Minulla on ollut ilo osallistua varainhoidon asiakasrajapinnan eli myynnin koulutukseen useampaankin kertaan. Asiakastapaaminenhan on aina myyntitilanne, vaikka pöydässä olisikin kahvia ja niitä herkullisia leivonnaisia.
Koulutuksissa käytiin läpi asiakkaan tilannetta aina useammasta näkökulmasta. Harjoiteltiin ja arvioitiin lopputuloksia. Pyrittiin löytämään juuri ne argumentit, joilla päästään haluttuun tulokseen juuri tämän ihmistyypin kanssa. Osalle oli tärkeintä hyvin muokatut excelit ja se, että alkupanoksella X, oletuksella Y, saadaan tulos Z euroa. Ceteris paribus – olisi kansantaloustieteen professorini lisännyt – muiden asioiden pysyessä ennallaan. Toiset taas hakivat juuri sopivaa kemiaa ja fiilistä valitun varainhoitajan kanssa. Numerot sai jättää näissä keskusteluissa vähemmälle huomiolle.
Päätöksenteko oli joskus kovin vaikeaa. Jos mikään muu ei auttanut, saatettiin kysyä suoraan asiakkaalta että ”haluatko enemmän rahaa vai vähemmän rahaa?”.
Tähän nyt yleensä vastaus oli että ”no, mieluummin enemmän”. Vaikeammaksi meni, jos asiakas silti mieluummin ”lainasi” rahaa pankille 0,15 % korolla miinus verot, kuin sijoitti vaikkapa saman pankin osakkeeseen vajaan 8 % osinkotuotolla. Tai pankin lainapaperiin 5 %:n tuotolla. Kaikille kun ei maistu minkäänlainen riskinotto.
Suomessa on saanut nauttia tällä kertaa erinomaisesta toukokuusta. En ihan heti muista, koska olisimme hälytelleet 30 asteen helteitä tähän aikaan vuodesta.
Jottei olisi liian hyvä ja kesäinen tunnelma, niin demarit venyttävät jo valmiiksi käsiään vaaleja odotellessa. Pitkillä käsillä ylettyy niin paljon paremmin niihin taskuihin, joihin on jäänyt edes jotakin. Nykyhallitushan on murskannut Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme; luokkaerot kasvavat ja koko kansa on hätää kärsimässä. Vasemmistoliiton ei tarvitse venyttää käsiään, siellä kun vain kaiken varallisuuden täydellinen tasajako kelpaa ratkaisuksi. Tai mieluummin niin, että toverille jää hieman enemmän.
Antti Rinne hakee nyt kunnon ääninippua lupaamalla ”köyhille eläkeläisille” satasen eläkekorotusta – näitä köyhiä löytyy Rinteen mallissa noin 700 000. Demarit olivat muuten erittäin aktiivisesti romuttamassa yksityisen eläkesäästämisen järjestelmää. Sehän ei kerta kaikkiaan käy, että ihmiset ottaisivat itse vastuuta omista eläkkeistään ja vanhuuden turvasta. Saattaisi johtaa kansan vaurastumiseen ja sitä kautta äänikatoon.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus ”Sosiaaliturvan menot ja rahoitus 2016” löytyy vaivatta netistä. Vuonna 2016 hallituksen romuttaman hyvinvointivaltiomme sosiaaliturvan menot olivat 69,1 miljardia. Asukasta kohden maksettavaa kertyi 12 548 euroa. Vuonna 2000 näiden menojen reaaliarvo (eli mitattu 2016 rahassa) oli 42,3 miljardia. Menoja on siis ”tässä niukkuudessa” saatu kasvatettua 26,8 miljardilla eurolla. Sosiaaliturvan suurin yksittäinen rahoittaja on työnantajat 33,8 % osuudella.
Nyt kun vaalit lähestyvät, niin ei muuta kuin lisää menoja listaan. Ja jotta saadaan kurjuudelle kasvot, lyödään aina niin tyylikäs ja suorasanainen Susanna Koski televisioon ”kohtaamaan” pitkäaikaistyötön. Voidaan sitten taas jeesustella kuinka kova on porvarin arvomaailma. Erityisen papukaijamerkin tämän tyyppisestä uutisoinnista saa – jälleen kerran – Helsingin Sanomat. Osa tästä ”yhteiskuntakriittisestä” uutisoinnista tehdään nykyään myös Taloussanomien logon alla. Onneksi meilläkin on Pravda.
Jos joku luulee elävänsä täysjärkisten yhteiskunnassa, kannattaa lukea näiden uutisten kommentteja. Sitten voikin käydä ostamassa – maastamuuttoa varten – uuden ison matkalaukun. Itse suosittelen hintavaa, mutta laadukasta, Rimowaa.
Maamme on tosiaankin jakautunut.
Osa tekee kaikkensa hoitaakseen omat kulunsa ja hankintansa itse. Bloggaajistakin löytyy spartalaisella kurilla säästäviä kansalaisia. P. Ohatta (https://www.pohatta.com/) pyrkii 35 –vuotiaana eläkkeelle ja säästää noin 70 %:a tuloistaan, Rahalla vapaaksi –kirjoittaja (http://rahallavapaaksi.blogspot.fi/) seuraa tarkasti kulutustaan kuukausitasolla. VelatOn (http://www.velaton.com/) pyrkii maksamaan velkansa pois ja tekee sen eteen useampaa työtä. Blogeja löytyy mahdoton määrä, suosittelen lukaisemaan edes muutaman ajatuksia.
