Avainsana: Engie

Välimerellinen episodi

Un épisode méditerranéen tarkoittaa sääilmiötä, jossa ukkoset ja rankkasateet jatkuvat pitkään, puolesta vuorokaudesta puoleentoista. Yleensä näitä esiintyy syksyllä, kun lämmin Välimeri kohtaa viilenevät ilmamassat. Tietyillä alueilla saatetaan saada päivässä koko vuoden normaali sademäärä. Vuosina 2010 ja 2017 täällä saatiin vettä niin, ettei kuolonuhreiltakaan vältytty.

Nyt olemme saaneet nauttia näistä – onneksi lievempinä – kolmeen kertaan. Vettä on saatu reilut 100 milliä päivässä ja viranomaiset ovat sulkeneet puistoja, rantoja ja julkisia alueita. Kun vettä on tullut runsaasti ja pitkään, ovat isojenkin puiden juuret löysässä ja esimerkiksi Cap d’Antibesissa kaatui useampi massiivinen puu. Rakennusmiehillä, autokorjaamoilla ja vakuutusyhtiöillä riittää töitä.

Mimosat kukkivat, satoi tai paistoi.

Meillä tuli taas vettä kuin Kärcherillä puhallettuna puuoviin ja ikkunoihin. Ranskalaiset ikkunaluukut suojasivat sen verran, ettei jouduttu kuivaamaan lattioita. Nyt saa sitten pitää ikkunoita ja ovia välillä auki, että saadaan turvonneet puuosat kuivumaan.

Muutenkin on ollut pari astetta normaalia viileämpää. Eilen paistoi hetken aurinko ja huomasi heti, että väki kansoitti ravintoloiden terassit. Tämän viikon ravintolat tekevät joka tapauksessa tiliä, kun kiinteistösijoittamisen messut MIPIM alkavat. Kaupungissa on noin 28 000 pukumiestä etsimässä ja tarjoamassa maanmainioita sijoituskohteita. Suomesta on lähetetty vahvistukseksi ja juhlapuhujaksi Sanna Marin. En uskalla arvata majoituspaikkaa, mutta eiköhän täältä löydy sosiaalidemokraatillekin sopiva. Luksushotelli Carltonin sviitti maksaisi jotakin 25 000 ja 30 000 euron väliltä yö. Ehkei sentään sitä ole valittu.

Mentonin perinteiset Sitruunajuhlat vetivät väkeä tänäkin vuonna.

Helsingin pörssi on edelleen reilut pari prosenttia miinuksella vuoden alusta. Eikä omiinkaan salkkuihin ole osunut liikaa riemunaiheita. Resepti on entisestä tuttu eli meillä ei kurssit nouse, jos ei Jenkeistä saada erittäin hyviä uutisia. Jos taas rapakon takaa saadaan pieninkään huolenaihe, niin meillä lasketellaan varmuuden vuoksi.

Yhdysvalloissa taas nousu on keskittynyt maagiseen seitsikkoon: Alphabet, Amazon, Apple, Meta, Microsoft, Nvidia ja Tesla. Itsellä ei löydy salkuista näistä yhtäkään – paitsi jossakin rahastossa ”vahingossa”. Täytyy kuitenkin onnitella niitä, jotka ovat osuneet näihin oikeaan aikaan.

Alkuvuoden turhautumisen ykkönen on varmaankin Citycon. Ostin aikoinaan kassavirran antajaksi ja osinkoja onkin valunut ihan kiitettävästi. Tilanne on kuitenkin ollut se, että kun toisella kädellä jaetaan osinkoja, niin toisella kädellä järjestellään suunnattuja osakeanteja ja lasketaan liikkeelle hybridilainoja. Viimeisestä suunnatusta annista sijoittajakunta veti herneet neniinsä niin, että kurssi kyykkäsi merkittävästi alle sen ”hyvä veli -hinnan” jollaiseksi antihintaa epäiltiin. En usko, että pääomistajat välittävät piensijoittajien närkästymisestä vähääkään. Yhtiökokouksesta saattaa kuitenkin tulla aikaisempia pidempi. En ole keventänyt positiota merkittävästi mutta pieneen päiväkauppaan tämä(kin) osake on taipunut. Ehdotettu osinko on aikaisempia pienempi koska ”haluamme suojella investment grade -luokitusta”.

Saunafirma Harvia antoi odotuksia paremman tuloksen ja nosti osinkoehdotustaan. Ilmeisesti koronabuumi on sulateltu ja päästy taas kasvun makuun. Olen myynyt Harviaa korkeimmillaan kurssiin 61,90 (elokuussa 2021). Nyt pyöritään 34 eurossa. Jos kasvu jatkuu, on hinta kohdallaan. Olen kuitenkin hiukan keventänyt positiota, vaikka nämä ajoitusmyynnit ovatkin kovin haastavia.

