Vuoden 2021 tilinpäätös

Takana on kovin kaksijakoinen vuosi 2021.

Korona hallitsi sekä otsikoita että normaalia elämää. Matkustaminen vaikeutui, rokotuksia ja todistuksia hankittiin kuin liukuhihnalla. Huomattiin, että meillä on Suomessa monia instansseja, joilla on kovin erilaista viestintää. Hallitus seisoi vielä alkuvuodesta tomerasti televisiokameroiden edessä kertomassa koronastrategiasta. Kirjoitettiin oikein kirja siitä, miten päätettiin voittaa korona.

Testaa, jäljitä, eristä, hoida. Aika nopeasti kansa sai huomata, että ei niihin testeihin noin vain mennä, vaikka haluaisi. Se siitä testaamisesta. Jäljittämiseen kaivattiin terveydenhoitoalan koulutettua väkeä, haastavaan tehtävään. Maallikon on taas vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Koronavilkku lanseerattiin ja sille löytyikin 2,5 miljoonaa käyttäjää. Kun aikansa käytti sovellusta ja huomasi ettei siitä ole juurikaan hyötyä, niin väki veti omat johtopäätöksensä. Joulukuussa käyttäjiä oli enää 1,6 miljoonaa.

Hoitamisesta selvittiin aika hyvin, vaikka harva se viikko ilmoitettiin, ettei hoitokapasiteettia ole, kun tehohoidossa on 50 potilasta. Elämme veitsen terällä. Maallikko taas ihmettelee, minkälainen hoitokapasiteetti meillä oikein on. Pitäisikö sille tehdä jotain?

Eristämisessä on käytetty monia keinoja. Uudenmaan eristys taisi olla rajuin tämän epidemian aikana. Ravintoloita on piinattu niin tehokkaasti, etteivät asiakkaatkaan pysy enää kartalla siitä, milloin saa syödä, milloin juoda ja miksi ei.

Ravintoloiden henkilökunta on vetänyt omat johtopäätöksensä ja moni on hankkiutunut joko pysyvästi kortistoon tai muulle alalle. On vaikea tulla toimeen alalla, jossa työtunnit saatetaan vetää muutaman päivän varoituksella nollaan – määräämättömäksi ajaksi. Hallituspuolueista löytyi kuitenkin väkeä, joka eristyksen sijaan päätti nauttia yökerhossa kylmät Coronat pullosta. ”Muuten hajoaa pää” sanoi pääministerikin.

Joulukuusen voi korvata joulupalmulla.

Ranskassa käytiin aikaisemmin läpi massiivinen liikkumiskieltojen sarja. Asunnostaan sai poistua tunniksi päivässä liikunnan vuoksi. Kaupassa ja apteekissa sai käydä, muttei juuri muualla. Siellä opittiin se, ettei tuolla toiminnalla saa aikaan juurikaan muuta kuin yhteiskunnan ja talouselämän hiljaisen kuoleman.

Nyt on keskitytty rokottamaan niitä, joille rokote kelpaa. Noin 5 miljoonaa rokotevastaista sinnittelee oman katekismuksensa kanssa ja levittää tehokkaasti sanomaa hallitsevan luokan salajuonesta. Muutama päivä sitten Macron erehtyi vastaamaan rokotevastaiselle, joka kysyi koska p*skan kaataminen niskaamme loppuu, että se ei lopu vaan kiihtyy.

Rajoituksilla on tehty ja tehdään rokottamattomien elämä niin vaikeaksi, että vakaumusta todellakin testataan. Ranskassa muuten rokotus järjestyy helposti ja rokottajia löytyy myös apteekeista, jotka ovat siellä ehtymätön luonnonvara. Nyt lyödään tartuntaennätyksiä sellaisella vauhdilla, että jos laumaimmuniteetti on olemassa, niin siihen päädytään aika nopeasti. Toissapäivänä tartuntoja todettiin 332 252 kappaletta.

Cannesin joulukylässä

Olimme Ranskassa pari viikkoa ennen joulua. Elämä oli vielä silloin sangen sujuvaa. Maskien käyttö sisätiloissa on itsestään selvää, siihen on jo tottunut. Ravintoloissa tarkastettiin koronapassit. Aurinko paistoi niin kuin ennenkin ja ravintolat toimivat. Hotellit olivat ottaneet kesästä kaiken irti ja erityisesti ranskalaiset matkailijat olivat saapuneet etelään. Kongresseja ja festivaaleja oli saatu järjestettyä, tiukoin turvatoimin. Joulukyläkin löytyi, jossa paikalliset saivat kokeilla luistelun riemuja. Yksi koju myi myös lapinleukuja, hinnat olivat ehkä tuplat Suomen hintoihin verrattuna. Jouluruokaa löytyi Senegalista, churroja Espanjasta ja – tietenkin – shampanjaa ja ostereita.

Lentomme lähti Vantaalta niin aikaisin, ettei kentällä ollut minkäänlaista ruuhkaa. Finnairin palvelu pelasi viimeisen päälle ja kerrankin tuntui siltä, että business-luokan lipulle sai todellakin vastinetta. Nykyään on helppo arvostaa matkustamon väljyyttä. Paluumatkalla otimme vielä testit ja saimme niistä odotusten mukaiset negatiiviset tulokset.

Hipsterit nauttivat ihan omaa glögiä.

Jos korona on piinannut, niin pörssi on toiminut oikein mukavasti. Ainoana haittapuolena se, että pääomatuloveroja saa maksaa enemmän kuin lääkäri määrää. Laskeskelin myyntivoitot ja tappiot yhteen ja päädyin summaan 260 000 euroa. Siitä 34 prosentin verokannalla laskin valtiolle 88 000 euron osuuden. Hankintameno-olettamalla sain hiukan lievennystä laskelmiin. Maksoin saman tien ennakkoveron täydennyksen ja nyt pitäisi olla sekin asia hoidossa. En yleensä tee näin paljon kauppoja, mutta nyt olen keventänyt sekä Harviaa että Rapalaa, joiden hankintahinta on ollut kovin edullinen.

Osinkojakin sain mukavasti, kun EKP:n osinkostoppi pankeille loppui.

Vuoden 2021 osingot

Nordea	25 896,20 €
Citycon	22 359,38 €
Aktia	12 050,00 €
Tokmanni	11 466,50 €
Fortum	9 624,78 €
Tesco	8 397,45 €
Anora (ex. Altia)	7 502,50 €
Kemira	4 844,44 €
Sampo	4 812,70 €
Telia	4 281,32 €
TietoEVRY	3 838,76 €
UPM Kymmene	3 734,25 €
Lassila Tikanoja	3 404,60 €
Raisio	3 281,69 €
Orion	3 000,00 €
Omega Healthcare	2 998,01 €
YIT	2 730,00 €
Aspo	2 514,82 €
Telefonica	2 467,26 €
Enagas	2 436,48 €
Nokian Tyres	2 406,90 €
Harvia	2 093,45 €
Atria	2 054,25 €
Kraft Heinz	1 656,21 €
Cloetta	1 502,28 €
Alma Media	1 085,25 €
Uponor	1 083,11 €
Oriola	1 050,00 €
iShares Global Infra	914,43 €
AbbVie	883,33 €
GlaxoSmithKline	873,47 €
Bonava	757,23 €
Exel Composites	749,00 €
Terveystalo	746,85 €
iShares US Preferred	739,09 €
Pfizer	692,07 €
Relais Group	558,75 €
Metso Outotec	511,90 €
Nobia	498,64 €
Sanofi	352,80 €
Stora Enso	223,50 €
Bristol Myers	208,42 €
Elekta	150,56 €
iShares Emerging M.	146,32 €
Lundbeck	98,16 €

Yhteensä osinkoja tuli noteeratuista 163 677,11 € mikä taitaa olla kaikkien aikojen ennätys. Lisäksi tuloutuivat korot UPM joukkovelkakirjasta 3 172 euroa ja voitonjako eQ PE -sijoituksesta 4 771 euroa. Eli kaksijakoinen vuosi pähkinänkuoressa: surkeiden koronarajoitusten keskellä erinomaiset pääomatulot.

