Kesähelteet

Niin on reilut seitsemän viikkoa taas vierähtänyt täällä Välimeren rannoilla.

Lämpöä on ollut vähintäänkin riittävästi – viimeiset neljä viikkoa on ollut yli 30 astetta joka päivä. Huiput hipovat neljääkymmentä. Meteo France on varoittanut La Caniculesta, helleaallosta, eikä loppua näy. Sellaistakin yksinkertaista mukavuutta kuin suihkua osaa arvostaa, kun ottaa päivän neljännen kylmän suihkun. Ei ole kaduttanut se, että asensin ilmastoinnin asuntoon.

Aix-en-Provencessa päästiin 40 asteeseen. Vesi tuli tarpeeseen.

Kaduillakin on ollut kuumaa. Ranskan poliisi pysäytti autovarkaan, joka ajoi ylinopeutta bussikaistalla, ilman ajokorttia ja varastetulla autolla. Pysäytyksen jälkeen poliisilla kävi adrenaliinit sen verran korkealla, että uhkasi että ampuu, mikäli auto vielä liikkuu. Auto liikkui, poliisi ampui ja autovarkaalta meni henki. Tästähän saatiin ympäri Ranskaa liikehdintä rasistista poliisia vastaan, joka ei muuta tee kuin vainoaa viattomia nuoria ei-valkoisia. Kovimmat rähinät ja kokot olivat Pariisissa ja Marseillessa.

Itseä muuten koulutti aikoinaan ranskalainen toteamalla että jos poliisi sanoo jotakin, niin sanot ”Oui, monsieur” ja teet juuri niin kuin käskettiin. Jos olet autossa, pidä kädet ohjauspyörässä äläkä liiku.

Olimme Marseillessa pari päivää ennen rähinöitä ja TV -kuvissa näkyi kovin tuttuja maisemia. Tapahtumista voivat sosiaalipolitiikan tutkijat olla mitä mieltä haluavat. Itse näin videoilla kauppoja järjestelmällisesti ryöstävän roskaväen. Toiminnalla ei ollut mitään tekemistä mielenosoitusten tai poliittisen liikehdinnän kanssa. Ykköskohteet olivat kännykkä- ja elektroniikkaliikkeet, urheilutekstiilit ja jalkineet. Optimistit hakkasivat myös pankkiautomaatteja, vaikea uskoa, että niistä irtoisi tuolla PIN -koodilla yhtään mitään. Homma on täysin organisoitua: lähiöiden pomomiehet ja ”isoveljet” mobilisoivat räkänokat liikkeelle ja kun nämä viskovat kiviä ja polttopulloja, on helppo tyhjentää Applet ja Niket parempiin hoiviin.

Notre Dame de la Garde, Marseille

Onneksi meillä ei ole täällä Cannesissa ollut moista toimintaa lainkaan. Paikallinen virkavalta puuttuu nopeasti asioihin ja pitää yllä lakia ja järjestystä.

Ranska ei tule toimeen ilman maahanmuuttajia. Täälläkin kaikkien ravintoloiden keittiöt ovat miehitetty kovin tummahipiäisillä kavereilla ja asiakasrajapinnassakin ”ulkoranskalaisten” osuus on varmaan kolme neljäsosaa. Puhtaanapito ja rakennustyömaat, maatalous, viinien sadonkorjuu – mikään näistä ei onnistu ilman vierastyövoimaa. Uber -kuski tai Uber Eats -lähetti on harvemmin Jean Pierre. Haasteeksi jää se, miten sopeuttaa maahan muuttaneet paikalliseen kulttuuriin ja sääntöihin. Osalla se on mennyt loistavasti, osalla homma on pahasti kesken. Ghettoutumista pitäisi välttää mutta sekin taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty.

Paikallisturismia on tullut harjoitettua. Muutama reissu Nizzaan, sekä ostoksia että nähtävyyksiä varten. Antibesin kirpputorit ja markkinat muutaman kerran. Flix -bussilla Aix-en-Provenceen, päivä siellä Provencen markkinoilla ja ravintoloissa. Aixista oli helppo ottaa bussi Marseilleen, jossa olimme puolitoista päivää.

Hotellissa respa kehui että onpa herra nuorekas ja hyväkuntoinen. Ihmettelin että mitä mies hourii kunnes selvisi että huoneemme oli korkeimmassa kerroksessa eikä hissiä olllut. Tai olisi ollut ”jos olisi joskus rakennettu” respaa lainatakseni. No, eihän se ollut kuin 82 rappusta ylös. Paitakin oli märkä jo valmiiksi, niin mikäpä siinä kiivetessä. Hotelli oli pääkadun sivukadulla, muutama kymmenen metriä sivussa. Puhtaanapito ei ollut oikein toiminut kun sama kadulle heitetty sohva oli ollut siinä ilmeisesti pitkään ja sen päälle oli ollut hyvä heitellä muuta roskaa. Syötävääkin. Emme jääneet katsomaan mikä otus syö eväät.

La Petite Escale, Antibes.

Olimme Marseillessa kerrankin oikeita turisteja ja otimme vuoropäivinä Le Petit Train -pikkujunan, jolla oli mukava kierrellä kaupungin kujat ja nähtävyydet. Illalla söimme erinomaisen illallisen La Poule Noiressa. Pikajuna toi meidät Marseillesta takaisin Cannesiin varsin näppärästi.

La Poule Noire alkupalat. Tonnikalaa kolmella tavalla.

Marseille on Ranskan toiseksi suurin kaupunki, asukkaita on 1,5 miljoonaa. Se on myös Välimeren meriliikenteen keskus. Siellä on paljon nähtävää mutta lompakosta kannattaa pitää kiinni. Turismiin on satsattu, on kiertoajeluja junilla, on turistibusseja, on aurinkorantoja ja vesibusseja paikallisille saarille. Ravintoloita löytyy varmasti riittävästi ja varmaankin kaikki etniset keittiöt ovat edustettuja.

Macron oli vierailulla samaan aikaan kuin me. Hänen turvallisuudestaan huolehtivat arviolta puolitoista tuhatta poliisia ja sotilasta. Poliisiajoneuvojakin oli satoja. Kerroin tästä kahdelle vanhemmalle ranskalaisrouvalle, joita tapaamme säännöllisesti lounaalla. ”Pikku Micron on niin pelokas, hän tarvitsee tukea ja turvaa”, totesivat rouvat. Heitin vitsinä, että josko oli huolissaan, että niin moni ranskalainen tulee osoittamaan tukea ja suosiota. ”Hengittikö hän?” kysyivät rouvat. ”Tietysti”, vastasin. ”No, sitten eivät ranskalaiset osoita suosiota”.

Taitaa tuo Ranskan presidenttinä olo olla vaikea rasti.

Se hyvä puoli täällä olossa on ollut, ettei ole tarvinnut seurata mitä nimimerkki ”riikka” on kirjoittanut vuosia sitten vai onko sittenkään. Moni ennen täysijärkisenä pitäneeni ihminen on ainakin Facebookissa ollut kovin järkyttynyt ja tuntuu että maailma loppuu, jos kaikki eivät pyydä anteeksi ja tuomitse ihan kaikkea. Ulkomaankauppakin on uhattuna, selvittää joku journalisti.

Tulee jotenkin mieleen vitsi, jossa elefanttia metsästetään savannilla. Vitsi on vanha, joten anteeksi tällainen ekosysteemiä järkyttävä ja laiton toiminta. Joka tapauksessa… kun muut kansalaisuudet miettivät miten elefantin saisi kaadettua, niin suomalainen miettii mitä elefantti ajattelee meistä suomalaisista.

Euroopan komissio esitteli muuten viime tiistaina strategian, jolla on tarkoitus tehostaa EU:n toimia maahantulon hallinnassa unionin ulkorajoilla. Tarkoituksena on ottaa käyttöön kaikki välineet, joita EU:lla on käytettävissään henkien pelastamiseksi merellä, laittoman maahanmuuton tyrehdyttämiseksi, pakolaisten palauttamisen lisäämiseksi ja vaihtoehtoisten laillisten maahanpääsytapojen tarjoamiseksi. Ohjelma saa rahoitusta miljardi euroa. Onkohan nyt kaikkien EU -maiden ulkomaankauppa uhattuna?

Inflaatiotahti on hidastunut mutta vielä ollaan kaukana keskuspankkien tavoitteesta. Fed piti viime istunnossa tauon koronnostoissa. Nyt sitten odotellaan, jatkuuko nostoputki ja millä tahdilla. EKP nostaa vielä korkoja on konsensus. Kuluttajiin isketään nyt montaa kautta: inflaatio on sellaisenaan syönyt ostovoimaa ja yritykset kamppailevat omien kustannusten kanssa. Merkittävästi noussut korkotaso lyö velallisia lujaa, ei ollutkaan niin, että ”meille maksetaan velanotosta”. Asuntokauppa on jäissä, rakentaminen samoin. Syksyllä moni asuntovelallinen joutuu miettimään, asuuko vielä tässä, vai tekeekö muita ratkaisuja.

Tilanne näkyy jo autokaupassa, rautakaupassa ja ruokakaupassa. Joko jätetään ostamatta tai ostetaan halvempaa. Kuvittelen edelleen, että Tokmannit ja Puuilot ovat suhteellisia hyötyjiä. Niin kuin usein laskusuhdanteessa, parhaat luksusmerkit näyttävät olevan immuuneja. LVMH kasvatti myyntiään ykköskvartaalilla 17 %:a 21 miljardiin euroon. Hermes kasvatti myyntiään 22 %:a. Kun fyrkkaa on, niin pienet laskusuhdanteet eivät heilauta. Suomessa ravintoloilla on mennyt hyvin eikä turismista elävätkään ole valittaneet.

Täällä Rivieralla turismista elävillä menee paremmin kuin pitkään aikaan. Hotellit ovat nostaneet hintojaan reilusti ja tulijoita piisaa silti. Rannat ovat pullollaan väkeä. Lounasaikaan ravintoloissa on tilaa mutta kun aurinko laskee ja lämpötila helpottaa, on vaikea löytää terassilta pöytää. Varsinkin nestetasapainosta pidetään huolta. Luulisi panimoilla menevän hyvin. Muutaman kerran on kaupastakin ollut Perrier ja Zero Cola loppu. Perinteisten turistiryhmien (Saksa, Italia, Espanja, Pohjoismaat) rinnalle noussut vauhdilla Yhdysvallat. Silmämääräisen arvion mukaan täällä on jenkkejä vähintään kaksi kertaa viime kesän määrä. Taala on vahva ja paikallisen luksustuotemyymälän suomalainen myyjätär totesi, ettei näiden ja Kauko-idän väen takia ole todellakaan luppoaikaa. Kauppa käy ja kassakone laulaa.

Suomen pörssissä ei oikein valonpilkkuja näy. Yleisindeksi on tullut alas vuoden vaihteesta yli viisi prosenttia. Viinanpolttokaan ei ole kannattanut: Anora Group – 35 %, UPM – 18 %, Sampo -21 %, Orion -35 %, TietoEVRY -8 %, Neste – 17 %, Telia -12 % jne.

Jenkkeihin sijoittaneilla menee paremmin, siellä on Dow Jones indeksi 1 400 pistettä ylös vuodenvaihteesta ja Nasdaq 36 %. Taala on viime aikoina heikentynyt hieman. Niille, jotka ovat olleet mukana AI (Artificial Intelligence eli tekoäly) -buumissa, on satanut rahaa laariin. Ruotsissa indeksi on noussut mutta äärimmäisen heikko kruunu on syönyt eurosijoittajan voitot.

Haastavaa on voittajien löytäminen. Itse en ole kauheasti edes yrittänyt. Välillä olen ottanut pieniä positioita ja odotellut muutaman prosentin nousun ja myynyt pois. Tai myynyt ensin ja ostanut muutaman prosentin halvemmalla takaisin.

Viime blogin jälkeen olen saanut osinkoja seuraavasti:

Legal & General (3 788 e), iShares Global Infrastructure (589 e), Citycon (8 141 e), Telefonica (243 e), Kraft Heinz (125 e) ja Enagas (2 716 e). Yhteensä 15 602 e.

Nyt pakkaan matkalaukun ja valmistaudun huomiseen paluulentoon. Suomessa on sen verran viileämpää, että saattaa taas tulla lievä shokki, kun siirtyy vajaasta 40 asteesta perinteiseen Suomen kesään.

Tuloksia tippuu pikkuhiljaa ja oma veikkaus on, että mollissa mennään. Ehkä loppusyksyllä on selkeämpi kuva inflaation todellisesta tilanteesta ja keskuspankkien tuskasta. Työllisyysaste on pysynyt vielä hyvänä.

Oppositio yrittää kaikin voimin hajottaa hallituksen ja toivon, ettei siellä keskitytä pelkästään puolustustaisteluun vaan tehdään ihan oikeasti niitä muutoksia, joita hallitusohjelmassa on kerrottu.

Mukavaa työviikkoa ahkerille ja leppoisia lomapäiviä muille!

Kesä kaikilla

Taas ehti vierähtää luvattoman pitkään blogin päivityksessä. Pahoitteluni.

Suomessa tuli käytyä pikaisesti maaliskuun puolessa välissä hautajaisissa. Sen jälkeen visiitti Lontooseen ja sieltä takaisin Ranskaan. Ja taas takaisin Suomeen kuukaudeksi.

Finnairia on tullut tuettua. Ehkä siellä voitaisiin panna jäitä hattuun matkatavarauudistusten kanssa. Muuten saadaan ostoryntäys niihin lasten leikkikalujen kokoisiin matkalaukkuihin. Luulen että niiden turhakkeiden myynti hiukan rokottaa viestiä siitä että ”torjumme ilmastonmuutosta uusilla määräyksillä”. Helpompaa ja rehellisempää olisi ehkä poistaa kokonaan se edullisin matkustusluokka.

Lontoossa oli mielestäni vähemmän turisteja kuin ennen. Piti oikein vilkaista kaupungin tilastoja. Vuodesta 2009 vuoteen 2017 vierailijoiden määrä kasvoi 44 prosenttia. Vuonna 2019 kävijöitä oli 21 miljoonaa. Vuonna 2020 elettiin toisenlaisessa maailmassa ja määrä putosi 4,6 miljoonaan!

Lontoossa käydessä Chinatown ja Crispy Aromatic Duck on must.

Kuvitella voi hotellien, ravintoloiden ja muiden palvelusektorin yritysten tilanteen. Viime vuoden tilastot eivät ole vielä valmiit, mutta ennustettiin että päästäisiin 11,2 miljoonaan ”vierailijaan”. Turismin osuus Iso-Britannian kansantuotteesta pyörii kymmenessä prosentissa. Vuoteen 2025 mennessä sen pitäisi tarjota noin 3,8 miljoonaa työpaikkaa.

Muistan vanhasta elämästä paperiteollisuuden edustajan, joka vaikeroi Englannin viennin hyytymisestä. Rakennemuutos teollisesta palveluyhteiskuntaan oli osunut.

