Kuukausi: huhtikuu 2017

Paikka auringossa

Päätin jättää huhtikuuksi Suomen kylmät säät ja jalkakäytävillä vuorottelevan jään, hiekan ja sepelin taakseni. Ei muuta kuin Finnairilla Nizzaan ja sieltä Cannesiin. Vuokrasin kuukaudeksi asunnon Cannesin vanhasta kaupungista eli Suquetista Air B-n-B:n kautta. Hinta oli 1 500 euroa isolta parvekkeelliselta yksiöltä, jossa on parveke merinäköalalla ja kaikki uutta. Bloomberg löytyy televisiosta – taitaa olla ensimmäinen kerta Ranskassa. Tällä kertaa päätin jättää koulun väliin ja keskittyä omatoimiseen opiskeluun. Laskeskelin juuri että olen saanut luettua jo 10 ranskankielistä kirjaa eli ei tämä ihan hukkaan ole oppimisenkaan suhteen mennyt. Kielioppia en ole kyllä pöydälle nostanut, mutta ehkä vielä ehtii.

Eipä olisi paremmin voinut ajoitus onnistua. Täällä on paikallisen Nice Matin -lehden mukaan meneillään neljänneksi lämpimin kevät koskaan. Aurinko on paistanut oikeastaan joka päivä ja lämpötila on varjossa 20-24 astetta. Jos sattuu osumaan tuulensuojaan ja aurinkoon – niin kuin parvekkeeni – voi tuohon lyödä huoletta useamman asteen päälle. Kun parvekkeelta näkyvät vielä sekä Välimeri että viereiset vuoret, niin olen asuntoon enemmän kuin tyytyväinen. Itse asiassa niin tyytyväinen että varasin heti syyskuullekin viikon.

Täällä on ollut useita konferensseja ja niiden mukana ”työmatkalaisia” liikkeellä. Maaliskuussa oli kiinteistösijoittamisen MIPIM ja juuri kun saavuin MIPTV – audiovisuaalisen ja digitaalisen sisällön messut. Kun kysyin paikallisilta mikä tuo on, niin sanoivat että ”TV-sarjojen Messut”. Ovat varmaan muutakin kuin TV:tä, mutta suomalaista televisioväkeä oli aika paljon liikkeellä. Kaupungissa asuu noin 75 000 ihmistä, Rivieran konferensseissa käy joka vuosi 250 000 ihmistä ja turistien kokonaismäärä on 11 miljoonaa. Kun turistit käyttävät vajaat 100 euroa päivä, puhutaan 10 miljardin euron potista ja 75 000 työpaikasta.

Cannesin megatapahtuma eli Festival de Cannes – filmifestivaalit – ovat 17. -28. toukokuuta. Maailmantähdet saapuvat ja paikalliset yrittäjät tekevät kunnon tilin kun ihan kaikki majoituskapasiteetti on ”fully booked”. Luksushotellit ja niiden ympärillä olevat Michelin ja muut gourmet -ravintolat tekevät takuulla kaikkensa jotta Ranskan matkailutase on vihreällä. Rantabulevardin Carlton, Martinez ja Majestic Barrier ovat nyt virittäneet rantalaiturinsa ja ravintolansa iskukuntoon. Täältä tuskin loppuu Vintage Dom Perignon, niin kuin oli käynyt St. Tropezissa pari vuotta sitten. Siellä kaksi megarikasta halusi kilpailla siitä minkälaisen laskun saa yökerhossa aikaiseksi, kun tarjoaa kaikille läsnäoleville vain parasta. Lisää shampanjaa ja kalleimpia viinejä lähetettiin hakemaan helikoptereilla. Ja kun yökerhossa oli riittävästi väkeä ja Ibiza –meininki, sai toinen kuulemma miljoonan euron astronomisen rajan puhki. Huvinsa kullakin.