Olen saanut pidettyä Morningstarin salkkuseurantaa ajan tasalla ja sen mukaan salkkujeni yhdistetty P/E on 15,2 (vertailuindeksi 19,2), P/cashflow 11,3 ja P/B 2,54.

Eurooppa on karmeassa ylipainossa – en ole oikein koskaan onnistunut kehittyvien markkinoiden ajoituksessa ja Yhdysvaltojen erinomaisesti menestyneet markkinat ovat aina tuntuneet hintavilta. Tekno-osakkeita ei ole oikeastaan ollenkaan, muutamaa rahastoa lukuunottamatta. Suurimmat omistukset menevät kokolailla tuon osinkoluettelon mukaan. Poikkeuksen tekee Tesco, jonka osinko oli suurelta osin kertaluontoinen. Salkussa on liiankin kanssa eri yrityksiä, suurimman osuus on 11 % eli hajautusta riittää. Toimialahajautuskin on kunnossa.

Edessä ovat uudet ajat. Oikeastaan kaikki keskuspankit ovat viestineet, että rahan pumppaaminen markkinoille joko loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Fed tulee nostamaan ohjauskorkoa tänä vuonna, oletettavasti ainakin kolme kertaa. EKP tulee viiveellä perässä. Osakkeille tämä tarkoittaa sitä, että pitkälle tulevaisuuteen diskontatut kassavirrat pienenevät (laskennallista korkoa kun on pakko nostaa). Yritysten tase on jatkossa tärkeämpi, lähes nollakorkoista rahoitusta ei ole enää näköpiirissä. Kaavaillaan, että on taas arvo-osakkeiden vuosi. Saa nähdä.

Inflaatio lyö läpi raaka-aineissa ja yritysten oma hinnoitteluvoima mitataan uudelleen. Kuinka nopeasti ja kuinka täysimääräisesti kohonneet kustannukset saadaan tuotteiden ja palveluiden hintoihin? Bränditaloilla tämä on helpompaa kuin halpatuotteilla.

Toisaalta, kuluttajien kukkaroon iskevät jo nyt kohonneet sähkökulut, polttoaineet, lainojen korot ja erilaiset verot. Sitä kautta voi hyvinkin olla, että hintatietoisuus kasvaa, jolloin Tokmannin ja Puuilon tyyppiset kaupat saavat uusia asiakkaita. Korona on kasvattanut nettikauppaa eksponentiaalisesti ja paketit kiertävät pitkin maailmaa. Itsekin olen varmaan tuplannut ostot eri nettikaupoista – on vaikea ostaa jotakin Stockmannilta, kun sama tuote löytyy 80 % halvemmalla muualta.

Syy Suomeen tuloon oli joulunvieton lisäksi vanhustenhuollon haasteet. Olen taas päässyt ihmettelemään sosiaalisektorin toimintaa. Kun itsellä on selkeä näkemys siitä, miten asiat ovat ja miten ne pitäisi hoitaa, on vaikea ymmärtää pallottelua instanssilta toiselle. Nyt on kohta kolme kuukautta suoritettu ”luokittelua” ja saatu aikaan lausunto, joka lähtee seuraavalle instanssille. Siellä menee 2-3 viikkoa ja päätöstä on mahdotonta ennustaa. Jos sieltä saadaan vihreää valoa, niin sitten on taas viranomaisilla 3 kk aikaa järjestellä asioita. Ehkä näissä tapauksissa odotetaan, että aika hoitaa ongelmat sen lopullisen exit:in muodossa. Sääliksi käy vanhukset, joilla ei ole omaisia katsomassa asioiden perään.

Joka tapauksessa seuraavat lentoliput on hankittu ja lähtö on edessä noin kuukauden päästä. Jos kaikki menisi kuin elokuvissa, koronatilanne Ranskassa olisi silloin jo helpottanut. Ja vaikka rajoituksia vielä olisikin, niin aurinko paistaa kuitenkin ja jalkakäytävillä ei taita niskaansa. Finnairilla on kampanja meneillään, taidankin ostaa muutaman seuraavankin reissun valmiiksi.

Pitää Rivierallakin poro löytyä

Moni kokenut sijoittaja seuraa nyt pörssiä entistä valppaammin ja keventää välillä positioita, ”sotakassaa” keräten. Ajatellaan, että kun kurssit jossakin vaiheessa tippuvat, on mukava panna käsi alle ja ostaa suosikkiosakkeita alennetulla hinnalla. Koska ja millä voimalla kurssien oikaisu tulee, on tietenkin se suuri kysymysmerkki. Usein on nähty, että odottajilla pettää hermo ja ostavat myydyt paperit kalliimmalla takaisin.

Ennustaminen on vaikeaa. Sen takia kai Sibeliuskin sanoi vaimolleen ettei ole ennustaja vaan säveltäjä, tämän kysellessä koskahan herra mahtaa palata ravintolasta kotiin.

Nykyisillä rajoituksilla ravintolasta palaamisen aika on helpompi ennustaa.

Turhuuksien Roviolla

Firenzessä dominikaanipappi Savonarola päätti vuonna 1497 poltattaa kaupungissa kaikki turhuudet – vanities. Siinä saivat kyytiä kaikki kirkon synnillisiksi julistamat tavarat kuten kosmetiikka, peilit, kirjat ja taide.

Vajaat viisisataa vuotta myöhemmin yhdysvaltalainen kirjailija Tom Wolfe kirjoitti kirjan aikakauden jupeista samalla otsikolla. Kirjasta innostuttiin tekemään myös elokuva, joka taitaa edelleen kiikkua ”surkeimmat elokuvat” -listalla.

Satuin elämään nuoruuttani suunnilleen samoihin aikoihin, kun Wolfe kirjoitti kirjansa ja kirja löytyykin useamman ystävän hyllystä edelleen. Muistelimme joskus noita kasinotalouden aikoja. Rahoitusta oli saatavilla yllin kyllin ja kaikki tuntui onnistuvan.

Solarium -saleja, kuntosaleja, vaateliikkeitä, kiinteistösijoittamista, baareja ja ravintoloita nousi kuin sieniä sateella. Pörssissä kaikkien yhtiöiden kurssit nousivat ja pankit syytivät lainaa kaikille halukkaille.

Yksi ystävä ihmetteli myöhemmin, että niin se vain oikeustieteen opiskelijasta tuli ammattisijoittaja hetkessä. Kiinteistön ostamiseen riitti käynti pankissa rahoitusyhtiön bemarilla, nahkakravatti kaulassa, Guccit jalassa ja Armanin puku päällä. Pörssissä oli pääasia, että osti, ei niinkään se mitä osti. Listautumisia jonotettiin tihkusateessa kuin Tokmannin ämpäreitä konsanaan.

Huonostihan siinä kävi.

Nyt keskuspankit painavat kilvan rahaa. Päivän lehdessä vihreiden Krista Mikkonen tuulettaa Suomen EU:lta saamaa ”elvytyspakettia” ja sen suuntaamista trendikkäästi ekologisesti kestäviin ratkaisuihin ja digitalisaatioon. Juhlistamisen aihe on EU:n tarjous ”maksa kolme, saat yhden”.

Yhdysvalloissa Biden junailee 1 900 miljardin elvytyspakettia. Tämä pandemian alussa tehdyn 2 000 miljardin elvytyspaketin päälle. Olemme keksineet ikiliikkujan. Panemme yhteiskunnan ja yritykset kiinni ja annamme kaikille ilmaista rahaa. Vasemmistoliitto uskoo, ettei velkaa tarvitse koskaan maksaa takaisin. Tai jos täytyy, niin löydetään maksaja niistä kuuluisista hyväosaisista.