”Ennen siellä painettiin sanomalehtiä ja kirjoja telat punaisina. Nyt siellä ei paineta kuin lippuja musikaaleihin ja ruokalistoja. Niihin ei paljon paperia tarvita.”

Suomeen palaaminen huhtikuun lopulla oli taas lievä shokki. Lämpimästä ja aurinkoisesta perinteiseen suomalaiseen vapun viettoon. Nyt ei sentään tullut lunta, kun saatiin lakit päälaelle. Puissa ei paljon lehtiä näkynyt eikä nurmikkoa tarvinnut leikata.

Oli toki mukava tavata ystäviä perinteisessä vapun vietossa. Ja paranivathan ne kelitkin viimein – viimeiset pari viikkoa muistuttivat jo kesää.

Pizzeria Dennis palasi juurilleen. Ihan kuin ennen.

Pörssi on ollut kohmeessa jo pitkään. Tuntuu ettei mistään saada sellaisia uutisia, joilla päästäisiin parempaan vireeseen. Nordnetissä on reaaliaikainen salkun kehityksen graafi ja sen mukaan salkkuni on lasketellut 12 prosenttia viimeisten 3 kk aikana ja vuoden alustakin ollaan miinuksella kolmisen prosenttia. Näyttää että kaikki ”luottohevoset” nilkuttavat.

Telia on valunut tasolle, jolla (mikäli historiaan ja yritysjohdon viestintään voi uskoa) saadaan yli 8 % osinkotuotto. Tänään näin jonkun British Telecom uutisen, jossa se kehui leikkaavansa 40 %:a työvoimastaan eli 55 000 työpaikkaa. Tekoälyn (AI) ”ansioksi” tuosta leikkauksesta arvioidaan 10 000 työpaikkaa. Tavoite on vuodelle 2030. Varmaa on, että kun yksi keksii, niin kilpailijat seuraavat perässä.

Intrumin suhteen epäillään osingonmaksun kestävyyttä. Katselin kyllä Dagens Industrin haastattelun, jossa Ålandsbankenin salkunhoitaja oli luottavainen yrityksen maksukykyyn, olettaen että kasvuun panostetaan vähemmän. Mikäli näin on, ollaan yli 16 %:n osinkovauhdissa.

Nordeaa on nuijittu kolmessa kuukaudessa 23,6 prosenttia. En varmaan osaa enää tulkita osavuosikatsauksia, kun en löytänyt syytä moiseen. Markkinat eivät oikein usko, että pankkien ongelmat ovat ohi. Yhdysvalloissahan näitä päätyi muutama kilpailijoiden syliin enemmän tai vähemmän pakkomyynnillä.

Inflaatio on nakertanut kuluttajien ostovoimaa ja tulevaisuuden uskoa.

Tokmannin kurssi on pudonnut reilut 11 prosenttia kolmessa kuukaudessa. Asiakkaita kyllä riittää, mutta ostokset ovat suuntautuneet päivittäistavaroihin eikä kodintekniikkaan ja vapaa-aikaan. Uusi logistiikkakeskus valmistuu, merirahdit ovat laskeneet merkittävästi. Kiinteistöjen vuokrissa ja ylläpitokustannuksissa on ollut painetta ylöspäin. Mielenkiintoinen liike oli panostukset kenkä- ja vaatekauppaan ostamalla Click Shoes ja Shoe House -ketjut.

Yllättävän heikko on ollut Anoran pörssitaival. Kolmessa kuukaudessa on leikattu pörssiarvosta yli kolmannes. Siinä saa sitten johto hehkuttaa lähes päästötöntä viinanvalmistusta. Osinkoakin oli pakko leikata. Tanskasta ostettiin viinitalo Globus Wine ja nyt ollaan markkinaykkönen Pohjoismaissa jokaisessa kategoriassa. Toivoa sopii, että sekä juoksu että omistajien kassavirta paranevat.

Osingonleikkaajiin liittyi myös Aktia. Taalerin varainhoitotoiminnan yhdistäminen ei mennytkään niin kuin elokuvissa. Osa avainpelaajista on lähtenyt ja asiakkaat perässä. Toimitusjohtajakin sai lähteä. Omistuspohja on sellainen, että laiva kääntyy hitaasti.

Hevosten vaihtamisessa käy niissäkin usein niin, ettei olisi kannattanut. Tein pientä tiliä Netflixillä ja Teslalla. Pitämällä ne salkussa pidempään, olisi tili moninkertaistunut. Konecranesin, Kemiran ja Hennes & Mauritzin kevennykset näyttivät sen sijaan osuneet kohtuullisen hyvin. ”Timing the Market is an expensive Hobby”.

Heitinkin puoliksi leikilläni sijoittajaystäville, että aika monta pörssipäivää on ollut, jolloin olisi säästänyt aikaa heittämällä ison nipun euroja heti aamusta ikkunasta ulos.

Nyt on saatu jännittää hieman suurempaa konkurssia, kun Yhdysvaltojen velkakatosta on neuvoteltu. Kalkkiviivoille vedettiin taas, eikä viimeistä sinettiä ole vielä edes lyöty.

Tilanne on mielenkiintoinen, kun lähes valtio kuin valtio elää yli varojensa. Niinhän se oli Huittisten Hullu Mieskin, söi enemmän kuin tienaa. Hullu Mies toki löysi ratkaisun: teki kahden miehen työt, kahden miehen palkalla. Saa nähdä minkälaisia ratkaisuja valtiot löytävät. Summat ovat niin isoja, ettei niitä enää oikein kukaan edes hahmota.

Täällä saatiin taas Filmifestivaalit pakettiin. Festivaali on Ranskan ulkoministeriön ja Cannesin kaupungin yhteinen hanke. Suomessa otsikoissa oli lähinnä Aki Kaurismäen menestys ja tuomareiden suosikki -palkinto.

Tapahtuman näkyvyys ympäri maailma on loistavaa mainosta niin Ranskalle kuin kaupungillekin. Hotellit ja ravintolat tekevät kunnon tilin. Virallisia vieraita oli tänä vuonna 80 000 ja ”epävirallisia” vielä iso liuta. Väkimäärä kaupungissa nousee hetkeksi 230 000 ihmiseen. Kaikki hotellit myivät ”ei oota”. Ravintolat pistävät lounastarjoukset jäähylle ja ottavat hinnan maksukykyisiltä asiakkailta. Taksit ja Uberit sahaavat paikasta toiseen urakalla.

Filmifestivaalien tunnus 2023. Catherine Deneuve.

Vuokrasin taas asuntoni saksalaiselle filmien jakeluyhtiölle. Saapuessa näytti kovin tutulta. Nyt oli skarpattu ja viety huolellisesti lajitellut roskat keräyspisteisiin. Jääkaappi oli siisti, viimeksi oli jätetty vuokraisännälle kattilallinen vihanneskeittoa. Viime vuoden tapaan minulle oli jätetty taas bonuksena ekologisia tuotteita: kasvisliemikuutioita, gluteenittomia keksejä, tofua ja ekotuottajien vuohenjuustoa – kaikki avaamattomissa pakkauksissa. Luulen, että uskovat käännyttävänsä minut vihreäksi näillä tuliaisilla.

Kahvikoneen kylkeen jättämäni Nespresso -kapselit oli sentään käytetty, vaikkeivat ekoa olleetkaan. Nostin vuokraa viime vuodesta, silti englantilainen ystävä sanoi minun edelleen myyvän liian halvalla. Hän ottaa hivenen isommasta asunnosta 6 000 euroa per viikko suosittujen tapahtumien aikana.

Turisteja on saapunut festivaalien jälkeenkin. Ennen festivaaleja näkyi paljon italialaisia ja espanjalaisia. Näitä lähimatkailijoita tapaa läpi vuoden. Heille visiitti on vähän niin kuin suomalaisten Tallinnan tai Tukholman reissu. Nyt näkyy taas saksalaisia, hollantilaisia ja Pohjoismaiden väkeä. Risteilyalusten saapumisen huomaa amerikkalaisten opastetuissa kiertueissa.

Taalan kurssi on kohdallaan ja keväällä Google -haut sekä ”travel” että ”travel Europe” nousivat useita kymmeniä prosentteja. Koronasulut asettivat matkustamisen mahdollisuuden arvoon arvaamattomaan. Uskon että Euroopan hotellibusiness pärjää hyvin tänä kesänä. Ruotsissa Scandic Hotelsin osakekurssi onkin jo noussut 22 prosenttia vuoden alusta.

Pörssien alakuloa olen yrittänyt lievittää muistuttamalla itselleni suunnitelmaa saada riittävästi osinkovirtaa elämisen kulujen kattamiseen. Pakkomyynteihin ei ole ollut nytkään aihetta.

Osinkovirrat toukokuun loppuun mennessä:

osingot-01-05-2023-1Lataa

Meillä oli yhden sijoittajakaverin kanssa mottona että ”kyllä sitä pärjää, kun visusti elää ja dieselillä ajaa”. Sinänsä ei ole tarvinnut tehdä muutoksia elämiseen. Dieselistäkään ei olisi apua, kun kalusto on päivitetty hybridiin ja bensakoneeseen.

Nyt voi taas keskittyä lämpimiin keleihin, paikallisen torin antimiin ja rohkaista mielensä käymällä uimassa Välimeressä. Pelkästään katukahvilassa istuminen ja ohikulkevien maisemien katsominen on sekin välillä ihan mukavaa.

Le Marche Forville

Kesällä saattaa tulla pitkäaikaiselle sijoittajalle taas mainioita ostopaikkoja. Omissa taulukoissa nykyinen markkina on sangen maltillisesti hinnoiteltu. Paino sanalla pitkäaikaiselle, tuntuu että huonot uutiset kasaantuvat aika ajoin ja nyt on taas tuhkan ja ruukunsirujen aika.

Kesä on kuitenkin kaikilla.

Profitez-en bien, sanotaan täällä.

Vuoden 2022 tilinpäätös

Jos vuosi 2021 oli taloudessa kaksijakoinen, niin viime vuonna pysyttiin enimmäkseen mollissa.

Keskuspankit aloittivat ennätyksellisen inflaation nujertamisen. Korkoja nostettiin urakalla. Yhdysvaltojen keskuspankki nosti korkoa seitsemän kertaa ja nyt ollaan jo 4,5 prosentissa. Markkinat ovat pikkuhiljaa asennoituneet korkeampien korkojen maailmaan.

Nyt pitäisi keskuspankeilla olla kärsivällisyyttä katsoa pureeko korkotaso inflaatioon ja minkälaisella viiveellä. Huipuista on toki tultu jo alas jonkin verran, mutta tavoiteinflaatioon (reiluun kahteen prosenttiin) on vielä matkaa. Pörssi on yleensä kuunnellut koronnoston ja panikoinut vasta sen jälkeen, kun on saatu lisää ”haukkamaisia” kommentteja Fedin pääjohtajalta.

EKP tekee samoja liikkeitä, mutta hitaammin. Ohjauskorko on nyt kahdessa prosentissa mutta pääjohtaja Lagarde lupasi, että korkoja nostetaan vielä ”merkittävästi” jotta inflaatio taittuu.

Osa poliitikoista ei ymmärrä keskuspankkien toiminnasta vähääkään ja metsästelee ääniä ihmettelemällä eikö keskuspankkeja saada kuriin. Joku on verrannut inflaation nujertamista hammastahnan puristamiseen takaisin tuubiin. Haastava rasti siis. Yleensä tavoitteeseen päästään laman ja työttömyyden kautta. Hintoja ei voida nostaa silloin, kun ostajia ei ole.

Kotitalouksilla on Suomessa velkaa keskimäärin 93 000 euroa. Tuohon voi nyt laskea kolmen prosentin lisäkulun. Päästään 2 790 euroon vuodessa. Lainakanta ei ole tasaisesti jakautunutta, osalle koronnousu ei osu mutta osalle osuu senkin edestä. Toivottavasti ”happotestit” on tehty huolella.

Sähkön hinta on noussut rajusti. Tämä osuu joko heti tai viiveellä meihin jokaiseen. Jos sähkönkulutus (lämmitys muu kuin suora sähkölämmitys) on ollut luokkaa 6 000 kilowattituntia vuodessa, nousee sähkölasku helposti tonnilla vuodessa. Suoran sähkölämmityksen käyttäjä saa useamman tuhannen euron lisälaskun. Työlukuna voisi ajatella noin satasen kulua kuussa.

Nelihenkinen perhe käyttää Turun Yliopiston tutkimuksen mukaan noin 900 euroa kuussa ruokaan. Nyt voidaan arvioida, että elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet yli kymmenen prosenttia, osa tuotteista toki enemmän, jopa 45,8 % (jauhot) tai 33,7 % (kahvi). Varovasti arvioiden tuosta saadaan perheelle satasen lisäkulu per kuukausi. Pitäisi taas saada Harri Holkeri suosittelemaan kansalle silakkaa. Toki senkin hinta on noussut.

Kun luvut laskee yhteen, voi arvioida, että kotitalouden kukkarosta häviää yhteensä noin 400-500 euroa nettorahaa joka kuukausi. Jotta voidaan hoitaa perustarpeet ”niin kuin ennenkin”. Vastaavalla tavalla ovat nousseet kestokulutushyödykkeet, tuontitavarassa maksetaan vielä ”extraa” heikon euron takia. Bensapumpulla ei ole sielläkään hurraamista, vaikka pahimmat litrahinnat ovat jääneet taakse. On varmaa, että kaikki tämä näkyy ostokäyttäytymisessä.

Lukuni ovat toki pelkkiä arvioita. Kuviota sekoittaa vielä se, että osa ihmisistä on ollut tiukoilla jo ennen inflaatiota. Jos mietitään pelkkiä asumistuen saajia, niin näitä talouksia oli Suomessa vuoden 2020 lopussa 402 559 ruokakuntaa. Voisi kuvitella, että kulutuksesta on tällöin kovin vähän tingittävää.

Valtiolta on turha odottaa loputtomasti apua. Nykyhallitus sai otettua lisävelkaa 40 miljardia. Nyt ”piikissä” on 142 miljardia. Jos valtio maksaa velastaan lähitulevaisuudessa vaikka 2,5 % korkoa, niin pelkkiin korkoihin uppoaa 3,5 miljardia. Alijäämäbudjeteista on päästävä eroon.

Tilanne näkyy jo rakentamisen paniikkijarrutuksena. Asuntojen hinnat ovat jopa kiinteistövälittäjien mukaan tulleet alas. Autokauppa hyytyy. Vuokramarkkinoiden tilanne on ”odottava” mutta suunta mieluummin alas kuin ylös.

Jottei sijoittaminenkaan olisi liian helppoa, niin mietittävää löytyy vielä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, valuuttakursseista ja Kiinan räjähdysmäisesti kasvavista koronaluvuista sekä mahdollisista ambitioista Taiwanin suhteen.

