Winter is coming

Talvi on täällä Rivieralla kovin erilainen, mutta tulossa kuitenkin.

Osa paikallisista on jo kaivanut talvitakit ja pikkuturkit esille, kun päivä lyhenee. Itse olen pärjännyt hyvin ilman untuvatakkia – vaikka muutama kashmir -villapaita tulikin ostettua paikalliselta torilta. Hinnoittelu oli kovin asiallinen, kun kuudellakymmenellä eurolla pääsee valitsemaan jostakin sadan mallin ja värin valikoimasta. Tuolla torilla tulee käytyä usein viikonloppuisin. Paikalliset myyjät ostavat eri vaatetehtaiden loppuerät ja myyvät ne tuntuvalla alennuksella ja nopeasti. Tavara on aitoa, täällä on niin rankat sanktiot kopioiden myynnistä, ettei siihen ryhdytä.

Talviuimari ilman avantoa.

Lämpötila vaihtelee. Öisin on käyty jopa alle kymmenen asteen. Päivisin, kun valitsee sopivan terassin, ollaan 25 asteen nurkilla ja aurinkovoidetta saattaa tulla ikävä. Urheimmat käyvät edelleen päivittäin uimassa. Väkeä on ollut hyvin liikkeellä, varsinkin viikonloppuisin. Joku NRJ Gala oli viikko sitten ja liikkeellä ollut väki oli nuorempaa ja enemmän ”hip” kuin normaalisti. Pari viikkoa sitten huomasi, että ruotsalaisilla oli varmaan joku syysloma, kun heitä tuli vastaan jokaisessa kadunkulmassa. Perinteiset italialaisturistit saapuvat joka viikonloppu.

Päätimme tehdä kansainvälistä lähimatkailua ja otimme junan Ventimiglian kautta Sanremoon. Matkassa ei kauan kulunut ja hintakin oli (kahdelta) huimaavat 70 euroa edestakaisin. Hotelli oli mukavalla sijainnilla keskustassa ja kun elämme off seasonia, niin hinta oli 90 euroa. Olivat upgraidanneet meille vielä sviitin. Sää ei saapumispäivänä todellakaan suosinut vaan vettä tuli kuin aisaa. Jätimme litimärät sateenvarjot respan edessä olevaan telineeseen ja kun saavuimme taas 10 minuutin päästä, niin varjoni oli lähtenyt omille teilleen. Siinä oli first impression vähän hakusessa. Seuraavana päivänä varjo oli palannut reissultaan mutta jätin sen sinne, kun ehdin sijoittaa 7 euroa uuteen.

Italialainen espresso on omaan makuun. Hinta 1,20 e.

Nautimme maittavan lounaan paikallisessa trattoriassa ja totesimme että laatu oli erinomainen ja hintataso noin puolet Ranskan vastaavasta. Kaupunkia voi suositella muutenkin. Charmantti pieni kylä, jossa kauppa oli edelleen keskittynyt pieniin erikoisputiikkeihin. Yksi hauskimmista oli vanhan ajan sukkakauppa, jossa oli pikaisen arvioin mukaan ainakin 1 000 erilaista sukkaa. Palvelu oli viimeisen päälle ja kun kerroit mitä etsit, niin rouva haki kymmenkunta laatikkoa, joista alettiin kaivaa juuri sitä oikeaa. Kaikenlaisia korkealuokkaisia neuleita löytyi monesta kaupasta ja hinnat olivat huomattavasti alle Ranskan (ja Suomen) tason.

Sukkakauppa ihan kuin ennen vanhaan.

Italialaiset näyttävät rakastavan ruokaa ja sekä ruokakauppoja että ravintoloita oli pilvin pimein. Hinnat erittäin maltilliset. Taisimme maksaa illallisesta juomineen 20 euroa per nenä.

Olin etukäteen googlannut kaupungin ulkopuolella olevan Factory Outlet -keskittymän ja otimme bussin sinne. Paikka oli varsinainen elämys. Joku 60 % -alennus ei paljon auta, jos villapaidan hinnaksi jää vielä pari tonnia. Merkit olivat kyllä kovin tunnettuja: Armani, Balenciaga, Bottega Veneta, Versace, Zadig & Voltaire, Gucci, Burberry, Dolce & Gabbana, Lanvin, Jimmy Choo ja tietenkin Vladimirin suosikki Loro Piana. Ja lisäksi vino pino muita.

