Subjektiivisen häiriöyksikön skaala

SUD, eli Subjective Units of Disturbance Scale, mittaa johonkin tapahtumaan liittyvän negatiivisen tunteen voimakkuutta. Yleensä skaala on nollasta kymmeneen, jossa kymmenen kohdalla ollaan suurimmassa mahdollisessa häiritsevyydessä.

Pörssin kehitys ei ole vielä aiheuttanut äärimmäistä potutusta, mutta kyllä viimeiset kuukaudet ovat nostaneet viisarin ainakin kuuteen. Kohta ollaan lasketeltu kaksi vuotta. Keskuspankkien koronnostot purevat: inflaatio hellittää selvästi. Konkurssejakin saadaan, muitakin kuin nyrkkipajoja. Yhdysvaltojen Keskuspankki FED ei kuitenkaan ole tyytyväinen ”liian vahvaan työmarkkinaan” ja nyt pelätään vielä joko uutta koronnostoa tai ainakin ”pidempään jatkuvaa korkeiden korkojen aikaa”. Euroopan Keskuspankki EKP tulee hieman jälkijunassa muttei täälläkään uskalleta veikata ainakaan koronlaskuja. Mieluummin vielä ainakin yksi nosto.

Mitä sitten? Inflaation laantuminen on toki kuluttajalle hyvä, mutta se parantaa ostovoimaa aika verkkaisesti. Korkeat korot taas purevat Suomessa asuntolainoihin ja kulutusluottoihin vauhdilla. Olemme niitä harvoja maita, joissa asuntolainat ovat perinteisesti sidottu 12 kk korkoon. Monelle nuoremmalle tilanne on täysin uusi. Kun kalkyylit on tehty vaikkapa kahden prosentin korolla ja 20 vuoden takaisinmaksulla, saa viiden-kuuden prosentin korkotason tilanteen todella vaikeaksi. Aivan oma lukunsa ovat uudet talonyhtiöt, joissa on messevä talonyhtiön laina ja parhaimmillaan vuokratontti. Siinä saattaa huomata kantavansa riskin myös naapurin maksamattomista velka-osuuksista.

Niin kauan kuin tilanne on tämä, ovat asuntokauppa ja rakentaminen enemmän tai vähemmän jäissä. Kansantaloutta lukeneet muistavat hyvin minkälaisella voimalla kaikki rakentaminen ruokkii taloutta. Ongelmat valuvat sieltä tehokkaasti eteenpäin.

Korkosijoittaminen on osakesijoittamisen vaihtoehto. Monta vuotta hoettiin mantraa ”vaihtoehtoja ei ole” kun korot olivat nollassa tai negatiiviset. Nyt on. Moni institutionaalinen sijoittaja miettii tarkkaan kannattaako metsästää neljän-viiden prosentin kassavirtaa osakkeista, kun saman tuoton saa lähes riskittömästi velkakirjoista. Tämä on näkynyt varsinkin vakaiden ”infra-osakkeiden” hinnoittelussa mutta käytännössä muissakin. Kolmannen kvartaalin tuloksiakin arvioidaan vähän huolestuneina.

Intrumin tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa kuluttajista saa rahansa joko riittämään ainoastaan nippanappa tai kuluttaa enemmän kuin saa tuloja. Keskimääräinen vaje on 232 euroa kuussa. Noin 35 % on jättänyt laskuja maksamatta eräpäivänä. Yhdellä viidestä ei ole minkäänlaista käteispuskuria yllättäviin menoihin. Tiukimmilla ollaan Isossa-Britanniassa, Sveitsissä, Irlannissa, Saksassa ja Kreikassa. Yhdysvalloissa Joe Average kuluttaa vielä aika hyvin vaikka sielläkin on kuluttajien luottamusindeksi laskenut. Saakin nähdä, onnistuvatko keskuspankit nitistämään inflaation niin tehokkaasti, että taloudet tippuvat kanveesiin.

Suomessa tuli taas oltua heinäkuun puolesta välistä syyskuun loppupuolelle. Kelit olivat perinteiset. Ensimmäiset neljä viikkoa toteutin Murphyn lakia ja kastuin varmaan joka kerta kun astuin asunnolta ulos. On kumma, miten onnistuu valitsemaan juuri sen tunnin, jolloin sataa. Rehellisyyden nimissä todettakoon, ettei viileämmät kelit häirinneet tällä kertaa. Vaihtelu virkistää.

Provencen rose toimii Turussakin. Ravintola Gustavo.

