Avainsana: Nordnet

Yksi asia päivässä

Vuoden vaihtuessa muutettiin myös sijoitusvakuutusten verotusta. Nostaessasi jatkossa rahaa vakuutuksesta, nostat aina sekä voittoa että pääomaa, siinä suhteessa kuin vakuutus on voitolla.  Maksat sitten pääomatuloveroa nostetusta voitosta. Verotus on tältä osin sama kuin rahastosijoittamisessa.

Jos vakuutuksessa on puolet voittoa ja puolet alkuperäistä pääomaa, lasketaan 10 000 euron nostosta pääomatuloksi 5 000 euroa. Sen verran tultiin vastaan, että jos päätät tappiollisen vakuutuksen, voit vähentää tappion muista pääomatuloista. Vakuutussäästämisen helppous säilyi, eli ei erillistä kirjanpitovelvollisuutta vakuutuksen sisällä tehdyistä kaupoista ja kotimaiset osingot ja korkotulot kuoreen täysimääräisinä, ilman ennakonpidätystä. Maksimissaan 50 000 euron summille lanseerattiin Osakesäästötili.

Itsellä on ollut suuri osa sijoituksista vakuutuksissa ja kapitalisaatiosopimuksissa. Konsepti on toiminut sinänsä hyvin. Nyt päätin kuitenkin helpottaa tulevaisuuden tilannetta niin, että purin sopimuksista alkuperäisen pääoman, jonka sai vielä 2019 nostaa verovapaasti. Suomessa kun saa olla iloinen siitä, että sai vielä nostaa omia säästöjään verovapaasti.

Vakuutussäästäminen ei ole suinkaan ollut ilmaista, joten ohjasin kohtuullisen ison siivun säästöistä suoriin sijoituksiin. Säästän varainhoitopalkkion ja vakuutuksen kulut. Vakuutussäästämisessä toimeksiantojen antaminen on ollut monimutkaisempaa, toimeksiantojen toteutuminen hitaampaa ja niiden raportointi on ontunut ajoittain. Ihmisen on vaikea kilpailla tietokoneen kanssa nopeudessa ja virheettömyydessä. Kaupankäynnin kustannuskin on ollut merkittävästi korkeampi.

Näin ollen loppuvuoteen osui melkoinen nippu toimeksiantoja.

Myyty: Kemira, Tokmanni, YIT, Tikkurila, Lassila & Tikanoja, Raisio, Citycon, Fortum, iShares Digitalisation, Uponor, Aspo, Oriola KD, Nokia.

Suorat salkut ovat Nordnetissä ja uusi Nordeassa. Nordnetin hinnoittelu on edelleen hieman edullisempaa, mutta päätin kuitenkin testata miten Nordean kanssa asiat saa pelaamaan. Kaupankäynti on toiminut hyvin, analyysipalvelujakin on tullut käytettyä. Seuraava testi on sitten vuodenvaihteen veroraportointi, joka Nordnetissä on toiminut kohtuullisen hyvin. Siitä, että Nordea on ihan oikea pankki, on siitäkin hyötyä. Samoin tapanani on ollut suosia omistamiani yhtiöitä ostopäätöksissä, joten voin ajatella maksavani palveluista osan itselleni.

Salkkuun on nyt sitten rakennettu osinkoa maksavista osakkeista kokonaisuus, jolla pääsee eteenpäin.

Ostettu: Abbvie Inc, Alma Media, Aspo, Atria, Bonava Ab, Catella Ab, Citycon, Duni Ab, Enagas SA, Fortum, GlaxoSmithKline Inc, Harvia, Kemira, Konecranes, Kraft Heinz Inc, Lassila & Tikanoja, NoHo Partners, Nobia Ab, Nobina Ab, Nokian Tyres, Nordea, Raisio, Rapala, Relais Group, Sampo, Stora Enso, Tallink, Telefonica SA, Telia, Tikkurila, Uponor, Wärtsilä ja YIT.

Sinänsä ajoitus on mennyt ihan kohtuullisesti. Ostoista ainoastaan Aspo, Kemira ja Telefonica vilkkuvat punaisella ja Telefonicastakin tuloutui jo osinkoa. Kemiran suhteen ajattelin, että jos Paasikivet olivat valmiita maksamaan Solidiumille 14,00 euroa osakkeelta, niin karvan alle 13,50 e on hyväksyttävä hinta. Aspon suhteen olen myös aika levollisin mielin.

Vielä on ostoihin jonkin verran kuivaa ruutia jäljellä. Ajattelin kuitenkin hoitaa tuon Ranskan kiinteistökaupan ja sen remontoinnin loppuun, ennen kuin teen lisää siirtoja.

Appropoo – tai oikeastaan á propos – kuten ranskalaiset sanovat, se kiinteistökauppa. Ranskalainen tehokkuus ja mykistävän tehokas kommunikaatio jatkuu entiseen malliin. Nyt on kulunut 188 päivää siitä, kun myyjä ja ostaja olivat yhtä mieltä, että kaupat tehdään. En jaksa enää oikein kiihtyäkään. Oma käsitykseni on, että tämän kuun lopussa tai viimeistään helmikuun puolessa välissä kaikki paragrafit on taputeltu valmiiksi ja kauppa on valmis.

Myyjän kanssa olen onneksi niin hyvissä väleissä, että sain vietettyä ensimmäisen jouluni tulevassa asunnossani Cannesissa. Päätös oli oikein onnistunut. Tuntui että siellä näki aurinkoa enemmän yhdessä päivässä kuin täällä Suomessa viimeisten kahden kuukauden aikana.

Saimme kiikutettua asunnolle taas nipun tavaroitamme ja sovittua maalauksen ja pienet muutostyöt keväälle. Oli aika mukavaa syödä jouluaaton lounas terassilla, jossa oli auringon paisteessa reilusti yli 20 astetta lämmintä. Ranskassa jouluaatto ei ollut oikeastaan mitenkään erikoisempi päivä, kirkoissa oli tapahtumia mutta ihmiset normaalisti liikkeellä ja kaupat auki.

Joulupäivänä paikallisen merenherkkuihin erikoistuneen kaupan ympärillä oli aika kuhina, kun sieltä haettiin varmaan satoja ”Les Fruits de Mer” -vateja. Varsinkin hummerit ja osterit tekivät kauppaansa. Vähän vaihtelua kinkkuun, rosolliin ja lanttulaatikkoon. Joulupäivän iltana kaupungin kadut rauhoittuivat lähes autioiksi.

Kaupungin keskustassa oli pieni joulukylä. Useamman kymmenen kauppiasta siisteissä puumökeissä myymässä paikallisia herkkuja ja käsitöitä. Vieressä oli myös jäädytetty luistelurata, jossa paikalliset lapset pääsivät kokeilemaan tätä eksoottista urheilua. Läheisen koulun oppilaat olivat järjestäneet myös ”La Laponie Finlandaise” eli Suomen Lappi -näyttelyn. Kävi mielessä käydä katsomassa miltä Lappi ranskalaiselle näyttää, mutta emme ehtineet. Pari kuorokonserttia ehdimme käydä kuuntelemassa paikallisissa kirkoissa.

