.

Lukuni ovat toki pelkkiä arvioita. Kuviota sekoittaa vielä se, että osa ihmisistä on ollut tiukoilla jo ennen inflaatiota. Jos mietitään pelkkiä asumistuen saajia, niin näitä talouksia oli Suomessa vuoden 2020 lopussa 402 559 ruokakuntaa. Voisi kuvitella, että kulutuksesta on tällöin kovin vähän tingittävää.

Valtiolta on turha odottaa loputtomasti apua. Nykyhallitus sai otettua lisävelkaa 40 miljardia. Nyt ”piikissä” on 142 miljardia. Jos valtio maksaa velastaan lähitulevaisuudessa vaikka 2,5 % korkoa, niin pelkkiin korkoihin uppoaa 3,5 miljardia. Alijäämäbudjeteista on päästävä eroon.

Tilanne näkyy jo rakentamisen paniikkijarrutuksena. Asuntojen hinnat ovat jopa kiinteistövälittäjien mukaan tulleet alas. Autokauppa hyytyy. Vuokramarkkinoiden tilanne on ”odottava” mutta suunta mieluummin alas kuin ylös.

Jottei sijoittaminenkaan olisi liian helppoa, niin mietittävää löytyy vielä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, valuuttakursseista ja Kiinan räjähdysmäisesti kasvavista koronaluvuista sekä mahdollisista ambitioista Taiwanin suhteen.

Raaka-aineiden ja öljyn hinnat ovat sentään jo lähteneet selvään laskuun. Merirahditkaan eivät enää pyöri taivaissa eikä tuotannon pullonkauloista kirjoiteta päivälehdissä.

Viime vuosi oli omassa salkussa kaksijakoinen.

Sijoittamiseni punaisena lankana on ollut saada aikaan riittävä määrä osinkotuloja kattamaan elämisen kulut. Lähtökohtaisesti vielä riittävällä turvamarginaalilla. Tässä onnistuin: osinkovirta oli kaikkien aikojen paras.

osingot-2022Lataa

Normaaleille arvo-osuustileille tilitetyistä on tässä vähennetty ennakonpidätys. Vakuutussopimuksiin tulleet ovat ilman ennakonpidätystä. Kokonaisuus on karvan yli 190k. Listan merkittävimmistä yhtiöistä ainoastaan Fortum on myyty kokonaan pois.

Onnistuminen osinkopuolella ei muuta sitä tosiasiaa, että viisainta ja kannattavinta olisi ollut myydä kaikki viimeistään joulukuussa -21 ja ostaa takaisin (ehkä) syyskuussa -22.

Tuli elävästi mieleen nuori pörssimeklari, joka finanssikriisin syvimmässä kuopassa nyyhki että ”ensi kerralla minä myyn kaikki, juuri kun ollaan huipulla”. Eipä myynyt tuo kaveri enkä myynyt minäkään – vaikka kauppaa olen käynyt enemmän kuin koskaan. Tällä pingiksellä olen onnistunut saamaan vähän väliä muutaman satasen, osumisprosentti on ollut aika hyvä. Kun kurssit heiluvat, niin saapahan siitä tekemistä vaikkei kokonaistilanne merkittävästi muutukaan.

Salkun tyhjentäminen ei olisi muutenkaan sopinut sijoitussuunnitelmaan. Kokemus on osoittanut, että jos markkinoilta lähtee, niin paluun optimaalinen ajoittaminen on mahdoton tehtävä.

Salkkuni on – tietoisesti – karmeassa Suomi ja Eurooppa -ylipainossa. Jos unohdetaan eläkevakuutuksissa olevat kansainväliset ”korit”, niin Euroopan (mukaan lukien Suomi) paino on yli 90 prosenttia. Oma logiikka on mennyt niin, että kun kulutan euroissa, niin saan tulotkin euroissa. Lisäksi ainakin kuvittelen tuntevani kotimaiset yhtiöt paremmin.

Salkun P/E on 12,25 (vertailuindeksin 16,51) ja P/B on 1,61 (vertailuindeksin 2,77). Suurimmat sijoitukset näkyvät oikeastaan hyvin tuossa osinkotaulukossa.

Joululomalla tuli luettua Charlie Mungerin mietteitä. Tämä Warren Buffetin aisapari kirjoitti, että heillä on sijoituspäätöstä tehdessä perusvastaus ”ei”. Yritys on liian vaikea ymmärtää, liian kallis. Tai sillä on riittämätön ”safety margin”. Tai pysyvä kilpailuetu (vallihauta), puuttuu.

Hyvää sijoituskohdetta eli loistavaa yhtiötä, edulliseen hintaan, he ovat voineet odottaa todella pitkään. Hyvä pokerinpelaajakin saattaa kipata (jättää pelaamatta) suuren määrän käsiä, ennen kuin lyö rahaa pöytään. Yksi sijoitustuttu jutteli aikoinaan samaan tapaan siitä, miten saattaa olla pitkään (jopa vuosia) poissa markkinoilta ennen kuin ”sijoittaa isosti”.

Toinen asia mikä Mungerin tarinassa pisti silmään, oli keskittäminen. Harva sijoittaja jaksaa seurata edes viiden yrityksen liiketoimintaa ja menestystä. Itsellä kymmenen suurinta yritystä muodostavat yli 65 %:a salkusta. Sen jälkeen on vino pino pieniä sijoituksia, joista voisi karsia rivejä pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Aika usein tulee otettua pieni positio jotakin, jotta sen kurssikehitystä olisi helpompi seurata salkkuraporttien kautta.

Viimeisin lisäys on Rivieran sijoittajakerhon vinkki ”Englannin Sammosta” eli Legal & General. Yhtiön luvut menivät hyvin omiin spekseihin ja sitä on tullut ostettua muutamassa erässä. Katsotaan, miten lähtee toimimaan.

Olen yrittänyt hahmottaa ”tiukempien aikojen” mahdollisia menestyjiä:

• Pankit (Nordea, Aktia), hyötyvät nousevista koroista.
• Vakuutusyhtiöiden (Sampo, Legal & General) liiketoiminta on suhteellisen tasaista ja korkeammat korot hyödyttävät sielläkin.
• Halpaketjut (Tokmanni, Puuilo) saattavat menestyä, kun kuluttaja miettii erityisesti hintaa. Tescokin kilpailee hinnalla ”Every Little Helps”.
•  Tuskin kansa alkoholistakaan luovu, joten Anora saa pysyä salkussa. Näillä kursseilla sen ”brändeille” ei ole annettu lähellekään samaa hintalappua kuin ulkomaisille alkoholivalmistajille.
• Paljon morkattu Tieto EVRY pärjäsi viime vuonna itse asiassa paremmin kuin moni muu ja maksaa asiallista osinkoa. Nuori polvi jaksaa aina selittää miksi uudet ja ketterät IT-talot pesevät nämä ”dinosaurukset” mennen tullen. Saattaa olla. En vain oikein jaksa perehtyä kaikkien kilpailevien toimijoiden vahvuuksiin, hyvä että muistan edes osan näiden yritysten nimistä.
• Citycon on toiminut vuodet kassakoneena vaikkei kurssikehitys niin häikäisevää olekaan. Mielenkiintoista nähdä miten saa kiinteistösalkkuaan jalostettua ja millä korolla uusittua lainojaan.
• Perusteollisuuden UPM ja Kemira ovat pärjänneet hyvin. Sellun hinta on ilmeisesti tipahtanut huipuistaan nyt, mutta UPM:llä valmistuu uutta kilpailukykyistä kapasiteettia hyvään aikaan. Energiaomavaraisuudesta ei ole haittaa siitäkään. Kemirakin on saanut tässä syklissä siirrettyä paremmin nousevia kustannuksia asiakkaille.
• Mahdollisena menestyjänä näen myös perintätoimen: olenkin lisännyt pikkuhiljaa Intrumia. Ostojen jälkeen normaali Murphyn laki: toimitusjohtaja vaihtoon, tulosvaroitus ja jonkinlainen hätätilarahoitus käsittämättömällä korolla. En ole siihen velkakirjaan perehtynyt eli saavatko maksettua pois, kun kukkaro kestää.
• Terveydenhuollosta löytyy Terveystaloa (viime vuosi oli surkea), Orionia (loistava) ja spekulaationa Oriolaa. Josko senkin taival kirkastuisi. Tähän sektoriin voisi katsoa taas jonkun tasaisen puurtajan.
• Yhdysvalloista löytyy Omega Healthcare Investors, jota olen taas lisäillyt. Erinomainen osinkotuotto vaikka osingonleikkauksella on peloteltu jo vuosia. Vanhukset eivät lopu palvelutaloista mutta asiakkaan maksukyky voi olla koetuksella. Demografia suosii toimintaa.
• Ahneuksissani otin myös American ostoskeskusten (mall) omistajaa The Necessity Retailia. Osinkotuotto on käsittämätön, luvut surkeat ja hallinnointiyhtiötä vastaan on ostettu kanne. Väittämä on, että yliveloittavat hallinnointipalveluistaan astronomisesti. Jos tuohon tulee muutos, niin omistajan tilanteen pitäisi parantua. Saattaa toki lento loppuakin. Tähän asti ovat osingot tippuneet tilille.