Tuolta tarttui mukaan yksi pikkutakki, josta väänsin tosissani kauppaa myyjän kanssa ennen kuin pääsimme sopivaan kompromissiin. Seuralainen meinasi jo hermostua ja sanoi että kohta miesmyyjä puhkeaa itkuun. Juttelimme siinä vielä jonkin aikaa ja sanoivat että Venäjä -pakotteet ovat näkyneet heillä selvästi. Enää ei tule kymmenien tuhansien ”nippuostoksia” kun itänaapurit piipahtavat täyttämään vaatekaappiaan.

En tainnut kuulua kohderyhmään.

Merkkimaailmasta innostuneena ostin pikkuerän Tapestry -yhtiötä. Heillä oli lippulaivana aikaisemmin Coach ja nyt ovat nappaamassa Michael Kors:in. Saa nähdä onko merkki jo hinkattu henkihieveriin, sen verran usein Korsin laukkuja tulee vastaan. Osinkotuotto jossakin 4,5 % nurkilla. Voi sitten viiden vuoden päästä potkia itseään siitä ettei ostanut ”kallista” LVMH:ta tai L’Orealia.

Ensimmäistä kertaa olen päässyt painimaan kopioidun luottokortin kanssa. Tililtäni oli veloitettu PlayStation Services -maksu. Reklamoin ja tein rikosilmoituksen. Yrittivät vielä toista veloitusta, mutta olin estänyt jo sen mahdollisuuden. Itse epäilen vuotoa Booking.com sivustolla. Näillä on kun ärsyttävä tapa vaatia luottokorttinumero varauksen vahvistamiseksi. Tekijä jää kuitenkin varmaan mysteeriksi. Tilanne oli hivenen vaikea, kun itse on täällä Ranskassa ja uusi kortti pitäisi noutaa Suomessa. Sain kuitenkin ”digitaalisen kortin” pelaamaan, joten sofar, so good. Suoraveloitusten kanssa on vielä jumppaamista.

Pörssi on piristynyt viimeisen kuukauden aikana, eikä vähään aikaan ole tarvinnut katsella keskimääräistä vuosipalkkaa muistuttavia punaisia päivälaskuja. Konsensus on, että koronnostot on nyt nähty. Koronlaskuja saadaan odotella eli ”high for longer”. Saapa nähdä miten käy. Kuten joskus ennustin, niin yleensä inflaatio nitistetään työttömyydellä.

Ainakin vaatekaupalla on varastot pullollaan. Olen joutunut päivittämään vaatekaappiani ja hinnat, joilla tavaraa lingotaan nettikaupoissa ulos ovat suorastaan naurettavia. Siinä saa Stockmann vääntää tosissaan ”unique shopping experienceä” ja ”monikanavaisuutta” kun samaa tavaraa lähtee napin painalluksella Booztilta ja Zalandolta yli puolta halvemmalla. Stockmannilla on lupaava tulevaisuus, kunhan tavarataloliiketoiminnasta päästään eroon. Tai ainakin saadaan rahan valuminen väärään suuntaan loppumaan. Lindex kyllä pärjää.

Nordnetin käppyrän mukaan olen vielä 0,3 % miinuksella vuoden alusta. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, kun Helsinki -indeksi näyttää – 6 prosenttia. Olen kotiuttanut tappiota pitkin vuotta, joten ”verosaamista” on syntynyt. Näitä ei muuten kannata jättää vuoden viimeiseen pörssipäivään, ovat aivan yhtä vähennyskelpoisia pitkin vuotta tehtyinä. Jännä nähdä joulukuussa minkä verran tehdään viime hetken veroteknisiä myyntejä. Pienissä yhtiöissä kurssiliike voi olla voimakasta.

Nordnetin vakuutukseen olen ostanut pelkkää Orklaa. Olin katsellut sitä pitkään mutta ajattelin etten jaksa hakea ylimääräisiä ennakonpidätyksiä takaisin. Nyt homman pitäisi sujua nollaverolla siihen asti, että nostan voittoja ulos. Asiallinen ja ainakin teoriassa defensiivinen yritys. Tuotteita löytyy varmasti jokaisesta kodista Suomessakin. On Felixiä, Abbaa, Ahtia, Blistexiä, Kallen kaviaaria, Chipsiä ja Pandaa. Ja satakunta muuta merkkiä. Osakkuus maalifirma Jotunissa on sekin mielenkiintoinen, kun Tikkurila lunastettiin pörssistä pois.

