Vuoden vegaaninen praliini

MTV:n uutisten linkki ohjasi Kaapelitehtaalla järjestettyjen Jäätelö- ja suklaakarnevaalien tuloksiin. Kovin oli monenlaista sarjaa tässä ankeassa taloudellisessa tilanteessa. Tapahtumia ja sarjoja, joista en ollut kuullut koskaan. Oppia ikä kaikki.

Suomi on korviaan myöten veloissa ja hallitus, joka yrittää saada potilaan edes hengittämään omin voimin, saa kovin vähän tukea mistään. Lakkosuma sentään keskeytettiin ainakin hetkeksi. Josko alkoivat lakkopäivät osua omaan kukkaroon ja kesälomapäiviin. En tiedä. Veroja korotellaan vähän siellä ja täällä ja etuja – niitä saavutettuja – karsitaan.

Sinänsä on ollut erinomainen ajankohta viettää aikaa täällä Ranskassa. Ei ole tarvinnut paljon seurata ammattiyhdistysliikkeiden uhoa ja uhkailuja.

Maaliskuu oli täällä sateinen mutta kolikon kääntöpuolena voidaan todeta, että kesän vesitilanne näyttää kovin paljon viime kesää paremmalta. Ikäviä sääilmiöitä toki täälläkin: reilu viikko sitten raekuuro peitti paikallisen kylän viljelijöiden sadon ja asia oli sitä myöten selvä. Jos tiluksilta haluaa jotakin saada, on kaikki istutettava uudelleen. Suomessakin on netin kuvista päätellen odotettavissa sangen mielenkiintoinen vappusää. Kunhan edes suurimmat kinokset sulaisivat.

Jenkkiuutisten otsikot varoittelevat härkämarkkinoiden loppumisesta. Omaa salkkua kun katselee, ihmettelee koska härkämarkkinat saataisiin Suomeen. Muutama osake on toki toipunut pohjilta mutta aika heiveröiseltä näyttää meno.

Nyt odotellaan ensimmäisen kvartaalin tuloksia ja olisi kovin yllättävää, jos satamalakkojen vaikutus ei näkyisi tuloksissa. Kuluttajat on peloteltu puolustusasemiin. Vaikka rahaa olisikin, niin josko tulevaisuus näyttäisi kuitenkin synkältä tai josko asuntojen hinnat putoaisivat entisestään. Maailman onnellisin kansa ei kulutusjuhlaan hullaannu.

Osinkokevät on hyvässä vauhdissa ja omille tileille on ehtinyt tippua jo karvan yli 100 000 euroa osinkoja. Suurin maksaja – ja salkkujen suurin omistus – oli Nordea, joka muisti omistajiaan sangen avokätisesti. Eikä ensimmäinen osavuosikatsauskaan näyttänyt ollenkaan hullummalta.

Huonommalta näyttää Tieto EVRYN taival. Viimeisten 12 kk kurssikehitys on – 35 prosenttia. Tarvitaan useamman vuoden osingot, että tuosta suosta noustaan. Voi toki lohduttaa itseään sillä, että Nestettä on tullut ostettua vasta viime aikoina, eikä 12 kk sitten. Sen kurssi on valunut yli 40 prosenttia.

Citycon on valunut sekin yli 40 prosenttia. Osinkoa leikattiin mutta omaa omistusta on sen verran, että leikattu osinkokin näkyy salkkujen kärkipäässä. En jaksa enää edes laskea montako vuotta tarvittaisiin, jotta olisin sen suhteen ”omillani”. Toivottavasti aurinko paistaa vielä joskus kauppakeskuksiinkin.

Fortumilta tuli hyvät osingot ja juuri nyt tuntuu siltä, että palasin sen omistajaksi oikeaan aikaan. Eikä tuo tyyriiltä näytä vieläkään. Nyt kun malttaisivat pyörittää nykyisiä myllyjä ja keskittyä tuttuun markkinaan.

Jos pistää optimistin silmälasit päähän, niin kyllä Helsingin pörssistä löytyy vielä kohtuullisesti hinnoiteltua ostettavaa. Omien salkkujen kotimaisuusaste on vain niin tapissa, että mielelläni katselen kohteita muualtakin.

Nordnetin vakuutuksen Norja -salkku onkin pärjännyt varsin mukavasti. Siellä parhaiten ovat menneet Stolt Nielsen, Vår Energi ja Wallenius Wilhelmsen. Orkla pyörii runsaan osingonjaon jälkeen kuivilla sekin. Aker BP on hitusen miinuksella mutta eiköhän vielä muualla kuin kriisipesäkkeissä oleville öljyvarannoille löydy ottajia. Uskon, että Norjasta löytyy vielä muutakin ostettavaa. Kovin syklisiä toki nekin.

Englannin Legal & Generalin, Glaxon ja Tescon seuraksi avasin pienen position Avivaa OST-tilille. Iso Britannia ei pidätä lähdeveroa osingoista, joten nämä omistukset sopivat mainiosti sekä sijoitusvakuutuksiin että osakesäästötilille. Ei tarvitse maksaa pääomatuloista veroja kahteen kertaan.

Yhdysvalloissa seurataan presidenttikisan etenemistä. Itse ihmettelen eikö noin isosta maasta löydy enempää presidenttiainesta. Tuntuu että kumpikin kandidaatti on jo iältään siinä kohdassa, että voisi olla parempi jo hellittää. Mutta ei, näillä mennään. Trumpin menestystä voi seurata myös Trump Technology & Media Groupin pörssikurssissa. Pakkohan sen on olla jonkinlainen vaalibarometri – muuten ei noilla talousluvuilla olisi yhtään ostajaa. Mielenkiintoinen peli, johon en kyllä osallistu.

Dow Jones on siellä noussut vuodessa noin 5 000 pistettä ja S&P 500 reilut 1 000 pistettä. Varsinkin teknologiasektori ja AI -osakkeet ovat loistaneet. Hiukan hirvittää itseä, kun muistaa aiemmat tekno- ja bioteknologiaboomit. Turvassa ei olla meilläkään sillä, kun Jenkeissä korjataan, niin Eurooppakin valuu. Ja Suomi Euroopan reunavaltiona vähintään saman verran. Ylöspäin mennessä liike ei ole kuitenkaan samanlainen.

Yhdysvalloista en ole löytänyt paljonkaan ostettavaa. Pfizeria olen lisännyt ja Omega Healthcare Partnersin osingoista nauttinut. Kraft Heinz on noussut pikkuhiljaa sekin. Jälkiviisaana olisi varmaan pitänyt perehtyä teknopapereihin mutta eipä ole kiinnostus riittänyt. Muotitalo Tapestrylla ehdin tehdä pienen tilin kohtuullisen lyhyessä ajassa.

Ranskan rakennuksen julkisivua pitäisi maalata ja sain muilta asukkailta tehtäväksi kysellä hintoja ja aikatauluja. Tein neljä tarjouspyyntöä. Yhteen vastattiin ja tultiin paikalle. Kiersimme toverin kanssa kohteen ja olimme suunnilleen yhtä mieltä siitä mitä pitäisi tehdä. Nyt sitten odottelen hintaa. Sen jälkeen pitää anoa lupa pormestarin toimistolta, ottaa yhteyttä lähitalojen syndikaattiin ja anoa lupaa ”läpikulkuun” sillä maalareiden nostoauto joutuu käyttämään heidän pihaansa. Keskustelujen jälkeen minulle jäi kuva, että homma tuskin etenee tänä vuonna. Rohkaisevaa on se, että firma, joka saapui paikalle, on hoitanut sangen mallikkaasti muutaman lähitalon.

Italian Sanremoon tuli taas tehtyä parin päivän ekskursio. Tällä kertaa ehdimme Villa Nobeliin katsastamaan Nobelin historiaa. En ollut tiennyt, että toveri sai veljensä hengiltä laboratorion räjähtäessä. Kovin oli pitkä tie menestykseen eikä naisrintamallakaan selvitty kolhuitta. Lopputulos on kuitenkin kaikille tuttu ja Nobelin palkinnot haluttuja tunnustuksia monella alalla. Italiassa kun oltiin, niin museon listaamat palkintojen saajat olivat poikkeuksetta italialaisia. Virkistävä kaupunki jota voi suositella jos näillä nurkilla pyöritte.

Alfred Nobel oli päässyt tauluunkin.

Nyt alkaa tämä Ranskan visiitti lähestyä loppuaan. Vertasin aamulla näkymää Ranskan parvekkeelta Suomen parvekkeen vastaavaan. Juuri nyt lähtö tuntuu huonosti ajoitetulta mutta tehty mikä tehty. Ja ehkäpä lumi ehtii sulaa. Jos ei ennen vappua, niin ennen juhannusta.

Ranskan parveke tänään.

Meanwhile in Finland

Ai niin, se vegaaninen praliini.

Tuon sarjan voitti Vanhankaupungin Suklaa tuotteellaan Passiohedelmä. Täytynee etsiä jostakin ja perehtyä näihinkin tuotteisiin.

Oman salkun makeisvalmista Cloettaa nuijittiin juuri tänään, kun jossakin palmuöljyerässä on mahdollisesti hiilivetyjä. Uutisten mukaan markkinoilta vedetään 850 tonnia tuotteita. Näissä uutisoinneissa aina askarruttaa onko pilkku oikeassa paikassa. Kiloissa tuo olisi 850 000 kiloa – se on aika monta Kex Chocolat -levyä tai Polly -pussia. Yrityksellä on hiljainen ikkuna juuri nyt eikä heidän sivuiltaan löytynyt yhtään mitään. Ostin hiukan lisää.

Suomessa hallitus räpsäytti suklaalle ja makeisille normaalin arvonlisäveron – ei elintarvikkeiden huojennetun. Seurauksena Fazer pisti tehdasinvestoinnin jäihin. Itse uskallan ennustaa, että karkkia ostetaan jatkossakin. Ehkä hiukan vähemmän, ehkä ei. Makeispusseja on pienennetty ennenkin ja pidetty hinta samana. Tai sitten saa todeta paikallisessa marketissa, että kympillä ei saakaan viittä suklaalevyä, ainoastaan neljä.

Mutta eiköhän tästäkin selvitä.

Winter is coming

Talvi on täällä Rivieralla kovin erilainen, mutta tulossa kuitenkin.

Osa paikallisista on jo kaivanut talvitakit ja pikkuturkit esille, kun päivä lyhenee. Itse olen pärjännyt hyvin ilman untuvatakkia – vaikka muutama kashmir -villapaita tulikin ostettua paikalliselta torilta. Hinnoittelu oli kovin asiallinen, kun kuudellakymmenellä eurolla pääsee valitsemaan jostakin sadan mallin ja värin valikoimasta. Tuolla torilla tulee käytyä usein viikonloppuisin. Paikalliset myyjät ostavat eri vaatetehtaiden loppuerät ja myyvät ne tuntuvalla alennuksella ja nopeasti. Tavara on aitoa, täällä on niin rankat sanktiot kopioiden myynnistä, ettei siihen ryhdytä.

Talviuimari ilman avantoa.

Lämpötila vaihtelee. Öisin on käyty jopa alle kymmenen asteen. Päivisin, kun valitsee sopivan terassin, ollaan 25 asteen nurkilla ja aurinkovoidetta saattaa tulla ikävä. Urheimmat käyvät edelleen päivittäin uimassa. Väkeä on ollut hyvin liikkeellä, varsinkin viikonloppuisin. Joku NRJ Gala oli viikko sitten ja liikkeellä ollut väki oli nuorempaa ja enemmän ”hip” kuin normaalisti. Pari viikkoa sitten huomasi, että ruotsalaisilla oli varmaan joku syysloma, kun heitä tuli vastaan jokaisessa kadunkulmassa. Perinteiset italialaisturistit saapuvat joka viikonloppu.

Päätimme tehdä kansainvälistä lähimatkailua ja otimme junan Ventimiglian kautta Sanremoon. Matkassa ei kauan kulunut ja hintakin oli (kahdelta) huimaavat 70 euroa edestakaisin. Hotelli oli mukavalla sijainnilla keskustassa ja kun elämme off seasonia, niin hinta oli 90 euroa. Olivat upgraidanneet meille vielä sviitin. Sää ei saapumispäivänä todellakaan suosinut vaan vettä tuli kuin aisaa. Jätimme litimärät sateenvarjot respan edessä olevaan telineeseen ja kun saavuimme taas 10 minuutin päästä, niin varjoni oli lähtenyt omille teilleen. Siinä oli first impression vähän hakusessa. Seuraavana päivänä varjo oli palannut reissultaan mutta jätin sen sinne, kun ehdin sijoittaa 7 euroa uuteen.

Italialainen espresso on omaan makuun. Hinta 1,20 e.

Nautimme maittavan lounaan paikallisessa trattoriassa ja totesimme että laatu oli erinomainen ja hintataso noin puolet Ranskan vastaavasta. Kaupunkia voi suositella muutenkin. Charmantti pieni kylä, jossa kauppa oli edelleen keskittynyt pieniin erikoisputiikkeihin. Yksi hauskimmista oli vanhan ajan sukkakauppa, jossa oli pikaisen arvioin mukaan ainakin 1 000 erilaista sukkaa. Palvelu oli viimeisen päälle ja kun kerroit mitä etsit, niin rouva haki kymmenkunta laatikkoa, joista alettiin kaivaa juuri sitä oikeaa. Kaikenlaisia korkealuokkaisia neuleita löytyi monesta kaupasta ja hinnat olivat huomattavasti alle Ranskan (ja Suomen) tason.

Sukkakauppa ihan kuin ennen vanhaan.

