Bloggauksessa on ollut muutaman kuukauden tauko. Saavuin Ranskasta takaisin Suomeen huhtikuun puolessa välissä. Alle viikko tämän jälkeen isäni menehtyi tapaturmaisesti. Aika on mennyt nyt täysipäiväisesti isäni kuolinpesän ja äitini asioiden hoitamisessa. Tässä muutamia havaintoja asioista, joihin olen törmännyt.
Ensinnäkin Suomen sairaalajärjestelmä toimii käsittämättömän hyvin. Kaikki sujui Turun Yliopistollisessa Keskussairaalassa hyvin ja saimme ensiluokkaista hoitoa vaikka lopputulos oli jo varhaisessa vaiheessa tiedossa. Hoito on myös lähes ilmaista, verorahoille saa tätä kautta täyden vastineen.
Jokaisella olisi hyvä olla kirjallisesti ilmaistu hoitotahto ja mahdollinen elvytyskielto silloin kun elvytyksellä pidennetään vain väistämätöntä. Samassa hoitotahdossa voi ottaa kantaa kipulääkityksen käyttöön. Helpoimmin tällaisten ohjeiden päivitys onnistuu osoitteessa www.kanta.fi Jokainen pystyy helpottamaan läheistensä päätöksentekoa kriisitilanteissa päivittämällä itse tahtonsa jo nyt.
Kun perheen raha-asioiden hoidosta vastaava kuolee, on puolisolla uusi tilanne. Useimmissa talouksissa on raha-asiat pidetty erillään jolloin kummallakin on ollut oma pankkitili ja toinen on hoitanut tietyt kulut ja toinen toiset. Kun henkilö kuolee, hänen pankkitilinsä jäädytetään. Nettipankki lakkaa toimimasta eikä tilistä saa välttämättä edes tietoja ennen kuin sukuselvitys on tehty. Tietyt suoraveloitukset hoidetaan, tiettyjä ei. Pankit tarjoavat myös yhteisiä ns. tai –tilejä. Tällaista tiliä pystyy käyttämään kumpi tahansa puolisoista. Puolison kuoleman jälkeen leski pystyy käyttämään tiliä itse. Uskon, että useassa perheessä olisi hyvä olla yksi tällainen tili, jolla on riittävästi varoja vaikkapa puolen vuoden kuluihin. Asiasta kannattaa jutella oman pankin kanssa jo nyt. Meillä oli onni siinä, että isäni oli koko työikänsä asioinut pienen paikkakunnan paikallispankissa. Siellä joustettiin ja hoidettiin asiat inhimillisesti. Epäilen että suurpankissa jossa palvellaan nyt jonotusnumeroa 927, asiat olisivat olleet mutkikkaampia.
Kuoleman jälkeen alkoi melkoinen paperisirkus.
Ihan ensiksi panin vireille äitini leskeneläkehakemuksen eli ns. perhe-eläkkeen. Varma auttoi asiassa ja riitti että hakemukset ja dokumentit toimitettiin yhteen paikkaan, heidän kauttaan hoitui myös Keva ja Kela. Hakemuksen käsittely kesti noin kaksi kuukautta. Muutaman kerran soitin perään ja törmäsin tilanteeseen että ”valitettavasti emme voi antaa tietoja muita kuin asianosaiselle”. Tiedätkö muuten koska isäsi ja äitisi solmivat avioliiton? Meillä tieto löytyi pohdinnan jälkeen vihkiraamatusta.
Aika nopeasti selvisi, että lesken ja perillisten tilannetta helpottaisi huomattavasti jos olisi olemassa jonkinlainen henkivakuutus. Isälläni onneksi oli muutama eläkevakuutus, joihin liittyi henkivakuutus. Henkivakuutus oli mielenkiintoisella ”hautausavustus –nimellä”. Varman kautta saatiin pieni tilitys reilun kahden kuukauden jälkeen. Mandatum Lifen laput saatiin täytettyä vasta kun kaikki virkatodistukset oli saatu ja korvaus saatiin vajaat kolme kuukautta kuoleman jälkeen. IF:issä on henkivakuutus tapaturmaisen kuoleman varalta. Ruumiinavaus tehdään näissä tapauksissa aina, niin meilläkin. Sieltä saatiin kuittaus että ruumiinavaus on tehty ja hautauslupa. Henkivakuutuskorvauksen käsittelyyn tarvitaan kuitenkin kuolinsyytutkimuksen pöytäkirja ja näiden saanti saattaa kestää mitä tahansa kolmesta kuukaudesta vuoteen. Mielenkiintoinen tehokkuus on koneistolla tämän suhteen. Ja ennen pöytäkirjaa ei tällaisen henkivakuutuksen papereita saa lähtemään mihinkään.