Alkuperäinen suunnitelma osingoilla elämisen suhteen on sujunut mukavasti. Vuoden osinkovirta on nyt 182 000 euroa ja vielä on muutama maksu tulossa.

Suurimmat cash cow:t ovat olleet Citycon, Nordea, Sampo, Tokmanni, TietoEvry, Englannin Legal & General, Ruotsin Intrum ja Jenkkien Omega Healthcare.

Nordean arvostustasoa ihmettelen. Normiosingon lisäksi sieltä on saatu useampi prosentti varojenjakoa osakkeiden mitätöinnin myötä. Ensi vuonna ei Intrumilta tule mitään, keskittyvät taseen paikkaamiseen ja ihan hyvästä syystä. Jos se saadaan kuntoon, voi kurssikin olla jotain muuta. TietoEvryä rassaa IT -sektorin kysynnän epävarmuus. Sammon kurssitaso mukautuu varmaan jossain vaiheessa elämään ilman Mandatumia. Tokmanni odottelee kysynnän ”normalisoitumista” – mielestäni ihan hyvästä asemasta Ruotsin ostoksen jälkeen. Legal & General on ainakin kehunut maksavansa jatkossa vähintään yhtä hyvin kuin ennen. Omega Healthcare samoin. Cityconistakaan en jaksa olla näillä arvostustasoilla huolissani.

Uusia pikkulisäyksiä olen tehnyt Kraft Heinziin ja viimeisimpänä Pfizeriin. En muista koska Pfizerin ennustettu osinkotuotto olisi ollut yli 5 %:a. Kraft Heinz hipoo sekin jo samaa tasoa.

Itänaapuri on aktivoinut rajoillemme pakolaisvirrat ja saapa nähdä, millainen ratkaisu tähän löytyy. Toivoa sopii, että on opittu jotain pakolaisten käytöstä aseena. Siinä saa tasapainoilla perustuslain, ihmisoikeuksien ja terveen järjen käytön välillä. Maahanmuuton kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Vähintäänkin olisi syytä levittää sanaa ”piireissä” että tänne ei marssita miten sattuu, saattaa joutua jäämään Venäjän rajalle odottelemaan kevään tuloa. Palautusprosesseihinkin pitäisi saada nopeutta. Suoraan rajalta lähtevään koneeseen keräämään uudet matkarahat salakuljettajille. Joku oikeusoppinut on tietenkin heti sormi pystyssä luettelemassa kymmenen pykälää, joiden takia tämä ei kerta kaikkiaan käy.

Jottei elämä olisi liian helppoa niin Ukrainassa jatkuvat samat murheet ja Israelin ja palestiinalaisalueiden välinen sota on karua katseltavaa. Siellä on muuten ollut konflikti ja useampi sotakin niin kauan kuin muistan. Taitaa olla 40 vuotta siitä, kun tiedostavat humanistit kulkivat Jasser -huivit kaulassa vaatimassa Vapaata Palestiinaa. Toivottavasti tilanne liikahtaa parempaan suuntaan ja saadaan jonkinlainen ratkaisu ja rauha edes sinne.

 Sitä ja joulua odotellen.

Subjektiivisen häiriöyksikön skaala

SUD, eli Subjective Units of Disturbance Scale, mittaa johonkin tapahtumaan liittyvän negatiivisen tunteen voimakkuutta. Yleensä skaala on nollasta kymmeneen, jossa kymmenen kohdalla ollaan suurimmassa mahdollisessa häiritsevyydessä.

Pörssin kehitys ei ole vielä aiheuttanut äärimmäistä potutusta, mutta kyllä viimeiset kuukaudet ovat nostaneet viisarin ainakin kuuteen. Kohta ollaan lasketeltu kaksi vuotta. Keskuspankkien koronnostot purevat: inflaatio hellittää selvästi. Konkurssejakin saadaan, muitakin kuin nyrkkipajoja. Yhdysvaltojen Keskuspankki FED ei kuitenkaan ole tyytyväinen ”liian vahvaan työmarkkinaan” ja nyt pelätään vielä joko uutta koronnostoa tai ainakin ”pidempään jatkuvaa korkeiden korkojen aikaa”. Euroopan Keskuspankki EKP tulee hieman jälkijunassa muttei täälläkään uskalleta veikata ainakaan koronlaskuja. Mieluummin vielä ainakin yksi nosto.

