Avainsana: Sponda

Talvipäivänseisaus

Ranskasta paluusta on nyt kulunut tasan neljä viikkoa. Auringon olen tainnut nähdä täällä kolme kertaa. Matkailun edistämiskeskukseen täytyy palkata innovatiivista väkeä että saamme turistit innostumaan pimeydestä, tihkusateesta ja vaakarännästä. Kaduilla on ollut välillä lunta, äärimmäisen liukasta jäätä ja välillä pelkkää sepeliä. Muutama tuttu oli jo ehtinyt kaatua niin lahjakkaasti jalkakäytävillä, että joulu menee nilkuttaessa. Aamuisin on hämärää, heti iltapäivällä pimeää eikä ikkunasta katsomalla oikein arvaa onko päivä vai yö.

Veikkaan että parantunut talous- ja työllisyystilanne näkyy matkatoimistojen kassoissa. Itsekin on tullut surfattua monella nettisivustolla miettimässä sopivaa reissua heti alkuvuoteen. Kesän Cannesin reissu on buukattu, muuten on suunnitelmat vielä auki.

Kumma kyllä, tulijoita on Suomeenkin. Vuonna 2015 ulkomaiset turistit viettivät täällä 30 miljoonaa yötä. Venäläisten turistien vähenemisen on paikannut kiinalaisten, brittien ja japanilaisten määrän kasvu. Finnairilla on mennyt vihdoinkin mukavasti; strategia toimii ja matkustajamäärät kasvavat. Yhä useammin koneet ovat täynnä. Liiketulos on parantunut jo 12 kvartaalia peräkkäin. Kymmenen miljoonan matkustajan määrä saavutettiin jo 2015 ja nyt on kasvatettu kapasiteettia ennestään. Voi onnitella niitä, jotka uskalsivat sijoittaa sinivalkoisiin siipiin! Itse olen katsellut silmät pyöreinä lievää kurssiheiluntaa kun 52 viikon pohjat olivat 3,98 euroa ja huiput 13,52 euroa.

Pörssiliikkeet eivät ole suosineet omia suoria osakkeita. Välillä on tuntunut että vuoroviikoin poljetaan positio kerrallaan suohon. Katsoin vuoden myynnit läpi ja esitin itselleni kysymyksen ”kannattiko myydä?”.

Voitot ja tappiot yhteensä reilut 110 000 euroa plussalla. Suorat omistukset on myyty niin, että samalla olen ottanut tappiota kotiin ja niiden saldo on nolla. Vakuutussäästämisen etu on se, ettei siellä tarvitse miettiä myyntien ja ostojen ajoitusta samalla lailla eli tuon myyntivoiton saa sijoittaa sellaisenaan uusiin kohteisiin.

Tässä listaa:

  • Kohde                         ajankohta       hinta               hinta nyt        kannattiko
  • Metso                          huhtikuu         30,81 e           28,43 e            kyllä
  • iShares HDV             toukokuu        83,00 usd      90,10 usd       ei
  • Sponda                       kesäkuu            5,20 e             lunastettu     kyllä
  • Raiffeisen Bank       elokuu              26,00 e           30,35 e            ei
  • Fortum                       syyskuu            17,11 e            16,53 e             kyllä
  • Fortum                       lokakuu            18,08 e           16,53 e             kyllä
  • Uponor                       lokakuu            14,76 e           16,67 e             ei
  • Tikkurila                    marraskuu      17,56 e           17,48 e             kyllä
  • Novo Nordisk           marraskuu      314,40 dkk    335,80 dkk    ei
  • iShares IXN               joulukuu         151,00 usd    154,43 usd      ei
  • H&M B                        joulukuu         199,20 sek     170,70 sek     kyllä
  • L Brands                     joulukuu         58,50 usd       60,95 usd       ei

Eli aika hyvin kuvastuu se, että holdaamalla pärjää yhtä hyvin tai paremmin. Kuusi myyntiä ”kannatti” ja kuusi ei. Ja silloinkin on vertailukohtana tämän päivän kurssi. Jotakin on tullut vanhoista myynneistä opittua, eli Fortumista myin vain kolmasosan, Tikkurilasta 20 %, H & M:stä kolmasosan ja L Brandsistä puolet. Kaksi viimeistä liittyivät juuri voittojen ja tappioden tasaamiseen. Novo Nordisk antoi hyvän tilin ja olisin voinut pitääkin sen salkussa mutta Tanskan osinkojen verotus ärsytti enkä jaksa niiden ylimääräisiä veroja anoa takaisin. Luulisi että tällaiset asiat olisi helppo hoitaa niin ettei anomisia tarvita. Jos haluttaisiin.

Yhdysvalloissa Omega Healthcare Investorsia on nuijittu urakalla. Yksi isompi vuokralainen on jonkinlaisessa selvitystilassa. Trumpin verouudistus saattaa rokottaa Medicare –ohjelmaa ja sitä kautta vähentää asiakkaiden maksukykyä. Toisaalta vanhusten määrä kasvaa ja nämä hoitokodit ovat kuitenkin taloudellisesti huomattavasti tehokkaampi hoitomuoto kuin sairaalat. Osinkotuotto on tällä kurssilla mykistävä 9,22 prosenttia. Kuviossa pyörii myös kymmeniä juristeja, jotka kerjäävät valtakirjoja sijoittajilta kanteeseen virheellisestä sijoittajaviestinnästä. Itsellä ei riitä asiantuntemus arvioida kanteen pätevyyttä mutta eiköhän siitäkin jonkinlainen soppa saada aikaiseksi. Ostin pikkuerän osakkeita lisää, vaikka näin korkea osinkotuotto on yleensä vaaran merkki.

Hennes & Mauritz on ollut murheena monella ruotsalaisella ja salkkuja on tyhjennetty. Kurssi on pudonnut 368 kruunun huipuista 170 kruunuun. Myynti ei kasva vaikka kauppojen määrää lisätään. Varastotasot olivat korkealla ja käsitys on että ”touch is lost”. Kevensin tosiaan hiukan mutta itse asiassa ajattelin ostaa lisää, kun likviidiä taas tulee. Pääomistaja (Stefan Persson perheineen) on kasvattanut jatkuvasti ja merkittävästi omistustaan. Nettikauppaan panostetaan jatkossa entistä enemmän ja nyt jännitetään miten tämä näkyy osingoissa. Tällä hetkellä osinkotuotto on 5,75 %:a. Ei ole tainnut olla tällä osinkotasolla koskaan.

Minulla oli aikaisemmin vaaran merkkinä sana ”matriisiorganisaatio” yritysten tiedotteissa. Tämä tarkoitti yleensä sitä että yritysjohto on hävittänyt täysin käsityksen siitä missä ollaan ja mihin pitäisi mennä. Kurssi putosi muutaman vuoden sisään merkittävästi. Ajattelin säilyttää sanan myyntisignaalien joukossa ja lisätä sinne uuden sanan: toiminnanohjausjärjestelmä.

Ensin Tikkurila kompasteli tämän kanssa ja nyt Oriola teki eräänlaisen ennätyksen siinä miten selkeä ja vakaa liiketoiminta saadaan täysin sekaisin ja pahimmassa tapauksessa asiakkaat lähtemään. Kun logistiikkayrityksen toimitukset, tiedonkulku ja koko pakka on sekaisin kaksi kuukautta, niin saadaan lopputuloksena toimitusjohtaja vaihtoon ja markkina-arvosta vuodessa 35 %:a pois. Tikkurila on toipunut kolauksesta mutta Oriolan suhteen odotetaan vielä parempia tuulia. Oriola on perustanut yhteistyöyrityksen Keskon kanssa, mikä saattaa antaa tulokseen uutta virtaa muutaman vuoden sisään – kunhan nykyiset päämiehet ja business saadaan hoidettua.

Suurimmista sijoituksista Citycon on nakuttanut tasaisesti ja odotusten mukaan. Nokia on kasvanut pikkuhiljaa merkittäväksi omistukseksi salkussa, saa nähdä milloin sen kurssiin saadaan puhtia. Odottaessa 4,7 %:n osinkotuotto antaa palkan omistajalle.

Tänä vuonna sijoittaminen iSharesin ETF:ien kautta on toiminut ylivoimaisesti paremmin kuin suorat ”osakepoiminnat”. Niissä kun ei yritetäkään arvata muutama menestyjää vaan otetaan koko kohdemarkkina salkkuun. Erityisesti Yhdysvaltojen markkinoilta ja Saksasta on osunut mukavan näköisiä tuottoja salkkuun. Ja kuten viime blogissa kirjoittelin, osinkostrategia on sinänsä toiminut mukavasti – kassavirta riittää varsin hyvin elämiseen.

Salkun vuodenvaihteen säädöissä jäi hiukan käteistä. En ole ymmärtänyt Bitcoin –huumasta mitään enkä viitsinyt ostaa Ässä-arpojakaan loppurahoilla joten tein viiden osakkeen pitkävedon. Yahoo Financen kautta löytyi yhdysvaltalaisten pienyhtiöiden lista, jossa oli analyytikkojen konsensusennusteet nousuvarasta. Otin listasta kylmästi viisi firmaa ja pistin jokaiseen pienen panoksen. Volatiliteetti on ollut mielenkiintoista, välillä mennään 10 prosenttia ylös, välillä alas. En tiedä firmoista paljoakaan, sen verran kävin luvut läpi että yritykset ovat ihan oikeasti olemassa ja niillä käydään ihan oikeaa kauppaa. Biotekniikkaa, lääketekniikkaa ja yksi dokumentointiin / esityksiin erikoistunut yritys.

Kokonaispanos on sellainen että maailma ei kaadu vaikka lopputulos olisi total loss eli – 100 %:a. Analyytikot näkevät kuitenkin noin 100 %:n nousuvaran. Eli kirjaimellisesti tupla tai kuitti. Firmat ovat Cytokinetics, Mimedx Group, Progenics, R.R. Donnelley ja The Medicines Company. Ensi jouluna voi sitten katsoa olisiko sittenkin kannattanut yrittää perinteisellä lotolla.