Huonekaluja olen päättänyt uusia ja tällä hetkellä näyttää siltä, että läheisin Ikea, joista löytyy itselle sopivia runkopatjoja, on Tanska. Siitä kun lähdetään etelään, siirrytään jenkkisänkyihin, joissa on oikeastaan kaksi pehmeähköä runkopatjaa päällekkäin. Vaikea ymmärtää miksi. Tämä johtanee siihen, että ostan testatut runkopatjat Suomesta ja lyön rekan kyytiin. Olohuoneen ruokailupöytä taas on kovin massiivinen ilmestys ja vaihdan sen varmaan pienempään. Jälkikasvu oli kyllä sitä mieltä, että tuollainen ladonoven kokoinen on kuin luotu siihen, että iso ryhmä ystäviä nauttii sen äärellä viiniä. Eli kaikenlaista huonekalujen ostoa ja paikalleen mallausta on edessä.

Eräs lukija kysyi, miten aika on kulunut eläkkeellä. Muistelin konttoriamme Pietarissa. Yhtiökumppanini oli siellä yhden viikon hoitamassa nippua asioita, jotka piti saada kuntoon. Kyselin puolessa välissä viikkoa, että miten etenee. Ei ollut edennyt juuri mitenkään. Kun ihmettelin asiaa, niin sain viisaan vastauksen: ”Kuules Matti, tässä maassa saa yhdessä päivässä hoidettua yhden asian – jos on onnea”.

Olen yrittänyt pitää saman minimitahdin nyt eläkkeellä. Joka päivä olen yrittänyt saada hoidettua vähintään yhden asian. Ja kun Suomessa ollaan, ei tarvita niin paljon onneakaan. Joskus yllätän itseni ja huomaan saaneeni hoidettua useammankin asian. Eniten olen viime aikoina keskittynyt tavaran kierrätykseen eli hoitamaan itselle tarpeetonta tavaraa uusille omistajille. Vanhustenhuolto on jatkunut entiseen malliin, pari kertaa viikossa.

Sijoitusrintamalla saa toki käytettyä aikaa, vaikka koko päivän, informaatiotulvaa lajitellessa.

Kun vuosi vaihtuu, nostetaan esille nuo viisaat oraakkelit, jotka tietävät varmuudella, että edessä on veret seisauttava pörssiromahdus. Kilpaileva oraakkeli tietää, että indeksit nousevat 7,8 prosenttia ja osakepoiminnalla on saavutettavissa kaksinumeroinen tuotto. Sektorisijoittajat tietävät, että on aika jättää lääketeollisuus ja sijoittaa automaatioon. Toinen taas hakisi turvasatamaa defensiivisistä osakkeista, kuten lääketeollisuus. Kiinan talous luultavasti ontuu; tosin toinen asiantuntija tietää varmuudella, että kauppasota loppuu ja Kiinan (ja lähialueiden) taloudet lähtevät jyrkkään nousuun. Ja kaiken ennustaminen on turhaa, koska Yhdysvaltojen toiminta Lähi-Idässä tulee johtamaan laajamittaiseen sotaan. All bets are off.

Ei mitään uutta siis. Itsellä ei ole kristallipalloa, joten ajattelin sijoittaa niin kuin ennenkin. Osinkoa maksaviin, mielellään osinkoaan kasvattaviin, kohtuullisesti hinnoiteltuihin osakkeisiin. Niitä on salkuissa jo monenlaisia. Osa tulee menemään hyvin ja osa huonommin. Pitkällä juoksulla uskon kuitenkin saavuttavani edelleen kassavirran, joka riittää elämiseen oikein mukavasti.

Ensi viikolla pitäisi varmaan hoitaa auton huolto sekä pesu ja kovavahaus. Tuossahan on työsarkaa jo kahdeksi päiväksi. Muille päiville löytyy varmaan taas realisoitavaa tavaraa nurkista. Tarjolla olisi tarpeettomia Aurora -shampanjalaseja, Juvartin lasten tuoleja, Retu -lehden vuosikerrat 1971, 1972, 1973 ja 1974. Ville Vallatontakin löytyisi vuodelta 1971 samoin kauniit Arabian vanhat mokkakupit. Pitäisiköhän ostaa antiikkiliike?

Mukavaa työviikkoa – muistakaa hoitaa ainakin yksi asia jokaisena päivänä.

 

Helteitä ja asuntokuumetta

Juhannuksena suuntasin taas vanhan reseptin mukaan Ranskan Rivieralle. Siellä on tullut vietettyä useampi viikko kesäisin jo reilut 30 vuotta. Viimeisten neljän vuoden aikana olen harjoitellut siellä asumista myös muina vuodenaikoina. Johtopäätöksenä todettakoon, että kelit ja elämisen laatu jäävät harvoin kakkoseksi Suomen vastaaviin verrattuina.

Ennen lomille lähtöä pitkäaikainen vuokraisäntämme ilmoitti, että on päätynyt myymään viime vuosina vuokraamamme asunnon. Tarjosi asunnon ostomahdollisuutta ja syötin parametrit Exceliin. Asunnon ostamista Ranskasta on tullut mietittyä jo pitkään ja kun hintatasoa katsoo, niin ei olisi ollut ollenkaan hassumpi pitkäaikainen sijoituskohde. Kohteet ovat kuitenkin aina tuntuneet hinnakkailta, eikä esimerkiksi edes Espanjaan iskenyt asuntokaupan lama tuonut minkäänlaista helpotusta neliöhintoihin. Vuokraisäntämme kohteen neliöhinnaksi tuli laskelmissani kaikkien kulujen jälkeen vajaat 11 000 euroa neliö. Päätin siis etsiä muitakin vaihtoehtoja.

Euroopasta löytyisi monia alueita kakkosasunnolle. Itselle ei ole Espanja oikein koskaan ollut kiinnostava, vaikka olenkin viettänyt siellä aikaa – niin työelämässä kuin välillä lomareissuillakin. Portugaliin olisi pitänyt siirtyä ennen veromuutoksia, jos siitä olisi halunnut saada hyödyt irti.

Valinta oli siis Ranska ja Välimeren rannikko. Vaakakupissa painoivat alueen elinvoimaisuus, reilut 300 aurinkoista päivää vuodessa ja sijainti vain reilun 3 tunnin lentomatkan päässä. En halunnut myöskään pelkkää lomaparatiisia, vaan alueen jossa on elinkeinoelämää, toimintaa ja tapahtumia ympäri vuoden.

Nizzassa olen oleillut jonkin verran ja joka kesänä sinne on tehty yksi päivän mittainen visiitti. Kaupunki on kuitenkin hieman liian suuri omasta mielestäni kakkosasunnolle; makuja on onneksi monia. Cannes on ollut ykköskohteeni aikojen alusta asti, joten ei muuta kuin kiinteistövälittäjien nettisivut auki ja etsimään sopivaa kohdetta sieltä .