Mitä sitten? Inflaation laantuminen on toki kuluttajalle hyvä, mutta se parantaa ostovoimaa aika verkkaisesti. Korkeat korot taas purevat Suomessa asuntolainoihin ja kulutusluottoihin vauhdilla. Olemme niitä harvoja maita, joissa asuntolainat ovat perinteisesti sidottu 12 kk korkoon. Monelle nuoremmalle tilanne on täysin uusi. Kun kalkyylit on tehty vaikkapa kahden prosentin korolla ja 20 vuoden takaisinmaksulla, saa viiden-kuuden prosentin korkotason tilanteen todella vaikeaksi. Aivan oma lukunsa ovat uudet talonyhtiöt, joissa on messevä talonyhtiön laina ja parhaimmillaan vuokratontti. Siinä saattaa huomata kantavansa riskin myös naapurin maksamattomista velka-osuuksista.

Niin kauan kuin tilanne on tämä, ovat asuntokauppa ja rakentaminen enemmän tai vähemmän jäissä. Kansantaloutta lukeneet muistavat hyvin minkälaisella voimalla kaikki rakentaminen ruokkii taloutta. Ongelmat valuvat sieltä tehokkaasti eteenpäin.

Korkosijoittaminen on osakesijoittamisen vaihtoehto. Monta vuotta hoettiin mantraa ”vaihtoehtoja ei ole” kun korot olivat nollassa tai negatiiviset. Nyt on. Moni institutionaalinen sijoittaja miettii tarkkaan kannattaako metsästää neljän-viiden prosentin kassavirtaa osakkeista, kun saman tuoton saa lähes riskittömästi velkakirjoista. Tämä on näkynyt varsinkin vakaiden ”infra-osakkeiden” hinnoittelussa mutta käytännössä muissakin. Kolmannen kvartaalin tuloksiakin arvioidaan vähän huolestuneina.

Intrumin tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa kuluttajista saa rahansa joko riittämään ainoastaan nippanappa tai kuluttaa enemmän kuin saa tuloja. Keskimääräinen vaje on 232 euroa kuussa. Noin 35 % on jättänyt laskuja maksamatta eräpäivänä. Yhdellä viidestä ei ole minkäänlaista käteispuskuria yllättäviin menoihin. Tiukimmilla ollaan Isossa-Britanniassa, Sveitsissä, Irlannissa, Saksassa ja Kreikassa. Yhdysvalloissa Joe Average kuluttaa vielä aika hyvin vaikka sielläkin on kuluttajien luottamusindeksi laskenut. Saakin nähdä, onnistuvatko keskuspankit nitistämään inflaation niin tehokkaasti, että taloudet tippuvat kanveesiin.

Suomessa tuli taas oltua heinäkuun puolesta välistä syyskuun loppupuolelle. Kelit olivat perinteiset. Ensimmäiset neljä viikkoa toteutin Murphyn lakia ja kastuin varmaan joka kerta kun astuin asunnolta ulos. On kumma, miten onnistuu valitsemaan juuri sen tunnin, jolloin sataa. Rehellisyyden nimissä todettakoon, ettei viileämmät kelit häirinneet tällä kertaa. Vaihtelu virkistää.

Provencen rose toimii Turussakin. Ravintola Gustavo.

Kaikennäköistä huoltoa sain toteutettua. Autot on taas huollettu ja katsastettu. Jälkikasvu on ollut ahkerana kesämökillä ja korjannut rakennuksia. Matkaseuralainen sekosi taas marjoista ja sienistä ja jäi itse asiassa vielä Suomeen täyttämään pakastinta ja pyörittämään kuivuria. Luulen, että ranskalaiseen keittiöön yhdistetään täällä taas suomalaisia sieniä. Sain vietettyä myös syntymäpäiviä ja tuettua sitäkin kautta paikallista talouselämää – toki ranskalaisilla juomilla.

Salkkujen tilanne on ollut haasteellinen. Suhteellisesti pitäisi varmaan olla tyytyväinen, kun Nordnetin käppyrä näyttää alle viiden prosentin pudotusta vuoden alusta ja indeksi on pudonnut yli kymmenen. Kahdentoista kuukauden tuotto on sentään plussalla. Tuskin tässä kelit hetkessä ihanteellisiksi muuttuvat mutta sen verran uskallan jo ennustaa, että nyt ja lähikuukausina tehdään hyviä ostoksia siihen kuuluisaan pitkään salkkuun.