Raaka-aineiden ja öljyn hinnat ovat sentään jo lähteneet selvään laskuun. Merirahditkaan eivät enää pyöri taivaissa eikä tuotannon pullonkauloista kirjoiteta päivälehdissä.

Viime vuosi oli omassa salkussa kaksijakoinen.

Sijoittamiseni punaisena lankana on ollut saada aikaan riittävä määrä osinkotuloja kattamaan elämisen kulut. Lähtökohtaisesti vielä riittävällä turvamarginaalilla. Tässä onnistuin: osinkovirta oli kaikkien aikojen paras.

osingot-2022Lataa

Normaaleille arvo-osuustileille tilitetyistä on tässä vähennetty ennakonpidätys. Vakuutussopimuksiin tulleet ovat ilman ennakonpidätystä. Kokonaisuus on karvan yli 190k. Listan merkittävimmistä yhtiöistä ainoastaan Fortum on myyty kokonaan pois.

Onnistuminen osinkopuolella ei muuta sitä tosiasiaa, että viisainta ja kannattavinta olisi ollut myydä kaikki viimeistään joulukuussa -21 ja ostaa takaisin (ehkä) syyskuussa -22.

Tuli elävästi mieleen nuori pörssimeklari, joka finanssikriisin syvimmässä kuopassa nyyhki että ”ensi kerralla minä myyn kaikki, juuri kun ollaan huipulla”. Eipä myynyt tuo kaveri enkä myynyt minäkään – vaikka kauppaa olen käynyt enemmän kuin koskaan. Tällä pingiksellä olen onnistunut saamaan vähän väliä muutaman satasen, osumisprosentti on ollut aika hyvä. Kun kurssit heiluvat, niin saapahan siitä tekemistä vaikkei kokonaistilanne merkittävästi muutukaan.

Salkun tyhjentäminen ei olisi muutenkaan sopinut sijoitussuunnitelmaan. Kokemus on osoittanut, että jos markkinoilta lähtee, niin paluun optimaalinen ajoittaminen on mahdoton tehtävä.

Salkkuni on – tietoisesti – karmeassa Suomi ja Eurooppa -ylipainossa. Jos unohdetaan eläkevakuutuksissa olevat kansainväliset ”korit”, niin Euroopan (mukaan lukien Suomi) paino on yli 90 prosenttia. Oma logiikka on mennyt niin, että kun kulutan euroissa, niin saan tulotkin euroissa. Lisäksi ainakin kuvittelen tuntevani kotimaiset yhtiöt paremmin.

Salkun P/E on 12,25 (vertailuindeksin 16,51) ja P/B on 1,61 (vertailuindeksin 2,77). Suurimmat sijoitukset näkyvät oikeastaan hyvin tuossa osinkotaulukossa.

Joululomalla tuli luettua Charlie Mungerin mietteitä. Tämä Warren Buffetin aisapari kirjoitti, että heillä on sijoituspäätöstä tehdessä perusvastaus ”ei”. Yritys on liian vaikea ymmärtää, liian kallis. Tai sillä on riittämätön ”safety margin”. Tai pysyvä kilpailuetu (vallihauta), puuttuu.

Hyvää sijoituskohdetta eli loistavaa yhtiötä, edulliseen hintaan, he ovat voineet odottaa todella pitkään. Hyvä pokerinpelaajakin saattaa kipata (jättää pelaamatta) suuren määrän käsiä, ennen kuin lyö rahaa pöytään. Yksi sijoitustuttu jutteli aikoinaan samaan tapaan siitä, miten saattaa olla pitkään (jopa vuosia) poissa markkinoilta ennen kuin ”sijoittaa isosti”.

Toinen asia mikä Mungerin tarinassa pisti silmään, oli keskittäminen. Harva sijoittaja jaksaa seurata edes viiden yrityksen liiketoimintaa ja menestystä. Itsellä kymmenen suurinta yritystä muodostavat yli 65 %:a salkusta. Sen jälkeen on vino pino pieniä sijoituksia, joista voisi karsia rivejä pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Aika usein tulee otettua pieni positio jotakin, jotta sen kurssikehitystä olisi helpompi seurata salkkuraporttien kautta.

Viimeisin lisäys on Rivieran sijoittajakerhon vinkki ”Englannin Sammosta” eli Legal & General. Yhtiön luvut menivät hyvin omiin spekseihin ja sitä on tullut ostettua muutamassa erässä. Katsotaan, miten lähtee toimimaan.

Olen yrittänyt hahmottaa ”tiukempien aikojen” mahdollisia menestyjiä:

• Pankit (Nordea, Aktia), hyötyvät nousevista koroista.
• Vakuutusyhtiöiden (Sampo, Legal & General) liiketoiminta on suhteellisen tasaista ja korkeammat korot hyödyttävät sielläkin.
• Halpaketjut (Tokmanni, Puuilo) saattavat menestyä, kun kuluttaja miettii erityisesti hintaa. Tescokin kilpailee hinnalla ”Every Little Helps”.
•  Tuskin kansa alkoholistakaan luovu, joten Anora saa pysyä salkussa. Näillä kursseilla sen ”brändeille” ei ole annettu lähellekään samaa hintalappua kuin ulkomaisille alkoholivalmistajille.
• Paljon morkattu Tieto EVRY pärjäsi viime vuonna itse asiassa paremmin kuin moni muu ja maksaa asiallista osinkoa. Nuori polvi jaksaa aina selittää miksi uudet ja ketterät IT-talot pesevät nämä ”dinosaurukset” mennen tullen. Saattaa olla. En vain oikein jaksa perehtyä kaikkien kilpailevien toimijoiden vahvuuksiin, hyvä että muistan edes osan näiden yritysten nimistä.
• Citycon on toiminut vuodet kassakoneena vaikkei kurssikehitys niin häikäisevää olekaan. Mielenkiintoista nähdä miten saa kiinteistösalkkuaan jalostettua ja millä korolla uusittua lainojaan.
• Perusteollisuuden UPM ja Kemira ovat pärjänneet hyvin. Sellun hinta on ilmeisesti tipahtanut huipuistaan nyt, mutta UPM:llä valmistuu uutta kilpailukykyistä kapasiteettia hyvään aikaan. Energiaomavaraisuudesta ei ole haittaa siitäkään. Kemirakin on saanut tässä syklissä siirrettyä paremmin nousevia kustannuksia asiakkaille.
• Mahdollisena menestyjänä näen myös perintätoimen: olenkin lisännyt pikkuhiljaa Intrumia. Ostojen jälkeen normaali Murphyn laki: toimitusjohtaja vaihtoon, tulosvaroitus ja jonkinlainen hätätilarahoitus käsittämättömällä korolla. En ole siihen velkakirjaan perehtynyt eli saavatko maksettua pois, kun kukkaro kestää.
• Terveydenhuollosta löytyy Terveystaloa (viime vuosi oli surkea), Orionia (loistava) ja spekulaationa Oriolaa. Josko senkin taival kirkastuisi. Tähän sektoriin voisi katsoa taas jonkun tasaisen puurtajan.
• Yhdysvalloista löytyy Omega Healthcare Investors, jota olen taas lisäillyt. Erinomainen osinkotuotto vaikka osingonleikkauksella on peloteltu jo vuosia. Vanhukset eivät lopu palvelutaloista mutta asiakkaan maksukyky voi olla koetuksella. Demografia suosii toimintaa.
• Ahneuksissani otin myös American ostoskeskusten (mall) omistajaa The Necessity Retailia. Osinkotuotto on käsittämätön, luvut surkeat ja hallinnointiyhtiötä vastaan on ostettu kanne. Väittämä on, että yliveloittavat hallinnointipalveluistaan astronomisesti. Jos tuohon tulee muutos, niin omistajan tilanteen pitäisi parantua. Saattaa toki lento loppuakin. Tähän asti ovat osingot tippuneet tilille.

Muistutan taas, että kerron mitä olen itse tehnyt enkä anna sijoitussuosituksia kenellekään.

Kirjanpitäjäni lohdutti joskus 90-luvun kurssimyllerryksessä että ”älä huoli, pitkällä tähtäimellä osakkeiden kurssit tuppaavat nousemaan”. Luulen että tänäkin vuonna moni tekee hyviä ostoksia siihen kuuluisaan ”pitkään salkkuun”.

Joskus olen tehnyt mielestäni erinomaisten yritysten kanssa niin, että olen asettanut naurettavan alhaisen tarjouksen markkinoille. Muutaman kerran kauppa on kolahtanut kotiin, varsinkin jos isot ulkolaiset myyjät ovat painaneet myyntinappia ”päivän hintaan” – katsomatta kuinka pienellä volyymillä kauppaa käydään. Pilkkiminen voi olla harrastus muuallakin kuin meren jäällä.

Vuoden aikana toteutui myös de facto Pyynikki Brewing Companyn nurinmeno. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että listaamattomissa yrityksissä on aivan omat murheensa. Tuon panimon meno oli pitkään sellaista, että ihmettelin ettei erikoistilintarkastuksessa löytynyt mitään, minkä olisi voinut viedä oikeuteen koeponnistettavaksi. Varsinaiset viralliset laput saadaan varmaan tänä vuonna, jolloin pääsee vähentämään tappion verotuksessa. Bloggaaja Laimea Silli totesi, että sai sentään nautittua vuosien varrella panimon tuotteita. Itsellä jäi sekin tekemättä.

Tässä kuussa on tarkoitus saada naputeltua viime vuoden kirjanpidon liput ja laput kuntoon. Viimeistään helmikuun puolessa välissä lähden taas Ranskaan katsomaan olisiko taivas sinisempi ja aurinko useammin esillä.

Pessimisti ei pety.

Siitä huolimatta…tasaisempaa ja nousevaa kurssikehitystä odottaen.

Nickel, nickel

Hoki Cannesin kirpputorin vaatemyyjä, kun esitteli Burberryn trenssiä. Oli näet sekä täysin ehjä, aito että pesty. En ollut aikaisemmin kuullut hokemaa, mutta ymmärsin heti, että kovin on erinomainen tuote. Sanonta tulee 1800 -luvun sotilaiden termistöstä. Kanuunoita kun kiillotettiin niin, että kiilsivät kuin niklatut. Onneksi takin koko oli väärä, joten saatoin poistua paikalta myyjää loukkaamatta.

Täällä avattiin lauantaina joulukylä ja joulumarkkinat. Palmuissa on taas jouluvalot ja ranskalaisen mielikuvan mukaisia poroja ja tonttuja on askarreltu joka nurkkaan. Joulukylässä myydään jonkin verran pikkutavaraakin mutta pääpaino on tietysti kaikella minkä voi syödä tai juoda. Suloisessa sovussa ovat Sveitsin, Saksan, Italian ja Senegalin herkut. Omaa keittiötä edustavat parhaiten useammat samppanjabaarit ja tuoreet osterit.

Alsacen keittiö yllätti tarjouksella, jossa 12 eurolla olisi saanut hapankaalia, kolme makkaraa, siankylkeä ja lasin samppanjaa. Itse otimme raclettea leivän ja perunan kera sekä saksalaisesta mökistä kunnon wurstin suoraan hiiligrillistä. Taisi olla ensimmäinen makkara kahteen kuukauteen. Päälle kupillinen italialaista kuumaa kaakaota, joka muistuttaa sulatettua Fazerin sinistä.

Jouluvalot palmuissa

Yöt alkavat pikkuhiljaa kylmetä ja ihan joka päivä ei ole paistanut aurinkokaan. Asunnolla tulee napsautettua ilmalämpöpumppu päälle illalla. Testasin eri lämmityksiä viime talvena ja lattialämmitys oli silloin reilut kaksi kertaa kalliimpi kuin tämä ”reverse aircon”. Ihan hyvä että tuli hankittua tällainen versio, kun valitsin ilmastointilaitteet.

Enimmäkseen on kuitenkin saanut nauttia päivällä sinisestä taivaasta, auringon paisteesta ja lounaista ulkoterasseilla. Kaverit Suomessa ovat kehottaneet asennoitumaan erilaisiin keleihin, kun palaan.

Churroja ja räiskäleitä

Sijoituksissa on ollut selkeää toipumista. Viime kuussa taidettiin nousta reilut viisi prosenttia. En ole kyllä vielä ihan vakuuttunut, että kaikki on nickel, nickel.

Ukraina on ottanut takaisin omia alueitaan ja siellä on selvästi asennoiduttu siihen, että Venäjä saa vielä muistaa retkensä. Omista tappioista ei ole annettu tarkkoja lukuja, mutta niidenkin täytyy olla suuria. Itänaapurimme on keskittynyt siviilikohteiden pommittamiseen. Ukrainan mukaan Venäjä on iskenyt 32 000 siviilikohteeseen ja 700:aan kriittisen infrastruktuurin kohteeseen. Kun tähän lisätään kidutukset, siviilien murhat, lasten ja nuorten pakkosiirto Venäjälle, niin eiköhän kuvio ala olla selvä. Jos näistä ei joskus seuraa uusi Nurnbergin oikeudenkäynti, niin voi vain ihmetellä.

Painoin taas pankkisiirtonappia, tällä kertaa Unicefin Ukraina -keräykselle.

Kiinassa ollaan kurkkua myöten täynnä koronarajoituksia ja siellä nähdään harvinaista protestointia. Valtio toki sensuroi kaiken uutisoinnin. Iranissa on liikehdintää, joka voi johtaa yllätyksiin. Onkohan niin, että useampaa totalitaarista valtiota odottaa suurempi muutos?

Ranskalaista perinneruokaa, tai ainakin melkein.

Sijoituspuolella murehditaan edelleen inflaatiota, nousevia korkoja ja kuluttajien ostovoimaa. Inflaation suunta on jo alaspäin, nyt pitäisi vain olla kärsivällisyyttä pysyä vähemmän radikaaleissa koronnostoissa, ettei koko systeemi kaadu.

Keskustelupalstoilla ensimmäiset asuntosijoittajat ihmettelevät, kun excelin viimeinen ruutu on muuttunut miinusmerkkiseksi. Asuntojen hintakehityksestä kertovat graafit näyttävät reilusti alaspäin, rakentaminen on hiljentynyt ja – ainakin huhujen mukaan – myytävien asuntojen määrä, pääkaupunkiseudullakin, on kasvanut merkittävästi.

En oikein tiedä onko tämä pelkästään huono asia. Kun on seurannut asuntojen hintakehitystä pidemmältä aikaa, niin itsestä tuntuu siltä, että etunojaa on otettu. Ei ihmisen ole tarkoitus käyttää puolta työelämästään siihen, että saa ostettua seinät ympärilleen ja katon päänsä päälle. Ennen vanhaan toki tehtiin niin, että aloitettiin pienestä ja hankittiin isompia asuntoja portaittain.

Ihme ja kumma on kuitenkin se, etteivät kotimaiset rakennusliikkeet ole tehneet sen kummempia tuloksia, hyvänäkään aikana. Aina on joku syy, miksi ei. Tai alaskirjausta jossakin. Onneksi rakennusmateriaalien hinnat ovat menossa kovaa vauhtia alaspäin, joten ehkä sinnekin vielä aurinko paistaa.

