Vuoden vegaaninen praliini

MTV:n uutisten linkki ohjasi Kaapelitehtaalla järjestettyjen Jäätelö- ja suklaakarnevaalien tuloksiin. Kovin oli monenlaista sarjaa tässä ankeassa taloudellisessa tilanteessa. Tapahtumia ja sarjoja, joista en ollut kuullut koskaan. Oppia ikä kaikki.

Suomi on korviaan myöten veloissa ja hallitus, joka yrittää saada potilaan edes hengittämään omin voimin, saa kovin vähän tukea mistään. Lakkosuma sentään keskeytettiin ainakin hetkeksi. Josko alkoivat lakkopäivät osua omaan kukkaroon ja kesälomapäiviin. En tiedä. Veroja korotellaan vähän siellä ja täällä ja etuja – niitä saavutettuja – karsitaan.

Sinänsä on ollut erinomainen ajankohta viettää aikaa täällä Ranskassa. Ei ole tarvinnut paljon seurata ammattiyhdistysliikkeiden uhoa ja uhkailuja.

Maaliskuu oli täällä sateinen mutta kolikon kääntöpuolena voidaan todeta, että kesän vesitilanne näyttää kovin paljon viime kesää paremmalta. Ikäviä sääilmiöitä toki täälläkin: reilu viikko sitten raekuuro peitti paikallisen kylän viljelijöiden sadon ja asia oli sitä myöten selvä. Jos tiluksilta haluaa jotakin saada, on kaikki istutettava uudelleen. Suomessakin on netin kuvista päätellen odotettavissa sangen mielenkiintoinen vappusää. Kunhan edes suurimmat kinokset sulaisivat.

Jenkkiuutisten otsikot varoittelevat härkämarkkinoiden loppumisesta. Omaa salkkua kun katselee, ihmettelee koska härkämarkkinat saataisiin Suomeen. Muutama osake on toki toipunut pohjilta mutta aika heiveröiseltä näyttää meno.

Nyt odotellaan ensimmäisen kvartaalin tuloksia ja olisi kovin yllättävää, jos satamalakkojen vaikutus ei näkyisi tuloksissa. Kuluttajat on peloteltu puolustusasemiin. Vaikka rahaa olisikin, niin josko tulevaisuus näyttäisi kuitenkin synkältä tai josko asuntojen hinnat putoaisivat entisestään. Maailman onnellisin kansa ei kulutusjuhlaan hullaannu.

Osinkokevät on hyvässä vauhdissa ja omille tileille on ehtinyt tippua jo karvan yli 100 000 euroa osinkoja. Suurin maksaja – ja salkkujen suurin omistus – oli Nordea, joka muisti omistajiaan sangen avokätisesti. Eikä ensimmäinen osavuosikatsauskaan näyttänyt ollenkaan hullummalta.

Huonommalta näyttää Tieto EVRYN taival. Viimeisten 12 kk kurssikehitys on – 35 prosenttia. Tarvitaan useamman vuoden osingot, että tuosta suosta noustaan. Voi toki lohduttaa itseään sillä, että Nestettä on tullut ostettua vasta viime aikoina, eikä 12 kk sitten. Sen kurssi on valunut yli 40 prosenttia.

Citycon on valunut sekin yli 40 prosenttia. Osinkoa leikattiin mutta omaa omistusta on sen verran, että leikattu osinkokin näkyy salkkujen kärkipäässä. En jaksa enää edes laskea montako vuotta tarvittaisiin, jotta olisin sen suhteen ”omillani”. Toivottavasti aurinko paistaa vielä joskus kauppakeskuksiinkin.

Fortumilta tuli hyvät osingot ja juuri nyt tuntuu siltä, että palasin sen omistajaksi oikeaan aikaan. Eikä tuo tyyriiltä näytä vieläkään. Nyt kun malttaisivat pyörittää nykyisiä myllyjä ja keskittyä tuttuun markkinaan.

Jos pistää optimistin silmälasit päähän, niin kyllä Helsingin pörssistä löytyy vielä kohtuullisesti hinnoiteltua ostettavaa. Omien salkkujen kotimaisuusaste on vain niin tapissa, että mielelläni katselen kohteita muualtakin.