Itsellä ”hevosten vaihtaminen” on ollut vaikeaa: tuntuu siltä, että kun yhden osakkeen surkeuteen kyllästyy, niin heti saa valittua seuraavan ongelmatapauksen. Viimeisimpänä esimerkkinä Fortum, jota uskalsin pitkän tauon jälkeen ottaa salkkuun. Se on nyt ehtinyt pudota 16,5 prosenttia viimeisen kuukauden aikana. En kyllä viitsi myydäkään. Pientä ja kohtuullisen nopeaa kauppaa on tullut tehtyä tavallista enemmän. Muutama satanen sieltä ja toinen täältä. Varsinaisen tilin olisi tehnyt, kun olisi ollut poissa markkinoilta kokonaan. Vanha viisaus kyllä varoittaa että markkinoiden ajoittaminen on kallis harrastus.

Piti taas palauttaa mieleen se alkuperäinen suunnitelma: investoin osinkoa maksaviin osakkeisiin ja rahoitan kuluni täysin osingoilla.

Katsaus osinkoseurantaan kertoo, että tänä vuonna olen saanut osinkoja 158 000 euroa, joten tulot kattavat hyvinkin menot ja marginaaliakin jää. Suunnitelma on toiminut tältä osin. Tuosta puuttuu vielä muutama jo irronnut osinko, joka ei ole vielä napsahtanut tilille. Loppuvuoden maksajiakin löytyy vielä nippu.

Avasin kiusallani henkivakuutuksen Nordnetiin. Josko saisi norjalaisten osakkeiden osingot sinne ilman ylimääräisiä ennakonpidätyksiä. Hinnoittelu vaikutti ihan kilpailukykyiseltä. Kun vielä osakesäästötilille saa jatkossa – toivottavasti – sijoittaa enemmän, niin meillä on riski siitä että kansa vaurastuu.

Entinen työnantajakin listautui pörssiin ja on ollut pörssin vaihdetuimpia osakkeita tämän viikon. Sitä oli tippunut Sampo -omistusten suhteessa jo salkkuihin. Otin Mandatumia hiukan lisää. On kohtuullisen varma osingonmaksaja jatkossa ja kun toimiva johto löi ihan ikiomaa rahaa yritykseen, niin eivätköhän ne jollakin konstilla väännä itsensä plussalle. Analyytikot yrittävät arvailla ”oikeaa hintaa” ja kun samalla tavaraa lingotaan ulos niistä salkuista, joihin kuuluu Sampo muttei Mandatum, niin kurssiheiluntaa riittää. Mukavaa joka tapauksessa, että pörssiin listautuu yrityksiä, joilla on muutakin kuin vakuuttava Business Plan.

Täällä Cannesissa on ollut taas helppo ottaa etäisyyttä markkinamurheisiin. Klassisten puuveneiden kisat – Les Regates Royales – päättyi viikonloppuna. Upea tapahtuma kerta kaikkiaan. Osallistuvissa veneissä on kiinni sekä melkoinen määrä rahaa että työtunteja. Vanhimmat veneet ovat reilusti yli sata vuotta vanhoja ja kiiltävät kymmenen lakkakerroksen kanssa kuin juuri pakasta vedetyt. Kisat ovat enemmän näyttäytymistä ja yhdessäoloa kuin ylähuuli tiukkana purjehtimista. Kaupungin asukkaatkin kävivät sankoin joukoin ihastelemassa laivastoa.

Siinä on puomilla kokoa.

Yksi opiskelukaverikin (ensimmäiseltä kierrokselta) tuli kollegansa kanssa piipahtamaan. Järjestävät vastaavaa tapahtumaa Palmassa, joten reissu kävi hyvin työmatkasta. Samaan aikaan kurvasi ”hivenen nuorempi” opiskelukaveri (toiselta kierrokselta) moottoripyörällään tätä kautta. Oli kiertämässä taas Provencen maisemia prätkällään, joka on kuulemma maanmainio ”naked bike”. Muillekin maallikoille tiedoksi: nakupyörässä ei ole mitään kuljettajan kasvojen ja tien välissä. Saatiin yhdessä kiitettävästi tuettua paikallista mereneläviin erikoistunutta ravintolaa hivenen pidemmällä kaavalla

Paikallinen Aioli. Parempi turska lautasella kuin salkussa.

