Avainsana: Raisio

Piccolo borghese

Tai täkäläisittäin petit bourgeois tarkoittaa (alempaa) keskiluokkaa, pikkuporvareita. Sanalla ei ole mairitteleva sävy; aatelisto ja yläluokka ottivat etäisyyttä talonpoikiin, kauppiaisiin ja pienyrittäjiin. Kun yhteiskunnan rakenteet olivat jäykät, ei katsottu hyvällä niitä, jotka pyrkivät onnistumaan työllä ja riskinotolla ja parantamaan elintasoa – omaa ja sitä kautta muidenkin. ”Suutari pysyköön lestissään”.

Suomessa tämä ajattelu taitaa olla vieläkin voimissaan, kun katsoo vasemmiston toimia verotuksen suhteen. Kaikki energia keskitetään tulo- ja varallisuuserojen minimointiin. Maassa, jossa tuloerot ovat jo valmiiksi Euroopan vähäisimpien joukossa. Tämä on yksi syy siihen, että Osakesäästötiliä vastaan taisteltiin vuosikausia ja lopulta vesitettiin systeemiä 50 000 euron maksimilla.

Olisiko Suomessa kuitenkin enemmänkin tilaa pikkuporvareille? Elokapinan riveistä näitä ei taida löytyä.

Termi tuli mieleen, kun yövyimme Salon de Provencen Le Mas Angelussi -hotellissa, joka muistutti kukkulalla olevaa italialaista aateliston villaa. Sieltä saattoi kreivitär – nenäänsä nyrpistäen – katsella alas rinnettä kohti kaupungin vanhaa keskustaa, jossa kauppiaat ja käsityöläiset – piccolo borghese – ahersivat. Mainio hotelli, vanhan kaupungin kupeessa, omalla uima-altaalla ja puutarhalla.

Kaupungissa on reilut 43 000 asukasta ja se oli sympaattinen, elävä ja täynnä historiaa – kuten täällä Provencessa niin monet kaupungit. Kannattaa kokea.

Salon-de-Provencen värejä

Kolmen päivän ”kotimaan matkailu” alkoi auton vuokrauksella. SIXT yllätti taas tulkinnalla käsitteestä ”tai vastaava”. Olin vuokrannut VW T-Rockin ja sainkin Citroenin 7 hengen minivanin. Kohtuullisen hidasliikkeinen ja mitoiltaan vaikeammin pysäköitävä peli. Onneksi tutkat ja kamerat pelasivat moitteetta. Navigaattori oli noin 15 sekuntia jäljessä, mikä aiheutti mielenkiintoisia tilanteita risteyksissä. Autovuokraus on selvästi herännyt horroksesta ja jonoa palvelutiskillä riitti.

Ensimmäinen etappi oli Saint-Maximin-la-Sainte-Baume. Pieni kylä, jonka kirkossa kävimme. Taitaa olla kolmas kirkko, jonne ”perimätiedon mukaan” on haudattu Maria Magdalena. Komea basilika, jota rakennettiin pitkään, yli 200 vuotta (1295 – 1532).

Basilika. Saint-Maximin-la-Sainte-Baume

Kylässä meidät yllätti puolen tunnin rankkasade. Pysähdyimme ravintolaan, jonka markiisin alla pysyi kuivana. Katupöydässä istui kaveri, joka oli esiliinasta ja muhkeasta olemuksesta päätellen kokki. Kysyin löytyisikö lounasta vielä. ”On minulla ollut lammas uunissa koko yön – kävisikö se?”. Rehtiä ja maistuvaa maalaisruokaa ravintolassa, jossa oli ehkä 20 asiakaspaikkaa. Näitä ei löydä kuin vahingossa.

Seuraavana oli vuorossa Saint Remy de Provence, paikallinen Naantali – tai St Tropez ilman rantaa. Vakinaisia asukkaita 10 000. Turisteja vuoden mittaan monikymmenkertainen määrä. Taiteilijoiden kaupunki, jossa Vincent Van Gogh maalasi Auringonkukat (Les Tournesols) ja noin 150 muuta teosta.

Kun Aix-en-Provencen kaduissa on pieniä kylttejä, joissa lukee Cezanne, niin Saint Remyssä luki Van Gogh. Merkkejä seuraamalla löytyy Van Gogh kulttuurikeskus – jos ei eksy matkalla Hotel de Sade:en. Se kuuluisa markiisi on kyllä sukua, muttei koskaan asunut tuossa rakennuksessa. Sen sijaan sieltä löytyy kokoelma arkeologisia löytöjä. Kaupungissa ja sen liepeillä riittää nähtävää ja tyylikkäitä kauppoja useammaksi päiväksi.

Yön olimme Arlesissa. Kaupunki on nykyään Unescon maailmanperintökohde. Historiaa piisaa, niin kreikkalaisten kuin roomalaistenkin jäljiltä. Näkyvin maamerkki on Areena, roomalaisten rakentama amfiteatteri. Areena on käytössä edelleen, tunnetuin tapahtuma lienee härkätaistelut. Vincent van Gogh kummittelee täälläkin, hän maalasi Arlesissa noin 300 teosta. Tunnettu ”Terasse de la nuit” kuvaa kahvilaa Arlesissa. Kaupungin kiinnostavuutta ovat lisänneet Rhone- ja Petit Rhone -joet, jotka olivat tärkeät sekä maataloudelle että kaupalle.

Hotellimme oli joen varrella ja isot jokiproomut kuljettavat sitä pitkin tavaraa edelleen. Hotelli Le Regence oli yksityinen, pieni ja ilman hissiä. Kaikki oli kuitenkin puhdasta, ilmastointi toimi ja serviisi oli erinomainen. Näköala oli tosiaan suoraan muutaman kymmenen metrin päässä olevalle joelle. Rahalle sai hyvinkin vastinetta.

Room with a view

Aamulla lähdimme varsinaiseen matkakohteeseen eli Camarguen suiston Saintes-Maries-de-la-Mer iin. Vaihtoehtoina oli 3 tunnin autoilu paikallisen oppaan jeepillä tai 2 tunnin jokiristeily. Otimme jokiristeilyn ja kun lämpötila nousi taas yli 30 asteen, ei valinta kaduttanut. Camargue on tunnettu valkoisista villihevosista ja häristä, jotka laiduntavat vapaana kahden joen rajaamalla suoalueella. Härkiä ja hevosia paimentavat paikalliset cowboyt ”Les Gardiens”.

Gardien työssään

Alue tuottaa noin kolmasosan Ranskassa kulutetusta riisistä, vaikka riisinviljelyn tukiaisia onkin leikattu. Pariisin kokoisella alueella Aigues-Mortesin suolakuivaamo tuottaa sormisuolaa kuivaamalla merivettä auringon lämmössä. Suurin tulonlähde on kuitenkin turismi.

Alue on hionut ekoturismin huippuunsa: hevosmatkailua, viini- ja gourmet -elämyksiä, kalastusta oppaan kanssa, lintumatkoja ja tutustumista kasveihin ja luontoon yleensä. Tekeminen ei lopu ja näkemistä riittää. Näimme flamingoja, monenlaisia haikaroita, kahlaajia ja petolintuja. Meille näytettiin myös merimetso, jonka kerrottiin syövän tolkuttomasti kalaa. ”Onneksi näitä on nykyään vähemmän”. Kerroin että ovat muuttaneet Suomeen.

Luontokierroksen jälkeen lounas ravintolassa, jonka merenelävät tulivat suoraan kalastajilta. Ruokalista oli reaaliaikainen, kun joku kala loppui, kirjoitettiin hinnan tilalle ”NO”.

Ruokalista päivittyi reaaliajassa

Paluumatkalla pysähtyminen vanhassa opiskelukaupungissani Aix-en-Provencessa. Ensimmäinen kerta kun onnistuin ajamaan parkkitaloon ja kierrettyäni useamman kerroksen, ulos parkkitalosta. Onneksi ensimmäinen tunti oli ilmainen ja pääsin Ranskan ”sujuvassa” liikenteessä aikani kierrettyä uudestaan parkkitaloon vievälle väylälle. Toisella kerralla löytyi parkkiruutukin. Kaupungilla oli viikoittaiset markkinat, jossa oli kauppiaita niin Ranskasta kuin Italiastakin noin 400 metrin matkalla Cours Mirabeaulla. Mukava päivä.

Provencen markkinat. Aix-en-Provence.

Aika on kulunut täällä normaaliin tapaan. Toriostoksia aamulla, etätyötä päivällä ja illallinen joko paikallisissa ravintoloissa tai kotona. Päivittäiset lämpötilat 30 asteen nurkilla, sadetta on saatu muutamana yönä. Lounastarjoilua on hiottu kaupungilla: aika moni ravintola myy päivän lounaan, lasin viiniä ja kahvin hintaan 15 euroa. Se siitä ”ultrakalliista” Rivierasta.

Filmifestivaalit saadaan tänä vuonna järjestettyä ja Festivaalipalatsin ja luksushotellien ympärillä on painettu töitä tauotta. Palatsin edessä on muuten useamman teltan 24/7 koronatestaus festivaalivieraille. Ei synny Vaalimaa -ilmiötä. Koronan esiintyvyysluku on täällä nyt 19,2. On selvästi alle Suomen tason, vaikkei toki riitä Krista Kiurun vaatimuksille.

Lomailua on tullut rahoitettua osingoilla, joita on tippunut viime blogin jälkeen vajaat 8 000 euroa. Suurin maksaja tällä kertaa Citycon. ISharesin etf:t maksoivat osinkoa, samoin Kraft Heinz, Pfizer ja Telefonica.

Myyntivoittoja on tullut tänä vuonna kotiutettua, joten tammikuussa täytyy maksaa tuntuvasti ennakontäydennystä. Myyntivoittoja on kasassa reilut 150 000. Hankintameno-olettamalla saa vähän helpotusta mutta rahaa siirtyy varmasti myös valtion kirstuun.

Verotus hidastaa kaupankäyntiä mutta Harvian mainio menestys on nostanut kurssin tasolle, joka alkaa olla haastava. Toivon toki, että suomalaisen yrityksen saunat menestyvät maailmalla entiseen malliin. Nyt hioin kuitenkin positiota pienemmäksi. Relais Groupia myin siivun. Samoin Rapalaa kapitalisaatiosopimuksessa. Ruotsalainen Bonava tuotti ihan mukavasti enkä jäänyt katsomaan mahdollista kurssiliukua, myin koko potin. Ostopuolella osingonmaksajia ja terveydenhuoltoa.

MYYNNIT

Relais       20,20 €
Bonava         9,15 €
Harvia       48,06 €       50,00 €       51,30 €
Rapala         8,41 €         8,42 €         8,40 €
         8,26 €

OSTOT

TietoEvry       26,20 €       26,56 €
Sanofi       85,86 €
Sampo       38,80 €       38,88 €       38,70 €
       39,36 €       39,05 €
Raisio         3,91 €
Lundbeck       25,50 €
YIT         5,08 €         5,06 €
Citycon         7,28 €
Altia       10,20 €
Terveystalo       11,42 €

Pörssin nousuvire tuntuu jatkuvan, vaikka omasta mielestä osalla yrityksestä on arvostustaso koko lailla tapissa. Toivottavasti H1 -tulokset jaksavat pitää markkinat tyytyväisinä. Bidenin valinnan jälkeen ollaan ainakin vältytty Trumpin aiheuttamalta heilunnalta. Taalakin tuntuu vahvistuvan. Korkopuolella lähdettäneen äärimmäisen hitaasti mutta varmasti kohti normaalimpia lukuja.

Tällä viikolla lähdemme taas Suomea kohti. PCR -testi on varattu torstaille ja perjantaina pitäisi saada printattu todistus. Lauantaina lento Munchenin kautta Helsinkiin ja auto Fly Parkista alle. Vantaalla saa vielä otettua toisen testin, mikäli systeemi toimii edes jollakin lailla. Sitten voimme olla karanteenissa 3-4 päivää ja käydä kolmannessa testissä.

Toivottavasti mahdollisimman moni saa rokotukset otettua ja EU:n rokotepassin kouraan. Ainakin täällä on vähintään yhtä turvallista kuin Suomessa. Järkeä ja normaalia varovaisuutta kannattaa toki käyttää kaikkialla.

Josko syksyllä oltaisiin paremmassa tilanteessa matkailunkin suhteen. Aika monen ihmisen leipä on kiinni vapaasta liikkuvuudesta, tai ainakin vapaammasta.

Merkillinen vuosi 2020

Ihmiset alkavat jo unohtaa miltä normaali elämä tuntui. Elämä, jossa sai liikkua, niin kuin tahtoi, tavata ihmisiä rajoituksitta ja muutenkin hoitaa asiansa niin kuin parhaaksi näkee. Tilalle on tullut milloin mitkäkin määräykset ja voimakkaat suositukset. Alueita eristetään, toimialoja suljetaan ja täytetään monenlaisia lomakkeita korvausten saamiseksi. … Jatka artikkeliin Merkillinen vuosi 2020

Finvera takaa, pankki jakaa mutta kuka maksaa?

Edellisen blogin päivämäärä oli 16.3. En tiedä paljonko on virrannut vettä Aurajoessa sen jälkeen; maailma ainakin on muuttunut. Niin kuin tapoihin kuuluu, puhutaan nyt Uudesta Normaalista. Kuinka normaalia ja kuinka pysyvää, sen aika näyttää.

Hallituksen nimitys muuttui Huulipunahallituksesta Viisikoksi. Saatiin kansainvälistäkin julkisuutta, kun marssittiin päivittäin lavalla, samanvärisissä asuissa ja trendikkäästi turvavälit säilyttäen.

Muualla maailmassa nokitettiin myöhemmin sillä, että lyötiin esiintyjille kasvomaskitkin päähän. Meillä ei tähän ryhdytty, koska meillä ”ei ole vielä virallista näyttöä siitä, että maskeista on apua”. Onneksi on käynnistetty kotimainen tutkimus- ja selvitystyö asiasta. Valmistunee sitten kun epidemia on ohi, tai kun Pirkka-maskeja on riittävästi Citymarketeissa.

