Kategoria: Osingoilla eläminen

Vuoden 2018 tilinpäätös

Käytän suorissa sijoituksissa pääasiassa Nordnet:iä ja vakuutusratkaisuissa pääasiassa Mandatum Lifea. Kun käyttää useampaa pankkiiriliikettä ja sijoittaa osittain suoraan, osittain vakuutusratkaisujen kautta, joutuu väkisinkin tekemään jonkin verran manuaalista työtä raporttien yhdistämiseksi.

Automatisoidut ja kohtuullisen reaaliaikaiset salkkuraportit pyörivät Google Sheetsin ja Bloombergin kautta. Niistä näkee parhaiten päivittäiset arvot ja salkun arvonmuutokset. Henkilökohtaista taloudenpitoa olen seurannut aluksi Excelillä, sitten jonkin aikaa Balancionin kautta, sitten Money Dancella ja nyt reilut kaksi vuotta Banktivity -applikaatiolla. Jokaisessa ratkaisussa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Nykyinen applikaatio muistuttaa ketterää kirjanpidon ohjelmaa ja antaa aika hyvät raportit, vaikkei poimikaan osakekursseja automaattisesti. Tai poimisi toki, jos sijoittaisi enimmäkseen Yhdysvalloissa ja käyttäisi kirjanpitovaluuttana dollaria.

Nordea Wallet on lisännyt ominaisuuksia ja saattaa hyvinkin olla että siitä saadaan henkilökohtaisen taloudenpidon työkalu jatkossa. Sinänsä kehitys on ollut hidasta, on varmaan kaksikymmentä vuotta siitä, kun ihastelin alan ohjelmistoja Jenkeissä. Suomalaisia ei ilmeisesti kiinnosta minkä verran rahaa tulee ja mihin sitä menee. Tähän kannattaisi ihmisten uhrata hieman enemmän aikaa ja vaivaa. Tulokset kertovat nopeasti onko taloudessa turhia kuluautomaatteja.

Viime vuoden osingot menivät pääosin odotusten mukaan. Olen listauksessa laskenut tulot sen mukaan mitä on tilille /salkkuun tullut. Tämä tarkoittaa sitä, että suorissa sijoituksissa osinkojen vero on vähennetty ja vakuutuksissa kotimaiset osingot / korot on saatu bruttona. Niissäkin suurin osa ulkomaisista on saatu lähdeveron jälkeen ja ovat siten kolminkertaisen verotuksen piirissä. Eli ensin maksaa yritys tuloksestaan, sitten ottaa kotivaltio ennen tilitystä ja lopuksi vielä Suomen valtio pääomatuloja verottaessaan. Näitä ulkolaisia olen pikkuhiljaa siirtänyt joko suoriksi omistuksiksi tai ETF:iksi, jotka eivät maksa osinkoa.

Viime vuoden osingot muodostuivat seuraavista:

Citycon 16 395,28
Nordea 10 404,00
Aktia 8 022,48
Nokia 7 790,00
Kemira 5 830,00
Lassila & Tikanoja 5 520,00
Fortum 5 500,00
Raisio 5 258,30
Tokmanni 4 100,00
Omega Healthcare 4 060,66
Tikkurila 3 489,60
UPM Bond 3 235,78
Aspo 3 225,00
YIT 3 000,00
Orion B 2 900,00
Telia 2 854,92
iShares Euro Dividend 2 330,75
Oriola B 1 887,15
Cloetta 1 841,75
iShares Core Dividend Growth 1 710,33
iShares US Preferred Stock 1 567,39
Hennes & Mauritz 1 530,83
Amer 1 400,00
iShares DivDax 1 242,40
Investor B 660,56
Rapala 639,20
L Brands 638,76
iShares Emerging Markets 600,45
iShares Global Infra 561,80
Unilever 539,61
Klövern 536,94
Harvia 536,40
Tesco 474,11
iShares Euro Tech 446,79
Essity 352,48
iShares Europe Banks 158,70
R.R. Donnelley 110,35
iShares US Oil Equipment 53,24
111 406,01

 

Vuoden aikana tuli säädettyä salkkua ehkä hieman normaalia enemmän. Nyt kun ynnään niistä tuloutuneet myyntivoitot ja myyntitappiota, niin plussaa kertyi melkein osinkojen verran eli 104 153 euroa. Myytyjä tai kevennettyjä positioita olivat esimerkiksi Amer, Unilever, Raisio, Coca Cola, Telia, Omega Healthcare, Fortum, Nokia, Klövern, Orion, Investor ja muutama ETF (DGRO ja EEMV). Osa myydyistä on ostettu myöhemmin takaisin.

Tuostahan voisi nopeasti päätellä, että salkun kirnuamista kannattaisi jatkaa ja kiihdyttää tahtia. Oma kokemus on kuitenkin se, että helposti tulee myytyä osakkeita, jotka olisi kannattanut pitää.

Viime vuonnakin myin Ameria halvimmillaan 22,84 e ja kalleimmillaan 27,04 euroon. Kun olisi jaksanut odottaa, olisi saanut 40 euroa. Huhtamäkeä olen myynyt joskus riemuissani yli 20 euron kurssiin, nyt siitä saisi 32 euroa. Nestettä olen myynyt yhtä riemuissani reilun 30 euron kurssiin ja nyt siitä saisi kohta 90 euroa. Hyväkin myyntihinta saattaa moninkertaistua.

Siinä näit, sanoisi joku. Ei vain kannata myydä. No jaa, kevensin joskus Stockmannia vähän päälle 8 euroon. Olisi kannattanut myydä kaikki, nyt niistä saisi reilut 2 euroa. Raision Tehtaat tuntui stabiililta, kasvavan osingon maksajalta, kohtuullisen turvallisella toimialalla. Ei muuta kuin lisäsiivu salkkuun 4 eurolla. Voi,voi. Nyt sitä saisi kurssiin 2,60 e.

Eli oma johtopäätös on, että kurssit ovat mitä ovat ja ajoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, paitsi jälkikäteen. Silloin löytyy kyllä ainakin kymmenen fakiiria, jotka pystyvät toteamaan että ”kaikkihan sen näkivät”.

Itse olen seurannut edelleen salkun kassavirtaa ja – niin kuin yllä olevasta listauksesta näkee – hajauttanut sijoituksia liiankin kanssa. Ei tämäkään strategia autuaaksi tee, mutta estää luultavasti täydellisen romahduksen kun Mr Murphy kuitenkin tulee vierailulle. Putoavia puukkoja on tullut poimittua nuorempana useinkin, enkä ole vieläkään päässyt tästä harrastuksesta kokonaan eroon.

Nyt kun kurssit ovat nousseet mukavasti vuodenlopun syöksystä, kannattaa ehkä olla hieman varovainen ostonapin kanssa. Pörssissä on toki ihan kohtuullisestikin hinnoiteltua tavaraa, mutta en usko että heilahdukset loppuvat tähän. Oma kokemus ajallisesta hajauttamisesta on ollut myönteinen. Ei ole pakko ostaa tai myydä koko erää kerralla vaan mieluummin muutaman kuukauden välein, pikkuhiljaa.

Mediassa huomaa taas että vaalit ovat tulossa. Kaikki ovat pienen ihmisen asialla ja kapitalisti se kansan verta juo. Paras ratkaisu saadaan aina kunnallisella tai valtiollisella laitoksella. Tai asettamalla joku luku autuaaksi tekeväksi. Kyllä kansa ymmärtää, että kun meillä on 0,5 hoitajaa hoitamassa vanhusta, niin kyllä homma sujuu.

Suoritin aikoinaan neuvostotalouden kurssin kansantaloustieteessä. Mieleen jäi traktoritehdas, jolle oli annettu viiden vuoden tuotantotavoite tonneissa. Tehdas saavuttikin asetetut tavoitteet ja kaikki meni hyvin, kunnes huomattiin että traktorit upposivat pelloille. Tuotanto oli maksimoitu tonneissa hitsaamalla traktorin pohjaan ylimääräinen tuhannen kilon metallilevy.

Vajaat 80 –kymppinen sukulaisnainen oli visiitillä. Hänellä oli mukanaan voimisteluun tarkoitettu kuminauha. Verrytteli sillä aamuin, illoin ja kun ihmettelin energiaa niin totesi että ”se on, kuule, liikuntakyky vanhuksen paras turva”. Tämä nainen elää yksin, itsenäisesti ja matkustelee aktiivisesti. Ei tarvitse 0,5 hoitajaa, eikä edes 0,3 hoitajaa. Toisille taas ei riitä edes ympärivuorokautinen omahoitaja kertoimella 3,0.

Kuntien kannattaisi käyttää nyt huomattavasti aikaa ja energiaa hoitokriteerien asettamiseen. Mitä on hyvä hoito kullekin asiakkaalle? Kuka sen tekee ja miten se mitataan? Sen jälkeen sopimukset kuntoon, huomattavat sopimussakot ja saumaton valvonta. Kuvittelen, että esimerkiksi RFID -tekniikalla voitaisiin valvoa automaattisesti, montako kertaa kussakin huoneessa on käyty ja kauanko siellä on oltu. Osuisi helposti silmään tilanne, jossa kukaan ei ole tehnyt yhtään mitään.

