Kuukausi: heinäkuu 2021

Kasvaako puu taivaaseen asti?

Taloomme muutti aikoinaan pariskunta, jonka mies oli itävaltalainen, pitkään Ruotsissa asunut herra. Herra oli innokas kokki ja harva se viikko koputteli ovellemme ja ilmoitti paistaneensa ankkaa uunissa tai tuoneensa mereneläviä Göteborgista. Kiinnostaisiko naapureita tällainen vaatimaton iltapala? Verraton naapuri. Monta iltaa tuli istuttua yhdessä ja keskusteluissa vilahti välillä myös sijoitusaiheet.

Herra oli skeptinen sijoitusten suhteen – poltettuaan joskus sormensa markkinoilla – ja toisteli usein lausetta ”Die Bäume wachsen nicht in den Himmel”. Mikään puu ei kasva taivaaseen asti. Nokia oli silloin voimissaan ja menestyksellä ei näyttänyt olevan minkäänlaisia rajoja. Kohtalo oli kuitenkin kuin Ikaroksella: siivet sulivat, alas tultiin ja lujaa.

Oman salkun arvo on lyönyt harva se viikko uusia ennätyksiä – All Time High. Samaa tilanneraporttia kuulee kanssasijoittajiltakin. Aateehoo:ta pukkaa.

Yritykset raportoivat rajuja tulosparannuksia ja tulevaisuudeltakin odotetaan paranevaa. Ulkomaan matkailusta säästetyt eurot ovat osittain pankkitilillä, osittain K-Raudan, Tokmannin ja Puuilon kassassa. Koteja ja kesämökkejä on kunnostettu kilpaa. Harvia raportoi mykistäviä kasvulukuja. Aamun televisiossa Ahvenanmaan hotellit kertovat parhaasta sesongista koskaan ja lauttayhtiöiltä on Turku – Maarianhaminan autopaketit loppuunmyyty. Lämpöpumppukauppias kehui jo viime kesänä hankkineensa paalauskoneen rahan pakkaamiseen. Tänäkin kesänä koneella on varmasti ollut käyttöä.

Raporteista on vaikea löytää huonoja uutisia, tuntuu että yhdeksän kymmenestä yrityksestä ylittää odotukset. Optimisti ottaa viivoittimen käteen ja vetää samalla kulmalla kasvukäyrää tästä eteenpäinkin. Saadut luvut voi syöttää taulukkolaskentaan ja katsoa mikä olisi sijoituskohteen arvo kolmen vuoden päästä. Ceteris paribus – muiden asioiden pysyessä yhtäläisinä, kuten kansantaloustieteen professorini muisti aina lisätä. Unohtuu helposti, että osan tulosparannuksista selittää vertailukauden heikot luvut, osan massiivinen elvytys. Osa on toki yritysten omien toimien tulosta.

Sofar, so good. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että muutaman pörssiromahduksen ja lukemattomia korjausliikkeitä kokeneena, välillä hieman hermostuttaa. Pitkäjänteiselle sijoittajalle korjausliikkeet ovat yleensä ostotilaisuuksia, kunhan muistaa pitää hermot kurissa. Tappiinsa vivutetulla salkulla sijoittavien kannattanee kuitenkin katsella tilannetta valppaana.

Viimeiset viikot Ranskassa menivät yhdessä hujauksessa. Cannes sai kuin saikin järjestettyä filmifestivaalit. Kaupunki oli pullollaan silmäätekeviä. Matkaseura mutisi useampaan kertaan jotakin Adam -nimisestä kuljettajasta. Ihmettelin kuskin tarvetta, kun kulkuvälineet ovat yleensä olleet joko Uber tai paikallinen Express Bus.

Mysteeri selvisi, kun televisiossa näytettiin Adam Driver haastattelussa muiden tähtien kanssa. Kaveri on ilmeisesti naisten mielestä sangen komea mies. Itse sain todeta Andie MacDowellin antaneen hiustensa harmaantua tyylikkäästi ja Jodie Fosterin puhuvan erinomaisen sujuvaa ranskaa. Nuorempien naisten ryhmää edustivat La Croisette -bulevardin wannabeet, joilla näytti olevan korkokengissä enemmän peittoa kuin juhlamekoissa.