Sitten meillä on toinen porukka, jolle ”kuuluu kaikki edut”. Minulta ”puuttuu” sitä ja tätä, valtio / kunta / kela / työnantaja siis maksakoon. Eriarvoisuus, polarisoituminen, riistokapitalistit, systeemin toimimattomuus – ongelmia riittää. Lisää tukia, etuja ja ”mieluummin enemmän rahaa kuin vähemmän rahaa”. Vastikkeetta. Etuja pitäisi välillä saada useammastakin maasta, jos vain saisi asian oikein junailtua. Simo Salmisen rotestilaulua lainatakseni ”muijallekin tarttis saada töitä, ittestä ei niin väliäkään”.
Teen jonkin verran vapaaehtoistyötä talousvaikeuksien kanssa kamppailevien kanssa. Sielläkin näkyy kahtiajako: varsinkin ikääntyneemmät eivät hae edes sitä apua, johon ovat oikeutettuja. Nuoremmasta väestä löytyy paljon niitä, jotka ”osaavat systeemin”. Jokainen euro saadaan ohjattua omaan taskuun. Siihen voi huoleti käyttää enemmän aikaa ja energiaa kuin esimerkiksi työpaikan hankkimiseen. Välillä se työssäkäynti johtaisikin joko huonompaan lopputulokseen tai korkeintaan samaan – isommalla vaivalla.
Uskallan myös väittää, että jos yhteiskunnan ”luukkujen” määrää karsittaisiin radikaalisti ja jos jokaiselle ongelmissa olevalle annettaisiin yksi henkilö hoitamaan kokonaisuutta, niin saataisiin iso määrä väkeä ohjattua paremman elämän tielle. Halutaanko tätä, onkin sitten toinen juttu. Suurimmalla osalla ihmisistä, joilla on vakavia talousvaikeuksia, on myös muita ongelmia. Se, että hoidetaan pelkkää rahanpuutetta, ei pitkälle kanna.
Pitkäaikaistyöttömät, jotka oikeasti ovat työkyvyttömiä, pitäisi siirtää pois työttömien kirjoista ja keskittyä niihin, joilla on edes jonkinlaista työkykyä. Hallituksen kommentti siitä, että työ on paras lääke, on sekin saatu käännettyä solvaukseksi. Uskallan silti olla asiasta samaa mieltä.
Pitkä tarina hyvinvointijärjestelmän haasteista. Pahoittelen. Tuppaa vain verenpaine nousemaan kun seuraa kovin yksipuolista uutisointia.
Salkku on osoittanut kevätkasvun merkkejä. Kvartaaliraportit ovat välillä tiputtaneet yksittäisiä osakkeita (malliesimerkkinä YIT) reilustikin, mutta kokonaisuutena arvo on noussut oikein mukavasti. Nordea on oikaissut kurssiaan, Nokia on ollut välillä hyvässä vauhdissa ja jopa Omega Healthcare on noussut pohjamudista.
Saa nähdä olisiko tänä vuonna ollut järkevintä toteuttaa myyntejä ennen kesälomia. Vanha sloganhan on ”sell in may and go away” tai niin kuin naapurissa todetaan ”sälj till nypotatis och köp till kräftorna”. Kaupankäynnissä on omat kulunsa joten taidan jäädä toteuttamaan ikitylsää ”osta ja pidä” –strategiaani.
Olen ostanut hieman lisää kiuasvalmistaja Harviaa ja Nordeaa. Nordean paino alkaa jo hiukan hirvittää, mutta edulliselta tuo edelleen vaikuttaa.
Hauskana kuriositeettina ajoittamisen tuskasta mainittakoon L Brands. Myin aikoinaan puolet hintaan 58 dollaria, ostin ne nyt takaisin hintaan 34 taalaa – seuraavana päivänä saatiin sitten tulosvaroitus, joka tiputti kurssia 8 %:a. Nyt on pikkuhiljaa kiritty ostotasolleni. Jos yritys pystyy pitämään osinkonsa, niin nakuttaa 7 %:n osinkotuottoa. Vastatuulta on piisannut. Kaikille vartalotyypeille mallistonsa suunnittelevat alusvaatetehtailijat ovat pärjänneet paremmin ja Victoria’s Angels –huippumallit aiheuttavat myös närää.
Jälleen kerran muistutan että en anna sijoitusneuvoja, se on luvan varaista toimintaa. Kerron vain mitä olen itse tehnyt.
Ostin lisää myös Orionia, vaikka lääketeollisuuteen panostaminen vaikuttaa välillä enemmän Pitkä Vedolta kuin sijoittamiselta. Kiristyvä kilpailu ja vanhenevat patentit ovat haaste. Toisaalta, jos joku lääkekehitysprojekteista osuu maaliin, niin nousuvaraa on runsaasti. Osingonmaksukykyä varmistettiin myymällä diagnostiikka hyvään hintaan.
Eli varsin vähän salkkuliikkeitä. Osinkoja on tippunut salkkuun edelleen, vaikka paras maksukuukausi onkin jäänyt taakse.
Näin upeana päivänä on aika siirtyä kesämökille nauttimaan auringon paisteesta. Jottei panos hyvinvointiyhteiskuntamme eteen jäisi kokonaan antamatta, käyn siellä remonttimiehen kanssa läpi kauden korjauskohteet.
Pidetään kansantalouden eurot liikkeessä.
parempi suunnitelma 