Itse tekisin vielä niin, että hoivakiinteistön omistaisi aina toinen taho kuin se, joka tekee hoivatyön. On helpompi vaihtaa firma ja pitää asiakkaat samassa talossa. Sitä saa, mitä mittaa. Mielelläni näkisin ne myös parhaat käytännöt, joilla kunnallinen toimija pesee mennen tullen yksityisen sektorin. Enkä usko, että vastaus hyvään hoitoon on yksi desimaaliluku.

Oli miten oli, niin väestön vanhenemisen seurauksille etsitään vielä maksajia monissa vaaleissa.

Itse jatkan vanhusten huoltovajeen paikkaamista kiikuttamalla päivittäistavaraa paikalliseen hoitokotiin ja tarkastamalla asiakkaan tilanteen kahvitarjoilun kera, vähintään kaksi kertaa viikossa. Näitä reissuja on tullut nyt tehtyä noin 300 kertaa, joten alkaa olla tuostakin sektorista joku käsitys.

Oma kokemus tuosta yksityisestä palvelutalosta on, että aktiivinen, omasta hyvinvoinnistaan kiinnostunut asiakas viettää siellä sangen mallikelpoista elämää. Jos taas pyyhe on heitetty henkisesti nurkkaan, niin aika saattaa tulla pitkäksi noutajaa odotellessa. Enkä usko tilanteen olevan vähääkään parempi vaikka palveluntuottaja olisi kaupungin laitos.

Vielä kun saataisiin jäät ja lumet pois kaupungin kaduilta.

 

 

 

Mainokset

Mistä salkun alkupääoma?

Kysyli minulta muutama lukija.

Perinteisesti Suomessa on vaurastuttu perimällä, menemällä rikkaisiin naimisiin tai yritystoiminnalla. Myöhemmin menestyjiä on nähty myös palkkatöissä – erityisesti optiojärjestelmien kautta – ja ns. start-up –yrityksissä. Sijoittamisellakin on moni vaurastunut.

Itsellä jäi noista perinteisistä tavoista kaksi ensimmäistä tapaa kokeilematta. Oma tieni kulki palkkatöiden kautta ottamaan riskiä ja ostamaan neljännes työnantajayrityksestä vuonna 1991. Elettiin 1990 –luvun laman alkutaivalta ja myymällä ison nipun sijoituksia sekä vetämällä nimen omavelkaiseen lainapaperiin, sain yrityksen oston järjestymään. Pokerinpelaaja voisi todeta minun olleen ostohetkellä kirjaimellisesti  ”All In”. Pankinjohtajakin korosti epäonnistumisen mahdollisuutta ja että ”ymmärräthän sitten, että sinulle ei jää kuin housut, jos niitäkään?”

Myöhemmin olen tehnyt monenlaista arvonmääritystä eri yrityksille ja mielessä on käynyt että ensimmäinen ostos tuli kyllä tehtyä enemmän uskolla ja fiiliksellä kuin huolellisella talousanalyysillä.

Yritys, josta ostin osuuden, toimi huolinta- ja kuljetusalalla. Kehitimme ja kasvatimme yritystä oston jälkeen 10 vuotta ja myimme sen liiketoiminnan ulkomaiselle ostajalle vuonna 2001. Monenlaista ehti nähdä ja kokea tuon ensimmäisen 10 vuoden aikana. Erityisesti nopeaa päätöksentekoa tuli harjoiteltua. Opin sen, että ketterä yritys ehtii tehdä monenlaista ennen kuin perinteiset toimijat edes huomaavat että ongelmia on tulossa. Virheitäkin tehtiin, mutta ei kriittisiä.

Sijoitus onnistui erinomaisesti ja sain kaupassa sijoittamani rahat takaisin noin neljäkymmenkertaisena. Kyseessä oli siis urani paras sijoitus. Toki verottajakin otti omansa. Jäin ostajan palvelukseen vielä viideksi vuodeksi ja sekin oli varsin opettavaista ja antoisaa aikaa. Kansainvälisessä kaupassa ja nopeatempoisessa, erittäin hintakilpaillussa logistiikassa on oma viehätyksensä.

Sijoittamista pörssin kautta olin tehnyt jo ennen tuota yrityskauppaa. Aivan niin visusti en ole elänyt koskaan kuin eräät bloggaajat, jotka säästävät ihan peruspalkastakin 60-80 % joka kuukausi. Hatunnoston paikka, kunhan muistaa elääkin eikä pelkästään kituuttaa.

Itse keskityin alkuun maksamaan lainoja etupainotteisesti ja kun erilaisia bonuksia tai myyntipalkkiota osui kohdalle, niin sijoitin joko pörssiin tai ostin pikkuhiljaa pieniä asuntoja kotikaupungista. Näitä on tullut viime vuosina myytyäkin eikä enää ole kuin kaksi jäljellä. Oma tuottolaskelmani kun ei ole puoltanut näiden hankkimista muuten kuin huomattavalla velkavivulla, enkä yleensä vivuta mitään sijoituksiani. Asenteen ymmärtää parhaiten sellainen, joka on maksanut joskus 90-luvun lainakorkoja ja/ tai nähnyt että asuntojen hinnat saattavat vaikkapa puolittua. En usko että tällaista kovin helposti enää nähdään, mutta kokemus jäi hyvin mieleen.

Yrityskauppojen jälkeen olin vielä vajaat 15 vuotta työelämässä, välillä työsuhteessa ja välillä konsulttina. Ajatus siirtymisestä enemmän tai vähemmän vapaalle kypsyi vuosien varrella ja testasin lukuja moneen kertaan ennen kuin otin tuon ratkaisevan askeleen. Siirtymisessä tuli pohdittua muitakin asioita kuin pelkkiä tuloja ja menoja. Työyhteisö antaa selkeän rakenteen ajankäytölle ja aika moni varmaan tunnustaa että on siellä joskus ihan mukavaakin. Erilaisten ihmisten kanssa on yleensä antoisaa olla tekemisissä.

Yleisesti ottaen täytyy kyllä todeta, että työelämän kehitys ei välttämättä ole mennyt viime vuosina parempaan suuntaan. Aika monessa työpaikassa haaveilee iso osa väestä siitä että työsuhde loppuisi ja saisi kuitenkin jostakin sen verran rahaa ettei aivan kuolisi nälkään. Samaan aikaan saattaa yrityksen HR –osasto juhlistaa menestymistään Great Place to Work –kilpailussa. Monenlaisia strategioita ja johtamisoppeja lanseerataan ja ”vain muutos on pysyvää”.  Samalla 400 000 suomalaista popsii mielialalääkkeitä.

Itselle taloudellinen riippumattomuus on ollut sitä, että pystyy halutessaan sanomaan organisaatiossa että ”nyt riitti, pitäkää tunkkinne”. On tullut joskus sanottuakin. Amerikkalaiset kutsuvatkin tuohon riittävää rahasummaa nimellä   F*** Y** –money. Taloudellinen riippumattomuus on mielestäni kauniimmin sanottu.

Viimeksi bloggasin ennen joulua. Sen jälkeen on nähty pörssissä loppuvuoteen huipentuva kunnon sukellus ja nyt alkuvuonna erittäin nopea nousu, tyypillinen rebound. Olin kuuntelemassa Mandatum Lifen tilaisuudessa Wahlroosia ja hän oli löytänyt jostakin käsitteen kuolleen kissan pomppu (dead cat’s bounce). Tilaisuudessa saatiin samalla mainostettua yrityksen vaihtoehtoisten sijoitusten (alternatiivien) menestystä eli k.o. kommentti kannattanee asettaa siihen viitekehykseen. Talouslehtiin saatiin heti otsikoita, että Nallekin epäilee nousun kestävyyttä.

Eipä sillä, ei kukaan tiedä mihin pörssit tästä suuntaavat. Ajan henkeen sopii myös se, että hedgerahastot ja monenlaiset rahantekokoneet nostetaan taas esille. Näistä en osaa sanoa muuta kuin että sijoittajan olisi hyvä ymmärtää ainakin ansaintalogiikka – sekä asiakkaan että palveluntuottajan.

Itselle viime vuosi oli sijoitusten arvonkehityksen kannalta huono. Kassavirta taas toimi odotusten mukaan, hieman ylikin.