Ostopuolella olen lisännyt osinkoahneuksissani Fortumia. Josko Uniper- ja Venäjän seikkailuista olisi opittu sen verran että pysyttäisiin tutussa ja turvallisessa? Aika näyttää. Nykykurssilla ja ehdotetulla osingolla pyöritään 10 % tuotossa. Tänään on taas lasketeltu 2,5 prosenttia – pitäisiköhän taas lisätä?

Toiseenkin valtion yhtiöön eli Nesteeseen uskalsin koskea taas monen vuoden jälkeen. Uusiutuvien polttoaineiden markkinat kasvavat ja jos tuotanto saadaan toimimaan suunnitelmien mukaan, pitäisi viimeisen rivin luvun muuttua merkittävästi. Sitä odotellessa on luvassa vajaan viiden prosentin osinko. Toki uusiutuvien markkinoille on tulossa muitakin pelureita, joten mitenkään kirkossa kuulutettua ei tämänkään menestys ole. Totuttuun tapaan oston jälkeen on kurssilasku jatkunut.

Nykyisen Valmetin pitäisi olla suhdannekestävämpi lähinnä Valmet Automation -puolen takia. Yhtiöllä on pitkä putki osingonkasvattajana, joten sitäkin olen uskaltanut lisätä. Nyt pyöritään reilun viiden prosentin osinkotasolla. Toivottavasti uusi toimitusjohtaja sopii edeltäjänsä saappaisiin.

Täällä Ranskassa paikallinen sähköyhtiö ilmoitti taas uusista korotuksista. Sähkönhinta on täällä reilut kaksi kertaa kalliimpaa kuin Suomessa. Tähän nojaten uskalsin taas lisätä hieman Engie -omistusta. Senkin osinkotuotto on päälle yhdeksän prosenttia.

Espanjan kaasuyhtiö Enagas ei ole päässyt helpolla. Huoltovarmuus pitää hoitaa ja valtio asettaa monenlaisia tuottokattoja ja palveluvaatimuksia. Osinkoa leikataan ensi vuonna, jotta voidaan rahoittaa investoinnit tulevaan vetybuumiin. Tämä vuosi mennään ”luvatulla” osinkotasolla ja ensi vuoden taso ennakoi reilun seitsemän prosentin tuottoa. Itsellä ei osaaminen riitä ennustamaan vetytalouden tuottoja ja aikatauluja mutta toivottavasti rahat eivät mene aivan hukkaan.

Ulkomaisista lääketeollisuuden yhtiöistä Glaxo on pärjännyt kohtuullisen hyvin, kun taas Pfizeria on nuijittu olan takaa. En muista aikaa, jolloin tämän kokoluokan lääkeyhtiön osinkotuotto on ollut päälle kuusi prosenttia. Ei ehkä koskaan. Korona-ajan jättituotot ovat muisto vain. Uskon kuitenkin, että yhtiö tulee pärjäämään tavalla tai toisella, tuolla alalla koolla on yleensä kuitenkin merkitystä. Vaikka tällä hetkellä ”tärkeät yhtiöt” panostavatkin lähinnä laihdutuslääkkeisiin. Sieltä kun löytyy loputon kysyntä ja maksukykyiset asiakkaat.

Teimme taas muutaman päivän ekskursion Lontooseen. Kai tässä alkaa ikä painaa, kun muutamaan otteeseen väenpaljous ylitti sietorajan. Kun vesisateessa yrität luovia eteenpäin jalkakäytävällä, jonne mahtuisi ehkä neljä rinnan ja huomaat olevasi yhdeksäs, niin ei enää hymyilytä. Metrot toimivat toki hyvin ja jälkikasvua siteeraten ”ei ole pakko mennä kaikkein ahtaimpiin kohteisiin”. Yhden päivän vietimme kiertelemällä kuninkaallisessa puutarhassa. Oli elämys jo nyt ja kevään edetessä varmasti visiitin väärti. Ihan mukava reissu kokonaisuutena, BA:n puolentoista tunnin lento oli oikein sujuva.

Elintarvikepuolella pisti silmään ”ready to eat” -tuotteiden runsaus ja kaikenlaisten konseptikahviloiden tarjonta. Omassa hotellissa oli annettu periksi ja todettu että on parempi vuokrata osa alakertaa ulkopuoliselle. Siellä Costa Coffee sitten myi kuin liukuhihnalta voileipiä ja mukaan otettavia kahveja. Raisiokin tekee samanlaisia ”lisää vain kauramaito” -valmispuuroja, joita tuolla myytiin aika paljon. Saimme sieltä kahden hengen aamiaisen noin 10 punnalla.

Tällainen on Hiltonin aamiainen nykyään.

Osa kahviloista suosi kovasti bio-, eko- ja paikallista tuotantoa. Osalla oli oma leipomokin. Boomeria vähän nauratti yhden ketjun voileipäpakkauksiin ja vesipulloihin merkitty teksti kierrätetystä muovista. Maailman pelastaminen on niin suhteellista: boomeri kun olisi tarjonnut sen voileivän ilman pakkausta pestävällä vadilla ja ottanut vesipullon sisällön suoraan hanasta pestävään lasiin. So Old School.