Juuri nyt täällä on Duty Free & Travel Retail -messut. Olin sunnuntaina kävelyllä La Croisette bulevardilla ja ihmettelin kun kaikki ultraluksuskaupat pitivät oviaan auki ja niissä parveili väkeä samppanjalasi kourassa. Messujen lämmittelyn cocktailparty, totta kai. Porukkaa oli paljon ja maallikolle näytti siltä, että näillä messuilla tehdään myös liiketoimintaa. Sekä ylä- että alakerrassa on messuväkeä vuokralla. Työpäivät näyttävät venyvän muttei syyttä: kotiin tullessa on useampi kassi ”näytteitä”. Ranskalainen kosmetiikkateollisuus on ainakin hyvin edustettuna.

Kauppa käy. Ainakin väkeä riittää.

Muuten on päivät kuluneet entiseen malliin. Kiertelyä paikallisella torilla, vihannesten ja hedelmien ostoja. Lounas joko kotona tai paikallisessa ravintolassa ja illalla kävelylenkki rantabulevardeilla. Täytyy todeta, että suoraan kypsinä ostetut hedelmät ovat jotakin muuta kuin Suomen kuljetusketjun läpikäyneet. Italiassa on erinomainen espresso, mutta ei tämä paikallinenkaan sille juuri jää jälkeen.

Mietin josko Painonvartijoille voisi lanseerata kilpailijan: Pörssinvartijat. Reilumpi ruokailu olisi sallittua ainoastaan pörssin nousupäivinä. Tuohon voisi sitten ynnätä muutaman maksullisen paketin erilaisia ruokakasseja kuten OMXH25 gluteeniton ja Nasdaq laktoositon. Voi olla, että viime kuukausina olisi joutunut tyytymään varsin vaatimattomiin annoksiin.

Perinteisesti vuoden viimeinen kvartaali on ollut pörsseille suotuisa. Saa nähdä miten meille käy tänä vuonna. Toivottasti ainakin SUD -skaalan luvut pysyvät lähellä nollaa.

Tehkää hyviä ostoksia. Jos ei muuten, niin siihen Pitkään Salkkuun.

Mielenosoitusten keskellä

Ranskassa on vuodessa reilut 2 000 virallista mielenosoitusta. Luku on ollut laskussa viime aikoina, sillä yhä kasvava osa mielenosoituksista on epävirallisia. Liikenteen milloin missäkin totaalisesti pysäyttävä keltaliivit, Les Gillets Jaunes, on ehkä tunnetuin radikaaliryhmittymä. Viime kuukausina on osoitettu mieltä asunnottomuutta, köyhyyttä, nälkää ja koronaa vastaan. Huokeaa asumista pitäisi löytyä kaikille ja sosiaalista asuntotuotantoa niin, ettei asuinalueet ole pelkästään duunareille tai pelkästään Pariisin ökyporvareiden kakkosasunnoiksi. Koronarokotukset ovat Bill Gatesin juoni tai maailman suurin ihmiskoe. Aiheita riittää.

Täällä Cannesissa on koittanut ennen kuulumattoman järkyttävä rajoitus, jota vastaan on nyt taisteltava.

Kaupunki on kieltänyt kaikilta yli 24 metrisiltä aluksilta ankkuroinnin rannan tai läheisten saarten vesille. Perustelu on meriliikenteen turvallisuus – huvialukset voisivat tukkia kulkuväylät. Sinänsä erikoinen perustelu, sillä aikaisempina vuosina edes risteilyalusten ankkurointi ei ole tukkinut näitä väyliä. Oma veikkaus onkin, että kyseessä on piilotettu koronarajoitus.

Rajoitus vaikeuttaa kuitenkin merkittävästi jahtien omistajien elämää. Aikaisemmin on voinut lähettää henkilökunnan hakemaan osterit, hummerit ja kuohuvat juomat rannan viiden tähden ravintoloista. Juhlat on voinut pitää omalla aluksella ilman rajoituksia. Joskus eväiden mukana on saattanut tulla muutama auringonotosta ja merielämästä kiinnostunut nuori nainenkin. Köydet irti ja läheisen Ile Honoratin tai Ile Saint Margueriten rantaan ottamaan aurinkoa.

