Mielenosoitusten keskellä

Ranskassa on vuodessa reilut 2 000 virallista mielenosoitusta. Luku on ollut laskussa viime aikoina, sillä yhä kasvava osa mielenosoituksista on epävirallisia. Liikenteen milloin missäkin totaalisesti pysäyttävä keltaliivit, Les Gillets Jaunes, on ehkä tunnetuin radikaaliryhmittymä. Viime kuukausina on osoitettu mieltä asunnottomuutta, köyhyyttä, nälkää ja koronaa vastaan. Huokeaa asumista pitäisi löytyä kaikille ja sosiaalista asuntotuotantoa niin, ettei asuinalueet ole pelkästään duunareille tai pelkästään Pariisin ökyporvareiden kakkosasunnoiksi. Koronarokotukset ovat Bill Gatesin juoni tai maailman suurin ihmiskoe. Aiheita riittää.

Täällä Cannesissa on koittanut ennen kuulumattoman järkyttävä rajoitus, jota vastaan on nyt taisteltava.

Kaupunki on kieltänyt kaikilta yli 24 metrisiltä aluksilta ankkuroinnin rannan tai läheisten saarten vesille. Perustelu on meriliikenteen turvallisuus – huvialukset voisivat tukkia kulkuväylät. Sinänsä erikoinen perustelu, sillä aikaisempina vuosina edes risteilyalusten ankkurointi ei ole tukkinut näitä väyliä. Oma veikkaus onkin, että kyseessä on piilotettu koronarajoitus.

Rajoitus vaikeuttaa kuitenkin merkittävästi jahtien omistajien elämää. Aikaisemmin on voinut lähettää henkilökunnan hakemaan osterit, hummerit ja kuohuvat juomat rannan viiden tähden ravintoloista. Juhlat on voinut pitää omalla aluksella ilman rajoituksia. Joskus eväiden mukana on saattanut tulla muutama auringonotosta ja merielämästä kiinnostunut nuori nainenkin. Köydet irti ja läheisen Ile Honoratin tai Ile Saint Margueriten rantaan ottamaan aurinkoa.

Eihän näitä rajoituksia voi purematta niellä. Jahtiklubi onkin osoittanut mieltään sopivasti nyt viikon ajan. Tasan kello 14 kaikki alueen yli 24 metriset alukset huudattavat sumutorviaan viiden minuutin ajan. Ajankohta valittiin niin, että ensin ehtii nauttia hyvän lounaan asiaan kuuluvine juomineen. Miksei myös pienen calvadoksen kahvin kera. Siitäpä saavat: meitä ei protestoimatta orjuuteta!

Paikallisia uutisia on tullut seurattua muutenkin. Uber Eats:in eli paikallisen Foodoran rinnalle on tullut Uber Shit (pardon my french). Paikallinen Uber kuski jäi kiinni siitä, että oli toimittanut asiakkailleen jo pitkään pelkästään kannabista ja kokaiinia. Pizzat ja tacot oli unohtunut kokonaan. Oikeudessa sitten selviteltiin liiketoiminnan suunnitelmallisuutta, tuloksellisuutta ja oikeudellisia seurauksia.

Vielä rajumpiin toimenpiteisiin oli ryhtynyt asuntosijoittaja, joka oli nopeuttanut asuntojen vapautumista päästämällä edellisen asukkaan (ilmeisesti useamman) päiviltään. Täällä on mielenkiintoinen järjestelmä ”Viager”. Siinä ostat asunnon pienehköllä könttäsummalla ja sitten maksat myyjälle kuukausieläkettä niin kauan kuin hän elää. Kun myyjä kuolee, asunto on sinun.

Aika usein tässä kaupassa voittavat kaikki. Myyjä saa (yleensä) jatkaa asumista omassa asunnossaan, saa könttäsumman rahaa ja aikaisempaa leveämmän eläkkeen. Ostaja taas pääsee kiinni asuntoon pienellä käsirahalla ja hallittavissa olevalla kuukausimaksulla. Laskelmissa otetaan huomioon myyjän ikä, sukupuoli ja se onko myyjä yksin vai onko myyjinä pariskunta. Vakuutusmatemaatikoille on töitä näissäkin laskelmissa.

Kyseinen sijoittaja oli laskenut kipupisteen jonnekin 90 ikävuoden nurkille ja kun mummo vain elää sinnitteli, niin päätti sitten myrkyttää tämän. Käry kävi siinä, että mummo oli pyytänyt naapuriakin maistamaan – ostajan tuomaa – kummallisen makuista juomaa. Ja kun naapurikin joutui teholle, niin tutkittiin juoma vähän tarkemmin. Samalla ostajan historiasta paljastui useampi epäilyttävä kuolemantapaus. Kaveri toki kiistää kaiken.

Täällä on kesä oikein mukavassa vauhdissa. Eilen mentiin heittämällä yli 30 asteen. Ravintolat ovat kunnostaneet sisätilansa, rantabulevardin ravintolat on saatettu kokonaan uuteen uskoon. Rannat on pääosin kunnostettu, kioskit ajettu paikoilleen ja pyöräilykaistoja rakennettu aallonmurtajien kylkeen. Luksushotellitkin varautuvat avaamaan ovensa pitkän kiinniolon jälkeen.

