Välimerellinen episodi

Un épisode méditerranéen tarkoittaa sääilmiötä, jossa ukkoset ja rankkasateet jatkuvat pitkään, puolesta vuorokaudesta puoleentoista. Yleensä näitä esiintyy syksyllä, kun lämmin Välimeri kohtaa viilenevät ilmamassat. Tietyillä alueilla saatetaan saada päivässä koko vuoden normaali sademäärä. Vuosina 2010 ja 2017 täällä saatiin vettä niin, ettei kuolonuhreiltakaan vältytty.

Nyt olemme saaneet nauttia näistä – onneksi lievempinä – kolmeen kertaan. Vettä on saatu reilut 100 milliä päivässä ja viranomaiset ovat sulkeneet puistoja, rantoja ja julkisia alueita. Kun vettä on tullut runsaasti ja pitkään, ovat isojenkin puiden juuret löysässä ja esimerkiksi Cap d’Antibesissa kaatui useampi massiivinen puu. Rakennusmiehillä, autokorjaamoilla ja vakuutusyhtiöillä riittää töitä.

Mimosat kukkivat, satoi tai paistoi.

Meillä tuli taas vettä kuin Kärcherillä puhallettuna puuoviin ja ikkunoihin. Ranskalaiset ikkunaluukut suojasivat sen verran, ettei jouduttu kuivaamaan lattioita. Nyt saa sitten pitää ikkunoita ja ovia välillä auki, että saadaan turvonneet puuosat kuivumaan.

Muutenkin on ollut pari astetta normaalia viileämpää. Eilen paistoi hetken aurinko ja huomasi heti, että väki kansoitti ravintoloiden terassit. Tämän viikon ravintolat tekevät joka tapauksessa tiliä, kun kiinteistösijoittamisen messut MIPIM alkavat. Kaupungissa on noin 28 000 pukumiestä etsimässä ja tarjoamassa maanmainioita sijoituskohteita. Suomesta on lähetetty vahvistukseksi ja juhlapuhujaksi Sanna Marin. En uskalla arvata majoituspaikkaa, mutta eiköhän täältä löydy sosiaalidemokraatillekin sopiva. Luksushotelli Carltonin sviitti maksaisi jotakin 25 000 ja 30 000 euron väliltä yö. Ehkei sentään sitä ole valittu.

Mentonin perinteiset Sitruunajuhlat vetivät väkeä tänäkin vuonna.

Helsingin pörssi on edelleen reilut pari prosenttia miinuksella vuoden alusta. Eikä omiinkaan salkkuihin ole osunut liikaa riemunaiheita. Resepti on entisestä tuttu eli meillä ei kurssit nouse, jos ei Jenkeistä saada erittäin hyviä uutisia. Jos taas rapakon takaa saadaan pieninkään huolenaihe, niin meillä lasketellaan varmuuden vuoksi.

Yhdysvalloissa taas nousu on keskittynyt maagiseen seitsikkoon: Alphabet, Amazon, Apple, Meta, Microsoft, Nvidia ja Tesla. Itsellä ei löydy salkuista näistä yhtäkään – paitsi jossakin rahastossa ”vahingossa”. Täytyy kuitenkin onnitella niitä, jotka ovat osuneet näihin oikeaan aikaan.

Alkuvuoden turhautumisen ykkönen on varmaankin Citycon. Ostin aikoinaan kassavirran antajaksi ja osinkoja onkin valunut ihan kiitettävästi. Tilanne on kuitenkin ollut se, että kun toisella kädellä jaetaan osinkoja, niin toisella kädellä järjestellään suunnattuja osakeanteja ja lasketaan liikkeelle hybridilainoja. Viimeisestä suunnatusta annista sijoittajakunta veti herneet neniinsä niin, että kurssi kyykkäsi merkittävästi alle sen ”hyvä veli -hinnan” jollaiseksi antihintaa epäiltiin. En usko, että pääomistajat välittävät piensijoittajien närkästymisestä vähääkään. Yhtiökokouksesta saattaa kuitenkin tulla aikaisempia pidempi. En ole keventänyt positiota merkittävästi mutta pieneen päiväkauppaan tämä(kin) osake on taipunut. Ehdotettu osinko on aikaisempia pienempi koska ”haluamme suojella investment grade -luokitusta”.

Saunafirma Harvia antoi odotuksia paremman tuloksen ja nosti osinkoehdotustaan. Ilmeisesti koronabuumi on sulateltu ja päästy taas kasvun makuun. Olen myynyt Harviaa korkeimmillaan kurssiin 61,90 (elokuussa 2021). Nyt pyöritään 34 eurossa. Jos kasvu jatkuu, on hinta kohdallaan. Olen kuitenkin hiukan keventänyt positiota, vaikka nämä ajoitusmyynnit ovatkin kovin haastavia.

Ostopuolella olen lisännyt osinkoahneuksissani Fortumia. Josko Uniper- ja Venäjän seikkailuista olisi opittu sen verran että pysyttäisiin tutussa ja turvallisessa? Aika näyttää. Nykykurssilla ja ehdotetulla osingolla pyöritään 10 % tuotossa. Tänään on taas lasketeltu 2,5 prosenttia – pitäisiköhän taas lisätä?

Toiseenkin valtion yhtiöön eli Nesteeseen uskalsin koskea taas monen vuoden jälkeen. Uusiutuvien polttoaineiden markkinat kasvavat ja jos tuotanto saadaan toimimaan suunnitelmien mukaan, pitäisi viimeisen rivin luvun muuttua merkittävästi. Sitä odotellessa on luvassa vajaan viiden prosentin osinko. Toki uusiutuvien markkinoille on tulossa muitakin pelureita, joten mitenkään kirkossa kuulutettua ei tämänkään menestys ole. Totuttuun tapaan oston jälkeen on kurssilasku jatkunut.

Nykyisen Valmetin pitäisi olla suhdannekestävämpi lähinnä Valmet Automation -puolen takia. Yhtiöllä on pitkä putki osingonkasvattajana, joten sitäkin olen uskaltanut lisätä. Nyt pyöritään reilun viiden prosentin osinkotasolla. Toivottavasti uusi toimitusjohtaja sopii edeltäjänsä saappaisiin.

Täällä Ranskassa paikallinen sähköyhtiö ilmoitti taas uusista korotuksista. Sähkönhinta on täällä reilut kaksi kertaa kalliimpaa kuin Suomessa. Tähän nojaten uskalsin taas lisätä hieman Engie -omistusta. Senkin osinkotuotto on päälle yhdeksän prosenttia.

Espanjan kaasuyhtiö Enagas ei ole päässyt helpolla. Huoltovarmuus pitää hoitaa ja valtio asettaa monenlaisia tuottokattoja ja palveluvaatimuksia. Osinkoa leikataan ensi vuonna, jotta voidaan rahoittaa investoinnit tulevaan vetybuumiin. Tämä vuosi mennään ”luvatulla” osinkotasolla ja ensi vuoden taso ennakoi reilun seitsemän prosentin tuottoa. Itsellä ei osaaminen riitä ennustamaan vetytalouden tuottoja ja aikatauluja mutta toivottavasti rahat eivät mene aivan hukkaan.

Ulkomaisista lääketeollisuuden yhtiöistä Glaxo on pärjännyt kohtuullisen hyvin, kun taas Pfizeria on nuijittu olan takaa. En muista aikaa, jolloin tämän kokoluokan lääkeyhtiön osinkotuotto on ollut päälle kuusi prosenttia. Ei ehkä koskaan. Korona-ajan jättituotot ovat muisto vain. Uskon kuitenkin, että yhtiö tulee pärjäämään tavalla tai toisella, tuolla alalla koolla on yleensä kuitenkin merkitystä. Vaikka tällä hetkellä ”tärkeät yhtiöt” panostavatkin lähinnä laihdutuslääkkeisiin. Sieltä kun löytyy loputon kysyntä ja maksukykyiset asiakkaat.

Teimme taas muutaman päivän ekskursion Lontooseen. Kai tässä alkaa ikä painaa, kun muutamaan otteeseen väenpaljous ylitti sietorajan. Kun vesisateessa yrität luovia eteenpäin jalkakäytävällä, jonne mahtuisi ehkä neljä rinnan ja huomaat olevasi yhdeksäs, niin ei enää hymyilytä. Metrot toimivat toki hyvin ja jälkikasvua siteeraten ”ei ole pakko mennä kaikkein ahtaimpiin kohteisiin”. Yhden päivän vietimme kiertelemällä kuninkaallisessa puutarhassa. Oli elämys jo nyt ja kevään edetessä varmasti visiitin väärti. Ihan mukava reissu kokonaisuutena, BA:n puolentoista tunnin lento oli oikein sujuva.

Elintarvikepuolella pisti silmään ”ready to eat” -tuotteiden runsaus ja kaikenlaisten konseptikahviloiden tarjonta. Omassa hotellissa oli annettu periksi ja todettu että on parempi vuokrata osa alakertaa ulkopuoliselle. Siellä Costa Coffee sitten myi kuin liukuhihnalta voileipiä ja mukaan otettavia kahveja. Raisiokin tekee samanlaisia ”lisää vain kauramaito” -valmispuuroja, joita tuolla myytiin aika paljon. Saimme sieltä kahden hengen aamiaisen noin 10 punnalla.

Tällainen on Hiltonin aamiainen nykyään.

Osa kahviloista suosi kovasti bio-, eko- ja paikallista tuotantoa. Osalla oli oma leipomokin. Boomeria vähän nauratti yhden ketjun voileipäpakkauksiin ja vesipulloihin merkitty teksti kierrätetystä muovista. Maailman pelastaminen on niin suhteellista: boomeri kun olisi tarjonnut sen voileivän ilman pakkausta pestävällä vadilla ja ottanut vesipullon sisällön suoraan hanasta pestävään lasiin. So Old School.

Pikkuhiljaa alkavat vuoden osingot tippua salkkuihin. Tämän vuoden osinkoennuste jää viime vuodesta muttei merkittävästi. Muutama murheenkryyni on nollalinjalla. Näistä olisi pitänyt luopua aikaa sitten. Nyt täytyy varmaankin odotella rakentamisen taas joskus koittavaa noususuhdannetta. Ei taida tietyillä papereilla riittää edes kymmenen vuoden normiosinko paikkaamaan kurssilaskua.

Täällä alkavat toivon mukaan kelit lämmitä ja pääsen taas nostamaan pitkähihaisen talvilaatikkoon. Ja – vaikkei vesisateet ilahdutakaan – uskoisin että tulevana kesänä on vähemmän ongelmia vedensaannin kanssa. Eiköhän osa näistä monsuunisateista ole valunut sopivaan talteen.

Suomessa jatkuu ammattiyhdistysliikkeiden show. Väärin on valittu hallitus. Ei muuta kuin keppiä rattaisiin ja takalisto penkkin. Lopputulokseksi ennustan kovin laihaa vastaantuloa ja samalla useamman tehtaan sulkemista. Vanhasta elämästä muistan hyvin AKT:n diktatuurin. Kun yhdellä ammattiryhmällä on viennin (ja tuonnin) avaimet kourassa, on helppo panna ulkomaankauppa seis. Siinä ryhmässä olikin oikeita palkkakuoppia kun sentään kansakoulun käynyt trukkikuski pääsi hädin tuskin tuplasti vastavalmistuneen ekonomin palkkaan. Yritysjohto joutuu ottamaan kantaa siihen kannattaako sattumanvaraisesti ”kelirikkoon” joutuvalla saarelle rakentaa tuotantoa.

Ammattiyhdistysten mainoskampanjoilta on ollut vaikea välttyä. Liity siihen ja liity tähän. Aika vähän on pidetty ääntä siitä, että viimeiset kymmenen vuotta jäsenmäärät ovat menneet jatkuvasti alaspäin. Työttömyysturvan kun saa muualtakin. Edullisemmin. Nuorempi sukupolvi ei taida marssia vappuna muuten kuin anniskeluravintolaan. Mutta eiköhän tästä saada vielä luokkataistelua rakennettua.

En tiedä ovatko täällä lakot arkipäivää mutta tämän visiitin aikana ei ole uutiskynnystä ylittänyt kuin maanviljelijöiden traktorimarssi kohti Pariisia. Siinäkin oli kyseessä lähinnä polttoaineidenverotus vaikka toki täälläkin ihmetellään viljelijän saaman hinnan ja kuluttajan maksaman hinnan erotusta. Keskusliikkeet ja kaupat toki kiistävät kaikki vihjailut siitä, että rahaa valuisi heidän kirstuihin.

Voimia sinne lakkojen keskelle – kesä lähestyy päivä päivältä. Suomessakin.

Vuoden 2023 tilinpäätös

Taas on vuosi vierähtänyt edellisestä osinkoraportista.

Jos vuosi 2022 oli mollivoittoinen sijoitusmarkkinoilla, niin ei viime vuonnakaan päästy helpolla. Välillä tuntui, että teki mitä tahansa, niin pieleen meni. Marraskuussa alettiin kuitenkin ottaa tukevaa etunojaa talouden toipumiseen ja pörssikurssit korjasivat vauhdilla. Oma kokonaisuus jäi karvan verran plussalle kaikkien elinkustannusten jälkeen.

Ranskassa tuli vietettyä aikaa melkein puolet vuodesta ja ”kakkosasunnon” hankinta ei ole kaduttanut missään vaiheessa. Päinvastoin. Täällä tulee helposti ikävä Välimeren värejä ja aurinkoa.

Vaatimaton huvialus Cannesin rannalla.

Saavuin takaisin Suomeen joulukuussa ja pääsin heti nauttimaan paukkupakkasista ja liukkaista jalkakäytävistä. Ensimmäisen viikon olin henkisesti asennoitunut siihen, että joka reissulla kaatuu oikein kunnolla. Onneksi toistaiseksi on pysytty pystyssä. Aamulla kun herää, täytyy oikein kellosta tarkastaa, onko aamu vai ei. Päivänvalosta sitä on vaikea päätellä.

Juuri nyt voi katsella ikkunasta lumimyräkän jälkiä. Talon eteen kurvannut auto jätti alustansa muoviosat hankeen. Repeämän ääni kuului meille asti mutta niin vain toveri jatkoi matkaa. Kaupungin kunnossapito on varmasti työssään jossakin, muttei täällä. Puistossa näkee miten mummot etenevät hangessa reilussa etukenossa. Hitaasti mutta varmasti. Saattavat taas etätyöläiset huokaista helpotuksesta – autokorjaamot ja hinausfirmat toki hierovat käsiään.

Vaihtoehtoisesti voi viettää aikansa hangessa.

Keskuspankit vetävät nyt henkeä ja markkinat odottavat vesi kielellä ohjauskorkojen laskua. Inflaatio on toki laantunut, mutta vielä ei olla siinä kuuluisassa tavoitetilassa (parin prosentin nurkilla). Yhdysvalloissa työmarkkinat vetävät edelleen ja viime viikolla saatiin toivottua korkeampi inflaatioluku. EKP otti eilen macho -miehen roolin eikä lupaillut koronlaskuja. Tästä saatiin heti Eurooppaan ahdistusta ja markkinat kuittasivat koko alkuvuoden nousun pois.

Geopoliittiset jännitteet jatkuvat. Ukrainan tilanteen lisäksi on saatu entistä ikävämpi tilanne Israelissa. Hamaksen nuijimisessa näyttää olevan huono hyötysuhde, kun siviilejä jää iskujen alle täysin suhteettomasti. Sen verran olisi kyllä Hamaksen pitänyt perehtyä Vanhaan Testamenttiin, että olisi ymmärtänyt, että vähintäänkin silmä silmästä -periaatteella mennään.  

Suezin kanavalle on saatu samalla uusi kriisi, kun Iranin tukemat huthit ovat iskeneet milloin milläkin kalustolla valtamerilaivojen kimppuun. Moni varustamo on reitittänyt laivansa uudelleen kiertämään Afrikan. Tämä on myrkkyä paitsi varustamoille myös kaikelle Euroopan ja Aasian väliselle kaupalle. Siinä ottaa siipeensä niin metsäteollisuus kuin Euroopan kaasuun perustuva energiahuolto. Näihin iskuihin onkin jo reagoitu sotilaallisesti ja tämä varmasti jatkuu. Nyt on sitten päästy iskemään huthien asevarastoihin Jemenissä ja taas voidaan siirtää Gazan rauhantavoitetta reilusti eteenpäin. Jottei asiat olisivat liian helppoja, Iran on aloittanut iskut omien rajojensa ulkopuolelle ja Pakistankin virittelee arsenaaliaan.

Suomessa hallitusta testataan Venäjän ”hybridivaikuttamisella” ja käytetään pakolaisia – jälleen kerran – aseena länsivaltioita vastaan. Nyt on itäraja taas ainakin kuukauden kiinni. Oma oletus on, että näitä pakolaisia suojaavia kansainvälisiä sopimuksia joudutaan vielä rukkaamaan moneen kertaan. Joko sopimuksia tai niiden tulkintaa. Selvää on, että tilanne, jossa itänaapuri masinoi tuhansia ”pakolaisia” tänne, on kestämätön. Aidot turvapaikanhakijat kärsivät samalla, mutta näinhän se on ollut jo pitkään muissakin Euroopan maissa. Isossa Britanniassa laki ”laittomien” siirtämisestä Ruandaan odottamaan asiansa käsittelyä etenee.

Ukraina on jäädyttänyt tilanteen asemasotaan ja vaikka Venäjän tappiot ovat huomattavasti suuremmat, ei tilanne ole paljoakaan parantunut. Eurooppa taas istuu asevarastojensa päällä ja antaa niitä vähemmän kuin Ukrainalla olisi tarvetta. On myös huomattu, ettei Euroopassa ole panostettu ollenkaan riittävästi omaan asetuotantoon. Toivottavasti nyt on herätty.

Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat uusi kysymysmerkki. Jos Trump nousee taas valtaan, niin kaikki kortit jaetaan uudelleen. Ehti jo yhdessä puheessa kehua, kuinka hyvät välit hänellä on Vladimiriin. Kolmas maailmansota on jo joko meneillään tai ainakin kovin lähellä.

Jottei tilanne olisi liian helppo Suomessakaan, niin on ammattiyhdistysliike taas barrikadeilla. Vanha tuttu AKT pisti Suomen julkisen liikenteen poikki juuri silloin kun saavuin Ranskasta. Helsinki-Vantaalla oli mielenkiintoinen tilanne, kun busseja oli erittäin vähän. Siellä sitten oli saatu liikkeelle kaikki mahdolliset taksikuskit, jotka olivat edes joskus ajaneet autoa. Autovuokraamoon oli sadan ihmisen jono. Ulkomaiset opiskelijat kulkivat suu pyöreänä etsimässä olematonta paikallisbussia Helsinkiin. Meillä kävi tuuri, kun Turun linjan bussi ajoi normaalisti. Puolen tunnin viivästys, kun odotimme Kehä kolmosen nurkilla Helsingistä saapuvaa syöttöliikennettä, oli kaikkien mielestä oikein hyvä juttu. Pääasia että perille päästiin.

Seuraavaksi sitten pannaan Nesteen öljynjalostamo kiinni. Saattaa olla, että Nesteellä ollaan entistä tyytyväisempiä siihen, että seuraava biopolttoaineiden panostus päätettiin tehdä Rotterdamiin. Tulee mieleen vanhat ajat, jolloin merimiesunioni suojeli suomalaisten merimiesten etuja niin hyvin, ettei Suomen lipun alla oikein aluksia enää näkynyt.

PAM heitti lakkovaroituksen, jolla saadaan hotellit, ravintolat ja marketit kiinni. Lentoliikennettä uhataan taas, kun kerran hiihtolomatkin lähestyvät. Nähtäväksi jää kuinka syvän kuopan ammattiyhdistysten ”suosio” saa kun rivikansalaisten elämää hankaloitetaan riittävästi. AY-liikkeen kannatus on ollut monet vuodet laskussa ja heidät nähdään yhä useammin muinaisjäänteenä. Televisiossa näkyvät tutut naamat, jotka saavat V-käyrän nousemaan jo ennen kuin avaavat suunsa.

Samaan aikaan nostetaan ihmisten työmotivaatiota tuomalla julki laskelmat, joiden mukaan keskipalkkainen pääsee 22 vuoden työuran jälkeen eläkkeellä juuri ja juuri samaan tulotasoon kuin ei päivääkään työssä ollut sosiaalihiihtäjä. Julkisuuden sankareita ovat myös ne, jotka kieltäytyvät tekemästä mitään työtä koskaan, koska työ on riiston väline. Tai elämäntapataiteilijat, joiden mielestä varastaminen tarpeeseen on täysin hyväksyttävää ja muiden kannattaa kääntää katseensa, jos sellaista näkee. Meillä taitaa olla edessä loistava tulevaisuus.

Itse olen katsellut salkkujen kansainvälistä hajauttamista uusin silmin. Jos viime vuonna Helsinki oli maailman toiseksi surkein pörssi, niin en ole vakuuttunut, että koko alamäki kuitattaisiin näillä eväillä. Viro käyttää tällä hetkellä 3,5 prosenttia BKT:stä puolustusmenoihin ja laskee että aikaa sotaan on kolmesta viiteen vuotta. Ehkä Suomessakin kannattaa tällä kertaa kuunnella pikkuveljen varoituksia tarkemmalla korvalla. Kansainvälinen hajautus saattaa olla perusteltua tästäkin näkökulmasta.

Viime vuoden osingot olivat seuraavat:

osingot-2023Lataa

Osinkojen kokonaismäärä ylitti edellisen vuoden ja tähän voi olla tyytyväinen. Luvuissa edelleen sama laskentamalli eli arvo-osuustilien tulot ennakonpidätysten jälkeen ja sijoitusvakuutusten ”nollaverolla”. Laskennallinen verovelka toteutuu sitten joskus, mikäli vakuutuksista nostetaan varoja eikä muita pääomatulojen tappioita ole realisoitu vastaavasti.

Uutena välineenä työkalupakkiin avasin Nordnet -sijoitusvakuutuksen, jonne olen alkanut kerätä norjalaisia osakkeita. Näiden osingot pitäisi nyt saada tuloutettua sinne ilman ylimääräistä askartelua osinkojen ennakonpidätysten takaisinhakemisesta. Ensimmäiset yhtiöt ovat monialayhtiö Orkla, kalanfirma Austevoll, öljy-yhtiö Aker BP ja varustamo Stolt-Nielsen. Kaikki maksavat hyvin osinkoa ja samalla saan tätä kansainvälistä hajautusta.

Ilonaiheet salkuissa ovat olleet vähissä. Tuntuu ettei oikein mikään sektori kukoista. Kuukauden sisään saadaan varmaan viime vuoden viralliset tulokset ja nähdään, kuinka syvällä uidaan. Osinkosijoittajia kritisoidaan usein siitä, että tuijottavat vain osinkoja. Oma kokemus on, että osinkoehdotus kertoo yrityksen luottamuksesta tulevaisuuteen. Mikäli ne leikataan kokonaan, on syytä olettaa, että vaikeuksia on – vaikka usein tämä viestitään tarpeena panostaa enemmän tulevaisuudessa niin hyvin tuottavaan toimintaan.

Viime vuoden moka oli varmaan Intrum. Perintäfirma osti liian kalliilla saatavia markkinoilta, joutui tekemään mittavia alaskirjauksia ja joutui itse maksamaan niin korkeaa korkoa rahoituksestaan, että jäi puun ja kuoren väliin. Toimitusjohtaja vaihdettiin ja vähän aikaa sitten talousjohtajakin lähti uusiin haasteisiin. Osingonmaksu lyötiin jäihin ainakin kahdeksi vuodeksi. Tyhjensin position salkusta ja katselen koska osaketta uskaltaisi taas ostaa. Luultavasti kalliimmalla kuin myin.

YIT olisi pitänyt myydä vuosia sitten, nyt taitaa olla turha murehtia. Vaikka optimisti toki tietää, että osake voi aina pudota vielä 100 prosenttia. Exel Composites tarpoo syvällä ja voin olla tyytyväinen siitä, että positio on minimaalinen. Nordean aikoinaan suosittelema HusCompagniet kilpailee YIT:n kanssa salkun surkeimpana. Koskenkorvaan ei voinut luottaa viime vuonna, Anora Group on pudonnut yli 40 prosenttia vuodessa. Toimitusjohtaja vaihtui sielläkin ja luultavasti keskitytään enemmän tuloslaskelmaan kuin maailman vähäpäästöisimpään väkijuomaan.

Jos jotakin positiivisuutta pitää hakea, niin Tokmanni ja Puuilo ovat pärjänneet mallikkaasti. Nordeakin on piristynyt, ehkä osinkotuotto saa muutkin painamaan ostonappia. Sammosta irronneesta Mandatumista tuli kertaheitolla kansanosake ja sieltä voidaan odottaa ”ylimääräisten” varojen jakoa ainakin muutama vuosi eteenpäin. Ihmiset voivat nyt sitten tutustua vakuutusmatematiikkaan ja vakuutussopimusvelan diskonttauskoron muutoksiin. Oma veikkaus on, että aika harva ymmärtää vuosikertomuksen kaikki rivit.

Energiasijoituksissa Fortum on noussut syvimmästä kuopastaan, ranskalainen Engie on pärjännyt hyvin ja espanjalainen Enagas kuroi kiinni osingonmaksun. Kaikkia näitä tarvitaan joka päivä. Valtiot ovat toki herkästi kukkarolla laatimassa milloin minkäkin laista veroa tai ”ydinvoimamaksua”.

Rakentaminen on syväjäädytetty ja ensin pitäisi saada purettua myymättömien asuntojen varasto. Siellä on luultavasti pientä kehitystä parempaan suuntaan, vaikka kiinteistönvälittäjien horinoihin kannattaakin suhtautua varauksella. Asumistukijärjestelmää uudistetaan vihdoinkin. Ehkä päästään vihdoin tilanteeseen, jossa ei enää puolet väestöstä nauti asumistukea. Jos se tarkoittaa jossakin yleistä vuokratason laskua, niin parempi niin.

Yle Arenalla on nähtävissä mielenkiintoinen dokumentti elämästä Monacossa. Siellä kiinteistöveijari kehui loputtomalla kiinteistöjen arvonnousulla ja 100 000 euron neliöhinnoilla. Välillä tuntui, että pääkaupunkiseudulla neliöhinnat ja ihmisten palkat olivat jo aikoja sitten irtautuneet toisistaan. Ehkä nyt otetaan korjausliike kohti terveempää hinnoittelua. Markkinathan ne hinnat toki määräävät.

Itsellä on laukut otettu esille ja parin viikon päästä pitäisi taas siirtyä lumettomaan ympäristöön. Rantabulevardeja ja aurinkoisia terasseja on todellakin ollut ikävä.

Tänään näyttää taas olevan laskettelupäivä.

Toivottavasti tästä vuodesta saadaan kuitenkin parempi sijoitusvuosi.

Kesähelteet

Niin on reilut seitsemän viikkoa taas vierähtänyt täällä Välimeren rannoilla.

Lämpöä on ollut vähintäänkin riittävästi – viimeiset neljä viikkoa on ollut yli 30 astetta joka päivä. Huiput hipovat neljääkymmentä. Meteo France on varoittanut La Caniculesta, helleaallosta, eikä loppua näy. Sellaistakin yksinkertaista mukavuutta kuin suihkua osaa arvostaa, kun ottaa päivän neljännen kylmän suihkun. Ei ole kaduttanut se, että asensin ilmastoinnin asuntoon.

Aix-en-Provencessa päästiin 40 asteeseen. Vesi tuli tarpeeseen.

Kaduillakin on ollut kuumaa. Ranskan poliisi pysäytti autovarkaan, joka ajoi ylinopeutta bussikaistalla, ilman ajokorttia ja varastetulla autolla. Pysäytyksen jälkeen poliisilla kävi adrenaliinit sen verran korkealla, että uhkasi että ampuu, mikäli auto vielä liikkuu. Auto liikkui, poliisi ampui ja autovarkaalta meni henki. Tästähän saatiin ympäri Ranskaa liikehdintä rasistista poliisia vastaan, joka ei muuta tee kuin vainoaa viattomia nuoria ei-valkoisia. Kovimmat rähinät ja kokot olivat Pariisissa ja Marseillessa.

Itseä muuten koulutti aikoinaan ranskalainen toteamalla että jos poliisi sanoo jotakin, niin sanot ”Oui, monsieur” ja teet juuri niin kuin käskettiin. Jos olet autossa, pidä kädet ohjauspyörässä äläkä liiku.

Olimme Marseillessa pari päivää ennen rähinöitä ja TV -kuvissa näkyi kovin tuttuja maisemia. Tapahtumista voivat sosiaalipolitiikan tutkijat olla mitä mieltä haluavat. Itse näin videoilla kauppoja järjestelmällisesti ryöstävän roskaväen. Toiminnalla ei ollut mitään tekemistä mielenosoitusten tai poliittisen liikehdinnän kanssa. Ykköskohteet olivat kännykkä- ja elektroniikkaliikkeet, urheilutekstiilit ja jalkineet. Optimistit hakkasivat myös pankkiautomaatteja, vaikea uskoa, että niistä irtoisi tuolla PIN -koodilla yhtään mitään. Homma on täysin organisoitua: lähiöiden pomomiehet ja ”isoveljet” mobilisoivat räkänokat liikkeelle ja kun nämä viskovat kiviä ja polttopulloja, on helppo tyhjentää Applet ja Niket parempiin hoiviin.

Notre Dame de la Garde, Marseille

Onneksi meillä ei ole täällä Cannesissa ollut moista toimintaa lainkaan. Paikallinen virkavalta puuttuu nopeasti asioihin ja pitää yllä lakia ja järjestystä.

Ranska ei tule toimeen ilman maahanmuuttajia. Täälläkin kaikkien ravintoloiden keittiöt ovat miehitetty kovin tummahipiäisillä kavereilla ja asiakasrajapinnassakin ”ulkoranskalaisten” osuus on varmaan kolme neljäsosaa. Puhtaanapito ja rakennustyömaat, maatalous, viinien sadonkorjuu – mikään näistä ei onnistu ilman vierastyövoimaa. Uber -kuski tai Uber Eats -lähetti on harvemmin Jean Pierre. Haasteeksi jää se, miten sopeuttaa maahan muuttaneet paikalliseen kulttuuriin ja sääntöihin. Osalla se on mennyt loistavasti, osalla homma on pahasti kesken. Ghettoutumista pitäisi välttää mutta sekin taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty.

Paikallisturismia on tullut harjoitettua. Muutama reissu Nizzaan, sekä ostoksia että nähtävyyksiä varten. Antibesin kirpputorit ja markkinat muutaman kerran. Flix -bussilla Aix-en-Provenceen, päivä siellä Provencen markkinoilla ja ravintoloissa. Aixista oli helppo ottaa bussi Marseilleen, jossa olimme puolitoista päivää.

Hotellissa respa kehui että onpa herra nuorekas ja hyväkuntoinen. Ihmettelin että mitä mies hourii kunnes selvisi että huoneemme oli korkeimmassa kerroksessa eikä hissiä olllut. Tai olisi ollut ”jos olisi joskus rakennettu” respaa lainatakseni. No, eihän se ollut kuin 82 rappusta ylös. Paitakin oli märkä jo valmiiksi, niin mikäpä siinä kiivetessä. Hotelli oli pääkadun sivukadulla, muutama kymmenen metriä sivussa. Puhtaanapito ei ollut oikein toiminut kun sama kadulle heitetty sohva oli ollut siinä ilmeisesti pitkään ja sen päälle oli ollut hyvä heitellä muuta roskaa. Syötävääkin. Emme jääneet katsomaan mikä otus syö eväät.

La Petite Escale, Antibes.

Olimme Marseillessa kerrankin oikeita turisteja ja otimme vuoropäivinä Le Petit Train -pikkujunan, jolla oli mukava kierrellä kaupungin kujat ja nähtävyydet. Illalla söimme erinomaisen illallisen La Poule Noiressa. Pikajuna toi meidät Marseillesta takaisin Cannesiin varsin näppärästi.

La Poule Noire alkupalat. Tonnikalaa kolmella tavalla.

Marseille on Ranskan toiseksi suurin kaupunki, asukkaita on 1,5 miljoonaa. Se on myös Välimeren meriliikenteen keskus. Siellä on paljon nähtävää mutta lompakosta kannattaa pitää kiinni. Turismiin on satsattu, on kiertoajeluja junilla, on turistibusseja, on aurinkorantoja ja vesibusseja paikallisille saarille. Ravintoloita löytyy varmasti riittävästi ja varmaankin kaikki etniset keittiöt ovat edustettuja.

Macron oli vierailulla samaan aikaan kuin me. Hänen turvallisuudestaan huolehtivat arviolta puolitoista tuhatta poliisia ja sotilasta. Poliisiajoneuvojakin oli satoja. Kerroin tästä kahdelle vanhemmalle ranskalaisrouvalle, joita tapaamme säännöllisesti lounaalla. ”Pikku Micron on niin pelokas, hän tarvitsee tukea ja turvaa”, totesivat rouvat. Heitin vitsinä, että josko oli huolissaan, että niin moni ranskalainen tulee osoittamaan tukea ja suosiota. ”Hengittikö hän?” kysyivät rouvat. ”Tietysti”, vastasin. ”No, sitten eivät ranskalaiset osoita suosiota”.

Taitaa tuo Ranskan presidenttinä olo olla vaikea rasti.

Se hyvä puoli täällä olossa on ollut, ettei ole tarvinnut seurata mitä nimimerkki ”riikka” on kirjoittanut vuosia sitten vai onko sittenkään. Moni ennen täysijärkisenä pitäneeni ihminen on ainakin Facebookissa ollut kovin järkyttynyt ja tuntuu että maailma loppuu, jos kaikki eivät pyydä anteeksi ja tuomitse ihan kaikkea. Ulkomaankauppakin on uhattuna, selvittää joku journalisti.

Tulee jotenkin mieleen vitsi, jossa elefanttia metsästetään savannilla. Vitsi on vanha, joten anteeksi tällainen ekosysteemiä järkyttävä ja laiton toiminta. Joka tapauksessa… kun muut kansalaisuudet miettivät miten elefantin saisi kaadettua, niin suomalainen miettii mitä elefantti ajattelee meistä suomalaisista.

Euroopan komissio esitteli muuten viime tiistaina strategian, jolla on tarkoitus tehostaa EU:n toimia maahantulon hallinnassa unionin ulkorajoilla. Tarkoituksena on ottaa käyttöön kaikki välineet, joita EU:lla on käytettävissään henkien pelastamiseksi merellä, laittoman maahanmuuton tyrehdyttämiseksi, pakolaisten palauttamisen lisäämiseksi ja vaihtoehtoisten laillisten maahanpääsytapojen tarjoamiseksi. Ohjelma saa rahoitusta miljardi euroa. Onkohan nyt kaikkien EU -maiden ulkomaankauppa uhattuna?

Inflaatiotahti on hidastunut mutta vielä ollaan kaukana keskuspankkien tavoitteesta. Fed piti viime istunnossa tauon koronnostoissa. Nyt sitten odotellaan, jatkuuko nostoputki ja millä tahdilla. EKP nostaa vielä korkoja on konsensus. Kuluttajiin isketään nyt montaa kautta: inflaatio on sellaisenaan syönyt ostovoimaa ja yritykset kamppailevat omien kustannusten kanssa. Merkittävästi noussut korkotaso lyö velallisia lujaa, ei ollutkaan niin, että ”meille maksetaan velanotosta”. Asuntokauppa on jäissä, rakentaminen samoin. Syksyllä moni asuntovelallinen joutuu miettimään, asuuko vielä tässä, vai tekeekö muita ratkaisuja.

Tilanne näkyy jo autokaupassa, rautakaupassa ja ruokakaupassa. Joko jätetään ostamatta tai ostetaan halvempaa. Kuvittelen edelleen, että Tokmannit ja Puuilot ovat suhteellisia hyötyjiä. Niin kuin usein laskusuhdanteessa, parhaat luksusmerkit näyttävät olevan immuuneja. LVMH kasvatti myyntiään ykköskvartaalilla 17 %:a 21 miljardiin euroon. Hermes kasvatti myyntiään 22 %:a. Kun fyrkkaa on, niin pienet laskusuhdanteet eivät heilauta. Suomessa ravintoloilla on mennyt hyvin eikä turismista elävätkään ole valittaneet.

Täällä Rivieralla turismista elävillä menee paremmin kuin pitkään aikaan. Hotellit ovat nostaneet hintojaan reilusti ja tulijoita piisaa silti. Rannat ovat pullollaan väkeä. Lounasaikaan ravintoloissa on tilaa mutta kun aurinko laskee ja lämpötila helpottaa, on vaikea löytää terassilta pöytää. Varsinkin nestetasapainosta pidetään huolta. Luulisi panimoilla menevän hyvin. Muutaman kerran on kaupastakin ollut Perrier ja Zero Cola loppu. Perinteisten turistiryhmien (Saksa, Italia, Espanja, Pohjoismaat) rinnalle noussut vauhdilla Yhdysvallat. Silmämääräisen arvion mukaan täällä on jenkkejä vähintään kaksi kertaa viime kesän määrä. Taala on vahva ja paikallisen luksustuotemyymälän suomalainen myyjätär totesi, ettei näiden ja Kauko-idän väen takia ole todellakaan luppoaikaa. Kauppa käy ja kassakone laulaa.

Suomen pörssissä ei oikein valonpilkkuja näy. Yleisindeksi on tullut alas vuoden vaihteesta yli viisi prosenttia. Viinanpolttokaan ei ole kannattanut: Anora Group – 35 %, UPM – 18 %, Sampo -21 %, Orion -35 %, TietoEVRY -8 %, Neste – 17 %, Telia -12 % jne.

Jenkkeihin sijoittaneilla menee paremmin, siellä on Dow Jones indeksi 1 400 pistettä ylös vuodenvaihteesta ja Nasdaq 36 %. Taala on viime aikoina heikentynyt hieman. Niille, jotka ovat olleet mukana AI (Artificial Intelligence eli tekoäly) -buumissa, on satanut rahaa laariin. Ruotsissa indeksi on noussut mutta äärimmäisen heikko kruunu on syönyt eurosijoittajan voitot.

Haastavaa on voittajien löytäminen. Itse en ole kauheasti edes yrittänyt. Välillä olen ottanut pieniä positioita ja odotellut muutaman prosentin nousun ja myynyt pois. Tai myynyt ensin ja ostanut muutaman prosentin halvemmalla takaisin.

Viime blogin jälkeen olen saanut osinkoja seuraavasti:

Legal & General (3 788 e), iShares Global Infrastructure (589 e), Citycon (8 141 e), Telefonica (243 e), Kraft Heinz (125 e) ja Enagas (2 716 e). Yhteensä 15 602 e.

Nyt pakkaan matkalaukun ja valmistaudun huomiseen paluulentoon. Suomessa on sen verran viileämpää, että saattaa taas tulla lievä shokki, kun siirtyy vajaasta 40 asteesta perinteiseen Suomen kesään.

Tuloksia tippuu pikkuhiljaa ja oma veikkaus on, että mollissa mennään. Ehkä loppusyksyllä on selkeämpi kuva inflaation todellisesta tilanteesta ja keskuspankkien tuskasta. Työllisyysaste on pysynyt vielä hyvänä.

Oppositio yrittää kaikin voimin hajottaa hallituksen ja toivon, ettei siellä keskitytä pelkästään puolustustaisteluun vaan tehdään ihan oikeasti niitä muutoksia, joita hallitusohjelmassa on kerrottu.

Mukavaa työviikkoa ahkerille ja leppoisia lomapäiviä muille!

Liberte, egalite, retraite

Jos katsoo Suomen uutisia, niin koko Ranska on tulessa satojen tuhansien mielenosoittajien pistäessä hulinaksi. Todellisuudessa varsinainen toiminta keskittyy muutamaan suurkaupunkiin ja osa mielenosoittajista on ammattirettelöitsijöitä, joiden tavoitteena on saada koko Eurooppa polvilleen. Samoja tyyppejä, joita pyörii milloin missäkin hajottamassa paikkoja ja tuhoamassa omaisuutta.

Cannesissa olen nähnyt muutaman kymmenen ”syndikalistin” kokoontumisen ja niistäkin osa lähti kahville, kun oli niin kaunis päivä. Nizzassa onnistuttiin toki saartamaan lentokentälle johtavat tiet ja ilmeisesti välttämättä koneeseen haluavat joutuivat kävelemään sinne. Uber -kuski sanoi, että hän on käyttänyt mielenosoituspäivät liikuntaan ja virkistykseen. Yöllä on pystynyt ajamaan ilman ongelmia, kun mielenosoittajat ovat lopettaneet puuhapäivän.

Ranskan lennonjohto on heittänyt keppejä rattaisiin. Pariisissa konettamme seisotettiin 30 minuuttia sosiaalisen toiminnan nimissä. Amsterdamista lähtenyt kone lensi Nizzaan Luxemburgin, Sveitsin ja Italian kautta. Lontoon kone taas lensi pitkin Ranskan rajoja, mutta aina ”naapurin puolella”. British Airwaysin kapteeni totesi laskun jälkeen että ”I never thought we would make it”. Jokainen lento kestää 1 – 1,5 tuntia pidempään ja polttoainetta palaa. Ympäristö kiittää.

Riita on eläkeiästä. Macron on päättänyt jyrätä läpi noston 62 vuodesta 64 vuoteen. Yksi ranskalainen kysyikin miltä tuollainen Suomessa tuntuisi. Sanoin että kansa taputtaisi käsiään ja poliitikot valittaisiin heti uudelleen. Matematiikka on selvää mutta täällä on pitkät perinteet siihen, että pannaan hanttiin. Toki suurin osa keskustelukumppaneista on sanonut että uudistus menee läpi ja mutina loppuu aikoinaan. Joku tiesi vielä, että aktiivisimman ammattiyhdistyksen johto tulee saamaan kenkää.

Populismin huipentumaa edustaa ”Macronin kello” -gate. Paikalliset agitaattorit olivat näkevinään presidentin kädessä 80 000 euron sveitsiläisen kellon ja vyöryttivät jo giljotiinia tallista. Sitten saatiin lukea, että kyseessä oli vain 2 400 euron ranskalainen ”presidentin malli”. Pukukin oli kuulemma 4 800 euron puku, ei ole vasemmistolla varaa, ei. Meillä poliitikot pääsevät pukeutumisella Vogue -lehteen. Sosialistitkin.

Tulimme tänne helmikuun alussa. Muutaman viikon sai pistää illalla ilmalämpöpumpun päälle mutta nyt ollaan jo tilanteessa missä auringonpaiste päivällä lämmittää rakennuksen sangen mallikkaasti. Virallinen kevät alkaa, kun vaihdetaan kesäaikaan. Suomalaiselle täällä ollaan jo alkukesässä. Ehdin jo polttaa nenäni, kun unohdin vedellä siihen apteekkarin suosittelemaa aurinkovoidetta. Juniori lähetti kuvaa kotoa ja näytti siltä, ettei Länsi-Suomessa tarvita aurinkovoidetta ihan vielä. Paikallinen K-Raudan yrittäjä mainostaa kyllä vimmatusti sekä lumilapioita että grillejä ja ruohonleikkureita. Kaksi viimeistä ilmaisella kokoonpanolla ja kotiinkuljetuksella.

Kupillinen aurinkoisella terassilla on aina yhtä mukavaa

Pörssissä alkuvuoden unelmalähtö vaihtui nopeasti laskeviin kursseihin, kun Yhdysvalloissa alkoivat kaatua pankit. Ongelma levisi ensin Sveitsiin, jossa Credit Suisse nollattiin antamalla se UBS:lle. Samalla jätettiin osa velkakirjojen haltijoista tyhjän päälle. Veikkaan, että tästä väännetään vielä useammassa oikeusasteessa.

Lopputulos oli se, että jokainen, jolla on pankkien velkakirjoja, alkoi miettiä, miten niistä pääsee eroon. Samalla lyötiin useampi eurooppalainenkin pankki alelaariin. Meillä Nordean kurssista niistettiin yli 20 prosenttia. Osa muisteli EKP:n koronatoimenpiteitä, jolloin pankeille ilmoitettiin, että et muuten maksa osinkoa. Nyt ei tällaista ole nähty, vaikka vakavaraisuusvaateita vähän ruuvattiinkin ylöspäin.

Keskuspankit ovat puun ja kuoren välissä. Nyt pitää taiteilla korotukset niin, että inflaatio taittuu mutta pitäen mielessä vaikutukset erilaisiin finanssilaitoksiin. Osa odottaa jo koronlaskuja vaikkei inflaation nujertaminen ole lähelläkään maalia.

Omassa salkussa olen tehnyt pikkukauppaa ostamalla ja myymällä enimmäkseen samoja papereita muutaman prosentin voitolla. Kun kurssit heiluvat on siellä avautunut välillä mielenkiintoisia hintoja ihan asiallisen kokoisille yrityksille. Olen lisännyt Sampoa, UPM:ää, Legal & Generalia sekä pyörittänyt Intrumia välillä ostoina, välillä myynteinä. Metsä Boardia minulla on aikaisemmin ollut aika vähän, nyt reilusti enemmän. Hennes & Mauritz ampaisi eilen ylös ja pääsin myymään position ihan hyvällä voitolla. Analyytikkojen mukaan vielä on nousuvaraa, mutta katselen sitä nyt jonkin aikaa sivusta. Pääomistaja on kyllä lisännyt osuuttaan tasaisesti mikä on yleensä hyvä merkki.

Vuoden osinkoennuste näyttää ihan hyvältä, vaikkei ihan viime vuoden tasolle päästäkään. Suurin syy on Sammon osingon pudotus. Viime vuonna maksettiin 4,10 ja nyt 2,60. Tilannetta parantaa omien osakkeiden osto, mutta tämä ei näy vielä omissa kalkyyleissä. Sampo päättää (luultavasti) jakaa Mandatum Lifen osakkeet omistajilleen. Jos näin käy, niin saadaan taas uusi yhtiö Helsingin pörssiin. Viime vuoden ”listautujat” olivatkin niin sekalainen sakki, että osa niiden merkitsijöistä on syvällä suossa. Näin tuppaa käymään nousukauden lopussa.

Fortumin suunnattu osakeanti Solidiumille oli valtiolta sen luokan puhallus, että en ole yhtiötä salkkuuni enää ottanut. Energiapuolella otin kyytiin ranskalaisen Engien ja lisäsin siellä ennestään olevaa espanjalaista Enagasia. Ainakin tänä vuonna kumpikin maksaa muhkean osingon. Pääsen sitten anomaan ylisuurta ennakonpidätystä takaisin Ranskalta.

Paikallinen byrokratia on välillä mielenkiintoista. Nytkin ilmoitettiin, että mikäli et ilmoita paikallisessa Oma Verossa mihin tarkoitukseen asuntoasi käytät, niin saat 150 euron sakon. Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että turisteille ei anneta asiakasnumeroa siihen Oma Veroon. Itse sain sen kolmen kirjeen jälkeen viime vuonna eli omalta osalta asia on luultavasti kunnossa. Vieläkään en ole kyllä löytänyt kohtaa, jossa voisin ilmoittaa viime vuoden vuokratulot. Täytynee buukata aika verotoimistosta.

Yksi lukija kyseli miten tein laskelmat taloudellisesta riippumattomuudesta.

Aloitin menojen seurannalla. Naputtelin ensi alkuun kulut vuosi vuodelta Exceliin, ryhmittelin niitä eri kululajien mukaan. Myöhemmin käytin Money Dance -ohjelmaa ja kun se muuttui vaikeaksi jonkun päivityksen jälkeen, vaihdoin Banktivity -ohjelmaan. Nykyään pankitkin ryhmittelevät huomattavasti paremmin kuluja ja jos käytät enimmäkseen pankki- ja luottokortteja, saat sieltäkin aika hyvän tilannekuvan.

Tulopuolella naputtelin listan osakkeistani, niiden osakekohtaisesta tuloksesta ja maksetusta osingosta. Vähensin osingoista verot.

Laskin yhteen kummankin listan luvut. Vertasin minkä verran enemmän on tuloja kuin kuluja ja varasin tähän vielä varmuusmarginaalia. Lakisääteiselle eläkkeelle en laskenut mitään. Se tulee sitten bonuksena, kun alkaa aikoinaan raksuttaa. Kun alkoi näyttää siltä, että marginaalin jälkeenkin jää vielä pelivaraa, oli aika tehdä päätöksiä.

Inflaatiota ei kannata aliarvioida. Ensimmäiset laskelmani ovat vuodelta 2010. Pääsin silloin 34 208 euron nettotuloihin osingoissa. Tuntui silloin huomattavalta summalta mutta nykykulutuksella jäisin pahasti vajaaksi.

Usein saa myös lukea siitä kuinka paljon vähemmällä eläkkeellä pärjää kuin työelämässä. Saattaa hyvinkin olla näin mutta ”vapaana” on paljon enemmän aikaa tehdä kaikenlaista, halpaa ja kallista. Esimerkiksi matkailuun voi upottaa melkoisen summan rahaa, jos päättää lentää business -luokassa ja yöpyä Hiltonissa. Joku taas saa samat kicksit ajelemalla matkailuautolla pitkin Eurooppaa, huomattavasti halvemmalla. Jokainen tietää itse mistä haaveilee ja mitä haaveiden toteuttaminen suunnilleen maksaisi.

Yllättäviäkin menoja saattaa tulla. Jollekin näitä ovat asunnon korjaukset tai pesukoneen uusiminen. Itselle esimerkiksi yhtiövastike nousi tänä vuonna 28,6 prosenttia kun pääsimme maksamaan yhden asunnon vesivahinkoa.

Verotuskin saattaa muuttua. Ja harvoin parempaan suuntaan.

Nuorille ”firettäjille” sanoisin vielä, ettei säästämisastetta kannata vetää niin tiukaksi, ettei tule ”tuhlattua” yhtään mihinkään. Ensinnäkin meillä on luultavimmin vain yksi elämä ja se kannattaa elää mieluummin hymyssä suin kuin hampaat irvessä. Toiseksi… kun vetää säästämisen oikein tappiin, käy niin että kohta loppuu koko projekti. Tai ainakin huomaat hoitavasi projektia yksin, kun asuinkumppani on nostanut kytkintä.

Kelit suosivat, eikä mielenosoittajia näy

Taidan jäädä vielä tänne nauttimaan keleistä ja odottamaan lumien sulamista Suomessa. Jos nyt kuitenkin vappuna olisi Suomessa kerätty sepelit talteen ja saatu vähän vihreää puihin.

Mukavaa kesänodotusta.

Vuoden 2022 tilinpäätös

Jos vuosi 2021 oli taloudessa kaksijakoinen, niin viime vuonna pysyttiin enimmäkseen mollissa.

Keskuspankit aloittivat ennätyksellisen inflaation nujertamisen. Korkoja nostettiin urakalla. Yhdysvaltojen keskuspankki nosti korkoa seitsemän kertaa ja nyt ollaan jo 4,5 prosentissa. Markkinat ovat pikkuhiljaa asennoituneet korkeampien korkojen maailmaan.

Nyt pitäisi keskuspankeilla olla kärsivällisyyttä katsoa pureeko korkotaso inflaatioon ja minkälaisella viiveellä. Huipuista on toki tultu jo alas jonkin verran, mutta tavoiteinflaatioon (reiluun kahteen prosenttiin) on vielä matkaa. Pörssi on yleensä kuunnellut koronnoston ja panikoinut vasta sen jälkeen, kun on saatu lisää ”haukkamaisia” kommentteja Fedin pääjohtajalta.

EKP tekee samoja liikkeitä, mutta hitaammin. Ohjauskorko on nyt kahdessa prosentissa mutta pääjohtaja Lagarde lupasi, että korkoja nostetaan vielä ”merkittävästi” jotta inflaatio taittuu.

Osa poliitikoista ei ymmärrä keskuspankkien toiminnasta vähääkään ja metsästelee ääniä ihmettelemällä eikö keskuspankkeja saada kuriin. Joku on verrannut inflaation nujertamista hammastahnan puristamiseen takaisin tuubiin. Haastava rasti siis. Yleensä tavoitteeseen päästään laman ja työttömyyden kautta. Hintoja ei voida nostaa silloin, kun ostajia ei ole.

Kotitalouksilla on Suomessa velkaa keskimäärin 93 000 euroa. Tuohon voi nyt laskea kolmen prosentin lisäkulun. Päästään 2 790 euroon vuodessa. Lainakanta ei ole tasaisesti jakautunutta, osalle koronnousu ei osu mutta osalle osuu senkin edestä. Toivottavasti ”happotestit” on tehty huolella.

Sähkön hinta on noussut rajusti. Tämä osuu joko heti tai viiveellä meihin jokaiseen. Jos sähkönkulutus (lämmitys muu kuin suora sähkölämmitys) on ollut luokkaa 6 000 kilowattituntia vuodessa, nousee sähkölasku helposti tonnilla vuodessa. Suoran sähkölämmityksen käyttäjä saa useamman tuhannen euron lisälaskun. Työlukuna voisi ajatella noin satasen kulua kuussa.

Nelihenkinen perhe käyttää Turun Yliopiston tutkimuksen mukaan noin 900 euroa kuussa ruokaan. Nyt voidaan arvioida, että elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet yli kymmenen prosenttia, osa tuotteista toki enemmän, jopa 45,8 % (jauhot) tai 33,7 % (kahvi). Varovasti arvioiden tuosta saadaan perheelle satasen lisäkulu per kuukausi. Pitäisi taas saada Harri Holkeri suosittelemaan kansalle silakkaa. Toki senkin hinta on noussut.

Kun luvut laskee yhteen, voi arvioida, että kotitalouden kukkarosta häviää yhteensä noin 400-500 euroa nettorahaa joka kuukausi. Jotta voidaan hoitaa perustarpeet ”niin kuin ennenkin”. Vastaavalla tavalla ovat nousseet kestokulutushyödykkeet, tuontitavarassa maksetaan vielä ”extraa” heikon euron takia. Bensapumpulla ei ole sielläkään hurraamista, vaikka pahimmat litrahinnat ovat jääneet taakse. On varmaa, että kaikki tämä näkyy ostokäyttäytymisessä.

Lukuni ovat toki pelkkiä arvioita. Kuviota sekoittaa vielä se, että osa ihmisistä on ollut tiukoilla jo ennen inflaatiota. Jos mietitään pelkkiä asumistuen saajia, niin näitä talouksia oli Suomessa vuoden 2020 lopussa 402 559 ruokakuntaa. Voisi kuvitella, että kulutuksesta on tällöin kovin vähän tingittävää.

Valtiolta on turha odottaa loputtomasti apua. Nykyhallitus sai otettua lisävelkaa 40 miljardia. Nyt ”piikissä” on 142 miljardia. Jos valtio maksaa velastaan lähitulevaisuudessa vaikka 2,5 % korkoa, niin pelkkiin korkoihin uppoaa 3,5 miljardia. Alijäämäbudjeteista on päästävä eroon.

Tilanne näkyy jo rakentamisen paniikkijarrutuksena. Asuntojen hinnat ovat jopa kiinteistövälittäjien mukaan tulleet alas. Autokauppa hyytyy. Vuokramarkkinoiden tilanne on ”odottava” mutta suunta mieluummin alas kuin ylös.

Jottei sijoittaminenkaan olisi liian helppoa, niin mietittävää löytyy vielä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, valuuttakursseista ja Kiinan räjähdysmäisesti kasvavista koronaluvuista sekä mahdollisista ambitioista Taiwanin suhteen.

Raaka-aineiden ja öljyn hinnat ovat sentään jo lähteneet selvään laskuun. Merirahditkaan eivät enää pyöri taivaissa eikä tuotannon pullonkauloista kirjoiteta päivälehdissä.

Viime vuosi oli omassa salkussa kaksijakoinen.

Sijoittamiseni punaisena lankana on ollut saada aikaan riittävä määrä osinkotuloja kattamaan elämisen kulut. Lähtökohtaisesti vielä riittävällä turvamarginaalilla. Tässä onnistuin: osinkovirta oli kaikkien aikojen paras.

osingot-2022Lataa

Normaaleille arvo-osuustileille tilitetyistä on tässä vähennetty ennakonpidätys. Vakuutussopimuksiin tulleet ovat ilman ennakonpidätystä. Kokonaisuus on karvan yli 190k. Listan merkittävimmistä yhtiöistä ainoastaan Fortum on myyty kokonaan pois.

Onnistuminen osinkopuolella ei muuta sitä tosiasiaa, että viisainta ja kannattavinta olisi ollut myydä kaikki viimeistään joulukuussa -21 ja ostaa takaisin (ehkä) syyskuussa -22.

Tuli elävästi mieleen nuori pörssimeklari, joka finanssikriisin syvimmässä kuopassa nyyhki että ”ensi kerralla minä myyn kaikki, juuri kun ollaan huipulla”. Eipä myynyt tuo kaveri enkä myynyt minäkään – vaikka kauppaa olen käynyt enemmän kuin koskaan. Tällä pingiksellä olen onnistunut saamaan vähän väliä muutaman satasen, osumisprosentti on ollut aika hyvä. Kun kurssit heiluvat, niin saapahan siitä tekemistä vaikkei kokonaistilanne merkittävästi muutukaan.

Salkun tyhjentäminen ei olisi muutenkaan sopinut sijoitussuunnitelmaan. Kokemus on osoittanut, että jos markkinoilta lähtee, niin paluun optimaalinen ajoittaminen on mahdoton tehtävä.

Salkkuni on – tietoisesti – karmeassa Suomi ja Eurooppa -ylipainossa. Jos unohdetaan eläkevakuutuksissa olevat kansainväliset ”korit”, niin Euroopan (mukaan lukien Suomi) paino on yli 90 prosenttia. Oma logiikka on mennyt niin, että kun kulutan euroissa, niin saan tulotkin euroissa. Lisäksi ainakin kuvittelen tuntevani kotimaiset yhtiöt paremmin.

Salkun P/E on 12,25 (vertailuindeksin 16,51) ja P/B on 1,61 (vertailuindeksin 2,77). Suurimmat sijoitukset näkyvät oikeastaan hyvin tuossa osinkotaulukossa.

Joululomalla tuli luettua Charlie Mungerin mietteitä. Tämä Warren Buffetin aisapari kirjoitti, että heillä on sijoituspäätöstä tehdessä perusvastaus ”ei”. Yritys on liian vaikea ymmärtää, liian kallis. Tai sillä on riittämätön ”safety margin”. Tai pysyvä kilpailuetu (vallihauta), puuttuu.

Hyvää sijoituskohdetta eli loistavaa yhtiötä, edulliseen hintaan, he ovat voineet odottaa todella pitkään. Hyvä pokerinpelaajakin saattaa kipata (jättää pelaamatta) suuren määrän käsiä, ennen kuin lyö rahaa pöytään. Yksi sijoitustuttu jutteli aikoinaan samaan tapaan siitä, miten saattaa olla pitkään (jopa vuosia) poissa markkinoilta ennen kuin ”sijoittaa isosti”.

Toinen asia mikä Mungerin tarinassa pisti silmään, oli keskittäminen. Harva sijoittaja jaksaa seurata edes viiden yrityksen liiketoimintaa ja menestystä. Itsellä kymmenen suurinta yritystä muodostavat yli 65 %:a salkusta. Sen jälkeen on vino pino pieniä sijoituksia, joista voisi karsia rivejä pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Aika usein tulee otettua pieni positio jotakin, jotta sen kurssikehitystä olisi helpompi seurata salkkuraporttien kautta.

Viimeisin lisäys on Rivieran sijoittajakerhon vinkki ”Englannin Sammosta” eli Legal & General. Yhtiön luvut menivät hyvin omiin spekseihin ja sitä on tullut ostettua muutamassa erässä. Katsotaan, miten lähtee toimimaan.

Olen yrittänyt hahmottaa ”tiukempien aikojen” mahdollisia menestyjiä:

• Pankit (Nordea, Aktia), hyötyvät nousevista koroista.
• Vakuutusyhtiöiden (Sampo, Legal & General) liiketoiminta on suhteellisen tasaista ja korkeammat korot hyödyttävät sielläkin.
• Halpaketjut (Tokmanni, Puuilo) saattavat menestyä, kun kuluttaja miettii erityisesti hintaa. Tescokin kilpailee hinnalla ”Every Little Helps”.
•  Tuskin kansa alkoholistakaan luovu, joten Anora saa pysyä salkussa. Näillä kursseilla sen ”brändeille” ei ole annettu lähellekään samaa hintalappua kuin ulkomaisille alkoholivalmistajille.
• Paljon morkattu Tieto EVRY pärjäsi viime vuonna itse asiassa paremmin kuin moni muu ja maksaa asiallista osinkoa. Nuori polvi jaksaa aina selittää miksi uudet ja ketterät IT-talot pesevät nämä ”dinosaurukset” mennen tullen. Saattaa olla. En vain oikein jaksa perehtyä kaikkien kilpailevien toimijoiden vahvuuksiin, hyvä että muistan edes osan näiden yritysten nimistä.
• Citycon on toiminut vuodet kassakoneena vaikkei kurssikehitys niin häikäisevää olekaan. Mielenkiintoista nähdä miten saa kiinteistösalkkuaan jalostettua ja millä korolla uusittua lainojaan.
• Perusteollisuuden UPM ja Kemira ovat pärjänneet hyvin. Sellun hinta on ilmeisesti tipahtanut huipuistaan nyt, mutta UPM:llä valmistuu uutta kilpailukykyistä kapasiteettia hyvään aikaan. Energiaomavaraisuudesta ei ole haittaa siitäkään. Kemirakin on saanut tässä syklissä siirrettyä paremmin nousevia kustannuksia asiakkaille.
• Mahdollisena menestyjänä näen myös perintätoimen: olenkin lisännyt pikkuhiljaa Intrumia. Ostojen jälkeen normaali Murphyn laki: toimitusjohtaja vaihtoon, tulosvaroitus ja jonkinlainen hätätilarahoitus käsittämättömällä korolla. En ole siihen velkakirjaan perehtynyt eli saavatko maksettua pois, kun kukkaro kestää.
• Terveydenhuollosta löytyy Terveystaloa (viime vuosi oli surkea), Orionia (loistava) ja spekulaationa Oriolaa. Josko senkin taival kirkastuisi. Tähän sektoriin voisi katsoa taas jonkun tasaisen puurtajan.
• Yhdysvalloista löytyy Omega Healthcare Investors, jota olen taas lisäillyt. Erinomainen osinkotuotto vaikka osingonleikkauksella on peloteltu jo vuosia. Vanhukset eivät lopu palvelutaloista mutta asiakkaan maksukyky voi olla koetuksella. Demografia suosii toimintaa.
• Ahneuksissani otin myös American ostoskeskusten (mall) omistajaa The Necessity Retailia. Osinkotuotto on käsittämätön, luvut surkeat ja hallinnointiyhtiötä vastaan on ostettu kanne. Väittämä on, että yliveloittavat hallinnointipalveluistaan astronomisesti. Jos tuohon tulee muutos, niin omistajan tilanteen pitäisi parantua. Saattaa toki lento loppuakin. Tähän asti ovat osingot tippuneet tilille.

Muistutan taas, että kerron mitä olen itse tehnyt enkä anna sijoitussuosituksia kenellekään.

Kirjanpitäjäni lohdutti joskus 90-luvun kurssimyllerryksessä että ”älä huoli, pitkällä tähtäimellä osakkeiden kurssit tuppaavat nousemaan”. Luulen että tänäkin vuonna moni tekee hyviä ostoksia siihen kuuluisaan ”pitkään salkkuun”.

Joskus olen tehnyt mielestäni erinomaisten yritysten kanssa niin, että olen asettanut naurettavan alhaisen tarjouksen markkinoille. Muutaman kerran kauppa on kolahtanut kotiin, varsinkin jos isot ulkolaiset myyjät ovat painaneet myyntinappia ”päivän hintaan” – katsomatta kuinka pienellä volyymillä kauppaa käydään. Pilkkiminen voi olla harrastus muuallakin kuin meren jäällä.

Vuoden aikana toteutui myös de facto Pyynikki Brewing Companyn nurinmeno. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että listaamattomissa yrityksissä on aivan omat murheensa. Tuon panimon meno oli pitkään sellaista, että ihmettelin ettei erikoistilintarkastuksessa löytynyt mitään, minkä olisi voinut viedä oikeuteen koeponnistettavaksi. Varsinaiset viralliset laput saadaan varmaan tänä vuonna, jolloin pääsee vähentämään tappion verotuksessa. Bloggaaja Laimea Silli totesi, että sai sentään nautittua vuosien varrella panimon tuotteita. Itsellä jäi sekin tekemättä.

Tässä kuussa on tarkoitus saada naputeltua viime vuoden kirjanpidon liput ja laput kuntoon. Viimeistään helmikuun puolessa välissä lähden taas Ranskaan katsomaan olisiko taivas sinisempi ja aurinko useammin esillä.

Pessimisti ei pety.

Siitä huolimatta…tasaisempaa ja nousevaa kurssikehitystä odottaen.

Too much Fun

Olen nyt ollut Cannesissa taas reilun kuukauden. Keskilämpötila ajalta menee heittämällä yli 30 asteen. Sadetta on saatu kahtena päivänä hieman ja kerran kunnolla. Paikallisten vuoristojärvien pinnat laskevat huolestuttavasti ja monella alueella on käytössä vedenkäytön rajoitukset. La secheresse eli kuivuus uhkaa monen päivittäistä elämää ja liiketoimintaa.

Joku viisas totesi, että ihminen tottuu uuteen ilmastoon noin kahdessa viikossa. Itseäkin nauratti, kun yhtenä iltana – lämpötilan pudotessa 24 asteeseen – aloin kaivata pitkähihaista paitaa.

Käväisin tälläkin reissulla taas Aix-en-Provencessa ja siellä oli illallakin 37 astetta varjossa. Oma vauhti kannatti sovittaa lämpötilaan.

Aixin lukuisat baarit, ravintolat ja terassit näyttivät vuolevan kultaa, kun ihmiset pitivät huolta nestetasapainosta. Coca Cola, Pepsi, Anheuser-Busch InBev ja Nestle ainakin hyötyvät säätilasta. Osa hotelleista oli myös täynnä – varsinkin amerikkalaiset turistit ovat palanneet. Dollarin kurssi rohkaisee vanhalle mantereelle.

Aix-en-Provence

Jo tänne saapuessa tiesin, että pääsen testaamaan asiointia useamman paikallisen instanssin kanssa. Asioidessa pääsee lähestymään ranskalaisuuden ydintä, jossa ”kyllä” on ”ehkä” – normallement. ”Ei” taas on usein lähtökohta mutta harvoin lopputulos. Hermoja testataan.

Ostin tänne tullessa SFR:ltä laajakaistan, joka on toiminut mainiosti. Pakettiin kuului myös noin 300 TV-kanavaa, joista olemme katsoneet ajoittain ehkä kolmea.

Hinta oli edullinen. Vajaalla 20 eurolla kuussa kaikki herkut ja ilmaiset puhelut. Yritin pitkään sinnitellä täällä ilman ranskalaista puhelinliittymää. Ei onnistu. Jos jonkinlaiset instanssit vaativat puhelinnumeron ja lomake ei huoli muuta kuin paikallisen numeron. Tähän puhelimeen saan joskus viestin saapuvasta paketista. Ainoat puhelut, joita siihen tulee, ovat puhelinyhtiön ”tyytyväisyyskyselyitä”, joissa yrittävät myydä lisää TV -kanavia niiden 300 lisäksi. Olen yrittänyt vastata, että olen erittäin tyytyväinen, jos ette enää soita – huonolla menestyksellä.

Nyt se 20 e kuussa oli hinattu laajakaistan suhteen 41 euroon ja se ilmainen puhelinliittymä 8 euroon (voisi soittaa ja siirtää dataa loputtomasti). Kipukynnys ylittyi.

Lasi roseeta alle ja myymälään.

Kävi tuuri ja väkeä oli vähän. Yleensä siellä on afrikkalaisdelegaatio hoitamassa koko klaanin voimin suvun asioita. Alkuselvittelyn jälkeen löytyi paikalle pelimies, joka ymmärsi, että asiakkaalle pitäisi saada veret seisauttava paketti.

Hän ei saanut sitä myöntää eikä myöskään soittaa itse päämajaan erikoishintojen perään. Mutta kun Ranskassa ollaan, asiakas voisi itse soittaa pääkonttorin asiakaspalveluun ja saada hyvin perustellen ja neuvotellen erikoishinnan. Tämä onnistuu toki vain ranskaksi.

Ehdin jo masentua, kun kaveri yllätti. ”Tykkäätkö huonoa, jos minä olen soittaessa sinä?”

En todellakaan. Ja niin Provencen korostuksella natiiviranskaa puhuva ”Miettunen” soitti erikoishintojen yksikköön.

Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin uudet hinnat olivat tiskissä. 41 euroa putosi 25 euroon ja 8 euroa nollaan. Itselläkin meinasi välillä tulla itku, kun kuuntelin tuon ranskalaisen ”Miettusen” perusteluja ja viittausta perheen ankeaan taloudelliseen tilanteeseen ja vähäiseen datan käyttöön.

En myöskään ole ennen muistanut kiittänyt vastapuolta ”suuresta ammattimaisuudesta ja esimerkillisestä asiakaspalvelusta, jonka varmasti tuon esille asiakastyytyväisyysmittauksessa”. Luulen että sanoi vielä että ”suutelen jalkojanne, madame”. Kuulin varmasti väärin.

Lopputulos 288 euron vuosisäästö. Ja yksi asia pois työlistalta.

Kaupungissa on ollut vilskettä. Koronan hyydyttämä konferenssi- ja tapahtumateollisuus jauhaa täysillä. Hotellit ja ravintolat hierovat käsiään.

Mainonnan ja markkinoinnin Cannes Lions keräsi yli 15 000 osallistujaa. Tapahtuman Main Sponsor oli itselle yllättävä Tik Tok. Tänä vuonna väki olikin aikaisempaa nuorempaa ja teknologian mahdollisuuksista markkinoinnissa oli erityinen paino. Kaikki rannan ravintolat oli varattu yksityistilaisuuksiin, samoin rannan lähellä olevat hotellit ja ravintolat. Rahaa tekivät myös lentoyhtiöt, taksit ja Uber.

Osallistumispakettien hinnat vaihtelivat 3 000 perushinnasta 9 990 euron Platinum VIP pakettiin. Virkistysohjelma oli hinnan mukainen. Oli kuin suomalainen vappu olisi kohdannut Mardi Gras:n. Euroopan parhaat tiskijukat kilpailivat rajuimmasta äänentoistosta rantaravintoloihin rakennetuissa ”yökerhoissa” ja väen kunnosta päätellen tarjoilu oli sekä runsasta että ilmaista.

Tapahtuman loppumisen jälkeisenä aamupäivänä ryhmä nuoria miehiä istui paikallisessa kahvilassa. Yksi totesi, hapuillen lasiaan vapisevin käsin että ”This Conference is too much Fun”.

Taas huomaa, että Pohjoismaissa on alkanut lomakausi. Ruotsalaisia ja norjalaisia näkee usein. Saksalaisia autoja näkyy parkkialueilla. Joka päivä saapuu risteilyaluksia, joista nousee maihin amerikkalaisia, meksikolaisia ja intialaisia. Oikeastaan ainoa ryhmä, jota näkee jonkin verran vähemmän, on venäläiset.

Turisteilla riittää katsottavaa

Kävin eilen vakiparturillani. Siellä laitettiin kahta peroksidiblondia iltakuntoon. Ulkonäkö kertoi heti kansallisuuden, jonka venäjän kieli vahvisti. Hetken mietin, kysynkö mielipidettä Ukrainasta mutta uskon että olisi mennyt hukkaan. Näillä on yleensä enemmän mielipiteitä käsilaukuista. Sanoin parturilleni, että toivottavasti saatte kunnon korvauksen työstänne.

Viime kuukausi on ollut maailmanlopun manaajien kilpajuoksua. Alas mennään eikä loppua näy. Sitten voit lukea seuraavasta kappaleesta onko pohjille vielä matkaa kymmenen vai kolmekymmentä prosenttia. Hyvät uutiset ovat vähissä. Päivän rohkein ennustaja oli JP Morgan, joka maalaili kuvaa 380 taalan öljystä. Ukrainan sota jatkuu vuosia, Eurooppa ei saa energiaa edes rahalla. Korot ovat tapissa ja Etelä-Euroopan pankit kaatuvat veronmaksajien syliin.

Itse uskon, että yritykset tekevät vielä kohtuullista tulosta. Kasvuennusteissa on kuitenkin ilmaa ja analyytikot tulevat näiden suhteen jälkijunassa. Yhtä varmaa on se, että useimmissa osavuosikatsauksissa viitataan tulevaisuuden tavallista suurempaan epävarmuuteen. Tämä taas tarkoittaa sitä, etteivät hyvätkään tulokset välttämättä riitä, kun tulevaisuudesta ei tiedä. Koskapa tietäisi?

Oma salkku on nyt ottanut enemmän osumaa kuin koronakriisissä. Sen menestys ei todellakaan ole ollut ”Too much Fun”. Ennustettu osinkotuotto on toki parempi kuin koskaan, mutta eiköhän osinkoennusteitakin aleta kohta reivata alas.

Jos olisi viisas, niin jättäisi varmaan ainakin osan melkein päivittäisistä ”halvoista ostoista” tekemättä. Vielä viisaampi olisi tietenkin myynyt pari kuukautta sitten ja katselisi nyt kaikessa rauhassa mihin asti markkinat valuvat.

Salkuissa olen tehnyt edelleen myyntejä ja ostoja. Näillä on saanut – useimmiten – pieniä voittoja. Isoa kuvaa ne eivät muuta. Tasan vuoden takaisesta huipusta on lasketeltu 17,3 prosenttia. Tuossa on toki mukana vuoden elinkustannukset.

Suurimmat omistukset suuruusjärjestyksessä:

• Citycon

• Nordea

• Tokmanni

• Anora

• Sampo

• TietoEVRY

• Kemira

• UPM

• Telia

• Fortum

Olen yrittänyt tehdä pienempiä siirtoja ostamalla osakkeita myös muualta kuin Suomesta. Espanjasta on Enagas ja Telefonica. Yhdysvalloista Gilead Sciences, Omega Healthcare, The Necessity Retail ja viimeisimpänä Netflix.

AbbVie ja Kraft Heinz myyty hyvällä voitolla pois. Ruotsista olen ottanut Hennes & Mauritzia sekä Intrumia. Ennestään siellä on Cloettaa, jonka kurssi niiasi kun se kertoi aikeesta rakentaa yksi isompi tehdas Hollantiin ja sulkea kaksi pienempää. Liiketaloudellisesti varmaan järkevää pitkällä tähtäimellä mutta markkinat huolestuivat rahoituksen vaikutuksesta osinkoon. Englannin Tescoa en ole vieläkään myynyt pois, maksaa sentään kohtuullista osinkoa.

Olen pelannut jonkin verran pingistä Konecranesilla ja Uponorilla. Mielestäni kumpikaan ei ole nyt kovin kallis. Salkussa pitkään ollut Orion on pärjännyt hyvin, toivottavasti kehitys pysyy positiivisena.

Koronaromahduksessa uskalsin ennustaa, että joku tekee hyviä ostoksia. Nyt aletaan olla tasoilla, joista voisi ennustaa samalla tavalla. Voi toki olla että ”tällä kertaa on toisin” eli ”This time it’s different”.

Paljon riippuu Ukrainan tilanteesta ja keskuspankkien juoksusta inflaatiota vastaan. Voi olla, että joutuvat vielä jarruttamaan koronnostoja jo ennen kuin ollaan inflaatiotavoitteessa.

Markkinamyllerryksen keskellä ajattelin kuitenkin muistaa välillä nauttia lämpimistä keleistä. Täytyy myös tunnustaa, että täällä saa välillä ihailla maisemiakin. Varsinkin niitä ohikäveleviä. Jostain kumman syystä turisteissa on täällä selvä sukupuolivinouma naisten hyväksi. Vaatetukseen ja rantakuntoon on varmaan panostettu koko talvi. Tai sitten ovat geenit suosineet.

Kesäjalkineet helteeseen

Mukavaa lomaa lukijoille.

Vuoden 2021 tilinpäätös

Takana on kovin kaksijakoinen vuosi 2021.

Korona hallitsi sekä otsikoita että normaalia elämää. Matkustaminen vaikeutui, rokotuksia ja todistuksia hankittiin kuin liukuhihnalla. Huomattiin, että meillä on Suomessa monia instansseja, joilla on kovin erilaista viestintää. Hallitus seisoi vielä alkuvuodesta tomerasti televisiokameroiden edessä kertomassa koronastrategiasta. Kirjoitettiin oikein kirja siitä, miten päätettiin voittaa korona.

Testaa, jäljitä, eristä, hoida. Aika nopeasti kansa sai huomata, että ei niihin testeihin noin vain mennä, vaikka haluaisi. Se siitä testaamisesta. Jäljittämiseen kaivattiin terveydenhoitoalan koulutettua väkeä, haastavaan tehtävään. Maallikon on taas vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Koronavilkku lanseerattiin ja sille löytyikin 2,5 miljoonaa käyttäjää. Kun aikansa käytti sovellusta ja huomasi ettei siitä ole juurikaan hyötyä, niin väki veti omat johtopäätöksensä. Joulukuussa käyttäjiä oli enää 1,6 miljoonaa.

Hoitamisesta selvittiin aika hyvin, vaikka harva se viikko ilmoitettiin, ettei hoitokapasiteettia ole, kun tehohoidossa on 50 potilasta. Elämme veitsen terällä. Maallikko taas ihmettelee, minkälainen hoitokapasiteetti meillä oikein on. Pitäisikö sille tehdä jotain?

Eristämisessä on käytetty monia keinoja. Uudenmaan eristys taisi olla rajuin tämän epidemian aikana. Ravintoloita on piinattu niin tehokkaasti, etteivät asiakkaatkaan pysy enää kartalla siitä, milloin saa syödä, milloin juoda ja miksi ei.

Ravintoloiden henkilökunta on vetänyt omat johtopäätöksensä ja moni on hankkiutunut joko pysyvästi kortistoon tai muulle alalle. On vaikea tulla toimeen alalla, jossa työtunnit saatetaan vetää muutaman päivän varoituksella nollaan – määräämättömäksi ajaksi. Hallituspuolueista löytyi kuitenkin väkeä, joka eristyksen sijaan päätti nauttia yökerhossa kylmät Coronat pullosta. ”Muuten hajoaa pää” sanoi pääministerikin.

Joulukuusen voi korvata joulupalmulla.

Ranskassa käytiin aikaisemmin läpi massiivinen liikkumiskieltojen sarja. Asunnostaan sai poistua tunniksi päivässä liikunnan vuoksi. Kaupassa ja apteekissa sai käydä, muttei juuri muualla. Siellä opittiin se, ettei tuolla toiminnalla saa aikaan juurikaan muuta kuin yhteiskunnan ja talouselämän hiljaisen kuoleman.

Nyt on keskitytty rokottamaan niitä, joille rokote kelpaa. Noin 5 miljoonaa rokotevastaista sinnittelee oman katekismuksensa kanssa ja levittää tehokkaasti sanomaa hallitsevan luokan salajuonesta. Muutama päivä sitten Macron erehtyi vastaamaan rokotevastaiselle, joka kysyi koska p*skan kaataminen niskaamme loppuu, että se ei lopu vaan kiihtyy.

Rajoituksilla on tehty ja tehdään rokottamattomien elämä niin vaikeaksi, että vakaumusta todellakin testataan. Ranskassa muuten rokotus järjestyy helposti ja rokottajia löytyy myös apteekeista, jotka ovat siellä ehtymätön luonnonvara. Nyt lyödään tartuntaennätyksiä sellaisella vauhdilla, että jos laumaimmuniteetti on olemassa, niin siihen päädytään aika nopeasti. Toissapäivänä tartuntoja todettiin 332 252 kappaletta.

Cannesin joulukylässä

Olimme Ranskassa pari viikkoa ennen joulua. Elämä oli vielä silloin sangen sujuvaa. Maskien käyttö sisätiloissa on itsestään selvää, siihen on jo tottunut. Ravintoloissa tarkastettiin koronapassit. Aurinko paistoi niin kuin ennenkin ja ravintolat toimivat. Hotellit olivat ottaneet kesästä kaiken irti ja erityisesti ranskalaiset matkailijat olivat saapuneet etelään. Kongresseja ja festivaaleja oli saatu järjestettyä, tiukoin turvatoimin. Joulukyläkin löytyi, jossa paikalliset saivat kokeilla luistelun riemuja. Yksi koju myi myös lapinleukuja, hinnat olivat ehkä tuplat Suomen hintoihin verrattuna. Jouluruokaa löytyi Senegalista, churroja Espanjasta ja – tietenkin – shampanjaa ja ostereita.

Lentomme lähti Vantaalta niin aikaisin, ettei kentällä ollut minkäänlaista ruuhkaa. Finnairin palvelu pelasi viimeisen päälle ja kerrankin tuntui siltä, että business-luokan lipulle sai todellakin vastinetta. Nykyään on helppo arvostaa matkustamon väljyyttä. Paluumatkalla otimme vielä testit ja saimme niistä odotusten mukaiset negatiiviset tulokset.

Hipsterit nauttivat ihan omaa glögiä.

Jos korona on piinannut, niin pörssi on toiminut oikein mukavasti. Ainoana haittapuolena se, että pääomatuloveroja saa maksaa enemmän kuin lääkäri määrää. Laskeskelin myyntivoitot ja tappiot yhteen ja päädyin summaan 260 000 euroa. Siitä 34 prosentin verokannalla laskin valtiolle 88 000 euron osuuden. Hankintameno-olettamalla sain hiukan lievennystä laskelmiin. Maksoin saman tien ennakkoveron täydennyksen ja nyt pitäisi olla sekin asia hoidossa. En yleensä tee näin paljon kauppoja, mutta nyt olen keventänyt sekä Harviaa että Rapalaa, joiden hankintahinta on ollut kovin edullinen.

Osinkojakin sain mukavasti, kun EKP:n osinkostoppi pankeille loppui.

Vuoden 2021 osingot

Nordea	25 896,20 €
Citycon	22 359,38 €
Aktia	12 050,00 €
Tokmanni	11 466,50 €
Fortum	9 624,78 €
Tesco	8 397,45 €
Anora (ex. Altia)	7 502,50 €
Kemira	4 844,44 €
Sampo	4 812,70 €
Telia	4 281,32 €
TietoEVRY	3 838,76 €
UPM Kymmene	3 734,25 €
Lassila Tikanoja	3 404,60 €
Raisio	3 281,69 €
Orion	3 000,00 €
Omega Healthcare	2 998,01 €
YIT	2 730,00 €
Aspo	2 514,82 €
Telefonica	2 467,26 €
Enagas	2 436,48 €
Nokian Tyres	2 406,90 €
Harvia	2 093,45 €
Atria	2 054,25 €
Kraft Heinz	1 656,21 €
Cloetta	1 502,28 €
Alma Media	1 085,25 €
Uponor	1 083,11 €
Oriola	1 050,00 €
iShares Global Infra	914,43 €
AbbVie	883,33 €
GlaxoSmithKline	873,47 €
Bonava	757,23 €
Exel Composites	749,00 €
Terveystalo	746,85 €
iShares US Preferred	739,09 €
Pfizer	692,07 €
Relais Group	558,75 €
Metso Outotec	511,90 €
Nobia	498,64 €
Sanofi	352,80 €
Stora Enso	223,50 €
Bristol Myers	208,42 €
Elekta	150,56 €
iShares Emerging M.	146,32 €
Lundbeck	98,16 €

Yhteensä osinkoja tuli noteeratuista 163 677,11 € mikä taitaa olla kaikkien aikojen ennätys. Lisäksi tuloutuivat korot UPM joukkovelkakirjasta 3 172 euroa ja voitonjako eQ PE -sijoituksesta 4 771 euroa. Eli kaksijakoinen vuosi pähkinänkuoressa: surkeiden koronarajoitusten keskellä erinomaiset pääomatulot.

Olen saanut pidettyä Morningstarin salkkuseurantaa ajan tasalla ja sen mukaan salkkujeni yhdistetty P/E on 15,2 (vertailuindeksi 19,2), P/cashflow 11,3 ja P/B 2,54.

Eurooppa on karmeassa ylipainossa – en ole oikein koskaan onnistunut kehittyvien markkinoiden ajoituksessa ja Yhdysvaltojen erinomaisesti menestyneet markkinat ovat aina tuntuneet hintavilta. Tekno-osakkeita ei ole oikeastaan ollenkaan, muutamaa rahastoa lukuunottamatta. Suurimmat omistukset menevät kokolailla tuon osinkoluettelon mukaan. Poikkeuksen tekee Tesco, jonka osinko oli suurelta osin kertaluontoinen. Salkussa on liiankin kanssa eri yrityksiä, suurimman osuus on 11 % eli hajautusta riittää. Toimialahajautuskin on kunnossa.

Edessä ovat uudet ajat. Oikeastaan kaikki keskuspankit ovat viestineet, että rahan pumppaaminen markkinoille joko loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Fed tulee nostamaan ohjauskorkoa tänä vuonna, oletettavasti ainakin kolme kertaa. EKP tulee viiveellä perässä. Osakkeille tämä tarkoittaa sitä, että pitkälle tulevaisuuteen diskontatut kassavirrat pienenevät (laskennallista korkoa kun on pakko nostaa). Yritysten tase on jatkossa tärkeämpi, lähes nollakorkoista rahoitusta ei ole enää näköpiirissä. Kaavaillaan, että on taas arvo-osakkeiden vuosi. Saa nähdä.

Inflaatio lyö läpi raaka-aineissa ja yritysten oma hinnoitteluvoima mitataan uudelleen. Kuinka nopeasti ja kuinka täysimääräisesti kohonneet kustannukset saadaan tuotteiden ja palveluiden hintoihin? Bränditaloilla tämä on helpompaa kuin halpatuotteilla.

Toisaalta, kuluttajien kukkaroon iskevät jo nyt kohonneet sähkökulut, polttoaineet, lainojen korot ja erilaiset verot. Sitä kautta voi hyvinkin olla, että hintatietoisuus kasvaa, jolloin Tokmannin ja Puuilon tyyppiset kaupat saavat uusia asiakkaita. Korona on kasvattanut nettikauppaa eksponentiaalisesti ja paketit kiertävät pitkin maailmaa. Itsekin olen varmaan tuplannut ostot eri nettikaupoista – on vaikea ostaa jotakin Stockmannilta, kun sama tuote löytyy 80 % halvemmalla muualta.

Syy Suomeen tuloon oli joulunvieton lisäksi vanhustenhuollon haasteet. Olen taas päässyt ihmettelemään sosiaalisektorin toimintaa. Kun itsellä on selkeä näkemys siitä, miten asiat ovat ja miten ne pitäisi hoitaa, on vaikea ymmärtää pallottelua instanssilta toiselle. Nyt on kohta kolme kuukautta suoritettu ”luokittelua” ja saatu aikaan lausunto, joka lähtee seuraavalle instanssille. Siellä menee 2-3 viikkoa ja päätöstä on mahdotonta ennustaa. Jos sieltä saadaan vihreää valoa, niin sitten on taas viranomaisilla 3 kk aikaa järjestellä asioita. Ehkä näissä tapauksissa odotetaan, että aika hoitaa ongelmat sen lopullisen exit:in muodossa. Sääliksi käy vanhukset, joilla ei ole omaisia katsomassa asioiden perään.

Joka tapauksessa seuraavat lentoliput on hankittu ja lähtö on edessä noin kuukauden päästä. Jos kaikki menisi kuin elokuvissa, koronatilanne Ranskassa olisi silloin jo helpottanut. Ja vaikka rajoituksia vielä olisikin, niin aurinko paistaa kuitenkin ja jalkakäytävillä ei taita niskaansa. Finnairilla on kampanja meneillään, taidankin ostaa muutaman seuraavankin reissun valmiiksi.

Pitää Rivierallakin poro löytyä

Moni kokenut sijoittaja seuraa nyt pörssiä entistä valppaammin ja keventää välillä positioita, ”sotakassaa” keräten. Ajatellaan, että kun kurssit jossakin vaiheessa tippuvat, on mukava panna käsi alle ja ostaa suosikkiosakkeita alennetulla hinnalla. Koska ja millä voimalla kurssien oikaisu tulee, on tietenkin se suuri kysymysmerkki. Usein on nähty, että odottajilla pettää hermo ja ostavat myydyt paperit kalliimmalla takaisin.

Ennustaminen on vaikeaa. Sen takia kai Sibeliuskin sanoi vaimolleen ettei ole ennustaja vaan säveltäjä, tämän kysellessä koskahan herra mahtaa palata ravintolasta kotiin.

Nykyisillä rajoituksilla ravintolasta palaamisen aika on helpompi ennustaa.

Vuoden harmain päivä

On huomenna, lupaili juomavalmistaja. Verhot avatessaan voi kerrankin todeta, että mainostaja puhuu asiaa. Saattaa olla jopa oikeassa siinä, että yrityksen tuotteilla voisi lievittää tuskaa. Täytynee kokeilla.

Lähdimme Ranskasta Suomea kohti 19.10. Paluumatkaan oli varattu vajaa viikko. Jälkikäteen voi todeta, että rytmitys, jossa päivittäiset kilometrit pyörivät välillä 400-700 km, oli onnistunut. Jäi vielä aikaa ja energiaa tutustua välietappeihin.

Lyonissa olen käynyt ennenkin ja se on tutustumisen arvoinen paikka. Ranskan toiseksi suurin kaupunki, Côtes du Rhône ja Beaujolais -viinialueiden keskellä. Lyon on ollut Ranskan taloudellinen keskus jo 1400 -luvulla ja kisa Pariisin kanssa jatkuu edelleen, vaikka Pariisi onkin suurempi ja hallinnollinen keskus. Logistisesti kaupunki on mainiossa paikassa ja sen ympärillä onkin paljon kuljetus- ja varastointikeskuksia. Hotellista jäi mieleen autohissi, jolla pääsi alakerran parkkipaikkaan. Kysyivät etukäteen auton mitat ja olivat sitä mieltä, että mahtuu. Mahtuihan se. Peruutin osoitettuun ruutuun ja aavistelin jo silloin, että pois pääsy voi olla haasteellista. Haaste toteutui ja aamulla noin vartin vekslaamisen jälkeen sain auton peruutettua mutkitellen samaan hissiin. Matkaseuralainen väitti, että suomalaiset voimasanat kuuluivat hyvin kadulle asti. Sekin tuli testattua, että hissin seinästä peiliin jäänyt viiru lähtee pois käsidesillä. Illallisen nautimme Chez Grand Mere -ravintolassa, Vanhan kaupungin kellarissa. Hauska paikka, jonka kulkuteistä ja paloturvallisuudesta Suomen viranomaisilla olisi voinut olla eriävä mielipide.

Lyonin muraaleja

Lyonista Luxemburgiin. Maksullinen moottoritie, jonka hinnoittelu piti huolen siitä, että sai ajaa kaikessa rauhassa 130 kilometriä tunnissa sen kummemmin jarruttelematta. Tätä kokemusta tuli Saksassa ikävä. Luxemburgissa yövyimme paremmassa hotellissa, jossa oli Michelin- tähden ravintola. Konsepti oli selvästi suunniteltu parisuhdematkailuun – tai sellaiseen pyrkiville. Ottivat yhteyttä etukäteen ja kysyivät, olisiko tarvetta ruusunterälehdille sängyllä, belgialaisille tryffeleille tai eksoottisille hedelmille. Pettyivät vastaukseen ja ehdottivat että josko kuitenkin 760 euron Dom Perignon -pullo laitettaisiin jäissä pöydälle. Tämäkin tarjous jäi käyttämättä. Huone oli kyllä reissun paras ja se, että auto oli pihalla parkissa melkein ikkunan alla, rauhoitti mieltä.

Chez Grand-Mere Lyon

Viimeinen yö Cannesissa jäi vähän levottomaksi, kun matkaseuralainen herätti aamukahdelta ja sanoi että autoomme murtaudutaan. Oli herännyt siihen, että askeleet kadulla olivat loppuneet juuri meidän kohdallemme. Aivan oikein, siellä oli auton takaluukku auki ja kun seuralainen oli huutanut ikkunasta että ”What the F*** are you doing in our car?” kaveri oli mutissut jotain ja poistunut rauhallisesti paikalta. Olen vakuuttunut, että varas huomautti seuralaiselle, että Ranskassa puhutaan ranskaa. Ja totta onkin, että moinen huutelu englanniksi on sangen kyseenalaista. Autosta ei oltu viety mitään, edes viinilaatikot ja hanhenmaksa eivät olleet kelvanneet. Oliko murtomies ehkä raitis vegaani? Mitään murtojälkiä ei ollut ja epäilen että on käytetty skanneria, joilla saa kuulemma keskuslukitukset auki.

Muutaman sata metriä asunnoltamme sijaitsevan komissariaatin kohdalla tapahtui nyt alkuviikolla puukotus, jossa 37 -vuotias algerialainen koputti poliisiauton ikkunaa. Poliisi avasi ikkunan ja sai välittömästi puukosta kaulaansa. Tämän jälkeen kaveri ehti huitaista kakkoskuskin paikalla ollutta naispoliisia ennen kuin takapenkin nuoret poliisiharjoittelijat ampuivat häntä kolmesti. Kaveri oli vielä todennut puukottaessaan että ”profeetan nimissä”. Tämä, alun perin Italian kautta tullut, pakolainen oli toiminut aikansa putkimiehenä ja päättänyt itsekseen toteuttaa jumalan tahtoa. Luotiliivit pelastivat poliisin. Puukottajakin jäi henkiin, vaikka muutama leikkaus onkin jouduttu tekemään. Taas on rajoilla tulijoita, Suomeenkin. Toivottavasti osaamme kotouttaa paremmin. En nimittäin ole vakuuttunut siitä, että Suomen poliisi olisi saanut alle 10 sekunnissa ammuttua kolme kertaa.

Saksassa osataan leipoa leipää ja sämpylöitä.

Saksassa pysähdyimme vielä opiskelijakaupunki Münsterissä. Polkupyöräkaupunki. Rautatieaseman edessä oli pyöräparkki, jossa pyöriä oli pinottu kahteen kerrokseen. Saksassa kun oltiin, niin Ordnung muss es sein. Seisoimme tumput suorina liikennevaloissa eikä yhtään autoa näkynyt missään. Mutta kun oli punainen valo, niin saksalainen seisoo ja odottaa. Sen verran piti suorittaa sopeutumista Ranskan jälkeen, että useamman kerran piti muistuttaa itselleen, että nyt luterilainen seisoo vain ja odottaa. Ranskassa liikennevaloissa ei olisi seissyt kukaan. Pyöräilijöillä oli omat liikennevalot eikä yhtään ”jalkakäytäväpyöräilijää” näkynyt missään. Liikenteen saa näköjään sujumaan, jos haluaa. Illallinen nuorisomestassa, joka oli täpötäynnä ja jossa musiikin volyymi ohitti teollisuuslaitoksen konesalin. Kaupungista jäi mieleen vanhat rakennukset, opiskelijat, pyörät ja leivät. Mikähän siinä on, että jos haluaa hyvää leipää, täytyy mennä Keski-Eurooppaan? On rapeaa kuorta, siemeniä, pähkinöitä ja tuore, tuoksuva sisus. Ei muovisia ”perhesämpyläpakkauksia” tarjoushintaan.

Fillariparkki Münsterin rautatieasemalla

Loppumatka meni lautalla Travemunde – Malmö ja ajelulla Ruotsin läpi. Sen siirtymän paras kokemus oli ”vaatimaton” lounas Löfstadin linnassa. Pysähtymisen arvoinen paikka.

Så skall man luncha. Löfstad Slott.

Olen nyt ollut Suomessa kolmisen viikkoa ja täytyy tunnustaa, että paluu Ranskaan tuntuisi hyvältä ajatukselta. Ensin pitäisi vain saada hoidettua vanhustenhoidon haasteet. Epäilen että elämme myös hyvinvointivaltion suhteen kuplassa. Monenlaista kuvittelemme saavamme mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää. Katsomalla nuoren Jack Nicholsonin tähdittämän elokuvan ”Yksi lensi yli käenpesän” saa aavistuksen siitä miltä kultaisen vanhuuden asuinpaikat näyttävät, kun omat voimat ja kyvyt ehtyvät. Hoitotestamentti kannattaa tehdä. Hinnoittelu yksityisellä puolella taas on sellainen, että ehkä promille suomalaisista eläkeläisistä pystyy sen maksamaan itse.

Terveystalolta, Mehiläiseltä ja Pihlajalinnalta eivät työt lopu, maksajista vain saattaa tulla pulaa. Se, että joku luulee ratkaisun olevan hallituksen Sote-uudistus, kertoo hyvästä mielikuvituksesta. Tietenkin tavoitteena voi olla se, että kaikilla on asiat yhtä huonosti.

Pörssissä yritettiin ottaa luulot pois lokakuussa. Aika hyvin ovat hetekan jouset kuitenkin kestäneet. Inflaatiota ei kiistä enää kukaan. Korkealla mennään ja kun tavarasta on monesti pulaa, on helppo nostaa hintoja. Nyt mantra menee niin, että kyseessä on tilapäinen, poikkeuksellisista olosuhteista johtuva, inflaatiopiikki, joka tasoittuu viimeistään 2022. Korot nousevat hyvin hitaasti Fedin lopetellessa tukiostojaan. Asuntovelallinen voi hengittää helpottuneena vielä pitkään. Normaalit kuluttajat näkevät hinnannousun erityisesti bensapumpulla, jossa on menty yli 2 euron. Luxemburgissa hinta oli muuten 1,47 e/l (menomatkalla 1,37 e/l). Vihreät ovat luvanneet että tämä on vasta alkua.

Mielenkiintoinen pörssivuosi. Yleensä yritän olla kohtuullisen passiivinen osinkosijoittaja, mutta tänä vuonna on tullut väkisinkin kirnuttua salkkua. Tuloksena yli 250 000 euron myyntivoitot/myyntitappiot -netto. Positiivinen ongelma sanoisi joku. Kun osinkotulot ovat karvan yli 160 000 euroa, niin tästähän voisi vetää johtopäätöksen, ettei tuo osakkeiden osto- ja myyntitoiminta niin hölmöä olekaan. Osinkotuloista erityiskiitos Nordealle. Onneksi on vielä muistissa ajat, jolloin tähtitreidaajan tulokset tuppasivat menemään miinukselle.

Kaava meni niin, että tuli useita onnistuneita kauppoja, joista saatiin pienempiä voittoja. Sitten iso munaus, joka nollasi voitot tehokkaasti. Eli eiköhän tässä pysytä vanhassa suunnitelmassa: hajautettuun salkkuun hyviä osingonmaksajia, eri toimialoilta, eri maista. Mukavinta olisi ostaa hyviä yhtiöitä kohtuulliseen hintaan ja kun kurssit heiluvat, tähän on ajoittain myös mahdollisuuksia. Ja olisi toki hienoa jos osinkovirta olisi kasvavaa.

Alkuviikosta saatiin energiaa Start Up -yrittäjille. Wolt myytiin osakevaihdolla Yhdysvaltoihin tähtitieteelliseen 7 miljardin hintaan. Siinä ehti ministeritkin jo innostua ja kehua kuinka tähän päästiin yhdessä ja nimenomaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Pääomaa oli toki tullut otettua hieman Ruotsistakin. Onnittelut myyjille! Vielä harras toive siitä, että numerot muuttuvat jossakin vaiheessa myös oikeaksi rahaksi. Ihannetapauksessa ostajan osakekurssi nousee edelleen ja myyjät saattavat alkaa suunnitella rakettia Marsiin, niin kuin noilla summilla on tapana.

Sinänsä jos katsoisi asiaa kyynisesti, niin kyseessä on järjestelmä, jossa voit ottaa ravintolayrittäjältä jopa 25-30 %:a myyntitulosta ja käytät työvoimaa, jolla on omat työvälineet, vastuu kaikesta ja vaatimaton palkkaus. Ja hyvin vähän tai ei ollenkaan oikeuksia. Sisiliassa syntyi aikoinaan saman tyyppinen konsepti, sekin kansainvälistyi.

Tämän konseptin kysyntä perustuu ihmisten laiskuuteen ja saamattomuuteen. Kun ei kerta kaikkiaan jaksa mennä ravintolaan syömään eikä mutsikaan laita safkaa. Ei jaksa edes seistä sähkökäyttöisen laudan päällä, joka veisi ravintolaan, ei kato nappaa. Olisi myös kiva napostella irtokarkkeja ja katsoa Netflixiä, luuri siis käteen. Wolt. Foodora. Uber Eats. Oma kokemuksemme Woltista rajoittuu siihen, että naapureille kantavat milloin minkäkin näköiset kuskit ruskeita kasseja. Me taas vaihdamme ovikoodeja ja pyyhimme rappukäytävän kaiteita käsidesillä.

Ei ihme, että turkulaisen kuuluisan pizzayrittäjän pizza taksi -konsepti epäonnistui. Hän reagoi markkinan paineeseen niin että ”Soita meille ja tilaa pizza. Me tilaamme sinun pizzallesi tavallisen taksin. Taksin maksat erikseen.”. Ei oltu ihan ajanhermolla. Eikä ollut edes Uberiä.

Alustatalous, peliteollisuus ja näiden arvostustasot eivät aina aukea maallikoille. Pankinjohtajan Excelissä pitkään tappiota tuottaneen ja korviaan myöten veloissa olevan yrityksen hinta ei ole 7 miljardia, vaikka käyttäisi mitä kasvuprosenttia tai diskonttokorkoa. Logiikka menee kuitenkin niin, että Growth is King ja jos/kun pääset oman sektorisi Googleksi, niin taivas on rajana – tai oikeastaan – mitään rajaa ei ole. Ostajan kurssi taas nousee, kun näyttää maagista kasvua käyttäjissä ja kansainvälistä kasvua. To the Moon.

Niille, jotka nyt miettivät miksei itse ollut moisessa mukana, voin lohduttaa, että alustatalouden (ja monen muun ”trendin”) start up -yrityksiä nousee kuin sieniä sateella. Rahaa kerätään tälläkin hetkellä ja moni yrittäjä on päättänyt olla uusi Richard Branson tai Elon Musk. Kylmä fakta on se, että ylivoimaisesti suurin osa ajaa seinään ja sekä yrittäjä että rahoittajat nuolevat haavansa. Sitten vain leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Siksi on erinomaista, että joku välillä onnistuu ja vielä tässä mittakaavassa.

Itse olen ollut useammassa hankkeessa mukana ja muutamassa mukana edelleen. ”Lottopapereita” sanoi yksi sijoittaja. Totta. Toisaalta, jos aihe kiinnostaa, niin ainahan muutaman ruudukon vai panna vetämään. Nytkin matkailu- ja elämysalantoimija Doerz kerää rahaa. Olen siitä merkinnyt muutaman osakkeen jo aikaisemmilla kierroksilla. En todellakaan odota investoinnilta mitään. Välillä on kuitenkin mukava katsoa, kun toisessa todellisuudessa elävät painavat hullun lailla hommia. Ja kukapa tietää, josko tulevaisuudessakin taas joku onnistuu.

Salkkuliikkeet:

OSTOT

• Metso Outotec 7,88 8,07 8,39 8,33 8,42
• Exel Composites 7,60 7,60 7,24 7,32
• Omega Healthcare 25,30 25,75 25,11
• Enagas 19,42
• Citycon 6,95 7,04
• Telia 3,52  
• Uponor 20,56 20,20 19,45
• Nobia 5,31 5,51
• Tokmanni 19,68 20,48
• Sampo 44,87
• Terveystalo 11,27

MYYNNIT

• Nobia 5,64 5,52 5,63 5,65 5,49
• Telia 3,42 3,41
• Metso Outotec 9,58  

Ruotsalaisen keittiövalmistaja Nobian kanssa olen pelannut pingistä. Kurssi on heilunut sen verran että välillä myyntiin ja välillä ostoon. Pitkällä tähtäimellä saattaa olla hyvä sijoitus mutta nyt on heilunut melkein joka päivä +- 2,5 %.

Sampo alkaa olla hinnoissaan mutta otin hiukan lisää.

Exel Composites sai aikaan hyvän liikevaihdon kasvun. Vaikeudet Yhdysvalloissa ja nousevat raaka-aine ja logistiikkakulut rokottivat tulosta. Firmassa on tekemisen meininki.

Harvian suhteen minulla oli jo 60,00 euron myyntitoimari valmiina mutta en painanut enteriä koska veroja olisi tullut taas rajusti lisää. Nyt sitten odotellaan mihin kurssi päätyy jatkossa. Firma kasvaa edelleen loistavasti ja ennen kaikkea kannattavasti mutta eipä tuo kovin halvalta juuri nyt näytä. Jatkossa tilanne voi toki olla toinen.

Metso Outotec hyötynee raaka-aineiden hinnannoususta ja kasvavasta talouden toimeliaisuudesta. Otin välillä vähän voittoja sisään myymällä pienen siivun.

Citycon ja Omega Healthcare kumpikin ainoastaan osinkovirran takia salkussa. Josko osinkovirta kattaisi mahdolliset kurssilaskut.

Uponor… Raaka-aineet rokottavat, megatrendit suosivat. Tähän asti on pärjännyt hyvin aika pirstaleisella markkinalla.

Tokmannin suhteen iski ahneus ja otin lisää. Osinkopaperi, jonka kurssikehitys on ollut komeaa. Business on helppo ymmärtää. Toivottavasti joulusesonki menee mukavasti ja myytävää tavaraa riittää. Olivat reagoineet ajoissa logistiikkahaasteisiin.

Enagas on espanjalainen kaasun siirtämiseen ja varastointiin keskittyvä yritys. Kun Espanjassa on asetettu rajoja rahan tekemiselle, ovat laajentuneet kansainvälisesti ja – ainakin siltä näyttää – kannattavasti.

Vuodenvaihde lähestyy. Aika monessa salkussa tehdään varmaan vuosisiivousta ja nyt pitäisi sitten arvata vaikuttaako tämä kursseihin. Pienivaihtoisissa yrityksissä saattaa tulla lisää hintaheiluntaa ja silloin voi laittaa käden alle, mikäli likviidiä riittää. Mielelläni myisin itsekin jotakin tappiolla mutta punaiset rivit ovat aika vähissä. Tälle on muuten oikein termi ammattipiireissä: Harvesting Losses. Tappioiden sadonkorjuu.

Inflaatiota kannattaa seurata ja Fedin kommentteja niin kuin aina. Oman osansa soppaan tuovat geopoliittiset jännitteet. Euroopan Unionia viedään välillä – maallikon mielestä – kuin markan rahaa. Toivottavasti löydämme lääkkeet hybridisotaan ennen kuin siitäkin tulee pandemia. Eikä koronakaan näytä olevan taltutettu. Vielä saa koronapassin leimata useamman kerran ennen kuin rajat ovat ihan oikeasti auki.

Olen nyt sitten oikein virallisesti ranskalainen veronmaksaja. Toki vain lomakiinteistön osalta. Erilaisia kiinteistö- ja asumisverolappuja on saatu ja ne on voinut jopa maksaa. Ilman ranskalaista pankkitiliä. Muu toiminta onkin edelleen tukevasti Suomen verokarhun hellässä syleilyssä.

Mukavaa vuoden harmainta viikonloppua.

Kasvaako puu taivaaseen asti?

Taloomme muutti aikoinaan pariskunta, jonka mies oli itävaltalainen, pitkään Ruotsissa asunut herra. Herra oli innokas kokki ja harva se viikko koputteli ovellemme ja ilmoitti paistaneensa ankkaa uunissa tai tuoneensa mereneläviä Göteborgista. Kiinnostaisiko naapureita tällainen vaatimaton iltapala? Verraton naapuri. Monta iltaa tuli istuttua yhdessä ja keskusteluissa vilahti välillä myös sijoitusaiheet.

Herra oli skeptinen sijoitusten suhteen – poltettuaan joskus sormensa markkinoilla – ja toisteli usein lausetta ”Die Bäume wachsen nicht in den Himmel”. Mikään puu ei kasva taivaaseen asti. Nokia oli silloin voimissaan ja menestyksellä ei näyttänyt olevan minkäänlaisia rajoja. Kohtalo oli kuitenkin kuin Ikaroksella: siivet sulivat, alas tultiin ja lujaa.

Oman salkun arvo on lyönyt harva se viikko uusia ennätyksiä – All Time High. Samaa tilanneraporttia kuulee kanssasijoittajiltakin. Aateehoo:ta pukkaa.

Yritykset raportoivat rajuja tulosparannuksia ja tulevaisuudeltakin odotetaan paranevaa. Ulkomaan matkailusta säästetyt eurot ovat osittain pankkitilillä, osittain K-Raudan, Tokmannin ja Puuilon kassassa. Koteja ja kesämökkejä on kunnostettu kilpaa. Harvia raportoi mykistäviä kasvulukuja. Aamun televisiossa Ahvenanmaan hotellit kertovat parhaasta sesongista koskaan ja lauttayhtiöiltä on Turku – Maarianhaminan autopaketit loppuunmyyty. Lämpöpumppukauppias kehui jo viime kesänä hankkineensa paalauskoneen rahan pakkaamiseen. Tänäkin kesänä koneella on varmasti ollut käyttöä.

Raporteista on vaikea löytää huonoja uutisia, tuntuu että yhdeksän kymmenestä yrityksestä ylittää odotukset. Optimisti ottaa viivoittimen käteen ja vetää samalla kulmalla kasvukäyrää tästä eteenpäinkin. Saadut luvut voi syöttää taulukkolaskentaan ja katsoa mikä olisi sijoituskohteen arvo kolmen vuoden päästä. Ceteris paribus – muiden asioiden pysyessä yhtäläisinä, kuten kansantaloustieteen professorini muisti aina lisätä. Unohtuu helposti, että osan tulosparannuksista selittää vertailukauden heikot luvut, osan massiivinen elvytys. Osa on toki yritysten omien toimien tulosta.

Sofar, so good. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että muutaman pörssiromahduksen ja lukemattomia korjausliikkeitä kokeneena, välillä hieman hermostuttaa. Pitkäjänteiselle sijoittajalle korjausliikkeet ovat yleensä ostotilaisuuksia, kunhan muistaa pitää hermot kurissa. Tappiinsa vivutetulla salkulla sijoittavien kannattanee kuitenkin katsella tilannetta valppaana.

Viimeiset viikot Ranskassa menivät yhdessä hujauksessa. Cannes sai kuin saikin järjestettyä filmifestivaalit. Kaupunki oli pullollaan silmäätekeviä. Matkaseura mutisi useampaan kertaan jotakin Adam -nimisestä kuljettajasta. Ihmettelin kuskin tarvetta, kun kulkuvälineet ovat yleensä olleet joko Uber tai paikallinen Express Bus.

Mysteeri selvisi, kun televisiossa näytettiin Adam Driver haastattelussa muiden tähtien kanssa. Kaveri on ilmeisesti naisten mielestä sangen komea mies. Itse sain todeta Andie MacDowellin antaneen hiustensa harmaantua tyylikkäästi ja Jodie Fosterin puhuvan erinomaisen sujuvaa ranskaa. Nuorempien naisten ryhmää edustivat La Croisette -bulevardin wannabeet, joilla näytti olevan korkokengissä enemmän peittoa kuin juhlamekoissa.

Tavalliselle kansalle oli järjestetty ilmaisia elokuvailtoja rannalla

Festivaaliyleisöä oli turvaamassa kaikki mahdolliset poliisivoimat: Police Nationale, Police Municipale ja Gendarmerie. Tähän kun lisätään armeija ja terrorismin vastaiset joukot sekä yksityiset vartiointiyritykset, niin kovin oli turvallista. Löytyi ratsupoliiseja, moottoripyöräpoliiseja ja helikoptereita. Koronaa torjuttiin festivaaleissa vielä voimakkaasti mutta sen jälkeen tartuntaluvut ovat kasvaneet eksponentiaalisesti. Erityisesti 20-30 vuotiaiden ryhmä on kunnostautunut liikkumalla, juhlimalla ja tapaamalla toisiaan, levittäen samalla koronan deltavariantia.

Macronilla tuli mitta täyteen, kun varastossa oli 9 miljoonaa rokotetta ja rokotettavien jono oli kovin lyhyt. Nyt vaaditaan koronapassi, jotta pääset baariin, ravintolaan, elokuviin tai ylipäätänsäkään mihinkään. Kiinnostus rokotuksiin kasvoi niin, että päivä ilmoituksen jälkeen melkein miljoona ihmistä kävi ottamassa ensimmäisen rokotteen. Keppi näyttää toimivan paremmin kuin porkkana.

Jos et ole saanut kahta rokotetta, joudut käytännössä hakemaan testituloksen 48 tunnin välein – tai jätät ravintolakäynnit tekemättä. Hinta on muutaman kympin. Testauskapasiteetti on koetuksella. Otettujen testien määrä on noin 7-8 kertaa korkeampi kuin aikaisempi normaalitaso. Samaa koronapassia otetaan käyttöön muissakin Euroopan maissa. Teknologia toimii: sain Suomessa otetun rokotepassin QR -koodin luettua vaivatta Ranskan Tous Covid -applikaatioon, oikein serpentiinin ja fanfaarien kera.

Tätä kirjoittaessa näyttää pörssi punaiselta. Nesteen tulos ei riittänyt markkinoille ja TietoEvryä painaa suurimman omistajan myynnit. Salkun Lassila & Tikanoja paransi juoksuaan ja on noussut 15,50 euroon. Muistan ajat, jolloin kurssi pyöri 20 eurossa ja muhkea osinko piti omistajat tyytyväisinä.

MYYNNIT

GlaxoSmithKline	16,35
Oriola	1,90
Alma Media	11,54
Exel Composites	10,40

OSTOT

TietoEVRY	26,70
Enagas	18,68	18,48	18,28
Nobia	7,24	6,83	6,60
Telia	3,79
YIT	5,27

GlaxoSmithKline sai lähteä kokonaan. Suursijoittaja Elliot on iskenyt siihen kyntensä ja kärsivällisyydellä olisi saattanut tehdä tilin. Edessä on kuitenkin valtataistelu nykyisen johdon kanssa. Osinkoa ilmoitettiin leikattavan ensi vuonna kun kassavirta suunnataan kasvuun. Johto kertoi tekevänsä jatkossa kovasti töitä jotta omistajat ja muut ”stakeholders” saavat korvauksen panokselleen. Kriittisesti voisi kysyä mitä on tehty tähän asti. Tyydyin saatuihin osinkoihin ja pieneen voittoon. Muut liikkeet, niin ostot kuin myynnit, ovat pienempiä, tyyliin 20 % lisää tai 20 % pois.

Hopeaakin tuli myytyä. Tai oikeastaan Silver Beaver -vene. Ranskasta tultuamme totesin että siinä se vene on taas seissyt 10 viikkoa ja kerännyt levää ja näkinkenkää pohjaansa. Viime vuonna sillä ei ajettu yhtään ja normivuonnakin muutamia tunteja. Totesin, että huoleton on hevoseton poika ja pistin veneen kiertoon omistajalle, joka oikeasti käyttää sitä. Samalla päätin että seuraava vene on kooltaan sellainen että sen vetää yksin rantaan kuiville ja kaksi miestä nostaa talvella pukeille.

Uusi sijoittajapolvi on erilainen. Ovat päättäneet ostaa vain osakkeita, jotka nousevat. Kun kurssi nousee kaikkien aikojen huippuun, ostavat lisää. Niin on kuulemma Seppo Saariokin neuvonut.

Yritin selittää vaihtoehtoista tapaa: ostetaan putoavia kursseja kaikin voimin, tuskastellaan kun kurssi edelleen putoaa, odotetaan että päästään ”melkein omilleen” ja myydään kaikki. Sitten siirretään katse seuraavaan putoavaan puukkoon. Eihän siinä tietenkään rikastu, mutta se fiilis kun kaikki muut ovat olleet väärässä ja itse oikeassa… Sitä ei voi rahalla mitata. Vaihtoehtoinen strategiani ei saanut kannatusta ja pahaa pelkään että nuorempi polvi vielä rikastuu omalla strategiallaan.

Jään nyt seuraamaan ehditäänkö nähdä vielä uusia pörssihuippuja ennen kuin kesä loppuu. Torstaina saadaan Nokian tulos ja ”ennakkovaroitus” mahdollisesta positiivisesta tulosvaroituksesta annettiin jo aikaisemmin. Olen polttanut sormeni Nokiassa niin monta kertaa, että myin omani meemisijoittajien toisessa aallossa. Silloin olin tyytyväinen tiliin. Loppuviikosta voi mahdollisesti voivotella väärää ajoitusta ja lisätä virtuaalipositio ”mitä jos en olisi tehnyt mitään” -salkkuun.

Taisi sama Saario joskus neuvoa ottamaan tappiot nopeasti ja voitot hitaasti. Toisaalta neuvoi myymään kun sisäpiiri myy ja Harvian tapauksessa osa myi jo silloin kun kurssi oli 48 euroa, nyt ollaan 60 eurossa.

Puu ei kasva taivaaseen asti mutta riittävän pitkällä tähtäimellä pörssien indeksit tekevät uusia huippuja uudelleen ja uudelleen.

Kaikki paitsi turpeenpoltto on turhaa

Poliittisen näytelmän Oscarit on jaettu ja voittajaksi kruunattiin keskustan Annika Saarikko. Velkaantuminen otettiin haltuun ylittämällä vuoden 2023 itse asetettu menokehys 500 miljoonalla.

Työllisyyttä hoidetaan taikatempuilla ja tilastonikkaroinnilla. Kun työllisyyden itseasetettu 75 % tavoite on mahdoton saavuttaa, siirretään aikarajaa hamaan tulevaisuuteen. Työllisyyttä heikentävät toimenpiteet kuten aktiivimallin purku, vero- ja etuuspäätökset sekä perhevapaauudistus on saatu tehtyä jopa etuajassa.

Työn vastaanottamiseen ei ketään painosteta, sehän olisi vastoin poliittista ideologiaa. Työttömyysturva on edelleen kytketty ammattiliiton tai työttömyyskassan jäsenyyteen, vaikka maksajiksi kelpaavat kaikki – nekin, jotka eivät edes teoriassa ole turvan piirissä. Tässä kahden luokan kansalaisten malli toteutuu parhaiten.

Keskustalla olisi ollut mahdollisuus kaataa vihervasemmistolainen hallitus. Sen sijaan tyydyttiin turpeenpolton rajojen lievennykseen ja saatiin muutama vuosi lisäaikaa energiatuotannolle, jossa ei ole vähääkään järkeä. Ja jos oikein saadaan potkittua tölkki maaliin, niin eiköhän kohta nosteta pöydälle uudet ”veroneutraalit” maakuntaveromallit.

Jatkamme velkaantumista miljoona euroa tunnissa. Kannattaa painottaa jälkikasvulle kieliopintoja. Voivat sitten päättää itse, minkä maan velkoja työurallaan maksavat. Ei tainnut Hjallis Harkimo aikoinaan ymmärtää, että ”oman liikkeen” perustaminen johti tähän hallituspohjaan. Saattaa mennä Suomen historian kalleimpiin virheisiin.

Korot ovat edelleen alhaalla, vaikka välillä on nähty pienen pieniä normalisoitumisen merkkejä. Inflaatio nostaa päätään lähinnä raaka-aineiden hintanousun mukana. Palkkainflaatiota ei vielä näy. Valtion velanhoitomenoille yhden prosenttiyksikön koronnousu tietää muuten 1,7 miljardin vuotuisia lisämenoja. Ennustan, että tämäkin testataan vielä oikein käytännössä.

Sitä odotellessa hallitus on ottanut 30 miljardia lisävelkaa ”koronan taltuttamiseksi”. Menoautomaatteja tulevillekin vuosille on rakennettu tarmokkaasti.

Sijoitusrintamalla voi todeta, että meneillään on paras pandemia koskaan. Kurssit ovat nousseet suhisten ja sekä Suomessa että Yhdysvalloissa tehdään pörssiennätyksiä. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, kun muistetaan talouteen pumpatut jättimäiset rahamäärät.

Olin aikoinaan kuuntelemassa erään kotimaisen saaren suurimman pankin esitystä korkorahastosta. Salkunhoitaja oli erittäin innostunut tuotteestaan ja selitti silmät välkkyen taktiikkaa, jossa ratsastettiin korkokäyrällä, riskejä karttaen. Mykistävän esityksen jälkeen kysyin, josko rahastossa olisi mitään heikkouksia. Pitkän mietinnän jälkeen pankkiiri totesi että ”on siinä yksi: meidän kanssamme verojen maksulta ei voi välttyä”. Voitto on näet varma. Näin olikin.

Itsellä alkaa olla tämä konkreettinen ongelma: tappiolliset positiot loistavat poissaolollaan kaikissa salkuissa ja verojen maksu näyttää vääjäämättömältä. Ongelma on toki positiivinen, vaikka mieluiten maksaisi toisen tyyppiselle hallitukselle.

Osinkoja on kilissyt salkkuun tähän mennessä 69 680 euroa. Monet yhtiöt ovat siirtyneet maksamaan osingon useammassa erässä, joten positiivinen kassavirta tulee jatkumaan pitkin vuotta. Muutama isompi potti, kuten Fortum, Sampo ja Nordea, odottaa vielä yhtiökokouksen päätöstä – tai EKP:n ”siunausta”.

Salkkuliikkeet:

MYYTY

Enagas	18,41
Telia	3,55	3,49
Citycon	7,35
YIT	4,74
Orthex	8,92
Rapala	7,1	7,8	9,3
Tokmanni	22,18

OSTETTU

Sampo	36,42
Nobia	6,26
Sanofi	83,8	84,28	85,6
AbbVie	88,46
TietoEvry	27,24	27,57	27,24	28,21
Orthex	6,82
Cloetta	2,59
Kemira	13,7	13,66
Citycon	7,45	7,29	7,32

Suurimmat omistukset: Nordea, Tokmanni, Harvia, Citycon, Fortum, Rapala, Sampo, Kemira, Aktia ja Lassila & Tikanoja. Uponor nousee hyvää vauhtia kohti TOP 10 -listaa.

Olen edelleen tehnyt parhaani pitääkseni talouden pyörät liikkeessä. Keittiöremontti valmistui ja lopputulokseen voi olla tyytyväinen. Noblessan keittiö näyttää juuri siltä kuin pitikin ja asennus meni vallan mainiosti. Nyt voi vähän säätää kylpytiloja, vaikka suurempi remontti siellä onkin vuorossa vasta ensi vuonna.

Olen työllistänyt myös maalareita, sähkömiehiä, kirvesmiehiä ja putkimiehiä. Saa nähdä saadaanko kotitalousvähennykseen positiivisia muutoksia. Vasemmistoliitolle se tekee tiukkaa, vaikka sen konkreettisempaa ja tehokkaampaa elvytystä saa hakea. Huono puoli on toki se, että etu ihan oikeasti johtaa työsuoritukseen. Ei sellainen peli vetele.

Suomen terveydenhuollon järjestelmää on taas päässyt tutkimaan. Koronatesteissä pitäisi käydä ja siellä juokseekin väkeä vallan mainiosti. Ei maksa kävijälle mitään ja kovin hyvin toimii. Paitsi jos pitäisi saada koronatodistus lentoyhtiölle. Silloin lysti maksaa 300 euroa, mikäli et keksi itsellesi oireita ja pääse siten vapaamatkustajien joukkoon.

Taitaa käydä niin, että saan käytettyä Finnairin pisteet edes johonkin. Lentopisteet ovat muutenkin olleet tapetilla, kiitos Valtion tarkastusviraston ja meneillään olevan case Tytti Yli-Viikarin. Ehkä siitä seuraa se, että sekä valtio että kunnat alkavat tarkemmin katsoa, missä ja miksi erilaiset seminaarit järjestetään.

Samat ohjeet sain aikoinaan ”systeemin osaajalta” kun varasin omaiselle hammaslääkäriä. ”Pitää olla sietämätön tuska ja akuutti tilanne”. Soitin ajanvaraukseen, kun potilas aikansa vikisi vaivojaan. ”Oletko katsonut suuhun? Miltä siellä näyttää?”, kyseli hammashuollon virkailija.

Totesin että vaikka olenkin monen alan erikoisasiantuntija, en koe olevani hammaslääkäri. Sillä kertaa aika järjestyi. Näitä ja vastaavia kuvioita meillä on julkinen sektori täynnä. Ei riitä tarve – ”systeemi” pitää osata.

Toukokuulle varatut lauttapaikat piti siirtää syksyyn. Teoriassa Ruotsin ja Saksan läpi olisi voinut ajaa, kunhan olisi ottanut koronatestit juuri oikeaan aikaan. Luultavasti Ranskan 10 kilometrin liikkumisrajoitus puretaan 3.5. ja ehkä ajo olisi ollut mahdollista 06-19. Yhtälössä oli kuitenkin niin monta kysymysmerkkiä, että tuo reissu siirtyy syksyyn. Varasin sen sijaan Lufthansan liput ja alan nyt perehtyä eri dokumenttien ja erilaisten koronatestien kirjoon. Jos kaikki menee niin kuin elokuvissa, olen muutama viikko vapun jälkeen taas Rivieran maisemissa.

Sielläkin on vielä monenlaista rajoitetta. Aurinko kuitenkin paistaa ja ikuiset ilopillerit Krista Kiuru, Sanna Marin ja Kirsi Varhila loistavat poissaolollaan paikallisessa televisiossa. Macron on muutenkin parempi esiintyjä, vaikkei hänenkään sanomansa evankeliumista käy.

Mukavaa vappua ja muistakaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveiset siitä, että ”jo vuoden 2022 vappuna voidaan ottaa hieman vapaammin”.