Italialaiset näyttävät rakastavan ruokaa ja sekä ruokakauppoja että ravintoloita oli pilvin pimein. Hinnat erittäin maltilliset. Taisimme maksaa illallisesta juomineen 20 euroa per nenä.

Olin etukäteen googlannut kaupungin ulkopuolella olevan Factory Outlet -keskittymän ja otimme bussin sinne. Paikka oli varsinainen elämys. Joku 60 % -alennus ei paljon auta, jos villapaidan hinnaksi jää vielä pari tonnia. Merkit olivat kyllä kovin tunnettuja: Armani, Balenciaga, Bottega Veneta, Versace, Zadig & Voltaire, Gucci, Burberry, Dolce & Gabbana, Lanvin, Jimmy Choo ja tietenkin Vladimirin suosikki Loro Piana. Ja lisäksi vino pino muita.

Tuolta tarttui mukaan yksi pikkutakki, josta väänsin tosissani kauppaa myyjän kanssa ennen kuin pääsimme sopivaan kompromissiin. Seuralainen meinasi jo hermostua ja sanoi että kohta miesmyyjä puhkeaa itkuun. Juttelimme siinä vielä jonkin aikaa ja sanoivat että Venäjä -pakotteet ovat näkyneet heillä selvästi. Enää ei tule kymmenien tuhansien ”nippuostoksia” kun itänaapurit piipahtavat täyttämään vaatekaappiaan.

En tainnut kuulua kohderyhmään.

Merkkimaailmasta innostuneena ostin pikkuerän Tapestry -yhtiötä. Heillä oli lippulaivana aikaisemmin Coach ja nyt ovat nappaamassa Michael Kors:in. Saa nähdä onko merkki jo hinkattu henkihieveriin, sen verran usein Korsin laukkuja tulee vastaan. Osinkotuotto jossakin 4,5 % nurkilla. Voi sitten viiden vuoden päästä potkia itseään siitä ettei ostanut ”kallista” LVMH:ta tai L’Orealia.

Ensimmäistä kertaa olen päässyt painimaan kopioidun luottokortin kanssa. Tililtäni oli veloitettu PlayStation Services -maksu. Reklamoin ja tein rikosilmoituksen. Yrittivät vielä toista veloitusta, mutta olin estänyt jo sen mahdollisuuden. Itse epäilen vuotoa Booking.com sivustolla. Näillä on kun ärsyttävä tapa vaatia luottokorttinumero varauksen vahvistamiseksi. Tekijä jää kuitenkin varmaan mysteeriksi. Tilanne oli hivenen vaikea, kun itse on täällä Ranskassa ja uusi kortti pitäisi noutaa Suomessa. Sain kuitenkin ”digitaalisen kortin” pelaamaan, joten sofar, so good. Suoraveloitusten kanssa on vielä jumppaamista.

Pörssi on piristynyt viimeisen kuukauden aikana, eikä vähään aikaan ole tarvinnut katsella keskimääräistä vuosipalkkaa muistuttavia punaisia päivälaskuja. Konsensus on, että koronnostot on nyt nähty. Koronlaskuja saadaan odotella eli ”high for longer”. Saapa nähdä miten käy. Kuten joskus ennustin, niin yleensä inflaatio nitistetään työttömyydellä.

Ainakin vaatekaupalla on varastot pullollaan. Olen joutunut päivittämään vaatekaappiani ja hinnat, joilla tavaraa lingotaan nettikaupoissa ulos ovat suorastaan naurettavia. Siinä saa Stockmann vääntää tosissaan ”unique shopping experienceä” ja ”monikanavaisuutta” kun samaa tavaraa lähtee napin painalluksella Booztilta ja Zalandolta yli puolta halvemmalla. Stockmannilla on lupaava tulevaisuus, kunhan tavarataloliiketoiminnasta päästään eroon. Tai ainakin saadaan rahan valuminen väärään suuntaan loppumaan. Lindex kyllä pärjää.

Nordnetin käppyrän mukaan olen vielä 0,3 % miinuksella vuoden alusta. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, kun Helsinki -indeksi näyttää – 6 prosenttia. Olen kotiuttanut tappiota pitkin vuotta, joten ”verosaamista” on syntynyt. Näitä ei muuten kannata jättää vuoden viimeiseen pörssipäivään, ovat aivan yhtä vähennyskelpoisia pitkin vuotta tehtyinä. Jännä nähdä joulukuussa minkä verran tehdään viime hetken veroteknisiä myyntejä. Pienissä yhtiöissä kurssiliike voi olla voimakasta.

Nordnetin vakuutukseen olen ostanut pelkkää Orklaa. Olin katsellut sitä pitkään mutta ajattelin etten jaksa hakea ylimääräisiä ennakonpidätyksiä takaisin. Nyt homman pitäisi sujua nollaverolla siihen asti, että nostan voittoja ulos. Asiallinen ja ainakin teoriassa defensiivinen yritys. Tuotteita löytyy varmasti jokaisesta kodista Suomessakin. On Felixiä, Abbaa, Ahtia, Blistexiä, Kallen kaviaaria, Chipsiä ja Pandaa. Ja satakunta muuta merkkiä. Osakkuus maalifirma Jotunissa on sekin mielenkiintoinen, kun Tikkurila lunastettiin pörssistä pois.

Alkuperäinen suunnitelma osingoilla elämisen suhteen on sujunut mukavasti. Vuoden osinkovirta on nyt 182 000 euroa ja vielä on muutama maksu tulossa.

Suurimmat cash cow:t ovat olleet Citycon, Nordea, Sampo, Tokmanni, TietoEvry, Englannin Legal & General, Ruotsin Intrum ja Jenkkien Omega Healthcare.

Nordean arvostustasoa ihmettelen. Normiosingon lisäksi sieltä on saatu useampi prosentti varojenjakoa osakkeiden mitätöinnin myötä. Ensi vuonna ei Intrumilta tule mitään, keskittyvät taseen paikkaamiseen ja ihan hyvästä syystä. Jos se saadaan kuntoon, voi kurssikin olla jotain muuta. TietoEvryä rassaa IT -sektorin kysynnän epävarmuus. Sammon kurssitaso mukautuu varmaan jossain vaiheessa elämään ilman Mandatumia. Tokmanni odottelee kysynnän ”normalisoitumista” – mielestäni ihan hyvästä asemasta Ruotsin ostoksen jälkeen. Legal & General on ainakin kehunut maksavansa jatkossa vähintään yhtä hyvin kuin ennen. Omega Healthcare samoin. Cityconistakaan en jaksa olla näillä arvostustasoilla huolissani.

Uusia pikkulisäyksiä olen tehnyt Kraft Heinziin ja viimeisimpänä Pfizeriin. En muista koska Pfizerin ennustettu osinkotuotto olisi ollut yli 5 %:a. Kraft Heinz hipoo sekin jo samaa tasoa.

Itänaapuri on aktivoinut rajoillemme pakolaisvirrat ja saapa nähdä, millainen ratkaisu tähän löytyy. Toivoa sopii, että on opittu jotain pakolaisten käytöstä aseena. Siinä saa tasapainoilla perustuslain, ihmisoikeuksien ja terveen järjen käytön välillä. Maahanmuuton kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Vähintäänkin olisi syytä levittää sanaa ”piireissä” että tänne ei marssita miten sattuu, saattaa joutua jäämään Venäjän rajalle odottelemaan kevään tuloa. Palautusprosesseihinkin pitäisi saada nopeutta. Suoraan rajalta lähtevään koneeseen keräämään uudet matkarahat salakuljettajille. Joku oikeusoppinut on tietenkin heti sormi pystyssä luettelemassa kymmenen pykälää, joiden takia tämä ei kerta kaikkiaan käy.

Jottei elämä olisi liian helppoa niin Ukrainassa jatkuvat samat murheet ja Israelin ja palestiinalaisalueiden välinen sota on karua katseltavaa. Siellä on muuten ollut konflikti ja useampi sotakin niin kauan kuin muistan. Taitaa olla 40 vuotta siitä, kun tiedostavat humanistit kulkivat Jasser -huivit kaulassa vaatimassa Vapaata Palestiinaa. Toivottavasti tilanne liikahtaa parempaan suuntaan ja saadaan jonkinlainen ratkaisu ja rauha edes sinne.

 Sitä ja joulua odotellen.

Kesähelteet

Niin on reilut seitsemän viikkoa taas vierähtänyt täällä Välimeren rannoilla.

Lämpöä on ollut vähintäänkin riittävästi – viimeiset neljä viikkoa on ollut yli 30 astetta joka päivä. Huiput hipovat neljääkymmentä. Meteo France on varoittanut La Caniculesta, helleaallosta, eikä loppua näy. Sellaistakin yksinkertaista mukavuutta kuin suihkua osaa arvostaa, kun ottaa päivän neljännen kylmän suihkun. Ei ole kaduttanut se, että asensin ilmastoinnin asuntoon.

Aix-en-Provencessa päästiin 40 asteeseen. Vesi tuli tarpeeseen.

Kaduillakin on ollut kuumaa. Ranskan poliisi pysäytti autovarkaan, joka ajoi ylinopeutta bussikaistalla, ilman ajokorttia ja varastetulla autolla. Pysäytyksen jälkeen poliisilla kävi adrenaliinit sen verran korkealla, että uhkasi että ampuu, mikäli auto vielä liikkuu. Auto liikkui, poliisi ampui ja autovarkaalta meni henki. Tästähän saatiin ympäri Ranskaa liikehdintä rasistista poliisia vastaan, joka ei muuta tee kuin vainoaa viattomia nuoria ei-valkoisia. Kovimmat rähinät ja kokot olivat Pariisissa ja Marseillessa.

Itseä muuten koulutti aikoinaan ranskalainen toteamalla että jos poliisi sanoo jotakin, niin sanot ”Oui, monsieur” ja teet juuri niin kuin käskettiin. Jos olet autossa, pidä kädet ohjauspyörässä äläkä liiku.

Olimme Marseillessa pari päivää ennen rähinöitä ja TV -kuvissa näkyi kovin tuttuja maisemia. Tapahtumista voivat sosiaalipolitiikan tutkijat olla mitä mieltä haluavat. Itse näin videoilla kauppoja järjestelmällisesti ryöstävän roskaväen. Toiminnalla ei ollut mitään tekemistä mielenosoitusten tai poliittisen liikehdinnän kanssa. Ykköskohteet olivat kännykkä- ja elektroniikkaliikkeet, urheilutekstiilit ja jalkineet. Optimistit hakkasivat myös pankkiautomaatteja, vaikea uskoa, että niistä irtoisi tuolla PIN -koodilla yhtään mitään. Homma on täysin organisoitua: lähiöiden pomomiehet ja ”isoveljet” mobilisoivat räkänokat liikkeelle ja kun nämä viskovat kiviä ja polttopulloja, on helppo tyhjentää Applet ja Niket parempiin hoiviin.

Notre Dame de la Garde, Marseille

Onneksi meillä ei ole täällä Cannesissa ollut moista toimintaa lainkaan. Paikallinen virkavalta puuttuu nopeasti asioihin ja pitää yllä lakia ja järjestystä.

Ranska ei tule toimeen ilman maahanmuuttajia. Täälläkin kaikkien ravintoloiden keittiöt ovat miehitetty kovin tummahipiäisillä kavereilla ja asiakasrajapinnassakin ”ulkoranskalaisten” osuus on varmaan kolme neljäsosaa. Puhtaanapito ja rakennustyömaat, maatalous, viinien sadonkorjuu – mikään näistä ei onnistu ilman vierastyövoimaa. Uber -kuski tai Uber Eats -lähetti on harvemmin Jean Pierre. Haasteeksi jää se, miten sopeuttaa maahan muuttaneet paikalliseen kulttuuriin ja sääntöihin. Osalla se on mennyt loistavasti, osalla homma on pahasti kesken. Ghettoutumista pitäisi välttää mutta sekin taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty.

Paikallisturismia on tullut harjoitettua. Muutama reissu Nizzaan, sekä ostoksia että nähtävyyksiä varten. Antibesin kirpputorit ja markkinat muutaman kerran. Flix -bussilla Aix-en-Provenceen, päivä siellä Provencen markkinoilla ja ravintoloissa. Aixista oli helppo ottaa bussi Marseilleen, jossa olimme puolitoista päivää.

Hotellissa respa kehui että onpa herra nuorekas ja hyväkuntoinen. Ihmettelin että mitä mies hourii kunnes selvisi että huoneemme oli korkeimmassa kerroksessa eikä hissiä olllut. Tai olisi ollut ”jos olisi joskus rakennettu” respaa lainatakseni. No, eihän se ollut kuin 82 rappusta ylös. Paitakin oli märkä jo valmiiksi, niin mikäpä siinä kiivetessä. Hotelli oli pääkadun sivukadulla, muutama kymmenen metriä sivussa. Puhtaanapito ei ollut oikein toiminut kun sama kadulle heitetty sohva oli ollut siinä ilmeisesti pitkään ja sen päälle oli ollut hyvä heitellä muuta roskaa. Syötävääkin. Emme jääneet katsomaan mikä otus syö eväät.

La Petite Escale, Antibes.

Olimme Marseillessa kerrankin oikeita turisteja ja otimme vuoropäivinä Le Petit Train -pikkujunan, jolla oli mukava kierrellä kaupungin kujat ja nähtävyydet. Illalla söimme erinomaisen illallisen La Poule Noiressa. Pikajuna toi meidät Marseillesta takaisin Cannesiin varsin näppärästi.

La Poule Noire alkupalat. Tonnikalaa kolmella tavalla.

