Kuukausi: syyskuu 2017

Makeisia ja runoilijan pyttipannua

Elokuun viimeinen viikonloppu meni Ruotsin matkailun merkeissä. Sijoittajan silmälasit tuppaavat reissuillakin pysymään päässä. Pohjolan sää oli jo totuttu, onneksi noin miljardin litran vesisateet osuivat kuitenkin ajopäiville.

Aloitin reissun Viking Linen uudella Gracella torstaina, iltalaiva. Menomatka oli positiivinen yllätys, tuntui että kaikki meni nappiin. Jonotusta oli vain vähän, laivassa vielä uutuuden leimaa, hytti viimeisen päälle ja A la carte -ravintola kuin viiden tähden hotelleissa konsanaan. Paitsi illallisen hinta, joka oli korkeintaan puolet maissa totutusta. Kun fiilis nukkumaan mennessä oli erinomainen, ei harmittanut edes aikainen aamuherätys, surkea sää eikä Tukholman aamuruuhka.

Vikingillä oli viime vuonna yhteensä 6 502 191 matkustajaa. Lisäksi se kuljetti 130 000 yksikköä rahtia (rekkaa, puoliperää). Firman pörssikurssi on karvan verran yli 19 euroa. Pikatilejä ei Vikingillä ole pystynyt tekemään – vuoden sijoitus olisi 12 % tappiolla, 3 vuoden 26 % plussalla ja 5 vuoden vajaat 13 % plussalla.

Osinkoakin on maksettu, viimeisten viiden vuoden keskiarvo on 0,51 e / osake. Vuosi 2012 oli nollavuosi, mikä painaa keskiarvoa. Laivoja on uusittu, Viking Grace saatiin liikenteeseen vuonna 2013 ja vuonna 2020 pitäisi saada kiinalaisten rakentama uusi risteilyalus Itämerelle. Syyskuun 8. päivä saatiin tulosvaroitus, jonka mukaan vuoden 2017 liiketulos on viime vuoden tasolla. Itsellä ei tätä varustamoa salkusta löydy mutta Ahvenanmaalle se on luonut nipun miljonäärejä.

Perjantaina heti aamusta auto kohti Ljungsbrota. Reilun 200 kilometrin ajon jälkeen pääsin päämäärään eli Cloetta Ab:n tehtaille. Ostin aikoinaan –viime vuosituhannella – Cloettaa tuomaan salkkuun kuluttajaliiketoiminnan antamaa vakautta. Innostuin lisää kun Fazer Makeiset ja Cloetta löivät hynttyyt yhteen vuonna 2000 ja sain katsella CloettaFazerin tuotteita kaupoissa oikein ylpeän omistajan silmin. Fazerin Sininen oli oman firman tuote.

Suomalais-ruotsalainen yhteistyö ei sujunut oikein koskaan ja monen väännön jälkeen huomasin vuonna 2008 että salkkuuni oli ilmaantunut iso määrä lisää Cloettaa. Syynä oli se, että Fazer Makeiset osti itsensä irti yhteistyöstä ja firma jakaantui kahdeksi. Fazer lunasti toisen itselleen ja hinta maksettiin joko rahalla tai Cloettan osakkeilla.

Cloettan omat juuret vievät vuoteen 1862 kun Veljekset Cloetta aloittivat suklaan ja makeisten valmistuksen Kööpenhaminassa. Vuonna 1917 Svenska Chockladsfabriks Ab osti osake-enemmistön Cloettan perheeltä. Ostajan takana oli Svenfeltin perhe, joka on edelleen Cloettan suurimpia omistajia. Sataan vuoteen mahtuu melkoinen määrä muitakin yritys- ja tuotemerkkikauppoja. Yrityksellä on 2 600 työntekijää ja 8 tehdasta (Ruotsi, Hollanti, Belgia, Irlanti ja Slovakia). Suomen viimeinen tehdas Aurassa suljettiin 2013.

Fazerin jatkettua omaa tietään, asetti Cloetta tavoitteekseen kasvaa nopeasti sekä orgaanisesti että yritysostoin. Vuonna 2012 ostettiin osakevaihdolla ja velalla Leaf, alun perin Huhtamäen makeisyksikkö, joka oli ollut aktiivinen yrityskauppojen tekijä jo pitkään. Leafin takana olivat tässä vaiheessa pääomasijoittajat Nordic Capital ja CVC.