Hallituksen suosion kasvu ylittää ymmärrykseni. Ehkä meissä on masokistisia piirteitä ja toivomme salaa, että Lady Sanna kieltää, toruu ja antaa piiskaa. Ajan positiivisin anti on ehkä se, että suomalaisen virkakoneiston sisäänrakennetut heikkoudet nousevat esille.

Kovassa tohinassa esiinnyttiin kovin jämäkkänä ja päästiin julistamaan rauhan ajan ensimmäinen poikkeustila. ”Sanon nyt painokkaasti ja selkeällä suomenkielellä, että- ei -ole -syytä x, y. z.”.

Jossakin on opetettu, että viestintä on tehokasta kun puhun. niin. kuin. jokaisen. sanan. välissä. olisi. piste. Itseä tuo lähinnä ärsyttää.

Välillä unohtui perustuslakikin, mitäpä sitä pikkuasioihin keskittymään. Eihän se meidän vika ole, että kansa sekoittaa hallituksen mielipiteen ja säädetyn lain.

Koulut saatiin kiinni ja etäopetus käyntiin. Baarit, ravintolat ja ”kaikenlaiset kuppilat” saatiin kiinni. Uusimaa saatiin eristettyä muusta Suomesta sangen tehokkaasti. Mietittiin pitäisikö Alko panna kiinni ettei kansa vain päihdy salaa kotonaan. Veikkauksen sivuilla pantiin euromääräiset rajat ”nopeatempoisille peleille”. Kauppakeskusten peliautomaatit suljettiin – näissä on kyllä ollutkin väkikeskittymiä aina kun keskukset ovat auki. Mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti ruuhkat palaavat.

Samaan aikaan unohtuivat kaikki toimenpiteet korona-alueilta palaavien matkustajien suhteen Helsinki-Vantaalla.

Virkamieskoneistolle annettiin käsky hankkia suojavarusteita. Siitä saatiinkin sitten varsinainen Kasvomaski Gate, jonka jälkiä poliisi ja tuomioistuimet saavat vielä selvittää. Varmuusvarastoissa piti olla monenlaista tarviketta, mutta parasta ennen päiväys oli saattanut mennä vähän vanhaksi. Ehkä nyt on aika tarkastaa muutkin tarvikkeet ja päivittää skenaariot.

Testaustoiminnan kanssakin on puhuttu yhtä ja tehty toista. Lähipiirissäkin on ihmisiä, jotka ovat saapuneet ”korona-alueelta” ja oireilleet. Terveydenhuollossa oli viesti, että ”älä nyt ainakaan tänne tule”. Töihinkin voit mennä, jos siltä tuntuu. Perheenjäsenetkin voivat mennä töihin, kouluun, opiskelemaan. Testit ovat kalliita, niitä on saatavilla vähän, ”testaamme nyt terveydenhuollon henkilökuntaa”.

Onneksi aika monella järki pelasi sen verran, että olivat oma-aloitteisesti karanteenissa. Maallikon mielestä muuten testin, jonka tuloksia odotetaan jopa useampi viikko, voi unohtaa.

Nyt meillä on sitten pula ”uuden strategian” mukaisista ”jäljittäjistä”. Työhön soveltuvat vain lääkärit tai terveydenhuolto -alan ammattilaiset.

Maallikon mielestä taas ei kummoista ammattitaitoa vaadita siihen, että selvittää yhdessä sairastuneen kanssa missä on viimeisen viikon ajan liikkunut ja ketä tavannut. Kännykkää voi käyttää hyväksi, eikä siihen tarvita edes korona -applikaatioita. Itsellä ainakin kännykän kalenteri virkistää muistia kummasti. Näin saadaan nimilista ja kontaktitiedot. Nämä voi sitten syöttää tietokantaan sellainen, jolla on salassapitoluokitus kunnossa. Tietokannasta viesti näille, mahdollisesti altistuneille, että käypä testissä, varmuuden vuoksi. Virkakoneistomme kertoo mielellään miksi tämä ei kuitenkaan onnistu.

Valtionvarainministeri kertoi rinta rottingilla ”ettei yksikään yritys joudu tämän takia konkurssiin”. Finvera takaa ja pankit jakaa. Unohtui vain se, että Finveran rooli on laissa määritelty ja he kyllä antavat takauksia mutta vain sellaisiin tarkoituksiin, joihin heillä on oikeus. ”Korona -paketin hinnaksi arvioitiin tässä vaiheessa 15 miljardia”.

Käytännössä avattiin avustushakemuksiin tottuneille konsulteille kissan päivät. Perusyrittäjä ei näistä lapuista muiden murheiden keskellä selviä. Lehdistö nosti muutaman tapauksen esiin, jotka eivät mahtuneet tavallisen kansan oikeustajuun. Osa hakijoista vetikin hakemuksensa pois.

Maallikolla kävi taas mielessä, olisiko ollut helpompi tehdä avustusjärjestelmä joko maksettujen palkkojen tai maksettujen arvonlisäverojen mukaan porrastettuna. Tai jos toiminta on hallituksen toimesta kielletty, ottaa liiketilan vuokrat valtion piikkiin. Numeroita on helpompi verrata toisiinsa kuin liiketoimintasuunnitelmia.

Vihervasemmistolaisella hallituksellamme on käsitys, että jokainen ihmishenki on yritettävä pelastaa, maksoi mitä maksoi. On kohtuullisen helppoa kieltää kaikki toiminnat ja keskittyä spekuloimaan sillä, miten kamalasti olisikaan käynyt, jos emme olisi kieltäneet. Suomalainen on hyvä tottelemaan käskyjä ja ”voimakkaita suosituksia”.

Professori Paul Lillrank laskeskeli säästetyn elinvuoden hinnaksi puolesta miljoonasta miljoonaan per vuosi. Näissä laskelmissa kustannukseksi laskettiin 20 miljardia. Itse epäilen mahtaako 20 miljardia riittää edes Suomen välittömiin kustannuksiin. Laidalla kärkkyvät Ranskan ja Saksan avulla erityisesti Kreikka, Italia ja Espanja solidaarisuuspakettia, jonka vaikutus Suomelle olisi vastuina noin 12 miljardia. Senhän voisi rahoittaa vaikka muovin ja muiden haittojen verolla.

Vakuutusmaailmassa oli yleisohjeena se, että vahingon sattuessa pelasta ihmishenget, hälytä apua ja minimoi toiminnallasi vahingot.

Itse lähtisin nyt nimenomaan minimoimaan vahinkoja. Yhteiskuntaa ja liiketoimintaa pitäisi avata kiireen vilkkaa kaikilla niillä alueilla, missä se on mahdollista.

Jos jollakin alueella koronatapausten määrä on vähäinen, ei ole pakko pitää Katrin kahvilaa suljettuna taikka sallia jatkossa asiakkaita 20 sijasta vain 10. Jos Katrin lounastarjoilu kannattaa vain, kun asiakkaita on 14, niin Katrille suotakoon siihen mahdollisuus. Muutenkin olen ihmetellyt puritaanisuutta. Jos torilla on kahvikioski, niin vaarantaisiko kioskin vieressä oleva pöytä ja pari tuolia ihmiskunnan tulevaisuuden?

Itse olen pitänyt parhaan kykyni mukaan talouden pyörät pyörimässä. Ranskan asunnolla on ollut suomalainen kaveri töissä koko ajan. Keittiö- ja kylpyhuonekalusteita on tilattu, maaleja ja tasoitteita on ostettu ja sähkö- sekä laajakaistasopimuksia tehty. Nyt näyttää jopa siltä, että asunnolle pääsee jollakin keinolla jo kesäkuun lopulla.

Toki sosiaali- ja terveysministeriö vielä eilen hoki mantraa, jonka mukaan kotimaassakaan ei ole syytä matkustaa mihinkään, ei edes mökille. Ei muuta kuin syvemmälle horrokseen. Tästä pakitettiin nopeasti kun huomattiin että sallivampi suhtautuminen tuo paremmin pisteitä, kuin itsensä ruoskiminen. Saattoi ministerin Instagram -päivitys omalta mökiltä sekin vaikuttaa asiaan.

Suomen asunnolla on julkisivuremontti meneillään ja työmiehiä pyörii nurkissa joka päivä. Eiköhän tälläkin saada jonkinlainen rahansiirto rakentamiseen. Kun syksy koittaa, voisi miettiä sisätiloissakin jonkinlaista remonttia. Mitä nopeammin karanteenissa tekemättä jääneet ostot tehdään, sen paremmin raha kiertää ja sen vähemmällä yhteiskunta selviää.

Tuohon otsikon kysymykseen maksajasta on yksinkertainen vastaus: jokainen veronmaksaja, niin yksityishenkilö kuin yrityskin, saa tästä potista mittavan maksulapun.

Nyt olisikin hyvä pitää kirkkaana mielessä, että raha ei tule seinästä, eikä sitä ole syytä levitellä hurmoksessa ympäriinsä. Velkakin täytyy maksaa joskus, eivätkä korot ole negatiivisia ikuisesti.

Fokus pitäisi suunnata tuottaviin investointeihin, joista saadaan kassavirtaa ja verotuloja tulevaisuudessa. Siellä onkin jo eri puolueilla oman asennemaailman mukaisia toivelistoja pöydällä. Vihreiden Ohisalo heitti lonkalta miljardin investointia kuuden suurimman kaupungin joukkoliikenteeseen. Vasemmiston nuorisojärjestöt nuolevat jo huuliaan pienyrittäjien verotuksen kiristämiseksi.

Sijoitusrintamalla on ollut vähintäänkin turbulenttia. Kurssien lasku oli rajua ja nopeita korjausliikkeitä on nähty useampaan kertaan. Välillä väsyin jo syöttämään kursseja seurantajärjestelmääni ja pistin koneen tauolle.

Varallisuus näyttää käppyrän mukaan olleen tapissa tammikuussa. Siitä lasketeltiin helmi-maaliskuussa useamman kymmenen suomalaisen nettovuosipalkkaa vastaava summa. Eilisten lukujen mukaan tästä oli toivuttu vajaat 70 prosenttia. Kun on ehtinyt olla mukana monessa pörssiromahduksessa, täytyy todeta, että tällä kertaa eivät edes nousseet vatsahapot kurkkuun. Ehkä olen turtunut iän mukana.

Salkkuliikkeet / Ostot:

ostopäiväostokurssi28.5.2020
16.3.Omega Healthcare21,9431,22
17.3.Omega Healthcare17,7231,22
18.3.Fortum12,9717,16
18.3.Duni77,8095,90
19.3.Lassila& Tikanoja10,2613,10
23.3.Sampo22,8833,25
27.3.Konecranes15,3722,18
30.3.Lassila & Tikanoja10,9013,10
8.4.Citycon5,556,33
8.4.Telefonica4,334,34
8.4.Nordea5,135,18
9.4.Telefonica4,304,34
14.4.Bonava43,5043,40
16.4.Sampo25,8033,25
17.4.Citycon5,596,33
22.4.Wärtsilä6,267,38
24.4.Cloetta21,6024,44
27.4.Relais6,487,00
14.5.Tikkurila11,0013,14
15.5.Fortum15,0917,16
22.5.Wärtsilä6,687,38
25.5.Bonava40,3043,40
26.5.Altia7,747,77

Salkkuliikkeet / myynnit:

6.4.Stockmann B0,9050,89
8.4.Nobina53,555
8.4.Nordic ID1,82,38
16.4.Orion B43,9846,9

Johtopäätös on se, että halvalla tai ainakin halvemmalla kannattaa ostaa. Samalla huomaa sen, että kun myyt jotakin, sen kurssi usein nousee.

Osinkojen suhteen väsyin jo päivittämään Exceliäni. Normaalisti yrityksen hallitus antaa osingonjakoesityksen, jonka omistajat lähes poikkeuksetta hyväksyvät yhtiökokouksessa.

Nyt saatiin aivan uusia ulottuvuuksia tähän järjestelmään. Euroopan Keskuspankilla on asiasta mielipide. Heilläkin oli käsitys siitä ”onko nyt aika”. Jos tämä ei vielä pure, niin Finanssivalvonnalla on asiasta mielipide. Suomen hallituksella on luonnollisesti käsitys siitä, että yrityksen tehtävä on siirtää rahaa valtiolle ja työntekijöille, eikä suinkaan omistajilleen. Oikein tasavallan presidenttikin oli sitä mieltä, ettei osingonjako sovi korona-aikaan.

En tiedä missä laatikossa nämä ovat oppinsa saaneet, mutta yritysten tehtävä on tuottaa omistajilleen rahaa. On tietysti oikein hyvä ja suotavaa, että samalla maksetaan palkkoja ja veroja ja tuotetaan palveluita ja tuotteita.

Jos taas siirrymme systeemiin, jossa viiden instanssin kautta käsitellään omistajan sijoitukselleen saavaa korvausta, ei pidä ihmetellä sitä, että kiinnostus sijoittamiseen ja omistamiseen lopahtaa. Rahansa voi siirtää maihin, joissa riskinotosta saa korvauksen.

Ihmettelen myös sitä, ettei käsitetä maksettujen osinkojen palaavan talouteen. Niillä ostetaan palveluita ja tuotteita. Niillä maksetaan vuokria, lainanlyhennyksiä ja tehdään uusia sijoituksia yrityksiin.

Yritys ottaa kantaa osinkoesityksessään siihen, vaarantaako mahdollinen osinko yrityksen toiminnan jatkossa. Tämä on normaalia varovaisuutta.

Moni yritys kuitenkin meni paniikkiin tässä poliittisessa ilmapiirissä ja peruutti, leikkasi tai siirsi myöhemmäksi osingonmaksun. Yhtiökokousten järjestäminenkin on ollut tänä keväänä erilaista. Yhtiökokouskutsussakin on oikein toivottu, ettei kukaan saavu paikalla.

Osinkoja on kuitenkin saatu, vaikkei lainkaan entiseen malliin. Onneksi on vielä osa – suurella todennäköisyydellä – tulossa.