En nytkään suosittele kenellekään sijoituskohteita – sehän on meillä luvanvaraista toimintaa. Kerron vain mitä olen itse tehnyt. Alleviivaan vielä että erityisesti näiden viiden valinta on tehty täysin ulkopuolisten, minulle tuntemattomien analyytikkojen listan perusteella. Toisaalta, uskallan väittää että aika moni sijoittaa kryptovaluuttoihin juuri nyt aivan yhtä vähäisellä tiedolla…

Jouluruuat on nyt pääosin hankittu. Huomenna vielä loppurutistus ja tilausten haku Turun kauppatorilta ja kauppahallista. Ihmisiä on ollut liikkeellä niin paljon, että on kumma jos kauppaketjut valittavat huonoa myyntiä. Ajattelin hoitaa osan ostoksista tänään helpommin ja ”rauhalliseen aikaan” supermarketissa. Väärin. Välillä tuntui ettei esimerkiksi Citymarketiin edes mahdu enempää väkeä.

Tästä eteenpäin pitäisi päivän pidentyä. Ehkä näemme auringonkin taas joskus.

Rauhaisaa joulun odotusta kaikille.

 

 

 

 

Marraskuinen lounas meren rannalla

Täällä Ranskassa pyhäinpäivä eli All Saint’s Day on vapaapäivä. Päätin käyttää auringonpaisteen hyväkseni ja kävelin La Croisetten taas päästä päähän. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti, sekä kävelyllä että ottamassa aurinkoa hiekkarannoilla. Tori – La Marche Forville – oli tänään auki sekin. Tein perinteiset toriostokseni jo eilen, joten nautin vain pienen cappuccinon eli Marocchinon kantakahvilassa. Tuolla 2,50 euron hinnalla saa hyvällä omallatunnolla istua aikansa kahvilassa, vaihtaa kuulumiset tarjoilijan kanssa ja katsoa torin kaupantekoa.

Viimeinen runsas viikko on potkittu salkun positioita oikein urakalla. Nokia otti kevyen 20 %:n pudotuksen eikä Nordeankaan tulos riittänyt markkinoille. Unilever on pudonnut huipuistaan, YIT ei ole markkinoiden mieleen ja Stockmannin kurssi on lähempänä senttiosaketta kuin hyvien aikojen tasoa. Positiivisella puolella voisi luetella Fortumin, Kemiran, Investorin ja Essityn.

Piti oikein pysähtyä miettimään toimiiko suunnitelma ja käydä osinkovirrat läpi. Suunnitelmani on edelleen se, että osinkovirta kattaa hyvin elämisen eikä mikään pakota kovin aktiiviseen kaupankäyntiin.

Tänä vuonna kulut ovat olleet totuttua korkeammalla tasolla. Teimme kotona remonttia ja muutimme entisen lastenhuoneen uuteen käyttöön. Samalla uusimme huonekaluja ja sisustusta. Kokonaiskulu tälle projektille vajaat 15 000 e. Saman verran tai huomattavasti enemmänkin olisi helppo upottaa keittiö- tai kylpyhuoneremonttiin, joten ei tuo niin suuri summa ole sinänsä. Matkustamiseen on – yllätys, yllätys – mennyt aikaisempaa enemmän. Toki matkapäiviäkin on kertynyt ehkä nelinkertainen määrä, suunnitelman mukaan. Muita yllätyksiä ei kulupuolella ole.

Tulopuoli on mennyt täysin suunnitelmien mukaan. Osinkoja on tullut eniten sijoitusyhtiöstäni, sen jälkeen suurimmat osingot:

  • Citycon, vuositasolla 13 000 e
  • Nordea, 9 100 e
  • Aktia, 8 400 e
  • Nokia, 7 000 e
  • Raisio, 6 000 e
  • Lassila & Tikanoja, 5 500 e
  • Fortum, 5 500 e
  • Kemira, 5 300 e
  • Omega Healthcare Investors, 4 500 e
  • Noin kolmen tonnin ryhmässä Tokmanni, Aspo, Tikkurila, Telia ja Oriola.

Kaiken kaikkiaan osinkoja ja korkotuloja tuloutunut 1,7 x kulujen määrä, joten suunnitelma on toiminut edelleen hyvin.

Eli taidan vetää syvään henkeä ja antaa pörssin heilua kaikessa rauhassa.

Tänä vuonna sain normaalia enemmän myyntivoittoja, lähinnä Spondan lunastuksen takia. Olen keventänyt myös Fortumia kun kurssi nousi yli 18 euron sekä kotiuttanut voitot Uponorista (sijoitusyhtiölle jäi vielä siivu) ja Metsosta. Sinänsä kokemukseni on, että mitä vähemmän salkkua veivaa, niin sen paremmin menee – helposti tulee myytyä voittajat ja otettua niitä kuuluisia käänneyhtiöitä salkkuun. Cut your losses but let your profits run, kuuluu sijoitusohje.

Täällä on nyt mennyt vajaat kaksi viikkoa ranskan opiskelussa. Minun ja koulun käsitys osaamiseni tasosta ei aina kohtaa – olen taas vaikeimmassa ryhmässä, vaikka itsestä tuntuu että helpompikin ryhmä riittäisi vallan hyvin. Tällä viikolla meillä oli muutama yhteinen päivä yhtä tasoa alemman ryhmän kanssa ja juttelin siinä olevan itävaltalaisnaisen kanssa. Kysyin että mitä tekee siviilissä… toimin ranskanopettajana, kuului vastaus. Niinpä. Ei ihme että puhe sujui kovin puhtaasti.

Ryhmässä on taas kolme ”boursieria” eli opiskelijaa, jotka maksavat koulunsa ja majoituksensa työnteolla. Kova pesti. Koulun jälkeen suoraan keittiöön tai koulun kahvilaan hommiin. Vapaailtoja on kaksi per viikko. Motivoituneita nuoria, joiden asenne opiskeluun on jotain aivan muuta kuin mihin on Suomessa totuttu. Kaksi tulee Brasiliasta ja yksi Englannista. Muuten ryhmässä on muutama ranskanopettaja Ukrainasta ja Ranskaan muuttaneen perheen tytär joka valmistautuu yliopisto-opiskeluihin täällä.

Päivän kohokohta oli tänään lounas Croisetten Long Beach -rantaravintolassa. Aurinko paistoi ja kun tuuli ei osu kohdalle, ollaan jossakin 25 asteessa. Marraskuussa. Croisetten ravintolat ovat hieman kalliimpia mutta Faux File au cepes eli ulkofile tattikastikkeella, salaatilla ja ranskalaisilla irtosi 20 eurolla. Kylkeen iso lasi hyvää punaviiniä seitsemällä eurolla. Maisema, auringonpaiste ja aaltojen loiske kuuluvat hintaan. Valkoiset pöytäliinat, kunnon pihviveitsi sekä erinomainen palvelu, kuten asiaan kuuluu. Pas mal du tout.

Viereisessä pöydässä taas noin 60-vuotias herrasmies aterioi ehkä 30-vuotiaan vaimonsa kanssa. Nainen näytti olevan järjestelyyn kovin tyytyväinen.

Ajattelin jatkaa tällä reseptillä vielä kolme viikkoa. Josko pahimmat loskasateet olisivat jo takana kun palaan. Vaakaräntää kun ei ole tullut vielä ikävä.

 

 

 

Kirkas nuppi ja kuivat housut

Ystäväni haki aikoinaan leskeksi jääneelle isälleen paikkaa palveluasunnosta. Isä oli vielä hyvässä kunnossa; koki kuitenkin että elo tyhjäksi jääneessä kodissa oli yksinäistä ja palvelukoti voisi olla parempi vaihtoehto. Kun palvelukodin johtajatar oli esitellyt konseptin ja hinnoittelun, oli tietoa saatu riittävästi. Yksi kysymys pyöri kuitenkin ajatuksissa… Pakkohan se oli ottaa pöydälle.

”Niin, tuota, tuota… saako siellä asunnossa joskus illalla konjakin ottaa?”

Johtajatar oikein riemastui.

”Kuulkaas nyt, täällä asuvista on neljä viidesosaa naisia. Kun tänne saapuu teidänlaisenne mies, jolla on kirkas nuppi ja kuivat housut, niin täällä alkaa aika kaakatus. Veikkaan ettei teidän tarvitse ensimmäiseen vuoteen edes itse konjakkia ostaa. Tarjoajia kyllä riittää.”

Väestön ikääntymisestä, ikäpyramidin vinoutumisesta ja suurten ikäluokkien siirtymisestä pois työvoimasta on puhuttu pitkään ja tiedosta ei ole pulaa. Nyt sitten työstetään Sotea ja ympätään siihen kaikki mahdolliset poliittiset lehmänkaupat. Jos joku luulee, että vanhustenhuollon ongelmat ratkeavat Sotella, niin kannattaa miettiä uudelleen. Fakta on nimittäin se, että sellaista ”hoitolupausta”, jonka ihmiset ainakin luulevat saaneensa, ei takuulla pystytä rahoittamaan.

Asian oikea tila selviää pikkuhiljaa niille, joiden vanhemmat siirtyvät palvelutaloihin tai vaikkapa ”kaupunginsairaalan geriatrian osastolle”. On karua katsottavaa, kun neljä vaikeroivaa muoria makaa jaetun huoneen sängyissä. Yksi vaikeroi tuskiaan, toinen elää talvisodan jälkeistä aikaa ja kolmas pelkää kahdeksannen kerroksen ikkunasta mahdollisesti kurkkivaa mörkömiestä. Siinä sitten hoitajat ja lääkärit miettivät millä tableteilla saataisiin siedettävä ratkaisu. Näistä ”taudeista” kun ei parannuta.

Hoitokulun voi joku matemaatikko tai aktuaari laskea desimaalin tarkkuudella mutta nyrkkisääntönä itsenäinen palveluasuminen erittäin hyväkuntoiselle on luokkaa 2 000 euroa kuussa. Kun kunto huononee ja palveluja tarvitaan lisää, mennään kohti 5 000 euroa kuussa. Sairaalahoidossa kuluille on taivas rajana. Voit sitten laskea vaikkapa kymmenen vuotta kestävän hoitojakson hintalappua ja miettiä minkä verran potilas on ehtinyt maksaa veroja yhteiskunnalle.

Aivan oma lukunsa ovat muistisairaat. Suomessa arvioidaan olevan 35 000 lievää ja 85 000 vähintään keskivaikeaa muistisairautta sairastavaa henkilöä. Lisäksi noin 120 000 henkilöllä ”tiedonkäsittelytoiminta” on lievästi heikentynyt. Noin 13 000 henkilöä sairastuu vuosittain dementia-asteiseen muistisairauteen.