Muistutan taas, että kerron mitä olen itse tehnyt enkä anna sijoitussuosituksia kenellekään.

Kirjanpitäjäni lohdutti joskus 90-luvun kurssimyllerryksessä että ”älä huoli, pitkällä tähtäimellä osakkeiden kurssit tuppaavat nousemaan”. Luulen että tänäkin vuonna moni tekee hyviä ostoksia siihen kuuluisaan ”pitkään salkkuun”.

Joskus olen tehnyt mielestäni erinomaisten yritysten kanssa niin, että olen asettanut naurettavan alhaisen tarjouksen markkinoille. Muutaman kerran kauppa on kolahtanut kotiin, varsinkin jos isot ulkolaiset myyjät ovat painaneet myyntinappia ”päivän hintaan” – katsomatta kuinka pienellä volyymillä kauppaa käydään. Pilkkiminen voi olla harrastus muuallakin kuin meren jäällä.

Vuoden aikana toteutui myös de facto Pyynikki Brewing Companyn nurinmeno. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että listaamattomissa yrityksissä on aivan omat murheensa. Tuon panimon meno oli pitkään sellaista, että ihmettelin ettei erikoistilintarkastuksessa löytynyt mitään, minkä olisi voinut viedä oikeuteen koeponnistettavaksi. Varsinaiset viralliset laput saadaan varmaan tänä vuonna, jolloin pääsee vähentämään tappion verotuksessa. Bloggaaja Laimea Silli totesi, että sai sentään nautittua vuosien varrella panimon tuotteita. Itsellä jäi sekin tekemättä.

Tässä kuussa on tarkoitus saada naputeltua viime vuoden kirjanpidon liput ja laput kuntoon. Viimeistään helmikuun puolessa välissä lähden taas Ranskaan katsomaan olisiko taivas sinisempi ja aurinko useammin esillä.

Pessimisti ei pety.

Siitä huolimatta…tasaisempaa ja nousevaa kurssikehitystä odottaen.

Uhka vai mahdollisuus?

Useampi kuukausi ehti vierähtää edellisen blogin kirjoittamisesta. Pahoitteluni. Jostakin syystä kirjoittaminen onnistuu paremmin täällä Ranskassa. Saavuin tänne Rivieralle reilu viikko sitten ja kelit ovat olleet tutut: aurinko paistaa ja lämpötila pyörii vajaassa 25 asteessa. Viikonloppuna saatiin vihdoin noin 24 tuntia sadetta. Paikallinen luonto otti sen …

Too much Fun

Olen nyt ollut Cannesissa taas reilun kuukauden. Keskilämpötila ajalta menee heittämällä yli 30 asteen. Sadetta on saatu kahtena päivänä hieman ja kerran kunnolla. Paikallisten vuoristojärvien pinnat laskevat huolestuttavasti ja monella alueella on käytössä vedenkäytön rajoitukset. La secheresse eli kuivuus uhkaa monen päivittäistä elämää ja liiketoimintaa.

Joku viisas totesi, että ihminen tottuu uuteen ilmastoon noin kahdessa viikossa. Itseäkin nauratti, kun yhtenä iltana – lämpötilan pudotessa 24 asteeseen – aloin kaivata pitkähihaista paitaa.

Käväisin tälläkin reissulla taas Aix-en-Provencessa ja siellä oli illallakin 37 astetta varjossa. Oma vauhti kannatti sovittaa lämpötilaan.

Aixin lukuisat baarit, ravintolat ja terassit näyttivät vuolevan kultaa, kun ihmiset pitivät huolta nestetasapainosta. Coca Cola, Pepsi, Anheuser-Busch InBev ja Nestle ainakin hyötyvät säätilasta. Osa hotelleista oli myös täynnä – varsinkin amerikkalaiset turistit ovat palanneet. Dollarin kurssi rohkaisee vanhalle mantereelle.

Aix-en-Provence

Jo tänne saapuessa tiesin, että pääsen testaamaan asiointia useamman paikallisen instanssin kanssa. Asioidessa pääsee lähestymään ranskalaisuuden ydintä, jossa ”kyllä” on ”ehkä” – normallement. ”Ei” taas on usein lähtökohta mutta harvoin lopputulos. Hermoja testataan.

Ostin tänne tullessa SFR:ltä laajakaistan, joka on toiminut mainiosti. Pakettiin kuului myös noin 300 TV-kanavaa, joista olemme katsoneet ajoittain ehkä kolmea.

Hinta oli edullinen. Vajaalla 20 eurolla kuussa kaikki herkut ja ilmaiset puhelut. Yritin pitkään sinnitellä täällä ilman ranskalaista puhelinliittymää. Ei onnistu. Jos jonkinlaiset instanssit vaativat puhelinnumeron ja lomake ei huoli muuta kuin paikallisen numeron. Tähän puhelimeen saan joskus viestin saapuvasta paketista. Ainoat puhelut, joita siihen tulee, ovat puhelinyhtiön ”tyytyväisyyskyselyitä”, joissa yrittävät myydä lisää TV -kanavia niiden 300 lisäksi. Olen yrittänyt vastata, että olen erittäin tyytyväinen, jos ette enää soita – huonolla menestyksellä.

Nyt se 20 e kuussa oli hinattu laajakaistan suhteen 41 euroon ja se ilmainen puhelinliittymä 8 euroon (voisi soittaa ja siirtää dataa loputtomasti). Kipukynnys ylittyi.

Lasi roseeta alle ja myymälään.

Kävi tuuri ja väkeä oli vähän. Yleensä siellä on afrikkalaisdelegaatio hoitamassa koko klaanin voimin suvun asioita. Alkuselvittelyn jälkeen löytyi paikalle pelimies, joka ymmärsi, että asiakkaalle pitäisi saada veret seisauttava paketti.

Hän ei saanut sitä myöntää eikä myöskään soittaa itse päämajaan erikoishintojen perään. Mutta kun Ranskassa ollaan, asiakas voisi itse soittaa pääkonttorin asiakaspalveluun ja saada hyvin perustellen ja neuvotellen erikoishinnan. Tämä onnistuu toki vain ranskaksi.

Ehdin jo masentua, kun kaveri yllätti. ”Tykkäätkö huonoa, jos minä olen soittaessa sinä?”

En todellakaan. Ja niin Provencen korostuksella natiiviranskaa puhuva ”Miettunen” soitti erikoishintojen yksikköön.

Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin uudet hinnat olivat tiskissä. 41 euroa putosi 25 euroon ja 8 euroa nollaan. Itselläkin meinasi välillä tulla itku, kun kuuntelin tuon ranskalaisen ”Miettusen” perusteluja ja viittausta perheen ankeaan taloudelliseen tilanteeseen ja vähäiseen datan käyttöön.

En myöskään ole ennen muistanut kiittänyt vastapuolta ”suuresta ammattimaisuudesta ja esimerkillisestä asiakaspalvelusta, jonka varmasti tuon esille asiakastyytyväisyysmittauksessa”. Luulen että sanoi vielä että ”suutelen jalkojanne, madame”. Kuulin varmasti väärin.

Lopputulos 288 euron vuosisäästö. Ja yksi asia pois työlistalta.

Kaupungissa on ollut vilskettä. Koronan hyydyttämä konferenssi- ja tapahtumateollisuus jauhaa täysillä. Hotellit ja ravintolat hierovat käsiään.

Mainonnan ja markkinoinnin Cannes Lions keräsi yli 15 000 osallistujaa. Tapahtuman Main Sponsor oli itselle yllättävä Tik Tok. Tänä vuonna väki olikin aikaisempaa nuorempaa ja teknologian mahdollisuuksista markkinoinnissa oli erityinen paino. Kaikki rannan ravintolat oli varattu yksityistilaisuuksiin, samoin rannan lähellä olevat hotellit ja ravintolat. Rahaa tekivät myös lentoyhtiöt, taksit ja Uber.

