Taas ehti vierähtää luvattoman pitkään blogin päivityksessä. Pahoitteluni.
Suomessa tuli käytyä pikaisesti maaliskuun puolessa välissä hautajaisissa. Sen jälkeen visiitti Lontooseen ja sieltä takaisin Ranskaan. Ja taas takaisin Suomeen kuukaudeksi.
Finnairia on tullut tuettua. Ehkä siellä voitaisiin panna jäitä hattuun matkatavarauudistusten kanssa. Muuten saadaan ostoryntäys niihin lasten leikkikalujen kokoisiin matkalaukkuihin. Luulen että niiden turhakkeiden myynti hiukan rokottaa viestiä siitä että ”torjumme ilmastonmuutosta uusilla määräyksillä”. Helpompaa ja rehellisempää olisi ehkä poistaa kokonaan se edullisin matkustusluokka.
Lontoossa oli mielestäni vähemmän turisteja kuin ennen. Piti oikein vilkaista kaupungin tilastoja. Vuodesta 2009 vuoteen 2017 vierailijoiden määrä kasvoi 44 prosenttia. Vuonna 2019 kävijöitä oli 21 miljoonaa. Vuonna 2020 elettiin toisenlaisessa maailmassa ja määrä putosi 4,6 miljoonaan!
Kuvitella voi hotellien, ravintoloiden ja muiden palvelusektorin yritysten tilanteen. Viime vuoden tilastot eivät ole vielä valmiit, mutta ennustettiin että päästäisiin 11,2 miljoonaan ”vierailijaan”. Turismin osuus Iso-Britannian kansantuotteesta pyörii kymmenessä prosentissa. Vuoteen 2025 mennessä sen pitäisi tarjota noin 3,8 miljoonaa työpaikkaa.
Muistan vanhasta elämästä paperiteollisuuden edustajan, joka vaikeroi Englannin viennin hyytymisestä. Rakennemuutos teollisesta palveluyhteiskuntaan oli osunut.
”Ennen siellä painettiin sanomalehtiä ja kirjoja telat punaisina. Nyt siellä ei paineta kuin lippuja musikaaleihin ja ruokalistoja. Niihin ei paljon paperia tarvita.”
Suomeen palaaminen huhtikuun lopulla oli taas lievä shokki. Lämpimästä ja aurinkoisesta perinteiseen suomalaiseen vapun viettoon. Nyt ei sentään tullut lunta, kun saatiin lakit päälaelle. Puissa ei paljon lehtiä näkynyt eikä nurmikkoa tarvinnut leikata.
Oli toki mukava tavata ystäviä perinteisessä vapun vietossa. Ja paranivathan ne kelitkin viimein – viimeiset pari viikkoa muistuttivat jo kesää.
Pörssi on ollut kohmeessa jo pitkään. Tuntuu ettei mistään saada sellaisia uutisia, joilla päästäisiin parempaan vireeseen. Nordnetissä on reaaliaikainen salkun kehityksen graafi ja sen mukaan salkkuni on lasketellut 12 prosenttia viimeisten 3 kk aikana ja vuoden alustakin ollaan miinuksella kolmisen prosenttia. Näyttää että kaikki ”luottohevoset” nilkuttavat.
Telia on valunut tasolle, jolla (mikäli historiaan ja yritysjohdon viestintään voi uskoa) saadaan yli 8 % osinkotuotto. Tänään näin jonkun British Telecom uutisen, jossa se kehui leikkaavansa 40 %:a työvoimastaan eli 55 000 työpaikkaa. Tekoälyn (AI) ”ansioksi” tuosta leikkauksesta arvioidaan 10 000 työpaikkaa. Tavoite on vuodelle 2030. Varmaa on, että kun yksi keksii, niin kilpailijat seuraavat perässä.
Intrumin suhteen epäillään osingonmaksun kestävyyttä. Katselin kyllä Dagens Industrin haastattelun, jossa Ålandsbankenin salkunhoitaja oli luottavainen yrityksen maksukykyyn, olettaen että kasvuun panostetaan vähemmän. Mikäli näin on, ollaan yli 16 %:n osinkovauhdissa.