Ei ihme että ”dementiakoteja” rakennetaan yksityisellä rahalla, kuntien päätöksenteko kun laahaa pahasti perässä. Sekä palveluntarjoajien että pitkäaikaissäästämistä tarjoavien yritysten kannattaisi järjestää muutama käynti sekä palvelutaloihin että näihin muistisairaiden hoitopaikkoihin. Pistävät miettimään sekä sukulaisten tilannetta että omia ratkaisuja ”sitten joskus”.

Englannin pääministeri Theresa May sai kansakunnan vihat päälleen kun esitti että vanhustenhoito rahoitetaan myymällä vanhukselta se omaisuus, joka ylittää 100 000 puntaa. ”Dementia Tax” -esitys jouduttiin vetämään takaisin. Suomessa pitkäaikaiseen kunnalliseen laitoshoitoon joutuvan hoitomaksu määräytyy jo nyt kaikkien tulojen (ja välillä myös omaisuuden) mukaan. Se on joko ”todellinen kustannus” tai 85 %:a kaikista tuloista. Yksityisellä sektorilla ei prosentteja tarkastella vaan peritään kaikilta sama maksu.

Itse päivitin muutama vuosi sitten sekä testamenttini että hoitotestamenttini. Suomi on veroprogression luvattu maa, mutta kannattaa tehdä parhaansa ettei vielä viime metreillä sosialisoida viimeisiäkin euroja. Toisaalta on hyvä antaa lääkärille mahdollisuus jättää pitkittämättä väistämätöntä, eli ”lupa vetää töpseli irti”. Tai ainakin jättää viimeinen antibioottikuuri tai elvytys tekemättä. Veikkaan että vielä käydään sekin keskustelu, jossa mietitään saisiko niitä töpseleitä vetää irti ilman hoitotahtoakin. Silmämääräisesti löytyy monta tapausta, joissa elävä kadehtii kuolleita.

Jokainen voi päivittää oman hoitotahtonsa helposti osoitteessa www.kanta.fi. Jos testamenttia ei vielä ole, kannattaisi miettiä sitäkin. Monihan ajattelee tekevänsä sen vasta sitten kun tietää varmasti kuolevansa kuukauden sisään.

Pörsseistä löytyy paljon yrityksiä, joille vanheneva väestö on erinomainen asia. Osa hyötyy eläkkeille siirtyvien lisääntyvästä vapaa-ajasta. Matkailua, risteilyjä, kuntolomia ja golfia. Osa keskittyy terveydenhuoltoon, erilaisiin apuvälineisiin ja lääkkeisiin. Osa kehittää yhä teknisempää ja innovatiivisempaa terveydenhuoltoa.

Helsingin pörssissä näitä ovat Biohit, Oriola, Orion, Pihlajalinna ja viimeisimpänä tulokkaana Silmäasema. Varainhoitojätti iSharesin U.S. Healthcare ETF on noussut tänä vuonna 13,67 %:a ja U.S. Medical Devices 23,58 %:a. Eurooppalaisiin alan yrityksiin keskittyvä STOXX Europe 600 Health Care on noussut 11,49 %:a ja laajemmin ikääntymisen teemaan sijoittava Ageing Population samat 11,49 %:a. Toisen kulu on toisen tulo.

Kuten käsitellystä aiheesta voi arvata, on touko- ja kesäkuu mennyt kohtuullisessa määrin vanhustenhuollon merkeissä. Kuolinpesän ilouutinen oli vanhempieni omakotitalon myynti. Se saatiin vihdoin maaliin, melkein vuoden myynnin jälkeen. Hinta oli selkeästi alle alkuperäisen arvion. Kun on itse sijoittanut keskustan yksiöihin ja kaksioihin, niin tulipa taas todettua että omakotitalojen markkinat elävät toiseen tahtiin. Eipä tarvitse kuitenkaan murehtia puutarhan istutuksista tai ruohonleikkuusta. Ostajakin sai hyvän aihion lapsiperheen kodiksi.

Pörssissä on ollut monenlaista käännettä. Taala on heikentynyt. Eurooppa näyttää toipuvan odotettua nopeammin ja Ranskan vaalitkin menivät odotetusti ja Macron nousi valtiomiesten sarjaan. Trump jatkaa toilailujaan eikä loppua näy. Pörssinousu on jatkunut niin pitkään että jokaista nykäystä tulee katsottua tyyliin ”joko nyt lähtee alas?”. Terroristit saivat vahinkoa aikaiseksi Englannissa. Taas. Eilen saatiin Fediltä odotettu koronnosto. Ja vieläkin on vaikea löytää kunnon vaihtoehtoja osakkeille.

Omassa salkussa tein oikein mukavan tilin Spondalla, josta amerikkalainen kiinteistösijoittaja teki ostotarjouksen. Myin osakkeet samana ja seuraavana päivänä hivenen yli ostotarjouksen hinnan. Sponda oli salkun peruspilareita. Nyt pitää vain keksiä uusi sijoituskohde, joka antaa yhtä vakaata osinkotuottoa. Tarjous nosti myös salkun toisen suuren position eli Cityconin kurssia.

Ostopuolella otin hieman lisää Fortumia (13 euroon), kohtuullisen siivun Ameria ja aloitin position Oriolassa. Myyntipuolella huhtikuun lopulla myin Metson ja osan Stockmann B:stä. Nyt on spekuloitu että suomenruotsalaisten säätiöiden Spondasta saama tili saattaa päätyä – tavalla tai toisella – Stockmanniin. Varsinkin jos kiinteistöpuoli erotetaan Lindexistä ja tavaratalotoiminnasta. Mielenkiintoinen ajatus.

ETF-säätönä myin iSharesin U.S. Core High Dividendin, jossa energiayhtiöt jarruttivat kurssikehitystä. Saadut rahat teemarahastoihin iShares Ageing Population ja iShares Automation and Robotics.

Nordnetin salkussa jatkoin Telian tankkausta ja lisäsin dipeissä taas Omega Healthcare Partnersia. Ostin myös lisää Hennes & Mauritzia ja aloitin position kiinteistöyhtiö Klövernissä. H&M on ollut pitkässä laskutrendissä ja kylmä kevät saattaa taas tuoda pettymyksen myynnissä. Muistan kuitenkin ajan jolloin potkin itseäni vuosia siitä etten ostanut ”liian kallista” H & M:ää, joten nyt paikkaan tilannetta vaikka putoavista puukoista onkin huonoja kokemuksia.

Spondan myynnin takia käteistä on normaalia enemmän. Kesällä tulee varmasti lisää ostopaikkoja. Lisäsijoitukset suuntaan luultavasti mieluummin Eurooppaan kuin Yhdysvaltoihin. Suomen paino on suorien osakkeiden takia jo korkea. Järki sanoo että indeksisijoituksilla saattaisi päästä parempaan lopputulokseen mutta suorilla osakesijoituksilla saa takuulla mielenkiintoisempia päiviä.

Ensi viikolla lähden taas Etelä-Ranskaan. Tähänastinen Suomen suvi on ollut vähemmän loistokas, joten takuulämpimät kelit, lämmin Välimeri ja katukahviloiden ja torien värit ja tuoksut ovat olleet mielessä moneen kertaan.

Kannattaa matkustaa niin kauan kuin on kirkas nuppi ja kuivat housut…     Juhannusta, laventelin tuoksua ja Cote D’Azurin sinisiä vesiä odotellen.

Paikka auringossa

Päätin jättää huhtikuuksi Suomen kylmät säät ja jalkakäytävillä vuorottelevan jään, hiekan ja sepelin taakseni. Ei muuta kuin Finnairilla Nizzaan ja sieltä Cannesiin. Vuokrasin kuukaudeksi asunnon Cannesin vanhasta kaupungista eli Suquetista Air B-n-B:n kautta. Hinta oli 1 500 euroa isolta parvekkeelliselta yksiöltä, jossa on parveke merinäköalalla ja kaikki uutta. Bloomberg löytyy televisiosta – taitaa olla ensimmäinen kerta Ranskassa. Tällä kertaa päätin jättää koulun väliin ja keskittyä omatoimiseen opiskeluun. Laskeskelin juuri että olen saanut luettua jo 10 ranskankielistä kirjaa eli ei tämä ihan hukkaan ole oppimisenkaan suhteen mennyt. Kielioppia en ole kyllä pöydälle nostanut, mutta ehkä vielä ehtii.

Eipä olisi paremmin voinut ajoitus onnistua. Täällä on paikallisen Nice Matin -lehden mukaan meneillään neljänneksi lämpimin kevät koskaan. Aurinko on paistanut oikeastaan joka päivä ja lämpötila on varjossa 20-24 astetta. Jos sattuu osumaan tuulensuojaan ja aurinkoon – niin kuin parvekkeeni – voi tuohon lyödä huoletta useamman asteen päälle. Kun parvekkeelta näkyvät vielä sekä Välimeri että viereiset vuoret, niin olen asuntoon enemmän kuin tyytyväinen. Itse asiassa niin tyytyväinen että varasin heti syyskuullekin viikon.

Täällä on ollut useita konferensseja ja niiden mukana ”työmatkalaisia” liikkeellä. Maaliskuussa oli kiinteistösijoittamisen MIPIM ja juuri kun saavuin MIPTV – audiovisuaalisen ja digitaalisen sisällön messut. Kun kysyin paikallisilta mikä tuo on, niin sanoivat että ”TV-sarjojen Messut”. Ovat varmaan muutakin kuin TV:tä, mutta suomalaista televisioväkeä oli aika paljon liikkeellä. Kaupungissa asuu noin 75 000 ihmistä, Rivieran konferensseissa käy joka vuosi 250 000 ihmistä ja turistien kokonaismäärä on 11 miljoonaa. Kun turistit käyttävät vajaat 100 euroa päivä, puhutaan 10 miljardin euron potista ja 75 000 työpaikasta.

Cannesin megatapahtuma eli Festival de Cannes – filmifestivaalit – ovat 17. -28. toukokuuta. Maailmantähdet saapuvat ja paikalliset yrittäjät tekevät kunnon tilin kun ihan kaikki majoituskapasiteetti on ”fully booked”. Luksushotellit ja niiden ympärillä olevat Michelin ja muut gourmet -ravintolat tekevät takuulla kaikkensa jotta Ranskan matkailutase on vihreällä. Rantabulevardin Carlton, Martinez ja Majestic Barrier ovat nyt virittäneet rantalaiturinsa ja ravintolansa iskukuntoon. Täältä tuskin loppuu Vintage Dom Perignon, niin kuin oli käynyt St. Tropezissa pari vuotta sitten. Siellä kaksi megarikasta halusi kilpailla siitä minkälaisen laskun saa yökerhossa aikaiseksi, kun tarjoaa kaikille läsnäoleville vain parasta. Lisää shampanjaa ja kalleimpia viinejä lähetettiin hakemaan helikoptereilla. Ja kun yökerhossa oli riittävästi väkeä ja Ibiza –meininki, sai toinen kuulemma miljoonan euron astronomisen rajan puhki. Huvinsa kullakin.