Kaikennäköistä huoltoa sain toteutettua. Autot on taas huollettu ja katsastettu. Jälkikasvu on ollut ahkerana kesämökillä ja korjannut rakennuksia. Matkaseuralainen sekosi taas marjoista ja sienistä ja jäi itse asiassa vielä Suomeen täyttämään pakastinta ja pyörittämään kuivuria. Luulen, että ranskalaiseen keittiöön yhdistetään täällä taas suomalaisia sieniä. Sain vietettyä myös syntymäpäiviä ja tuettua sitäkin kautta paikallista talouselämää – toki ranskalaisilla juomilla.

Salkkujen tilanne on ollut haasteellinen. Suhteellisesti pitäisi varmaan olla tyytyväinen, kun Nordnetin käppyrä näyttää alle viiden prosentin pudotusta vuoden alusta ja indeksi on pudonnut yli kymmenen. Kahdentoista kuukauden tuotto on sentään plussalla. Tuskin tässä kelit hetkessä ihanteellisiksi muuttuvat mutta sen verran uskallan jo ennustaa, että nyt ja lähikuukausina tehdään hyviä ostoksia siihen kuuluisaan pitkään salkkuun.

Itsellä ”hevosten vaihtaminen” on ollut vaikeaa: tuntuu siltä, että kun yhden osakkeen surkeuteen kyllästyy, niin heti saa valittua seuraavan ongelmatapauksen. Viimeisimpänä esimerkkinä Fortum, jota uskalsin pitkän tauon jälkeen ottaa salkkuun. Se on nyt ehtinyt pudota 16,5 prosenttia viimeisen kuukauden aikana. En kyllä viitsi myydäkään. Pientä ja kohtuullisen nopeaa kauppaa on tullut tehtyä tavallista enemmän. Muutama satanen sieltä ja toinen täältä. Varsinaisen tilin olisi tehnyt, kun olisi ollut poissa markkinoilta kokonaan. Vanha viisaus kyllä varoittaa että markkinoiden ajoittaminen on kallis harrastus.

Piti taas palauttaa mieleen se alkuperäinen suunnitelma: investoin osinkoa maksaviin osakkeisiin ja rahoitan kuluni täysin osingoilla.

Katsaus osinkoseurantaan kertoo, että tänä vuonna olen saanut osinkoja 158 000 euroa, joten tulot kattavat hyvinkin menot ja marginaaliakin jää. Suunnitelma on toiminut tältä osin. Tuosta puuttuu vielä muutama jo irronnut osinko, joka ei ole vielä napsahtanut tilille. Loppuvuoden maksajiakin löytyy vielä nippu.

Avasin kiusallani henkivakuutuksen Nordnetiin. Josko saisi norjalaisten osakkeiden osingot sinne ilman ylimääräisiä ennakonpidätyksiä. Hinnoittelu vaikutti ihan kilpailukykyiseltä. Kun vielä osakesäästötilille saa jatkossa – toivottavasti – sijoittaa enemmän, niin meillä on riski siitä että kansa vaurastuu.

Entinen työnantajakin listautui pörssiin ja on ollut pörssin vaihdetuimpia osakkeita tämän viikon. Sitä oli tippunut Sampo -omistusten suhteessa jo salkkuihin. Otin Mandatumia hiukan lisää. On kohtuullisen varma osingonmaksaja jatkossa ja kun toimiva johto löi ihan ikiomaa rahaa yritykseen, niin eivätköhän ne jollakin konstilla väännä itsensä plussalle. Analyytikot yrittävät arvailla ”oikeaa hintaa” ja kun samalla tavaraa lingotaan ulos niistä salkuista, joihin kuuluu Sampo muttei Mandatum, niin kurssiheiluntaa riittää. Mukavaa joka tapauksessa, että pörssiin listautuu yrityksiä, joilla on muutakin kuin vakuuttava Business Plan.

Täällä Cannesissa on ollut taas helppo ottaa etäisyyttä markkinamurheisiin. Klassisten puuveneiden kisat – Les Regates Royales – päättyi viikonloppuna. Upea tapahtuma kerta kaikkiaan. Osallistuvissa veneissä on kiinni sekä melkoinen määrä rahaa että työtunteja. Vanhimmat veneet ovat reilusti yli sata vuotta vanhoja ja kiiltävät kymmenen lakkakerroksen kanssa kuin juuri pakasta vedetyt. Kisat ovat enemmän näyttäytymistä ja yhdessäoloa kuin ylähuuli tiukkana purjehtimista. Kaupungin asukkaatkin kävivät sankoin joukoin ihastelemassa laivastoa.

Siinä on puomilla kokoa.