Joka tapauksessa vuokraisännän laskelmiin saa korjata sekä selkeästi korkeamman lainakoron että korkeamman hoitovastikkeen. Vuokramarkkinoille tulee taas imua vasta sitä kautta, kun ihmiset joutuvat luopumaan omistusasunnostaan. Ja omasta asunnosta suomalainen pitää yleensä sitkeästi kiinni.

Itselle on jo nyt varmaa, että vuodesta tuli ennätysosinkojen vuosi. Noteeratuista osakkeista on saatu 177 000 euroa ja listaamattomista 2 200 euroa. Ennen vuodenvaihdetta ehtii vielä saada muutaman yrityksen tilitykset, arviolta 10 000 euroa. Ensi vuosi onkin sitten mielenkiintoinen. Oman salkun osakkeet maksavat luultavasti kaikki osinkoa, mutteivat välttämättä yhtä paljon kuin tänä vuonna. Saattaa siellä toki olla joku parantajakin joukossa.

Veikkaankin että vuosikertomuksissa viitataan usein ”puutteelliseen näkyvyyteen” eikä anneta kovin tarkkaa tulosohjeistusta. Eiköhän tässä saada Suomeen vielä lakkokevätkin, kun ammattiliittojen avaus 8,5 prosentin palkankorotuksista kuulostaa ”hivenen” epärealistiselta.

Markkinoilla tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Valtio näytti, ettei pienomistajien kukkarolla käynti aiheuta minkäänlaisia tunnontuskia. Solidiumille pedattiin Fortumin ilmaisanti. Ei auttanut piensijoittajien (ja muutaman isommankin) maraton ylimääräisessä yhtiökokouksessa eikä Ilmarisen tarjous edullisemmasta rahoituspaketista. Saatettiin tehdä yhtiölle karhunpalvelus pidemmällä tähtäimellä.

Itsestä tuntuu, että kun ”käsilaukkudelegaatio” vedettiin Saksassa kölin alta, niin jotakin piti keksiä. Otetaan kipurahat kotimaisilta omistajilta.

Caverionista tehtiin lunastustarjous, johon voi olla tyytyväinen ainoastaan viime aikoina omistajaksi ryhtynyt. Ostotarjouksen teki pääomasijoittaja ja nykyisistä omistajista Herlinin ja Ehnrothien suvut. Hallitus, joka tehtäviensä mukaan edustaa kaikkia osakkeenomistajia, suosittelee yksimielisesti tarjouksen hyväksymistä. Itse jäin miettimään miksi Herlinit ja Ehnrothit kuitenkin päättävät jäädä kelkan kyytiin? Jos he jäävät, kannattaisiko sijoittaja virtasenkin jäädä?

Harvian toimitusjohtaja Tapio Pajuharju irtisanoutui ja siirtyy Kamuxin toimitusjohtajaksi. Itseä tämä jäi harmittamaan, sillä Pajuharju on tehnyt esimerkillistä työtä Harvian palveluksessa. Toisaalta, ei ihmisiä raudoilla voi yritykseen sitoa. Toivoa sopii, että Harvian peräsimeen löytyy yhtä hyvä henkilö.

Rapalassa muutosprojektia vetänyt toimitusjohtaja Cederström-Warchalowski sai lähteä ja hallituksen puheenjohtaja siirtyy taas väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi. Liikkeen syyt selviävät varmaan myöhemmin.

Intrumin toimitusjohtaja Anders Engdahl sai lähteä ja uutisointi oli normaali ”hyvässä yhteisymmärryksessä ja kiittäen”. Tämän jälkeen on tehty alaskirjauksia miljardeilla kruunuilla Italian ”joint-venture” perintähankkeessa. Viimeisimmät viime perjantaina 4,3 miljardia kruunua. Uusi toimitusjohtaja Andres Rubio yritti selittää parhaan kykynsä mukaan alaskirjausta tänään. Jos häneen uskoo, niin uusia alaskirjauksia ei tästä projektista voi tulla, vaan kaikki mitä saadaan perittyä, on enemmän tai vähemmän puhdasta voittoa.

Olen kasvattanut pikkuhiljaa Intrumin siivua salkussa ja jos lukuihin voi luottaa, yritys on varsin maltillisesti hinnoiteltu. Ensi vuonna ollaan taas viisaampia tämän kanssa. Jo nyt on selvää, että perintään menevien laskujen määrä kasvaa Euroopassa. Siellä on jo nyt ensimmäiset sähkölaskujen niput työn alla ja luulen että asuntolainoissakin tullaan näkemään liikettä.

Jokainen voi sitten miettiä minkälaista liiketoimintaa perintä on. Itse uskon että Intrum on paremmasta päästä enkä oikein näe sellaistakaan ratkaisua missä jokainen maksaisi laskunsa vain ja ainoastaan jos huvittaa.

Jo ennestään defensiivinen ”arvosijoittajan” salkkuni jatkaa entiseen tyyliin. Kasvuyrityksiä on vähän ja teknologiaa vielä vähemmän. Euroopassa ja Suomessa törkeä ylipaino. Yhdysvalloistakin lähinnä korkean osinkotuoton papereita. Pörssilasku on osunut näihin hieman vähemmän mutta nousussa saa taas katsella, kun raketit ampuvat ohi.

Oma olettamus on, että kun rahaa on vähemmän, niin halvemmat kauppaketjut (Tokmanni / Puuilo) pärjäävät. Telekommunikaatiosta (Telia/Telefonica) ei säästellä. Perintäbusiness (Intrum) kasvaa ja pankit (Nordea / Aktia) tekevät tulosta korkeampien korkojen maailmassa. Vakuutusbusiness (Sampo) pärjää ehkä entistäkin paremmin. Nettikaupan vaihtoehdoksi saattaa nousta matka paikalliseen kauppakeskukseen (Citycon). Isäntä miesparkkiin ja emäntä rentoutumaan. Ensi vuonna näkee taas missä kaikessa olin väärässä. Suluissa omat valinnat näillä sektoreilla.

Tällä reissulla on tullut oltua enemmän yhteydessä täällä asuviin suomalaisiin. Harva se viikko on vaihdettu kuulumisia ja nautittu ”after work” -lasilliset paikallisessa ravintolassa. Taustoja tänne päätymiseen ja syitä täällä pysymiseen on laidasta laitaan. Aika usein mainitaan kuitenkin aurinko, sää ja ranskalainen elämäntyyli. Pipoakin kannattaa löysätä, jos kaikki ei mene niin kuin Strömsössä.

Aina ahkerat kalastajat ovat paikalla. Saalista en ole kyllä nähnyt.

Pääsin tutustumaan myös paikalliseen sijoituskerhoon ja nautimme mainion lounaan Juan les Pins :issä. He kertoivat kerhon taustoista ja tavoitteesta nauttia erittäin pitkä lounas Monte Carlon kalleimmassa ravintolassa sijoituksilla tehtävillä voitoilla. Ihan vielä ei oltu päästy tavoitteeseen mutta sijoitusmatka on kuulemma ollut erittäin hauska ja mielenkiintoinen.

Glögitorni toimii majakkana.

Viikonloppuna järjestämme pikkujoulut suomalaisille paikallisessa ravintolassa. Ilmoittautuneiden määrä yllätti odotukset ja uskon että tulossa on onnistunut ilta. Itselle ainakin on ensimmäinen kerta, kun joulumenyyssä on sekä tursasta että Iberian porsaanposkea. Eiköhän ilta ole ihan nickel, nickel!

Mukavaa joulunodotusta.

Uhka vai mahdollisuus?

Useampi kuukausi ehti vierähtää edellisen blogin kirjoittamisesta. Pahoitteluni. Jostakin syystä kirjoittaminen onnistuu paremmin täällä Ranskassa. Saavuin tänne Rivieralle reilu viikko sitten ja kelit ovat olleet tutut: aurinko paistaa ja lämpötila pyörii vajaassa 25 asteessa. Viikonloppuna saatiin vihdoin noin 24 tuntia sadetta. Paikallinen luonto otti sen …

Too much Fun

Olen nyt ollut Cannesissa taas reilun kuukauden. Keskilämpötila ajalta menee heittämällä yli 30 asteen. Sadetta on saatu kahtena päivänä hieman ja kerran kunnolla. Paikallisten vuoristojärvien pinnat laskevat huolestuttavasti ja monella alueella on käytössä vedenkäytön rajoitukset. La secheresse eli kuivuus uhkaa monen päivittäistä elämää ja liiketoimintaa.

Joku viisas totesi, että ihminen tottuu uuteen ilmastoon noin kahdessa viikossa. Itseäkin nauratti, kun yhtenä iltana – lämpötilan pudotessa 24 asteeseen – aloin kaivata pitkähihaista paitaa.

Käväisin tälläkin reissulla taas Aix-en-Provencessa ja siellä oli illallakin 37 astetta varjossa. Oma vauhti kannatti sovittaa lämpötilaan.

Aixin lukuisat baarit, ravintolat ja terassit näyttivät vuolevan kultaa, kun ihmiset pitivät huolta nestetasapainosta. Coca Cola, Pepsi, Anheuser-Busch InBev ja Nestle ainakin hyötyvät säätilasta. Osa hotelleista oli myös täynnä – varsinkin amerikkalaiset turistit ovat palanneet. Dollarin kurssi rohkaisee vanhalle mantereelle.

Aix-en-Provence

Jo tänne saapuessa tiesin, että pääsen testaamaan asiointia useamman paikallisen instanssin kanssa. Asioidessa pääsee lähestymään ranskalaisuuden ydintä, jossa ”kyllä” on ”ehkä” – normallement. ”Ei” taas on usein lähtökohta mutta harvoin lopputulos. Hermoja testataan.

Ostin tänne tullessa SFR:ltä laajakaistan, joka on toiminut mainiosti. Pakettiin kuului myös noin 300 TV-kanavaa, joista olemme katsoneet ajoittain ehkä kolmea.

Hinta oli edullinen. Vajaalla 20 eurolla kuussa kaikki herkut ja ilmaiset puhelut. Yritin pitkään sinnitellä täällä ilman ranskalaista puhelinliittymää. Ei onnistu. Jos jonkinlaiset instanssit vaativat puhelinnumeron ja lomake ei huoli muuta kuin paikallisen numeron. Tähän puhelimeen saan joskus viestin saapuvasta paketista. Ainoat puhelut, joita siihen tulee, ovat puhelinyhtiön ”tyytyväisyyskyselyitä”, joissa yrittävät myydä lisää TV -kanavia niiden 300 lisäksi. Olen yrittänyt vastata, että olen erittäin tyytyväinen, jos ette enää soita – huonolla menestyksellä.

Nyt se 20 e kuussa oli hinattu laajakaistan suhteen 41 euroon ja se ilmainen puhelinliittymä 8 euroon (voisi soittaa ja siirtää dataa loputtomasti). Kipukynnys ylittyi.

Lasi roseeta alle ja myymälään.

Kävi tuuri ja väkeä oli vähän. Yleensä siellä on afrikkalaisdelegaatio hoitamassa koko klaanin voimin suvun asioita. Alkuselvittelyn jälkeen löytyi paikalle pelimies, joka ymmärsi, että asiakkaalle pitäisi saada veret seisauttava paketti.

Hän ei saanut sitä myöntää eikä myöskään soittaa itse päämajaan erikoishintojen perään. Mutta kun Ranskassa ollaan, asiakas voisi itse soittaa pääkonttorin asiakaspalveluun ja saada hyvin perustellen ja neuvotellen erikoishinnan. Tämä onnistuu toki vain ranskaksi.

Ehdin jo masentua, kun kaveri yllätti. ”Tykkäätkö huonoa, jos minä olen soittaessa sinä?”

En todellakaan. Ja niin Provencen korostuksella natiiviranskaa puhuva ”Miettunen” soitti erikoishintojen yksikköön.

Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin uudet hinnat olivat tiskissä. 41 euroa putosi 25 euroon ja 8 euroa nollaan. Itselläkin meinasi välillä tulla itku, kun kuuntelin tuon ranskalaisen ”Miettusen” perusteluja ja viittausta perheen ankeaan taloudelliseen tilanteeseen ja vähäiseen datan käyttöön.

En myöskään ole ennen muistanut kiittänyt vastapuolta ”suuresta ammattimaisuudesta ja esimerkillisestä asiakaspalvelusta, jonka varmasti tuon esille asiakastyytyväisyysmittauksessa”. Luulen että sanoi vielä että ”suutelen jalkojanne, madame”. Kuulin varmasti väärin.

Lopputulos 288 euron vuosisäästö. Ja yksi asia pois työlistalta.

Kaupungissa on ollut vilskettä. Koronan hyydyttämä konferenssi- ja tapahtumateollisuus jauhaa täysillä. Hotellit ja ravintolat hierovat käsiään.

Mainonnan ja markkinoinnin Cannes Lions keräsi yli 15 000 osallistujaa. Tapahtuman Main Sponsor oli itselle yllättävä Tik Tok. Tänä vuonna väki olikin aikaisempaa nuorempaa ja teknologian mahdollisuuksista markkinoinnissa oli erityinen paino. Kaikki rannan ravintolat oli varattu yksityistilaisuuksiin, samoin rannan lähellä olevat hotellit ja ravintolat. Rahaa tekivät myös lentoyhtiöt, taksit ja Uber.

Osallistumispakettien hinnat vaihtelivat 3 000 perushinnasta 9 990 euron Platinum VIP pakettiin. Virkistysohjelma oli hinnan mukainen. Oli kuin suomalainen vappu olisi kohdannut Mardi Gras:n. Euroopan parhaat tiskijukat kilpailivat rajuimmasta äänentoistosta rantaravintoloihin rakennetuissa ”yökerhoissa” ja väen kunnosta päätellen tarjoilu oli sekä runsasta että ilmaista.

Tapahtuman loppumisen jälkeisenä aamupäivänä ryhmä nuoria miehiä istui paikallisessa kahvilassa. Yksi totesi, hapuillen lasiaan vapisevin käsin että ”This Conference is too much Fun”.

Taas huomaa, että Pohjoismaissa on alkanut lomakausi. Ruotsalaisia ja norjalaisia näkee usein. Saksalaisia autoja näkyy parkkialueilla. Joka päivä saapuu risteilyaluksia, joista nousee maihin amerikkalaisia, meksikolaisia ja intialaisia. Oikeastaan ainoa ryhmä, jota näkee jonkin verran vähemmän, on venäläiset.

Turisteilla riittää katsottavaa

Kävin eilen vakiparturillani. Siellä laitettiin kahta peroksidiblondia iltakuntoon. Ulkonäkö kertoi heti kansallisuuden, jonka venäjän kieli vahvisti. Hetken mietin, kysynkö mielipidettä Ukrainasta mutta uskon että olisi mennyt hukkaan. Näillä on yleensä enemmän mielipiteitä käsilaukuista. Sanoin parturilleni, että toivottavasti saatte kunnon korvauksen työstänne.

