Un épisode méditerranéen tarkoittaa sääilmiötä, jossa ukkoset ja rankkasateet jatkuvat pitkään, puolesta vuorokaudesta puoleentoista. Yleensä näitä esiintyy syksyllä, kun lämmin Välimeri kohtaa viilenevät ilmamassat. Tietyillä alueilla saatetaan saada päivässä koko vuoden normaali sademäärä. Vuosina 2010 ja 2017 täällä saatiin vettä niin, ettei kuolonuhreiltakaan vältytty.
Nyt olemme saaneet nauttia näistä – onneksi lievempinä – kolmeen kertaan. Vettä on saatu reilut 100 milliä päivässä ja viranomaiset ovat sulkeneet puistoja, rantoja ja julkisia alueita. Kun vettä on tullut runsaasti ja pitkään, ovat isojenkin puiden juuret löysässä ja esimerkiksi Cap d’Antibesissa kaatui useampi massiivinen puu. Rakennusmiehillä, autokorjaamoilla ja vakuutusyhtiöillä riittää töitä.
Meillä tuli taas vettä kuin Kärcherillä puhallettuna puuoviin ja ikkunoihin. Ranskalaiset ikkunaluukut suojasivat sen verran, ettei jouduttu kuivaamaan lattioita. Nyt saa sitten pitää ikkunoita ja ovia välillä auki, että saadaan turvonneet puuosat kuivumaan.
Muutenkin on ollut pari astetta normaalia viileämpää. Eilen paistoi hetken aurinko ja huomasi heti, että väki kansoitti ravintoloiden terassit. Tämän viikon ravintolat tekevät joka tapauksessa tiliä, kun kiinteistösijoittamisen messut MIPIM alkavat. Kaupungissa on noin 28 000 pukumiestä etsimässä ja tarjoamassa maanmainioita sijoituskohteita. Suomesta on lähetetty vahvistukseksi ja juhlapuhujaksi Sanna Marin. En uskalla arvata majoituspaikkaa, mutta eiköhän täältä löydy sosiaalidemokraatillekin sopiva. Luksushotelli Carltonin sviitti maksaisi jotakin 25 000 ja 30 000 euron väliltä yö. Ehkei sentään sitä ole valittu.
Helsingin pörssi on edelleen reilut pari prosenttia miinuksella vuoden alusta. Eikä omiinkaan salkkuihin ole osunut liikaa riemunaiheita. Resepti on entisestä tuttu eli meillä ei kurssit nouse, jos ei Jenkeistä saada erittäin hyviä uutisia. Jos taas rapakon takaa saadaan pieninkään huolenaihe, niin meillä lasketellaan varmuuden vuoksi.
Yhdysvalloissa taas nousu on keskittynyt maagiseen seitsikkoon: Alphabet, Amazon, Apple, Meta, Microsoft, Nvidia ja Tesla. Itsellä ei löydy salkuista näistä yhtäkään – paitsi jossakin rahastossa ”vahingossa”. Täytyy kuitenkin onnitella niitä, jotka ovat osuneet näihin oikeaan aikaan.
Alkuvuoden turhautumisen ykkönen on varmaankin Citycon. Ostin aikoinaan kassavirran antajaksi ja osinkoja onkin valunut ihan kiitettävästi. Tilanne on kuitenkin ollut se, että kun toisella kädellä jaetaan osinkoja, niin toisella kädellä järjestellään suunnattuja osakeanteja ja lasketaan liikkeelle hybridilainoja. Viimeisestä suunnatusta annista sijoittajakunta veti herneet neniinsä niin, että kurssi kyykkäsi merkittävästi alle sen ”hyvä veli -hinnan” jollaiseksi antihintaa epäiltiin. En usko, että pääomistajat välittävät piensijoittajien närkästymisestä vähääkään. Yhtiökokouksesta saattaa kuitenkin tulla aikaisempia pidempi. En ole keventänyt positiota merkittävästi mutta pieneen päiväkauppaan tämä(kin) osake on taipunut. Ehdotettu osinko on aikaisempia pienempi koska ”haluamme suojella investment grade -luokitusta”.