Eihän näitä rajoituksia voi purematta niellä. Jahtiklubi onkin osoittanut mieltään sopivasti nyt viikon ajan. Tasan kello 14 kaikki alueen yli 24 metriset alukset huudattavat sumutorviaan viiden minuutin ajan. Ajankohta valittiin niin, että ensin ehtii nauttia hyvän lounaan asiaan kuuluvine juomineen. Miksei myös pienen calvadoksen kahvin kera. Siitäpä saavat: meitä ei protestoimatta orjuuteta!

Paikallisia uutisia on tullut seurattua muutenkin. Uber Eats:in eli paikallisen Foodoran rinnalle on tullut Uber Shit (pardon my french). Paikallinen Uber kuski jäi kiinni siitä, että oli toimittanut asiakkailleen jo pitkään pelkästään kannabista ja kokaiinia. Pizzat ja tacot oli unohtunut kokonaan. Oikeudessa sitten selviteltiin liiketoiminnan suunnitelmallisuutta, tuloksellisuutta ja oikeudellisia seurauksia.

Vielä rajumpiin toimenpiteisiin oli ryhtynyt asuntosijoittaja, joka oli nopeuttanut asuntojen vapautumista päästämällä edellisen asukkaan (ilmeisesti useamman) päiviltään. Täällä on mielenkiintoinen järjestelmä ”Viager”. Siinä ostat asunnon pienehköllä könttäsummalla ja sitten maksat myyjälle kuukausieläkettä niin kauan kuin hän elää. Kun myyjä kuolee, asunto on sinun.

Aika usein tässä kaupassa voittavat kaikki. Myyjä saa (yleensä) jatkaa asumista omassa asunnossaan, saa könttäsumman rahaa ja aikaisempaa leveämmän eläkkeen. Ostaja taas pääsee kiinni asuntoon pienellä käsirahalla ja hallittavissa olevalla kuukausimaksulla. Laskelmissa otetaan huomioon myyjän ikä, sukupuoli ja se onko myyjä yksin vai onko myyjinä pariskunta. Vakuutusmatemaatikoille on töitä näissäkin laskelmissa.

Kyseinen sijoittaja oli laskenut kipupisteen jonnekin 90 ikävuoden nurkille ja kun mummo vain elää sinnitteli, niin päätti sitten myrkyttää tämän. Käry kävi siinä, että mummo oli pyytänyt naapuriakin maistamaan – ostajan tuomaa – kummallisen makuista juomaa. Ja kun naapurikin joutui teholle, niin tutkittiin juoma vähän tarkemmin. Samalla ostajan historiasta paljastui useampi epäilyttävä kuolemantapaus. Kaveri toki kiistää kaiken.

Täällä on kesä oikein mukavassa vauhdissa. Eilen mentiin heittämällä yli 30 asteen. Ravintolat ovat kunnostaneet sisätilansa, rantabulevardin ravintolat on saatettu kokonaan uuteen uskoon. Rannat on pääosin kunnostettu, kioskit ajettu paikoilleen ja pyöräilykaistoja rakennettu aallonmurtajien kylkeen. Luksushotellitkin varautuvat avaamaan ovensa pitkän kiinniolon jälkeen.

Laiturilla pääset lähemmäksi aurinkoa

Moni kauppa ja ravintola on kuitenkin sulkenut ovensa lopullisesti. Kaikkein kalleimpien hotellien lähettyvillä olevat kaupat ovat saaneet varmasti yli 95 prosenttia myynnistään kongressi- ja konferenssivierailta. Kun kenkäpari maksaa 5 000 euroa tai söpö käsilaukku 40 000 euroa, niin myynti hyytyy nopeasti. Ei auta, vaikka prosentuaalinen kate on kunnossa.

Säpinää on myös rakennusten kunnostuksessa – omistajat ovat heränneet siihen, että paikat voi viimeistään nyt laittaa tip top -kuntoon. Jonkin verran näkyy ulkomaan rekistereissä olevia autoja. Saksasta ja Sveitsistä komeampaa kiesiä ja oletettavasti rakennusmiesten kärryjä Puolasta ja Espanjasta.