Osingot 16.3. jälkeen:

Wärtsilä357,60
Lassila & Tikanoja2398,90
Uponor1178,58
Kraft Heinz246,12
Citycon5 195,13
YIT756,17
Telia1 401,71
GlaxoSmithKleine197,65
Harvia1 463,95
UPM1 950,00
Nokian Renkaat 1 441,36
Fortum8 800,00
Raisio3 613,19
Atria1 672,22
Alma Media2 000,00
Aspo880,00
Kemira1 960,00
Abbvie217,46
Exel134,10
Omega Healthcare631,64
Tokmanni3 000,00
Oriola1350,00
iShares Preferred250,00
Tesco960,90
UPM kuponki1 694,87
Yhteensä43 751,55  euroa

Itse seuraan tarkkaan mitkä yritykset maksavat osinkonsa. Jatkosijoituksissa on syytä miettiä tätäkin ”maksamattomuuden riskiä” uudessa valossa. Mieluummin varat kiinni yrityksiin, joilla on kirkkaana mielessä myös omistaja – ei pelkät poliittiset irtopisteet.

Eiköhän tässä muutenkin nähdä vielä monenlaisia pörssiliikkeitä, kun Kiina painaa Hong Kongia ruotuun ja kun Yhdysvaltojen presidentin vaalikampanjaa käydään.

Koronakin heiluttaa kursseja vielä moneen kertaan. Ylös, kun kuullaan huhuja ihmerokotteesta ja nähdään putoavia tartuntamääriä ja alas, kun rokote ei toimikaan tai kun teho-osastopaikat loppuvat.

Ajattelin kuitenkin keskittyä niihin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa. Lämpenevistä kelistä voi nauttia ja siitä, että ihmisiä alkaa pikkuhiljaa näkyä katukuvassa. Niin kaupoissa, terasseilla kuin ”kaikenlaisissa kuppiloissakin”.

 

This too shall pass

Korona -virus jatkaa etenemistään. Koko maailma on polvillaan. Hallitukset keksivät kilpaa rajoituksia arkielämään. Ensin kiellettiin 1 000 hengen kokoontumiset, sitten 500 hengen, peruutettiin urheilutapahtumat ja konsertit. Sitten suljettiin kahvilat, baarit ja ravintolat. Itävalta nokitti juuri kieltämällä yli viiden hengen kokoontumiset.

Italia on ollut Euroopan pioneeri. Kiinassa 81 000 potilaasta kuoli 3 187 eli 3,93 prosenttia. Italiassa on 24 747 potilaasta tähän mennessä kuollut 1 809 eli 7,31 prosenttia. Tässä vaiheessa todettakoon, että kaikki muut luvut paitsi kuolleiden määrä ovat epävarmoja. Eurooppa – Yhdysvalloista puhumattakaan – ei kykene testaamaan koko väestöä, vaan murto-osan. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että kaikki päätökset tehdään äärimmäisen epävarmoilla tiedoilla.

Etelä-Korea on onnistunut hyvin, siellä kuolleisuus on 75 / 8 162 eli 0,91 prosenttia. Siellä testattiin noin 15 000 ihmistä päivässä ”Drive In” keskuksissa. Potilas pysyi autossaan eikä testialuetta tarvinnut desinfioida joka testin jälkeen. Testitulos lähetettiin tekstiviestinä ja testin tekeminen kesti noin 10 minuuttia.

Italian tartuntojen määrä on ottanut kunnon loikan ylöspäin. Viimeisimmän hyppäyksen syyksi tulkittiin aurinkoinen viikonloppu. Väki päätti näyttää virukselle ja lähti rannoille, kaupungille ja ravintoloihin. Kun ei järkipuhe auta, niin hallitus otti käyttöön ulkonaliikkumiskiellon. Saat mennä töihin, liikkua virallisen luvan kanssa tai ulkoiluttaa koiraa. Koirien vuokraus käynnistyi välittömästi ja onkin uutisoitu uupuneista koirista, jotka aikaisemman 3 x 15 minuutin lenkin sijaan kävelevät nyt vaikkapa 16 tuntia putkeen – eri ulkoiluttajien kanssa.

Kuten viime blogissa epäilin, ei Eurooppa oikein tunnu selviävän tästä. Rajat pannaan kiinni yhtä huolellisella harkinnalla kuin Trump sulki pääsyn eurooppalaisilta. Vähän aikaa annettiin Yhdysvalloissa erikoisvapaus Britannialle mutta sekin vedettiin pois. Nyt tämä maahan tuleva väki seisoo tuhansien muiden kanssa odottamassa Yhdysvaltojen tarkastusta. Jos mennessä siihen aulaan olit terve, niin lähtiessä kannat varmasti jotakin. Jenkkien omaa tartuntakantaa ei uskalla edes arvailla. Maa, jossa testin teettäminen maksaa pitkälle yli 3 000 taalaa, ei voi kehua tehtyjen testien määrällä. Sama pätee monessa muussakin maassa, Suomessakin on viestitty, että testataan vain tapaukset, joissa osumatarkkuus lähestyy sataa.

Jälkikasvua asuu Lontoossa. Siellä on valittu toinen tie. Ei edes yritetä estää viruksen leviämistä vaan luotetaan että kehittyy ns. laumasuoja, kun tarpeeksi monella on tartunta, niin tauti pysähtyy. Yli 70 -vuotiaat on päätetty suojata eli eristää – oletettavasti pitkäksi ajaksi. Tänään luin jonkun spesialistin lausunnon siitä miksi tämä ei tule missään nimessä toimimaan. Kohta luetaan toisen spesialistin lausunto siitä, miksi tämä on ainoa tapa.

Suomessakin tätä palvelukotien eristämistä on aloitettu. Voin nyt omakohtaisesta kokemuksesta kertoa, että asiasta kertominen on haastavaa palvelukodin asiakkaalle. Asiakas on kovin murheissaan ja kokee että hänet hylätään nyt täysin ja lopullisesti, kun kerrot että valitettavasti en voi tällä kertaa keittää kahvia ja jäädä juttelemaan. Enkä usko, että lähiaikoina täällä saa käydä ollenkaan, oman turvallisuutesi vuoksi. Ei paljon lohduta se, että ruokahuolto pelaa ja suklaata on useamman viikon tarpeiksi.

Muissa Euroopan maissa vannotaan nyt jälkijunassa eristämisen voimaan, jos ei muusta syystä, niin siitä että ehdittäisiin hoitaa osa alta pois ennen kuin suuri massa saapuu sairaalaan. Niissäkin näyttää olevan oma haasteensa pitää edes hoitohenkilökunta terveenä.

Taloudelliset seuraukset tälle sirkukselle tulevat olemaan mykistävät. On helppo ennustaa, että matkatoimistoja, hotelleja, lentoyhtiöitä, ravintoloita ja kahviloita kaatuu heti ensimmäisessä aallossa vino pino. Nyt mitataan se, onko tase sellaisessa kunnossa että ”pystyy ottamaan hittiä”, kuten eräs sijoittaja luonnehti aikaisemmin muussa yhteydessä. Aika harvalla palvelualan yrityksellä on. Tätä kirjoittaessa SAS ilmoitti lomauttavansa 10 000 henkeä. Markkinat odottavat myös Norwegianin talousvaikeuksien muodostuvan kestämättömiksi. Finnair ilmoitti lakkauttavansa toistaiseksi 90 prosenttia lennoistaan.

No mitä sitten, miettii joku. Jos on Jalostajan hernekeittoa kaapissa, 24 pulloa viiniä, 12 pulloa Altian Koskenkorvaa ja 240 rullaa vessapaperia, niin no hätä.

Seuraava aalto on kuitenkin se, että ensin komennetaan väki etätöihin. Samalla pystytään konttorilla käymään kulurakenne tarkkaan läpi. Sitten aloitetaan YT:t ja lingotaan Sirkku, Liisa ja Pekka kilometritehtaalle.

Kevättä on kuitenkin jo ilmassa ja irtisanotut tietävät, että ansiosidonnainen juoksee ja venettäkin pitäisi laittaa. Tilanne ei ole siis henkilökohtaisella tasolla aivan katastrofaalinen. Ainakaan heti.

Hallitus piirtää edelleen kuvan positiivisesta työllisyyskehityksestä, pois lukien Korona -viruksen aiheuttama tilapäinen häiriö. Jostakin saadaan varmaan lukea, että veroprogressiota kiristämällä tästäkin selvitään.

Hetken päästä irtisanottuja onkin aika pino, kun pannaan jäihin tuotekehitys, it-hankkeet, markkinointi ja mainonta. Lopetetaan yrityksen TyKy -hankkeet ja henkilökunnan virkistystoiminta. Sanotaan lehtitilaukset irti ja luovutaan leasing -autoista. Asuntojakin saa kohta edullisemmin. Vuokraisännällä saattaa olla uusi tilanne, kun vuokrissa näkyy entistä useammin viiveitä. Tätä spiraalia voi piirtää kukin vapaalla kädellä ja vilkkaalla mielikuvituksella. Jos jotakin hyvää hakee, niin korot eivät nouse vielä aikoihin.

Globaali tuotantoketju ottaa takkiinsa todella nopeasti. On jo ottanut, Kiinassa seisoo edelleen melkoinen määrä kontteja purkamatta. Globaalissa taloudessa  raaka-aineet ja komponentit valmistetaan yhdessä maassa, tuotanto on toisessa ja kuluttajat kolmannessa. Pannaan palapelissä rajat kiinni, tuotantoon viikkojen tai kuukausien viive ja logistiikkakoneiston kontit, laivat ja lentokoneet pois pelistä. Monessa yrityksessä joudutaan miettimään tuotantoketju uusiksi ja ottamaan käyttöön Plan B ja Plan C. Huomaamme vielä, ettei monen tuotteen saatavuus olekaan itsestäänselvyys.

Itse arvioin, että meillä on alle kuukausi aikaa löytää ratkaisu. Tai yksinkertaisesti hyväksyä se, että meillä on nyt tällainen virus, joka tappaa osan ihmisistä. Sen jälkeen voidaan todeta, että viruksen aiheuttamat suorat vahingot olivat murto-osa koko vauriosta. Vieläköhän nähdään sekin tilanne missä ELY -keskus tarjoaa työpaikaksi maisterille yläosattoman tarjoilijan duunia keskiolutkapakassa. Moni ei enää muista, mutta tätäkin tehtiin 90-luvulla.

Ei minullakaan lääkkeitä ole – paitsi Ketorinia, jota ostin varmuudeksi yhden paketin. Mutta jos pannaan positiivisuushattu päähän, niin nyt kannattaa miettiä mitä palveluita haluat jatkossakin.

Itse käyn vielä pikaostoksilla Kauppahallissa. Ostan ne leikkeet, juustot, kalat ja äyriäiset, jotka ostaisin muutenkin. Käynti ei kauan kestä ja kädet pesen ennen ja jälkeen. Laulaen tietysti ”Jänis istui maassa” kahteen kertaan, niin kuin on ohjeistettu. Velipoika ei  muistanut enää sanoja, joten häneltä hyväksyin pesulauluksi ”Hämähämähäkin”. Jos Kauppahallin tiskillä on hyvin tilaa, enkä joudu kontaktiin vieruskavereiden kanssa, saatan nauttia nopean lounaankin paikan päällä. Kesko pysyy hengissä lamassakin – saattaa jopa raportoida aikamoisen myyntipiikin, mutta pienyrittäjälle päivän myynti on kovin konkreettinen asia.

Jos Thaimaan matka on peruutettu eikä Dubaihinkaan ole asiaa, niin kannattaisiko miettiä mihin muuhun säästetyt rahat voisi käyttää? Ostaisinko Tikkurilan maalit ja tarvikkeet ja maalaisin vihdoinkin sen huoneen, joka piti hoitaa. Vai laittaisinko mökillä paikkoja kuntoon? Vaihtaisinko saunaan Harvian kiukaan? Kaikki toimenpiteet, joilla talouden rattaat pyörivät, tulevat tarpeeseen.

Itse teetän remonttia edelleen siellä Ranskassa. Remontin etenemisen seuranta on tällä hetkellä WhatsApp -kuvien varassa. Kommunikaatio on pelannut hyvin ja vielä perjantaihin asti sain kaikki tarvikkeetkin työmaalle sujuvasti. Nyt on sitten jännä nähdä saako Ranskassa ostettua mitään, kun maa on – kunnallisvaaleja lukuun ottamatta – lähes kiinni. Hyvää tässä on se, että remonttimies on paremmin saatavilla. Hän oli suunnitellut pidempää reissua Lappiin hoitamaan mökkikalustoaan. Nyt ei ole kuulemma tarvetta, kun ei ole turisteja, saa pitää mökit tyhjillään.

Huonoa on se, että oma – kuun loppuun suunniteltu reissu – jää väliin. Ihan turhaan opettelin huolella sairaanhoidon erikoissanaston ranskaksi. Le respirateur artificiel, L’oxygene ja L’antidouleur kannattaa kuitenkin muistaa jatkossakin. Finnairin kanssa yritin vaihtaa lentopäivät. Palvelussa oli ruuhkaa, ihme kyllä.

Salkun tilanteen voi arvata. Kirjoitan tätä nyt klo 11:23. Pörssi on ollut auki alle puolitoista tuntia ja sijoitusten arvosta on niistetty kolmen jampan verran. Jamppa on keskiverto suomalaisen nettovuosipalkka. Aikaisemmin on tultu alas noin 25 jamppaa. Eli onnistuneella ”ajoituksella” olisin säästänyt noin 30 nettovuosipalkkaa. Likviditeettiä saatetaan jossain vaiheessa testata. Olenkin varannut käteistä noin kolmen vuoden tarpeisiin.

En ole kuitenkaan ajatellut tehdä perinteistä sijoittajan ratkaisua. Siinä myydään kaikki, kun ollaan varmasti pohjilla, todetaan tapahtunut ja päätetään etten sijoita koskaan enää. Huijausta koko toiminta.

Mietin niin, että jos tämä Mordorin Musta Surma pyyhkäisee koko yhteiskunnan palasiksi, niin on aivan sama, onko salkun arvo pudonnut vai ei. Jos taas hysteria laantuu tai virus saadaan muuten taltutettua, niin nousutkin ovat niin voimakkaita, ettei ryhmä ”Perin Pettyneet” ehdi mukaan.

Kirjaan tähän vähän tehtyjä ostoja, kanssasijoittajat saavat lohtua siitä kuinka onnettoman kalliilla olen ostanut.