Itsellä eläminen on kovin kohtuullisen hintaista. Aamulla juon kupin espressoa parvekkeella, kävelen sitten aina yhtä upealle Marche Forville –torille. Siellä kuluu aika torikauppiaiden tontteja kierrellessä. Toinen toistaan hienommin järjestetyt tiskit; vihannekset ja hedelmät ovat ojennuksessa. Juustot, lihajalosteet, kalat ja äyriäiset täyttävät kojut. Värit ja tuoksut saavat aina yhtä hyvälle tuulelle. Ammattiylpeys on itsestäänselvyys. Kun ostan muutaman avokadon tai mangon, kysyy torirouva ”pour aujourd’hui?” eli syötkö tänään. Sen jälkeen tunnustelee hedelmät ja valitsee vain ne, jotka ovat varmasti kypsiä. Kun kiittelin niin sanoi että ”monsieur, näin se on miestenkin kanssa, monta pitää tunnustella ja tarkkaan nuuhkia, että löytää juuri sopivan…”.

Toriostokset eivät paljon maksa. Ostosten jälkeen tuttuun torikahvilaan. Pöytään tuodaan tilaamatta ”cafe du mois”, kuukauden espresso. Hinta on 0,50 e kalliimpi kuin perusespressolla eli huimat 2 euroa. Vesilasi kylkeen ja siinä saa menemään hyvinkin puoli tuntia, kun katselee ohikulkevia ihmisiä.

Ennen lähtöä ostin Polarin sykemittarin GPS:llä ja sitä on ollut hauska käyttää. Piirtää missä on kävellyt, millä vauhdilla ja laskee vaikka mitkä kuormitukset. Olen kävellyt tuollaiset 10 kilometriä päivässä. Aika kuluu rantabulevardeilla kuin siivillä. Näkymiäkin riittää, niin horisontissa kuin rannallakin. Kaupunki on monelle näyttäytymispaikka ja ranskalainen nainen on hoikka, tyylikäs ja vaivattomasti chic. Hiukset ovat useimmin pitkät ja korot korkeat. Asennetta ja arroganssia tiivisti yksi mademoiselle. Sexy with a brain, sanoi toinen.

Lounaan olen tehnyt yleensä toriostoksista. Illalla ravintolaan, jossa hyvä illallinen maksaa noin 15-20 e per ruokalaji tai 22-30 e jos haluaa ottaa koko menyyn. Enemmänkin saa toki menemään: muutaman ystävän kanssa innostuttiin istumaan pitkällä kaavalla ja ottamaan viinilista mukaan peliin. Silloin liikutaan jossakin 60-80 euron välillä per nenä. Toki kokonaisuuskin on silloin erinomainen. Luksushotellien lähettyvillä on muutama Michelin –ravintola, joissa pelkkä menu maksaa vajaat 200 euroa ja siihen juomat päälle.

Pikkuvinkkinä Ranskan matkaajille… kannattaa aina katsoa onko ravintolassa tarjolla joku menu. Näiden hinnat tosiaan parista kympistä ylöspäin ja siinä on kolme ruokalajia sopivan kokoisina annoksina. Jos ei ole viiniharrastaja niin talon viini riittää yleensä oikein hyvin. Vesi kannattaa tilata kannuna eli ”carafe d’eau”, se on aina ilmainen. Tarjoilija kysyy mielellään de l’eau? Ja kun siihen vastaa että joo, niin pöytään tuodaan pullo Eviania tai Perrieriä hintaan 6 euroa pullo. Ero fonetiikassa on aika pieni eli ”doo” tai ”del-oo”, Kraanavesi eli tuo d’eau on aina ilmainen, kylmä ja erinomaisen juomakelpoinen. Eli ”karaf-doo” niin rahaa jää muuhunkin. Se ”s’il vous plait”, kannattaa toki muistaa tilaapa mitä tahansa.