Nordeaa on nuijittu kolmessa kuukaudessa 23,6 prosenttia. En varmaan osaa enää tulkita osavuosikatsauksia, kun en löytänyt syytä moiseen. Markkinat eivät oikein usko, että pankkien ongelmat ovat ohi. Yhdysvalloissahan näitä päätyi muutama kilpailijoiden syliin enemmän tai vähemmän pakkomyynnillä.
Inflaatio on nakertanut kuluttajien ostovoimaa ja tulevaisuuden uskoa.
Tokmannin kurssi on pudonnut reilut 11 prosenttia kolmessa kuukaudessa. Asiakkaita kyllä riittää, mutta ostokset ovat suuntautuneet päivittäistavaroihin eikä kodintekniikkaan ja vapaa-aikaan. Uusi logistiikkakeskus valmistuu, merirahdit ovat laskeneet merkittävästi. Kiinteistöjen vuokrissa ja ylläpitokustannuksissa on ollut painetta ylöspäin. Mielenkiintoinen liike oli panostukset kenkä- ja vaatekauppaan ostamalla Click Shoes ja Shoe House -ketjut.
Yllättävän heikko on ollut Anoran pörssitaival. Kolmessa kuukaudessa on leikattu pörssiarvosta yli kolmannes. Siinä saa sitten johto hehkuttaa lähes päästötöntä viinanvalmistusta. Osinkoakin oli pakko leikata. Tanskasta ostettiin viinitalo Globus Wine ja nyt ollaan markkinaykkönen Pohjoismaissa jokaisessa kategoriassa. Toivoa sopii, että sekä juoksu että omistajien kassavirta paranevat.
Osingonleikkaajiin liittyi myös Aktia. Taalerin varainhoitotoiminnan yhdistäminen ei mennytkään niin kuin elokuvissa. Osa avainpelaajista on lähtenyt ja asiakkaat perässä. Toimitusjohtajakin sai lähteä. Omistuspohja on sellainen, että laiva kääntyy hitaasti.
Hevosten vaihtamisessa käy niissäkin usein niin, ettei olisi kannattanut. Tein pientä tiliä Netflixillä ja Teslalla. Pitämällä ne salkussa pidempään, olisi tili moninkertaistunut. Konecranesin, Kemiran ja Hennes & Mauritzin kevennykset näyttivät sen sijaan osuneet kohtuullisen hyvin. ”Timing the Market is an expensive Hobby”.
Heitinkin puoliksi leikilläni sijoittajaystäville, että aika monta pörssipäivää on ollut, jolloin olisi säästänyt aikaa heittämällä ison nipun euroja heti aamusta ikkunasta ulos.
Nyt on saatu jännittää hieman suurempaa konkurssia, kun Yhdysvaltojen velkakatosta on neuvoteltu. Kalkkiviivoille vedettiin taas, eikä viimeistä sinettiä ole vielä edes lyöty.
Tilanne on mielenkiintoinen, kun lähes valtio kuin valtio elää yli varojensa. Niinhän se oli Huittisten Hullu Mieskin, söi enemmän kuin tienaa. Hullu Mies toki löysi ratkaisun: teki kahden miehen työt, kahden miehen palkalla. Saa nähdä minkälaisia ratkaisuja valtiot löytävät. Summat ovat niin isoja, ettei niitä enää oikein kukaan edes hahmota.
Täällä saatiin taas Filmifestivaalit pakettiin. Festivaali on Ranskan ulkoministeriön ja Cannesin kaupungin yhteinen hanke. Suomessa otsikoissa oli lähinnä Aki Kaurismäen menestys ja tuomareiden suosikki -palkinto.