  • Keittiövalmistaja Nobia, SEK 61, SEK 58. Kurssi tänään SEK 40.
  • Syöpähoitoyhtiö Elekta, SEK 99. Kurssi tänään SEK 69.
  • Erikoispapereita valmistava Duni, SEK 120. Kurssi tänään SEK 78.
  • Sampo, 33 e. Kurssi tänään 24,15 e.
  • Kraft Heinz, USD 24. Kurssi tänään USD 24.
  • Stora Enso, 9,50 e. Kurssi tänään 7,77 e.
  • Konecranes, 23,70 e. Kurssi tänään 16,47.
  • Raisio, 2,90 e ja 2,55 e. Kurssi tänään 2,48 e.
  • Telia 2,97 e. Kurssi tänään 2,90 e.

Vanha viisaus on, että jos saat paniikin, niin saa se ensin. If You panic, panic first.

En ehtinyt tuohon ryhmään, joten nyt mennään näillä korteilla. Uskallan myös ennustaa, että lähipäivinä moni tekee elämänsä parhaita kauppoja. Koronaan on kuollut tähän mennessä 6 513 henkilöä.

This Too Shall Pass.

Tämäkin menee ohi.

Siihen asti, peskää käsiänne, älkää sairastuko vakavasti ja koettakaa pitää myös yritykset hengissä.

This time it’s different

Kukaan ei ole välttynyt koronaviruksen vaikutuksilta.

Ihmisiä kuolee siellä ja täällä – onneksi erityisesti siellä eikä täällä, ainakaan vielä – saattaa joku miettiä. Niin kauan kuin virus näytti pysyvän Kiinan sisällä, sijoittajat pysyivät rauhallisina. Kun tartunnan saaneita alkoi löytyä Kiinan ulkopuolelta ja erityisesti ”länsimaista”, niin muuttui suhtautuminen. Nyt on maailman pörssien arvosta pyyhkäisty pois noin 6 000 miljardia. Kun kuolleita on 2 858 niin kuolleen vaikutukseksi tulee reilut 2 miljardia per kappale. Jos lasketaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa tautiin kuolleet, niin heitä on 19.

Luotettavin löytämäni linkki taudin edistymisen seuraamiseen on

https://gisanddata.maps.arcgis.com/apps/opsdashboard/index.html#/bda7594740fd40299423467b48e9ecf6

Harva on varmaan sitä mieltä, että ihmisen vaikutus maailmantalouteen on 2 miljardia per nenä. Markkinapaniikki selittyy ainakin pitkällä kurssien nousulla, tuntemattoman koronaviruksen nopealla leviämisellä ja globaalin talouden keskinäisellä riippuvuudella. Ensin pelättiin Kiinan teollisuuden täydellistä pysähtymistä. Siellä on nyt suurin osa tehtaista ja yrityksistä jo toiminnassa.

Sitten pelättiin globaalin logistiikkaketjun sortumista, missä onkin tavallista suurempia ongelmia. Entisille kollegoille toivotan onnea, kun mietitte miten tämänkin saisi käännettyä mahdollisuudeksi…

Ensimmäisissä laskuissa on ollut jo kustannusrivi ”Coronavirus additional fee”. Selvää on, että kun kuljetusketju tökkii, niin kustannukset nousevat. Lentorahti tulee korvaamaan merirahteja jonkin aikaa – sikäli kun lentoyhtiöt liikennöivät. Useassa yrityksessä joudutaan miettimään tuotantoketjua myös riskien hallinnan kautta. Ei enää riitä, että löytää halvimman toimittajan.

Suurin suora vaikutus osuu turismiin. Finnair antoi juuri tulosvaroituksen. Näkyvyys on lentoyhtiöillä, hotelleilla, laivayhtiöillä ja turisteja muuten palvelevalla teollisuudella todella samea. Ei osata arvata, putoavatko matkustajamäärät 25, 50 vai 75 prosenttia. Tässä mielessä voidaan todeta, että virus on toiminut radikaalisti paremmin kuin lentovero, jos mietitään hiilidioksidipäästöjä. Samalla saattaa toki hävitä muutama miljoona työpaikkaa.

Välillinen vaikutus osuu virukseen varautumisen kautta. Ihmiset käpertyvät kuoreensa, ostavat hätämuonat tätä ”mustaa surmaa” vastaan ja jäävät kotiinsa. Miksi ostaa auto, remontoida tai vaihtaa asuntoa, kun kuolema kolkuttaa ovella?  Kasvomaskien valmistajilla menee lujaa ja käsidesi on noussut arvoon arvaamattomaan. Markkinatalous toimii näissäkin. Italiassa maskeja on saatavilla vähän ja tiskin alta myydään hintaan 30 euroa kappale. ”Only for you my friend”.

Italiassa etsitään edelleen ”Potilas Nollaa” eli ensimmäistä taudin saanutta. Onnea etsinnälle. Italian nahka- ja tekstiiliteollisuus ratkaisi jo vuosia sitten muodin tuotantokustannusten ja logistiikkaketjun nopeuden haasteen. Tuotiin Kiinassa valmistettujen tuotteiden sijaan aasialainen laiton työvoima Italiaan. Vuonna 2016 pelkästään Praton alueella arvioitiin olevan 16 000 rekisteröidyn tuontityöntekijän lisäksi 34 000 täysin laitonta (Guardian), pääosin Kiinasta. Eli jos taas pannaan positiivisuushattu päähän, niin viruksen sivutuotteena saatetaan ratsata paikalliset työmarkkinat muuallakin Euroopassa.

Vain muutama viikko sitten ihmettelin, miten tolkuttoman hyvin sijoitukset olivat menneet jo pitkään, erityisesti viime vuonna ja kuluvan vuoden alussa. Katoavaista on mainen kunnia – nyt on niistetty salkkua niin, että punainen häikäisee silmiä.

En usko, että paniikkimyynnillä voisin pelastaa tilanteen. Siispä teen niin kuin ennenkin, pysyn sijoitussuunnitelmassa ja ostan osinkoyhtiöitä pikkuhiljaa, sitä mukaa kun ylimääräistä likviidiä kertyy salkkuun.

Viime vuoden osingot olivat seuraavat:

Noteerattomat 37 672,39
Citycon 20 555,12
Nordea 17 477,70
Aktia 8 540,00
YIT 8 420,29
Tokmanni 7 245,00
Lassila & Tikanoja 7 031,24
Fortum 5 500,00
Raisio 5 396,00
Kemira 5 300,00
Orion 4 500,00
Aspo 3 381,95
Telia 2 743,59
Harvia 2 622,40
Nokia 2 600,00
Uponor 2 512,97
Omega Healthcare 2 291,50
iShares Euro Dividend 2 220,25
Oriola KD 1 967,62
Altia 1 557,05
Tikkurila 1 549,15
iShares Preferred 1 515,74
Cloetta 1 468,59
iShares Global Infra 1 328,70
Rapala 1 319,75
Atria 1 196,40
Hennes & Mauritz 959,99
Tesco 942,98
Unilever 590,80
iShares Emerging Markets 468,94
L Brands 397,55
Enagas 311,04
Telefonica 243,00
iShares Euro Tech 176,23
Kraft Heinz 75,83
iShares Oil & Services 54,23
YHTEENSÄ 162 133,99

 

Lisäostoksiakin olen tehnyt. Aivan liian aikaisin, sanoo moni.

Olen lisännyt Kraft Heinz: ia. Yhtiö säilytti osinkotason, vaikka markkinat ovat edelleen huolissaan velkaantumisesta ja suurimmat luottoluokittajat pudottivat luokitusta pykälällä.

Terveydenhuollossa olen ostanut AbbVie: ta. Alkaa olla osinkotaso kunnossa. Niin, niin, sanoo pessimisti. Patentit vanhenevat ja uusia lääketieteen mullistavia keksintöjä ei ole tullut sitten penisilliinin…

Myin ruotsalaisen Catellan 19.2. hyvällä voitolla (kerrankin osui ajoitus). Ostin tilalle 21.2. toista ruotsalaista: syövän säteilytyshoidon järjestelmiä valmistavaa Elektaa.

Muuten olen ottanut aivan viime päivinä salkkuun pienet erät Raisiota (josko Elovena kuuluisi välttämättömiin elintarvikkeisiin), Altiaa (eihän tätä kestä kansa selvin päin), Dunia (hygieniatuotteet keittiöön). Kemiraa ja Fortumia (bunkkerissakin tarvitaan puhdasta vettä ja sähköä) Otin myös lisää Tallinkia, toivoen ettei virus leviä lähilaivoilla. Saattaapa visu isäntä ehdottaa vaimolle viikonloppua Tallinnassa Firenzen sijaan – ihan turvallisuussyistä. Yhtiö esittää 0,06 euron osinkoa eli 6,5 %:n  osinkotuottoa.

Muuten on varmaan aika panna ostonappi naftaliiniin ja keskittyä Ranskan asunnon remontointiin ja kalustukseen.

Turvavyöt kiinni ja vuoristoradalla katse eteenpäin.

 

Helteitä ja asuntokuumetta

Juhannuksena suuntasin taas vanhan reseptin mukaan Ranskan Rivieralle. Siellä on tullut vietettyä useampi viikko kesäisin jo reilut 30 vuotta. Viimeisten neljän vuoden aikana olen harjoitellut siellä asumista myös muina vuodenaikoina. Johtopäätöksenä todettakoon, että kelit ja elämisen laatu jäävät harvoin kakkoseksi Suomen vastaaviin verrattuina.

Ennen lomille lähtöä pitkäaikainen vuokraisäntämme ilmoitti, että on päätynyt myymään viime vuosina vuokraamamme asunnon. Tarjosi asunnon ostomahdollisuutta ja syötin parametrit Exceliin. Asunnon ostamista Ranskasta on tullut mietittyä jo pitkään ja kun hintatasoa katsoo, niin ei olisi ollut ollenkaan hassumpi pitkäaikainen sijoituskohde. Kohteet ovat kuitenkin aina tuntuneet hinnakkailta, eikä esimerkiksi edes Espanjaan iskenyt asuntokaupan lama tuonut minkäänlaista helpotusta neliöhintoihin. Vuokraisäntämme kohteen neliöhinnaksi tuli laskelmissani kaikkien kulujen jälkeen vajaat 11 000 euroa neliö. Päätin siis etsiä muitakin vaihtoehtoja.

Euroopasta löytyisi monia alueita kakkosasunnolle. Itselle ei ole Espanja oikein koskaan ollut kiinnostava, vaikka olenkin viettänyt siellä aikaa – niin työelämässä kuin välillä lomareissuillakin. Portugaliin olisi pitänyt siirtyä ennen veromuutoksia, jos siitä olisi halunnut saada hyödyt irti.

Valinta oli siis Ranska ja Välimeren rannikko. Vaakakupissa painoivat alueen elinvoimaisuus, reilut 300 aurinkoista päivää vuodessa ja sijainti vain reilun 3 tunnin lentomatkan päässä. En halunnut myöskään pelkkää lomaparatiisia, vaan alueen jossa on elinkeinoelämää, toimintaa ja tapahtumia ympäri vuoden.

Nizzassa olen oleillut jonkin verran ja joka kesänä sinne on tehty yksi päivän mittainen visiitti. Kaupunki on kuitenkin hieman liian suuri omasta mielestäni kakkosasunnolle; makuja on onneksi monia. Cannes on ollut ykköskohteeni aikojen alusta asti, joten ei muuta kuin kiinteistövälittäjien nettisivut auki ja etsimään sopivaa kohdetta sieltä .

Myin juuri ennen juhannusta sijoitusyhtiöltäni yhden yksiön Turussa. Kauppa meni kutakuinkin näin: päätös myynnistä, soitto tutulle kiinteistönvälittäjälle (https://inlkv.fi/), asunnon siivous, välittäjän tekemä stailaus, asunnon ensiesittely, tarjous, saadun tarjouksen hyväksyntä, kauppakirjojen allekirjoitus, kauppahinnan maksu ja avainten luovutus. Aikaa kului kaiken kaikkiaan reilu viikko. Yhtiöni osti asunnon kauan sitten (vuonna 2002), joten sijoitus oli kannattavuudeltaan aivan mallikelpoinen.

Ranskassa tuli moneen kertaan mieleen, josko suomalainen kiinteistökauppa olisi sopiva vientituote. Ensinnäkin: jokaista kohdetta myy aina useampi kiinteistönvälittäjä. Törmäät samoihin ilmoituksiin uudelleen ja uudelleen. Toiseksi: kohteista löytyy monenlaisia tietoja, mutta kohteen osoitetta et löydä juurikaan koskaan. Itselle kohteen sijainti on kohtuullisen tärkeä ostokriteeri, joten verenpaine alkoi nousta potentiaalisia asuntoja selatessa.

Ranskassa välityspalkkion maksaa pääsääntöisesti asunnonmyyjä. Välittäjät taas jakavat usein palkkion keskenään, jolloin ”ostajan välittäjän” käyttö on ostajalle ilmainen. Otin yhteyttä Habisol:iin, jonka ihmisiä olin tavannut aikaisemmin ja lähetin listan noin kymmenestä kohteesta kysymyksellä ”missä nämä ovat?”.

Tällä kertaa Habisolin välittäjät olivat muissa tehtävissä kiinni, mutta – onneksi – sain sitä kautta kontaktin Wretman Estaten ruotsalaiseen Vivekaan. Tulipa taas kerran todistettua, että ruotsalaisilla on myynti hyvin geeneissä. Ennen tapaamista juttelimme puhelimessa ehkä vartin ja Viveka kertoi saaneensa kohdelistaukseni ja ”aloittaneensa työt”. Niinpä. Ensimmäisenä päivänä lähdimme liikkeelle ja kävimme katsomassa viisi kohdetta noin 40 asteen helteessä. Ensimmäinen oli jo aika hyvä, yksi makuuhuone enemmän olisi ehkä tarvittu. Sijainti oli hyvä, mutta hieman eri puolella kaupunkia kuin olimme tottuneet.

Toinen kohde oli 50 metriä La Croisetten luksushotelleista. Jos olisin tehnyt päätöksen pelkästään lukujen mukaan, niin olisi jo voinut vetää nimet paperiin. Täysin remontoitu ja tyylikkäästi kalustettu asunto, vuokratuotot noin 25 000 e vuodessa ja asunto kuitenkin yli puolet ajasta tyhjänä. Asunto oli kuitenkin hieman pieni ja kun tarkoitus on käyttää sitä pääasiassa itse, niin siirsin kohteen mietintälistalle.