Tavalliselle kansalle oli järjestetty ilmaisia elokuvailtoja rannalla

Festivaaliyleisöä oli turvaamassa kaikki mahdolliset poliisivoimat: Police Nationale, Police Municipale ja Gendarmerie. Tähän kun lisätään armeija ja terrorismin vastaiset joukot sekä yksityiset vartiointiyritykset, niin kovin oli turvallista. Löytyi ratsupoliiseja, moottoripyöräpoliiseja ja helikoptereita. Koronaa torjuttiin festivaaleissa vielä voimakkaasti mutta sen jälkeen tartuntaluvut ovat kasvaneet eksponentiaalisesti. Erityisesti 20-30 vuotiaiden ryhmä on kunnostautunut liikkumalla, juhlimalla ja tapaamalla toisiaan, levittäen samalla koronan deltavariantia.

Macronilla tuli mitta täyteen, kun varastossa oli 9 miljoonaa rokotetta ja rokotettavien jono oli kovin lyhyt. Nyt vaaditaan koronapassi, jotta pääset baariin, ravintolaan, elokuviin tai ylipäätänsäkään mihinkään. Kiinnostus rokotuksiin kasvoi niin, että päivä ilmoituksen jälkeen melkein miljoona ihmistä kävi ottamassa ensimmäisen rokotteen. Keppi näyttää toimivan paremmin kuin porkkana.

Jos et ole saanut kahta rokotetta, joudut käytännössä hakemaan testituloksen 48 tunnin välein – tai jätät ravintolakäynnit tekemättä. Hinta on muutaman kympin. Testauskapasiteetti on koetuksella. Otettujen testien määrä on noin 7-8 kertaa korkeampi kuin aikaisempi normaalitaso. Samaa koronapassia otetaan käyttöön muissakin Euroopan maissa. Teknologia toimii: sain Suomessa otetun rokotepassin QR -koodin luettua vaivatta Ranskan Tous Covid -applikaatioon, oikein serpentiinin ja fanfaarien kera.

Tätä kirjoittaessa näyttää pörssi punaiselta. Nesteen tulos ei riittänyt markkinoille ja TietoEvryä painaa suurimman omistajan myynnit. Salkun Lassila & Tikanoja paransi juoksuaan ja on noussut 15,50 euroon. Muistan ajat, jolloin kurssi pyöri 20 eurossa ja muhkea osinko piti omistajat tyytyväisinä.

MYYNNIT

GlaxoSmithKline16,35
Oriola1,90
Alma Media11,54
Exel Composites10,40

OSTOT

TietoEVRY26,70
Enagas18,6818,4818,28
Nobia7,246,836,60
Telia3,79
YIT5,27

GlaxoSmithKline sai lähteä kokonaan. Suursijoittaja Elliot on iskenyt siihen kyntensä ja kärsivällisyydellä olisi saattanut tehdä tilin. Edessä on kuitenkin valtataistelu nykyisen johdon kanssa. Osinkoa ilmoitettiin leikattavan ensi vuonna kun kassavirta suunnataan kasvuun. Johto kertoi tekevänsä jatkossa kovasti töitä jotta omistajat ja muut ”stakeholders” saavat korvauksen panokselleen. Kriittisesti voisi kysyä mitä on tehty tähän asti. Tyydyin saatuihin osinkoihin ja pieneen voittoon. Muut liikkeet, niin ostot kuin myynnit, ovat pienempiä, tyyliin 20 % lisää tai 20 % pois.

Hopeaakin tuli myytyä. Tai oikeastaan Silver Beaver -vene. Ranskasta tultuamme totesin että siinä se vene on taas seissyt 10 viikkoa ja kerännyt levää ja näkinkenkää pohjaansa. Viime vuonna sillä ei ajettu yhtään ja normivuonnakin muutamia tunteja. Totesin, että huoleton on hevoseton poika ja pistin veneen kiertoon omistajalle, joka oikeasti käyttää sitä. Samalla päätin että seuraava vene on kooltaan sellainen että sen vetää yksin rantaan kuiville ja kaksi miestä nostaa talvella pukeille.

Uusi sijoittajapolvi on erilainen. Ovat päättäneet ostaa vain osakkeita, jotka nousevat. Kun kurssi nousee kaikkien aikojen huippuun, ostavat lisää. Niin on kuulemma Seppo Saariokin neuvonut.

Yritin selittää vaihtoehtoista tapaa: ostetaan putoavia kursseja kaikin voimin, tuskastellaan kun kurssi edelleen putoaa, odotetaan että päästään ”melkein omilleen” ja myydään kaikki. Sitten siirretään katse seuraavaan putoavaan puukkoon. Eihän siinä tietenkään rikastu, mutta se fiilis kun kaikki muut ovat olleet väärässä ja itse oikeassa… Sitä ei voi rahalla mitata. Vaihtoehtoinen strategiani ei saanut kannatusta ja pahaa pelkään että nuorempi polvi vielä rikastuu omalla strategiallaan.