Pörssissä on huomattu, että kun tarpeeksi iso joukko ostaa tiettyä osaketta, niin sen kurssi nousee. Valitaan osake, jonka arvo on talouslukujen perusteella jotakin nollan ja kymmenen taalan välillä ja psyykataan kaikki mukaan rakettiin. Too tö Moon, män. Saadaan joukkohysteria ja kurssi nousee 483 dollariin esimerkkinä GameStop.

Perussettiä höystetään sillä, että nyt saadaan osaketta lyhyeksi myyneet Big Money -pankit kyykkyyn. Sitten käväistään 46 taalassa ennen kuin saadaan puhuttua taas kurssi nousuun. Välittäjät tekevät rahaa, samoin ne, jotka osaavat myydä ajoissa. Loppuväki on kuin kaikki rahansa sököpöydässä hävinneet eli ”suunnilleen omillaan”.

Entä se Big Money? Stick it to the Man? Ne pukumiehet?

Sielläkin liputettiin, varsinkin alussa, merkittäviä tappioita. Uskallan kuitenkin ennustaa, että tässä taistelussa Goljat voittaa Davidin. Short -position väärin arvioinut saattaa saada kenkää. Ehkä joku pankki fuusioidaan toiseen. Yksittäinen pankki saattaa heittää kupit nurin.

Mutta kun musiikki loppuu, ovat hölmöjen dollarit siirtyneet viisaampien taskuun. Näin on käynyt aina ennenkin. Myytiinpä sitten mustan tulppaanin mukuloita tai osuuksia East India Trading Companyssa.

Ikävintä näissä ilmiöissä on se, että markkinoille tulee iso liuta ihmisiä pikaisen rikastumisen toivossa. Poltetaan sormet ja vannotaan ettei koskaan enää. Lopetetaan varautuminen tulevaisuuteen ja sijoittaminen kokonaan.

Vanha viisaus kehottaa sijoittamaan vain sellaiseen, minkä ymmärtää. Itse olen tämän takia jättänyt väliin Teslan osakkeen ja kryptovaluutat. Kannabis -boominkin olen antanut olla muiden Eldoradona.

Sen verran uskallan ennustaa, että lainarahalla sijoittavien kannattaa miettiä, josko olisi aika ainakin vähentää vipua. Se kun toimii ikävästi kumpaankin suuntaan.

Otin ilon irti meemiosakkeiden buumista. Myin kaikki Nokiani hintaan 3,97 ja ostin takaisin hintaan 3,41. Paremmalla ajoituksella osakkeista olisi saanut 4,40 euroa, mutta vain hetken ajan. Hetki sitten Nokia ilmoitti, että vähentää työntekijöitä 10 000 hengellä. Lundmark toteuttaa muutosta ja saattaa hyvinkin käydä niin, että omistajatkin vielä hymyilevät. Henkilökunnalle edessä on pitkä tie, jossa ei taideta optiomiljonäärejä leipoa.

Muuten koronapandemia jatkuu entiseen malliin. Puhuvat päät saapuvat televisioon harva se päivä kertomaan siitä, miten me juuri nyt elämme kriittisiä aikoja.

Olen saanut nämä tietoiskut viihdyttävämmiksi soittamalla samaan aikaan Benny Hill -tunnusmusiikkia. Erityisesti ministeri Kiuru ja Yakety Sax käyvät hyvin yhteen. Olen ihmetellyt, että Katri Kulmunille järjestettiin viestintäkoulutusta – eikö Kristalle riittänyt enää euroja?  Tarve on kuitenkin ilmeinen.

Nyt sitten väsätään ulkonaliikkumiskieltoja, tietyille alueille, tietyin ehdoin, näin ollen mutta pois lukien. Kotona aika kuluu mukavasti vaikkapa lukemalla Lauri Nurmen kirjaa ”Miten Suomi päätti voittaa koronan”. Hintaakin oli hieman laskettu viimeaikaisten tartuntalukujen julkistamisen jälkeen.

OSTOT

Pfizer	28,60 €
GlaxoSmithKline	14,10 €
Sampo	34,53 €	34,94 €	37,29 €
	37,01 €	36,66 €	36,13 €
Cloetta	2,36 €
Nobia	6,04 €
Telia	3,44 €	3,40 €
Telefonica	3,55 €
Orion	38,00 €	38,50 €
	33,00 €	33,87 €
UPM	29,61 €
TietoEVRY	25,73 €
Citycon	7,66 €
Nokia	3,41 €
Swedish Orphan Bio	15,48 €
YIT	4,83 €
Fortum	20,05 €
Oriola	2,02 €
Pyynikin Brewery	125,00 €

MYYNNIT

Harvia	31,80 €
Kreate	8,20 €
myyty heti	11,27 €
Telia	3,59 €
StoraEnso	15,68 €
Konecranes	36,60 €
Nokia	3,97 €
iShares Core DAX	119,41 €
iShares US Preferred	31,34 €
Rapala	7,00 €

Ainoat positiot, jotka suljin kokonaan, ovat Konecranes, iShares Core DAX ja iShares US Preferred Stock. Tuo Preferred Stock on maksanut kuukausittain osinkoa. Osinko on kuitenkin kutistunut ja kun se kapitalisaatiosopimuksessa joutuu tuplaverotuksen kohteeksi (15 % Yhdysvalloille ja 34 % voittoja nostaessa Suomen valtiolle) niin katsoin parhaaksi vaihtaa kotimaiseen osingon maksajaan. Daxin olisi voinut pitääkin mutta päätin käyttää varat osakepoimintaan.

Konecranes oli noussut niin hyvin, että päätin siirtyä sivuun katsomaan Cargotec -fuusion lopputuloksen. Myöhemmin voi sitten harmitella sitäkin päätöstä.

Osakeanneissa tein pikakäynnin Kreatessa. Saatu osakemäärä oli kuitenkin niin mitätön, että otin ruhtinaallisen sadan euron voiton kotiin. Pyynikin Breweryä merkitsin hieman lisää vaikkei oma oluen kulutukseni sitä kannattele – tahti on luokkaa olut per kuukausi. Orthexia merkitsin ja on mielenkiintoista nähdä miten osakkeet jaetaan. Orthexin Smart Store -tuotteita tuli hankittua keittiöön. Hyvältä näyttävät ja hyvin toimivat.

Seuraan päivittäin koronalukuja niin Suomessa kuin Ranskassakin ja toivottavasti tilanne selkiää sen verran, että pääsen taas Etelä-Ranskan maisemiin. Patoutunutta matkustamisen tarvetta taitaa olla monella muullakin.

Kevättä odottaen.

Merkillinen vuosi 2020

Ihmiset alkavat jo unohtaa miltä normaali elämä tuntui. Elämä, jossa sai liikkua, niin kuin tahtoi, tavata ihmisiä rajoituksitta ja muutenkin hoitaa asiansa niin kuin parhaaksi näkee. Tilalle on tullut milloin mitkäkin määräykset ja voimakkaat suositukset. Alueita eristetään, toimialoja suljetaan ja täytetään monenlaisia lomakkeita korvausten saamiseksi. …

Lomamatkalla jossakin päin Eurooppaa

Lähdin juhannusaattona, huolellisen suunnittelun jälkeen, kohti Ranskan kakkoskotia. Finnair oli jo ilmoittanut, ettei lennä Etelä-Ranskaan ennen vuotta 2021, joten se niistä sinivalkoisista siivistä. Lufthansa on toiminut yleensä hyvin Münchenin kautta, mutta nyt kaikki reititykset olivat Frankfurtin kautta eikä mahdollinen jumiutuminen sinne oikein inspiroinut. Monille ystävillä oli myös käynyt niin, että lentoja oli siirretty ja peruutettu. Lentomatkailuun ei uskaltanut siis täysin luottaa.

Kun kotona oli vielä vino pino tavaraa, joka löytäisi helposti paikkansa Ranskan asunnossa, kuljetusmuodoksi päätyikin oma auto. Kulkupeli saatiin pakattu huolellisesti niin, ettei juuri tyhjää tilaa jäänyt. Toisaalta, eipä ole autokaan jättimäinen. On y va!