Yksi opiskelukaverikin (ensimmäiseltä kierrokselta) tuli kollegansa kanssa piipahtamaan. Järjestävät vastaavaa tapahtumaa Palmassa, joten reissu kävi hyvin työmatkasta. Samaan aikaan kurvasi ”hivenen nuorempi” opiskelukaveri (toiselta kierrokselta) moottoripyörällään tätä kautta. Oli kiertämässä taas Provencen maisemia prätkällään, joka on kuulemma maanmainio ”naked bike”. Muillekin maallikoille tiedoksi: nakupyörässä ei ole mitään kuljettajan kasvojen ja tien välissä. Saatiin yhdessä kiitettävästi tuettua paikallista mereneläviin erikoistunutta ravintolaa hivenen pidemmällä kaavalla

Paikallinen Aioli. Parempi turska lautasella kuin salkussa.

Juuri nyt täällä on Duty Free & Travel Retail -messut. Olin sunnuntaina kävelyllä La Croisette bulevardilla ja ihmettelin kun kaikki ultraluksuskaupat pitivät oviaan auki ja niissä parveili väkeä samppanjalasi kourassa. Messujen lämmittelyn cocktailparty, totta kai. Porukkaa oli paljon ja maallikolle näytti siltä, että näillä messuilla tehdään myös liiketoimintaa. Sekä ylä- että alakerrassa on messuväkeä vuokralla. Työpäivät näyttävät venyvän muttei syyttä: kotiin tullessa on useampi kassi ”näytteitä”. Ranskalainen kosmetiikkateollisuus on ainakin hyvin edustettuna.

Kauppa käy. Ainakin väkeä riittää.

Muuten on päivät kuluneet entiseen malliin. Kiertelyä paikallisella torilla, vihannesten ja hedelmien ostoja. Lounas joko kotona tai paikallisessa ravintolassa ja illalla kävelylenkki rantabulevardeilla. Täytyy todeta, että suoraan kypsinä ostetut hedelmät ovat jotakin muuta kuin Suomen kuljetusketjun läpikäyneet. Italiassa on erinomainen espresso, mutta ei tämä paikallinenkaan sille juuri jää jälkeen.

Mietin josko Painonvartijoille voisi lanseerata kilpailijan: Pörssinvartijat. Reilumpi ruokailu olisi sallittua ainoastaan pörssin nousupäivinä. Tuohon voisi sitten ynnätä muutaman maksullisen paketin erilaisia ruokakasseja kuten OMXH25 gluteeniton ja Nasdaq laktoositon. Voi olla, että viime kuukausina olisi joutunut tyytymään varsin vaatimattomiin annoksiin.

Perinteisesti vuoden viimeinen kvartaali on ollut pörsseille suotuisa. Saa nähdä miten meille käy tänä vuonna. Toivottasti ainakin SUD -skaalan luvut pysyvät lähellä nollaa.

Tehkää hyviä ostoksia. Jos ei muuten, niin siihen Pitkään Salkkuun.

Syöksylaskijoita kaikki tyynni!

Lauloi Hassisen Kone aikoinaan.

Tätä kirjoittaessa Helsingin pörssi on pudonnut 11,61 % kuukaudessa.Koko vuoden tuotot on pyyhitty pois ja hyvä osa viime vuodenkin tuotoista. Daxilla viimeisin kuukausi -9,31 %:a ja vuoden alusta -12,72 %:a.

Pelastautukoon ken ehtii? Myy tänään, huomenna et saa tämänkään vertaa.

Ehkä ei kuitenkaan. Saimme taas muistutuksen siitä, että osakkeisiin sijoittamalla otetaan aina riskiä. Ostamasi osake antaa sinulle pienen osan tuosta ostetusta yrityksestä ja loppupeleissä onnistuminen tai rahojen menettäminen on yrityksen menestyksestä kiinni.

Kun yrityksillä on mennyt pitkään hyvin, piirtävät analyytikot mielellään viivoittimella ylöspäin suuntautuvia suoria, joissa liikevaihdot kasvavat ja tulokset paranevat – usein kiihtyvään tahtiin. Markkinoille tulee uutta rahaa ja hinnat nousevat. Nyt, kun kolmannen kvartaalin tuloksia alkaa tippua sisään, on hyvä tarkastaa toteutuneita lukuja ja miettiä mihin suuntaan ja millä kulmakertoimella mennään jatkossa.

Kvartaalituloksia peilataan nyt moneen pensaspaloon. Hyydyttääkö Trumpin kauppapolitiikka koko kansainvälisen kaupan? Saako Italian hallituksen budjetti-esitys, jonka EU hylkäsi, aikaan dominoefektin Euroopassa? Näemmekö kovan vai suunnitellun Brexitin? Hidastuuko Kiinan pitkään jatkunut kasvu niin, että sielläkin nähdään raju pörssiromahdus? Miten Venäjän ja Ukrainan kriisi ratkeaa vai laajeneeko se? Listaa voi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään.

Ja jos mikään yllä olevista ei aiheuta katastrofia, niin ei hätää. Ilmastonmuutos lopettaa kuitenkin kaiken elämän maapallolla nopeammin kuin osasimme kuvitella. Ei taida riittää että syön raakakypsytettyä parsakaalia ja kevyesti paahdettua munakoisoa. Ei auta Turun kaupungin ilmastotalkoot, joissa autoilu ydinkeskustassa on tehty mahdottomaksi. Eikä riitä Helsingin kaupungin vastaavat projektit, joissa auton todellinen keskinopeus on saatu pudotettua kävelyvauhtiin. Onneksi minulla oli sentään Stockmannilla mukana oma kestokassi. Ei joudu Hullujen Päivien keltainen muovikassi ainakaan Tyynenmeren kilpikonnan kaulan ympäri.

Sijoittajan vinkkelistä näiden uutisten ensimmäinen seuraus on, että markkinoille on tullut ainakin entistä enemmän ympäristöasioita painottavia rahastoja, hyvä niin. Pienempi hiilijalanjälki ja eettisesti kestävä toiminta saattaa tuoda parempaa tuottoa kuin nämä asiat huomiotta jättävä. Kunhan ei jäätäisi pelkän viherpesun asteelle.

Jos kuitenkin siirtyisin maailman tuskasta mikrotasolle…

Syyskuun loppu meni taas Cannesissa. Kelit suosivat ja koko viikon oli meneillään Les Regates Royales – perinteinen klassisten purjeveneiden kisa. Kisaan osallistui noin 200 toinen toistaan upeampaa jahtia. Iltaisin näille 200 miehistölle oli järjestetty oheisohjelmaa ja kun katsojiakin oli paikalla runsaasti, oli fiilis erinomainen. Osa jahdeista oli pitkälle yli 100 vuotta vanhoja, pieteetillä entisöityjä eikä niiden hintoja uskalla edes arvailla. Veneiden edessä oli laiturilla kunkin veneen historia, eivätkä jahdit – nykyisten omistajien nimistä päätellen – olleet kuitenkaan vieneet omistajiensa viimeisiä euroja. Kerta kaikkiaan upea viikko.

Reissun jälkeen on ollutkin paluu arkeen ja aika synkeään syksyyn. Mökillä on saatu tavarat talviteloilla ja vene telakalle. Muutaman viikonlopun saa vielä varata lehtisirkukseen ja sen jälkeen on mökkeily taas puoleksi vuodeksi ohi.

Kaupungissa katumme on muistuttanut jo useamman kuukauden enemmän juoksuhautaa kuin kulkuväylää. Vastapäinen vanhainkoti asentaa viilennysjärjestelmäksi ns. kaukokylmän ja rakentaa samalla vinttikerroksen esikouluksi. Kadut ja jalkakäytävät on revitty auki ja aamuisin, viimeistään 07:30,  joku rakennusmies käynnistää rälläkän tai kaivinkone aloittaa porauksen. Loppusuora kuitenkin häämöttää ja uskon että viikon sisään urakka on ohi. Niin paljon on joka puolella rakennusprojekteja ja infran parannuksia meneillään, että ei tämä oikein lamalta näytä. Aktiviteetti ei kuitenkaan näy rakennusyhtiöiden kursseissa?

Mitä tässä pörssiturbulenssissa pitäisi tehdä?

En tiedä, eikä varmuudella tiedä kukaan muukaan.

Jos uskot osaavasi ajoittamisen jalon taidon, niin nyt on traiderin unelmapäivät. Kunhan kursseissa on liikettä, on helppo myydä ja ostaa halvemmalla takaisin. Päivänsisäisellä kaupallakin voi tehdä hilloa, the sky is the limit.

Jos vatsahapot nousevat kurkkuun ja yöunet on menetetty, kannattanee miettiä position pienentämistä tai – vipua käyttävien – velkavivun vähentämistä. Ajoittaminen voi tuossa position pienentämisessä olla sekin vaikeaa. Harmittaa ankarasti jos myy juuri ennen 10 %:n nousua ja lukitsee tappion.