Itsellä eläminen on kovin kohtuullisen hintaista. Aamulla juon kupin espressoa parvekkeella, kävelen sitten aina yhtä upealle Marche Forville –torille. Siellä kuluu aika torikauppiaiden tontteja kierrellessä. Toinen toistaan hienommin järjestetyt tiskit; vihannekset ja hedelmät ovat ojennuksessa. Juustot, lihajalosteet, kalat ja äyriäiset täyttävät kojut. Värit ja tuoksut saavat aina yhtä hyvälle tuulelle. Ammattiylpeys on itsestäänselvyys. Kun ostan muutaman avokadon tai mangon, kysyy torirouva ”pour aujourd’hui?” eli syötkö tänään. Sen jälkeen tunnustelee hedelmät ja valitsee vain ne, jotka ovat varmasti kypsiä. Kun kiittelin niin sanoi että ”monsieur, näin se on miestenkin kanssa, monta pitää tunnustella ja tarkkaan nuuhkia, että löytää juuri sopivan…”.

Toriostokset eivät paljon maksa. Ostosten jälkeen tuttuun torikahvilaan. Pöytään tuodaan tilaamatta ”cafe du mois”, kuukauden espresso. Hinta on 0,50 e kalliimpi kuin perusespressolla eli huimat 2 euroa. Vesilasi kylkeen ja siinä saa menemään hyvinkin puoli tuntia, kun katselee ohikulkevia ihmisiä.

Ennen lähtöä ostin Polarin sykemittarin GPS:llä ja sitä on ollut hauska käyttää. Piirtää missä on kävellyt, millä vauhdilla ja laskee vaikka mitkä kuormitukset. Olen kävellyt tuollaiset 10 kilometriä päivässä. Aika kuluu rantabulevardeilla kuin siivillä. Näkymiäkin riittää, niin horisontissa kuin rannallakin. Kaupunki on monelle näyttäytymispaikka ja ranskalainen nainen on hoikka, tyylikäs ja vaivattomasti chic. Hiukset ovat useimmin pitkät ja korot korkeat. Asennetta ja arroganssia tiivisti yksi mademoiselle. Sexy with a brain, sanoi toinen.

Lounaan olen tehnyt yleensä toriostoksista. Illalla ravintolaan, jossa hyvä illallinen maksaa noin 15-20 e per ruokalaji tai 22-30 e jos haluaa ottaa koko menyyn. Enemmänkin saa toki menemään: muutaman ystävän kanssa innostuttiin istumaan pitkällä kaavalla ja ottamaan viinilista mukaan peliin. Silloin liikutaan jossakin 60-80 euron välillä per nenä. Toki kokonaisuuskin on silloin erinomainen. Luksushotellien lähettyvillä on muutama Michelin –ravintola, joissa pelkkä menu maksaa vajaat 200 euroa ja siihen juomat päälle.

Pikkuvinkkinä Ranskan matkaajille… kannattaa aina katsoa onko ravintolassa tarjolla joku menu. Näiden hinnat tosiaan parista kympistä ylöspäin ja siinä on kolme ruokalajia sopivan kokoisina annoksina. Jos ei ole viiniharrastaja niin talon viini riittää yleensä oikein hyvin. Vesi kannattaa tilata kannuna eli ”carafe d’eau”, se on aina ilmainen. Tarjoilija kysyy mielellään de l’eau? Ja kun siihen vastaa että joo, niin pöytään tuodaan pullo Eviania tai Perrieriä hintaan 6 euroa pullo. Ero fonetiikassa on aika pieni eli ”doo” tai ”del-oo”, Kraanavesi eli tuo d’eau on aina ilmainen, kylmä ja erinomaisen juomakelpoinen. Eli ”karaf-doo” niin rahaa jää muuhunkin. Se ”s’il vous plait”, kannattaa toki muistaa tilaapa mitä tahansa.

Turvallisuuteen on edelleen panostettu. Poliiseja näkyy aiempaa enemmän. Liikennettä valvotaan tarkemmin ydinkeskustassa ja kävelybulevardeille on asennettu ajoesteitä. Muutaman kerran olen nähnyt terrorismin vastaiseen taisteluun erikoistuneita sotilasryhmiä partioimassa. Itsellä on aika turvallinen olo, niin hullu kuin maailma välillä tuntuukin olevan. Pääsiäismessun aikaan evakuoitiin Nizzassa kirkko, johon tunkeutui uhkauksia huutava ja makkaraa heiluttava mies. Poliisi otti toverin nopeasti talteen ja lehdessä todettiin osuvasti että ”kiinniotetun mielenterveyttä sopii epäillä”.

Maailmanpolitiikkaa kun seuraa, niin tuo makkaranheiluttaja ei taida olla ainoa riski. Presidentti Trump kertoi televisiohaastattelussa että oli juuri nauttinut maailman parasta ja näyttävintä suklaakakkua Kiinan presidentin kanssa. Samalla oli antanut armeijalle luvan iskeä kohteeseen ja kertoi sitten Kiinan presidentille että ”iskimme juuri ohjuksilla kohteeseen”. Haastattelussa hän sanoi iskeneensä Irakiin ja kun haastattelija totesi että Syyriaan niin siihen vain että ”yes”. Meillä on Suomessa kokemusta Kekkosen ajoilta siitä että presidentti ei ollut aina ihan kartalla; toivon todellakin että Yhdysvalloissa ollaan.

Muuten koko Syyrian ohjusisku on erikoinen episodi. Maskirovka tulee mieleen. Tämän jälkeen kaikkien pommien äiti eli MOAB pudotettiin Afganistanin vuorille, teho vastaa puolta rekkakuormallista TNT:tä. Siinä sai kalliot kyytiä. Pohjois-Koreassa maan kaikkivaltias päämies harjoittelee ydiniskua ja Yhdysvallat on ilmoittanut estävänsä tämän ydinaseohjelman – tavalla tai toisella. Turkissa Erdogan sementoi valtaansa. Aika monta irtonaista osaa on nyt maailman kellossa, eivätkä ihan tasatahtiin mene liikkeet.

Vuoden ensimmäisen kvartaalin raportit on saatu. Osakkeissa pysyminen kannatti. Täytyy kyllä tunnustaa että useamman kerran on ollut mielessä että tulisiko tästä selkeä ”sälj till nypotatis” –vuosi. Toisaalta Suomessa on ollut niin kylmä että taitavat perunatkin olla myöhässä. Jotakin kevennystä tässä täytynee tehdä että saa kesällä hyödynnettyä äkkiliikkeitä.

Osinkoja on saatu tähän päivään mennessä 55 000 euroa ja lisäksi sijoitusyhtiöstä se perinteinen 8 %:a matemaattisesta arvosta. Suurimmat osingot yhtiöistä: Nordea, Raisio, Aktia, Lassila & Tikanoja, Fortum, Sponda, Citycon, Kemira, Aspo ja YIT. Telia, Metso ja Tikkurilakin muistivat omistajaa. Nokiasta irtoaa osinko vielä kuun lopussa. Itselle sopii mainiosti se että muutama kotimainen yhtiö on siirtynyt useampaan osingonmaksuun vuoden aikana.

Alkuvuonna myin loputkin Eforet. Atrian myynti meni nappiin (12,50 e). Seadrillistä sain yli 90 %:n turskan. Tulipa taas todettua että Oslon pörssi on erilainen – tuon osakkeen piti aikoinaan olla osinkopaperi. Raju velkavipu mutta korkea öljynhinta ja pitkät sopimukset tuovat kunnon kassavirran. En muista montako osinkoa ehdin saada mutta olisi tuo ostos saanut jäädä tekemättä. Nyt ei ole salkussa yhtään norjalaista lappua.

Ostopuolella: Nokia, Sponda, Raisio, Rapala, Aktia ja Amer. Nordnetin salkussa Omega Healthcare, Telia, Coca Cola ja Novo Nordisk. Nordnetin puolella ei myyntejä.

ETF-puolella pientä säätöä. iSharesin International Dividend myyty, iShares European Minimum Volatility kevennetty ja otettu iShares MDAX:ia, iShares Eurostoxx 600 Teknologiaa sekä megatrendeihin panostavia ETF:iä eli iShares Aging Population, iShares Digitalisation ja iShares Automation & Robotics.

Sain vihdoin syötettyä kaikki Google Financesta löytyvät sijoitukseni Google Spreadsheetsin avulla yhteen ”Exceliin”. Kiitokset vain Harry Holdarille (http://palkansaajavaurastuu.blogspot.fr/) alustasta. Hienosti päivittyy ja näillä työkaluilla voisi tehdä paljon yksityiskohtaisemmankin mallin.

Vielä on 11 päivää jäljellä auringon paistetta. Vapuksi kotiin. Tilauksessa olisi vähintään 15 astetta plussaa, lehdet puussa ja kadut puhdistettu. Toivossa on hyvä elää.

Ota löysin rantein…

…älä jännitä. Ota vastaan mitä tarjoo elämä, lauleli aikoinaan Veikko Lavi.

Sanat tulivat mieleeni kun katsoin kanssamatkustajan tehokasta työskentelyä paluulennolla Lontoosta. Lennon aikana nuori nainen ehti käydä Lontoossa hoidetut hommat läpi, tarkastaa luvut, kirjoittaa raportin ja tehdä aiheesta PowerPoint –esityksen. Rouvan esimies oli selvästikin vanhemman kaartin edustaja, joka ehti sen sijaan ottaa muutaman gin tonicin, nauttia illallisen ja levätä. Ei tuo vieruskaveri stressaantuneelta vaikuttanut mutta toiminta kuvaa hyvin tämän päivän työelämää. Meilit ja puhelut hoidetaan 24/7 eikä varsinaista vapaa-aikaa ole koskaan.

Aamun televisiossa kaksi noin kaksikymppistä avautui syvästä masennuksesta ja siitä selviytymisestä. Hyvä että joku uskaltaa. Masennuslääkkeitä popsii jo 426 000 suomalaista – joka päivä. Kannattaisi varmaan pysähtyä jossakin vaiheessa miettimään mitä teemme väärin. Henkilöstö-osastoilla on kova kiire pärjätä Great Place to Work –kilpailussa, jossa menestymisestä esimiesten bonukset ovat kiinni. Kun sitten sidotaan henkilökunnankin bonarit saman kisan pisteisiin, niin saadaan hienoja henkilöstötyytyväisyysvastauksia mutta rohkenen epäillä niiden todenmukaisuutta.