Turvallisuuteen on edelleen panostettu. Poliiseja näkyy aiempaa enemmän. Liikennettä valvotaan tarkemmin ydinkeskustassa ja kävelybulevardeille on asennettu ajoesteitä. Muutaman kerran olen nähnyt terrorismin vastaiseen taisteluun erikoistuneita sotilasryhmiä partioimassa. Itsellä on aika turvallinen olo, niin hullu kuin maailma välillä tuntuukin olevan. Pääsiäismessun aikaan evakuoitiin Nizzassa kirkko, johon tunkeutui uhkauksia huutava ja makkaraa heiluttava mies. Poliisi otti toverin nopeasti talteen ja lehdessä todettiin osuvasti että ”kiinniotetun mielenterveyttä sopii epäillä”.

Maailmanpolitiikkaa kun seuraa, niin tuo makkaranheiluttaja ei taida olla ainoa riski. Presidentti Trump kertoi televisiohaastattelussa että oli juuri nauttinut maailman parasta ja näyttävintä suklaakakkua Kiinan presidentin kanssa. Samalla oli antanut armeijalle luvan iskeä kohteeseen ja kertoi sitten Kiinan presidentille että ”iskimme juuri ohjuksilla kohteeseen”. Haastattelussa hän sanoi iskeneensä Irakiin ja kun haastattelija totesi että Syyriaan niin siihen vain että ”yes”. Meillä on Suomessa kokemusta Kekkosen ajoilta siitä että presidentti ei ollut aina ihan kartalla; toivon todellakin että Yhdysvalloissa ollaan.

Muuten koko Syyrian ohjusisku on erikoinen episodi. Maskirovka tulee mieleen. Tämän jälkeen kaikkien pommien äiti eli MOAB pudotettiin Afganistanin vuorille, teho vastaa puolta rekkakuormallista TNT:tä. Siinä sai kalliot kyytiä. Pohjois-Koreassa maan kaikkivaltias päämies harjoittelee ydiniskua ja Yhdysvallat on ilmoittanut estävänsä tämän ydinaseohjelman – tavalla tai toisella. Turkissa Erdogan sementoi valtaansa. Aika monta irtonaista osaa on nyt maailman kellossa, eivätkä ihan tasatahtiin mene liikkeet.

Vuoden ensimmäisen kvartaalin raportit on saatu. Osakkeissa pysyminen kannatti. Täytyy kyllä tunnustaa että useamman kerran on ollut mielessä että tulisiko tästä selkeä ”sälj till nypotatis” –vuosi. Toisaalta Suomessa on ollut niin kylmä että taitavat perunatkin olla myöhässä. Jotakin kevennystä tässä täytynee tehdä että saa kesällä hyödynnettyä äkkiliikkeitä.

Osinkoja on saatu tähän päivään mennessä 55 000 euroa ja lisäksi sijoitusyhtiöstä se perinteinen 8 %:a matemaattisesta arvosta. Suurimmat osingot yhtiöistä: Nordea, Raisio, Aktia, Lassila & Tikanoja, Fortum, Sponda, Citycon, Kemira, Aspo ja YIT. Telia, Metso ja Tikkurilakin muistivat omistajaa. Nokiasta irtoaa osinko vielä kuun lopussa. Itselle sopii mainiosti se että muutama kotimainen yhtiö on siirtynyt useampaan osingonmaksuun vuoden aikana.

Alkuvuonna myin loputkin Eforet. Atrian myynti meni nappiin (12,50 e). Seadrillistä sain yli 90 %:n turskan. Tulipa taas todettua että Oslon pörssi on erilainen – tuon osakkeen piti aikoinaan olla osinkopaperi. Raju velkavipu mutta korkea öljynhinta ja pitkät sopimukset tuovat kunnon kassavirran. En muista montako osinkoa ehdin saada mutta olisi tuo ostos saanut jäädä tekemättä. Nyt ei ole salkussa yhtään norjalaista lappua.