Nordnetin vakuutuksen Norja -salkku onkin pärjännyt varsin mukavasti. Siellä parhaiten ovat menneet Stolt Nielsen, Vår Energi ja Wallenius Wilhelmsen. Orkla pyörii runsaan osingonjaon jälkeen kuivilla sekin. Aker BP on hitusen miinuksella mutta eiköhän vielä muualla kuin kriisipesäkkeissä oleville öljyvarannoille löydy ottajia. Uskon, että Norjasta löytyy vielä muutakin ostettavaa. Kovin syklisiä toki nekin.

Englannin Legal & Generalin, Glaxon ja Tescon seuraksi avasin pienen position Avivaa OST-tilille. Iso Britannia ei pidätä lähdeveroa osingoista, joten nämä omistukset sopivat mainiosti sekä sijoitusvakuutuksiin että osakesäästötilille. Ei tarvitse maksaa pääomatuloista veroja kahteen kertaan.

Yhdysvalloissa seurataan presidenttikisan etenemistä. Itse ihmettelen eikö noin isosta maasta löydy enempää presidenttiainesta. Tuntuu että kumpikin kandidaatti on jo iältään siinä kohdassa, että voisi olla parempi jo hellittää. Mutta ei, näillä mennään. Trumpin menestystä voi seurata myös Trump Technology & Media Groupin pörssikurssissa. Pakkohan sen on olla jonkinlainen vaalibarometri – muuten ei noilla talousluvuilla olisi yhtään ostajaa. Mielenkiintoinen peli, johon en kyllä osallistu.

Dow Jones on siellä noussut vuodessa noin 5 000 pistettä ja S&P 500 reilut 1 000 pistettä. Varsinkin teknologiasektori ja AI -osakkeet ovat loistaneet. Hiukan hirvittää itseä, kun muistaa aiemmat tekno- ja bioteknologiaboomit. Turvassa ei olla meilläkään sillä, kun Jenkeissä korjataan, niin Eurooppakin valuu. Ja Suomi Euroopan reunavaltiona vähintään saman verran. Ylöspäin mennessä liike ei ole kuitenkaan samanlainen.

Yhdysvalloista en ole löytänyt paljonkaan ostettavaa. Pfizeria olen lisännyt ja Omega Healthcare Partnersin osingoista nauttinut. Kraft Heinz on noussut pikkuhiljaa sekin. Jälkiviisaana olisi varmaan pitänyt perehtyä teknopapereihin mutta eipä ole kiinnostus riittänyt. Muotitalo Tapestrylla ehdin tehdä pienen tilin kohtuullisen lyhyessä ajassa.

Ranskan rakennuksen julkisivua pitäisi maalata ja sain muilta asukkailta tehtäväksi kysellä hintoja ja aikatauluja. Tein neljä tarjouspyyntöä. Yhteen vastattiin ja tultiin paikalle. Kiersimme toverin kanssa kohteen ja olimme suunnilleen yhtä mieltä siitä mitä pitäisi tehdä. Nyt sitten odottelen hintaa. Sen jälkeen pitää anoa lupa pormestarin toimistolta, ottaa yhteyttä lähitalojen syndikaattiin ja anoa lupaa ”läpikulkuun” sillä maalareiden nostoauto joutuu käyttämään heidän pihaansa. Keskustelujen jälkeen minulle jäi kuva, että homma tuskin etenee tänä vuonna. Rohkaisevaa on se, että firma, joka saapui paikalle, on hoitanut sangen mallikkaasti muutaman lähitalon.

Italian Sanremoon tuli taas tehtyä parin päivän ekskursio. Tällä kertaa ehdimme Villa Nobeliin katsastamaan Nobelin historiaa. En ollut tiennyt, että toveri sai veljensä hengiltä laboratorion räjähtäessä. Kovin oli pitkä tie menestykseen eikä naisrintamallakaan selvitty kolhuitta. Lopputulos on kuitenkin kaikille tuttu ja Nobelin palkinnot haluttuja tunnustuksia monella alalla. Italiassa kun oltiin, niin museon listaamat palkintojen saajat olivat poikkeuksetta italialaisia. Virkistävä kaupunki jota voi suositella jos näillä nurkilla pyöritte.