Muistelin omia huolinta-alan vuosiani. Olin pitkään varmaan ainoa alle kolmekymppinen odottamassa Finnairin yölentoa milloin milläkin Euroopan kentällä. Noin viisikymppiset vientitykit eivät kyllä kirjoittaneet raportin raporttia. Keskityttiin nykäisemään kunnon tumut baarissa ja projektia jatkettiin lennolla. Kaikki tunsivat toisensa ja jos joku oli saanut paperikoneen myytyä, siitä tiesivät kaikki. Currywurst oli kevyt iltapala, kolesterolit, maksa-arvot ja verenpaineet koholla eikä kahvia ilman useampaa Rellua voinut edes ajatella. Aika harva taisi päästä normaalille eläkkeelle.

Finnairilla tuntuu menevän mukavasti. Kaikki viimeiset lentoni (Lontoo, Nizza) ovat olleet täyteen buukattuja. Koneet ovat olleet aikataulussa, moderneja ja täytyy antaa henkilökunnallekin kymppi suorituksesta. Poissa ovat mutruhuulet ja murisijat. Palvelu pelaa tehokkaasti ja suomalaisen ystävällisesti. Lontoon kapteenikin veti juttunsa niin puhtaalla pohjoisen murteella että pois tieltä. Välillä lupasi Lontoo-Helsinki lentoajaksi reilut kaksi tuntia mutta hiukan joutui pakittamaan siitä. Hienoa nähdä että parantunut kansainvälinen talous näkyy näin selvästi ja nopeasti myydyissä paikoissa.

Lontoon visiitillä tuli taas perehdyttyä ETF –sijoittamiseen. Tälle vuodelle ennustetaan seuraavaa:

  1. ETF –sijoittaminen jatkaa kasvuaan. Viime vuonna ETF:iin virtasi 288 miljardia dollaria uutta rahaa. Aktiivisista rahastoista lähti 91 miljardia.
  1. Indeksisijoittamisen alhaiset kulut ja läpinäkyvyys ovat yhä useamman sijoittajan mieleen. Tietoa eri mahdollisuuksista on yhä helpommin saatavilla.
  1. ETF:ien kulut laskivat viime vuonna ja niiden odotetaan edelleen laskevan. Jenkkimarkkinoille pääsee S&P 500 etf:llä noin 0,05 % vuosikululla. Siinä täytyy aktiivisen jenkkirahaston kaverilla olla pitkällä juoksulla raju menestys, jotta saa sekä katettua hallinnointikulun erotuksen (jos oma kulu esimerkiksi 1,8 %) ja vielä tuotettua johdonmukaisesti ylituottoa. Ja sijoittajan pitäisi tietenkin vielä pystyä löytämään tämä ylituottoa antava rahasto etukäteen. Edelleen noin 80 % kaikista rahastoista häviää vertailuindeksilleen. Nordnet nokittaa tässäkin pelissä tarjoamalla omia Superrahastojaan Pohjoismaihin nolla hoitopalkkiolla ja nolla merkintä/lunastuspalkkiolla. Loistavaa palvelua.
  1. Investointi erilaisiin teemoihin kasvaa. Hyvin tuntemani Black Rock oli esittelemässä iSharesin kautta tarjoamiaan neljää uutta teemaa. Erittäin mielenkiintoisia osia kansainväliseen salkuun:
  • Vanheneva väestö (iShares Aging Population, AGED)
  • Automaatio ja robotiikka (iShares Automation and Robotics, RBOT)
  • Digitalisaatio (iShares Digitalisation, DGTL)
  • Terveydenhuollon innovaatiot (iShares Healthcare Innovations, HEAL)
  • Hoitopalkkio näissä 0,40 %. Osakkeet tasapainoin eli näiden kautta saa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ylipainoa.
  1. Jottei valinta ETF:ien ja aktiivisten rahastojen välillä olisi liian helppoa, ovat indeksitalot panostaneet ”smart beta” –etf:iin. Näissä yhdistetään kohtuullisen halvat hallinnointikulut ja aktiivinen valintaprosessi. Oikein selkeää näyttöä näiden ylivertaisuudesta ei vielä ole.
  2. Viime vuonna ETF:iä löytyi jo 1 944 erilaista. Joitakin (120) suljettiin ja uusia lanseerattiin. Sama kehitys jatkunee tänäkin vuonna.

Itse olen ottanut Pohjoismaiden ulkopuolisen osakepainon lähes kokonaan iSharesin ETF:illä. Muutama suora osakesijoitus vielä löytyy. Olen pitänyt siitä, että saan syötettyä nämä ETF:t myös Morningstarin seurantajärjestelmään ja saan sitä kautta salkun tilanteen hyvin analysoitua. Ostaminen ja myyminen on ollut vaivatonta.

Osinkokausi on hyvää vauhtia meneillään ja hyvältä näyttää. Tätä kirjoittaessa OMX –indeksi näyttää nousseen 3,14 %:a vuoden alusta mutta aika hermostunutta on ollut. Yhdysvaltojen twiittava presidentti saattaa vielä yllättää moneen suuntaan. Välillä näyttää, että yllättää samalla itsensä ja omat joukkonsa. Oma osakepaino edelleen melkein tapissa, tuloutuneita osinkoja olen jättänyt ostokassaan. Spondaa ostin hiukan lisää.

Osallistuin Raision yhtiökokoukseen. Väkeä oli kohtuullisesti paikalla ja kovasti esiteltiin funktionaalisia elintarvikkeita. Toimitusjohtajan katsauksen piti v.t. toimitusjohtaja Jarmo Puputti. Elovena –jäätelöt jaettiin kaikille kokouksen alkua odotellessa. Tuntuu että tuotteiden maku on paremmin kohdallaan kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Terveystrendit ovat Raision puolella mutta aika nopeasti pitäisi saada hallitukseen jämäkkä ote ja vakinainen toimitusjohtaja nimitettyä. Uusina jäseninä hallitukseen Ilkka Mäkelä, entinen Saarioisen toimitusjohtaja ja hallitusammattilainen Leena Niemistö (Pihlajalinnan hallituksen pj ja entinen Dextran toimitusjohtaja). Mielestäni erinomaisia valintoja kumpikin. Raisiota on paksu nippu salkussa ja ikävä kyllä punaisella mennään. Osinkotuotto on hyvä ja toivottavasti kurssikin vielä kääntyy oikeaan suuntaan.

Olin Lontoossa juuri viimeisimmän terrori-iskun jälkeen. Yllättävän rauhallisesti ihmiset nämä ottavat. Heathrow oli niin kuin ennenkin, samoin passitarkastus. Kaduilla hieman enemmän poliiseja ja uutena ilmiönä poliisien järeät maastoautot kävelykatujen ja torien lähettyvillä. Ideana varmaan se, että niillä tukitaan tarvittaessa pääsy kohteeseen. Videovalvontaa on ollut Lontoo pullollaan ennenkin ja niin nytkin. Ei taida montaa paikkaa löytyä missä et olisi ainakin yhdessä kamerassa ja hyvä niin. Suurkaupungissa on pakko käyttää julkista liikenneverkkoa joten metroissakaan ei väkikatoa ollut.

Investointivinkkinä Lontoosta edelleen kahvi, kahvilat ja terveellinen pikaruoka. Seisotpa melkein missä tahansa, näet ainakin 2-3 eri ketjun kahvilaa. Suurimpina Pret a manger (oli McDonaldsin osittain omistama 2001-2008, nykyään Bridgepoint Capitalin salkussa), Costa (omistaja Whitbead), Caffe Nero ja Starbucks. Joka luukulla on jono ja baristat valmistavat sekoituksia, joita tilatessa pitää olla insider. Sandwichit, salaatit, patongit, keksit ja leivonnaiset ruokkivat kiireisiä uraohjuksia kellon ympäri.

Partaterien valmistajien markkinat ovat pienenemässä ja erilaisten parranhoitotuotteiden kasvussa. Välillä tuntui olevan seutu täynnä talebaneja mutta kyseessä olikin hipstereiden suosima paikka. Parta rehottaa ja elämä on kovin tiedostavaa. Katselin yhden hipsterin ostoskoria edessäni Sainsburylla. Lihataloilla ei ollut koriin asiaan enkä ihan joka tuotetta ollut ennen nähnyt. Joka purkissa oli kuitenkin joko vege-, reilun kaupan, kestävän kehityksen, hiilijalanjäljen tai muun eettisen valinnan -merkki. Mehuakaan ei myydä mehuna vaan se oli vitamin shot tai all day antioxidant mineral smoothie. Myy sinä sitten sisäfilettä tai kyljystä samaan koriin.

Olen taas Ranskassa neljä viikkoa. Aurinko paistaa ja tutussa Cannesissa on helppo noudattaa Veijo Lavin ohjeita ja ottaa löysin rantein.

Viidakkoveitsiä ja himmeleitä

Alkava viikko on viimeinen viikko Aix-en-Provencessa tältä erää. Opinahjo on vastannut taas odotuksia ja tekemistä on ollut vähintäänkin riittävästi.

Koulu – IS Institut – oli alunperin Ruotsin valtion projekti. Tyypilliseen ruotsalaiseen tapaan todettiin että olisi niin kyllä kiva (kul på rikssvenska) jos opiskelijamme saisivat opiskella kieltä aidossa ympäristössä. Tuumasta toimeen ja koulut pystyyn Malagaan, Aixiin ja Firenzeen. Koulu yksityistettiin myöhemmin management buy in –menetelmällä. Koululla on edelleen sopimus Ruotsin valtion kanssa, joten ruotsalaiset opiskelijat pääsevät tänne tehokkaaseen kielikoulutukseen noin sadalla eurolla kuussa.

Opiskelijoita on ollut kaikista maista, kaiken kaikkiaan noin 50 000 vuodesta 1972. Ryhmäkoko on pieni eli 4-8 oppilasta per ryhmä. Vähintään kaksi opettajaa vuorottelee ryhmän opetuksessa. Omassa ryhmässä on tällä kertaa ollut sveitsiläisiä opettajia, ruotsalainen, australialaisia opettajia, Ranskassa asuva brasilialainen ja Meksikossa asuva jenkki. Ryhmässä on myös nuori japanilainen juristi, jonka pomo lähetti Ranskaan tehtävänään oppia kieli ”täydellisesti ja nopeasti” – lähtien nollatasolta. Eipä ole kaverilla vapaa-ajan ongelmia.