Helsingistä Finnlinesin kyytiin ja kohti Travemündeä. Aurinko paistoi ja laivan kannella viihtyi hyvin. Finnlinesin hinnoittelu on muuten sellainen, että auto, matkustajat ja vähän parempi hytti yhteen suuntaan kustantaa suunnilleen saman kuin neljän ihmisen lennot edes takaisin. Eihän se ole hullu, joka pyytää, opettaa huutokauppakeisari.

Covid-19 -rajoitukset poistuivat muutama päivä aikaisemmin sekä Saksassa että Ranskassa. Helsingissä olin valmistautunut henkisesti kertomaan perustuslaista, siltä varalta, että tomeran hallituksen toiminta on hämärtänyt tiedon ihmisten oikeuksista. Koko menoreissulla ei kuitenkaan pysäytetty kertaakaan, eikä kyselty mitään – ei Saksassa, Luxemburgissa eikä Ranskassa.

Luxemburgissa pysähdyimme ystäväperheen luona ja saimme viisi tuntia paljon kaivattua unta ja aamiaisen. Luxemburgista kokka kohti Lyonia, jonka jälkeen pysähdyimme yöksi varsin viehättävään – maaseudulla sijaitsevaan – Domaine de Clairefontaine -hotelliin. Sieltä olikin tullut etukäteen seikkaperäiset ohjeet maskien käytöstä ja hotellissa oli koko ajan ”protokolla” päällä. Yleiset tilatkin desinfioitiin neljän tunnin välein.

Illallinen hotellin puutarhassa, yö viihtyisässä huoneessa ja seuraavana aamuna kohti Cannesia. Matkan varrella tehtiin muutama turistipysähdys Avignonissa ja Gordesin upeassa vuoristokylässä. Palkintoja voittaneen viininviljelijän ”tehtaanmyymälästä” laatikko roseeta varmuuden varalle ja saapuminen myöhään illalla asunnolle. Kuin ihmeen kaupalla parkkipaikka suoraan asunnon edestä.

Tulomatkan riskianalyysiä tehdessä Finnlinesin ravintola meni heittäen kärkeen. Henkilökunta oli hyvin suojautunut ja desinfioinnit pelasivat hyvin. Ruoka annosteltiin pleksilasin takaa. Samaan aikaan oli kuitenkin vino pino rekkakuskeja liikkeellä ja menomatkan illalla ns. ruokajuomat kuuluvat hintaan. Suomalaiset kuskit käyttäytyvät erinomaisen hyvin. Virolaiset kohtuullisen hyvin mutta veli venäläisten joukossa oli muutama, jotka pyörivät kuin väkkärä sinne tänne ja joille jonottaminen näytti olevan vaikeasti ymmärrettävä. Näihin oli kuitenkin helppo ottaa etäisyyttä, kun näki näiden käyttäytymismallin.

Asunnolla remontti oli edennyt hyvin. Seuraavina päivinä päästiin tekemään hienosäätöä, eli hävittämään suurin osa edellisen omistajan tavaroista. Osa oli pantu kiertoon jo aikaisemmin. Valaisimet on nyt saatu vaihdettua, kiitos ruotsalaisen boutiqueketjun eli Ikean. Täytyy ihmetellä, etteivät muut pysty kilpailemaan erilaisten valaisimien kanssa, ei hinnassa eikä ulkonäössä. Edellisen omistajan uusantiikkiset ”kattokruunut” saivat lähteä. Tuntui, että asuntoon tuli heittämällä lisää kuutiotilavuutta.

Keittiönasennus oli meneillään. Italiasta saapuivat kivimiehet asentamaan kvartsitasot keittiöön ja kylpyhuoneeseen. Kontaktin välttäminen näytti olevan itsestäänselvyys. Samoin ”sosiaalinen etäisyys”. Homma sujui kuin mallinäytöksessä, ei yhtään ylimääräistä liikettä ja roskat ulos sitä mukaa kun tavaraa saatiin paketista. Jokainen tiesi tehtävänsä. Puolen päivän homma, jota oli ilo katsella.

Varsinaisen keittiön asentajana oli ranskalainen, alun perin teollisen muotoilun koulutuksen saanut, vajaa kuusikymppinen kaveri. Äärimmäisen osaava, mutta niin itsepäinen, että kysyin josko hänellä on suomalaiset sukujuuret. ”Itse, itse – ei tässä apuja tarvita”. Mietin miten kääntää ”…se on kakkakin rattailla” ranskaksi mutta tuloksetta. Yritin sanoa kymmenkunta kertaa että ”pas seul, ensemble, ensemble” eli josko raskaimmat hommat yhdessä.

Onneksi näin, kun alkoi nostaa vajaat 50 kiloa painavaa, 3 metristä seinälevyä yksin ja ehdin auttamaan. Levy saatiin kunnialla seinään. Seuraavana päivänä kuului kuitenkin kolahdus ja toveri makasi lattialla metrinen liesituuletin sylissään ja ”un peu” teki kuulemma kipeääkin.

Tunnin päästä näin, että aristaa jalkaansa niin, että liikkeet olisivat menneet aerobic-esityksestä. Toinen jalka suorana eteenpäin ja vain toista polvea koukistaen yritti nostella pienempiä levyjä. Löin Ketorinin kouraan ja Voltarenia polveen. Lähtikin käymään lääkärillä. Uhkasi tulevansa takaisin heti seuraavana aamuna, jota suuresti epäilin. Suomessa olisi saanut ainakin viikon sairaslomaa tennispallon kokoisen polvensa kanssa.

Aamulla oli kuitenkin tikkana paikalla, onneksi nyt kelpasi muutamaan työvaiheeseen apukin. Pari pikkujuttua jäi odottamaan jälkitoimitusta mutta kun sähkömies kävi vielä lyömässä pistorasioiden suojat kiinni, niin huomasimme että meillä on varsin mallikkaasti toimivat keittiö ja kylpyhuone.

Muutamassa huonekaluliikkeessä on tullut käytyä. Ihminen on näköjään tapojensa orja ja hankinnat ovat osuneet jo tuttuihin merkkeihin. Yöpöydiksi kannoin Kartellin tuotteet ja sohvakalusteet sain tilattua BoConceptista. Sieltä saikin erinomaista serviisiä. Kommunikaatio sujui, vaikka sekä myyjällä että ostajalla oli naamasuojus päällä. Avasin pelin kysymällä ”myytkö huonekaluja?”. ”Kyllä myyn”, sanoi ranskalainen. ”Ostatko sinä huonekaluja?”. Ja kun tähän vastasi myöntävästi, ymmärsi kumpikin osapuoli, ettei olla liikkeellä ns. renkaita potkimassa. Tämä malli, tuo kangas, kulma näin päin ja noilla jaloilla. Kaikki sujui kovin mutkattomasti. Lasku kouraan ja toimituspäivä kalenteriin.

Paikallinen tori.fi on tullut testattua. Sieltä löytyi Peugeot -merkkinen polkupyörä, joka oli vielä huollettu ennen kauppaa. Myyjällä oli hulppea villa uima-altaineen vuorilla. Kirjasin itselleni henkisen muistiinpanon siitä, että Google Mapsin ilmoittama 3-4 kilometriä on varsin mukava kävellä tasaisella maalla mutta ei ristiin rastiin rinnettä ylös. Paluumatkalle otinkin Uberin, jonka 11 euron hinta tuntui varsin kohtuulliselta. Pikeekin ehti kuivata hieman.

Onko täällä sitten vaarallista? Vaarantuuko kansanterveys? Pelaanko ranskalaista rulettia?

Itse en näe täällä yhtään sen suurempaa riskiä kuin Suomessakaan. Oikeastaan muutaman Turussa ja Helsingissä kuvatun ”Party Videon” nähtyäni, väittäisin että päinvastoin. Kaikissa sisätiloissa käytetään kasvosuojia. Kaduilla erityisesti vanhempi väki käyttää maskia sielläkin. Väentungokseen ei ole pakko ahtautua. Paikallisella torilla ilmanvaihto sujuu viidestä suunnasta ja ravintoloiden terasseilla on sekä tilaa että reipas mereltä tuleva tuuletus. Citymarketin tyylistä jonotusta ja väkimäärää en ole nähnyt missään. Rannoilla alkaa pikkuhiljaa olla enemmän ihmisiä, mutta reilu 2-3 metrin väli on helppo säilyttää.