Salkkuliikkeet:

  • Uponor           Ostettu lisää 8,44 e. Myyty 9,10 e. Yleensä kartan nopeita kauppoja, mutta tämä sopi hyvin salkun vuosisuunnitteluun. Salkkuun jäi vielä ihan kohtuullinen nippu.
  • Nordic ID        Ostettu lisää 3,50 e. Saa nähdä mihin tämä yritys kehittyy. Lottopaperi. Yrityksen olisi syytä miettiä sijoittajaviestintää.
  • Efore               Ostettu merkintäoikeuksia ja merkitty annissa. Tarkoitus oli merkitä enemmänkin mutta kommunikaatio ei mennyt aivan suunnitellusti. Olen yrityksen sisäpiiriläinen joten nämä liikkeet näkyvät myös julkisesti. Muuten en voi yritystä kommentoida.
  • H & M             Myyty pikkusiivu salkun vuosisiivouksessa SEK 156,68.
  • Nordea           Ostettu 7,52 e, 7,38 e ja 8,05 e. Jos maailma ei mullistu niin tuo muhkeat osingot keväällä. Yritysvaltaaja Gardell tuo lisää vauhtia kuvioon.
  • Citycon           Lisätty kurssiin 1,61 e. Osinkopaperi.
  • Telia                Pikkusiivu lisää kurssiin 3,85 e.
  • Raisio              Lisätty kurssiin 2,40 e. Firman arvosta on saatu vuodessa hävitettyä 47 %:a. Jokohan alkaisi riittää?
  • Altia                Lisätty kurssiin 7,33 e. Josko kansamme ei kuitenkaan raivoraittiiksi ryhtyisi. Arvostus on kohtuullinen verrattuna kansainvälisiin juomajätteihin, tunnetut merkit tuovat vakautta.
  • Nokia              Myyty kolmasosa hintaan 5,30 e. Uskon ja toivon että kurssi jatkaa nousuaan mutta nyt oli aika ottaa osa voitoista talteen.

Osinkoja saatu Citycon ja L Brands.

Korostan taas että en anna sijoitusneuvontaa, se on Suomessa luvanvaraista toimintaa. Kerron mitä olen omassa salkussani ja omissa sijoitusvakuutuksissani tehnyt.

Lunta on tullut omasta mielestäni vähintäänkin riittävästi. Onnea kaikille niille, joille talvi ja lumi on ihmisen parasta aikaa. Itse en kuulu tuohon joukkoon.

Keväälle ja kesälle olen ostanut neljä matkaa Ranskaan, kolme tuttuihin maisemiin Cannesiin ja yhden Bretagneen. Lisäksi on buukattuina yksi lomamatka Edinburghiin ja yksi työmatka Italiaan. Nyt kun katsoo ikkunasta lumipyryä, tulee mieleen pitäisikö katsoa vielä joku äkkilähtö. Kohteeseen, jossa paistaa aurinko ja jossa on kuivat jalkakäytävät.

Onnea ja – ennen kaikkea – kärsivällisyyttä sijoitustoimintaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Delfiinejä ja turbulenssia

Kroatian purjehdusreissusta on jo reilu kuukausi. Viikko siellä sujui mukavasti, tuulta piisasi ja isolla – vajaat 50 jalkaa pitkällä – veneellä oli helppo liikkua kelissä kuin kelissä.

Unohtumaton elämys oli neljän delfiinin lyöttäytyminen seuraamme rankassa tuulessa Kroatian ulkosaaristossa. Meillä oli vauhtia yli kymmenen solmua mutta parinkymmenen minuutin ajan nämä seurasivat meitä, ohittivat veneen keulaa ristiin rastiin ja näyttivät muutenkin että ovat nopeampia ja ketterämpiä. Kävivät lähimmillään alle puolen metrin päässä. Kun sitten näkivät että lähestymme satamaa, heittivät vielä muutaman hypyn ja lähtivät hakemaan muita opastettavia.

Muutama huomio tuli tehtyä paikallisissa kaupungeissa. Peruselintarvikkeet ovat edullisia ja paikalliset merkit hallitsevat vähittäiskaupan hyllyjä. Ravintoloissa söi edullisesti ja lihapainotteisesti, nyanssit ja gourmet –ravintoloiden ratkaisut puuttuivat. Nälkäisenä ei kyllä tarvinnut lähteä mistään, päinvastoin. Viinilista koostui sekin paikallisista juomista. Ihmiset olivat ystävällisiä ja palvelu pelasi ihan mukavasti.

Vierasvenesatamissa oli sesonki ohi. Silti huomasi, kuinka tärkeää purjehdusturismi on pienille satamakaupungeille. Venepaikasta rokotettiin sata euroa vuorokausi. Suihkut ja vessat olivat riittävät Suomen armeijan funktionalisuuteen tottuneille, porealtaita etsivät joutuivat hakeutumaan muualle. Septitankkien tyhjennyspisteitä ei näkynyt missään. Ennustankin että jossakin vaiheessa näihin joudutaan panostamaan – isommankin meren kyky selviytyä jätöksistä loppuu kesken. Veneiden satamaköysiä irrottaessa oli jo nyt suositeltavaa käyttää kumihanskoja.

Katselin paikallisia rakennuksia kiinteistösijoittajan silmin. Hämmentävää. Osa oli remontoitu kuntoon, ja niissä oli asukkaita ja yrityksiä vuokralla. Vieressä taas saattoi seistä aivan samankokoinen talo, joka vain odotti romahdusta. Katot rikki, ikkunat puuttuivat. Oltiin kuitenkin paraatipaikalla satamassa. Mielessä kävi, josko sisällissodan myötä on hävinnyt sekä omistajat että kirjanpito siitä kenelle asunto nykyään kuuluu. Tilanne näytti monessa suhteessa muutenkin samalta kuin Virossa noin 20 vuotta sitten.

Kotiin saapumisen jälkeen pörssi näytti hetken toipumisen merkkejä ja salkku nousi useampana päivänä kohti vanhoja lukemia. Perusongelmat kuitenkin jatkuivat: Trumpin kauppasota Kiinan kanssa, Fedin koronnostot, Brexitin tulevaisuus, Italian budjettikiista EU:n kanssa. Joukkoon mahtui vielä suuryrityksiä, joiden Q3 tulokset jäivät odotuksista. Äkkiä auringonpaiste vaihtuikin taas myrskypilviin ja yleiseen pessimismiin.

Mitä – eivätkö kurssit aina nousekaan?

Pitkästä noususuhdanteesta nauttineet tuoreet sijoittajat ovat uuden tilanteen edessä. Keskustelupalstojen ”itse myin jo vuosi sitten”-, ”ostan sitten kun veri virtaa kaduilla, pohjille on vielä pitkä matka”- ja yleiset ”I told you so” –kommentit nousevat pinnalle. Sen verran voin ennustaa että kun pörssin suunta kääntyy, niin löytyy taas niitä, jotka osasivat ostaa pohjilta. Itse en ole moiseen kyennyt, ehkä korkeintaan vahingossa.

Kun on sijoittanut jo kohta kolmekymmentä vuotta ja ehtinyt nähdä useamman ihan oikean pörssiromahduksen, niin tilanteessa ei ole mitään uutta. Tämä on toimintaa, jossa jälkikäteen olisi helppo tehdä aina niitä juuri oikeita päätöksiä, siitä ollako osakkeissa, koroissa vai käteisessä.

Sen verran voin lohduttaa salkkunsa sulamista katsovia, että pitkällä juoksulla vanhat huiput saavutetaan ja mennään ylikin. Ainakin näin on käynyt tähän asti. Käteistä kannattaa pitää sen verran että voit itse päättää koska osakkeita myyt ja koska ostat. Lainarahalla vivutetun salkun pyörittäjällä rahoittaja saattaa tehdä päätöksen asiakkaan puolesta ja se voi johtaa ikävään lopputulokseen.

Omasta mielestäni yritysten tulokset ovat vielä varsin hyvällä tasolla ja ensi vuoden osinkoennusteet antavat uskoa nekin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö loppuvuoteen ja ensi vuoteenkin mahtuisi monen näköistä ”tukitasojen” testausta. Osa rykäyksistä antaa pitkäaikaiselle ja riskiä oikeasti sietävälle sijoittajalle ostomahdollisuuden. Niidenkään kanssa ei kannata kyllä hoppuilla. Neuvo, jota itse noudatan välillä huonosti.

Neuvosta tuli mieleeni jälleen kerran alleviivata että sijoitusneuvojen antaminen on Suomessa luvanvaraista toimintaa. En siis neuvo enkä rohkaise ketään tekemään sijoituspäätöksiä kirjoitusteni perusteella. Kerron vain mitä olen itse tehnyt.

Salkkuliikkeet:

  • YIT. Ostettu kurssiin 5,10. Kaikki manaavat rakennussektorin romahdusta. Uskon kuitenkin että YIT pärjää pitkällä juoksulla ja hinnakas Lemminkäisen osto antaa suhdannekestävyyttä.
  • Harvia. Jatkettu ostoja hintaan 5,10. Saunamarkkinoista suurin osa koostuu korvaushankinnoista eli yhtiö ei ole niin syklinen kuin moni luulee. Uusia tuotteita, lisämyyntiä ”erikoisvarustelusta” ja muutenkin tekemisen meininki.
  • Nordic ID. Merkitsin hiukan osake-annista ja tuplasin position hintaan 4,30 e. Tänään tuota olisi saanut hintaan 3,50 e kun pikavoitot jäivät merkitsijöiltä saamatta. Vaikka antirahoista osa meni entiselle omistajalle, niin yrityksen johto merkitsi kuitenkin kohtuullisella summa itsekin. Tämä antaa uskoa tulevaisuuteen. Spekulatiivinen paperi ja jos olisi vimmatusti käteistä, niin tämän päivän kurssitasolla voisi ottaa lisääkin. Todellinen menestys näkyy varmaan vasta muutaman vuoden kuluttua, mikäli RFID –teknologia lyö läpi.
  • Uponor. Tänään oli pakko ostaa lisää. Kurssi on puolittunut kuluvana vuonna. Ostot tasoihin 8,44 ja 8,52. Yrityksellä on kuitenkin sadan vuoden historia. Siihen on mahtunut monta nousu- ja laskusuhdannetta.
  • iShares Core US Dividend Growth. Myyty sijoitusyhtiön salkusta. Kuvittelen että löydän Suomen markkinoilta helpommin näitä nuijittuja kohteita samalla rahalla. Ennustetun osinkotuoton saa helposti tuplattua, ehkä kolminkertaistettua sitä kautta.