Ostopuolella: Nokia, Sponda, Raisio, Rapala, Aktia ja Amer. Nordnetin salkussa Omega Healthcare, Telia, Coca Cola ja Novo Nordisk. Nordnetin puolella ei myyntejä.

ETF-puolella pientä säätöä. iSharesin International Dividend myyty, iShares European Minimum Volatility kevennetty ja otettu iShares MDAX:ia, iShares Eurostoxx 600 Teknologiaa sekä megatrendeihin panostavia ETF:iä eli iShares Aging Population, iShares Digitalisation ja iShares Automation & Robotics.

Sain vihdoin syötettyä kaikki Google Financesta löytyvät sijoitukseni Google Spreadsheetsin avulla yhteen ”Exceliin”. Kiitokset vain Harry Holdarille (http://palkansaajavaurastuu.blogspot.fr/) alustasta. Hienosti päivittyy ja näillä työkaluilla voisi tehdä paljon yksityiskohtaisemmankin mallin.

Vielä on 11 päivää jäljellä auringon paistetta. Vapuksi kotiin. Tilauksessa olisi vähintään 15 astetta plussaa, lehdet puussa ja kadut puhdistettu. Toivossa on hyvä elää.

Ota löysin rantein…

…älä jännitä. Ota vastaan mitä tarjoo elämä, lauleli aikoinaan Veikko Lavi.

Sanat tulivat mieleeni kun katsoin kanssamatkustajan tehokasta työskentelyä paluulennolla Lontoosta. Lennon aikana nuori nainen ehti käydä Lontoossa hoidetut hommat läpi, tarkastaa luvut, kirjoittaa raportin ja tehdä aiheesta PowerPoint –esityksen. Rouvan esimies oli selvästikin vanhemman kaartin edustaja, joka ehti sen sijaan ottaa muutaman gin tonicin, nauttia illallisen ja levätä. Ei tuo vieruskaveri stressaantuneelta vaikuttanut mutta toiminta kuvaa hyvin tämän päivän työelämää. Meilit ja puhelut hoidetaan 24/7 eikä varsinaista vapaa-aikaa ole koskaan.

Aamun televisiossa kaksi noin kaksikymppistä avautui syvästä masennuksesta ja siitä selviytymisestä. Hyvä että joku uskaltaa. Masennuslääkkeitä popsii jo 426 000 suomalaista – joka päivä. Kannattaisi varmaan pysähtyä jossakin vaiheessa miettimään mitä teemme väärin. Henkilöstö-osastoilla on kova kiire pärjätä Great Place to Work –kilpailussa, jossa menestymisestä esimiesten bonukset ovat kiinni. Kun sitten sidotaan henkilökunnankin bonarit saman kisan pisteisiin, niin saadaan hienoja henkilöstötyytyväisyysvastauksia mutta rohkenen epäillä niiden todenmukaisuutta.

Muistelin omia huolinta-alan vuosiani. Olin pitkään varmaan ainoa alle kolmekymppinen odottamassa Finnairin yölentoa milloin milläkin Euroopan kentällä. Noin viisikymppiset vientitykit eivät kyllä kirjoittaneet raportin raporttia. Keskityttiin nykäisemään kunnon tumut baarissa ja projektia jatkettiin lennolla. Kaikki tunsivat toisensa ja jos joku oli saanut paperikoneen myytyä, siitä tiesivät kaikki. Currywurst oli kevyt iltapala, kolesterolit, maksa-arvot ja verenpaineet koholla eikä kahvia ilman useampaa Rellua voinut edes ajatella. Aika harva taisi päästä normaalille eläkkeelle.