Sää on lämmennyt ja tällä viikolla puhkaistiin 20 astetta. Yöt ovat edelleen viileitä ja monesti sateisia. Erittäin kovat tuulet (tempête) ovat puhaltaneet; viime yönä Atlantilta tullut kunnon puhuri jätti Luoteis-Ranskassa noin 260 000 kotitaloutta ilman sähköä. Muutenkin täällä on saanut miettiä enemmän ilmastonmuutoksen seurauksia. Puolitoista vuotta sitten kaatosateet ja tulvat tuhosivat Rivieralla useita taloja ja ihmishenkiä menetettiin. Pari viikkoa sitten suurkaupungeissa (Pariisi, Lyon, Grenoble) rajoitettiin autoilua ilmansaasteiden vuoksi. Joko annettiin ajokielto isopäästöisille autoille (täällä pitäisi hankkia päästöluokitustarra tuulilasiin) tai todettiin että tänään vain parilliset rekisterinumerot saavat ajaa, huomenna parittomat. Alpeilla on monenlaista protestia ja kinaa pienkylissä siitä rakennetaanko vielä muutama hotelli kylään vai ei. Suomen olosuhteet saattavat houkutella ihan uuden turistiryhmän – ihmiset, joille puhdas ilma tai vesi on harvinaista herkkua.

Presidentin vaaleista tulee uutisia joka tuutista ja tilanne alkaa olla mielenkiintoinen. Francois Fillonin (oikeiston ehdokas) vaalivoiton piti olla läpihuutojuttu. Nyt on ilmennyt että hän on maksattanut vaimolleen vuosia noin 10 000 euron kuukausipalkkaa – olemattomasta työstä – ja ilmeisesti lapsetkin ovat nauttineet kohtuullista palkkaa. Kun ranskalaisten keskipalkka (brutto) pyörii jossakin 2 900 euron nurkilla eikä poliitikkoja muutenkaan rakasteta, on kansan reaktiota helppo ymmärtää.

Oikeisto on vaikeassa paikassa, vaaleihin 80 päivää aikaa. Nyt yritetään pitää rintama yhtenäisenä ja todeta että kyseessä on poliittinen ajojahti eikä mitään ”laitonta” ole tapahtunut. Oma veikkaus on että hevonen vaihdetaan tai jos ei vaihdeta, jää voitto saamatta. Vasemmiston ennakkosuosikki ex-pääministeri Manuel Vals tippui jo kisasta ja tilalle nousi asuntoministeri Benoit Hamon, joka on ainakin piirun verran enemmän vasemmalla. Kansalaispalkkaa ja solidaarisuutta peräänkuulutetaan. Marine Le Pen on ollut aika vähin äänin Fillonin tapauksesta. Hänellä on itsellään 300 000 euron piikki auki EU:lle ja hän on kieltäytynyt palauttamasta näitä väärinkäytettyjä varoja.

Entinen Rotchild -pankin investointipankkiiri Emmanuel Macron on kasvattanut suosiotaan sitoutumattomien (En marche! –liike) ehdokkaana. Hänet luokitellaan joko liberaaliksi (social-liberal) tai sosiaalidemokraatiksi. Macron totesi aikoinaan kriittisesti Francois Hollandin asettaman 75 % maksimiverokannan jälkeen että Ranskasta tulee Kuuba ilman auringonpaistetta (C’est Cuba sans soleil). Vaalit ovat kaksivaiheiset. Mikäli kukaan ehdokkaista (näitä on vielä muitakin) ei saa yli puolta äänistä, kaksi parasta menee jatkoon. Nyt veikataan että Le Pen menee jatkoon ja joko Hamon, Fillon tai Macron ja toisella kierroksella Le Pen putoaa. Saa nähdä.

Eilen saatiin taas muistutus siitä ettei terrorismi ole hävinnyt mihinkään. Louvren taidemuseoon pyrki 29 –vuotias Arabiemiirikunnista tullut Egyptin kansalainen joka tempaisi turvatarkastuksessa kaksi 40 sentistä viidakkoveistä esiin ja ehti sipaista yhtä sotilasta ennen kuin häntä ammuttiin neljä kertaa. Hän oli ilmeisesti suunnitellut asiaa pitkään, viisumi oli haettu hyvissä ajoin ja viidakkoveitset ostettiin sitten paikallisesta liikkeestä Pariisissa laadusta tinkimättä – kahden macheten hinta oli vajaat 700 euroa. Asuntokin oli vuokrattu paremmalta alueelta ja pidemmäksi aikaa. Kyseessä saattoi olla ns. yksinäinen susi koska yritys loppui lyhyeen eikä räjähteitä ollut kuvassa mukana. Mahdollista on toki että rahoitusta on saatu muualta. Radikaalin islamin taisteluhuutoja käytettiin. Siviiliuhreilta säästyttiin tällä kertaa. Hyökkäyksen päivä oli sama kuin tasan kaksi vuotta sitten Nizzassa tapahtuneen puukotuksen päivä.

Vuonna 2016 Ranskassa tehtiin 12 terrorismiin liittyvää hyökkäystä. Näistä kolmessa kuoli siviilejä, pahin tietysti Nizzan kansallispäivän rekka-isku, jossa kuoli 86 ihmistä ja haavoittui 434. Vuonna 2015 näitä iskuja oli kuusi, joissa neljässä oli uhreja (yhteensä 149 kuollutta, 383 haavoittunutta), pahimpana Bataclan -isku. Samalla kun terrorismin vastaista työtä on tehostettu, jää huumekauppiaita kiinni täällä harva se viikko.

Donald Trump on ollut nyt presidenttinä 15 päivää ja vauhdikasta on ollut. Kansainvälisistä sopimuksista (Trans Pacific Partnership) on sanouduttu irti, Meksikon muurin rakentamiseen on annettu vihreää valoa, Meksikon presidentille on sanottu että jos et maksa muuria on turha tulla vierailulle. Euroopan Unionin jäsenmaita on neuvottu ottamaan mallia Englannista ja toteuttamaan ihan oma Brexit. Tärkeimmät virkamiehet on vaihdettu omiin. Liittovaltion virkoihin on asetuttu rekrytointikielto. Terveydenhuollon Obamacare pannaan uusiksi. Dakotan ja Keystone XL:n kertaalleen jo hyllytetyt öljyputket rakennetaan. On päätetty neuvotella Kanadan ja Meksikon kanssa voimassa oleva NAFTA –sopimus uusiksi, Meksikolle voitaisiin asettaa vaikka heti 20 % tulli. Oppivatpa maksamaan muurin ilman venkoilua. On aloitettu sota ”valehtelevaa” mediaa vastaan ja lanseerattu käsite ”vaihtoehtoinen totuus”. On lopetettu kaikki rahoitus organisaatioille jotka edes keskustelevat abortista. Yhdysvaltojen pakolaisohjelma on lopetettu 120 päiväksi ja kaikilta Irakin, Iranin, Syyrian, Libyan, Somalian ja Sudanin kansalaisilta – olipa heillä viisumi tai ei – on evätty pääsy Yhdysvaltoihin. Ulko- ja kauppapolitiikkaa määritellään kokonaan uudelleen. Natoon sitoudutaan välillä ja välillä ei. Paras kaveri näyttää löytyvän Venäjältä. Diplomatian pelisäännöillä pyyhitään — sanotaan nyt vaikka — pöytää. Listaa voisi jatkaa pitkään.

Yksi sukulaiseni oli aikoinaan töissä mielisairaalassa, jossa lanseerattiin uusi ja ainutlaatuinen terapiaohjelma potilaille. Tarkoitus oli, että potilaat löytävät rauhan ja parantuvat kun keskittyvät joka päivä olkitöihin. Osa potilaista innostuikin asiasta ja aikaansaannokset olivat varsin näyttäviä. Kun ohjelmaa vetävä tohtori sitten esitteli aikaansaannoksia, totesi sukulaiseni että anteeksi vain Herra Tohtori, mutta ”minusta hullu on hullu, vaikka rakentaisi kuinka hienon himmelin”.

Nyt on esitetty useita teorioita siitä, miten nerokkaasti Trump pelaa julkisuuspeliä, tekemällä rohkeita siirtoja seurauksista piittaamatta. Hän osaa horjuttaa vastustajia Machiavellin hajota ja hallitse –tyyliin. Hän hyödyntää Euroopan demokratian heikkoudet ja ottaa Putinin parhaat keinot käyttöön. Nerokasta shakkipeliä, jonka juonen vain hän tuntee. Saa nähdä. Itse pelkään eniten sitä, että tämän takana ei ole mitään nerokasta suunnitelmaa. Mitäpä jos kaikki onkin juuri sitä miltä näyttää, vaikka presidentti rakentaisi kuinka hienon muurin?

Pörssit eivät ole Trumpin liikkeistä masentuneet vaikka kauppasota ja tullitariffeilla nokittelu on myrkkyä kansainväliselle kaupalle. Dow Jones päätti taas yli 20 000 pisteen tason. Pankkien ja finanssilaitosten säätelyä vähennetään ja nämä ovat nousseet muutenkin viimeisen vuoden aikana rajusti. Tarkempaa tietoa investoinneista ja infran rakentamisesta odotetaan. Pinnan alla kytee enkä ole kovin varma markkinoiden lähikuukausien suunnasta.

Suomessa on tulosten julkistuskausi meneillään ja vajaan +- 10 % liikkeitä on nähty julkistusten jälkeen. Kun arvostustasot ovat korkealla, saattaa pienikin pettymys tuloksessa tai tulevan ohjeistuksessa saada sormen nopeasti osto/myynti –napille.

Oman salkun papereiden liikkeet:

Nokia, ylitti tulosodotukset ja piti osinkoennusteen. Nousi mutta kurssi on edelleen vajaat 20 %:a alle vuoden takaisen.

Fortum, tulos heikonpuoleinen mutta osinkoehdotus ylitti kaikki odotukset. Ilmeisesti pääomistaja on ohjeistanut että mikäli investointikohteita ei löydy, jaetaan varoja omistajille. Nykykurssilla vajaan 8 % osinko. Taso ei toki ole kestävä mikäli tulos ei parane merkittävästi.

