Ranskaan on nyt tullut asetuttua. Kelit ovat suosineet ja aurinko on paistanut joka päivä. Kielikurssilla on taas huomannut kuinka nopeasti asioita unohtaa. Toivottavasti muisti palaa taas edes pätkittäin.
Niinhän sitten pörssissä kävi kuin ensimmäisessä jutussani maalailin. Punaista on ollut ja maailma on taas huolia pullollaan. Joku epäili että maailman pörssit romahtivat sen takia että jätin työelämän – tuskin nyt sentään. Kirjoittelen pörssitunnelmista enemmän myöhemmin.
Eläkesäästäminen on ollut verottajan muutosten lempilapsi. Käytännössä olemme tilanteessa jossa eläkesäästämisessä – eläkevakuutuksen kautta – on enää järkeä jos vakuutuksenottaja on työnantaja. Sielläkin kannattaa miettiä mihin pyrkii ja mistä maksaa. Ryhmäeläkkeissä saattaa olla hyvinkin järkeä ja niitä kannattaa laskeskella. Tarve eläkesäästämiselle ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään – päin vastoin. PS -tilit olivat hyvä idea, mutta ne vesitettiin muuttuvilla ikärajoilla. Harva kolmekymppinen jaksaa säästää jotta saisi mahdollisesti jotakin kun täyttää 68 vuotta.
Meille jokaiselle tulee noin kerran vuodessa eläketiliote. Se on se kirje jossa on kummallisia vuosilukuja ja erikoisia summia. On elinaikaodotetta ja oletusta siitä ja tästä. Harva niihin jaksaa perehtyä. Sama tieto on saatavilla myös eläkeyhtiöiden nettisivuilta pankkitunnuksilla. Joskus kannattaa vilkaista ja miettiä minkälaista eläkettä on mahdollisesti saamassa. Jos ja kun summat vaikuttavat pieniltä, kannattaa miettiä millä keinoin eläkettä saa levennettyä. Valtion tavoite on selvä: tehkää pidempään töitä, niin saatte paremman eläkkeen. Yrittäjillä, jotka maksavat itse päättämänsä tason mukaisia YEL -maksuja, tilanne on välillä todella karu. Keskimääräinen nyt maksussa oleva YEL -eläke on noin 400 euroa kuussa. Jos yrittäjällä – niin kuin yleensä on – on ollut myös palkkatuloja uran varrella, päästään keskimäärin 1 100 euron eläkkeeseen. Ja siitä verot pois.
Otin aikoinaan ensimmäisen vapaa-ehtoisen eläkkeen vuonna 1990. Muistan kun eläkemyyjä oli ihmeissään siitä että asiakas tuli oma-aloitteisesti hoitamaan asiaa ja ikääkin oli mittarissa ruhtinaalliset 27 vuotta. Tuon Nova -lisäeläkkeen maksut olivat joustavia, eläkkeelle sai jäädä aikaintaan 55 -vuotiaana ja tuottoa kertyi minimi 4,5 %:a vuodessa lisättynä mahdollisilla asiakashyvityksillä. Siihen aikaan 4,5 % vuotuinen tuotto kuullosti kovin vaatimattomalta. Ajat ovat muuttuneet, nyt vakuutusyhtiö joka tarjoaisi 4,5 %:n takuutuottoa saisi hankkia aulaansa useamman jonotusautomaatin.
Maksuja ehdin maksaa useampana vuonna, ennen kuin eläkkeellejäännin ikärajaa alettiin hinata ylöspäin ja maksuja rajoittaa. Otin myöhemmin sijoitussidonnaisen eläkevakuutuksen (itse asiassa useampia) ja tämä takuutuottoinen eläke jäi raksuttamaan omaan tahtiinsa. Kannattiko?
Viimeisimmän eläketiliotteen mukaan olen maksanut vakuutukseen 70 993 euroa. Eläkkeen päivänarvo on nyt 199 931 euroa. Tuotto siis mykistävät 128 938 euroa eli 181 prosenttia. Maksetut maksut toki kirpaisivat nuorta yrittäjää, mutta uskallan väittää että samoille rahoille olisi löytynyt nopeasti sellaisia kohteita, joista ei olisi enää kuin muistot jäljellä.
Einstein on joskus todennut että korkoa korolle on maailmankaikkeuden vahvimpia voimia, tuossa laskelmassa se on toiminut – ainakin minulle.
Mitä nyt sitten kannattaisi tehdä jos mitään?
Näin hyvillä ehdoilla ei eläkevakuutuksia enää saa. Itse tarkastaisin kuitenkin ensi tilassa eläketiliotteeni ja miettisin onko tulevaisuuden eläke riittävä. Kun se luultavasti jää odotuksista, kannattaa tarkastaa YEL -työtulo järkevämmälle tasolle ja miettiä mistä olisi saatavilla lisäeläkettä. Saa sitten voita leivän päälle. Jos yrityksessänne on useampia henkilöitä samassa tilanteessa ja yrityksellä menee kohtuullisesti, kannattaa miettiä ryhmäeläkettä. Vinkkaan mielelläni asiantuntijan juttelemaan kanssanne asiasta.
Muitakin keinoja tulevaisuuden turvaamiseen löytyy. Pääasia että on olemassa suunnitelma, mieluiten tietenkin Parempi Suunnitelma.
parempi suunnitelma 