Paluumatka menee varmaan Ruotsin kautta. Aikataulu on kuitenkin sellainen, että ainoa kontakti ruotsalaisiin tulee olemaan bensapumpun kahva ja siinäkin voi käyttää hansikasta. Yhden ruotsalaisen naisen tapasin tänään vuorilla paikallisessa Gourdesin kylässä. Oli asunut täällä jo pitkään ja pyöritti miehensä kanssa ravintolaa. Oli murheissaan vanhempiensa takia, jotka olivat Göteborgissa pitkän Espanjassa asumisen jälkeen. Valittelivat kuulemma puhelimessa, että oli ollut todellinen vikatikki palata Kansankotiin.

Tuon vuoristokylän visiitin jälkeen kurvasin vielä Bar-sur-Loup -kylän kautta. Entiseen tyttökouluun oli päätynyt ravintola ”L’ecole des Filles”, jossa tuli nautittua upeassa puutarhassa yksi parhaista lounaistani koskaan. Hintakin oli päätähuimaava 26 euroa. Ravintolalle täytyy antaa vahva suositus, jos täälläpäin liikutte.

Viimeisen päivityksen jälkeen on pörssissä ollut sangen vauhdikas ”rebound”. Vuoden toinen kvartaali oli kursseille paras 15 vuoteen. Kurssikehitystä on usein vaikea selittää pelkästään järjellä ja matematiikalla.

Nyt osa näkee kurssinousussa ainoastaan keskuspankkien ja valtioiden elvytyksen. Toiset palaavat taas ”ei ole muuta tuottavaa vaihtoehtoa” -mantraan. Kolmas synkistelee, että illuusiota kaikki tyynni ja ”syksyllä nähdään kaikkien kurssiromahdusten äiti”. Joku näistä on varmaan oikeassa. Tai joku toinen.

Selvää on, että yritysten tulokset ovat pääosin heikentyneet. Muutama poikkeus toki: verkkokauppa, nettimyynti yleensäkin ja yritykset, joille valtioiden elvytys valuu suoraan. Netflix, Amazon, videoneuvottelusoftan tekijät. Suomessa Tokmanni yllätti liikevaihdon kasvulla. Yleisesti ottaen voitaisiin kuitenkin todeta, ettei maailma loppunutkaan – ainakaan vielä.

Synkistelijöitä toki riittää. Näillä on yleensä tapana ennustaa vuodesta toiseen romahdusta, kunnes romahdus tapahtuu. Sitten todetaan, että ”mitä minä sanoin”. Siinä unohtuvat ne 10 ennustusta, jolloin oltiin väärässä. Synkistelijät pääsevät myös paremmin raflaaviin otsikoihin.

Itse olen koettanut istua käsieni päällä. Ei myyntejä ja ainoastaan pienet ostot Exel Compositea ja Konecranesia. Osinkoja on kolahdellut kassaan Altialta, Tikkurilalta, Sammolta, Stora Ensolta, Cityconilta, Konecranesilta ja Ahlström Munksjöltä. iSharesin ETF:t ovat maksaneet joko kuukausi- tai puolivuotisosinkojaan. Yhdysvalloista dollareita on tullut Kraft Heinzilta. Vuoden kertymä noteeratuista yrityksistä on vajaat 60 000 euroa. Ollaan kaukana viime vuoden vastaavasta, vaikka pakassa onkin vielä muutama jokeri.

Tuo ”lomamatkalla jossakin päin Eurooppaa” tulee ajalta ennen internetiä ja älypuhelimia. Radiossa luettiin päivittäin kuulutuksia tyyliin ”Ekonomi Jarkko Virtanen, lomamatkalla jossakin päin Suomea, ota viipymättä yhteyttä Marjattaan”. Jotakin kovin tärkeää – yleensä ikävää – oli tapahtunut.

Saattaa kuitenkin olla niin, että ”Jonnet ei muista”, niin kuin nuoret nykyään hokevat. Muistatko sinä?

Nyt, kun kaikki yhteydet pelaavat 24/7, tuo radioviestintä saattaa kuulostaa luksukselta. Eipä tulisi pomolta tai kaupustelijoilta yhteydenottoa viiden minuutin välein.

Toisaalta, ei onnistuisi etätyökään. Ennustan etätyölle räjähdysmäistä kasvua. Tämä saattaa toki romahduttaa kampaviinereiden myynnin. Zoom -palavereissa kun jokainen keittää omat kahvinsa.

Ranskan asunnollakin on viritetty suurempi monitori ja nopea laajakaista kaikkiin tarpeisiin. Luulen, että moni HR saa pohtia, miten voi olla, ettei konttorilla viihdy kukaan ja työt tulevat meistä riippumatta tehtyä. Niin kuin olemme työhyvinvointiin panostaneet. Miten tämä vaikuttaa henkilökunnan tyytyväisyyskyselyyn? Pitäisikö pitää asiasta tiimipalaveri?

Kelit ovat olleet niin kuin aina: kolmekymmentä astetta lämmintä ja auringonpaistetta. Kymmenen vuorokauden ennuste näytti olevan että jatketaan samalla kaavalla. If it aint’t broke, don’t fix it.

Nyt, kun asunto alkaa olla halutussa kunnossa, on mukava siirtyä parvekkeelle kuuntelemaan kaskaiden siritystä sekä nauttimaan ilta-auringosta ja Välimeren kimalluksesta. Voisi vaikka maistaa sen palkitun viininviljelijän tuotteita. Mukavaa heinäkuuta lukijoille.

This too shall pass

Korona -virus jatkaa etenemistään. Koko maailma on polvillaan. Hallitukset keksivät kilpaa rajoituksia arkielämään. Ensin kiellettiin 1 000 hengen kokoontumiset, sitten 500 hengen, peruutettiin urheilutapahtumat ja konsertit. Sitten suljettiin kahvilat, baarit ja ravintolat. Itävalta nokitti juuri kieltämällä yli viiden hengen kokoontumiset.

Italia on ollut Euroopan pioneeri. Kiinassa 81 000 potilaasta kuoli 3 187 eli 3,93 prosenttia. Italiassa on 24 747 potilaasta tähän mennessä kuollut 1 809 eli 7,31 prosenttia. Tässä vaiheessa todettakoon, että kaikki muut luvut paitsi kuolleiden määrä ovat epävarmoja. Eurooppa – Yhdysvalloista puhumattakaan – ei kykene testaamaan koko väestöä, vaan murto-osan. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että kaikki päätökset tehdään äärimmäisen epävarmoilla tiedoilla.

Etelä-Korea on onnistunut hyvin, siellä kuolleisuus on 75 / 8 162 eli 0,91 prosenttia. Siellä testattiin noin 15 000 ihmistä päivässä ”Drive In” keskuksissa. Potilas pysyi autossaan eikä testialuetta tarvinnut desinfioida joka testin jälkeen. Testitulos lähetettiin tekstiviestinä ja testin tekeminen kesti noin 10 minuuttia.

Italian tartuntojen määrä on ottanut kunnon loikan ylöspäin. Viimeisimmän hyppäyksen syyksi tulkittiin aurinkoinen viikonloppu. Väki päätti näyttää virukselle ja lähti rannoille, kaupungille ja ravintoloihin. Kun ei järkipuhe auta, niin hallitus otti käyttöön ulkonaliikkumiskiellon. Saat mennä töihin, liikkua virallisen luvan kanssa tai ulkoiluttaa koiraa. Koirien vuokraus käynnistyi välittömästi ja onkin uutisoitu uupuneista koirista, jotka aikaisemman 3 x 15 minuutin lenkin sijaan kävelevät nyt vaikkapa 16 tuntia putkeen – eri ulkoiluttajien kanssa.