Myin juuri ennen juhannusta sijoitusyhtiöltäni yhden yksiön Turussa. Kauppa meni kutakuinkin näin: päätös myynnistä, soitto tutulle kiinteistönvälittäjälle (https://inlkv.fi/), asunnon siivous, välittäjän tekemä stailaus, asunnon ensiesittely, tarjous, saadun tarjouksen hyväksyntä, kauppakirjojen allekirjoitus, kauppahinnan maksu ja avainten luovutus. Aikaa kului kaiken kaikkiaan reilu viikko. Yhtiöni osti asunnon kauan sitten (vuonna 2002), joten sijoitus oli kannattavuudeltaan aivan mallikelpoinen.

Ranskassa tuli moneen kertaan mieleen, josko suomalainen kiinteistökauppa olisi sopiva vientituote. Ensinnäkin: jokaista kohdetta myy aina useampi kiinteistönvälittäjä. Törmäät samoihin ilmoituksiin uudelleen ja uudelleen. Toiseksi: kohteista löytyy monenlaisia tietoja, mutta kohteen osoitetta et löydä juurikaan koskaan. Itselle kohteen sijainti on kohtuullisen tärkeä ostokriteeri, joten verenpaine alkoi nousta potentiaalisia asuntoja selatessa.

Ranskassa välityspalkkion maksaa pääsääntöisesti asunnonmyyjä. Välittäjät taas jakavat usein palkkion keskenään, jolloin ”ostajan välittäjän” käyttö on ostajalle ilmainen. Otin yhteyttä Habisol:iin, jonka ihmisiä olin tavannut aikaisemmin ja lähetin listan noin kymmenestä kohteesta kysymyksellä ”missä nämä ovat?”.

Tällä kertaa Habisolin välittäjät olivat muissa tehtävissä kiinni, mutta – onneksi – sain sitä kautta kontaktin Wretman Estaten ruotsalaiseen Vivekaan. Tulipa taas kerran todistettua, että ruotsalaisilla on myynti hyvin geeneissä. Ennen tapaamista juttelimme puhelimessa ehkä vartin ja Viveka kertoi saaneensa kohdelistaukseni ja ”aloittaneensa työt”. Niinpä. Ensimmäisenä päivänä lähdimme liikkeelle ja kävimme katsomassa viisi kohdetta noin 40 asteen helteessä. Ensimmäinen oli jo aika hyvä, yksi makuuhuone enemmän olisi ehkä tarvittu. Sijainti oli hyvä, mutta hieman eri puolella kaupunkia kuin olimme tottuneet.

Toinen kohde oli 50 metriä La Croisetten luksushotelleista. Jos olisin tehnyt päätöksen pelkästään lukujen mukaan, niin olisi jo voinut vetää nimet paperiin. Täysin remontoitu ja tyylikkäästi kalustettu asunto, vuokratuotot noin 25 000 e vuodessa ja asunto kuitenkin yli puolet ajasta tyhjänä. Asunto oli kuitenkin hieman pieni ja kun tarkoitus on käyttää sitä pääasiassa itse, niin siirsin kohteen mietintälistalle.

Nautimme kahvit La Croisetten rantabulevardilla ja kävimme sen jälkeen kolmessa muussa kohdetta, joista mikään ei oikein osunut. Päivän lopuksi kävimme havainnot yhdessä läpi ja Viveka kehotti ottamaan välipäivän, sillä aikaa kun haarukoi seuraavat kohteet. Näyttöjen järjestäminenkään ei ole läpihuutojuttu. Osa kohteista on vuokralla ja osassa taas myyjät saavat liikaa yhteydenottoja ”renkaiden potkijoilta”.

Seuraavalla päiväkierroksella juoksimme taas viisi asuntoa, joista yksi – vuonna 1910 rakennettu – osui jo todella hyvin. Korkeat huoneet, kaksi makuuhuonetta, kaksi parveketta, merinäköala, yhdistetty keittiö ja olohuone sekä asiallisen kokoiset suihkutilat. Juuri oikeassa kaupunginosassa. Päädyin tekemään siitä tarjouksen ja – summa summarum – nyt ollaan tilanteessa, jossa olen tehnyt tarjouksen, jonka myyjä on hyväksynyt. Suomessa nyt olisi menty pankkiin, siirretty rahat ja vaihdettu avaimet.

Ranskassa kaikki on toisin. Nyt kytkettiin kuvaan kaksi notaaria, ostajan ja myyjän. Aloitettiin sen selvittäminen kuka ostaa, kuka myy ja mitä myydään. Nyt on tehty sukuselvitykset ja hankittu asunnolle m.m. termiittitodistus, hometodistus, asbestitodistus, lyijytodistus, sienitodistus sekä otettu kantaa maanjäristyksen, tulvien ja muiden mullistusten riskeihin. Sitten kun nämä kaikki on saatu hoidettua, tehdään ensimmäinen kauppakirja. Tämän jälkeen on ostajalla kymmenen päivää aikaa perua, mitään perustelematta ja ilman mitään kuluja. Tämän jälkeen liikkuu käsiraha.

Cannesissa ilmoitetaan sen jälkeen kaupungin viskaaleille, että tällaista kauppaa tehdään. Tässä vaiheessa kaupungilla on 60 päivää aikaa ilmoittaa että hyvä, ostamme sen itse. Näin käy äärimmäisen harvoin, mutta notaarit eivät tee lopullista kauppaa ennen kuin tämä on hoidettu. Tämän jälkeen tilitetään loppusumma ja sovitaan muuttopäivä. Mikäli asunnossa asuu vuokralainen, ei leikki lopu tähän. Onneksi tämä asunto on tyhjä.

Aloitin jo hyvissä ajoin osakemyynnit ja tällä kertaa näyttää siltä, että asunto on tuottanut jo ennen kauppaa. Myin osakkeita Nordnetin salkussa hintaan, joka oli 11 000 euroa korkeampi kuin tämän päivän kurssi. Nordnetin Sharevillessä moni kyselikin josko odotan suurta pörssiromahdusta, kun myyn enemmän kuin aikoihin. Vakuutuskuorissa tein myös liikkeitä, enimmäkseen myin etf:iä ja ostin kotimaisia osinko-osakkeita. Tavoitteena on pitää kassavirta lähellä nykyistä. Saa nähdä kuinka lähelle pääsen.

Eli, mikäli kaikki menee niin kuin elokuvissa, saan asunnon avaimet käteeni loka-marraskuussa ja voin aloittaa uuden sisustusprojektin. Mikäli Mr Murphy tekee parhaansa, niin vuorossa on varmaan seuraavaksi suuri pörssiromahdus, talvisin kaatosateet ja tulvat sekä kesäisin jatkuva helleaalto – la canicule – joka imee mehut asukkaista. Ajattelin kuitenkin olla ostokseen tyytyväinen, no matter what.