Pikkuhiljaa alkavat vuoden osingot tippua salkkuihin. Tämän vuoden osinkoennuste jää viime vuodesta muttei merkittävästi. Muutama murheenkryyni on nollalinjalla. Näistä olisi pitänyt luopua aikaa sitten. Nyt täytyy varmaankin odotella rakentamisen taas joskus koittavaa noususuhdannetta. Ei taida tietyillä papereilla riittää edes kymmenen vuoden normiosinko paikkaamaan kurssilaskua.

Täällä alkavat toivon mukaan kelit lämmitä ja pääsen taas nostamaan pitkähihaisen talvilaatikkoon. Ja – vaikkei vesisateet ilahdutakaan – uskoisin että tulevana kesänä on vähemmän ongelmia vedensaannin kanssa. Eiköhän osa näistä monsuunisateista ole valunut sopivaan talteen.

Suomessa jatkuu ammattiyhdistysliikkeiden show. Väärin on valittu hallitus. Ei muuta kuin keppiä rattaisiin ja takalisto penkkin. Lopputulokseksi ennustan kovin laihaa vastaantuloa ja samalla useamman tehtaan sulkemista. Vanhasta elämästä muistan hyvin AKT:n diktatuurin. Kun yhdellä ammattiryhmällä on viennin (ja tuonnin) avaimet kourassa, on helppo panna ulkomaankauppa seis. Siinä ryhmässä olikin oikeita palkkakuoppia kun sentään kansakoulun käynyt trukkikuski pääsi hädin tuskin tuplasti vastavalmistuneen ekonomin palkkaan. Yritysjohto joutuu ottamaan kantaa siihen kannattaako sattumanvaraisesti ”kelirikkoon” joutuvalla saarelle rakentaa tuotantoa.

Ammattiyhdistysten mainoskampanjoilta on ollut vaikea välttyä. Liity siihen ja liity tähän. Aika vähän on pidetty ääntä siitä, että viimeiset kymmenen vuotta jäsenmäärät ovat menneet jatkuvasti alaspäin. Työttömyysturvan kun saa muualtakin. Edullisemmin. Nuorempi sukupolvi ei taida marssia vappuna muuten kuin anniskeluravintolaan. Mutta eiköhän tästä saada vielä luokkataistelua rakennettua.

En tiedä ovatko täällä lakot arkipäivää mutta tämän visiitin aikana ei ole uutiskynnystä ylittänyt kuin maanviljelijöiden traktorimarssi kohti Pariisia. Siinäkin oli kyseessä lähinnä polttoaineidenverotus vaikka toki täälläkin ihmetellään viljelijän saaman hinnan ja kuluttajan maksaman hinnan erotusta. Keskusliikkeet ja kaupat toki kiistävät kaikki vihjailut siitä, että rahaa valuisi heidän kirstuihin.

Voimia sinne lakkojen keskelle – kesä lähestyy päivä päivältä. Suomessakin.

Vuoden 2023 tilinpäätös

Taas on vuosi vierähtänyt edellisestä osinkoraportista.

Jos vuosi 2022 oli mollivoittoinen sijoitusmarkkinoilla, niin ei viime vuonnakaan päästy helpolla. Välillä tuntui, että teki mitä tahansa, niin pieleen meni. Marraskuussa alettiin kuitenkin ottaa tukevaa etunojaa talouden toipumiseen ja pörssikurssit korjasivat vauhdilla. Oma kokonaisuus jäi karvan verran plussalle kaikkien elinkustannusten jälkeen.

Ranskassa tuli vietettyä aikaa melkein puolet vuodesta ja ”kakkosasunnon” hankinta ei ole kaduttanut missään vaiheessa. Päinvastoin. Täällä tulee helposti ikävä Välimeren värejä ja aurinkoa.

Vaatimaton huvialus Cannesin rannalla.

Saavuin takaisin Suomeen joulukuussa ja pääsin heti nauttimaan paukkupakkasista ja liukkaista jalkakäytävistä. Ensimmäisen viikon olin henkisesti asennoitunut siihen, että joka reissulla kaatuu oikein kunnolla. Onneksi toistaiseksi on pysytty pystyssä. Aamulla kun herää, täytyy oikein kellosta tarkastaa, onko aamu vai ei. Päivänvalosta sitä on vaikea päätellä.

Juuri nyt voi katsella ikkunasta lumimyräkän jälkiä. Talon eteen kurvannut auto jätti alustansa muoviosat hankeen. Repeämän ääni kuului meille asti mutta niin vain toveri jatkoi matkaa. Kaupungin kunnossapito on varmasti työssään jossakin, muttei täällä. Puistossa näkee miten mummot etenevät hangessa reilussa etukenossa. Hitaasti mutta varmasti. Saattavat taas etätyöläiset huokaista helpotuksesta – autokorjaamot ja hinausfirmat toki hierovat käsiään.

Vaihtoehtoisesti voi viettää aikansa hangessa.

Keskuspankit vetävät nyt henkeä ja markkinat odottavat vesi kielellä ohjauskorkojen laskua. Inflaatio on toki laantunut, mutta vielä ei olla siinä kuuluisassa tavoitetilassa (parin prosentin nurkilla). Yhdysvalloissa työmarkkinat vetävät edelleen ja viime viikolla saatiin toivottua korkeampi inflaatioluku. EKP otti eilen macho -miehen roolin eikä lupaillut koronlaskuja. Tästä saatiin heti Eurooppaan ahdistusta ja markkinat kuittasivat koko alkuvuoden nousun pois.

Geopoliittiset jännitteet jatkuvat. Ukrainan tilanteen lisäksi on saatu entistä ikävämpi tilanne Israelissa. Hamaksen nuijimisessa näyttää olevan huono hyötysuhde, kun siviilejä jää iskujen alle täysin suhteettomasti. Sen verran olisi kyllä Hamaksen pitänyt perehtyä Vanhaan Testamenttiin, että olisi ymmärtänyt, että vähintäänkin silmä silmästä -periaatteella mennään.  

Suezin kanavalle on saatu samalla uusi kriisi, kun Iranin tukemat huthit ovat iskeneet milloin milläkin kalustolla valtamerilaivojen kimppuun. Moni varustamo on reitittänyt laivansa uudelleen kiertämään Afrikan. Tämä on myrkkyä paitsi varustamoille myös kaikelle Euroopan ja Aasian väliselle kaupalle. Siinä ottaa siipeensä niin metsäteollisuus kuin Euroopan kaasuun perustuva energiahuolto. Näihin iskuihin onkin jo reagoitu sotilaallisesti ja tämä varmasti jatkuu. Nyt on sitten päästy iskemään huthien asevarastoihin Jemenissä ja taas voidaan siirtää Gazan rauhantavoitetta reilusti eteenpäin. Jottei asiat olisivat liian helppoja, Iran on aloittanut iskut omien rajojensa ulkopuolelle ja Pakistankin virittelee arsenaaliaan.

Suomessa hallitusta testataan Venäjän ”hybridivaikuttamisella” ja käytetään pakolaisia – jälleen kerran – aseena länsivaltioita vastaan. Nyt on itäraja taas ainakin kuukauden kiinni. Oma oletus on, että näitä pakolaisia suojaavia kansainvälisiä sopimuksia joudutaan vielä rukkaamaan moneen kertaan. Joko sopimuksia tai niiden tulkintaa. Selvää on, että tilanne, jossa itänaapuri masinoi tuhansia ”pakolaisia” tänne, on kestämätön. Aidot turvapaikanhakijat kärsivät samalla, mutta näinhän se on ollut jo pitkään muissakin Euroopan maissa. Isossa Britanniassa laki ”laittomien” siirtämisestä Ruandaan odottamaan asiansa käsittelyä etenee.

Ukraina on jäädyttänyt tilanteen asemasotaan ja vaikka Venäjän tappiot ovat huomattavasti suuremmat, ei tilanne ole paljoakaan parantunut. Eurooppa taas istuu asevarastojensa päällä ja antaa niitä vähemmän kuin Ukrainalla olisi tarvetta. On myös huomattu, ettei Euroopassa ole panostettu ollenkaan riittävästi omaan asetuotantoon. Toivottavasti nyt on herätty.

Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat uusi kysymysmerkki. Jos Trump nousee taas valtaan, niin kaikki kortit jaetaan uudelleen. Ehti jo yhdessä puheessa kehua, kuinka hyvät välit hänellä on Vladimiriin. Kolmas maailmansota on jo joko meneillään tai ainakin kovin lähellä.

Jottei tilanne olisi liian helppo Suomessakaan, niin on ammattiyhdistysliike taas barrikadeilla. Vanha tuttu AKT pisti Suomen julkisen liikenteen poikki juuri silloin kun saavuin Ranskasta. Helsinki-Vantaalla oli mielenkiintoinen tilanne, kun busseja oli erittäin vähän. Siellä sitten oli saatu liikkeelle kaikki mahdolliset taksikuskit, jotka olivat edes joskus ajaneet autoa. Autovuokraamoon oli sadan ihmisen jono. Ulkomaiset opiskelijat kulkivat suu pyöreänä etsimässä olematonta paikallisbussia Helsinkiin. Meillä kävi tuuri, kun Turun linjan bussi ajoi normaalisti. Puolen tunnin viivästys, kun odotimme Kehä kolmosen nurkilla Helsingistä saapuvaa syöttöliikennettä, oli kaikkien mielestä oikein hyvä juttu. Pääasia että perille päästiin.

Seuraavaksi sitten pannaan Nesteen öljynjalostamo kiinni. Saattaa olla, että Nesteellä ollaan entistä tyytyväisempiä siihen, että seuraava biopolttoaineiden panostus päätettiin tehdä Rotterdamiin. Tulee mieleen vanhat ajat, jolloin merimiesunioni suojeli suomalaisten merimiesten etuja niin hyvin, ettei Suomen lipun alla oikein aluksia enää näkynyt.

PAM heitti lakkovaroituksen, jolla saadaan hotellit, ravintolat ja marketit kiinni. Lentoliikennettä uhataan taas, kun kerran hiihtolomatkin lähestyvät. Nähtäväksi jää kuinka syvän kuopan ammattiyhdistysten ”suosio” saa kun rivikansalaisten elämää hankaloitetaan riittävästi. AY-liikkeen kannatus on ollut monet vuodet laskussa ja heidät nähdään yhä useammin muinaisjäänteenä. Televisiossa näkyvät tutut naamat, jotka saavat V-käyrän nousemaan jo ennen kuin avaavat suunsa.

Samaan aikaan nostetaan ihmisten työmotivaatiota tuomalla julki laskelmat, joiden mukaan keskipalkkainen pääsee 22 vuoden työuran jälkeen eläkkeellä juuri ja juuri samaan tulotasoon kuin ei päivääkään työssä ollut sosiaalihiihtäjä. Julkisuuden sankareita ovat myös ne, jotka kieltäytyvät tekemästä mitään työtä koskaan, koska työ on riiston väline. Tai elämäntapataiteilijat, joiden mielestä varastaminen tarpeeseen on täysin hyväksyttävää ja muiden kannattaa kääntää katseensa, jos sellaista näkee. Meillä taitaa olla edessä loistava tulevaisuus.

Itse olen katsellut salkkujen kansainvälistä hajauttamista uusin silmin. Jos viime vuonna Helsinki oli maailman toiseksi surkein pörssi, niin en ole vakuuttunut, että koko alamäki kuitattaisiin näillä eväillä. Viro käyttää tällä hetkellä 3,5 prosenttia BKT:stä puolustusmenoihin ja laskee että aikaa sotaan on kolmesta viiteen vuotta. Ehkä Suomessakin kannattaa tällä kertaa kuunnella pikkuveljen varoituksia tarkemmalla korvalla. Kansainvälinen hajautus saattaa olla perusteltua tästäkin näkökulmasta.

Viime vuoden osingot olivat seuraavat:

Osinkojen kokonaismäärä ylitti edellisen vuoden ja tähän voi olla tyytyväinen. Luvuissa edelleen sama laskentamalli eli arvo-osuustilien tulot ennakonpidätysten jälkeen ja sijoitusvakuutusten ”nollaverolla”. Laskennallinen verovelka toteutuu sitten joskus, mikäli vakuutuksista nostetaan varoja eikä muita pääomatulojen tappioita ole realisoitu vastaavasti.

Uutena välineenä työkalupakkiin avasin Nordnet -sijoitusvakuutuksen, jonne olen alkanut kerätä norjalaisia osakkeita. Näiden osingot pitäisi nyt saada tuloutettua sinne ilman ylimääräistä askartelua osinkojen ennakonpidätysten takaisinhakemisesta. Ensimmäiset yhtiöt ovat monialayhtiö Orkla, kalanfirma Austevoll, öljy-yhtiö Aker BP ja varustamo Stolt-Nielsen. Kaikki maksavat hyvin osinkoa ja samalla saan tätä kansainvälistä hajautusta.

Ilonaiheet salkuissa ovat olleet vähissä. Tuntuu ettei oikein mikään sektori kukoista. Kuukauden sisään saadaan varmaan viime vuoden viralliset tulokset ja nähdään, kuinka syvällä uidaan. Osinkosijoittajia kritisoidaan usein siitä, että tuijottavat vain osinkoja. Oma kokemus on, että osinkoehdotus kertoo yrityksen luottamuksesta tulevaisuuteen. Mikäli ne leikataan kokonaan, on syytä olettaa, että vaikeuksia on – vaikka usein tämä viestitään tarpeena panostaa enemmän tulevaisuudessa niin hyvin tuottavaan toimintaan.

Viime vuoden moka oli varmaan Intrum. Perintäfirma osti liian kalliilla saatavia markkinoilta, joutui tekemään mittavia alaskirjauksia ja joutui itse maksamaan niin korkeaa korkoa rahoituksestaan, että jäi puun ja kuoren väliin. Toimitusjohtaja vaihdettiin ja vähän aikaa sitten talousjohtajakin lähti uusiin haasteisiin. Osingonmaksu lyötiin jäihin ainakin kahdeksi vuodeksi. Tyhjensin position salkusta ja katselen koska osaketta uskaltaisi taas ostaa. Luultavasti kalliimmalla kuin myin.

YIT olisi pitänyt myydä vuosia sitten, nyt taitaa olla turha murehtia. Vaikka optimisti toki tietää, että osake voi aina pudota vielä 100 prosenttia. Exel Composites tarpoo syvällä ja voin olla tyytyväinen siitä, että positio on minimaalinen. Nordean aikoinaan suosittelema HusCompagniet kilpailee YIT:n kanssa salkun surkeimpana. Koskenkorvaan ei voinut luottaa viime vuonna, Anora Group on pudonnut yli 40 prosenttia vuodessa. Toimitusjohtaja vaihtui sielläkin ja luultavasti keskitytään enemmän tuloslaskelmaan kuin maailman vähäpäästöisimpään väkijuomaan.

Jos jotakin positiivisuutta pitää hakea, niin Tokmanni ja Puuilo ovat pärjänneet mallikkaasti. Nordeakin on piristynyt, ehkä osinkotuotto saa muutkin painamaan ostonappia. Sammosta irronneesta Mandatumista tuli kertaheitolla kansanosake ja sieltä voidaan odottaa ”ylimääräisten” varojen jakoa ainakin muutama vuosi eteenpäin. Ihmiset voivat nyt sitten tutustua vakuutusmatematiikkaan ja vakuutussopimusvelan diskonttauskoron muutoksiin. Oma veikkaus on, että aika harva ymmärtää vuosikertomuksen kaikki rivit.

Energiasijoituksissa Fortum on noussut syvimmästä kuopastaan, ranskalainen Engie on pärjännyt hyvin ja espanjalainen Enagas kuroi kiinni osingonmaksun. Kaikkia näitä tarvitaan joka päivä. Valtiot ovat toki herkästi kukkarolla laatimassa milloin minkäkin laista veroa tai ”ydinvoimamaksua”.

Rakentaminen on syväjäädytetty ja ensin pitäisi saada purettua myymättömien asuntojen varasto. Siellä on luultavasti pientä kehitystä parempaan suuntaan, vaikka kiinteistönvälittäjien horinoihin kannattaakin suhtautua varauksella. Asumistukijärjestelmää uudistetaan vihdoinkin. Ehkä päästään vihdoin tilanteeseen, jossa ei enää puolet väestöstä nauti asumistukea. Jos se tarkoittaa jossakin yleistä vuokratason laskua, niin parempi niin.

Yle Arenalla on nähtävissä mielenkiintoinen dokumentti elämästä Monacossa. Siellä kiinteistöveijari kehui loputtomalla kiinteistöjen arvonnousulla ja 100 000 euron neliöhinnoilla. Välillä tuntui, että pääkaupunkiseudulla neliöhinnat ja ihmisten palkat olivat jo aikoja sitten irtautuneet toisistaan. Ehkä nyt otetaan korjausliike kohti terveempää hinnoittelua. Markkinathan ne hinnat toki määräävät.

Itsellä on laukut otettu esille ja parin viikon päästä pitäisi taas siirtyä lumettomaan ympäristöön. Rantabulevardeja ja aurinkoisia terasseja on todellakin ollut ikävä.

Tänään näyttää taas olevan laskettelupäivä.

Toivottavasti tästä vuodesta saadaan kuitenkin parempi sijoitusvuosi.

Liberte, egalite, retraite

Jos katsoo Suomen uutisia, niin koko Ranska on tulessa satojen tuhansien mielenosoittajien pistäessä hulinaksi. Todellisuudessa varsinainen toiminta keskittyy muutamaan suurkaupunkiin ja osa mielenosoittajista on ammattirettelöitsijöitä, joiden tavoitteena on saada koko Eurooppa polvilleen. Samoja tyyppejä, joita pyörii milloin missäkin hajottamassa paikkoja ja tuhoamassa omaisuutta.

Cannesissa olen nähnyt muutaman kymmenen ”syndikalistin” kokoontumisen ja niistäkin osa lähti kahville, kun oli niin kaunis päivä. Nizzassa onnistuttiin toki saartamaan lentokentälle johtavat tiet ja ilmeisesti välttämättä koneeseen haluavat joutuivat kävelemään sinne. Uber -kuski sanoi, että hän on käyttänyt mielenosoituspäivät liikuntaan ja virkistykseen. Yöllä on pystynyt ajamaan ilman ongelmia, kun mielenosoittajat ovat lopettaneet puuhapäivän.

Ranskan lennonjohto on heittänyt keppejä rattaisiin. Pariisissa konettamme seisotettiin 30 minuuttia sosiaalisen toiminnan nimissä. Amsterdamista lähtenyt kone lensi Nizzaan Luxemburgin, Sveitsin ja Italian kautta. Lontoon kone taas lensi pitkin Ranskan rajoja, mutta aina ”naapurin puolella”. British Airwaysin kapteeni totesi laskun jälkeen että ”I never thought we would make it”. Jokainen lento kestää 1 – 1,5 tuntia pidempään ja polttoainetta palaa. Ympäristö kiittää.