Nautimme kahvit La Croisetten rantabulevardilla ja kävimme sen jälkeen kolmessa muussa kohdetta, joista mikään ei oikein osunut. Päivän lopuksi kävimme havainnot yhdessä läpi ja Viveka kehotti ottamaan välipäivän, sillä aikaa kun haarukoi seuraavat kohteet. Näyttöjen järjestäminenkään ei ole läpihuutojuttu. Osa kohteista on vuokralla ja osassa taas myyjät saavat liikaa yhteydenottoja ”renkaiden potkijoilta”.

Seuraavalla päiväkierroksella juoksimme taas viisi asuntoa, joista yksi – vuonna 1910 rakennettu – osui jo todella hyvin. Korkeat huoneet, kaksi makuuhuonetta, kaksi parveketta, merinäköala, yhdistetty keittiö ja olohuone sekä asiallisen kokoiset suihkutilat. Juuri oikeassa kaupunginosassa. Päädyin tekemään siitä tarjouksen ja – summa summarum – nyt ollaan tilanteessa, jossa olen tehnyt tarjouksen, jonka myyjä on hyväksynyt. Suomessa nyt olisi menty pankkiin, siirretty rahat ja vaihdettu avaimet.

Ranskassa kaikki on toisin. Nyt kytkettiin kuvaan kaksi notaaria, ostajan ja myyjän. Aloitettiin sen selvittäminen kuka ostaa, kuka myy ja mitä myydään. Nyt on tehty sukuselvitykset ja hankittu asunnolle m.m. termiittitodistus, hometodistus, asbestitodistus, lyijytodistus, sienitodistus sekä otettu kantaa maanjäristyksen, tulvien ja muiden mullistusten riskeihin. Sitten kun nämä kaikki on saatu hoidettua, tehdään ensimmäinen kauppakirja. Tämän jälkeen on ostajalla kymmenen päivää aikaa perua, mitään perustelematta ja ilman mitään kuluja. Tämän jälkeen liikkuu käsiraha.

Cannesissa ilmoitetaan sen jälkeen kaupungin viskaaleille, että tällaista kauppaa tehdään. Tässä vaiheessa kaupungilla on 60 päivää aikaa ilmoittaa että hyvä, ostamme sen itse. Näin käy äärimmäisen harvoin, mutta notaarit eivät tee lopullista kauppaa ennen kuin tämä on hoidettu. Tämän jälkeen tilitetään loppusumma ja sovitaan muuttopäivä. Mikäli asunnossa asuu vuokralainen, ei leikki lopu tähän. Onneksi tämä asunto on tyhjä.

Aloitin jo hyvissä ajoin osakemyynnit ja tällä kertaa näyttää siltä, että asunto on tuottanut jo ennen kauppaa. Myin osakkeita Nordnetin salkussa hintaan, joka oli 11 000 euroa korkeampi kuin tämän päivän kurssi. Nordnetin Sharevillessä moni kyselikin josko odotan suurta pörssiromahdusta, kun myyn enemmän kuin aikoihin. Vakuutuskuorissa tein myös liikkeitä, enimmäkseen myin etf:iä ja ostin kotimaisia osinko-osakkeita. Tavoitteena on pitää kassavirta lähellä nykyistä. Saa nähdä kuinka lähelle pääsen.

Eli, mikäli kaikki menee niin kuin elokuvissa, saan asunnon avaimet käteeni loka-marraskuussa ja voin aloittaa uuden sisustusprojektin. Mikäli Mr Murphy tekee parhaansa, niin vuorossa on varmaan seuraavaksi suuri pörssiromahdus, talvisin kaatosateet ja tulvat sekä kesäisin jatkuva helleaalto – la canicule – joka imee mehut asukkaista. Ajattelin kuitenkin olla ostokseen tyytyväinen, no matter what.

Pörsseissä on jatkunut vuoristorata entiseen malliin. Yritysten ilmoittaessa tuloksistaan, ollaan oltu helpommin pettyneitä kuin positiivisesti yllättyneitä. Kursseista on nuijittu ilmaa pois. Niidenkin yritysten kurssit, jotka ovat nousseet, ovat viikkoa – kahta myöhemmin, ottaneet siipeensä joko Trumpin Kiina –tulleista, valuuttakursseista tai yleisestä mielialasta.

Salkkua olen tosiaan veivannut normaalia enemmän ja vaikka vuoden alusta ollaan plussalla, niin viimeinen kuukausi on ollut kirkkaanpunainen. Ikävimpiä lukuja on nakuttanut Nordea, YIT ja Lassila & Tikanoja. Parempaan suuntaan ovat taas menneet esimerkiksi Tokmanni ja Raisio. Pitkästä aikaa olen ostanut myös paperiyhtiöitä – saa nähdä riittääkö tämän vuoden ”kurssitason tarkastus” Mielenkiintoinen syksy tulossa.

Nyt ajattelin kuitenkin keskittyä hoitamaan tämän Cannesin kiinteistöprojektin loppuun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yhtiökokouksia ja reaaliosinkoja

Viikon aikana ehdin osallistua neljään yhtiökokoukseen. Kymmenkunta vuotta sitten yritin parhaani mukaan käydä kaikkien omistamieni yhtiöiden yhtiökokouksissa. Ruotsissa on tullut käytyä Cloettan ja Nordean kokouksissa, Suomessa pisin maantieteellinen etäisyys taisi olla Keslan yhtiökokoukseen Joensuussa.

Parhaimmillaan yhtiökokous antaa ensinnäkin hyvän syyn käydä yhtiön tilanne ja tilinpäätös läpi jo ennen kokousta. Toimintakertomus tulee luettua vähän tarkemmin ja tarinaa on helppo verrata toteutuneisiin lukuihin. Usein vilkaisen myös muutaman analyytikon käsityksen tilanteesta. Katson sijoituksen tilanteen omassa salkussani ja koetan miettiä onko joku suurempi asia muuttunut vuoden aikana.

Yhtiökokouksiin on helppo osallistua. Ilmoittaudut netissä ohjeiden mukaan. Saavut ajoissa paikalle ja todistat henkilöllisyytesi rekisteröintipisteessä. Saat äänestyslaput, esityslistan ja yleensä painotuoreen vuosikertomuksen. Sitten voit siirtyä eteenpäin. Voit ehkä nähdä eri pisteissä esittelyjä yrityksen tuotteista taikka uusista lanseerauksista. Kupin kahviakin saatat ehtiä nauttimaan.

Nykyään yritykset maksavat pysäköintisi, narikkasi ja tarjoavat tosiaan purtavaakin, jota innokkaimmat kutsuvat reaaliosingoksi. Paikalla on iso määrä kaikenlaista väkeä: omistajia kuten sinä, yrityksen henkilökuntaa, johtoa ja hallituksen jäseniä. Joskus tiedotusvälineetkin ovat saapuneet paikalle, vaikkeivat ehkä pääsekään varsinaiseen kokoussaliin. Parhaimmillaan ehdit vaihtaa kuulumisia ja ehkä saada vastauksia kysymyksiisi kasvotusten.

Kokoussalissa mennään samalla kaavalla. Kuullaan hallituksen puheenjohtajan avaus, valitaan kokoukselle puheenjohtaja ja sihteeri ja aletaan mennä esityslistaa läpi. Tärkein anti – ainakin omasta mielestäni – on tämän jälkeen kuultava toimitusjohtajan katsaus. Esityksen jälkeen on mahdollista esittää kysymyksiä ja yleensä niitä kuullaankin. Parhaimmillaan kysymykset ovat selkeitä ja niihin saadaan selkeä vastaus.

Sitten käydään läpi vielä lukuja – yleensä talousjohtajan toimesta ja hyväksytään tilinpäätös – tilintarkastajien lausunnon mukaan. Myönnetään vastuuvapaus hallitukselle ja toimitusjohtajalle. Käydään läpi listan muut esitykset ja valitaan yhtiölle uusi hallitus. Päätetään osingonjaosta ja sen aikataulusta.

Isoissa yrityksissä näitä muita kohtia saattaa olla paljonkin, perustavaraa kuitenkin hallituksen valtuuttaminen joko laskemaan liikkeelle osakkeita taikka ostamaan osakkeita markkinoilta. Tätä kutsutaan hallituksen työkalupakiksi eikä näiden esittäminen yleensä tarkoita että niitä olisi jo etukäteen suunniteltu käytettäviksi. Itse asiassa jos käyttötarkoitus on jo tiedossa, se pitäisi kertoa omistajille.

Kokouksen jälkeen on yleensä ruoka- tai ainakin kahvitarjoilu. Tunnelma on yleensä aika positiivinen ja pöydissä on helppo keskustella hallituksen, toimivan johdon sekä muiden omistajien kanssa. Ollaan samassa veneessä ja vietetään tavallaan sadonkorjuujuhlaa.

Yhtiökokouskierrokseni alkoi Cityconilla 13.3. Kokouspaikka oli mielenkiintoinen eli Finnkinon Scape Premium –sali, yhtiön omistamassa Iso Omenassa. Paikalla itse tai edustettuna 353 osakasta ja 81,6 % yhtiön osakkeista.

En ollut tutustunut Omenaan ennen ja halusin nähdä miltä tämä kiinteistösijoittajan kruununjalokivi näyttää. Hyvältähän tuo näytti. Viime vuonna siellä muuten kävi 20 miljoonaa vierailijaa.

Citycon on salkussani aika suurella painolla. Olen ostanut sen osinkoyhtiönä, jonka neljä kertaa vuodessa tilitettävä osinko on tullut tilille tasaisen varmasti.

Osinkoa ei ole kuitenkaan pystytty nostamaan ja kun Cityconin osakekurssi on laskenut, niin rivi näyttää punaiselta seurannassani. Sijoitus on kuitenkin toiminut kassavirran kannalta juuri niin kuin pitääkin, nakuttaen noin 7 %:n osinkotuottoa.

Kiinteistösijoitusyhtiöiden tilinpäätöksiin vaikuttavat aina muutokset kiinteistökannan laskennallisessa arvossa. Nämä arviot teetetään ulkopuolisella taholla ja niitä verrataan sitten tase-arvoon ja tehdään muutoksia – joskus huomattaviakin – ylös tai alas. Itse seuraan eniten vuokrausastetta eli sitä minkä verran yhtiöllä on tyhjää tilaa sekä nettovuokratuottoja.

Viime vuonna Citycon osti yhden joukkovelkakirjan takaisin etuajassa ja rahoitti oston uudella, halvemmalla korolla. Tästä ja organisaatiomuutoksista aiheutui ylimääräisiä kuluja. Kummankin muutoksen vaikutusten uskotaan olevan positiivisia pitkällä juoksulla.

Yhtiön suurin omistaja (Gazit Globen kautta) ja hallituksen puheenjohtaja Chaim Katzman oli lähettänyt kokoukseen oman videokatsauksensa. Hän kertoi että sijoittaminen kauppakeskuksiin ei ole ollut muodissa viime aikoina ja osakekurssin alakulo johtuu enimmäkseen siitä. Hän uskoi – niin kuin osakeostoista näkyy – kuitenkin lujasti tarinaan ja korosti keskusten monipuolisuutta, joukkoliikenteen tuomaa asiakasvirtaa ja kertoi että Yhdysvalloissa – nettimyynnin luvatussa maassa – edelleen yli 90 % kaikesta myynnistä tapahtuu kivijalkakaupoissa. Hän peräänkuulutti vuokralaisiltaan innovatiivisuutta ja esimerkiksi nettikaupan sekä kivijalkakaupan tehokkaampaa yhdistämistä.

Kokouksessa kysyttiin myöhemmin onko Gazit Globen tarkoitus ostaa koko yhtiö pois pörssistä, kun omistusosuus hätyyttelee kriittistä 50 %:n rajaa. Cityconin hallitus ei toki osaa vastata tähän, totesi hallituksen edustaja, vain että sitä täytyy kysyä Gazit Globelta.

Cityconin nettisivuilla on erinomainen kuvaus yrityksen omistamista kiinteistöistä. Pohjoismaiden suurimmat ja nopeimmin kasvavat alueet ovat edustettuina ja ainakin maallikon silmiin kiinteistösalkku näyttää hyvältä.

Yritys uskoo nimenomaan uudenaikaisiin ja riittävän suuriin keskuksiin. Pienempiä kohteita on ”divestoitu” eli myyty. Vuonna 2011 keskuksia oli 78, nyt niitä on 40. Samanaikaisesti keskusten koko on noin nelinkertaistunut. Uusia rahankäytön kohteita oli listattu ja aika moni näistä liittyi jonkun nykyisen keskuksen kasvattamiseen ja uudenaikaistamiseen.

Uusi johto esiintyi ja vaikutti kovin osaavalta, niin kuin amerikkalaiset liikkeenjohtajat yleensäkin. Hallitus on harvinaisen kansainvälinen ja kiinteistösijoittamisen sekä investointiliiketoiminnan osaamista löytyy.

Osakkeille päätettiin tehdä käänteinen split, jossa viiden vanhan osakkeen omistaja huomaakin omistavansa vain yhden. Samalla vahvistettiin osingonmaksu neljä kertaa vuodessa ja korotettiin osinko splitin mukaisesti viisinkertaiseksi eli juuri entiselle tuottotasolle.

Tarjoilua löytyi kahden erilaisen suolaisen piirakan muodossa ja jälkiruuaksi perinteinen mansikkakakku. Hyvin näytti tekevän kauppaansa.

Maanantaina 18.3. oli vuorossa Uponor, Helsingin Messukeskuksessa. Paikalla oli itse tai edustettuna 351 omistajaa ja 57 % yhtiön osakkeista.

Kokouksen avasi hallituksen puheenjohtaja ja pääomistajasuvun edustaja Annika Paasikivi. Esiintyminen oli varmaa ja asiantuntevaa. Paasikiven suku omistaa – lähinnä Oras Investin kautta – Uponorista vajaat 30 %:a.

