Avainsana: oriola

Kasvaako puu taivaaseen asti?

Taloomme muutti aikoinaan pariskunta, jonka mies oli itävaltalainen, pitkään Ruotsissa asunut herra. Herra oli innokas kokki ja harva se viikko koputteli ovellemme ja ilmoitti paistaneensa ankkaa uunissa tai tuoneensa mereneläviä Göteborgista. Kiinnostaisiko naapureita tällainen vaatimaton iltapala? Verraton naapuri. Monta iltaa tuli istuttua yhdessä ja keskusteluissa vilahti välillä myös sijoitusaiheet.

Herra oli skeptinen sijoitusten suhteen – poltettuaan joskus sormensa markkinoilla – ja toisteli usein lausetta ”Die Bäume wachsen nicht in den Himmel”. Mikään puu ei kasva taivaaseen asti. Nokia oli silloin voimissaan ja menestyksellä ei näyttänyt olevan minkäänlaisia rajoja. Kohtalo oli kuitenkin kuin Ikaroksella: siivet sulivat, alas tultiin ja lujaa.

Oman salkun arvo on lyönyt harva se viikko uusia ennätyksiä – All Time High. Samaa tilanneraporttia kuulee kanssasijoittajiltakin. Aateehoo:ta pukkaa.

Yritykset raportoivat rajuja tulosparannuksia ja tulevaisuudeltakin odotetaan paranevaa. Ulkomaan matkailusta säästetyt eurot ovat osittain pankkitilillä, osittain K-Raudan, Tokmannin ja Puuilon kassassa. Koteja ja kesämökkejä on kunnostettu kilpaa. Harvia raportoi mykistäviä kasvulukuja. Aamun televisiossa Ahvenanmaan hotellit kertovat parhaasta sesongista koskaan ja lauttayhtiöiltä on Turku – Maarianhaminan autopaketit loppuunmyyty. Lämpöpumppukauppias kehui jo viime kesänä hankkineensa paalauskoneen rahan pakkaamiseen. Tänäkin kesänä koneella on varmasti ollut käyttöä.

Raporteista on vaikea löytää huonoja uutisia, tuntuu että yhdeksän kymmenestä yrityksestä ylittää odotukset. Optimisti ottaa viivoittimen käteen ja vetää samalla kulmalla kasvukäyrää tästä eteenpäinkin. Saadut luvut voi syöttää taulukkolaskentaan ja katsoa mikä olisi sijoituskohteen arvo kolmen vuoden päästä. Ceteris paribus – muiden asioiden pysyessä yhtäläisinä, kuten kansantaloustieteen professorini muisti aina lisätä. Unohtuu helposti, että osan tulosparannuksista selittää vertailukauden heikot luvut, osan massiivinen elvytys. Osa on toki yritysten omien toimien tulosta.

Sofar, so good. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että muutaman pörssiromahduksen ja lukemattomia korjausliikkeitä kokeneena, välillä hieman hermostuttaa. Pitkäjänteiselle sijoittajalle korjausliikkeet ovat yleensä ostotilaisuuksia, kunhan muistaa pitää hermot kurissa. Tappiinsa vivutetulla salkulla sijoittavien kannattanee kuitenkin katsella tilannetta valppaana.

Viimeiset viikot Ranskassa menivät yhdessä hujauksessa. Cannes sai kuin saikin järjestettyä filmifestivaalit. Kaupunki oli pullollaan silmäätekeviä. Matkaseura mutisi useampaan kertaan jotakin Adam -nimisestä kuljettajasta. Ihmettelin kuskin tarvetta, kun kulkuvälineet ovat yleensä olleet joko Uber tai paikallinen Express Bus.

Mysteeri selvisi, kun televisiossa näytettiin Adam Driver haastattelussa muiden tähtien kanssa. Kaveri on ilmeisesti naisten mielestä sangen komea mies. Itse sain todeta Andie MacDowellin antaneen hiustensa harmaantua tyylikkäästi ja Jodie Fosterin puhuvan erinomaisen sujuvaa ranskaa. Nuorempien naisten ryhmää edustivat La Croisette -bulevardin wannabeet, joilla näytti olevan korkokengissä enemmän peittoa kuin juhlamekoissa.

Tavalliselle kansalle oli järjestetty ilmaisia elokuvailtoja rannalla

Festivaaliyleisöä oli turvaamassa kaikki mahdolliset poliisivoimat: Police Nationale, Police Municipale ja Gendarmerie. Tähän kun lisätään armeija ja terrorismin vastaiset joukot sekä yksityiset vartiointiyritykset, niin kovin oli turvallista. Löytyi ratsupoliiseja, moottoripyöräpoliiseja ja helikoptereita. Koronaa torjuttiin festivaaleissa vielä voimakkaasti mutta sen jälkeen tartuntaluvut ovat kasvaneet eksponentiaalisesti. Erityisesti 20-30 vuotiaiden ryhmä on kunnostautunut liikkumalla, juhlimalla ja tapaamalla toisiaan, levittäen samalla koronan deltavariantia.

Macronilla tuli mitta täyteen, kun varastossa oli 9 miljoonaa rokotetta ja rokotettavien jono oli kovin lyhyt. Nyt vaaditaan koronapassi, jotta pääset baariin, ravintolaan, elokuviin tai ylipäätänsäkään mihinkään. Kiinnostus rokotuksiin kasvoi niin, että päivä ilmoituksen jälkeen melkein miljoona ihmistä kävi ottamassa ensimmäisen rokotteen. Keppi näyttää toimivan paremmin kuin porkkana.

Jos et ole saanut kahta rokotetta, joudut käytännössä hakemaan testituloksen 48 tunnin välein – tai jätät ravintolakäynnit tekemättä. Hinta on muutaman kympin. Testauskapasiteetti on koetuksella. Otettujen testien määrä on noin 7-8 kertaa korkeampi kuin aikaisempi normaalitaso. Samaa koronapassia otetaan käyttöön muissakin Euroopan maissa. Teknologia toimii: sain Suomessa otetun rokotepassin QR -koodin luettua vaivatta Ranskan Tous Covid -applikaatioon, oikein serpentiinin ja fanfaarien kera.

Tätä kirjoittaessa näyttää pörssi punaiselta. Nesteen tulos ei riittänyt markkinoille ja TietoEvryä painaa suurimman omistajan myynnit. Salkun Lassila & Tikanoja paransi juoksuaan ja on noussut 15,50 euroon. Muistan ajat, jolloin kurssi pyöri 20 eurossa ja muhkea osinko piti omistajat tyytyväisinä.

MYYNNIT

GlaxoSmithKline16,35
Oriola1,90
Alma Media11,54
Exel Composites10,40

OSTOT

TietoEVRY26,70
Enagas18,6818,4818,28
Nobia7,246,836,60
Telia3,79
YIT5,27

GlaxoSmithKline sai lähteä kokonaan. Suursijoittaja Elliot on iskenyt siihen kyntensä ja kärsivällisyydellä olisi saattanut tehdä tilin. Edessä on kuitenkin valtataistelu nykyisen johdon kanssa. Osinkoa ilmoitettiin leikattavan ensi vuonna kun kassavirta suunnataan kasvuun. Johto kertoi tekevänsä jatkossa kovasti töitä jotta omistajat ja muut ”stakeholders” saavat korvauksen panokselleen. Kriittisesti voisi kysyä mitä on tehty tähän asti. Tyydyin saatuihin osinkoihin ja pieneen voittoon. Muut liikkeet, niin ostot kuin myynnit, ovat pienempiä, tyyliin 20 % lisää tai 20 % pois.

Hopeaakin tuli myytyä. Tai oikeastaan Silver Beaver -vene. Ranskasta tultuamme totesin että siinä se vene on taas seissyt 10 viikkoa ja kerännyt levää ja näkinkenkää pohjaansa. Viime vuonna sillä ei ajettu yhtään ja normivuonnakin muutamia tunteja. Totesin, että huoleton on hevoseton poika ja pistin veneen kiertoon omistajalle, joka oikeasti käyttää sitä. Samalla päätin että seuraava vene on kooltaan sellainen että sen vetää yksin rantaan kuiville ja kaksi miestä nostaa talvella pukeille.

Uusi sijoittajapolvi on erilainen. Ovat päättäneet ostaa vain osakkeita, jotka nousevat. Kun kurssi nousee kaikkien aikojen huippuun, ostavat lisää. Niin on kuulemma Seppo Saariokin neuvonut.