Metso, tulos oli lievä pettymys. Piti osingon. Vastaa omia odotuksia ja Metso pysyy salkussa odottamassa kaivosteollisuuden toipumista.

YIT, laimea tulos/ohjeistus, piti entisen osingon. Sekä tulos että osingon jäädytys olivat pettymys markkinoille. Kurssireaktio -8,4 %. Jos jotain hyvää pitää hakea, niin suoraan kuluttajille myytyjen asuntojen määrä on kasvanut.

Nordea, tulos ja osinko odotuksiin. Kurssikehitys on ollut hyvä enkä usko että loppuu tähän. Toimialajärjestelyjäkin saattaa olla tulossa.

Telialla kohtuullinen, tylsähkö tulos. Nykykurssilla yhtiö antaa asiallisen osinkotuoton. Otin tätä lisää suoraan omistettujen osakkeiden salkkuun.

Sponda, odotusten mukainen tulos, nouseva osinko. Joku tässä kuitenkin petti odotukset sillä yhtiötä yritettiin myydä alas. Päätti tulosjulkistuspäivän -2,6 % miinuksella. Pysyy varmasti salkussa.

Lassila & Tikanoja jäi hieman odotuksista mutta nostaa osinkoa odotetusti. Tätä yritystä on ollut ilo omistaa jo pitkään. Lisätäkin voisi, jos kurssi notkahtaa jossain vaiheessa.

Ajoituksesta ja Murphyn laista on tullut joskus kirjoitettua. Myin PKC Groupin 7. joulukuuta kun ajattelin että yhtiö jää Trumpin Meksiko-politiikan jalkoihin. Kun olisi jaksanut odottaa kuukauden ja 12 päivää, olisi päässyt ottamaan hillot kotiin lunastustarjouksesta jossa preemio oli kerrankin kohdallaan. C’est la vie. Tiliä tuolla tuli joka tapauksessa mutta buy & hold olisi kannattanut. Onnittelut Laimealle Sillille (https://laimeasilli.wordpress.com/) onnistumisesta.

Samantyyppinen kauppa tuli tehtyä kun Telian ostosta jäi hieman pelivaraa. Otin lisää Novo Nordisk:ia salkkuun ja – totta kai – päivää myöhemmin samaa tavaraa olisi saanut 8 % halvemmalla. No, positio on aika pieni ja diabeetikot tuskin tästä maailmasta loppuvat, joten salkussa pysyy.

Vielä on tuloksia julkistamatta. Nykyisellä kurssikehityksellä kannattaisi varmaan kontrata ja myydä aina positio tyhjäksi ennen tulosjulkistusta. Ostaisi sitten halvemmalla takaisin… Sellainen vain sopii huonosti tähän osinkosalkun rakentamiseen.

Osinkopettymyksiä ei ole tullut jos YIT:n osingon jäädyttämistä ei lasketa sellaiseksi. Fortumin osinko tosiaankin yllätti positiivisesti, valitettavasti tuohon tasoon ei vain kannata tottua. Makeisyhtiö Cloetta on toiminut niin kuin lupasi ja on nyt saanut taseensa kuntoon – osinkoa nostetaan 50 %:lla. Cloettaa tuli aikoinaan hankittua kun se oli samaa yhtiötä Fazer Makeisten kanssa. On salkun harvoja ”ten bagger” –yhtiöitä eli kurssi on noussut reilut 1200 prosenttia.

ETF-puolella myin Iso-Britannia etf:n pois ja otin tilalle iShares Stoxx 600 Europe Technologya. Yleisesti ottaen teknologia etf:t ovat menneet salkussani mainiosti. Nämä eivät jää ehkä niin helpolla mahdollisen kauppasodan jalkoihin. Lääke- ja terveydenhuollossa saattaisi olla pelin paikka mutta katsotaan ensin mitä Donald sinne keksii.

Kohta saankin alkaa pakata matkalaukkua ja valmistautua taas kylmempiin kotikeleihin. Sitä ennen taidan nauttia lounaani terasseilla nyt kun siihen on mainio mahdollisuus.

Kylmiä öitä ja Mistral-tuulta

Taas on viikko takana ranskan opiskelua Aix-en-Provencessa. Tämän kielen opiskelu palauttaa taatusti maan pinnalle, jos on ollut siinä uskossa että homma on niin sanotusti hanskassa. Ei muuta kuin eteenpäin: toujours avancer!

Muutama asia on osunut täällä silmään.

Turvallisuutta on parannettu ja kävelykatuja on osittain blokattu läpikulkuliikenteeltä. Monennäköistä betoniporsasta ja metallikaidetta on ympätty katukuvaan. Poliisi on jonkin verran enemmän näkyvillä mutta ei silmiinpistävästi. Ihmiset ovat ottaneet fatalistisen asenteen, aivan niin kuin muullakin. Terrorismi on nykypäivää eikä mikään yhteiskunta pysty siltä kokonaan suojautumaan. Valitettavasti.

Kylmä sää on aiheuttanut enemmän murheita. Pakkanen ja äärimmäisen kovat tuulet pudottivat useamman satatuhatta taloutta sähköverkosta Pohjois- Ranskassa. Tällä hetkellä varoitetaan lumesta ja jäisistä teistä Korsikassa. Isompia katastrofeja ei ole koettu. Samaan aikaan täällä käydään keskustelua tulevaisuuden energiaratkaisuista ja ilmastosopimuksen soveltamisesta. Tällä hetkellä suurin osa energiasta on ydinenergiaa, noin 75 %:a. Moni ydinvoimaa tuottavista laitoksista on huollon alla ja sähkönhinta on noussut. Isommissa kaupungeissa kärsitään huonosta ilmasta ja presidentin vaalikampanjassa on väläytelty dieselautojen totaalikieltoa. Täällä etelässä kelit ovat suomalaisittain mallikelpoiset vaikka paikallisille onkin ”scandale” kun joutuvat aamuisin rapsuttamaan autojen ikkunoita puhtaiksi.

Presidentinvaalit ovat tosiaan työn alla ja vasemmisto valitsee nyt ehdokastaan. Kandidaatit ovat ottaneet kantaa mielenkiintoisiin asioihin: pakolaispolitiikkaan, suhteesta Euroopan Unioniin, Yhdysvaltoihin ja erityisesti Trumpiin. Koulutukseen kaivataan panoksia ja nuorisotyöttömyyteen lääkkeitä. Työreformista ja sosiaaliturvasta keskustellaan paljon ja nuoria äänestäjiä houkutellaan väläyttämällä kannabiksen laillistamista. Kaiken kaikkiaan kovin erilainen show kuin Suomessa. Juuri oli haastattelussa Marine le Penin väki, kampanjarahoitus on vielä työn alla.

Hintataso on edelleen tietyissä tuotteissa hyvin edullinen. Elokuvissa voi käydä niin paljon kuin haluaa (noin 600 filmiä vuodessa) hintaan 23,50 e kuussa. Kävin teatterissa hintaan 11 e, sisälsi kahvit. Koko päivän ekskursio bussilla ja oppaalla lähiseuduille kustansi 25 euroa. Lounaat ovat hivenen Suomen lounastarjouksia kalliimpia. Espresso, uunituore croissant ja puristettu tuoremehu irtoaa hintaan 3,90 e. Jostain syystä tuli Helsinki-Vantaan hintataso mieleen… Ravintolat ideoivat uusia konsepteja: kurssikaveri kävi ”Atelier Cuisinier” -lounaalla eli tekivät ruuat yhdessä ravintolan kokin kanssa hintaan 17 e. Lasi viiniä maksaa alle 2 euroa kaupungin paraatipaikoilla.

Itse olen seurannut Trumpin kommenteja ja suhdetta rakkaaseen itänaapuriimme ja aika huolestuttavalta näyttää. Voisi sanoa että Eurooppa on turvallisuuspolitiikassa omillaan samaan aikaan kun pakolaiskysymykset ovat ratkaisematta. Talouskasvu on vasta heiveröisellä alulla. Kauppasota saattaa alkaa pienistä liikkeistä, joissa nokitetaan kukin vuorollaan. Samanaikaisesti rangaistaan milloin milläkin sakoilla: miljardi siitä ja kymmenen miljardia tästä.

Mikä on Euroopan vastareaktio, jos itänaapuri päättää laajentaa reviiriään kattamaan vaikka Baltian maat? Tai Suomen? Talouspakotteet? Syvä paheksunta? En nyt ainakaan ensimmäisenä lähtisi tekemään kiinteistösijoituksia Baltiaan.

Vuoden lopun salkkuraportit on saatu ja vuosi meni varsin mallikkaasti, vaikka välillä tuntui että tästä ei tule mitään.

Sijoitusvarallisuuden arvonnousu oli reilut 20 %:a. Ja kun olen elänyt sijoitusvarallisuuden tuotoilla, tuohon pitäisi oikeastaan lisätä vielä elinkustannukset. Eli täytyy olla erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Suurimmat positiot kotimaassa nyt:

Citycon. Erinomaisen osinkotuoton kiinteistöyhtiö. Defensiivisyyttä salkkuun.

Raisio Oy, kymmenen pinnaa miinuksella. Toivottavasti Rihkon Matille löytyy hyvä seuraaja joka ymmärtää että osakeyhtiössä ajetaan omistajien asiaa. Uskon nousevan osinkovirran jatkuvan ainakin muutaman vuoden.

Nokia, neljä prosenttia miinuksella. Osinkotuotto kunnossa. Markkinoiden elpymistä odotellaan. Mobiilidatan käyttö kasvaa edelleen eikä loppua näy.

Lassila & Tikanoja. Mukavan defensiivinen paperi, joka on ollut salkussa todella pitkään.

Aktia. Kotimainen pankki. Osinkotuotto kunnossa ja vakaa omistajaohjaus. Suorasta osakesalkusta löytyy samanmoinen siivu Nordeaa.

Omistukset yhtiöissä YIT, Fortum ja Kemira ovat samaa luokkaa. YIT on noussut mukavasti pohjamudista. Kemiralla on ainekset parempaan ja Fortuminkin kassa saadaan toivottavasti tuottavaan työhön. Tuulivoiman tukikysymykset pitäisi saada ratkaistua: tällä hetkellä Fortum ottaa suoraan takkiin valtion antamasta tuulivoiman hintatuesta. Jälkiviisaana voi todeta että sähköverkkojen antama tuotto tuntuisi nyt aivan riittävältä.

Atria on noussut hyvin. Samaa suuruusluokkaa ovat sijoitukset Aspoon, Metsoon ja Spondaan. Välillä mietityttää muutokset ihmisten ruokavaliossa. Reagoivatko lihataloina tunnetut talot tähän muutokseen riittävästi?