Tapahtuman näkyvyys ympäri maailma on loistavaa mainosta niin Ranskalle kuin kaupungillekin. Hotellit ja ravintolat tekevät kunnon tilin. Virallisia vieraita oli tänä vuonna 80 000 ja ”epävirallisia” vielä iso liuta. Väkimäärä kaupungissa nousee hetkeksi 230 000 ihmiseen. Kaikki hotellit myivät ”ei oota”. Ravintolat pistävät lounastarjoukset jäähylle ja ottavat hinnan maksukykyisiltä asiakkailta. Taksit ja Uberit sahaavat paikasta toiseen urakalla.
Vuokrasin taas asuntoni saksalaiselle filmien jakeluyhtiölle. Saapuessa näytti kovin tutulta. Nyt oli skarpattu ja viety huolellisesti lajitellut roskat keräyspisteisiin. Jääkaappi oli siisti, viimeksi oli jätetty vuokraisännälle kattilallinen vihanneskeittoa. Viime vuoden tapaan minulle oli jätetty taas bonuksena ekologisia tuotteita: kasvisliemikuutioita, gluteenittomia keksejä, tofua ja ekotuottajien vuohenjuustoa – kaikki avaamattomissa pakkauksissa. Luulen, että uskovat käännyttävänsä minut vihreäksi näillä tuliaisilla.
Kahvikoneen kylkeen jättämäni Nespresso -kapselit oli sentään käytetty, vaikkeivat ekoa olleetkaan. Nostin vuokraa viime vuodesta, silti englantilainen ystävä sanoi minun edelleen myyvän liian halvalla. Hän ottaa hivenen isommasta asunnosta 6 000 euroa per viikko suosittujen tapahtumien aikana.
Turisteja on saapunut festivaalien jälkeenkin. Ennen festivaaleja näkyi paljon italialaisia ja espanjalaisia. Näitä lähimatkailijoita tapaa läpi vuoden. Heille visiitti on vähän niin kuin suomalaisten Tallinnan tai Tukholman reissu. Nyt näkyy taas saksalaisia, hollantilaisia ja Pohjoismaiden väkeä. Risteilyalusten saapumisen huomaa amerikkalaisten opastetuissa kiertueissa.
Taalan kurssi on kohdallaan ja keväällä Google -haut sekä ”travel” että ”travel Europe” nousivat useita kymmeniä prosentteja. Koronasulut asettivat matkustamisen mahdollisuuden arvoon arvaamattomaan. Uskon että Euroopan hotellibusiness pärjää hyvin tänä kesänä. Ruotsissa Scandic Hotelsin osakekurssi onkin jo noussut 22 prosenttia vuoden alusta.
Pörssien alakuloa olen yrittänyt lievittää muistuttamalla itselleni suunnitelmaa saada riittävästi osinkovirtaa elämisen kulujen kattamiseen. Pakkomyynteihin ei ole ollut nytkään aihetta.
Osinkovirrat toukokuun loppuun mennessä:
Meillä oli yhden sijoittajakaverin kanssa mottona että ”kyllä sitä pärjää, kun visusti elää ja dieselillä ajaa”. Sinänsä ei ole tarvinnut tehdä muutoksia elämiseen. Dieselistäkään ei olisi apua, kun kalusto on päivitetty hybridiin ja bensakoneeseen.
Nyt voi taas keskittyä lämpimiin keleihin, paikallisen torin antimiin ja rohkaista mielensä käymällä uimassa Välimeressä. Pelkästään katukahvilassa istuminen ja ohikulkevien maisemien katsominen on sekin välillä ihan mukavaa.
Kesällä saattaa tulla pitkäaikaiselle sijoittajalle taas mainioita ostopaikkoja. Omissa taulukoissa nykyinen markkina on sangen maltillisesti hinnoiteltu. Paino sanalla pitkäaikaiselle, tuntuu että huonot uutiset kasaantuvat aika ajoin ja nyt on taas tuhkan ja ruukunsirujen aika.
Kesä on kuitenkin kaikilla.
Profitez-en bien, sanotaan täällä.
parempi suunnitelma 