Yritin selittää vaihtoehtoista tapaa: ostetaan putoavia kursseja kaikin voimin, tuskastellaan kun kurssi edelleen putoaa, odotetaan että päästään ”melkein omilleen” ja myydään kaikki. Sitten siirretään katse seuraavaan putoavaan puukkoon. Eihän siinä tietenkään rikastu, mutta se fiilis kun kaikki muut ovat olleet väärässä ja itse oikeassa… Sitä ei voi rahalla mitata. Vaihtoehtoinen strategiani ei saanut kannatusta ja pahaa pelkään että nuorempi polvi vielä rikastuu omalla strategiallaan.

Jään nyt seuraamaan ehditäänkö nähdä vielä uusia pörssihuippuja ennen kuin kesä loppuu. Torstaina saadaan Nokian tulos ja ”ennakkovaroitus” mahdollisesta positiivisesta tulosvaroituksesta annettiin jo aikaisemmin. Olen polttanut sormeni Nokiassa niin monta kertaa, että myin omani meemisijoittajien toisessa aallossa. Silloin olin tyytyväinen tiliin. Loppuviikosta voi mahdollisesti voivotella väärää ajoitusta ja lisätä virtuaalipositio ”mitä jos en olisi tehnyt mitään” -salkkuun.

Taisi sama Saario joskus neuvoa ottamaan tappiot nopeasti ja voitot hitaasti. Toisaalta neuvoi myymään kun sisäpiiri myy ja Harvian tapauksessa osa myi jo silloin kun kurssi oli 48 euroa, nyt ollaan 60 eurossa.

Puu ei kasva taivaaseen asti mutta riittävän pitkällä tähtäimellä pörssien indeksit tekevät uusia huippuja uudelleen ja uudelleen.

Turhuuksien Roviolla

Firenzessä dominikaanipappi Savonarola päätti vuonna 1497 poltattaa kaupungissa kaikki turhuudet – vanities. Siinä saivat kyytiä kaikki kirkon synnillisiksi julistamat tavarat kuten kosmetiikka, peilit, kirjat ja taide.

Vajaat viisisataa vuotta myöhemmin yhdysvaltalainen kirjailija Tom Wolfe kirjoitti kirjan aikakauden jupeista samalla otsikolla. Kirjasta innostuttiin tekemään myös elokuva, joka taitaa edelleen kiikkua ”surkeimmat elokuvat” -listalla.

Satuin elämään nuoruuttani suunnilleen samoihin aikoihin, kun Wolfe kirjoitti kirjansa ja kirja löytyykin useamman ystävän hyllystä edelleen. Muistelimme joskus noita kasinotalouden aikoja. Rahoitusta oli saatavilla yllin kyllin ja kaikki tuntui onnistuvan.

Solarium -saleja, kuntosaleja, vaateliikkeitä, kiinteistösijoittamista, baareja ja ravintoloita nousi kuin sieniä sateella. Pörssissä kaikkien yhtiöiden kurssit nousivat ja pankit syytivät lainaa kaikille halukkaille.

Yksi ystävä ihmetteli myöhemmin, että niin se vain oikeustieteen opiskelijasta tuli ammattisijoittaja hetkessä. Kiinteistön ostamiseen riitti käynti pankissa rahoitusyhtiön bemarilla, nahkakravatti kaulassa, Guccit jalassa ja Armanin puku päällä. Pörssissä oli pääasia, että osti, ei niinkään se mitä osti. Listautumisia jonotettiin tihkusateessa kuin Tokmannin ämpäreitä konsanaan.

Huonostihan siinä kävi.

Nyt keskuspankit painavat kilvan rahaa. Päivän lehdessä vihreiden Krista Mikkonen tuulettaa Suomen EU:lta saamaa ”elvytyspakettia” ja sen suuntaamista trendikkäästi ekologisesti kestäviin ratkaisuihin ja digitalisaatioon. Juhlistamisen aihe on EU:n tarjous ”maksa kolme, saat yhden”.

Yhdysvalloissa Biden junailee 1 900 miljardin elvytyspakettia. Tämä pandemian alussa tehdyn 2 000 miljardin elvytyspaketin päälle. Olemme keksineet ikiliikkujan. Panemme yhteiskunnan ja yritykset kiinni ja annamme kaikille ilmaista rahaa. Vasemmistoliitto uskoo, ettei velkaa tarvitse koskaan maksaa takaisin. Tai jos täytyy, niin löydetään maksaja niistä kuuluisista hyväosaisista.

Pörssissä on huomattu, että kun tarpeeksi iso joukko ostaa tiettyä osaketta, niin sen kurssi nousee. Valitaan osake, jonka arvo on talouslukujen perusteella jotakin nollan ja kymmenen taalan välillä ja psyykataan kaikki mukaan rakettiin. Too tö Moon, män. Saadaan joukkohysteria ja kurssi nousee 483 dollariin esimerkkinä GameStop.

Perussettiä höystetään sillä, että nyt saadaan osaketta lyhyeksi myyneet Big Money -pankit kyykkyyn. Sitten käväistään 46 taalassa ennen kuin saadaan puhuttua taas kurssi nousuun. Välittäjät tekevät rahaa, samoin ne, jotka osaavat myydä ajoissa. Loppuväki on kuin kaikki rahansa sököpöydässä hävinneet eli ”suunnilleen omillaan”.

Entä se Big Money? Stick it to the Man? Ne pukumiehet?

Sielläkin liputettiin, varsinkin alussa, merkittäviä tappioita. Uskallan kuitenkin ennustaa, että tässä taistelussa Goljat voittaa Davidin. Short -position väärin arvioinut saattaa saada kenkää. Ehkä joku pankki fuusioidaan toiseen. Yksittäinen pankki saattaa heittää kupit nurin.

Mutta kun musiikki loppuu, ovat hölmöjen dollarit siirtyneet viisaampien taskuun. Näin on käynyt aina ennenkin. Myytiinpä sitten mustan tulppaanin mukuloita tai osuuksia East India Trading Companyssa.

Ikävintä näissä ilmiöissä on se, että markkinoille tulee iso liuta ihmisiä pikaisen rikastumisen toivossa. Poltetaan sormet ja vannotaan ettei koskaan enää. Lopetetaan varautuminen tulevaisuuteen ja sijoittaminen kokonaan.

Vanha viisaus kehottaa sijoittamaan vain sellaiseen, minkä ymmärtää. Itse olen tämän takia jättänyt väliin Teslan osakkeen ja kryptovaluutat. Kannabis -boominkin olen antanut olla muiden Eldoradona.

Sen verran uskallan ennustaa, että lainarahalla sijoittavien kannattaa miettiä, josko olisi aika ainakin vähentää vipua. Se kun toimii ikävästi kumpaankin suuntaan.

Otin ilon irti meemiosakkeiden buumista. Myin kaikki Nokiani hintaan 3,97 ja ostin takaisin hintaan 3,41. Paremmalla ajoituksella osakkeista olisi saanut 4,40 euroa, mutta vain hetken ajan. Hetki sitten Nokia ilmoitti, että vähentää työntekijöitä 10 000 hengellä. Lundmark toteuttaa muutosta ja saattaa hyvinkin käydä niin, että omistajatkin vielä hymyilevät. Henkilökunnalle edessä on pitkä tie, jossa ei taideta optiomiljonäärejä leipoa.

Muuten koronapandemia jatkuu entiseen malliin. Puhuvat päät saapuvat televisioon harva se päivä kertomaan siitä, miten me juuri nyt elämme kriittisiä aikoja.

Olen saanut nämä tietoiskut viihdyttävämmiksi soittamalla samaan aikaan Benny Hill -tunnusmusiikkia. Erityisesti ministeri Kiuru ja Yakety Sax käyvät hyvin yhteen. Olen ihmetellyt, että Katri Kulmunille järjestettiin viestintäkoulutusta – eikö Kristalle riittänyt enää euroja?  Tarve on kuitenkin ilmeinen.

Nyt sitten väsätään ulkonaliikkumiskieltoja, tietyille alueille, tietyin ehdoin, näin ollen mutta pois lukien. Kotona aika kuluu mukavasti vaikkapa lukemalla Lauri Nurmen kirjaa ”Miten Suomi päätti voittaa koronan”. Hintaakin oli hieman laskettu viimeaikaisten tartuntalukujen julkistamisen jälkeen.