Kuten viime blogissa epäilin, ei Eurooppa oikein tunnu selviävän tästä. Rajat pannaan kiinni yhtä huolellisella harkinnalla kuin Trump sulki pääsyn eurooppalaisilta. Vähän aikaa annettiin Yhdysvalloissa erikoisvapaus Britannialle mutta sekin vedettiin pois. Nyt tämä maahan tuleva väki seisoo tuhansien muiden kanssa odottamassa Yhdysvaltojen tarkastusta. Jos mennessä siihen aulaan olit terve, niin lähtiessä kannat varmasti jotakin. Jenkkien omaa tartuntakantaa ei uskalla edes arvailla. Maa, jossa testin teettäminen maksaa pitkälle yli 3 000 taalaa, ei voi kehua tehtyjen testien määrällä. Sama pätee monessa muussakin maassa, Suomessakin on viestitty, että testataan vain tapaukset, joissa osumatarkkuus lähestyy sataa.

Jälkikasvua asuu Lontoossa. Siellä on valittu toinen tie. Ei edes yritetä estää viruksen leviämistä vaan luotetaan että kehittyy ns. laumasuoja, kun tarpeeksi monella on tartunta, niin tauti pysähtyy. Yli 70 -vuotiaat on päätetty suojata eli eristää – oletettavasti pitkäksi ajaksi. Tänään luin jonkun spesialistin lausunnon siitä miksi tämä ei tule missään nimessä toimimaan. Kohta luetaan toisen spesialistin lausunto siitä, miksi tämä on ainoa tapa.

Suomessakin tätä palvelukotien eristämistä on aloitettu. Voin nyt omakohtaisesta kokemuksesta kertoa, että asiasta kertominen on haastavaa palvelukodin asiakkaalle. Asiakas on kovin murheissaan ja kokee että hänet hylätään nyt täysin ja lopullisesti, kun kerrot että valitettavasti en voi tällä kertaa keittää kahvia ja jäädä juttelemaan. Enkä usko, että lähiaikoina täällä saa käydä ollenkaan, oman turvallisuutesi vuoksi. Ei paljon lohduta se, että ruokahuolto pelaa ja suklaata on useamman viikon tarpeiksi.

Muissa Euroopan maissa vannotaan nyt jälkijunassa eristämisen voimaan, jos ei muusta syystä, niin siitä että ehdittäisiin hoitaa osa alta pois ennen kuin suuri massa saapuu sairaalaan. Niissäkin näyttää olevan oma haasteensa pitää edes hoitohenkilökunta terveenä.

Taloudelliset seuraukset tälle sirkukselle tulevat olemaan mykistävät. On helppo ennustaa, että matkatoimistoja, hotelleja, lentoyhtiöitä, ravintoloita ja kahviloita kaatuu heti ensimmäisessä aallossa vino pino. Nyt mitataan se, onko tase sellaisessa kunnossa että ”pystyy ottamaan hittiä”, kuten eräs sijoittaja luonnehti aikaisemmin muussa yhteydessä. Aika harvalla palvelualan yrityksellä on. Tätä kirjoittaessa SAS ilmoitti lomauttavansa 10 000 henkeä. Markkinat odottavat myös Norwegianin talousvaikeuksien muodostuvan kestämättömiksi. Finnair ilmoitti lakkauttavansa toistaiseksi 90 prosenttia lennoistaan.

No mitä sitten, miettii joku. Jos on Jalostajan hernekeittoa kaapissa, 24 pulloa viiniä, 12 pulloa Altian Koskenkorvaa ja 240 rullaa vessapaperia, niin no hätä.

Seuraava aalto on kuitenkin se, että ensin komennetaan väki etätöihin. Samalla pystytään konttorilla käymään kulurakenne tarkkaan läpi. Sitten aloitetaan YT:t ja lingotaan Sirkku, Liisa ja Pekka kilometritehtaalle.

Kevättä on kuitenkin jo ilmassa ja irtisanotut tietävät, että ansiosidonnainen juoksee ja venettäkin pitäisi laittaa. Tilanne ei ole siis henkilökohtaisella tasolla aivan katastrofaalinen. Ainakaan heti.

Hallitus piirtää edelleen kuvan positiivisesta työllisyyskehityksestä, pois lukien Korona -viruksen aiheuttama tilapäinen häiriö. Jostakin saadaan varmaan lukea, että veroprogressiota kiristämällä tästäkin selvitään.

Hetken päästä irtisanottuja onkin aika pino, kun pannaan jäihin tuotekehitys, it-hankkeet, markkinointi ja mainonta. Lopetetaan yrityksen TyKy -hankkeet ja henkilökunnan virkistystoiminta. Sanotaan lehtitilaukset irti ja luovutaan leasing -autoista. Asuntojakin saa kohta edullisemmin. Vuokraisännällä saattaa olla uusi tilanne, kun vuokrissa näkyy entistä useammin viiveitä. Tätä spiraalia voi piirtää kukin vapaalla kädellä ja vilkkaalla mielikuvituksella. Jos jotakin hyvää hakee, niin korot eivät nouse vielä aikoihin.

Globaali tuotantoketju ottaa takkiinsa todella nopeasti. On jo ottanut, Kiinassa seisoo edelleen melkoinen määrä kontteja purkamatta. Globaalissa taloudessa  raaka-aineet ja komponentit valmistetaan yhdessä maassa, tuotanto on toisessa ja kuluttajat kolmannessa. Pannaan palapelissä rajat kiinni, tuotantoon viikkojen tai kuukausien viive ja logistiikkakoneiston kontit, laivat ja lentokoneet pois pelistä. Monessa yrityksessä joudutaan miettimään tuotantoketju uusiksi ja ottamaan käyttöön Plan B ja Plan C. Huomaamme vielä, ettei monen tuotteen saatavuus olekaan itsestäänselvyys.

Itse arvioin, että meillä on alle kuukausi aikaa löytää ratkaisu. Tai yksinkertaisesti hyväksyä se, että meillä on nyt tällainen virus, joka tappaa osan ihmisistä. Sen jälkeen voidaan todeta, että viruksen aiheuttamat suorat vahingot olivat murto-osa koko vauriosta. Vieläköhän nähdään sekin tilanne missä ELY -keskus tarjoaa työpaikaksi maisterille yläosattoman tarjoilijan duunia keskiolutkapakassa. Moni ei enää muista, mutta tätäkin tehtiin 90-luvulla.

Ei minullakaan lääkkeitä ole – paitsi Ketorinia, jota ostin varmuudeksi yhden paketin. Mutta jos pannaan positiivisuushattu päähän, niin nyt kannattaa miettiä mitä palveluita haluat jatkossakin.

Itse käyn vielä pikaostoksilla Kauppahallissa. Ostan ne leikkeet, juustot, kalat ja äyriäiset, jotka ostaisin muutenkin. Käynti ei kauan kestä ja kädet pesen ennen ja jälkeen. Laulaen tietysti ”Jänis istui maassa” kahteen kertaan, niin kuin on ohjeistettu. Velipoika ei  muistanut enää sanoja, joten häneltä hyväksyin pesulauluksi ”Hämähämähäkin”. Jos Kauppahallin tiskillä on hyvin tilaa, enkä joudu kontaktiin vieruskavereiden kanssa, saatan nauttia nopean lounaankin paikan päällä. Kesko pysyy hengissä lamassakin – saattaa jopa raportoida aikamoisen myyntipiikin, mutta pienyrittäjälle päivän myynti on kovin konkreettinen asia.

Jos Thaimaan matka on peruutettu eikä Dubaihinkaan ole asiaa, niin kannattaisiko miettiä mihin muuhun säästetyt rahat voisi käyttää? Ostaisinko Tikkurilan maalit ja tarvikkeet ja maalaisin vihdoinkin sen huoneen, joka piti hoitaa. Vai laittaisinko mökillä paikkoja kuntoon? Vaihtaisinko saunaan Harvian kiukaan? Kaikki toimenpiteet, joilla talouden rattaat pyörivät, tulevat tarpeeseen.