Alfred Nobel oli päässyt tauluunkin.

Nyt alkaa tämä Ranskan visiitti lähestyä loppuaan. Vertasin aamulla näkymää Ranskan parvekkeelta Suomen parvekkeen vastaavaan. Juuri nyt lähtö tuntuu huonosti ajoitetulta mutta tehty mikä tehty. Ja ehkäpä lumi ehtii sulaa. Jos ei ennen vappua, niin ennen juhannusta.

Ranskan parveke tänään.

Meanwhile in Finland

Ai niin, se vegaaninen praliini.

Tuon sarjan voitti Vanhankaupungin Suklaa tuotteellaan Passiohedelmä. Täytynee etsiä jostakin ja perehtyä näihinkin tuotteisiin.

Oman salkun makeisvalmista Cloettaa nuijittiin juuri tänään, kun jossakin palmuöljyerässä on mahdollisesti hiilivetyjä. Uutisten mukaan markkinoilta vedetään 850 tonnia tuotteita. Näissä uutisoinneissa aina askarruttaa onko pilkku oikeassa paikassa. Kiloissa tuo olisi 850 000 kiloa – se on aika monta Kex Chocolat -levyä tai Polly -pussia. Yrityksellä on hiljainen ikkuna juuri nyt eikä heidän sivuiltaan löytynyt yhtään mitään. Ostin hiukan lisää.

Suomessa hallitus räpsäytti suklaalle ja makeisille normaalin arvonlisäveron – ei elintarvikkeiden huojennetun. Seurauksena Fazer pisti tehdasinvestoinnin jäihin. Itse uskallan ennustaa, että karkkia ostetaan jatkossakin. Ehkä hiukan vähemmän, ehkä ei. Makeispusseja on pienennetty ennenkin ja pidetty hinta samana. Tai sitten saa todeta paikallisessa marketissa, että kympillä ei saakaan viittä suklaalevyä, ainoastaan neljä.

Mutta eiköhän tästäkin selvitä.

Vuoden 2023 tilinpäätös

Taas on vuosi vierähtänyt edellisestä osinkoraportista.

Jos vuosi 2022 oli mollivoittoinen sijoitusmarkkinoilla, niin ei viime vuonnakaan päästy helpolla. Välillä tuntui, että teki mitä tahansa, niin pieleen meni. Marraskuussa alettiin kuitenkin ottaa tukevaa etunojaa talouden toipumiseen ja pörssikurssit korjasivat vauhdilla. Oma kokonaisuus jäi karvan verran plussalle kaikkien elinkustannusten jälkeen.

Ranskassa tuli vietettyä aikaa melkein puolet vuodesta ja ”kakkosasunnon” hankinta ei ole kaduttanut missään vaiheessa. Päinvastoin. Täällä tulee helposti ikävä Välimeren värejä ja aurinkoa.

Vaatimaton huvialus Cannesin rannalla.

Saavuin takaisin Suomeen joulukuussa ja pääsin heti nauttimaan paukkupakkasista ja liukkaista jalkakäytävistä. Ensimmäisen viikon olin henkisesti asennoitunut siihen, että joka reissulla kaatuu oikein kunnolla. Onneksi toistaiseksi on pysytty pystyssä. Aamulla kun herää, täytyy oikein kellosta tarkastaa, onko aamu vai ei. Päivänvalosta sitä on vaikea päätellä.

Juuri nyt voi katsella ikkunasta lumimyräkän jälkiä. Talon eteen kurvannut auto jätti alustansa muoviosat hankeen. Repeämän ääni kuului meille asti mutta niin vain toveri jatkoi matkaa. Kaupungin kunnossapito on varmasti työssään jossakin, muttei täällä. Puistossa näkee miten mummot etenevät hangessa reilussa etukenossa. Hitaasti mutta varmasti. Saattavat taas etätyöläiset huokaista helpotuksesta – autokorjaamot ja hinausfirmat toki hierovat käsiään.

Vaihtoehtoisesti voi viettää aikansa hangessa.