Kauppa oli raskas taseelle ja osingonmaksu keskeytyi neljäksi vuodeksi. Vuonna 2015 pystyttiin maksamaan 0,50 kruunua osakkeelta ja viime vuodelta jo 0,75 kruunua. Tavoitteena on ollut maksaa ensin velkoja pois. Kun velkaantumisaste on saatu alle tavoitteen, on luvattu maksaa kasvavaa osinkoa (40-60 % tuloksesta verojen jälkeen).

Italian toiminnot olivat pitkään murheena ja ne saatiin myytyä tänä vuonna. Samoihin aikoihin ilmoitettiin CandyKing –ketjun ostosta, jolla saadaan sekä volyymiä että tukeva jalansija irtomakeisten markkinoille. Parrot’s yhtiön ostolla saatiin valikoimaan myös muuta kuin makeisia eli pähkinöitä ja muita ”terveellisiä” snacks-tuotteita. Nämä uutiset ja 50 %:lla kasvanut osinko innostivat minut hyödyntämään kesän kurssipudotus ja ottamaan osaketta kahdessa erässä lisää. Elokuun alussa hintaan 29,60 kruunua ja syyskuun puolessa välissä hintaan 28,90.

Klassinen tapaus. Tulosvaroitushan sieltä tuli. Belgian tehtaiden tulipalosta aiheutuneet toimitusketjun ongelmat ja raaka-aineiden hinnannousu tulee pudottamaan Q3:sen tulosta noin 40-50 miljoonaa kruunua ja kurssi dippasi kunnolla. Nyt tehdään kauppaa 26,70 (käytiin 26,10 kruunussa). Samalla yritysjohdon osakemyynnit vähän ennen tulosvaroitusta näyttävät aika ikäviltä.

Tehdaskäynnillä ei moinen huolettanut. Ihastelin tunnettuja makeismerkkejä. Kexchoklad on ruotsalaisten Kismet, ylivoimainen markkinaykkönen ja alppimaajoukkueenkin valinta. Ahlgrens bilar – Ruotsin myydyin auto – on kaikille ainakin Ikean hyllyistä tuttu. Malacon makeispussit löytyvät Suomessakin joka kaupasta. Polly, Läkerol, Tupla, Jenkki, Center, Sukulaku, BisBis, Lakrisal, Leijona… tehtaanmyymälässä ei enää oikein tiennyt mitä olisi pakannut tuliaiskassiin.

Vaikka nuo osakeostot olisi voinut tehdä halvemmallakin, olen tyytyväinen siihen että salkusta löytyy asiallinen nippu Cloettaa. Kuluttajien ostovoima kasvaa, makeisvero poistui, skaalaedut tuotannossa ja jakelussa kantavat vielä hedelmää. Makeisten osto ei ole niinkään suhdanteista kiinni ja hyllystä otetaan usein se tuttu merkki. Uskon että osinkokin jatkaa kasvu-uralla kunhan tämä Belgian tehtaan episodi saadaan taputeltua kuntoon. Vakuutus kattaa suurimman osan tehtaan vahingoista muttei näitä toimitusketjun ongelmia.

Matka jatkui Vimmerbyyn, jossa pääsin tutustumaan paikallisen Åbro Bryggeri –panimon toimintaan. En ole mikään oluiden asiantuntija mutta puolen päivän kierros tuotannossa oli erittäin mielenkiintoinen. Perheen omistama yritys oli käynyt lähellä sulkemista. Tuotekehitys oli jätetty hunningolle ja satsattu lähinnä kauppojen merkkien sopimusvalmistukseen. Hinnat oli neuvoteltu ketjujen kanssa äärimmäisen tiukoiksi. Lopputulos oli, että mitä enemmän valmistat, sen enemmän teet tappiota.

Strategia muutettiin täysin. Alettiin panostaa tuotekehitykseen, omiin premium–tuotteisiin ja samalla koko tehdas automatisoitiin viimeisen päälle. Kapasiteetti on nyt miljoona pulloa (tai tölkkiä) päivässä. Tänään ollaan reilun sadan miljoonan yksikön vauhdissa ja realistinen tavoite on 200 miljoonan yksikön vuosituotannossa. Turisteille voin lämpimästi suositella tutustumiskäyntiä panimoon. Saimme mykistävää palvelua kahden oppaan voimin. Päivän kruunasi maistelukierros eri tuotteille ja erinomainen lounas yrityksen edustustiloissa. Tarjolla oli kermaista pyttipannua a la Bellman – taatusti epäterveellistä mutta upposi vieraisiin kuin kuuma veitsi voihin. Panimon omat ruokajuomatkaan eivät unohtuneet.