Marseille on Ranskan toiseksi suurin kaupunki, asukkaita on 1,5 miljoonaa. Se on myös Välimeren meriliikenteen keskus. Siellä on paljon nähtävää mutta lompakosta kannattaa pitää kiinni. Turismiin on satsattu, on kiertoajeluja junilla, on turistibusseja, on aurinkorantoja ja vesibusseja paikallisille saarille. Ravintoloita löytyy varmasti riittävästi ja varmaankin kaikki etniset keittiöt ovat edustettuja.

Macron oli vierailulla samaan aikaan kuin me. Hänen turvallisuudestaan huolehtivat arviolta puolitoista tuhatta poliisia ja sotilasta. Poliisiajoneuvojakin oli satoja. Kerroin tästä kahdelle vanhemmalle ranskalaisrouvalle, joita tapaamme säännöllisesti lounaalla. ”Pikku Micron on niin pelokas, hän tarvitsee tukea ja turvaa”, totesivat rouvat. Heitin vitsinä, että josko oli huolissaan, että niin moni ranskalainen tulee osoittamaan tukea ja suosiota. ”Hengittikö hän?” kysyivät rouvat. ”Tietysti”, vastasin. ”No, sitten eivät ranskalaiset osoita suosiota”.

Taitaa tuo Ranskan presidenttinä olo olla vaikea rasti.

Se hyvä puoli täällä olossa on ollut, ettei ole tarvinnut seurata mitä nimimerkki ”riikka” on kirjoittanut vuosia sitten vai onko sittenkään. Moni ennen täysijärkisenä pitäneeni ihminen on ainakin Facebookissa ollut kovin järkyttynyt ja tuntuu että maailma loppuu, jos kaikki eivät pyydä anteeksi ja tuomitse ihan kaikkea. Ulkomaankauppakin on uhattuna, selvittää joku journalisti.

Tulee jotenkin mieleen vitsi, jossa elefanttia metsästetään savannilla. Vitsi on vanha, joten anteeksi tällainen ekosysteemiä järkyttävä ja laiton toiminta. Joka tapauksessa… kun muut kansalaisuudet miettivät miten elefantin saisi kaadettua, niin suomalainen miettii mitä elefantti ajattelee meistä suomalaisista.

Euroopan komissio esitteli muuten viime tiistaina strategian, jolla on tarkoitus tehostaa EU:n toimia maahantulon hallinnassa unionin ulkorajoilla. Tarkoituksena on ottaa käyttöön kaikki välineet, joita EU:lla on käytettävissään henkien pelastamiseksi merellä, laittoman maahanmuuton tyrehdyttämiseksi, pakolaisten palauttamisen lisäämiseksi ja vaihtoehtoisten laillisten maahanpääsytapojen tarjoamiseksi. Ohjelma saa rahoitusta miljardi euroa. Onkohan nyt kaikkien EU -maiden ulkomaankauppa uhattuna?

Inflaatiotahti on hidastunut mutta vielä ollaan kaukana keskuspankkien tavoitteesta. Fed piti viime istunnossa tauon koronnostoissa. Nyt sitten odotellaan, jatkuuko nostoputki ja millä tahdilla. EKP nostaa vielä korkoja on konsensus. Kuluttajiin isketään nyt montaa kautta: inflaatio on sellaisenaan syönyt ostovoimaa ja yritykset kamppailevat omien kustannusten kanssa. Merkittävästi noussut korkotaso lyö velallisia lujaa, ei ollutkaan niin, että ”meille maksetaan velanotosta”. Asuntokauppa on jäissä, rakentaminen samoin. Syksyllä moni asuntovelallinen joutuu miettimään, asuuko vielä tässä, vai tekeekö muita ratkaisuja.

Tilanne näkyy jo autokaupassa, rautakaupassa ja ruokakaupassa. Joko jätetään ostamatta tai ostetaan halvempaa. Kuvittelen edelleen, että Tokmannit ja Puuilot ovat suhteellisia hyötyjiä. Niin kuin usein laskusuhdanteessa, parhaat luksusmerkit näyttävät olevan immuuneja. LVMH kasvatti myyntiään ykköskvartaalilla 17 %:a 21 miljardiin euroon. Hermes kasvatti myyntiään 22 %:a. Kun fyrkkaa on, niin pienet laskusuhdanteet eivät heilauta. Suomessa ravintoloilla on mennyt hyvin eikä turismista elävätkään ole valittaneet.

Täällä Rivieralla turismista elävillä menee paremmin kuin pitkään aikaan. Hotellit ovat nostaneet hintojaan reilusti ja tulijoita piisaa silti. Rannat ovat pullollaan väkeä. Lounasaikaan ravintoloissa on tilaa mutta kun aurinko laskee ja lämpötila helpottaa, on vaikea löytää terassilta pöytää. Varsinkin nestetasapainosta pidetään huolta. Luulisi panimoilla menevän hyvin. Muutaman kerran on kaupastakin ollut Perrier ja Zero Cola loppu. Perinteisten turistiryhmien (Saksa, Italia, Espanja, Pohjoismaat) rinnalle noussut vauhdilla Yhdysvallat. Silmämääräisen arvion mukaan täällä on jenkkejä vähintään kaksi kertaa viime kesän määrä. Taala on vahva ja paikallisen luksustuotemyymälän suomalainen myyjätär totesi, ettei näiden ja Kauko-idän väen takia ole todellakaan luppoaikaa. Kauppa käy ja kassakone laulaa.

Suomen pörssissä ei oikein valonpilkkuja näy. Yleisindeksi on tullut alas vuoden vaihteesta yli viisi prosenttia. Viinanpolttokaan ei ole kannattanut: Anora Group – 35 %, UPM – 18 %, Sampo -21 %, Orion -35 %, TietoEVRY -8 %, Neste – 17 %, Telia -12 % jne.

Jenkkeihin sijoittaneilla menee paremmin, siellä on Dow Jones indeksi 1 400 pistettä ylös vuodenvaihteesta ja Nasdaq 36 %. Taala on viime aikoina heikentynyt hieman. Niille, jotka ovat olleet mukana AI (Artificial Intelligence eli tekoäly) -buumissa, on satanut rahaa laariin. Ruotsissa indeksi on noussut mutta äärimmäisen heikko kruunu on syönyt eurosijoittajan voitot.

Haastavaa on voittajien löytäminen. Itse en ole kauheasti edes yrittänyt. Välillä olen ottanut pieniä positioita ja odotellut muutaman prosentin nousun ja myynyt pois. Tai myynyt ensin ja ostanut muutaman prosentin halvemmalla takaisin.

Viime blogin jälkeen olen saanut osinkoja seuraavasti:

Legal & General (3 788 e), iShares Global Infrastructure (589 e), Citycon (8 141 e), Telefonica (243 e), Kraft Heinz (125 e) ja Enagas (2 716 e). Yhteensä 15 602 e.

Nyt pakkaan matkalaukun ja valmistaudun huomiseen paluulentoon. Suomessa on sen verran viileämpää, että saattaa taas tulla lievä shokki, kun siirtyy vajaasta 40 asteesta perinteiseen Suomen kesään.

Tuloksia tippuu pikkuhiljaa ja oma veikkaus on, että mollissa mennään. Ehkä loppusyksyllä on selkeämpi kuva inflaation todellisesta tilanteesta ja keskuspankkien tuskasta. Työllisyysaste on pysynyt vielä hyvänä.

Oppositio yrittää kaikin voimin hajottaa hallituksen ja toivon, ettei siellä keskitytä pelkästään puolustustaisteluun vaan tehdään ihan oikeasti niitä muutoksia, joita hallitusohjelmassa on kerrottu.

Mukavaa työviikkoa ahkerille ja leppoisia lomapäiviä muille!

Vuoden 2022 tilinpäätös

Jos vuosi 2021 oli taloudessa kaksijakoinen, niin viime vuonna pysyttiin enimmäkseen mollissa.

Keskuspankit aloittivat ennätyksellisen inflaation nujertamisen. Korkoja nostettiin urakalla. Yhdysvaltojen keskuspankki nosti korkoa seitsemän kertaa ja nyt ollaan jo 4,5 prosentissa. Markkinat ovat pikkuhiljaa asennoituneet korkeampien korkojen maailmaan.

Nyt pitäisi keskuspankeilla olla kärsivällisyyttä katsoa pureeko korkotaso inflaatioon ja minkälaisella viiveellä. Huipuista on toki tultu jo alas jonkin verran, mutta tavoiteinflaatioon (reiluun kahteen prosenttiin) on vielä matkaa. Pörssi on yleensä kuunnellut koronnoston ja panikoinut vasta sen jälkeen, kun on saatu lisää ”haukkamaisia” kommentteja Fedin pääjohtajalta.

EKP tekee samoja liikkeitä, mutta hitaammin. Ohjauskorko on nyt kahdessa prosentissa mutta pääjohtaja Lagarde lupasi, että korkoja nostetaan vielä ”merkittävästi” jotta inflaatio taittuu.

Osa poliitikoista ei ymmärrä keskuspankkien toiminnasta vähääkään ja metsästelee ääniä ihmettelemällä eikö keskuspankkeja saada kuriin. Joku on verrannut inflaation nujertamista hammastahnan puristamiseen takaisin tuubiin. Haastava rasti siis. Yleensä tavoitteeseen päästään laman ja työttömyyden kautta. Hintoja ei voida nostaa silloin, kun ostajia ei ole.

Kotitalouksilla on Suomessa velkaa keskimäärin 93 000 euroa. Tuohon voi nyt laskea kolmen prosentin lisäkulun. Päästään 2 790 euroon vuodessa. Lainakanta ei ole tasaisesti jakautunutta, osalle koronnousu ei osu mutta osalle osuu senkin edestä. Toivottavasti ”happotestit” on tehty huolella.

Sähkön hinta on noussut rajusti. Tämä osuu joko heti tai viiveellä meihin jokaiseen. Jos sähkönkulutus (lämmitys muu kuin suora sähkölämmitys) on ollut luokkaa 6 000 kilowattituntia vuodessa, nousee sähkölasku helposti tonnilla vuodessa. Suoran sähkölämmityksen käyttäjä saa useamman tuhannen euron lisälaskun. Työlukuna voisi ajatella noin satasen kulua kuussa.

Nelihenkinen perhe käyttää Turun Yliopiston tutkimuksen mukaan noin 900 euroa kuussa ruokaan. Nyt voidaan arvioida, että elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet yli kymmenen prosenttia, osa tuotteista toki enemmän, jopa 45,8 % (jauhot) tai 33,7 % (kahvi). Varovasti arvioiden tuosta saadaan perheelle satasen lisäkulu per kuukausi. Pitäisi taas saada Harri Holkeri suosittelemaan kansalle silakkaa. Toki senkin hinta on noussut.

Kun luvut laskee yhteen, voi arvioida, että kotitalouden kukkarosta häviää yhteensä noin 400-500 euroa nettorahaa joka kuukausi. Jotta voidaan hoitaa perustarpeet ”niin kuin ennenkin”. Vastaavalla tavalla ovat nousseet kestokulutushyödykkeet, tuontitavarassa maksetaan vielä ”extraa” heikon euron takia. Bensapumpulla ei ole sielläkään hurraamista, vaikka pahimmat litrahinnat ovat jääneet taakse. On varmaa, että kaikki tämä näkyy ostokäyttäytymisessä.

Lukuni ovat toki pelkkiä arvioita. Kuviota sekoittaa vielä se, että osa ihmisistä on ollut tiukoilla jo ennen inflaatiota. Jos mietitään pelkkiä asumistuen saajia, niin näitä talouksia oli Suomessa vuoden 2020 lopussa 402 559 ruokakuntaa. Voisi kuvitella, että kulutuksesta on tällöin kovin vähän tingittävää.

Valtiolta on turha odottaa loputtomasti apua. Nykyhallitus sai otettua lisävelkaa 40 miljardia. Nyt ”piikissä” on 142 miljardia. Jos valtio maksaa velastaan lähitulevaisuudessa vaikka 2,5 % korkoa, niin pelkkiin korkoihin uppoaa 3,5 miljardia. Alijäämäbudjeteista on päästävä eroon.

Tilanne näkyy jo rakentamisen paniikkijarrutuksena. Asuntojen hinnat ovat jopa kiinteistövälittäjien mukaan tulleet alas. Autokauppa hyytyy. Vuokramarkkinoiden tilanne on ”odottava” mutta suunta mieluummin alas kuin ylös.

Jottei sijoittaminenkaan olisi liian helppoa, niin mietittävää löytyy vielä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, valuuttakursseista ja Kiinan räjähdysmäisesti kasvavista koronaluvuista sekä mahdollisista ambitioista Taiwanin suhteen.

Raaka-aineiden ja öljyn hinnat ovat sentään jo lähteneet selvään laskuun. Merirahditkaan eivät enää pyöri taivaissa eikä tuotannon pullonkauloista kirjoiteta päivälehdissä.

Viime vuosi oli omassa salkussa kaksijakoinen.

Sijoittamiseni punaisena lankana on ollut saada aikaan riittävä määrä osinkotuloja kattamaan elämisen kulut. Lähtökohtaisesti vielä riittävällä turvamarginaalilla. Tässä onnistuin: osinkovirta oli kaikkien aikojen paras.

osingot-2022Lataa

Normaaleille arvo-osuustileille tilitetyistä on tässä vähennetty ennakonpidätys. Vakuutussopimuksiin tulleet ovat ilman ennakonpidätystä. Kokonaisuus on karvan yli 190k. Listan merkittävimmistä yhtiöistä ainoastaan Fortum on myyty kokonaan pois.