”The girls are back in town”, lauleli tyttöbändi Risque joskus 80-luvun alussa. Niin täälläkin. Vaatteet on viritetty minimalistisella tyylillä ja rungot laitettu rantakuntoon.

Ravintolaan saapui kovin veistoksellinen nuori nainen ystävänsä kanssa. Ressukalla oli Hermes -paidastakin auki neljä nappia mutta yritti toki välillä vetää reunoja lähemmäksi toisiaan. Jos olisi katsonut, olisi huomannut, että pohjarusketus oli kunnossa ja silhuetissa oltiin saatettu käyttää myös esteettistä kirurgiaa. Kommunikaatio ja valokuvaus tuntuivat olevan lähellä neidin sydäntä, varsinkin selfiet.

”Plastic Pudding, Duck Face” mutisi oma lounasseuralainen. Kyllä naiset ovat toisilleen kriittisiä. Itse koetin nytkin säilyttää avarakatseisuuden.

Kävimme tutussa ravintolassa. Olivat auki ensimmäistä iltaa ja meny oli rajoitettu. On pizzaa, pastaa, risottoja ja ”les wooks”, äännettynä ”lewuuk”, ilmoitti tarjoilija.  Kesti vähän aikaa ymmärtää, että kyseessä oli wok. Yhtä hauskaa oli yhtenä kesänä, kun yritin tilata smoothien ymmärtämättä, että se lausutaan ”smussi”. Olemme käyneet kerran päivässä syömässä ulkona ja lopun aikaa valmistaneet ateriat itse paikallisen torin tuotteista. Jos täällä liikutte, niin tuo tori, Marche Forville on pakko nähdä ja kokea.

Marche Forville

Bo Concept toimitti viimeisen kaapin ja sain pistettyä vanhan umpipuisen kaapin kiertoon paikalliselle Rivieran suomalaiselle. Mahtui juuri ja juuri noutajan autoon. Sähkömies kävi asentamassa makuuhuoneiden lukuvalot ja vaihtoi kylpytilojen kattovalot. Juomalaseille löytyi alustat ja kaappiin varmuudeksi vielä yksi pieni paistinpannu. Nyt on vaikea keksiä mitä puuttuisi mutta ehkä se tulee paikallisilla antiikkimarkkinoilla mieleen.

Salkkuun on tipahdellut reilut 5 000 euroa osinkoja, lähinnä Sammolta. UPM:n joukkovelkakirjasta napsahti vajaat 1 500 euroa ja listaamattomiin yrityksiin sijoittaneesta Mandatumin ja Eq:n rahastosta osinkoja / voitonjakoa reilut 4 000 euroa.

Harvia laajensi sortimenttiaan ostamalla kylpytynnyreitä valmistavan Kiramin, analyytikkojen mukaan hyvään hintaan. Yrityksen tavoitehintoja on nosteltu kautta linjan ja yli 50 euron näyttää olevan konsensus. Olen myynyt Harvian osakkeita matkan varrella ja jo tuloutetut voitot lämmittävät mieltä. Yhtä tyytyväinen voi olla siihen, että olen myynyt vain osan.

Viimeaikaisiin listautumisiin en ole ehtinyt mukaan. Tuntuu että kaikki menee kuin kuumille kiville. Tulee teknoyhtiöiden listautumisbuumi mieleen. Nyt vain ei tarvitse jonotella osakkeita räntäsateessa. Hyvä puoli tässä meiningissä on se, että osakkeita saa annista niin vähän että tuskin kukaan itseään konkurssiin saa. Aki Pyysing kirjoitti asiasta Sijoitustiedossa ja ennusti, että jollekulle myydään vielä Eppu Normaalin kokoelmalevy.

Orthex eli ”Älyämpäri” jäi hiukan painamaan omaa mieltä. Olisikohan siinä pitänyt roikkua pidempään ja lisätä positiota pikkuhiljaa? Ehkä vielä joskus ehtii.

Muistutuksena niille, jotka luulevat, että blogeista saa sijoitusneuvoja, pieni tarina Googlesta. Minulle ja ystävälleni esiteltiin yhtiötä joskus 2000 -luvun alussa ja sanottiin että tästä tulee kova juttu. Tutkimme hieman taustoja Netscape -selaimelle ja kun intuitiivisesti tiesimme, että Internetissä kaikki on ilmaista, emme nähneet tässä mitään ostettavaa. Niinpä.

Mukavaa alkavaa kesää Suomeen.