Summa summarum: henkivakuutus on hyvä olla. Summan voi itse miettiä, mutta vaikkapa 50 000 – 100 000 e saattaisi helpottaa lesken ja lasten tilannetta huomattavasti, kunnes perinnönjako on saatu tehtyä. Mieluiten henkivakuutus jonka korvaus ei riipu kuoleman olosuhteista ja jossa edunsaajat on listattu nimellä ja sosiaaliturvatunnuksella, ei esimerkiksi tekstillä ”omaiset”. Mikäli edunsaajana on omaiset joudut odottamaan virkatodistusten saantia.
Välittömästi aloitin myös käytännön hautausjärjestelyt. Isäni oli huolellisena miehenä laatinut A4:sen mittaiset ohjeet kuoleman varalta. Miten haudataan, mihin haudataan, missä kuolinilmoitus julkaistaan, minkälainen muistotilaisuus järjestetään ja keitä sinne kutsutaan. Jopa muistotilaisuuden tarjoilut oli listattu. Tämä dokumentti helpotti työtäni äärimmäisen paljon. Oli helppo valita hautaustoimisto ja toimia ohjeiden mukaan. Ei tarvinnut muistella miten se olikaan ja mitäpä jos kuitenkin… Silti työtä jäi vallan riittävästi kirkon valinnassa, päivämäärän sopimisessa, muistotilaisuuden tilan varaamisessa, ilmoituksen laatimisessa ja papin tapaamisessa. Pitopalvelukin piti varata ja koettaa arvata minkä verran mitäkin tarjottavaa tai tarjoilijaa tarvitaan. Koetankin saada kirjoitettua vastaavan ohjeistuksen omaankin mappiini. Pietet: ille hatunnosto käytännön toteutuksesta.
Valitsimme asianajajan hoitamaan perunkirjoitusta. Joku saattaa selvitä tästä itsekin, mutta mielestäni vajaan tonnin lasku oli toimenpiteistä kovin kohtuullinen. Suomessa on hankittava sukuselvitys ja virkatodistukset pesän osakkaista. Ajattelu menee niin, että todistus on saatava kaikilta paikkakunnilta, joissa vainaja on asunut siitä alkaen kun hän on tullut sukukypsäksi eli täyttänyt 15 vuotta. Niin absurdilta kuin tämä kuulostaakin, niin tällä pyritään löytämään vainajan mahdolliset muut lapset. Onnea vain niille, joiden vanhemmat ovat asuneet useassa maassa ja usealla paikkakunnalla. Meillä näiden dokumenttien saanti kesti reilusti yli kaksi kuukautta. Perunkirjoitus pitäisi periaatteessa suorittaa kolmen kuukauden sisällä kuolemasta ja toimittaa paikalliseen verotoimistoon. Tähän voi hakea pidennystä.
Perukirjalla on kolme tehtävää. Se on osakasluettelo eli siitä ilmenevät kaikki perilliset ja testamentinsaajat. Toiseksi se on yhteenveto vainajan varoista ja veloista. Kolmanneksi se on veroilmoitus, jonka perusteella perillisille määrätään perintövero. Perukirjaan liitetään testamentti, jos sellainen on tehty.
Testamentti olisi hyvä olla kaikilla ja se olisi hyvä pitää ajan tasalla. Jos asiat on mietitty 15 vuotta sitten jollakin tavalla, on osallisten terveydentilassa voinut tapahtua muutoksia jotka tekevät testamentin ajatuksen huonosti toimivaksi. Perheentilanteessa on voinut tapahtua muitakin muutoksia, jotka olisi hyvä ottaa huomioon.
Isältäni löytyi vuoden lopun varallisuusraportti kaikista pankkitileistä ja sijoituksista. Taas kullanarvoinen paperi kun selvitin tilannetta. Omissa sijoituksissa kannattaa miettiä myös miten likviidi sijoitus on. Isältäni löytyi mm. Osuuspankin tuotto-osuuksia. Mainio sijoitus korkopaperina – tässä korkoympäristössä -mutta varat saadaan rahaksi vasta tammikuussa 2018.
Meillä äitini ilmoitti melkein heti ettei jää asumaan yksin isoon omakotitaloon. Siitä sitten perehtymään Suomen vanhustenhuollon järjestelmään. Voin taata ettei sieltä lopu vaihtoehdot. On kunnallista, puolikunnallista ja yksityistä. On itse toimeentuleville tarkoitettua asumista, puolihoitoa, täysihoitoa ja lopullista ”säilytyspaikkaa”. On edullista ja on vaihtoehtoa jossa laadukas hoito kaikkine herkkuineen maksaa vaikkapa 5 000 euroa kuussa. On pitkää jonotusaikaa ja on nopeasti vapautuvaa. On kaupunkia, metsämaisemaa ja merinäköalalla varustettua ratkaisua. Siinäpä sitten alat perehtyä vaihtoehtoihin ja mietit mihin on varaa kuukausieläkkeellä (jos olet jo saanut laskettua lesken kokonaiseläkkeen) ja mikäli kuukausieläke ei riitä, mihin asti jo kertyneet varat riittäisivät rahoittamaan kuukausivajetta. Meillä kävi onni ja saimme hyvän asunnon palvelutalosta, jossa asuminen on varsin itsenäistä ja monia palveluita on kuitenkin saatavilla. Aika hyvä ajatus voisi olla jos vanhemmat olisivat jo itse miettineet asiaa etukäteen ja vaikkapa tutustuneet erilaisiin vaihtoehtoihin.