OSTOT

Pfizer28,60 €
GlaxoSmithKline14,10 €
Sampo34,53 €34,94 €37,29 €
37,01 €36,66 €36,13 €
Cloetta2,36 €
Nobia6,04 €
Telia3,44 €3,40 €
Telefonica3,55 €
Orion38,00 €38,50 €
33,00 €33,87 €
UPM29,61 €
TietoEVRY25,73 €
Citycon7,66 €
Nokia3,41 €
Swedish Orphan Bio15,48 €
YIT4,83 €
Fortum20,05 €
Oriola2,02 €
Pyynikin Brewery125,00 €

MYYNNIT

Harvia31,80 €
Kreate8,20 €
myyty heti11,27 €
Telia3,59 €
StoraEnso15,68 €
Konecranes36,60 €
Nokia3,97 €
iShares Core DAX119,41 €
iShares US Preferred31,34 €
Rapala7,00 €

Ainoat positiot, jotka suljin kokonaan, ovat Konecranes, iShares Core DAX ja iShares US Preferred Stock. Tuo Preferred Stock on maksanut kuukausittain osinkoa. Osinko on kuitenkin kutistunut ja kun se kapitalisaatiosopimuksessa joutuu tuplaverotuksen kohteeksi (15 % Yhdysvalloille ja 34 % voittoja nostaessa Suomen valtiolle) niin katsoin parhaaksi vaihtaa kotimaiseen osingon maksajaan. Daxin olisi voinut pitääkin mutta päätin käyttää varat osakepoimintaan.

Konecranes oli noussut niin hyvin, että päätin siirtyä sivuun katsomaan Cargotec -fuusion lopputuloksen. Myöhemmin voi sitten harmitella sitäkin päätöstä.

Osakeanneissa tein pikakäynnin Kreatessa. Saatu osakemäärä oli kuitenkin niin mitätön, että otin ruhtinaallisen sadan euron voiton kotiin. Pyynikin Breweryä merkitsin hieman lisää vaikkei oma oluen kulutukseni sitä kannattele – tahti on luokkaa olut per kuukausi. Orthexia merkitsin ja on mielenkiintoista nähdä miten osakkeet jaetaan. Orthexin Smart Store -tuotteita tuli hankittua keittiöön. Hyvältä näyttävät ja hyvin toimivat.

Seuraan päivittäin koronalukuja niin Suomessa kuin Ranskassakin ja toivottavasti tilanne selkiää sen verran, että pääsen taas Etelä-Ranskan maisemiin. Patoutunutta matkustamisen tarvetta taitaa olla monella muullakin.

Kevättä odottaen.

Merkillinen vuosi 2020

Ihmiset alkavat jo unohtaa miltä normaali elämä tuntui. Elämä, jossa sai liikkua, niin kuin tahtoi, tavata ihmisiä rajoituksitta ja muutenkin hoitaa asiansa niin kuin parhaaksi näkee. Tilalle on tullut milloin mitkäkin määräykset ja voimakkaat suositukset. Alueita eristetään, toimialoja suljetaan ja täytetään monenlaisia lomakkeita korvausten saamiseksi. … Jatka artikkeliin Merkillinen vuosi 2020

Etäelämää

Sen verran on yhteiskunnan nykytila nostanut v-käyrää, että huomasin viime blogista vierähtäneen jo yli kaksi kuukautta.

Avaatpa minkä median tahansa, siellä on suosikkihallitukseni sopertamassa jotakin. Eniten on yllättänyt, että omassa ystäväpiirissäkin on ollut muutama, joka on ihastellut miten hienosti ”niin nuorten naisten muodostama hallitus” on selvinnyt.

Kovasti on varjeltu ihmishenkiä, maksoi mitä maksoi. Kuolleita on 344 henkilöä. Uutisointimäärään verrattuna luku on mielestäni aika vaatimaton. Voisin toki olla toista mieltä, jos kuuluisin tuohon joukkoon.

Demokratia on siitä hieno järjestelmä, että äänestämällä saat valittua kaikenlaista väkeä ja niistä muodostetaan sitten kaikenlaisia hallituksia. Kävin hankkimassa uudet silmälasit, josko oma mielipide hallituksen kyvykkyydestä kirkastuisi. Ei auttanut.

Valtion velkaa sipaistaan entisten päälle 17,9 miljardia. Tämä Valtiokonttorin ja kuudennen lisätalousarvion mukaan. Ennestään velkaa on 125 miljardia eli noin 22 550 euroa per asukas. Suomalaisen tyypillinen (mediaani) palkka on 3 000 kuussa, brutto. Netto on 2 250 euroa eli 27 000 vuodessa.  Vippaamme siis pelkästään tänä vuonna 663 000 suomalaisen nettovuosipalkan verran.

Mitäpä sillä on väliä? Vasemmistoliiton mukaan tällaista velkaa ei ole tarkoituskaan maksaa koskaan takaisin. ”Nyt ei ole aika miettiä kustannuksia”.

Rohkenen epäillä suunnitelman toimivuutta. Eiköhän tässä aleta vielä etsiä maksajia suurennuslasilla. Saattaa olla, ettei polttoaine-, tupakka-, alkoholi- ja tulevaisuuden muoviveroilla saada asiaa hoidettua. Sen verran ennakoin tulevaa tilannetta jo nyt, että ajoimme yhden yhtiön alas. On helpompi hoitaa asia, kun tietää millä verokohtelulla varat saa kotiutettua.

Hallitusohjelmaan kirjattu työllisyyden parantamisen tavoite on jo unohdettu. Nyt voi pääministeri keskittyä siihen, että syyllistää yritysjohtoa siitä, että yrittävät pitää yritykset tuottavina ja elinkelpoisina. Ovat ne ahneita. Onko nyt oikea aika? Missä on solidaarisuus?

Jokainen, joka on joutunut karsimaan yrityksen toimintoja ja henkilökuntaa, ymmärtää, ettei sitä tehdä huvikseen. Saattaa tulla viikatemiehen hommat omiinkin uniin. Usein saneerataan myös johtoa eli ensin annat kenkää kollegoillesi ja lopulta arpa saattaa osua omalle kohdalle, kun siirrytään ”jälleenrakentamisen” vaiheeseen.

Outotec ilmoitti juuri saaneensa YT-neuvottelut päätökseen. Työvoimaa vähennetään 254 henkilöä. Aamun uutinen oli Cargotecin ja Konecranesin yhdistyminen. Yhdistymisestä odotetaan kolmessa vuodessa 100 miljoonan synergiaetuja. Vinkkinä poliitikoille: synergiaedut eivät aina synny pelkästään vuokrakuluista tai ostojen tehostamisesta. Eiköhän sieltäkin saada pikkuhiljaa reilu lisäys työttömien ja lomautettujen määrään.

Ravintolatoiminnan, majoituksen ja matkailun tilanne näyttää katastrofaaliselta. Joka kerta, kun perhe- ja peruspalveluministeri astuu ruutuun esittelemään uusia rajoituksia, tilanne muuttuu entistä karmeammaksi.

Lapin matkailu onnistuu mainiosti, kun saapuvalla turistilla on tuore negatiivinen testitulos kourassa. Ei muuta kuin nopea siirtyminen eristykseen 3 päiväksi. Sitten vain uuteen testiin ja kun on toinen negatiivinen kourassa, ei muuta kuin mäkeen rentoutumaan ja porosafarille.

En tiedä missä virtuaalitodellisuudessa tämä voisi toimia. Innovatiivisimmat Lapin yritykset kertoivatkin jo siirtävänsä toimintansa Ruotsin puolelle. Ongelma ei toki ole pelkästään Lapin, pääkaupunkiseudun hotelleihinkin mahtuisi oikein mukavasti väkeä. Finnarillakin olisi kapasiteettia vaikkapa viisinkertaistaa nykyiset lennot. Nykytilanteessa yhtiö tikkaa tappiota muutaman miljoonan per päivä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Nopeasti tulee mieleen, että kannattaako olla paavillisempi kuin paavi itse? Olen kaivannut Euroopan Unionin suositusten mukaisia tartuntaluokituksia. Voisimme myös tunnustaa, että suurin ero sairastuneiden määrässä korreloi suoraan väestötiheyden kanssa, ei oman touhotuksen.