Saksaan sijoittavien ETF:ien lasku jatkuu ja punainen välkkyy monessa ruudussa. Kotimaastakin löytyy useampi paperi, joka saa nakuttaa osinkoa aika monta vuotta ennen kuin kurssipudotus on kiritty kiinni. Toisaalta, mikäli osingot pysyvät – tai jopa kasvavat – tällä ei ole osinkovirralle elävälle mitään merkitystä.

Osinkoja kilahdellut seuraavista: Tikkurila, Aspo, Rapala, Telia, Omega Healthcare Partners, Hennes & Mauritz, Unilever, Tesco, iShares U.S. Preferred Shares. Korkoa tuloutui UPM:n taalamääräisestä 7,45 % velkakirjasta.

Kroatian reissun delfiinit antoivat taas sellaisen elämyksen, joita ei tule ihan joka vuosi vastaan. Ajattelinkin että on mukavampi etsiä lisää tällaisia, kuin yrittää ennustaa pörssisuhdanteita ja murehtia kurssilaskuista.

Yhteiskunnassa tuntuu olevan konsensus siitä, että ihmisten alati pitenevä elinikä on pelkästään positiivinen asia. Kun käy itse useamman kerran viikossa vanhusten palvelutalossa, on helppo päätyä johtopäätökseen, ettei ainakaan sinne asti kannata säästellä elämysten etsintää.

Varasin siis seuraavat matkat Edinburghiin ja pari reissua Etelä-Ranskaan. Tämän vuoden huhtikuu Rivieran auringossa oli huippuratkaisu, ehkä sama toistuu ensi vuonna.

Uutiset Ranskan mellakoista ovat ikävää katsottavaa. Täytyy vain toivoa että EU:n epäjärjestyksestä hyötyvien valtioiden ammattianarkisteille antama rahoitus loppuu ennen kevättä. Tai että jonkinlainen järki ja järjestys saadaan muulla keinoin aikaan. Euroopassakin näyttää olevan liikaa väkeä, jonka elämäntarkoitus on anarkia ja vandalismi.

Vaihtoehtona olen miettinyt keltaista liiviä, jonka selässä olisi teksti ”Pro Macron”. Olisi varmaan helpompi soluttautua barrikadin kummallekin puolelle.

Mutta nyt on aika keskittyä jouluaskareisiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Syöksylaskijoita kaikki tyynni!

Lauloi Hassisen Kone aikoinaan.

Tätä kirjoittaessa Helsingin pörssi on pudonnut 11,61 % kuukaudessa.Koko vuoden tuotot on pyyhitty pois ja hyvä osa viime vuodenkin tuotoista. Daxilla viimeisin kuukausi -9,31 %:a ja vuoden alusta -12,72 %:a.

Pelastautukoon ken ehtii? Myy tänään, huomenna et saa tämänkään vertaa.

Ehkä ei kuitenkaan. Saimme taas muistutuksen siitä, että osakkeisiin sijoittamalla otetaan aina riskiä. Ostamasi osake antaa sinulle pienen osan tuosta ostetusta yrityksestä ja loppupeleissä onnistuminen tai rahojen menettäminen on yrityksen menestyksestä kiinni.

Kun yrityksillä on mennyt pitkään hyvin, piirtävät analyytikot mielellään viivoittimella ylöspäin suuntautuvia suoria, joissa liikevaihdot kasvavat ja tulokset paranevat – usein kiihtyvään tahtiin. Markkinoille tulee uutta rahaa ja hinnat nousevat. Nyt, kun kolmannen kvartaalin tuloksia alkaa tippua sisään, on hyvä tarkastaa toteutuneita lukuja ja miettiä mihin suuntaan ja millä kulmakertoimella mennään jatkossa.

Kvartaalituloksia peilataan nyt moneen pensaspaloon. Hyydyttääkö Trumpin kauppapolitiikka koko kansainvälisen kaupan? Saako Italian hallituksen budjetti-esitys, jonka EU hylkäsi, aikaan dominoefektin Euroopassa? Näemmekö kovan vai suunnitellun Brexitin? Hidastuuko Kiinan pitkään jatkunut kasvu niin, että sielläkin nähdään raju pörssiromahdus? Miten Venäjän ja Ukrainan kriisi ratkeaa vai laajeneeko se? Listaa voi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään.

Ja jos mikään yllä olevista ei aiheuta katastrofia, niin ei hätää. Ilmastonmuutos lopettaa kuitenkin kaiken elämän maapallolla nopeammin kuin osasimme kuvitella. Ei taida riittää että syön raakakypsytettyä parsakaalia ja kevyesti paahdettua munakoisoa. Ei auta Turun kaupungin ilmastotalkoot, joissa autoilu ydinkeskustassa on tehty mahdottomaksi. Eikä riitä Helsingin kaupungin vastaavat projektit, joissa auton todellinen keskinopeus on saatu pudotettua kävelyvauhtiin. Onneksi minulla oli sentään Stockmannilla mukana oma kestokassi. Ei joudu Hullujen Päivien keltainen muovikassi ainakaan Tyynenmeren kilpikonnan kaulan ympäri.

Sijoittajan vinkkelistä näiden uutisten ensimmäinen seuraus on, että markkinoille on tullut ainakin entistä enemmän ympäristöasioita painottavia rahastoja, hyvä niin. Pienempi hiilijalanjälki ja eettisesti kestävä toiminta saattaa tuoda parempaa tuottoa kuin nämä asiat huomiotta jättävä. Kunhan ei jäätäisi pelkän viherpesun asteelle.

Jos kuitenkin siirtyisin maailman tuskasta mikrotasolle…

Syyskuun loppu meni taas Cannesissa. Kelit suosivat ja koko viikon oli meneillään Les Regates Royales – perinteinen klassisten purjeveneiden kisa. Kisaan osallistui noin 200 toinen toistaan upeampaa jahtia. Iltaisin näille 200 miehistölle oli järjestetty oheisohjelmaa ja kun katsojiakin oli paikalla runsaasti, oli fiilis erinomainen. Osa jahdeista oli pitkälle yli 100 vuotta vanhoja, pieteetillä entisöityjä eikä niiden hintoja uskalla edes arvailla. Veneiden edessä oli laiturilla kunkin veneen historia, eivätkä jahdit – nykyisten omistajien nimistä päätellen – olleet kuitenkaan vieneet omistajiensa viimeisiä euroja. Kerta kaikkiaan upea viikko.

Reissun jälkeen on ollutkin paluu arkeen ja aika synkeään syksyyn. Mökillä on saatu tavarat talviteloilla ja vene telakalle. Muutaman viikonlopun saa vielä varata lehtisirkukseen ja sen jälkeen on mökkeily taas puoleksi vuodeksi ohi.

Kaupungissa katumme on muistuttanut jo useamman kuukauden enemmän juoksuhautaa kuin kulkuväylää. Vastapäinen vanhainkoti asentaa viilennysjärjestelmäksi ns. kaukokylmän ja rakentaa samalla vinttikerroksen esikouluksi. Kadut ja jalkakäytävät on revitty auki ja aamuisin, viimeistään 07:30,  joku rakennusmies käynnistää rälläkän tai kaivinkone aloittaa porauksen. Loppusuora kuitenkin häämöttää ja uskon että viikon sisään urakka on ohi. Niin paljon on joka puolella rakennusprojekteja ja infran parannuksia meneillään, että ei tämä oikein lamalta näytä. Aktiviteetti ei kuitenkaan näy rakennusyhtiöiden kursseissa?

Mitä tässä pörssiturbulenssissa pitäisi tehdä?

En tiedä, eikä varmuudella tiedä kukaan muukaan.

Jos uskot osaavasi ajoittamisen jalon taidon, niin nyt on traiderin unelmapäivät. Kunhan kursseissa on liikettä, on helppo myydä ja ostaa halvemmalla takaisin. Päivänsisäisellä kaupallakin voi tehdä hilloa, the sky is the limit.

Jos vatsahapot nousevat kurkkuun ja yöunet on menetetty, kannattanee miettiä position pienentämistä tai – vipua käyttävien – velkavivun vähentämistä. Ajoittaminen voi tuossa position pienentämisessä olla sekin vaikeaa. Harmittaa ankarasti jos myy juuri ennen 10 %:n nousua ja lukitsee tappion.

Niiden, jotka ovat seuranneet reunasta kursseja ja valmistautuneet sijoittamaan, on nyt helppo pistää käsi alle ja korjata salkkuun osakkeita, joiden kurssipudotusta pitää ylimitoitettuna ja joiden osinkotuotto ylittää vaikkapa 7 %:n tason.