Onnistuminen osinkopuolella ei muuta sitä tosiasiaa, että viisainta ja kannattavinta olisi ollut myydä kaikki viimeistään joulukuussa -21 ja ostaa takaisin (ehkä) syyskuussa -22.

Tuli elävästi mieleen nuori pörssimeklari, joka finanssikriisin syvimmässä kuopassa nyyhki että ”ensi kerralla minä myyn kaikki, juuri kun ollaan huipulla”. Eipä myynyt tuo kaveri enkä myynyt minäkään – vaikka kauppaa olen käynyt enemmän kuin koskaan. Tällä pingiksellä olen onnistunut saamaan vähän väliä muutaman satasen, osumisprosentti on ollut aika hyvä. Kun kurssit heiluvat, niin saapahan siitä tekemistä vaikkei kokonaistilanne merkittävästi muutukaan.

Salkun tyhjentäminen ei olisi muutenkaan sopinut sijoitussuunnitelmaan. Kokemus on osoittanut, että jos markkinoilta lähtee, niin paluun optimaalinen ajoittaminen on mahdoton tehtävä.

Salkkuni on – tietoisesti – karmeassa Suomi ja Eurooppa -ylipainossa. Jos unohdetaan eläkevakuutuksissa olevat kansainväliset ”korit”, niin Euroopan (mukaan lukien Suomi) paino on yli 90 prosenttia. Oma logiikka on mennyt niin, että kun kulutan euroissa, niin saan tulotkin euroissa. Lisäksi ainakin kuvittelen tuntevani kotimaiset yhtiöt paremmin.

Salkun P/E on 12,25 (vertailuindeksin 16,51) ja P/B on 1,61 (vertailuindeksin 2,77). Suurimmat sijoitukset näkyvät oikeastaan hyvin tuossa osinkotaulukossa.

Joululomalla tuli luettua Charlie Mungerin mietteitä. Tämä Warren Buffetin aisapari kirjoitti, että heillä on sijoituspäätöstä tehdessä perusvastaus ”ei”. Yritys on liian vaikea ymmärtää, liian kallis. Tai sillä on riittämätön ”safety margin”. Tai pysyvä kilpailuetu (vallihauta), puuttuu.

Hyvää sijoituskohdetta eli loistavaa yhtiötä, edulliseen hintaan, he ovat voineet odottaa todella pitkään. Hyvä pokerinpelaajakin saattaa kipata (jättää pelaamatta) suuren määrän käsiä, ennen kuin lyö rahaa pöytään. Yksi sijoitustuttu jutteli aikoinaan samaan tapaan siitä, miten saattaa olla pitkään (jopa vuosia) poissa markkinoilta ennen kuin ”sijoittaa isosti”.

Toinen asia mikä Mungerin tarinassa pisti silmään, oli keskittäminen. Harva sijoittaja jaksaa seurata edes viiden yrityksen liiketoimintaa ja menestystä. Itsellä kymmenen suurinta yritystä muodostavat yli 65 %:a salkusta. Sen jälkeen on vino pino pieniä sijoituksia, joista voisi karsia rivejä pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Aika usein tulee otettua pieni positio jotakin, jotta sen kurssikehitystä olisi helpompi seurata salkkuraporttien kautta.

Viimeisin lisäys on Rivieran sijoittajakerhon vinkki ”Englannin Sammosta” eli Legal & General. Yhtiön luvut menivät hyvin omiin spekseihin ja sitä on tullut ostettua muutamassa erässä. Katsotaan, miten lähtee toimimaan.

Olen yrittänyt hahmottaa ”tiukempien aikojen” mahdollisia menestyjiä:

• Pankit (Nordea, Aktia), hyötyvät nousevista koroista.
• Vakuutusyhtiöiden (Sampo, Legal & General) liiketoiminta on suhteellisen tasaista ja korkeammat korot hyödyttävät sielläkin.
• Halpaketjut (Tokmanni, Puuilo) saattavat menestyä, kun kuluttaja miettii erityisesti hintaa. Tescokin kilpailee hinnalla ”Every Little Helps”.
•  Tuskin kansa alkoholistakaan luovu, joten Anora saa pysyä salkussa. Näillä kursseilla sen ”brändeille” ei ole annettu lähellekään samaa hintalappua kuin ulkomaisille alkoholivalmistajille.
• Paljon morkattu Tieto EVRY pärjäsi viime vuonna itse asiassa paremmin kuin moni muu ja maksaa asiallista osinkoa. Nuori polvi jaksaa aina selittää miksi uudet ja ketterät IT-talot pesevät nämä ”dinosaurukset” mennen tullen. Saattaa olla. En vain oikein jaksa perehtyä kaikkien kilpailevien toimijoiden vahvuuksiin, hyvä että muistan edes osan näiden yritysten nimistä.
• Citycon on toiminut vuodet kassakoneena vaikkei kurssikehitys niin häikäisevää olekaan. Mielenkiintoista nähdä miten saa kiinteistösalkkuaan jalostettua ja millä korolla uusittua lainojaan.
• Perusteollisuuden UPM ja Kemira ovat pärjänneet hyvin. Sellun hinta on ilmeisesti tipahtanut huipuistaan nyt, mutta UPM:llä valmistuu uutta kilpailukykyistä kapasiteettia hyvään aikaan. Energiaomavaraisuudesta ei ole haittaa siitäkään. Kemirakin on saanut tässä syklissä siirrettyä paremmin nousevia kustannuksia asiakkaille.
• Mahdollisena menestyjänä näen myös perintätoimen: olenkin lisännyt pikkuhiljaa Intrumia. Ostojen jälkeen normaali Murphyn laki: toimitusjohtaja vaihtoon, tulosvaroitus ja jonkinlainen hätätilarahoitus käsittämättömällä korolla. En ole siihen velkakirjaan perehtynyt eli saavatko maksettua pois, kun kukkaro kestää.
• Terveydenhuollosta löytyy Terveystaloa (viime vuosi oli surkea), Orionia (loistava) ja spekulaationa Oriolaa. Josko senkin taival kirkastuisi. Tähän sektoriin voisi katsoa taas jonkun tasaisen puurtajan.
• Yhdysvalloista löytyy Omega Healthcare Investors, jota olen taas lisäillyt. Erinomainen osinkotuotto vaikka osingonleikkauksella on peloteltu jo vuosia. Vanhukset eivät lopu palvelutaloista mutta asiakkaan maksukyky voi olla koetuksella. Demografia suosii toimintaa.
• Ahneuksissani otin myös American ostoskeskusten (mall) omistajaa The Necessity Retailia. Osinkotuotto on käsittämätön, luvut surkeat ja hallinnointiyhtiötä vastaan on ostettu kanne. Väittämä on, että yliveloittavat hallinnointipalveluistaan astronomisesti. Jos tuohon tulee muutos, niin omistajan tilanteen pitäisi parantua. Saattaa toki lento loppuakin. Tähän asti ovat osingot tippuneet tilille.

Muistutan taas, että kerron mitä olen itse tehnyt enkä anna sijoitussuosituksia kenellekään.

Kirjanpitäjäni lohdutti joskus 90-luvun kurssimyllerryksessä että ”älä huoli, pitkällä tähtäimellä osakkeiden kurssit tuppaavat nousemaan”. Luulen että tänäkin vuonna moni tekee hyviä ostoksia siihen kuuluisaan ”pitkään salkkuun”.

Joskus olen tehnyt mielestäni erinomaisten yritysten kanssa niin, että olen asettanut naurettavan alhaisen tarjouksen markkinoille. Muutaman kerran kauppa on kolahtanut kotiin, varsinkin jos isot ulkolaiset myyjät ovat painaneet myyntinappia ”päivän hintaan” – katsomatta kuinka pienellä volyymillä kauppaa käydään. Pilkkiminen voi olla harrastus muuallakin kuin meren jäällä.

Vuoden aikana toteutui myös de facto Pyynikki Brewing Companyn nurinmeno. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että listaamattomissa yrityksissä on aivan omat murheensa. Tuon panimon meno oli pitkään sellaista, että ihmettelin ettei erikoistilintarkastuksessa löytynyt mitään, minkä olisi voinut viedä oikeuteen koeponnistettavaksi. Varsinaiset viralliset laput saadaan varmaan tänä vuonna, jolloin pääsee vähentämään tappion verotuksessa. Bloggaaja Laimea Silli totesi, että sai sentään nautittua vuosien varrella panimon tuotteita. Itsellä jäi sekin tekemättä.

Tässä kuussa on tarkoitus saada naputeltua viime vuoden kirjanpidon liput ja laput kuntoon. Viimeistään helmikuun puolessa välissä lähden taas Ranskaan katsomaan olisiko taivas sinisempi ja aurinko useammin esillä.

Pessimisti ei pety.

Siitä huolimatta…tasaisempaa ja nousevaa kurssikehitystä odottaen.

Uhka vai mahdollisuus?

Useampi kuukausi ehti vierähtää edellisen blogin kirjoittamisesta. Pahoitteluni. Jostakin syystä kirjoittaminen onnistuu paremmin täällä Ranskassa. Saavuin tänne Rivieralle reilu viikko sitten ja kelit ovat olleet tutut: aurinko paistaa ja lämpötila pyörii vajaassa 25 asteessa. Viikonloppuna saatiin vihdoin noin 24 tuntia sadetta. Paikallinen luonto otti sen …

Too much Fun

Olen nyt ollut Cannesissa taas reilun kuukauden. Keskilämpötila ajalta menee heittämällä yli 30 asteen. Sadetta on saatu kahtena päivänä hieman ja kerran kunnolla. Paikallisten vuoristojärvien pinnat laskevat huolestuttavasti ja monella alueella on käytössä vedenkäytön rajoitukset. La secheresse eli kuivuus uhkaa monen päivittäistä elämää ja liiketoimintaa.

Joku viisas totesi, että ihminen tottuu uuteen ilmastoon noin kahdessa viikossa. Itseäkin nauratti, kun yhtenä iltana – lämpötilan pudotessa 24 asteeseen – aloin kaivata pitkähihaista paitaa.

Käväisin tälläkin reissulla taas Aix-en-Provencessa ja siellä oli illallakin 37 astetta varjossa. Oma vauhti kannatti sovittaa lämpötilaan.

Aixin lukuisat baarit, ravintolat ja terassit näyttivät vuolevan kultaa, kun ihmiset pitivät huolta nestetasapainosta. Coca Cola, Pepsi, Anheuser-Busch InBev ja Nestle ainakin hyötyvät säätilasta. Osa hotelleista oli myös täynnä – varsinkin amerikkalaiset turistit ovat palanneet. Dollarin kurssi rohkaisee vanhalle mantereelle.

Aix-en-Provence

Jo tänne saapuessa tiesin, että pääsen testaamaan asiointia useamman paikallisen instanssin kanssa. Asioidessa pääsee lähestymään ranskalaisuuden ydintä, jossa ”kyllä” on ”ehkä” – normallement. ”Ei” taas on usein lähtökohta mutta harvoin lopputulos. Hermoja testataan.

Ostin tänne tullessa SFR:ltä laajakaistan, joka on toiminut mainiosti. Pakettiin kuului myös noin 300 TV-kanavaa, joista olemme katsoneet ajoittain ehkä kolmea.

Hinta oli edullinen. Vajaalla 20 eurolla kuussa kaikki herkut ja ilmaiset puhelut. Yritin pitkään sinnitellä täällä ilman ranskalaista puhelinliittymää. Ei onnistu. Jos jonkinlaiset instanssit vaativat puhelinnumeron ja lomake ei huoli muuta kuin paikallisen numeron. Tähän puhelimeen saan joskus viestin saapuvasta paketista. Ainoat puhelut, joita siihen tulee, ovat puhelinyhtiön ”tyytyväisyyskyselyitä”, joissa yrittävät myydä lisää TV -kanavia niiden 300 lisäksi. Olen yrittänyt vastata, että olen erittäin tyytyväinen, jos ette enää soita – huonolla menestyksellä.

Nyt se 20 e kuussa oli hinattu laajakaistan suhteen 41 euroon ja se ilmainen puhelinliittymä 8 euroon (voisi soittaa ja siirtää dataa loputtomasti). Kipukynnys ylittyi.

Lasi roseeta alle ja myymälään.

Kävi tuuri ja väkeä oli vähän. Yleensä siellä on afrikkalaisdelegaatio hoitamassa koko klaanin voimin suvun asioita. Alkuselvittelyn jälkeen löytyi paikalle pelimies, joka ymmärsi, että asiakkaalle pitäisi saada veret seisauttava paketti.

Hän ei saanut sitä myöntää eikä myöskään soittaa itse päämajaan erikoishintojen perään. Mutta kun Ranskassa ollaan, asiakas voisi itse soittaa pääkonttorin asiakaspalveluun ja saada hyvin perustellen ja neuvotellen erikoishinnan. Tämä onnistuu toki vain ranskaksi.

Ehdin jo masentua, kun kaveri yllätti. ”Tykkäätkö huonoa, jos minä olen soittaessa sinä?”

En todellakaan. Ja niin Provencen korostuksella natiiviranskaa puhuva ”Miettunen” soitti erikoishintojen yksikköön.

Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin uudet hinnat olivat tiskissä. 41 euroa putosi 25 euroon ja 8 euroa nollaan. Itselläkin meinasi välillä tulla itku, kun kuuntelin tuon ranskalaisen ”Miettusen” perusteluja ja viittausta perheen ankeaan taloudelliseen tilanteeseen ja vähäiseen datan käyttöön.

En myöskään ole ennen muistanut kiittänyt vastapuolta ”suuresta ammattimaisuudesta ja esimerkillisestä asiakaspalvelusta, jonka varmasti tuon esille asiakastyytyväisyysmittauksessa”. Luulen että sanoi vielä että ”suutelen jalkojanne, madame”. Kuulin varmasti väärin.