Itse teetän remonttia edelleen siellä Ranskassa. Remontin etenemisen seuranta on tällä hetkellä WhatsApp -kuvien varassa. Kommunikaatio on pelannut hyvin ja vielä perjantaihin asti sain kaikki tarvikkeetkin työmaalle sujuvasti. Nyt on sitten jännä nähdä saako Ranskassa ostettua mitään, kun maa on – kunnallisvaaleja lukuun ottamatta – lähes kiinni. Hyvää tässä on se, että remonttimies on paremmin saatavilla. Hän oli suunnitellut pidempää reissua Lappiin hoitamaan mökkikalustoaan. Nyt ei ole kuulemma tarvetta, kun ei ole turisteja, saa pitää mökit tyhjillään.

Huonoa on se, että oma – kuun loppuun suunniteltu reissu – jää väliin. Ihan turhaan opettelin huolella sairaanhoidon erikoissanaston ranskaksi. Le respirateur artificiel, L’oxygene ja L’antidouleur kannattaa kuitenkin muistaa jatkossakin. Finnairin kanssa yritin vaihtaa lentopäivät. Palvelussa oli ruuhkaa, ihme kyllä.

Salkun tilanteen voi arvata. Kirjoitan tätä nyt klo 11:23. Pörssi on ollut auki alle puolitoista tuntia ja sijoitusten arvosta on niistetty kolmen jampan verran. Jamppa on keskiverto suomalaisen nettovuosipalkka. Aikaisemmin on tultu alas noin 25 jamppaa. Eli onnistuneella ”ajoituksella” olisin säästänyt noin 30 nettovuosipalkkaa. Likviditeettiä saatetaan jossain vaiheessa testata. Olenkin varannut käteistä noin kolmen vuoden tarpeisiin.

En ole kuitenkaan ajatellut tehdä perinteistä sijoittajan ratkaisua. Siinä myydään kaikki, kun ollaan varmasti pohjilla, todetaan tapahtunut ja päätetään etten sijoita koskaan enää. Huijausta koko toiminta.

Mietin niin, että jos tämä Mordorin Musta Surma pyyhkäisee koko yhteiskunnan palasiksi, niin on aivan sama, onko salkun arvo pudonnut vai ei. Jos taas hysteria laantuu tai virus saadaan muuten taltutettua, niin nousutkin ovat niin voimakkaita, ettei ryhmä ”Perin Pettyneet” ehdi mukaan.

Kirjaan tähän vähän tehtyjä ostoja, kanssasijoittajat saavat lohtua siitä kuinka onnettoman kalliilla olen ostanut.

• Keittiövalmistaja Nobia, SEK 61, SEK 58. Kurssi tänään SEK 40.
• Syöpähoitoyhtiö Elekta, SEK 99. Kurssi tänään SEK 69.
• Erikoispapereita valmistava Duni, SEK 120. Kurssi tänään SEK 78.
• Sampo, 33 e. Kurssi tänään 24,15 e.
• Kraft Heinz, USD 24. Kurssi tänään USD 24.
• Stora Enso, 9,50 e. Kurssi tänään 7,77 e.
• Konecranes, 23,70 e. Kurssi tänään 16,47.
• Raisio, 2,90 e ja 2,55 e. Kurssi tänään 2,48 e.
• Telia 2,97 e. Kurssi tänään 2,90 e.

Vanha viisaus on, että jos saat paniikin, niin saa se ensin. If You panic, panic first.

En ehtinyt tuohon ryhmään, joten nyt mennään näillä korteilla. Uskallan myös ennustaa, että lähipäivinä moni tekee elämänsä parhaita kauppoja. Koronaan on kuollut tähän mennessä 6 513 henkilöä.

This Too Shall Pass.

Tämäkin menee ohi.

Siihen asti, peskää käsiänne, älkää sairastuko vakavasti ja koettakaa pitää myös yritykset hengissä.

Mennyt tuotto ei ole tae tulevasta…

…tai jotakin samantyylistä, lukee liki jokaisen sijoitustuotteen ”yleisissä ehdoissa”. FIM Pankkiiriliike teki tästä aikoinaan mykistävän mainoksen Venäjä –rahastolleen. En muista tarkkaa lukua, mutta rahaston arvo oli pudonnut noin 90 %. Pistivät kylmästi tuottokäppyrän Hesarin kanteen ja siihen tuon tekstin. Sai ajattelemaan, että saattaahan tuon kehitys vaihtaa suuntaakin.

Viime vuoden loppupuolella alkanut kurssiheilunta on jatkunut. Välillä mennään lujaa ylös, sitten luetaan Trumpin tviitti ja tullaan vähintään yhtä lujaa alas. Suurvaltapolitiikka ja sapelien kalistelu on hallinnut markkinoita. Itseäni fiksummat kertovat kirkkain silmin, että kyseessä on Yhdysvaltojen presidentin maaginen neuvottelutaktiikka.

Itsellä tulee kyllä mieleen tarina keisarin vaatteista ja jollakin valtiotieteellisen kurssilla kuultu sitaatti ”Power corrupts and Absolute Power corrupts absolutely”. Sitaatti on käyttänyt ainakin Paroni Acton kirjeessään 1887. Kun katselee presidentin TV –esiintymistä, niin ei siinä kyllä ajatus ole aina kovin kirkkaana läsnä. Käytöstapojen täydellinen puute kärjistää vaikutelmaa.

Aika on mennyt vauhdikkaasti. Maaliskuussa tuli tehtyä viikon reissu Edinburghiin. Kelit olivat kovin skotlantilaiset eli vaihtelevat. Huhtikuussa olin kolme viikkoa Cannesissa, jossa taas kelit olivat erinomaiset. Siellä on jotenkin helpompi keskittyä lukemiseen ja sainkin kahlattua läpi tusinan ranskankielistä eeposta. Henkilökohtainen elämänlaatu on siellä kohdallaan, eli tulee syötyä järkevämmin (kun ei osta jääkaappiin mitään turhaa), liikuttua enemmän (kun on ilman autoa) ja vietettyä 100 %:n TV –paasto ja ehkä 80 %:n Some –paasto. Kannattaa joskus kokeilla!

Toukokuussa on ollut vuorossa hieman yhdistystoimintaa, kotimaan kiertelyä ja yksi työreissu Italian Anconaan. Tulipa taas todettua henkilökohtaisesti että käsitys Etelä-Euroopan laiskuudesta on todellakin myytti. Väitän että sekä Italiassa että Ranskassa tehdään pidempää päivää ja enemmän töitä kuin Suomessa.

Itsellä työpäivät alkoivat kahdeksan pintaan, lounas oli todellakin working lunch ja muut tauot noin 5 minuutin pituisia. Seitsemältä hotellille ja kahdeksalta illalliselle. Tuossa välissä ehdimme ottaa yhden lasin viiniä ja käydä läpi päivän tulokset. Ancona oli sympaattinen pikkukaupunki. Vanhan kaupungin ravintolassa irtosi lasi viiniä, loistava simpukkaspagetti ja espresso hintaan 14 euroa. Suomalaista ei haitannut edes ulkoterassilla, auringon paisteessa istuminen.

Kotimaan vaalitulosta tuli seurattua ja sen jälkeistä suurta puhallusta. Kun katsoi vaalituloksen, ei olisi heti arvannut että valtaan nousee vanhan AY –jyrän Antti Rinteen johdolla kasattu Punavihreä Kansanrintama. Budjetti on nuijittu kasaan optimistisilla talousennusteilla ja tyyliin ”anna mennä vain, kyllä maksaja löydetään”. Tänään aamutelevisiossa työministeri Harakka jo ehtikin väläytellä että työkalupakissa on vielä monenmoista veroa, jos tarvitaan.