Riita on eläkeiästä. Macron on päättänyt jyrätä läpi noston 62 vuodesta 64 vuoteen. Yksi ranskalainen kysyikin miltä tuollainen Suomessa tuntuisi. Sanoin että kansa taputtaisi käsiään ja poliitikot valittaisiin heti uudelleen. Matematiikka on selvää mutta täällä on pitkät perinteet siihen, että pannaan hanttiin. Toki suurin osa keskustelukumppaneista on sanonut että uudistus menee läpi ja mutina loppuu aikoinaan. Joku tiesi vielä, että aktiivisimman ammattiyhdistyksen johto tulee saamaan kenkää.

Populismin huipentumaa edustaa ”Macronin kello” -gate. Paikalliset agitaattorit olivat näkevinään presidentin kädessä 80 000 euron sveitsiläisen kellon ja vyöryttivät jo giljotiinia tallista. Sitten saatiin lukea, että kyseessä oli vain 2 400 euron ranskalainen ”presidentin malli”. Pukukin oli kuulemma 4 800 euron puku, ei ole vasemmistolla varaa, ei. Meillä poliitikot pääsevät pukeutumisella Vogue -lehteen. Sosialistitkin.

Tulimme tänne helmikuun alussa. Muutaman viikon sai pistää illalla ilmalämpöpumpun päälle mutta nyt ollaan jo tilanteessa missä auringonpaiste päivällä lämmittää rakennuksen sangen mallikkaasti. Virallinen kevät alkaa, kun vaihdetaan kesäaikaan. Suomalaiselle täällä ollaan jo alkukesässä. Ehdin jo polttaa nenäni, kun unohdin vedellä siihen apteekkarin suosittelemaa aurinkovoidetta. Juniori lähetti kuvaa kotoa ja näytti siltä, ettei Länsi-Suomessa tarvita aurinkovoidetta ihan vielä. Paikallinen K-Raudan yrittäjä mainostaa kyllä vimmatusti sekä lumilapioita että grillejä ja ruohonleikkureita. Kaksi viimeistä ilmaisella kokoonpanolla ja kotiinkuljetuksella.

Kupillinen aurinkoisella terassilla on aina yhtä mukavaa

Pörssissä alkuvuoden unelmalähtö vaihtui nopeasti laskeviin kursseihin, kun Yhdysvalloissa alkoivat kaatua pankit. Ongelma levisi ensin Sveitsiin, jossa Credit Suisse nollattiin antamalla se UBS:lle. Samalla jätettiin osa velkakirjojen haltijoista tyhjän päälle. Veikkaan, että tästä väännetään vielä useammassa oikeusasteessa.

Lopputulos oli se, että jokainen, jolla on pankkien velkakirjoja, alkoi miettiä, miten niistä pääsee eroon. Samalla lyötiin useampi eurooppalainenkin pankki alelaariin. Meillä Nordean kurssista niistettiin yli 20 prosenttia. Osa muisteli EKP:n koronatoimenpiteitä, jolloin pankeille ilmoitettiin, että et muuten maksa osinkoa. Nyt ei tällaista ole nähty, vaikka vakavaraisuusvaateita vähän ruuvattiinkin ylöspäin.

Keskuspankit ovat puun ja kuoren välissä. Nyt pitää taiteilla korotukset niin, että inflaatio taittuu mutta pitäen mielessä vaikutukset erilaisiin finanssilaitoksiin. Osa odottaa jo koronlaskuja vaikkei inflaation nujertaminen ole lähelläkään maalia.

Omassa salkussa olen tehnyt pikkukauppaa ostamalla ja myymällä enimmäkseen samoja papereita muutaman prosentin voitolla. Kun kurssit heiluvat on siellä avautunut välillä mielenkiintoisia hintoja ihan asiallisen kokoisille yrityksille. Olen lisännyt Sampoa, UPM:ää, Legal & Generalia sekä pyörittänyt Intrumia välillä ostoina, välillä myynteinä. Metsä Boardia minulla on aikaisemmin ollut aika vähän, nyt reilusti enemmän. Hennes & Mauritz ampaisi eilen ylös ja pääsin myymään position ihan hyvällä voitolla. Analyytikkojen mukaan vielä on nousuvaraa, mutta katselen sitä nyt jonkin aikaa sivusta. Pääomistaja on kyllä lisännyt osuuttaan tasaisesti mikä on yleensä hyvä merkki.

Vuoden osinkoennuste näyttää ihan hyvältä, vaikkei ihan viime vuoden tasolle päästäkään. Suurin syy on Sammon osingon pudotus. Viime vuonna maksettiin 4,10 ja nyt 2,60. Tilannetta parantaa omien osakkeiden osto, mutta tämä ei näy vielä omissa kalkyyleissä. Sampo päättää (luultavasti) jakaa Mandatum Lifen osakkeet omistajilleen. Jos näin käy, niin saadaan taas uusi yhtiö Helsingin pörssiin. Viime vuoden ”listautujat” olivatkin niin sekalainen sakki, että osa niiden merkitsijöistä on syvällä suossa. Näin tuppaa käymään nousukauden lopussa.