Lopputulos 288 euron vuosisäästö. Ja yksi asia pois työlistalta.

Kaupungissa on ollut vilskettä. Koronan hyydyttämä konferenssi- ja tapahtumateollisuus jauhaa täysillä. Hotellit ja ravintolat hierovat käsiään.

Mainonnan ja markkinoinnin Cannes Lions keräsi yli 15 000 osallistujaa. Tapahtuman Main Sponsor oli itselle yllättävä Tik Tok. Tänä vuonna väki olikin aikaisempaa nuorempaa ja teknologian mahdollisuuksista markkinoinnissa oli erityinen paino. Kaikki rannan ravintolat oli varattu yksityistilaisuuksiin, samoin rannan lähellä olevat hotellit ja ravintolat. Rahaa tekivät myös lentoyhtiöt, taksit ja Uber.

Osallistumispakettien hinnat vaihtelivat 3 000 perushinnasta 9 990 euron Platinum VIP pakettiin. Virkistysohjelma oli hinnan mukainen. Oli kuin suomalainen vappu olisi kohdannut Mardi Gras:n. Euroopan parhaat tiskijukat kilpailivat rajuimmasta äänentoistosta rantaravintoloihin rakennetuissa ”yökerhoissa” ja väen kunnosta päätellen tarjoilu oli sekä runsasta että ilmaista.

Tapahtuman loppumisen jälkeisenä aamupäivänä ryhmä nuoria miehiä istui paikallisessa kahvilassa. Yksi totesi, hapuillen lasiaan vapisevin käsin että ”This Conference is too much Fun”.

Taas huomaa, että Pohjoismaissa on alkanut lomakausi. Ruotsalaisia ja norjalaisia näkee usein. Saksalaisia autoja näkyy parkkialueilla. Joka päivä saapuu risteilyaluksia, joista nousee maihin amerikkalaisia, meksikolaisia ja intialaisia. Oikeastaan ainoa ryhmä, jota näkee jonkin verran vähemmän, on venäläiset.

Turisteilla riittää katsottavaa

Kävin eilen vakiparturillani. Siellä laitettiin kahta peroksidiblondia iltakuntoon. Ulkonäkö kertoi heti kansallisuuden, jonka venäjän kieli vahvisti. Hetken mietin, kysynkö mielipidettä Ukrainasta mutta uskon että olisi mennyt hukkaan. Näillä on yleensä enemmän mielipiteitä käsilaukuista. Sanoin parturilleni, että toivottavasti saatte kunnon korvauksen työstänne.

Viime kuukausi on ollut maailmanlopun manaajien kilpajuoksua. Alas mennään eikä loppua näy. Sitten voit lukea seuraavasta kappaleesta onko pohjille vielä matkaa kymmenen vai kolmekymmentä prosenttia. Hyvät uutiset ovat vähissä. Päivän rohkein ennustaja oli JP Morgan, joka maalaili kuvaa 380 taalan öljystä. Ukrainan sota jatkuu vuosia, Eurooppa ei saa energiaa edes rahalla. Korot ovat tapissa ja Etelä-Euroopan pankit kaatuvat veronmaksajien syliin.

Itse uskon, että yritykset tekevät vielä kohtuullista tulosta. Kasvuennusteissa on kuitenkin ilmaa ja analyytikot tulevat näiden suhteen jälkijunassa. Yhtä varmaa on se, että useimmissa osavuosikatsauksissa viitataan tulevaisuuden tavallista suurempaan epävarmuuteen. Tämä taas tarkoittaa sitä, etteivät hyvätkään tulokset välttämättä riitä, kun tulevaisuudesta ei tiedä. Koskapa tietäisi?

Oma salkku on nyt ottanut enemmän osumaa kuin koronakriisissä. Sen menestys ei todellakaan ole ollut ”Too much Fun”. Ennustettu osinkotuotto on toki parempi kuin koskaan, mutta eiköhän osinkoennusteitakin aleta kohta reivata alas.

Jos olisi viisas, niin jättäisi varmaan ainakin osan melkein päivittäisistä ”halvoista ostoista” tekemättä. Vielä viisaampi olisi tietenkin myynyt pari kuukautta sitten ja katselisi nyt kaikessa rauhassa mihin asti markkinat valuvat.

Salkuissa olen tehnyt edelleen myyntejä ja ostoja. Näillä on saanut – useimmiten – pieniä voittoja. Isoa kuvaa ne eivät muuta. Tasan vuoden takaisesta huipusta on lasketeltu 17,3 prosenttia. Tuossa on toki mukana vuoden elinkustannukset.

Suurimmat omistukset suuruusjärjestyksessä:

• Citycon

• Nordea

• Tokmanni

• Anora

• Sampo

• TietoEVRY

• Kemira

• UPM

• Telia

• Fortum

Olen yrittänyt tehdä pienempiä siirtoja ostamalla osakkeita myös muualta kuin Suomesta. Espanjasta on Enagas ja Telefonica. Yhdysvalloista Gilead Sciences, Omega Healthcare, The Necessity Retail ja viimeisimpänä Netflix.

AbbVie ja Kraft Heinz myyty hyvällä voitolla pois. Ruotsista olen ottanut Hennes & Mauritzia sekä Intrumia. Ennestään siellä on Cloettaa, jonka kurssi niiasi kun se kertoi aikeesta rakentaa yksi isompi tehdas Hollantiin ja sulkea kaksi pienempää. Liiketaloudellisesti varmaan järkevää pitkällä tähtäimellä mutta markkinat huolestuivat rahoituksen vaikutuksesta osinkoon. Englannin Tescoa en ole vieläkään myynyt pois, maksaa sentään kohtuullista osinkoa.

Olen pelannut jonkin verran pingistä Konecranesilla ja Uponorilla. Mielestäni kumpikaan ei ole nyt kovin kallis. Salkussa pitkään ollut Orion on pärjännyt hyvin, toivottavasti kehitys pysyy positiivisena.

Koronaromahduksessa uskalsin ennustaa, että joku tekee hyviä ostoksia. Nyt aletaan olla tasoilla, joista voisi ennustaa samalla tavalla. Voi toki olla että ”tällä kertaa on toisin” eli ”This time it’s different”.

Paljon riippuu Ukrainan tilanteesta ja keskuspankkien juoksusta inflaatiota vastaan. Voi olla, että joutuvat vielä jarruttamaan koronnostoja jo ennen kuin ollaan inflaatiotavoitteessa.

Markkinamyllerryksen keskellä ajattelin kuitenkin muistaa välillä nauttia lämpimistä keleistä. Täytyy myös tunnustaa, että täällä saa välillä ihailla maisemiakin. Varsinkin niitä ohikäveleviä. Jostain kumman syystä turisteissa on täällä selvä sukupuolivinouma naisten hyväksi. Vaatetukseen ja rantakuntoon on varmaan panostettu koko talvi. Tai sitten ovat geenit suosineet.

Kesäjalkineet helteeseen

Mukavaa lomaa lukijoille.

Top Gun

Vain 36 vuotta sitten istuin elokuvissa ja näin kuin ”parhaista parhaat” laivaston lentäjät pelastivat maailman. Tai ainakin yhdysvaltalaisen tiedustelualuksen autoritäärisen valtion kynsistä. Tom Cruise teki vaikutuksen moottoripyörällään ja nahkatakillaan, Kelly McGillis hehkui lentäjien kouluttajana ja Maverickin salarakkaana. Berlin teki ”Take My Breath Away” -biisistä maailmanlaajuisen hitin. Veikkaan että moni toiveikas nuorimies on tanssinut illan viimeisiä biisin tahtiin.

Yhdysvaltojen ilmavoimilla oli ollut aikaisemmin rekrytointivaikeuksia, jotka nekin saatiin hoidettua yhdellä elokuvalla. Jokainen halusi olla Top Gun.

Cannesin elokuvajuhlien otsikoiden ykkönen oli tänä vuonna Top Gun: Maverick. Tom Cruisen esiintymistä säestivät Ranskan ilmavoimat ylilennoillaan. Seitsemästä hävittäjästä lähtee komea ääni ja niillä saa maalattua Ranskan värit taivaalle. ”Mariupol 2” elokuvan tuottaja oli kuuleman mukaan joutunut paniikkiin, kun kuuli koneiden äänen. Jatkuvat pommitukset ja ohjusiskut Ukrainassa olivat painuneet syvälle muistiin.

Suomi ja Ruotsi saivat NATO -hakemuksensa liikkeelle. Turkki aloitti iltalypsyn, jossa Suomikin voisi päästä hyväksyttäväksi hakijaksi, kunhan muuttaa lainsäädäntöään ja luovuttaa Turkin terroristeiksi luokittelemat kurdit demokraattisen Turkin oikeusjärjestelmään.

Asennettakin pitäisi muuttaa ja ymmärtää että Turkissa asiat ovat niin kuin pitää, muualla ei niinkään. Minkähän verran Vladimir on maksanut aseveljelleen viivyttelystä? Euroopan Unionin Venäjä -pakotteita kiristettiin. Unkarille annettiin toki poikkeus, koska Orban niin halusi. Saattaa olla, että Unioni hajoaa vielä näihin yksimielisyys -vaatimuksiin. Ei niin pientä päätöstä, etteikö joku maa haluaisi käyttää yksimielisyyttä käsikassarana jonkun muun asian shoppaamiseen.

Pörssissä jatkuu melankolia. Fed alkaa imuroida rahaa markkinoilta ja nostaa korkoa. Inflaatio jyllää kaikkialla eikä öljyn hinnalla ei näytä olevan kattoa. Kiina sulkee kaupungin kerrallaan koronan vastaisessa taistelussa. Kun satamat ja pajat pannaan kiinni, niin toimitusketjut yskivät ympäri maailmaa.

Jos haluaa nähdä asiassa jotakin positiivista, niin kuljetusyrityksissä on tilaisuus tehdä rahaa. Asiakkaita kiinnostaa enemmän saako tavaransa liikkeelle kuin se, että viime vuoden rahtihinnoista pitäisi nipistää taas kymmenen prosenttia. Taala on vahvistunut vauhdilla euroa vastaan. Euroopan Keskuspankki tulee seuraamaan Fedin kiristyspolitiikkaa viiveellä. Sinänsä tervettä kehitystä että päästään irti negatiivisista koroista.

Lensin Suomeen vähän ennen vappua. Vanhustenhuollon toimenpiteet saatiin tehtyä ja omaisuus kiikutettua uuteen hoitopaikkaan. Välivaraston otin Cityvarastolta. Näytti sinänsä täysin automatisoidulta vuokratoiminnalta, jonka käyttöaste oli korkea ja hinnoittelu per neliö myyjän kannalta kohdallaan. Askeettisesta varastosta pystyy ottamaan noin kaksinkertaista neliövuokraa kuin keskustayksiöstä. Vappujuhlatkin saatiin vietettyä ilman maskeja, virkistävä kokemus.

Viime vuonna kotiutin myyntivoittoja niin, että niistä seurasi muhkeat verot. Alkuvuonna näytti siltä, että samalla reseptillä mennään. Taisi olla helmikuussa, kun salkussa alkoi näkyä punaisia rivejä ja tahti on kiihtynyt. Nyt näyttää siltä, että pitää murehtia enemmän siitä, etteivät hyvät, verovähennyskelpoiset, tappiot ehdi vanheta salkussa. Alkuvuonna ehdin myydä Harviaa 60 euron pintaan, joten on siellä vieläkin positiivinen loppusumma 9A -raportissa.

Salkun hinkkausta olen tehnyt niin paljon, etten edes yritä listata ostoja ja myyntejä. Resepti on toiminut suurin piirtein niin, että katson ostoerittäin missä on kalliilla tehtyjä ostoja. Pistän osakkeen seurantaan ja pyrin myymään osan ja ostamaan myöhemmin halvemmalla takaisin. Tai ostan lisää ja myyn myöhemmin kalliimmalla pois. Joskus toki helpommin sanottu kuin tehty.

Mielenkiintoisia kurssitason oikaisuja riittää:

Tokmanni on muuttunut korkeariskiseksi paperiksi, joka tulee ottamaan takkiinsa ostovoiman heikkenemisestä ja nousseista ostohinnoista. Kurssi on tullut alas vuodessa 46 %:a. Piti oikein käydä myymälässä katsomassa ovatko kaikki asiakkaat hävinneet. Eivät olleet, joten ostin lisää. Mikäli osinkotaso pitää, ollaan 7,8 %:n tuotossa.

En tiedä mikä Uponorin hinnan pitäisi olla, mutta nyt sitä saa joka tapauksessa 36 %:a halvemmalla kuin vuosi sitten. Jos Ukrainaa joskus jälleenrakennetaan, niin veikkaan että Uponorin putkiakin tarvitaan.

TietoEvry on pudonnut huipuistaan 56 %:a. Nuoremmat ja tietotekniikan tuntijat muistavat aina kertoa, että yritys ei ole riittävän ketterä eikä oikean kokoinen. Voi olla. Odotettu osinkotuotto on kuitenkin 6 %:n nurkilla, joten pysyy salkussa.

Maataloussektorin ongelmat ja viljan hinnannousu ovat rokottaneet sekä Raisiota että Anoraa. Raisio pisti Venäjällä pillit pussiin ja kalarehuliiketoiminnan myyntiin. Vuoden alusta on tultu alas 41 %:a, viime vuoden osingolla osinkotuotto noin 7 %:a. Toimiva johto on lisännyt omistustaan. Anoralla on vielä säästöjä saatavilla norjalaisen Arcuksen fuusioinnissa. Odotettu osinkotuotto 5,6 %:a. Tampereella myytiin jääkiekkokisoissa oluttuoppi yhdeksän euron pintaan. Eiköhän Koskenkorvan ja Jaloviinankin hinnassa ole joustoa niin että saadaan raaka-aineiden nousu hoidettua.