Oma panimotoiminnan omistus on rajoittunut Olviin jota tuli aikoinaan hankittua salkkuun muistaakseni 13 eurolla. Ahneus iski myöhemmin ja myin sen pois vähän yli 20 eurolla. Aivan yhtä hyvin olisi voinut pitää salkussa ja nauttia tasaisesta, mukavasti kasvavasta osingosta. Täytyypä pitää Olvi mielessä – josko kurssi putoaisi jossakin vaiheessa…

Paluumatka sujui käymällä katsomassa muutama Klövern -kiinteistöyhtiön omistama kohde Tukholman ulkopuolella. Kauppakeskuksissa oli väkeä sunnuntainakin tungokseen asti. Sekin tuli opittua että paluumatka Vikingin terminaaliin kantakaupungissa ja Triathlon kisat Tukholmassa on huono yhdistelmä. Navigaattori osasi neuvoa aina reitin, joka päätyi kylttiin ”tie suljettu tilapäisesti”. Tuli labyrinttipeli mieleen.

Viime blogin jälkeen olen tehnyt salkussa seuraavia muutoksia:

  • Ostettu lisää Nordeaa, kolmessa erässä, 10,85 e tasolla.
  • Ostettu lisää Cloettaa, kuten yllä kirjoitin.
  • Ostettu lisää Investoria, tasoilla SEK 374 ja SEK 366.
  • Ostettu ensimmäinen siivu SCA:sta irtaantunutta Essityä tasolla SEK 222.
  • Myyty Raiffeisen Bank, tasolla 26 e. Taisi käydä aikoinaan 10 eurossa. Ei ole pystynyt maksamaan osinkoa useampaan vuoteen. Myynnin jälkeen kurssi jatkanut luonnollisesti nousuaan ja on nyt tasolla 28,50 e. Murphyn lain mukaan menee varmaan kuin juna eteenpäin koko loppuvuoden.
  • Ostettu lisää Tikkurilaa 16 euroon, lisää Kemiraa 10,50 euroon sekä uutena Uponoria tasoon 13,60 ja 13,50 euroa. Oriolaa lisäsin tasolla 3,50 e.

Oriola on yllättänyt kädettömyydellään atk-järjestelmän uusimisesta aiheutuneiden ongelmien hoitamisessa. Tulipaloja on sammutettu, rahaa on varmasti palanut, luottamus on kärsinyt ja edelleen ollaan poikkeustilassa. Toivottavasti saadaan jotakin korvauksia järjestelmätoimittajalta vaikka IT –alan sopimuksesta onkin kyse. Maineelle aiheutunutta vahinkoa saa korjata monta vuotta. Ostin osakkeen defensiivisenä, kohtuullisen varmana paperina – toisin kävi. Kurssi ei ole vielä kärsinyt suhteettomasti, joten ehkä tästä toivutaan.

Tikkurilaa ostin kurssipudotuksen jälkeen. Nyt saisi vieläkin halvemmalla. Sen verran on vanhan koulukunnan vastuunkantoa jäljellä että toimitusjohtaja sai lähteä. Nyt sitten odotellaan koska ja miten saadaan palikat parempaan järjestykseen. Laadukas yhtiö, ainakin aikaisemmin.

Uponoria ostin hirmumyrskyn aiheuttamien vaurioiden korjaus mielessäni. Nämä sääilmiöt saavat niin ikävää jälkeä aikaan että moni alue tullaan rakentamaan kokonaan uudelleen. Ja kun rakennetaan, tarvitaan Uponorin tekniikkaa ja tuotteita. Ikävä kyllä näitä ääri-ilmiöiden aiheuttamia vahinkoja tullaan näkemään vielä monessa paikassa ja moneen kertaan.

Pörssi ei osaa oikein nousta eikä laskea. Keskuspankit alkavat pikkuhiljaa nostaa korkoja ja ainakin Yhdysvalloissa kelata kvantitatiivisen elvytyksen siimaa takaisin. Korkotuotteista on edelleen kovin vaikea saada tuottoa ja osinkopuoli näyttää edelleen paremmalta vaihtoehdolta.

Monenlaisessa sijoitustalon seminaarissa on tullut käytyä viime aikoina. Erittäin mielenkiintoisia esityksiä sijoittajan roolista kestävän kehityksen edistämisessä ja ilmastonmuutoksen torjumisessa. Samoin tutkimuksia henkilöstöpolitiikan vaikutuksesta yrityksen menestykseen ja sijoittajan saamaan tuottoon.

Mutta niistä lisää myöhemmin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset