Vuoden 2022 tilinpäätös

Jos vuosi 2021 oli taloudessa kaksijakoinen, niin viime vuonna pysyttiin enimmäkseen mollissa.

Keskuspankit aloittivat ennätyksellisen inflaation nujertamisen. Korkoja nostettiin urakalla. Yhdysvaltojen keskuspankki nosti korkoa seitsemän kertaa ja nyt ollaan jo 4,5 prosentissa. Markkinat ovat pikkuhiljaa asennoituneet korkeampien korkojen maailmaan.

Nyt pitäisi keskuspankeilla olla kärsivällisyyttä katsoa pureeko korkotaso inflaatioon ja minkälaisella viiveellä. Huipuista on toki tultu jo alas jonkin verran, mutta tavoiteinflaatioon (reiluun kahteen prosenttiin) on vielä matkaa. Pörssi on yleensä kuunnellut koronnoston ja panikoinut vasta sen jälkeen, kun on saatu lisää ”haukkamaisia” kommentteja Fedin pääjohtajalta.

EKP tekee samoja liikkeitä, mutta hitaammin. Ohjauskorko on nyt kahdessa prosentissa mutta pääjohtaja Lagarde lupasi, että korkoja nostetaan vielä ”merkittävästi” jotta inflaatio taittuu.

Osa poliitikoista ei ymmärrä keskuspankkien toiminnasta vähääkään ja metsästelee ääniä ihmettelemällä eikö keskuspankkeja saada kuriin. Joku on verrannut inflaation nujertamista hammastahnan puristamiseen takaisin tuubiin. Haastava rasti siis. Yleensä tavoitteeseen päästään laman ja työttömyyden kautta. Hintoja ei voida nostaa silloin, kun ostajia ei ole.

Kotitalouksilla on Suomessa velkaa keskimäärin 93 000 euroa. Tuohon voi nyt laskea kolmen prosentin lisäkulun. Päästään 2 790 euroon vuodessa. Lainakanta ei ole tasaisesti jakautunutta, osalle koronnousu ei osu mutta osalle osuu senkin edestä. Toivottavasti ”happotestit” on tehty huolella.

Sähkön hinta on noussut rajusti. Tämä osuu joko heti tai viiveellä meihin jokaiseen. Jos sähkönkulutus (lämmitys muu kuin suora sähkölämmitys) on ollut luokkaa 6 000 kilowattituntia vuodessa, nousee sähkölasku helposti tonnilla vuodessa. Suoran sähkölämmityksen käyttäjä saa useamman tuhannen euron lisälaskun. Työlukuna voisi ajatella noin satasen kulua kuussa.

Nelihenkinen perhe käyttää Turun Yliopiston tutkimuksen mukaan noin 900 euroa kuussa ruokaan. Nyt voidaan arvioida, että elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet yli kymmenen prosenttia, osa tuotteista toki enemmän, jopa 45,8 % (jauhot) tai 33,7 % (kahvi). Varovasti arvioiden tuosta saadaan perheelle satasen lisäkulu per kuukausi. Pitäisi taas saada Harri Holkeri suosittelemaan kansalle silakkaa. Toki senkin hinta on noussut.

Kun luvut laskee yhteen, voi arvioida, että kotitalouden kukkarosta häviää yhteensä noin 400-500 euroa nettorahaa joka kuukausi. Jotta voidaan hoitaa perustarpeet ”niin kuin ennenkin”. Vastaavalla tavalla ovat nousseet kestokulutushyödykkeet, tuontitavarassa maksetaan vielä ”extraa” heikon euron takia. Bensapumpulla ei ole sielläkään hurraamista, vaikka pahimmat litrahinnat ovat jääneet taakse. On varmaa, että kaikki tämä näkyy ostokäyttäytymisessä.

Lukuni ovat toki pelkkiä arvioita. Kuviota sekoittaa vielä se, että osa ihmisistä on ollut tiukoilla jo ennen inflaatiota. Jos mietitään pelkkiä asumistuen saajia, niin näitä talouksia oli Suomessa vuoden 2020 lopussa 402 559 ruokakuntaa. Voisi kuvitella, että kulutuksesta on tällöin kovin vähän tingittävää.

Valtiolta on turha odottaa loputtomasti apua. Nykyhallitus sai otettua lisävelkaa 40 miljardia. Nyt ”piikissä” on 142 miljardia. Jos valtio maksaa velastaan lähitulevaisuudessa vaikka 2,5 % korkoa, niin pelkkiin korkoihin uppoaa 3,5 miljardia. Alijäämäbudjeteista on päästävä eroon.

Tilanne näkyy jo rakentamisen paniikkijarrutuksena. Asuntojen hinnat ovat jopa kiinteistövälittäjien mukaan tulleet alas. Autokauppa hyytyy. Vuokramarkkinoiden tilanne on ”odottava” mutta suunta mieluummin alas kuin ylös.

Jottei sijoittaminenkaan olisi liian helppoa, niin mietittävää löytyy vielä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, valuuttakursseista ja Kiinan räjähdysmäisesti kasvavista koronaluvuista sekä mahdollisista ambitioista Taiwanin suhteen.

Raaka-aineiden ja öljyn hinnat ovat sentään jo lähteneet selvään laskuun. Merirahditkaan eivät enää pyöri taivaissa eikä tuotannon pullonkauloista kirjoiteta päivälehdissä.

Viime vuosi oli omassa salkussa kaksijakoinen.

Sijoittamiseni punaisena lankana on ollut saada aikaan riittävä määrä osinkotuloja kattamaan elämisen kulut. Lähtökohtaisesti vielä riittävällä turvamarginaalilla. Tässä onnistuin: osinkovirta oli kaikkien aikojen paras.

osingot-2022Lataa

Normaaleille arvo-osuustileille tilitetyistä on tässä vähennetty ennakonpidätys. Vakuutussopimuksiin tulleet ovat ilman ennakonpidätystä. Kokonaisuus on karvan yli 190k. Listan merkittävimmistä yhtiöistä ainoastaan Fortum on myyty kokonaan pois.

Onnistuminen osinkopuolella ei muuta sitä tosiasiaa, että viisainta ja kannattavinta olisi ollut myydä kaikki viimeistään joulukuussa -21 ja ostaa takaisin (ehkä) syyskuussa -22.

Tuli elävästi mieleen nuori pörssimeklari, joka finanssikriisin syvimmässä kuopassa nyyhki että ”ensi kerralla minä myyn kaikki, juuri kun ollaan huipulla”. Eipä myynyt tuo kaveri enkä myynyt minäkään – vaikka kauppaa olen käynyt enemmän kuin koskaan. Tällä pingiksellä olen onnistunut saamaan vähän väliä muutaman satasen, osumisprosentti on ollut aika hyvä. Kun kurssit heiluvat, niin saapahan siitä tekemistä vaikkei kokonaistilanne merkittävästi muutukaan.

Salkun tyhjentäminen ei olisi muutenkaan sopinut sijoitussuunnitelmaan. Kokemus on osoittanut, että jos markkinoilta lähtee, niin paluun optimaalinen ajoittaminen on mahdoton tehtävä.

Salkkuni on – tietoisesti – karmeassa Suomi ja Eurooppa -ylipainossa. Jos unohdetaan eläkevakuutuksissa olevat kansainväliset ”korit”, niin Euroopan (mukaan lukien Suomi) paino on yli 90 prosenttia. Oma logiikka on mennyt niin, että kun kulutan euroissa, niin saan tulotkin euroissa. Lisäksi ainakin kuvittelen tuntevani kotimaiset yhtiöt paremmin.

Salkun P/E on 12,25 (vertailuindeksin 16,51) ja P/B on 1,61 (vertailuindeksin 2,77). Suurimmat sijoitukset näkyvät oikeastaan hyvin tuossa osinkotaulukossa.

Joululomalla tuli luettua Charlie Mungerin mietteitä. Tämä Warren Buffetin aisapari kirjoitti, että heillä on sijoituspäätöstä tehdessä perusvastaus ”ei”. Yritys on liian vaikea ymmärtää, liian kallis. Tai sillä on riittämätön ”safety margin”. Tai pysyvä kilpailuetu (vallihauta), puuttuu.

Hyvää sijoituskohdetta eli loistavaa yhtiötä, edulliseen hintaan, he ovat voineet odottaa todella pitkään. Hyvä pokerinpelaajakin saattaa kipata (jättää pelaamatta) suuren määrän käsiä, ennen kuin lyö rahaa pöytään. Yksi sijoitustuttu jutteli aikoinaan samaan tapaan siitä, miten saattaa olla pitkään (jopa vuosia) poissa markkinoilta ennen kuin ”sijoittaa isosti”.

Toinen asia mikä Mungerin tarinassa pisti silmään, oli keskittäminen. Harva sijoittaja jaksaa seurata edes viiden yrityksen liiketoimintaa ja menestystä. Itsellä kymmenen suurinta yritystä muodostavat yli 65 %:a salkusta. Sen jälkeen on vino pino pieniä sijoituksia, joista voisi karsia rivejä pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Aika usein tulee otettua pieni positio jotakin, jotta sen kurssikehitystä olisi helpompi seurata salkkuraporttien kautta.

Viimeisin lisäys on Rivieran sijoittajakerhon vinkki ”Englannin Sammosta” eli Legal & General. Yhtiön luvut menivät hyvin omiin spekseihin ja sitä on tullut ostettua muutamassa erässä. Katsotaan, miten lähtee toimimaan.

Olen yrittänyt hahmottaa ”tiukempien aikojen” mahdollisia menestyjiä:

• Pankit (Nordea, Aktia), hyötyvät nousevista koroista.
• Vakuutusyhtiöiden (Sampo, Legal & General) liiketoiminta on suhteellisen tasaista ja korkeammat korot hyödyttävät sielläkin.
• Halpaketjut (Tokmanni, Puuilo) saattavat menestyä, kun kuluttaja miettii erityisesti hintaa. Tescokin kilpailee hinnalla ”Every Little Helps”.
•  Tuskin kansa alkoholistakaan luovu, joten Anora saa pysyä salkussa. Näillä kursseilla sen ”brändeille” ei ole annettu lähellekään samaa hintalappua kuin ulkomaisille alkoholivalmistajille.
• Paljon morkattu Tieto EVRY pärjäsi viime vuonna itse asiassa paremmin kuin moni muu ja maksaa asiallista osinkoa. Nuori polvi jaksaa aina selittää miksi uudet ja ketterät IT-talot pesevät nämä ”dinosaurukset” mennen tullen. Saattaa olla. En vain oikein jaksa perehtyä kaikkien kilpailevien toimijoiden vahvuuksiin, hyvä että muistan edes osan näiden yritysten nimistä.
• Citycon on toiminut vuodet kassakoneena vaikkei kurssikehitys niin häikäisevää olekaan. Mielenkiintoista nähdä miten saa kiinteistösalkkuaan jalostettua ja millä korolla uusittua lainojaan.
• Perusteollisuuden UPM ja Kemira ovat pärjänneet hyvin. Sellun hinta on ilmeisesti tipahtanut huipuistaan nyt, mutta UPM:llä valmistuu uutta kilpailukykyistä kapasiteettia hyvään aikaan. Energiaomavaraisuudesta ei ole haittaa siitäkään. Kemirakin on saanut tässä syklissä siirrettyä paremmin nousevia kustannuksia asiakkaille.
• Mahdollisena menestyjänä näen myös perintätoimen: olenkin lisännyt pikkuhiljaa Intrumia. Ostojen jälkeen normaali Murphyn laki: toimitusjohtaja vaihtoon, tulosvaroitus ja jonkinlainen hätätilarahoitus käsittämättömällä korolla. En ole siihen velkakirjaan perehtynyt eli saavatko maksettua pois, kun kukkaro kestää.
• Terveydenhuollosta löytyy Terveystaloa (viime vuosi oli surkea), Orionia (loistava) ja spekulaationa Oriolaa. Josko senkin taival kirkastuisi. Tähän sektoriin voisi katsoa taas jonkun tasaisen puurtajan.
• Yhdysvalloista löytyy Omega Healthcare Investors, jota olen taas lisäillyt. Erinomainen osinkotuotto vaikka osingonleikkauksella on peloteltu jo vuosia. Vanhukset eivät lopu palvelutaloista mutta asiakkaan maksukyky voi olla koetuksella. Demografia suosii toimintaa.
• Ahneuksissani otin myös American ostoskeskusten (mall) omistajaa The Necessity Retailia. Osinkotuotto on käsittämätön, luvut surkeat ja hallinnointiyhtiötä vastaan on ostettu kanne. Väittämä on, että yliveloittavat hallinnointipalveluistaan astronomisesti. Jos tuohon tulee muutos, niin omistajan tilanteen pitäisi parantua. Saattaa toki lento loppuakin. Tähän asti ovat osingot tippuneet tilille.

Muistutan taas, että kerron mitä olen itse tehnyt enkä anna sijoitussuosituksia kenellekään.

Kirjanpitäjäni lohdutti joskus 90-luvun kurssimyllerryksessä että ”älä huoli, pitkällä tähtäimellä osakkeiden kurssit tuppaavat nousemaan”. Luulen että tänäkin vuonna moni tekee hyviä ostoksia siihen kuuluisaan ”pitkään salkkuun”.

Joskus olen tehnyt mielestäni erinomaisten yritysten kanssa niin, että olen asettanut naurettavan alhaisen tarjouksen markkinoille. Muutaman kerran kauppa on kolahtanut kotiin, varsinkin jos isot ulkolaiset myyjät ovat painaneet myyntinappia ”päivän hintaan” – katsomatta kuinka pienellä volyymillä kauppaa käydään. Pilkkiminen voi olla harrastus muuallakin kuin meren jäällä.

Vuoden aikana toteutui myös de facto Pyynikki Brewing Companyn nurinmeno. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että listaamattomissa yrityksissä on aivan omat murheensa. Tuon panimon meno oli pitkään sellaista, että ihmettelin ettei erikoistilintarkastuksessa löytynyt mitään, minkä olisi voinut viedä oikeuteen koeponnistettavaksi. Varsinaiset viralliset laput saadaan varmaan tänä vuonna, jolloin pääsee vähentämään tappion verotuksessa. Bloggaaja Laimea Silli totesi, että sai sentään nautittua vuosien varrella panimon tuotteita. Itsellä jäi sekin tekemättä.

Tässä kuussa on tarkoitus saada naputeltua viime vuoden kirjanpidon liput ja laput kuntoon. Viimeistään helmikuun puolessa välissä lähden taas Ranskaan katsomaan olisiko taivas sinisempi ja aurinko useammin esillä.

Pessimisti ei pety.

Siitä huolimatta…tasaisempaa ja nousevaa kurssikehitystä odottaen.

Njet Harasoo

Juuri kun alkoi näyttää siltä, että maailma on oppinut elämään koronan kanssa, saatiin orastava kolmas maailmansota murheeksi. Helmikuun 24. päivänä Venäjän jo pitkään Ukrainan rajalle keräämät joukot aloittivat ”erikoisoperaationsa”. Venäjällä kun musta muuttuu valkoiseksi, juutalainen natsiksi ja sota erikoisoperaatioksi. Saattaa käydä niin, että Hitler jää toiseksi tässä mielettömyydessä.

Ensimmäistä kertaa aikoihin – tai ehkä koskaan – suurin osa läntisestä maailmasta sai pakkansa jonkinlaiseen kuosiin ja yhtenäiset, mittavat kaupalliset pakotteet käyntiin. Samalla todettiin, että rukous saattaa hyvinkin auttaa, mutta Javelin -ohjuksella tankki pysähtyy varmemmin. Ukrainan urhea vastarinta, yhtenä rintamana, yllätti varmasti hyökkääjän. Kriisissä punnitaan todellinen johtajuus. Sitä on Ukrainasta löytynyt. Tämä presidentti tietää, että joukkoja johdetaan edestä, hevosia ajetaan takaa.

Venäjä on kuitenkin edennyt ja Putin näyttää käyvän useamman rintaman sotaa. Kotimaassa tarkastetaan taas neuvostotyyliin ihmisten kännyköitä ja jos löytyy viesteistä vääriä sanoja, niin ei muuta kuin linnaan. Oligarkit, jotka valittivat, että ovat menettäneet pakotteissa ja takavarikoissa miljardeja, eivät saa sympatiaa vaan palautuksen viralliseen ruotuun. ”Haluatko että sinulle jää vielä yksi miljardi?”. ”Haluatko säilyttää henkesi?”. Hieman oli ilmeisesti sisäinen turvallisuus huolettanut, kun ympärillä olevista ihmisistä on siirretty ”pois pelistä” noin tuhat.

Ukrainassa hakataan nyt maan tasalle kaupunki toisensa jälkeen. Siviileistä piittaamatta, tai niihin jopa keskittyen. Tykistö ja ohjukset jauhavat tasaiseen tahtiin. NATO on valinnut linjan, jossa tuetaan kaiken puolustusmateriaalin antamista Ukrainalle, mutta pysytään itse visusti taistelualueen ulkopuolella. Realismia on kuitenkin sen verran, että omia joukkoja on kasvatettu merkittävästi Ukrainan rajavaltioissa. Oma veikkaus on, että nämäkin pääsevät vielä koulutusta vastaaviin tehtäviin.

Humanitäärinen kriisi on valtava. Jo nyt noin kymmenen miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Ukrainan ulkopuolelle on siirtynyt arviolta useampi miljoona jo nyt ja määrä kasvaa vauhdilla yksi lähtijä per sekunti. Naapurivaltiot ovat nyt äärimmäisessä paineessa pakolaisvirran hoitamiseksi. Kaikki ovat varmaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että tällä kertaa painetta on jaettava kaikille EU:n jäsenmaille.

Suomessa Nato-keskustelu alkaa olla taputeltu. Nyt pitäisi vain päättää miten ja milloin liitytään. Aika hakemuksen jättämisestä hyväksyntään on kriittinen ja odotettavissa on monenlaista murhetta. Meitäkin testataan varmasti monella lailla eikä sotilaallinen yhteenotto ole ollenkaan pois suljettu. Onneksi meillä ei ruusuisimpina aikoina lakkautettu asevelvollisuutta niin kuin länsinaapurissa, vaikka se olisikin ollut kovin trendikästä. Maamiinoillakin voisi olla käyttöä, josko niitä vielä jostakin varastosta löytyisi. Niiden vaihtaminen kissaan oli historiaan jäävä kauppa. Vähään aikaan ei ole kritisoitu hävittäjähankintaakaan, vaikkeivat ne koneet taida tähän leikkiin ehtiä.

Olen vähän itsekkäästi onnitellut itseäni Ranskan asunnon hankinnasta. En nyt heti usko, että Suomen rakennuskanta näyttää vielä Mariopolin vastaavalta. Tänne on kuitenkin pidempi matka ja täältäkin löytyy se kuuluisa punainen nappi. Makron saanee itsensä valituksi uudelleen läpihuutojuttuna. Kukaan ei oikein halua uusia johtajia tähän tilanteeseen. Saa nähdä kyselläänkö vielä Saulia pätkätöihin.

Aurinko paistaa kaikesta huolimatta

Sota on näkynyt täällä uutisissa, niin kuin muuallakin. Paikallinen pormestari on toiminnan mies. Ei ollut montaa päivää kulunut, kun täältä lähti ensimmäinen avustusrekka. Näitä on lähtenyt sen jälkeen suunnilleen rekka per päivä. Vaatteita, lääkkeitä, lasten ruokaa, yöpymistarvikkeita.

Auttamisen halu on aika korkealla. Itsekin olen painanut maksunappia useamman kerran joko Lääkäreille Ilman Rajoja, Unicefille tai Punaiselle Ristille – yleensä sen jälkeen, kun olen nähnyt tovereiden Putin tai Lavrov naaman televisiossa kertomassa ”omaa totuuttaan”. Ystäväpiirissä on niitäkin, jotka lähettävät rahaa suoraan Ukrainan armeijalle.

Paikallisissa kirkoissakin enemmän väkeä kuin yleensä

Tapasin Kosovon sodan aikoihin Rotterdamilaisessa baarissa kauniin nuoren naisen, joka toimi baarimikkona. Harjoitin siinä small talkia ja kyselin mitäpä neiti tekee täällä Hollannissa. ”Teen duunia sillä aikaa, kun ostamme aseita ja lähdemme sitten takaisin tappamaan serbejä”. Keskustelun jälkeen keskityin hiljaisena poikana juomaan Heinekenia hanasta. Ei tullut mieleen oikein sopivaa kommenttia. Täytyy myöntää, en uskonut, että taas Euroopassa soditaan tässä laajuudessa.

Sijoitusrintamalla on ollut mollivoittoista. Kun salkku on lähes sataprosenttisesti osakkeissa ja karmealla Eurooppa -painolla, niin punaista vilkkuu. Nyt tietenkin voi potkia itseään siitä, ettei ostanut niitä kalliita yhdysvaltalaisia suuryhtiöitä. Pinkeillä aurinkolaseilla voi kuitenkin onnitella osinkosijoittajaa siitä, että tänä vuonna taitaa tulla kaikkien aikojen suurin osinkopotti. Toisaalta on ollut pörssipäiviä, kun puolen vuoden osingot ovat ”irronneet” ensimmäisen tunnin aikana. Kaikki on suhteellista.

Olen keskittynyt myymään edes suurimman osan Venäjän suoraan liittyvistä osakkeista. Lisäksi olen hinkannut päiväkauppaa. vaikkei se todellakaan ole mikään mieliharrastus. Kauppoja olen tehnyt noin neljä kertaa normaalia enemmän. Osa kaupoista on jopa onnistunut.

Muutama esimerkki:

TietoEvry. Ostettu 22,42 ja myyty 23,46. Ostettu 24,18 ja myyty 24,68.

Rapala. Ostettu 5,68 ja myyty 6,20.

Nobia. Ostettu 3,60 ja myyty 3,77.

Orion A. Ostettu 39,20 ja myyty 43,25.

Fortum. Ostettu kolmessa salkussa 21,16 ja myyty 21,99.

Lassila & Tikanoja. Ostettu 10,48 ja myyty 10,68.

Kemira. Ostettu 10,60 ja myyty 10,90.

Tokmanni. Ostettu 15,45 ja myyty 15,75. Ostettu 14,80 ja myyty 15,20.

Kraft Heinz. Myyty 35,25 ja ostettu 33,69.

Hyvinä ostoina (toistaiseksi) pidän Nordean lisäämistä 7,97 kurssiin ja Sammon lisäämistä hintaan 35,04. Jälkikäteen näitä olisi pitänyt ottaa paljon enemmän.

Anoraa olen ostanut moneen otteeseen ja saa nähdä osoittautuuko se niin varmaksi paperiksi kuin olen kuvitellut. Murphyn lain mukaan tuotantokustannukset nousevat räjähdysmäisesti ja raittiusaate valtaa Pohjoismaat. Tokmannin painoa on myös kasvatettu. Saa nähdä riittääkö kansalla rahat edes edulliseen.

Suurimmat positiot salkussa Nordea, Citycon, Tokmanni, Anora, Sampo, TietoEvry, Fortum, Aktia, Kemira ja UPM-Kymmene.

Pakenimme talvea tänne Ranskaan helmikuun alussa. Ensimmäisen kuukauden kelit olivat sangen mainiot ja itsestä tuntuu, että kasvojen värikin on kuin kesäisen purjehdusviikon jälkeen. Ruskettunut siis, ei punainen. Viimeisen viikon ajan on ollut viileämpää ja tuullut oikein kunnolla. Saharasta saatiin taas punaista hiekkaa tänne asti. Hämmentävää nähdä aamulla autoja kuin ruosteen peitossa. Loppuviikosta pitäisi taas auringon ottaa vetovastuu ja paikalliset voivat vähentää päivittelyään ”Mon Dieu, kyllä on koleaa”. Lämpötila on kuitenkin ollut päälle 15 asteen oikeastaan koko ajan.

Koronarajoitukset ovat minimissä. Maskia tarvitsee enää joukkoliikenteessä ja sairaaloissa. Kiinteistöalan messut (MIPIM) olivat menestys ja kaupungissa palloili 20 000 pukumiestä. Saattoi toki muutama nainenkin olla joukossa, mutta enimmäkseen tummaa tai tummansinistä pukua ja radikaaleimmilla muu kuin sininen tai valkoinen paita.

Messuilla toisenlaistakin viestintää

Yksi tuttu oli haeskellut majoitusta vähän viime tinkaan: hotelli olisi ollut 1 990 euroa / yö, joten päätyivät ”edulliseen” 3 makuuhuoneen asunnon vuokraukseen. Se maksoi vain 5 950 euroa, sentään viideltä yöltä. Nämä messut ja konferenssit ovat elintärkeitä kaupungille. Seuraava suuri happening on elokuvajuhlat toukokuussa, jolloin hinnat ovat vähintään kiinteistömessujen tasolla ja kaikki silti ”fully booked”.

Ajattelin keskittyä nauttimaan auringosta, ravintoloiden tarjonnasta ja torien sekä kauppahallien väreistä ja tuoksuista. Television uutisointi on masentavaa ja toivoa sopii, että Ukrainaankin saataisiin joku valonpilkahdus, vaikken kovin optimisti olekaan. Ehkä tässä tulee vielä painettua sitä avustusnappia muutaman kerran.

Paikallinen suklaakauppa

Leivän hintaa on nostettu täällä. Aikaisemmin se olisi johtanut välittömästi mielenosoituksiin, mutta nyt ihmiset ymmärtävät, että kymmenen prosentin hinnannousulle on selvä syy. Monenlaisia hinnankorotuksia nähdään vielä. Toivottavasti talouspakotteet purevat Venäjälläkin.

Oma venäjän kielen taito on kovin suppea: tuo Njet Harasoo tuli ensimmäisenä mieleen. Ehkä Ruki Verh! olisi ollut parempi. Tai oikeastaan…

Slava Ukraini!

Vuoden 2021 tilinpäätös

Takana on kovin kaksijakoinen vuosi 2021.

Korona hallitsi sekä otsikoita että normaalia elämää. Matkustaminen vaikeutui, rokotuksia ja todistuksia hankittiin kuin liukuhihnalla. Huomattiin, että meillä on Suomessa monia instansseja, joilla on kovin erilaista viestintää. Hallitus seisoi vielä alkuvuodesta tomerasti televisiokameroiden edessä kertomassa koronastrategiasta. Kirjoitettiin oikein kirja siitä, miten päätettiin voittaa korona.

Testaa, jäljitä, eristä, hoida. Aika nopeasti kansa sai huomata, että ei niihin testeihin noin vain mennä, vaikka haluaisi. Se siitä testaamisesta. Jäljittämiseen kaivattiin terveydenhoitoalan koulutettua väkeä, haastavaan tehtävään. Maallikon on taas vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Koronavilkku lanseerattiin ja sille löytyikin 2,5 miljoonaa käyttäjää. Kun aikansa käytti sovellusta ja huomasi ettei siitä ole juurikaan hyötyä, niin väki veti omat johtopäätöksensä. Joulukuussa käyttäjiä oli enää 1,6 miljoonaa.

Hoitamisesta selvittiin aika hyvin, vaikka harva se viikko ilmoitettiin, ettei hoitokapasiteettia ole, kun tehohoidossa on 50 potilasta. Elämme veitsen terällä. Maallikko taas ihmettelee, minkälainen hoitokapasiteetti meillä oikein on. Pitäisikö sille tehdä jotain?

Eristämisessä on käytetty monia keinoja. Uudenmaan eristys taisi olla rajuin tämän epidemian aikana. Ravintoloita on piinattu niin tehokkaasti, etteivät asiakkaatkaan pysy enää kartalla siitä, milloin saa syödä, milloin juoda ja miksi ei.

Ravintoloiden henkilökunta on vetänyt omat johtopäätöksensä ja moni on hankkiutunut joko pysyvästi kortistoon tai muulle alalle. On vaikea tulla toimeen alalla, jossa työtunnit saatetaan vetää muutaman päivän varoituksella nollaan – määräämättömäksi ajaksi. Hallituspuolueista löytyi kuitenkin väkeä, joka eristyksen sijaan päätti nauttia yökerhossa kylmät Coronat pullosta. ”Muuten hajoaa pää” sanoi pääministerikin.

Joulukuusen voi korvata joulupalmulla.

Ranskassa käytiin aikaisemmin läpi massiivinen liikkumiskieltojen sarja. Asunnostaan sai poistua tunniksi päivässä liikunnan vuoksi. Kaupassa ja apteekissa sai käydä, muttei juuri muualla. Siellä opittiin se, ettei tuolla toiminnalla saa aikaan juurikaan muuta kuin yhteiskunnan ja talouselämän hiljaisen kuoleman.

Nyt on keskitytty rokottamaan niitä, joille rokote kelpaa. Noin 5 miljoonaa rokotevastaista sinnittelee oman katekismuksensa kanssa ja levittää tehokkaasti sanomaa hallitsevan luokan salajuonesta. Muutama päivä sitten Macron erehtyi vastaamaan rokotevastaiselle, joka kysyi koska p*skan kaataminen niskaamme loppuu, että se ei lopu vaan kiihtyy.

Rajoituksilla on tehty ja tehdään rokottamattomien elämä niin vaikeaksi, että vakaumusta todellakin testataan. Ranskassa muuten rokotus järjestyy helposti ja rokottajia löytyy myös apteekeista, jotka ovat siellä ehtymätön luonnonvara. Nyt lyödään tartuntaennätyksiä sellaisella vauhdilla, että jos laumaimmuniteetti on olemassa, niin siihen päädytään aika nopeasti. Toissapäivänä tartuntoja todettiin 332 252 kappaletta.

Cannesin joulukylässä

Olimme Ranskassa pari viikkoa ennen joulua. Elämä oli vielä silloin sangen sujuvaa. Maskien käyttö sisätiloissa on itsestään selvää, siihen on jo tottunut. Ravintoloissa tarkastettiin koronapassit. Aurinko paistoi niin kuin ennenkin ja ravintolat toimivat. Hotellit olivat ottaneet kesästä kaiken irti ja erityisesti ranskalaiset matkailijat olivat saapuneet etelään. Kongresseja ja festivaaleja oli saatu järjestettyä, tiukoin turvatoimin. Joulukyläkin löytyi, jossa paikalliset saivat kokeilla luistelun riemuja. Yksi koju myi myös lapinleukuja, hinnat olivat ehkä tuplat Suomen hintoihin verrattuna. Jouluruokaa löytyi Senegalista, churroja Espanjasta ja – tietenkin – shampanjaa ja ostereita.

Lentomme lähti Vantaalta niin aikaisin, ettei kentällä ollut minkäänlaista ruuhkaa. Finnairin palvelu pelasi viimeisen päälle ja kerrankin tuntui siltä, että business-luokan lipulle sai todellakin vastinetta. Nykyään on helppo arvostaa matkustamon väljyyttä. Paluumatkalla otimme vielä testit ja saimme niistä odotusten mukaiset negatiiviset tulokset.

Hipsterit nauttivat ihan omaa glögiä.

Jos korona on piinannut, niin pörssi on toiminut oikein mukavasti. Ainoana haittapuolena se, että pääomatuloveroja saa maksaa enemmän kuin lääkäri määrää. Laskeskelin myyntivoitot ja tappiot yhteen ja päädyin summaan 260 000 euroa. Siitä 34 prosentin verokannalla laskin valtiolle 88 000 euron osuuden. Hankintameno-olettamalla sain hiukan lievennystä laskelmiin. Maksoin saman tien ennakkoveron täydennyksen ja nyt pitäisi olla sekin asia hoidossa. En yleensä tee näin paljon kauppoja, mutta nyt olen keventänyt sekä Harviaa että Rapalaa, joiden hankintahinta on ollut kovin edullinen.

Osinkojakin sain mukavasti, kun EKP:n osinkostoppi pankeille loppui.

Vuoden 2021 osingot

Nordea	25 896,20 €
Citycon	22 359,38 €
Aktia	12 050,00 €
Tokmanni	11 466,50 €
Fortum	9 624,78 €
Tesco	8 397,45 €
Anora (ex. Altia)	7 502,50 €
Kemira	4 844,44 €
Sampo	4 812,70 €
Telia	4 281,32 €
TietoEVRY	3 838,76 €
UPM Kymmene	3 734,25 €
Lassila Tikanoja	3 404,60 €
Raisio	3 281,69 €
Orion	3 000,00 €
Omega Healthcare	2 998,01 €
YIT	2 730,00 €
Aspo	2 514,82 €
Telefonica	2 467,26 €
Enagas	2 436,48 €
Nokian Tyres	2 406,90 €
Harvia	2 093,45 €
Atria	2 054,25 €
Kraft Heinz	1 656,21 €
Cloetta	1 502,28 €
Alma Media	1 085,25 €
Uponor	1 083,11 €
Oriola	1 050,00 €
iShares Global Infra	914,43 €
AbbVie	883,33 €
GlaxoSmithKline	873,47 €
Bonava	757,23 €
Exel Composites	749,00 €
Terveystalo	746,85 €
iShares US Preferred	739,09 €
Pfizer	692,07 €
Relais Group	558,75 €
Metso Outotec	511,90 €
Nobia	498,64 €
Sanofi	352,80 €
Stora Enso	223,50 €
Bristol Myers	208,42 €
Elekta	150,56 €
iShares Emerging M.	146,32 €
Lundbeck	98,16 €

Yhteensä osinkoja tuli noteeratuista 163 677,11 € mikä taitaa olla kaikkien aikojen ennätys. Lisäksi tuloutuivat korot UPM joukkovelkakirjasta 3 172 euroa ja voitonjako eQ PE -sijoituksesta 4 771 euroa. Eli kaksijakoinen vuosi pähkinänkuoressa: surkeiden koronarajoitusten keskellä erinomaiset pääomatulot.

Olen saanut pidettyä Morningstarin salkkuseurantaa ajan tasalla ja sen mukaan salkkujeni yhdistetty P/E on 15,2 (vertailuindeksi 19,2), P/cashflow 11,3 ja P/B 2,54.

Eurooppa on karmeassa ylipainossa – en ole oikein koskaan onnistunut kehittyvien markkinoiden ajoituksessa ja Yhdysvaltojen erinomaisesti menestyneet markkinat ovat aina tuntuneet hintavilta. Tekno-osakkeita ei ole oikeastaan ollenkaan, muutamaa rahastoa lukuunottamatta. Suurimmat omistukset menevät kokolailla tuon osinkoluettelon mukaan. Poikkeuksen tekee Tesco, jonka osinko oli suurelta osin kertaluontoinen. Salkussa on liiankin kanssa eri yrityksiä, suurimman osuus on 11 % eli hajautusta riittää. Toimialahajautuskin on kunnossa.

Edessä ovat uudet ajat. Oikeastaan kaikki keskuspankit ovat viestineet, että rahan pumppaaminen markkinoille joko loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Fed tulee nostamaan ohjauskorkoa tänä vuonna, oletettavasti ainakin kolme kertaa. EKP tulee viiveellä perässä. Osakkeille tämä tarkoittaa sitä, että pitkälle tulevaisuuteen diskontatut kassavirrat pienenevät (laskennallista korkoa kun on pakko nostaa). Yritysten tase on jatkossa tärkeämpi, lähes nollakorkoista rahoitusta ei ole enää näköpiirissä. Kaavaillaan, että on taas arvo-osakkeiden vuosi. Saa nähdä.

Inflaatio lyö läpi raaka-aineissa ja yritysten oma hinnoitteluvoima mitataan uudelleen. Kuinka nopeasti ja kuinka täysimääräisesti kohonneet kustannukset saadaan tuotteiden ja palveluiden hintoihin? Bränditaloilla tämä on helpompaa kuin halpatuotteilla.

Toisaalta, kuluttajien kukkaroon iskevät jo nyt kohonneet sähkökulut, polttoaineet, lainojen korot ja erilaiset verot. Sitä kautta voi hyvinkin olla, että hintatietoisuus kasvaa, jolloin Tokmannin ja Puuilon tyyppiset kaupat saavat uusia asiakkaita. Korona on kasvattanut nettikauppaa eksponentiaalisesti ja paketit kiertävät pitkin maailmaa. Itsekin olen varmaan tuplannut ostot eri nettikaupoista – on vaikea ostaa jotakin Stockmannilta, kun sama tuote löytyy 80 % halvemmalla muualta.

Syy Suomeen tuloon oli joulunvieton lisäksi vanhustenhuollon haasteet. Olen taas päässyt ihmettelemään sosiaalisektorin toimintaa. Kun itsellä on selkeä näkemys siitä, miten asiat ovat ja miten ne pitäisi hoitaa, on vaikea ymmärtää pallottelua instanssilta toiselle. Nyt on kohta kolme kuukautta suoritettu ”luokittelua” ja saatu aikaan lausunto, joka lähtee seuraavalle instanssille. Siellä menee 2-3 viikkoa ja päätöstä on mahdotonta ennustaa. Jos sieltä saadaan vihreää valoa, niin sitten on taas viranomaisilla 3 kk aikaa järjestellä asioita. Ehkä näissä tapauksissa odotetaan, että aika hoitaa ongelmat sen lopullisen exit:in muodossa. Sääliksi käy vanhukset, joilla ei ole omaisia katsomassa asioiden perään.

Joka tapauksessa seuraavat lentoliput on hankittu ja lähtö on edessä noin kuukauden päästä. Jos kaikki menisi kuin elokuvissa, koronatilanne Ranskassa olisi silloin jo helpottanut. Ja vaikka rajoituksia vielä olisikin, niin aurinko paistaa kuitenkin ja jalkakäytävillä ei taita niskaansa. Finnairilla on kampanja meneillään, taidankin ostaa muutaman seuraavankin reissun valmiiksi.

Pitää Rivierallakin poro löytyä

Moni kokenut sijoittaja seuraa nyt pörssiä entistä valppaammin ja keventää välillä positioita, ”sotakassaa” keräten. Ajatellaan, että kun kurssit jossakin vaiheessa tippuvat, on mukava panna käsi alle ja ostaa suosikkiosakkeita alennetulla hinnalla. Koska ja millä voimalla kurssien oikaisu tulee, on tietenkin se suuri kysymysmerkki. Usein on nähty, että odottajilla pettää hermo ja ostavat myydyt paperit kalliimmalla takaisin.

Ennustaminen on vaikeaa. Sen takia kai Sibeliuskin sanoi vaimolleen ettei ole ennustaja vaan säveltäjä, tämän kysellessä koskahan herra mahtaa palata ravintolasta kotiin.

Nykyisillä rajoituksilla ravintolasta palaamisen aika on helpompi ennustaa.

Vuoden harmain päivä

On huomenna, lupaili juomavalmistaja. Verhot avatessaan voi kerrankin todeta, että mainostaja puhuu asiaa. Saattaa olla jopa oikeassa siinä, että yrityksen tuotteilla voisi lievittää tuskaa. Täytynee kokeilla.

Lähdimme Ranskasta Suomea kohti 19.10. Paluumatkaan oli varattu vajaa viikko. Jälkikäteen voi todeta, että rytmitys, jossa päivittäiset kilometrit pyörivät välillä 400-700 km, oli onnistunut. Jäi vielä aikaa ja energiaa tutustua välietappeihin.

Lyonissa olen käynyt ennenkin ja se on tutustumisen arvoinen paikka. Ranskan toiseksi suurin kaupunki, Côtes du Rhône ja Beaujolais -viinialueiden keskellä. Lyon on ollut Ranskan taloudellinen keskus jo 1400 -luvulla ja kisa Pariisin kanssa jatkuu edelleen, vaikka Pariisi onkin suurempi ja hallinnollinen keskus. Logistisesti kaupunki on mainiossa paikassa ja sen ympärillä onkin paljon kuljetus- ja varastointikeskuksia. Hotellista jäi mieleen autohissi, jolla pääsi alakerran parkkipaikkaan. Kysyivät etukäteen auton mitat ja olivat sitä mieltä, että mahtuu. Mahtuihan se. Peruutin osoitettuun ruutuun ja aavistelin jo silloin, että pois pääsy voi olla haasteellista. Haaste toteutui ja aamulla noin vartin vekslaamisen jälkeen sain auton peruutettua mutkitellen samaan hissiin. Matkaseuralainen väitti, että suomalaiset voimasanat kuuluivat hyvin kadulle asti. Sekin tuli testattua, että hissin seinästä peiliin jäänyt viiru lähtee pois käsidesillä. Illallisen nautimme Chez Grand Mere -ravintolassa, Vanhan kaupungin kellarissa. Hauska paikka, jonka kulkuteistä ja paloturvallisuudesta Suomen viranomaisilla olisi voinut olla eriävä mielipide.

Lyonin muraaleja

Lyonista Luxemburgiin. Maksullinen moottoritie, jonka hinnoittelu piti huolen siitä, että sai ajaa kaikessa rauhassa 130 kilometriä tunnissa sen kummemmin jarruttelematta. Tätä kokemusta tuli Saksassa ikävä. Luxemburgissa yövyimme paremmassa hotellissa, jossa oli Michelin- tähden ravintola. Konsepti oli selvästi suunniteltu parisuhdematkailuun – tai sellaiseen pyrkiville. Ottivat yhteyttä etukäteen ja kysyivät, olisiko tarvetta ruusunterälehdille sängyllä, belgialaisille tryffeleille tai eksoottisille hedelmille. Pettyivät vastaukseen ja ehdottivat että josko kuitenkin 760 euron Dom Perignon -pullo laitettaisiin jäissä pöydälle. Tämäkin tarjous jäi käyttämättä. Huone oli kyllä reissun paras ja se, että auto oli pihalla parkissa melkein ikkunan alla, rauhoitti mieltä.

Chez Grand-Mere Lyon

Viimeinen yö Cannesissa jäi vähän levottomaksi, kun matkaseuralainen herätti aamukahdelta ja sanoi että autoomme murtaudutaan. Oli herännyt siihen, että askeleet kadulla olivat loppuneet juuri meidän kohdallemme. Aivan oikein, siellä oli auton takaluukku auki ja kun seuralainen oli huutanut ikkunasta että ”What the F*** are you doing in our car?” kaveri oli mutissut jotain ja poistunut rauhallisesti paikalta. Olen vakuuttunut, että varas huomautti seuralaiselle, että Ranskassa puhutaan ranskaa. Ja totta onkin, että moinen huutelu englanniksi on sangen kyseenalaista. Autosta ei oltu viety mitään, edes viinilaatikot ja hanhenmaksa eivät olleet kelvanneet. Oliko murtomies ehkä raitis vegaani? Mitään murtojälkiä ei ollut ja epäilen että on käytetty skanneria, joilla saa kuulemma keskuslukitukset auki.

Muutaman sata metriä asunnoltamme sijaitsevan komissariaatin kohdalla tapahtui nyt alkuviikolla puukotus, jossa 37 -vuotias algerialainen koputti poliisiauton ikkunaa. Poliisi avasi ikkunan ja sai välittömästi puukosta kaulaansa. Tämän jälkeen kaveri ehti huitaista kakkoskuskin paikalla ollutta naispoliisia ennen kuin takapenkin nuoret poliisiharjoittelijat ampuivat häntä kolmesti. Kaveri oli vielä todennut puukottaessaan että ”profeetan nimissä”. Tämä, alun perin Italian kautta tullut, pakolainen oli toiminut aikansa putkimiehenä ja päättänyt itsekseen toteuttaa jumalan tahtoa. Luotiliivit pelastivat poliisin. Puukottajakin jäi henkiin, vaikka muutama leikkaus onkin jouduttu tekemään. Taas on rajoilla tulijoita, Suomeenkin. Toivottavasti osaamme kotouttaa paremmin. En nimittäin ole vakuuttunut siitä, että Suomen poliisi olisi saanut alle 10 sekunnissa ammuttua kolme kertaa.

Saksassa osataan leipoa leipää ja sämpylöitä.

Saksassa pysähdyimme vielä opiskelijakaupunki Münsterissä. Polkupyöräkaupunki. Rautatieaseman edessä oli pyöräparkki, jossa pyöriä oli pinottu kahteen kerrokseen. Saksassa kun oltiin, niin Ordnung muss es sein. Seisoimme tumput suorina liikennevaloissa eikä yhtään autoa näkynyt missään. Mutta kun oli punainen valo, niin saksalainen seisoo ja odottaa. Sen verran piti suorittaa sopeutumista Ranskan jälkeen, että useamman kerran piti muistuttaa itselleen, että nyt luterilainen seisoo vain ja odottaa. Ranskassa liikennevaloissa ei olisi seissyt kukaan. Pyöräilijöillä oli omat liikennevalot eikä yhtään ”jalkakäytäväpyöräilijää” näkynyt missään. Liikenteen saa näköjään sujumaan, jos haluaa. Illallinen nuorisomestassa, joka oli täpötäynnä ja jossa musiikin volyymi ohitti teollisuuslaitoksen konesalin. Kaupungista jäi mieleen vanhat rakennukset, opiskelijat, pyörät ja leivät. Mikähän siinä on, että jos haluaa hyvää leipää, täytyy mennä Keski-Eurooppaan? On rapeaa kuorta, siemeniä, pähkinöitä ja tuore, tuoksuva sisus. Ei muovisia ”perhesämpyläpakkauksia” tarjoushintaan.

Fillariparkki Münsterin rautatieasemalla

Loppumatka meni lautalla Travemunde – Malmö ja ajelulla Ruotsin läpi. Sen siirtymän paras kokemus oli ”vaatimaton” lounas Löfstadin linnassa. Pysähtymisen arvoinen paikka.

Så skall man luncha. Löfstad Slott.

Olen nyt ollut Suomessa kolmisen viikkoa ja täytyy tunnustaa, että paluu Ranskaan tuntuisi hyvältä ajatukselta. Ensin pitäisi vain saada hoidettua vanhustenhoidon haasteet. Epäilen että elämme myös hyvinvointivaltion suhteen kuplassa. Monenlaista kuvittelemme saavamme mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää. Katsomalla nuoren Jack Nicholsonin tähdittämän elokuvan ”Yksi lensi yli käenpesän” saa aavistuksen siitä miltä kultaisen vanhuuden asuinpaikat näyttävät, kun omat voimat ja kyvyt ehtyvät. Hoitotestamentti kannattaa tehdä. Hinnoittelu yksityisellä puolella taas on sellainen, että ehkä promille suomalaisista eläkeläisistä pystyy sen maksamaan itse.

Terveystalolta, Mehiläiseltä ja Pihlajalinnalta eivät työt lopu, maksajista vain saattaa tulla pulaa. Se, että joku luulee ratkaisun olevan hallituksen Sote-uudistus, kertoo hyvästä mielikuvituksesta. Tietenkin tavoitteena voi olla se, että kaikilla on asiat yhtä huonosti.

Pörssissä yritettiin ottaa luulot pois lokakuussa. Aika hyvin ovat hetekan jouset kuitenkin kestäneet. Inflaatiota ei kiistä enää kukaan. Korkealla mennään ja kun tavarasta on monesti pulaa, on helppo nostaa hintoja. Nyt mantra menee niin, että kyseessä on tilapäinen, poikkeuksellisista olosuhteista johtuva, inflaatiopiikki, joka tasoittuu viimeistään 2022. Korot nousevat hyvin hitaasti Fedin lopetellessa tukiostojaan. Asuntovelallinen voi hengittää helpottuneena vielä pitkään. Normaalit kuluttajat näkevät hinnannousun erityisesti bensapumpulla, jossa on menty yli 2 euron. Luxemburgissa hinta oli muuten 1,47 e/l (menomatkalla 1,37 e/l). Vihreät ovat luvanneet että tämä on vasta alkua.

Mielenkiintoinen pörssivuosi. Yleensä yritän olla kohtuullisen passiivinen osinkosijoittaja, mutta tänä vuonna on tullut väkisinkin kirnuttua salkkua. Tuloksena yli 250 000 euron myyntivoitot/myyntitappiot -netto. Positiivinen ongelma sanoisi joku. Kun osinkotulot ovat karvan yli 160 000 euroa, niin tästähän voisi vetää johtopäätöksen, ettei tuo osakkeiden osto- ja myyntitoiminta niin hölmöä olekaan. Osinkotuloista erityiskiitos Nordealle. Onneksi on vielä muistissa ajat, jolloin tähtitreidaajan tulokset tuppasivat menemään miinukselle.

Kaava meni niin, että tuli useita onnistuneita kauppoja, joista saatiin pienempiä voittoja. Sitten iso munaus, joka nollasi voitot tehokkaasti. Eli eiköhän tässä pysytä vanhassa suunnitelmassa: hajautettuun salkkuun hyviä osingonmaksajia, eri toimialoilta, eri maista. Mukavinta olisi ostaa hyviä yhtiöitä kohtuulliseen hintaan ja kun kurssit heiluvat, tähän on ajoittain myös mahdollisuuksia. Ja olisi toki hienoa jos osinkovirta olisi kasvavaa.

Alkuviikosta saatiin energiaa Start Up -yrittäjille. Wolt myytiin osakevaihdolla Yhdysvaltoihin tähtitieteelliseen 7 miljardin hintaan. Siinä ehti ministeritkin jo innostua ja kehua kuinka tähän päästiin yhdessä ja nimenomaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Pääomaa oli toki tullut otettua hieman Ruotsistakin. Onnittelut myyjille! Vielä harras toive siitä, että numerot muuttuvat jossakin vaiheessa myös oikeaksi rahaksi. Ihannetapauksessa ostajan osakekurssi nousee edelleen ja myyjät saattavat alkaa suunnitella rakettia Marsiin, niin kuin noilla summilla on tapana.

Sinänsä jos katsoisi asiaa kyynisesti, niin kyseessä on järjestelmä, jossa voit ottaa ravintolayrittäjältä jopa 25-30 %:a myyntitulosta ja käytät työvoimaa, jolla on omat työvälineet, vastuu kaikesta ja vaatimaton palkkaus. Ja hyvin vähän tai ei ollenkaan oikeuksia. Sisiliassa syntyi aikoinaan saman tyyppinen konsepti, sekin kansainvälistyi.

Tämän konseptin kysyntä perustuu ihmisten laiskuuteen ja saamattomuuteen. Kun ei kerta kaikkiaan jaksa mennä ravintolaan syömään eikä mutsikaan laita safkaa. Ei jaksa edes seistä sähkökäyttöisen laudan päällä, joka veisi ravintolaan, ei kato nappaa. Olisi myös kiva napostella irtokarkkeja ja katsoa Netflixiä, luuri siis käteen. Wolt. Foodora. Uber Eats. Oma kokemuksemme Woltista rajoittuu siihen, että naapureille kantavat milloin minkäkin näköiset kuskit ruskeita kasseja. Me taas vaihdamme ovikoodeja ja pyyhimme rappukäytävän kaiteita käsidesillä.

Ei ihme, että turkulaisen kuuluisan pizzayrittäjän pizza taksi -konsepti epäonnistui. Hän reagoi markkinan paineeseen niin että ”Soita meille ja tilaa pizza. Me tilaamme sinun pizzallesi tavallisen taksin. Taksin maksat erikseen.”. Ei oltu ihan ajanhermolla. Eikä ollut edes Uberiä.

Alustatalous, peliteollisuus ja näiden arvostustasot eivät aina aukea maallikoille. Pankinjohtajan Excelissä pitkään tappiota tuottaneen ja korviaan myöten veloissa olevan yrityksen hinta ei ole 7 miljardia, vaikka käyttäisi mitä kasvuprosenttia tai diskonttokorkoa. Logiikka menee kuitenkin niin, että Growth is King ja jos/kun pääset oman sektorisi Googleksi, niin taivas on rajana – tai oikeastaan – mitään rajaa ei ole. Ostajan kurssi taas nousee, kun näyttää maagista kasvua käyttäjissä ja kansainvälistä kasvua. To the Moon.

Niille, jotka nyt miettivät miksei itse ollut moisessa mukana, voin lohduttaa, että alustatalouden (ja monen muun ”trendin”) start up -yrityksiä nousee kuin sieniä sateella. Rahaa kerätään tälläkin hetkellä ja moni yrittäjä on päättänyt olla uusi Richard Branson tai Elon Musk. Kylmä fakta on se, että ylivoimaisesti suurin osa ajaa seinään ja sekä yrittäjä että rahoittajat nuolevat haavansa. Sitten vain leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Siksi on erinomaista, että joku välillä onnistuu ja vielä tässä mittakaavassa.

Itse olen ollut useammassa hankkeessa mukana ja muutamassa mukana edelleen. ”Lottopapereita” sanoi yksi sijoittaja. Totta. Toisaalta, jos aihe kiinnostaa, niin ainahan muutaman ruudukon vai panna vetämään. Nytkin matkailu- ja elämysalantoimija Doerz kerää rahaa. Olen siitä merkinnyt muutaman osakkeen jo aikaisemmilla kierroksilla. En todellakaan odota investoinnilta mitään. Välillä on kuitenkin mukava katsoa, kun toisessa todellisuudessa elävät painavat hullun lailla hommia. Ja kukapa tietää, josko tulevaisuudessakin taas joku onnistuu.

Salkkuliikkeet:

OSTOT

• Metso Outotec 7,88 8,07 8,39 8,33 8,42
• Exel Composites 7,60 7,60 7,24 7,32
• Omega Healthcare 25,30 25,75 25,11
• Enagas 19,42
• Citycon 6,95 7,04
• Telia 3,52  
• Uponor 20,56 20,20 19,45
• Nobia 5,31 5,51
• Tokmanni 19,68 20,48
• Sampo 44,87
• Terveystalo 11,27

MYYNNIT

• Nobia 5,64 5,52 5,63 5,65 5,49
• Telia 3,42 3,41
• Metso Outotec 9,58  

Ruotsalaisen keittiövalmistaja Nobian kanssa olen pelannut pingistä. Kurssi on heilunut sen verran että välillä myyntiin ja välillä ostoon. Pitkällä tähtäimellä saattaa olla hyvä sijoitus mutta nyt on heilunut melkein joka päivä +- 2,5 %.

Sampo alkaa olla hinnoissaan mutta otin hiukan lisää.

Exel Composites sai aikaan hyvän liikevaihdon kasvun. Vaikeudet Yhdysvalloissa ja nousevat raaka-aine ja logistiikkakulut rokottivat tulosta. Firmassa on tekemisen meininki.

Harvian suhteen minulla oli jo 60,00 euron myyntitoimari valmiina mutta en painanut enteriä koska veroja olisi tullut taas rajusti lisää. Nyt sitten odotellaan mihin kurssi päätyy jatkossa. Firma kasvaa edelleen loistavasti ja ennen kaikkea kannattavasti mutta eipä tuo kovin halvalta juuri nyt näytä. Jatkossa tilanne voi toki olla toinen.

Metso Outotec hyötynee raaka-aineiden hinnannoususta ja kasvavasta talouden toimeliaisuudesta. Otin välillä vähän voittoja sisään myymällä pienen siivun.

Citycon ja Omega Healthcare kumpikin ainoastaan osinkovirran takia salkussa. Josko osinkovirta kattaisi mahdolliset kurssilaskut.

Uponor… Raaka-aineet rokottavat, megatrendit suosivat. Tähän asti on pärjännyt hyvin aika pirstaleisella markkinalla.

Tokmannin suhteen iski ahneus ja otin lisää. Osinkopaperi, jonka kurssikehitys on ollut komeaa. Business on helppo ymmärtää. Toivottavasti joulusesonki menee mukavasti ja myytävää tavaraa riittää. Olivat reagoineet ajoissa logistiikkahaasteisiin.

Enagas on espanjalainen kaasun siirtämiseen ja varastointiin keskittyvä yritys. Kun Espanjassa on asetettu rajoja rahan tekemiselle, ovat laajentuneet kansainvälisesti ja – ainakin siltä näyttää – kannattavasti.

Vuodenvaihde lähestyy. Aika monessa salkussa tehdään varmaan vuosisiivousta ja nyt pitäisi sitten arvata vaikuttaako tämä kursseihin. Pienivaihtoisissa yrityksissä saattaa tulla lisää hintaheiluntaa ja silloin voi laittaa käden alle, mikäli likviidiä riittää. Mielelläni myisin itsekin jotakin tappiolla mutta punaiset rivit ovat aika vähissä. Tälle on muuten oikein termi ammattipiireissä: Harvesting Losses. Tappioiden sadonkorjuu.

Inflaatiota kannattaa seurata ja Fedin kommentteja niin kuin aina. Oman osansa soppaan tuovat geopoliittiset jännitteet. Euroopan Unionia viedään välillä – maallikon mielestä – kuin markan rahaa. Toivottavasti löydämme lääkkeet hybridisotaan ennen kuin siitäkin tulee pandemia. Eikä koronakaan näytä olevan taltutettu. Vielä saa koronapassin leimata useamman kerran ennen kuin rajat ovat ihan oikeasti auki.

Olen nyt sitten oikein virallisesti ranskalainen veronmaksaja. Toki vain lomakiinteistön osalta. Erilaisia kiinteistö- ja asumisverolappuja on saatu ja ne on voinut jopa maksaa. Ilman ranskalaista pankkitiliä. Muu toiminta onkin edelleen tukevasti Suomen verokarhun hellässä syleilyssä.

Mukavaa vuoden harmainta viikonloppua.

Syksyä ja solidaarisuutta

Kurssikaverina Aix-en-Provencen kielikurssilla oli tumma neiti Sansibarista. Olipa puhutun ranskan keskusteluharjoituksissa aiheena mikä tahansa, hän peräänkuulutti valkoisen miehen vastuuta ja solidaarisuutta. ”On doit prendre la responsabilite”.

Logiikka meni niin, että ne maat, jotka ovat Afrikan orjuuttamisesta korjanneet sadon, saavat nyt sitten maksaa. Tästä iäisyyteen. Yritin hahmottaa, miten Suomi on Afrikkaa orjuuttanut muttei heti tullut mieleen.  Varovainen ehdotukseni siitä, että hoitaisivat ongelmiaan ihan itse, ei saanut kannatusta. Neiti palasi kurssin jälkeen Afrikan Unionin tehtäviin Pariisiin. Arvattavasti peräänkuuluttamaan muiden vastuuta.

Parhaillaan seuraamme miten viimeinenkin Yhdysvaltojen sotilas lähti Kabulista. Yhdysvallat ja liittolaisten joukot toimivat alueella 20 vuotta. Pumpattiin tuhansia miljardeja infran kehittämiseen, hallituksen joukkojen kouluttamiseen ja aseistukseen. Joku saattaa epäillä, että ihan kaikki raha ei päätynyt sille suunniteltuun kohteeseen. Rakennettiin koulujärjestelmää ja parannettiin sekä tasa-arvoa että lukutaitoa. Demokratiaa ei kuitenkaan voi kaataa pullosta eikä rakentaa yhteiskuntaa, jota ei sen jäsenet eivät halua puolustaa sitä itse.  

Muutamassa viikossa talibanit jyräsivät hallituksen yli. Hallituksen nokkamiehet panivat rahat taskuun ja vaihtoivat maata. Armeija antautui hetkessä ja länsimaiden antamat aseet siirtyivät uusiin käsiin. Neuvostoliitolla kesti kymmenen vuotta lähteä maasta pois. Nyt päästiin kahteenkymmeneen.

Maassa on 31 miljoonaa asukasta. Osa on tietysti jo nyt talibaneja ja rationaalinen johtopäätös on, että suurimmasta osasta tulee nopeasti järjestelmää kannattavia tai ainakin sitä – pakosta – sietäviä. Rakennettu koulutusjärjestelmä murenee nopeasti. Naisten asemassa palataan entiseen ja Sharia -laki korvaa aikaisemman oikeusjärjestelmän. Avioliitot ovat jatkossa joustavia ikärajojen suhteen, eikä morsiamelta välttämättä mielipidettä kysellä. Nopeasti voisi arvata, että ainakin miljoona ihmistä etsii itselleen uutta kotimaata, heti.

Sen verran uskallan ennustaa, että Euroopan Unionissakin täytyy miettiä solidaarisuuden ja turvapaikkapolitiikan tasapainoa – jälleen kerran. Vastaus ei oikein voi olla kategorinen ”Bienvenue / Willkommen” – sen verran on opittu edellisestä aallosta. Eikä sekään näytä toimivan, että maksetaan välissä oleville maille kipurahaa siitä, että pitävät pakolaiset siellä. Euroopan Unionilta puuttuu edelleen uskottava ja johdonmukainen ratkaisu näihin kansainvaelluksiin. Afganistanista tulevat eivät varmasti ole viimeinen aalto. Maasta poistaminenkaan ei toimi: kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita on jäänyt Eurooppaan yli miljoona.

Bidenilla on selittämistä tapahtumien nopeudesta ja aika näyttää, hyväksyykö amerikkalainen äänestäjä ratkaisun. Sinänsä moni amerikkalainen on jo kyllästynyt siihen hintaan, jota Yhdysvallat on maksanut maailman poliisina toimimisesta. Lähtö vain olisi pitänyt hoitaa hallitusti ja tyylikkäästi. Nyt televisio välitti kuvaa kaikesta muusta.

Ulkopoliittiset vaikutukset voivat olla tuntuvia. Monella muulla alueella pohditaan, voiko tästä vetää johtopäätöksiä Yhdysvaltojen tulevasta linjasta. Miten se suhtautuu jatkossa Kiinan toimiin Taiwanissa? Tai Venäjän toimiin ”lähialueilla”? Euroopassa kannattanee hoitaa oma puolustuskyky kuntoon, Uncle Sam ei ole paikalla aina kun toivotaan.

Elokuu on mennyt nopeasti. Ranskassa sienet ovat kulinaristien herkkua ja hinnat sen mukaiset: herkkutatit ja kanttarellit vaihtavat omistajaa jopa 100 euron kilohinnalla. Talouden sienivastaava onkin kolunnut satoa lähimetsistä ja pakkaseen ei enää mahdu oikein mitään. Keittiössä hurisee U.F.O..n näköinen kuivuri. Ranskassa otetaan kunnon hinta myös marjoista. Vadelma ja boysenmarja liikkuvat jossain 4-5 eurossa per desi. Mökiltä nämäkin on kerätty talteen ilmaiseksi. Otin kiusallani kuvan Turun torilta masentaakseni Cannesin torimyyjää.

Turun tori on vielä hengissä. Eikä siitä tullut Turku Center.

Pörssissä on testattu muutaman kerran hetekan jousia, mutta aina on noustu yli entisen tason. Yhdysvalloissa aletaan vähentää elvytystä ja kun asia on viestitty varovaisesti, ei ole saatu suurempaa paniikkia aikaan. Korkotaso on hitusen nousussa mutta näillä äärimmäisen alhaisilla korkotasoilla mennään vielä pitkään. Siinä on instituutionaalisilla sijoittajilla miettimistä. Laskelmat on tehty niin että korkoinstrumenteistakin pystyy saamaan noin 4 prosentin tuottoa. Kun tämä ei nyt onnistu, suuntautuu rahavirta osakkeisiin, kiinteistöihin ja ”vaihtoehtoisiin sijoituksiin”.

Korona leviää edelleen mutta samaa vauhtia kuin rokotettujen määrä nousee, laskee sairaalahoitoon – varsinkin tehohoitoon – joutuvien määrä. Tanskassa ilmoitettiin, että kaikista rajoituksista luovutaan muutaman viikon sisään. Suomessa taas lomalla pattereitaan ladannut ministeri elää edelleen ”veitsen terällä” eikä luovu mistään rajoituksista. Muut ministerit levittelevät käsiään ja osoittavat sormella Aluehallintovirastoa.

Kansallisteatterin johtaja näki tilanteessa kaikki farssin piirteet. Kansallisoopperaan saatiin poliisin isku valvomaan määräysten noudattamista. Karhuryhmää ei sentään tarvittu tällä kertaa. Kuri ja järjestys se on herroillekin.

Jyri Häkämies sai hyvin julkisuutta uudelle kirjalleen kun ”paljasti” muutaman mehevän henkilökuvauksen etukäteen. Nyt voivat kaikki sitten etsiä Googlen avulla kuvauksen Kauppa-Loposta. Voi olla, että kirja myy paremmin kuin Lauri Nurmen sankaritarina ”Kuinka Suomi päätti voittaa koronan”.

Summa summarum. Koronan vaikutukset hellittävät, yritykset parantavat vauhtiaan. Tuotantoketjut ovat vielä hieman levällään ja tietyistä komponenteista on pulaa. Eiköhän tässä saada aikaan logistikkojen tuntema Forrester -ilmiö tai ns. Bullwhip -efekti. Tiivistettynä se menee niin että kun tavarasta on pulaa, sitä tilataan ”varmuuden vuoksi” liikaa. Kun sama reagointi menee läpi koko ketjun, niin yhtäkkiä onkin tavaraa liikaa. Ohjelmistotalo SAP saa sen jälkeen entistä enemmän sopimuksia tuotannonohjausjärjestelmiin.

Itse kävin salkkujeni tilannetta läpi ja veivasin taivaisiin nousseita positioita pienemmäksi. Tilalle otin täydennystä pienempiin positioihin ja hieman defensiivisempää tavaraa. Myyntivoittoja realisoitui 227 000 euroa.

Kun voivottelin surkeaa tilannetta ja kauppojen veroseuraamuksia, kaveri totesi että ”on sinulla murheet”.

Tottahan tuo on. Ei kannata valittaa, jos sijoitukset onnistuvat. Ei muuta kuin tietojen syöttö Oma Veroon ja vajaan 80 000 euron ennakontäydennykset saman tien maksuun.  Kai veronmaksukin on sitä solidaarisuutta, jota professori Heikki Hiilamo taas peräänkuuluttaa. Viime vuoden veropäätöskin tuli ja nyt on syksyn kuviot siltä osin kunnossa.

MYYNNIT

Harvia	63,90	57,70
Rapala	9,50	9,60	9,90
Kemira	14,02
Relais	25,20	27,20
Elekta	12,76
iShares Emerging Mark.	52,78
iShares US Oil Equipm.	10,67
Uponor	27,11	27,00
Swedish  Orphan Bio	17,38
Alma Media	12,00
Aktia	12,00
Aspo	10,60

Kokonaan myyty iSharesin etf:t, SOBI ja Elekta. Muut kevennyksiä.

OSTOT

Citycon	7,44	7,36	7,35
	7,38
Terveystalo	11,44	11,80	11,72
Telia	3,71	3,69	3,67
Sanofi	84,65
Kraft Heinz	31,32	32,07	31,43
Cloetta	2,73
Duni	10,98
Nobia	6,79
YIT	5,01
Metso Outotec	8,77	8,89
Huscompagniet	18,32

Huscompagniet täysin uusi tuttavuus. Muissa lisätty painoa.

Olen pikkuhiljaa kasvattanut omistusta Terveystalossa. Demografia puoltaa sijoitusta; väki vanhenee. Sote-uudistus nähdään uhkana yksityiselle terveydenhuollolle. Kun katsoo, miten valtiollisia projekteja on tähän asti hoidettu, en jaksa olla julkisesta ”kilpailusta” huolissani. Rettig Group on toiseksi suurin omistaja 16,5 prosentin osuudella. Kun he ovat nyt luopuneet Nordkalkista ja kassassa on riihikuivaa, olisiko kiinnostusta kasvattaa omistusta? Tämän tyyppiset yritykset saattavat herättää omistushaluja myös Suomen ulkopuolella. Ja odotellessa saa kuitenkin kohtuullista ja – luultavasti – kasvavaa osinkotuottoa.

Metso Outotec tuli salkkuun pitkästä aikaa. Kun taloudet elpyvät ja raaka-aineiden hinnat nousevat, voi olettaa, että kaivosteollisuuden investoinnit lähtevät vauhtiin.

Cloettaa on salkussa ennestään. Korona pudotti irtomakeisten myynnin melkein nollaan. Pakattujen tuotteiden myynti pysyi kohtuullisen hyvällä tasolla. Nyt on taas virkistymistä irtomakeisissa ja yrityksen ostama Candy King (Karamellkungen) pääsee tekemään tulosta. Ruotsalaiseen tyyliin seurataan hyvin trendejä ja on lanseerattu vegaanista suklaata, aidoista marjoista ja hedelmistä makunsa saavia makeisia ja raaka-aineetkin on hankittu kovin reilusti ja eettisesti. Jättebra.

Liimailin autoon eilen ”ympäristömerkkejä” Saksan ja Ranskan osalta. Nyt pitäisi olla sellaiset plakaatit tuulilasissa, että saa ajaa minkä tahansa kaupungin keskustassa. Finnlines on buukattu ensi viikolla ensin Ruotsiin ja sieltä Saksaan. Ranskaan siirtymiseen on varattu tällä kertaa viikko, niin ehtii paremmin pysähtyä matkan varrella.

Ruotsissa voi pitää tauon Linköpingissä ja poiketa Cloettan myymälässä. Kölnissä voi taas vierailla, kun koronarajoitukset ovat lievempiä. Siitä kohti Beaunea – Burgundin viinialueen pääkaupunkia ja Valencea, ”Etelä-Ranskan porttia”.

Viininkorjuu on meneillään ja muukin sadonkorjuu on mielenkiintoista nähtävää. Ostoksiakin voi innostua tekemään. Kaivoin esiin vanhan hunajapurkin, jonka ostimme suoraan tuottajalta – ikääntynyt pariskunta – viime reissulla. Oli sen verran hauska talo, keskellä ei mitään, että josko löytäisimme sinne taas. Etiketissä oli osoite joka Google Mapsin mukaan saattaa hyvinkin olla oikea.

Saint Bonnet en Bresse, luulisin. Akaasiahunajaa joka tapauksessa.

Taskussa on myös EU:n koronapassi, vaikkei sellaista meillä Suomessa olekaan – työryhmä toki pohtii asiaa. Tarkoitus on olla reissussa pari kuukautta ja palata siten, että kesärenkailla vielä selviää.

Toivottavasti sähköpotkulautojen kokoontumisajot kotiovelle ovat sillä aikaa vähentyneet. Opiskelijoiden ykköskurssilaisten ”sisäänajo” on sekin varmaan saatu suoritettua. Nyt ovat viereisessä puistossa sitkeimmät reivitunnelmissa vielä 04:30 aamuyöllä herättäen koko talon – kuulemma. Jos olisi herkkäuninen, asia voisi häiritä enemmänkin.

Mikähän olisi saldo, jos käyttäjät puhallutettaisiin?

Seuraava blogi kirjoitetaan taas Cannesissa. Mukavaa syksyä kaikille.

Kasvaako puu taivaaseen asti?

Taloomme muutti aikoinaan pariskunta, jonka mies oli itävaltalainen, pitkään Ruotsissa asunut herra. Herra oli innokas kokki ja harva se viikko koputteli ovellemme ja ilmoitti paistaneensa ankkaa uunissa tai tuoneensa mereneläviä Göteborgista. Kiinnostaisiko naapureita tällainen vaatimaton iltapala? Verraton naapuri. Monta iltaa tuli istuttua yhdessä ja keskusteluissa vilahti välillä myös sijoitusaiheet.

Herra oli skeptinen sijoitusten suhteen – poltettuaan joskus sormensa markkinoilla – ja toisteli usein lausetta ”Die Bäume wachsen nicht in den Himmel”. Mikään puu ei kasva taivaaseen asti. Nokia oli silloin voimissaan ja menestyksellä ei näyttänyt olevan minkäänlaisia rajoja. Kohtalo oli kuitenkin kuin Ikaroksella: siivet sulivat, alas tultiin ja lujaa.

Oman salkun arvo on lyönyt harva se viikko uusia ennätyksiä – All Time High. Samaa tilanneraporttia kuulee kanssasijoittajiltakin. Aateehoo:ta pukkaa.

Yritykset raportoivat rajuja tulosparannuksia ja tulevaisuudeltakin odotetaan paranevaa. Ulkomaan matkailusta säästetyt eurot ovat osittain pankkitilillä, osittain K-Raudan, Tokmannin ja Puuilon kassassa. Koteja ja kesämökkejä on kunnostettu kilpaa. Harvia raportoi mykistäviä kasvulukuja. Aamun televisiossa Ahvenanmaan hotellit kertovat parhaasta sesongista koskaan ja lauttayhtiöiltä on Turku – Maarianhaminan autopaketit loppuunmyyty. Lämpöpumppukauppias kehui jo viime kesänä hankkineensa paalauskoneen rahan pakkaamiseen. Tänäkin kesänä koneella on varmasti ollut käyttöä.

Raporteista on vaikea löytää huonoja uutisia, tuntuu että yhdeksän kymmenestä yrityksestä ylittää odotukset. Optimisti ottaa viivoittimen käteen ja vetää samalla kulmalla kasvukäyrää tästä eteenpäinkin. Saadut luvut voi syöttää taulukkolaskentaan ja katsoa mikä olisi sijoituskohteen arvo kolmen vuoden päästä. Ceteris paribus – muiden asioiden pysyessä yhtäläisinä, kuten kansantaloustieteen professorini muisti aina lisätä. Unohtuu helposti, että osan tulosparannuksista selittää vertailukauden heikot luvut, osan massiivinen elvytys. Osa on toki yritysten omien toimien tulosta.

Sofar, so good. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että muutaman pörssiromahduksen ja lukemattomia korjausliikkeitä kokeneena, välillä hieman hermostuttaa. Pitkäjänteiselle sijoittajalle korjausliikkeet ovat yleensä ostotilaisuuksia, kunhan muistaa pitää hermot kurissa. Tappiinsa vivutetulla salkulla sijoittavien kannattanee kuitenkin katsella tilannetta valppaana.

Viimeiset viikot Ranskassa menivät yhdessä hujauksessa. Cannes sai kuin saikin järjestettyä filmifestivaalit. Kaupunki oli pullollaan silmäätekeviä. Matkaseura mutisi useampaan kertaan jotakin Adam -nimisestä kuljettajasta. Ihmettelin kuskin tarvetta, kun kulkuvälineet ovat yleensä olleet joko Uber tai paikallinen Express Bus.

Mysteeri selvisi, kun televisiossa näytettiin Adam Driver haastattelussa muiden tähtien kanssa. Kaveri on ilmeisesti naisten mielestä sangen komea mies. Itse sain todeta Andie MacDowellin antaneen hiustensa harmaantua tyylikkäästi ja Jodie Fosterin puhuvan erinomaisen sujuvaa ranskaa. Nuorempien naisten ryhmää edustivat La Croisette -bulevardin wannabeet, joilla näytti olevan korkokengissä enemmän peittoa kuin juhlamekoissa.

Tavalliselle kansalle oli järjestetty ilmaisia elokuvailtoja rannalla

Festivaaliyleisöä oli turvaamassa kaikki mahdolliset poliisivoimat: Police Nationale, Police Municipale ja Gendarmerie. Tähän kun lisätään armeija ja terrorismin vastaiset joukot sekä yksityiset vartiointiyritykset, niin kovin oli turvallista. Löytyi ratsupoliiseja, moottoripyöräpoliiseja ja helikoptereita. Koronaa torjuttiin festivaaleissa vielä voimakkaasti mutta sen jälkeen tartuntaluvut ovat kasvaneet eksponentiaalisesti. Erityisesti 20-30 vuotiaiden ryhmä on kunnostautunut liikkumalla, juhlimalla ja tapaamalla toisiaan, levittäen samalla koronan deltavariantia.

Macronilla tuli mitta täyteen, kun varastossa oli 9 miljoonaa rokotetta ja rokotettavien jono oli kovin lyhyt. Nyt vaaditaan koronapassi, jotta pääset baariin, ravintolaan, elokuviin tai ylipäätänsäkään mihinkään. Kiinnostus rokotuksiin kasvoi niin, että päivä ilmoituksen jälkeen melkein miljoona ihmistä kävi ottamassa ensimmäisen rokotteen. Keppi näyttää toimivan paremmin kuin porkkana.

Jos et ole saanut kahta rokotetta, joudut käytännössä hakemaan testituloksen 48 tunnin välein – tai jätät ravintolakäynnit tekemättä. Hinta on muutaman kympin. Testauskapasiteetti on koetuksella. Otettujen testien määrä on noin 7-8 kertaa korkeampi kuin aikaisempi normaalitaso. Samaa koronapassia otetaan käyttöön muissakin Euroopan maissa. Teknologia toimii: sain Suomessa otetun rokotepassin QR -koodin luettua vaivatta Ranskan Tous Covid -applikaatioon, oikein serpentiinin ja fanfaarien kera.

Tätä kirjoittaessa näyttää pörssi punaiselta. Nesteen tulos ei riittänyt markkinoille ja TietoEvryä painaa suurimman omistajan myynnit. Salkun Lassila & Tikanoja paransi juoksuaan ja on noussut 15,50 euroon. Muistan ajat, jolloin kurssi pyöri 20 eurossa ja muhkea osinko piti omistajat tyytyväisinä.

MYYNNIT

GlaxoSmithKline	16,35
Oriola	1,90
Alma Media	11,54
Exel Composites	10,40

OSTOT

TietoEVRY	26,70
Enagas	18,68	18,48	18,28
Nobia	7,24	6,83	6,60
Telia	3,79
YIT	5,27

GlaxoSmithKline sai lähteä kokonaan. Suursijoittaja Elliot on iskenyt siihen kyntensä ja kärsivällisyydellä olisi saattanut tehdä tilin. Edessä on kuitenkin valtataistelu nykyisen johdon kanssa. Osinkoa ilmoitettiin leikattavan ensi vuonna kun kassavirta suunnataan kasvuun. Johto kertoi tekevänsä jatkossa kovasti töitä jotta omistajat ja muut ”stakeholders” saavat korvauksen panokselleen. Kriittisesti voisi kysyä mitä on tehty tähän asti. Tyydyin saatuihin osinkoihin ja pieneen voittoon. Muut liikkeet, niin ostot kuin myynnit, ovat pienempiä, tyyliin 20 % lisää tai 20 % pois.

Hopeaakin tuli myytyä. Tai oikeastaan Silver Beaver -vene. Ranskasta tultuamme totesin että siinä se vene on taas seissyt 10 viikkoa ja kerännyt levää ja näkinkenkää pohjaansa. Viime vuonna sillä ei ajettu yhtään ja normivuonnakin muutamia tunteja. Totesin, että huoleton on hevoseton poika ja pistin veneen kiertoon omistajalle, joka oikeasti käyttää sitä. Samalla päätin että seuraava vene on kooltaan sellainen että sen vetää yksin rantaan kuiville ja kaksi miestä nostaa talvella pukeille.

Uusi sijoittajapolvi on erilainen. Ovat päättäneet ostaa vain osakkeita, jotka nousevat. Kun kurssi nousee kaikkien aikojen huippuun, ostavat lisää. Niin on kuulemma Seppo Saariokin neuvonut.

Yritin selittää vaihtoehtoista tapaa: ostetaan putoavia kursseja kaikin voimin, tuskastellaan kun kurssi edelleen putoaa, odotetaan että päästään ”melkein omilleen” ja myydään kaikki. Sitten siirretään katse seuraavaan putoavaan puukkoon. Eihän siinä tietenkään rikastu, mutta se fiilis kun kaikki muut ovat olleet väärässä ja itse oikeassa… Sitä ei voi rahalla mitata. Vaihtoehtoinen strategiani ei saanut kannatusta ja pahaa pelkään että nuorempi polvi vielä rikastuu omalla strategiallaan.

Jään nyt seuraamaan ehditäänkö nähdä vielä uusia pörssihuippuja ennen kuin kesä loppuu. Torstaina saadaan Nokian tulos ja ”ennakkovaroitus” mahdollisesta positiivisesta tulosvaroituksesta annettiin jo aikaisemmin. Olen polttanut sormeni Nokiassa niin monta kertaa, että myin omani meemisijoittajien toisessa aallossa. Silloin olin tyytyväinen tiliin. Loppuviikosta voi mahdollisesti voivotella väärää ajoitusta ja lisätä virtuaalipositio ”mitä jos en olisi tehnyt mitään” -salkkuun.

Taisi sama Saario joskus neuvoa ottamaan tappiot nopeasti ja voitot hitaasti. Toisaalta neuvoi myymään kun sisäpiiri myy ja Harvian tapauksessa osa myi jo silloin kun kurssi oli 48 euroa, nyt ollaan 60 eurossa.

Puu ei kasva taivaaseen asti mutta riittävän pitkällä tähtäimellä pörssien indeksit tekevät uusia huippuja uudelleen ja uudelleen.

Kaikki paitsi turpeenpoltto on turhaa

Poliittisen näytelmän Oscarit on jaettu ja voittajaksi kruunattiin keskustan Annika Saarikko. Velkaantuminen otettiin haltuun ylittämällä vuoden 2023 itse asetettu menokehys 500 miljoonalla.

Työllisyyttä hoidetaan taikatempuilla ja tilastonikkaroinnilla. Kun työllisyyden itseasetettu 75 % tavoite on mahdoton saavuttaa, siirretään aikarajaa hamaan tulevaisuuteen. Työllisyyttä heikentävät toimenpiteet kuten aktiivimallin purku, vero- ja etuuspäätökset sekä perhevapaauudistus on saatu tehtyä jopa etuajassa.

Työn vastaanottamiseen ei ketään painosteta, sehän olisi vastoin poliittista ideologiaa. Työttömyysturva on edelleen kytketty ammattiliiton tai työttömyyskassan jäsenyyteen, vaikka maksajiksi kelpaavat kaikki – nekin, jotka eivät edes teoriassa ole turvan piirissä. Tässä kahden luokan kansalaisten malli toteutuu parhaiten.

Keskustalla olisi ollut mahdollisuus kaataa vihervasemmistolainen hallitus. Sen sijaan tyydyttiin turpeenpolton rajojen lievennykseen ja saatiin muutama vuosi lisäaikaa energiatuotannolle, jossa ei ole vähääkään järkeä. Ja jos oikein saadaan potkittua tölkki maaliin, niin eiköhän kohta nosteta pöydälle uudet ”veroneutraalit” maakuntaveromallit.

Jatkamme velkaantumista miljoona euroa tunnissa. Kannattaa painottaa jälkikasvulle kieliopintoja. Voivat sitten päättää itse, minkä maan velkoja työurallaan maksavat. Ei tainnut Hjallis Harkimo aikoinaan ymmärtää, että ”oman liikkeen” perustaminen johti tähän hallituspohjaan. Saattaa mennä Suomen historian kalleimpiin virheisiin.

Korot ovat edelleen alhaalla, vaikka välillä on nähty pienen pieniä normalisoitumisen merkkejä. Inflaatio nostaa päätään lähinnä raaka-aineiden hintanousun mukana. Palkkainflaatiota ei vielä näy. Valtion velanhoitomenoille yhden prosenttiyksikön koronnousu tietää muuten 1,7 miljardin vuotuisia lisämenoja. Ennustan, että tämäkin testataan vielä oikein käytännössä.

Sitä odotellessa hallitus on ottanut 30 miljardia lisävelkaa ”koronan taltuttamiseksi”. Menoautomaatteja tulevillekin vuosille on rakennettu tarmokkaasti.

Sijoitusrintamalla voi todeta, että meneillään on paras pandemia koskaan. Kurssit ovat nousseet suhisten ja sekä Suomessa että Yhdysvalloissa tehdään pörssiennätyksiä. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, kun muistetaan talouteen pumpatut jättimäiset rahamäärät.

Olin aikoinaan kuuntelemassa erään kotimaisen saaren suurimman pankin esitystä korkorahastosta. Salkunhoitaja oli erittäin innostunut tuotteestaan ja selitti silmät välkkyen taktiikkaa, jossa ratsastettiin korkokäyrällä, riskejä karttaen. Mykistävän esityksen jälkeen kysyin, josko rahastossa olisi mitään heikkouksia. Pitkän mietinnän jälkeen pankkiiri totesi että ”on siinä yksi: meidän kanssamme verojen maksulta ei voi välttyä”. Voitto on näet varma. Näin olikin.

Itsellä alkaa olla tämä konkreettinen ongelma: tappiolliset positiot loistavat poissaolollaan kaikissa salkuissa ja verojen maksu näyttää vääjäämättömältä. Ongelma on toki positiivinen, vaikka mieluiten maksaisi toisen tyyppiselle hallitukselle.

Osinkoja on kilissyt salkkuun tähän mennessä 69 680 euroa. Monet yhtiöt ovat siirtyneet maksamaan osingon useammassa erässä, joten positiivinen kassavirta tulee jatkumaan pitkin vuotta. Muutama isompi potti, kuten Fortum, Sampo ja Nordea, odottaa vielä yhtiökokouksen päätöstä – tai EKP:n ”siunausta”.

Salkkuliikkeet:

MYYTY

Enagas	18,41
Telia	3,55	3,49
Citycon	7,35
YIT	4,74
Orthex	8,92
Rapala	7,1	7,8	9,3
Tokmanni	22,18

OSTETTU

Sampo	36,42
Nobia	6,26
Sanofi	83,8	84,28	85,6
AbbVie	88,46
TietoEvry	27,24	27,57	27,24	28,21
Orthex	6,82
Cloetta	2,59
Kemira	13,7	13,66
Citycon	7,45	7,29	7,32

Suurimmat omistukset: Nordea, Tokmanni, Harvia, Citycon, Fortum, Rapala, Sampo, Kemira, Aktia ja Lassila & Tikanoja. Uponor nousee hyvää vauhtia kohti TOP 10 -listaa.

Olen edelleen tehnyt parhaani pitääkseni talouden pyörät liikkeessä. Keittiöremontti valmistui ja lopputulokseen voi olla tyytyväinen. Noblessan keittiö näyttää juuri siltä kuin pitikin ja asennus meni vallan mainiosti. Nyt voi vähän säätää kylpytiloja, vaikka suurempi remontti siellä onkin vuorossa vasta ensi vuonna.

Olen työllistänyt myös maalareita, sähkömiehiä, kirvesmiehiä ja putkimiehiä. Saa nähdä saadaanko kotitalousvähennykseen positiivisia muutoksia. Vasemmistoliitolle se tekee tiukkaa, vaikka sen konkreettisempaa ja tehokkaampaa elvytystä saa hakea. Huono puoli on toki se, että etu ihan oikeasti johtaa työsuoritukseen. Ei sellainen peli vetele.

Suomen terveydenhuollon järjestelmää on taas päässyt tutkimaan. Koronatesteissä pitäisi käydä ja siellä juokseekin väkeä vallan mainiosti. Ei maksa kävijälle mitään ja kovin hyvin toimii. Paitsi jos pitäisi saada koronatodistus lentoyhtiölle. Silloin lysti maksaa 300 euroa, mikäli et keksi itsellesi oireita ja pääse siten vapaamatkustajien joukkoon.

Taitaa käydä niin, että saan käytettyä Finnairin pisteet edes johonkin. Lentopisteet ovat muutenkin olleet tapetilla, kiitos Valtion tarkastusviraston ja meneillään olevan case Tytti Yli-Viikarin. Ehkä siitä seuraa se, että sekä valtio että kunnat alkavat tarkemmin katsoa, missä ja miksi erilaiset seminaarit järjestetään.

Samat ohjeet sain aikoinaan ”systeemin osaajalta” kun varasin omaiselle hammaslääkäriä. ”Pitää olla sietämätön tuska ja akuutti tilanne”. Soitin ajanvaraukseen, kun potilas aikansa vikisi vaivojaan. ”Oletko katsonut suuhun? Miltä siellä näyttää?”, kyseli hammashuollon virkailija.

Totesin että vaikka olenkin monen alan erikoisasiantuntija, en koe olevani hammaslääkäri. Sillä kertaa aika järjestyi. Näitä ja vastaavia kuvioita meillä on julkinen sektori täynnä. Ei riitä tarve – ”systeemi” pitää osata.

Toukokuulle varatut lauttapaikat piti siirtää syksyyn. Teoriassa Ruotsin ja Saksan läpi olisi voinut ajaa, kunhan olisi ottanut koronatestit juuri oikeaan aikaan. Luultavasti Ranskan 10 kilometrin liikkumisrajoitus puretaan 3.5. ja ehkä ajo olisi ollut mahdollista 06-19. Yhtälössä oli kuitenkin niin monta kysymysmerkkiä, että tuo reissu siirtyy syksyyn. Varasin sen sijaan Lufthansan liput ja alan nyt perehtyä eri dokumenttien ja erilaisten koronatestien kirjoon. Jos kaikki menee niin kuin elokuvissa, olen muutama viikko vapun jälkeen taas Rivieran maisemissa.

Sielläkin on vielä monenlaista rajoitetta. Aurinko kuitenkin paistaa ja ikuiset ilopillerit Krista Kiuru, Sanna Marin ja Kirsi Varhila loistavat poissaolollaan paikallisessa televisiossa. Macron on muutenkin parempi esiintyjä, vaikkei hänenkään sanomansa evankeliumista käy.

Mukavaa vappua ja muistakaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveiset siitä, että ”jo vuoden 2022 vappuna voidaan ottaa hieman vapaammin”.

Turhuuksien Roviolla

Firenzessä dominikaanipappi Savonarola päätti vuonna 1497 poltattaa kaupungissa kaikki turhuudet – vanities. Siinä saivat kyytiä kaikki kirkon synnillisiksi julistamat tavarat kuten kosmetiikka, peilit, kirjat ja taide.

Vajaat viisisataa vuotta myöhemmin yhdysvaltalainen kirjailija Tom Wolfe kirjoitti kirjan aikakauden jupeista samalla otsikolla. Kirjasta innostuttiin tekemään myös elokuva, joka taitaa edelleen kiikkua ”surkeimmat elokuvat” -listalla.

Satuin elämään nuoruuttani suunnilleen samoihin aikoihin, kun Wolfe kirjoitti kirjansa ja kirja löytyykin useamman ystävän hyllystä edelleen. Muistelimme joskus noita kasinotalouden aikoja. Rahoitusta oli saatavilla yllin kyllin ja kaikki tuntui onnistuvan.

Solarium -saleja, kuntosaleja, vaateliikkeitä, kiinteistösijoittamista, baareja ja ravintoloita nousi kuin sieniä sateella. Pörssissä kaikkien yhtiöiden kurssit nousivat ja pankit syytivät lainaa kaikille halukkaille.

Yksi ystävä ihmetteli myöhemmin, että niin se vain oikeustieteen opiskelijasta tuli ammattisijoittaja hetkessä. Kiinteistön ostamiseen riitti käynti pankissa rahoitusyhtiön bemarilla, nahkakravatti kaulassa, Guccit jalassa ja Armanin puku päällä. Pörssissä oli pääasia, että osti, ei niinkään se mitä osti. Listautumisia jonotettiin tihkusateessa kuin Tokmannin ämpäreitä konsanaan.

Huonostihan siinä kävi.

Nyt keskuspankit painavat kilvan rahaa. Päivän lehdessä vihreiden Krista Mikkonen tuulettaa Suomen EU:lta saamaa ”elvytyspakettia” ja sen suuntaamista trendikkäästi ekologisesti kestäviin ratkaisuihin ja digitalisaatioon. Juhlistamisen aihe on EU:n tarjous ”maksa kolme, saat yhden”.

Yhdysvalloissa Biden junailee 1 900 miljardin elvytyspakettia. Tämä pandemian alussa tehdyn 2 000 miljardin elvytyspaketin päälle. Olemme keksineet ikiliikkujan. Panemme yhteiskunnan ja yritykset kiinni ja annamme kaikille ilmaista rahaa. Vasemmistoliitto uskoo, ettei velkaa tarvitse koskaan maksaa takaisin. Tai jos täytyy, niin löydetään maksaja niistä kuuluisista hyväosaisista.

Pörssissä on huomattu, että kun tarpeeksi iso joukko ostaa tiettyä osaketta, niin sen kurssi nousee. Valitaan osake, jonka arvo on talouslukujen perusteella jotakin nollan ja kymmenen taalan välillä ja psyykataan kaikki mukaan rakettiin. Too tö Moon, män. Saadaan joukkohysteria ja kurssi nousee 483 dollariin esimerkkinä GameStop.

Perussettiä höystetään sillä, että nyt saadaan osaketta lyhyeksi myyneet Big Money -pankit kyykkyyn. Sitten käväistään 46 taalassa ennen kuin saadaan puhuttua taas kurssi nousuun. Välittäjät tekevät rahaa, samoin ne, jotka osaavat myydä ajoissa. Loppuväki on kuin kaikki rahansa sököpöydässä hävinneet eli ”suunnilleen omillaan”.

Entä se Big Money? Stick it to the Man? Ne pukumiehet?

Sielläkin liputettiin, varsinkin alussa, merkittäviä tappioita. Uskallan kuitenkin ennustaa, että tässä taistelussa Goljat voittaa Davidin. Short -position väärin arvioinut saattaa saada kenkää. Ehkä joku pankki fuusioidaan toiseen. Yksittäinen pankki saattaa heittää kupit nurin.

Mutta kun musiikki loppuu, ovat hölmöjen dollarit siirtyneet viisaampien taskuun. Näin on käynyt aina ennenkin. Myytiinpä sitten mustan tulppaanin mukuloita tai osuuksia East India Trading Companyssa.

Ikävintä näissä ilmiöissä on se, että markkinoille tulee iso liuta ihmisiä pikaisen rikastumisen toivossa. Poltetaan sormet ja vannotaan ettei koskaan enää. Lopetetaan varautuminen tulevaisuuteen ja sijoittaminen kokonaan.

Vanha viisaus kehottaa sijoittamaan vain sellaiseen, minkä ymmärtää. Itse olen tämän takia jättänyt väliin Teslan osakkeen ja kryptovaluutat. Kannabis -boominkin olen antanut olla muiden Eldoradona.

Sen verran uskallan ennustaa, että lainarahalla sijoittavien kannattaa miettiä, josko olisi aika ainakin vähentää vipua. Se kun toimii ikävästi kumpaankin suuntaan.

Otin ilon irti meemiosakkeiden buumista. Myin kaikki Nokiani hintaan 3,97 ja ostin takaisin hintaan 3,41. Paremmalla ajoituksella osakkeista olisi saanut 4,40 euroa, mutta vain hetken ajan. Hetki sitten Nokia ilmoitti, että vähentää työntekijöitä 10 000 hengellä. Lundmark toteuttaa muutosta ja saattaa hyvinkin käydä niin, että omistajatkin vielä hymyilevät. Henkilökunnalle edessä on pitkä tie, jossa ei taideta optiomiljonäärejä leipoa.

Muuten koronapandemia jatkuu entiseen malliin. Puhuvat päät saapuvat televisioon harva se päivä kertomaan siitä, miten me juuri nyt elämme kriittisiä aikoja.

Olen saanut nämä tietoiskut viihdyttävämmiksi soittamalla samaan aikaan Benny Hill -tunnusmusiikkia. Erityisesti ministeri Kiuru ja Yakety Sax käyvät hyvin yhteen. Olen ihmetellyt, että Katri Kulmunille järjestettiin viestintäkoulutusta – eikö Kristalle riittänyt enää euroja?  Tarve on kuitenkin ilmeinen.

Nyt sitten väsätään ulkonaliikkumiskieltoja, tietyille alueille, tietyin ehdoin, näin ollen mutta pois lukien. Kotona aika kuluu mukavasti vaikkapa lukemalla Lauri Nurmen kirjaa ”Miten Suomi päätti voittaa koronan”. Hintaakin oli hieman laskettu viimeaikaisten tartuntalukujen julkistamisen jälkeen.

OSTOT

Pfizer	28,60 €
GlaxoSmithKline	14,10 €
Sampo	34,53 €	34,94 €	37,29 €
	37,01 €	36,66 €	36,13 €
Cloetta	2,36 €
Nobia	6,04 €
Telia	3,44 €	3,40 €
Telefonica	3,55 €
Orion	38,00 €	38,50 €
	33,00 €	33,87 €
UPM	29,61 €
TietoEVRY	25,73 €
Citycon	7,66 €
Nokia	3,41 €
Swedish Orphan Bio	15,48 €
YIT	4,83 €
Fortum	20,05 €
Oriola	2,02 €
Pyynikin Brewery	125,00 €

MYYNNIT

Harvia	31,80 €
Kreate	8,20 €
myyty heti	11,27 €
Telia	3,59 €
StoraEnso	15,68 €
Konecranes	36,60 €
Nokia	3,97 €
iShares Core DAX	119,41 €
iShares US Preferred	31,34 €
Rapala	7,00 €

Ainoat positiot, jotka suljin kokonaan, ovat Konecranes, iShares Core DAX ja iShares US Preferred Stock. Tuo Preferred Stock on maksanut kuukausittain osinkoa. Osinko on kuitenkin kutistunut ja kun se kapitalisaatiosopimuksessa joutuu tuplaverotuksen kohteeksi (15 % Yhdysvalloille ja 34 % voittoja nostaessa Suomen valtiolle) niin katsoin parhaaksi vaihtaa kotimaiseen osingon maksajaan. Daxin olisi voinut pitääkin mutta päätin käyttää varat osakepoimintaan.

Konecranes oli noussut niin hyvin, että päätin siirtyä sivuun katsomaan Cargotec -fuusion lopputuloksen. Myöhemmin voi sitten harmitella sitäkin päätöstä.

Osakeanneissa tein pikakäynnin Kreatessa. Saatu osakemäärä oli kuitenkin niin mitätön, että otin ruhtinaallisen sadan euron voiton kotiin. Pyynikin Breweryä merkitsin hieman lisää vaikkei oma oluen kulutukseni sitä kannattele – tahti on luokkaa olut per kuukausi. Orthexia merkitsin ja on mielenkiintoista nähdä miten osakkeet jaetaan. Orthexin Smart Store -tuotteita tuli hankittua keittiöön. Hyvältä näyttävät ja hyvin toimivat.

Seuraan päivittäin koronalukuja niin Suomessa kuin Ranskassakin ja toivottavasti tilanne selkiää sen verran, että pääsen taas Etelä-Ranskan maisemiin. Patoutunutta matkustamisen tarvetta taitaa olla monella muullakin.

Kevättä odottaen.

Kilot, miltsit ja jaardit

Joka alalla on oma slanginsa. Sijoituspalstoilla kerrotaan ostoista kiloissa eli tuhansissa euroissa. Haaveena saattaa olla miltsin eli miljoonan salkku. Järjestin kerran asiakastilaisuuden, jonne saapui osakeanalyytikko pääkaupungista. Asiakkaat katselivat silmät pyöreinä, kun maalattiin kuvaa niin ja niin monen jaardin potentiaalista. Tässä vaiheessa jouduin tulkkaamaan ja kertomaan että kyseessä ei ole englantilainen – vajaan metrin – mittayksikkö vaan miljardi eli tuhat miljoonaa.

Viime päivinä olemme saaneet lukea, että hallitus vippasi taas jaardin. Mielenkiintoisinta on se, että kukaan ei ole millänsäkään. Mieli saattaa muuttua, kun alamme maksaa näitä jaardeja takaisin.

Pörssin sanotaan ennustavan reaalitaloutta noin puoli vuotta etukäteen. Nykytilanteesta voimme päätellä, että Covid 19 -pandemia on ohi keväällä 2021 ja sen jälkeen maailmantalous kukoistaa taas. Yhdysvaltoihin on saatu uusi presidentti ja saattaa hyvinkin olla, että edellinen saadaan ulos Valkoisesta Talosta tammikuussa.

Omien salkkujen tilanne on parantunut kohinalla. Maaliskuun pohjilta on noustu ”miltsillä”. Nousu on ollut yllättävän tasaista. Marraskuussa saatiin vielä reilumpi nykäisy ylöspäin. Kirjoitin 16.3. otsikolla ”This too shall pass” (https://parempisuunnitelma.wordpress.com/2020/03/16/this-too-shall-pass/) ja niinhän siinä kävi. Tällä kertaa – niin kuin monesti aikaisemminkin – kannatti pysyä pörssissä. Mennyt kehitys ei tietenkään ole tae tulevasta.

Lähdimme lokakuun puolessa välissä Cannesiin. Tarkoituksemme oli palata vasta marraskuun lopulla mutta huomattavasti kiristyneet koronavarotoimet herättivät huolen siitä, että saatamme jäädä mottiin määrittelemättömäksi ajaksi ja palasimme etuajassa. Nizzassa on lentokentän liikenteestä hävinnyt noin 90 prosenttia. Strategia näyttää olevan muutaman isomman kentän pitäminen hengissä. Yhteydet Pariisiin, Frankfurtiin, Amsterdamiin ja Lontooseen toimivat kohtuullisesti, muut täysin satunnaisesti. Valitsimme itse KLM:n reitityksen Amsterdamin kautta ja reitti toimi erittäin hyvin. Koneet täysin ajallaan ja vaihtoaika Amsterdamissa alle tunti.

Ranskassa käytettiin lähes poikkeuksetta kasvomaskia sisätiloissa ja kaduilla liikkuessa. Tavarataloihin, paikalliselle torille, joukkoliikenteeseen tai ravintoloihin ei päässyt edes sisälle ilman maskia. Käsidesiä oli saatavilla joka paikassa. Ravintolassa kerättiin yhteystiedot siltä varalta, että tartunta todetaan myöhemmin. Alkoholin myynnille ja kauppojen aukiololle asetettiin rajoituksia. Kokoontumisrajoitukset olivat tulleet voimaan jo aikaisemmin.

Viimeisellä viikolla asetettiin ulkonaliikkumiskielto 21-06. Vähän sen jälkeen ilmoitettiin täydellisestä ulkonaliikkumiskiellosta. Ulos pääsi vain erillisen lomakkeen kanssa ja korkeintaan kilometrin päähän kotiosoitteesta. Puhelimeen sai ladattua applikaation, johon sitten runoiltiin syy liikkumiselle ja kellonaika. Kaikki ravintolat, baarit ja kahvilat suljettiin. Take Away – onnistui. Määräysten jälkeen tartuntojen määrä on lähtenyt nopeaan laskuun ja rajoituksia hellitettiin viime lauantaina. Saa nähdä, saadaanko joulun pyhien jälkeen uusi piikki lukumäärissä.

Matkaseuralainen pyöräili kyllä huomattavasti kauempanakin kuin kilometrin päässä olettaen, että viranomaisia ei voisi vähempää kiinnostaa polkupyörällä liikkuva keski-ikäinen nainen. Näin olikin. Katsoimme aikoinaan Lontoon Tate Galleryssa videoesityksen aiheesta, kuinka olla näkymätön – How to be invisible. Yhtenä ratkaisuna oli ”ole yli 50-vuotias nainen” – ”Be a Woman over 50”. Näytti toimivan.

Moni ihmettelee miksi tartuntamäärät ovat Ranskassa korkeita, vaikka suojautuminen on huomattavasti Suomea tiukempaa. Emme keksineet muita syitä kuin tiheämmän asukasmäärän neliökilometrille, vierastyöläiset puutteellisissa asumisoloissa ja erilaisen käsityksen perheestä. Ranskassa perhe kattaa lapset, vanhemmat, isovanhemmat, sedät, tädit, serkut, kummit ja kummin kaimat. Lapset lähtivät syksyllä kouluun ja nuoriso opiskelemaan, vapailla viikonlopuilla tavattiin sitten koko klaani ja tartuntapintaa riitti. Suurkaupunkien joukkoliikenne on myös sangen potentiaalinen tartunnan aiheuttaja.

Ravintoloissa huomasi myös puheliaisuuden. Kun Suomessa Antti ja Pekka juovat tuoppinsa, ei välttämättä montaa sanaa vaihdeta ja ilta on silti ollut onnistunut. Ranskalaisessa ravintolapöydässä ei ollut hetkenkään hiljaisuutta, kun käytiin ankaraa debattia kuranteista aiheista.

Itsellä oli koko ajan sangen turvallinen olo. Mietin missä kävin ja mihin aikaan. Käytin kasvosuojaa ja maalaisjärkeä. Vantaalla otettu testikin oli aivan odotusten mukainen eli negatiivinen. Emme siis tälläkään kertaa olleet koronalinkoja.

Matkustushäpeääkään en ole koskaan ymmärtänyt edes käsitteenä. Enemmän olen ollut iloinen siitä, että olen voinut auttaa paikallisia yrittäjiä pysymään hengissä. Aamulla saattoi nauttia aamukahvit parvekkeella pikeepaita päällä ja päivällä lounaan terassilla, auringon paisteessa. Oli myös mukava nähdä, että asunnolla oli kaikki hyvin ja sovitut huonekalujen toimitukset olivat menneet juuri niin kuin piti.

Salkkua on tullut veivattua tavallista ahkerammin. Olen ostanut välillä pieniä positioita, odottanut muutaman viikon ja ottanut voitot kotiin. Rohkeille treidaajille on ollut hyvät kelit. Osinkojakin on taas alkanut tippua salkkuun. Muutama tavallista parempi nousijakin on osunut salkkuun. Harvian kehitys on ollut vertaansa vailla ja pitkän odotuksen jälkeen Rapalakin on kirinyt ylös kuopastaan.

Myynnit

• Aktia, kevennetty ohuesti hintaan 9,33
• Uponor, myyty pieni positio hintaan 15,76
• Harvia, kotiutettu voittoja myymällä pieni osa hintaan 17,80
• Lassila & Tikanoja, myyty kymmenesosa hintaan 13,32
• Citycon, myyty siivu hintaan 7,04 ja 7,13
• Telefonica, ostettu ja myyty 2,75 ja 3,05/2,87
• Wärtsilä, tätä tuli ostettua ja myytyä. Lopputuloksena tyhjä positio.
• YIT, myyty vähän reilummin hintaan 5,10
• Atria, ostettu 8,94 ja myyty viikkoa myöhemmin 9,50

Ostot

• Telia, ostettu 3,42
• Nordea, ostettu 6,35
• Tikkurila, ostettu useammassa erässä 13,42 13,50 ja 14,12
• Kemira, useampi osto 10,68 / 11,82 / 10,70 / 10,72 ja myyty 12,03
• Fortum, myyty 17,70 ja ostettu takaisin 17,36
• GlaxoSmithKline, ostettu 15,36 ja myyty 15,50
• Enagas, ostettu 19,63
• Elekta, ostettu lisää hintaan 10,34
• KraftHeinz, lisätty hintaan 26,13

Osinkoja saatu lokakuun alusta 13 646,46 euroa

• Aspo, 823,90
• YIT, 3 629,60
• GlaxoSmithKline, 208,47
• Tesco, 441,00
• Harvia, 1 132,40
• Nokian Renkaat, 350,00
• Kemira, 1 781,50
• Telia, 1 434,35
• Tikkurila, 804,87
• Cloetta, 874,02
• AbbVie, 168,65
• Altia, 1 997,70

Sen verran on ollut aikaa järjestellä seurantaa, että nyt pystyn vihdoin näkemään kokonaisomistuksen tietylle osakkeelle kaikissa salkuissa.