Saunafirma Harvia antoi odotuksia paremman tuloksen ja nosti osinkoehdotustaan. Ilmeisesti koronabuumi on sulateltu ja päästy taas kasvun makuun. Olen myynyt Harviaa korkeimmillaan kurssiin 61,90 (elokuussa 2021). Nyt pyöritään 34 eurossa. Jos kasvu jatkuu, on hinta kohdallaan. Olen kuitenkin hiukan keventänyt positiota, vaikka nämä ajoitusmyynnit ovatkin kovin haastavia.
Ostopuolella olen lisännyt osinkoahneuksissani Fortumia. Josko Uniper- ja Venäjän seikkailuista olisi opittu sen verran että pysyttäisiin tutussa ja turvallisessa? Aika näyttää. Nykykurssilla ja ehdotetulla osingolla pyöritään 10 % tuotossa. Tänään on taas lasketeltu 2,5 prosenttia – pitäisiköhän taas lisätä?
Toiseenkin valtion yhtiöön eli Nesteeseen uskalsin koskea taas monen vuoden jälkeen. Uusiutuvien polttoaineiden markkinat kasvavat ja jos tuotanto saadaan toimimaan suunnitelmien mukaan, pitäisi viimeisen rivin luvun muuttua merkittävästi. Sitä odotellessa on luvassa vajaan viiden prosentin osinko. Toki uusiutuvien markkinoille on tulossa muitakin pelureita, joten mitenkään kirkossa kuulutettua ei tämänkään menestys ole. Totuttuun tapaan oston jälkeen on kurssilasku jatkunut.
Nykyisen Valmetin pitäisi olla suhdannekestävämpi lähinnä Valmet Automation -puolen takia. Yhtiöllä on pitkä putki osingonkasvattajana, joten sitäkin olen uskaltanut lisätä. Nyt pyöritään reilun viiden prosentin osinkotasolla. Toivottavasti uusi toimitusjohtaja sopii edeltäjänsä saappaisiin.
Täällä Ranskassa paikallinen sähköyhtiö ilmoitti taas uusista korotuksista. Sähkönhinta on täällä reilut kaksi kertaa kalliimpaa kuin Suomessa. Tähän nojaten uskalsin taas lisätä hieman Engie -omistusta. Senkin osinkotuotto on päälle yhdeksän prosenttia.
Espanjan kaasuyhtiö Enagas ei ole päässyt helpolla. Huoltovarmuus pitää hoitaa ja valtio asettaa monenlaisia tuottokattoja ja palveluvaatimuksia. Osinkoa leikataan ensi vuonna, jotta voidaan rahoittaa investoinnit tulevaan vetybuumiin. Tämä vuosi mennään ”luvatulla” osinkotasolla ja ensi vuoden taso ennakoi reilun seitsemän prosentin tuottoa. Itsellä ei osaaminen riitä ennustamaan vetytalouden tuottoja ja aikatauluja mutta toivottavasti rahat eivät mene aivan hukkaan.
Ulkomaisista lääketeollisuuden yhtiöistä Glaxo on pärjännyt kohtuullisen hyvin, kun taas Pfizeria on nuijittu olan takaa. En muista aikaa, jolloin tämän kokoluokan lääkeyhtiön osinkotuotto on ollut päälle kuusi prosenttia. Ei ehkä koskaan. Korona-ajan jättituotot ovat muisto vain. Uskon kuitenkin, että yhtiö tulee pärjäämään tavalla tai toisella, tuolla alalla koolla on yleensä kuitenkin merkitystä. Vaikka tällä hetkellä ”tärkeät yhtiöt” panostavatkin lähinnä laihdutuslääkkeisiin. Sieltä kun löytyy loputon kysyntä ja maksukykyiset asiakkaat.
Teimme taas muutaman päivän ekskursion Lontooseen. Kai tässä alkaa ikä painaa, kun muutamaan otteeseen väenpaljous ylitti sietorajan. Kun vesisateessa yrität luovia eteenpäin jalkakäytävällä, jonne mahtuisi ehkä neljä rinnan ja huomaat olevasi yhdeksäs, niin ei enää hymyilytä. Metrot toimivat toki hyvin ja jälkikasvua siteeraten ”ei ole pakko mennä kaikkein ahtaimpiin kohteisiin”. Yhden päivän vietimme kiertelemällä kuninkaallisessa puutarhassa. Oli elämys jo nyt ja kevään edetessä varmasti visiitin väärti. Ihan mukava reissu kokonaisuutena, BA:n puolentoista tunnin lento oli oikein sujuva.