Finnairilla tuntuu menevän mukavasti. Kaikki viimeiset lentoni (Lontoo, Nizza) ovat olleet täyteen buukattuja. Koneet ovat olleet aikataulussa, moderneja ja täytyy antaa henkilökunnallekin kymppi suorituksesta. Poissa ovat mutruhuulet ja murisijat. Palvelu pelaa tehokkaasti ja suomalaisen ystävällisesti. Lontoon kapteenikin veti juttunsa niin puhtaalla pohjoisen murteella että pois tieltä. Välillä lupasi Lontoo-Helsinki lentoajaksi reilut kaksi tuntia mutta hiukan joutui pakittamaan siitä. Hienoa nähdä että parantunut kansainvälinen talous näkyy näin selvästi ja nopeasti myydyissä paikoissa.

Lontoon visiitillä tuli taas perehdyttyä ETF –sijoittamiseen. Tälle vuodelle ennustetaan seuraavaa:

  1. ETF –sijoittaminen jatkaa kasvuaan. Viime vuonna ETF:iin virtasi 288 miljardia dollaria uutta rahaa. Aktiivisista rahastoista lähti 91 miljardia.
  1. Indeksisijoittamisen alhaiset kulut ja läpinäkyvyys ovat yhä useamman sijoittajan mieleen. Tietoa eri mahdollisuuksista on yhä helpommin saatavilla.
  1. ETF:ien kulut laskivat viime vuonna ja niiden odotetaan edelleen laskevan. Jenkkimarkkinoille pääsee S&P 500 etf:llä noin 0,05 % vuosikululla. Siinä täytyy aktiivisen jenkkirahaston kaverilla olla pitkällä juoksulla raju menestys, jotta saa sekä katettua hallinnointikulun erotuksen (jos oma kulu esimerkiksi 1,8 %) ja vielä tuotettua johdonmukaisesti ylituottoa. Ja sijoittajan pitäisi tietenkin vielä pystyä löytämään tämä ylituottoa antava rahasto etukäteen. Edelleen noin 80 % kaikista rahastoista häviää vertailuindeksilleen. Nordnet nokittaa tässäkin pelissä tarjoamalla omia Superrahastojaan Pohjoismaihin nolla hoitopalkkiolla ja nolla merkintä/lunastuspalkkiolla. Loistavaa palvelua.
  1. Investointi erilaisiin teemoihin kasvaa. Hyvin tuntemani Black Rock oli esittelemässä iSharesin kautta tarjoamiaan neljää uutta teemaa. Erittäin mielenkiintoisia osia kansainväliseen salkuun:
  • Vanheneva väestö (iShares Aging Population, AGED)
  • Automaatio ja robotiikka (iShares Automation and Robotics, RBOT)
  • Digitalisaatio (iShares Digitalisation, DGTL)
  • Terveydenhuollon innovaatiot (iShares Healthcare Innovations, HEAL)
  • Hoitopalkkio näissä 0,40 %. Osakkeet tasapainoin eli näiden kautta saa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ylipainoa.
  1. Jottei valinta ETF:ien ja aktiivisten rahastojen välillä olisi liian helppoa, ovat indeksitalot panostaneet ”smart beta” –etf:iin. Näissä yhdistetään kohtuullisen halvat hallinnointikulut ja aktiivinen valintaprosessi. Oikein selkeää näyttöä näiden ylivertaisuudesta ei vielä ole.
  2. Viime vuonna ETF:iä löytyi jo 1 944 erilaista. Joitakin (120) suljettiin ja uusia lanseerattiin. Sama kehitys jatkunee tänäkin vuonna.

Itse olen ottanut Pohjoismaiden ulkopuolisen osakepainon lähes kokonaan iSharesin ETF:illä. Muutama suora osakesijoitus vielä löytyy. Olen pitänyt siitä, että saan syötettyä nämä ETF:t myös Morningstarin seurantajärjestelmään ja saan sitä kautta salkun tilanteen hyvin analysoitua. Ostaminen ja myyminen on ollut vaivatonta.