Osallistumispakettien hinnat vaihtelivat 3 000 perushinnasta 9 990 euron Platinum VIP pakettiin. Virkistysohjelma oli hinnan mukainen. Oli kuin suomalainen vappu olisi kohdannut Mardi Gras:n. Euroopan parhaat tiskijukat kilpailivat rajuimmasta äänentoistosta rantaravintoloihin rakennetuissa ”yökerhoissa” ja väen kunnosta päätellen tarjoilu oli sekä runsasta että ilmaista.

Tapahtuman loppumisen jälkeisenä aamupäivänä ryhmä nuoria miehiä istui paikallisessa kahvilassa. Yksi totesi, hapuillen lasiaan vapisevin käsin että ”This Conference is too much Fun”.

Taas huomaa, että Pohjoismaissa on alkanut lomakausi. Ruotsalaisia ja norjalaisia näkee usein. Saksalaisia autoja näkyy parkkialueilla. Joka päivä saapuu risteilyaluksia, joista nousee maihin amerikkalaisia, meksikolaisia ja intialaisia. Oikeastaan ainoa ryhmä, jota näkee jonkin verran vähemmän, on venäläiset.

Turisteilla riittää katsottavaa

Kävin eilen vakiparturillani. Siellä laitettiin kahta peroksidiblondia iltakuntoon. Ulkonäkö kertoi heti kansallisuuden, jonka venäjän kieli vahvisti. Hetken mietin, kysynkö mielipidettä Ukrainasta mutta uskon että olisi mennyt hukkaan. Näillä on yleensä enemmän mielipiteitä käsilaukuista. Sanoin parturilleni, että toivottavasti saatte kunnon korvauksen työstänne.

Viime kuukausi on ollut maailmanlopun manaajien kilpajuoksua. Alas mennään eikä loppua näy. Sitten voit lukea seuraavasta kappaleesta onko pohjille vielä matkaa kymmenen vai kolmekymmentä prosenttia. Hyvät uutiset ovat vähissä. Päivän rohkein ennustaja oli JP Morgan, joka maalaili kuvaa 380 taalan öljystä. Ukrainan sota jatkuu vuosia, Eurooppa ei saa energiaa edes rahalla. Korot ovat tapissa ja Etelä-Euroopan pankit kaatuvat veronmaksajien syliin.

Itse uskon, että yritykset tekevät vielä kohtuullista tulosta. Kasvuennusteissa on kuitenkin ilmaa ja analyytikot tulevat näiden suhteen jälkijunassa. Yhtä varmaa on se, että useimmissa osavuosikatsauksissa viitataan tulevaisuuden tavallista suurempaan epävarmuuteen. Tämä taas tarkoittaa sitä, etteivät hyvätkään tulokset välttämättä riitä, kun tulevaisuudesta ei tiedä. Koskapa tietäisi?

Oma salkku on nyt ottanut enemmän osumaa kuin koronakriisissä. Sen menestys ei todellakaan ole ollut ”Too much Fun”. Ennustettu osinkotuotto on toki parempi kuin koskaan, mutta eiköhän osinkoennusteitakin aleta kohta reivata alas.

Jos olisi viisas, niin jättäisi varmaan ainakin osan melkein päivittäisistä ”halvoista ostoista” tekemättä. Vielä viisaampi olisi tietenkin myynyt pari kuukautta sitten ja katselisi nyt kaikessa rauhassa mihin asti markkinat valuvat.

Salkuissa olen tehnyt edelleen myyntejä ja ostoja. Näillä on saanut – useimmiten – pieniä voittoja. Isoa kuvaa ne eivät muuta. Tasan vuoden takaisesta huipusta on lasketeltu 17,3 prosenttia. Tuossa on toki mukana vuoden elinkustannukset.

Suurimmat omistukset suuruusjärjestyksessä:

• Citycon

• Nordea

• Tokmanni

• Anora

• Sampo

• TietoEVRY

• Kemira

• UPM

• Telia

• Fortum

Olen yrittänyt tehdä pienempiä siirtoja ostamalla osakkeita myös muualta kuin Suomesta. Espanjasta on Enagas ja Telefonica. Yhdysvalloista Gilead Sciences, Omega Healthcare, The Necessity Retail ja viimeisimpänä Netflix.

AbbVie ja Kraft Heinz myyty hyvällä voitolla pois. Ruotsista olen ottanut Hennes & Mauritzia sekä Intrumia. Ennestään siellä on Cloettaa, jonka kurssi niiasi kun se kertoi aikeesta rakentaa yksi isompi tehdas Hollantiin ja sulkea kaksi pienempää. Liiketaloudellisesti varmaan järkevää pitkällä tähtäimellä mutta markkinat huolestuivat rahoituksen vaikutuksesta osinkoon. Englannin Tescoa en ole vieläkään myynyt pois, maksaa sentään kohtuullista osinkoa.

Olen pelannut jonkin verran pingistä Konecranesilla ja Uponorilla. Mielestäni kumpikaan ei ole nyt kovin kallis. Salkussa pitkään ollut Orion on pärjännyt hyvin, toivottavasti kehitys pysyy positiivisena.

Koronaromahduksessa uskalsin ennustaa, että joku tekee hyviä ostoksia. Nyt aletaan olla tasoilla, joista voisi ennustaa samalla tavalla. Voi toki olla että ”tällä kertaa on toisin” eli ”This time it’s different”.

Paljon riippuu Ukrainan tilanteesta ja keskuspankkien juoksusta inflaatiota vastaan. Voi olla, että joutuvat vielä jarruttamaan koronnostoja jo ennen kuin ollaan inflaatiotavoitteessa.

Markkinamyllerryksen keskellä ajattelin kuitenkin muistaa välillä nauttia lämpimistä keleistä. Täytyy myös tunnustaa, että täällä saa välillä ihailla maisemiakin. Varsinkin niitä ohikäveleviä. Jostain kumman syystä turisteissa on täällä selvä sukupuolivinouma naisten hyväksi. Vaatetukseen ja rantakuntoon on varmaan panostettu koko talvi. Tai sitten ovat geenit suosineet.

Kesäjalkineet helteeseen

Mukavaa lomaa lukijoille.

Top Gun

Vain 36 vuotta sitten istuin elokuvissa ja näin kuin ”parhaista parhaat” laivaston lentäjät pelastivat maailman. Tai ainakin yhdysvaltalaisen tiedustelualuksen autoritäärisen valtion kynsistä. Tom Cruise teki vaikutuksen moottoripyörällään ja nahkatakillaan, Kelly McGillis hehkui lentäjien kouluttajana ja Maverickin salarakkaana. Berlin teki ”Take My Breath Away” -biisistä maailmanlaajuisen hitin. Veikkaan että moni toiveikas nuorimies on tanssinut illan viimeisiä biisin tahtiin.

Yhdysvaltojen ilmavoimilla oli ollut aikaisemmin rekrytointivaikeuksia, jotka nekin saatiin hoidettua yhdellä elokuvalla. Jokainen halusi olla Top Gun.

Cannesin elokuvajuhlien otsikoiden ykkönen oli tänä vuonna Top Gun: Maverick. Tom Cruisen esiintymistä säestivät Ranskan ilmavoimat ylilennoillaan. Seitsemästä hävittäjästä lähtee komea ääni ja niillä saa maalattua Ranskan värit taivaalle. ”Mariupol 2” elokuvan tuottaja oli kuuleman mukaan joutunut paniikkiin, kun kuuli koneiden äänen. Jatkuvat pommitukset ja ohjusiskut Ukrainassa olivat painuneet syvälle muistiin.

Suomi ja Ruotsi saivat NATO -hakemuksensa liikkeelle. Turkki aloitti iltalypsyn, jossa Suomikin voisi päästä hyväksyttäväksi hakijaksi, kunhan muuttaa lainsäädäntöään ja luovuttaa Turkin terroristeiksi luokittelemat kurdit demokraattisen Turkin oikeusjärjestelmään.

Asennettakin pitäisi muuttaa ja ymmärtää että Turkissa asiat ovat niin kuin pitää, muualla ei niinkään. Minkähän verran Vladimir on maksanut aseveljelleen viivyttelystä? Euroopan Unionin Venäjä -pakotteita kiristettiin. Unkarille annettiin toki poikkeus, koska Orban niin halusi. Saattaa olla, että Unioni hajoaa vielä näihin yksimielisyys -vaatimuksiin. Ei niin pientä päätöstä, etteikö joku maa haluaisi käyttää yksimielisyyttä käsikassarana jonkun muun asian shoppaamiseen.