Pörsseissä on jatkunut vuoristorata entiseen malliin. Yritysten ilmoittaessa tuloksistaan, ollaan oltu helpommin pettyneitä kuin positiivisesti yllättyneitä. Kursseista on nuijittu ilmaa pois. Niidenkin yritysten kurssit, jotka ovat nousseet, ovat viikkoa – kahta myöhemmin, ottaneet siipeensä joko Trumpin Kiina –tulleista, valuuttakursseista tai yleisestä mielialasta.

Salkkua olen tosiaan veivannut normaalia enemmän ja vaikka vuoden alusta ollaan plussalla, niin viimeinen kuukausi on ollut kirkkaanpunainen. Ikävimpiä lukuja on nakuttanut Nordea, YIT ja Lassila & Tikanoja. Parempaan suuntaan ovat taas menneet esimerkiksi Tokmanni ja Raisio. Pitkästä aikaa olen ostanut myös paperiyhtiöitä – saa nähdä riittääkö tämän vuoden ”kurssitason tarkastus” Mielenkiintoinen syksy tulossa.

Nyt ajattelin kuitenkin keskittyä hoitamaan tämän Cannesin kiinteistöprojektin loppuun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuoden 2018 tilinpäätös

Käytän suorissa sijoituksissa pääasiassa Nordnet:iä ja vakuutusratkaisuissa pääasiassa Mandatum Lifea. Kun käyttää useampaa pankkiiriliikettä ja sijoittaa osittain suoraan, osittain vakuutusratkaisujen kautta, joutuu väkisinkin tekemään jonkin verran manuaalista työtä raporttien yhdistämiseksi.

Automatisoidut ja kohtuullisen reaaliaikaiset salkkuraportit pyörivät Google Sheetsin ja Bloombergin kautta. Niistä näkee parhaiten päivittäiset arvot ja salkun arvonmuutokset. Henkilökohtaista taloudenpitoa olen seurannut aluksi Excelillä, sitten jonkin aikaa Balancionin kautta, sitten Money Dancella ja nyt reilut kaksi vuotta Banktivity -applikaatiolla. Jokaisessa ratkaisussa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Nykyinen applikaatio muistuttaa ketterää kirjanpidon ohjelmaa ja antaa aika hyvät raportit, vaikkei poimikaan osakekursseja automaattisesti. Tai poimisi toki, jos sijoittaisi enimmäkseen Yhdysvalloissa ja käyttäisi kirjanpitovaluuttana dollaria.

Nordea Wallet on lisännyt ominaisuuksia ja saattaa hyvinkin olla että siitä saadaan henkilökohtaisen taloudenpidon työkalu jatkossa. Sinänsä kehitys on ollut hidasta, on varmaan kaksikymmentä vuotta siitä, kun ihastelin alan ohjelmistoja Jenkeissä. Suomalaisia ei ilmeisesti kiinnosta minkä verran rahaa tulee ja mihin sitä menee. Tähän kannattaisi ihmisten uhrata hieman enemmän aikaa ja vaivaa. Tulokset kertovat nopeasti onko taloudessa turhia kuluautomaatteja.

Viime vuoden osingot menivät pääosin odotusten mukaan. Olen listauksessa laskenut tulot sen mukaan mitä on tilille /salkkuun tullut. Tämä tarkoittaa sitä, että suorissa sijoituksissa osinkojen vero on vähennetty ja vakuutuksissa kotimaiset osingot / korot on saatu bruttona. Niissäkin suurin osa ulkomaisista on saatu lähdeveron jälkeen ja ovat siten kolminkertaisen verotuksen piirissä. Eli ensin maksaa yritys tuloksestaan, sitten ottaa kotivaltio ennen tilitystä ja lopuksi vielä Suomen valtio pääomatuloja verottaessaan. Näitä ulkolaisia olen pikkuhiljaa siirtänyt joko suoriksi omistuksiksi tai ETF:iksi, jotka eivät maksa osinkoa.

Viime vuoden osingot muodostuivat seuraavista:

Citycon 16 395,28
Nordea 10 404,00
Aktia 8 022,48
Nokia 7 790,00
Kemira 5 830,00
Lassila & Tikanoja 5 520,00
Fortum 5 500,00
Raisio 5 258,30
Tokmanni 4 100,00
Omega Healthcare 4 060,66
Tikkurila 3 489,60
UPM Bond 3 235,78
Aspo 3 225,00
YIT 3 000,00
Orion B 2 900,00
Telia 2 854,92
iShares Euro Dividend 2 330,75
Oriola B 1 887,15
Cloetta 1 841,75
iShares Core Dividend Growth 1 710,33
iShares US Preferred Stock 1 567,39
Hennes & Mauritz 1 530,83
Amer 1 400,00
iShares DivDax 1 242,40
Investor B 660,56
Rapala 639,20
L Brands 638,76
iShares Emerging Markets 600,45
iShares Global Infra 561,80
Unilever 539,61
Klövern 536,94
Harvia 536,40
Tesco 474,11
iShares Euro Tech 446,79
Essity 352,48
iShares Europe Banks 158,70
R.R. Donnelley 110,35
iShares US Oil Equipment 53,24
111 406,01

 

Vuoden aikana tuli säädettyä salkkua ehkä hieman normaalia enemmän. Nyt kun ynnään niistä tuloutuneet myyntivoitot ja myyntitappiota, niin plussaa kertyi melkein osinkojen verran eli 104 153 euroa. Myytyjä tai kevennettyjä positioita olivat esimerkiksi Amer, Unilever, Raisio, Coca Cola, Telia, Omega Healthcare, Fortum, Nokia, Klövern, Orion, Investor ja muutama ETF (DGRO ja EEMV). Osa myydyistä on ostettu myöhemmin takaisin.

Tuostahan voisi nopeasti päätellä, että salkun kirnuamista kannattaisi jatkaa ja kiihdyttää tahtia. Oma kokemus on kuitenkin se, että helposti tulee myytyä osakkeita, jotka olisi kannattanut pitää.

Viime vuonnakin myin Ameria halvimmillaan 22,84 e ja kalleimmillaan 27,04 euroon. Kun olisi jaksanut odottaa, olisi saanut 40 euroa. Huhtamäkeä olen myynyt joskus riemuissani yli 20 euron kurssiin, nyt siitä saisi 32 euroa. Nestettä olen myynyt yhtä riemuissani reilun 30 euron kurssiin ja nyt siitä saisi kohta 90 euroa. Hyväkin myyntihinta saattaa moninkertaistua.

Siinä näit, sanoisi joku. Ei vain kannata myydä. No jaa, kevensin joskus Stockmannia vähän päälle 8 euroon. Olisi kannattanut myydä kaikki, nyt niistä saisi reilut 2 euroa. Raision Tehtaat tuntui stabiililta, kasvavan osingon maksajalta, kohtuullisen turvallisella toimialalla. Ei muuta kuin lisäsiivu salkkuun 4 eurolla. Voi,voi. Nyt sitä saisi kurssiin 2,60 e.

