Winter is coming

Talvi on täällä Rivieralla kovin erilainen, mutta tulossa kuitenkin.

Osa paikallisista on jo kaivanut talvitakit ja pikkuturkit esille, kun päivä lyhenee. Itse olen pärjännyt hyvin ilman untuvatakkia – vaikka muutama kashmir -villapaita tulikin ostettua paikalliselta torilta. Hinnoittelu oli kovin asiallinen, kun kuudellakymmenellä eurolla pääsee valitsemaan jostakin sadan mallin ja värin valikoimasta. Tuolla torilla tulee käytyä usein viikonloppuisin. Paikalliset myyjät ostavat eri vaatetehtaiden loppuerät ja myyvät ne tuntuvalla alennuksella ja nopeasti. Tavara on aitoa, täällä on niin rankat sanktiot kopioiden myynnistä, ettei siihen ryhdytä.

Talviuimari ilman avantoa.

Lämpötila vaihtelee. Öisin on käyty jopa alle kymmenen asteen. Päivisin, kun valitsee sopivan terassin, ollaan 25 asteen nurkilla ja aurinkovoidetta saattaa tulla ikävä. Urheimmat käyvät edelleen päivittäin uimassa. Väkeä on ollut hyvin liikkeellä, varsinkin viikonloppuisin. Joku NRJ Gala oli viikko sitten ja liikkeellä ollut väki oli nuorempaa ja enemmän ”hip” kuin normaalisti. Pari viikkoa sitten huomasi, että ruotsalaisilla oli varmaan joku syysloma, kun heitä tuli vastaan jokaisessa kadunkulmassa. Perinteiset italialaisturistit saapuvat joka viikonloppu.

Päätimme tehdä kansainvälistä lähimatkailua ja otimme junan Ventimiglian kautta Sanremoon. Matkassa ei kauan kulunut ja hintakin oli (kahdelta) huimaavat 70 euroa edestakaisin. Hotelli oli mukavalla sijainnilla keskustassa ja kun elämme off seasonia, niin hinta oli 90 euroa. Olivat upgraidanneet meille vielä sviitin. Sää ei saapumispäivänä todellakaan suosinut vaan vettä tuli kuin aisaa. Jätimme litimärät sateenvarjot respan edessä olevaan telineeseen ja kun saavuimme taas 10 minuutin päästä, niin varjoni oli lähtenyt omille teilleen. Siinä oli first impression vähän hakusessa. Seuraavana päivänä varjo oli palannut reissultaan mutta jätin sen sinne, kun ehdin sijoittaa 7 euroa uuteen.

Italialainen espresso on omaan makuun. Hinta 1,20 e.

Nautimme maittavan lounaan paikallisessa trattoriassa ja totesimme että laatu oli erinomainen ja hintataso noin puolet Ranskan vastaavasta. Kaupunkia voi suositella muutenkin. Charmantti pieni kylä, jossa kauppa oli edelleen keskittynyt pieniin erikoisputiikkeihin. Yksi hauskimmista oli vanhan ajan sukkakauppa, jossa oli pikaisen arvioin mukaan ainakin 1 000 erilaista sukkaa. Palvelu oli viimeisen päälle ja kun kerroit mitä etsit, niin rouva haki kymmenkunta laatikkoa, joista alettiin kaivaa juuri sitä oikeaa. Kaikenlaisia korkealuokkaisia neuleita löytyi monesta kaupasta ja hinnat olivat huomattavasti alle Ranskan (ja Suomen) tason.

Sukkakauppa ihan kuin ennen vanhaan.

Italialaiset näyttävät rakastavan ruokaa ja sekä ruokakauppoja että ravintoloita oli pilvin pimein. Hinnat erittäin maltilliset. Taisimme maksaa illallisesta juomineen 20 euroa per nenä.

Olin etukäteen googlannut kaupungin ulkopuolella olevan Factory Outlet -keskittymän ja otimme bussin sinne. Paikka oli varsinainen elämys. Joku 60 % -alennus ei paljon auta, jos villapaidan hinnaksi jää vielä pari tonnia. Merkit olivat kyllä kovin tunnettuja: Armani, Balenciaga, Bottega Veneta, Versace, Zadig & Voltaire, Gucci, Burberry, Dolce & Gabbana, Lanvin, Jimmy Choo ja tietenkin Vladimirin suosikki Loro Piana. Ja lisäksi vino pino muita.

Tuolta tarttui mukaan yksi pikkutakki, josta väänsin tosissani kauppaa myyjän kanssa ennen kuin pääsimme sopivaan kompromissiin. Seuralainen meinasi jo hermostua ja sanoi että kohta miesmyyjä puhkeaa itkuun. Juttelimme siinä vielä jonkin aikaa ja sanoivat että Venäjä -pakotteet ovat näkyneet heillä selvästi. Enää ei tule kymmenien tuhansien ”nippuostoksia” kun itänaapurit piipahtavat täyttämään vaatekaappiaan.

En tainnut kuulua kohderyhmään.

Merkkimaailmasta innostuneena ostin pikkuerän Tapestry -yhtiötä. Heillä oli lippulaivana aikaisemmin Coach ja nyt ovat nappaamassa Michael Kors:in. Saa nähdä onko merkki jo hinkattu henkihieveriin, sen verran usein Korsin laukkuja tulee vastaan. Osinkotuotto jossakin 4,5 % nurkilla. Voi sitten viiden vuoden päästä potkia itseään siitä ettei ostanut ”kallista” LVMH:ta tai L’Orealia.

Ensimmäistä kertaa olen päässyt painimaan kopioidun luottokortin kanssa. Tililtäni oli veloitettu PlayStation Services -maksu. Reklamoin ja tein rikosilmoituksen. Yrittivät vielä toista veloitusta, mutta olin estänyt jo sen mahdollisuuden. Itse epäilen vuotoa Booking.com sivustolla. Näillä on kun ärsyttävä tapa vaatia luottokorttinumero varauksen vahvistamiseksi. Tekijä jää kuitenkin varmaan mysteeriksi. Tilanne oli hivenen vaikea, kun itse on täällä Ranskassa ja uusi kortti pitäisi noutaa Suomessa. Sain kuitenkin ”digitaalisen kortin” pelaamaan, joten sofar, so good. Suoraveloitusten kanssa on vielä jumppaamista.

Pörssi on piristynyt viimeisen kuukauden aikana, eikä vähään aikaan ole tarvinnut katsella keskimääräistä vuosipalkkaa muistuttavia punaisia päivälaskuja. Konsensus on, että koronnostot on nyt nähty. Koronlaskuja saadaan odotella eli ”high for longer”. Saapa nähdä miten käy. Kuten joskus ennustin, niin yleensä inflaatio nitistetään työttömyydellä.

Ainakin vaatekaupalla on varastot pullollaan. Olen joutunut päivittämään vaatekaappiani ja hinnat, joilla tavaraa lingotaan nettikaupoissa ulos ovat suorastaan naurettavia. Siinä saa Stockmann vääntää tosissaan ”unique shopping experienceä” ja ”monikanavaisuutta” kun samaa tavaraa lähtee napin painalluksella Booztilta ja Zalandolta yli puolta halvemmalla. Stockmannilla on lupaava tulevaisuus, kunhan tavarataloliiketoiminnasta päästään eroon. Tai ainakin saadaan rahan valuminen väärään suuntaan loppumaan. Lindex kyllä pärjää.

Nordnetin käppyrän mukaan olen vielä 0,3 % miinuksella vuoden alusta. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, kun Helsinki -indeksi näyttää – 6 prosenttia. Olen kotiuttanut tappiota pitkin vuotta, joten ”verosaamista” on syntynyt. Näitä ei muuten kannata jättää vuoden viimeiseen pörssipäivään, ovat aivan yhtä vähennyskelpoisia pitkin vuotta tehtyinä. Jännä nähdä joulukuussa minkä verran tehdään viime hetken veroteknisiä myyntejä. Pienissä yhtiöissä kurssiliike voi olla voimakasta.

Nordnetin vakuutukseen olen ostanut pelkkää Orklaa. Olin katsellut sitä pitkään mutta ajattelin etten jaksa hakea ylimääräisiä ennakonpidätyksiä takaisin. Nyt homman pitäisi sujua nollaverolla siihen asti, että nostan voittoja ulos. Asiallinen ja ainakin teoriassa defensiivinen yritys. Tuotteita löytyy varmasti jokaisesta kodista Suomessakin. On Felixiä, Abbaa, Ahtia, Blistexiä, Kallen kaviaaria, Chipsiä ja Pandaa. Ja satakunta muuta merkkiä. Osakkuus maalifirma Jotunissa on sekin mielenkiintoinen, kun Tikkurila lunastettiin pörssistä pois.

Alkuperäinen suunnitelma osingoilla elämisen suhteen on sujunut mukavasti. Vuoden osinkovirta on nyt 182 000 euroa ja vielä on muutama maksu tulossa.

Suurimmat cash cow:t ovat olleet Citycon, Nordea, Sampo, Tokmanni, TietoEvry, Englannin Legal & General, Ruotsin Intrum ja Jenkkien Omega Healthcare.

Nordean arvostustasoa ihmettelen. Normiosingon lisäksi sieltä on saatu useampi prosentti varojenjakoa osakkeiden mitätöinnin myötä. Ensi vuonna ei Intrumilta tule mitään, keskittyvät taseen paikkaamiseen ja ihan hyvästä syystä. Jos se saadaan kuntoon, voi kurssikin olla jotain muuta. TietoEvryä rassaa IT -sektorin kysynnän epävarmuus. Sammon kurssitaso mukautuu varmaan jossain vaiheessa elämään ilman Mandatumia. Tokmanni odottelee kysynnän ”normalisoitumista” – mielestäni ihan hyvästä asemasta Ruotsin ostoksen jälkeen. Legal & General on ainakin kehunut maksavansa jatkossa vähintään yhtä hyvin kuin ennen. Omega Healthcare samoin. Cityconistakaan en jaksa olla näillä arvostustasoilla huolissani.

Uusia pikkulisäyksiä olen tehnyt Kraft Heinziin ja viimeisimpänä Pfizeriin. En muista koska Pfizerin ennustettu osinkotuotto olisi ollut yli 5 %:a. Kraft Heinz hipoo sekin jo samaa tasoa.

Itänaapuri on aktivoinut rajoillemme pakolaisvirrat ja saapa nähdä, millainen ratkaisu tähän löytyy. Toivoa sopii, että on opittu jotain pakolaisten käytöstä aseena. Siinä saa tasapainoilla perustuslain, ihmisoikeuksien ja terveen järjen käytön välillä. Maahanmuuton kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Vähintäänkin olisi syytä levittää sanaa ”piireissä” että tänne ei marssita miten sattuu, saattaa joutua jäämään Venäjän rajalle odottelemaan kevään tuloa. Palautusprosesseihinkin pitäisi saada nopeutta. Suoraan rajalta lähtevään koneeseen keräämään uudet matkarahat salakuljettajille. Joku oikeusoppinut on tietenkin heti sormi pystyssä luettelemassa kymmenen pykälää, joiden takia tämä ei kerta kaikkiaan käy.

Jottei elämä olisi liian helppoa niin Ukrainassa jatkuvat samat murheet ja Israelin ja palestiinalaisalueiden välinen sota on karua katseltavaa. Siellä on muuten ollut konflikti ja useampi sotakin niin kauan kuin muistan. Taitaa olla 40 vuotta siitä, kun tiedostavat humanistit kulkivat Jasser -huivit kaulassa vaatimassa Vapaata Palestiinaa. Toivottavasti tilanne liikahtaa parempaan suuntaan ja saadaan jonkinlainen ratkaisu ja rauha edes sinne.

 Sitä ja joulua odotellen.

Lomamatkalla jossakin päin Eurooppaa

Lähdin juhannusaattona, huolellisen suunnittelun jälkeen, kohti Ranskan kakkoskotia. Finnair oli jo ilmoittanut, ettei lennä Etelä-Ranskaan ennen vuotta 2021, joten se niistä sinivalkoisista siivistä. Lufthansa on toiminut yleensä hyvin Münchenin kautta, mutta nyt kaikki reititykset olivat Frankfurtin kautta eikä mahdollinen jumiutuminen sinne oikein inspiroinut. Monille ystävillä oli myös käynyt niin, että lentoja oli siirretty ja peruutettu. Lentomatkailuun ei uskaltanut siis täysin luottaa.

Kun kotona oli vielä vino pino tavaraa, joka löytäisi helposti paikkansa Ranskan asunnossa, kuljetusmuodoksi päätyikin oma auto. Kulkupeli saatiin pakattu huolellisesti niin, ettei juuri tyhjää tilaa jäänyt. Toisaalta, eipä ole autokaan jättimäinen. On y va!

Helsingistä Finnlinesin kyytiin ja kohti Travemündeä. Aurinko paistoi ja laivan kannella viihtyi hyvin. Finnlinesin hinnoittelu on muuten sellainen, että auto, matkustajat ja vähän parempi hytti yhteen suuntaan kustantaa suunnilleen saman kuin neljän ihmisen lennot edes takaisin. Eihän se ole hullu, joka pyytää, opettaa huutokauppakeisari.

Covid-19 -rajoitukset poistuivat muutama päivä aikaisemmin sekä Saksassa että Ranskassa. Helsingissä olin valmistautunut henkisesti kertomaan perustuslaista, siltä varalta, että tomeran hallituksen toiminta on hämärtänyt tiedon ihmisten oikeuksista. Koko menoreissulla ei kuitenkaan pysäytetty kertaakaan, eikä kyselty mitään – ei Saksassa, Luxemburgissa eikä Ranskassa.

Luxemburgissa pysähdyimme ystäväperheen luona ja saimme viisi tuntia paljon kaivattua unta ja aamiaisen. Luxemburgista kokka kohti Lyonia, jonka jälkeen pysähdyimme yöksi varsin viehättävään – maaseudulla sijaitsevaan – Domaine de Clairefontaine -hotelliin. Sieltä olikin tullut etukäteen seikkaperäiset ohjeet maskien käytöstä ja hotellissa oli koko ajan ”protokolla” päällä. Yleiset tilatkin desinfioitiin neljän tunnin välein.

Illallinen hotellin puutarhassa, yö viihtyisässä huoneessa ja seuraavana aamuna kohti Cannesia. Matkan varrella tehtiin muutama turistipysähdys Avignonissa ja Gordesin upeassa vuoristokylässä. Palkintoja voittaneen viininviljelijän ”tehtaanmyymälästä” laatikko roseeta varmuuden varalle ja saapuminen myöhään illalla asunnolle. Kuin ihmeen kaupalla parkkipaikka suoraan asunnon edestä.

Tulomatkan riskianalyysiä tehdessä Finnlinesin ravintola meni heittäen kärkeen. Henkilökunta oli hyvin suojautunut ja desinfioinnit pelasivat hyvin. Ruoka annosteltiin pleksilasin takaa. Samaan aikaan oli kuitenkin vino pino rekkakuskeja liikkeellä ja menomatkan illalla ns. ruokajuomat kuuluvat hintaan. Suomalaiset kuskit käyttäytyvät erinomaisen hyvin. Virolaiset kohtuullisen hyvin mutta veli venäläisten joukossa oli muutama, jotka pyörivät kuin väkkärä sinne tänne ja joille jonottaminen näytti olevan vaikeasti ymmärrettävä. Näihin oli kuitenkin helppo ottaa etäisyyttä, kun näki näiden käyttäytymismallin.

Asunnolla remontti oli edennyt hyvin. Seuraavina päivinä päästiin tekemään hienosäätöä, eli hävittämään suurin osa edellisen omistajan tavaroista. Osa oli pantu kiertoon jo aikaisemmin. Valaisimet on nyt saatu vaihdettua, kiitos ruotsalaisen boutiqueketjun eli Ikean. Täytyy ihmetellä, etteivät muut pysty kilpailemaan erilaisten valaisimien kanssa, ei hinnassa eikä ulkonäössä. Edellisen omistajan uusantiikkiset ”kattokruunut” saivat lähteä. Tuntui, että asuntoon tuli heittämällä lisää kuutiotilavuutta.

Keittiönasennus oli meneillään. Italiasta saapuivat kivimiehet asentamaan kvartsitasot keittiöön ja kylpyhuoneeseen. Kontaktin välttäminen näytti olevan itsestäänselvyys. Samoin ”sosiaalinen etäisyys”. Homma sujui kuin mallinäytöksessä, ei yhtään ylimääräistä liikettä ja roskat ulos sitä mukaa kun tavaraa saatiin paketista. Jokainen tiesi tehtävänsä. Puolen päivän homma, jota oli ilo katsella.

Varsinaisen keittiön asentajana oli ranskalainen, alun perin teollisen muotoilun koulutuksen saanut, vajaa kuusikymppinen kaveri. Äärimmäisen osaava, mutta niin itsepäinen, että kysyin josko hänellä on suomalaiset sukujuuret. ”Itse, itse – ei tässä apuja tarvita”. Mietin miten kääntää ”…se on kakkakin rattailla” ranskaksi mutta tuloksetta. Yritin sanoa kymmenkunta kertaa että ”pas seul, ensemble, ensemble” eli josko raskaimmat hommat yhdessä.

Onneksi näin, kun alkoi nostaa vajaat 50 kiloa painavaa, 3 metristä seinälevyä yksin ja ehdin auttamaan. Levy saatiin kunnialla seinään. Seuraavana päivänä kuului kuitenkin kolahdus ja toveri makasi lattialla metrinen liesituuletin sylissään ja ”un peu” teki kuulemma kipeääkin.

Tunnin päästä näin, että aristaa jalkaansa niin, että liikkeet olisivat menneet aerobic-esityksestä. Toinen jalka suorana eteenpäin ja vain toista polvea koukistaen yritti nostella pienempiä levyjä. Löin Ketorinin kouraan ja Voltarenia polveen. Lähtikin käymään lääkärillä. Uhkasi tulevansa takaisin heti seuraavana aamuna, jota suuresti epäilin. Suomessa olisi saanut ainakin viikon sairaslomaa tennispallon kokoisen polvensa kanssa.

Aamulla oli kuitenkin tikkana paikalla, onneksi nyt kelpasi muutamaan työvaiheeseen apukin. Pari pikkujuttua jäi odottamaan jälkitoimitusta mutta kun sähkömies kävi vielä lyömässä pistorasioiden suojat kiinni, niin huomasimme että meillä on varsin mallikkaasti toimivat keittiö ja kylpyhuone.

Muutamassa huonekaluliikkeessä on tullut käytyä. Ihminen on näköjään tapojensa orja ja hankinnat ovat osuneet jo tuttuihin merkkeihin. Yöpöydiksi kannoin Kartellin tuotteet ja sohvakalusteet sain tilattua BoConceptista. Sieltä saikin erinomaista serviisiä. Kommunikaatio sujui, vaikka sekä myyjällä että ostajalla oli naamasuojus päällä. Avasin pelin kysymällä ”myytkö huonekaluja?”. ”Kyllä myyn”, sanoi ranskalainen. ”Ostatko sinä huonekaluja?”. Ja kun tähän vastasi myöntävästi, ymmärsi kumpikin osapuoli, ettei olla liikkeellä ns. renkaita potkimassa. Tämä malli, tuo kangas, kulma näin päin ja noilla jaloilla. Kaikki sujui kovin mutkattomasti. Lasku kouraan ja toimituspäivä kalenteriin.

Paikallinen tori.fi on tullut testattua. Sieltä löytyi Peugeot -merkkinen polkupyörä, joka oli vielä huollettu ennen kauppaa. Myyjällä oli hulppea villa uima-altaineen vuorilla. Kirjasin itselleni henkisen muistiinpanon siitä, että Google Mapsin ilmoittama 3-4 kilometriä on varsin mukava kävellä tasaisella maalla mutta ei ristiin rastiin rinnettä ylös. Paluumatkalle otinkin Uberin, jonka 11 euron hinta tuntui varsin kohtuulliselta. Pikeekin ehti kuivata hieman.

Onko täällä sitten vaarallista? Vaarantuuko kansanterveys? Pelaanko ranskalaista rulettia?

Itse en näe täällä yhtään sen suurempaa riskiä kuin Suomessakaan. Oikeastaan muutaman Turussa ja Helsingissä kuvatun ”Party Videon” nähtyäni, väittäisin että päinvastoin. Kaikissa sisätiloissa käytetään kasvosuojia. Kaduilla erityisesti vanhempi väki käyttää maskia sielläkin. Väentungokseen ei ole pakko ahtautua. Paikallisella torilla ilmanvaihto sujuu viidestä suunnasta ja ravintoloiden terasseilla on sekä tilaa että reipas mereltä tuleva tuuletus. Citymarketin tyylistä jonotusta ja väkimäärää en ole nähnyt missään. Rannoilla alkaa pikkuhiljaa olla enemmän ihmisiä, mutta reilu 2-3 metrin väli on helppo säilyttää.

Paluumatka menee varmaan Ruotsin kautta. Aikataulu on kuitenkin sellainen, että ainoa kontakti ruotsalaisiin tulee olemaan bensapumpun kahva ja siinäkin voi käyttää hansikasta. Yhden ruotsalaisen naisen tapasin tänään vuorilla paikallisessa Gourdesin kylässä. Oli asunut täällä jo pitkään ja pyöritti miehensä kanssa ravintolaa. Oli murheissaan vanhempiensa takia, jotka olivat Göteborgissa pitkän Espanjassa asumisen jälkeen. Valittelivat kuulemma puhelimessa, että oli ollut todellinen vikatikki palata Kansankotiin.

Tuon vuoristokylän visiitin jälkeen kurvasin vielä Bar-sur-Loup -kylän kautta. Entiseen tyttökouluun oli päätynyt ravintola ”L’ecole des Filles”, jossa tuli nautittua upeassa puutarhassa yksi parhaista lounaistani koskaan. Hintakin oli päätähuimaava 26 euroa. Ravintolalle täytyy antaa vahva suositus, jos täälläpäin liikutte.

Viimeisen päivityksen jälkeen on pörssissä ollut sangen vauhdikas ”rebound”. Vuoden toinen kvartaali oli kursseille paras 15 vuoteen. Kurssikehitystä on usein vaikea selittää pelkästään järjellä ja matematiikalla.

Nyt osa näkee kurssinousussa ainoastaan keskuspankkien ja valtioiden elvytyksen. Toiset palaavat taas ”ei ole muuta tuottavaa vaihtoehtoa” -mantraan. Kolmas synkistelee, että illuusiota kaikki tyynni ja ”syksyllä nähdään kaikkien kurssiromahdusten äiti”. Joku näistä on varmaan oikeassa. Tai joku toinen.

Selvää on, että yritysten tulokset ovat pääosin heikentyneet. Muutama poikkeus toki: verkkokauppa, nettimyynti yleensäkin ja yritykset, joille valtioiden elvytys valuu suoraan. Netflix, Amazon, videoneuvottelusoftan tekijät. Suomessa Tokmanni yllätti liikevaihdon kasvulla. Yleisesti ottaen voitaisiin kuitenkin todeta, ettei maailma loppunutkaan – ainakaan vielä.

Synkistelijöitä toki riittää. Näillä on yleensä tapana ennustaa vuodesta toiseen romahdusta, kunnes romahdus tapahtuu. Sitten todetaan, että ”mitä minä sanoin”. Siinä unohtuvat ne 10 ennustusta, jolloin oltiin väärässä. Synkistelijät pääsevät myös paremmin raflaaviin otsikoihin.

Itse olen koettanut istua käsieni päällä. Ei myyntejä ja ainoastaan pienet ostot Exel Compositea ja Konecranesia. Osinkoja on kolahdellut kassaan Altialta, Tikkurilalta, Sammolta, Stora Ensolta, Cityconilta, Konecranesilta ja Ahlström Munksjöltä. iSharesin ETF:t ovat maksaneet joko kuukausi- tai puolivuotisosinkojaan. Yhdysvalloista dollareita on tullut Kraft Heinzilta. Vuoden kertymä noteeratuista yrityksistä on vajaat 60 000 euroa. Ollaan kaukana viime vuoden vastaavasta, vaikka pakassa onkin vielä muutama jokeri.

Tuo ”lomamatkalla jossakin päin Eurooppaa” tulee ajalta ennen internetiä ja älypuhelimia. Radiossa luettiin päivittäin kuulutuksia tyyliin ”Ekonomi Jarkko Virtanen, lomamatkalla jossakin päin Suomea, ota viipymättä yhteyttä Marjattaan”. Jotakin kovin tärkeää – yleensä ikävää – oli tapahtunut.

Saattaa kuitenkin olla niin, että ”Jonnet ei muista”, niin kuin nuoret nykyään hokevat. Muistatko sinä?

Nyt, kun kaikki yhteydet pelaavat 24/7, tuo radioviestintä saattaa kuulostaa luksukselta. Eipä tulisi pomolta tai kaupustelijoilta yhteydenottoa viiden minuutin välein.

Toisaalta, ei onnistuisi etätyökään. Ennustan etätyölle räjähdysmäistä kasvua. Tämä saattaa toki romahduttaa kampaviinereiden myynnin. Zoom -palavereissa kun jokainen keittää omat kahvinsa.

Ranskan asunnollakin on viritetty suurempi monitori ja nopea laajakaista kaikkiin tarpeisiin. Luulen, että moni HR saa pohtia, miten voi olla, ettei konttorilla viihdy kukaan ja työt tulevat meistä riippumatta tehtyä. Niin kuin olemme työhyvinvointiin panostaneet. Miten tämä vaikuttaa henkilökunnan tyytyväisyyskyselyyn? Pitäisikö pitää asiasta tiimipalaveri?

Kelit ovat olleet niin kuin aina: kolmekymmentä astetta lämmintä ja auringonpaistetta. Kymmenen vuorokauden ennuste näytti olevan että jatketaan samalla kaavalla. If it aint’t broke, don’t fix it.

Nyt, kun asunto alkaa olla halutussa kunnossa, on mukava siirtyä parvekkeelle kuuntelemaan kaskaiden siritystä sekä nauttimaan ilta-auringosta ja Välimeren kimalluksesta. Voisi vaikka maistaa sen palkitun viininviljelijän tuotteita. Mukavaa heinäkuuta lukijoille.

Helteitä ja asuntokuumetta

Juhannuksena suuntasin taas vanhan reseptin mukaan Ranskan Rivieralle. Siellä on tullut vietettyä useampi viikko kesäisin jo reilut 30 vuotta. Viimeisten neljän vuoden aikana olen harjoitellut siellä asumista myös muina vuodenaikoina. Johtopäätöksenä todettakoon, että kelit ja elämisen laatu jäävät harvoin kakkoseksi Suomen vastaaviin verrattuina.

Ennen lomille lähtöä pitkäaikainen vuokraisäntämme ilmoitti, että on päätynyt myymään viime vuosina vuokraamamme asunnon. Tarjosi asunnon ostomahdollisuutta ja syötin parametrit Exceliin. Asunnon ostamista Ranskasta on tullut mietittyä jo pitkään ja kun hintatasoa katsoo, niin ei olisi ollut ollenkaan hassumpi pitkäaikainen sijoituskohde. Kohteet ovat kuitenkin aina tuntuneet hinnakkailta, eikä esimerkiksi edes Espanjaan iskenyt asuntokaupan lama tuonut minkäänlaista helpotusta neliöhintoihin. Vuokraisäntämme kohteen neliöhinnaksi tuli laskelmissani kaikkien kulujen jälkeen vajaat 11 000 euroa neliö. Päätin siis etsiä muitakin vaihtoehtoja.

Euroopasta löytyisi monia alueita kakkosasunnolle. Itselle ei ole Espanja oikein koskaan ollut kiinnostava, vaikka olenkin viettänyt siellä aikaa – niin työelämässä kuin välillä lomareissuillakin. Portugaliin olisi pitänyt siirtyä ennen veromuutoksia, jos siitä olisi halunnut saada hyödyt irti.

Valinta oli siis Ranska ja Välimeren rannikko. Vaakakupissa painoivat alueen elinvoimaisuus, reilut 300 aurinkoista päivää vuodessa ja sijainti vain reilun 3 tunnin lentomatkan päässä. En halunnut myöskään pelkkää lomaparatiisia, vaan alueen jossa on elinkeinoelämää, toimintaa ja tapahtumia ympäri vuoden.

Nizzassa olen oleillut jonkin verran ja joka kesänä sinne on tehty yksi päivän mittainen visiitti. Kaupunki on kuitenkin hieman liian suuri omasta mielestäni kakkosasunnolle; makuja on onneksi monia. Cannes on ollut ykköskohteeni aikojen alusta asti, joten ei muuta kuin kiinteistövälittäjien nettisivut auki ja etsimään sopivaa kohdetta sieltä .

Myin juuri ennen juhannusta sijoitusyhtiöltäni yhden yksiön Turussa. Kauppa meni kutakuinkin näin: päätös myynnistä, soitto tutulle kiinteistönvälittäjälle (https://inlkv.fi/), asunnon siivous, välittäjän tekemä stailaus, asunnon ensiesittely, tarjous, saadun tarjouksen hyväksyntä, kauppakirjojen allekirjoitus, kauppahinnan maksu ja avainten luovutus. Aikaa kului kaiken kaikkiaan reilu viikko. Yhtiöni osti asunnon kauan sitten (vuonna 2002), joten sijoitus oli kannattavuudeltaan aivan mallikelpoinen.

Ranskassa tuli moneen kertaan mieleen, josko suomalainen kiinteistökauppa olisi sopiva vientituote. Ensinnäkin: jokaista kohdetta myy aina useampi kiinteistönvälittäjä. Törmäät samoihin ilmoituksiin uudelleen ja uudelleen. Toiseksi: kohteista löytyy monenlaisia tietoja, mutta kohteen osoitetta et löydä juurikaan koskaan. Itselle kohteen sijainti on kohtuullisen tärkeä ostokriteeri, joten verenpaine alkoi nousta potentiaalisia asuntoja selatessa.

Ranskassa välityspalkkion maksaa pääsääntöisesti asunnonmyyjä. Välittäjät taas jakavat usein palkkion keskenään, jolloin ”ostajan välittäjän” käyttö on ostajalle ilmainen. Otin yhteyttä Habisol:iin, jonka ihmisiä olin tavannut aikaisemmin ja lähetin listan noin kymmenestä kohteesta kysymyksellä ”missä nämä ovat?”.

Tällä kertaa Habisolin välittäjät olivat muissa tehtävissä kiinni, mutta – onneksi – sain sitä kautta kontaktin Wretman Estaten ruotsalaiseen Vivekaan. Tulipa taas kerran todistettua, että ruotsalaisilla on myynti hyvin geeneissä. Ennen tapaamista juttelimme puhelimessa ehkä vartin ja Viveka kertoi saaneensa kohdelistaukseni ja ”aloittaneensa työt”. Niinpä. Ensimmäisenä päivänä lähdimme liikkeelle ja kävimme katsomassa viisi kohdetta noin 40 asteen helteessä. Ensimmäinen oli jo aika hyvä, yksi makuuhuone enemmän olisi ehkä tarvittu. Sijainti oli hyvä, mutta hieman eri puolella kaupunkia kuin olimme tottuneet.

Toinen kohde oli 50 metriä La Croisetten luksushotelleista. Jos olisin tehnyt päätöksen pelkästään lukujen mukaan, niin olisi jo voinut vetää nimet paperiin. Täysin remontoitu ja tyylikkäästi kalustettu asunto, vuokratuotot noin 25 000 e vuodessa ja asunto kuitenkin yli puolet ajasta tyhjänä. Asunto oli kuitenkin hieman pieni ja kun tarkoitus on käyttää sitä pääasiassa itse, niin siirsin kohteen mietintälistalle.

Nautimme kahvit La Croisetten rantabulevardilla ja kävimme sen jälkeen kolmessa muussa kohdetta, joista mikään ei oikein osunut. Päivän lopuksi kävimme havainnot yhdessä läpi ja Viveka kehotti ottamaan välipäivän, sillä aikaa kun haarukoi seuraavat kohteet. Näyttöjen järjestäminenkään ei ole läpihuutojuttu. Osa kohteista on vuokralla ja osassa taas myyjät saavat liikaa yhteydenottoja ”renkaiden potkijoilta”.

Seuraavalla päiväkierroksella juoksimme taas viisi asuntoa, joista yksi – vuonna 1910 rakennettu – osui jo todella hyvin. Korkeat huoneet, kaksi makuuhuonetta, kaksi parveketta, merinäköala, yhdistetty keittiö ja olohuone sekä asiallisen kokoiset suihkutilat. Juuri oikeassa kaupunginosassa. Päädyin tekemään siitä tarjouksen ja – summa summarum – nyt ollaan tilanteessa, jossa olen tehnyt tarjouksen, jonka myyjä on hyväksynyt. Suomessa nyt olisi menty pankkiin, siirretty rahat ja vaihdettu avaimet.

Ranskassa kaikki on toisin. Nyt kytkettiin kuvaan kaksi notaaria, ostajan ja myyjän. Aloitettiin sen selvittäminen kuka ostaa, kuka myy ja mitä myydään. Nyt on tehty sukuselvitykset ja hankittu asunnolle m.m. termiittitodistus, hometodistus, asbestitodistus, lyijytodistus, sienitodistus sekä otettu kantaa maanjäristyksen, tulvien ja muiden mullistusten riskeihin. Sitten kun nämä kaikki on saatu hoidettua, tehdään ensimmäinen kauppakirja. Tämän jälkeen on ostajalla kymmenen päivää aikaa perua, mitään perustelematta ja ilman mitään kuluja. Tämän jälkeen liikkuu käsiraha.

Cannesissa ilmoitetaan sen jälkeen kaupungin viskaaleille, että tällaista kauppaa tehdään. Tässä vaiheessa kaupungilla on 60 päivää aikaa ilmoittaa että hyvä, ostamme sen itse. Näin käy äärimmäisen harvoin, mutta notaarit eivät tee lopullista kauppaa ennen kuin tämä on hoidettu. Tämän jälkeen tilitetään loppusumma ja sovitaan muuttopäivä. Mikäli asunnossa asuu vuokralainen, ei leikki lopu tähän. Onneksi tämä asunto on tyhjä.

Aloitin jo hyvissä ajoin osakemyynnit ja tällä kertaa näyttää siltä, että asunto on tuottanut jo ennen kauppaa. Myin osakkeita Nordnetin salkussa hintaan, joka oli 11 000 euroa korkeampi kuin tämän päivän kurssi. Nordnetin Sharevillessä moni kyselikin josko odotan suurta pörssiromahdusta, kun myyn enemmän kuin aikoihin. Vakuutuskuorissa tein myös liikkeitä, enimmäkseen myin etf:iä ja ostin kotimaisia osinko-osakkeita. Tavoitteena on pitää kassavirta lähellä nykyistä. Saa nähdä kuinka lähelle pääsen.

Eli, mikäli kaikki menee niin kuin elokuvissa, saan asunnon avaimet käteeni loka-marraskuussa ja voin aloittaa uuden sisustusprojektin. Mikäli Mr Murphy tekee parhaansa, niin vuorossa on varmaan seuraavaksi suuri pörssiromahdus, talvisin kaatosateet ja tulvat sekä kesäisin jatkuva helleaalto – la canicule – joka imee mehut asukkaista. Ajattelin kuitenkin olla ostokseen tyytyväinen, no matter what.

Pörsseissä on jatkunut vuoristorata entiseen malliin. Yritysten ilmoittaessa tuloksistaan, ollaan oltu helpommin pettyneitä kuin positiivisesti yllättyneitä. Kursseista on nuijittu ilmaa pois. Niidenkin yritysten kurssit, jotka ovat nousseet, ovat viikkoa – kahta myöhemmin, ottaneet siipeensä joko Trumpin Kiina –tulleista, valuuttakursseista tai yleisestä mielialasta.

Salkkua olen tosiaan veivannut normaalia enemmän ja vaikka vuoden alusta ollaan plussalla, niin viimeinen kuukausi on ollut kirkkaanpunainen. Ikävimpiä lukuja on nakuttanut Nordea, YIT ja Lassila & Tikanoja. Parempaan suuntaan ovat taas menneet esimerkiksi Tokmanni ja Raisio. Pitkästä aikaa olen ostanut myös paperiyhtiöitä – saa nähdä riittääkö tämän vuoden ”kurssitason tarkastus” Mielenkiintoinen syksy tulossa.

Nyt ajattelin kuitenkin keskittyä hoitamaan tämän Cannesin kiinteistöprojektin loppuun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mennyt tuotto ei ole tae tulevasta…

…tai jotakin samantyylistä, lukee liki jokaisen sijoitustuotteen ”yleisissä ehdoissa”. FIM Pankkiiriliike teki tästä aikoinaan mykistävän mainoksen Venäjä –rahastolleen. En muista tarkkaa lukua, mutta rahaston arvo oli pudonnut noin 90 %. Pistivät kylmästi tuottokäppyrän Hesarin kanteen ja siihen tuon tekstin. Sai ajattelemaan, että saattaahan tuon kehitys vaihtaa suuntaakin.

Viime vuoden loppupuolella alkanut kurssiheilunta on jatkunut. Välillä mennään lujaa ylös, sitten luetaan Trumpin tviitti ja tullaan vähintään yhtä lujaa alas. Suurvaltapolitiikka ja sapelien kalistelu on hallinnut markkinoita. Itseäni fiksummat kertovat kirkkain silmin, että kyseessä on Yhdysvaltojen presidentin maaginen neuvottelutaktiikka.

Itsellä tulee kyllä mieleen tarina keisarin vaatteista ja jollakin valtiotieteellisen kurssilla kuultu sitaatti ”Power corrupts and Absolute Power corrupts absolutely”. Sitaatti on käyttänyt ainakin Paroni Acton kirjeessään 1887. Kun katselee presidentin TV –esiintymistä, niin ei siinä kyllä ajatus ole aina kovin kirkkaana läsnä. Käytöstapojen täydellinen puute kärjistää vaikutelmaa.

Aika on mennyt vauhdikkaasti. Maaliskuussa tuli tehtyä viikon reissu Edinburghiin. Kelit olivat kovin skotlantilaiset eli vaihtelevat. Huhtikuussa olin kolme viikkoa Cannesissa, jossa taas kelit olivat erinomaiset. Siellä on jotenkin helpompi keskittyä lukemiseen ja sainkin kahlattua läpi tusinan ranskankielistä eeposta. Henkilökohtainen elämänlaatu on siellä kohdallaan, eli tulee syötyä järkevämmin (kun ei osta jääkaappiin mitään turhaa), liikuttua enemmän (kun on ilman autoa) ja vietettyä 100 %:n TV –paasto ja ehkä 80 %:n Some –paasto. Kannattaa joskus kokeilla!

Toukokuussa on ollut vuorossa hieman yhdistystoimintaa, kotimaan kiertelyä ja yksi työreissu Italian Anconaan. Tulipa taas todettua henkilökohtaisesti että käsitys Etelä-Euroopan laiskuudesta on todellakin myytti. Väitän että sekä Italiassa että Ranskassa tehdään pidempää päivää ja enemmän töitä kuin Suomessa.

Itsellä työpäivät alkoivat kahdeksan pintaan, lounas oli todellakin working lunch ja muut tauot noin 5 minuutin pituisia. Seitsemältä hotellille ja kahdeksalta illalliselle. Tuossa välissä ehdimme ottaa yhden lasin viiniä ja käydä läpi päivän tulokset. Ancona oli sympaattinen pikkukaupunki. Vanhan kaupungin ravintolassa irtosi lasi viiniä, loistava simpukkaspagetti ja espresso hintaan 14 euroa. Suomalaista ei haitannut edes ulkoterassilla, auringon paisteessa istuminen.

Kotimaan vaalitulosta tuli seurattua ja sen jälkeistä suurta puhallusta. Kun katsoi vaalituloksen, ei olisi heti arvannut että valtaan nousee vanhan AY –jyrän Antti Rinteen johdolla kasattu Punavihreä Kansanrintama. Budjetti on nuijittu kasaan optimistisilla talousennusteilla ja tyyliin ”anna mennä vain, kyllä maksaja löydetään”. Tänään aamutelevisiossa työministeri Harakka jo ehtikin väläytellä että työkalupakissa on vielä monenmoista veroa, jos tarvitaan.

Jos muuten olet syntynyt vuoden 1975 jälkeen, niin veikkaan että ns. lesken eläkkeen saa unohtaa. Itse olen nähnyt miten tuolla eläkkeellä leski pystyy maksamaan itselleen kohtuullisen hoitopaikan. Muussa tapauksessa olisi varmaan pitänyt etsiä jostakin omaiselleni paikka ”Vaivaisten Talosta”. Mitäpä hankki lapsia ja mitäpä pysyi kotona niitä hoitaakseen.

Sijoittajilla ja yrittäjillä oli olettamus julkisesta ruoskinnasta ja vuosien turhautumien kuittaamisesta varsinkin vihreiden ja vasemmistoliiton taholta. Aika vähäisiä olivat muutokset toistaiseksi tältä osin. Aika monta ”tutkitaan, mietitään, pohditaan” -lausetta jäi toki jäljelle.

Asuntosijoittajat joutuvat miettimään miten hoitavat muutoksen asuntoyhtiön pääomalainojen verotuksen suhteen. Itse olisin asuntosijoittajana eniten huolissani nykyisen asumistukijärjestelmän mittakaavasta. Asumistukea maksettiin viime vuonna 2 112 miljoonaa euroa. Asumistukea nostaa 849 648 henkeä. Summa on ollut jatkuvasti kasvussa. Jos tässä ei ole kyseessä aikapommi, niin missä sitten? Minkälaista vuokraa pystyt perimään, jos vuokralaisen tukea leikataan vaikkapa 25 %:a? Tai 50 %:a?

Salkussa on ollut meheviä päivämuutoksia. Suurin pudotus lähenteli 80 000 euroa. Suurimmat päivänousut taas 50-60 000 e. Hajauttaminen on ollut sangen haasteellista,  korkotuotteista kun ei saa vieläkään oikein mitään.

Tämä on entuudestaan tuttu leikki, eikä ole aiheuttanut sen kummempia muutoksia sijoitussuunnitelmassa. Olen päivittänyt aktiivisesti Osinko-Exceliäni ja mikäli yritysten osingot pysyvät samalla tasolla, niin hyvin riittää. Varmuusmarginaali osinkojen leikkausten suhteen on edelleen yli 50 %. Eli jos nyt ei suureen lamaan syöksytä, niin so far, so good.

Kertynyttä kassavirtaa olen sijoittanut takaisin pörssiin. Jonkin verran defensiivisempiin osakkeisiin kuin ennen. Seuraavat ostot tehty:

Makeisvalmistaja Cloetta, Tukholma. Lisätty entistä omistusta. Mielenkiintoista nähdä miten Ruotsin kruunun heikko kurssi näkyy viimeisellä viivalla.

Nordea. Tätä on tullut hankittua sormet verillä. Ostot 7,61 e, 6,83 e, 6,75 e ja 6,34 e. Tänään Suomen viranomaiset ilmoittivat etteivät näe syytä tutkia rahanpesusyytöksiä enempää. Mielenkiintoista nähdä kauanko von Koskull istuu ruorissa. Positio on kuitenkin vain reilut 8 % salkusta.

Viinatehdas Altiaa olen ostanut lisää. Ajattelin niin, että jos ajat huononevat niin suomalainen tinkii viimeksi väkijuomasta. Koskenkorvan ja Jaloviinan ympärille on kasattu tuoteperhe, miedommillekin hyllyille. Ehdin osallistua yhtiökokoukseenkin. Autolla valitettavasti; jäi Larsen -konjakin maistaminen väliin. Arvostustaso on kohtuullinen verrattuna kansainvälisiin juomataloihin. Valtio on toki mielipuuhassaan eli nostamassa alkoholin, tupakan ja polttoaineiden verotusta.

Saunavalmistaja Harviaa otin lisää. Tulosraportti oli ennakoitua parempi ja olen mielelläni mukana tällaisen yhtiön menossa.

Ahneus iski ja otin lisää Rapalaa hintaan 2,99 e ja 3,00 e. Yhtiö maksoi pois hybridilainansa ja järjesteli rahoitustaan parempaan asentoon. Yhteistyön päättyminen Shimanon kanssa on joko uhka tai mahdollisuus, riippuen siitä keneltä kysyt. Pitkään on kalastuksen bränditalo ollut pohjamudissa ja huonolla hoidolla. Ikuinen yritysostokandidaatti. Osinko varmaan paranee ensi vuonna.

Tein aikoinaan komean tilin Heinz –ketsupilla kun Buffett & pääomasijoittajat ostivat sen pörssistä pois. Nyt on todettu ettei kaikki mennytkään niin kuin elokuvissa. Talousraportointi on ollut höttöä, Kraftin brändit häviävät osuutta kauppojen omille brändeille ja tulosta alaskirjattiin kevyet 15 miljardia taalaa. Kurssi on laskenut 96 dollarista 30 dollariin. Osinkoa leikattiin 36 %:a. Ei muuta kuin pikkusiivut The Kraft Heinz Companya ostoon kurssein 33 taalaa, 32,65 taalaa ja viimeisin 28,72 taalaa.

Lassila & Tikanojaa otin hiukan lisää. Josko jätehuolto ja kierrätys kuitenkin kannattaisi. Tätä on ollut salkussa pitkään ja osinkotuotto on ollut hyvä. Välillä on poltettu rahaa huonoissa hankkeissa kuten jäteöljyn puhdistamisessa ja biopolttoaineissa, perusliiketoiminta on ollut ok.

Teliaa otin pikkusiivun lisää. Ainoa ilo tästä yhtiöstä on ollut osinkovirta.

Muotipuolella olen ottanut takkiin L Brands:in (Victoria’s Secret ja Bath & Body Works) kanssa. Vaikka setämiehen silmää hivelevät yhtiön enkelien kurvit, niin ostajakunta haluaa mukavampia, laadukkaita alusasuja normaalin kokoisille naisille. Nollakoko ei pure enää. Kosmetiikkapuoli tekee hyvää tulosta mutta Victoria’s tarvitsee selvästi uuden suunnan ja nähtäväksi jää, voiko imagoa edes muuttaa. Osinkoa on leikattu, mutta kun kurssi on valunut niin prosentuaalinen tuotto on edelleen ok.

Viimeisimmät uudet ostot Stora Ensoa hintaan 9,88 e ja 9,42 e. Nokian Renkaita hintaan 24,97 e. Jos olisi enemmän likviidiä, niin näitä voisi katsoa tarkemminkin.

Viikko sitten sain tilaisuuden osallistua Tikkurila Oyj:n pääomapäiville. Firmassa on saatu käänne tehtyä ja nyt pitäisi jaksaa kääntää kaikki kivet kulusäästöjen suhteen ja samalla kasvattaa premium brandien myynnin osuutta. Kannattamattomia yksiköitä on suljettu ja eiköhän siellä päästä taas kasvavan osingonjaon tielle. Erinomaiset järjestelyt, tehdaskierros ja koko johtoryhmän esittely kruunasi päivän.

Sijoitusvakuutuksissa olen ostanut Tokmannia, Uponoria, Aktiaa ja uutena hevosena Alma Mediaa. Myyntipuolella iShares Eurooppalainen teknorahasto, jolla tuli tehtyä ihan mukava tuotto.

Täytyy tässä vaiheessa taas muistuttaa, että sijoitusneuvojen antaminen on Suomessa luvanvaraista toimintaa. En neuvo, enkä kehoita tekemään yhtään mitään. Kerron vain, mitä olen itse tehnyt. Ja kun Altian tuotemerkkejäkin mainitsin, niin todettakoon vielä että liiallinen alkoholin käyttö voi vaarantaa terveytesi.

Tälle kesälle osuu vielä yhden sijoitusosakeyhtiön (jossa on useampia osakkaita) purkaminen. Sen positioita olen myynyt viimeiset 3 kuukautta. Verotuksen pelisääntöjä joko muutetaan tai ainakin uhkaillaan muutoksilla, joten parempi jakaa rahat kun vielä tietää millä verotuksella ne saa kotiutettua.

Juhannus lähestyy ja seuraava Ranskan reissu. On ollut perinteisesti vuoden kohokohta, eiköhän tänäkin vuonna.

Vuoden 2018 tilinpäätös

Käytän suorissa sijoituksissa pääasiassa Nordnet:iä ja vakuutusratkaisuissa pääasiassa Mandatum Lifea. Kun käyttää useampaa pankkiiriliikettä ja sijoittaa osittain suoraan, osittain vakuutusratkaisujen kautta, joutuu väkisinkin tekemään jonkin verran manuaalista työtä raporttien yhdistämiseksi.

Automatisoidut ja kohtuullisen reaaliaikaiset salkkuraportit pyörivät Google Sheetsin ja Bloombergin kautta. Niistä näkee parhaiten päivittäiset arvot ja salkun arvonmuutokset. Henkilökohtaista taloudenpitoa olen seurannut aluksi Excelillä, sitten jonkin aikaa Balancionin kautta, sitten Money Dancella ja nyt reilut kaksi vuotta Banktivity -applikaatiolla. Jokaisessa ratkaisussa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Nykyinen applikaatio muistuttaa ketterää kirjanpidon ohjelmaa ja antaa aika hyvät raportit, vaikkei poimikaan osakekursseja automaattisesti. Tai poimisi toki, jos sijoittaisi enimmäkseen Yhdysvalloissa ja käyttäisi kirjanpitovaluuttana dollaria.

Nordea Wallet on lisännyt ominaisuuksia ja saattaa hyvinkin olla että siitä saadaan henkilökohtaisen taloudenpidon työkalu jatkossa. Sinänsä kehitys on ollut hidasta, on varmaan kaksikymmentä vuotta siitä, kun ihastelin alan ohjelmistoja Jenkeissä. Suomalaisia ei ilmeisesti kiinnosta minkä verran rahaa tulee ja mihin sitä menee. Tähän kannattaisi ihmisten uhrata hieman enemmän aikaa ja vaivaa. Tulokset kertovat nopeasti onko taloudessa turhia kuluautomaatteja.

Viime vuoden osingot menivät pääosin odotusten mukaan. Olen listauksessa laskenut tulot sen mukaan mitä on tilille /salkkuun tullut. Tämä tarkoittaa sitä, että suorissa sijoituksissa osinkojen vero on vähennetty ja vakuutuksissa kotimaiset osingot / korot on saatu bruttona. Niissäkin suurin osa ulkomaisista on saatu lähdeveron jälkeen ja ovat siten kolminkertaisen verotuksen piirissä. Eli ensin maksaa yritys tuloksestaan, sitten ottaa kotivaltio ennen tilitystä ja lopuksi vielä Suomen valtio pääomatuloja verottaessaan. Näitä ulkolaisia olen pikkuhiljaa siirtänyt joko suoriksi omistuksiksi tai ETF:iksi, jotka eivät maksa osinkoa.

Viime vuoden osingot muodostuivat seuraavista:

Citycon	16 395,28
Nordea	10 404,00
Aktia	8 022,48
Nokia	7 790,00
Kemira	5 830,00
Lassila & Tikanoja	5 520,00
Fortum	5 500,00
Raisio	5 258,30
Tokmanni	4 100,00
Omega Healthcare	4 060,66
Tikkurila	3 489,60
UPM Bond	3 235,78
Aspo	3 225,00
YIT	3 000,00
Orion B	2 900,00
Telia	2 854,92
iShares Euro Dividend	2 330,75
Oriola B	1 887,15
Cloetta	1 841,75
iShares Core Dividend Growth	1 710,33
iShares US Preferred Stock	1 567,39
Hennes & Mauritz	1 530,83
Amer	1 400,00
iShares DivDax	1 242,40
Investor B	660,56
Rapala	639,20
L Brands	638,76
iShares Emerging Markets	600,45
iShares Global Infra	561,80
Unilever	539,61
Klövern	536,94
Harvia	536,40
Tesco	474,11
iShares Euro Tech	446,79
Essity	352,48
iShares Europe Banks	158,70
R.R. Donnelley	110,35
iShares US Oil Equipment	53,24
	111 406,01

 

Vuoden aikana tuli säädettyä salkkua ehkä hieman normaalia enemmän. Nyt kun ynnään niistä tuloutuneet myyntivoitot ja myyntitappiota, niin plussaa kertyi melkein osinkojen verran eli 104 153 euroa. Myytyjä tai kevennettyjä positioita olivat esimerkiksi Amer, Unilever, Raisio, Coca Cola, Telia, Omega Healthcare, Fortum, Nokia, Klövern, Orion, Investor ja muutama ETF (DGRO ja EEMV). Osa myydyistä on ostettu myöhemmin takaisin.

Tuostahan voisi nopeasti päätellä, että salkun kirnuamista kannattaisi jatkaa ja kiihdyttää tahtia. Oma kokemus on kuitenkin se, että helposti tulee myytyä osakkeita, jotka olisi kannattanut pitää.

Viime vuonnakin myin Ameria halvimmillaan 22,84 e ja kalleimmillaan 27,04 euroon. Kun olisi jaksanut odottaa, olisi saanut 40 euroa. Huhtamäkeä olen myynyt joskus riemuissani yli 20 euron kurssiin, nyt siitä saisi 32 euroa. Nestettä olen myynyt yhtä riemuissani reilun 30 euron kurssiin ja nyt siitä saisi kohta 90 euroa. Hyväkin myyntihinta saattaa moninkertaistua.

Siinä näit, sanoisi joku. Ei vain kannata myydä. No jaa, kevensin joskus Stockmannia vähän päälle 8 euroon. Olisi kannattanut myydä kaikki, nyt niistä saisi reilut 2 euroa. Raision Tehtaat tuntui stabiililta, kasvavan osingon maksajalta, kohtuullisen turvallisella toimialalla. Ei muuta kuin lisäsiivu salkkuun 4 eurolla. Voi,voi. Nyt sitä saisi kurssiin 2,60 e.

Eli oma johtopäätös on, että kurssit ovat mitä ovat ja ajoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, paitsi jälkikäteen. Silloin löytyy kyllä ainakin kymmenen fakiiria, jotka pystyvät toteamaan että ”kaikkihan sen näkivät”.

Itse olen seurannut edelleen salkun kassavirtaa ja – niin kuin yllä olevasta listauksesta näkee – hajauttanut sijoituksia liiankin kanssa. Ei tämäkään strategia autuaaksi tee, mutta estää luultavasti täydellisen romahduksen kun Mr Murphy kuitenkin tulee vierailulle. Putoavia puukkoja on tullut poimittua nuorempana useinkin, enkä ole vieläkään päässyt tästä harrastuksesta kokonaan eroon.

Nyt kun kurssit ovat nousseet mukavasti vuodenlopun syöksystä, kannattaa ehkä olla hieman varovainen ostonapin kanssa. Pörssissä on toki ihan kohtuullisestikin hinnoiteltua tavaraa, mutta en usko että heilahdukset loppuvat tähän. Oma kokemus ajallisesta hajauttamisesta on ollut myönteinen. Ei ole pakko ostaa tai myydä koko erää kerralla vaan mieluummin muutaman kuukauden välein, pikkuhiljaa.

Mediassa huomaa taas että vaalit ovat tulossa. Kaikki ovat pienen ihmisen asialla ja kapitalisti se kansan verta juo. Paras ratkaisu saadaan aina kunnallisella tai valtiollisella laitoksella. Tai asettamalla joku luku autuaaksi tekeväksi. Kyllä kansa ymmärtää, että kun meillä on 0,5 hoitajaa hoitamassa vanhusta, niin kyllä homma sujuu.

Suoritin aikoinaan neuvostotalouden kurssin kansantaloustieteessä. Mieleen jäi traktoritehdas, jolle oli annettu viiden vuoden tuotantotavoite tonneissa. Tehdas saavuttikin asetetut tavoitteet ja kaikki meni hyvin, kunnes huomattiin että traktorit upposivat pelloille. Tuotanto oli maksimoitu tonneissa hitsaamalla traktorin pohjaan ylimääräinen tuhannen kilon metallilevy.

Vajaat 80 –kymppinen sukulaisnainen oli visiitillä. Hänellä oli mukanaan voimisteluun tarkoitettu kuminauha. Verrytteli sillä aamuin, illoin ja kun ihmettelin energiaa niin totesi että ”se on, kuule, liikuntakyky vanhuksen paras turva”. Tämä nainen elää yksin, itsenäisesti ja matkustelee aktiivisesti. Ei tarvitse 0,5 hoitajaa, eikä edes 0,3 hoitajaa. Toisille taas ei riitä edes ympärivuorokautinen omahoitaja kertoimella 3,0.

Kuntien kannattaisi käyttää nyt huomattavasti aikaa ja energiaa hoitokriteerien asettamiseen. Mitä on hyvä hoito kullekin asiakkaalle? Kuka sen tekee ja miten se mitataan? Sen jälkeen sopimukset kuntoon, huomattavat sopimussakot ja saumaton valvonta. Kuvittelen, että esimerkiksi RFID -tekniikalla voitaisiin valvoa automaattisesti, montako kertaa kussakin huoneessa on käyty ja kauanko siellä on oltu. Osuisi helposti silmään tilanne, jossa kukaan ei ole tehnyt yhtään mitään.

Itse tekisin vielä niin, että hoivakiinteistön omistaisi aina toinen taho kuin se, joka tekee hoivatyön. On helpompi vaihtaa firma ja pitää asiakkaat samassa talossa. Sitä saa, mitä mittaa. Mielelläni näkisin ne myös parhaat käytännöt, joilla kunnallinen toimija pesee mennen tullen yksityisen sektorin. Enkä usko, että vastaus hyvään hoitoon on yksi desimaaliluku.

Oli miten oli, niin väestön vanhenemisen seurauksille etsitään vielä maksajia monissa vaaleissa.

Itse jatkan vanhusten huoltovajeen paikkaamista kiikuttamalla päivittäistavaraa paikalliseen hoitokotiin ja tarkastamalla asiakkaan tilanteen kahvitarjoilun kera, vähintään kaksi kertaa viikossa. Näitä reissuja on tullut nyt tehtyä noin 300 kertaa, joten alkaa olla tuostakin sektorista joku käsitys.

Oma kokemus tuosta yksityisestä palvelutalosta on, että aktiivinen, omasta hyvinvoinnistaan kiinnostunut asiakas viettää siellä sangen mallikelpoista elämää. Jos taas pyyhe on heitetty henkisesti nurkkaan, niin aika saattaa tulla pitkäksi noutajaa odotellessa. Enkä usko tilanteen olevan vähääkään parempi vaikka palveluntuottaja olisi kaupungin laitos.

Vielä kun saataisiin jäät ja lumet pois kaupungin kaduilta.

 

 

 

Syyskuu on erityisen vaarallinen kuukausi osakemarkkinoilla

Muut erityisen vaaralliset kuukaudet ovat lokakuu, marraskuu, joulukuu, tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu , kesäkuu, heinäkuu ja elokuu. Vapaasti Mark Twainia lainatakseni.

Tämä tuli mieleeni katsoessani salkun sulamista viimeisten parin viikon aikana. Ennätyksellisen lämmin kesä on antanut muuta tekemistä ja ajateltavaa. Elokuu meni enimmäkseen kuviokellunnan merkeissä – välillä oli pakko paeta hellettä saaristoon ja ainoa sopivan viileä paikka löytyi Itämerestä. Tuli koettua pisin lämmin jakso koskaan: huhtikuu Etelä-Ranskassa oli lämmin, Suomessa toukokuusta oikeastaan viime päiviin on ollut paremmat kelit kuin koskaan.

Meillä oli nuori ranskatar vierailulla kolme viikkoa heinäkuun puolesta välistä. Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa Suomessa. Hän päivitti euforisessa tilassa kovin aktiivisesti sosiaalisen median tilejään ja saattaa hyvinkin olla että ranskalaisten turistien määrä ylittää odotukset ensi kesänä. Toivottavasti eivät pety. Kotimaan matkailua tuli harrastettua ja hänellä on nyt käsitys, että aivan kaikilla suomalaisilla on edustava mökki erinomaisella paikalla meren rannalla. Täällä ovat metsät (ja pakastearkut) pullollaan Ranskassa kalliita herkkuja – erityisesti herkkutatit ja suomalaiset marjat tekivät kauppaansa. Kasvisruokavaihtoehto löytyy joka ravintolasta; erityisen some–levityksen sai härkiksestä tehty pippuripihvi Mathildedalissa. Jos jossakin oli parantamisen varaa, niin siinä että aamulla ei ollut pöydässä tuoretta, edullista ja laadukasta patonkia.

Elokuussa pääsin yhteen välitavoitteeseeni, eli aloin nostamaan varoja ensimmäisestä vapaaehtoisesta eläkevakuutuksestani. Ihan oikeaa rahaa tuonne käyttötilille näytti saapuneen. Otin tuon vakuutuksen 21.12.1990. Muistan vieläkin vakuutusmyyjän hämmästyneen ilmeen kun nuori kaveri saapuu itse ja oma-aloitteisesti ostamaan vakuutusta. Ratkaisu ei ole kaduttanut missään vaiheessa.

Vapaaehtoisten eläkevakuutusten ehtoja on muutettu niin moneen kertaan, että saatiin hyvä systeemi pilattua. Ehkäpä uudesta Osakesäästötilistä saadaan edes jonkinlainen rohkaisu useamman ihmisen omatoimiselle varautumiselle tulevaisuuteen. Ei niillä eläkkeelle pääse, mutta saattaapa toimia vararahastona taloremontissa, autonvaihdossa tai yllättävissä menoissa. Toivottavasti tuote lähtee hyvin liikkeelle vaikka euroraja onkin aika alhaalla.

Markkinoilla on taas nähty monenlaista. Kauppasotaa viritellään milloin missäkin. Pokeri, jossa nokitetaan 250 miljardin tulleilla harva se viikko, ei pääty hyvin. Valkoisessa Talossa onkin kuuleman mukaan virkamiesjoukko, jonka päätehtävä on yrittää jarruttaa Trumpin toilailuja. Suomen huipputapaaminen oli historiallinen: ensimmäistä kertaa suomalaiset pitivät vilpittömästi Venäjän päämiestä parempana kuin Yhdysvaltojen presidenttiä. Jos kehitys jatkuu tällaisena, olemme seuraavaksi varmaan kannustamassa Ruotsin jääkiekon maajoukkuetta loppuotteluissa…

En ole ihan hahmottanut minkä verran näissä liikkeissä on kyse omien etujen lyhytnäköisestä tavoittelusta, minkä verran ymmärtämättömyydestä ja minkä verran siitä, että halutaan siirtää median huomio pois omista ”erheistä”. Joka tapauksessa pörssit seuraavat liikkeitä ja reagoivat niihin, ehkä loivemmin kuin alussa, mutta silti.

Muutenkin on markkinoilla ollut oikeastaan vuoden konsensus siitä, että nousumarkkinat ovat joko loppu tai ainakin lopuillaan. Itsellä viime vuonna hyvin menneet Saksan markkinoille sijoittaneet etf:t ovat tänä vuonna joko polkeneet paikoillaan tai ottaneet takapakkia. Tulosjulkistuksien jälkeen nähtiin välillä yllättävän jyrkkiä liikkeitä. Kun on piirretty tulosennusteita viivoittimella viisi vuotta eteenpäin ja laskettu yrityksen ”arvo” näillä, niin pettymystä yhden kvartaalin luvuissa rangaistaan kovalla kädellä.

Suomessa näkyvät taas monen yhtiön osalla ohuet kaupankäyntivolyymit ja ulkomaisen omistuksen nopeat liikkeet. Lontoossa ei ymmärretä että vähäisen osakevaihdon yrityksen vaikkapa 100 000 kpl osakemyynti rojauttaa ostalaidan tyhjäksi. Aika paljon näkyy kaupankäyntitilastoissa myös robottikauppaa ja perinteistä lyhyeksi myyntiä.

Varainhoitotaloissa on kaivettu taas tutut mantrat esiin. Pitkän nousukauden luonnollinen rekyyli, tekninen korjausliike, voittojen kotiuttaminen, talouden fundamentit ovat kunnossa, kasvu jatkuu edelleen, tunnusluvut kertovat arvostustasojen suhteellisesta edullisuudesta. Ainahan meiltä löytyy myös alternatiiviset sijoitustuotteet. Varmaa on se, ettei heilunta ihan heti lopu.

Noususuhdanteessa on helppo olla pörssisijoittaja. Kun suhdanteen käänne on joko käsillä tai ainakin lähellä, kannattaa miettiä myös riskejä. Kesällä otsikoihin pääsi joku aloittava sijoittaja joka oli järkytyksekseen hävinnyt pörssissä rahaa. En muista oliko kyseessä 50 000 euroa; joka tapauksessa kyseiselle henkilölle suuri summa. Tämä on tietenkin yllätys niille sijoittajille, jotka ovat lukeneet pelkistä onnistumisista. Siitä miten ostamalla Nesteen osaketta moninkertaistin rahani, miten olin mukana Applessa / Amazonissa / Netflixissä juuri oikeaan aikaan. Helppoa kuin heinänteko. Jiihaa!

Oma reilun kolmenkymmenen vuoden kokemukseni on toinen. Tuntuu siltä, että jos ostan jotakin, niin sen hinta putoaa välittömästi. Jos myyn jotakin, sen osakkeen nousu sen kun kiihtyy. Salkun yhtiöillä on ollut tulosvaroituksia, jonkun osakkeen kurssi on puolittunut. Valuuttakurssit lyövät sormille ja osinkojakin on välillä leikattu tai lakattu maksamasta kokonaan. Miten pystyykin valitsemaan hevosista juuri sen nilkun ruunan, joka lisäksi sortuu liioille laukoille?

Jos joku ylläolevista kuvaa omia kokemuksiasi, voin kuitenkin lohduttaa. Pitkällä juoksulla ongelmat tuppaavat ratkeamaan ja salkun rivien väri muuttumaan punaisesta mustaksi. Sijoittaminen on kestävyyslaji: maraton, eikä sadan metrin aidat.

Itse tein aikoinaan valinnan osinkoyhtiöihin panostamisesta. Seuraan enemmän niiden osingonmaksukykyä ja osingon kehittymistä, kuin osakkeen päivittäistä hintaa. Olen pyrkinyt hajauttamaan salkkua – ehkä liikaakin – maantieteellisesti ja eri toimialojen välillä. Yksi nilkku hevonen ei pilaa koko kisaa, kun salkussa on kymmeniä muitakin. Varmin tapa menestyä on riittävä sijoitusaika. Mitä pidempään jaksat odottaa kärsivällisesti, sitä varmemmin korjaat voitot kotiin. Itse en myöskään vivuta salkkua ollenkaan. Vipu kun toimii kumpaankin suuntaan ja saattaa pakottaa salkun realisointiin vääränä ajankohtana. Toki tunnen useampiakin henkilöitä, jotka ovat harjoittaneet velalla sijoittamista menestyksekkäästi.

Treidaamistakin on tullut joskus harjoiteltua. Viiden onnistuneet kaupan ohuet voitot sai monesti nollattua yhdellä kunnon mokalla. Nykyään tyydytänkin pikavoittojen metsästysviettiäni lyömällä mieluummin muutaman kympin Pikapokeriin. Siinäkin häviää useimmiten, mutta summat ovat mitättömiä.

Mitä salkuissa on tehty?

• Myyty Amer kurssiin 27,03 e. Hyvät voitot kohtuullisen lyhyessä ajassa. Kurssi on nyt 28,49 e. Eli paremman lopputuloksen olisi saanut jos ei olisi tehnyt mitään.
• Ostettu vakuutussopimuksessa YIT:tä lisää kurssiin 4,86 e. YIT –positioni on jo aika suuri. Nordnetin salkussa tein sillä myös nopean käänteen eli osto 4,97 e ja myynti 5,83 e.
• Kevennetty Fortumia hintaan 21,27 e.
• Lisätty Tokmannia hintaan 6,98 e.
• Kevennetty vakuutussopimuksessa Nokiaa hintaan 5,18 e.
• Nordnetissä olen ostanut Harviaa. Ajattelin että suomalaiset saunat ja kiukaat eivät ole ensimmäisiä kauppasodan uhreja. Yrityksestä on jäänyt muutenkin hyvä maku suuhun. Tekemisen meininki ja nyt on omavaraisuusastekin kunnossa. Johdolla omaa rahaa pelissä. Pidän myös ajatuksesta että Suomessakin kannattaa vielä valmistaa jotakin.
• Nordnetissä otin myös hiukan Cityconia. Tätä minulla on todella iso nippu vakuutussopimuksessa, oikeastaan pelkän osingon takia. Nyt lisäosto hintaan 1,74 e. Nyt kun Technopolis lunastetaan pois pörssistä, vähenee taas kiinteistöyhtiöiden määrä.
• Ruotsalaisista yhtiöistä olen lisännyt edelleen Teliaa. Mielestäni osingonmaksukyky on kunnossa. Toivottavasti kaukaisten markkinoiden mokat saadaan kuopattua, eikä Bonnier –kaupasta tule samanlaista. Ruotsin valtion omistuksella spekuloidaan, saattaa painaa kurssia edelleen. Olen edelleen lisännyt Hennes & Mauritzia. Saa nähdä oikeaako syöksykierre koskaan. Olen itsekin varoitellut putoavista puukoista, monesti sormet verillä.
• Nordnetissä aloitin myös uuden rivin eli Altian. Tuli oikeastaan mieleen kansanviisaudesta jossa todetaan että jollei sauna, terva ja viina auta, niin tauti on kuolemaksi. Mielenkiintoinen pieni bränditalo Pohjoismaissa ja Baltiassa. Arvostustaso edullinen juomajätteihin verrattuna. Kasvumahdollisuuksia ja osingonmaksukykyä. Enkä usko että Koskenkorvan valmistus kärsii ohrasadon takia. Osaavan oloinen johto.
• Lisäksi olen ottanut hieman Victoria’s Secret ja Pink –brändit omistavaa L Brands –yhtiötä. Murheet ovat samat kuin H & M :llä. Jakelukanavat muuttuvat, kuluttajien maku muuttuu ja kilpailu on kovaa. Maksaa toistaiseksi hyvää osinkoa.
• Osa näistä ostoista on rahoitettu luopumalla ruotsalaisesta kiinteistösijoitusyhtiö Klövernistä ja keventämällä Omega Healthcare Investors –positiota. Klövern meni jonkin verran päällekkäin Cityconin kanssa ja kun siinä oli hyvät voitot kasassa, päätin luopua tässä vaiheessa. Sinänsä yhtiö on mielenkiintoinen ja pääomistaja on panostanut jatkuvasti lisää. Omega Healthcare päätti jäädyttää osingon (toki erinomaiselle tasolle) ja kun oikeusjutuille ei näyttänyt tulevan loppua, myin 2/3 osaa pois.
• Viimeisin liike tuli tehtyä eilen kun otin pikkusiivun Uponoria salkkuun. Saa nähdä kuinka syvälle se vielä nuijitaan. Tulosvaroituksista ei tykätä.

Osinkoja ennustava laskelmani näyttää edelleen erinomaisen hyvältä ja siltä osin Parempi Suunnitelmani tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin. Seuraavaksi muutaman viikon päästä taas Etelä-Ranskaan ja lokakuussa purjehtimaan Kroatiaan.

Toivotan kaikille sijoittajille menestystä sekä pitkäjänteisyyttä ja juuri siinä omassa suunnitelmassa pysymistä. Pitkällä juoksulla asioilla on tapana järjestyä.

 

 

Kesän ensi puraisu

Viime blogista ehtikin vierähtää jo yllättävän pitkä aika.

Helmi- ja maaliskuu menivät sijoitusyhtiöiden tilinpäätösten teossa. Liput ja laput on kerätty nyt omaankin veroilmoitukseen. Suomen verottajalle täytyy nostaa hattua; veroilmoituksen antaminen verkossa ei ole monessakaan maassa itsestäänselvyys. Aika paljon oli vielä täydennettävää, mutta vuosi vuodelta menemme kohti automaattista verotusta, jossa veroprosentti on aina oikein.

Yhden viikon panostin Rooman ja Firenzen matkaan. Mielenkiintoinen ja sijoitusideoitakin antanut matka. Olin liikkeellä juuri pääsiäisen aikoihin ja täytyy todeta että matkailusektori alkaa näyttää mielenkiintoiselta sijoituskohteelta.

Firenzessä ei päässyt välillä edes eteenpäin, kun kadut olivat täynnä turistiryhmiä. Kiinalaisia oli pilvin pimein ja Intian varakkaampi keskiluokkakin oli päässyt liikkeelle. Paikalliset yrittäjät kaipailivat vielä maksukykyisempiä turisteja – mutta kyllä näistäkin ryhmistä joku vielä tilin tekee. Omaa maksukykyä epäilin, kun espresson hinta oli pahimmillaan kuusi euroa kuppi ja jos tilasit lorauksen maitoa joukkoon, päästiin 7,50 euroon. No, aina löytyi paikallistenkin kahvila, jossa hintataso oli viidesosa tästä. Nähtävää oli paljon ja joka paikkaan jono. Päätinkin jatkossa katsoa tarkemmin kalenterin ja löytää edes jollakin lailla off season –ajankohdan.

Kuriositeettina mainittakoon, että Firenze on kaupunki, jossa katutyöt pitäisi kieltää. Kaivat missä tahansa, niin muutaman kymmenen sentin jälkeen paljastuu tuntematon antiikkilöydös ja innostunut museovirasto ryntää paikalle. Kahvilan omistaja totesi että ”minähän sanoin, että ei vaihdeta niitä katukiviä”. Nyt oli kahvilan edusta huputettu ja arkeologit kävivät löydöstä läpi sanottakoon nyt vaikka että huolellisesti ja pieteetillä.

Roomassa oli turisteja vähintäänkin yhtä paljon, mutta kun kaupunki on suuri, niin väenpaljous ei häirinnyt. Rooman majoitukselle pitää antaa arvosana 10+. Aivan keskustassa, muutaman sata vuotta vanhan rakennuksen yläkertaan oli rakennettu viiden huoneen huoneistohotelli. Yhteinen keittiö, yhteinen oleskelutila ja vastaanoton väki paikalla vain kun sovittiin. Upeat huoneet, modernit huonekalut ja viimeisen päälle tehdyt kylpyhuoneet. Hissi oli rakennettu jälkikäteen talon ulkoseinälle ja suomalainen turvallisuusviranomainen olisi varmasti julistanut sen käyttökieltoon. Ohutta vaneria ja täysin sään armoilla oleva koneisto. Ylös ja alas kuitenkin pääsi, vaikka välillä hirvitti.

Meille oli piirretty valmiiksi karttaan jokaiselle päivällä eri kävelyreitti, johon oli merkitty mitä kannattaa nähdä ja miksi. Lentokenttäkuljetukseen hotellilla oli oma taksikuski, joka ajeli upouudella mersullaan sujuvasti liikenteessä, jossa omaan ajamiseen olisi tarvittu joko rauhoittavaa tai pitkä rohkaisuryyppy.

Roomassa saisi varmaan kulumaan ainakin vuoden, jos ottaisi joka viikko jonkun kohteen ihan oikeasti työn ja perehtymisen alle.

Sijoitusrintamalla on ollut itsellä monenlaista vastatuulta. Jos uskoisi ajoitukseen ja olisi myynyt tapissa tammi-helmikuussa, niin olisi salkku huomattavasti pulskempi. Oma strategia on ollut edelleen osta ja pidä, joten nuo ajoituksen tienestit ovat jääneet saamatta.

Välillä on tuntunut että salkussa on pysyvä Musta Pekka –kortti. Milloin mikäkin uutinen iskee juuri omaan valintaan ja joskus on pitänyt panna ruutu loppupäiväksi kiinni ja ottaa muutama espresso mielenvirkistykseksi.

Mielenvirkistystä olen saanut myös hyvin sujuvasta osinkovirrasta. Alkuvuonna salkkuun on tippunut niitä seuraavasti:

• Amer                           1 400,00
• Tokmanni                   4 100,00
• Lassila & Tikanoja    5 520,00
• YIT                               3 000,00
• Oriola                          1 800,00
• Orion                           2 900,00
• Citycon                        3 737,50
• Kemira                        5 830,00
• Raisio                          5 100,00
• Fortum                        5 500,00
• Rapala                            260,00
• Aktia                            7 980,00
• Aspo                             1 575,00
• Tikkurila                     1 544,80
• Omega Healthcare    1 253,65
• Nordea                      10 404,00
• Telia                             1 564,00
• Cloetta                         1 833,00

Muutama tonni on tullut lisäksi eri ETF:istä, Essityltä ja Klöverniltä. Suurin vielä tuleva osinko taitaa olla Nokia. Yllä olevistakin osa on siirtynyt maksamaan osingon 2-4 kertaa vuodessa, jenkkiyhtiöiden tapaan. Sopii minulle.

Olen ostanut hieman lisää Investoria, Essityä, Hennes & Mauritzia ja – saunaremontista innostuneena – Harviaa. Nordean yhtiökokouksen jälkeen olen lisännyt sitä edelleen muutamalla ostolla. Osake on edelleen mielestäni erittäin edullinen.

Muistutan kuitenkin taas kerran, että kerron ainoastaan mitä olen itse salkussani tehnyt. En anna sijoitusneuvontaa. Se on Suomessa luvanvaraista toimintaa.

Jokaisen kannattaisi joskus käydä ruotsalaisessa yhtiökokouksessa – siellä tapaa kavereita, jotka ovat aivan kuin Ove Solsidan -sarjasta . Väen kanssa jutellessa on välillä vaikea ymmärtää, miten Ruotsin talous on selvinnyt niin hyvin niistä samoista karikoista, joissa Suomi on junnannut vuosia.

Men hur kommer man till årsstämman i Finland? Skall stämman vara på finska, jag talar inte finska. Yhdellä toverilla oli kova tarve olla pienen hyttysen pisto mursun (valross) paksussa nahassa. Vitsiltä menee helposti terä, kun sen toistaa samassa kokouksessa kolme kertaa.

Taas oli media täysin eksyksissä kun Nordean kotipaikan vaihdosta oli otsikkojen mukaan tulossa ”erittäin tiukka äänestys”. Tulos oli vajaat 97 % muuton puolesta. Mielenkiintoinen kokous ja Nordean kannattaa kyllä jossakin vaiheessa satsata imagoonsa, niin ettei ensimmäinen kuva kaikesta ole ”arrogantti ja ylimielinen”, Ei auta paraskaan tekninen ratkaisu, tehokkuus ja vakavaraisuus, jos asiakasta vain jostakin syystä ”nyppii”.

Raision yhtiökokous tuli käytyä ja uudesta toimitusjohtajasta voi sanoa, että ei jää yrityksen menestys johtajan koosta taikka kädenpuristuksesta kiinni. Uusi Tj oli ovella vastassa ja hetken luulin että kyseessä oli kuntosalilla viihtynyt turvamies… Toivottavasti panostus terveellisiin elintarvikkeisiin kantaa edelleen hedelmää. Itse olin yllättynyt siitä kuinka pieneksi Raision työntekijöiden määrä on yrityskauppojen ja ”rönsyjen karsimisen” jälkeen käynyt. Nyt pitäisi kyllä lähteä selkeästi toiseen suuntaan.

Oriolan yhtiökokouksessa käytiin hiukan läpi toiminnanohjausjärjestelmän uusimisen aiheuttamia kuluja. Itselle jäi se kuva että järjestelmä olisi maksanut 20 miljoonaa, viivästykset 10 miljoonaa. Löisin itse tuohon vielä varmuuden vuoksi 10 miljoonaa päälle ja hartaan toiveen siitä, ettei tämä johda viranomaissääntelyyn, joka nakertaa liiketoiminnan tuottoja entisestään. Muuten oli sellainen tunnelma että asiat alkavat pikkuhiljaa olla normaalilla tolalla ja voidaan keskittyä tulevaisuuteen.

Hämmästyttävän pitkä ja kallis kaaos. Hallituksen puheenjohtaja Vanjoki muistutti, että kilpailijoilla on / saattaa olla sama muutos vielä edessä. Uskon, että siellä saadaan kuitenkin tuntuvaa etua edelläkävijän vastoinkäymisistä. Yhteistyö Keskon kanssa – eli Hehku- ketju – on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta viivan alla se näkyy aikaisintaan muutaman vuoden päästä.

Osinkojen ohella olen yrittänyt itsekin virkistää Suomen taloutta ja teettänyt pikkuremonttia saunassa, kylpyhuoneessa ja WC –tiloissa. On kumma että jonkun allastasokaapin uusimiseen saa upotettua helposti tonnin, mutta niin siinä vain käy, kun paikalla pitää olla puuseppää ja putkimiestä vuorotellen. Sinänsä on toki hienoa että kaikenlaisia ratkaisuja löytyy.

Kuninkojan K-Raudalle pitää nostaa erikseen hattua Harvian kiukaan uusimisesta. Kaikki meni kuin elokuvissa ja asentaja tiputteli uudet kivetkin paikoilleen. Kaikki remonttimiehet ovat myös oppineet siivoamaan jälkensä ja viemään vanhat vehkeet ja pakkausmateriaalit pois – asiakas kiittää! Kun kiuas tuli ”omalta yhtiöltä”, otin luonnollisesti myös maalit Tikkurilalta.

Italian reissun jälkeen olin viikon Suomessa ja nyt on edessä kaksi viikkoa täällä Cannesissa. Se fiilis, kun saat ihan oikeasti vaihtaa vaatetuksen shortseihin ja pikeepaitaan, on kyllä aina yhtä hieno. Nyt kävi lisäksi tuuri kelien suhteen. Täällä oli satanut pari viikkoa putkeen – mikä on erittäin harvinaista tällä rannikolla. Nyt on pelkkää auringon paistetta ja aivan riittävät 21 – 25 astetta.

Täällä tehdään vimmatusti infraremontteja ja katutöitä ennen filmifestivaaleja. Pöhinän luulisi jo näkyvän bruttokansantuotteessa. Tori on pullollaan paikallisia vihanneksia, hedelmiä ja juustoja. Olen ostanut yhdeltä kauppiaalta paikallisella Marché Forville –torilla joka päivä kaksi erilaista vuohenjuustoa. Sortimentti on ainakin 50 erilaista, aika taitaa loppua kesken. Leipäkaupat (Boulangerie) ovat taas panostaneet tuotekehitykseen ja suurin osa myytävästä tulee suoraan uunista. Niin siinä taas kävi, että kun lähdin hakemaan muutaman tomaatin ja yhden patongin, niin kummasti oli reppu täynnä.

Nyt on mielestäni hyvä aika tulla tänne; kelit vastaavat hyvinkin Suomen kesän parhaita päiviä ja aurinkoa saa takuuvarmasti. Ravintolat ovat vielä energiaa ja palveluhenkeä täynnä. Joka paikkaan mahtuu ja kaikki järjestyy.

Samalla saa nauttia kesän ensi puraisusta.

 

Marraskuinen lounas meren rannalla

Täällä Ranskassa pyhäinpäivä eli All Saint’s Day on vapaapäivä. Päätin käyttää auringonpaisteen hyväkseni ja kävelin La Croisetten taas päästä päähän. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti, sekä kävelyllä että ottamassa aurinkoa hiekkarannoilla. Tori – La Marche Forville – oli tänään auki sekin. Tein perinteiset toriostokseni jo eilen, joten nautin vain pienen cappuccinon eli Marocchinon kantakahvilassa. Tuolla 2,50 euron hinnalla saa hyvällä omallatunnolla istua aikansa kahvilassa, vaihtaa kuulumiset tarjoilijan kanssa ja katsoa torin kaupantekoa.

Viimeinen runsas viikko on potkittu salkun positioita oikein urakalla. Nokia otti kevyen 20 %:n pudotuksen eikä Nordeankaan tulos riittänyt markkinoille. Unilever on pudonnut huipuistaan, YIT ei ole markkinoiden mieleen ja Stockmannin kurssi on lähempänä senttiosaketta kuin hyvien aikojen tasoa. Positiivisella puolella voisi luetella Fortumin, Kemiran, Investorin ja Essityn.

Piti oikein pysähtyä miettimään toimiiko suunnitelma ja käydä osinkovirrat läpi. Suunnitelmani on edelleen se, että osinkovirta kattaa hyvin elämisen eikä mikään pakota kovin aktiiviseen kaupankäyntiin.

Tänä vuonna kulut ovat olleet totuttua korkeammalla tasolla. Teimme kotona remonttia ja muutimme entisen lastenhuoneen uuteen käyttöön. Samalla uusimme huonekaluja ja sisustusta. Kokonaiskulu tälle projektille vajaat 15 000 e. Saman verran tai huomattavasti enemmänkin olisi helppo upottaa keittiö- tai kylpyhuoneremonttiin, joten ei tuo niin suuri summa ole sinänsä. Matkustamiseen on – yllätys, yllätys – mennyt aikaisempaa enemmän. Toki matkapäiviäkin on kertynyt ehkä nelinkertainen määrä, suunnitelman mukaan. Muita yllätyksiä ei kulupuolella ole.

Tulopuoli on mennyt täysin suunnitelmien mukaan. Osinkoja on tullut eniten sijoitusyhtiöstäni, sen jälkeen suurimmat osingot:

• Citycon, vuositasolla 13 000 e
• Nordea, 9 100 e
• Aktia, 8 400 e
• Nokia, 7 000 e
• Raisio, 6 000 e
• Lassila & Tikanoja, 5 500 e
• Fortum, 5 500 e
• Kemira, 5 300 e
• Omega Healthcare Investors, 4 500 e
• Noin kolmen tonnin ryhmässä Tokmanni, Aspo, Tikkurila, Telia ja Oriola.

Kaiken kaikkiaan osinkoja ja korkotuloja tuloutunut 1,7 x kulujen määrä, joten suunnitelma on toiminut edelleen hyvin.

Eli taidan vetää syvään henkeä ja antaa pörssin heilua kaikessa rauhassa.

Tänä vuonna sain normaalia enemmän myyntivoittoja, lähinnä Spondan lunastuksen takia. Olen keventänyt myös Fortumia kun kurssi nousi yli 18 euron sekä kotiuttanut voitot Uponorista (sijoitusyhtiölle jäi vielä siivu) ja Metsosta. Sinänsä kokemukseni on, että mitä vähemmän salkkua veivaa, niin sen paremmin menee – helposti tulee myytyä voittajat ja otettua niitä kuuluisia käänneyhtiöitä salkkuun. Cut your losses but let your profits run, kuuluu sijoitusohje.

Täällä on nyt mennyt vajaat kaksi viikkoa ranskan opiskelussa. Minun ja koulun käsitys osaamiseni tasosta ei aina kohtaa – olen taas vaikeimmassa ryhmässä, vaikka itsestä tuntuu että helpompikin ryhmä riittäisi vallan hyvin. Tällä viikolla meillä oli muutama yhteinen päivä yhtä tasoa alemman ryhmän kanssa ja juttelin siinä olevan itävaltalaisnaisen kanssa. Kysyin että mitä tekee siviilissä… toimin ranskanopettajana, kuului vastaus. Niinpä. Ei ihme että puhe sujui kovin puhtaasti.

Ryhmässä on taas kolme ”boursieria” eli opiskelijaa, jotka maksavat koulunsa ja majoituksensa työnteolla. Kova pesti. Koulun jälkeen suoraan keittiöön tai koulun kahvilaan hommiin. Vapaailtoja on kaksi per viikko. Motivoituneita nuoria, joiden asenne opiskeluun on jotain aivan muuta kuin mihin on Suomessa totuttu. Kaksi tulee Brasiliasta ja yksi Englannista. Muuten ryhmässä on muutama ranskanopettaja Ukrainasta ja Ranskaan muuttaneen perheen tytär joka valmistautuu yliopisto-opiskeluihin täällä.

Päivän kohokohta oli tänään lounas Croisetten Long Beach -rantaravintolassa. Aurinko paistoi ja kun tuuli ei osu kohdalle, ollaan jossakin 25 asteessa. Marraskuussa. Croisetten ravintolat ovat hieman kalliimpia mutta Faux File au cepes eli ulkofile tattikastikkeella, salaatilla ja ranskalaisilla irtosi 20 eurolla. Kylkeen iso lasi hyvää punaviiniä seitsemällä eurolla. Maisema, auringonpaiste ja aaltojen loiske kuuluvat hintaan. Valkoiset pöytäliinat, kunnon pihviveitsi sekä erinomainen palvelu, kuten asiaan kuuluu. Pas mal du tout.

Viereisessä pöydässä taas noin 60-vuotias herrasmies aterioi ehkä 30-vuotiaan vaimonsa kanssa. Nainen näytti olevan järjestelyyn kovin tyytyväinen.

Ajattelin jatkaa tällä reseptillä vielä kolme viikkoa. Josko pahimmat loskasateet olisivat jo takana kun palaan. Vaakaräntää kun ei ole tullut vielä ikävä.

 

 

 

Kestävää kehitystä ja vastuullista varainhoitoa

Viime blogissa mainitsin osallistuneeni Mandatum Lifen Tulevaisuus-seminaariin syyskuun puolessa välissä. Vuotuinen seminaari herättää miettimään maailman kehitystä ja sijoittajan roolia siinä. Tänäkin vuonna saatiin nauttia erinomaisista esityksistä. Hatunnosto täytyy antaa myös Scandic Park hotellin tarjoilulle, oikein harmitti lähteä etuajassa kotia kohti. Aikoinaan LIFIM –kurssillani ollut hotellialan konkari sanoi että jos saisi päättää minkä hotellin omistaisi, niin se olisi Mannerheimintien Intercontinental (nykyinen Park). Konferenssiasiakkaat eivät kuulemma nikottele hinnasta kunhan palvelu on aina 10+. Nyt oli.

Suuremmat varainhoitotalot ovat jo pitkään pyrkineet profiloitumaan ajankohtaisia trendejä seuraavina ja keskustelua herättävinä toimijoina. Suomeen on tuotu kansainvälisiä asiantuntijoita ”Dr Doom” Nouriel Roubinista alkaen. Osallistumalla seminaareihin asiakas saa varainhoitopalkkioilleen enemmän vastinetta. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään kokonaisuutta, ”The Big Picture” – kaiken informaatiotulvan keskellä.

Mandatumin puhujavalinnat olivat London Business Schoolin professori Alex Edmans ja rahastokonsultti Mercerin vastuullisuusjohtaja Jane Ambachtsheer. Hyviä esiintyjiä kumpikin. Varsinkin Edmans jäi mieleen vauhdikkaalla, mukaansa tempaavalla jo kovin ei-akateemisella tyylillään. Hän pohti erityisesti yrityksen voitonmuodostusta ja pystyi todistamaan – yllätys, yllätys – että eniten henkilökuntaansa panostavat yritykset tuottavat parhaiten omistajilleen. Meillähän on perinteisesti lähdetty tupo –linjalla – eli se mikä annetaan toiselle, on aina toiselta pois.

Mandatum aloitti vastuullisuuden tarkastelun jo vuosia sitten kasvihuone-ilmiön ja ilmaston lämpenemisen näkökulmasta. Pariisin sopimuksen raamit tiedettiin ja todettiin että hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen tulee asettamaan monen firman tuloksen ja taseen (!) uudelleen mietittäväksi. Obama oli aikoinaan saanut arviot Yhdysvaltojen uusista energiavaroista ja todennut että ”emme pysty koskaan käyttämään näitä resursseja kokonaan”. Liuskeöljy-boomissahan laskettiin että Yhdysvallat voisi olla omavarainen energian suhteen seuraavat 100 vuotta.

Logiikka menee niin, että kun hiilidioksidipäästölle lasketaan oikea hinta ja tuotannolle / käytölle asetetaan uusia rajoituksia, niin monen öljy/kaasu/kivihiiliyhtiön taseessa olevat resurssit on arvostettava uudelleen eli kirjata alas. Maailma muuttuu; ei ole monta vuotta siitä kun öljypula oli ongelma, nyt samat asiantuntijat väittävät että maailma hukkuu kivihiileen ja öljyyn, joita ei voida – ilmaston lämpenemisen takia – käyttää.

Sinänsä on luontevaa että vakuutusyhtiön näkökulma ilmaston lämpenemiseen ja sen aiheuttamiin kriiseihin on hyvin konkreettinen. Vakuutusyhtiöt maksavat jo nyt massiivisia korvauksia tulvista, hurrikaaneista, hirmumyrskyistä, sadot tuhoavasta kuivuudesta ja jatkuvista rankkasateista. Todellinen uhka on se, että osat erittäin asutuista alueista muuttuvat elinkelvottomiksi. Jos näin käy, niin voimme kaiholla muistella Euroopan pakolaiskriisiä. Sellaisen eksoduksen eli massiivisen maastalähdön seurauksia ei osaa eikä uskalla arvioida kukaan. Mitä tehdään jos vaikka 100 miljoonaa vaeltajaa lähtee kohti uusia maisemia? Ammutaan rajalle?

Mitä sijoittajan tulisi miettiä? Omilla valinnoillaan voi vaikuttaa varmasti ympäristöön ja sen muutoksiin monella lailla. Mikrotasolla voi valita norppasähköä, asentaa aurinkopaneeleita, alkaa kasvissyöjäksi tai jättää auton ja lentokoneen pois kulkuvälineistä. En kuitenkaan ajatellut ottaa maailman parantajan hattua vaan mietin asiaa riskien minimoinnin kautta. Mandatumin ja monen kansainvälisen asiantuntijan graafien mukaan poistamalla hiilijalanjälkeä sijoituksista voidaan saavuttaa parempi tuotto, pienemmällä riskillä.

Jo nyt on nähtävissä esimerkiksi öljyjättien vaikeudet: öljyn hinta on alhaalla ja tasetta on pakko kirjata alas. Itselläkin on pieni siivu öljyn etsintään ja öljy-yhtiöitä palveleviin yhtiöihin sijoittanutta ETF:ää, ostoarvosta taitaa olla puolet jäljellä… Tuotantopuolella kannattaa sijoittaa yrityksiin, joiden energian käyttö on tehokasta ja ympäristöpolitiikka selkeää. Kuluttajat äänestävät jaloillaan ja sijoittajat / rahastoyhtiöt – kuten Mercerin edustaja kuvasi – rahoillaan.

Vastuullisuus on toki muutakin kuin ilmastonmuutoksen torjuntaa. Voidaan ottaa eettistä kantaa sulkemalla pois tiettyjä toimialoja kuten tupakka-, alkoholi- ja aseteollisuus. Voidaan sulkea pois ydinenergia, geenimanipulaatio, uhkapeli tai pornoteollisuus. Voidaan ottaa Impact Investing eli sijoittamisella vaikuttamisen näkökulma ja suosia sijoituksia puhtaaseen veteen, vihreään energiaan (tuuli, aurinko) tai jätteiden hyötykäyttöön tai päästöjen mahdollisimman tarkkaan eliminointiin.

Lähes jokaiselta toimialalta löytyy joku ”best in class” eli luokkansa priimus näissä asioissa. Varmaa on, että markkinaosuuksia ja sekä menestyjiä että häviäjiä määritellään uusilla kriteereillä. Kokonaan uusia yrityksiä ja toimialoja syntyy, vanhoja häviää unholaan. Erityisestä etf:issä löytyy ratkaisuja näihin näkökulmiin, kannattaa vain käydä tarkkaan läpi mihin etf pyrkii ja millä tavoin. Ja tietysti minkälaisin kustannuksin.

Suomessa ollaan päästy aika vähällä näiden ilmastonmuutosasioiden suhteen. Voidaan jopa sanoa että olemme ilmastomuutoksen suhteellinen voittaja. Tulvia on nähty, mutta niissäkään ei mitään uutta. Vaikutukset näkyvät lähinnä kansainvälisten direktiivien ja sopimusten kautta. Nytkin väännetään kättä EU:ssa metsäteollisuuden puunkäytön ”laskennasta” ja siitä saako suota käyttää ylipäätänsäkään ja jos saa, niin miten päästövaikutukset lasketaan. Monessa firmassa on kirjoitettu esimerkiksi autopolitiikka uusiksi. Tesla on nykyään kovempi status-symboli kuin aikoinaan räppäreiden ykkösvalinta Hummer. Kehtaakohan sellaisella joku edes ajaa enää? Talonyhtiöissä käydään kiivasta keskustelua tulevien sähköautojen latauspisteistä ja niiden kustannuksista. Uhkia ja mahdollisuuksia.