Viime kuukausi on ollut maailmanlopun manaajien kilpajuoksua. Alas mennään eikä loppua näy. Sitten voit lukea seuraavasta kappaleesta onko pohjille vielä matkaa kymmenen vai kolmekymmentä prosenttia. Hyvät uutiset ovat vähissä. Päivän rohkein ennustaja oli JP Morgan, joka maalaili kuvaa 380 taalan öljystä. Ukrainan sota jatkuu vuosia, Eurooppa ei saa energiaa edes rahalla. Korot ovat tapissa ja Etelä-Euroopan pankit kaatuvat veronmaksajien syliin.

Itse uskon, että yritykset tekevät vielä kohtuullista tulosta. Kasvuennusteissa on kuitenkin ilmaa ja analyytikot tulevat näiden suhteen jälkijunassa. Yhtä varmaa on se, että useimmissa osavuosikatsauksissa viitataan tulevaisuuden tavallista suurempaan epävarmuuteen. Tämä taas tarkoittaa sitä, etteivät hyvätkään tulokset välttämättä riitä, kun tulevaisuudesta ei tiedä. Koskapa tietäisi?

Oma salkku on nyt ottanut enemmän osumaa kuin koronakriisissä. Sen menestys ei todellakaan ole ollut ”Too much Fun”. Ennustettu osinkotuotto on toki parempi kuin koskaan, mutta eiköhän osinkoennusteitakin aleta kohta reivata alas.

Jos olisi viisas, niin jättäisi varmaan ainakin osan melkein päivittäisistä ”halvoista ostoista” tekemättä. Vielä viisaampi olisi tietenkin myynyt pari kuukautta sitten ja katselisi nyt kaikessa rauhassa mihin asti markkinat valuvat.

Salkuissa olen tehnyt edelleen myyntejä ja ostoja. Näillä on saanut – useimmiten – pieniä voittoja. Isoa kuvaa ne eivät muuta. Tasan vuoden takaisesta huipusta on lasketeltu 17,3 prosenttia. Tuossa on toki mukana vuoden elinkustannukset.

Suurimmat omistukset suuruusjärjestyksessä:

• Citycon

• Nordea

• Tokmanni

• Anora

• Sampo

• TietoEVRY

• Kemira

• UPM

• Telia

• Fortum

Olen yrittänyt tehdä pienempiä siirtoja ostamalla osakkeita myös muualta kuin Suomesta. Espanjasta on Enagas ja Telefonica. Yhdysvalloista Gilead Sciences, Omega Healthcare, The Necessity Retail ja viimeisimpänä Netflix.

AbbVie ja Kraft Heinz myyty hyvällä voitolla pois. Ruotsista olen ottanut Hennes & Mauritzia sekä Intrumia. Ennestään siellä on Cloettaa, jonka kurssi niiasi kun se kertoi aikeesta rakentaa yksi isompi tehdas Hollantiin ja sulkea kaksi pienempää. Liiketaloudellisesti varmaan järkevää pitkällä tähtäimellä mutta markkinat huolestuivat rahoituksen vaikutuksesta osinkoon. Englannin Tescoa en ole vieläkään myynyt pois, maksaa sentään kohtuullista osinkoa.

Olen pelannut jonkin verran pingistä Konecranesilla ja Uponorilla. Mielestäni kumpikaan ei ole nyt kovin kallis. Salkussa pitkään ollut Orion on pärjännyt hyvin, toivottavasti kehitys pysyy positiivisena.

Koronaromahduksessa uskalsin ennustaa, että joku tekee hyviä ostoksia. Nyt aletaan olla tasoilla, joista voisi ennustaa samalla tavalla. Voi toki olla että ”tällä kertaa on toisin” eli ”This time it’s different”.

Paljon riippuu Ukrainan tilanteesta ja keskuspankkien juoksusta inflaatiota vastaan. Voi olla, että joutuvat vielä jarruttamaan koronnostoja jo ennen kuin ollaan inflaatiotavoitteessa.

Markkinamyllerryksen keskellä ajattelin kuitenkin muistaa välillä nauttia lämpimistä keleistä. Täytyy myös tunnustaa, että täällä saa välillä ihailla maisemiakin. Varsinkin niitä ohikäveleviä. Jostain kumman syystä turisteissa on täällä selvä sukupuolivinouma naisten hyväksi. Vaatetukseen ja rantakuntoon on varmaan panostettu koko talvi. Tai sitten ovat geenit suosineet.

Kesäjalkineet helteeseen

Mukavaa lomaa lukijoille.

Vuoden 2021 tilinpäätös

Takana on kovin kaksijakoinen vuosi 2021.

Korona hallitsi sekä otsikoita että normaalia elämää. Matkustaminen vaikeutui, rokotuksia ja todistuksia hankittiin kuin liukuhihnalla. Huomattiin, että meillä on Suomessa monia instansseja, joilla on kovin erilaista viestintää. Hallitus seisoi vielä alkuvuodesta tomerasti televisiokameroiden edessä kertomassa koronastrategiasta. Kirjoitettiin oikein kirja siitä, miten päätettiin voittaa korona.

Testaa, jäljitä, eristä, hoida. Aika nopeasti kansa sai huomata, että ei niihin testeihin noin vain mennä, vaikka haluaisi. Se siitä testaamisesta. Jäljittämiseen kaivattiin terveydenhoitoalan koulutettua väkeä, haastavaan tehtävään. Maallikon on taas vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Koronavilkku lanseerattiin ja sille löytyikin 2,5 miljoonaa käyttäjää. Kun aikansa käytti sovellusta ja huomasi ettei siitä ole juurikaan hyötyä, niin väki veti omat johtopäätöksensä. Joulukuussa käyttäjiä oli enää 1,6 miljoonaa.

Hoitamisesta selvittiin aika hyvin, vaikka harva se viikko ilmoitettiin, ettei hoitokapasiteettia ole, kun tehohoidossa on 50 potilasta. Elämme veitsen terällä. Maallikko taas ihmettelee, minkälainen hoitokapasiteetti meillä oikein on. Pitäisikö sille tehdä jotain?

Eristämisessä on käytetty monia keinoja. Uudenmaan eristys taisi olla rajuin tämän epidemian aikana. Ravintoloita on piinattu niin tehokkaasti, etteivät asiakkaatkaan pysy enää kartalla siitä, milloin saa syödä, milloin juoda ja miksi ei.

Ravintoloiden henkilökunta on vetänyt omat johtopäätöksensä ja moni on hankkiutunut joko pysyvästi kortistoon tai muulle alalle. On vaikea tulla toimeen alalla, jossa työtunnit saatetaan vetää muutaman päivän varoituksella nollaan – määräämättömäksi ajaksi. Hallituspuolueista löytyi kuitenkin väkeä, joka eristyksen sijaan päätti nauttia yökerhossa kylmät Coronat pullosta. ”Muuten hajoaa pää” sanoi pääministerikin.

Joulukuusen voi korvata joulupalmulla.

Ranskassa käytiin aikaisemmin läpi massiivinen liikkumiskieltojen sarja. Asunnostaan sai poistua tunniksi päivässä liikunnan vuoksi. Kaupassa ja apteekissa sai käydä, muttei juuri muualla. Siellä opittiin se, ettei tuolla toiminnalla saa aikaan juurikaan muuta kuin yhteiskunnan ja talouselämän hiljaisen kuoleman.

Nyt on keskitytty rokottamaan niitä, joille rokote kelpaa. Noin 5 miljoonaa rokotevastaista sinnittelee oman katekismuksensa kanssa ja levittää tehokkaasti sanomaa hallitsevan luokan salajuonesta. Muutama päivä sitten Macron erehtyi vastaamaan rokotevastaiselle, joka kysyi koska p*skan kaataminen niskaamme loppuu, että se ei lopu vaan kiihtyy.

Rajoituksilla on tehty ja tehdään rokottamattomien elämä niin vaikeaksi, että vakaumusta todellakin testataan. Ranskassa muuten rokotus järjestyy helposti ja rokottajia löytyy myös apteekeista, jotka ovat siellä ehtymätön luonnonvara. Nyt lyödään tartuntaennätyksiä sellaisella vauhdilla, että jos laumaimmuniteetti on olemassa, niin siihen päädytään aika nopeasti. Toissapäivänä tartuntoja todettiin 332 252 kappaletta.

Cannesin joulukylässä

Olimme Ranskassa pari viikkoa ennen joulua. Elämä oli vielä silloin sangen sujuvaa. Maskien käyttö sisätiloissa on itsestään selvää, siihen on jo tottunut. Ravintoloissa tarkastettiin koronapassit. Aurinko paistoi niin kuin ennenkin ja ravintolat toimivat. Hotellit olivat ottaneet kesästä kaiken irti ja erityisesti ranskalaiset matkailijat olivat saapuneet etelään. Kongresseja ja festivaaleja oli saatu järjestettyä, tiukoin turvatoimin. Joulukyläkin löytyi, jossa paikalliset saivat kokeilla luistelun riemuja. Yksi koju myi myös lapinleukuja, hinnat olivat ehkä tuplat Suomen hintoihin verrattuna. Jouluruokaa löytyi Senegalista, churroja Espanjasta ja – tietenkin – shampanjaa ja ostereita.

Lentomme lähti Vantaalta niin aikaisin, ettei kentällä ollut minkäänlaista ruuhkaa. Finnairin palvelu pelasi viimeisen päälle ja kerrankin tuntui siltä, että business-luokan lipulle sai todellakin vastinetta. Nykyään on helppo arvostaa matkustamon väljyyttä. Paluumatkalla otimme vielä testit ja saimme niistä odotusten mukaiset negatiiviset tulokset.

Hipsterit nauttivat ihan omaa glögiä.

Jos korona on piinannut, niin pörssi on toiminut oikein mukavasti. Ainoana haittapuolena se, että pääomatuloveroja saa maksaa enemmän kuin lääkäri määrää. Laskeskelin myyntivoitot ja tappiot yhteen ja päädyin summaan 260 000 euroa. Siitä 34 prosentin verokannalla laskin valtiolle 88 000 euron osuuden. Hankintameno-olettamalla sain hiukan lievennystä laskelmiin. Maksoin saman tien ennakkoveron täydennyksen ja nyt pitäisi olla sekin asia hoidossa. En yleensä tee näin paljon kauppoja, mutta nyt olen keventänyt sekä Harviaa että Rapalaa, joiden hankintahinta on ollut kovin edullinen.

Osinkojakin sain mukavasti, kun EKP:n osinkostoppi pankeille loppui.

Vuoden 2021 osingot

Nordea	25 896,20 €
Citycon	22 359,38 €
Aktia	12 050,00 €
Tokmanni	11 466,50 €
Fortum	9 624,78 €
Tesco	8 397,45 €
Anora (ex. Altia)	7 502,50 €
Kemira	4 844,44 €
Sampo	4 812,70 €
Telia	4 281,32 €
TietoEVRY	3 838,76 €
UPM Kymmene	3 734,25 €
Lassila Tikanoja	3 404,60 €
Raisio	3 281,69 €
Orion	3 000,00 €
Omega Healthcare	2 998,01 €
YIT	2 730,00 €
Aspo	2 514,82 €
Telefonica	2 467,26 €
Enagas	2 436,48 €
Nokian Tyres	2 406,90 €
Harvia	2 093,45 €
Atria	2 054,25 €
Kraft Heinz	1 656,21 €
Cloetta	1 502,28 €
Alma Media	1 085,25 €
Uponor	1 083,11 €
Oriola	1 050,00 €
iShares Global Infra	914,43 €
AbbVie	883,33 €
GlaxoSmithKline	873,47 €
Bonava	757,23 €
Exel Composites	749,00 €
Terveystalo	746,85 €
iShares US Preferred	739,09 €
Pfizer	692,07 €
Relais Group	558,75 €
Metso Outotec	511,90 €
Nobia	498,64 €
Sanofi	352,80 €
Stora Enso	223,50 €
Bristol Myers	208,42 €
Elekta	150,56 €
iShares Emerging M.	146,32 €
Lundbeck	98,16 €

Yhteensä osinkoja tuli noteeratuista 163 677,11 € mikä taitaa olla kaikkien aikojen ennätys. Lisäksi tuloutuivat korot UPM joukkovelkakirjasta 3 172 euroa ja voitonjako eQ PE -sijoituksesta 4 771 euroa. Eli kaksijakoinen vuosi pähkinänkuoressa: surkeiden koronarajoitusten keskellä erinomaiset pääomatulot.

Olen saanut pidettyä Morningstarin salkkuseurantaa ajan tasalla ja sen mukaan salkkujeni yhdistetty P/E on 15,2 (vertailuindeksi 19,2), P/cashflow 11,3 ja P/B 2,54.

Eurooppa on karmeassa ylipainossa – en ole oikein koskaan onnistunut kehittyvien markkinoiden ajoituksessa ja Yhdysvaltojen erinomaisesti menestyneet markkinat ovat aina tuntuneet hintavilta. Tekno-osakkeita ei ole oikeastaan ollenkaan, muutamaa rahastoa lukuunottamatta. Suurimmat omistukset menevät kokolailla tuon osinkoluettelon mukaan. Poikkeuksen tekee Tesco, jonka osinko oli suurelta osin kertaluontoinen. Salkussa on liiankin kanssa eri yrityksiä, suurimman osuus on 11 % eli hajautusta riittää. Toimialahajautuskin on kunnossa.

Edessä ovat uudet ajat. Oikeastaan kaikki keskuspankit ovat viestineet, että rahan pumppaaminen markkinoille joko loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Fed tulee nostamaan ohjauskorkoa tänä vuonna, oletettavasti ainakin kolme kertaa. EKP tulee viiveellä perässä. Osakkeille tämä tarkoittaa sitä, että pitkälle tulevaisuuteen diskontatut kassavirrat pienenevät (laskennallista korkoa kun on pakko nostaa). Yritysten tase on jatkossa tärkeämpi, lähes nollakorkoista rahoitusta ei ole enää näköpiirissä. Kaavaillaan, että on taas arvo-osakkeiden vuosi. Saa nähdä.

Inflaatio lyö läpi raaka-aineissa ja yritysten oma hinnoitteluvoima mitataan uudelleen. Kuinka nopeasti ja kuinka täysimääräisesti kohonneet kustannukset saadaan tuotteiden ja palveluiden hintoihin? Bränditaloilla tämä on helpompaa kuin halpatuotteilla.

Toisaalta, kuluttajien kukkaroon iskevät jo nyt kohonneet sähkökulut, polttoaineet, lainojen korot ja erilaiset verot. Sitä kautta voi hyvinkin olla, että hintatietoisuus kasvaa, jolloin Tokmannin ja Puuilon tyyppiset kaupat saavat uusia asiakkaita. Korona on kasvattanut nettikauppaa eksponentiaalisesti ja paketit kiertävät pitkin maailmaa. Itsekin olen varmaan tuplannut ostot eri nettikaupoista – on vaikea ostaa jotakin Stockmannilta, kun sama tuote löytyy 80 % halvemmalla muualta.