Fortum on lirissä Venäjän investointien ja Uniperin johdannaiskauppojen kanssa. Nokian Renkaiden menestys ja maine laatuyhtiönä on muisto vain. Ei käy Moision tilanne kateeksi.

Cityconia on tullut tankattua lisää aina välillä. Kun rajoitukset alkavat olla taaksejäänyttä elämää, niin ostoskeskuksiin on ollut tunkua. Yritys on välillä myynyt vanhempaa kiinteistökantaa ja niistä saatujen hintojen mukaan taseessa ei ole kuplia. Osaketta myydään noin puoleen hintaan tasearvoon verrattuna. Osinkotuotto 6,7 %:a ja osinko rapsahtaa tilille neljä kertaa vuodessa.

Muita suurimpia omistuksia ovat edelleen Nordea ja Sampo, jotka kumpikin muistivat omistajaa muhkeilla osingoilla. Kummallakin on meneillään myös omien osakkeiden osto ja mitätöinti eli verovapaa yhtiön varojen siirtäminen omistajille.

Salkkujen arvo on sulanut rankasti viime vuonna saavutetuista huipuista.

Kun sijoitusstrategiana on kuitenkin ollut keskittyminen kestävään osinkovirtaan ja sillä elämiseen, niin tilanne ei ole kovin huolestuttava. Tänä vuonna taitaa tulla kaikkien aikojen muhkein osinkopotti, joka kattaa vaivatta elämisen kulut.

Kesäkuun loppuun mennessä osinkoja on tullut seuraavasti:

Nordea 24 417,37 €

Sampo 15 272,50 €

Tokmanni 15 193,92 €

Anora (ex. Altia) 10 208,25 €

Fortum 7 410,00 €

Citycon 7 237,49 €

Aktia 6 720,00 €

UPM Kymmene 5 034,25 €

Raisio 4 342,45 €

Lassila Tikanoja 3 953,24 €

Orion 3 750,00 €

TietoEVRY 3 698,80 €

Telia 2 905,52 €

Cloetta 2 875,77 €

Kemira 2 675,25 €

Atria 2 674,35 €

Omega Healtcare 2 616,65 €

YIT 2 160,00 €

Nobia 1 508,55 €

Huscompagniet 1 442,00 €

Rapala 1 229,25 €

Aspo 1 150,00 €

Uponor 958,81 €

Tesco 895,57 €

Terveystalo 840,00 €

Oriola 800,00 €

Intrum 652,56 €

Nokian Tyres 560,00 €

Harvia 558,75 €

AbbVie 550,10 €

Metso Outotec 404,43 €

Hennes & Mauritz 310,79 €

Orthex 134,10 €

Necessity Retail 83,58 €

Yhteensä 135 224,30 €

Sain kassavirtaa myös Ranskan asunnosta. Vuokrasin filmijuhlien ajaksi samalle yritykselle, joka on vuokrannut muitakin asuntoja tästä talosta. Vuokrataso on sellainen, että yksillä filmijuhlilla saa saman vuokratuoton kuin saan Turun keskustayksiöstä viidessä kuukaudessa.

Hieman askarrutti oman omaisuuden kohtelu mutta kaikki oli tallella eikä mitään ei oltu rikottu. Siivoamista riitti reilun kolmen tunnin ajaksi. Meille oli jätetty myös pino elintarvikkeita, joissa luki kaikissa eko, bio, loko, vegan tai kehitysmaiden reilu kauppa. Vessapaperikin oli reilua ja ekologista. Muistutti hieman niitä rullia, joita lasten koulun vanhempain yhdistys myi kerätäkseen rahaa. Brigitte Bardot saattaisi todeta ettei jatkoon.

Tiskikone oli ladattu noin 120 %:n täyttöasteella ja loput siirretty tiskipöydälle. Jos olisi ollut nälkä, niin jääkaapissa odotti vegekeitto omassa kattilassaan. Roskat olivat siististi roskapusseissa, mutta viemättä roskiin. Jos olette joskus saapuneet asuntoon, jonka teinit ovat siivonnet ”viimeisen päälle”, niin ymmärrätte logiikan. Ei pysty, ei ehdi ja mutsi hoitaa loput. Tarkoittaa käytännössä sitä, että maksimi kahden vuorokauden sisällä vieraiden poistumisesta pitää tyhjentää jääkaappi, hoitaa tiskit ja viedä roskat.

Ymmärsin entistä paremmin aikaisempaa Ranskan vuokraisäntäämme, kun jätimme aina asunnon taatusti siistimmäksi kuin se oli tullessa. ”Not all people are like you”.

Markkinoiden sahaus jatkuu varmaan kesän yli. Lomakausi yleensä korostaa liikkeitä, kun isommat ostajat ovat lomilla. Jaksan kuitenkin uskoa, että vuoden lopussa ollaan korkeammalla kuin nyt. Olettaen toki, ettei Ukrainan sota laajene entisestään.

Muussa tapauksessa sopii toivoa, että sekä Suomen että NATO:n Top Gunit pitävät ulkopuoliset loitolla Suomen ilmatilasta.

Muistakaa tehdä ostoksia Tokmannilla ja Puuilossa. Käykää Cityconin ostoskeskuksissa ja varmistakaa että lasissa on Anora Groupin tuotteita. Matka- ja muut vakuutukset saa sujuvasti IF:iltä. Harvian saunan lämmitessä, tirisee grillissä Atrian pihvit. Automatkan välipalaksi voi sujuvasti nauttia Elovena -keksejä ja Cloettan tuotteita. Yksityissijoittajan kannattaa suosia ”oman talon” tuotteita.

Lensin sunnuntaina takaisin Ranskaan ja kelit ovat suosineet. Täytyy taas muistaa aurinkovoide. Filmijuhlilla oli ollut enemmän väkeä kuin ehkä koskaan ja turisteja on nytkin kiitettävästi liikkeellä. Ensimmäiset risteilyaluksetkin kelluivat kaupungin edessä. Rannat ja torit ovat niin kuin ennenkin. Ostovoimaa näyttää riittävän ja inflaatio näkyy lähinnä elintarvikkeiden ja ravintoloiden maltillisessa hintojen nostossa.

Mukavaa juhannuksen odotusta.

Njet Harasoo

Juuri kun alkoi näyttää siltä, että maailma on oppinut elämään koronan kanssa, saatiin orastava kolmas maailmansota murheeksi. Helmikuun 24. päivänä Venäjän jo pitkään Ukrainan rajalle keräämät joukot aloittivat ”erikoisoperaationsa”. Venäjällä kun musta muuttuu valkoiseksi, juutalainen natsiksi ja sota erikoisoperaatioksi. Saattaa käydä niin, että Hitler jää toiseksi tässä mielettömyydessä.

Ensimmäistä kertaa aikoihin – tai ehkä koskaan – suurin osa läntisestä maailmasta sai pakkansa jonkinlaiseen kuosiin ja yhtenäiset, mittavat kaupalliset pakotteet käyntiin. Samalla todettiin, että rukous saattaa hyvinkin auttaa, mutta Javelin -ohjuksella tankki pysähtyy varmemmin. Ukrainan urhea vastarinta, yhtenä rintamana, yllätti varmasti hyökkääjän. Kriisissä punnitaan todellinen johtajuus. Sitä on Ukrainasta löytynyt. Tämä presidentti tietää, että joukkoja johdetaan edestä, hevosia ajetaan takaa.

Venäjä on kuitenkin edennyt ja Putin näyttää käyvän useamman rintaman sotaa. Kotimaassa tarkastetaan taas neuvostotyyliin ihmisten kännyköitä ja jos löytyy viesteistä vääriä sanoja, niin ei muuta kuin linnaan. Oligarkit, jotka valittivat, että ovat menettäneet pakotteissa ja takavarikoissa miljardeja, eivät saa sympatiaa vaan palautuksen viralliseen ruotuun. ”Haluatko että sinulle jää vielä yksi miljardi?”. ”Haluatko säilyttää henkesi?”. Hieman oli ilmeisesti sisäinen turvallisuus huolettanut, kun ympärillä olevista ihmisistä on siirretty ”pois pelistä” noin tuhat.

Ukrainassa hakataan nyt maan tasalle kaupunki toisensa jälkeen. Siviileistä piittaamatta, tai niihin jopa keskittyen. Tykistö ja ohjukset jauhavat tasaiseen tahtiin. NATO on valinnut linjan, jossa tuetaan kaiken puolustusmateriaalin antamista Ukrainalle, mutta pysytään itse visusti taistelualueen ulkopuolella. Realismia on kuitenkin sen verran, että omia joukkoja on kasvatettu merkittävästi Ukrainan rajavaltioissa. Oma veikkaus on, että nämäkin pääsevät vielä koulutusta vastaaviin tehtäviin.

Humanitäärinen kriisi on valtava. Jo nyt noin kymmenen miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Ukrainan ulkopuolelle on siirtynyt arviolta useampi miljoona jo nyt ja määrä kasvaa vauhdilla yksi lähtijä per sekunti. Naapurivaltiot ovat nyt äärimmäisessä paineessa pakolaisvirran hoitamiseksi. Kaikki ovat varmaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että tällä kertaa painetta on jaettava kaikille EU:n jäsenmaille.

Suomessa Nato-keskustelu alkaa olla taputeltu. Nyt pitäisi vain päättää miten ja milloin liitytään. Aika hakemuksen jättämisestä hyväksyntään on kriittinen ja odotettavissa on monenlaista murhetta. Meitäkin testataan varmasti monella lailla eikä sotilaallinen yhteenotto ole ollenkaan pois suljettu. Onneksi meillä ei ruusuisimpina aikoina lakkautettu asevelvollisuutta niin kuin länsinaapurissa, vaikka se olisikin ollut kovin trendikästä. Maamiinoillakin voisi olla käyttöä, josko niitä vielä jostakin varastosta löytyisi. Niiden vaihtaminen kissaan oli historiaan jäävä kauppa. Vähään aikaan ei ole kritisoitu hävittäjähankintaakaan, vaikkeivat ne koneet taida tähän leikkiin ehtiä.

Olen vähän itsekkäästi onnitellut itseäni Ranskan asunnon hankinnasta. En nyt heti usko, että Suomen rakennuskanta näyttää vielä Mariopolin vastaavalta. Tänne on kuitenkin pidempi matka ja täältäkin löytyy se kuuluisa punainen nappi. Makron saanee itsensä valituksi uudelleen läpihuutojuttuna. Kukaan ei oikein halua uusia johtajia tähän tilanteeseen. Saa nähdä kyselläänkö vielä Saulia pätkätöihin.

Aurinko paistaa kaikesta huolimatta

Sota on näkynyt täällä uutisissa, niin kuin muuallakin. Paikallinen pormestari on toiminnan mies. Ei ollut montaa päivää kulunut, kun täältä lähti ensimmäinen avustusrekka. Näitä on lähtenyt sen jälkeen suunnilleen rekka per päivä. Vaatteita, lääkkeitä, lasten ruokaa, yöpymistarvikkeita.

Auttamisen halu on aika korkealla. Itsekin olen painanut maksunappia useamman kerran joko Lääkäreille Ilman Rajoja, Unicefille tai Punaiselle Ristille – yleensä sen jälkeen, kun olen nähnyt tovereiden Putin tai Lavrov naaman televisiossa kertomassa ”omaa totuuttaan”. Ystäväpiirissä on niitäkin, jotka lähettävät rahaa suoraan Ukrainan armeijalle.

Paikallisissa kirkoissakin enemmän väkeä kuin yleensä

Tapasin Kosovon sodan aikoihin Rotterdamilaisessa baarissa kauniin nuoren naisen, joka toimi baarimikkona. Harjoitin siinä small talkia ja kyselin mitäpä neiti tekee täällä Hollannissa. ”Teen duunia sillä aikaa, kun ostamme aseita ja lähdemme sitten takaisin tappamaan serbejä”. Keskustelun jälkeen keskityin hiljaisena poikana juomaan Heinekenia hanasta. Ei tullut mieleen oikein sopivaa kommenttia. Täytyy myöntää, en uskonut, että taas Euroopassa soditaan tässä laajuudessa.

Sijoitusrintamalla on ollut mollivoittoista. Kun salkku on lähes sataprosenttisesti osakkeissa ja karmealla Eurooppa -painolla, niin punaista vilkkuu. Nyt tietenkin voi potkia itseään siitä, ettei ostanut niitä kalliita yhdysvaltalaisia suuryhtiöitä. Pinkeillä aurinkolaseilla voi kuitenkin onnitella osinkosijoittajaa siitä, että tänä vuonna taitaa tulla kaikkien aikojen suurin osinkopotti. Toisaalta on ollut pörssipäiviä, kun puolen vuoden osingot ovat ”irronneet” ensimmäisen tunnin aikana. Kaikki on suhteellista.

Olen keskittynyt myymään edes suurimman osan Venäjän suoraan liittyvistä osakkeista. Lisäksi olen hinkannut päiväkauppaa. vaikkei se todellakaan ole mikään mieliharrastus. Kauppoja olen tehnyt noin neljä kertaa normaalia enemmän. Osa kaupoista on jopa onnistunut.

Muutama esimerkki:

TietoEvry. Ostettu 22,42 ja myyty 23,46. Ostettu 24,18 ja myyty 24,68.