Jään nyt seuraamaan ehditäänkö nähdä vielä uusia pörssihuippuja ennen kuin kesä loppuu. Torstaina saadaan Nokian tulos ja ”ennakkovaroitus” mahdollisesta positiivisesta tulosvaroituksesta annettiin jo aikaisemmin. Olen polttanut sormeni Nokiassa niin monta kertaa, että myin omani meemisijoittajien toisessa aallossa. Silloin olin tyytyväinen tiliin. Loppuviikosta voi mahdollisesti voivotella väärää ajoitusta ja lisätä virtuaalipositio ”mitä jos en olisi tehnyt mitään” -salkkuun.

Taisi sama Saario joskus neuvoa ottamaan tappiot nopeasti ja voitot hitaasti. Toisaalta neuvoi myymään kun sisäpiiri myy ja Harvian tapauksessa osa myi jo silloin kun kurssi oli 48 euroa, nyt ollaan 60 eurossa.

Puu ei kasva taivaaseen asti mutta riittävän pitkällä tähtäimellä pörssien indeksit tekevät uusia huippuja uudelleen ja uudelleen.

Piccolo borghese

Tai täkäläisittäin petit bourgeois tarkoittaa (alempaa) keskiluokkaa, pikkuporvareita. Sanalla ei ole mairitteleva sävy; aatelisto ja yläluokka ottivat etäisyyttä talonpoikiin, kauppiaisiin ja pienyrittäjiin. Kun yhteiskunnan rakenteet olivat jäykät, ei katsottu hyvällä niitä, jotka pyrkivät onnistumaan työllä ja riskinotolla ja parantamaan elintasoa – omaa ja sitä kautta muidenkin. ”Suutari pysyköön lestissään”.

Suomessa tämä ajattelu taitaa olla vieläkin voimissaan, kun katsoo vasemmiston toimia verotuksen suhteen. Kaikki energia keskitetään tulo- ja varallisuuserojen minimointiin. Maassa, jossa tuloerot ovat jo valmiiksi Euroopan vähäisimpien joukossa. Tämä on yksi syy siihen, että Osakesäästötiliä vastaan taisteltiin vuosikausia ja lopulta vesitettiin systeemiä 50 000 euron maksimilla.

Olisiko Suomessa kuitenkin enemmänkin tilaa pikkuporvareille? Elokapinan riveistä näitä ei taida löytyä.

Termi tuli mieleen, kun yövyimme Salon de Provencen Le Mas Angelussi -hotellissa, joka muistutti kukkulalla olevaa italialaista aateliston villaa. Sieltä saattoi kreivitär – nenäänsä nyrpistäen – katsella alas rinnettä kohti kaupungin vanhaa keskustaa, jossa kauppiaat ja käsityöläiset – piccolo borghese – ahersivat. Mainio hotelli, vanhan kaupungin kupeessa, omalla uima-altaalla ja puutarhalla.

Kaupungissa on reilut 43 000 asukasta ja se oli sympaattinen, elävä ja täynnä historiaa – kuten täällä Provencessa niin monet kaupungit. Kannattaa kokea.

Salon-de-Provencen värejä

Kolmen päivän ”kotimaan matkailu” alkoi auton vuokrauksella. SIXT yllätti taas tulkinnalla käsitteestä ”tai vastaava”. Olin vuokrannut VW T-Rockin ja sainkin Citroenin 7 hengen minivanin. Kohtuullisen hidasliikkeinen ja mitoiltaan vaikeammin pysäköitävä peli. Onneksi tutkat ja kamerat pelasivat moitteetta. Navigaattori oli noin 15 sekuntia jäljessä, mikä aiheutti mielenkiintoisia tilanteita risteyksissä. Autovuokraus on selvästi herännyt horroksesta ja jonoa palvelutiskillä riitti.

Ensimmäinen etappi oli Saint-Maximin-la-Sainte-Baume. Pieni kylä, jonka kirkossa kävimme. Taitaa olla kolmas kirkko, jonne ”perimätiedon mukaan” on haudattu Maria Magdalena. Komea basilika, jota rakennettiin pitkään, yli 200 vuotta (1295 – 1532).

Basilika. Saint-Maximin-la-Sainte-Baume

Kylässä meidät yllätti puolen tunnin rankkasade. Pysähdyimme ravintolaan, jonka markiisin alla pysyi kuivana. Katupöydässä istui kaveri, joka oli esiliinasta ja muhkeasta olemuksesta päätellen kokki. Kysyin löytyisikö lounasta vielä. ”On minulla ollut lammas uunissa koko yön – kävisikö se?”. Rehtiä ja maistuvaa maalaisruokaa ravintolassa, jossa oli ehkä 20 asiakaspaikkaa. Näitä ei löydä kuin vahingossa.