Ajoimme Cannesista Turkuun elokuun alussa. Lomareissu kesti kaiken kaikkiaan kuusi viikkoa ja ajomatkaa oli päiväretket mukaan lukien 5 727 kilometriä. Huoltoasemilla käytettiin aina maskia ja pestiin kädet. Hotelleissa käytettiin maskia kaikissa julkisissa tiloissa. Saksassa ravintolan terassilla sai yhteyden tarjoilijaan vasta kun oli syöttänyt applikaatiolla omat yhteystiedot. Maskinkäyttö Ranskan ja Saksan puolella oli itsestään selvää kaikissa sisätiloissa, samoin sosiaalinen etäisyydenpito ja käsihygienia. Tavarataloon ei päässyt edes sisään ilman maskia ja vartija valvoi käsien desinfioinnin.

Näin toimittiin, kunnes saavuimme Ruotsiin. Siellä ei ollut mistään varautumisesta merkkiäkään. Maskeja ei näkynyt missään. Väki seurusteli laivaa odotellessa isoissa ryhmissä vertaillen lomamuistoja. Pistimme tämä ruotsalaisen illuusion piikkiin ja menimme suoraan hyttiimme.

Kun saavuimme Suomeen ja huomasimme, että täälläkin rinnastut – maski kasvoilla – vierailijaan ulkoavaruudesta. Eikä ole tilanne kovasti muuttunut viime viikkoinakaan. Käydessäni eilen paikallisessa Citymarketissa näin kolme maskinkäyttäjää. Kuuluin itse tähän joukkoon.

Sen sijaan että yritämme nyt keksiä syntipukkia eri ravintoloista, voisimme ehkä keskittyä siihen, että maski on pakollinen kaikissa katetuissa tiloissa, omaa kotia ja autoa lukuun ottamatta. Julkiseen liikennevälineeseen ei ole asiaa ilman kasvosuojusta.

Jos halutaan ratsata ravintolat, käydään tarkastamassa pöytien välit ja väkimäärä. Tarkastetaan että asiakkailla on maski päällä, kunnes on istuttu pöytään ja että se asetetaan taas kasvoille, kun noustaan pöydästä. Jos varoitukset eivät auta, niin ravintola pariksi viikoksi kiinni. Luulen että tämä toimisi paremmin kuin se, että jokaista ravintoloitsijaa lyödään lekalla päähän.

Kouluissa, virastoissa ja työpaikoilla sama käytäntö. Omassa huoneessa tai pöydässä voit olla ilman, muualla käytät maskia.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että nyt pitäisi olla selkärankaa kertoa kansalle, että valehtelimme teille keväällä maskin merkityksestä. Silloin kun ei ollut maskeja edes hoitohenkilöstölle. Anteeksi. Nyt voimme puhua totta ja yritämme valehdella vähemmän jatkossa. Sitten voi vielä vasemmisto mutista, että jokaisella menee ”oikein menetellessä” ainakin kuusi maskia päivässä ja kuka maksaa. Itse uskallan väittää, että yhdelläkin maskilla per päivä pärjää paremmin kuin ilman.

Kuten tekstistä ja v-käyrästä saattaa aavistaa, tarkoitus on lähteä taas Ranskaan heti kun se on järkevää. Marseillen seudulla saatiin aikaan nopea tartuntamäärien kasvu ja nyt on otettu vähän rajumpia keinoja käyttöön eli ravintoloiden ja kuntosalien yms. totaalinen sulkeminen. Cannesissa näyttää tilanne paranevan ja riski täydelliselle sululle on selkeästi pienempi.

Minulla ei ole tilastomateriaalia mutta oma veikkaus on, että suurimmat tartuntamäärät saatiin Marseillen ja läheisen maaseudun vierastyöläisistä sekä liian tiukkaan pakatuista ”kotimaisista” turistikohteista elokuun lopulla. Opiskelutkin ovat taas alkaneet. Kun vaikkapa Aix-en-Provencessa on 80 000 opiskelijaa, niin riskit kasvavat varmasti. Asutaan ahtaasti ja liikutaan paljon yhdessä.

Talouspuolella miettisin hieman tämän testaamishysterian ruokkimista. Jos nyt testeissä juoksee 10 000 henkilöä per päivä ja testin määrä on tarkoitus tuplata, niin päästään miljardin vuosikuluun. Miksi? Jos olet sairas, eli sinulla on flunssan oireita, niin eristä itsesi. Jos olo paranee muutamassa päivässä, niin olet terve. Jos tilanne jatkuu, niin mene sitten testeihin. Nyt siellä juostaan jokaisen aivastuksen takia. Osumistarkkuus näyttää olevan 100 / 10 000 = yksi prosentti. Eli 99 % väestä käy siellä turhaan.

Torjuisin myös työttömyyttä ja lisäisin yhteiskunnan aktiivisuutta nostamalla nopeasti kotitalousvähennyksen vähintään 5 000 euroon. Tämä on siitä mukava verohelpotus, että se maksaa itse itsensä. Kun remontteja tehdään, saadaan sekä töitä että arvonlisäveroja. Samalla saataisiin korona-ajan pudonneen kulutuksen säästöt kiertoon. Ehkä pääministerikin voisi palkata siivoojan hoitamaan vessan lisäksi koko kotitalouden siistimisen. Jäisi paremmin aikaa perheelle ja omaan varsinaiseen työhön.

Sijoituspuolella on mennyt itse asiassa kohtuullisen hyvin. Alkuvuoden pudotuksia ei ole vielä kokonaan korjattu, mutta lähellä ollaan. Osa osingonmaksua pantanneista yrityksistä on vahvistanut osingon tälle vuodelle, varsin suuri osa on ne jo maksanutkin. Jälkiviisaana voi todeta, olisi kannattanut sijoittaa vain saunaan, viinaan ja tervaan. Parhaita nousijoita omassa salkussa ovat nimittäin Harvia, Altia ja Tikkurila.

Salkkuun on tullut osinkoja viime blogin jälkeen seuraavasti:

Tokmanni                           7 211,30

AbbVie                                   169,34

Omega Healthcare                576,78

Konecranes                           491,70

Elekta                                    110,84

Uponor                               1 223,91

Wärtsilä                                 447,00

Relais Group                          213,25

YIT                                      2 340,00

Citycon                               4 387,99

Kraft Heinz                            234,14

iShares Preferred                  232,80

Salkkua on säädetty myymällä 20 %:a Harvian osakkeista hintaan 15,70 e. Komppasin sisäpiiriläisiä, vaikka nyt näyttää siltä, että olisi kannattanut pitää. Myin myös kokonaan pois iShares Ageing Population etf:n. Ahlström Munksjö tuli myytyä ostotarjouksen tullessa hintaan 17,92 e. Tallinkista luovuin hintaan 0,68 kun matkailurajoituksille ei näyttänyt tulevan loppua.

Lisätty YIT omistusta hintaan 5,03 e. iSharesin myynnistä saaduilla varoilla lisäsin Altiaa hintaan 8,63 e. Otin hieman lisää Tikkurilaa hintaan 14,86 e. Lassila & Tikanojaa lisätty hintaan 13,38 e ja Oriolaa hintaan 1,90. Fortumia on otettu lisää hintaan 16,59 ja 16,91. Ruotsalaista Dunia lisätty hintaan 8,27 e. Wärtsilää lisätty hintaan 7,05 ja 6,42 sekä Atriaa hintaan 8,48. Ulkolaisissa lisätty espanjalaista Enagasia ja murheellista Telefonicaa. Lääkepuolella otin salkkuun lisää GlaxoSmithKlinea.

Aika vähän liikkeitä. Kun vuosi lähestyy loppuaan, täytyy käydä läpi minkä verran on voittoja ja tappiota kasassa ja tehdä vielä jonkin verran säätöjä.

Koettakaa pysyä terveinä ja pitää mieli virkeänä myös ”etäelämässä”.

Vuoden 2018 tilinpäätös

Käytän suorissa sijoituksissa pääasiassa Nordnet:iä ja vakuutusratkaisuissa pääasiassa Mandatum Lifea. Kun käyttää useampaa pankkiiriliikettä ja sijoittaa osittain suoraan, osittain vakuutusratkaisujen kautta, joutuu väkisinkin tekemään jonkin verran manuaalista työtä raporttien yhdistämiseksi.