Jos muuten olet syntynyt vuoden 1975 jälkeen, niin veikkaan että ns. lesken eläkkeen saa unohtaa. Itse olen nähnyt miten tuolla eläkkeellä leski pystyy maksamaan itselleen kohtuullisen hoitopaikan. Muussa tapauksessa olisi varmaan pitänyt etsiä jostakin omaiselleni paikka ”Vaivaisten Talosta”. Mitäpä hankki lapsia ja mitäpä pysyi kotona niitä hoitaakseen.

Sijoittajilla ja yrittäjillä oli olettamus julkisesta ruoskinnasta ja vuosien turhautumien kuittaamisesta varsinkin vihreiden ja vasemmistoliiton taholta. Aika vähäisiä olivat muutokset toistaiseksi tältä osin. Aika monta ”tutkitaan, mietitään, pohditaan” -lausetta jäi toki jäljelle.

Asuntosijoittajat joutuvat miettimään miten hoitavat muutoksen asuntoyhtiön pääomalainojen verotuksen suhteen. Itse olisin asuntosijoittajana eniten huolissani nykyisen asumistukijärjestelmän mittakaavasta. Asumistukea maksettiin viime vuonna 2 112 miljoonaa euroa. Asumistukea nostaa 849 648 henkeä. Summa on ollut jatkuvasti kasvussa. Jos tässä ei ole kyseessä aikapommi, niin missä sitten? Minkälaista vuokraa pystyt perimään, jos vuokralaisen tukea leikataan vaikkapa 25 %:a? Tai 50 %:a?

Salkussa on ollut meheviä päivämuutoksia. Suurin pudotus lähenteli 80 000 euroa. Suurimmat päivänousut taas 50-60 000 e. Hajauttaminen on ollut sangen haasteellista,  korkotuotteista kun ei saa vieläkään oikein mitään.

Tämä on entuudestaan tuttu leikki, eikä ole aiheuttanut sen kummempia muutoksia sijoitussuunnitelmassa. Olen päivittänyt aktiivisesti Osinko-Exceliäni ja mikäli yritysten osingot pysyvät samalla tasolla, niin hyvin riittää. Varmuusmarginaali osinkojen leikkausten suhteen on edelleen yli 50 %. Eli jos nyt ei suureen lamaan syöksytä, niin so far, so good.

Kertynyttä kassavirtaa olen sijoittanut takaisin pörssiin. Jonkin verran defensiivisempiin osakkeisiin kuin ennen. Seuraavat ostot tehty:

Makeisvalmistaja Cloetta, Tukholma. Lisätty entistä omistusta. Mielenkiintoista nähdä miten Ruotsin kruunun heikko kurssi näkyy viimeisellä viivalla.

Nordea. Tätä on tullut hankittua sormet verillä. Ostot 7,61 e, 6,83 e, 6,75 e ja 6,34 e. Tänään Suomen viranomaiset ilmoittivat etteivät näe syytä tutkia rahanpesusyytöksiä enempää. Mielenkiintoista nähdä kauanko von Koskull istuu ruorissa. Positio on kuitenkin vain reilut 8 % salkusta.

Viinatehdas Altiaa olen ostanut lisää. Ajattelin niin, että jos ajat huononevat niin suomalainen tinkii viimeksi väkijuomasta. Koskenkorvan ja Jaloviinan ympärille on kasattu tuoteperhe, miedommillekin hyllyille. Ehdin osallistua yhtiökokoukseenkin. Autolla valitettavasti; jäi Larsen -konjakin maistaminen väliin. Arvostustaso on kohtuullinen verrattuna kansainvälisiin juomataloihin. Valtio on toki mielipuuhassaan eli nostamassa alkoholin, tupakan ja polttoaineiden verotusta.

Saunavalmistaja Harviaa otin lisää. Tulosraportti oli ennakoitua parempi ja olen mielelläni mukana tällaisen yhtiön menossa.

Ahneus iski ja otin lisää Rapalaa hintaan 2,99 e ja 3,00 e. Yhtiö maksoi pois hybridilainansa ja järjesteli rahoitustaan parempaan asentoon. Yhteistyön päättyminen Shimanon kanssa on joko uhka tai mahdollisuus, riippuen siitä keneltä kysyt. Pitkään on kalastuksen bränditalo ollut pohjamudissa ja huonolla hoidolla. Ikuinen yritysostokandidaatti. Osinko varmaan paranee ensi vuonna.

Tein aikoinaan komean tilin Heinz –ketsupilla kun Buffett & pääomasijoittajat ostivat sen pörssistä pois. Nyt on todettu ettei kaikki mennytkään niin kuin elokuvissa. Talousraportointi on ollut höttöä, Kraftin brändit häviävät osuutta kauppojen omille brändeille ja tulosta alaskirjattiin kevyet 15 miljardia taalaa. Kurssi on laskenut 96 dollarista 30 dollariin. Osinkoa leikattiin 36 %:a. Ei muuta kuin pikkusiivut The Kraft Heinz Companya ostoon kurssein 33 taalaa, 32,65 taalaa ja viimeisin 28,72 taalaa.

Lassila & Tikanojaa otin hiukan lisää. Josko jätehuolto ja kierrätys kuitenkin kannattaisi. Tätä on ollut salkussa pitkään ja osinkotuotto on ollut hyvä. Välillä on poltettu rahaa huonoissa hankkeissa kuten jäteöljyn puhdistamisessa ja biopolttoaineissa, perusliiketoiminta on ollut ok.

Teliaa otin pikkusiivun lisää. Ainoa ilo tästä yhtiöstä on ollut osinkovirta.

Muotipuolella olen ottanut takkiin L Brands:in (Victoria’s Secret ja Bath & Body Works) kanssa. Vaikka setämiehen silmää hivelevät yhtiön enkelien kurvit, niin ostajakunta haluaa mukavampia, laadukkaita alusasuja normaalin kokoisille naisille. Nollakoko ei pure enää. Kosmetiikkapuoli tekee hyvää tulosta mutta Victoria’s tarvitsee selvästi uuden suunnan ja nähtäväksi jää, voiko imagoa edes muuttaa. Osinkoa on leikattu, mutta kun kurssi on valunut niin prosentuaalinen tuotto on edelleen ok.

Viimeisimmät uudet ostot Stora Ensoa hintaan 9,88 e ja 9,42 e. Nokian Renkaita hintaan 24,97 e. Jos olisi enemmän likviidiä, niin näitä voisi katsoa tarkemminkin.

Viikko sitten sain tilaisuuden osallistua Tikkurila Oyj:n pääomapäiville. Firmassa on saatu käänne tehtyä ja nyt pitäisi jaksaa kääntää kaikki kivet kulusäästöjen suhteen ja samalla kasvattaa premium brandien myynnin osuutta. Kannattamattomia yksiköitä on suljettu ja eiköhän siellä päästä taas kasvavan osingonjaon tielle. Erinomaiset järjestelyt, tehdaskierros ja koko johtoryhmän esittely kruunasi päivän.

Sijoitusvakuutuksissa olen ostanut Tokmannia, Uponoria, Aktiaa ja uutena hevosena Alma Mediaa. Myyntipuolella iShares Eurooppalainen teknorahasto, jolla tuli tehtyä ihan mukava tuotto.

Täytyy tässä vaiheessa taas muistuttaa, että sijoitusneuvojen antaminen on Suomessa luvanvaraista toimintaa. En neuvo, enkä kehoita tekemään yhtään mitään. Kerron vain, mitä olen itse tehnyt. Ja kun Altian tuotemerkkejäkin mainitsin, niin todettakoon vielä että liiallinen alkoholin käyttö voi vaarantaa terveytesi.

Tälle kesälle osuu vielä yhden sijoitusosakeyhtiön (jossa on useampia osakkaita) purkaminen. Sen positioita olen myynyt viimeiset 3 kuukautta. Verotuksen pelisääntöjä joko muutetaan tai ainakin uhkaillaan muutoksilla, joten parempi jakaa rahat kun vielä tietää millä verotuksella ne saa kotiutettua.

Juhannus lähestyy ja seuraava Ranskan reissu. On ollut perinteisesti vuoden kohokohta, eiköhän tänäkin vuonna.