Eli oma johtopäätös on, että kurssit ovat mitä ovat ja ajoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, paitsi jälkikäteen. Silloin löytyy kyllä ainakin kymmenen fakiiria, jotka pystyvät toteamaan että ”kaikkihan sen näkivät”.

Itse olen seurannut edelleen salkun kassavirtaa ja – niin kuin yllä olevasta listauksesta näkee – hajauttanut sijoituksia liiankin kanssa. Ei tämäkään strategia autuaaksi tee, mutta estää luultavasti täydellisen romahduksen kun Mr Murphy kuitenkin tulee vierailulle. Putoavia puukkoja on tullut poimittua nuorempana useinkin, enkä ole vieläkään päässyt tästä harrastuksesta kokonaan eroon.

Nyt kun kurssit ovat nousseet mukavasti vuodenlopun syöksystä, kannattaa ehkä olla hieman varovainen ostonapin kanssa. Pörssissä on toki ihan kohtuullisestikin hinnoiteltua tavaraa, mutta en usko että heilahdukset loppuvat tähän. Oma kokemus ajallisesta hajauttamisesta on ollut myönteinen. Ei ole pakko ostaa tai myydä koko erää kerralla vaan mieluummin muutaman kuukauden välein, pikkuhiljaa.

Mediassa huomaa taas että vaalit ovat tulossa. Kaikki ovat pienen ihmisen asialla ja kapitalisti se kansan verta juo. Paras ratkaisu saadaan aina kunnallisella tai valtiollisella laitoksella. Tai asettamalla joku luku autuaaksi tekeväksi. Kyllä kansa ymmärtää, että kun meillä on 0,5 hoitajaa hoitamassa vanhusta, niin kyllä homma sujuu.

Suoritin aikoinaan neuvostotalouden kurssin kansantaloustieteessä. Mieleen jäi traktoritehdas, jolle oli annettu viiden vuoden tuotantotavoite tonneissa. Tehdas saavuttikin asetetut tavoitteet ja kaikki meni hyvin, kunnes huomattiin että traktorit upposivat pelloille. Tuotanto oli maksimoitu tonneissa hitsaamalla traktorin pohjaan ylimääräinen tuhannen kilon metallilevy.

Vajaat 80 –kymppinen sukulaisnainen oli visiitillä. Hänellä oli mukanaan voimisteluun tarkoitettu kuminauha. Verrytteli sillä aamuin, illoin ja kun ihmettelin energiaa niin totesi että ”se on, kuule, liikuntakyky vanhuksen paras turva”. Tämä nainen elää yksin, itsenäisesti ja matkustelee aktiivisesti. Ei tarvitse 0,5 hoitajaa, eikä edes 0,3 hoitajaa. Toisille taas ei riitä edes ympärivuorokautinen omahoitaja kertoimella 3,0.

Kuntien kannattaisi käyttää nyt huomattavasti aikaa ja energiaa hoitokriteerien asettamiseen. Mitä on hyvä hoito kullekin asiakkaalle? Kuka sen tekee ja miten se mitataan? Sen jälkeen sopimukset kuntoon, huomattavat sopimussakot ja saumaton valvonta. Kuvittelen, että esimerkiksi RFID -tekniikalla voitaisiin valvoa automaattisesti, montako kertaa kussakin huoneessa on käyty ja kauanko siellä on oltu. Osuisi helposti silmään tilanne, jossa kukaan ei ole tehnyt yhtään mitään.

Itse tekisin vielä niin, että hoivakiinteistön omistaisi aina toinen taho kuin se, joka tekee hoivatyön. On helpompi vaihtaa firma ja pitää asiakkaat samassa talossa. Sitä saa, mitä mittaa. Mielelläni näkisin ne myös parhaat käytännöt, joilla kunnallinen toimija pesee mennen tullen yksityisen sektorin. Enkä usko, että vastaus hyvään hoitoon on yksi desimaaliluku.

Oli miten oli, niin väestön vanhenemisen seurauksille etsitään vielä maksajia monissa vaaleissa.

Itse jatkan vanhusten huoltovajeen paikkaamista kiikuttamalla päivittäistavaraa paikalliseen hoitokotiin ja tarkastamalla asiakkaan tilanteen kahvitarjoilun kera, vähintään kaksi kertaa viikossa. Näitä reissuja on tullut nyt tehtyä noin 300 kertaa, joten alkaa olla tuostakin sektorista joku käsitys.

Oma kokemus tuosta yksityisestä palvelutalosta on, että aktiivinen, omasta hyvinvoinnistaan kiinnostunut asiakas viettää siellä sangen mallikelpoista elämää. Jos taas pyyhe on heitetty henkisesti nurkkaan, niin aika saattaa tulla pitkäksi noutajaa odotellessa. Enkä usko tilanteen olevan vähääkään parempi vaikka palveluntuottaja olisi kaupungin laitos.

Vielä kun saataisiin jäät ja lumet pois kaupungin kaduilta.

 

 

 

Paikka auringossa

Päätin jättää huhtikuuksi Suomen kylmät säät ja jalkakäytävillä vuorottelevan jään, hiekan ja sepelin taakseni. Ei muuta kuin Finnairilla Nizzaan ja sieltä Cannesiin. Vuokrasin kuukaudeksi asunnon Cannesin vanhasta kaupungista eli Suquetista Air B-n-B:n kautta. Hinta oli 1 500 euroa isolta parvekkeelliselta yksiöltä, jossa on parveke merinäköalalla ja kaikki uutta. Bloomberg löytyy televisiosta – taitaa olla ensimmäinen kerta Ranskassa. Tällä kertaa päätin jättää koulun väliin ja keskittyä omatoimiseen opiskeluun. Laskeskelin juuri että olen saanut luettua jo 10 ranskankielistä kirjaa eli ei tämä ihan hukkaan ole oppimisenkaan suhteen mennyt. Kielioppia en ole kyllä pöydälle nostanut, mutta ehkä vielä ehtii.

Eipä olisi paremmin voinut ajoitus onnistua. Täällä on paikallisen Nice Matin -lehden mukaan meneillään neljänneksi lämpimin kevät koskaan. Aurinko on paistanut oikeastaan joka päivä ja lämpötila on varjossa 20-24 astetta. Jos sattuu osumaan tuulensuojaan ja aurinkoon – niin kuin parvekkeeni – voi tuohon lyödä huoletta useamman asteen päälle. Kun parvekkeelta näkyvät vielä sekä Välimeri että viereiset vuoret, niin olen asuntoon enemmän kuin tyytyväinen. Itse asiassa niin tyytyväinen että varasin heti syyskuullekin viikon.

Täällä on ollut useita konferensseja ja niiden mukana ”työmatkalaisia” liikkeellä. Maaliskuussa oli kiinteistösijoittamisen MIPIM ja juuri kun saavuin MIPTV – audiovisuaalisen ja digitaalisen sisällön messut. Kun kysyin paikallisilta mikä tuo on, niin sanoivat että ”TV-sarjojen Messut”. Ovat varmaan muutakin kuin TV:tä, mutta suomalaista televisioväkeä oli aika paljon liikkeellä. Kaupungissa asuu noin 75 000 ihmistä, Rivieran konferensseissa käy joka vuosi 250 000 ihmistä ja turistien kokonaismäärä on 11 miljoonaa. Kun turistit käyttävät vajaat 100 euroa päivä, puhutaan 10 miljardin euron potista ja 75 000 työpaikasta.