Automatisoidut ja kohtuullisen reaaliaikaiset salkkuraportit pyörivät Google Sheetsin ja Bloombergin kautta. Niistä näkee parhaiten päivittäiset arvot ja salkun arvonmuutokset. Henkilökohtaista taloudenpitoa olen seurannut aluksi Excelillä, sitten jonkin aikaa Balancionin kautta, sitten Money Dancella ja nyt reilut kaksi vuotta Banktivity -applikaatiolla. Jokaisessa ratkaisussa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Nykyinen applikaatio muistuttaa ketterää kirjanpidon ohjelmaa ja antaa aika hyvät raportit, vaikkei poimikaan osakekursseja automaattisesti. Tai poimisi toki, jos sijoittaisi enimmäkseen Yhdysvalloissa ja käyttäisi kirjanpitovaluuttana dollaria.

Nordea Wallet on lisännyt ominaisuuksia ja saattaa hyvinkin olla että siitä saadaan henkilökohtaisen taloudenpidon työkalu jatkossa. Sinänsä kehitys on ollut hidasta, on varmaan kaksikymmentä vuotta siitä, kun ihastelin alan ohjelmistoja Jenkeissä. Suomalaisia ei ilmeisesti kiinnosta minkä verran rahaa tulee ja mihin sitä menee. Tähän kannattaisi ihmisten uhrata hieman enemmän aikaa ja vaivaa. Tulokset kertovat nopeasti onko taloudessa turhia kuluautomaatteja.

Viime vuoden osingot menivät pääosin odotusten mukaan. Olen listauksessa laskenut tulot sen mukaan mitä on tilille /salkkuun tullut. Tämä tarkoittaa sitä, että suorissa sijoituksissa osinkojen vero on vähennetty ja vakuutuksissa kotimaiset osingot / korot on saatu bruttona. Niissäkin suurin osa ulkomaisista on saatu lähdeveron jälkeen ja ovat siten kolminkertaisen verotuksen piirissä. Eli ensin maksaa yritys tuloksestaan, sitten ottaa kotivaltio ennen tilitystä ja lopuksi vielä Suomen valtio pääomatuloja verottaessaan. Näitä ulkolaisia olen pikkuhiljaa siirtänyt joko suoriksi omistuksiksi tai ETF:iksi, jotka eivät maksa osinkoa.

Viime vuoden osingot muodostuivat seuraavista:

Citycon 16 395,28
Nordea 10 404,00
Aktia 8 022,48
Nokia 7 790,00
Kemira 5 830,00
Lassila & Tikanoja 5 520,00
Fortum 5 500,00
Raisio 5 258,30
Tokmanni 4 100,00
Omega Healthcare 4 060,66
Tikkurila 3 489,60
UPM Bond 3 235,78
Aspo 3 225,00
YIT 3 000,00
Orion B 2 900,00
Telia 2 854,92
iShares Euro Dividend 2 330,75
Oriola B 1 887,15
Cloetta 1 841,75
iShares Core Dividend Growth 1 710,33
iShares US Preferred Stock 1 567,39
Hennes & Mauritz 1 530,83
Amer 1 400,00
iShares DivDax 1 242,40
Investor B 660,56
Rapala 639,20
L Brands 638,76
iShares Emerging Markets 600,45
iShares Global Infra 561,80
Unilever 539,61
Klövern 536,94
Harvia 536,40
Tesco 474,11
iShares Euro Tech 446,79
Essity 352,48
iShares Europe Banks 158,70
R.R. Donnelley 110,35
iShares US Oil Equipment 53,24
111 406,01

 

Vuoden aikana tuli säädettyä salkkua ehkä hieman normaalia enemmän. Nyt kun ynnään niistä tuloutuneet myyntivoitot ja myyntitappiota, niin plussaa kertyi melkein osinkojen verran eli 104 153 euroa. Myytyjä tai kevennettyjä positioita olivat esimerkiksi Amer, Unilever, Raisio, Coca Cola, Telia, Omega Healthcare, Fortum, Nokia, Klövern, Orion, Investor ja muutama ETF (DGRO ja EEMV). Osa myydyistä on ostettu myöhemmin takaisin.

Tuostahan voisi nopeasti päätellä, että salkun kirnuamista kannattaisi jatkaa ja kiihdyttää tahtia. Oma kokemus on kuitenkin se, että helposti tulee myytyä osakkeita, jotka olisi kannattanut pitää.

Viime vuonnakin myin Ameria halvimmillaan 22,84 e ja kalleimmillaan 27,04 euroon. Kun olisi jaksanut odottaa, olisi saanut 40 euroa. Huhtamäkeä olen myynyt joskus riemuissani yli 20 euron kurssiin, nyt siitä saisi 32 euroa. Nestettä olen myynyt yhtä riemuissani reilun 30 euron kurssiin ja nyt siitä saisi kohta 90 euroa. Hyväkin myyntihinta saattaa moninkertaistua.

Siinä näit, sanoisi joku. Ei vain kannata myydä. No jaa, kevensin joskus Stockmannia vähän päälle 8 euroon. Olisi kannattanut myydä kaikki, nyt niistä saisi reilut 2 euroa. Raision Tehtaat tuntui stabiililta, kasvavan osingon maksajalta, kohtuullisen turvallisella toimialalla. Ei muuta kuin lisäsiivu salkkuun 4 eurolla. Voi,voi. Nyt sitä saisi kurssiin 2,60 e.

Eli oma johtopäätös on, että kurssit ovat mitä ovat ja ajoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, paitsi jälkikäteen. Silloin löytyy kyllä ainakin kymmenen fakiiria, jotka pystyvät toteamaan että ”kaikkihan sen näkivät”.

Itse olen seurannut edelleen salkun kassavirtaa ja – niin kuin yllä olevasta listauksesta näkee – hajauttanut sijoituksia liiankin kanssa. Ei tämäkään strategia autuaaksi tee, mutta estää luultavasti täydellisen romahduksen kun Mr Murphy kuitenkin tulee vierailulle. Putoavia puukkoja on tullut poimittua nuorempana useinkin, enkä ole vieläkään päässyt tästä harrastuksesta kokonaan eroon.

Nyt kun kurssit ovat nousseet mukavasti vuodenlopun syöksystä, kannattaa ehkä olla hieman varovainen ostonapin kanssa. Pörssissä on toki ihan kohtuullisestikin hinnoiteltua tavaraa, mutta en usko että heilahdukset loppuvat tähän. Oma kokemus ajallisesta hajauttamisesta on ollut myönteinen. Ei ole pakko ostaa tai myydä koko erää kerralla vaan mieluummin muutaman kuukauden välein, pikkuhiljaa.

Mediassa huomaa taas että vaalit ovat tulossa. Kaikki ovat pienen ihmisen asialla ja kapitalisti se kansan verta juo. Paras ratkaisu saadaan aina kunnallisella tai valtiollisella laitoksella. Tai asettamalla joku luku autuaaksi tekeväksi. Kyllä kansa ymmärtää, että kun meillä on 0,5 hoitajaa hoitamassa vanhusta, niin kyllä homma sujuu.

Suoritin aikoinaan neuvostotalouden kurssin kansantaloustieteessä. Mieleen jäi traktoritehdas, jolle oli annettu viiden vuoden tuotantotavoite tonneissa. Tehdas saavuttikin asetetut tavoitteet ja kaikki meni hyvin, kunnes huomattiin että traktorit upposivat pelloille. Tuotanto oli maksimoitu tonneissa hitsaamalla traktorin pohjaan ylimääräinen tuhannen kilon metallilevy.

Vajaat 80 –kymppinen sukulaisnainen oli visiitillä. Hänellä oli mukanaan voimisteluun tarkoitettu kuminauha. Verrytteli sillä aamuin, illoin ja kun ihmettelin energiaa niin totesi että ”se on, kuule, liikuntakyky vanhuksen paras turva”. Tämä nainen elää yksin, itsenäisesti ja matkustelee aktiivisesti. Ei tarvitse 0,5 hoitajaa, eikä edes 0,3 hoitajaa. Toisille taas ei riitä edes ympärivuorokautinen omahoitaja kertoimella 3,0.

Kuntien kannattaisi käyttää nyt huomattavasti aikaa ja energiaa hoitokriteerien asettamiseen. Mitä on hyvä hoito kullekin asiakkaalle? Kuka sen tekee ja miten se mitataan? Sen jälkeen sopimukset kuntoon, huomattavat sopimussakot ja saumaton valvonta. Kuvittelen, että esimerkiksi RFID -tekniikalla voitaisiin valvoa automaattisesti, montako kertaa kussakin huoneessa on käyty ja kauanko siellä on oltu. Osuisi helposti silmään tilanne, jossa kukaan ei ole tehnyt yhtään mitään.