Syy Suomeen tuloon oli joulunvieton lisäksi vanhustenhuollon haasteet. Olen taas päässyt ihmettelemään sosiaalisektorin toimintaa. Kun itsellä on selkeä näkemys siitä, miten asiat ovat ja miten ne pitäisi hoitaa, on vaikea ymmärtää pallottelua instanssilta toiselle. Nyt on kohta kolme kuukautta suoritettu ”luokittelua” ja saatu aikaan lausunto, joka lähtee seuraavalle instanssille. Siellä menee 2-3 viikkoa ja päätöstä on mahdotonta ennustaa. Jos sieltä saadaan vihreää valoa, niin sitten on taas viranomaisilla 3 kk aikaa järjestellä asioita. Ehkä näissä tapauksissa odotetaan, että aika hoitaa ongelmat sen lopullisen exit:in muodossa. Sääliksi käy vanhukset, joilla ei ole omaisia katsomassa asioiden perään.

Joka tapauksessa seuraavat lentoliput on hankittu ja lähtö on edessä noin kuukauden päästä. Jos kaikki menisi kuin elokuvissa, koronatilanne Ranskassa olisi silloin jo helpottanut. Ja vaikka rajoituksia vielä olisikin, niin aurinko paistaa kuitenkin ja jalkakäytävillä ei taita niskaansa. Finnairilla on kampanja meneillään, taidankin ostaa muutaman seuraavankin reissun valmiiksi.

Pitää Rivierallakin poro löytyä

Moni kokenut sijoittaja seuraa nyt pörssiä entistä valppaammin ja keventää välillä positioita, ”sotakassaa” keräten. Ajatellaan, että kun kurssit jossakin vaiheessa tippuvat, on mukava panna käsi alle ja ostaa suosikkiosakkeita alennetulla hinnalla. Koska ja millä voimalla kurssien oikaisu tulee, on tietenkin se suuri kysymysmerkki. Usein on nähty, että odottajilla pettää hermo ja ostavat myydyt paperit kalliimmalla takaisin.

Ennustaminen on vaikeaa. Sen takia kai Sibeliuskin sanoi vaimolleen ettei ole ennustaja vaan säveltäjä, tämän kysellessä koskahan herra mahtaa palata ravintolasta kotiin.

Nykyisillä rajoituksilla ravintolasta palaamisen aika on helpompi ennustaa.

Vuoden harmain päivä

On huomenna, lupaili juomavalmistaja. Verhot avatessaan voi kerrankin todeta, että mainostaja puhuu asiaa. Saattaa olla jopa oikeassa siinä, että yrityksen tuotteilla voisi lievittää tuskaa. Täytynee kokeilla.

Lähdimme Ranskasta Suomea kohti 19.10. Paluumatkaan oli varattu vajaa viikko. Jälkikäteen voi todeta, että rytmitys, jossa päivittäiset kilometrit pyörivät välillä 400-700 km, oli onnistunut. Jäi vielä aikaa ja energiaa tutustua välietappeihin.

Lyonissa olen käynyt ennenkin ja se on tutustumisen arvoinen paikka. Ranskan toiseksi suurin kaupunki, Côtes du Rhône ja Beaujolais -viinialueiden keskellä. Lyon on ollut Ranskan taloudellinen keskus jo 1400 -luvulla ja kisa Pariisin kanssa jatkuu edelleen, vaikka Pariisi onkin suurempi ja hallinnollinen keskus. Logistisesti kaupunki on mainiossa paikassa ja sen ympärillä onkin paljon kuljetus- ja varastointikeskuksia. Hotellista jäi mieleen autohissi, jolla pääsi alakerran parkkipaikkaan. Kysyivät etukäteen auton mitat ja olivat sitä mieltä, että mahtuu. Mahtuihan se. Peruutin osoitettuun ruutuun ja aavistelin jo silloin, että pois pääsy voi olla haasteellista. Haaste toteutui ja aamulla noin vartin vekslaamisen jälkeen sain auton peruutettua mutkitellen samaan hissiin. Matkaseuralainen väitti, että suomalaiset voimasanat kuuluivat hyvin kadulle asti. Sekin tuli testattua, että hissin seinästä peiliin jäänyt viiru lähtee pois käsidesillä. Illallisen nautimme Chez Grand Mere -ravintolassa, Vanhan kaupungin kellarissa. Hauska paikka, jonka kulkuteistä ja paloturvallisuudesta Suomen viranomaisilla olisi voinut olla eriävä mielipide.

Lyonin muraaleja

Lyonista Luxemburgiin. Maksullinen moottoritie, jonka hinnoittelu piti huolen siitä, että sai ajaa kaikessa rauhassa 130 kilometriä tunnissa sen kummemmin jarruttelematta. Tätä kokemusta tuli Saksassa ikävä. Luxemburgissa yövyimme paremmassa hotellissa, jossa oli Michelin- tähden ravintola. Konsepti oli selvästi suunniteltu parisuhdematkailuun – tai sellaiseen pyrkiville. Ottivat yhteyttä etukäteen ja kysyivät, olisiko tarvetta ruusunterälehdille sängyllä, belgialaisille tryffeleille tai eksoottisille hedelmille. Pettyivät vastaukseen ja ehdottivat että josko kuitenkin 760 euron Dom Perignon -pullo laitettaisiin jäissä pöydälle. Tämäkin tarjous jäi käyttämättä. Huone oli kyllä reissun paras ja se, että auto oli pihalla parkissa melkein ikkunan alla, rauhoitti mieltä.

Chez Grand-Mere Lyon

Viimeinen yö Cannesissa jäi vähän levottomaksi, kun matkaseuralainen herätti aamukahdelta ja sanoi että autoomme murtaudutaan. Oli herännyt siihen, että askeleet kadulla olivat loppuneet juuri meidän kohdallemme. Aivan oikein, siellä oli auton takaluukku auki ja kun seuralainen oli huutanut ikkunasta että ”What the F*** are you doing in our car?” kaveri oli mutissut jotain ja poistunut rauhallisesti paikalta. Olen vakuuttunut, että varas huomautti seuralaiselle, että Ranskassa puhutaan ranskaa. Ja totta onkin, että moinen huutelu englanniksi on sangen kyseenalaista. Autosta ei oltu viety mitään, edes viinilaatikot ja hanhenmaksa eivät olleet kelvanneet. Oliko murtomies ehkä raitis vegaani? Mitään murtojälkiä ei ollut ja epäilen että on käytetty skanneria, joilla saa kuulemma keskuslukitukset auki.

Muutaman sata metriä asunnoltamme sijaitsevan komissariaatin kohdalla tapahtui nyt alkuviikolla puukotus, jossa 37 -vuotias algerialainen koputti poliisiauton ikkunaa. Poliisi avasi ikkunan ja sai välittömästi puukosta kaulaansa. Tämän jälkeen kaveri ehti huitaista kakkoskuskin paikalla ollutta naispoliisia ennen kuin takapenkin nuoret poliisiharjoittelijat ampuivat häntä kolmesti. Kaveri oli vielä todennut puukottaessaan että ”profeetan nimissä”. Tämä, alun perin Italian kautta tullut, pakolainen oli toiminut aikansa putkimiehenä ja päättänyt itsekseen toteuttaa jumalan tahtoa. Luotiliivit pelastivat poliisin. Puukottajakin jäi henkiin, vaikka muutama leikkaus onkin jouduttu tekemään. Taas on rajoilla tulijoita, Suomeenkin. Toivottavasti osaamme kotouttaa paremmin. En nimittäin ole vakuuttunut siitä, että Suomen poliisi olisi saanut alle 10 sekunnissa ammuttua kolme kertaa.

Saksassa osataan leipoa leipää ja sämpylöitä.

Saksassa pysähdyimme vielä opiskelijakaupunki Münsterissä. Polkupyöräkaupunki. Rautatieaseman edessä oli pyöräparkki, jossa pyöriä oli pinottu kahteen kerrokseen. Saksassa kun oltiin, niin Ordnung muss es sein. Seisoimme tumput suorina liikennevaloissa eikä yhtään autoa näkynyt missään. Mutta kun oli punainen valo, niin saksalainen seisoo ja odottaa. Sen verran piti suorittaa sopeutumista Ranskan jälkeen, että useamman kerran piti muistuttaa itselleen, että nyt luterilainen seisoo vain ja odottaa. Ranskassa liikennevaloissa ei olisi seissyt kukaan. Pyöräilijöillä oli omat liikennevalot eikä yhtään ”jalkakäytäväpyöräilijää” näkynyt missään. Liikenteen saa näköjään sujumaan, jos haluaa. Illallinen nuorisomestassa, joka oli täpötäynnä ja jossa musiikin volyymi ohitti teollisuuslaitoksen konesalin. Kaupungista jäi mieleen vanhat rakennukset, opiskelijat, pyörät ja leivät. Mikähän siinä on, että jos haluaa hyvää leipää, täytyy mennä Keski-Eurooppaan? On rapeaa kuorta, siemeniä, pähkinöitä ja tuore, tuoksuva sisus. Ei muovisia ”perhesämpyläpakkauksia” tarjoushintaan.

Fillariparkki Münsterin rautatieasemalla

Loppumatka meni lautalla Travemunde – Malmö ja ajelulla Ruotsin läpi. Sen siirtymän paras kokemus oli ”vaatimaton” lounas Löfstadin linnassa. Pysähtymisen arvoinen paikka.

Så skall man luncha. Löfstad Slott.

Olen nyt ollut Suomessa kolmisen viikkoa ja täytyy tunnustaa, että paluu Ranskaan tuntuisi hyvältä ajatukselta. Ensin pitäisi vain saada hoidettua vanhustenhoidon haasteet. Epäilen että elämme myös hyvinvointivaltion suhteen kuplassa. Monenlaista kuvittelemme saavamme mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää. Katsomalla nuoren Jack Nicholsonin tähdittämän elokuvan ”Yksi lensi yli käenpesän” saa aavistuksen siitä miltä kultaisen vanhuuden asuinpaikat näyttävät, kun omat voimat ja kyvyt ehtyvät. Hoitotestamentti kannattaa tehdä. Hinnoittelu yksityisellä puolella taas on sellainen, että ehkä promille suomalaisista eläkeläisistä pystyy sen maksamaan itse.

Terveystalolta, Mehiläiseltä ja Pihlajalinnalta eivät työt lopu, maksajista vain saattaa tulla pulaa. Se, että joku luulee ratkaisun olevan hallituksen Sote-uudistus, kertoo hyvästä mielikuvituksesta. Tietenkin tavoitteena voi olla se, että kaikilla on asiat yhtä huonosti.

Pörssissä yritettiin ottaa luulot pois lokakuussa. Aika hyvin ovat hetekan jouset kuitenkin kestäneet. Inflaatiota ei kiistä enää kukaan. Korkealla mennään ja kun tavarasta on monesti pulaa, on helppo nostaa hintoja. Nyt mantra menee niin, että kyseessä on tilapäinen, poikkeuksellisista olosuhteista johtuva, inflaatiopiikki, joka tasoittuu viimeistään 2022. Korot nousevat hyvin hitaasti Fedin lopetellessa tukiostojaan. Asuntovelallinen voi hengittää helpottuneena vielä pitkään. Normaalit kuluttajat näkevät hinnannousun erityisesti bensapumpulla, jossa on menty yli 2 euron. Luxemburgissa hinta oli muuten 1,47 e/l (menomatkalla 1,37 e/l). Vihreät ovat luvanneet että tämä on vasta alkua.

Mielenkiintoinen pörssivuosi. Yleensä yritän olla kohtuullisen passiivinen osinkosijoittaja, mutta tänä vuonna on tullut väkisinkin kirnuttua salkkua. Tuloksena yli 250 000 euron myyntivoitot/myyntitappiot -netto. Positiivinen ongelma sanoisi joku. Kun osinkotulot ovat karvan yli 160 000 euroa, niin tästähän voisi vetää johtopäätöksen, ettei tuo osakkeiden osto- ja myyntitoiminta niin hölmöä olekaan. Osinkotuloista erityiskiitos Nordealle. Onneksi on vielä muistissa ajat, jolloin tähtitreidaajan tulokset tuppasivat menemään miinukselle.

Kaava meni niin, että tuli useita onnistuneita kauppoja, joista saatiin pienempiä voittoja. Sitten iso munaus, joka nollasi voitot tehokkaasti. Eli eiköhän tässä pysytä vanhassa suunnitelmassa: hajautettuun salkkuun hyviä osingonmaksajia, eri toimialoilta, eri maista. Mukavinta olisi ostaa hyviä yhtiöitä kohtuulliseen hintaan ja kun kurssit heiluvat, tähän on ajoittain myös mahdollisuuksia. Ja olisi toki hienoa jos osinkovirta olisi kasvavaa.

Alkuviikosta saatiin energiaa Start Up -yrittäjille. Wolt myytiin osakevaihdolla Yhdysvaltoihin tähtitieteelliseen 7 miljardin hintaan. Siinä ehti ministeritkin jo innostua ja kehua kuinka tähän päästiin yhdessä ja nimenomaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Pääomaa oli toki tullut otettua hieman Ruotsistakin. Onnittelut myyjille! Vielä harras toive siitä, että numerot muuttuvat jossakin vaiheessa myös oikeaksi rahaksi. Ihannetapauksessa ostajan osakekurssi nousee edelleen ja myyjät saattavat alkaa suunnitella rakettia Marsiin, niin kuin noilla summilla on tapana.

Sinänsä jos katsoisi asiaa kyynisesti, niin kyseessä on järjestelmä, jossa voit ottaa ravintolayrittäjältä jopa 25-30 %:a myyntitulosta ja käytät työvoimaa, jolla on omat työvälineet, vastuu kaikesta ja vaatimaton palkkaus. Ja hyvin vähän tai ei ollenkaan oikeuksia. Sisiliassa syntyi aikoinaan saman tyyppinen konsepti, sekin kansainvälistyi.

Tämän konseptin kysyntä perustuu ihmisten laiskuuteen ja saamattomuuteen. Kun ei kerta kaikkiaan jaksa mennä ravintolaan syömään eikä mutsikaan laita safkaa. Ei jaksa edes seistä sähkökäyttöisen laudan päällä, joka veisi ravintolaan, ei kato nappaa. Olisi myös kiva napostella irtokarkkeja ja katsoa Netflixiä, luuri siis käteen. Wolt. Foodora. Uber Eats. Oma kokemuksemme Woltista rajoittuu siihen, että naapureille kantavat milloin minkäkin näköiset kuskit ruskeita kasseja. Me taas vaihdamme ovikoodeja ja pyyhimme rappukäytävän kaiteita käsidesillä.

Ei ihme, että turkulaisen kuuluisan pizzayrittäjän pizza taksi -konsepti epäonnistui. Hän reagoi markkinan paineeseen niin että ”Soita meille ja tilaa pizza. Me tilaamme sinun pizzallesi tavallisen taksin. Taksin maksat erikseen.”. Ei oltu ihan ajanhermolla. Eikä ollut edes Uberiä.

Alustatalous, peliteollisuus ja näiden arvostustasot eivät aina aukea maallikoille. Pankinjohtajan Excelissä pitkään tappiota tuottaneen ja korviaan myöten veloissa olevan yrityksen hinta ei ole 7 miljardia, vaikka käyttäisi mitä kasvuprosenttia tai diskonttokorkoa. Logiikka menee kuitenkin niin, että Growth is King ja jos/kun pääset oman sektorisi Googleksi, niin taivas on rajana – tai oikeastaan – mitään rajaa ei ole. Ostajan kurssi taas nousee, kun näyttää maagista kasvua käyttäjissä ja kansainvälistä kasvua. To the Moon.

Niille, jotka nyt miettivät miksei itse ollut moisessa mukana, voin lohduttaa, että alustatalouden (ja monen muun ”trendin”) start up -yrityksiä nousee kuin sieniä sateella. Rahaa kerätään tälläkin hetkellä ja moni yrittäjä on päättänyt olla uusi Richard Branson tai Elon Musk. Kylmä fakta on se, että ylivoimaisesti suurin osa ajaa seinään ja sekä yrittäjä että rahoittajat nuolevat haavansa. Sitten vain leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Siksi on erinomaista, että joku välillä onnistuu ja vielä tässä mittakaavassa.

Itse olen ollut useammassa hankkeessa mukana ja muutamassa mukana edelleen. ”Lottopapereita” sanoi yksi sijoittaja. Totta. Toisaalta, jos aihe kiinnostaa, niin ainahan muutaman ruudukon vai panna vetämään. Nytkin matkailu- ja elämysalantoimija Doerz kerää rahaa. Olen siitä merkinnyt muutaman osakkeen jo aikaisemmilla kierroksilla. En todellakaan odota investoinnilta mitään. Välillä on kuitenkin mukava katsoa, kun toisessa todellisuudessa elävät painavat hullun lailla hommia. Ja kukapa tietää, josko tulevaisuudessakin taas joku onnistuu.

Salkkuliikkeet:

OSTOT

• Metso Outotec 7,88 8,07 8,39 8,33 8,42
• Exel Composites 7,60 7,60 7,24 7,32
• Omega Healthcare 25,30 25,75 25,11
• Enagas 19,42
• Citycon 6,95 7,04
• Telia 3,52  
• Uponor 20,56 20,20 19,45
• Nobia 5,31 5,51
• Tokmanni 19,68 20,48
• Sampo 44,87
• Terveystalo 11,27

MYYNNIT

• Nobia 5,64 5,52 5,63 5,65 5,49
• Telia 3,42 3,41
• Metso Outotec 9,58  

Ruotsalaisen keittiövalmistaja Nobian kanssa olen pelannut pingistä. Kurssi on heilunut sen verran että välillä myyntiin ja välillä ostoon. Pitkällä tähtäimellä saattaa olla hyvä sijoitus mutta nyt on heilunut melkein joka päivä +- 2,5 %.

Sampo alkaa olla hinnoissaan mutta otin hiukan lisää.

Exel Composites sai aikaan hyvän liikevaihdon kasvun. Vaikeudet Yhdysvalloissa ja nousevat raaka-aine ja logistiikkakulut rokottivat tulosta. Firmassa on tekemisen meininki.

Harvian suhteen minulla oli jo 60,00 euron myyntitoimari valmiina mutta en painanut enteriä koska veroja olisi tullut taas rajusti lisää. Nyt sitten odotellaan mihin kurssi päätyy jatkossa. Firma kasvaa edelleen loistavasti ja ennen kaikkea kannattavasti mutta eipä tuo kovin halvalta juuri nyt näytä. Jatkossa tilanne voi toki olla toinen.

Metso Outotec hyötynee raaka-aineiden hinnannoususta ja kasvavasta talouden toimeliaisuudesta. Otin välillä vähän voittoja sisään myymällä pienen siivun.

Citycon ja Omega Healthcare kumpikin ainoastaan osinkovirran takia salkussa. Josko osinkovirta kattaisi mahdolliset kurssilaskut.

Uponor… Raaka-aineet rokottavat, megatrendit suosivat. Tähän asti on pärjännyt hyvin aika pirstaleisella markkinalla.

Tokmannin suhteen iski ahneus ja otin lisää. Osinkopaperi, jonka kurssikehitys on ollut komeaa. Business on helppo ymmärtää. Toivottavasti joulusesonki menee mukavasti ja myytävää tavaraa riittää. Olivat reagoineet ajoissa logistiikkahaasteisiin.

Enagas on espanjalainen kaasun siirtämiseen ja varastointiin keskittyvä yritys. Kun Espanjassa on asetettu rajoja rahan tekemiselle, ovat laajentuneet kansainvälisesti ja – ainakin siltä näyttää – kannattavasti.

Vuodenvaihde lähestyy. Aika monessa salkussa tehdään varmaan vuosisiivousta ja nyt pitäisi sitten arvata vaikuttaako tämä kursseihin. Pienivaihtoisissa yrityksissä saattaa tulla lisää hintaheiluntaa ja silloin voi laittaa käden alle, mikäli likviidiä riittää. Mielelläni myisin itsekin jotakin tappiolla mutta punaiset rivit ovat aika vähissä. Tälle on muuten oikein termi ammattipiireissä: Harvesting Losses. Tappioiden sadonkorjuu.

Inflaatiota kannattaa seurata ja Fedin kommentteja niin kuin aina. Oman osansa soppaan tuovat geopoliittiset jännitteet. Euroopan Unionia viedään välillä – maallikon mielestä – kuin markan rahaa. Toivottavasti löydämme lääkkeet hybridisotaan ennen kuin siitäkin tulee pandemia. Eikä koronakaan näytä olevan taltutettu. Vielä saa koronapassin leimata useamman kerran ennen kuin rajat ovat ihan oikeasti auki.

Olen nyt sitten oikein virallisesti ranskalainen veronmaksaja. Toki vain lomakiinteistön osalta. Erilaisia kiinteistö- ja asumisverolappuja on saatu ja ne on voinut jopa maksaa. Ilman ranskalaista pankkitiliä. Muu toiminta onkin edelleen tukevasti Suomen verokarhun hellässä syleilyssä.

Mukavaa vuoden harmainta viikonloppua.

Syksyä ja solidaarisuutta

Kurssikaverina Aix-en-Provencen kielikurssilla oli tumma neiti Sansibarista. Olipa puhutun ranskan keskusteluharjoituksissa aiheena mikä tahansa, hän peräänkuulutti valkoisen miehen vastuuta ja solidaarisuutta. ”On doit prendre la responsabilite”.

Logiikka meni niin, että ne maat, jotka ovat Afrikan orjuuttamisesta korjanneet sadon, saavat nyt sitten maksaa. Tästä iäisyyteen. Yritin hahmottaa, miten Suomi on Afrikkaa orjuuttanut muttei heti tullut mieleen.  Varovainen ehdotukseni siitä, että hoitaisivat ongelmiaan ihan itse, ei saanut kannatusta. Neiti palasi kurssin jälkeen Afrikan Unionin tehtäviin Pariisiin. Arvattavasti peräänkuuluttamaan muiden vastuuta.

Parhaillaan seuraamme miten viimeinenkin Yhdysvaltojen sotilas lähti Kabulista. Yhdysvallat ja liittolaisten joukot toimivat alueella 20 vuotta. Pumpattiin tuhansia miljardeja infran kehittämiseen, hallituksen joukkojen kouluttamiseen ja aseistukseen. Joku saattaa epäillä, että ihan kaikki raha ei päätynyt sille suunniteltuun kohteeseen. Rakennettiin koulujärjestelmää ja parannettiin sekä tasa-arvoa että lukutaitoa. Demokratiaa ei kuitenkaan voi kaataa pullosta eikä rakentaa yhteiskuntaa, jota ei sen jäsenet eivät halua puolustaa sitä itse.  

Muutamassa viikossa talibanit jyräsivät hallituksen yli. Hallituksen nokkamiehet panivat rahat taskuun ja vaihtoivat maata. Armeija antautui hetkessä ja länsimaiden antamat aseet siirtyivät uusiin käsiin. Neuvostoliitolla kesti kymmenen vuotta lähteä maasta pois. Nyt päästiin kahteenkymmeneen.

Maassa on 31 miljoonaa asukasta. Osa on tietysti jo nyt talibaneja ja rationaalinen johtopäätös on, että suurimmasta osasta tulee nopeasti järjestelmää kannattavia tai ainakin sitä – pakosta – sietäviä. Rakennettu koulutusjärjestelmä murenee nopeasti. Naisten asemassa palataan entiseen ja Sharia -laki korvaa aikaisemman oikeusjärjestelmän. Avioliitot ovat jatkossa joustavia ikärajojen suhteen, eikä morsiamelta välttämättä mielipidettä kysellä. Nopeasti voisi arvata, että ainakin miljoona ihmistä etsii itselleen uutta kotimaata, heti.

Sen verran uskallan ennustaa, että Euroopan Unionissakin täytyy miettiä solidaarisuuden ja turvapaikkapolitiikan tasapainoa – jälleen kerran. Vastaus ei oikein voi olla kategorinen ”Bienvenue / Willkommen” – sen verran on opittu edellisestä aallosta. Eikä sekään näytä toimivan, että maksetaan välissä oleville maille kipurahaa siitä, että pitävät pakolaiset siellä. Euroopan Unionilta puuttuu edelleen uskottava ja johdonmukainen ratkaisu näihin kansainvaelluksiin. Afganistanista tulevat eivät varmasti ole viimeinen aalto. Maasta poistaminenkaan ei toimi: kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita on jäänyt Eurooppaan yli miljoona.

Bidenilla on selittämistä tapahtumien nopeudesta ja aika näyttää, hyväksyykö amerikkalainen äänestäjä ratkaisun. Sinänsä moni amerikkalainen on jo kyllästynyt siihen hintaan, jota Yhdysvallat on maksanut maailman poliisina toimimisesta. Lähtö vain olisi pitänyt hoitaa hallitusti ja tyylikkäästi. Nyt televisio välitti kuvaa kaikesta muusta.

Ulkopoliittiset vaikutukset voivat olla tuntuvia. Monella muulla alueella pohditaan, voiko tästä vetää johtopäätöksiä Yhdysvaltojen tulevasta linjasta. Miten se suhtautuu jatkossa Kiinan toimiin Taiwanissa? Tai Venäjän toimiin ”lähialueilla”? Euroopassa kannattanee hoitaa oma puolustuskyky kuntoon, Uncle Sam ei ole paikalla aina kun toivotaan.

Elokuu on mennyt nopeasti. Ranskassa sienet ovat kulinaristien herkkua ja hinnat sen mukaiset: herkkutatit ja kanttarellit vaihtavat omistajaa jopa 100 euron kilohinnalla. Talouden sienivastaava onkin kolunnut satoa lähimetsistä ja pakkaseen ei enää mahdu oikein mitään. Keittiössä hurisee U.F.O..n näköinen kuivuri. Ranskassa otetaan kunnon hinta myös marjoista. Vadelma ja boysenmarja liikkuvat jossain 4-5 eurossa per desi. Mökiltä nämäkin on kerätty talteen ilmaiseksi. Otin kiusallani kuvan Turun torilta masentaakseni Cannesin torimyyjää.

Turun tori on vielä hengissä. Eikä siitä tullut Turku Center.

Pörssissä on testattu muutaman kerran hetekan jousia, mutta aina on noustu yli entisen tason. Yhdysvalloissa aletaan vähentää elvytystä ja kun asia on viestitty varovaisesti, ei ole saatu suurempaa paniikkia aikaan. Korkotaso on hitusen nousussa mutta näillä äärimmäisen alhaisilla korkotasoilla mennään vielä pitkään. Siinä on instituutionaalisilla sijoittajilla miettimistä. Laskelmat on tehty niin että korkoinstrumenteistakin pystyy saamaan noin 4 prosentin tuottoa. Kun tämä ei nyt onnistu, suuntautuu rahavirta osakkeisiin, kiinteistöihin ja ”vaihtoehtoisiin sijoituksiin”.

Korona leviää edelleen mutta samaa vauhtia kuin rokotettujen määrä nousee, laskee sairaalahoitoon – varsinkin tehohoitoon – joutuvien määrä. Tanskassa ilmoitettiin, että kaikista rajoituksista luovutaan muutaman viikon sisään. Suomessa taas lomalla pattereitaan ladannut ministeri elää edelleen ”veitsen terällä” eikä luovu mistään rajoituksista. Muut ministerit levittelevät käsiään ja osoittavat sormella Aluehallintovirastoa.

Kansallisteatterin johtaja näki tilanteessa kaikki farssin piirteet. Kansallisoopperaan saatiin poliisin isku valvomaan määräysten noudattamista. Karhuryhmää ei sentään tarvittu tällä kertaa. Kuri ja järjestys se on herroillekin.

Jyri Häkämies sai hyvin julkisuutta uudelle kirjalleen kun ”paljasti” muutaman mehevän henkilökuvauksen etukäteen. Nyt voivat kaikki sitten etsiä Googlen avulla kuvauksen Kauppa-Loposta. Voi olla, että kirja myy paremmin kuin Lauri Nurmen sankaritarina ”Kuinka Suomi päätti voittaa koronan”.

Summa summarum. Koronan vaikutukset hellittävät, yritykset parantavat vauhtiaan. Tuotantoketjut ovat vielä hieman levällään ja tietyistä komponenteista on pulaa. Eiköhän tässä saada aikaan logistikkojen tuntema Forrester -ilmiö tai ns. Bullwhip -efekti. Tiivistettynä se menee niin että kun tavarasta on pulaa, sitä tilataan ”varmuuden vuoksi” liikaa. Kun sama reagointi menee läpi koko ketjun, niin yhtäkkiä onkin tavaraa liikaa. Ohjelmistotalo SAP saa sen jälkeen entistä enemmän sopimuksia tuotannonohjausjärjestelmiin.

Itse kävin salkkujeni tilannetta läpi ja veivasin taivaisiin nousseita positioita pienemmäksi. Tilalle otin täydennystä pienempiin positioihin ja hieman defensiivisempää tavaraa. Myyntivoittoja realisoitui 227 000 euroa.

Kun voivottelin surkeaa tilannetta ja kauppojen veroseuraamuksia, kaveri totesi että ”on sinulla murheet”.

Tottahan tuo on. Ei kannata valittaa, jos sijoitukset onnistuvat. Ei muuta kuin tietojen syöttö Oma Veroon ja vajaan 80 000 euron ennakontäydennykset saman tien maksuun.  Kai veronmaksukin on sitä solidaarisuutta, jota professori Heikki Hiilamo taas peräänkuuluttaa. Viime vuoden veropäätöskin tuli ja nyt on syksyn kuviot siltä osin kunnossa.