Lapsuuden ruokapöydistä tuttu uunimakkara ja sunnuntaimureke ovat jääneet kauan sitten sushi platterin, hummustahnan ja falafelien varjoon. Ei käy kateeksi ruokatalojen vetäjien haasteet. Omistajat haluaisivat myydä mahdollisimman paljon sianlihaa mutta kuluttaja etsii soijaa, kikherneitä ja nyhtökauraa. Maitoakin valmistetaan kaurasta. Wow, no cow. Tuttu kalakauppias taas esitteli hylkeiden aikaansaannokset kuhaverkoissa. Ei ole leipä leveää sielläkään.

Reilu vuosi sitten tein saman Mandatumin seminaarin jälkeen muutaman muutoksen eläkesalkussani. Siirsin panoksia MSCI World Low Carbon Leaders –indeksiin. Vuoden (12 kk) tuotto on ollut asiallinen eli 14,62 %:a kulujen jälkeen. Tänä vuonna on tosin kärsitty taalan liikkeistä ja viimeisten 6 kk tuotto on vain 1,72 %:a. Odotuksien mukaan ja johdonmukaisesti tuo on raksuttanut. Viimeiset 6 kk tosiaan taas näyttivät että ei tämäkään ole juna tai ikiliikkuja.

Morningstar on seurannut vastuullisen sijoittamisen rahastoja ja niihin virtasi vuoden 2016 kahdeksana ensimmäisenä kuukautena 2,6 miljardia euroa uutta rahaa. Koko tarkasteltavasta rahastojoukosta taas oli lähtenyt 2,6 miljardia eli ero on varsin selvä ja merkittävä. Kannattanee ainakin katsoa mitä yrityksiä nämä rahastot ovat ”syöneet” ja miettiä löytyisikö niistä helmiä omaankin salkkuun.

Salkkuliikkeitä olen tehnyt aika vähän. Kevensin Fortumia ¼ osan hintaan 17,07. Ostin Kemiraa (10,53), Tokmannia (7,13) ja Cityconia (2,19). Osinkoja saatu iShares DJ European Dividend, Citycon, iShares Core US Dividend Growth ja iShares US Oil Equipment & Services. Lisäksi osinko napsahti Coca Colalta ja kiinteistöyhtiö Klöverniltä.

Oma kovin konkreettinen näkökulma päivän ilmastonmuutokseen on se, että syksy tulee. Ei auta mikään. Sadetta piisaa, märkää, pimeää ja tuulta. Vene on viety telakalle ja mökki koko lailla talvikunnossa. On siis aika lähteä taas Etelä-Ranskaan.

En tiedä minkä verran lennosta koituu hiilidioksidipäästöjä mutta sunnuntaina heitän taas laukkuni hihnalle ja nousen koneeseen. Jonkinlainen some–paastokin on selvästi paikallaan kun tuntuu että 75 %:a päivityksistä nostaa sekä verenpainetta että v-käyrää. First World problems, sanoisi joku päivän kuumista aiheista. Eiköhän reilut 20 astetta ja Rivieran aurinko anna taas perspektiiviä ja uutta D-vitamiinia.

Palaillaan taas aurinkoisemmista maisemista.

 

 

Annan toisten talletella suuret setelit

Latasin Ranskan paluulennolle vanhan iPodin. Nuorempi polvi ei varmaan edes ymmärrä kuinka mullistava keksintö tuo Applen kouraan mahtuva soittopeli oli aikoinaan. Miten ihmeessä sinne mahtui tuhansia biisejä? Latauksia ei tehty iTunesista vaan ensin CD tietokoneeseen ja sielta bitit ”podiin”. Kehitys Sony Walkman kannettavasta kasettisoittimesta oli mykistävä.

Popeda pamahti ääneen. Kingston Trion Greenback Dollar oli kulkenut Four Catsin suomennoksen kautta Tampereelle ja viesti oli selvä. Elämä on tässä ja nyt, eikä säästäminen todellakaan kannata. Ne multa pitkät vain saa – Spend it as fast as I can. Tartuva biisi vieläkin.

Suomalaisten kesäloman viettoon käyttämä rahamäärä on vihdoinkin nousussa. Vauhti ei päätä huimaa, puhutaan noin prosentin kasvusta. Viime vuonna suomalainen perhe – tai kotitalous, niin kuin tilastotieteilijä asian ilmaisee – suunnitteli käyttävänsä kesälomaansa 1 380 euroa. Vuonna 2013 budjetti oli vielä 1 495 euroa. Rahaa käytetään eniten kotimaan matkailuun, perhe- ja kesätapahtumiin sekä ravintoloihin. Mökkeily pitää pintansa suosiossa mutta alle 40–vuotiailla ulkomaanmatka pesee ”kesän työleirillä” mennen tullen. Muissa Pohjoismaissa lomaan käytetään noin kolmannes enemmän kuin Suomessa.

Kun seuraavan kerran katsot kaverin Instagram –kuvia Ibizan Blue Marlin Beach Clubilta, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään tuota 1 380 euroa. Ibizan Vagyu Beef Burger näytti maksavan 55 euroa ja mojito vain 15 euroa. Onneksi on sentään muutakin: List of champagnes available upon request. Siinä olisi viisihenkinen Puuhamaahan suuntaava lapsiperhe ihmeissään. Budjetti riittäisi ehkä päivän – jos jättäisi Rivan vuokraamatta.

Tänään aamulla räpsähti ruudulle Porche Macan -mainos. Nyt löytyisi menopeliin Sport Chrono Package, Porsche Doppelkupplung -automaattinen kaksoiskytkin-vaihteisto, Bi-Xenon ajovalot ja Porsche Dynamic Light System, 18-suuntaiset sähkösäätöiset adaptiiviset sport-istuimet, Palladium– harmaa metalliväri ja Burmester High-End Surround Sound System. Luvataan ostajalle Elämä – tehostettuna. Mitenköhän tässä selviää liikenteessä ilman Doppelkupplungia? Miltä kuulostaa päivittäinen Radio X3M ilman Burmesteria? Pitäisikö nyt antaa toisten talletella suuret setelit ja marssia suoraan Porsche kaupoille?

Jos ei nyt kuitenkaan.

Vapaaherran elämää on nyt kulunut kaksi vuotta ja budjetti on pysynyt hyvin kasassa. Tasan vuoden päästä alkaa ensimmäinen vapaaehtoinen eläkevakuutuskin antaa tulovirtaa. Jos kuitenkin pistäisi megakulutusvaihteen päälle voisi tilanne olla toinen.

Edesmennyt yrittäjäystäväni rakensi firmaansa tyyliin 24/7 vajaat kolmekymmentä vuotta, ennen kuin menehtyi yllättäen. Vaimo pisti ison vaihteen päälle ja aloitti maailman ympäri -matkailun. Huomasi matkustaessaan että yksityisjetillä pääsee paljon joustavammin ja mukavammin kohteeseen kuin reittikoneella. Totesi myös että luksushotellin sviitti on miellyttävämpi paikka kuin perushotelli. Palvelukin pelaa. Rahat tuli käytettyä kokonaan loppuun alle kolmessa vuodessa. Elämä on valintoja.

Kaksi viikkoa Cannesissa juhannuksen jälkeen meni erinomaisen mukavasti. Kelit suosivat, niin kuin siellä on tapana. Uiminenkin onnistui ilman paikallispuudutusta – Suomessa meriveden testaus on jäänyt vieläkin polvisyvyyteen. Ajanviete oli sama kuin ennenkin eli paikallisen torin antimien osto, kauppiaiden jututtaminen sekä väreistä, tuoksuista ja tunnelmasta nauttiminen. Yksi päivän reissu tuli tehtyä Touloniin, Ranskan Välimeren laivaston tukikohtaan. Sympaattinen kaupunki ja näkemisen arvoinen. Suomen kesäkelejä saa vieläkin odotella vaikka sateiden suhteen tämä kesä on ollut kohtuullisen hyvä. Syyskuussa vielä viikon reissu Cannesiin ja siihen mennessä pitäisi suunnitella loppusyksyyn ja alkutalveen uudet kuviot.

Vaikka Porsche on ostamatta ja Riva vuokraamatta, olen kuitenkin kantanut vastuuta talouselämän pyörien pyörittämisessä.

Tikkurila sai tuloja – ja minä toivottavasti myöhemmin osinkoja – yhden yksiön remontoinnissa. Kotona on lastenhuone otettu työn alle ja alkaa jo erehdyttävästi muistuttaa vierashuonetta. Vanha tuttu huonekalukauppa Ottomaani sai taas tuloja kun 20 vuotta palvelleet Duxit vaihdettiin vierashuoneessa uusiin. Siinä on muuten huonekalukauppa, jonka palvelu ei petä koskaan. Samalla kun seinät ja katot saivat uudet värit, huomattiin että verhotkin voisi vaihtaa. Ei muuta kuin tilaus sisään. Bukowskis Markets -huutokaupasta hankin pari uutta kattolamppua ja yhden ison itämaisen maton. Ruotsalaisille on kertynyt parempaa tavaraa myyntiinkin kuin meille konsanaan.

Luopumistakin olen harjoittanut: golfvehkeet pois kellarista, lasten huonekaluja kiertoon, käyttämätöntä lahjadesignia kiertoon. Tori.fi on osoittanut voimansa, hiukan on tullut täydennettyä sieltä puuttuvia Muuramen kaapiston osia. Hyvin tehty säilyttää edes jonkinlaisen hinnan ja on käyttökunnossa kymmenenkin vuoden jälkeen. En ole ihan Konmariin päässyt mutta monesta paikasta on saatu jotakin renssattua pois. Less is more.

Pörssi on heilunut kesällä suuntaan jos toiseen. Nyt, kun on saatu ensimmäisen vuosipuoliskon tulos, on kaava ollut enimmäkseen se, että tulosjulkistusta seuraa vajaan kymmenen prosentin kurssipudotus. Odotukset ovat olleet korkealla ja pienikin poikkeama rangaistaan kovalla kädellä. Itse olen käyttänyt laskuja lähinnä ostopaikkana. Euroopan ja Suomen taloudet näyttävät kuitenkin olevan selkeällä kasvu-uralla joten kyllä ne yritysten tuloksetkin sieltä vielä tulevat. Kuluttajat ovat optimistisempia kuin vuosiin.

Taalan heikkeneminen on ollut nopeaa ja rokottaa jenkkisijoituksia. Tämä eri keskuspankkien kisa oman valuutan ”devalvoinnista” näyttää jatkuvan. Venäjä saattaa vielä yllättää poliittisilla käänteillä ja Trump on edelleen kuin norsu posliinikaupassa. Näihinkin ongelmiin alkaa jo tottua.

Salkusta Sponda lunastettiin pois. Tokmannia olen ostanut kurssipudotuksen jälkeen. Saa nähdä onko halpahallilla pysyviä ongelmia ja pureeko hintastrategia vielä ostovoiman kasvaessa. Kokenut vetäjä sentään löytyi Keskolta. On mielenkiintoinen tilanne, kun korkean profiilin (ja hintatason) Stockmann Herkusta tulee Osulan Herkku ja samalla Tokmanni on jonkun mielestä jo liian hieno. Olisikohan Citymarket voittaja vai pienemmät paikalliskaupat?

Olen uskaltautunut ostamaan Oriolaa, monen vuoden mietinnän jälkeen. Vanhenevan väestön ja jos jonkinlaisen terveysajattelun pitäisi tuoda volyymiä Oriolalle. Ruotsissa saattaa löytyä Oriolalle vielä ostettavaa. Yrityksen hintakin on mielestäni kohtuullinen.

Vanhoista sijoituksista olen lisännyt Kemiraa, Ameria, Lassila & Tikanojaa ja ruotsalaista Klövern –kiinteistöyhtiötä. Teliaa ja Nordeaa katselen, josko tulisi vielä parempi ostopaikka.

Osinkoja on tippunut eri ETF :istä, Cityconilta, Klöverniltä ja Coca Colalta.

Isompana muutoksena olen irtisanonut ulkomaisen sijoitusvakuutuksen. Siinä ei kerta kaikkiaan toiminut matematiikka. Korkeammat kulut yhdistettynä osinkojen tupla- ja triplaveloitukseen ei jätä sijoittajalle oikein mitään. Alkuperäinen idea oli käyttää muuta kuin suomalaista asiantuntemusta kansainvälisen salkun rakentamiseen. Osinkojen verokohtelu yllätti, niiden ennakonpidätys – välillä useammassa kohtaa – söi osinkotuoton minimiin. Hallinnon kuluja kertyi yhtä lailla monelle välikädelle. Tulipahan taas todistettua että tee tarkat kalkyylit salkunhoidon kuluista. Kulu on varma, tuotto vaihtelee. Nyt sitten odotetaan saavatko tilitykset hoidettua edes jonkinlaisella aikataululla. Saadut varat osittain takaisin kotimaiseen vakuutukseen – josta ne aikoinaan otettiinkin – ja loput  Nordnetiin.

Ajattelin jatkaa loppukesän asunnon ”renssausta”. Vielä on vino pino tavaraa, joita en koskaan käytä. Kirjahyllyä katselen pelonsekaisin tuntein, siellä on varmaan toistatuhatta kirjaa keräämässä pölyä. Josko saisin hyllyt päivitettyä pienempiin ja samalla luovuttua tarpeettomasta. Mitähän kaikkea noissa vaatekaapeissa roikkuu, kun ei tahdo ovia saada kiinni? Veneestäkin oli varastettu ajovalo, täytyypä hankkia uusi. Veneen vaahtosammutin tuli tarkastettua ja vuosileimattua, check.

Olisiko niin että huoleton on hevoseton poika? Onko Popeda oikeilla jäljillä?

Nyt mennään kuitenkin vanhalla filosofialla. Jatketaan huolellista sijoitustoimintaa ja pidetään tulot ja menot tasapainossa. Loppukesän helteitä odotellessa.