Niiden, jotka ovat seuranneet reunasta kursseja ja valmistautuneet sijoittamaan, on nyt helppo pistää käsi alle ja korjata salkkuun osakkeita, joiden kurssipudotusta pitää ylimitoitettuna ja joiden osinkotuotto ylittää vaikkapa 7 %:n tason.

Pitkäaikainen sijoittaja pärjää luultavasti parhaiten, kun ei tee mitään. Antaa kurssien heilua ja uskoo, että pitkällä juoksulla tässä käy niin kuin aina ennenkin. Firmat jatkavat toimintaansa, tuottavat rahaa ja jakavat siitä osan omistajilleen.

Mitä olen tehnyt salkussa viime blogin jälkeen?

• Rapala. Tätä ole lisännyt muutamaan otteeseen. Josko uusi johto saisi strategian toimimaan ja ikuisen murheenkryynin edes kohtuulliselle tasolle. Ostot tasoilla 3,58 e ja 3,31 e.
• Uponor. Olen ostanut tätä tulosjulkistuksen jälkeen. Silloin kurssireaktio näytti ylimitoitetulta, mutta halvemmallahan tätä nyt saisi. Kursseihin 11,24 / 11,25 / 10,53 / 10,40.
• Putsasin salkusta pois muutaman tonnin positiot pienistä jenkkiyrityksistä. Liikaa volaa jopa minun makuuni kun lähtökohtaisesti joka päivä kurssi heilahti noin 5-10 %:a.
• Raisio. Saa nähdä kuinka syvällä tämä yritys käy. Otettu kuitenkin lisää 2,81 / 2,70 / 2,59. Kummallisen hiljaista on ollut uuden johdon viestintä. Kun lähes kaikki ostettu on karsittu ja kassassa on rahaa, kuvittelin että kasvua haettaisiin myös yritysostolla.
• Hennes & Mauritz. Kevensin positiota tasolla SEK 171,54.
• Harvia. Olen pikkuhiljaa lisännyt omistusta tässä yrityksessä. Mielenkiintoinen kotimainen yritys. Ei nyt ihan defensiivinen, mutta kiuasmyynnistä kuitenkin suurin osa on vanhan kiukaan korvaamista uudella. Jos sauna ei toimi, niin kyllä raha uuteen kiukaaseen löytyy. Samalla etsitään kasvua keskiostosta kasvattamalla ja uudella korkeamman hintaluokan mallistolla. Ostot tasoihin 5,50 / 5,33 / 5,35.
• Nordea. Vaikka position koko alkaa jo hirvittää, otin lisää tasoihin 8,06 / 8,02 / 8,02. Jos nyt ei kaikki maailmankirjat ole sekaisin, niin keväällä korjaan näistä muhkeat osingot.
• Sijoitusvakuutuksissa vähän liikkeitä. Yksi Orion B:n osto ja myynti alle viikon sisään. Myynti 30,26 e ja osto 29,10. Ei minusta kyllä traideria tule, mutta mukava että joskus onnistu.
• Syyskuun puolessa välissä kevensin kehittyvien markkinoiden iShares ETF:ää yli puolella. Samoin lokakuun alussa iSharesin osinkoaan kasvattavien jenkkiyhtiöiden ETF:ää noin kolme neljäsosaa. Tuo ehti juosta niin hyvän tuoton, että siirsin saadut rahat Atriaan, Tikkurilaan, Cityconiin ja Uponoriin.

Veikkaan että vakuutusten verokohtelun muutos jättää jotakin ansaintalogiikkaa enää kotimaisten yhtiöiden osinkojen suhteen. Jo aikaisemmin on ollut niin, että vakuutussäästäjä on maksanut ulkomaisista osingoista kovemman kokonaisveron kuin suoraan omistava.

Olen mielessäni lanseerannut uutta mittayksikköä: jamppaa. Tämä on se summa minkä keskivertopalkansaaja saa vuodessa käteen. Riippuen vähän laskutavasta (keskipalkka vai mediaani) puhutaan noin 25 000 eurosta vuosi. Kun nyt salkkuja katselee, niin alkaa olla useampi jamppa tultu alas huipuista. Kyllähän se kirpaisee. Toisaalta ennustettu osinkotuotto on parantunut entisestään ja uskon vakaasti että ennustetuista euroista suurin osa kilahtaa tilille viimeistään ensi keväänä.

Kirjoitin tuossa ylempänä, että paras ratkaisu saattaa olla ettei tee mitään. Ajattelin nyt seurata omaa neuvoani ja lennän huomenna viikoksi Kroatiaan purjehtimaan. Josko aurinkoisiakin päiviä osuisi kohdalle.

Todennäköisyys on ainakin suurempi kuin täällä kotona.