Pörssissä jatkuu melankolia. Fed alkaa imuroida rahaa markkinoilta ja nostaa korkoa. Inflaatio jyllää kaikkialla eikä öljyn hinnalla ei näytä olevan kattoa. Kiina sulkee kaupungin kerrallaan koronan vastaisessa taistelussa. Kun satamat ja pajat pannaan kiinni, niin toimitusketjut yskivät ympäri maailmaa.

Jos haluaa nähdä asiassa jotakin positiivista, niin kuljetusyrityksissä on tilaisuus tehdä rahaa. Asiakkaita kiinnostaa enemmän saako tavaransa liikkeelle kuin se, että viime vuoden rahtihinnoista pitäisi nipistää taas kymmenen prosenttia. Taala on vahvistunut vauhdilla euroa vastaan. Euroopan Keskuspankki tulee seuraamaan Fedin kiristyspolitiikkaa viiveellä. Sinänsä tervettä kehitystä että päästään irti negatiivisista koroista.

Lensin Suomeen vähän ennen vappua. Vanhustenhuollon toimenpiteet saatiin tehtyä ja omaisuus kiikutettua uuteen hoitopaikkaan. Välivaraston otin Cityvarastolta. Näytti sinänsä täysin automatisoidulta vuokratoiminnalta, jonka käyttöaste oli korkea ja hinnoittelu per neliö myyjän kannalta kohdallaan. Askeettisesta varastosta pystyy ottamaan noin kaksinkertaista neliövuokraa kuin keskustayksiöstä. Vappujuhlatkin saatiin vietettyä ilman maskeja, virkistävä kokemus.

Viime vuonna kotiutin myyntivoittoja niin, että niistä seurasi muhkeat verot. Alkuvuonna näytti siltä, että samalla reseptillä mennään. Taisi olla helmikuussa, kun salkussa alkoi näkyä punaisia rivejä ja tahti on kiihtynyt. Nyt näyttää siltä, että pitää murehtia enemmän siitä, etteivät hyvät, verovähennyskelpoiset, tappiot ehdi vanheta salkussa. Alkuvuonna ehdin myydä Harviaa 60 euron pintaan, joten on siellä vieläkin positiivinen loppusumma 9A -raportissa.

Salkun hinkkausta olen tehnyt niin paljon, etten edes yritä listata ostoja ja myyntejä. Resepti on toiminut suurin piirtein niin, että katson ostoerittäin missä on kalliilla tehtyjä ostoja. Pistän osakkeen seurantaan ja pyrin myymään osan ja ostamaan myöhemmin halvemmalla takaisin. Tai ostan lisää ja myyn myöhemmin kalliimmalla pois. Joskus toki helpommin sanottu kuin tehty.

Mielenkiintoisia kurssitason oikaisuja riittää:

Tokmanni on muuttunut korkeariskiseksi paperiksi, joka tulee ottamaan takkiinsa ostovoiman heikkenemisestä ja nousseista ostohinnoista. Kurssi on tullut alas vuodessa 46 %:a. Piti oikein käydä myymälässä katsomassa ovatko kaikki asiakkaat hävinneet. Eivät olleet, joten ostin lisää. Mikäli osinkotaso pitää, ollaan 7,8 %:n tuotossa.

En tiedä mikä Uponorin hinnan pitäisi olla, mutta nyt sitä saa joka tapauksessa 36 %:a halvemmalla kuin vuosi sitten. Jos Ukrainaa joskus jälleenrakennetaan, niin veikkaan että Uponorin putkiakin tarvitaan.

TietoEvry on pudonnut huipuistaan 56 %:a. Nuoremmat ja tietotekniikan tuntijat muistavat aina kertoa, että yritys ei ole riittävän ketterä eikä oikean kokoinen. Voi olla. Odotettu osinkotuotto on kuitenkin 6 %:n nurkilla, joten pysyy salkussa.

Maataloussektorin ongelmat ja viljan hinnannousu ovat rokottaneet sekä Raisiota että Anoraa. Raisio pisti Venäjällä pillit pussiin ja kalarehuliiketoiminnan myyntiin. Vuoden alusta on tultu alas 41 %:a, viime vuoden osingolla osinkotuotto noin 7 %:a. Toimiva johto on lisännyt omistustaan. Anoralla on vielä säästöjä saatavilla norjalaisen Arcuksen fuusioinnissa. Odotettu osinkotuotto 5,6 %:a. Tampereella myytiin jääkiekkokisoissa oluttuoppi yhdeksän euron pintaan. Eiköhän Koskenkorvan ja Jaloviinankin hinnassa ole joustoa niin että saadaan raaka-aineiden nousu hoidettua.

Fortum on lirissä Venäjän investointien ja Uniperin johdannaiskauppojen kanssa. Nokian Renkaiden menestys ja maine laatuyhtiönä on muisto vain. Ei käy Moision tilanne kateeksi.

Cityconia on tullut tankattua lisää aina välillä. Kun rajoitukset alkavat olla taaksejäänyttä elämää, niin ostoskeskuksiin on ollut tunkua. Yritys on välillä myynyt vanhempaa kiinteistökantaa ja niistä saatujen hintojen mukaan taseessa ei ole kuplia. Osaketta myydään noin puoleen hintaan tasearvoon verrattuna. Osinkotuotto 6,7 %:a ja osinko rapsahtaa tilille neljä kertaa vuodessa.

Muita suurimpia omistuksia ovat edelleen Nordea ja Sampo, jotka kumpikin muistivat omistajaa muhkeilla osingoilla. Kummallakin on meneillään myös omien osakkeiden osto ja mitätöinti eli verovapaa yhtiön varojen siirtäminen omistajille.

Salkkujen arvo on sulanut rankasti viime vuonna saavutetuista huipuista.

Kun sijoitusstrategiana on kuitenkin ollut keskittyminen kestävään osinkovirtaan ja sillä elämiseen, niin tilanne ei ole kovin huolestuttava. Tänä vuonna taitaa tulla kaikkien aikojen muhkein osinkopotti, joka kattaa vaivatta elämisen kulut.

Kesäkuun loppuun mennessä osinkoja on tullut seuraavasti:

Nordea 24 417,37 €

Sampo 15 272,50 €

Tokmanni 15 193,92 €

Anora (ex. Altia) 10 208,25 €

Fortum 7 410,00 €

Citycon 7 237,49 €

Aktia 6 720,00 €

UPM Kymmene 5 034,25 €

Raisio 4 342,45 €

Lassila Tikanoja 3 953,24 €

Orion 3 750,00 €

TietoEVRY 3 698,80 €

Telia 2 905,52 €

Cloetta 2 875,77 €

Kemira 2 675,25 €

Atria 2 674,35 €

Omega Healtcare 2 616,65 €

YIT 2 160,00 €

Nobia 1 508,55 €

Huscompagniet 1 442,00 €

Rapala 1 229,25 €

Aspo 1 150,00 €

Uponor 958,81 €

Tesco 895,57 €

Terveystalo 840,00 €

Oriola 800,00 €

Intrum 652,56 €

Nokian Tyres 560,00 €

Harvia 558,75 €

AbbVie 550,10 €

Metso Outotec 404,43 €

Hennes & Mauritz 310,79 €

Orthex 134,10 €

Necessity Retail 83,58 €

Yhteensä 135 224,30 €

Sain kassavirtaa myös Ranskan asunnosta. Vuokrasin filmijuhlien ajaksi samalle yritykselle, joka on vuokrannut muitakin asuntoja tästä talosta. Vuokrataso on sellainen, että yksillä filmijuhlilla saa saman vuokratuoton kuin saan Turun keskustayksiöstä viidessä kuukaudessa.

Hieman askarrutti oman omaisuuden kohtelu mutta kaikki oli tallella eikä mitään ei oltu rikottu. Siivoamista riitti reilun kolmen tunnin ajaksi. Meille oli jätetty myös pino elintarvikkeita, joissa luki kaikissa eko, bio, loko, vegan tai kehitysmaiden reilu kauppa. Vessapaperikin oli reilua ja ekologista. Muistutti hieman niitä rullia, joita lasten koulun vanhempain yhdistys myi kerätäkseen rahaa. Brigitte Bardot saattaisi todeta ettei jatkoon.

Tiskikone oli ladattu noin 120 %:n täyttöasteella ja loput siirretty tiskipöydälle. Jos olisi ollut nälkä, niin jääkaapissa odotti vegekeitto omassa kattilassaan. Roskat olivat siististi roskapusseissa, mutta viemättä roskiin. Jos olette joskus saapuneet asuntoon, jonka teinit ovat siivonnet ”viimeisen päälle”, niin ymmärrätte logiikan. Ei pysty, ei ehdi ja mutsi hoitaa loput. Tarkoittaa käytännössä sitä, että maksimi kahden vuorokauden sisällä vieraiden poistumisesta pitää tyhjentää jääkaappi, hoitaa tiskit ja viedä roskat.