Itse tekisin vielä niin, että hoivakiinteistön omistaisi aina toinen taho kuin se, joka tekee hoivatyön. On helpompi vaihtaa firma ja pitää asiakkaat samassa talossa. Sitä saa, mitä mittaa. Mielelläni näkisin ne myös parhaat käytännöt, joilla kunnallinen toimija pesee mennen tullen yksityisen sektorin. Enkä usko, että vastaus hyvään hoitoon on yksi desimaaliluku.

Oli miten oli, niin väestön vanhenemisen seurauksille etsitään vielä maksajia monissa vaaleissa.

Itse jatkan vanhusten huoltovajeen paikkaamista kiikuttamalla päivittäistavaraa paikalliseen hoitokotiin ja tarkastamalla asiakkaan tilanteen kahvitarjoilun kera, vähintään kaksi kertaa viikossa. Näitä reissuja on tullut nyt tehtyä noin 300 kertaa, joten alkaa olla tuostakin sektorista joku käsitys.

Oma kokemus tuosta yksityisestä palvelutalosta on, että aktiivinen, omasta hyvinvoinnistaan kiinnostunut asiakas viettää siellä sangen mallikelpoista elämää. Jos taas pyyhe on heitetty henkisesti nurkkaan, niin aika saattaa tulla pitkäksi noutajaa odotellessa. Enkä usko tilanteen olevan vähääkään parempi vaikka palveluntuottaja olisi kaupungin laitos.

Vielä kun saataisiin jäät ja lumet pois kaupungin kaduilta.

 

 

 

Kesän ensi puraisu

Viime blogista ehtikin vierähtää jo yllättävän pitkä aika.

Helmi- ja maaliskuu menivät sijoitusyhtiöiden tilinpäätösten teossa. Liput ja laput on kerätty nyt omaankin veroilmoitukseen. Suomen verottajalle täytyy nostaa hattua; veroilmoituksen antaminen verkossa ei ole monessakaan maassa itsestäänselvyys. Aika paljon oli vielä täydennettävää, mutta vuosi vuodelta menemme kohti automaattista verotusta, jossa veroprosentti on aina oikein.

Yhden viikon panostin Rooman ja Firenzen matkaan. Mielenkiintoinen ja sijoitusideoitakin antanut matka. Olin liikkeellä juuri pääsiäisen aikoihin ja täytyy todeta että matkailusektori alkaa näyttää mielenkiintoiselta sijoituskohteelta.

Firenzessä ei päässyt välillä edes eteenpäin, kun kadut olivat täynnä turistiryhmiä. Kiinalaisia oli pilvin pimein ja Intian varakkaampi keskiluokkakin oli päässyt liikkeelle. Paikalliset yrittäjät kaipailivat vielä maksukykyisempiä turisteja – mutta kyllä näistäkin ryhmistä joku vielä tilin tekee. Omaa maksukykyä epäilin, kun espresson hinta oli pahimmillaan kuusi euroa kuppi ja jos tilasit lorauksen maitoa joukkoon, päästiin 7,50 euroon. No, aina löytyi paikallistenkin kahvila, jossa hintataso oli viidesosa tästä. Nähtävää oli paljon ja joka paikkaan jono. Päätinkin jatkossa katsoa tarkemmin kalenterin ja löytää edes jollakin lailla off season –ajankohdan.

Kuriositeettina mainittakoon, että Firenze on kaupunki, jossa katutyöt pitäisi kieltää. Kaivat missä tahansa, niin muutaman kymmenen sentin jälkeen paljastuu tuntematon antiikkilöydös ja innostunut museovirasto ryntää paikalle. Kahvilan omistaja totesi että ”minähän sanoin, että ei vaihdeta niitä katukiviä”. Nyt oli kahvilan edusta huputettu ja arkeologit kävivät löydöstä läpi sanottakoon nyt vaikka että huolellisesti ja pieteetillä.

Roomassa oli turisteja vähintäänkin yhtä paljon, mutta kun kaupunki on suuri, niin väenpaljous ei häirinnyt. Rooman majoitukselle pitää antaa arvosana 10+. Aivan keskustassa, muutaman sata vuotta vanhan rakennuksen yläkertaan oli rakennettu viiden huoneen huoneistohotelli. Yhteinen keittiö, yhteinen oleskelutila ja vastaanoton väki paikalla vain kun sovittiin. Upeat huoneet, modernit huonekalut ja viimeisen päälle tehdyt kylpyhuoneet. Hissi oli rakennettu jälkikäteen talon ulkoseinälle ja suomalainen turvallisuusviranomainen olisi varmasti julistanut sen käyttökieltoon. Ohutta vaneria ja täysin sään armoilla oleva koneisto. Ylös ja alas kuitenkin pääsi, vaikka välillä hirvitti.

Meille oli piirretty valmiiksi karttaan jokaiselle päivällä eri kävelyreitti, johon oli merkitty mitä kannattaa nähdä ja miksi. Lentokenttäkuljetukseen hotellilla oli oma taksikuski, joka ajeli upouudella mersullaan sujuvasti liikenteessä, jossa omaan ajamiseen olisi tarvittu joko rauhoittavaa tai pitkä rohkaisuryyppy.

Roomassa saisi varmaan kulumaan ainakin vuoden, jos ottaisi joka viikko jonkun kohteen ihan oikeasti työn ja perehtymisen alle.

Sijoitusrintamalla on ollut itsellä monenlaista vastatuulta. Jos uskoisi ajoitukseen ja olisi myynyt tapissa tammi-helmikuussa, niin olisi salkku huomattavasti pulskempi. Oma strategia on ollut edelleen osta ja pidä, joten nuo ajoituksen tienestit ovat jääneet saamatta.

Välillä on tuntunut että salkussa on pysyvä Musta Pekka –kortti. Milloin mikäkin uutinen iskee juuri omaan valintaan ja joskus on pitänyt panna ruutu loppupäiväksi kiinni ja ottaa muutama espresso mielenvirkistykseksi.

Mielenvirkistystä olen saanut myös hyvin sujuvasta osinkovirrasta. Alkuvuonna salkkuun on tippunut niitä seuraavasti:

  • Amer                           1 400,00
  • Tokmanni                   4 100,00
  • Lassila & Tikanoja    5 520,00
  • YIT                               3 000,00
  • Oriola                          1 800,00
  • Orion                           2 900,00
  • Citycon                        3 737,50
  • Kemira                        5 830,00
  • Raisio                          5 100,00
  • Fortum                        5 500,00
  • Rapala                            260,00
  • Aktia                            7 980,00
  • Aspo                             1 575,00
  • Tikkurila                     1 544,80
  • Omega Healthcare    1 253,65
  • Nordea                      10 404,00
  • Telia                             1 564,00
  • Cloetta                         1 833,00

Muutama tonni on tullut lisäksi eri ETF:istä, Essityltä ja Klöverniltä. Suurin vielä tuleva osinko taitaa olla Nokia. Yllä olevistakin osa on siirtynyt maksamaan osingon 2-4 kertaa vuodessa, jenkkiyhtiöiden tapaan. Sopii minulle.

Olen ostanut hieman lisää Investoria, Essityä, Hennes & Mauritzia ja – saunaremontista innostuneena – Harviaa. Nordean yhtiökokouksen jälkeen olen lisännyt sitä edelleen muutamalla ostolla. Osake on edelleen mielestäni erittäin edullinen.

Muistutan kuitenkin taas kerran, että kerron ainoastaan mitä olen itse salkussani tehnyt. En anna sijoitusneuvontaa. Se on Suomessa luvanvaraista toimintaa.

Jokaisen kannattaisi joskus käydä ruotsalaisessa yhtiökokouksessa – siellä tapaa kavereita, jotka ovat aivan kuin Ove Solsidan -sarjasta . Väen kanssa jutellessa on välillä vaikea ymmärtää, miten Ruotsin talous on selvinnyt niin hyvin niistä samoista karikoista, joissa Suomi on junnannut vuosia.

Men hur kommer man till årsstämman i Finland? Skall stämman vara på finska, jag talar inte finska. Yhdellä toverilla oli kova tarve olla pienen hyttysen pisto mursun (valross) paksussa nahassa. Vitsiltä menee helposti terä, kun sen toistaa samassa kokouksessa kolme kertaa.

