Täällä Rivieralla on menossa reissun viimeinen päivä. Huomenaamulla hyppään Norwegianin kyytiin ja kotia kohti, Oslon kautta tällä kertaa. Viisi viikkoa on mennyt kuin siivillä. College International de Cannes toimi hyvin tälläkin kertaa. Päivärytmi pysyy kunnossa kun joka arkiaamu oli herätys 07:30, aamukahvit parvekkeella ja noin kilometrin kävely koululle. Kaksi vajaan kahden tunnin opetussettiä ja kahvitauko väliin. Puolenpäivän jälkeen kävely kaupunkiin rantabulevardia pitkin, toriostokset ja välillä lounas jossakin uudessa ravintolassa. Iltaisin kävin muutaman kerran elokuvissa, muutaman viikonlopun olin ”turistioppaana” tutuille, jotka sattuivat seudulle.
Koulun opetus on ympärivuotista, joten ryhmässä tapahtuu muutoksia sitä mukaa kun oppilaita tulee ja lähtee. Viimeiset kaksi viikkoa meni nuoremman ryhmän kanssa, suurin osa hiukan yli kaksikymppisiä , enimmäkseen päätoimisia opiskelijoita. Eniten oli väkeä Yhdysvalloista, Englannista, Brasiliasta ja Sveitsistä. Työnantajilla on aika hyvä tilanne kun pääsee valitsemaan todella motivoituneesta, fiksusta ja koulutetusta väestä. Sen verran vaihdettiin ajatuksia monesta aiheesta että ennustan työnantajille haastetta siitä, miten tällainen väki pidetään töissä. Pelkkä raha tai autoetu-Golfin vaihto Passatiin ei tuntunut kiinnostavan. Vastuullinen työ, reilut ja selkeät työpaikan pelisäännöt, liiketoiminnan kansainvälisyys ja omaan arvomaailmaan sopiva työnantaja olivat toivelistalla tärkeimmät.
Englannin yliopistoissa opittu tapa, jossa ihan jokainen joutuu vetämään esityksiä ja väittelyitä mistä tahansa, nopealla aikataululla ja ilman muistilappuja taikka powerpointeja, erottui joukosta. Ei puhuttu selkä yleisöön ja katse kohti valkokangasta, eikä luettu valmista tekstiä A4:sta. Eikä esityksen sujuvuudessa ollut mitään eroa vaikka esityskieli oli ranska. Suomen yliopisto-opiskelujen hintalappu kuulosti muista käsittämättömältä. Olisi kuulemma mukava aloittaa työelämässä ilman muutaman sadantuhannen opintovelkaa. Avasin sen jälkeen hieman progressiivisen verotuksen piirteitä. Ymmärsivät nopeasti näiden asioiden korrelaation, fiksuja kun ovat.
Kelit ovat olleet mainiot. Aurinkoisina päivinä, eli kaikkina paitsi kahtena, on lämpötila noussut kahdenkymmenen päälle. Jos sattuu osumaan tuulensuojaan, niin ollaan Suomen kesä-heinäkuun keleissä. Illat ovat viileitä, pyöritään jossain 12 asteen nurkilla. Kahtena päivänä 35:stä on satanut jonkin verran. Kun eläminen on edullisempaa kuin Suomessa ja aurinko paistaa yli 300 päivää vuodessa, niin ei tämä hassumpi seutu ole.
Oppikoulussa opettelimme aikoinaan Larin-Kyöstin Kevätserenadin tekstiä. Ihmettelin pitkään että mitkä ihmeen leivokset ilmassa leikkiä lyö, kunnes totesin että taitaakin olla leivoset, ei leivokset. Leivonen on ehkä paremmin tunnettu kiuruna. Teksti on tullut joka tapauksessa täällä mieleen. Joka ilta kun aurinko laskee, kaupunkiin saapuu useita tuhansien lintujen parvia. Aix-en-Provencessa oli sama ilmiö, mutta siellä linnut olivat naakkoja ja mustavariksia. Täällä linnut ovat pienempiä, yhdessä parvessa ensin muutama sata, kunnes parvet yhdistyvät ja yhdessä ”pallossa” saattaa olla tuhatkunta siivekästä. Niiden liikkeet ovat samanlaisia kuin kalaparvilla, ilman mitään näkyvää syytä koko parvi vaihtaa suuntaa 180 astetta ja ryntää taas toisaalle, kunnes palaa taas takaisin. Mikään saalistaja ei lennä niiden perässä mutta saattaa toki olla että metsästävät joitakin hyönteisiä, jotka eivät näy maasta käsin. Mykistävää balettia.