Keskuspankit vetävät nyt henkeä ja markkinat odottavat vesi kielellä ohjauskorkojen laskua. Inflaatio on toki laantunut, mutta vielä ei olla siinä kuuluisassa tavoitetilassa (parin prosentin nurkilla). Yhdysvalloissa työmarkkinat vetävät edelleen ja viime viikolla saatiin toivottua korkeampi inflaatioluku. EKP otti eilen macho -miehen roolin eikä lupaillut koronlaskuja. Tästä saatiin heti Eurooppaan ahdistusta ja markkinat kuittasivat koko alkuvuoden nousun pois.

Geopoliittiset jännitteet jatkuvat. Ukrainan tilanteen lisäksi on saatu entistä ikävämpi tilanne Israelissa. Hamaksen nuijimisessa näyttää olevan huono hyötysuhde, kun siviilejä jää iskujen alle täysin suhteettomasti. Sen verran olisi kyllä Hamaksen pitänyt perehtyä Vanhaan Testamenttiin, että olisi ymmärtänyt, että vähintäänkin silmä silmästä -periaatteella mennään.  

Suezin kanavalle on saatu samalla uusi kriisi, kun Iranin tukemat huthit ovat iskeneet milloin milläkin kalustolla valtamerilaivojen kimppuun. Moni varustamo on reitittänyt laivansa uudelleen kiertämään Afrikan. Tämä on myrkkyä paitsi varustamoille myös kaikelle Euroopan ja Aasian väliselle kaupalle. Siinä ottaa siipeensä niin metsäteollisuus kuin Euroopan kaasuun perustuva energiahuolto. Näihin iskuihin onkin jo reagoitu sotilaallisesti ja tämä varmasti jatkuu. Nyt on sitten päästy iskemään huthien asevarastoihin Jemenissä ja taas voidaan siirtää Gazan rauhantavoitetta reilusti eteenpäin. Jottei asiat olisivat liian helppoja, Iran on aloittanut iskut omien rajojensa ulkopuolelle ja Pakistankin virittelee arsenaaliaan.

Suomessa hallitusta testataan Venäjän ”hybridivaikuttamisella” ja käytetään pakolaisia – jälleen kerran – aseena länsivaltioita vastaan. Nyt on itäraja taas ainakin kuukauden kiinni. Oma oletus on, että näitä pakolaisia suojaavia kansainvälisiä sopimuksia joudutaan vielä rukkaamaan moneen kertaan. Joko sopimuksia tai niiden tulkintaa. Selvää on, että tilanne, jossa itänaapuri masinoi tuhansia ”pakolaisia” tänne, on kestämätön. Aidot turvapaikanhakijat kärsivät samalla, mutta näinhän se on ollut jo pitkään muissakin Euroopan maissa. Isossa Britanniassa laki ”laittomien” siirtämisestä Ruandaan odottamaan asiansa käsittelyä etenee.

Ukraina on jäädyttänyt tilanteen asemasotaan ja vaikka Venäjän tappiot ovat huomattavasti suuremmat, ei tilanne ole paljoakaan parantunut. Eurooppa taas istuu asevarastojensa päällä ja antaa niitä vähemmän kuin Ukrainalla olisi tarvetta. On myös huomattu, ettei Euroopassa ole panostettu ollenkaan riittävästi omaan asetuotantoon. Toivottavasti nyt on herätty.

Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat uusi kysymysmerkki. Jos Trump nousee taas valtaan, niin kaikki kortit jaetaan uudelleen. Ehti jo yhdessä puheessa kehua, kuinka hyvät välit hänellä on Vladimiriin. Kolmas maailmansota on jo joko meneillään tai ainakin kovin lähellä.

Jottei tilanne olisi liian helppo Suomessakaan, niin on ammattiyhdistysliike taas barrikadeilla. Vanha tuttu AKT pisti Suomen julkisen liikenteen poikki juuri silloin kun saavuin Ranskasta. Helsinki-Vantaalla oli mielenkiintoinen tilanne, kun busseja oli erittäin vähän. Siellä sitten oli saatu liikkeelle kaikki mahdolliset taksikuskit, jotka olivat edes joskus ajaneet autoa. Autovuokraamoon oli sadan ihmisen jono. Ulkomaiset opiskelijat kulkivat suu pyöreänä etsimässä olematonta paikallisbussia Helsinkiin. Meillä kävi tuuri, kun Turun linjan bussi ajoi normaalisti. Puolen tunnin viivästys, kun odotimme Kehä kolmosen nurkilla Helsingistä saapuvaa syöttöliikennettä, oli kaikkien mielestä oikein hyvä juttu. Pääasia että perille päästiin.