Taas oli media täysin eksyksissä kun Nordean kotipaikan vaihdosta oli otsikkojen mukaan tulossa ”erittäin tiukka äänestys”. Tulos oli vajaat 97 % muuton puolesta. Mielenkiintoinen kokous ja Nordean kannattaa kyllä jossakin vaiheessa satsata imagoonsa, niin ettei ensimmäinen kuva kaikesta ole ”arrogantti ja ylimielinen”, Ei auta paraskaan tekninen ratkaisu, tehokkuus ja vakavaraisuus, jos asiakasta vain jostakin syystä ”nyppii”.

Raision yhtiökokous tuli käytyä ja uudesta toimitusjohtajasta voi sanoa, että ei jää yrityksen menestys johtajan koosta taikka kädenpuristuksesta kiinni. Uusi Tj oli ovella vastassa ja hetken luulin että kyseessä oli kuntosalilla viihtynyt turvamies… Toivottavasti panostus terveellisiin elintarvikkeisiin kantaa edelleen hedelmää. Itse olin yllättynyt siitä kuinka pieneksi Raision työntekijöiden määrä on yrityskauppojen ja ”rönsyjen karsimisen” jälkeen käynyt. Nyt pitäisi kyllä lähteä selkeästi toiseen suuntaan.

Oriolan yhtiökokouksessa käytiin hiukan läpi toiminnanohjausjärjestelmän uusimisen aiheuttamia kuluja. Itselle jäi se kuva että järjestelmä olisi maksanut 20 miljoonaa, viivästykset 10 miljoonaa. Löisin itse tuohon vielä varmuuden vuoksi 10 miljoonaa päälle ja hartaan toiveen siitä, ettei tämä johda viranomaissääntelyyn, joka nakertaa liiketoiminnan tuottoja entisestään. Muuten oli sellainen tunnelma että asiat alkavat pikkuhiljaa olla normaalilla tolalla ja voidaan keskittyä tulevaisuuteen.

Hämmästyttävän pitkä ja kallis kaaos. Hallituksen puheenjohtaja Vanjoki muistutti, että kilpailijoilla on / saattaa olla sama muutos vielä edessä. Uskon, että siellä saadaan kuitenkin tuntuvaa etua edelläkävijän vastoinkäymisistä. Yhteistyö Keskon kanssa – eli Hehku- ketju – on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta viivan alla se näkyy aikaisintaan muutaman vuoden päästä.

Osinkojen ohella olen yrittänyt itsekin virkistää Suomen taloutta ja teettänyt pikkuremonttia saunassa, kylpyhuoneessa ja WC –tiloissa. On kumma että jonkun allastasokaapin uusimiseen saa upotettua helposti tonnin, mutta niin siinä vain käy, kun paikalla pitää olla puuseppää ja putkimiestä vuorotellen. Sinänsä on toki hienoa että kaikenlaisia ratkaisuja löytyy.

Kuninkojan K-Raudalle pitää nostaa erikseen hattua Harvian kiukaan uusimisesta. Kaikki meni kuin elokuvissa ja asentaja tiputteli uudet kivetkin paikoilleen. Kaikki remonttimiehet ovat myös oppineet siivoamaan jälkensä ja viemään vanhat vehkeet ja pakkausmateriaalit pois – asiakas kiittää! Kun kiuas tuli ”omalta yhtiöltä”, otin luonnollisesti myös maalit Tikkurilalta.

Italian reissun jälkeen olin viikon Suomessa ja nyt on edessä kaksi viikkoa täällä Cannesissa. Se fiilis, kun saat ihan oikeasti vaihtaa vaatetuksen shortseihin ja pikeepaitaan, on kyllä aina yhtä hieno. Nyt kävi lisäksi tuuri kelien suhteen. Täällä oli satanut pari viikkoa putkeen – mikä on erittäin harvinaista tällä rannikolla. Nyt on pelkkää auringon paistetta ja aivan riittävät 21 – 25 astetta.

Täällä tehdään vimmatusti infraremontteja ja katutöitä ennen filmifestivaaleja. Pöhinän luulisi jo näkyvän bruttokansantuotteessa. Tori on pullollaan paikallisia vihanneksia, hedelmiä ja juustoja. Olen ostanut yhdeltä kauppiaalta paikallisella Marché Forville –torilla joka päivä kaksi erilaista vuohenjuustoa. Sortimentti on ainakin 50 erilaista, aika taitaa loppua kesken. Leipäkaupat (Boulangerie) ovat taas panostaneet tuotekehitykseen ja suurin osa myytävästä tulee suoraan uunista. Niin siinä taas kävi, että kun lähdin hakemaan muutaman tomaatin ja yhden patongin, niin kummasti oli reppu täynnä.

Nyt on mielestäni hyvä aika tulla tänne; kelit vastaavat hyvinkin Suomen kesän parhaita päiviä ja aurinkoa saa takuuvarmasti. Ravintolat ovat vielä energiaa ja palveluhenkeä täynnä. Joka paikkaan mahtuu ja kaikki järjestyy.

Samalla saa nauttia kesän ensi puraisusta.

 

Pakkasta ja punaisia lukuja

Alkuvuonna on taas testattu pörssien arvostustasoja. Punaista on vilkkunut monella rivillä omassakin salkussa.

Helsingin pörssi on päässyt hieman vähemmällä, näyttää olevan vielä reilut kaksi prosenttia yli vuoden alun lukemien. Saksassa DAX -indeksin kuluvan vuoden huiput olivat 13 559 pistettä ja nyt mennään tasolla 12 090, melkein 11 prosenttia alle huippujen. Ehkäpä tilanne alkaa pikkuhiljaa parantua, kun hallituskin on saatu kasaan vaatimattoman neljän kuukauden odotuksen jälkeen.

Tukholmassa on lasketeltu vuoden huipuista kuusi prosenttia. Samalla kruunun eurokurssi on pudonnut tasolle, jota yksi investointitalo luonnehti sanalla absurdi. Jenkeissä on vuoden sisään liikuttu välillä 20 380 ja 26 616 pistettä (Dow Jones). Harva se ilta nähdään 500 pisteen heilahteluja.

Tuntuu kovin vaikealta löytää tukevaa pohjaa kurssien nousun jatkumiselle.

Koreassa keskitytään nyt liennytykseen Pohjoinen/Etelä –akselilla, siitä kuuluisasta napista ei ole vähään aikaan puhuttu. Ukraina on painettu pois otsikoista ja Venäjän uutisissakin puhutaan lähinnä paranevasta talouskehityksestä. Suomalaiset yritykset ovat kyllä pakanneet enimmäkseen kamppeensa ja tulleet takaisin villistä idästä, oppirahat maksettuaan. Viimeisin tähän ratkaisuun päätynyt on Kesko. YIT, Tikkurila ja Fortum jatkavat vielä sitkeästi. No, seuraavan presidentin ainakin uskaltaa jo arvata.

Yritysten tulokset ovat olleet kansainvälisesti enimmäkseen odotusten mukaisia tai ne ylittäviä. Mutta kun korot ovat lähteneet nousuun, häviää pohja myös ”osakkeille ei ole kerta kaikkiaan vaihtoehtoja” –mantralta. Jenkkien koronnostojen tahti ja EKP:n liikkeet vaikuttavat tänä vuonna moneen asiaan.

Jottei sijoittaminen Eurooppaan kävisi liian helpoksi, saatiin Italiassa erinomaisen haastava vaalitulos, jossa ”populistinen” Viiden Tähden liike (ohjelma muistuttaa monella lailla Vasemmistoliittoa) ja äärioikeistolainen Liiga korjasivat potin. Yhteinen tekijä lienee syvä tyytymättömyys nykytilaan, parannusohjelmia taas on vaikea juottaa yhteen. Viiden tähden liike on koomikko Bebbe Grillon perustama. Joku jo kuittailikin, että Italiassa mennään toiseen suuntaan kuin muissa maissa. Siellä pitää olla ensin pelle ja vasta sitten poliitikko.

Trumpille on taas tullut Ahaa –elämys: tulleilla ja kaupan esteillä nostetaan helposti ja kivuitta oman maan teollisuus voimiinsa. Trade wars are good and easy to win. Alumiinin ja teräksen tulleilla aloitetaan. Joudutaan varmaan taas vaihtamaan tiedotusjohtajaa ja toteamaan että väärin uutisoitu. Nyt otettiin jo askel taaksepäin ja lisättiin ”…unless we get a fair NAFTA Deal”. Euroopassa ilmoiteltiin jo että täältä pesee: Harley Davidsonille ja bourbonille ainakin pannaan kunnon tullit. Kiina oli lausunnoissaan sovittelevampi.