Cannesin megatapahtuma eli Festival de Cannes – filmifestivaalit – ovat 17. -28. toukokuuta. Maailmantähdet saapuvat ja paikalliset yrittäjät tekevät kunnon tilin kun ihan kaikki majoituskapasiteetti on ”fully booked”. Luksushotellit ja niiden ympärillä olevat Michelin ja muut gourmet -ravintolat tekevät takuulla kaikkensa jotta Ranskan matkailutase on vihreällä. Rantabulevardin Carlton, Martinez ja Majestic Barrier ovat nyt virittäneet rantalaiturinsa ja ravintolansa iskukuntoon. Täältä tuskin loppuu Vintage Dom Perignon, niin kuin oli käynyt St. Tropezissa pari vuotta sitten. Siellä kaksi megarikasta halusi kilpailla siitä minkälaisen laskun saa yökerhossa aikaiseksi, kun tarjoaa kaikille läsnäoleville vain parasta. Lisää shampanjaa ja kalleimpia viinejä lähetettiin hakemaan helikoptereilla. Ja kun yökerhossa oli riittävästi väkeä ja Ibiza –meininki, sai toinen kuulemma miljoonan euron astronomisen rajan puhki. Huvinsa kullakin.

Itsellä eläminen on kovin kohtuullisen hintaista. Aamulla juon kupin espressoa parvekkeella, kävelen sitten aina yhtä upealle Marche Forville –torille. Siellä kuluu aika torikauppiaiden tontteja kierrellessä. Toinen toistaan hienommin järjestetyt tiskit; vihannekset ja hedelmät ovat ojennuksessa. Juustot, lihajalosteet, kalat ja äyriäiset täyttävät kojut. Värit ja tuoksut saavat aina yhtä hyvälle tuulelle. Ammattiylpeys on itsestäänselvyys. Kun ostan muutaman avokadon tai mangon, kysyy torirouva ”pour aujourd’hui?” eli syötkö tänään. Sen jälkeen tunnustelee hedelmät ja valitsee vain ne, jotka ovat varmasti kypsiä. Kun kiittelin niin sanoi että ”monsieur, näin se on miestenkin kanssa, monta pitää tunnustella ja tarkkaan nuuhkia, että löytää juuri sopivan…”.

Toriostokset eivät paljon maksa. Ostosten jälkeen tuttuun torikahvilaan. Pöytään tuodaan tilaamatta ”cafe du mois”, kuukauden espresso. Hinta on 0,50 e kalliimpi kuin perusespressolla eli huimat 2 euroa. Vesilasi kylkeen ja siinä saa menemään hyvinkin puoli tuntia, kun katselee ohikulkevia ihmisiä.

Ennen lähtöä ostin Polarin sykemittarin GPS:llä ja sitä on ollut hauska käyttää. Piirtää missä on kävellyt, millä vauhdilla ja laskee vaikka mitkä kuormitukset. Olen kävellyt tuollaiset 10 kilometriä päivässä. Aika kuluu rantabulevardeilla kuin siivillä. Näkymiäkin riittää, niin horisontissa kuin rannallakin. Kaupunki on monelle näyttäytymispaikka ja ranskalainen nainen on hoikka, tyylikäs ja vaivattomasti chic. Hiukset ovat useimmin pitkät ja korot korkeat. Asennetta ja arroganssia tiivisti yksi mademoiselle. Sexy with a brain, sanoi toinen.

Lounaan olen tehnyt yleensä toriostoksista. Illalla ravintolaan, jossa hyvä illallinen maksaa noin 15-20 e per ruokalaji tai 22-30 e jos haluaa ottaa koko menyyn. Enemmänkin saa toki menemään: muutaman ystävän kanssa innostuttiin istumaan pitkällä kaavalla ja ottamaan viinilista mukaan peliin. Silloin liikutaan jossakin 60-80 euron välillä per nenä. Toki kokonaisuuskin on silloin erinomainen. Luksushotellien lähettyvillä on muutama Michelin –ravintola, joissa pelkkä menu maksaa vajaat 200 euroa ja siihen juomat päälle.

Pikkuvinkkinä Ranskan matkaajille… kannattaa aina katsoa onko ravintolassa tarjolla joku menu. Näiden hinnat tosiaan parista kympistä ylöspäin ja siinä on kolme ruokalajia sopivan kokoisina annoksina. Jos ei ole viiniharrastaja niin talon viini riittää yleensä oikein hyvin. Vesi kannattaa tilata kannuna eli ”carafe d’eau”, se on aina ilmainen. Tarjoilija kysyy mielellään de l’eau? Ja kun siihen vastaa että joo, niin pöytään tuodaan pullo Eviania tai Perrieriä hintaan 6 euroa pullo. Ero fonetiikassa on aika pieni eli ”doo” tai ”del-oo”, Kraanavesi eli tuo d’eau on aina ilmainen, kylmä ja erinomaisen juomakelpoinen. Eli ”karaf-doo” niin rahaa jää muuhunkin. Se ”s’il vous plait”, kannattaa toki muistaa tilaapa mitä tahansa.

Turvallisuuteen on edelleen panostettu. Poliiseja näkyy aiempaa enemmän. Liikennettä valvotaan tarkemmin ydinkeskustassa ja kävelybulevardeille on asennettu ajoesteitä. Muutaman kerran olen nähnyt terrorismin vastaiseen taisteluun erikoistuneita sotilasryhmiä partioimassa. Itsellä on aika turvallinen olo, niin hullu kuin maailma välillä tuntuukin olevan. Pääsiäismessun aikaan evakuoitiin Nizzassa kirkko, johon tunkeutui uhkauksia huutava ja makkaraa heiluttava mies. Poliisi otti toverin nopeasti talteen ja lehdessä todettiin osuvasti että ”kiinniotetun mielenterveyttä sopii epäillä”.

Maailmanpolitiikkaa kun seuraa, niin tuo makkaranheiluttaja ei taida olla ainoa riski. Presidentti Trump kertoi televisiohaastattelussa että oli juuri nauttinut maailman parasta ja näyttävintä suklaakakkua Kiinan presidentin kanssa. Samalla oli antanut armeijalle luvan iskeä kohteeseen ja kertoi sitten Kiinan presidentille että ”iskimme juuri ohjuksilla kohteeseen”. Haastattelussa hän sanoi iskeneensä Irakiin ja kun haastattelija totesi että Syyriaan niin siihen vain että ”yes”. Meillä on Suomessa kokemusta Kekkosen ajoilta siitä että presidentti ei ollut aina ihan kartalla; toivon todellakin että Yhdysvalloissa ollaan.