Tämän jälkeen mietitään ositukset ja perinnönjaot. Monessa perheessä pesässä saattaa olla omaisuutta (asunto, kesämökki, arvotaide tai muu) joka on tärkeämpää jollekin pesänosakkaalle kuin muille. Näitä pitäisi sitten saada jaettua testamentin ohjeiden mukaan ja tavaralle mahdollista arvoa arvaillen. Voisi olla hyvä ajatus kirjata tarpeeksi seikkaperäiset ohjeet testamenttiin siitä mitä kukin saa.
Se mitä ei jaeta osakkaille, realisoidaan. Meillä isoon omakotitaloon on kerätty tavaraa 35 vuotta periaatteella että mitään ei heitetä pois ja jos jotakin hankitaan, voidaan hankkia kaksin kappalein jos vaikka sattuu rikkoutumaan tai katoamaan. Kävin isäni garderobia läpi vajaan kuukauden ja vein kierrätykseen varmaankin 60 säkillistä vaatetavaraa. Tästä intouduin sen verran että kävin omatkin vaatekaappini läpi ja tein päätöksen että jos ostan uuden puvun, niin ainakin vakavasti harkitsen vanhasta puvusta luopumista. Harva tarvitsee useampaa kymmentä tummaa pukua taikka viittä frakkia. Eli less is more tai ainakin less makes life easier. Tästä on blogannut mm Minimalisti osoitteessa
http://minimalismi.fi/kuinka-luovut-turhasta/
Muusta irtaimistosta voin tämän muutaman kuukauden opin jälkeen todeta että aika harvalla esineellä on todellista jälleenmyyntiarvoa. Korut ja pienet esineet saattavat löytää uuden omistajan helposti, mutta mitä isommaksi esineet käyvät tai mitä mittavimmiksi esinekokonaisuudet (tyyliin 188 osan astiasarja), sen vaikeammaksi tavaran realisointi muuttuu.
Mielenkiintoista oli esimerkiksi etsiä pianolle uutta kotia. Ostettaessa maksoi aikoinaan insinöörin muutaman kuukauden nettopalkan, nyt on tarjottu 100 euroa kotoa noudettuna. Ystäväni lohdutti että summa on sentään positiivinen, hän joutui maksamaan omansa noudosta. Taiteestakin täytyy todeta että erittäin arvokkailla teoksilla on hinta ja keskihintaista taidetta ei ole, seuraava arvo on kymppejä tai nolla. Maku muuttuu myös sisustuksessa ja harvaan asuntoon mahtuu suuria ”herrain kalustoja” taikka useamman metrin levyisiä kaappeja, olivatpa ne kuinka huolella tehtyjä tahansa. Tällä hetkellä vuokraan yhtä hyllyä kirpputorilla jonne vien tavaraa myyntiin kun luonto ei anna periksi kaiken pois heittämistä. Mieluummin halvalla jollekin joka tulee esineestä onnelliseksi.
Oma muistiinpano: mieti mitä tarvitset ja hanki korkeintaan se. Kun hankit, on parempi hankkia tunnettuja laatumerkkejä joilla on joku arvo myöhemminkin. Artek myy paremmin vanhanakin kuin kuukauden erikoistarjous. Arabian keramiikka ja Iittalan lasit saattavat löytää uuden omistajan helpommin kuin moni muu. Kirpputoreilla näkyy muuten vieläkin Muumi-buumi, hinnat ovat kohdallaan myyjän näkökulmasta.
Nyt pitäisi sitten saada vielä talo tyhjennettyä irtaimistosta ja myytyä. Sujuvasti olen saanut työllistettyä itseni (samoin kuin veljeni ja sisareni) 90 vuorokautta kokolailla 24/7 –tyyliin. Hoidettava oli myös kaikki vanhat suoraveloitukset, lehtitilaukset, sähköt, puhelinliittymät, jätehuolto, vakuutukset, autojen jatkotarve ja jäsenyydet siellä ja täällä jne.
Tärkeintä kuitenkin että tärkeimmät asiat on saatu hoidettua ja äidilleni on sekä uusi koti että hyvät eväät uuteen elämänvaiheeseen. Eiköhän tuo irtaimiston ja talonkin realisointi saada hoidettua.
Vähän erilainen bloggaus tällä kertaa. Palaan seuraavassa blogissa taas sijoitusasioihin ja vapaaherraksi ryhtymisen ensimmäiseen 12 kk tilinpäätökseen.
parempi suunnitelma 