Elintarvikepuolella pisti silmään ”ready to eat” -tuotteiden runsaus ja kaikenlaisten konseptikahviloiden tarjonta. Omassa hotellissa oli annettu periksi ja todettu että on parempi vuokrata osa alakertaa ulkopuoliselle. Siellä Costa Coffee sitten myi kuin liukuhihnalta voileipiä ja mukaan otettavia kahveja. Raisiokin tekee samanlaisia ”lisää vain kauramaito” -valmispuuroja, joita tuolla myytiin aika paljon. Saimme sieltä kahden hengen aamiaisen noin 10 punnalla.
Osa kahviloista suosi kovasti bio-, eko- ja paikallista tuotantoa. Osalla oli oma leipomokin. Boomeria vähän nauratti yhden ketjun voileipäpakkauksiin ja vesipulloihin merkitty teksti kierrätetystä muovista. Maailman pelastaminen on niin suhteellista: boomeri kun olisi tarjonnut sen voileivän ilman pakkausta pestävällä vadilla ja ottanut vesipullon sisällön suoraan hanasta pestävään lasiin. So Old School.
Pikkuhiljaa alkavat vuoden osingot tippua salkkuihin. Tämän vuoden osinkoennuste jää viime vuodesta muttei merkittävästi. Muutama murheenkryyni on nollalinjalla. Näistä olisi pitänyt luopua aikaa sitten. Nyt täytyy varmaankin odotella rakentamisen taas joskus koittavaa noususuhdannetta. Ei taida tietyillä papereilla riittää edes kymmenen vuoden normiosinko paikkaamaan kurssilaskua.
Täällä alkavat toivon mukaan kelit lämmitä ja pääsen taas nostamaan pitkähihaisen talvilaatikkoon. Ja – vaikkei vesisateet ilahdutakaan – uskoisin että tulevana kesänä on vähemmän ongelmia vedensaannin kanssa. Eiköhän osa näistä monsuunisateista ole valunut sopivaan talteen.
Suomessa jatkuu ammattiyhdistysliikkeiden show. Väärin on valittu hallitus. Ei muuta kuin keppiä rattaisiin ja takalisto penkkin. Lopputulokseksi ennustan kovin laihaa vastaantuloa ja samalla useamman tehtaan sulkemista. Vanhasta elämästä muistan hyvin AKT:n diktatuurin. Kun yhdellä ammattiryhmällä on viennin (ja tuonnin) avaimet kourassa, on helppo panna ulkomaankauppa seis. Siinä ryhmässä olikin oikeita palkkakuoppia kun sentään kansakoulun käynyt trukkikuski pääsi hädin tuskin tuplasti vastavalmistuneen ekonomin palkkaan. Yritysjohto joutuu ottamaan kantaa siihen kannattaako sattumanvaraisesti ”kelirikkoon” joutuvalla saarelle rakentaa tuotantoa.
Ammattiyhdistysten mainoskampanjoilta on ollut vaikea välttyä. Liity siihen ja liity tähän. Aika vähän on pidetty ääntä siitä, että viimeiset kymmenen vuotta jäsenmäärät ovat menneet jatkuvasti alaspäin. Työttömyysturvan kun saa muualtakin. Edullisemmin. Nuorempi sukupolvi ei taida marssia vappuna muuten kuin anniskeluravintolaan. Mutta eiköhän tästä saada vielä luokkataistelua rakennettua.
En tiedä ovatko täällä lakot arkipäivää mutta tämän visiitin aikana ei ole uutiskynnystä ylittänyt kuin maanviljelijöiden traktorimarssi kohti Pariisia. Siinäkin oli kyseessä lähinnä polttoaineidenverotus vaikka toki täälläkin ihmetellään viljelijän saaman hinnan ja kuluttajan maksaman hinnan erotusta. Keskusliikkeet ja kaupat toki kiistävät kaikki vihjailut siitä, että rahaa valuisi heidän kirstuihin.
Voimia sinne lakkojen keskelle – kesä lähestyy päivä päivältä. Suomessakin.
parempi suunnitelma 