Seuraavaksi sitten pannaan Nesteen öljynjalostamo kiinni. Saattaa olla, että Nesteellä ollaan entistä tyytyväisempiä siihen, että seuraava biopolttoaineiden panostus päätettiin tehdä Rotterdamiin. Tulee mieleen vanhat ajat, jolloin merimiesunioni suojeli suomalaisten merimiesten etuja niin hyvin, ettei Suomen lipun alla oikein aluksia enää näkynyt.

PAM heitti lakkovaroituksen, jolla saadaan hotellit, ravintolat ja marketit kiinni. Lentoliikennettä uhataan taas, kun kerran hiihtolomatkin lähestyvät. Nähtäväksi jää kuinka syvän kuopan ammattiyhdistysten ”suosio” saa kun rivikansalaisten elämää hankaloitetaan riittävästi. AY-liikkeen kannatus on ollut monet vuodet laskussa ja heidät nähdään yhä useammin muinaisjäänteenä. Televisiossa näkyvät tutut naamat, jotka saavat V-käyrän nousemaan jo ennen kuin avaavat suunsa.

Samaan aikaan nostetaan ihmisten työmotivaatiota tuomalla julki laskelmat, joiden mukaan keskipalkkainen pääsee 22 vuoden työuran jälkeen eläkkeellä juuri ja juuri samaan tulotasoon kuin ei päivääkään työssä ollut sosiaalihiihtäjä. Julkisuuden sankareita ovat myös ne, jotka kieltäytyvät tekemästä mitään työtä koskaan, koska työ on riiston väline. Tai elämäntapataiteilijat, joiden mielestä varastaminen tarpeeseen on täysin hyväksyttävää ja muiden kannattaa kääntää katseensa, jos sellaista näkee. Meillä taitaa olla edessä loistava tulevaisuus.

Itse olen katsellut salkkujen kansainvälistä hajauttamista uusin silmin. Jos viime vuonna Helsinki oli maailman toiseksi surkein pörssi, niin en ole vakuuttunut, että koko alamäki kuitattaisiin näillä eväillä. Viro käyttää tällä hetkellä 3,5 prosenttia BKT:stä puolustusmenoihin ja laskee että aikaa sotaan on kolmesta viiteen vuotta. Ehkä Suomessakin kannattaa tällä kertaa kuunnella pikkuveljen varoituksia tarkemmalla korvalla. Kansainvälinen hajautus saattaa olla perusteltua tästäkin näkökulmasta.

Viime vuoden osingot olivat seuraavat:

osingot-2023Lataa

Osinkojen kokonaismäärä ylitti edellisen vuoden ja tähän voi olla tyytyväinen. Luvuissa edelleen sama laskentamalli eli arvo-osuustilien tulot ennakonpidätysten jälkeen ja sijoitusvakuutusten ”nollaverolla”. Laskennallinen verovelka toteutuu sitten joskus, mikäli vakuutuksista nostetaan varoja eikä muita pääomatulojen tappioita ole realisoitu vastaavasti.

Uutena välineenä työkalupakkiin avasin Nordnet -sijoitusvakuutuksen, jonne olen alkanut kerätä norjalaisia osakkeita. Näiden osingot pitäisi nyt saada tuloutettua sinne ilman ylimääräistä askartelua osinkojen ennakonpidätysten takaisinhakemisesta. Ensimmäiset yhtiöt ovat monialayhtiö Orkla, kalanfirma Austevoll, öljy-yhtiö Aker BP ja varustamo Stolt-Nielsen. Kaikki maksavat hyvin osinkoa ja samalla saan tätä kansainvälistä hajautusta.

Ilonaiheet salkuissa ovat olleet vähissä. Tuntuu ettei oikein mikään sektori kukoista. Kuukauden sisään saadaan varmaan viime vuoden viralliset tulokset ja nähdään, kuinka syvällä uidaan. Osinkosijoittajia kritisoidaan usein siitä, että tuijottavat vain osinkoja. Oma kokemus on, että osinkoehdotus kertoo yrityksen luottamuksesta tulevaisuuteen. Mikäli ne leikataan kokonaan, on syytä olettaa, että vaikeuksia on – vaikka usein tämä viestitään tarpeena panostaa enemmän tulevaisuudessa niin hyvin tuottavaan toimintaan.