Osinkokausi on hyvää vauhtia meneillään ja hyvältä näyttää. Tätä kirjoittaessa OMX –indeksi näyttää nousseen 3,14 %:a vuoden alusta mutta aika hermostunutta on ollut. Yhdysvaltojen twiittava presidentti saattaa vielä yllättää moneen suuntaan. Välillä näyttää, että yllättää samalla itsensä ja omat joukkonsa. Oma osakepaino edelleen melkein tapissa, tuloutuneita osinkoja olen jättänyt ostokassaan. Spondaa ostin hiukan lisää.

Osallistuin Raision yhtiökokoukseen. Väkeä oli kohtuullisesti paikalla ja kovasti esiteltiin funktionaalisia elintarvikkeita. Toimitusjohtajan katsauksen piti v.t. toimitusjohtaja Jarmo Puputti. Elovena –jäätelöt jaettiin kaikille kokouksen alkua odotellessa. Tuntuu että tuotteiden maku on paremmin kohdallaan kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Terveystrendit ovat Raision puolella mutta aika nopeasti pitäisi saada hallitukseen jämäkkä ote ja vakinainen toimitusjohtaja nimitettyä. Uusina jäseninä hallitukseen Ilkka Mäkelä, entinen Saarioisen toimitusjohtaja ja hallitusammattilainen Leena Niemistö (Pihlajalinnan hallituksen pj ja entinen Dextran toimitusjohtaja). Mielestäni erinomaisia valintoja kumpikin. Raisiota on paksu nippu salkussa ja ikävä kyllä punaisella mennään. Osinkotuotto on hyvä ja toivottavasti kurssikin vielä kääntyy oikeaan suuntaan.

Olin Lontoossa juuri viimeisimmän terrori-iskun jälkeen. Yllättävän rauhallisesti ihmiset nämä ottavat. Heathrow oli niin kuin ennenkin, samoin passitarkastus. Kaduilla hieman enemmän poliiseja ja uutena ilmiönä poliisien järeät maastoautot kävelykatujen ja torien lähettyvillä. Ideana varmaan se, että niillä tukitaan tarvittaessa pääsy kohteeseen. Videovalvontaa on ollut Lontoo pullollaan ennenkin ja niin nytkin. Ei taida montaa paikkaa löytyä missä et olisi ainakin yhdessä kamerassa ja hyvä niin. Suurkaupungissa on pakko käyttää julkista liikenneverkkoa joten metroissakaan ei väkikatoa ollut.

Investointivinkkinä Lontoosta edelleen kahvi, kahvilat ja terveellinen pikaruoka. Seisotpa melkein missä tahansa, näet ainakin 2-3 eri ketjun kahvilaa. Suurimpina Pret a manger (oli McDonaldsin osittain omistama 2001-2008, nykyään Bridgepoint Capitalin salkussa), Costa (omistaja Whitbead), Caffe Nero ja Starbucks. Joka luukulla on jono ja baristat valmistavat sekoituksia, joita tilatessa pitää olla insider. Sandwichit, salaatit, patongit, keksit ja leivonnaiset ruokkivat kiireisiä uraohjuksia kellon ympäri.

Partaterien valmistajien markkinat ovat pienenemässä ja erilaisten parranhoitotuotteiden kasvussa. Välillä tuntui olevan seutu täynnä talebaneja mutta kyseessä olikin hipstereiden suosima paikka. Parta rehottaa ja elämä on kovin tiedostavaa. Katselin yhden hipsterin ostoskoria edessäni Sainsburylla. Lihataloilla ei ollut koriin asiaan enkä ihan joka tuotetta ollut ennen nähnyt. Joka purkissa oli kuitenkin joko vege-, reilun kaupan, kestävän kehityksen, hiilijalanjäljen tai muun eettisen valinnan -merkki. Mehuakaan ei myydä mehuna vaan se oli vitamin shot tai all day antioxidant mineral smoothie. Myy sinä sitten sisäfilettä tai kyljystä samaan koriin.

Olen taas Ranskassa neljä viikkoa. Aurinko paistaa ja tutussa Cannesissa on helppo noudattaa Veijo Lavin ohjeita ja ottaa löysin rantein.