TOP10 positiot ovat nyt: Nordea, Citycon, Tokmanni, Fortum, Harvia, Lassila & Tikanoja, Aktia, Kemira, Rapala ja Altia.

Muuten olen pyrkinyt pitämään myös kotimaan taloutta pystyssä käynnistämällä keittiöremontin. Jonkinlainen ostosignaali saattaisi olla se, että neljästä yrityksestä, joilta pyysin tarjouksen, ainoastaan yksi pystyi tarjoamaan ratkaisun ja hinta-arvion reilussa viikossa. Muilla oli kovasti työkiireitä.

Ostin hieman ruotsalaisen Nobian osakkeita, vaikken heiltä keittiötä tilannutkaan. Keittiötasot otan Loimaan Kiveltä, joka on ennestään tuttu yritys. Jos Loimaalla liikutte, niin kannattaa käydä heidän Kivicenterissä katsomassa kuinka monenlaista kiveä hyllystä löytyy. Ja jos ei löydy hyllystä, niin tilataan.

Black Friday -kohinaa käytin sen verran hyväkseni, että tilasin muutaman tuotteen ja palvelun, jotka olin muutenkin päättänyt hankkia. Sain hivenen halvemmalla ja toukokuulle ajoitetut Finnlinesin lauttapaikat vapaalla peruutusoikeudella. Olen optimisti sen suhteen, että keväällä liikkuminen on jo helpompaa. Kaiken varalta on kuitenkin hyvä tietää, että saa rahansa takaisin, jos maailma on edelleen yhtä sekaisin.

Mukavaa joulunodotusta – koetetaan pysyä terveen kirjoissa!

This too shall pass

Korona -virus jatkaa etenemistään. Koko maailma on polvillaan. Hallitukset keksivät kilpaa rajoituksia arkielämään. Ensin kiellettiin 1 000 hengen kokoontumiset, sitten 500 hengen, peruutettiin urheilutapahtumat ja konsertit. Sitten suljettiin kahvilat, baarit ja ravintolat. Itävalta nokitti juuri kieltämällä yli viiden hengen kokoontumiset.

Italia on ollut Euroopan pioneeri. Kiinassa 81 000 potilaasta kuoli 3 187 eli 3,93 prosenttia. Italiassa on 24 747 potilaasta tähän mennessä kuollut 1 809 eli 7,31 prosenttia. Tässä vaiheessa todettakoon, että kaikki muut luvut paitsi kuolleiden määrä ovat epävarmoja. Eurooppa – Yhdysvalloista puhumattakaan – ei kykene testaamaan koko väestöä, vaan murto-osan. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että kaikki päätökset tehdään äärimmäisen epävarmoilla tiedoilla.

Etelä-Korea on onnistunut hyvin, siellä kuolleisuus on 75 / 8 162 eli 0,91 prosenttia. Siellä testattiin noin 15 000 ihmistä päivässä ”Drive In” keskuksissa. Potilas pysyi autossaan eikä testialuetta tarvinnut desinfioida joka testin jälkeen. Testitulos lähetettiin tekstiviestinä ja testin tekeminen kesti noin 10 minuuttia.

Italian tartuntojen määrä on ottanut kunnon loikan ylöspäin. Viimeisimmän hyppäyksen syyksi tulkittiin aurinkoinen viikonloppu. Väki päätti näyttää virukselle ja lähti rannoille, kaupungille ja ravintoloihin. Kun ei järkipuhe auta, niin hallitus otti käyttöön ulkonaliikkumiskiellon. Saat mennä töihin, liikkua virallisen luvan kanssa tai ulkoiluttaa koiraa. Koirien vuokraus käynnistyi välittömästi ja onkin uutisoitu uupuneista koirista, jotka aikaisemman 3 x 15 minuutin lenkin sijaan kävelevät nyt vaikkapa 16 tuntia putkeen – eri ulkoiluttajien kanssa.

Kuten viime blogissa epäilin, ei Eurooppa oikein tunnu selviävän tästä. Rajat pannaan kiinni yhtä huolellisella harkinnalla kuin Trump sulki pääsyn eurooppalaisilta. Vähän aikaa annettiin Yhdysvalloissa erikoisvapaus Britannialle mutta sekin vedettiin pois. Nyt tämä maahan tuleva väki seisoo tuhansien muiden kanssa odottamassa Yhdysvaltojen tarkastusta. Jos mennessä siihen aulaan olit terve, niin lähtiessä kannat varmasti jotakin. Jenkkien omaa tartuntakantaa ei uskalla edes arvailla. Maa, jossa testin teettäminen maksaa pitkälle yli 3 000 taalaa, ei voi kehua tehtyjen testien määrällä. Sama pätee monessa muussakin maassa, Suomessakin on viestitty, että testataan vain tapaukset, joissa osumatarkkuus lähestyy sataa.

Jälkikasvua asuu Lontoossa. Siellä on valittu toinen tie. Ei edes yritetä estää viruksen leviämistä vaan luotetaan että kehittyy ns. laumasuoja, kun tarpeeksi monella on tartunta, niin tauti pysähtyy. Yli 70 -vuotiaat on päätetty suojata eli eristää – oletettavasti pitkäksi ajaksi. Tänään luin jonkun spesialistin lausunnon siitä miksi tämä ei tule missään nimessä toimimaan. Kohta luetaan toisen spesialistin lausunto siitä, miksi tämä on ainoa tapa.

Suomessakin tätä palvelukotien eristämistä on aloitettu. Voin nyt omakohtaisesta kokemuksesta kertoa, että asiasta kertominen on haastavaa palvelukodin asiakkaalle. Asiakas on kovin murheissaan ja kokee että hänet hylätään nyt täysin ja lopullisesti, kun kerrot että valitettavasti en voi tällä kertaa keittää kahvia ja jäädä juttelemaan. Enkä usko, että lähiaikoina täällä saa käydä ollenkaan, oman turvallisuutesi vuoksi. Ei paljon lohduta se, että ruokahuolto pelaa ja suklaata on useamman viikon tarpeiksi.

Muissa Euroopan maissa vannotaan nyt jälkijunassa eristämisen voimaan, jos ei muusta syystä, niin siitä että ehdittäisiin hoitaa osa alta pois ennen kuin suuri massa saapuu sairaalaan. Niissäkin näyttää olevan oma haasteensa pitää edes hoitohenkilökunta terveenä.

Taloudelliset seuraukset tälle sirkukselle tulevat olemaan mykistävät. On helppo ennustaa, että matkatoimistoja, hotelleja, lentoyhtiöitä, ravintoloita ja kahviloita kaatuu heti ensimmäisessä aallossa vino pino. Nyt mitataan se, onko tase sellaisessa kunnossa että ”pystyy ottamaan hittiä”, kuten eräs sijoittaja luonnehti aikaisemmin muussa yhteydessä. Aika harvalla palvelualan yrityksellä on. Tätä kirjoittaessa SAS ilmoitti lomauttavansa 10 000 henkeä. Markkinat odottavat myös Norwegianin talousvaikeuksien muodostuvan kestämättömiksi. Finnair ilmoitti lakkauttavansa toistaiseksi 90 prosenttia lennoistaan.

No mitä sitten, miettii joku. Jos on Jalostajan hernekeittoa kaapissa, 24 pulloa viiniä, 12 pulloa Altian Koskenkorvaa ja 240 rullaa vessapaperia, niin no hätä.

Seuraava aalto on kuitenkin se, että ensin komennetaan väki etätöihin. Samalla pystytään konttorilla käymään kulurakenne tarkkaan läpi. Sitten aloitetaan YT:t ja lingotaan Sirkku, Liisa ja Pekka kilometritehtaalle.

Kevättä on kuitenkin jo ilmassa ja irtisanotut tietävät, että ansiosidonnainen juoksee ja venettäkin pitäisi laittaa. Tilanne ei ole siis henkilökohtaisella tasolla aivan katastrofaalinen. Ainakaan heti.

Hallitus piirtää edelleen kuvan positiivisesta työllisyyskehityksestä, pois lukien Korona -viruksen aiheuttama tilapäinen häiriö. Jostakin saadaan varmaan lukea, että veroprogressiota kiristämällä tästäkin selvitään.

Hetken päästä irtisanottuja onkin aika pino, kun pannaan jäihin tuotekehitys, it-hankkeet, markkinointi ja mainonta. Lopetetaan yrityksen TyKy -hankkeet ja henkilökunnan virkistystoiminta. Sanotaan lehtitilaukset irti ja luovutaan leasing -autoista. Asuntojakin saa kohta edullisemmin. Vuokraisännällä saattaa olla uusi tilanne, kun vuokrissa näkyy entistä useammin viiveitä. Tätä spiraalia voi piirtää kukin vapaalla kädellä ja vilkkaalla mielikuvituksella. Jos jotakin hyvää hakee, niin korot eivät nouse vielä aikoihin.

Globaali tuotantoketju ottaa takkiinsa todella nopeasti. On jo ottanut, Kiinassa seisoo edelleen melkoinen määrä kontteja purkamatta. Globaalissa taloudessa  raaka-aineet ja komponentit valmistetaan yhdessä maassa, tuotanto on toisessa ja kuluttajat kolmannessa. Pannaan palapelissä rajat kiinni, tuotantoon viikkojen tai kuukausien viive ja logistiikkakoneiston kontit, laivat ja lentokoneet pois pelistä. Monessa yrityksessä joudutaan miettimään tuotantoketju uusiksi ja ottamaan käyttöön Plan B ja Plan C. Huomaamme vielä, ettei monen tuotteen saatavuus olekaan itsestäänselvyys.

Itse arvioin, että meillä on alle kuukausi aikaa löytää ratkaisu. Tai yksinkertaisesti hyväksyä se, että meillä on nyt tällainen virus, joka tappaa osan ihmisistä. Sen jälkeen voidaan todeta, että viruksen aiheuttamat suorat vahingot olivat murto-osa koko vauriosta. Vieläköhän nähdään sekin tilanne missä ELY -keskus tarjoaa työpaikaksi maisterille yläosattoman tarjoilijan duunia keskiolutkapakassa. Moni ei enää muista, mutta tätäkin tehtiin 90-luvulla.

Ei minullakaan lääkkeitä ole – paitsi Ketorinia, jota ostin varmuudeksi yhden paketin. Mutta jos pannaan positiivisuushattu päähän, niin nyt kannattaa miettiä mitä palveluita haluat jatkossakin.

Itse käyn vielä pikaostoksilla Kauppahallissa. Ostan ne leikkeet, juustot, kalat ja äyriäiset, jotka ostaisin muutenkin. Käynti ei kauan kestä ja kädet pesen ennen ja jälkeen. Laulaen tietysti ”Jänis istui maassa” kahteen kertaan, niin kuin on ohjeistettu. Velipoika ei  muistanut enää sanoja, joten häneltä hyväksyin pesulauluksi ”Hämähämähäkin”. Jos Kauppahallin tiskillä on hyvin tilaa, enkä joudu kontaktiin vieruskavereiden kanssa, saatan nauttia nopean lounaankin paikan päällä. Kesko pysyy hengissä lamassakin – saattaa jopa raportoida aikamoisen myyntipiikin, mutta pienyrittäjälle päivän myynti on kovin konkreettinen asia.

Jos Thaimaan matka on peruutettu eikä Dubaihinkaan ole asiaa, niin kannattaisiko miettiä mihin muuhun säästetyt rahat voisi käyttää? Ostaisinko Tikkurilan maalit ja tarvikkeet ja maalaisin vihdoinkin sen huoneen, joka piti hoitaa. Vai laittaisinko mökillä paikkoja kuntoon? Vaihtaisinko saunaan Harvian kiukaan? Kaikki toimenpiteet, joilla talouden rattaat pyörivät, tulevat tarpeeseen.

Itse teetän remonttia edelleen siellä Ranskassa. Remontin etenemisen seuranta on tällä hetkellä WhatsApp -kuvien varassa. Kommunikaatio on pelannut hyvin ja vielä perjantaihin asti sain kaikki tarvikkeetkin työmaalle sujuvasti. Nyt on sitten jännä nähdä saako Ranskassa ostettua mitään, kun maa on – kunnallisvaaleja lukuun ottamatta – lähes kiinni. Hyvää tässä on se, että remonttimies on paremmin saatavilla. Hän oli suunnitellut pidempää reissua Lappiin hoitamaan mökkikalustoaan. Nyt ei ole kuulemma tarvetta, kun ei ole turisteja, saa pitää mökit tyhjillään.

Huonoa on se, että oma – kuun loppuun suunniteltu reissu – jää väliin. Ihan turhaan opettelin huolella sairaanhoidon erikoissanaston ranskaksi. Le respirateur artificiel, L’oxygene ja L’antidouleur kannattaa kuitenkin muistaa jatkossakin. Finnairin kanssa yritin vaihtaa lentopäivät. Palvelussa oli ruuhkaa, ihme kyllä.

Salkun tilanteen voi arvata. Kirjoitan tätä nyt klo 11:23. Pörssi on ollut auki alle puolitoista tuntia ja sijoitusten arvosta on niistetty kolmen jampan verran. Jamppa on keskiverto suomalaisen nettovuosipalkka. Aikaisemmin on tultu alas noin 25 jamppaa. Eli onnistuneella ”ajoituksella” olisin säästänyt noin 30 nettovuosipalkkaa. Likviditeettiä saatetaan jossain vaiheessa testata. Olenkin varannut käteistä noin kolmen vuoden tarpeisiin.

En ole kuitenkaan ajatellut tehdä perinteistä sijoittajan ratkaisua. Siinä myydään kaikki, kun ollaan varmasti pohjilla, todetaan tapahtunut ja päätetään etten sijoita koskaan enää. Huijausta koko toiminta.

Mietin niin, että jos tämä Mordorin Musta Surma pyyhkäisee koko yhteiskunnan palasiksi, niin on aivan sama, onko salkun arvo pudonnut vai ei. Jos taas hysteria laantuu tai virus saadaan muuten taltutettua, niin nousutkin ovat niin voimakkaita, ettei ryhmä ”Perin Pettyneet” ehdi mukaan.

Kirjaan tähän vähän tehtyjä ostoja, kanssasijoittajat saavat lohtua siitä kuinka onnettoman kalliilla olen ostanut.

• Keittiövalmistaja Nobia, SEK 61, SEK 58. Kurssi tänään SEK 40.
• Syöpähoitoyhtiö Elekta, SEK 99. Kurssi tänään SEK 69.
• Erikoispapereita valmistava Duni, SEK 120. Kurssi tänään SEK 78.
• Sampo, 33 e. Kurssi tänään 24,15 e.
• Kraft Heinz, USD 24. Kurssi tänään USD 24.
• Stora Enso, 9,50 e. Kurssi tänään 7,77 e.
• Konecranes, 23,70 e. Kurssi tänään 16,47.
• Raisio, 2,90 e ja 2,55 e. Kurssi tänään 2,48 e.
• Telia 2,97 e. Kurssi tänään 2,90 e.

Vanha viisaus on, että jos saat paniikin, niin saa se ensin. If You panic, panic first.

En ehtinyt tuohon ryhmään, joten nyt mennään näillä korteilla. Uskallan myös ennustaa, että lähipäivinä moni tekee elämänsä parhaita kauppoja. Koronaan on kuollut tähän mennessä 6 513 henkilöä.

This Too Shall Pass.

Tämäkin menee ohi.

Siihen asti, peskää käsiänne, älkää sairastuko vakavasti ja koettakaa pitää myös yritykset hengissä.