Muuten koko Syyrian ohjusisku on erikoinen episodi. Maskirovka tulee mieleen. Tämän jälkeen kaikkien pommien äiti eli MOAB pudotettiin Afganistanin vuorille, teho vastaa puolta rekkakuormallista TNT:tä. Siinä sai kalliot kyytiä. Pohjois-Koreassa maan kaikkivaltias päämies harjoittelee ydiniskua ja Yhdysvallat on ilmoittanut estävänsä tämän ydinaseohjelman – tavalla tai toisella. Turkissa Erdogan sementoi valtaansa. Aika monta irtonaista osaa on nyt maailman kellossa, eivätkä ihan tasatahtiin mene liikkeet.

Vuoden ensimmäisen kvartaalin raportit on saatu. Osakkeissa pysyminen kannatti. Täytyy kyllä tunnustaa että useamman kerran on ollut mielessä että tulisiko tästä selkeä ”sälj till nypotatis” –vuosi. Toisaalta Suomessa on ollut niin kylmä että taitavat perunatkin olla myöhässä. Jotakin kevennystä tässä täytynee tehdä että saa kesällä hyödynnettyä äkkiliikkeitä.

Osinkoja on saatu tähän päivään mennessä 55 000 euroa ja lisäksi sijoitusyhtiöstä se perinteinen 8 %:a matemaattisesta arvosta. Suurimmat osingot yhtiöistä: Nordea, Raisio, Aktia, Lassila & Tikanoja, Fortum, Sponda, Citycon, Kemira, Aspo ja YIT. Telia, Metso ja Tikkurilakin muistivat omistajaa. Nokiasta irtoaa osinko vielä kuun lopussa. Itselle sopii mainiosti se että muutama kotimainen yhtiö on siirtynyt useampaan osingonmaksuun vuoden aikana.

Alkuvuonna myin loputkin Eforet. Atrian myynti meni nappiin (12,50 e). Seadrillistä sain yli 90 %:n turskan. Tulipa taas todettua että Oslon pörssi on erilainen – tuon osakkeen piti aikoinaan olla osinkopaperi. Raju velkavipu mutta korkea öljynhinta ja pitkät sopimukset tuovat kunnon kassavirran. En muista montako osinkoa ehdin saada mutta olisi tuo ostos saanut jäädä tekemättä. Nyt ei ole salkussa yhtään norjalaista lappua.

Ostopuolella: Nokia, Sponda, Raisio, Rapala, Aktia ja Amer. Nordnetin salkussa Omega Healthcare, Telia, Coca Cola ja Novo Nordisk. Nordnetin puolella ei myyntejä.

ETF-puolella pientä säätöä. iSharesin International Dividend myyty, iShares European Minimum Volatility kevennetty ja otettu iShares MDAX:ia, iShares Eurostoxx 600 Teknologiaa sekä megatrendeihin panostavia ETF:iä eli iShares Aging Population, iShares Digitalisation ja iShares Automation & Robotics.

Sain vihdoin syötettyä kaikki Google Financesta löytyvät sijoitukseni Google Spreadsheetsin avulla yhteen ”Exceliin”. Kiitokset vain Harry Holdarille (http://palkansaajavaurastuu.blogspot.fr/) alustasta. Hienosti päivittyy ja näillä työkaluilla voisi tehdä paljon yksityiskohtaisemmankin mallin.

Vielä on 11 päivää jäljellä auringon paistetta. Vapuksi kotiin. Tilauksessa olisi vähintään 15 astetta plussaa, lehdet puussa ja kadut puhdistettu. Toivossa on hyvä elää.

Ota löysin rantein…

…älä jännitä. Ota vastaan mitä tarjoo elämä, lauleli aikoinaan Veikko Lavi.

Sanat tulivat mieleeni kun katsoin kanssamatkustajan tehokasta työskentelyä paluulennolla Lontoosta. Lennon aikana nuori nainen ehti käydä Lontoossa hoidetut hommat läpi, tarkastaa luvut, kirjoittaa raportin ja tehdä aiheesta PowerPoint –esityksen. Rouvan esimies oli selvästikin vanhemman kaartin edustaja, joka ehti sen sijaan ottaa muutaman gin tonicin, nauttia illallisen ja levätä. Ei tuo vieruskaveri stressaantuneelta vaikuttanut mutta toiminta kuvaa hyvin tämän päivän työelämää. Meilit ja puhelut hoidetaan 24/7 eikä varsinaista vapaa-aikaa ole koskaan.

Aamun televisiossa kaksi noin kaksikymppistä avautui syvästä masennuksesta ja siitä selviytymisestä. Hyvä että joku uskaltaa. Masennuslääkkeitä popsii jo 426 000 suomalaista – joka päivä. Kannattaisi varmaan pysähtyä jossakin vaiheessa miettimään mitä teemme väärin. Henkilöstö-osastoilla on kova kiire pärjätä Great Place to Work –kilpailussa, jossa menestymisestä esimiesten bonukset ovat kiinni. Kun sitten sidotaan henkilökunnankin bonarit saman kisan pisteisiin, niin saadaan hienoja henkilöstötyytyväisyysvastauksia mutta rohkenen epäillä niiden todenmukaisuutta.

Muistelin omia huolinta-alan vuosiani. Olin pitkään varmaan ainoa alle kolmekymppinen odottamassa Finnairin yölentoa milloin milläkin Euroopan kentällä. Noin viisikymppiset vientitykit eivät kyllä kirjoittaneet raportin raporttia. Keskityttiin nykäisemään kunnon tumut baarissa ja projektia jatkettiin lennolla. Kaikki tunsivat toisensa ja jos joku oli saanut paperikoneen myytyä, siitä tiesivät kaikki. Currywurst oli kevyt iltapala, kolesterolit, maksa-arvot ja verenpaineet koholla eikä kahvia ilman useampaa Rellua voinut edes ajatella. Aika harva taisi päästä normaalille eläkkeelle.

Finnairilla tuntuu menevän mukavasti. Kaikki viimeiset lentoni (Lontoo, Nizza) ovat olleet täyteen buukattuja. Koneet ovat olleet aikataulussa, moderneja ja täytyy antaa henkilökunnallekin kymppi suorituksesta. Poissa ovat mutruhuulet ja murisijat. Palvelu pelaa tehokkaasti ja suomalaisen ystävällisesti. Lontoon kapteenikin veti juttunsa niin puhtaalla pohjoisen murteella että pois tieltä. Välillä lupasi Lontoo-Helsinki lentoajaksi reilut kaksi tuntia mutta hiukan joutui pakittamaan siitä. Hienoa nähdä että parantunut kansainvälinen talous näkyy näin selvästi ja nopeasti myydyissä paikoissa.

