Vuoden vegaaninen praliini

MTV:n uutisten linkki ohjasi Kaapelitehtaalla järjestettyjen Jäätelö- ja suklaakarnevaalien tuloksiin. Kovin oli monenlaista sarjaa tässä ankeassa taloudellisessa tilanteessa. Tapahtumia ja sarjoja, joista en ollut kuullut koskaan. Oppia ikä kaikki.

Suomi on korviaan myöten veloissa ja hallitus, joka yrittää saada potilaan edes hengittämään omin voimin, saa kovin vähän tukea mistään. Lakkosuma sentään keskeytettiin ainakin hetkeksi. Josko alkoivat lakkopäivät osua omaan kukkaroon ja kesälomapäiviin. En tiedä. Veroja korotellaan vähän siellä ja täällä ja etuja – niitä saavutettuja – karsitaan.

Sinänsä on ollut erinomainen ajankohta viettää aikaa täällä Ranskassa. Ei ole tarvinnut paljon seurata ammattiyhdistysliikkeiden uhoa ja uhkailuja.

Maaliskuu oli täällä sateinen mutta kolikon kääntöpuolena voidaan todeta, että kesän vesitilanne näyttää kovin paljon viime kesää paremmalta. Ikäviä sääilmiöitä toki täälläkin: reilu viikko sitten raekuuro peitti paikallisen kylän viljelijöiden sadon ja asia oli sitä myöten selvä. Jos tiluksilta haluaa jotakin saada, on kaikki istutettava uudelleen. Suomessakin on netin kuvista päätellen odotettavissa sangen mielenkiintoinen vappusää. Kunhan edes suurimmat kinokset sulaisivat.

Jenkkiuutisten otsikot varoittelevat härkämarkkinoiden loppumisesta. Omaa salkkua kun katselee, ihmettelee koska härkämarkkinat saataisiin Suomeen. Muutama osake on toki toipunut pohjilta mutta aika heiveröiseltä näyttää meno.

Nyt odotellaan ensimmäisen kvartaalin tuloksia ja olisi kovin yllättävää, jos satamalakkojen vaikutus ei näkyisi tuloksissa. Kuluttajat on peloteltu puolustusasemiin. Vaikka rahaa olisikin, niin josko tulevaisuus näyttäisi kuitenkin synkältä tai josko asuntojen hinnat putoaisivat entisestään. Maailman onnellisin kansa ei kulutusjuhlaan hullaannu.

Osinkokevät on hyvässä vauhdissa ja omille tileille on ehtinyt tippua jo karvan yli 100 000 euroa osinkoja. Suurin maksaja – ja salkkujen suurin omistus – oli Nordea, joka muisti omistajiaan sangen avokätisesti. Eikä ensimmäinen osavuosikatsauskaan näyttänyt ollenkaan hullummalta.

Huonommalta näyttää Tieto EVRYN taival. Viimeisten 12 kk kurssikehitys on – 35 prosenttia. Tarvitaan useamman vuoden osingot, että tuosta suosta noustaan. Voi toki lohduttaa itseään sillä, että Nestettä on tullut ostettua vasta viime aikoina, eikä 12 kk sitten. Sen kurssi on valunut yli 40 prosenttia.

Citycon on valunut sekin yli 40 prosenttia. Osinkoa leikattiin mutta omaa omistusta on sen verran, että leikattu osinkokin näkyy salkkujen kärkipäässä. En jaksa enää edes laskea montako vuotta tarvittaisiin, jotta olisin sen suhteen ”omillani”. Toivottavasti aurinko paistaa vielä joskus kauppakeskuksiinkin.

Fortumilta tuli hyvät osingot ja juuri nyt tuntuu siltä, että palasin sen omistajaksi oikeaan aikaan. Eikä tuo tyyriiltä näytä vieläkään. Nyt kun malttaisivat pyörittää nykyisiä myllyjä ja keskittyä tuttuun markkinaan.

Jos pistää optimistin silmälasit päähän, niin kyllä Helsingin pörssistä löytyy vielä kohtuullisesti hinnoiteltua ostettavaa. Omien salkkujen kotimaisuusaste on vain niin tapissa, että mielelläni katselen kohteita muualtakin.

Nordnetin vakuutuksen Norja -salkku onkin pärjännyt varsin mukavasti. Siellä parhaiten ovat menneet Stolt Nielsen, Vår Energi ja Wallenius Wilhelmsen. Orkla pyörii runsaan osingonjaon jälkeen kuivilla sekin. Aker BP on hitusen miinuksella mutta eiköhän vielä muualla kuin kriisipesäkkeissä oleville öljyvarannoille löydy ottajia. Uskon, että Norjasta löytyy vielä muutakin ostettavaa. Kovin syklisiä toki nekin.

Englannin Legal & Generalin, Glaxon ja Tescon seuraksi avasin pienen position Avivaa OST-tilille. Iso Britannia ei pidätä lähdeveroa osingoista, joten nämä omistukset sopivat mainiosti sekä sijoitusvakuutuksiin että osakesäästötilille. Ei tarvitse maksaa pääomatuloista veroja kahteen kertaan.

Yhdysvalloissa seurataan presidenttikisan etenemistä. Itse ihmettelen eikö noin isosta maasta löydy enempää presidenttiainesta. Tuntuu että kumpikin kandidaatti on jo iältään siinä kohdassa, että voisi olla parempi jo hellittää. Mutta ei, näillä mennään. Trumpin menestystä voi seurata myös Trump Technology & Media Groupin pörssikurssissa. Pakkohan sen on olla jonkinlainen vaalibarometri – muuten ei noilla talousluvuilla olisi yhtään ostajaa. Mielenkiintoinen peli, johon en kyllä osallistu.

Dow Jones on siellä noussut vuodessa noin 5 000 pistettä ja S&P 500 reilut 1 000 pistettä. Varsinkin teknologiasektori ja AI -osakkeet ovat loistaneet. Hiukan hirvittää itseä, kun muistaa aiemmat tekno- ja bioteknologiaboomit. Turvassa ei olla meilläkään sillä, kun Jenkeissä korjataan, niin Eurooppakin valuu. Ja Suomi Euroopan reunavaltiona vähintään saman verran. Ylöspäin mennessä liike ei ole kuitenkaan samanlainen.

Yhdysvalloista en ole löytänyt paljonkaan ostettavaa. Pfizeria olen lisännyt ja Omega Healthcare Partnersin osingoista nauttinut. Kraft Heinz on noussut pikkuhiljaa sekin. Jälkiviisaana olisi varmaan pitänyt perehtyä teknopapereihin mutta eipä ole kiinnostus riittänyt. Muotitalo Tapestrylla ehdin tehdä pienen tilin kohtuullisen lyhyessä ajassa.

Ranskan rakennuksen julkisivua pitäisi maalata ja sain muilta asukkailta tehtäväksi kysellä hintoja ja aikatauluja. Tein neljä tarjouspyyntöä. Yhteen vastattiin ja tultiin paikalle. Kiersimme toverin kanssa kohteen ja olimme suunnilleen yhtä mieltä siitä mitä pitäisi tehdä. Nyt sitten odottelen hintaa. Sen jälkeen pitää anoa lupa pormestarin toimistolta, ottaa yhteyttä lähitalojen syndikaattiin ja anoa lupaa ”läpikulkuun” sillä maalareiden nostoauto joutuu käyttämään heidän pihaansa. Keskustelujen jälkeen minulle jäi kuva, että homma tuskin etenee tänä vuonna. Rohkaisevaa on se, että firma, joka saapui paikalle, on hoitanut sangen mallikkaasti muutaman lähitalon.

Italian Sanremoon tuli taas tehtyä parin päivän ekskursio. Tällä kertaa ehdimme Villa Nobeliin katsastamaan Nobelin historiaa. En ollut tiennyt, että toveri sai veljensä hengiltä laboratorion räjähtäessä. Kovin oli pitkä tie menestykseen eikä naisrintamallakaan selvitty kolhuitta. Lopputulos on kuitenkin kaikille tuttu ja Nobelin palkinnot haluttuja tunnustuksia monella alalla. Italiassa kun oltiin, niin museon listaamat palkintojen saajat olivat poikkeuksetta italialaisia. Virkistävä kaupunki jota voi suositella jos näillä nurkilla pyöritte.

Alfred Nobel oli päässyt tauluunkin.

Nyt alkaa tämä Ranskan visiitti lähestyä loppuaan. Vertasin aamulla näkymää Ranskan parvekkeelta Suomen parvekkeen vastaavaan. Juuri nyt lähtö tuntuu huonosti ajoitetulta mutta tehty mikä tehty. Ja ehkäpä lumi ehtii sulaa. Jos ei ennen vappua, niin ennen juhannusta.

Ranskan parveke tänään.

Meanwhile in Finland

Ai niin, se vegaaninen praliini.

Tuon sarjan voitti Vanhankaupungin Suklaa tuotteellaan Passiohedelmä. Täytynee etsiä jostakin ja perehtyä näihinkin tuotteisiin.

Oman salkun makeisvalmista Cloettaa nuijittiin juuri tänään, kun jossakin palmuöljyerässä on mahdollisesti hiilivetyjä. Uutisten mukaan markkinoilta vedetään 850 tonnia tuotteita. Näissä uutisoinneissa aina askarruttaa onko pilkku oikeassa paikassa. Kiloissa tuo olisi 850 000 kiloa – se on aika monta Kex Chocolat -levyä tai Polly -pussia. Yrityksellä on hiljainen ikkuna juuri nyt eikä heidän sivuiltaan löytynyt yhtään mitään. Ostin hiukan lisää.

Suomessa hallitus räpsäytti suklaalle ja makeisille normaalin arvonlisäveron – ei elintarvikkeiden huojennetun. Seurauksena Fazer pisti tehdasinvestoinnin jäihin. Itse uskallan ennustaa, että karkkia ostetaan jatkossakin. Ehkä hiukan vähemmän, ehkä ei. Makeispusseja on pienennetty ennenkin ja pidetty hinta samana. Tai sitten saa todeta paikallisessa marketissa, että kympillä ei saakaan viittä suklaalevyä, ainoastaan neljä.

Mutta eiköhän tästäkin selvitä.

Vuoden 2023 tilinpäätös

Taas on vuosi vierähtänyt edellisestä osinkoraportista.

Jos vuosi 2022 oli mollivoittoinen sijoitusmarkkinoilla, niin ei viime vuonnakaan päästy helpolla. Välillä tuntui, että teki mitä tahansa, niin pieleen meni. Marraskuussa alettiin kuitenkin ottaa tukevaa etunojaa talouden toipumiseen ja pörssikurssit korjasivat vauhdilla. Oma kokonaisuus jäi karvan verran plussalle kaikkien elinkustannusten jälkeen.

Ranskassa tuli vietettyä aikaa melkein puolet vuodesta ja ”kakkosasunnon” hankinta ei ole kaduttanut missään vaiheessa. Päinvastoin. Täällä tulee helposti ikävä Välimeren värejä ja aurinkoa.

Vaatimaton huvialus Cannesin rannalla.

Saavuin takaisin Suomeen joulukuussa ja pääsin heti nauttimaan paukkupakkasista ja liukkaista jalkakäytävistä. Ensimmäisen viikon olin henkisesti asennoitunut siihen, että joka reissulla kaatuu oikein kunnolla. Onneksi toistaiseksi on pysytty pystyssä. Aamulla kun herää, täytyy oikein kellosta tarkastaa, onko aamu vai ei. Päivänvalosta sitä on vaikea päätellä.

Juuri nyt voi katsella ikkunasta lumimyräkän jälkiä. Talon eteen kurvannut auto jätti alustansa muoviosat hankeen. Repeämän ääni kuului meille asti mutta niin vain toveri jatkoi matkaa. Kaupungin kunnossapito on varmasti työssään jossakin, muttei täällä. Puistossa näkee miten mummot etenevät hangessa reilussa etukenossa. Hitaasti mutta varmasti. Saattavat taas etätyöläiset huokaista helpotuksesta – autokorjaamot ja hinausfirmat toki hierovat käsiään.

Vaihtoehtoisesti voi viettää aikansa hangessa.

Keskuspankit vetävät nyt henkeä ja markkinat odottavat vesi kielellä ohjauskorkojen laskua. Inflaatio on toki laantunut, mutta vielä ei olla siinä kuuluisassa tavoitetilassa (parin prosentin nurkilla). Yhdysvalloissa työmarkkinat vetävät edelleen ja viime viikolla saatiin toivottua korkeampi inflaatioluku. EKP otti eilen macho -miehen roolin eikä lupaillut koronlaskuja. Tästä saatiin heti Eurooppaan ahdistusta ja markkinat kuittasivat koko alkuvuoden nousun pois.

Geopoliittiset jännitteet jatkuvat. Ukrainan tilanteen lisäksi on saatu entistä ikävämpi tilanne Israelissa. Hamaksen nuijimisessa näyttää olevan huono hyötysuhde, kun siviilejä jää iskujen alle täysin suhteettomasti. Sen verran olisi kyllä Hamaksen pitänyt perehtyä Vanhaan Testamenttiin, että olisi ymmärtänyt, että vähintäänkin silmä silmästä -periaatteella mennään.  

Suezin kanavalle on saatu samalla uusi kriisi, kun Iranin tukemat huthit ovat iskeneet milloin milläkin kalustolla valtamerilaivojen kimppuun. Moni varustamo on reitittänyt laivansa uudelleen kiertämään Afrikan. Tämä on myrkkyä paitsi varustamoille myös kaikelle Euroopan ja Aasian väliselle kaupalle. Siinä ottaa siipeensä niin metsäteollisuus kuin Euroopan kaasuun perustuva energiahuolto. Näihin iskuihin onkin jo reagoitu sotilaallisesti ja tämä varmasti jatkuu. Nyt on sitten päästy iskemään huthien asevarastoihin Jemenissä ja taas voidaan siirtää Gazan rauhantavoitetta reilusti eteenpäin. Jottei asiat olisivat liian helppoja, Iran on aloittanut iskut omien rajojensa ulkopuolelle ja Pakistankin virittelee arsenaaliaan.