Seuraavana oli vuorossa Saint Remy de Provence, paikallinen Naantali – tai St Tropez ilman rantaa. Vakinaisia asukkaita 10 000. Turisteja vuoden mittaan monikymmenkertainen määrä. Taiteilijoiden kaupunki, jossa Vincent Van Gogh maalasi Auringonkukat (Les Tournesols) ja noin 150 muuta teosta.

Kun Aix-en-Provencen kaduissa on pieniä kylttejä, joissa lukee Cezanne, niin Saint Remyssä luki Van Gogh. Merkkejä seuraamalla löytyy Van Gogh kulttuurikeskus – jos ei eksy matkalla Hotel de Sade:en. Se kuuluisa markiisi on kyllä sukua, muttei koskaan asunut tuossa rakennuksessa. Sen sijaan sieltä löytyy kokoelma arkeologisia löytöjä. Kaupungissa ja sen liepeillä riittää nähtävää ja tyylikkäitä kauppoja useammaksi päiväksi.

Yön olimme Arlesissa. Kaupunki on nykyään Unescon maailmanperintökohde. Historiaa piisaa, niin kreikkalaisten kuin roomalaistenkin jäljiltä. Näkyvin maamerkki on Areena, roomalaisten rakentama amfiteatteri. Areena on käytössä edelleen, tunnetuin tapahtuma lienee härkätaistelut. Vincent van Gogh kummittelee täälläkin, hän maalasi Arlesissa noin 300 teosta. Tunnettu ”Terasse de la nuit” kuvaa kahvilaa Arlesissa. Kaupungin kiinnostavuutta ovat lisänneet Rhone- ja Petit Rhone -joet, jotka olivat tärkeät sekä maataloudelle että kaupalle.

Hotellimme oli joen varrella ja isot jokiproomut kuljettavat sitä pitkin tavaraa edelleen. Hotelli Le Regence oli yksityinen, pieni ja ilman hissiä. Kaikki oli kuitenkin puhdasta, ilmastointi toimi ja serviisi oli erinomainen. Näköala oli tosiaan suoraan muutaman kymmenen metrin päässä olevalle joelle. Rahalle sai hyvinkin vastinetta.

Room with a view

Aamulla lähdimme varsinaiseen matkakohteeseen eli Camarguen suiston Saintes-Maries-de-la-Mer iin. Vaihtoehtoina oli 3 tunnin autoilu paikallisen oppaan jeepillä tai 2 tunnin jokiristeily. Otimme jokiristeilyn ja kun lämpötila nousi taas yli 30 asteen, ei valinta kaduttanut. Camargue on tunnettu valkoisista villihevosista ja häristä, jotka laiduntavat vapaana kahden joen rajaamalla suoalueella. Härkiä ja hevosia paimentavat paikalliset cowboyt ”Les Gardiens”.

Gardien työssään

Alue tuottaa noin kolmasosan Ranskassa kulutetusta riisistä, vaikka riisinviljelyn tukiaisia onkin leikattu. Pariisin kokoisella alueella Aigues-Mortesin suolakuivaamo tuottaa sormisuolaa kuivaamalla merivettä auringon lämmössä. Suurin tulonlähde on kuitenkin turismi.

Alue on hionut ekoturismin huippuunsa: hevosmatkailua, viini- ja gourmet -elämyksiä, kalastusta oppaan kanssa, lintumatkoja ja tutustumista kasveihin ja luontoon yleensä. Tekeminen ei lopu ja näkemistä riittää. Näimme flamingoja, monenlaisia haikaroita, kahlaajia ja petolintuja. Meille näytettiin myös merimetso, jonka kerrottiin syövän tolkuttomasti kalaa. ”Onneksi näitä on nykyään vähemmän”. Kerroin että ovat muuttaneet Suomeen.

Luontokierroksen jälkeen lounas ravintolassa, jonka merenelävät tulivat suoraan kalastajilta. Ruokalista oli reaaliaikainen, kun joku kala loppui, kirjoitettiin hinnan tilalle ”NO”.

Ruokalista päivittyi reaaliajassa

Paluumatkalla pysähtyminen vanhassa opiskelukaupungissani Aix-en-Provencessa. Ensimmäinen kerta kun onnistuin ajamaan parkkitaloon ja kierrettyäni useamman kerroksen, ulos parkkitalosta. Onneksi ensimmäinen tunti oli ilmainen ja pääsin Ranskan ”sujuvassa” liikenteessä aikani kierrettyä uudestaan parkkitaloon vievälle väylälle. Toisella kerralla löytyi parkkiruutukin. Kaupungilla oli viikoittaiset markkinat, jossa oli kauppiaita niin Ranskasta kuin Italiastakin noin 400 metrin matkalla Cours Mirabeaulla. Mukava päivä.