Uponorin osakekannan markkina-arvo laski viime vuoden aikana 1 228 miljoonasta 631 miljoonaan eli karvan alle puoleen. Tilinpäätöksen lukujen mukaan tätä on vaikea ymmärtää. Osakekohtainen tulos laski 0,83 eurosta 0,72 euroon mutta osingon kasvu jatkui 0,02 eurolla eli se oli 0,51 euroa 0,49 euron sijaan.

Rakentamisen kasvu on saattanut hidastua ja jopa pysähtyä, mutta ei rakentaminen ole loppunut. Uponor pystyi viime vuonna itsekin kasvattamaan liikevaihtoaan orgaanisesti vajaat 5 %:a. Siis kasvattamaan.

Toimitusjohtaja Jyri Luomakoski kävi päättynyttä vuotta läpi. Megatrendit, kuten kaupungistuminen, ilmastonmuutos, ja digitalisaatio olivat selvästi Uponorin tuotteiden ja palveluiden puolella. Puhdas vesi on Suomessa itsestään selvyys, mutta monessa maailman kolkassa on tarvetta paremmille ja tehokkaimmille ratkaisuille. Uponorin uusiin ratkaisuihin kuuluu tietotekniikan ja jatkuvan mittaamisen tarjoaminen talojen veden käyttöön. Pystytään tunnistamaan mahdolliset vuodot nopeasti ja minimoimaan mahdolliset vahingot.

Uponor on satavuotias, aidosti kansainvälinen yritys. Katselin esitykset ja tilinpäätöksen luvut ja päätin pitää yrityksen ostolistalla, mikäli osakekurssissa tapahtuu heilahteluja.

Kokouksen oli vuorossa kahvitarjoilut, joista jäi parhaiten mieleen erinomaisen makuiset pienet poropiiraat. Yrityksen jakamat pienet M&M makeisetkin oli sävytetty juuri yrityksen logon väreihin. Ammattimaisessa viestinnässä osataan hioa välillä mitättömältäkin tuntuvat yksityiskohdat kuntoon.

Loppuviikon pääsin nauttimaan kotikenttäedusta.

Tiistaina 19.3. oli vuorossa Raisio Oyj. Jos Uponorin kurssia on nuijittu, ei ole Raisiokaan päässyt helpolla. Kun osakekannan arvo oli vuoden 2017 lopussa 604 miljoonaa, niin vuoden 2018 lopussa oltiin luvussa 368 miljoonaa. Yrityksen arvosta saatiin siis leikattua 236 miljoonaa euroa (39 %).

Tarina on moneen kertaan toistettu. Edeltävä yritysjohto laajentaa ja ostaa yrityksiä. Sitten petytään, vaihdetaan suuntaa ja myydään. Talousjohtaja ja tilintarkastaja sitten kertovat paljonko otettiin takkiin ja samalla saadaan tilinpäätökseen * -merkitty kohta jossa todetaan joko ”kertaluonteinen” tai ”vertailukelpoinen”. Nyt raportoitu tulos laski edellisen vuoden 0,26 eurosta 0,08 euroon. *Vertailukelpoinen tulos laski 0,17 eurosta 0,12 euroon.

Raision tase on toimitusjohtajan Pekka Kuusniemen kuvauksen mukaan ”väkivahva” ja osinko pystyttiin säilyttämään 0,17 eurossa. Prosentuaalinen osinkotuotto onkin sangen hyvä.

Viime vuosi on mennyt yrityksen strategian kiteyttämisessä ja jalkauttamisessa. Nyt viesti oli sangen selkeä: ”Ruokaa suurella sydämellä. Terveyttä meille ja maapallolle.”. Aika vaikeaa on olla sitä mieltä että tavoitteet riitelisivät jonkun trendin taikka yleismaailmallisen arvon kanssa.

Keihäänkärkituotteet ovat kolesterolia laskeva Benecol ja ikoninen viljatuote -brändi Elovena. Kalanrehuliiketoiminnan eli Raisio Aquan suhteen todettiin että sen kehittämistä jatketaan eikä sitä pidetä enää aktiivisesti myyntilistalla. Googlasin hieman kasvatetun kalan markkinoita ja kasvatettua kalaa syödään maailmassa noin 80 miljardia kiloa. Raision rehu ja siihen liitetty teknologia eliminoi kalanruokinnan ongelmia ja kun oikeasta kulmasta katsotaan, voidaan todeta että esimerkiksi Itämeren tila paranee absoluuttisesti jos näitä tuotteita käytetään. Viime vuonna yrityksellä oli murheita toimitusketjun valvonnassa ja rehut päätyivät Venäjän tuontikieltolistalle. Tilanne on nyt vakiintumassa ja toimitusketjun luvataan pitävän.

Raisiolla on ollut murheita punnan kurssin suhteen ja Brexit on heille ilman muuta haaste. Britannia on Benecolin suurin markkina-alue. Positiivisena ja hyvin strategiaan sopivana nähtiin muutama viikko sitten julkistettu strateginen kumppanuus gluteenittomiin tuotteisiin erikoistuneen italialaisen Dr. Schär AG:n kanssa. Tällaisen yrityksen luulisi sopivan huomattavasti paremmin strategiaan kuin puolalainen makeistehdas (myyty) tai englantilainen Honey Monster –murotehdas (tehdas myyty ja brändi lisensioitu).

Kaiken kaikkiaan voisi todeta että strategia on kirjoitettu, kiteytetty ja sitä jalkautetaan. Kassassa on hyvin varoja yritysostoihin, jos strategiaan sopivia tulee vastaan. Kovin montaa hutihankintaa ei kyllä enää voida tehdä, eikä yrityksen kokoa voi enää pienentää. Raaka-aineista erityisesti viljan hinta on noussut ennätyshuonon sadon jälkeen ja nyt hinnankorotuksia ajetaan myös lopputuotteisiin.

Yksi yrityksen menestykseen perin pettynyt sijoittaja äänestytti hallituksen valtuutuksen ostaa omia osakkeita, vaikka lopputulos oli jo etukäteen täysin selvä. Turhautuminen oli helppo ymmärtää. Jos on ostanut osakkeensa Benecol -huuman alkuaikoina (kurssi oli noin 17 euroa) niin omistaja katselee nyt -80 % tuottolukua. Toki vuosittain maksetut osingot lieventävät hieman tuskaa. Omien ostojen keskikurssi on euron verran korkeampi kuin nykykurssi, sinnekin on vielä matkaa.

Raision tarjoilut ovat olleet perinteisesti hyvät. Niin nytkin. Turun Messukeskus kantoi pöytään pinaatti-feta –piiraasta, mustikkagraavattua Benella –siikaa, suklaaleivonnaisia ja komean juustokakun. Omistajakunta vaikutti kokouksen tähän osaan kovin tyytyväiseltä.

Eilen 20.3. piipahdin vielä Salossa osallistumassa Nordic ID:n yhtiökokoukseen. Kokouspaikka oli Salon IoT Campus. Täytyy kyllä todeta että Nokian kädenjälki Salossa on ja pysyy, vaikka yritys onkin sieltä poistunut. Hulppeat tilat.

Nordic ID on salkkuni tuoreimpia ostoksia, jota tuli merkittyä osake-annista ja otettua hieman lisää kun kurssi niiasi. Ostos on täysin spekulatiivinen sillä tämäntyyppisiltä kasvuyrityksiltä on turha odottaa osingonmaksua erittäin pitkään aikaan. Mikäli voittoa saadaan tehtyä, se ohjataan täysin yrityksen kasvuun.

Yrityksen toiminta-ajatus on aika yksinkertainen. Se toimii tuotteiden ja lähetysten seurannassa. Kaikki tuntevat viivakoodit ja aika moni on törmännyt myös pieniin RFID –tarroihin. Tällainen tarra on etäluettavissa erilaisilla laitteilla ja kun jokainen koodi on ”yksilö”, niin voidaan lukea automaattisesti ja päivittää erilaisiin järjestelmiin missä tämä luettu esine / paketti on juuri silloin. Näiden tarrojen eli ”tagien” hinnat ovat pudonneet alkuperäisestä noin dollarista 0,03 euroon ja niiden ominaisuudet ja luettavuus on parantunut.

Kokouksen avasi hallituksen puheenjohtaja ja suurin omistaja Jorma Lalla (35,47 % omistusosuus). Sen jälkeen toimitusjohtaja Juha Reima (4 % omistusosuus) ja talousjohtaja Henri Ojanen (0,72 % omistusosuus) kävivät läpi 9 kk pituisen tilivuoden tapahtumat ja luvut. Johto ja suurelta osin hallituskin on sitoutunut omistamalla yrityksen osakkeita.

Vuosi meni listautumisen ja toiminnan painopisteen siirron merkeissä. Listautumisen kulut olivat kaiken kaikkiaan 743 000 euroa ja kun tilivuoden tulos oli miljoonan verran pakkasella, niin voi toivoa että suunta muuttuu ja luvut paranevat nopeasti. Hallitukseen valittiin uusina jäseninä Marja Liisa Kaario, Veijo Komulainen ja Anna Toppari. Hallituksen kokoonpano vaikuttaa näin pieneksi yritykseksi erittäin ammattimaiselta.

Yritys on siirtynyt enemmän kokonaisvaltaisten järjestelmien (hardware ja softa) tarjoamiseen ja suosii lisenssityyppistä veloitusta, jossa asiakas maksaa koko paketista x euroa per kuukausi tai y euroa per vuosi. Tämä tuo toimintaan tasaisempaa kassavirtaa, helpottaa asiakkaan ostopäätöstä ja sitoo asiakkaan pitempään yhteistyöhön. Halvimmillaan tällainen ratkaisu saattaa maksaa asiakkaalle muutamia satoja euroja kuukaudessa, kalliimmat ratkaisut taas helposti useita tuhansia. Ratkaisun hardware on tarkoitus rahoitaa niin, ettei se jää Nordic ID:n taseeseen.

Yritys on lanseerannut ensimmäisen heidän järjestelmällään toimivan täysin automaattisen kaupan. Kun tagi on jokaisessa tuotteessa ja lukulaitteet kunnossa, riittää että asiakas laskee ostoskassinsa tagit lukevalle tasolle. Laite analysoi nopeasti jokaisen tuotteen ja sen hinnan. Kassa ilmoittaa kokonaishinnan, jonka asiakas maksaa joko älypuhelimella taikka kortilla ja poistuu avautuvasta portista. Samaan aikaan järjestelmä ilmoittaa varastonhallintaan että nämä tuotteet on myyty ja järjestelmä tilaa tarvittaessa lisää. On helppo kuvitella kustannussäästöt. Asiakkaalle tämä on taas huomattavasti helpompi tapa kuin jo nyt käytössä olevat järjestelmät, joissa asiakas itse lukee viivakoodit manuaalisesti yksi kerrallaan.

Logistiikkataustaisen sijoittajan on helppo nähdä tässä suuria mahdollisuuksia. Yhtä selvää on, että kilpailu tulee olemaan kovaa kun teknologia otetaan laajemmin käyttöön ja suuret pelurit saapuvat kuvaan. Varteenotettava riski on myös se, että valittu teknologia onkin joku aivan muu. Vanhemmat lukijat saattavat muistaa Beta – VHS –videoteknologiataistelun, jossa ”huonompi” voitti. Nuoremmat taas ymmärtävät että sekin voitto oli tilapäinen ja juuri nyt parhaiten hymyilee Netflixiä alkuvaiheessa ostanut sijoittaja.

Mielenkiintoinen pienyritys, jonka 8 miljoonan markkina-arvo voi muutaman vuoden päästä olla jotakin aivan muuta.

Tarjoilu suoritettiin ennen kokousta ja lämmin, uunituore Quiche Lorraine –kinkkupiiras kahvin kera piristi tihkusateessa suoritetun ajomatkan jälkeen.

Yhtiökokouskausi jatkuu vielä. Jos et ole aikaisemmin osallistunut, niin mitäpä jos rohkaiset mielesi ja käyt edes yhdessä?

 

 

 

 

 

Vuoden 2018 tilinpäätös

Käytän suorissa sijoituksissa pääasiassa Nordnet:iä ja vakuutusratkaisuissa pääasiassa Mandatum Lifea. Kun käyttää useampaa pankkiiriliikettä ja sijoittaa osittain suoraan, osittain vakuutusratkaisujen kautta, joutuu väkisinkin tekemään jonkin verran manuaalista työtä raporttien yhdistämiseksi.

Automatisoidut ja kohtuullisen reaaliaikaiset salkkuraportit pyörivät Google Sheetsin ja Bloombergin kautta. Niistä näkee parhaiten päivittäiset arvot ja salkun arvonmuutokset. Henkilökohtaista taloudenpitoa olen seurannut aluksi Excelillä, sitten jonkin aikaa Balancionin kautta, sitten Money Dancella ja nyt reilut kaksi vuotta Banktivity -applikaatiolla. Jokaisessa ratkaisussa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Nykyinen applikaatio muistuttaa ketterää kirjanpidon ohjelmaa ja antaa aika hyvät raportit, vaikkei poimikaan osakekursseja automaattisesti. Tai poimisi toki, jos sijoittaisi enimmäkseen Yhdysvalloissa ja käyttäisi kirjanpitovaluuttana dollaria.

Nordea Wallet on lisännyt ominaisuuksia ja saattaa hyvinkin olla että siitä saadaan henkilökohtaisen taloudenpidon työkalu jatkossa. Sinänsä kehitys on ollut hidasta, on varmaan kaksikymmentä vuotta siitä, kun ihastelin alan ohjelmistoja Jenkeissä. Suomalaisia ei ilmeisesti kiinnosta minkä verran rahaa tulee ja mihin sitä menee. Tähän kannattaisi ihmisten uhrata hieman enemmän aikaa ja vaivaa. Tulokset kertovat nopeasti onko taloudessa turhia kuluautomaatteja.

Viime vuoden osingot menivät pääosin odotusten mukaan. Olen listauksessa laskenut tulot sen mukaan mitä on tilille /salkkuun tullut. Tämä tarkoittaa sitä, että suorissa sijoituksissa osinkojen vero on vähennetty ja vakuutuksissa kotimaiset osingot / korot on saatu bruttona. Niissäkin suurin osa ulkomaisista on saatu lähdeveron jälkeen ja ovat siten kolminkertaisen verotuksen piirissä. Eli ensin maksaa yritys tuloksestaan, sitten ottaa kotivaltio ennen tilitystä ja lopuksi vielä Suomen valtio pääomatuloja verottaessaan. Näitä ulkolaisia olen pikkuhiljaa siirtänyt joko suoriksi omistuksiksi tai ETF:iksi, jotka eivät maksa osinkoa.