Fortumin suunnattu osakeanti Solidiumille oli valtiolta sen luokan puhallus, että en ole yhtiötä salkkuuni enää ottanut. Energiapuolella otin kyytiin ranskalaisen Engien ja lisäsin siellä ennestään olevaa espanjalaista Enagasia. Ainakin tänä vuonna kumpikin maksaa muhkean osingon. Pääsen sitten anomaan ylisuurta ennakonpidätystä takaisin Ranskalta.

Paikallinen byrokratia on välillä mielenkiintoista. Nytkin ilmoitettiin, että mikäli et ilmoita paikallisessa Oma Verossa mihin tarkoitukseen asuntoasi käytät, niin saat 150 euron sakon. Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että turisteille ei anneta asiakasnumeroa siihen Oma Veroon. Itse sain sen kolmen kirjeen jälkeen viime vuonna eli omalta osalta asia on luultavasti kunnossa. Vieläkään en ole kyllä löytänyt kohtaa, jossa voisin ilmoittaa viime vuoden vuokratulot. Täytynee buukata aika verotoimistosta.

Yksi lukija kyseli miten tein laskelmat taloudellisesta riippumattomuudesta.

Aloitin menojen seurannalla. Naputtelin ensi alkuun kulut vuosi vuodelta Exceliin, ryhmittelin niitä eri kululajien mukaan. Myöhemmin käytin Money Dance -ohjelmaa ja kun se muuttui vaikeaksi jonkun päivityksen jälkeen, vaihdoin Banktivity -ohjelmaan. Nykyään pankitkin ryhmittelevät huomattavasti paremmin kuluja ja jos käytät enimmäkseen pankki- ja luottokortteja, saat sieltäkin aika hyvän tilannekuvan.

Tulopuolella naputtelin listan osakkeistani, niiden osakekohtaisesta tuloksesta ja maksetusta osingosta. Vähensin osingoista verot.

Laskin yhteen kummankin listan luvut. Vertasin minkä verran enemmän on tuloja kuin kuluja ja varasin tähän vielä varmuusmarginaalia. Lakisääteiselle eläkkeelle en laskenut mitään. Se tulee sitten bonuksena, kun alkaa aikoinaan raksuttaa. Kun alkoi näyttää siltä, että marginaalin jälkeenkin jää vielä pelivaraa, oli aika tehdä päätöksiä.

Inflaatiota ei kannata aliarvioida. Ensimmäiset laskelmani ovat vuodelta 2010. Pääsin silloin 34 208 euron nettotuloihin osingoissa. Tuntui silloin huomattavalta summalta mutta nykykulutuksella jäisin pahasti vajaaksi.

Usein saa myös lukea siitä kuinka paljon vähemmällä eläkkeellä pärjää kuin työelämässä. Saattaa hyvinkin olla näin mutta ”vapaana” on paljon enemmän aikaa tehdä kaikenlaista, halpaa ja kallista. Esimerkiksi matkailuun voi upottaa melkoisen summan rahaa, jos päättää lentää business -luokassa ja yöpyä Hiltonissa. Joku taas saa samat kicksit ajelemalla matkailuautolla pitkin Eurooppaa, huomattavasti halvemmalla. Jokainen tietää itse mistä haaveilee ja mitä haaveiden toteuttaminen suunnilleen maksaisi.

Yllättäviäkin menoja saattaa tulla. Jollekin näitä ovat asunnon korjaukset tai pesukoneen uusiminen. Itselle esimerkiksi yhtiövastike nousi tänä vuonna 28,6 prosenttia kun pääsimme maksamaan yhden asunnon vesivahinkoa.

Verotuskin saattaa muuttua. Ja harvoin parempaan suuntaan.

Nuorille ”firettäjille” sanoisin vielä, ettei säästämisastetta kannata vetää niin tiukaksi, ettei tule ”tuhlattua” yhtään mihinkään. Ensinnäkin meillä on luultavimmin vain yksi elämä ja se kannattaa elää mieluummin hymyssä suin kuin hampaat irvessä. Toiseksi… kun vetää säästämisen oikein tappiin, käy niin että kohta loppuu koko projekti. Tai ainakin huomaat hoitavasi projektia yksin, kun asuinkumppani on nostanut kytkintä.

Kelit suosivat, eikä mielenosoittajia näy

Taidan jäädä vielä tänne nauttimaan keleistä ja odottamaan lumien sulamista Suomessa. Jos nyt kuitenkin vappuna olisi Suomessa kerätty sepelit talteen ja saatu vähän vihreää puihin.

Mukavaa kesänodotusta.