Nyt kun pörsseistä on niistetty arvostustasoja alas, mietin onko pörssin ja noiden lintuparvien liikkeissä yhtäläisyyksiä. On taas palattu tilanteeseen, jossa oikein mitkään kvartaaliraportit eivät riitä ja milloin mikäkin mörkö odottaa nurkan takana. Helsingissä yleisindeksi on viitisen prosenttia alle vuoden huippujen. Jenkeissä pyöritään lähellä vuoden huippuja, Saksassa vajaat neljä prosenttia alle vuoden huippujen. Indeksisijoittajan tilanne on edelleen erittäin hyvä, Suomessa +7 %, Ruotsi +8%, Norja +17,5 %, Saksa +13% ja Jenkkien Dow Jones +19 % ylös vuodenvaihteesta.
Omat hevoset ovat nilkuttaneet niin heikosti, että olisi ollut parempi panna kaikki panokset ETF:ien kautta indekseihin. Nokia -25 % viimeiset 6 kk, Nordea -15 % (6kk), Omega Healthcare -25 % vuoden huipuista, Oriola -30 % viimeinen vuosi, H&M -29 % viimeinen vuosi. Näitä riittää. Suolaa haavoihin ja kaikki myyntiin? Ei toki. Osaa on tullut ostettua lisääkin (Nordea, Nokia, Omega Healthcare).
Koko sijoitussalkku on pärjännyt kuitenkin kohtuullisesti. Tulipahan vain taas todistettua että parhaat osakkeet on helpointa valita jälkikäteen. Salkun pelastus on ollut melkoinen ylipaino Saksassa ja muutama erinomaisesti mennyt, lähinnä Yhdysvaltoihin sijoittava ETF. Ruotsin sijoituksissa heikko kruunukin on rassannut ja nyt odotellaan sinne veret seisauttavaa asuntomarkkinoiden romahdusta. Saa nähdä montako prosenttia se ”veret seisauttava” oli kun joskus myöhemmin katsomme asuntojen hintakäyriä.
Osinkojen suhteen kaikki on mennyt edelleen suunnitelmien mukaan. Salkun yrityksistä yksikään ei ole lopettanut osingonmaksua. Positiivisena pikkuliikkeenä todettakoon, että brittien kauppaketju Tesco aloitti taas osingonmaksun. Summa ei ollut päätä huimaava, kokonaista yksi pence per osake – mutta melkein 3 vuoden tauko katkesi. Aikoinaan Tesco oli luotettava, osinkoaan jatkuvasti kasvattava ”bluechip”. Ensi vuoden osinkoehdotuksista odotan pudotusta ainoastaan Fortumille, riippuen siitä miten Saksan Uniperin osakkeiden osto ja sen rahoitus etenee. Olen seurannut myös suurimpien omistajien ostoja ja myyntejä, esimerkiksi Stefan Persson on lisännyt tänä vuonna omistustaan H&M:ssä vaatimattomalla 7,5 miljardilla kruunulla. Pääomistajalla on luja usko suurimpaan sijoitukseensa.
Niille, jotka valittavat että osakkeet ovat aina kalliita ja että tuottoa tai korkoa ei saa mistään, ehdotan perehtymistä eri pankkien ”parhaat osingonmaksajat 2018” –listaan. Näitä on jo jonkin verran liikkeellä ja lisää tulee. Niistä käy ilmi että aikamoinen määrä yrityksiä on niitä, joiden ennustetaan maksavan yli 5 % osingon nykykurssille laskettuna. Saatetaanpa päästä kuuteen, seitsemään prosenttiinkin. Sitä voi sitten suhteuttaa tililtä saatavaan nollaan tai 0,15 %:iin ja miettiä uskaltaisiko sittenkin ottaa vähän osakeriskiä rahalle, jota ei ihan lähivuosina tarvitse. Jokainen toki tekee päätöksensä itse ja kantaa itse sekä riskit että onnistumisen hedelmät.
Aika ikävältä näytti Suomen säätilanne, mutta eipä kai tässä auta muu kuin pakata laukku valmiiksi ja laittaa sateenvarjo käsimatkatavaroihin. Keskiyöllä tosin alkaa Black Friday…
Pitäisiköhän ostaa varmuuden vuoksi muutama lentolippu keväälle jo nyt?
parempi suunnitelma 