Lontoon visiitillä tuli taas perehdyttyä ETF –sijoittamiseen. Tälle vuodelle ennustetaan seuraavaa:

  1. ETF –sijoittaminen jatkaa kasvuaan. Viime vuonna ETF:iin virtasi 288 miljardia dollaria uutta rahaa. Aktiivisista rahastoista lähti 91 miljardia.
  1. Indeksisijoittamisen alhaiset kulut ja läpinäkyvyys ovat yhä useamman sijoittajan mieleen. Tietoa eri mahdollisuuksista on yhä helpommin saatavilla.
  1. ETF:ien kulut laskivat viime vuonna ja niiden odotetaan edelleen laskevan. Jenkkimarkkinoille pääsee S&P 500 etf:llä noin 0,05 % vuosikululla. Siinä täytyy aktiivisen jenkkirahaston kaverilla olla pitkällä juoksulla raju menestys, jotta saa sekä katettua hallinnointikulun erotuksen (jos oma kulu esimerkiksi 1,8 %) ja vielä tuotettua johdonmukaisesti ylituottoa. Ja sijoittajan pitäisi tietenkin vielä pystyä löytämään tämä ylituottoa antava rahasto etukäteen. Edelleen noin 80 % kaikista rahastoista häviää vertailuindeksilleen. Nordnet nokittaa tässäkin pelissä tarjoamalla omia Superrahastojaan Pohjoismaihin nolla hoitopalkkiolla ja nolla merkintä/lunastuspalkkiolla. Loistavaa palvelua.
  1. Investointi erilaisiin teemoihin kasvaa. Hyvin tuntemani Black Rock oli esittelemässä iSharesin kautta tarjoamiaan neljää uutta teemaa. Erittäin mielenkiintoisia osia kansainväliseen salkuun:
  • Vanheneva väestö (iShares Aging Population, AGED)
  • Automaatio ja robotiikka (iShares Automation and Robotics, RBOT)
  • Digitalisaatio (iShares Digitalisation, DGTL)
  • Terveydenhuollon innovaatiot (iShares Healthcare Innovations, HEAL)
  • Hoitopalkkio näissä 0,40 %. Osakkeet tasapainoin eli näiden kautta saa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ylipainoa.
  1. Jottei valinta ETF:ien ja aktiivisten rahastojen välillä olisi liian helppoa, ovat indeksitalot panostaneet ”smart beta” –etf:iin. Näissä yhdistetään kohtuullisen halvat hallinnointikulut ja aktiivinen valintaprosessi. Oikein selkeää näyttöä näiden ylivertaisuudesta ei vielä ole.
  2. Viime vuonna ETF:iä löytyi jo 1 944 erilaista. Joitakin (120) suljettiin ja uusia lanseerattiin. Sama kehitys jatkunee tänäkin vuonna.

Itse olen ottanut Pohjoismaiden ulkopuolisen osakepainon lähes kokonaan iSharesin ETF:illä. Muutama suora osakesijoitus vielä löytyy. Olen pitänyt siitä, että saan syötettyä nämä ETF:t myös Morningstarin seurantajärjestelmään ja saan sitä kautta salkun tilanteen hyvin analysoitua. Ostaminen ja myyminen on ollut vaivatonta.

Osinkokausi on hyvää vauhtia meneillään ja hyvältä näyttää. Tätä kirjoittaessa OMX –indeksi näyttää nousseen 3,14 %:a vuoden alusta mutta aika hermostunutta on ollut. Yhdysvaltojen twiittava presidentti saattaa vielä yllättää moneen suuntaan. Välillä näyttää, että yllättää samalla itsensä ja omat joukkonsa. Oma osakepaino edelleen melkein tapissa, tuloutuneita osinkoja olen jättänyt ostokassaan. Spondaa ostin hiukan lisää.

Osallistuin Raision yhtiökokoukseen. Väkeä oli kohtuullisesti paikalla ja kovasti esiteltiin funktionaalisia elintarvikkeita. Toimitusjohtajan katsauksen piti v.t. toimitusjohtaja Jarmo Puputti. Elovena –jäätelöt jaettiin kaikille kokouksen alkua odotellessa. Tuntuu että tuotteiden maku on paremmin kohdallaan kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Terveystrendit ovat Raision puolella mutta aika nopeasti pitäisi saada hallitukseen jämäkkä ote ja vakinainen toimitusjohtaja nimitettyä. Uusina jäseninä hallitukseen Ilkka Mäkelä, entinen Saarioisen toimitusjohtaja ja hallitusammattilainen Leena Niemistö (Pihlajalinnan hallituksen pj ja entinen Dextran toimitusjohtaja). Mielestäni erinomaisia valintoja kumpikin. Raisiota on paksu nippu salkussa ja ikävä kyllä punaisella mennään. Osinkotuotto on hyvä ja toivottavasti kurssikin vielä kääntyy oikeaan suuntaan.

Olin Lontoossa juuri viimeisimmän terrori-iskun jälkeen. Yllättävän rauhallisesti ihmiset nämä ottavat. Heathrow oli niin kuin ennenkin, samoin passitarkastus. Kaduilla hieman enemmän poliiseja ja uutena ilmiönä poliisien järeät maastoautot kävelykatujen ja torien lähettyvillä. Ideana varmaan se, että niillä tukitaan tarvittaessa pääsy kohteeseen. Videovalvontaa on ollut Lontoo pullollaan ennenkin ja niin nytkin. Ei taida montaa paikkaa löytyä missä et olisi ainakin yhdessä kamerassa ja hyvä niin. Suurkaupungissa on pakko käyttää julkista liikenneverkkoa joten metroissakaan ei väkikatoa ollut.

Investointivinkkinä Lontoosta edelleen kahvi, kahvilat ja terveellinen pikaruoka. Seisotpa melkein missä tahansa, näet ainakin 2-3 eri ketjun kahvilaa. Suurimpina Pret a manger (oli McDonaldsin osittain omistama 2001-2008, nykyään Bridgepoint Capitalin salkussa), Costa (omistaja Whitbead), Caffe Nero ja Starbucks. Joka luukulla on jono ja baristat valmistavat sekoituksia, joita tilatessa pitää olla insider. Sandwichit, salaatit, patongit, keksit ja leivonnaiset ruokkivat kiireisiä uraohjuksia kellon ympäri.

Partaterien valmistajien markkinat ovat pienenemässä ja erilaisten parranhoitotuotteiden kasvussa. Välillä tuntui olevan seutu täynnä talebaneja mutta kyseessä olikin hipstereiden suosima paikka. Parta rehottaa ja elämä on kovin tiedostavaa. Katselin yhden hipsterin ostoskoria edessäni Sainsburylla. Lihataloilla ei ollut koriin asiaan enkä ihan joka tuotetta ollut ennen nähnyt. Joka purkissa oli kuitenkin joko vege-, reilun kaupan, kestävän kehityksen, hiilijalanjäljen tai muun eettisen valinnan -merkki. Mehuakaan ei myydä mehuna vaan se oli vitamin shot tai all day antioxidant mineral smoothie. Myy sinä sitten sisäfilettä tai kyljystä samaan koriin.

Olen taas Ranskassa neljä viikkoa. Aurinko paistaa ja tutussa Cannesissa on helppo noudattaa Veijo Lavin ohjeita ja ottaa löysin rantein.