Pitkäaikainen sijoittaja pärjää luultavasti parhaiten, kun ei tee mitään. Antaa kurssien heilua ja uskoo, että pitkällä juoksulla tässä käy niin kuin aina ennenkin. Firmat jatkavat toimintaansa, tuottavat rahaa ja jakavat siitä osan omistajilleen.

Mitä olen tehnyt salkussa viime blogin jälkeen?

  • Rapala. Tätä ole lisännyt muutamaan otteeseen. Josko uusi johto saisi strategian toimimaan ja ikuisen murheenkryynin edes kohtuulliselle tasolle. Ostot tasoilla 3,58 e ja 3,31 e.
  • Uponor. Olen ostanut tätä tulosjulkistuksen jälkeen. Silloin kurssireaktio näytti ylimitoitetulta, mutta halvemmallahan tätä nyt saisi. Kursseihin 11,24 / 11,25 / 10,53 / 10,40.
  • Putsasin salkusta pois muutaman tonnin positiot pienistä jenkkiyrityksistä. Liikaa volaa jopa minun makuuni kun lähtökohtaisesti joka päivä kurssi heilahti noin 5-10 %:a.
  • Raisio. Saa nähdä kuinka syvällä tämä yritys käy. Otettu kuitenkin lisää 2,81 / 2,70 / 2,59. Kummallisen hiljaista on ollut uuden johdon viestintä. Kun lähes kaikki ostettu on karsittu ja kassassa on rahaa, kuvittelin että kasvua haettaisiin myös yritysostolla.
  • Hennes & Mauritz. Kevensin positiota tasolla SEK 171,54.
  • Harvia. Olen pikkuhiljaa lisännyt omistusta tässä yrityksessä. Mielenkiintoinen kotimainen yritys. Ei nyt ihan defensiivinen, mutta kiuasmyynnistä kuitenkin suurin osa on vanhan kiukaan korvaamista uudella. Jos sauna ei toimi, niin kyllä raha uuteen kiukaaseen löytyy. Samalla etsitään kasvua keskiostosta kasvattamalla ja uudella korkeamman hintaluokan mallistolla. Ostot tasoihin 5,50 / 5,33 / 5,35.
  • Nordea. Vaikka position koko alkaa jo hirvittää, otin lisää tasoihin 8,06 / 8,02 / 8,02. Jos nyt ei kaikki maailmankirjat ole sekaisin, niin keväällä korjaan näistä muhkeat osingot.
  • Sijoitusvakuutuksissa vähän liikkeitä. Yksi Orion B:n osto ja myynti alle viikon sisään. Myynti 30,26 e ja osto 29,10. Ei minusta kyllä traideria tule, mutta mukava että joskus onnistu.
  • Syyskuun puolessa välissä kevensin kehittyvien markkinoiden iShares ETF:ää yli puolella. Samoin lokakuun alussa iSharesin osinkoaan kasvattavien jenkkiyhtiöiden ETF:ää noin kolme neljäsosaa. Tuo ehti juosta niin hyvän tuoton, että siirsin saadut rahat Atriaan, Tikkurilaan, Cityconiin ja Uponoriin.

Veikkaan että vakuutusten verokohtelun muutos jättää jotakin ansaintalogiikkaa enää kotimaisten yhtiöiden osinkojen suhteen. Jo aikaisemmin on ollut niin, että vakuutussäästäjä on maksanut ulkomaisista osingoista kovemman kokonaisveron kuin suoraan omistava.

Olen mielessäni lanseerannut uutta mittayksikköä: jamppaa. Tämä on se summa minkä keskivertopalkansaaja saa vuodessa käteen. Riippuen vähän laskutavasta (keskipalkka vai mediaani) puhutaan noin 25 000 eurosta vuosi. Kun nyt salkkuja katselee, niin alkaa olla useampi jamppa tultu alas huipuista. Kyllähän se kirpaisee. Toisaalta ennustettu osinkotuotto on parantunut entisestään ja uskon vakaasti että ennustetuista euroista suurin osa kilahtaa tilille viimeistään ensi keväänä.

Kirjoitin tuossa ylempänä, että paras ratkaisu saattaa olla ettei tee mitään. Ajattelin nyt seurata omaa neuvoani ja lennän huomenna viikoksi Kroatiaan purjehtimaan. Josko aurinkoisiakin päiviä osuisi kohdalle.

Todennäköisyys on ainakin suurempi kuin täällä kotona.

 

 

 

Syyskuu on erityisen vaarallinen kuukausi osakemarkkinoilla

Muut erityisen vaaralliset kuukaudet ovat lokakuu, marraskuu, joulukuu, tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu , kesäkuu, heinäkuu ja elokuu. Vapaasti Mark Twainia lainatakseni.

Tämä tuli mieleeni katsoessani salkun sulamista viimeisten parin viikon aikana. Ennätyksellisen lämmin kesä on antanut muuta tekemistä ja ajateltavaa. Elokuu meni enimmäkseen kuviokellunnan merkeissä – välillä oli pakko paeta hellettä saaristoon ja ainoa sopivan viileä paikka löytyi Itämerestä. Tuli koettua pisin lämmin jakso koskaan: huhtikuu Etelä-Ranskassa oli lämmin, Suomessa toukokuusta oikeastaan viime päiviin on ollut paremmat kelit kuin koskaan.

Meillä oli nuori ranskatar vierailulla kolme viikkoa heinäkuun puolesta välistä. Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa Suomessa. Hän päivitti euforisessa tilassa kovin aktiivisesti sosiaalisen median tilejään ja saattaa hyvinkin olla että ranskalaisten turistien määrä ylittää odotukset ensi kesänä. Toivottavasti eivät pety. Kotimaan matkailua tuli harrastettua ja hänellä on nyt käsitys, että aivan kaikilla suomalaisilla on edustava mökki erinomaisella paikalla meren rannalla. Täällä ovat metsät (ja pakastearkut) pullollaan Ranskassa kalliita herkkuja – erityisesti herkkutatit ja suomalaiset marjat tekivät kauppaansa. Kasvisruokavaihtoehto löytyy joka ravintolasta; erityisen some–levityksen sai härkiksestä tehty pippuripihvi Mathildedalissa. Jos jossakin oli parantamisen varaa, niin siinä että aamulla ei ollut pöydässä tuoretta, edullista ja laadukasta patonkia.

Elokuussa pääsin yhteen välitavoitteeseeni, eli aloin nostamaan varoja ensimmäisestä vapaaehtoisesta eläkevakuutuksestani. Ihan oikeaa rahaa tuonne käyttötilille näytti saapuneen. Otin tuon vakuutuksen 21.12.1990. Muistan vieläkin vakuutusmyyjän hämmästyneen ilmeen kun nuori kaveri saapuu itse ja oma-aloitteisesti ostamaan vakuutusta. Ratkaisu ei ole kaduttanut missään vaiheessa.

Vapaaehtoisten eläkevakuutusten ehtoja on muutettu niin moneen kertaan, että saatiin hyvä systeemi pilattua. Ehkäpä uudesta Osakesäästötilistä saadaan edes jonkinlainen rohkaisu useamman ihmisen omatoimiselle varautumiselle tulevaisuuteen. Ei niillä eläkkeelle pääse, mutta saattaapa toimia vararahastona taloremontissa, autonvaihdossa tai yllättävissä menoissa. Toivottavasti tuote lähtee hyvin liikkeelle vaikka euroraja onkin aika alhaalla.

Markkinoilla on taas nähty monenlaista. Kauppasotaa viritellään milloin missäkin. Pokeri, jossa nokitetaan 250 miljardin tulleilla harva se viikko, ei pääty hyvin. Valkoisessa Talossa onkin kuuleman mukaan virkamiesjoukko, jonka päätehtävä on yrittää jarruttaa Trumpin toilailuja. Suomen huipputapaaminen oli historiallinen: ensimmäistä kertaa suomalaiset pitivät vilpittömästi Venäjän päämiestä parempana kuin Yhdysvaltojen presidenttiä. Jos kehitys jatkuu tällaisena, olemme seuraavaksi varmaan kannustamassa Ruotsin jääkiekon maajoukkuetta loppuotteluissa…

En ole ihan hahmottanut minkä verran näissä liikkeissä on kyse omien etujen lyhytnäköisestä tavoittelusta, minkä verran ymmärtämättömyydestä ja minkä verran siitä, että halutaan siirtää median huomio pois omista ”erheistä”. Joka tapauksessa pörssit seuraavat liikkeitä ja reagoivat niihin, ehkä loivemmin kuin alussa, mutta silti.

Muutenkin on markkinoilla ollut oikeastaan vuoden konsensus siitä, että nousumarkkinat ovat joko loppu tai ainakin lopuillaan. Itsellä viime vuonna hyvin menneet Saksan markkinoille sijoittaneet etf:t ovat tänä vuonna joko polkeneet paikoillaan tai ottaneet takapakkia. Tulosjulkistuksien jälkeen nähtiin välillä yllättävän jyrkkiä liikkeitä. Kun on piirretty tulosennusteita viivoittimella viisi vuotta eteenpäin ja laskettu yrityksen ”arvo” näillä, niin pettymystä yhden kvartaalin luvuissa rangaistaan kovalla kädellä.