Ymmärsin entistä paremmin aikaisempaa Ranskan vuokraisäntäämme, kun jätimme aina asunnon taatusti siistimmäksi kuin se oli tullessa. ”Not all people are like you”.

Markkinoiden sahaus jatkuu varmaan kesän yli. Lomakausi yleensä korostaa liikkeitä, kun isommat ostajat ovat lomilla. Jaksan kuitenkin uskoa, että vuoden lopussa ollaan korkeammalla kuin nyt. Olettaen toki, ettei Ukrainan sota laajene entisestään.

Muussa tapauksessa sopii toivoa, että sekä Suomen että NATO:n Top Gunit pitävät ulkopuoliset loitolla Suomen ilmatilasta.

Muistakaa tehdä ostoksia Tokmannilla ja Puuilossa. Käykää Cityconin ostoskeskuksissa ja varmistakaa että lasissa on Anora Groupin tuotteita. Matka- ja muut vakuutukset saa sujuvasti IF:iltä. Harvian saunan lämmitessä, tirisee grillissä Atrian pihvit. Automatkan välipalaksi voi sujuvasti nauttia Elovena -keksejä ja Cloettan tuotteita. Yksityissijoittajan kannattaa suosia ”oman talon” tuotteita.

Lensin sunnuntaina takaisin Ranskaan ja kelit ovat suosineet. Täytyy taas muistaa aurinkovoide. Filmijuhlilla oli ollut enemmän väkeä kuin ehkä koskaan ja turisteja on nytkin kiitettävästi liikkeellä. Ensimmäiset risteilyaluksetkin kelluivat kaupungin edessä. Rannat ja torit ovat niin kuin ennenkin. Ostovoimaa näyttää riittävän ja inflaatio näkyy lähinnä elintarvikkeiden ja ravintoloiden maltillisessa hintojen nostossa.

Mukavaa juhannuksen odotusta.

Vuoden 2021 tilinpäätös

Takana on kovin kaksijakoinen vuosi 2021.

Korona hallitsi sekä otsikoita että normaalia elämää. Matkustaminen vaikeutui, rokotuksia ja todistuksia hankittiin kuin liukuhihnalla. Huomattiin, että meillä on Suomessa monia instansseja, joilla on kovin erilaista viestintää. Hallitus seisoi vielä alkuvuodesta tomerasti televisiokameroiden edessä kertomassa koronastrategiasta. Kirjoitettiin oikein kirja siitä, miten päätettiin voittaa korona.

Testaa, jäljitä, eristä, hoida. Aika nopeasti kansa sai huomata, että ei niihin testeihin noin vain mennä, vaikka haluaisi. Se siitä testaamisesta. Jäljittämiseen kaivattiin terveydenhoitoalan koulutettua väkeä, haastavaan tehtävään. Maallikon on taas vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Koronavilkku lanseerattiin ja sille löytyikin 2,5 miljoonaa käyttäjää. Kun aikansa käytti sovellusta ja huomasi ettei siitä ole juurikaan hyötyä, niin väki veti omat johtopäätöksensä. Joulukuussa käyttäjiä oli enää 1,6 miljoonaa.

Hoitamisesta selvittiin aika hyvin, vaikka harva se viikko ilmoitettiin, ettei hoitokapasiteettia ole, kun tehohoidossa on 50 potilasta. Elämme veitsen terällä. Maallikko taas ihmettelee, minkälainen hoitokapasiteetti meillä oikein on. Pitäisikö sille tehdä jotain?

Eristämisessä on käytetty monia keinoja. Uudenmaan eristys taisi olla rajuin tämän epidemian aikana. Ravintoloita on piinattu niin tehokkaasti, etteivät asiakkaatkaan pysy enää kartalla siitä, milloin saa syödä, milloin juoda ja miksi ei.

Ravintoloiden henkilökunta on vetänyt omat johtopäätöksensä ja moni on hankkiutunut joko pysyvästi kortistoon tai muulle alalle. On vaikea tulla toimeen alalla, jossa työtunnit saatetaan vetää muutaman päivän varoituksella nollaan – määräämättömäksi ajaksi. Hallituspuolueista löytyi kuitenkin väkeä, joka eristyksen sijaan päätti nauttia yökerhossa kylmät Coronat pullosta. ”Muuten hajoaa pää” sanoi pääministerikin.

Joulukuusen voi korvata joulupalmulla.

Ranskassa käytiin aikaisemmin läpi massiivinen liikkumiskieltojen sarja. Asunnostaan sai poistua tunniksi päivässä liikunnan vuoksi. Kaupassa ja apteekissa sai käydä, muttei juuri muualla. Siellä opittiin se, ettei tuolla toiminnalla saa aikaan juurikaan muuta kuin yhteiskunnan ja talouselämän hiljaisen kuoleman.

Nyt on keskitytty rokottamaan niitä, joille rokote kelpaa. Noin 5 miljoonaa rokotevastaista sinnittelee oman katekismuksensa kanssa ja levittää tehokkaasti sanomaa hallitsevan luokan salajuonesta. Muutama päivä sitten Macron erehtyi vastaamaan rokotevastaiselle, joka kysyi koska p*skan kaataminen niskaamme loppuu, että se ei lopu vaan kiihtyy.

Rajoituksilla on tehty ja tehdään rokottamattomien elämä niin vaikeaksi, että vakaumusta todellakin testataan. Ranskassa muuten rokotus järjestyy helposti ja rokottajia löytyy myös apteekeista, jotka ovat siellä ehtymätön luonnonvara. Nyt lyödään tartuntaennätyksiä sellaisella vauhdilla, että jos laumaimmuniteetti on olemassa, niin siihen päädytään aika nopeasti. Toissapäivänä tartuntoja todettiin 332 252 kappaletta.

Cannesin joulukylässä

Olimme Ranskassa pari viikkoa ennen joulua. Elämä oli vielä silloin sangen sujuvaa. Maskien käyttö sisätiloissa on itsestään selvää, siihen on jo tottunut. Ravintoloissa tarkastettiin koronapassit. Aurinko paistoi niin kuin ennenkin ja ravintolat toimivat. Hotellit olivat ottaneet kesästä kaiken irti ja erityisesti ranskalaiset matkailijat olivat saapuneet etelään. Kongresseja ja festivaaleja oli saatu järjestettyä, tiukoin turvatoimin. Joulukyläkin löytyi, jossa paikalliset saivat kokeilla luistelun riemuja. Yksi koju myi myös lapinleukuja, hinnat olivat ehkä tuplat Suomen hintoihin verrattuna. Jouluruokaa löytyi Senegalista, churroja Espanjasta ja – tietenkin – shampanjaa ja ostereita.

Lentomme lähti Vantaalta niin aikaisin, ettei kentällä ollut minkäänlaista ruuhkaa. Finnairin palvelu pelasi viimeisen päälle ja kerrankin tuntui siltä, että business-luokan lipulle sai todellakin vastinetta. Nykyään on helppo arvostaa matkustamon väljyyttä. Paluumatkalla otimme vielä testit ja saimme niistä odotusten mukaiset negatiiviset tulokset.

Hipsterit nauttivat ihan omaa glögiä.

Jos korona on piinannut, niin pörssi on toiminut oikein mukavasti. Ainoana haittapuolena se, että pääomatuloveroja saa maksaa enemmän kuin lääkäri määrää. Laskeskelin myyntivoitot ja tappiot yhteen ja päädyin summaan 260 000 euroa. Siitä 34 prosentin verokannalla laskin valtiolle 88 000 euron osuuden. Hankintameno-olettamalla sain hiukan lievennystä laskelmiin. Maksoin saman tien ennakkoveron täydennyksen ja nyt pitäisi olla sekin asia hoidossa. En yleensä tee näin paljon kauppoja, mutta nyt olen keventänyt sekä Harviaa että Rapalaa, joiden hankintahinta on ollut kovin edullinen.

Osinkojakin sain mukavasti, kun EKP:n osinkostoppi pankeille loppui.