Rapala. Ostettu 5,68 ja myyty 6,20.

Nobia. Ostettu 3,60 ja myyty 3,77.

Orion A. Ostettu 39,20 ja myyty 43,25.

Fortum. Ostettu kolmessa salkussa 21,16 ja myyty 21,99.

Lassila & Tikanoja. Ostettu 10,48 ja myyty 10,68.

Kemira. Ostettu 10,60 ja myyty 10,90.

Tokmanni. Ostettu 15,45 ja myyty 15,75. Ostettu 14,80 ja myyty 15,20.

Kraft Heinz. Myyty 35,25 ja ostettu 33,69.

Hyvinä ostoina (toistaiseksi) pidän Nordean lisäämistä 7,97 kurssiin ja Sammon lisäämistä hintaan 35,04. Jälkikäteen näitä olisi pitänyt ottaa paljon enemmän.

Anoraa olen ostanut moneen otteeseen ja saa nähdä osoittautuuko se niin varmaksi paperiksi kuin olen kuvitellut. Murphyn lain mukaan tuotantokustannukset nousevat räjähdysmäisesti ja raittiusaate valtaa Pohjoismaat. Tokmannin painoa on myös kasvatettu. Saa nähdä riittääkö kansalla rahat edes edulliseen.

Suurimmat positiot salkussa Nordea, Citycon, Tokmanni, Anora, Sampo, TietoEvry, Fortum, Aktia, Kemira ja UPM-Kymmene.

Pakenimme talvea tänne Ranskaan helmikuun alussa. Ensimmäisen kuukauden kelit olivat sangen mainiot ja itsestä tuntuu, että kasvojen värikin on kuin kesäisen purjehdusviikon jälkeen. Ruskettunut siis, ei punainen. Viimeisen viikon ajan on ollut viileämpää ja tuullut oikein kunnolla. Saharasta saatiin taas punaista hiekkaa tänne asti. Hämmentävää nähdä aamulla autoja kuin ruosteen peitossa. Loppuviikosta pitäisi taas auringon ottaa vetovastuu ja paikalliset voivat vähentää päivittelyään ”Mon Dieu, kyllä on koleaa”. Lämpötila on kuitenkin ollut päälle 15 asteen oikeastaan koko ajan.

Koronarajoitukset ovat minimissä. Maskia tarvitsee enää joukkoliikenteessä ja sairaaloissa. Kiinteistöalan messut (MIPIM) olivat menestys ja kaupungissa palloili 20 000 pukumiestä. Saattoi toki muutama nainenkin olla joukossa, mutta enimmäkseen tummaa tai tummansinistä pukua ja radikaaleimmilla muu kuin sininen tai valkoinen paita.

Messuilla toisenlaistakin viestintää

Yksi tuttu oli haeskellut majoitusta vähän viime tinkaan: hotelli olisi ollut 1 990 euroa / yö, joten päätyivät ”edulliseen” 3 makuuhuoneen asunnon vuokraukseen. Se maksoi vain 5 950 euroa, sentään viideltä yöltä. Nämä messut ja konferenssit ovat elintärkeitä kaupungille. Seuraava suuri happening on elokuvajuhlat toukokuussa, jolloin hinnat ovat vähintään kiinteistömessujen tasolla ja kaikki silti ”fully booked”.

Ajattelin keskittyä nauttimaan auringosta, ravintoloiden tarjonnasta ja torien sekä kauppahallien väreistä ja tuoksuista. Television uutisointi on masentavaa ja toivoa sopii, että Ukrainaankin saataisiin joku valonpilkahdus, vaikken kovin optimisti olekaan. Ehkä tässä tulee vielä painettua sitä avustusnappia muutaman kerran.

Paikallinen suklaakauppa

Leivän hintaa on nostettu täällä. Aikaisemmin se olisi johtanut välittömästi mielenosoituksiin, mutta nyt ihmiset ymmärtävät, että kymmenen prosentin hinnannousulle on selvä syy. Monenlaisia hinnankorotuksia nähdään vielä. Toivottavasti talouspakotteet purevat Venäjälläkin.

Oma venäjän kielen taito on kovin suppea: tuo Njet Harasoo tuli ensimmäisenä mieleen. Ehkä Ruki Verh! olisi ollut parempi. Tai oikeastaan…

Slava Ukraini!

Vuoden 2021 tilinpäätös

Takana on kovin kaksijakoinen vuosi 2021.

Korona hallitsi sekä otsikoita että normaalia elämää. Matkustaminen vaikeutui, rokotuksia ja todistuksia hankittiin kuin liukuhihnalla. Huomattiin, että meillä on Suomessa monia instansseja, joilla on kovin erilaista viestintää. Hallitus seisoi vielä alkuvuodesta tomerasti televisiokameroiden edessä kertomassa koronastrategiasta. Kirjoitettiin oikein kirja siitä, miten päätettiin voittaa korona.

Testaa, jäljitä, eristä, hoida. Aika nopeasti kansa sai huomata, että ei niihin testeihin noin vain mennä, vaikka haluaisi. Se siitä testaamisesta. Jäljittämiseen kaivattiin terveydenhoitoalan koulutettua väkeä, haastavaan tehtävään. Maallikon on taas vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Koronavilkku lanseerattiin ja sille löytyikin 2,5 miljoonaa käyttäjää. Kun aikansa käytti sovellusta ja huomasi ettei siitä ole juurikaan hyötyä, niin väki veti omat johtopäätöksensä. Joulukuussa käyttäjiä oli enää 1,6 miljoonaa.

Hoitamisesta selvittiin aika hyvin, vaikka harva se viikko ilmoitettiin, ettei hoitokapasiteettia ole, kun tehohoidossa on 50 potilasta. Elämme veitsen terällä. Maallikko taas ihmettelee, minkälainen hoitokapasiteetti meillä oikein on. Pitäisikö sille tehdä jotain?

Eristämisessä on käytetty monia keinoja. Uudenmaan eristys taisi olla rajuin tämän epidemian aikana. Ravintoloita on piinattu niin tehokkaasti, etteivät asiakkaatkaan pysy enää kartalla siitä, milloin saa syödä, milloin juoda ja miksi ei.

Ravintoloiden henkilökunta on vetänyt omat johtopäätöksensä ja moni on hankkiutunut joko pysyvästi kortistoon tai muulle alalle. On vaikea tulla toimeen alalla, jossa työtunnit saatetaan vetää muutaman päivän varoituksella nollaan – määräämättömäksi ajaksi. Hallituspuolueista löytyi kuitenkin väkeä, joka eristyksen sijaan päätti nauttia yökerhossa kylmät Coronat pullosta. ”Muuten hajoaa pää” sanoi pääministerikin.

Joulukuusen voi korvata joulupalmulla.

Ranskassa käytiin aikaisemmin läpi massiivinen liikkumiskieltojen sarja. Asunnostaan sai poistua tunniksi päivässä liikunnan vuoksi. Kaupassa ja apteekissa sai käydä, muttei juuri muualla. Siellä opittiin se, ettei tuolla toiminnalla saa aikaan juurikaan muuta kuin yhteiskunnan ja talouselämän hiljaisen kuoleman.

Nyt on keskitytty rokottamaan niitä, joille rokote kelpaa. Noin 5 miljoonaa rokotevastaista sinnittelee oman katekismuksensa kanssa ja levittää tehokkaasti sanomaa hallitsevan luokan salajuonesta. Muutama päivä sitten Macron erehtyi vastaamaan rokotevastaiselle, joka kysyi koska p*skan kaataminen niskaamme loppuu, että se ei lopu vaan kiihtyy.

Rajoituksilla on tehty ja tehdään rokottamattomien elämä niin vaikeaksi, että vakaumusta todellakin testataan. Ranskassa muuten rokotus järjestyy helposti ja rokottajia löytyy myös apteekeista, jotka ovat siellä ehtymätön luonnonvara. Nyt lyödään tartuntaennätyksiä sellaisella vauhdilla, että jos laumaimmuniteetti on olemassa, niin siihen päädytään aika nopeasti. Toissapäivänä tartuntoja todettiin 332 252 kappaletta.

Cannesin joulukylässä

Olimme Ranskassa pari viikkoa ennen joulua. Elämä oli vielä silloin sangen sujuvaa. Maskien käyttö sisätiloissa on itsestään selvää, siihen on jo tottunut. Ravintoloissa tarkastettiin koronapassit. Aurinko paistoi niin kuin ennenkin ja ravintolat toimivat. Hotellit olivat ottaneet kesästä kaiken irti ja erityisesti ranskalaiset matkailijat olivat saapuneet etelään. Kongresseja ja festivaaleja oli saatu järjestettyä, tiukoin turvatoimin. Joulukyläkin löytyi, jossa paikalliset saivat kokeilla luistelun riemuja. Yksi koju myi myös lapinleukuja, hinnat olivat ehkä tuplat Suomen hintoihin verrattuna. Jouluruokaa löytyi Senegalista, churroja Espanjasta ja – tietenkin – shampanjaa ja ostereita.

Lentomme lähti Vantaalta niin aikaisin, ettei kentällä ollut minkäänlaista ruuhkaa. Finnairin palvelu pelasi viimeisen päälle ja kerrankin tuntui siltä, että business-luokan lipulle sai todellakin vastinetta. Nykyään on helppo arvostaa matkustamon väljyyttä. Paluumatkalla otimme vielä testit ja saimme niistä odotusten mukaiset negatiiviset tulokset.

Hipsterit nauttivat ihan omaa glögiä.

Jos korona on piinannut, niin pörssi on toiminut oikein mukavasti. Ainoana haittapuolena se, että pääomatuloveroja saa maksaa enemmän kuin lääkäri määrää. Laskeskelin myyntivoitot ja tappiot yhteen ja päädyin summaan 260 000 euroa. Siitä 34 prosentin verokannalla laskin valtiolle 88 000 euron osuuden. Hankintameno-olettamalla sain hiukan lievennystä laskelmiin. Maksoin saman tien ennakkoveron täydennyksen ja nyt pitäisi olla sekin asia hoidossa. En yleensä tee näin paljon kauppoja, mutta nyt olen keventänyt sekä Harviaa että Rapalaa, joiden hankintahinta on ollut kovin edullinen.

Osinkojakin sain mukavasti, kun EKP:n osinkostoppi pankeille loppui.

Vuoden 2021 osingot

Nordea	25 896,20 €
Citycon	22 359,38 €
Aktia	12 050,00 €
Tokmanni	11 466,50 €
Fortum	9 624,78 €
Tesco	8 397,45 €
Anora (ex. Altia)	7 502,50 €
Kemira	4 844,44 €
Sampo	4 812,70 €
Telia	4 281,32 €
TietoEVRY	3 838,76 €
UPM Kymmene	3 734,25 €
Lassila Tikanoja	3 404,60 €
Raisio	3 281,69 €
Orion	3 000,00 €
Omega Healthcare	2 998,01 €
YIT	2 730,00 €
Aspo	2 514,82 €
Telefonica	2 467,26 €
Enagas	2 436,48 €
Nokian Tyres	2 406,90 €
Harvia	2 093,45 €
Atria	2 054,25 €
Kraft Heinz	1 656,21 €
Cloetta	1 502,28 €
Alma Media	1 085,25 €
Uponor	1 083,11 €
Oriola	1 050,00 €
iShares Global Infra	914,43 €
AbbVie	883,33 €
GlaxoSmithKline	873,47 €
Bonava	757,23 €
Exel Composites	749,00 €
Terveystalo	746,85 €
iShares US Preferred	739,09 €
Pfizer	692,07 €
Relais Group	558,75 €
Metso Outotec	511,90 €
Nobia	498,64 €
Sanofi	352,80 €
Stora Enso	223,50 €
Bristol Myers	208,42 €
Elekta	150,56 €
iShares Emerging M.	146,32 €
Lundbeck	98,16 €

Yhteensä osinkoja tuli noteeratuista 163 677,11 € mikä taitaa olla kaikkien aikojen ennätys. Lisäksi tuloutuivat korot UPM joukkovelkakirjasta 3 172 euroa ja voitonjako eQ PE -sijoituksesta 4 771 euroa. Eli kaksijakoinen vuosi pähkinänkuoressa: surkeiden koronarajoitusten keskellä erinomaiset pääomatulot.

Olen saanut pidettyä Morningstarin salkkuseurantaa ajan tasalla ja sen mukaan salkkujeni yhdistetty P/E on 15,2 (vertailuindeksi 19,2), P/cashflow 11,3 ja P/B 2,54.

Eurooppa on karmeassa ylipainossa – en ole oikein koskaan onnistunut kehittyvien markkinoiden ajoituksessa ja Yhdysvaltojen erinomaisesti menestyneet markkinat ovat aina tuntuneet hintavilta. Tekno-osakkeita ei ole oikeastaan ollenkaan, muutamaa rahastoa lukuunottamatta. Suurimmat omistukset menevät kokolailla tuon osinkoluettelon mukaan. Poikkeuksen tekee Tesco, jonka osinko oli suurelta osin kertaluontoinen. Salkussa on liiankin kanssa eri yrityksiä, suurimman osuus on 11 % eli hajautusta riittää. Toimialahajautuskin on kunnossa.

Edessä ovat uudet ajat. Oikeastaan kaikki keskuspankit ovat viestineet, että rahan pumppaaminen markkinoille joko loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Fed tulee nostamaan ohjauskorkoa tänä vuonna, oletettavasti ainakin kolme kertaa. EKP tulee viiveellä perässä. Osakkeille tämä tarkoittaa sitä, että pitkälle tulevaisuuteen diskontatut kassavirrat pienenevät (laskennallista korkoa kun on pakko nostaa). Yritysten tase on jatkossa tärkeämpi, lähes nollakorkoista rahoitusta ei ole enää näköpiirissä. Kaavaillaan, että on taas arvo-osakkeiden vuosi. Saa nähdä.