Suomessa näkyvät taas monen yhtiön osalla ohuet kaupankäyntivolyymit ja ulkomaisen omistuksen nopeat liikkeet. Lontoossa ei ymmärretä että vähäisen osakevaihdon yrityksen vaikkapa 100 000 kpl osakemyynti rojauttaa ostalaidan tyhjäksi. Aika paljon näkyy kaupankäyntitilastoissa myös robottikauppaa ja perinteistä lyhyeksi myyntiä.

Varainhoitotaloissa on kaivettu taas tutut mantrat esiin. Pitkän nousukauden luonnollinen rekyyli, tekninen korjausliike, voittojen kotiuttaminen, talouden fundamentit ovat kunnossa, kasvu jatkuu edelleen, tunnusluvut kertovat arvostustasojen suhteellisesta edullisuudesta. Ainahan meiltä löytyy myös alternatiiviset sijoitustuotteet. Varmaa on se, ettei heilunta ihan heti lopu.

Noususuhdanteessa on helppo olla pörssisijoittaja. Kun suhdanteen käänne on joko käsillä tai ainakin lähellä, kannattaa miettiä myös riskejä. Kesällä otsikoihin pääsi joku aloittava sijoittaja joka oli järkytyksekseen hävinnyt pörssissä rahaa. En muista oliko kyseessä 50 000 euroa; joka tapauksessa kyseiselle henkilölle suuri summa. Tämä on tietenkin yllätys niille sijoittajille, jotka ovat lukeneet pelkistä onnistumisista. Siitä miten ostamalla Nesteen osaketta moninkertaistin rahani, miten olin mukana Applessa / Amazonissa / Netflixissä juuri oikeaan aikaan. Helppoa kuin heinänteko. Jiihaa!

Oma reilun kolmenkymmenen vuoden kokemukseni on toinen. Tuntuu siltä, että jos ostan jotakin, niin sen hinta putoaa välittömästi. Jos myyn jotakin, sen osakkeen nousu sen kun kiihtyy. Salkun yhtiöillä on ollut tulosvaroituksia, jonkun osakkeen kurssi on puolittunut. Valuuttakurssit lyövät sormille ja osinkojakin on välillä leikattu tai lakattu maksamasta kokonaan. Miten pystyykin valitsemaan hevosista juuri sen nilkun ruunan, joka lisäksi sortuu liioille laukoille?

Jos joku ylläolevista kuvaa omia kokemuksiasi, voin kuitenkin lohduttaa. Pitkällä juoksulla ongelmat tuppaavat ratkeamaan ja salkun rivien väri muuttumaan punaisesta mustaksi. Sijoittaminen on kestävyyslaji: maraton, eikä sadan metrin aidat.

Itse tein aikoinaan valinnan osinkoyhtiöihin panostamisesta. Seuraan enemmän niiden osingonmaksukykyä ja osingon kehittymistä, kuin osakkeen päivittäistä hintaa. Olen pyrkinyt hajauttamaan salkkua – ehkä liikaakin – maantieteellisesti ja eri toimialojen välillä. Yksi nilkku hevonen ei pilaa koko kisaa, kun salkussa on kymmeniä muitakin. Varmin tapa menestyä on riittävä sijoitusaika. Mitä pidempään jaksat odottaa kärsivällisesti, sitä varmemmin korjaat voitot kotiin. Itse en myöskään vivuta salkkua ollenkaan. Vipu kun toimii kumpaankin suuntaan ja saattaa pakottaa salkun realisointiin vääränä ajankohtana. Toki tunnen useampiakin henkilöitä, jotka ovat harjoittaneet velalla sijoittamista menestyksekkäästi.

Treidaamistakin on tullut joskus harjoiteltua. Viiden onnistuneet kaupan ohuet voitot sai monesti nollattua yhdellä kunnon mokalla. Nykyään tyydytänkin pikavoittojen metsästysviettiäni lyömällä mieluummin muutaman kympin Pikapokeriin. Siinäkin häviää useimmiten, mutta summat ovat mitättömiä.

Mitä salkuissa on tehty?

  • Myyty Amer kurssiin 27,03 e. Hyvät voitot kohtuullisen lyhyessä ajassa. Kurssi on nyt 28,49 e. Eli paremman lopputuloksen olisi saanut jos ei olisi tehnyt mitään.
  • Ostettu vakuutussopimuksessa YIT:tä lisää kurssiin 4,86 e. YIT –positioni on jo aika suuri. Nordnetin salkussa tein sillä myös nopean käänteen eli osto 4,97 e ja myynti 5,83 e.
  • Kevennetty Fortumia hintaan 21,27 e.
  • Lisätty Tokmannia hintaan 6,98 e.
  • Kevennetty vakuutussopimuksessa Nokiaa hintaan 5,18 e.
  • Nordnetissä olen ostanut Harviaa. Ajattelin että suomalaiset saunat ja kiukaat eivät ole ensimmäisiä kauppasodan uhreja. Yrityksestä on jäänyt muutenkin hyvä maku suuhun. Tekemisen meininki ja nyt on omavaraisuusastekin kunnossa. Johdolla omaa rahaa pelissä. Pidän myös ajatuksesta että Suomessakin kannattaa vielä valmistaa jotakin.
  • Nordnetissä otin myös hiukan Cityconia. Tätä minulla on todella iso nippu vakuutussopimuksessa, oikeastaan pelkän osingon takia. Nyt lisäosto hintaan 1,74 e. Nyt kun Technopolis lunastetaan pois pörssistä, vähenee taas kiinteistöyhtiöiden määrä.
  • Ruotsalaisista yhtiöistä olen lisännyt edelleen Teliaa. Mielestäni osingonmaksukyky on kunnossa. Toivottavasti kaukaisten markkinoiden mokat saadaan kuopattua, eikä Bonnier –kaupasta tule samanlaista. Ruotsin valtion omistuksella spekuloidaan, saattaa painaa kurssia edelleen. Olen edelleen lisännyt Hennes & Mauritzia. Saa nähdä oikeaako syöksykierre koskaan. Olen itsekin varoitellut putoavista puukoista, monesti sormet verillä.
  • Nordnetissä aloitin myös uuden rivin eli Altian. Tuli oikeastaan mieleen kansanviisaudesta jossa todetaan että jollei sauna, terva ja viina auta, niin tauti on kuolemaksi. Mielenkiintoinen pieni bränditalo Pohjoismaissa ja Baltiassa. Arvostustaso edullinen juomajätteihin verrattuna. Kasvumahdollisuuksia ja osingonmaksukykyä. Enkä usko että Koskenkorvan valmistus kärsii ohrasadon takia. Osaavan oloinen johto.
  • Lisäksi olen ottanut hieman Victoria’s Secret ja Pink –brändit omistavaa L Brands –yhtiötä. Murheet ovat samat kuin H & M :llä. Jakelukanavat muuttuvat, kuluttajien maku muuttuu ja kilpailu on kovaa. Maksaa toistaiseksi hyvää osinkoa.
  • Osa näistä ostoista on rahoitettu luopumalla ruotsalaisesta kiinteistösijoitusyhtiö Klövernistä ja keventämällä Omega Healthcare Investors –positiota. Klövern meni jonkin verran päällekkäin Cityconin kanssa ja kun siinä oli hyvät voitot kasassa, päätin luopua tässä vaiheessa. Sinänsä yhtiö on mielenkiintoinen ja pääomistaja on panostanut jatkuvasti lisää. Omega Healthcare päätti jäädyttää osingon (toki erinomaiselle tasolle) ja kun oikeusjutuille ei näyttänyt tulevan loppua, myin 2/3 osaa pois.
  • Viimeisin liike tuli tehtyä eilen kun otin pikkusiivun Uponoria salkkuun. Saa nähdä kuinka syvälle se vielä nuijitaan. Tulosvaroituksista ei tykätä.

Osinkoja ennustava laskelmani näyttää edelleen erinomaisen hyvältä ja siltä osin Parempi Suunnitelmani tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin. Seuraavaksi muutaman viikon päästä taas Etelä-Ranskaan ja lokakuussa purjehtimaan Kroatiaan.

Toivotan kaikille sijoittajille menestystä sekä pitkäjänteisyyttä ja juuri siinä omassa suunnitelmassa pysymistä. Pitkällä juoksulla asioilla on tapana järjestyä.

 

 

Onhan Rauma kuitenkin suurempi kuin Nizza?

Kyseli takapenkin pikkupoika äidiltään Finnairin lennolla.

Kone oli taas viimeistä paikkaa myöden loppuunmyyty, puolityhjillä koneilla ei ole lennetty pitkään aikaan. Suomalaistenkin eurot kilahtavat Provence-Alpes-Cote D’Azur -alueen turismin 10 miljardin euron tuloihin. Turismi työllistää täällä 86 000 ihmistä, edustaen 12 %:a alueen työpaikoista. Kotimaan matkailijat ovat ykkösryhmä, noin 80 % matkailijoista tulee Ranskasta. Ulkomaisista italialaiset ja britit ovat suurin ryhmä. Reissut ovat viikon reissuja, keskimäärin täällä ollaan 6,6 yötä. Reilut 42 %:a turisteista luokittelee itsensä hyvin toimeentuleviksi (well-off). Turistit käyttävät keskimäärin 43 euroa päivässä. Täytyy tunnustaa että oma kulutus taitaa ylittää tuon summan merkittävästi.