MYYNNIT

Harvia	63,90	57,70
Rapala	9,50	9,60	9,90
Kemira	14,02
Relais	25,20	27,20
Elekta	12,76
iShares Emerging Mark.	52,78
iShares US Oil Equipm.	10,67
Uponor	27,11	27,00
Swedish  Orphan Bio	17,38
Alma Media	12,00
Aktia	12,00
Aspo	10,60

Kokonaan myyty iSharesin etf:t, SOBI ja Elekta. Muut kevennyksiä.

OSTOT

Citycon	7,44	7,36	7,35
	7,38
Terveystalo	11,44	11,80	11,72
Telia	3,71	3,69	3,67
Sanofi	84,65
Kraft Heinz	31,32	32,07	31,43
Cloetta	2,73
Duni	10,98
Nobia	6,79
YIT	5,01
Metso Outotec	8,77	8,89
Huscompagniet	18,32

Huscompagniet täysin uusi tuttavuus. Muissa lisätty painoa.

Olen pikkuhiljaa kasvattanut omistusta Terveystalossa. Demografia puoltaa sijoitusta; väki vanhenee. Sote-uudistus nähdään uhkana yksityiselle terveydenhuollolle. Kun katsoo, miten valtiollisia projekteja on tähän asti hoidettu, en jaksa olla julkisesta ”kilpailusta” huolissani. Rettig Group on toiseksi suurin omistaja 16,5 prosentin osuudella. Kun he ovat nyt luopuneet Nordkalkista ja kassassa on riihikuivaa, olisiko kiinnostusta kasvattaa omistusta? Tämän tyyppiset yritykset saattavat herättää omistushaluja myös Suomen ulkopuolella. Ja odotellessa saa kuitenkin kohtuullista ja – luultavasti – kasvavaa osinkotuottoa.

Metso Outotec tuli salkkuun pitkästä aikaa. Kun taloudet elpyvät ja raaka-aineiden hinnat nousevat, voi olettaa, että kaivosteollisuuden investoinnit lähtevät vauhtiin.

Cloettaa on salkussa ennestään. Korona pudotti irtomakeisten myynnin melkein nollaan. Pakattujen tuotteiden myynti pysyi kohtuullisen hyvällä tasolla. Nyt on taas virkistymistä irtomakeisissa ja yrityksen ostama Candy King (Karamellkungen) pääsee tekemään tulosta. Ruotsalaiseen tyyliin seurataan hyvin trendejä ja on lanseerattu vegaanista suklaata, aidoista marjoista ja hedelmistä makunsa saavia makeisia ja raaka-aineetkin on hankittu kovin reilusti ja eettisesti. Jättebra.

Liimailin autoon eilen ”ympäristömerkkejä” Saksan ja Ranskan osalta. Nyt pitäisi olla sellaiset plakaatit tuulilasissa, että saa ajaa minkä tahansa kaupungin keskustassa. Finnlines on buukattu ensi viikolla ensin Ruotsiin ja sieltä Saksaan. Ranskaan siirtymiseen on varattu tällä kertaa viikko, niin ehtii paremmin pysähtyä matkan varrella.

Ruotsissa voi pitää tauon Linköpingissä ja poiketa Cloettan myymälässä. Kölnissä voi taas vierailla, kun koronarajoitukset ovat lievempiä. Siitä kohti Beaunea – Burgundin viinialueen pääkaupunkia ja Valencea, ”Etelä-Ranskan porttia”.

Viininkorjuu on meneillään ja muukin sadonkorjuu on mielenkiintoista nähtävää. Ostoksiakin voi innostua tekemään. Kaivoin esiin vanhan hunajapurkin, jonka ostimme suoraan tuottajalta – ikääntynyt pariskunta – viime reissulla. Oli sen verran hauska talo, keskellä ei mitään, että josko löytäisimme sinne taas. Etiketissä oli osoite joka Google Mapsin mukaan saattaa hyvinkin olla oikea.

Saint Bonnet en Bresse, luulisin. Akaasiahunajaa joka tapauksessa.

Taskussa on myös EU:n koronapassi, vaikkei sellaista meillä Suomessa olekaan – työryhmä toki pohtii asiaa. Tarkoitus on olla reissussa pari kuukautta ja palata siten, että kesärenkailla vielä selviää.

Toivottavasti sähköpotkulautojen kokoontumisajot kotiovelle ovat sillä aikaa vähentyneet. Opiskelijoiden ykköskurssilaisten ”sisäänajo” on sekin varmaan saatu suoritettua. Nyt ovat viereisessä puistossa sitkeimmät reivitunnelmissa vielä 04:30 aamuyöllä herättäen koko talon – kuulemma. Jos olisi herkkäuninen, asia voisi häiritä enemmänkin.

Mikähän olisi saldo, jos käyttäjät puhallutettaisiin?

Seuraava blogi kirjoitetaan taas Cannesissa. Mukavaa syksyä kaikille.

Kasvaako puu taivaaseen asti?

Taloomme muutti aikoinaan pariskunta, jonka mies oli itävaltalainen, pitkään Ruotsissa asunut herra. Herra oli innokas kokki ja harva se viikko koputteli ovellemme ja ilmoitti paistaneensa ankkaa uunissa tai tuoneensa mereneläviä Göteborgista. Kiinnostaisiko naapureita tällainen vaatimaton iltapala? Verraton naapuri. Monta iltaa tuli istuttua yhdessä ja keskusteluissa vilahti välillä myös sijoitusaiheet.

Herra oli skeptinen sijoitusten suhteen – poltettuaan joskus sormensa markkinoilla – ja toisteli usein lausetta ”Die Bäume wachsen nicht in den Himmel”. Mikään puu ei kasva taivaaseen asti. Nokia oli silloin voimissaan ja menestyksellä ei näyttänyt olevan minkäänlaisia rajoja. Kohtalo oli kuitenkin kuin Ikaroksella: siivet sulivat, alas tultiin ja lujaa.

Oman salkun arvo on lyönyt harva se viikko uusia ennätyksiä – All Time High. Samaa tilanneraporttia kuulee kanssasijoittajiltakin. Aateehoo:ta pukkaa.

Yritykset raportoivat rajuja tulosparannuksia ja tulevaisuudeltakin odotetaan paranevaa. Ulkomaan matkailusta säästetyt eurot ovat osittain pankkitilillä, osittain K-Raudan, Tokmannin ja Puuilon kassassa. Koteja ja kesämökkejä on kunnostettu kilpaa. Harvia raportoi mykistäviä kasvulukuja. Aamun televisiossa Ahvenanmaan hotellit kertovat parhaasta sesongista koskaan ja lauttayhtiöiltä on Turku – Maarianhaminan autopaketit loppuunmyyty. Lämpöpumppukauppias kehui jo viime kesänä hankkineensa paalauskoneen rahan pakkaamiseen. Tänäkin kesänä koneella on varmasti ollut käyttöä.

Raporteista on vaikea löytää huonoja uutisia, tuntuu että yhdeksän kymmenestä yrityksestä ylittää odotukset. Optimisti ottaa viivoittimen käteen ja vetää samalla kulmalla kasvukäyrää tästä eteenpäinkin. Saadut luvut voi syöttää taulukkolaskentaan ja katsoa mikä olisi sijoituskohteen arvo kolmen vuoden päästä. Ceteris paribus – muiden asioiden pysyessä yhtäläisinä, kuten kansantaloustieteen professorini muisti aina lisätä. Unohtuu helposti, että osan tulosparannuksista selittää vertailukauden heikot luvut, osan massiivinen elvytys. Osa on toki yritysten omien toimien tulosta.

Sofar, so good. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että muutaman pörssiromahduksen ja lukemattomia korjausliikkeitä kokeneena, välillä hieman hermostuttaa. Pitkäjänteiselle sijoittajalle korjausliikkeet ovat yleensä ostotilaisuuksia, kunhan muistaa pitää hermot kurissa. Tappiinsa vivutetulla salkulla sijoittavien kannattanee kuitenkin katsella tilannetta valppaana.

Viimeiset viikot Ranskassa menivät yhdessä hujauksessa. Cannes sai kuin saikin järjestettyä filmifestivaalit. Kaupunki oli pullollaan silmäätekeviä. Matkaseura mutisi useampaan kertaan jotakin Adam -nimisestä kuljettajasta. Ihmettelin kuskin tarvetta, kun kulkuvälineet ovat yleensä olleet joko Uber tai paikallinen Express Bus.

Mysteeri selvisi, kun televisiossa näytettiin Adam Driver haastattelussa muiden tähtien kanssa. Kaveri on ilmeisesti naisten mielestä sangen komea mies. Itse sain todeta Andie MacDowellin antaneen hiustensa harmaantua tyylikkäästi ja Jodie Fosterin puhuvan erinomaisen sujuvaa ranskaa. Nuorempien naisten ryhmää edustivat La Croisette -bulevardin wannabeet, joilla näytti olevan korkokengissä enemmän peittoa kuin juhlamekoissa.

Tavalliselle kansalle oli järjestetty ilmaisia elokuvailtoja rannalla

Festivaaliyleisöä oli turvaamassa kaikki mahdolliset poliisivoimat: Police Nationale, Police Municipale ja Gendarmerie. Tähän kun lisätään armeija ja terrorismin vastaiset joukot sekä yksityiset vartiointiyritykset, niin kovin oli turvallista. Löytyi ratsupoliiseja, moottoripyöräpoliiseja ja helikoptereita. Koronaa torjuttiin festivaaleissa vielä voimakkaasti mutta sen jälkeen tartuntaluvut ovat kasvaneet eksponentiaalisesti. Erityisesti 20-30 vuotiaiden ryhmä on kunnostautunut liikkumalla, juhlimalla ja tapaamalla toisiaan, levittäen samalla koronan deltavariantia.

Macronilla tuli mitta täyteen, kun varastossa oli 9 miljoonaa rokotetta ja rokotettavien jono oli kovin lyhyt. Nyt vaaditaan koronapassi, jotta pääset baariin, ravintolaan, elokuviin tai ylipäätänsäkään mihinkään. Kiinnostus rokotuksiin kasvoi niin, että päivä ilmoituksen jälkeen melkein miljoona ihmistä kävi ottamassa ensimmäisen rokotteen. Keppi näyttää toimivan paremmin kuin porkkana.

Jos et ole saanut kahta rokotetta, joudut käytännössä hakemaan testituloksen 48 tunnin välein – tai jätät ravintolakäynnit tekemättä. Hinta on muutaman kympin. Testauskapasiteetti on koetuksella. Otettujen testien määrä on noin 7-8 kertaa korkeampi kuin aikaisempi normaalitaso. Samaa koronapassia otetaan käyttöön muissakin Euroopan maissa. Teknologia toimii: sain Suomessa otetun rokotepassin QR -koodin luettua vaivatta Ranskan Tous Covid -applikaatioon, oikein serpentiinin ja fanfaarien kera.

Tätä kirjoittaessa näyttää pörssi punaiselta. Nesteen tulos ei riittänyt markkinoille ja TietoEvryä painaa suurimman omistajan myynnit. Salkun Lassila & Tikanoja paransi juoksuaan ja on noussut 15,50 euroon. Muistan ajat, jolloin kurssi pyöri 20 eurossa ja muhkea osinko piti omistajat tyytyväisinä.

MYYNNIT

GlaxoSmithKline	16,35
Oriola	1,90
Alma Media	11,54
Exel Composites	10,40

OSTOT

TietoEVRY	26,70
Enagas	18,68	18,48	18,28
Nobia	7,24	6,83	6,60
Telia	3,79
YIT	5,27

GlaxoSmithKline sai lähteä kokonaan. Suursijoittaja Elliot on iskenyt siihen kyntensä ja kärsivällisyydellä olisi saattanut tehdä tilin. Edessä on kuitenkin valtataistelu nykyisen johdon kanssa. Osinkoa ilmoitettiin leikattavan ensi vuonna kun kassavirta suunnataan kasvuun. Johto kertoi tekevänsä jatkossa kovasti töitä jotta omistajat ja muut ”stakeholders” saavat korvauksen panokselleen. Kriittisesti voisi kysyä mitä on tehty tähän asti. Tyydyin saatuihin osinkoihin ja pieneen voittoon. Muut liikkeet, niin ostot kuin myynnit, ovat pienempiä, tyyliin 20 % lisää tai 20 % pois.

Hopeaakin tuli myytyä. Tai oikeastaan Silver Beaver -vene. Ranskasta tultuamme totesin että siinä se vene on taas seissyt 10 viikkoa ja kerännyt levää ja näkinkenkää pohjaansa. Viime vuonna sillä ei ajettu yhtään ja normivuonnakin muutamia tunteja. Totesin, että huoleton on hevoseton poika ja pistin veneen kiertoon omistajalle, joka oikeasti käyttää sitä. Samalla päätin että seuraava vene on kooltaan sellainen että sen vetää yksin rantaan kuiville ja kaksi miestä nostaa talvella pukeille.

Uusi sijoittajapolvi on erilainen. Ovat päättäneet ostaa vain osakkeita, jotka nousevat. Kun kurssi nousee kaikkien aikojen huippuun, ostavat lisää. Niin on kuulemma Seppo Saariokin neuvonut.

Yritin selittää vaihtoehtoista tapaa: ostetaan putoavia kursseja kaikin voimin, tuskastellaan kun kurssi edelleen putoaa, odotetaan että päästään ”melkein omilleen” ja myydään kaikki. Sitten siirretään katse seuraavaan putoavaan puukkoon. Eihän siinä tietenkään rikastu, mutta se fiilis kun kaikki muut ovat olleet väärässä ja itse oikeassa… Sitä ei voi rahalla mitata. Vaihtoehtoinen strategiani ei saanut kannatusta ja pahaa pelkään että nuorempi polvi vielä rikastuu omalla strategiallaan.

Jään nyt seuraamaan ehditäänkö nähdä vielä uusia pörssihuippuja ennen kuin kesä loppuu. Torstaina saadaan Nokian tulos ja ”ennakkovaroitus” mahdollisesta positiivisesta tulosvaroituksesta annettiin jo aikaisemmin. Olen polttanut sormeni Nokiassa niin monta kertaa, että myin omani meemisijoittajien toisessa aallossa. Silloin olin tyytyväinen tiliin. Loppuviikosta voi mahdollisesti voivotella väärää ajoitusta ja lisätä virtuaalipositio ”mitä jos en olisi tehnyt mitään” -salkkuun.

Taisi sama Saario joskus neuvoa ottamaan tappiot nopeasti ja voitot hitaasti. Toisaalta neuvoi myymään kun sisäpiiri myy ja Harvian tapauksessa osa myi jo silloin kun kurssi oli 48 euroa, nyt ollaan 60 eurossa.

Puu ei kasva taivaaseen asti mutta riittävän pitkällä tähtäimellä pörssien indeksit tekevät uusia huippuja uudelleen ja uudelleen.