Viime vuoden osingot muodostuivat seuraavista:

Citycon 16 395,28
Nordea 10 404,00
Aktia 8 022,48
Nokia 7 790,00
Kemira 5 830,00
Lassila & Tikanoja 5 520,00
Fortum 5 500,00
Raisio 5 258,30
Tokmanni 4 100,00
Omega Healthcare 4 060,66
Tikkurila 3 489,60
UPM Bond 3 235,78
Aspo 3 225,00
YIT 3 000,00
Orion B 2 900,00
Telia 2 854,92
iShares Euro Dividend 2 330,75
Oriola B 1 887,15
Cloetta 1 841,75
iShares Core Dividend Growth 1 710,33
iShares US Preferred Stock 1 567,39
Hennes & Mauritz 1 530,83
Amer 1 400,00
iShares DivDax 1 242,40
Investor B 660,56
Rapala 639,20
L Brands 638,76
iShares Emerging Markets 600,45
iShares Global Infra 561,80
Unilever 539,61
Klövern 536,94
Harvia 536,40
Tesco 474,11
iShares Euro Tech 446,79
Essity 352,48
iShares Europe Banks 158,70
R.R. Donnelley 110,35
iShares US Oil Equipment 53,24
111 406,01

 

Vuoden aikana tuli säädettyä salkkua ehkä hieman normaalia enemmän. Nyt kun ynnään niistä tuloutuneet myyntivoitot ja myyntitappiota, niin plussaa kertyi melkein osinkojen verran eli 104 153 euroa. Myytyjä tai kevennettyjä positioita olivat esimerkiksi Amer, Unilever, Raisio, Coca Cola, Telia, Omega Healthcare, Fortum, Nokia, Klövern, Orion, Investor ja muutama ETF (DGRO ja EEMV). Osa myydyistä on ostettu myöhemmin takaisin.

Tuostahan voisi nopeasti päätellä, että salkun kirnuamista kannattaisi jatkaa ja kiihdyttää tahtia. Oma kokemus on kuitenkin se, että helposti tulee myytyä osakkeita, jotka olisi kannattanut pitää.

Viime vuonnakin myin Ameria halvimmillaan 22,84 e ja kalleimmillaan 27,04 euroon. Kun olisi jaksanut odottaa, olisi saanut 40 euroa. Huhtamäkeä olen myynyt joskus riemuissani yli 20 euron kurssiin, nyt siitä saisi 32 euroa. Nestettä olen myynyt yhtä riemuissani reilun 30 euron kurssiin ja nyt siitä saisi kohta 90 euroa. Hyväkin myyntihinta saattaa moninkertaistua.

Siinä näit, sanoisi joku. Ei vain kannata myydä. No jaa, kevensin joskus Stockmannia vähän päälle 8 euroon. Olisi kannattanut myydä kaikki, nyt niistä saisi reilut 2 euroa. Raision Tehtaat tuntui stabiililta, kasvavan osingon maksajalta, kohtuullisen turvallisella toimialalla. Ei muuta kuin lisäsiivu salkkuun 4 eurolla. Voi,voi. Nyt sitä saisi kurssiin 2,60 e.

Eli oma johtopäätös on, että kurssit ovat mitä ovat ja ajoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, paitsi jälkikäteen. Silloin löytyy kyllä ainakin kymmenen fakiiria, jotka pystyvät toteamaan että ”kaikkihan sen näkivät”.

Itse olen seurannut edelleen salkun kassavirtaa ja – niin kuin yllä olevasta listauksesta näkee – hajauttanut sijoituksia liiankin kanssa. Ei tämäkään strategia autuaaksi tee, mutta estää luultavasti täydellisen romahduksen kun Mr Murphy kuitenkin tulee vierailulle. Putoavia puukkoja on tullut poimittua nuorempana useinkin, enkä ole vieläkään päässyt tästä harrastuksesta kokonaan eroon.

Nyt kun kurssit ovat nousseet mukavasti vuodenlopun syöksystä, kannattaa ehkä olla hieman varovainen ostonapin kanssa. Pörssissä on toki ihan kohtuullisestikin hinnoiteltua tavaraa, mutta en usko että heilahdukset loppuvat tähän. Oma kokemus ajallisesta hajauttamisesta on ollut myönteinen. Ei ole pakko ostaa tai myydä koko erää kerralla vaan mieluummin muutaman kuukauden välein, pikkuhiljaa.

Mediassa huomaa taas että vaalit ovat tulossa. Kaikki ovat pienen ihmisen asialla ja kapitalisti se kansan verta juo. Paras ratkaisu saadaan aina kunnallisella tai valtiollisella laitoksella. Tai asettamalla joku luku autuaaksi tekeväksi. Kyllä kansa ymmärtää, että kun meillä on 0,5 hoitajaa hoitamassa vanhusta, niin kyllä homma sujuu.

Suoritin aikoinaan neuvostotalouden kurssin kansantaloustieteessä. Mieleen jäi traktoritehdas, jolle oli annettu viiden vuoden tuotantotavoite tonneissa. Tehdas saavuttikin asetetut tavoitteet ja kaikki meni hyvin, kunnes huomattiin että traktorit upposivat pelloille. Tuotanto oli maksimoitu tonneissa hitsaamalla traktorin pohjaan ylimääräinen tuhannen kilon metallilevy.

Vajaat 80 –kymppinen sukulaisnainen oli visiitillä. Hänellä oli mukanaan voimisteluun tarkoitettu kuminauha. Verrytteli sillä aamuin, illoin ja kun ihmettelin energiaa niin totesi että ”se on, kuule, liikuntakyky vanhuksen paras turva”. Tämä nainen elää yksin, itsenäisesti ja matkustelee aktiivisesti. Ei tarvitse 0,5 hoitajaa, eikä edes 0,3 hoitajaa. Toisille taas ei riitä edes ympärivuorokautinen omahoitaja kertoimella 3,0.

Kuntien kannattaisi käyttää nyt huomattavasti aikaa ja energiaa hoitokriteerien asettamiseen. Mitä on hyvä hoito kullekin asiakkaalle? Kuka sen tekee ja miten se mitataan? Sen jälkeen sopimukset kuntoon, huomattavat sopimussakot ja saumaton valvonta. Kuvittelen, että esimerkiksi RFID -tekniikalla voitaisiin valvoa automaattisesti, montako kertaa kussakin huoneessa on käyty ja kauanko siellä on oltu. Osuisi helposti silmään tilanne, jossa kukaan ei ole tehnyt yhtään mitään.

Itse tekisin vielä niin, että hoivakiinteistön omistaisi aina toinen taho kuin se, joka tekee hoivatyön. On helpompi vaihtaa firma ja pitää asiakkaat samassa talossa. Sitä saa, mitä mittaa. Mielelläni näkisin ne myös parhaat käytännöt, joilla kunnallinen toimija pesee mennen tullen yksityisen sektorin. Enkä usko, että vastaus hyvään hoitoon on yksi desimaaliluku.

Oli miten oli, niin väestön vanhenemisen seurauksille etsitään vielä maksajia monissa vaaleissa.

Itse jatkan vanhusten huoltovajeen paikkaamista kiikuttamalla päivittäistavaraa paikalliseen hoitokotiin ja tarkastamalla asiakkaan tilanteen kahvitarjoilun kera, vähintään kaksi kertaa viikossa. Näitä reissuja on tullut nyt tehtyä noin 300 kertaa, joten alkaa olla tuostakin sektorista joku käsitys.

Oma kokemus tuosta yksityisestä palvelutalosta on, että aktiivinen, omasta hyvinvoinnistaan kiinnostunut asiakas viettää siellä sangen mallikelpoista elämää. Jos taas pyyhe on heitetty henkisesti nurkkaan, niin aika saattaa tulla pitkäksi noutajaa odotellessa. Enkä usko tilanteen olevan vähääkään parempi vaikka palveluntuottaja olisi kaupungin laitos.

Vielä kun saataisiin jäät ja lumet pois kaupungin kaduilta.

 

 

 

Mistä salkun alkupääoma?

Kysyli minulta muutama lukija.

Perinteisesti Suomessa on vaurastuttu perimällä, menemällä rikkaisiin naimisiin tai yritystoiminnalla. Myöhemmin menestyjiä on nähty myös palkkatöissä – erityisesti optiojärjestelmien kautta – ja ns. start-up –yrityksissä. Sijoittamisellakin on moni vaurastunut.

Itsellä jäi noista perinteisistä tavoista kaksi ensimmäistä tapaa kokeilematta. Oma tieni kulki palkkatöiden kautta ottamaan riskiä ja ostamaan neljännes työnantajayrityksestä vuonna 1991. Elettiin 1990 –luvun laman alkutaivalta ja myymällä ison nipun sijoituksia sekä vetämällä nimen omavelkaiseen lainapaperiin, sain yrityksen oston järjestymään. Pokerinpelaaja voisi todeta minun olleen ostohetkellä kirjaimellisesti  ”All In”. Pankinjohtajakin korosti epäonnistumisen mahdollisuutta ja että ”ymmärräthän sitten, että sinulle ei jää kuin housut, jos niitäkään?”

Myöhemmin olen tehnyt monenlaista arvonmääritystä eri yrityksille ja mielessä on käynyt että ensimmäinen ostos tuli kyllä tehtyä enemmän uskolla ja fiiliksellä kuin huolellisella talousanalyysillä.

Yritys, josta ostin osuuden, toimi huolinta- ja kuljetusalalla. Kehitimme ja kasvatimme yritystä oston jälkeen 10 vuotta ja myimme sen liiketoiminnan ulkomaiselle ostajalle vuonna 2001. Monenlaista ehti nähdä ja kokea tuon ensimmäisen 10 vuoden aikana. Erityisesti nopeaa päätöksentekoa tuli harjoiteltua. Opin sen, että ketterä yritys ehtii tehdä monenlaista ennen kuin perinteiset toimijat edes huomaavat että ongelmia on tulossa. Virheitäkin tehtiin, mutta ei kriittisiä.

Sijoitus onnistui erinomaisesti ja sain kaupassa sijoittamani rahat takaisin noin neljäkymmenkertaisena. Kyseessä oli siis urani paras sijoitus. Toki verottajakin otti omansa. Jäin ostajan palvelukseen vielä viideksi vuodeksi ja sekin oli varsin opettavaista ja antoisaa aikaa. Kansainvälisessä kaupassa ja nopeatempoisessa, erittäin hintakilpaillussa logistiikassa on oma viehätyksensä.

Sijoittamista pörssin kautta olin tehnyt jo ennen tuota yrityskauppaa. Aivan niin visusti en ole elänyt koskaan kuin eräät bloggaajat, jotka säästävät ihan peruspalkastakin 60-80 % joka kuukausi. Hatunnoston paikka, kunhan muistaa elääkin eikä pelkästään kituuttaa.

Itse keskityin alkuun maksamaan lainoja etupainotteisesti ja kun erilaisia bonuksia tai myyntipalkkiota osui kohdalle, niin sijoitin joko pörssiin tai ostin pikkuhiljaa pieniä asuntoja kotikaupungista. Näitä on tullut viime vuosina myytyäkin eikä enää ole kuin kaksi jäljellä. Oma tuottolaskelmani kun ei ole puoltanut näiden hankkimista muuten kuin huomattavalla velkavivulla, enkä yleensä vivuta mitään sijoituksiani. Asenteen ymmärtää parhaiten sellainen, joka on maksanut joskus 90-luvun lainakorkoja ja/ tai nähnyt että asuntojen hinnat saattavat vaikkapa puolittua. En usko että tällaista kovin helposti enää nähdään, mutta kokemus jäi hyvin mieleen.

Yrityskauppojen jälkeen olin vielä vajaat 15 vuotta työelämässä, välillä työsuhteessa ja välillä konsulttina. Ajatus siirtymisestä enemmän tai vähemmän vapaalle kypsyi vuosien varrella ja testasin lukuja moneen kertaan ennen kuin otin tuon ratkaisevan askeleen. Siirtymisessä tuli pohdittua muitakin asioita kuin pelkkiä tuloja ja menoja. Työyhteisö antaa selkeän rakenteen ajankäytölle ja aika moni varmaan tunnustaa että on siellä joskus ihan mukavaakin. Erilaisten ihmisten kanssa on yleensä antoisaa olla tekemisissä.

Yleisesti ottaen täytyy kyllä todeta, että työelämän kehitys ei välttämättä ole mennyt viime vuosina parempaan suuntaan. Aika monessa työpaikassa haaveilee iso osa väestä siitä että työsuhde loppuisi ja saisi kuitenkin jostakin sen verran rahaa ettei aivan kuolisi nälkään. Samaan aikaan saattaa yrityksen HR –osasto juhlistaa menestymistään Great Place to Work –kilpailussa. Monenlaisia strategioita ja johtamisoppeja lanseerataan ja ”vain muutos on pysyvää”.  Samalla 400 000 suomalaista popsii mielialalääkkeitä.

Itselle taloudellinen riippumattomuus on ollut sitä, että pystyy halutessaan sanomaan organisaatiossa että ”nyt riitti, pitäkää tunkkinne”. On tullut joskus sanottuakin. Amerikkalaiset kutsuvatkin tuohon riittävää rahasummaa nimellä   F*** Y** –money. Taloudellinen riippumattomuus on mielestäni kauniimmin sanottu.

Viimeksi bloggasin ennen joulua. Sen jälkeen on nähty pörssissä loppuvuoteen huipentuva kunnon sukellus ja nyt alkuvuonna erittäin nopea nousu, tyypillinen rebound. Olin kuuntelemassa Mandatum Lifen tilaisuudessa Wahlroosia ja hän oli löytänyt jostakin käsitteen kuolleen kissan pomppu (dead cat’s bounce). Tilaisuudessa saatiin samalla mainostettua yrityksen vaihtoehtoisten sijoitusten (alternatiivien) menestystä eli k.o. kommentti kannattanee asettaa siihen viitekehykseen. Talouslehtiin saatiin heti otsikoita, että Nallekin epäilee nousun kestävyyttä.