Vuoden 2021 osingot

Nordea	25 896,20 €
Citycon	22 359,38 €
Aktia	12 050,00 €
Tokmanni	11 466,50 €
Fortum	9 624,78 €
Tesco	8 397,45 €
Anora (ex. Altia)	7 502,50 €
Kemira	4 844,44 €
Sampo	4 812,70 €
Telia	4 281,32 €
TietoEVRY	3 838,76 €
UPM Kymmene	3 734,25 €
Lassila Tikanoja	3 404,60 €
Raisio	3 281,69 €
Orion	3 000,00 €
Omega Healthcare	2 998,01 €
YIT	2 730,00 €
Aspo	2 514,82 €
Telefonica	2 467,26 €
Enagas	2 436,48 €
Nokian Tyres	2 406,90 €
Harvia	2 093,45 €
Atria	2 054,25 €
Kraft Heinz	1 656,21 €
Cloetta	1 502,28 €
Alma Media	1 085,25 €
Uponor	1 083,11 €
Oriola	1 050,00 €
iShares Global Infra	914,43 €
AbbVie	883,33 €
GlaxoSmithKline	873,47 €
Bonava	757,23 €
Exel Composites	749,00 €
Terveystalo	746,85 €
iShares US Preferred	739,09 €
Pfizer	692,07 €
Relais Group	558,75 €
Metso Outotec	511,90 €
Nobia	498,64 €
Sanofi	352,80 €
Stora Enso	223,50 €
Bristol Myers	208,42 €
Elekta	150,56 €
iShares Emerging M.	146,32 €
Lundbeck	98,16 €

Yhteensä osinkoja tuli noteeratuista 163 677,11 € mikä taitaa olla kaikkien aikojen ennätys. Lisäksi tuloutuivat korot UPM joukkovelkakirjasta 3 172 euroa ja voitonjako eQ PE -sijoituksesta 4 771 euroa. Eli kaksijakoinen vuosi pähkinänkuoressa: surkeiden koronarajoitusten keskellä erinomaiset pääomatulot.

Olen saanut pidettyä Morningstarin salkkuseurantaa ajan tasalla ja sen mukaan salkkujeni yhdistetty P/E on 15,2 (vertailuindeksi 19,2), P/cashflow 11,3 ja P/B 2,54.

Eurooppa on karmeassa ylipainossa – en ole oikein koskaan onnistunut kehittyvien markkinoiden ajoituksessa ja Yhdysvaltojen erinomaisesti menestyneet markkinat ovat aina tuntuneet hintavilta. Tekno-osakkeita ei ole oikeastaan ollenkaan, muutamaa rahastoa lukuunottamatta. Suurimmat omistukset menevät kokolailla tuon osinkoluettelon mukaan. Poikkeuksen tekee Tesco, jonka osinko oli suurelta osin kertaluontoinen. Salkussa on liiankin kanssa eri yrityksiä, suurimman osuus on 11 % eli hajautusta riittää. Toimialahajautuskin on kunnossa.

Edessä ovat uudet ajat. Oikeastaan kaikki keskuspankit ovat viestineet, että rahan pumppaaminen markkinoille joko loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Fed tulee nostamaan ohjauskorkoa tänä vuonna, oletettavasti ainakin kolme kertaa. EKP tulee viiveellä perässä. Osakkeille tämä tarkoittaa sitä, että pitkälle tulevaisuuteen diskontatut kassavirrat pienenevät (laskennallista korkoa kun on pakko nostaa). Yritysten tase on jatkossa tärkeämpi, lähes nollakorkoista rahoitusta ei ole enää näköpiirissä. Kaavaillaan, että on taas arvo-osakkeiden vuosi. Saa nähdä.

Inflaatio lyö läpi raaka-aineissa ja yritysten oma hinnoitteluvoima mitataan uudelleen. Kuinka nopeasti ja kuinka täysimääräisesti kohonneet kustannukset saadaan tuotteiden ja palveluiden hintoihin? Bränditaloilla tämä on helpompaa kuin halpatuotteilla.

Toisaalta, kuluttajien kukkaroon iskevät jo nyt kohonneet sähkökulut, polttoaineet, lainojen korot ja erilaiset verot. Sitä kautta voi hyvinkin olla, että hintatietoisuus kasvaa, jolloin Tokmannin ja Puuilon tyyppiset kaupat saavat uusia asiakkaita. Korona on kasvattanut nettikauppaa eksponentiaalisesti ja paketit kiertävät pitkin maailmaa. Itsekin olen varmaan tuplannut ostot eri nettikaupoista – on vaikea ostaa jotakin Stockmannilta, kun sama tuote löytyy 80 % halvemmalla muualta.

Syy Suomeen tuloon oli joulunvieton lisäksi vanhustenhuollon haasteet. Olen taas päässyt ihmettelemään sosiaalisektorin toimintaa. Kun itsellä on selkeä näkemys siitä, miten asiat ovat ja miten ne pitäisi hoitaa, on vaikea ymmärtää pallottelua instanssilta toiselle. Nyt on kohta kolme kuukautta suoritettu ”luokittelua” ja saatu aikaan lausunto, joka lähtee seuraavalle instanssille. Siellä menee 2-3 viikkoa ja päätöstä on mahdotonta ennustaa. Jos sieltä saadaan vihreää valoa, niin sitten on taas viranomaisilla 3 kk aikaa järjestellä asioita. Ehkä näissä tapauksissa odotetaan, että aika hoitaa ongelmat sen lopullisen exit:in muodossa. Sääliksi käy vanhukset, joilla ei ole omaisia katsomassa asioiden perään.

Joka tapauksessa seuraavat lentoliput on hankittu ja lähtö on edessä noin kuukauden päästä. Jos kaikki menisi kuin elokuvissa, koronatilanne Ranskassa olisi silloin jo helpottanut. Ja vaikka rajoituksia vielä olisikin, niin aurinko paistaa kuitenkin ja jalkakäytävillä ei taita niskaansa. Finnairilla on kampanja meneillään, taidankin ostaa muutaman seuraavankin reissun valmiiksi.

Pitää Rivierallakin poro löytyä

Moni kokenut sijoittaja seuraa nyt pörssiä entistä valppaammin ja keventää välillä positioita, ”sotakassaa” keräten. Ajatellaan, että kun kurssit jossakin vaiheessa tippuvat, on mukava panna käsi alle ja ostaa suosikkiosakkeita alennetulla hinnalla. Koska ja millä voimalla kurssien oikaisu tulee, on tietenkin se suuri kysymysmerkki. Usein on nähty, että odottajilla pettää hermo ja ostavat myydyt paperit kalliimmalla takaisin.

Ennustaminen on vaikeaa. Sen takia kai Sibeliuskin sanoi vaimolleen ettei ole ennustaja vaan säveltäjä, tämän kysellessä koskahan herra mahtaa palata ravintolasta kotiin.

Nykyisillä rajoituksilla ravintolasta palaamisen aika on helpompi ennustaa.

Vuoden harmain päivä

On huomenna, lupaili juomavalmistaja. Verhot avatessaan voi kerrankin todeta, että mainostaja puhuu asiaa. Saattaa olla jopa oikeassa siinä, että yrityksen tuotteilla voisi lievittää tuskaa. Täytynee kokeilla.

Lähdimme Ranskasta Suomea kohti 19.10. Paluumatkaan oli varattu vajaa viikko. Jälkikäteen voi todeta, että rytmitys, jossa päivittäiset kilometrit pyörivät välillä 400-700 km, oli onnistunut. Jäi vielä aikaa ja energiaa tutustua välietappeihin.

Lyonissa olen käynyt ennenkin ja se on tutustumisen arvoinen paikka. Ranskan toiseksi suurin kaupunki, Côtes du Rhône ja Beaujolais -viinialueiden keskellä. Lyon on ollut Ranskan taloudellinen keskus jo 1400 -luvulla ja kisa Pariisin kanssa jatkuu edelleen, vaikka Pariisi onkin suurempi ja hallinnollinen keskus. Logistisesti kaupunki on mainiossa paikassa ja sen ympärillä onkin paljon kuljetus- ja varastointikeskuksia. Hotellista jäi mieleen autohissi, jolla pääsi alakerran parkkipaikkaan. Kysyivät etukäteen auton mitat ja olivat sitä mieltä, että mahtuu. Mahtuihan se. Peruutin osoitettuun ruutuun ja aavistelin jo silloin, että pois pääsy voi olla haasteellista. Haaste toteutui ja aamulla noin vartin vekslaamisen jälkeen sain auton peruutettua mutkitellen samaan hissiin. Matkaseuralainen väitti, että suomalaiset voimasanat kuuluivat hyvin kadulle asti. Sekin tuli testattua, että hissin seinästä peiliin jäänyt viiru lähtee pois käsidesillä. Illallisen nautimme Chez Grand Mere -ravintolassa, Vanhan kaupungin kellarissa. Hauska paikka, jonka kulkuteistä ja paloturvallisuudesta Suomen viranomaisilla olisi voinut olla eriävä mielipide.