Provencen markkinat. Aix-en-Provence.

Aika on kulunut täällä normaaliin tapaan. Toriostoksia aamulla, etätyötä päivällä ja illallinen joko paikallisissa ravintoloissa tai kotona. Päivittäiset lämpötilat 30 asteen nurkilla, sadetta on saatu muutamana yönä. Lounastarjoilua on hiottu kaupungilla: aika moni ravintola myy päivän lounaan, lasin viiniä ja kahvin hintaan 15 euroa. Se siitä ”ultrakalliista” Rivierasta.

Filmifestivaalit saadaan tänä vuonna järjestettyä ja Festivaalipalatsin ja luksushotellien ympärillä on painettu töitä tauotta. Palatsin edessä on muuten useamman teltan 24/7 koronatestaus festivaalivieraille. Ei synny Vaalimaa -ilmiötä. Koronan esiintyvyysluku on täällä nyt 19,2. On selvästi alle Suomen tason, vaikkei toki riitä Krista Kiurun vaatimuksille.

Lomailua on tullut rahoitettua osingoilla, joita on tippunut viime blogin jälkeen vajaat 8 000 euroa. Suurin maksaja tällä kertaa Citycon. ISharesin etf:t maksoivat osinkoa, samoin Kraft Heinz, Pfizer ja Telefonica.

Myyntivoittoja on tullut tänä vuonna kotiutettua, joten tammikuussa täytyy maksaa tuntuvasti ennakontäydennystä. Myyntivoittoja on kasassa reilut 150 000. Hankintameno-olettamalla saa vähän helpotusta mutta rahaa siirtyy varmasti myös valtion kirstuun.

Verotus hidastaa kaupankäyntiä mutta Harvian mainio menestys on nostanut kurssin tasolle, joka alkaa olla haastava. Toivon toki, että suomalaisen yrityksen saunat menestyvät maailmalla entiseen malliin. Nyt hioin kuitenkin positiota pienemmäksi. Relais Groupia myin siivun. Samoin Rapalaa kapitalisaatiosopimuksessa. Ruotsalainen Bonava tuotti ihan mukavasti enkä jäänyt katsomaan mahdollista kurssiliukua, myin koko potin. Ostopuolella osingonmaksajia ja terveydenhuoltoa.

MYYNNIT

Relais       20,20 €
Bonava         9,15 €
Harvia       48,06 €       50,00 €       51,30 €
Rapala         8,41 €         8,42 €         8,40 €
         8,26 €

OSTOT

TietoEvry       26,20 €       26,56 €
Sanofi       85,86 €
Sampo       38,80 €       38,88 €       38,70 €
       39,36 €       39,05 €
Raisio         3,91 €
Lundbeck       25,50 €
YIT         5,08 €         5,06 €
Citycon         7,28 €
Altia       10,20 €
Terveystalo       11,42 €

Pörssin nousuvire tuntuu jatkuvan, vaikka omasta mielestä osalla yrityksestä on arvostustaso koko lailla tapissa. Toivottavasti H1 -tulokset jaksavat pitää markkinat tyytyväisinä. Bidenin valinnan jälkeen ollaan ainakin vältytty Trumpin aiheuttamalta heilunnalta. Taalakin tuntuu vahvistuvan. Korkopuolella lähdettäneen äärimmäisen hitaasti mutta varmasti kohti normaalimpia lukuja.

Tällä viikolla lähdemme taas Suomea kohti. PCR -testi on varattu torstaille ja perjantaina pitäisi saada printattu todistus. Lauantaina lento Munchenin kautta Helsinkiin ja auto Fly Parkista alle. Vantaalla saa vielä otettua toisen testin, mikäli systeemi toimii edes jollakin lailla. Sitten voimme olla karanteenissa 3-4 päivää ja käydä kolmannessa testissä.

Toivottavasti mahdollisimman moni saa rokotukset otettua ja EU:n rokotepassin kouraan. Ainakin täällä on vähintään yhtä turvallista kuin Suomessa. Järkeä ja normaalia varovaisuutta kannattaa toki käyttää kaikkialla.

Josko syksyllä oltaisiin paremmassa tilanteessa matkailunkin suhteen. Aika monen ihmisen leipä on kiinni vapaasta liikkuvuudesta, tai ainakin vapaammasta.