Pienemmät sijoitukset löytyvät vielä Tikkurilasta ja käännettä – ehkä turhaan – odottavista Stockmannista ja Rapalasta. Efore-positiota kevensin lopullisesti turhautuneena, mutta on sitäkin vielä siivu jäljellä. On ollut hämmentävää katsoa yhtiön tarpomista syvässä hangessa ja kompastumista milloin asiakkaiden muutoksiin, milloin omiin rekrytointeihin.

Kokonaisuudessa kotimaassa reilut puolet sijoituksista. Ulkomaan paino otettu iSharesin ETF:illä ja muutamalla suoralla osakeomistuksella (Omega Healthcare, L Brands, Coca Cola, H&M, Investor, Cloetta, Unilever, Tesco ja Raifeisen suurimpina). Tänä vuonna ulkomaisten sijoitusten tili tuli dollarin vahvistumisena kun taas punnan syöksy söi tuottoja.

Salkkua tuli veivattua tavanomaista enemmän.

Riemuntunteen sain siitä että onnistuin purkamaan omistuksen Questerre Energyssä voitolla. Vuosi sitten positio oli vielä vaatimattomat 69 000 euroa miinuksella. Hyvä esimerkki sijoituksista, jotka muistuttavat enemmän rulettia kuin sijoittamista. Useampi muukin kauppa tuli tehtyä hyvällä voitolla: Kesko, UPM, PKC (ollut salkussa todella pitkään), Fortumia tuli sekä myytyä että ostettua (halvemmalla takaisin). Metson kevennys tapahtui hyvällä voitolla. Vincitillä tuli erinomainen prosentuaalinen tili, mutta minimaalinen euromäärä. Neste kävi salkussa ja hyvällä voitolla pois.

Tappiolla myin Eforea ja Outoteciä.

Katsoin kiusallani vanhaa Exceliä omistuksista vuonna 2010. Taas tuli todistettua että vaikka osa myynneistä on mennyt nappiin, niin osa olisi saanut jäädä tekemättä – niin hyvältä kun päätös silloin näyttikin. Jos en olisi myynyt, minulla olisi nyt UPM:ää 240 000 eurolla ja Huhtamäkeä 372 000 eurolla. Handelsbankenin ja SCA:n omistukset näyttäisivät myös kuusinumeroisilta. Täytyy pistää muistilappuna k.o. salkun raportti seinälle. Myynnin jälkeen tuppaa olemaan vaikeaa muuttaa mieltään ja ostaa kalliimmalla takaisin, vaikkei se sen kummempi kauppa ole kuin muutkaan.

Osinkoja sain vuoden aikana suunnitelmien mukaan, hitusen alle 80 000 e. Siinä mielessä Parempi Suunnitelma on toiminut niin kuin pitääkin. Tälle vuodelle odotan maltillisesti kasvavaa osinkovirtaa. Osa ETF:istä on vaihdettu kasvuosuuksiin tai ”accumulating” tyyppisiin ETF:iin. Ei joudu maksamaan veroja useampaan kertaan niin kuin vakuutussäästäjille saattaa ulkolaisten omistusten suhteen käydä.

Geopolitiikkaa, mahdollista kauppasotaa ja valuuttakursseja joutuu varmasti tänä vuonna miettimään ja säätämään salkun allokaatiota sen mukaan. Muuten kannattanee välttää liikaa hötkyilyä.

Täällä sanotaan että pohjoinen Mistral-tuuli ”chasse les nouages” eli ajaa pilvet pois. Toivottavasti Euroopassa puhaltavat talouden ja maailman politiikan tuulet tuovat lopulta kuitenkin auringon esiin.

Osinkokevättä odotellessa.

Neljäkymmentä vai 5 509 203?

Teimme perjantaina matkan Ahvenanmaan saaristoon saattamaan sukulaista ja ystävää viimeiselle matkalle. Lumeton talvi takasi sen että ajomatkan sai tehdä mennen tullen pimeässä. Pimeydestä ja murheista huolimatta tunnelma oli lämmin ja valoisa. Se sai minut miettimään ihmisen osaa yhteisössä. Vastuuta, oikeuksia ja selviytymistä kaikenlaisissa olosuhteissa.

 ”Jokainen meistä Seglingen melkein neljästäkymmenestä asukkaasta toivottaa juuri Sinut tervetulleeksi.”

Pienessä yhteisössä kaikki tuntevat toisensa ja on itsestään selvää että apua annetaan ja saadaan. Saaren osuuskauppa – Suomen pienin – selviytyy vain mikäli kaikki ostokset keskitetään sinne ja sittenkin tarvitaan talkootyötä aika ajoin. Kauppiaskaan ei varmasti komeile verotilastoissa. Useamman työn tekeminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Kalastetaan, toimitaan lossikuskina, vuokrataan lomamökkejä, viljellään, tehdään metsätöitä ja ollaan työsuhteessa silloin kun sellaisia on. Jos joku kuvittelee selviävänsä vapaamatkustajana, niin viimeistään talvi karistaa illuusiot. Toisaalta yhdenkin yrittäjän onnistuminen näkyy koko kylän menestyksessä.

Meitä on nyt Suomessa reilut 5,5 miljoonaa. Itsestä tuntuu siltä että olemme ajat sitten kadottaneet perspektiivin siitä missä olemme, minne menemme ja mihin meidän pitäisi mennä. Valtiolla on nyt velkaa 99 miljardia eli yli 50 %:a bruttokansantuotteesta tai 45 000 euroa jokaista työssäkäyvää kohti. Vuonna 1995 käytiin 61 %:ssa BKT:sta. Joku saattaa muistaa nuo 90-luvun lamavuodet ja niitä tuskin kukaan kaipaa. Aika moni on sitä mieltä että näin ei voi jatkua ja velka täytyy joskus maksaa poiskin. Korkomenotkin saattavat yllättää kun korkotaso joskus normalisoituu. Velan kasvu muuten alkoi vuonna 2009, tasolta 54,3 miljardia joka oli 28,1 %:a BKT:sta.

Jos meitä olisi tuo melkein neljäkymmentä, olisi helppo todeta kyläneuvostossa että tämä ei toimi ja jotakin täytyy tehdä.

Toimenpiteiden vaikutukset näkyisivät heti ja tiedettäisiin kuka kiristää vyötä ja minkä verran. Sekin nähtäisiin toimiiko vai eikö toimi. Ja jos ei toimi, niin miten mennään eteenpäin. Nyt ei saada oikein päätöstä mistään ja jos saadaan niin hirveän älämölön jälkeen vesitetään päätös tai käydään viivytystaistelua barrikadeilla. Tai sitten tehdään Kimmo Kiljuset ja ajetaan eläkeindeksin rukkaamista niin että nuoremmilta viedään varmasti viimeinenkin eläketurva. Sellainen projekti saattaa tuoda aika nipun henkilökohtaisia ääniä.

Jos Suomen väkiluku suhteutetaan koko maailman väkilukuun ja jos taas Suomi edustaa koko maailmaa, niin meitä on tässä kylässä 4 321 asukasta. Työssä meillä on 1 885 ihmistä. Näistä valtion leivissä on 105 henkilöä, kunnan tehtävissä 340. Kirkon palveluksessa meitä on 17. Se tarkoittaa sitä, että jokainen menestyvä yrittäjä – saarella meitä on 240 – on tärkeä, jokainen työpaikka näkyy koko kylän hyvinvoinnissa. Keskittämällä ostokset omaan kyläkauppaan varmistetaan elintarvikkeiden ja palveluiden saanti ympäri vuoden. Jokainen tällä saarella voi vaikuttaa omalla osaamisellaan, ahkeruudellaan ja työllään saaren menestykseen. Kun vielä saataisiin kalajalosteiden ja saaren sahan puujalosteiden vienti nousuun, niin saatamme päästä vähän helpommalla.

Onnea ja menestystä kyläneuvos Sipilälle sekä voimia koko ”kyläneuvostolle” saaremme asioiden ajamiseksi parempaan jamaan.

Saarelta salkkuun.

Joulukuu on ollut vauhdikas. Trumpin vaalivoitto olikin markkinoille hyvä uutinen. Yhdysvaltojen elvytyksen uskotaan jatkuvan fiskaalisena, infrastruktuuria rakennetaan, tietyistä sääntelyistä luovutaan. EKP jatkaa rahan pumppaamista talouteen. Italian Renzin tappio kansanäänestyksessä ei jaksanut aiheuttaa paniikkia. Santa Claus -ralli on ollut päällä ja öljyn hintakin on noussut sopivasti. Taalan vahvistuminen hyödyttää sinne sijoittaneita ja Euroopan vientiyrityksiä. Saa nähdä mikä on taas se seuraava aavikkopalo, joka uhkaa.

Atria on noussut mukavasti. Myin 1/5 osan pois ja otin tilalle lisää Raisiota. Kasvipohjaisten elintarvikkeiden pitäisi parantaa edelleen kilpailukykyään ja Rihkon Matti on tehnyt firmassa hyvää työtä. Nyt, kun Brexit on nakertanut puntaa ja punta Raisiota, sain tehtyä ostoksen tasoon jonka pitäisi antaa kasvava, yli 5 %:n osinkotuotto.

Volvot myin pois kohtuullisella voitolla ja tilalle Spondaa, josta irtosi jo välillä osinkokin sekä edellisestä myyntihetkestä noin 15 % halvempaa Fortumia.

Norjalainen Questerre Energy on nyt nykäissyt 335 % ylös vuodenvaihteesta. Myin puolet pois ja jään odottamaan miten Kanadan Quebecin energiapolitiikka näkyy yrityksen kurssissa. Tämä sijoitus muistuttaa kyllä enemmän rulettia kuin perinteistä sijoitustoimintaa.

Eforen myynnistä saadut tappiot antoivat mahdollisuuden ottaa voitot kotiin PKC Groupista. Saadut rahat sijoitin Omega Healthcare Investorsiin.

Osinkoja saatu Sponda, Omega Healthcare, L Brands ja kuponkikorko UPM 2027 taalamääräisestä lainasta.

Joulua odotellessa on aika rauhoittua ja miettiä saisiko harkituilla jouluostoksilla kassavirtaa ja töitä kylämme yrityksille. Pelastusarmeijan joulupataankin tai kirkon keräyksiin voi antaa ylimääräisistä. Sillä saattaa kirkastaa monen joulun.