Lyonin muraaleja

Lyonista Luxemburgiin. Maksullinen moottoritie, jonka hinnoittelu piti huolen siitä, että sai ajaa kaikessa rauhassa 130 kilometriä tunnissa sen kummemmin jarruttelematta. Tätä kokemusta tuli Saksassa ikävä. Luxemburgissa yövyimme paremmassa hotellissa, jossa oli Michelin- tähden ravintola. Konsepti oli selvästi suunniteltu parisuhdematkailuun – tai sellaiseen pyrkiville. Ottivat yhteyttä etukäteen ja kysyivät, olisiko tarvetta ruusunterälehdille sängyllä, belgialaisille tryffeleille tai eksoottisille hedelmille. Pettyivät vastaukseen ja ehdottivat että josko kuitenkin 760 euron Dom Perignon -pullo laitettaisiin jäissä pöydälle. Tämäkin tarjous jäi käyttämättä. Huone oli kyllä reissun paras ja se, että auto oli pihalla parkissa melkein ikkunan alla, rauhoitti mieltä.

Chez Grand-Mere Lyon

Viimeinen yö Cannesissa jäi vähän levottomaksi, kun matkaseuralainen herätti aamukahdelta ja sanoi että autoomme murtaudutaan. Oli herännyt siihen, että askeleet kadulla olivat loppuneet juuri meidän kohdallemme. Aivan oikein, siellä oli auton takaluukku auki ja kun seuralainen oli huutanut ikkunasta että ”What the F*** are you doing in our car?” kaveri oli mutissut jotain ja poistunut rauhallisesti paikalta. Olen vakuuttunut, että varas huomautti seuralaiselle, että Ranskassa puhutaan ranskaa. Ja totta onkin, että moinen huutelu englanniksi on sangen kyseenalaista. Autosta ei oltu viety mitään, edes viinilaatikot ja hanhenmaksa eivät olleet kelvanneet. Oliko murtomies ehkä raitis vegaani? Mitään murtojälkiä ei ollut ja epäilen että on käytetty skanneria, joilla saa kuulemma keskuslukitukset auki.

Muutaman sata metriä asunnoltamme sijaitsevan komissariaatin kohdalla tapahtui nyt alkuviikolla puukotus, jossa 37 -vuotias algerialainen koputti poliisiauton ikkunaa. Poliisi avasi ikkunan ja sai välittömästi puukosta kaulaansa. Tämän jälkeen kaveri ehti huitaista kakkoskuskin paikalla ollutta naispoliisia ennen kuin takapenkin nuoret poliisiharjoittelijat ampuivat häntä kolmesti. Kaveri oli vielä todennut puukottaessaan että ”profeetan nimissä”. Tämä, alun perin Italian kautta tullut, pakolainen oli toiminut aikansa putkimiehenä ja päättänyt itsekseen toteuttaa jumalan tahtoa. Luotiliivit pelastivat poliisin. Puukottajakin jäi henkiin, vaikka muutama leikkaus onkin jouduttu tekemään. Taas on rajoilla tulijoita, Suomeenkin. Toivottavasti osaamme kotouttaa paremmin. En nimittäin ole vakuuttunut siitä, että Suomen poliisi olisi saanut alle 10 sekunnissa ammuttua kolme kertaa.

Saksassa osataan leipoa leipää ja sämpylöitä.

Saksassa pysähdyimme vielä opiskelijakaupunki Münsterissä. Polkupyöräkaupunki. Rautatieaseman edessä oli pyöräparkki, jossa pyöriä oli pinottu kahteen kerrokseen. Saksassa kun oltiin, niin Ordnung muss es sein. Seisoimme tumput suorina liikennevaloissa eikä yhtään autoa näkynyt missään. Mutta kun oli punainen valo, niin saksalainen seisoo ja odottaa. Sen verran piti suorittaa sopeutumista Ranskan jälkeen, että useamman kerran piti muistuttaa itselleen, että nyt luterilainen seisoo vain ja odottaa. Ranskassa liikennevaloissa ei olisi seissyt kukaan. Pyöräilijöillä oli omat liikennevalot eikä yhtään ”jalkakäytäväpyöräilijää” näkynyt missään. Liikenteen saa näköjään sujumaan, jos haluaa. Illallinen nuorisomestassa, joka oli täpötäynnä ja jossa musiikin volyymi ohitti teollisuuslaitoksen konesalin. Kaupungista jäi mieleen vanhat rakennukset, opiskelijat, pyörät ja leivät. Mikähän siinä on, että jos haluaa hyvää leipää, täytyy mennä Keski-Eurooppaan? On rapeaa kuorta, siemeniä, pähkinöitä ja tuore, tuoksuva sisus. Ei muovisia ”perhesämpyläpakkauksia” tarjoushintaan.

Fillariparkki Münsterin rautatieasemalla

Loppumatka meni lautalla Travemunde – Malmö ja ajelulla Ruotsin läpi. Sen siirtymän paras kokemus oli ”vaatimaton” lounas Löfstadin linnassa. Pysähtymisen arvoinen paikka.

Så skall man luncha. Löfstad Slott.

Olen nyt ollut Suomessa kolmisen viikkoa ja täytyy tunnustaa, että paluu Ranskaan tuntuisi hyvältä ajatukselta. Ensin pitäisi vain saada hoidettua vanhustenhoidon haasteet. Epäilen että elämme myös hyvinvointivaltion suhteen kuplassa. Monenlaista kuvittelemme saavamme mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää. Katsomalla nuoren Jack Nicholsonin tähdittämän elokuvan ”Yksi lensi yli käenpesän” saa aavistuksen siitä miltä kultaisen vanhuuden asuinpaikat näyttävät, kun omat voimat ja kyvyt ehtyvät. Hoitotestamentti kannattaa tehdä. Hinnoittelu yksityisellä puolella taas on sellainen, että ehkä promille suomalaisista eläkeläisistä pystyy sen maksamaan itse.

Terveystalolta, Mehiläiseltä ja Pihlajalinnalta eivät työt lopu, maksajista vain saattaa tulla pulaa. Se, että joku luulee ratkaisun olevan hallituksen Sote-uudistus, kertoo hyvästä mielikuvituksesta. Tietenkin tavoitteena voi olla se, että kaikilla on asiat yhtä huonosti.

Pörssissä yritettiin ottaa luulot pois lokakuussa. Aika hyvin ovat hetekan jouset kuitenkin kestäneet. Inflaatiota ei kiistä enää kukaan. Korkealla mennään ja kun tavarasta on monesti pulaa, on helppo nostaa hintoja. Nyt mantra menee niin, että kyseessä on tilapäinen, poikkeuksellisista olosuhteista johtuva, inflaatiopiikki, joka tasoittuu viimeistään 2022. Korot nousevat hyvin hitaasti Fedin lopetellessa tukiostojaan. Asuntovelallinen voi hengittää helpottuneena vielä pitkään. Normaalit kuluttajat näkevät hinnannousun erityisesti bensapumpulla, jossa on menty yli 2 euron. Luxemburgissa hinta oli muuten 1,47 e/l (menomatkalla 1,37 e/l). Vihreät ovat luvanneet että tämä on vasta alkua.

Mielenkiintoinen pörssivuosi. Yleensä yritän olla kohtuullisen passiivinen osinkosijoittaja, mutta tänä vuonna on tullut väkisinkin kirnuttua salkkua. Tuloksena yli 250 000 euron myyntivoitot/myyntitappiot -netto. Positiivinen ongelma sanoisi joku. Kun osinkotulot ovat karvan yli 160 000 euroa, niin tästähän voisi vetää johtopäätöksen, ettei tuo osakkeiden osto- ja myyntitoiminta niin hölmöä olekaan. Osinkotuloista erityiskiitos Nordealle. Onneksi on vielä muistissa ajat, jolloin tähtitreidaajan tulokset tuppasivat menemään miinukselle.

Kaava meni niin, että tuli useita onnistuneita kauppoja, joista saatiin pienempiä voittoja. Sitten iso munaus, joka nollasi voitot tehokkaasti. Eli eiköhän tässä pysytä vanhassa suunnitelmassa: hajautettuun salkkuun hyviä osingonmaksajia, eri toimialoilta, eri maista. Mukavinta olisi ostaa hyviä yhtiöitä kohtuulliseen hintaan ja kun kurssit heiluvat, tähän on ajoittain myös mahdollisuuksia. Ja olisi toki hienoa jos osinkovirta olisi kasvavaa.