Suomessa hallitusta testataan Venäjän ”hybridivaikuttamisella” ja käytetään pakolaisia – jälleen kerran – aseena länsivaltioita vastaan. Nyt on itäraja taas ainakin kuukauden kiinni. Oma oletus on, että näitä pakolaisia suojaavia kansainvälisiä sopimuksia joudutaan vielä rukkaamaan moneen kertaan. Joko sopimuksia tai niiden tulkintaa. Selvää on, että tilanne, jossa itänaapuri masinoi tuhansia ”pakolaisia” tänne, on kestämätön. Aidot turvapaikanhakijat kärsivät samalla, mutta näinhän se on ollut jo pitkään muissakin Euroopan maissa. Isossa Britanniassa laki ”laittomien” siirtämisestä Ruandaan odottamaan asiansa käsittelyä etenee.

Ukraina on jäädyttänyt tilanteen asemasotaan ja vaikka Venäjän tappiot ovat huomattavasti suuremmat, ei tilanne ole paljoakaan parantunut. Eurooppa taas istuu asevarastojensa päällä ja antaa niitä vähemmän kuin Ukrainalla olisi tarvetta. On myös huomattu, ettei Euroopassa ole panostettu ollenkaan riittävästi omaan asetuotantoon. Toivottavasti nyt on herätty.

Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat uusi kysymysmerkki. Jos Trump nousee taas valtaan, niin kaikki kortit jaetaan uudelleen. Ehti jo yhdessä puheessa kehua, kuinka hyvät välit hänellä on Vladimiriin. Kolmas maailmansota on jo joko meneillään tai ainakin kovin lähellä.

Jottei tilanne olisi liian helppo Suomessakaan, niin on ammattiyhdistysliike taas barrikadeilla. Vanha tuttu AKT pisti Suomen julkisen liikenteen poikki juuri silloin kun saavuin Ranskasta. Helsinki-Vantaalla oli mielenkiintoinen tilanne, kun busseja oli erittäin vähän. Siellä sitten oli saatu liikkeelle kaikki mahdolliset taksikuskit, jotka olivat edes joskus ajaneet autoa. Autovuokraamoon oli sadan ihmisen jono. Ulkomaiset opiskelijat kulkivat suu pyöreänä etsimässä olematonta paikallisbussia Helsinkiin. Meillä kävi tuuri, kun Turun linjan bussi ajoi normaalisti. Puolen tunnin viivästys, kun odotimme Kehä kolmosen nurkilla Helsingistä saapuvaa syöttöliikennettä, oli kaikkien mielestä oikein hyvä juttu. Pääasia että perille päästiin.

Seuraavaksi sitten pannaan Nesteen öljynjalostamo kiinni. Saattaa olla, että Nesteellä ollaan entistä tyytyväisempiä siihen, että seuraava biopolttoaineiden panostus päätettiin tehdä Rotterdamiin. Tulee mieleen vanhat ajat, jolloin merimiesunioni suojeli suomalaisten merimiesten etuja niin hyvin, ettei Suomen lipun alla oikein aluksia enää näkynyt.

PAM heitti lakkovaroituksen, jolla saadaan hotellit, ravintolat ja marketit kiinni. Lentoliikennettä uhataan taas, kun kerran hiihtolomatkin lähestyvät. Nähtäväksi jää kuinka syvän kuopan ammattiyhdistysten ”suosio” saa kun rivikansalaisten elämää hankaloitetaan riittävästi. AY-liikkeen kannatus on ollut monet vuodet laskussa ja heidät nähdään yhä useammin muinaisjäänteenä. Televisiossa näkyvät tutut naamat, jotka saavat V-käyrän nousemaan jo ennen kuin avaavat suunsa.

Samaan aikaan nostetaan ihmisten työmotivaatiota tuomalla julki laskelmat, joiden mukaan keskipalkkainen pääsee 22 vuoden työuran jälkeen eläkkeellä juuri ja juuri samaan tulotasoon kuin ei päivääkään työssä ollut sosiaalihiihtäjä. Julkisuuden sankareita ovat myös ne, jotka kieltäytyvät tekemästä mitään työtä koskaan, koska työ on riiston väline. Tai elämäntapataiteilijat, joiden mielestä varastaminen tarpeeseen on täysin hyväksyttävää ja muiden kannattaa kääntää katseensa, jos sellaista näkee. Meillä taitaa olla edessä loistava tulevaisuus.

Itse olen katsellut salkkujen kansainvälistä hajauttamista uusin silmin. Jos viime vuonna Helsinki oli maailman toiseksi surkein pörssi, niin en ole vakuuttunut, että koko alamäki kuitattaisiin näillä eväillä. Viro käyttää tällä hetkellä 3,5 prosenttia BKT:stä puolustusmenoihin ja laskee että aikaa sotaan on kolmesta viiteen vuotta. Ehkä Suomessakin kannattaa tällä kertaa kuunnella pikkuveljen varoituksia tarkemmalla korvalla. Kansainvälinen hajautus saattaa olla perusteltua tästäkin näkökulmasta.

Viime vuoden osingot olivat seuraavat:

osingot-2023Lataa

Osinkojen kokonaismäärä ylitti edellisen vuoden ja tähän voi olla tyytyväinen. Luvuissa edelleen sama laskentamalli eli arvo-osuustilien tulot ennakonpidätysten jälkeen ja sijoitusvakuutusten ”nollaverolla”. Laskennallinen verovelka toteutuu sitten joskus, mikäli vakuutuksista nostetaan varoja eikä muita pääomatulojen tappioita ole realisoitu vastaavasti.

Uutena välineenä työkalupakkiin avasin Nordnet -sijoitusvakuutuksen, jonne olen alkanut kerätä norjalaisia osakkeita. Näiden osingot pitäisi nyt saada tuloutettua sinne ilman ylimääräistä askartelua osinkojen ennakonpidätysten takaisinhakemisesta. Ensimmäiset yhtiöt ovat monialayhtiö Orkla, kalanfirma Austevoll, öljy-yhtiö Aker BP ja varustamo Stolt-Nielsen. Kaikki maksavat hyvin osinkoa ja samalla saan tätä kansainvälistä hajautusta.

Ilonaiheet salkuissa ovat olleet vähissä. Tuntuu ettei oikein mikään sektori kukoista. Kuukauden sisään saadaan varmaan viime vuoden viralliset tulokset ja nähdään, kuinka syvällä uidaan. Osinkosijoittajia kritisoidaan usein siitä, että tuijottavat vain osinkoja. Oma kokemus on, että osinkoehdotus kertoo yrityksen luottamuksesta tulevaisuuteen. Mikäli ne leikataan kokonaan, on syytä olettaa, että vaikeuksia on – vaikka usein tämä viestitään tarpeena panostaa enemmän tulevaisuudessa niin hyvin tuottavaan toimintaan.

Viime vuoden moka oli varmaan Intrum. Perintäfirma osti liian kalliilla saatavia markkinoilta, joutui tekemään mittavia alaskirjauksia ja joutui itse maksamaan niin korkeaa korkoa rahoituksestaan, että jäi puun ja kuoren väliin. Toimitusjohtaja vaihdettiin ja vähän aikaa sitten talousjohtajakin lähti uusiin haasteisiin. Osingonmaksu lyötiin jäihin ainakin kahdeksi vuodeksi. Tyhjensin position salkusta ja katselen koska osaketta uskaltaisi taas ostaa. Luultavasti kalliimmalla kuin myin.

YIT olisi pitänyt myydä vuosia sitten, nyt taitaa olla turha murehtia. Vaikka optimisti toki tietää, että osake voi aina pudota vielä 100 prosenttia. Exel Composites tarpoo syvällä ja voin olla tyytyväinen siitä, että positio on minimaalinen. Nordean aikoinaan suosittelema HusCompagniet kilpailee YIT:n kanssa salkun surkeimpana. Koskenkorvaan ei voinut luottaa viime vuonna, Anora Group on pudonnut yli 40 prosenttia vuodessa. Toimitusjohtaja vaihtui sielläkin ja luultavasti keskitytään enemmän tuloslaskelmaan kuin maailman vähäpäästöisimpään väkijuomaan.

Jos jotakin positiivisuutta pitää hakea, niin Tokmanni ja Puuilo ovat pärjänneet mallikkaasti. Nordeakin on piristynyt, ehkä osinkotuotto saa muutkin painamaan ostonappia. Sammosta irronneesta Mandatumista tuli kertaheitolla kansanosake ja sieltä voidaan odottaa ”ylimääräisten” varojen jakoa ainakin muutama vuosi eteenpäin. Ihmiset voivat nyt sitten tutustua vakuutusmatematiikkaan ja vakuutussopimusvelan diskonttauskoron muutoksiin. Oma veikkaus on, että aika harva ymmärtää vuosikertomuksen kaikki rivit.

Energiasijoituksissa Fortum on noussut syvimmästä kuopastaan, ranskalainen Engie on pärjännyt hyvin ja espanjalainen Enagas kuroi kiinni osingonmaksun. Kaikkia näitä tarvitaan joka päivä. Valtiot ovat toki herkästi kukkarolla laatimassa milloin minkäkin laista veroa tai ”ydinvoimamaksua”.

Rakentaminen on syväjäädytetty ja ensin pitäisi saada purettua myymättömien asuntojen varasto. Siellä on luultavasti pientä kehitystä parempaan suuntaan, vaikka kiinteistönvälittäjien horinoihin kannattaakin suhtautua varauksella. Asumistukijärjestelmää uudistetaan vihdoinkin. Ehkä päästään vihdoin tilanteeseen, jossa ei enää puolet väestöstä nauti asumistukea. Jos se tarkoittaa jossakin yleistä vuokratason laskua, niin parempi niin.

Yle Arenalla on nähtävissä mielenkiintoinen dokumentti elämästä Monacossa. Siellä kiinteistöveijari kehui loputtomalla kiinteistöjen arvonnousulla ja 100 000 euron neliöhinnoilla. Välillä tuntui, että pääkaupunkiseudulla neliöhinnat ja ihmisten palkat olivat jo aikoja sitten irtautuneet toisistaan. Ehkä nyt otetaan korjausliike kohti terveempää hinnoittelua. Markkinathan ne hinnat toki määräävät.

Itsellä on laukut otettu esille ja parin viikon päästä pitäisi taas siirtyä lumettomaan ympäristöön. Rantabulevardeja ja aurinkoisia terasseja on todellakin ollut ikävä.

Tänään näyttää taas olevan laskettelupäivä.

Toivottavasti tästä vuodesta saadaan kuitenkin parempi sijoitusvuosi.

Winter is coming

Talvi on täällä Rivieralla kovin erilainen, mutta tulossa kuitenkin.

Osa paikallisista on jo kaivanut talvitakit ja pikkuturkit esille, kun päivä lyhenee. Itse olen pärjännyt hyvin ilman untuvatakkia – vaikka muutama kashmir -villapaita tulikin ostettua paikalliselta torilta. Hinnoittelu oli kovin asiallinen, kun kuudellakymmenellä eurolla pääsee valitsemaan jostakin sadan mallin ja värin valikoimasta. Tuolla torilla tulee käytyä usein viikonloppuisin. Paikalliset myyjät ostavat eri vaatetehtaiden loppuerät ja myyvät ne tuntuvalla alennuksella ja nopeasti. Tavara on aitoa, täällä on niin rankat sanktiot kopioiden myynnistä, ettei siihen ryhdytä.

Talviuimari ilman avantoa.

Lämpötila vaihtelee. Öisin on käyty jopa alle kymmenen asteen. Päivisin, kun valitsee sopivan terassin, ollaan 25 asteen nurkilla ja aurinkovoidetta saattaa tulla ikävä. Urheimmat käyvät edelleen päivittäin uimassa. Väkeä on ollut hyvin liikkeellä, varsinkin viikonloppuisin. Joku NRJ Gala oli viikko sitten ja liikkeellä ollut väki oli nuorempaa ja enemmän ”hip” kuin normaalisti. Pari viikkoa sitten huomasi, että ruotsalaisilla oli varmaan joku syysloma, kun heitä tuli vastaan jokaisessa kadunkulmassa. Perinteiset italialaisturistit saapuvat joka viikonloppu.

Päätimme tehdä kansainvälistä lähimatkailua ja otimme junan Ventimiglian kautta Sanremoon. Matkassa ei kauan kulunut ja hintakin oli (kahdelta) huimaavat 70 euroa edestakaisin. Hotelli oli mukavalla sijainnilla keskustassa ja kun elämme off seasonia, niin hinta oli 90 euroa. Olivat upgraidanneet meille vielä sviitin. Sää ei saapumispäivänä todellakaan suosinut vaan vettä tuli kuin aisaa. Jätimme litimärät sateenvarjot respan edessä olevaan telineeseen ja kun saavuimme taas 10 minuutin päästä, niin varjoni oli lähtenyt omille teilleen. Siinä oli first impression vähän hakusessa. Seuraavana päivänä varjo oli palannut reissultaan mutta jätin sen sinne, kun ehdin sijoittaa 7 euroa uuteen.

Italialainen espresso on omaan makuun. Hinta 1,20 e.

Nautimme maittavan lounaan paikallisessa trattoriassa ja totesimme että laatu oli erinomainen ja hintataso noin puolet Ranskan vastaavasta. Kaupunkia voi suositella muutenkin. Charmantti pieni kylä, jossa kauppa oli edelleen keskittynyt pieniin erikoisputiikkeihin. Yksi hauskimmista oli vanhan ajan sukkakauppa, jossa oli pikaisen arvioin mukaan ainakin 1 000 erilaista sukkaa. Palvelu oli viimeisen päälle ja kun kerroit mitä etsit, niin rouva haki kymmenkunta laatikkoa, joista alettiin kaivaa juuri sitä oikeaa. Kaikenlaisia korkealuokkaisia neuleita löytyi monesta kaupasta ja hinnat olivat huomattavasti alle Ranskan (ja Suomen) tason.

Sukkakauppa ihan kuin ennen vanhaan.

Italialaiset näyttävät rakastavan ruokaa ja sekä ruokakauppoja että ravintoloita oli pilvin pimein. Hinnat erittäin maltilliset. Taisimme maksaa illallisesta juomineen 20 euroa per nenä.

Olin etukäteen googlannut kaupungin ulkopuolella olevan Factory Outlet -keskittymän ja otimme bussin sinne. Paikka oli varsinainen elämys. Joku 60 % -alennus ei paljon auta, jos villapaidan hinnaksi jää vielä pari tonnia. Merkit olivat kyllä kovin tunnettuja: Armani, Balenciaga, Bottega Veneta, Versace, Zadig & Voltaire, Gucci, Burberry, Dolce & Gabbana, Lanvin, Jimmy Choo ja tietenkin Vladimirin suosikki Loro Piana. Ja lisäksi vino pino muita.

Tuolta tarttui mukaan yksi pikkutakki, josta väänsin tosissani kauppaa myyjän kanssa ennen kuin pääsimme sopivaan kompromissiin. Seuralainen meinasi jo hermostua ja sanoi että kohta miesmyyjä puhkeaa itkuun. Juttelimme siinä vielä jonkin aikaa ja sanoivat että Venäjä -pakotteet ovat näkyneet heillä selvästi. Enää ei tule kymmenien tuhansien ”nippuostoksia” kun itänaapurit piipahtavat täyttämään vaatekaappiaan.

En tainnut kuulua kohderyhmään.

Merkkimaailmasta innostuneena ostin pikkuerän Tapestry -yhtiötä. Heillä oli lippulaivana aikaisemmin Coach ja nyt ovat nappaamassa Michael Kors:in. Saa nähdä onko merkki jo hinkattu henkihieveriin, sen verran usein Korsin laukkuja tulee vastaan. Osinkotuotto jossakin 4,5 % nurkilla. Voi sitten viiden vuoden päästä potkia itseään siitä ettei ostanut ”kallista” LVMH:ta tai L’Orealia.

Ensimmäistä kertaa olen päässyt painimaan kopioidun luottokortin kanssa. Tililtäni oli veloitettu PlayStation Services -maksu. Reklamoin ja tein rikosilmoituksen. Yrittivät vielä toista veloitusta, mutta olin estänyt jo sen mahdollisuuden. Itse epäilen vuotoa Booking.com sivustolla. Näillä on kun ärsyttävä tapa vaatia luottokorttinumero varauksen vahvistamiseksi. Tekijä jää kuitenkin varmaan mysteeriksi. Tilanne oli hivenen vaikea, kun itse on täällä Ranskassa ja uusi kortti pitäisi noutaa Suomessa. Sain kuitenkin ”digitaalisen kortin” pelaamaan, joten sofar, so good. Suoraveloitusten kanssa on vielä jumppaamista.

Pörssi on piristynyt viimeisen kuukauden aikana, eikä vähään aikaan ole tarvinnut katsella keskimääräistä vuosipalkkaa muistuttavia punaisia päivälaskuja. Konsensus on, että koronnostot on nyt nähty. Koronlaskuja saadaan odotella eli ”high for longer”. Saapa nähdä miten käy. Kuten joskus ennustin, niin yleensä inflaatio nitistetään työttömyydellä.

Ainakin vaatekaupalla on varastot pullollaan. Olen joutunut päivittämään vaatekaappiani ja hinnat, joilla tavaraa lingotaan nettikaupoissa ulos ovat suorastaan naurettavia. Siinä saa Stockmann vääntää tosissaan ”unique shopping experienceä” ja ”monikanavaisuutta” kun samaa tavaraa lähtee napin painalluksella Booztilta ja Zalandolta yli puolta halvemmalla. Stockmannilla on lupaava tulevaisuus, kunhan tavarataloliiketoiminnasta päästään eroon. Tai ainakin saadaan rahan valuminen väärään suuntaan loppumaan. Lindex kyllä pärjää.

Nordnetin käppyrän mukaan olen vielä 0,3 % miinuksella vuoden alusta. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, kun Helsinki -indeksi näyttää – 6 prosenttia. Olen kotiuttanut tappiota pitkin vuotta, joten ”verosaamista” on syntynyt. Näitä ei muuten kannata jättää vuoden viimeiseen pörssipäivään, ovat aivan yhtä vähennyskelpoisia pitkin vuotta tehtyinä. Jännä nähdä joulukuussa minkä verran tehdään viime hetken veroteknisiä myyntejä. Pienissä yhtiöissä kurssiliike voi olla voimakasta.

Nordnetin vakuutukseen olen ostanut pelkkää Orklaa. Olin katsellut sitä pitkään mutta ajattelin etten jaksa hakea ylimääräisiä ennakonpidätyksiä takaisin. Nyt homman pitäisi sujua nollaverolla siihen asti, että nostan voittoja ulos. Asiallinen ja ainakin teoriassa defensiivinen yritys. Tuotteita löytyy varmasti jokaisesta kodista Suomessakin. On Felixiä, Abbaa, Ahtia, Blistexiä, Kallen kaviaaria, Chipsiä ja Pandaa. Ja satakunta muuta merkkiä. Osakkuus maalifirma Jotunissa on sekin mielenkiintoinen, kun Tikkurila lunastettiin pörssistä pois.

Alkuperäinen suunnitelma osingoilla elämisen suhteen on sujunut mukavasti. Vuoden osinkovirta on nyt 182 000 euroa ja vielä on muutama maksu tulossa.

Suurimmat cash cow:t ovat olleet Citycon, Nordea, Sampo, Tokmanni, TietoEvry, Englannin Legal & General, Ruotsin Intrum ja Jenkkien Omega Healthcare.

Nordean arvostustasoa ihmettelen. Normiosingon lisäksi sieltä on saatu useampi prosentti varojenjakoa osakkeiden mitätöinnin myötä. Ensi vuonna ei Intrumilta tule mitään, keskittyvät taseen paikkaamiseen ja ihan hyvästä syystä. Jos se saadaan kuntoon, voi kurssikin olla jotain muuta. TietoEvryä rassaa IT -sektorin kysynnän epävarmuus. Sammon kurssitaso mukautuu varmaan jossain vaiheessa elämään ilman Mandatumia. Tokmanni odottelee kysynnän ”normalisoitumista” – mielestäni ihan hyvästä asemasta Ruotsin ostoksen jälkeen. Legal & General on ainakin kehunut maksavansa jatkossa vähintään yhtä hyvin kuin ennen. Omega Healthcare samoin. Cityconistakaan en jaksa olla näillä arvostustasoilla huolissani.

Uusia pikkulisäyksiä olen tehnyt Kraft Heinziin ja viimeisimpänä Pfizeriin. En muista koska Pfizerin ennustettu osinkotuotto olisi ollut yli 5 %:a. Kraft Heinz hipoo sekin jo samaa tasoa.

Itänaapuri on aktivoinut rajoillemme pakolaisvirrat ja saapa nähdä, millainen ratkaisu tähän löytyy. Toivoa sopii, että on opittu jotain pakolaisten käytöstä aseena. Siinä saa tasapainoilla perustuslain, ihmisoikeuksien ja terveen järjen käytön välillä. Maahanmuuton kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Vähintäänkin olisi syytä levittää sanaa ”piireissä” että tänne ei marssita miten sattuu, saattaa joutua jäämään Venäjän rajalle odottelemaan kevään tuloa. Palautusprosesseihinkin pitäisi saada nopeutta. Suoraan rajalta lähtevään koneeseen keräämään uudet matkarahat salakuljettajille. Joku oikeusoppinut on tietenkin heti sormi pystyssä luettelemassa kymmenen pykälää, joiden takia tämä ei kerta kaikkiaan käy.

Jottei elämä olisi liian helppoa niin Ukrainassa jatkuvat samat murheet ja Israelin ja palestiinalaisalueiden välinen sota on karua katseltavaa. Siellä on muuten ollut konflikti ja useampi sotakin niin kauan kuin muistan. Taitaa olla 40 vuotta siitä, kun tiedostavat humanistit kulkivat Jasser -huivit kaulassa vaatimassa Vapaata Palestiinaa. Toivottavasti tilanne liikahtaa parempaan suuntaan ja saadaan jonkinlainen ratkaisu ja rauha edes sinne.

 Sitä ja joulua odotellen.

Subjektiivisen häiriöyksikön skaala

SUD, eli Subjective Units of Disturbance Scale, mittaa johonkin tapahtumaan liittyvän negatiivisen tunteen voimakkuutta. Yleensä skaala on nollasta kymmeneen, jossa kymmenen kohdalla ollaan suurimmassa mahdollisessa häiritsevyydessä.

Pörssin kehitys ei ole vielä aiheuttanut äärimmäistä potutusta, mutta kyllä viimeiset kuukaudet ovat nostaneet viisarin ainakin kuuteen. Kohta ollaan lasketeltu kaksi vuotta. Keskuspankkien koronnostot purevat: inflaatio hellittää selvästi. Konkurssejakin saadaan, muitakin kuin nyrkkipajoja. Yhdysvaltojen Keskuspankki FED ei kuitenkaan ole tyytyväinen ”liian vahvaan työmarkkinaan” ja nyt pelätään vielä joko uutta koronnostoa tai ainakin ”pidempään jatkuvaa korkeiden korkojen aikaa”. Euroopan Keskuspankki EKP tulee hieman jälkijunassa muttei täälläkään uskalleta veikata ainakaan koronlaskuja. Mieluummin vielä ainakin yksi nosto.

Mitä sitten? Inflaation laantuminen on toki kuluttajalle hyvä, mutta se parantaa ostovoimaa aika verkkaisesti. Korkeat korot taas purevat Suomessa asuntolainoihin ja kulutusluottoihin vauhdilla. Olemme niitä harvoja maita, joissa asuntolainat ovat perinteisesti sidottu 12 kk korkoon. Monelle nuoremmalle tilanne on täysin uusi. Kun kalkyylit on tehty vaikkapa kahden prosentin korolla ja 20 vuoden takaisinmaksulla, saa viiden-kuuden prosentin korkotason tilanteen todella vaikeaksi. Aivan oma lukunsa ovat uudet talonyhtiöt, joissa on messevä talonyhtiön laina ja parhaimmillaan vuokratontti. Siinä saattaa huomata kantavansa riskin myös naapurin maksamattomista velka-osuuksista.

Niin kauan kuin tilanne on tämä, ovat asuntokauppa ja rakentaminen enemmän tai vähemmän jäissä. Kansantaloutta lukeneet muistavat hyvin minkälaisella voimalla kaikki rakentaminen ruokkii taloutta. Ongelmat valuvat sieltä tehokkaasti eteenpäin.

Korkosijoittaminen on osakesijoittamisen vaihtoehto. Monta vuotta hoettiin mantraa ”vaihtoehtoja ei ole” kun korot olivat nollassa tai negatiiviset. Nyt on. Moni institutionaalinen sijoittaja miettii tarkkaan kannattaako metsästää neljän-viiden prosentin kassavirtaa osakkeista, kun saman tuoton saa lähes riskittömästi velkakirjoista. Tämä on näkynyt varsinkin vakaiden ”infra-osakkeiden” hinnoittelussa mutta käytännössä muissakin. Kolmannen kvartaalin tuloksiakin arvioidaan vähän huolestuneina.

Intrumin tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa kuluttajista saa rahansa joko riittämään ainoastaan nippanappa tai kuluttaa enemmän kuin saa tuloja. Keskimääräinen vaje on 232 euroa kuussa. Noin 35 % on jättänyt laskuja maksamatta eräpäivänä. Yhdellä viidestä ei ole minkäänlaista käteispuskuria yllättäviin menoihin. Tiukimmilla ollaan Isossa-Britanniassa, Sveitsissä, Irlannissa, Saksassa ja Kreikassa. Yhdysvalloissa Joe Average kuluttaa vielä aika hyvin vaikka sielläkin on kuluttajien luottamusindeksi laskenut. Saakin nähdä, onnistuvatko keskuspankit nitistämään inflaation niin tehokkaasti, että taloudet tippuvat kanveesiin.

Suomessa tuli taas oltua heinäkuun puolesta välistä syyskuun loppupuolelle. Kelit olivat perinteiset. Ensimmäiset neljä viikkoa toteutin Murphyn lakia ja kastuin varmaan joka kerta kun astuin asunnolta ulos. On kumma, miten onnistuu valitsemaan juuri sen tunnin, jolloin sataa. Rehellisyyden nimissä todettakoon, ettei viileämmät kelit häirinneet tällä kertaa. Vaihtelu virkistää.

Provencen rose toimii Turussakin. Ravintola Gustavo.

Kaikennäköistä huoltoa sain toteutettua. Autot on taas huollettu ja katsastettu. Jälkikasvu on ollut ahkerana kesämökillä ja korjannut rakennuksia. Matkaseuralainen sekosi taas marjoista ja sienistä ja jäi itse asiassa vielä Suomeen täyttämään pakastinta ja pyörittämään kuivuria. Luulen, että ranskalaiseen keittiöön yhdistetään täällä taas suomalaisia sieniä. Sain vietettyä myös syntymäpäiviä ja tuettua sitäkin kautta paikallista talouselämää – toki ranskalaisilla juomilla.

Salkkujen tilanne on ollut haasteellinen. Suhteellisesti pitäisi varmaan olla tyytyväinen, kun Nordnetin käppyrä näyttää alle viiden prosentin pudotusta vuoden alusta ja indeksi on pudonnut yli kymmenen. Kahdentoista kuukauden tuotto on sentään plussalla. Tuskin tässä kelit hetkessä ihanteellisiksi muuttuvat mutta sen verran uskallan jo ennustaa, että nyt ja lähikuukausina tehdään hyviä ostoksia siihen kuuluisaan pitkään salkkuun.

Itsellä ”hevosten vaihtaminen” on ollut vaikeaa: tuntuu siltä, että kun yhden osakkeen surkeuteen kyllästyy, niin heti saa valittua seuraavan ongelmatapauksen. Viimeisimpänä esimerkkinä Fortum, jota uskalsin pitkän tauon jälkeen ottaa salkkuun. Se on nyt ehtinyt pudota 16,5 prosenttia viimeisen kuukauden aikana. En kyllä viitsi myydäkään. Pientä ja kohtuullisen nopeaa kauppaa on tullut tehtyä tavallista enemmän. Muutama satanen sieltä ja toinen täältä. Varsinaisen tilin olisi tehnyt, kun olisi ollut poissa markkinoilta kokonaan. Vanha viisaus kyllä varoittaa että markkinoiden ajoittaminen on kallis harrastus.

Piti taas palauttaa mieleen se alkuperäinen suunnitelma: investoin osinkoa maksaviin osakkeisiin ja rahoitan kuluni täysin osingoilla.

Katsaus osinkoseurantaan kertoo, että tänä vuonna olen saanut osinkoja 158 000 euroa, joten tulot kattavat hyvinkin menot ja marginaaliakin jää. Suunnitelma on toiminut tältä osin. Tuosta puuttuu vielä muutama jo irronnut osinko, joka ei ole vielä napsahtanut tilille. Loppuvuoden maksajiakin löytyy vielä nippu.

Avasin kiusallani henkivakuutuksen Nordnetiin. Josko saisi norjalaisten osakkeiden osingot sinne ilman ylimääräisiä ennakonpidätyksiä. Hinnoittelu vaikutti ihan kilpailukykyiseltä. Kun vielä osakesäästötilille saa jatkossa – toivottavasti – sijoittaa enemmän, niin meillä on riski siitä että kansa vaurastuu.

Entinen työnantajakin listautui pörssiin ja on ollut pörssin vaihdetuimpia osakkeita tämän viikon. Sitä oli tippunut Sampo -omistusten suhteessa jo salkkuihin. Otin Mandatumia hiukan lisää. On kohtuullisen varma osingonmaksaja jatkossa ja kun toimiva johto löi ihan ikiomaa rahaa yritykseen, niin eivätköhän ne jollakin konstilla väännä itsensä plussalle. Analyytikot yrittävät arvailla ”oikeaa hintaa” ja kun samalla tavaraa lingotaan ulos niistä salkuista, joihin kuuluu Sampo muttei Mandatum, niin kurssiheiluntaa riittää. Mukavaa joka tapauksessa, että pörssiin listautuu yrityksiä, joilla on muutakin kuin vakuuttava Business Plan.

Täällä Cannesissa on ollut taas helppo ottaa etäisyyttä markkinamurheisiin. Klassisten puuveneiden kisat – Les Regates Royales – päättyi viikonloppuna. Upea tapahtuma kerta kaikkiaan. Osallistuvissa veneissä on kiinni sekä melkoinen määrä rahaa että työtunteja. Vanhimmat veneet ovat reilusti yli sata vuotta vanhoja ja kiiltävät kymmenen lakkakerroksen kanssa kuin juuri pakasta vedetyt. Kisat ovat enemmän näyttäytymistä ja yhdessäoloa kuin ylähuuli tiukkana purjehtimista. Kaupungin asukkaatkin kävivät sankoin joukoin ihastelemassa laivastoa.

Siinä on puomilla kokoa.

Yksi opiskelukaverikin (ensimmäiseltä kierrokselta) tuli kollegansa kanssa piipahtamaan. Järjestävät vastaavaa tapahtumaa Palmassa, joten reissu kävi hyvin työmatkasta. Samaan aikaan kurvasi ”hivenen nuorempi” opiskelukaveri (toiselta kierrokselta) moottoripyörällään tätä kautta. Oli kiertämässä taas Provencen maisemia prätkällään, joka on kuulemma maanmainio ”naked bike”. Muillekin maallikoille tiedoksi: nakupyörässä ei ole mitään kuljettajan kasvojen ja tien välissä. Saatiin yhdessä kiitettävästi tuettua paikallista mereneläviin erikoistunutta ravintolaa hivenen pidemmällä kaavalla

Paikallinen Aioli. Parempi turska lautasella kuin salkussa.

Juuri nyt täällä on Duty Free & Travel Retail -messut. Olin sunnuntaina kävelyllä La Croisette bulevardilla ja ihmettelin kun kaikki ultraluksuskaupat pitivät oviaan auki ja niissä parveili väkeä samppanjalasi kourassa. Messujen lämmittelyn cocktailparty, totta kai. Porukkaa oli paljon ja maallikolle näytti siltä, että näillä messuilla tehdään myös liiketoimintaa. Sekä ylä- että alakerrassa on messuväkeä vuokralla. Työpäivät näyttävät venyvän muttei syyttä: kotiin tullessa on useampi kassi ”näytteitä”. Ranskalainen kosmetiikkateollisuus on ainakin hyvin edustettuna.

Kauppa käy. Ainakin väkeä riittää.

Muuten on päivät kuluneet entiseen malliin. Kiertelyä paikallisella torilla, vihannesten ja hedelmien ostoja. Lounas joko kotona tai paikallisessa ravintolassa ja illalla kävelylenkki rantabulevardeilla. Täytyy todeta, että suoraan kypsinä ostetut hedelmät ovat jotakin muuta kuin Suomen kuljetusketjun läpikäyneet. Italiassa on erinomainen espresso, mutta ei tämä paikallinenkaan sille juuri jää jälkeen.

Mietin josko Painonvartijoille voisi lanseerata kilpailijan: Pörssinvartijat. Reilumpi ruokailu olisi sallittua ainoastaan pörssin nousupäivinä. Tuohon voisi sitten ynnätä muutaman maksullisen paketin erilaisia ruokakasseja kuten OMXH25 gluteeniton ja Nasdaq laktoositon. Voi olla, että viime kuukausina olisi joutunut tyytymään varsin vaatimattomiin annoksiin.

Perinteisesti vuoden viimeinen kvartaali on ollut pörsseille suotuisa. Saa nähdä miten meille käy tänä vuonna. Toivottasti ainakin SUD -skaalan luvut pysyvät lähellä nollaa.

Tehkää hyviä ostoksia. Jos ei muuten, niin siihen Pitkään Salkkuun.

Kesä kaikilla

Taas ehti vierähtää luvattoman pitkään blogin päivityksessä. Pahoitteluni.

Suomessa tuli käytyä pikaisesti maaliskuun puolessa välissä hautajaisissa. Sen jälkeen visiitti Lontooseen ja sieltä takaisin Ranskaan. Ja taas takaisin Suomeen kuukaudeksi.

Finnairia on tullut tuettua. Ehkä siellä voitaisiin panna jäitä hattuun matkatavarauudistusten kanssa. Muuten saadaan ostoryntäys niihin lasten leikkikalujen kokoisiin matkalaukkuihin. Luulen että niiden turhakkeiden myynti hiukan rokottaa viestiä siitä että ”torjumme ilmastonmuutosta uusilla määräyksillä”. Helpompaa ja rehellisempää olisi ehkä poistaa kokonaan se edullisin matkustusluokka.

Lontoossa oli mielestäni vähemmän turisteja kuin ennen. Piti oikein vilkaista kaupungin tilastoja. Vuodesta 2009 vuoteen 2017 vierailijoiden määrä kasvoi 44 prosenttia. Vuonna 2019 kävijöitä oli 21 miljoonaa. Vuonna 2020 elettiin toisenlaisessa maailmassa ja määrä putosi 4,6 miljoonaan!

Lontoossa käydessä Chinatown ja Crispy Aromatic Duck on must.

Kuvitella voi hotellien, ravintoloiden ja muiden palvelusektorin yritysten tilanteen. Viime vuoden tilastot eivät ole vielä valmiit, mutta ennustettiin että päästäisiin 11,2 miljoonaan ”vierailijaan”. Turismin osuus Iso-Britannian kansantuotteesta pyörii kymmenessä prosentissa. Vuoteen 2025 mennessä sen pitäisi tarjota noin 3,8 miljoonaa työpaikkaa.

Muistan vanhasta elämästä paperiteollisuuden edustajan, joka vaikeroi Englannin viennin hyytymisestä. Rakennemuutos teollisesta palveluyhteiskuntaan oli osunut.

”Ennen siellä painettiin sanomalehtiä ja kirjoja telat punaisina. Nyt siellä ei paineta kuin lippuja musikaaleihin ja ruokalistoja. Niihin ei paljon paperia tarvita.”

Suomeen palaaminen huhtikuun lopulla oli taas lievä shokki. Lämpimästä ja aurinkoisesta perinteiseen suomalaiseen vapun viettoon. Nyt ei sentään tullut lunta, kun saatiin lakit päälaelle. Puissa ei paljon lehtiä näkynyt eikä nurmikkoa tarvinnut leikata.

Oli toki mukava tavata ystäviä perinteisessä vapun vietossa. Ja paranivathan ne kelitkin viimein – viimeiset pari viikkoa muistuttivat jo kesää.

Pizzeria Dennis palasi juurilleen. Ihan kuin ennen.

Pörssi on ollut kohmeessa jo pitkään. Tuntuu ettei mistään saada sellaisia uutisia, joilla päästäisiin parempaan vireeseen. Nordnetissä on reaaliaikainen salkun kehityksen graafi ja sen mukaan salkkuni on lasketellut 12 prosenttia viimeisten 3 kk aikana ja vuoden alustakin ollaan miinuksella kolmisen prosenttia. Näyttää että kaikki ”luottohevoset” nilkuttavat.

Telia on valunut tasolle, jolla (mikäli historiaan ja yritysjohdon viestintään voi uskoa) saadaan yli 8 % osinkotuotto. Tänään näin jonkun British Telecom uutisen, jossa se kehui leikkaavansa 40 %:a työvoimastaan eli 55 000 työpaikkaa. Tekoälyn (AI) ”ansioksi” tuosta leikkauksesta arvioidaan 10 000 työpaikkaa. Tavoite on vuodelle 2030. Varmaa on, että kun yksi keksii, niin kilpailijat seuraavat perässä.

Intrumin suhteen epäillään osingonmaksun kestävyyttä. Katselin kyllä Dagens Industrin haastattelun, jossa Ålandsbankenin salkunhoitaja oli luottavainen yrityksen maksukykyyn, olettaen että kasvuun panostetaan vähemmän. Mikäli näin on, ollaan yli 16 %:n osinkovauhdissa.

Nordeaa on nuijittu kolmessa kuukaudessa 23,6 prosenttia. En varmaan osaa enää tulkita osavuosikatsauksia, kun en löytänyt syytä moiseen. Markkinat eivät oikein usko, että pankkien ongelmat ovat ohi. Yhdysvalloissahan näitä päätyi muutama kilpailijoiden syliin enemmän tai vähemmän pakkomyynnillä.

Inflaatio on nakertanut kuluttajien ostovoimaa ja tulevaisuuden uskoa.

Tokmannin kurssi on pudonnut reilut 11 prosenttia kolmessa kuukaudessa. Asiakkaita kyllä riittää, mutta ostokset ovat suuntautuneet päivittäistavaroihin eikä kodintekniikkaan ja vapaa-aikaan. Uusi logistiikkakeskus valmistuu, merirahdit ovat laskeneet merkittävästi. Kiinteistöjen vuokrissa ja ylläpitokustannuksissa on ollut painetta ylöspäin. Mielenkiintoinen liike oli panostukset kenkä- ja vaatekauppaan ostamalla Click Shoes ja Shoe House -ketjut.

Yllättävän heikko on ollut Anoran pörssitaival. Kolmessa kuukaudessa on leikattu pörssiarvosta yli kolmannes. Siinä saa sitten johto hehkuttaa lähes päästötöntä viinanvalmistusta. Osinkoakin oli pakko leikata. Tanskasta ostettiin viinitalo Globus Wine ja nyt ollaan markkinaykkönen Pohjoismaissa jokaisessa kategoriassa. Toivoa sopii, että sekä juoksu että omistajien kassavirta paranevat.

Osingonleikkaajiin liittyi myös Aktia. Taalerin varainhoitotoiminnan yhdistäminen ei mennytkään niin kuin elokuvissa. Osa avainpelaajista on lähtenyt ja asiakkaat perässä. Toimitusjohtajakin sai lähteä. Omistuspohja on sellainen, että laiva kääntyy hitaasti.

Hevosten vaihtamisessa käy niissäkin usein niin, ettei olisi kannattanut. Tein pientä tiliä Netflixillä ja Teslalla. Pitämällä ne salkussa pidempään, olisi tili moninkertaistunut. Konecranesin, Kemiran ja Hennes & Mauritzin kevennykset näyttivät sen sijaan osuneet kohtuullisen hyvin. ”Timing the Market is an expensive Hobby”.

Heitinkin puoliksi leikilläni sijoittajaystäville, että aika monta pörssipäivää on ollut, jolloin olisi säästänyt aikaa heittämällä ison nipun euroja heti aamusta ikkunasta ulos.

Nyt on saatu jännittää hieman suurempaa konkurssia, kun Yhdysvaltojen velkakatosta on neuvoteltu. Kalkkiviivoille vedettiin taas, eikä viimeistä sinettiä ole vielä edes lyöty.

Tilanne on mielenkiintoinen, kun lähes valtio kuin valtio elää yli varojensa. Niinhän se oli Huittisten Hullu Mieskin, söi enemmän kuin tienaa. Hullu Mies toki löysi ratkaisun: teki kahden miehen työt, kahden miehen palkalla. Saa nähdä minkälaisia ratkaisuja valtiot löytävät. Summat ovat niin isoja, ettei niitä enää oikein kukaan edes hahmota.

Täällä saatiin taas Filmifestivaalit pakettiin. Festivaali on Ranskan ulkoministeriön ja Cannesin kaupungin yhteinen hanke. Suomessa otsikoissa oli lähinnä Aki Kaurismäen menestys ja tuomareiden suosikki -palkinto.

Tapahtuman näkyvyys ympäri maailma on loistavaa mainosta niin Ranskalle kuin kaupungillekin. Hotellit ja ravintolat tekevät kunnon tilin. Virallisia vieraita oli tänä vuonna 80 000 ja ”epävirallisia” vielä iso liuta. Väkimäärä kaupungissa nousee hetkeksi 230 000 ihmiseen. Kaikki hotellit myivät ”ei oota”. Ravintolat pistävät lounastarjoukset jäähylle ja ottavat hinnan maksukykyisiltä asiakkailta. Taksit ja Uberit sahaavat paikasta toiseen urakalla.

Filmifestivaalien tunnus 2023. Catherine Deneuve.

Vuokrasin taas asuntoni saksalaiselle filmien jakeluyhtiölle. Saapuessa näytti kovin tutulta. Nyt oli skarpattu ja viety huolellisesti lajitellut roskat keräyspisteisiin. Jääkaappi oli siisti, viimeksi oli jätetty vuokraisännälle kattilallinen vihanneskeittoa. Viime vuoden tapaan minulle oli jätetty taas bonuksena ekologisia tuotteita: kasvisliemikuutioita, gluteenittomia keksejä, tofua ja ekotuottajien vuohenjuustoa – kaikki avaamattomissa pakkauksissa. Luulen, että uskovat käännyttävänsä minut vihreäksi näillä tuliaisilla.

Kahvikoneen kylkeen jättämäni Nespresso -kapselit oli sentään käytetty, vaikkeivat ekoa olleetkaan. Nostin vuokraa viime vuodesta, silti englantilainen ystävä sanoi minun edelleen myyvän liian halvalla. Hän ottaa hivenen isommasta asunnosta 6 000 euroa per viikko suosittujen tapahtumien aikana.

Turisteja on saapunut festivaalien jälkeenkin. Ennen festivaaleja näkyi paljon italialaisia ja espanjalaisia. Näitä lähimatkailijoita tapaa läpi vuoden. Heille visiitti on vähän niin kuin suomalaisten Tallinnan tai Tukholman reissu. Nyt näkyy taas saksalaisia, hollantilaisia ja Pohjoismaiden väkeä. Risteilyalusten saapumisen huomaa amerikkalaisten opastetuissa kiertueissa.

Taalan kurssi on kohdallaan ja keväällä Google -haut sekä ”travel” että ”travel Europe” nousivat useita kymmeniä prosentteja. Koronasulut asettivat matkustamisen mahdollisuuden arvoon arvaamattomaan. Uskon että Euroopan hotellibusiness pärjää hyvin tänä kesänä. Ruotsissa Scandic Hotelsin osakekurssi onkin jo noussut 22 prosenttia vuoden alusta.

Pörssien alakuloa olen yrittänyt lievittää muistuttamalla itselleni suunnitelmaa saada riittävästi osinkovirtaa elämisen kulujen kattamiseen. Pakkomyynteihin ei ole ollut nytkään aihetta.

Osinkovirrat toukokuun loppuun mennessä:

osingot-01-05-2023-1Lataa

Meillä oli yhden sijoittajakaverin kanssa mottona että ”kyllä sitä pärjää, kun visusti elää ja dieselillä ajaa”. Sinänsä ei ole tarvinnut tehdä muutoksia elämiseen. Dieselistäkään ei olisi apua, kun kalusto on päivitetty hybridiin ja bensakoneeseen.

Nyt voi taas keskittyä lämpimiin keleihin, paikallisen torin antimiin ja rohkaista mielensä käymällä uimassa Välimeressä. Pelkästään katukahvilassa istuminen ja ohikulkevien maisemien katsominen on sekin välillä ihan mukavaa.

Le Marche Forville

Kesällä saattaa tulla pitkäaikaiselle sijoittajalle taas mainioita ostopaikkoja. Omissa taulukoissa nykyinen markkina on sangen maltillisesti hinnoiteltu. Paino sanalla pitkäaikaiselle, tuntuu että huonot uutiset kasaantuvat aika ajoin ja nyt on taas tuhkan ja ruukunsirujen aika.

Kesä on kuitenkin kaikilla.

Profitez-en bien, sanotaan täällä.

Yksi asia päivässä

Vuoden vaihtuessa muutettiin myös sijoitusvakuutusten verotusta. Nostaessasi jatkossa rahaa vakuutuksesta, nostat aina sekä voittoa että pääomaa, siinä suhteessa kuin vakuutus on voitolla.  Maksat sitten pääomatuloveroa nostetusta voitosta. Verotus on tältä osin sama kuin rahastosijoittamisessa.

Jos vakuutuksessa on puolet voittoa ja puolet alkuperäistä pääomaa, lasketaan 10 000 euron nostosta pääomatuloksi 5 000 euroa. Sen verran tultiin vastaan, että jos päätät tappiollisen vakuutuksen, voit vähentää tappion muista pääomatuloista. Vakuutussäästämisen helppous säilyi, eli ei erillistä kirjanpitovelvollisuutta vakuutuksen sisällä tehdyistä kaupoista ja kotimaiset osingot ja korkotulot kuoreen täysimääräisinä, ilman ennakonpidätystä. Maksimissaan 50 000 euron summille lanseerattiin Osakesäästötili.

Itsellä on ollut suuri osa sijoituksista vakuutuksissa ja kapitalisaatiosopimuksissa. Konsepti on toiminut sinänsä hyvin. Nyt päätin kuitenkin helpottaa tulevaisuuden tilannetta niin, että purin sopimuksista alkuperäisen pääoman, jonka sai vielä 2019 nostaa verovapaasti. Suomessa kun saa olla iloinen siitä, että sai vielä nostaa omia säästöjään verovapaasti.

Vakuutussäästäminen ei ole suinkaan ollut ilmaista, joten ohjasin kohtuullisen ison siivun säästöistä suoriin sijoituksiin. Säästän varainhoitopalkkion ja vakuutuksen kulut. Vakuutussäästämisessä toimeksiantojen antaminen on ollut monimutkaisempaa, toimeksiantojen toteutuminen hitaampaa ja niiden raportointi on ontunut ajoittain. Ihmisen on vaikea kilpailla tietokoneen kanssa nopeudessa ja virheettömyydessä. Kaupankäynnin kustannuskin on ollut merkittävästi korkeampi.

Näin ollen loppuvuoteen osui melkoinen nippu toimeksiantoja.

Myyty: Kemira, Tokmanni, YIT, Tikkurila, Lassila & Tikanoja, Raisio, Citycon, Fortum, iShares Digitalisation, Uponor, Aspo, Oriola KD, Nokia.

Suorat salkut ovat Nordnetissä ja uusi Nordeassa. Nordnetin hinnoittelu on edelleen hieman edullisempaa, mutta päätin kuitenkin testata miten Nordean kanssa asiat saa pelaamaan. Kaupankäynti on toiminut hyvin, analyysipalvelujakin on tullut käytettyä. Seuraava testi on sitten vuodenvaihteen veroraportointi, joka Nordnetissä on toiminut kohtuullisen hyvin. Siitä, että Nordea on ihan oikea pankki, on siitäkin hyötyä. Samoin tapanani on ollut suosia omistamiani yhtiöitä ostopäätöksissä, joten voin ajatella maksavani palveluista osan itselleni.

Salkkuun on nyt sitten rakennettu osinkoa maksavista osakkeista kokonaisuus, jolla pääsee eteenpäin.

Ostettu: Abbvie Inc, Alma Media, Aspo, Atria, Bonava Ab, Catella Ab, Citycon, Duni Ab, Enagas SA, Fortum, GlaxoSmithKline Inc, Harvia, Kemira, Konecranes, Kraft Heinz Inc, Lassila & Tikanoja, NoHo Partners, Nobia Ab, Nobina Ab, Nokian Tyres, Nordea, Raisio, Rapala, Relais Group, Sampo, Stora Enso, Tallink, Telefonica SA, Telia, Tikkurila, Uponor, Wärtsilä ja YIT.

Sinänsä ajoitus on mennyt ihan kohtuullisesti. Ostoista ainoastaan Aspo, Kemira ja Telefonica vilkkuvat punaisella ja Telefonicastakin tuloutui jo osinkoa. Kemiran suhteen ajattelin, että jos Paasikivet olivat valmiita maksamaan Solidiumille 14,00 euroa osakkeelta, niin karvan alle 13,50 e on hyväksyttävä hinta. Aspon suhteen olen myös aika levollisin mielin.

Vielä on ostoihin jonkin verran kuivaa ruutia jäljellä. Ajattelin kuitenkin hoitaa tuon Ranskan kiinteistökaupan ja sen remontoinnin loppuun, ennen kuin teen lisää siirtoja.

Appropoo – tai oikeastaan á propos – kuten ranskalaiset sanovat, se kiinteistökauppa. Ranskalainen tehokkuus ja mykistävän tehokas kommunikaatio jatkuu entiseen malliin. Nyt on kulunut 188 päivää siitä, kun myyjä ja ostaja olivat yhtä mieltä, että kaupat tehdään. En jaksa enää oikein kiihtyäkään. Oma käsitykseni on, että tämän kuun lopussa tai viimeistään helmikuun puolessa välissä kaikki paragrafit on taputeltu valmiiksi ja kauppa on valmis.

Myyjän kanssa olen onneksi niin hyvissä väleissä, että sain vietettyä ensimmäisen jouluni tulevassa asunnossani Cannesissa. Päätös oli oikein onnistunut. Tuntui että siellä näki aurinkoa enemmän yhdessä päivässä kuin täällä Suomessa viimeisten kahden kuukauden aikana.

Saimme kiikutettua asunnolle taas nipun tavaroitamme ja sovittua maalauksen ja pienet muutostyöt keväälle. Oli aika mukavaa syödä jouluaaton lounas terassilla, jossa oli auringon paisteessa reilusti yli 20 astetta lämmintä. Ranskassa jouluaatto ei ollut oikeastaan mitenkään erikoisempi päivä, kirkoissa oli tapahtumia mutta ihmiset normaalisti liikkeellä ja kaupat auki.

Joulupäivänä paikallisen merenherkkuihin erikoistuneen kaupan ympärillä oli aika kuhina, kun sieltä haettiin varmaan satoja ”Les Fruits de Mer” -vateja. Varsinkin hummerit ja osterit tekivät kauppaansa. Vähän vaihtelua kinkkuun, rosolliin ja lanttulaatikkoon. Joulupäivän iltana kaupungin kadut rauhoittuivat lähes autioiksi.

Kaupungin keskustassa oli pieni joulukylä. Useamman kymmenen kauppiasta siisteissä puumökeissä myymässä paikallisia herkkuja ja käsitöitä. Vieressä oli myös jäädytetty luistelurata, jossa paikalliset lapset pääsivät kokeilemaan tätä eksoottista urheilua. Läheisen koulun oppilaat olivat järjestäneet myös ”La Laponie Finlandaise” eli Suomen Lappi -näyttelyn. Kävi mielessä käydä katsomassa miltä Lappi ranskalaiselle näyttää, mutta emme ehtineet. Pari kuorokonserttia ehdimme käydä kuuntelemassa paikallisissa kirkoissa.

Huonekaluja olen päättänyt uusia ja tällä hetkellä näyttää siltä, että läheisin Ikea, joista löytyy itselle sopivia runkopatjoja, on Tanska. Siitä kun lähdetään etelään, siirrytään jenkkisänkyihin, joissa on oikeastaan kaksi pehmeähköä runkopatjaa päällekkäin. Vaikea ymmärtää miksi. Tämä johtanee siihen, että ostan testatut runkopatjat Suomesta ja lyön rekan kyytiin. Olohuoneen ruokailupöytä taas on kovin massiivinen ilmestys ja vaihdan sen varmaan pienempään. Jälkikasvu oli kyllä sitä mieltä, että tuollainen ladonoven kokoinen on kuin luotu siihen, että iso ryhmä ystäviä nauttii sen äärellä viiniä. Eli kaikenlaista huonekalujen ostoa ja paikalleen mallausta on edessä.

Eräs lukija kysyi, miten aika on kulunut eläkkeellä. Muistelin konttoriamme Pietarissa. Yhtiökumppanini oli siellä yhden viikon hoitamassa nippua asioita, jotka piti saada kuntoon. Kyselin puolessa välissä viikkoa, että miten etenee. Ei ollut edennyt juuri mitenkään. Kun ihmettelin asiaa, niin sain viisaan vastauksen: ”Kuules Matti, tässä maassa saa yhdessä päivässä hoidettua yhden asian – jos on onnea”.

Olen yrittänyt pitää saman minimitahdin nyt eläkkeellä. Joka päivä olen yrittänyt saada hoidettua vähintään yhden asian. Ja kun Suomessa ollaan, ei tarvita niin paljon onneakaan. Joskus yllätän itseni ja huomaan saaneeni hoidettua useammankin asian. Eniten olen viime aikoina keskittynyt tavaran kierrätykseen eli hoitamaan itselle tarpeetonta tavaraa uusille omistajille. Vanhustenhuolto on jatkunut entiseen malliin, pari kertaa viikossa.

Sijoitusrintamalla saa toki käytettyä aikaa, vaikka koko päivän, informaatiotulvaa lajitellessa.

Kun vuosi vaihtuu, nostetaan esille nuo viisaat oraakkelit, jotka tietävät varmuudella, että edessä on veret seisauttava pörssiromahdus. Kilpaileva oraakkeli tietää, että indeksit nousevat 7,8 prosenttia ja osakepoiminnalla on saavutettavissa kaksinumeroinen tuotto. Sektorisijoittajat tietävät, että on aika jättää lääketeollisuus ja sijoittaa automaatioon. Toinen taas hakisi turvasatamaa defensiivisistä osakkeista, kuten lääketeollisuus. Kiinan talous luultavasti ontuu; tosin toinen asiantuntija tietää varmuudella, että kauppasota loppuu ja Kiinan (ja lähialueiden) taloudet lähtevät jyrkkään nousuun. Ja kaiken ennustaminen on turhaa, koska Yhdysvaltojen toiminta Lähi-Idässä tulee johtamaan laajamittaiseen sotaan. All bets are off.

Ei mitään uutta siis. Itsellä ei ole kristallipalloa, joten ajattelin sijoittaa niin kuin ennenkin. Osinkoa maksaviin, mielellään osinkoaan kasvattaviin, kohtuullisesti hinnoiteltuihin osakkeisiin. Niitä on salkuissa jo monenlaisia. Osa tulee menemään hyvin ja osa huonommin. Pitkällä juoksulla uskon kuitenkin saavuttavani edelleen kassavirran, joka riittää elämiseen oikein mukavasti.

Ensi viikolla pitäisi varmaan hoitaa auton huolto sekä pesu ja kovavahaus. Tuossahan on työsarkaa jo kahdeksi päiväksi. Muille päiville löytyy varmaan taas realisoitavaa tavaraa nurkista. Tarjolla olisi tarpeettomia Aurora -shampanjalaseja, Juvartin lasten tuoleja, Retu -lehden vuosikerrat 1971, 1972, 1973 ja 1974. Ville Vallatontakin löytyisi vuodelta 1971 samoin kauniit Arabian vanhat mokkakupit. Pitäisiköhän ostaa antiikkiliike?

Mukavaa työviikkoa – muistakaa hoitaa ainakin yksi asia jokaisena päivänä.

 

Helteitä ja asuntokuumetta

Juhannuksena suuntasin taas vanhan reseptin mukaan Ranskan Rivieralle. Siellä on tullut vietettyä useampi viikko kesäisin jo reilut 30 vuotta. Viimeisten neljän vuoden aikana olen harjoitellut siellä asumista myös muina vuodenaikoina. Johtopäätöksenä todettakoon, että kelit ja elämisen laatu jäävät harvoin kakkoseksi Suomen vastaaviin verrattuina.

Ennen lomille lähtöä pitkäaikainen vuokraisäntämme ilmoitti, että on päätynyt myymään viime vuosina vuokraamamme asunnon. Tarjosi asunnon ostomahdollisuutta ja syötin parametrit Exceliin. Asunnon ostamista Ranskasta on tullut mietittyä jo pitkään ja kun hintatasoa katsoo, niin ei olisi ollut ollenkaan hassumpi pitkäaikainen sijoituskohde. Kohteet ovat kuitenkin aina tuntuneet hinnakkailta, eikä esimerkiksi edes Espanjaan iskenyt asuntokaupan lama tuonut minkäänlaista helpotusta neliöhintoihin. Vuokraisäntämme kohteen neliöhinnaksi tuli laskelmissani kaikkien kulujen jälkeen vajaat 11 000 euroa neliö. Päätin siis etsiä muitakin vaihtoehtoja.

Euroopasta löytyisi monia alueita kakkosasunnolle. Itselle ei ole Espanja oikein koskaan ollut kiinnostava, vaikka olenkin viettänyt siellä aikaa – niin työelämässä kuin välillä lomareissuillakin. Portugaliin olisi pitänyt siirtyä ennen veromuutoksia, jos siitä olisi halunnut saada hyödyt irti.

Valinta oli siis Ranska ja Välimeren rannikko. Vaakakupissa painoivat alueen elinvoimaisuus, reilut 300 aurinkoista päivää vuodessa ja sijainti vain reilun 3 tunnin lentomatkan päässä. En halunnut myöskään pelkkää lomaparatiisia, vaan alueen jossa on elinkeinoelämää, toimintaa ja tapahtumia ympäri vuoden.

Nizzassa olen oleillut jonkin verran ja joka kesänä sinne on tehty yksi päivän mittainen visiitti. Kaupunki on kuitenkin hieman liian suuri omasta mielestäni kakkosasunnolle; makuja on onneksi monia. Cannes on ollut ykköskohteeni aikojen alusta asti, joten ei muuta kuin kiinteistövälittäjien nettisivut auki ja etsimään sopivaa kohdetta sieltä .

Myin juuri ennen juhannusta sijoitusyhtiöltäni yhden yksiön Turussa. Kauppa meni kutakuinkin näin: päätös myynnistä, soitto tutulle kiinteistönvälittäjälle (https://inlkv.fi/), asunnon siivous, välittäjän tekemä stailaus, asunnon ensiesittely, tarjous, saadun tarjouksen hyväksyntä, kauppakirjojen allekirjoitus, kauppahinnan maksu ja avainten luovutus. Aikaa kului kaiken kaikkiaan reilu viikko. Yhtiöni osti asunnon kauan sitten (vuonna 2002), joten sijoitus oli kannattavuudeltaan aivan mallikelpoinen.

Ranskassa tuli moneen kertaan mieleen, josko suomalainen kiinteistökauppa olisi sopiva vientituote. Ensinnäkin: jokaista kohdetta myy aina useampi kiinteistönvälittäjä. Törmäät samoihin ilmoituksiin uudelleen ja uudelleen. Toiseksi: kohteista löytyy monenlaisia tietoja, mutta kohteen osoitetta et löydä juurikaan koskaan. Itselle kohteen sijainti on kohtuullisen tärkeä ostokriteeri, joten verenpaine alkoi nousta potentiaalisia asuntoja selatessa.

Ranskassa välityspalkkion maksaa pääsääntöisesti asunnonmyyjä. Välittäjät taas jakavat usein palkkion keskenään, jolloin ”ostajan välittäjän” käyttö on ostajalle ilmainen. Otin yhteyttä Habisol:iin, jonka ihmisiä olin tavannut aikaisemmin ja lähetin listan noin kymmenestä kohteesta kysymyksellä ”missä nämä ovat?”.

Tällä kertaa Habisolin välittäjät olivat muissa tehtävissä kiinni, mutta – onneksi – sain sitä kautta kontaktin Wretman Estaten ruotsalaiseen Vivekaan. Tulipa taas kerran todistettua, että ruotsalaisilla on myynti hyvin geeneissä. Ennen tapaamista juttelimme puhelimessa ehkä vartin ja Viveka kertoi saaneensa kohdelistaukseni ja ”aloittaneensa työt”. Niinpä. Ensimmäisenä päivänä lähdimme liikkeelle ja kävimme katsomassa viisi kohdetta noin 40 asteen helteessä. Ensimmäinen oli jo aika hyvä, yksi makuuhuone enemmän olisi ehkä tarvittu. Sijainti oli hyvä, mutta hieman eri puolella kaupunkia kuin olimme tottuneet.

Toinen kohde oli 50 metriä La Croisetten luksushotelleista. Jos olisin tehnyt päätöksen pelkästään lukujen mukaan, niin olisi jo voinut vetää nimet paperiin. Täysin remontoitu ja tyylikkäästi kalustettu asunto, vuokratuotot noin 25 000 e vuodessa ja asunto kuitenkin yli puolet ajasta tyhjänä. Asunto oli kuitenkin hieman pieni ja kun tarkoitus on käyttää sitä pääasiassa itse, niin siirsin kohteen mietintälistalle.

Nautimme kahvit La Croisetten rantabulevardilla ja kävimme sen jälkeen kolmessa muussa kohdetta, joista mikään ei oikein osunut. Päivän lopuksi kävimme havainnot yhdessä läpi ja Viveka kehotti ottamaan välipäivän, sillä aikaa kun haarukoi seuraavat kohteet. Näyttöjen järjestäminenkään ei ole läpihuutojuttu. Osa kohteista on vuokralla ja osassa taas myyjät saavat liikaa yhteydenottoja ”renkaiden potkijoilta”.

Seuraavalla päiväkierroksella juoksimme taas viisi asuntoa, joista yksi – vuonna 1910 rakennettu – osui jo todella hyvin. Korkeat huoneet, kaksi makuuhuonetta, kaksi parveketta, merinäköala, yhdistetty keittiö ja olohuone sekä asiallisen kokoiset suihkutilat. Juuri oikeassa kaupunginosassa. Päädyin tekemään siitä tarjouksen ja – summa summarum – nyt ollaan tilanteessa, jossa olen tehnyt tarjouksen, jonka myyjä on hyväksynyt. Suomessa nyt olisi menty pankkiin, siirretty rahat ja vaihdettu avaimet.

Ranskassa kaikki on toisin. Nyt kytkettiin kuvaan kaksi notaaria, ostajan ja myyjän. Aloitettiin sen selvittäminen kuka ostaa, kuka myy ja mitä myydään. Nyt on tehty sukuselvitykset ja hankittu asunnolle m.m. termiittitodistus, hometodistus, asbestitodistus, lyijytodistus, sienitodistus sekä otettu kantaa maanjäristyksen, tulvien ja muiden mullistusten riskeihin. Sitten kun nämä kaikki on saatu hoidettua, tehdään ensimmäinen kauppakirja. Tämän jälkeen on ostajalla kymmenen päivää aikaa perua, mitään perustelematta ja ilman mitään kuluja. Tämän jälkeen liikkuu käsiraha.

Cannesissa ilmoitetaan sen jälkeen kaupungin viskaaleille, että tällaista kauppaa tehdään. Tässä vaiheessa kaupungilla on 60 päivää aikaa ilmoittaa että hyvä, ostamme sen itse. Näin käy äärimmäisen harvoin, mutta notaarit eivät tee lopullista kauppaa ennen kuin tämä on hoidettu. Tämän jälkeen tilitetään loppusumma ja sovitaan muuttopäivä. Mikäli asunnossa asuu vuokralainen, ei leikki lopu tähän. Onneksi tämä asunto on tyhjä.

Aloitin jo hyvissä ajoin osakemyynnit ja tällä kertaa näyttää siltä, että asunto on tuottanut jo ennen kauppaa. Myin osakkeita Nordnetin salkussa hintaan, joka oli 11 000 euroa korkeampi kuin tämän päivän kurssi. Nordnetin Sharevillessä moni kyselikin josko odotan suurta pörssiromahdusta, kun myyn enemmän kuin aikoihin. Vakuutuskuorissa tein myös liikkeitä, enimmäkseen myin etf:iä ja ostin kotimaisia osinko-osakkeita. Tavoitteena on pitää kassavirta lähellä nykyistä. Saa nähdä kuinka lähelle pääsen.

Eli, mikäli kaikki menee niin kuin elokuvissa, saan asunnon avaimet käteeni loka-marraskuussa ja voin aloittaa uuden sisustusprojektin. Mikäli Mr Murphy tekee parhaansa, niin vuorossa on varmaan seuraavaksi suuri pörssiromahdus, talvisin kaatosateet ja tulvat sekä kesäisin jatkuva helleaalto – la canicule – joka imee mehut asukkaista. Ajattelin kuitenkin olla ostokseen tyytyväinen, no matter what.

Pörsseissä on jatkunut vuoristorata entiseen malliin. Yritysten ilmoittaessa tuloksistaan, ollaan oltu helpommin pettyneitä kuin positiivisesti yllättyneitä. Kursseista on nuijittu ilmaa pois. Niidenkin yritysten kurssit, jotka ovat nousseet, ovat viikkoa – kahta myöhemmin, ottaneet siipeensä joko Trumpin Kiina –tulleista, valuuttakursseista tai yleisestä mielialasta.

Salkkua olen tosiaan veivannut normaalia enemmän ja vaikka vuoden alusta ollaan plussalla, niin viimeinen kuukausi on ollut kirkkaanpunainen. Ikävimpiä lukuja on nakuttanut Nordea, YIT ja Lassila & Tikanoja. Parempaan suuntaan ovat taas menneet esimerkiksi Tokmanni ja Raisio. Pitkästä aikaa olen ostanut myös paperiyhtiöitä – saa nähdä riittääkö tämän vuoden ”kurssitason tarkastus” Mielenkiintoinen syksy tulossa.

Nyt ajattelin kuitenkin keskittyä hoitamaan tämän Cannesin kiinteistöprojektin loppuun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuoden 2018 tilinpäätös

Käytän suorissa sijoituksissa pääasiassa Nordnet:iä ja vakuutusratkaisuissa pääasiassa Mandatum Lifea. Kun käyttää useampaa pankkiiriliikettä ja sijoittaa osittain suoraan, osittain vakuutusratkaisujen kautta, joutuu väkisinkin tekemään jonkin verran manuaalista työtä raporttien yhdistämiseksi.

Automatisoidut ja kohtuullisen reaaliaikaiset salkkuraportit pyörivät Google Sheetsin ja Bloombergin kautta. Niistä näkee parhaiten päivittäiset arvot ja salkun arvonmuutokset. Henkilökohtaista taloudenpitoa olen seurannut aluksi Excelillä, sitten jonkin aikaa Balancionin kautta, sitten Money Dancella ja nyt reilut kaksi vuotta Banktivity -applikaatiolla. Jokaisessa ratkaisussa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Nykyinen applikaatio muistuttaa ketterää kirjanpidon ohjelmaa ja antaa aika hyvät raportit, vaikkei poimikaan osakekursseja automaattisesti. Tai poimisi toki, jos sijoittaisi enimmäkseen Yhdysvalloissa ja käyttäisi kirjanpitovaluuttana dollaria.

Nordea Wallet on lisännyt ominaisuuksia ja saattaa hyvinkin olla että siitä saadaan henkilökohtaisen taloudenpidon työkalu jatkossa. Sinänsä kehitys on ollut hidasta, on varmaan kaksikymmentä vuotta siitä, kun ihastelin alan ohjelmistoja Jenkeissä. Suomalaisia ei ilmeisesti kiinnosta minkä verran rahaa tulee ja mihin sitä menee. Tähän kannattaisi ihmisten uhrata hieman enemmän aikaa ja vaivaa. Tulokset kertovat nopeasti onko taloudessa turhia kuluautomaatteja.

Viime vuoden osingot menivät pääosin odotusten mukaan. Olen listauksessa laskenut tulot sen mukaan mitä on tilille /salkkuun tullut. Tämä tarkoittaa sitä, että suorissa sijoituksissa osinkojen vero on vähennetty ja vakuutuksissa kotimaiset osingot / korot on saatu bruttona. Niissäkin suurin osa ulkomaisista on saatu lähdeveron jälkeen ja ovat siten kolminkertaisen verotuksen piirissä. Eli ensin maksaa yritys tuloksestaan, sitten ottaa kotivaltio ennen tilitystä ja lopuksi vielä Suomen valtio pääomatuloja verottaessaan. Näitä ulkolaisia olen pikkuhiljaa siirtänyt joko suoriksi omistuksiksi tai ETF:iksi, jotka eivät maksa osinkoa.

Viime vuoden osingot muodostuivat seuraavista:

Citycon	16 395,28
Nordea	10 404,00
Aktia	8 022,48
Nokia	7 790,00
Kemira	5 830,00
Lassila & Tikanoja	5 520,00
Fortum	5 500,00
Raisio	5 258,30
Tokmanni	4 100,00
Omega Healthcare	4 060,66
Tikkurila	3 489,60
UPM Bond	3 235,78
Aspo	3 225,00
YIT	3 000,00
Orion B	2 900,00
Telia	2 854,92
iShares Euro Dividend	2 330,75
Oriola B	1 887,15
Cloetta	1 841,75
iShares Core Dividend Growth	1 710,33
iShares US Preferred Stock	1 567,39
Hennes & Mauritz	1 530,83
Amer	1 400,00
iShares DivDax	1 242,40
Investor B	660,56
Rapala	639,20
L Brands	638,76
iShares Emerging Markets	600,45
iShares Global Infra	561,80
Unilever	539,61
Klövern	536,94
Harvia	536,40
Tesco	474,11
iShares Euro Tech	446,79
Essity	352,48
iShares Europe Banks	158,70
R.R. Donnelley	110,35
iShares US Oil Equipment	53,24
	111 406,01

 

Vuoden aikana tuli säädettyä salkkua ehkä hieman normaalia enemmän. Nyt kun ynnään niistä tuloutuneet myyntivoitot ja myyntitappiota, niin plussaa kertyi melkein osinkojen verran eli 104 153 euroa. Myytyjä tai kevennettyjä positioita olivat esimerkiksi Amer, Unilever, Raisio, Coca Cola, Telia, Omega Healthcare, Fortum, Nokia, Klövern, Orion, Investor ja muutama ETF (DGRO ja EEMV). Osa myydyistä on ostettu myöhemmin takaisin.

Tuostahan voisi nopeasti päätellä, että salkun kirnuamista kannattaisi jatkaa ja kiihdyttää tahtia. Oma kokemus on kuitenkin se, että helposti tulee myytyä osakkeita, jotka olisi kannattanut pitää.

Viime vuonnakin myin Ameria halvimmillaan 22,84 e ja kalleimmillaan 27,04 euroon. Kun olisi jaksanut odottaa, olisi saanut 40 euroa. Huhtamäkeä olen myynyt joskus riemuissani yli 20 euron kurssiin, nyt siitä saisi 32 euroa. Nestettä olen myynyt yhtä riemuissani reilun 30 euron kurssiin ja nyt siitä saisi kohta 90 euroa. Hyväkin myyntihinta saattaa moninkertaistua.

Siinä näit, sanoisi joku. Ei vain kannata myydä. No jaa, kevensin joskus Stockmannia vähän päälle 8 euroon. Olisi kannattanut myydä kaikki, nyt niistä saisi reilut 2 euroa. Raision Tehtaat tuntui stabiililta, kasvavan osingon maksajalta, kohtuullisen turvallisella toimialalla. Ei muuta kuin lisäsiivu salkkuun 4 eurolla. Voi,voi. Nyt sitä saisi kurssiin 2,60 e.

Eli oma johtopäätös on, että kurssit ovat mitä ovat ja ajoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, paitsi jälkikäteen. Silloin löytyy kyllä ainakin kymmenen fakiiria, jotka pystyvät toteamaan että ”kaikkihan sen näkivät”.

Itse olen seurannut edelleen salkun kassavirtaa ja – niin kuin yllä olevasta listauksesta näkee – hajauttanut sijoituksia liiankin kanssa. Ei tämäkään strategia autuaaksi tee, mutta estää luultavasti täydellisen romahduksen kun Mr Murphy kuitenkin tulee vierailulle. Putoavia puukkoja on tullut poimittua nuorempana useinkin, enkä ole vieläkään päässyt tästä harrastuksesta kokonaan eroon.

Nyt kun kurssit ovat nousseet mukavasti vuodenlopun syöksystä, kannattaa ehkä olla hieman varovainen ostonapin kanssa. Pörssissä on toki ihan kohtuullisestikin hinnoiteltua tavaraa, mutta en usko että heilahdukset loppuvat tähän. Oma kokemus ajallisesta hajauttamisesta on ollut myönteinen. Ei ole pakko ostaa tai myydä koko erää kerralla vaan mieluummin muutaman kuukauden välein, pikkuhiljaa.

Mediassa huomaa taas että vaalit ovat tulossa. Kaikki ovat pienen ihmisen asialla ja kapitalisti se kansan verta juo. Paras ratkaisu saadaan aina kunnallisella tai valtiollisella laitoksella. Tai asettamalla joku luku autuaaksi tekeväksi. Kyllä kansa ymmärtää, että kun meillä on 0,5 hoitajaa hoitamassa vanhusta, niin kyllä homma sujuu.

Suoritin aikoinaan neuvostotalouden kurssin kansantaloustieteessä. Mieleen jäi traktoritehdas, jolle oli annettu viiden vuoden tuotantotavoite tonneissa. Tehdas saavuttikin asetetut tavoitteet ja kaikki meni hyvin, kunnes huomattiin että traktorit upposivat pelloille. Tuotanto oli maksimoitu tonneissa hitsaamalla traktorin pohjaan ylimääräinen tuhannen kilon metallilevy.

Vajaat 80 –kymppinen sukulaisnainen oli visiitillä. Hänellä oli mukanaan voimisteluun tarkoitettu kuminauha. Verrytteli sillä aamuin, illoin ja kun ihmettelin energiaa niin totesi että ”se on, kuule, liikuntakyky vanhuksen paras turva”. Tämä nainen elää yksin, itsenäisesti ja matkustelee aktiivisesti. Ei tarvitse 0,5 hoitajaa, eikä edes 0,3 hoitajaa. Toisille taas ei riitä edes ympärivuorokautinen omahoitaja kertoimella 3,0.

Kuntien kannattaisi käyttää nyt huomattavasti aikaa ja energiaa hoitokriteerien asettamiseen. Mitä on hyvä hoito kullekin asiakkaalle? Kuka sen tekee ja miten se mitataan? Sen jälkeen sopimukset kuntoon, huomattavat sopimussakot ja saumaton valvonta. Kuvittelen, että esimerkiksi RFID -tekniikalla voitaisiin valvoa automaattisesti, montako kertaa kussakin huoneessa on käyty ja kauanko siellä on oltu. Osuisi helposti silmään tilanne, jossa kukaan ei ole tehnyt yhtään mitään.

Itse tekisin vielä niin, että hoivakiinteistön omistaisi aina toinen taho kuin se, joka tekee hoivatyön. On helpompi vaihtaa firma ja pitää asiakkaat samassa talossa. Sitä saa, mitä mittaa. Mielelläni näkisin ne myös parhaat käytännöt, joilla kunnallinen toimija pesee mennen tullen yksityisen sektorin. Enkä usko, että vastaus hyvään hoitoon on yksi desimaaliluku.

Oli miten oli, niin väestön vanhenemisen seurauksille etsitään vielä maksajia monissa vaaleissa.

Itse jatkan vanhusten huoltovajeen paikkaamista kiikuttamalla päivittäistavaraa paikalliseen hoitokotiin ja tarkastamalla asiakkaan tilanteen kahvitarjoilun kera, vähintään kaksi kertaa viikossa. Näitä reissuja on tullut nyt tehtyä noin 300 kertaa, joten alkaa olla tuostakin sektorista joku käsitys.

Oma kokemus tuosta yksityisestä palvelutalosta on, että aktiivinen, omasta hyvinvoinnistaan kiinnostunut asiakas viettää siellä sangen mallikelpoista elämää. Jos taas pyyhe on heitetty henkisesti nurkkaan, niin aika saattaa tulla pitkäksi noutajaa odotellessa. Enkä usko tilanteen olevan vähääkään parempi vaikka palveluntuottaja olisi kaupungin laitos.

Vielä kun saataisiin jäät ja lumet pois kaupungin kaduilta.

 

 

 

Paikka auringossa

Päätin jättää huhtikuuksi Suomen kylmät säät ja jalkakäytävillä vuorottelevan jään, hiekan ja sepelin taakseni. Ei muuta kuin Finnairilla Nizzaan ja sieltä Cannesiin. Vuokrasin kuukaudeksi asunnon Cannesin vanhasta kaupungista eli Suquetista Air B-n-B:n kautta. Hinta oli 1 500 euroa isolta parvekkeelliselta yksiöltä, jossa on parveke merinäköalalla ja kaikki uutta. Bloomberg löytyy televisiosta – taitaa olla ensimmäinen kerta Ranskassa. Tällä kertaa päätin jättää koulun väliin ja keskittyä omatoimiseen opiskeluun. Laskeskelin juuri että olen saanut luettua jo 10 ranskankielistä kirjaa eli ei tämä ihan hukkaan ole oppimisenkaan suhteen mennyt. Kielioppia en ole kyllä pöydälle nostanut, mutta ehkä vielä ehtii.

Eipä olisi paremmin voinut ajoitus onnistua. Täällä on paikallisen Nice Matin -lehden mukaan meneillään neljänneksi lämpimin kevät koskaan. Aurinko on paistanut oikeastaan joka päivä ja lämpötila on varjossa 20-24 astetta. Jos sattuu osumaan tuulensuojaan ja aurinkoon – niin kuin parvekkeeni – voi tuohon lyödä huoletta useamman asteen päälle. Kun parvekkeelta näkyvät vielä sekä Välimeri että viereiset vuoret, niin olen asuntoon enemmän kuin tyytyväinen. Itse asiassa niin tyytyväinen että varasin heti syyskuullekin viikon.

Täällä on ollut useita konferensseja ja niiden mukana ”työmatkalaisia” liikkeellä. Maaliskuussa oli kiinteistösijoittamisen MIPIM ja juuri kun saavuin MIPTV – audiovisuaalisen ja digitaalisen sisällön messut. Kun kysyin paikallisilta mikä tuo on, niin sanoivat että ”TV-sarjojen Messut”. Ovat varmaan muutakin kuin TV:tä, mutta suomalaista televisioväkeä oli aika paljon liikkeellä. Kaupungissa asuu noin 75 000 ihmistä, Rivieran konferensseissa käy joka vuosi 250 000 ihmistä ja turistien kokonaismäärä on 11 miljoonaa. Kun turistit käyttävät vajaat 100 euroa päivä, puhutaan 10 miljardin euron potista ja 75 000 työpaikasta.

Cannesin megatapahtuma eli Festival de Cannes – filmifestivaalit – ovat 17. -28. toukokuuta. Maailmantähdet saapuvat ja paikalliset yrittäjät tekevät kunnon tilin kun ihan kaikki majoituskapasiteetti on ”fully booked”. Luksushotellit ja niiden ympärillä olevat Michelin ja muut gourmet -ravintolat tekevät takuulla kaikkensa jotta Ranskan matkailutase on vihreällä. Rantabulevardin Carlton, Martinez ja Majestic Barrier ovat nyt virittäneet rantalaiturinsa ja ravintolansa iskukuntoon. Täältä tuskin loppuu Vintage Dom Perignon, niin kuin oli käynyt St. Tropezissa pari vuotta sitten. Siellä kaksi megarikasta halusi kilpailla siitä minkälaisen laskun saa yökerhossa aikaiseksi, kun tarjoaa kaikille läsnäoleville vain parasta. Lisää shampanjaa ja kalleimpia viinejä lähetettiin hakemaan helikoptereilla. Ja kun yökerhossa oli riittävästi väkeä ja Ibiza –meininki, sai toinen kuulemma miljoonan euron astronomisen rajan puhki. Huvinsa kullakin.

Itsellä eläminen on kovin kohtuullisen hintaista. Aamulla juon kupin espressoa parvekkeella, kävelen sitten aina yhtä upealle Marche Forville –torille. Siellä kuluu aika torikauppiaiden tontteja kierrellessä. Toinen toistaan hienommin järjestetyt tiskit; vihannekset ja hedelmät ovat ojennuksessa. Juustot, lihajalosteet, kalat ja äyriäiset täyttävät kojut. Värit ja tuoksut saavat aina yhtä hyvälle tuulelle. Ammattiylpeys on itsestäänselvyys. Kun ostan muutaman avokadon tai mangon, kysyy torirouva ”pour aujourd’hui?” eli syötkö tänään. Sen jälkeen tunnustelee hedelmät ja valitsee vain ne, jotka ovat varmasti kypsiä. Kun kiittelin niin sanoi että ”monsieur, näin se on miestenkin kanssa, monta pitää tunnustella ja tarkkaan nuuhkia, että löytää juuri sopivan…”.

Toriostokset eivät paljon maksa. Ostosten jälkeen tuttuun torikahvilaan. Pöytään tuodaan tilaamatta ”cafe du mois”, kuukauden espresso. Hinta on 0,50 e kalliimpi kuin perusespressolla eli huimat 2 euroa. Vesilasi kylkeen ja siinä saa menemään hyvinkin puoli tuntia, kun katselee ohikulkevia ihmisiä.

Ennen lähtöä ostin Polarin sykemittarin GPS:llä ja sitä on ollut hauska käyttää. Piirtää missä on kävellyt, millä vauhdilla ja laskee vaikka mitkä kuormitukset. Olen kävellyt tuollaiset 10 kilometriä päivässä. Aika kuluu rantabulevardeilla kuin siivillä. Näkymiäkin riittää, niin horisontissa kuin rannallakin. Kaupunki on monelle näyttäytymispaikka ja ranskalainen nainen on hoikka, tyylikäs ja vaivattomasti chic. Hiukset ovat useimmin pitkät ja korot korkeat. Asennetta ja arroganssia tiivisti yksi mademoiselle. Sexy with a brain, sanoi toinen.

Lounaan olen tehnyt yleensä toriostoksista. Illalla ravintolaan, jossa hyvä illallinen maksaa noin 15-20 e per ruokalaji tai 22-30 e jos haluaa ottaa koko menyyn. Enemmänkin saa toki menemään: muutaman ystävän kanssa innostuttiin istumaan pitkällä kaavalla ja ottamaan viinilista mukaan peliin. Silloin liikutaan jossakin 60-80 euron välillä per nenä. Toki kokonaisuuskin on silloin erinomainen. Luksushotellien lähettyvillä on muutama Michelin –ravintola, joissa pelkkä menu maksaa vajaat 200 euroa ja siihen juomat päälle.

Pikkuvinkkinä Ranskan matkaajille… kannattaa aina katsoa onko ravintolassa tarjolla joku menu. Näiden hinnat tosiaan parista kympistä ylöspäin ja siinä on kolme ruokalajia sopivan kokoisina annoksina. Jos ei ole viiniharrastaja niin talon viini riittää yleensä oikein hyvin. Vesi kannattaa tilata kannuna eli ”carafe d’eau”, se on aina ilmainen. Tarjoilija kysyy mielellään de l’eau? Ja kun siihen vastaa että joo, niin pöytään tuodaan pullo Eviania tai Perrieriä hintaan 6 euroa pullo. Ero fonetiikassa on aika pieni eli ”doo” tai ”del-oo”, Kraanavesi eli tuo d’eau on aina ilmainen, kylmä ja erinomaisen juomakelpoinen. Eli ”karaf-doo” niin rahaa jää muuhunkin. Se ”s’il vous plait”, kannattaa toki muistaa tilaapa mitä tahansa.

Turvallisuuteen on edelleen panostettu. Poliiseja näkyy aiempaa enemmän. Liikennettä valvotaan tarkemmin ydinkeskustassa ja kävelybulevardeille on asennettu ajoesteitä. Muutaman kerran olen nähnyt terrorismin vastaiseen taisteluun erikoistuneita sotilasryhmiä partioimassa. Itsellä on aika turvallinen olo, niin hullu kuin maailma välillä tuntuukin olevan. Pääsiäismessun aikaan evakuoitiin Nizzassa kirkko, johon tunkeutui uhkauksia huutava ja makkaraa heiluttava mies. Poliisi otti toverin nopeasti talteen ja lehdessä todettiin osuvasti että ”kiinniotetun mielenterveyttä sopii epäillä”.

Maailmanpolitiikkaa kun seuraa, niin tuo makkaranheiluttaja ei taida olla ainoa riski. Presidentti Trump kertoi televisiohaastattelussa että oli juuri nauttinut maailman parasta ja näyttävintä suklaakakkua Kiinan presidentin kanssa. Samalla oli antanut armeijalle luvan iskeä kohteeseen ja kertoi sitten Kiinan presidentille että ”iskimme juuri ohjuksilla kohteeseen”. Haastattelussa hän sanoi iskeneensä Irakiin ja kun haastattelija totesi että Syyriaan niin siihen vain että ”yes”. Meillä on Suomessa kokemusta Kekkosen ajoilta siitä että presidentti ei ollut aina ihan kartalla; toivon todellakin että Yhdysvalloissa ollaan.

Muuten koko Syyrian ohjusisku on erikoinen episodi. Maskirovka tulee mieleen. Tämän jälkeen kaikkien pommien äiti eli MOAB pudotettiin Afganistanin vuorille, teho vastaa puolta rekkakuormallista TNT:tä. Siinä sai kalliot kyytiä. Pohjois-Koreassa maan kaikkivaltias päämies harjoittelee ydiniskua ja Yhdysvallat on ilmoittanut estävänsä tämän ydinaseohjelman – tavalla tai toisella. Turkissa Erdogan sementoi valtaansa. Aika monta irtonaista osaa on nyt maailman kellossa, eivätkä ihan tasatahtiin mene liikkeet.

Vuoden ensimmäisen kvartaalin raportit on saatu. Osakkeissa pysyminen kannatti. Täytyy kyllä tunnustaa että useamman kerran on ollut mielessä että tulisiko tästä selkeä ”sälj till nypotatis” –vuosi. Toisaalta Suomessa on ollut niin kylmä että taitavat perunatkin olla myöhässä. Jotakin kevennystä tässä täytynee tehdä että saa kesällä hyödynnettyä äkkiliikkeitä.

Osinkoja on saatu tähän päivään mennessä 55 000 euroa ja lisäksi sijoitusyhtiöstä se perinteinen 8 %:a matemaattisesta arvosta. Suurimmat osingot yhtiöistä: Nordea, Raisio, Aktia, Lassila & Tikanoja, Fortum, Sponda, Citycon, Kemira, Aspo ja YIT. Telia, Metso ja Tikkurilakin muistivat omistajaa. Nokiasta irtoaa osinko vielä kuun lopussa. Itselle sopii mainiosti se että muutama kotimainen yhtiö on siirtynyt useampaan osingonmaksuun vuoden aikana.

Alkuvuonna myin loputkin Eforet. Atrian myynti meni nappiin (12,50 e). Seadrillistä sain yli 90 %:n turskan. Tulipa taas todettua että Oslon pörssi on erilainen – tuon osakkeen piti aikoinaan olla osinkopaperi. Raju velkavipu mutta korkea öljynhinta ja pitkät sopimukset tuovat kunnon kassavirran. En muista montako osinkoa ehdin saada mutta olisi tuo ostos saanut jäädä tekemättä. Nyt ei ole salkussa yhtään norjalaista lappua.

Ostopuolella: Nokia, Sponda, Raisio, Rapala, Aktia ja Amer. Nordnetin salkussa Omega Healthcare, Telia, Coca Cola ja Novo Nordisk. Nordnetin puolella ei myyntejä.

ETF-puolella pientä säätöä. iSharesin International Dividend myyty, iShares European Minimum Volatility kevennetty ja otettu iShares MDAX:ia, iShares Eurostoxx 600 Teknologiaa sekä megatrendeihin panostavia ETF:iä eli iShares Aging Population, iShares Digitalisation ja iShares Automation & Robotics.

Sain vihdoin syötettyä kaikki Google Financesta löytyvät sijoitukseni Google Spreadsheetsin avulla yhteen ”Exceliin”. Kiitokset vain Harry Holdarille (http://palkansaajavaurastuu.blogspot.fr/) alustasta. Hienosti päivittyy ja näillä työkaluilla voisi tehdä paljon yksityiskohtaisemmankin mallin.

Vielä on 11 päivää jäljellä auringon paistetta. Vapuksi kotiin. Tilauksessa olisi vähintään 15 astetta plussaa, lehdet puussa ja kadut puhdistettu. Toivossa on hyvä elää.

Ota löysin rantein…

…älä jännitä. Ota vastaan mitä tarjoo elämä, lauleli aikoinaan Veikko Lavi.

Sanat tulivat mieleeni kun katsoin kanssamatkustajan tehokasta työskentelyä paluulennolla Lontoosta. Lennon aikana nuori nainen ehti käydä Lontoossa hoidetut hommat läpi, tarkastaa luvut, kirjoittaa raportin ja tehdä aiheesta PowerPoint –esityksen. Rouvan esimies oli selvästikin vanhemman kaartin edustaja, joka ehti sen sijaan ottaa muutaman gin tonicin, nauttia illallisen ja levätä. Ei tuo vieruskaveri stressaantuneelta vaikuttanut mutta toiminta kuvaa hyvin tämän päivän työelämää. Meilit ja puhelut hoidetaan 24/7 eikä varsinaista vapaa-aikaa ole koskaan.

Aamun televisiossa kaksi noin kaksikymppistä avautui syvästä masennuksesta ja siitä selviytymisestä. Hyvä että joku uskaltaa. Masennuslääkkeitä popsii jo 426 000 suomalaista – joka päivä. Kannattaisi varmaan pysähtyä jossakin vaiheessa miettimään mitä teemme väärin. Henkilöstö-osastoilla on kova kiire pärjätä Great Place to Work –kilpailussa, jossa menestymisestä esimiesten bonukset ovat kiinni. Kun sitten sidotaan henkilökunnankin bonarit saman kisan pisteisiin, niin saadaan hienoja henkilöstötyytyväisyysvastauksia mutta rohkenen epäillä niiden todenmukaisuutta.

Muistelin omia huolinta-alan vuosiani. Olin pitkään varmaan ainoa alle kolmekymppinen odottamassa Finnairin yölentoa milloin milläkin Euroopan kentällä. Noin viisikymppiset vientitykit eivät kyllä kirjoittaneet raportin raporttia. Keskityttiin nykäisemään kunnon tumut baarissa ja projektia jatkettiin lennolla. Kaikki tunsivat toisensa ja jos joku oli saanut paperikoneen myytyä, siitä tiesivät kaikki. Currywurst oli kevyt iltapala, kolesterolit, maksa-arvot ja verenpaineet koholla eikä kahvia ilman useampaa Rellua voinut edes ajatella. Aika harva taisi päästä normaalille eläkkeelle.

Finnairilla tuntuu menevän mukavasti. Kaikki viimeiset lentoni (Lontoo, Nizza) ovat olleet täyteen buukattuja. Koneet ovat olleet aikataulussa, moderneja ja täytyy antaa henkilökunnallekin kymppi suorituksesta. Poissa ovat mutruhuulet ja murisijat. Palvelu pelaa tehokkaasti ja suomalaisen ystävällisesti. Lontoon kapteenikin veti juttunsa niin puhtaalla pohjoisen murteella että pois tieltä. Välillä lupasi Lontoo-Helsinki lentoajaksi reilut kaksi tuntia mutta hiukan joutui pakittamaan siitä. Hienoa nähdä että parantunut kansainvälinen talous näkyy näin selvästi ja nopeasti myydyissä paikoissa.

Lontoon visiitillä tuli taas perehdyttyä ETF –sijoittamiseen. Tälle vuodelle ennustetaan seuraavaa:

1. ETF –sijoittaminen jatkaa kasvuaan. Viime vuonna ETF:iin virtasi 288 miljardia dollaria uutta rahaa. Aktiivisista rahastoista lähti 91 miljardia.

2. Indeksisijoittamisen alhaiset kulut ja läpinäkyvyys ovat yhä useamman sijoittajan mieleen. Tietoa eri mahdollisuuksista on yhä helpommin saatavilla.

3. ETF:ien kulut laskivat viime vuonna ja niiden odotetaan edelleen laskevan. Jenkkimarkkinoille pääsee S&P 500 etf:llä noin 0,05 % vuosikululla. Siinä täytyy aktiivisen jenkkirahaston kaverilla olla pitkällä juoksulla raju menestys, jotta saa sekä katettua hallinnointikulun erotuksen (jos oma kulu esimerkiksi 1,8 %) ja vielä tuotettua johdonmukaisesti ylituottoa. Ja sijoittajan pitäisi tietenkin vielä pystyä löytämään tämä ylituottoa antava rahasto etukäteen. Edelleen noin 80 % kaikista rahastoista häviää vertailuindeksilleen. Nordnet nokittaa tässäkin pelissä tarjoamalla omia Superrahastojaan Pohjoismaihin nolla hoitopalkkiolla ja nolla merkintä/lunastuspalkkiolla. Loistavaa palvelua.

4. Investointi erilaisiin teemoihin kasvaa. Hyvin tuntemani Black Rock oli esittelemässä iSharesin kautta tarjoamiaan neljää uutta teemaa. Erittäin mielenkiintoisia osia kansainväliseen salkuun:

• Vanheneva väestö (iShares Aging Population, AGED)
• Automaatio ja robotiikka (iShares Automation and Robotics, RBOT)
• Digitalisaatio (iShares Digitalisation, DGTL)
• Terveydenhuollon innovaatiot (iShares Healthcare Innovations, HEAL)
• Hoitopalkkio näissä 0,40 %. Osakkeet tasapainoin eli näiden kautta saa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ylipainoa.

5. Jottei valinta ETF:ien ja aktiivisten rahastojen välillä olisi liian helppoa, ovat indeksitalot panostaneet ”smart beta” –etf:iin. Näissä yhdistetään kohtuullisen halvat hallinnointikulut ja aktiivinen valintaprosessi. Oikein selkeää näyttöä näiden ylivertaisuudesta ei vielä ole.
6. Viime vuonna ETF:iä löytyi jo 1 944 erilaista. Joitakin (120) suljettiin ja uusia lanseerattiin. Sama kehitys jatkunee tänäkin vuonna.

Itse olen ottanut Pohjoismaiden ulkopuolisen osakepainon lähes kokonaan iSharesin ETF:illä. Muutama suora osakesijoitus vielä löytyy. Olen pitänyt siitä, että saan syötettyä nämä ETF:t myös Morningstarin seurantajärjestelmään ja saan sitä kautta salkun tilanteen hyvin analysoitua. Ostaminen ja myyminen on ollut vaivatonta.

Osinkokausi on hyvää vauhtia meneillään ja hyvältä näyttää. Tätä kirjoittaessa OMX –indeksi näyttää nousseen 3,14 %:a vuoden alusta mutta aika hermostunutta on ollut. Yhdysvaltojen twiittava presidentti saattaa vielä yllättää moneen suuntaan. Välillä näyttää, että yllättää samalla itsensä ja omat joukkonsa. Oma osakepaino edelleen melkein tapissa, tuloutuneita osinkoja olen jättänyt ostokassaan. Spondaa ostin hiukan lisää.

Osallistuin Raision yhtiökokoukseen. Väkeä oli kohtuullisesti paikalla ja kovasti esiteltiin funktionaalisia elintarvikkeita. Toimitusjohtajan katsauksen piti v.t. toimitusjohtaja Jarmo Puputti. Elovena –jäätelöt jaettiin kaikille kokouksen alkua odotellessa. Tuntuu että tuotteiden maku on paremmin kohdallaan kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Terveystrendit ovat Raision puolella mutta aika nopeasti pitäisi saada hallitukseen jämäkkä ote ja vakinainen toimitusjohtaja nimitettyä. Uusina jäseninä hallitukseen Ilkka Mäkelä, entinen Saarioisen toimitusjohtaja ja hallitusammattilainen Leena Niemistö (Pihlajalinnan hallituksen pj ja entinen Dextran toimitusjohtaja). Mielestäni erinomaisia valintoja kumpikin. Raisiota on paksu nippu salkussa ja ikävä kyllä punaisella mennään. Osinkotuotto on hyvä ja toivottavasti kurssikin vielä kääntyy oikeaan suuntaan.

Olin Lontoossa juuri viimeisimmän terrori-iskun jälkeen. Yllättävän rauhallisesti ihmiset nämä ottavat. Heathrow oli niin kuin ennenkin, samoin passitarkastus. Kaduilla hieman enemmän poliiseja ja uutena ilmiönä poliisien järeät maastoautot kävelykatujen ja torien lähettyvillä. Ideana varmaan se, että niillä tukitaan tarvittaessa pääsy kohteeseen. Videovalvontaa on ollut Lontoo pullollaan ennenkin ja niin nytkin. Ei taida montaa paikkaa löytyä missä et olisi ainakin yhdessä kamerassa ja hyvä niin. Suurkaupungissa on pakko käyttää julkista liikenneverkkoa joten metroissakaan ei väkikatoa ollut.

Investointivinkkinä Lontoosta edelleen kahvi, kahvilat ja terveellinen pikaruoka. Seisotpa melkein missä tahansa, näet ainakin 2-3 eri ketjun kahvilaa. Suurimpina Pret a manger (oli McDonaldsin osittain omistama 2001-2008, nykyään Bridgepoint Capitalin salkussa), Costa (omistaja Whitbead), Caffe Nero ja Starbucks. Joka luukulla on jono ja baristat valmistavat sekoituksia, joita tilatessa pitää olla insider. Sandwichit, salaatit, patongit, keksit ja leivonnaiset ruokkivat kiireisiä uraohjuksia kellon ympäri.

Partaterien valmistajien markkinat ovat pienenemässä ja erilaisten parranhoitotuotteiden kasvussa. Välillä tuntui olevan seutu täynnä talebaneja mutta kyseessä olikin hipstereiden suosima paikka. Parta rehottaa ja elämä on kovin tiedostavaa. Katselin yhden hipsterin ostoskoria edessäni Sainsburylla. Lihataloilla ei ollut koriin asiaan enkä ihan joka tuotetta ollut ennen nähnyt. Joka purkissa oli kuitenkin joko vege-, reilun kaupan, kestävän kehityksen, hiilijalanjäljen tai muun eettisen valinnan -merkki. Mehuakaan ei myydä mehuna vaan se oli vitamin shot tai all day antioxidant mineral smoothie. Myy sinä sitten sisäfilettä tai kyljystä samaan koriin.

Olen taas Ranskassa neljä viikkoa. Aurinko paistaa ja tutussa Cannesissa on helppo noudattaa Veijo Lavin ohjeita ja ottaa löysin rantein.