Eipä sillä, ei kukaan tiedä mihin pörssit tästä suuntaavat. Ajan henkeen sopii myös se, että hedgerahastot ja monenlaiset rahantekokoneet nostetaan taas esille. Näistä en osaa sanoa muuta kuin että sijoittajan olisi hyvä ymmärtää ainakin ansaintalogiikka – sekä asiakkaan että palveluntuottajan.

Itselle viime vuosi oli sijoitusten arvonkehityksen kannalta huono. Kassavirta taas toimi odotusten mukaan, hieman ylikin.

Salkkuliikkeet:

  • Uponor           Ostettu lisää 8,44 e. Myyty 9,10 e. Yleensä kartan nopeita kauppoja, mutta tämä sopi hyvin salkun vuosisuunnitteluun. Salkkuun jäi vielä ihan kohtuullinen nippu.
  • Nordic ID        Ostettu lisää 3,50 e. Saa nähdä mihin tämä yritys kehittyy. Lottopaperi. Yrityksen olisi syytä miettiä sijoittajaviestintää.
  • Efore               Ostettu merkintäoikeuksia ja merkitty annissa. Tarkoitus oli merkitä enemmänkin mutta kommunikaatio ei mennyt aivan suunnitellusti. Olen yrityksen sisäpiiriläinen joten nämä liikkeet näkyvät myös julkisesti. Muuten en voi yritystä kommentoida.
  • H & M             Myyty pikkusiivu salkun vuosisiivouksessa SEK 156,68.
  • Nordea           Ostettu 7,52 e, 7,38 e ja 8,05 e. Jos maailma ei mullistu niin tuo muhkeat osingot keväällä. Yritysvaltaaja Gardell tuo lisää vauhtia kuvioon.
  • Citycon           Lisätty kurssiin 1,61 e. Osinkopaperi.
  • Telia                Pikkusiivu lisää kurssiin 3,85 e.
  • Raisio              Lisätty kurssiin 2,40 e. Firman arvosta on saatu vuodessa hävitettyä 47 %:a. Jokohan alkaisi riittää?
  • Altia                Lisätty kurssiin 7,33 e. Josko kansamme ei kuitenkaan raivoraittiiksi ryhtyisi. Arvostus on kohtuullinen verrattuna kansainvälisiin juomajätteihin, tunnetut merkit tuovat vakautta.
  • Nokia              Myyty kolmasosa hintaan 5,30 e. Uskon ja toivon että kurssi jatkaa nousuaan mutta nyt oli aika ottaa osa voitoista talteen.

Osinkoja saatu Citycon ja L Brands.

Korostan taas että en anna sijoitusneuvontaa, se on Suomessa luvanvaraista toimintaa. Kerron mitä olen omassa salkussani ja omissa sijoitusvakuutuksissani tehnyt.

Lunta on tullut omasta mielestäni vähintäänkin riittävästi. Onnea kaikille niille, joille talvi ja lumi on ihmisen parasta aikaa. Itse en kuulu tuohon joukkoon.

Keväälle ja kesälle olen ostanut neljä matkaa Ranskaan, kolme tuttuihin maisemiin Cannesiin ja yhden Bretagneen. Lisäksi on buukattuina yksi lomamatka Edinburghiin ja yksi työmatka Italiaan. Nyt kun katsoo ikkunasta lumipyryä, tulee mieleen pitäisikö katsoa vielä joku äkkilähtö. Kohteeseen, jossa paistaa aurinko ja jossa on kuivat jalkakäytävät.

Onnea ja – ennen kaikkea – kärsivällisyyttä sijoitustoimintaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syöksylaskijoita kaikki tyynni!

Lauloi Hassisen Kone aikoinaan.

Tätä kirjoittaessa Helsingin pörssi on pudonnut 11,61 % kuukaudessa.Koko vuoden tuotot on pyyhitty pois ja hyvä osa viime vuodenkin tuotoista. Daxilla viimeisin kuukausi -9,31 %:a ja vuoden alusta -12,72 %:a.

Pelastautukoon ken ehtii? Myy tänään, huomenna et saa tämänkään vertaa.

Ehkä ei kuitenkaan. Saimme taas muistutuksen siitä, että osakkeisiin sijoittamalla otetaan aina riskiä. Ostamasi osake antaa sinulle pienen osan tuosta ostetusta yrityksestä ja loppupeleissä onnistuminen tai rahojen menettäminen on yrityksen menestyksestä kiinni.

Kun yrityksillä on mennyt pitkään hyvin, piirtävät analyytikot mielellään viivoittimella ylöspäin suuntautuvia suoria, joissa liikevaihdot kasvavat ja tulokset paranevat – usein kiihtyvään tahtiin. Markkinoille tulee uutta rahaa ja hinnat nousevat. Nyt, kun kolmannen kvartaalin tuloksia alkaa tippua sisään, on hyvä tarkastaa toteutuneita lukuja ja miettiä mihin suuntaan ja millä kulmakertoimella mennään jatkossa.

Kvartaalituloksia peilataan nyt moneen pensaspaloon. Hyydyttääkö Trumpin kauppapolitiikka koko kansainvälisen kaupan? Saako Italian hallituksen budjetti-esitys, jonka EU hylkäsi, aikaan dominoefektin Euroopassa? Näemmekö kovan vai suunnitellun Brexitin? Hidastuuko Kiinan pitkään jatkunut kasvu niin, että sielläkin nähdään raju pörssiromahdus? Miten Venäjän ja Ukrainan kriisi ratkeaa vai laajeneeko se? Listaa voi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään.

Ja jos mikään yllä olevista ei aiheuta katastrofia, niin ei hätää. Ilmastonmuutos lopettaa kuitenkin kaiken elämän maapallolla nopeammin kuin osasimme kuvitella. Ei taida riittää että syön raakakypsytettyä parsakaalia ja kevyesti paahdettua munakoisoa. Ei auta Turun kaupungin ilmastotalkoot, joissa autoilu ydinkeskustassa on tehty mahdottomaksi. Eikä riitä Helsingin kaupungin vastaavat projektit, joissa auton todellinen keskinopeus on saatu pudotettua kävelyvauhtiin. Onneksi minulla oli sentään Stockmannilla mukana oma kestokassi. Ei joudu Hullujen Päivien keltainen muovikassi ainakaan Tyynenmeren kilpikonnan kaulan ympäri.

Sijoittajan vinkkelistä näiden uutisten ensimmäinen seuraus on, että markkinoille on tullut ainakin entistä enemmän ympäristöasioita painottavia rahastoja, hyvä niin. Pienempi hiilijalanjälki ja eettisesti kestävä toiminta saattaa tuoda parempaa tuottoa kuin nämä asiat huomiotta jättävä. Kunhan ei jäätäisi pelkän viherpesun asteelle.

Jos kuitenkin siirtyisin maailman tuskasta mikrotasolle…

Syyskuun loppu meni taas Cannesissa. Kelit suosivat ja koko viikon oli meneillään Les Regates Royales – perinteinen klassisten purjeveneiden kisa. Kisaan osallistui noin 200 toinen toistaan upeampaa jahtia. Iltaisin näille 200 miehistölle oli järjestetty oheisohjelmaa ja kun katsojiakin oli paikalla runsaasti, oli fiilis erinomainen. Osa jahdeista oli pitkälle yli 100 vuotta vanhoja, pieteetillä entisöityjä eikä niiden hintoja uskalla edes arvailla. Veneiden edessä oli laiturilla kunkin veneen historia, eivätkä jahdit – nykyisten omistajien nimistä päätellen – olleet kuitenkaan vieneet omistajiensa viimeisiä euroja. Kerta kaikkiaan upea viikko.

Reissun jälkeen on ollutkin paluu arkeen ja aika synkeään syksyyn. Mökillä on saatu tavarat talviteloilla ja vene telakalle. Muutaman viikonlopun saa vielä varata lehtisirkukseen ja sen jälkeen on mökkeily taas puoleksi vuodeksi ohi.

Kaupungissa katumme on muistuttanut jo useamman kuukauden enemmän juoksuhautaa kuin kulkuväylää. Vastapäinen vanhainkoti asentaa viilennysjärjestelmäksi ns. kaukokylmän ja rakentaa samalla vinttikerroksen esikouluksi. Kadut ja jalkakäytävät on revitty auki ja aamuisin, viimeistään 07:30,  joku rakennusmies käynnistää rälläkän tai kaivinkone aloittaa porauksen. Loppusuora kuitenkin häämöttää ja uskon että viikon sisään urakka on ohi. Niin paljon on joka puolella rakennusprojekteja ja infran parannuksia meneillään, että ei tämä oikein lamalta näytä. Aktiviteetti ei kuitenkaan näy rakennusyhtiöiden kursseissa?

Mitä tässä pörssiturbulenssissa pitäisi tehdä?

En tiedä, eikä varmuudella tiedä kukaan muukaan.

Jos uskot osaavasi ajoittamisen jalon taidon, niin nyt on traiderin unelmapäivät. Kunhan kursseissa on liikettä, on helppo myydä ja ostaa halvemmalla takaisin. Päivänsisäisellä kaupallakin voi tehdä hilloa, the sky is the limit.

Jos vatsahapot nousevat kurkkuun ja yöunet on menetetty, kannattanee miettiä position pienentämistä tai – vipua käyttävien – velkavivun vähentämistä. Ajoittaminen voi tuossa position pienentämisessä olla sekin vaikeaa. Harmittaa ankarasti jos myy juuri ennen 10 %:n nousua ja lukitsee tappion.

Niiden, jotka ovat seuranneet reunasta kursseja ja valmistautuneet sijoittamaan, on nyt helppo pistää käsi alle ja korjata salkkuun osakkeita, joiden kurssipudotusta pitää ylimitoitettuna ja joiden osinkotuotto ylittää vaikkapa 7 %:n tason.

Pitkäaikainen sijoittaja pärjää luultavasti parhaiten, kun ei tee mitään. Antaa kurssien heilua ja uskoo, että pitkällä juoksulla tässä käy niin kuin aina ennenkin. Firmat jatkavat toimintaansa, tuottavat rahaa ja jakavat siitä osan omistajilleen.

Mitä olen tehnyt salkussa viime blogin jälkeen?

  • Rapala. Tätä ole lisännyt muutamaan otteeseen. Josko uusi johto saisi strategian toimimaan ja ikuisen murheenkryynin edes kohtuulliselle tasolle. Ostot tasoilla 3,58 e ja 3,31 e.
  • Uponor. Olen ostanut tätä tulosjulkistuksen jälkeen. Silloin kurssireaktio näytti ylimitoitetulta, mutta halvemmallahan tätä nyt saisi. Kursseihin 11,24 / 11,25 / 10,53 / 10,40.
  • Putsasin salkusta pois muutaman tonnin positiot pienistä jenkkiyrityksistä. Liikaa volaa jopa minun makuuni kun lähtökohtaisesti joka päivä kurssi heilahti noin 5-10 %:a.
  • Raisio. Saa nähdä kuinka syvällä tämä yritys käy. Otettu kuitenkin lisää 2,81 / 2,70 / 2,59. Kummallisen hiljaista on ollut uuden johdon viestintä. Kun lähes kaikki ostettu on karsittu ja kassassa on rahaa, kuvittelin että kasvua haettaisiin myös yritysostolla.
  • Hennes & Mauritz. Kevensin positiota tasolla SEK 171,54.
  • Harvia. Olen pikkuhiljaa lisännyt omistusta tässä yrityksessä. Mielenkiintoinen kotimainen yritys. Ei nyt ihan defensiivinen, mutta kiuasmyynnistä kuitenkin suurin osa on vanhan kiukaan korvaamista uudella. Jos sauna ei toimi, niin kyllä raha uuteen kiukaaseen löytyy. Samalla etsitään kasvua keskiostosta kasvattamalla ja uudella korkeamman hintaluokan mallistolla. Ostot tasoihin 5,50 / 5,33 / 5,35.
  • Nordea. Vaikka position koko alkaa jo hirvittää, otin lisää tasoihin 8,06 / 8,02 / 8,02. Jos nyt ei kaikki maailmankirjat ole sekaisin, niin keväällä korjaan näistä muhkeat osingot.
  • Sijoitusvakuutuksissa vähän liikkeitä. Yksi Orion B:n osto ja myynti alle viikon sisään. Myynti 30,26 e ja osto 29,10. Ei minusta kyllä traideria tule, mutta mukava että joskus onnistu.
  • Syyskuun puolessa välissä kevensin kehittyvien markkinoiden iShares ETF:ää yli puolella. Samoin lokakuun alussa iSharesin osinkoaan kasvattavien jenkkiyhtiöiden ETF:ää noin kolme neljäsosaa. Tuo ehti juosta niin hyvän tuoton, että siirsin saadut rahat Atriaan, Tikkurilaan, Cityconiin ja Uponoriin.

Veikkaan että vakuutusten verokohtelun muutos jättää jotakin ansaintalogiikkaa enää kotimaisten yhtiöiden osinkojen suhteen. Jo aikaisemmin on ollut niin, että vakuutussäästäjä on maksanut ulkomaisista osingoista kovemman kokonaisveron kuin suoraan omistava.

Olen mielessäni lanseerannut uutta mittayksikköä: jamppaa. Tämä on se summa minkä keskivertopalkansaaja saa vuodessa käteen. Riippuen vähän laskutavasta (keskipalkka vai mediaani) puhutaan noin 25 000 eurosta vuosi. Kun nyt salkkuja katselee, niin alkaa olla useampi jamppa tultu alas huipuista. Kyllähän se kirpaisee. Toisaalta ennustettu osinkotuotto on parantunut entisestään ja uskon vakaasti että ennustetuista euroista suurin osa kilahtaa tilille viimeistään ensi keväänä.

Kirjoitin tuossa ylempänä, että paras ratkaisu saattaa olla ettei tee mitään. Ajattelin nyt seurata omaa neuvoani ja lennän huomenna viikoksi Kroatiaan purjehtimaan. Josko aurinkoisiakin päiviä osuisi kohdalle.

Todennäköisyys on ainakin suurempi kuin täällä kotona.