Pikkupojan kysymys vei ajatukset omaan lapsuuteen. Taisin olla jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kun olin ensimmäisen kerran lentokoneessa. Lentokin oli kovin pitkä ja jännittävä eli 20 minuutin Maarianhamina – Turku. Muuten matkailu oli sitä, että pakattiin kaikki tavarat isoon ja vanhaan farmariautoon, jonka takaosaan mahtuivat lapsetkin varsin hyvin. Turvavöitä ei käytetty eikä niitä tainnut edes olla. Enimmäkseen kierrettiin kotimaassa, pysähdyttiin sukulaisilla ja päädyttiin jonnekin Kuusamon nurkille. Norjassa käytiin kerran, mieleen jäi helle ja valaiden teurastamon kuhina ja nenään osuva ”tuoksahdus”. Ravintoloissa ei käyty varmaan koskaan.

Omien lasten maailma on ollut toisen näköinen: panostimme 2-4 reissuun vuodessa ja he oppivat jo varhain liikkumaan eri suurkaupungeissa varsin itsenäisesti. Mieleen on jäänyt kun 10 ja 12 -vuotiaat sopivat tapaamisesta kännykällä Lontoossa. ”Nähdään Marble Archilla”. ”Ai siinä Zaran kohdalla?”. Kymmenvuotias nappasi metrokorttinsa ja lähti liikkeelle. Myöhemmin muistin että sillä lasten kortilla olisi pitänyt matkustaa vanhempien kanssa. Asia oli kuulemma hoidossa, kunhan käveli aina portista jonkun pariskunnan perässä. Itse olisin varmaan pitänyt tuossa iässä Lontoossa lujasti lyhtytolpasta kiinni ja odottanut että joku noutaa pois. Maailma muuttuu.

Nyt nämä nuoret miettivät paljon laajakatseisemmin sitä, missä tekevät uransa, missä asuvat ja mihin veronsa maksavat. Pitäisikö Suomenkin miettiä veroympäristönsä kannustavuutta? Vai onko varmempi ratkaisu panostaa ”hyväosaisten” vainoamiseen ja murehtia ”varallisuuserojen” kasvua?

Inhimillisen pääoman vienti on jo hyvässä vauhdissa. Noin 500 tohtoritason tutkijaa lähti Suomesta viime vuonna, viidessä vuodessa määrä on kaksinkertaistunut. Muutkin nuoret osaajat ovat löytäneet uuden kotimaan muualta. Ykköskohteina ovat läheltä Tukholma, Berlin, Amsterdam ja kauempaa New York ja Dubai. Finanssialan osaajat, graafiset suunnittelijat, ohjelmoijat, valokuvaajat ja tutkijat ovat kysyttyjä muuallakin. Kun muuttajia haastateltiin, niin ainoastaan 19 %:a piti paluumuuttoa mahdollisena. Varallisuuserot kuitenkin kapenevat kun tämä väki muuttaa pois.

Viime blogin jälkeen on oikeastaan ensimmäistä kertaa iskenyt ideoiden puute. Kalenterissa on juuri nyt aika hyvin tapahtumia ruksattuna. Tällä hetkellä olen taas kaksi viikkoa täällä Cannesissa. Sitten mökkeilyä Suomessa ja lokakuussa purjehdusreissu Kroatiassa. Loppusyksylle ja talvelle 2019 pitäisi kuitenkin keksiä joku pidempi reissu. Monenlaista on tullut mietittyä ja ykkösenä kohteista on nyt Kanada. Sieltä löytyy ainakin materiaalin mukaan mykistävä rannikolta rannikolle junareissu. Saattaa kuitenkin olla että vuodenaika ei ole paras mahdollinen joten lennot ovat vielä varaamatta.

Yksinmatkustaminen on muutenkin kaksiteräinen miekka; välillä se toimii hyvin ja välillä taas tuntuu että voisi olla mukavampaa seuralaisen kanssa. No, jos en muuta keksi, niin päädyn varmaan taas Ranskaan marraskuussakin.

Pörssissä on ollut taas Trump –viikot. Kun ei tullut Nobelin rauhanpalkintoa Pohjois-Korean rakettimiehen tapaamisesta, niin on voinut taas keskittyä maailmankaupan mylläämiseen. Tulleja sinne ja pakotteita tänne. Nokituskisa on helppo aloittaa mutta siitä on vaikea päästä ulos voittajana. Viimeisin nokitus on uhkaus 20 %:n tulleista eurooppalaisille autoille. Kuulostaa varmaan pahemmalta kuin on. Oma käsitykseni on nimittäin, että aika moni saksalainen auto jenkkimarkkinoille valmistetaan jo nyt muualla kuin Euroopassa. Tämä turbulenssi ja nousevat korot ovat kuitenkin myrkkyä osakemarkkinoille ja heiluntaa on ollut normaalia enemmän. Varsinkin viime vuoden ”varmat hevoseni” eli erilaiset Saksan osakemarkkinoille keskittyvät indeksituotteet ovat olleet koko vuoden miinuksella. Jenkkituotteissa on tullut hyötyä dollarin vahvistumisesta mutta ei sielläkään kovin herkulliselta näytä.

Osinkoja on tippunut salkkuun seuraavasti:

Hennes & Mauritz        606,89 e

Investor                         660,56 e

Omega Healthcare    1 326,20 e

R.R. Donnelley                50,81 e

Limited Brands             132,18 e

Nokia                          7 790,00 e

Citycon                       3 737,50 e

Eri ETF:t                     3 646,41 e

Tesco                             245,52 e

Unilever                        273,00 e

 

Suunnitelmien mukaisessa tahdissa mennään näiden suhteen.

Ostopuolella olen ottanut hieman lisää L Brandsia, lisää Nordeaa, YIT:tä ja Klöverniä.

Myyntipuolella kevennetty Teliaa ja Omega Healthcarea hieman. ETF:issä myyty iShares Stoxx 600 European Banks ja ostettu iShares Stoxx 600 Technology.

Hiukan on täytynyt istua sormien päällä, ettei tule aiheutettua liikaa vahinkoa loistavilla myynti- ja ostoideoilla. Suunnitelma kun on edelleen istua omistusten päällä ja käyttää osingot elämiseen. If it ain’t broke, don’t fix it.

Niin se RaumaNizza on kyllä suurempi, väkiluku on täällä 348 000 ja jos ”esikaupungit” lasketaan mukaan, ollaan lähellä miljoonaa. Rauman väkiluku on 65 600. Nyt raumalaiset lukijat voivat korjata missä monessa muussa suhteessa Rauma on kuitenkin suurempi, joku selitys löytyy varmasti. Rauma on mukava kaupunki, jossa on kerran tullut tehtyä suuri virhe.

Pyrimme nimittäin hotellimme yökerhoon jonon ohi – kun kerran asuimme samassa hotellissa. Kun portsari oli poikkiteloin, niin sanoin että ”älä nyt, olemme täällä Porissa niin harvoin että kyllä jousto olisi paikallaan”. Keskustelun lopputuloksesta voin todeta, että onneksi kaupungista löytyi muitakin ravintoloita.

 

 

 

Enemmän rahaa vai vähemmän rahaa?

Minulla on ollut ilo osallistua varainhoidon asiakasrajapinnan eli myynnin koulutukseen useampaankin kertaan. Asiakastapaaminenhan on aina myyntitilanne, vaikka pöydässä olisikin kahvia ja niitä herkullisia leivonnaisia.

Koulutuksissa käytiin läpi asiakkaan tilannetta aina useammasta näkökulmasta. Harjoiteltiin ja arvioitiin lopputuloksia. Pyrittiin löytämään juuri ne argumentit, joilla päästään haluttuun tulokseen juuri tämän ihmistyypin kanssa. Osalle oli tärkeintä hyvin muokatut excelit ja se, että alkupanoksella X, oletuksella Y, saadaan tulos Z euroa. Ceteris paribus – olisi kansantaloustieteen professorini lisännyt – muiden asioiden pysyessä ennallaan. Toiset taas hakivat juuri sopivaa kemiaa ja fiilistä valitun varainhoitajan kanssa. Numerot sai jättää näissä keskusteluissa vähemmälle huomiolle.

Päätöksenteko oli joskus kovin vaikeaa. Jos mikään muu ei auttanut, saatettiin kysyä suoraan asiakkaalta että ”haluatko enemmän rahaa vai vähemmän rahaa?”.

Tähän nyt yleensä vastaus oli että ”no, mieluummin enemmän”. Vaikeammaksi meni, jos asiakas silti mieluummin ”lainasi” rahaa pankille 0,15 % korolla miinus verot, kuin sijoitti vaikkapa saman pankin osakkeeseen vajaan 8 % osinkotuotolla. Tai pankin lainapaperiin 5 %:n tuotolla. Kaikille kun ei maistu minkäänlainen riskinotto.