Alkuviikosta saatiin energiaa Start Up -yrittäjille. Wolt myytiin osakevaihdolla Yhdysvaltoihin tähtitieteelliseen 7 miljardin hintaan. Siinä ehti ministeritkin jo innostua ja kehua kuinka tähän päästiin yhdessä ja nimenomaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Pääomaa oli toki tullut otettua hieman Ruotsistakin. Onnittelut myyjille! Vielä harras toive siitä, että numerot muuttuvat jossakin vaiheessa myös oikeaksi rahaksi. Ihannetapauksessa ostajan osakekurssi nousee edelleen ja myyjät saattavat alkaa suunnitella rakettia Marsiin, niin kuin noilla summilla on tapana.

Sinänsä jos katsoisi asiaa kyynisesti, niin kyseessä on järjestelmä, jossa voit ottaa ravintolayrittäjältä jopa 25-30 %:a myyntitulosta ja käytät työvoimaa, jolla on omat työvälineet, vastuu kaikesta ja vaatimaton palkkaus. Ja hyvin vähän tai ei ollenkaan oikeuksia. Sisiliassa syntyi aikoinaan saman tyyppinen konsepti, sekin kansainvälistyi.

Tämän konseptin kysyntä perustuu ihmisten laiskuuteen ja saamattomuuteen. Kun ei kerta kaikkiaan jaksa mennä ravintolaan syömään eikä mutsikaan laita safkaa. Ei jaksa edes seistä sähkökäyttöisen laudan päällä, joka veisi ravintolaan, ei kato nappaa. Olisi myös kiva napostella irtokarkkeja ja katsoa Netflixiä, luuri siis käteen. Wolt. Foodora. Uber Eats. Oma kokemuksemme Woltista rajoittuu siihen, että naapureille kantavat milloin minkäkin näköiset kuskit ruskeita kasseja. Me taas vaihdamme ovikoodeja ja pyyhimme rappukäytävän kaiteita käsidesillä.

Ei ihme, että turkulaisen kuuluisan pizzayrittäjän pizza taksi -konsepti epäonnistui. Hän reagoi markkinan paineeseen niin että ”Soita meille ja tilaa pizza. Me tilaamme sinun pizzallesi tavallisen taksin. Taksin maksat erikseen.”. Ei oltu ihan ajanhermolla. Eikä ollut edes Uberiä.

Alustatalous, peliteollisuus ja näiden arvostustasot eivät aina aukea maallikoille. Pankinjohtajan Excelissä pitkään tappiota tuottaneen ja korviaan myöten veloissa olevan yrityksen hinta ei ole 7 miljardia, vaikka käyttäisi mitä kasvuprosenttia tai diskonttokorkoa. Logiikka menee kuitenkin niin, että Growth is King ja jos/kun pääset oman sektorisi Googleksi, niin taivas on rajana – tai oikeastaan – mitään rajaa ei ole. Ostajan kurssi taas nousee, kun näyttää maagista kasvua käyttäjissä ja kansainvälistä kasvua. To the Moon.

Niille, jotka nyt miettivät miksei itse ollut moisessa mukana, voin lohduttaa, että alustatalouden (ja monen muun ”trendin”) start up -yrityksiä nousee kuin sieniä sateella. Rahaa kerätään tälläkin hetkellä ja moni yrittäjä on päättänyt olla uusi Richard Branson tai Elon Musk. Kylmä fakta on se, että ylivoimaisesti suurin osa ajaa seinään ja sekä yrittäjä että rahoittajat nuolevat haavansa. Sitten vain leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Siksi on erinomaista, että joku välillä onnistuu ja vielä tässä mittakaavassa.

Itse olen ollut useammassa hankkeessa mukana ja muutamassa mukana edelleen. ”Lottopapereita” sanoi yksi sijoittaja. Totta. Toisaalta, jos aihe kiinnostaa, niin ainahan muutaman ruudukon vai panna vetämään. Nytkin matkailu- ja elämysalantoimija Doerz kerää rahaa. Olen siitä merkinnyt muutaman osakkeen jo aikaisemmilla kierroksilla. En todellakaan odota investoinnilta mitään. Välillä on kuitenkin mukava katsoa, kun toisessa todellisuudessa elävät painavat hullun lailla hommia. Ja kukapa tietää, josko tulevaisuudessakin taas joku onnistuu.

Salkkuliikkeet:

OSTOT

• Metso Outotec 7,88 8,07 8,39 8,33 8,42
• Exel Composites 7,60 7,60 7,24 7,32
• Omega Healthcare 25,30 25,75 25,11
• Enagas 19,42
• Citycon 6,95 7,04
• Telia 3,52  
• Uponor 20,56 20,20 19,45
• Nobia 5,31 5,51
• Tokmanni 19,68 20,48
• Sampo 44,87
• Terveystalo 11,27

MYYNNIT

• Nobia 5,64 5,52 5,63 5,65 5,49
• Telia 3,42 3,41
• Metso Outotec 9,58  

Ruotsalaisen keittiövalmistaja Nobian kanssa olen pelannut pingistä. Kurssi on heilunut sen verran että välillä myyntiin ja välillä ostoon. Pitkällä tähtäimellä saattaa olla hyvä sijoitus mutta nyt on heilunut melkein joka päivä +- 2,5 %.

Sampo alkaa olla hinnoissaan mutta otin hiukan lisää.

Exel Composites sai aikaan hyvän liikevaihdon kasvun. Vaikeudet Yhdysvalloissa ja nousevat raaka-aine ja logistiikkakulut rokottivat tulosta. Firmassa on tekemisen meininki.

Harvian suhteen minulla oli jo 60,00 euron myyntitoimari valmiina mutta en painanut enteriä koska veroja olisi tullut taas rajusti lisää. Nyt sitten odotellaan mihin kurssi päätyy jatkossa. Firma kasvaa edelleen loistavasti ja ennen kaikkea kannattavasti mutta eipä tuo kovin halvalta juuri nyt näytä. Jatkossa tilanne voi toki olla toinen.

Metso Outotec hyötynee raaka-aineiden hinnannoususta ja kasvavasta talouden toimeliaisuudesta. Otin välillä vähän voittoja sisään myymällä pienen siivun.

Citycon ja Omega Healthcare kumpikin ainoastaan osinkovirran takia salkussa. Josko osinkovirta kattaisi mahdolliset kurssilaskut.

Uponor… Raaka-aineet rokottavat, megatrendit suosivat. Tähän asti on pärjännyt hyvin aika pirstaleisella markkinalla.

Tokmannin suhteen iski ahneus ja otin lisää. Osinkopaperi, jonka kurssikehitys on ollut komeaa. Business on helppo ymmärtää. Toivottavasti joulusesonki menee mukavasti ja myytävää tavaraa riittää. Olivat reagoineet ajoissa logistiikkahaasteisiin.

Enagas on espanjalainen kaasun siirtämiseen ja varastointiin keskittyvä yritys. Kun Espanjassa on asetettu rajoja rahan tekemiselle, ovat laajentuneet kansainvälisesti ja – ainakin siltä näyttää – kannattavasti.

Vuodenvaihde lähestyy. Aika monessa salkussa tehdään varmaan vuosisiivousta ja nyt pitäisi sitten arvata vaikuttaako tämä kursseihin. Pienivaihtoisissa yrityksissä saattaa tulla lisää hintaheiluntaa ja silloin voi laittaa käden alle, mikäli likviidiä riittää. Mielelläni myisin itsekin jotakin tappiolla mutta punaiset rivit ovat aika vähissä. Tälle on muuten oikein termi ammattipiireissä: Harvesting Losses. Tappioiden sadonkorjuu.

Inflaatiota kannattaa seurata ja Fedin kommentteja niin kuin aina. Oman osansa soppaan tuovat geopoliittiset jännitteet. Euroopan Unionia viedään välillä – maallikon mielestä – kuin markan rahaa. Toivottavasti löydämme lääkkeet hybridisotaan ennen kuin siitäkin tulee pandemia. Eikä koronakaan näytä olevan taltutettu. Vielä saa koronapassin leimata useamman kerran ennen kuin rajat ovat ihan oikeasti auki.

Olen nyt sitten oikein virallisesti ranskalainen veronmaksaja. Toki vain lomakiinteistön osalta. Erilaisia kiinteistö- ja asumisverolappuja on saatu ja ne on voinut jopa maksaa. Ilman ranskalaista pankkitiliä. Muu toiminta onkin edelleen tukevasti Suomen verokarhun hellässä syleilyssä.

Mukavaa vuoden harmainta viikonloppua.