Viime viikonloppuna katselin kun paikalliset ravintolatyöntekijät järjestivät mielenosoituksen flash mob –hengessä Turun kauppatorilla. Moovit oli harjoiteltu ja synkronoitu Antti Tuiskun tahtiin. Viesti oli että ”me käydään töissä rahan takii…” ja nyt olisi aika saada lisää liksaa.
Esitys oli huomattavasti virkistävämpi kuin jo totuttu AY –show jossa seistään apaattisena Senaatintorilla ja lähetellään pahvikyltillä terveisiä sieltä jostain Sipilälle. Mielestäni on erinomaista, että nuoriso sekä käy töissä että on havainnut että rahaa saa työtä tekemällä – ei ainoastaan vanhempien kukkarosta tai Kelan luukulta.
Viimeisen reilun viikon pörssikurssien nuijinta on tuoreessa muistissa. Jenkkipörsseissä nähtiin taas mitä tapahtuu kun kaikki algoritmit on viritetty herkiksi ja joku liike laukaisee ketjureaktion. Tuhannenkuudensadan pisteen pudotus Dow Jones –indeksissä ei montaa minuuttia kestänyt. Päivä päättyi 1 175 pistettä miinukselle.
Siinä saivat taas markkinoita analysoivat asiantuntijat kaivaa nopeasti jonkun selityksen pakkilaatikosta. Tällainen antaa kummasti perspektiiviä rahoitusteorialle, jonka mukaan kaikki yhtiöön (ja sen osakkeeseen) liittyvä informaatio on jokaisella hetkellä jo yhtiön pörssikurssissa. Mikä on se hetkessä saatu informaatio, joka niistää triljoonan – tai ainakin jonkun luvun, jossa on mahdottomasti nollia – maailman pörssivarallisuudesta?
Niin kuin tapaan kuuluu, Yhdysvaltoja seuraa Aasia ja Aasiaa Eurooppa. Tällä kertaa Euroopassa päästiin hivenen vähemmällä, kuin odotin.
Yleisimmät selitykset tapahtumille olivat:
- Yhdysvalloissa talouskasvu on nopeampaa kuin odotettiin. Työllisyysaste on noussut niin korkeaksi että palkat ovat lähteneet nousuun. Hitaan – tai paremminkin – hallitun kasvun ja olemattoman inflaation ”Kultakutri –talous” on tullut tiensä päähän.
- Ja kun inflaatio nostaa päätään, keskuspankkien rahan pumppaus loppuu ja korot nousevat odotettua nopeammin.
- Ja kun korot nousevat, niin osakemarkkinoille päätynyt ”korkotuottoa hakeva raha” palaa takaisin korkomarkkinoille. Osakkeet myyntiin, kurssit laskuun.
- Osakemarkkinoiden arvostustaso on muutenkin korkealla ja kurssit eivät kestä pieniäkään pettymyksiä. Tästä yksi Talking Head huomautti mielestäni hyvin, että kurssitasot perustuvat tulevaisuuden odotuksiin. Ei nykytilaan. Vaikka yrityksillä menee nyt hyvin (tästä ollaan yhtä mieltä) niin kurssien nousu (tai edes nykytaso) edellyttää että tulevaisuuden odotuksissa on edelleen kasvua ja edelleen huomattavasti parantuvia tuloksia. Korkojen nousu ja inflaatio saattaa muuttua nopeasti esteeksi tälle.
- Suosittu selitys on myös, että kyseessä on pitkään nousuun aina liittyvä tekninen korjausliike joka antaa hyvän mahdollisuuden lisäostoihin eli ”buy the dip”. Ja tähän sitten asiantunteva ilme ja toteamus että ”talouden fundamentit ovat kunnossa”.
Oli mikä oli, niin omankin salkun päivän arvosta niistettiin paksu nippu rahaa. Asialla olisi jotakin merkitystä, jos ”lukitsisin vastaukseni” eli painaisin myyntinappia.
Oma reaktio koko viikon turbulenssiin jäi kahteen pieneen ostoon. Ostin 1000 kpl lisää Nordeaa, kurssiin 9,43 e ja kokonaista 250 kpl lisää yhdysvaltalaista R.R. Donnelley & Sons Company hintaan 7,23 taalaa. Jälkimmäisen oston tein, kun huomasin että yhtiö vahvisti kvartaaliosingon, jolla pääsee 7,75 %:n osinkotuottoon. Positioni on olemattoman pieni, enkä ole vieläkään tehnyt kyseisen yrityksen toiminnalle tai talousluvuille sen kummempaa analyysiä.
Olen sijoittajaurani aikana nähnyt näitä viime viikon ”pörssiromahduksia” useita kymmeniä. Itse asiassa puhutaan korjausliikkeestä (correction) kun kurssit ovat pudonneet yli 10 %:a, siihen päästiin tällä kertaa. Näissä ei ole mitään uutta. Vastasinkin yhden palstan pitkään keskusteluun, jossa teemana oli että mitä nyt pitäisi tehdä, että minä ainakin teen itselleni latten. Näin teinkin, Nespresson uudesta Uganda –kausimausta. Lopputulos oli kahvin suhteen oikein hyvä.
Pörssiromahdus on sellainen, jossa loppua ei näy ja salkun arvo hupenee kuin pekoni kuumalla pannulla. Katse päivän kurssien punaisella välkkyvään viidakkoon kouraisee vatsasta. Lehtien otsikoissa ei näy yhtään positiivista uutista ja tilannetta kuvaillaan sanoilla ”veret seisauttava”, ”lopun alku”, ”kaikkien romahdusten äiti”. Viestinä usein tuo suomalainen viisaus kuuseen kurkottamisesta ja ahneen niin sopivasta lopusta. Aika moni muistuttaa sanoneensa että näin tässä käy, eivät puutkaan kasva taivaaseen. Lievää vahingoniloa on ilmassa kaiken maailman pörssikeinottelijoiden kohtalosta. Rahaa kun ei saa kuin työnteolla – ja silläkin vain vähän.
Itselle soitti pian sen reilun 1000 pisteen laskun jälkeen pitkäaikainen ystävä. Sanoi että tässä se hänen viimeiset seitsemän vuotta pelkäämänsä romahdus nyt sitten on. Onpa hyvä, että oma osakepaino on ollut koko ajan se 4 %:a, jonka omat vatsahapot juuri ja juuri kestävät… Niinpä.
Sinänsä tämäntyyppinen heilahtelu on hyvä herätys niille, jotka eivät ole nähneet juurikaan muuta kuin nousua pörssiurallaan. Salkkunsa tappiin vivuttaneiden kannattaneet tarkastaa miten hyvin lompakko kestää laskut. Vipu kun toimii aina kumpaankin suuntaan.
Viimeisessä Viisas Raha –lehdessä Aki Pyysing kirjoitti artikkelin otsikolla ”Tilisiirtokausi lähestyy”, jossa kirjoitti kriittisen näkemyksen osinkojen hehkutuksesta. Hyvin kirjoitettu juttu, kannattaa lukea.
Omaa näkemystäni juttu ei sinänsä muuta, minulle osingot ovat edelleen omistajan palkkaa, korvausta otetusta riskistä. Muistan senkin ajan kun ”luovan tilinpäätössuunnittelun” kestävyys mitattiin juuri ihan oikealla rahalla. Oli yrityksiä, joilla meni paperilla kovin hyvin, mutta rahavirta omistajiin päin ei toiminut oikein koskaan. Nykyäänkin kannattaa katsoa aika tarkkaan jos yhtiöt esittävät useampia erilaisia tuloslukuja. On IFRS:ää, sisäistä laskentaa, GAAP:ia ja joskus myös jatkuvasti toistuvia kertaluonteisia eriä. Tulos olisi parempi vertailukelpoisilla valuuttakursseilla. On mukava nähdä tuloksia omalla pankkitilillä, oikeissa euroissa.
Osinkotaulukkoni mukaan kaikki sijoitukseni ovat joko nostaneet osinkoa viime vuodesta tai pitäneet sen vähintään ennallaan. Uskallan siis jo tässä vaiheessa odottaa kuluvalle vuodelle oikein mukavaa tilisiirtoa omistamiltani yrityksiltä omalle tililleni. Suunnitelma toimii. Tämä antaa kummasti perspektiiviä mahdolliselle Apokalyptiselle Pörssiromahdukselle.
Viime blogissani kerroin miten Nalle Wahlroos käytti Hill Street Bluesin kommenttia: ”Hey, hey. Let’s be careful out there!”.
Tähän on nyt helppo yhtyä. Ollaan mieluummin liian hitaita kuin turhan nopeita sen kuuluisan myynti- ja ostonapin painamisessa. Busseja tulee ja menee, niin osto- ja myyntitilaisuuksiakin.
Pitkällä juoksulla asiat tuppaavat järjestymään ja omistaminen kannattaa.
Jos ei muuten, niin ”rahan takii”.
parempi suunnitelma 