Viime vuoden moka oli varmaan Intrum. Perintäfirma osti liian kalliilla saatavia markkinoilta, joutui tekemään mittavia alaskirjauksia ja joutui itse maksamaan niin korkeaa korkoa rahoituksestaan, että jäi puun ja kuoren väliin. Toimitusjohtaja vaihdettiin ja vähän aikaa sitten talousjohtajakin lähti uusiin haasteisiin. Osingonmaksu lyötiin jäihin ainakin kahdeksi vuodeksi. Tyhjensin position salkusta ja katselen koska osaketta uskaltaisi taas ostaa. Luultavasti kalliimmalla kuin myin.

YIT olisi pitänyt myydä vuosia sitten, nyt taitaa olla turha murehtia. Vaikka optimisti toki tietää, että osake voi aina pudota vielä 100 prosenttia. Exel Composites tarpoo syvällä ja voin olla tyytyväinen siitä, että positio on minimaalinen. Nordean aikoinaan suosittelema HusCompagniet kilpailee YIT:n kanssa salkun surkeimpana. Koskenkorvaan ei voinut luottaa viime vuonna, Anora Group on pudonnut yli 40 prosenttia vuodessa. Toimitusjohtaja vaihtui sielläkin ja luultavasti keskitytään enemmän tuloslaskelmaan kuin maailman vähäpäästöisimpään väkijuomaan.

Jos jotakin positiivisuutta pitää hakea, niin Tokmanni ja Puuilo ovat pärjänneet mallikkaasti. Nordeakin on piristynyt, ehkä osinkotuotto saa muutkin painamaan ostonappia. Sammosta irronneesta Mandatumista tuli kertaheitolla kansanosake ja sieltä voidaan odottaa ”ylimääräisten” varojen jakoa ainakin muutama vuosi eteenpäin. Ihmiset voivat nyt sitten tutustua vakuutusmatematiikkaan ja vakuutussopimusvelan diskonttauskoron muutoksiin. Oma veikkaus on, että aika harva ymmärtää vuosikertomuksen kaikki rivit.

Energiasijoituksissa Fortum on noussut syvimmästä kuopastaan, ranskalainen Engie on pärjännyt hyvin ja espanjalainen Enagas kuroi kiinni osingonmaksun. Kaikkia näitä tarvitaan joka päivä. Valtiot ovat toki herkästi kukkarolla laatimassa milloin minkäkin laista veroa tai ”ydinvoimamaksua”.

Rakentaminen on syväjäädytetty ja ensin pitäisi saada purettua myymättömien asuntojen varasto. Siellä on luultavasti pientä kehitystä parempaan suuntaan, vaikka kiinteistönvälittäjien horinoihin kannattaakin suhtautua varauksella. Asumistukijärjestelmää uudistetaan vihdoinkin. Ehkä päästään vihdoin tilanteeseen, jossa ei enää puolet väestöstä nauti asumistukea. Jos se tarkoittaa jossakin yleistä vuokratason laskua, niin parempi niin.

Yle Arenalla on nähtävissä mielenkiintoinen dokumentti elämästä Monacossa. Siellä kiinteistöveijari kehui loputtomalla kiinteistöjen arvonnousulla ja 100 000 euron neliöhinnoilla. Välillä tuntui, että pääkaupunkiseudulla neliöhinnat ja ihmisten palkat olivat jo aikoja sitten irtautuneet toisistaan. Ehkä nyt otetaan korjausliike kohti terveempää hinnoittelua. Markkinathan ne hinnat toki määräävät.

Itsellä on laukut otettu esille ja parin viikon päästä pitäisi taas siirtyä lumettomaan ympäristöön. Rantabulevardeja ja aurinkoisia terasseja on todellakin ollut ikävä.

Tänään näyttää taas olevan laskettelupäivä.

Toivottavasti tästä vuodesta saadaan kuitenkin parempi sijoitusvuosi.