Inflaatio lyö läpi raaka-aineissa ja yritysten oma hinnoitteluvoima mitataan uudelleen. Kuinka nopeasti ja kuinka täysimääräisesti kohonneet kustannukset saadaan tuotteiden ja palveluiden hintoihin? Bränditaloilla tämä on helpompaa kuin halpatuotteilla.

Toisaalta, kuluttajien kukkaroon iskevät jo nyt kohonneet sähkökulut, polttoaineet, lainojen korot ja erilaiset verot. Sitä kautta voi hyvinkin olla, että hintatietoisuus kasvaa, jolloin Tokmannin ja Puuilon tyyppiset kaupat saavat uusia asiakkaita. Korona on kasvattanut nettikauppaa eksponentiaalisesti ja paketit kiertävät pitkin maailmaa. Itsekin olen varmaan tuplannut ostot eri nettikaupoista – on vaikea ostaa jotakin Stockmannilta, kun sama tuote löytyy 80 % halvemmalla muualta.

Syy Suomeen tuloon oli joulunvieton lisäksi vanhustenhuollon haasteet. Olen taas päässyt ihmettelemään sosiaalisektorin toimintaa. Kun itsellä on selkeä näkemys siitä, miten asiat ovat ja miten ne pitäisi hoitaa, on vaikea ymmärtää pallottelua instanssilta toiselle. Nyt on kohta kolme kuukautta suoritettu ”luokittelua” ja saatu aikaan lausunto, joka lähtee seuraavalle instanssille. Siellä menee 2-3 viikkoa ja päätöstä on mahdotonta ennustaa. Jos sieltä saadaan vihreää valoa, niin sitten on taas viranomaisilla 3 kk aikaa järjestellä asioita. Ehkä näissä tapauksissa odotetaan, että aika hoitaa ongelmat sen lopullisen exit:in muodossa. Sääliksi käy vanhukset, joilla ei ole omaisia katsomassa asioiden perään.

Joka tapauksessa seuraavat lentoliput on hankittu ja lähtö on edessä noin kuukauden päästä. Jos kaikki menisi kuin elokuvissa, koronatilanne Ranskassa olisi silloin jo helpottanut. Ja vaikka rajoituksia vielä olisikin, niin aurinko paistaa kuitenkin ja jalkakäytävillä ei taita niskaansa. Finnairilla on kampanja meneillään, taidankin ostaa muutaman seuraavankin reissun valmiiksi.

Pitää Rivierallakin poro löytyä

Moni kokenut sijoittaja seuraa nyt pörssiä entistä valppaammin ja keventää välillä positioita, ”sotakassaa” keräten. Ajatellaan, että kun kurssit jossakin vaiheessa tippuvat, on mukava panna käsi alle ja ostaa suosikkiosakkeita alennetulla hinnalla. Koska ja millä voimalla kurssien oikaisu tulee, on tietenkin se suuri kysymysmerkki. Usein on nähty, että odottajilla pettää hermo ja ostavat myydyt paperit kalliimmalla takaisin.

Ennustaminen on vaikeaa. Sen takia kai Sibeliuskin sanoi vaimolleen ettei ole ennustaja vaan säveltäjä, tämän kysellessä koskahan herra mahtaa palata ravintolasta kotiin.

Nykyisillä rajoituksilla ravintolasta palaamisen aika on helpompi ennustaa.

Kasvaako puu taivaaseen asti?

Taloomme muutti aikoinaan pariskunta, jonka mies oli itävaltalainen, pitkään Ruotsissa asunut herra. Herra oli innokas kokki ja harva se viikko koputteli ovellemme ja ilmoitti paistaneensa ankkaa uunissa tai tuoneensa mereneläviä Göteborgista. Kiinnostaisiko naapureita tällainen vaatimaton iltapala? Verraton naapuri. Monta iltaa tuli istuttua yhdessä ja keskusteluissa vilahti välillä myös sijoitusaiheet.

Herra oli skeptinen sijoitusten suhteen – poltettuaan joskus sormensa markkinoilla – ja toisteli usein lausetta ”Die Bäume wachsen nicht in den Himmel”. Mikään puu ei kasva taivaaseen asti. Nokia oli silloin voimissaan ja menestyksellä ei näyttänyt olevan minkäänlaisia rajoja. Kohtalo oli kuitenkin kuin Ikaroksella: siivet sulivat, alas tultiin ja lujaa.

Oman salkun arvo on lyönyt harva se viikko uusia ennätyksiä – All Time High. Samaa tilanneraporttia kuulee kanssasijoittajiltakin. Aateehoo:ta pukkaa.

Yritykset raportoivat rajuja tulosparannuksia ja tulevaisuudeltakin odotetaan paranevaa. Ulkomaan matkailusta säästetyt eurot ovat osittain pankkitilillä, osittain K-Raudan, Tokmannin ja Puuilon kassassa. Koteja ja kesämökkejä on kunnostettu kilpaa. Harvia raportoi mykistäviä kasvulukuja. Aamun televisiossa Ahvenanmaan hotellit kertovat parhaasta sesongista koskaan ja lauttayhtiöiltä on Turku – Maarianhaminan autopaketit loppuunmyyty. Lämpöpumppukauppias kehui jo viime kesänä hankkineensa paalauskoneen rahan pakkaamiseen. Tänäkin kesänä koneella on varmasti ollut käyttöä.

Raporteista on vaikea löytää huonoja uutisia, tuntuu että yhdeksän kymmenestä yrityksestä ylittää odotukset. Optimisti ottaa viivoittimen käteen ja vetää samalla kulmalla kasvukäyrää tästä eteenpäinkin. Saadut luvut voi syöttää taulukkolaskentaan ja katsoa mikä olisi sijoituskohteen arvo kolmen vuoden päästä. Ceteris paribus – muiden asioiden pysyessä yhtäläisinä, kuten kansantaloustieteen professorini muisti aina lisätä. Unohtuu helposti, että osan tulosparannuksista selittää vertailukauden heikot luvut, osan massiivinen elvytys. Osa on toki yritysten omien toimien tulosta.

Sofar, so good. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että muutaman pörssiromahduksen ja lukemattomia korjausliikkeitä kokeneena, välillä hieman hermostuttaa. Pitkäjänteiselle sijoittajalle korjausliikkeet ovat yleensä ostotilaisuuksia, kunhan muistaa pitää hermot kurissa. Tappiinsa vivutetulla salkulla sijoittavien kannattanee kuitenkin katsella tilannetta valppaana.

Viimeiset viikot Ranskassa menivät yhdessä hujauksessa. Cannes sai kuin saikin järjestettyä filmifestivaalit. Kaupunki oli pullollaan silmäätekeviä. Matkaseura mutisi useampaan kertaan jotakin Adam -nimisestä kuljettajasta. Ihmettelin kuskin tarvetta, kun kulkuvälineet ovat yleensä olleet joko Uber tai paikallinen Express Bus.

Mysteeri selvisi, kun televisiossa näytettiin Adam Driver haastattelussa muiden tähtien kanssa. Kaveri on ilmeisesti naisten mielestä sangen komea mies. Itse sain todeta Andie MacDowellin antaneen hiustensa harmaantua tyylikkäästi ja Jodie Fosterin puhuvan erinomaisen sujuvaa ranskaa. Nuorempien naisten ryhmää edustivat La Croisette -bulevardin wannabeet, joilla näytti olevan korkokengissä enemmän peittoa kuin juhlamekoissa.

Tavalliselle kansalle oli järjestetty ilmaisia elokuvailtoja rannalla

Festivaaliyleisöä oli turvaamassa kaikki mahdolliset poliisivoimat: Police Nationale, Police Municipale ja Gendarmerie. Tähän kun lisätään armeija ja terrorismin vastaiset joukot sekä yksityiset vartiointiyritykset, niin kovin oli turvallista. Löytyi ratsupoliiseja, moottoripyöräpoliiseja ja helikoptereita. Koronaa torjuttiin festivaaleissa vielä voimakkaasti mutta sen jälkeen tartuntaluvut ovat kasvaneet eksponentiaalisesti. Erityisesti 20-30 vuotiaiden ryhmä on kunnostautunut liikkumalla, juhlimalla ja tapaamalla toisiaan, levittäen samalla koronan deltavariantia.

Macronilla tuli mitta täyteen, kun varastossa oli 9 miljoonaa rokotetta ja rokotettavien jono oli kovin lyhyt. Nyt vaaditaan koronapassi, jotta pääset baariin, ravintolaan, elokuviin tai ylipäätänsäkään mihinkään. Kiinnostus rokotuksiin kasvoi niin, että päivä ilmoituksen jälkeen melkein miljoona ihmistä kävi ottamassa ensimmäisen rokotteen. Keppi näyttää toimivan paremmin kuin porkkana.

Jos et ole saanut kahta rokotetta, joudut käytännössä hakemaan testituloksen 48 tunnin välein – tai jätät ravintolakäynnit tekemättä. Hinta on muutaman kympin. Testauskapasiteetti on koetuksella. Otettujen testien määrä on noin 7-8 kertaa korkeampi kuin aikaisempi normaalitaso. Samaa koronapassia otetaan käyttöön muissakin Euroopan maissa. Teknologia toimii: sain Suomessa otetun rokotepassin QR -koodin luettua vaivatta Ranskan Tous Covid -applikaatioon, oikein serpentiinin ja fanfaarien kera.

Tätä kirjoittaessa näyttää pörssi punaiselta. Nesteen tulos ei riittänyt markkinoille ja TietoEvryä painaa suurimman omistajan myynnit. Salkun Lassila & Tikanoja paransi juoksuaan ja on noussut 15,50 euroon. Muistan ajat, jolloin kurssi pyöri 20 eurossa ja muhkea osinko piti omistajat tyytyväisinä.

MYYNNIT

GlaxoSmithKline	16,35
Oriola	1,90
Alma Media	11,54
Exel Composites	10,40

OSTOT

TietoEVRY	26,70
Enagas	18,68	18,48	18,28
Nobia	7,24	6,83	6,60
Telia	3,79
YIT	5,27

GlaxoSmithKline sai lähteä kokonaan. Suursijoittaja Elliot on iskenyt siihen kyntensä ja kärsivällisyydellä olisi saattanut tehdä tilin. Edessä on kuitenkin valtataistelu nykyisen johdon kanssa. Osinkoa ilmoitettiin leikattavan ensi vuonna kun kassavirta suunnataan kasvuun. Johto kertoi tekevänsä jatkossa kovasti töitä jotta omistajat ja muut ”stakeholders” saavat korvauksen panokselleen. Kriittisesti voisi kysyä mitä on tehty tähän asti. Tyydyin saatuihin osinkoihin ja pieneen voittoon. Muut liikkeet, niin ostot kuin myynnit, ovat pienempiä, tyyliin 20 % lisää tai 20 % pois.

Hopeaakin tuli myytyä. Tai oikeastaan Silver Beaver -vene. Ranskasta tultuamme totesin että siinä se vene on taas seissyt 10 viikkoa ja kerännyt levää ja näkinkenkää pohjaansa. Viime vuonna sillä ei ajettu yhtään ja normivuonnakin muutamia tunteja. Totesin, että huoleton on hevoseton poika ja pistin veneen kiertoon omistajalle, joka oikeasti käyttää sitä. Samalla päätin että seuraava vene on kooltaan sellainen että sen vetää yksin rantaan kuiville ja kaksi miestä nostaa talvella pukeille.

Uusi sijoittajapolvi on erilainen. Ovat päättäneet ostaa vain osakkeita, jotka nousevat. Kun kurssi nousee kaikkien aikojen huippuun, ostavat lisää. Niin on kuulemma Seppo Saariokin neuvonut.

Yritin selittää vaihtoehtoista tapaa: ostetaan putoavia kursseja kaikin voimin, tuskastellaan kun kurssi edelleen putoaa, odotetaan että päästään ”melkein omilleen” ja myydään kaikki. Sitten siirretään katse seuraavaan putoavaan puukkoon. Eihän siinä tietenkään rikastu, mutta se fiilis kun kaikki muut ovat olleet väärässä ja itse oikeassa… Sitä ei voi rahalla mitata. Vaihtoehtoinen strategiani ei saanut kannatusta ja pahaa pelkään että nuorempi polvi vielä rikastuu omalla strategiallaan.

Jään nyt seuraamaan ehditäänkö nähdä vielä uusia pörssihuippuja ennen kuin kesä loppuu. Torstaina saadaan Nokian tulos ja ”ennakkovaroitus” mahdollisesta positiivisesta tulosvaroituksesta annettiin jo aikaisemmin. Olen polttanut sormeni Nokiassa niin monta kertaa, että myin omani meemisijoittajien toisessa aallossa. Silloin olin tyytyväinen tiliin. Loppuviikosta voi mahdollisesti voivotella väärää ajoitusta ja lisätä virtuaalipositio ”mitä jos en olisi tehnyt mitään” -salkkuun.

Taisi sama Saario joskus neuvoa ottamaan tappiot nopeasti ja voitot hitaasti. Toisaalta neuvoi myymään kun sisäpiiri myy ja Harvian tapauksessa osa myi jo silloin kun kurssi oli 48 euroa, nyt ollaan 60 eurossa.

Puu ei kasva taivaaseen asti mutta riittävän pitkällä tähtäimellä pörssien indeksit tekevät uusia huippuja uudelleen ja uudelleen.