Suomessa on saanut nauttia tällä kertaa erinomaisesta toukokuusta. En ihan heti muista, koska olisimme hälytelleet 30 asteen helteitä tähän aikaan vuodesta.

Jottei olisi liian hyvä ja kesäinen tunnelma, niin demarit venyttävät jo valmiiksi käsiään vaaleja odotellessa. Pitkillä käsillä ylettyy niin paljon paremmin niihin taskuihin, joihin on jäänyt edes jotakin. Nykyhallitushan on murskannut Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme; luokkaerot kasvavat ja koko kansa on hätää kärsimässä. Vasemmistoliiton ei tarvitse venyttää käsiään, siellä kun vain kaiken varallisuuden täydellinen tasajako kelpaa ratkaisuksi. Tai mieluummin niin, että toverille jää hieman enemmän.

Antti Rinne hakee nyt kunnon ääninippua lupaamalla ”köyhille eläkeläisille” satasen eläkekorotusta – näitä köyhiä löytyy Rinteen mallissa noin 700 000. Demarit olivat muuten erittäin aktiivisesti romuttamassa yksityisen eläkesäästämisen järjestelmää. Sehän ei kerta kaikkiaan käy, että ihmiset ottaisivat itse vastuuta omista eläkkeistään ja vanhuuden turvasta. Saattaisi johtaa kansan vaurastumiseen ja sitä kautta äänikatoon.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus ”Sosiaaliturvan menot ja rahoitus 2016” löytyy vaivatta netistä. Vuonna 2016 hallituksen romuttaman hyvinvointivaltiomme sosiaaliturvan menot olivat 69,1 miljardia. Asukasta kohden maksettavaa kertyi 12 548 euroa. Vuonna 2000 näiden menojen reaaliarvo (eli mitattu 2016 rahassa) oli 42,3 miljardia. Menoja on siis ”tässä niukkuudessa” saatu kasvatettua 26,8 miljardilla eurolla. Sosiaaliturvan suurin yksittäinen rahoittaja on työnantajat 33,8 % osuudella.

Nyt kun vaalit lähestyvät, niin ei muuta kuin lisää menoja listaan. Ja jotta saadaan kurjuudelle kasvot, lyödään aina niin tyylikäs ja suorasanainen Susanna Koski televisioon ”kohtaamaan” pitkäaikaistyötön. Voidaan sitten taas jeesustella kuinka kova on porvarin arvomaailma. Erityisen papukaijamerkin tämän tyyppisestä uutisoinnista saa – jälleen kerran – Helsingin Sanomat. Osa tästä ”yhteiskuntakriittisestä” uutisoinnista tehdään nykyään myös Taloussanomien logon alla. Onneksi meilläkin on Pravda.

Jos joku luulee elävänsä täysjärkisten yhteiskunnassa, kannattaa lukea näiden uutisten kommentteja. Sitten voikin käydä ostamassa – maastamuuttoa varten – uuden ison matkalaukun. Itse suosittelen hintavaa, mutta laadukasta, Rimowaa.

Maamme on tosiaankin jakautunut.

Osa tekee kaikkensa hoitaakseen omat kulunsa ja hankintansa itse. Bloggaajistakin löytyy spartalaisella kurilla säästäviä kansalaisia. P. Ohatta (https://www.pohatta.com/) pyrkii 35 –vuotiaana eläkkeelle ja säästää noin 70 %:a tuloistaan, Rahalla vapaaksi –kirjoittaja (http://rahallavapaaksi.blogspot.fi/) seuraa tarkasti kulutustaan kuukausitasolla. VelatOn (http://www.velaton.com/) pyrkii maksamaan velkansa pois ja tekee sen eteen useampaa työtä. Blogeja löytyy mahdoton määrä, suosittelen lukaisemaan edes muutaman ajatuksia.

Sitten meillä on toinen porukka, jolle ”kuuluu kaikki edut”. Minulta ”puuttuu” sitä ja tätä, valtio / kunta / kela / työnantaja siis maksakoon. Eriarvoisuus, polarisoituminen, riistokapitalistit, systeemin toimimattomuus – ongelmia riittää. Lisää tukia, etuja ja ”mieluummin enemmän rahaa kuin vähemmän rahaa”. Vastikkeetta. Etuja pitäisi välillä saada useammastakin maasta, jos vain saisi asian oikein junailtua. Simo Salmisen rotestilaulua lainatakseni ”muijallekin tarttis saada töitä, ittestä ei niin väliäkään”.

Teen jonkin verran vapaaehtoistyötä talousvaikeuksien kanssa kamppailevien kanssa. Sielläkin näkyy kahtiajako: varsinkin ikääntyneemmät eivät hae edes sitä apua, johon ovat oikeutettuja. Nuoremmasta väestä löytyy paljon niitä, jotka ”osaavat systeemin”.  Jokainen euro saadaan ohjattua omaan taskuun. Siihen voi huoleti käyttää enemmän aikaa ja energiaa kuin esimerkiksi työpaikan hankkimiseen. Välillä se työssäkäynti johtaisikin joko huonompaan lopputulokseen tai korkeintaan samaan – isommalla vaivalla.

Uskallan myös väittää, että jos yhteiskunnan ”luukkujen” määrää karsittaisiin radikaalisti ja jos jokaiselle ongelmissa olevalle annettaisiin yksi henkilö hoitamaan kokonaisuutta, niin saataisiin iso määrä väkeä ohjattua paremman elämän tielle. Halutaanko tätä, onkin sitten toinen juttu. Suurimmalla osalla ihmisistä, joilla on vakavia talousvaikeuksia, on myös muita ongelmia. Se, että hoidetaan pelkkää rahanpuutetta, ei pitkälle kanna.

Pitkäaikaistyöttömät, jotka oikeasti ovat työkyvyttömiä, pitäisi siirtää pois työttömien kirjoista ja keskittyä niihin, joilla on edes jonkinlaista työkykyä. Hallituksen kommentti siitä, että työ on paras lääke, on sekin saatu käännettyä solvaukseksi. Uskallan silti olla asiasta samaa mieltä.

Pitkä tarina hyvinvointijärjestelmän haasteista. Pahoittelen. Tuppaa vain verenpaine nousemaan kun seuraa kovin yksipuolista uutisointia.

Salkku on osoittanut kevätkasvun merkkejä. Kvartaaliraportit ovat välillä tiputtaneet yksittäisiä osakkeita (malliesimerkkinä YIT) reilustikin, mutta kokonaisuutena arvo on noussut oikein mukavasti. Nordea on oikaissut kurssiaan, Nokia on ollut välillä hyvässä vauhdissa ja jopa Omega Healthcare on noussut pohjamudista.

Saa nähdä olisiko tänä vuonna ollut järkevintä toteuttaa myyntejä ennen kesälomia. Vanha sloganhan on ”sell in may and go away” tai niin kuin naapurissa todetaan ”sälj till nypotatis och köp till kräftorna”. Kaupankäynnissä on omat kulunsa joten taidan jäädä toteuttamaan ikitylsää ”osta ja pidä” –strategiaani.

Olen ostanut hieman lisää kiuasvalmistaja Harviaa ja Nordeaa. Nordean paino alkaa jo hiukan hirvittää, mutta edulliselta tuo edelleen vaikuttaa.

Hauskana kuriositeettina ajoittamisen tuskasta mainittakoon L Brands. Myin aikoinaan puolet hintaan 58 dollaria, ostin ne nyt takaisin hintaan 34 taalaa – seuraavana päivänä saatiin sitten tulosvaroitus, joka tiputti kurssia 8 %:a. Nyt on pikkuhiljaa kiritty ostotasolleni. Jos yritys pystyy pitämään osinkonsa, niin nakuttaa 7 %:n osinkotuottoa. Vastatuulta on piisannut. Kaikille vartalotyypeille mallistonsa suunnittelevat alusvaatetehtailijat ovat pärjänneet paremmin ja Victoria’s Angels –huippumallit aiheuttavat myös närää.

Jälleen kerran muistutan että en anna sijoitusneuvoja, se on luvan varaista toimintaa. Kerron vain mitä olen itse tehnyt.

Ostin lisää myös Orionia, vaikka lääketeollisuuteen panostaminen vaikuttaa välillä enemmän Pitkä Vedolta kuin sijoittamiselta. Kiristyvä kilpailu ja vanhenevat patentit ovat haaste. Toisaalta, jos joku lääkekehitysprojekteista osuu maaliin, niin nousuvaraa on runsaasti. Osingonmaksukykyä varmistettiin myymällä diagnostiikka hyvään hintaan.

Eli varsin vähän salkkuliikkeitä. Osinkoja on tippunut salkkuun edelleen, vaikka paras maksukuukausi onkin jäänyt taakse.

Näin upeana päivänä on aika siirtyä kesämökille nauttimaan auringon paisteesta. Jottei panos hyvinvointiyhteiskuntamme eteen jäisi kokonaan antamatta, käyn siellä remonttimiehen kanssa läpi kauden korjauskohteet.

Pidetään kansantalouden eurot liikkeessä.