Laiturilla pääset lähemmäksi aurinkoa

Moni kauppa ja ravintola on kuitenkin sulkenut ovensa lopullisesti. Kaikkein kalleimpien hotellien lähettyvillä olevat kaupat ovat saaneet varmasti yli 95 prosenttia myynnistään kongressi- ja konferenssivierailta. Kun kenkäpari maksaa 5 000 euroa tai söpö käsilaukku 40 000 euroa, niin myynti hyytyy nopeasti. Ei auta, vaikka prosentuaalinen kate on kunnossa.

Säpinää on myös rakennusten kunnostuksessa – omistajat ovat heränneet siihen, että paikat voi viimeistään nyt laittaa tip top -kuntoon. Jonkin verran näkyy ulkomaan rekistereissä olevia autoja. Saksasta ja Sveitsistä komeampaa kiesiä ja oletettavasti rakennusmiesten kärryjä Puolasta ja Espanjasta.

”The girls are back in town”, lauleli tyttöbändi Risque joskus 80-luvun alussa. Niin täälläkin. Vaatteet on viritetty minimalistisella tyylillä ja rungot laitettu rantakuntoon.

Ravintolaan saapui kovin veistoksellinen nuori nainen ystävänsä kanssa. Ressukalla oli Hermes -paidastakin auki neljä nappia mutta yritti toki välillä vetää reunoja lähemmäksi toisiaan. Jos olisi katsonut, olisi huomannut, että pohjarusketus oli kunnossa ja silhuetissa oltiin saatettu käyttää myös esteettistä kirurgiaa. Kommunikaatio ja valokuvaus tuntuivat olevan lähellä neidin sydäntä, varsinkin selfiet.

”Plastic Pudding, Duck Face” mutisi oma lounasseuralainen. Kyllä naiset ovat toisilleen kriittisiä. Itse koetin nytkin säilyttää avarakatseisuuden.

Kävimme tutussa ravintolassa. Olivat auki ensimmäistä iltaa ja meny oli rajoitettu. On pizzaa, pastaa, risottoja ja ”les wooks”, äännettynä ”lewuuk”, ilmoitti tarjoilija.  Kesti vähän aikaa ymmärtää, että kyseessä oli wok. Yhtä hauskaa oli yhtenä kesänä, kun yritin tilata smoothien ymmärtämättä, että se lausutaan ”smussi”. Olemme käyneet kerran päivässä syömässä ulkona ja lopun aikaa valmistaneet ateriat itse paikallisen torin tuotteista. Jos täällä liikutte, niin tuo tori, Marche Forville on pakko nähdä ja kokea.

Marche Forville

Bo Concept toimitti viimeisen kaapin ja sain pistettyä vanhan umpipuisen kaapin kiertoon paikalliselle Rivieran suomalaiselle. Mahtui juuri ja juuri noutajan autoon. Sähkömies kävi asentamassa makuuhuoneiden lukuvalot ja vaihtoi kylpytilojen kattovalot. Juomalaseille löytyi alustat ja kaappiin varmuudeksi vielä yksi pieni paistinpannu. Nyt on vaikea keksiä mitä puuttuisi mutta ehkä se tulee paikallisilla antiikkimarkkinoilla mieleen.

Salkkuun on tipahdellut reilut 5 000 euroa osinkoja, lähinnä Sammolta. UPM:n joukkovelkakirjasta napsahti vajaat 1 500 euroa ja listaamattomiin yrityksiin sijoittaneesta Mandatumin ja Eq:n rahastosta osinkoja / voitonjakoa reilut 4 000 euroa.

Harvia laajensi sortimenttiaan ostamalla kylpytynnyreitä valmistavan Kiramin, analyytikkojen mukaan hyvään hintaan. Yrityksen tavoitehintoja on nosteltu kautta linjan ja yli 50 euron näyttää olevan konsensus. Olen myynyt Harvian osakkeita matkan varrella ja jo tuloutetut voitot lämmittävät mieltä. Yhtä tyytyväinen voi olla siihen, että olen myynyt vain osan.

Viimeaikaisiin listautumisiin en ole ehtinyt mukaan. Tuntuu että kaikki menee kuin kuumille kiville. Tulee teknoyhtiöiden listautumisbuumi mieleen. Nyt vain ei tarvitse jonotella osakkeita räntäsateessa. Hyvä puoli tässä meiningissä on se, että osakkeita saa annista niin vähän että tuskin kukaan itseään konkurssiin saa. Aki Pyysing kirjoitti asiasta Sijoitustiedossa ja ennusti, että jollekulle myydään vielä Eppu Normaalin kokoelmalevy.

Orthex eli ”Älyämpäri” jäi hiukan painamaan omaa mieltä. Olisikohan siinä pitänyt roikkua pidempään ja lisätä positiota pikkuhiljaa? Ehkä vielä joskus ehtii.

Muistutuksena niille, jotka luulevat, että blogeista saa sijoitusneuvoja, pieni tarina Googlesta. Minulle ja ystävälleni esiteltiin yhtiötä joskus 2000 -luvun alussa ja sanottiin että tästä tulee kova juttu. Tutkimme hieman taustoja Netscape -selaimelle ja kun intuitiivisesti tiesimme, että Internetissä kaikki on ilmaista, emme nähneet tässä mitään ostettavaa. Niinpä.

Mukavaa alkavaa kesää Suomeen.