Pörssi taas synkistyy pienestäkin kauppasodan mahdollisuudesta – myy laitaan, nyt ja heti. Turkki nuijii kurdivähemmistöä milloin milläkin kalustolla ja Syyriasta on vaikea sanoa kuka on missäkin niskan päällä, mutta ei ainakaan siviilit. Homo homini lupus est, ihminen on ihmiselle susi.

Ennen kuin jäin pois työelämästä, luin kirjoja monen samaan ratkaisuun päätyneen tarinoista. Yksi kirjoitti, että suurin riski työelämästä jääneelle on… televisio. Ihmettelin että mitähän kaveri hourii, mutta nyt täytyy sanoa että ruudun (television, kännykän, tietokoneen) edessä vietetyn ajan määrää täytyy tarkkailla. Varsinkin nyt Suomessa – kelien ollessa mitä ovat – on ollut helppo ratkaisu tuijottaa jotakin ruutua enemmän tai vähemmän ajatuksella. Sosiaalisessa mediassa saa helposti v-käyränkin nousuun. Some-maailmassa kun on paljon sellaisia suuria ongelmia, joita en ole edes huomannut ”reaalimaailmassa”. Ranskassa tämä oli helppo rasti: ei juurikaan englanninkielistä ohjelmaa, ranskankieliset talk show:t ja ajankohtaiset kakkoset eivät pystyneet kilpailemaan rantakävelyn tai Provencen kohteisiin tutustumisen kanssa.

Pörssien menestyksen jäljet näkyvät muuallakin. Harva se päivä tarjotaan ainutlaatuisia sijoitusmahdollisuuksia joko listaamattomiin yrityksiin tai niin monimutkaisiin häkkyröihin, ettei peruslaskimella suoriudu analyysistä. IPO eli Initial Public Offering –(pörssi)listautuminen – on taikasana ja sen voi nokittaa vain Second Round, Third Round –rahoituskalvoilla, joissa yrityksen arvo kasvaa joko lineaarisesti tai – vielä parempaa – eksponentiaalisesti. Näin vanhalla tulee teknohuuma ja biotekniikan rajattomat mahdollisuudet mieleen.

Monet ystävät ovat soitelleet ja kertoneet että nyt, nyt on mahdollisuus hänelläkin päästä työelämän ikeestä. Kunhan tämä video- tai kännykkäpeli lanseerataan globaalisti, niin kyllä Supercell kalpenee. Satamiltsii on pikkuraha ja jaardi on raha- eikä mittayksikkö

Kun maailmassa kuollaan sydän- ja verisuonitauteihin, niin juuri tällä XYZ -vehkeellä ne havaitaan ajoissa. Ikääntyvän väestön ja terveydenhuollon mahdollisuudet ovat rajattomat.Nimi tuohon ja olet mukana pelissä.

Alternatiivisijoitukset kuuluvat jokaiseen salkkuun, sanovat nyt viisaat. Ei ole kauan siitä kun hedge-rahastot kuuluivat jokaiseen salkkuun, sitten eivät taas kuuluneet, kunnes kohta taas kuuluvat.

Kuulijan kannattaa pysähtyä miettimään, ymmärtääkö yrityksen toiminnan ja ansaintalogiikan. Eipä sillä, on noissa varmasti hyviäkin joukossa mutta jo toimivienkin yritysten listautumisissa on nähty piirteitä, joissa Musta Pekka on jäänyt piensijoittajan pitkään salkkuun.

Mitä salkulle kuuluu?

Salkun arvo on laskenut oikeastaan joka rintamalla. Parhaiten on mennyt ehkä Nokia –positio. Nordean iso positio on valunut kuin lehmän häntä. Ajattelin mennä oikein paikan päälle yhtiökokoukseen kuulemaan onko meneillään Suomi-Ruotsi maaottelu vai kehitetäänkö yhtiötä jatkossakin.

Oriolan yhtiökokoukseen ajattelin mennä kuulemaan ensi käden fiilikset toiminnanohjausjärjestelmistä. Josko viime vuoden murheet saataisiin tänä vuonna unholaan ja perusbusiness toimimaan. Yhteistyöstä Keskon kanssa on mielenkiintoista kuulla lisää.

Rapala on näemmä todennut, että niin hyvin on entinen johto pärjännyt jotta entisen tj:n asema hallituksessa on vakaa ja hyvää hallitusta on muutenkin turha muuttaa. Viimeisen vuoden kurssipudotus on reilut 25 %:a. Onhan yhtiöllä tuolla vauhdilla vielä muutama vuosi elinaikaa. Kuuluu yhtiöihin, joilta ei hyviä uutisia enää edes odoteta.

Raisio tulee kertomaan mihin jatkossa keskitytään, kun alkavat karsittavat rönsyt loppua. Voihan niitä toki ostaa lisää. Osinko jäädytettiin ja osinko-aristokraatin status meni saman tien.

Eli mielenkiintoisia yhtiökokouksia tulossa.

Handelsbankenin vinkkejä kakkosasunnon ostamisesta Euroopan rantakohteissa on varmasti mielenkiintoista kuulla. Tuohon vielä muutama ison sijoitustalon markkinakatsaus, niin ei jää sijoittaminen tiedon puutteesta tai ideoista vajaaksi.

Nordeaa ostin hieman lisää, samoin Jenkkien pikkuyhtiötä R.R. Donnelleyta. Sieltä napsahtivat jo ensimmäiset osingot tilille. Osingot tulivat myös murheenkryyni Omega Healthcare Partnersilta. Samalla ilmoitettiin että osinkojen nousuputki on tältä erää ohi, mutta tämä taso pidetään. Jos näin käy, niin tuo 10 % vuosiosinko riittää vallan mainiosti.

Hyvin noussutta Ameria myin taas hieman ja otin tilalle lisää Cityconia. Unilever maksoi perinteisen kvartaaliosingon. Sijoitusyhtiö sai suuremman osingon noteeraamattomasta yhtiöstä ja kun tällä viikolla saan kirjanpidot taputeltua kuntoon, pääsen siirtämään rahaa omastakin sijoitusyhtiöstä pankkitililleni.

Muita myyntejä tai ostoja en ole tehnyt. Otan nyt kevään osingot tilille ja mietin sen jälkeen pitääkö isompia säätöjä tehdä. Osinkovirta näyttää edelleen hyvinkin riittävältä.

Kolmen viikon päästä tosiaan ensin Italiaan ja sitten keväiselle Rivieralla. Valoa siis näkyy tunnelin päässä.

Firenzeä, Roomaa ja Provencen tuoksuja odotellen.

 

 

 

 

Talvipäivänseisaus

Ranskasta paluusta on nyt kulunut tasan neljä viikkoa. Auringon olen tainnut nähdä täällä kolme kertaa. Matkailun edistämiskeskukseen täytyy palkata innovatiivista väkeä että saamme turistit innostumaan pimeydestä, tihkusateesta ja vaakarännästä. Kaduilla on ollut välillä lunta, äärimmäisen liukasta jäätä ja välillä pelkkää sepeliä. Muutama tuttu oli jo ehtinyt kaatua niin lahjakkaasti jalkakäytävillä, että joulu menee nilkuttaessa. Aamuisin on hämärää, heti iltapäivällä pimeää eikä ikkunasta katsomalla oikein arvaa onko päivä vai yö.

Veikkaan että parantunut talous- ja työllisyystilanne näkyy matkatoimistojen kassoissa. Itsekin on tullut surfattua monella nettisivustolla miettimässä sopivaa reissua heti alkuvuoteen. Kesän Cannesin reissu on buukattu, muuten on suunnitelmat vielä auki.

Kumma kyllä, tulijoita on Suomeenkin. Vuonna 2015 ulkomaiset turistit viettivät täällä 30 miljoonaa yötä. Venäläisten turistien vähenemisen on paikannut kiinalaisten, brittien ja japanilaisten määrän kasvu. Finnairilla on mennyt vihdoinkin mukavasti; strategia toimii ja matkustajamäärät kasvavat. Yhä useammin koneet ovat täynnä. Liiketulos on parantunut jo 12 kvartaalia peräkkäin. Kymmenen miljoonan matkustajan määrä saavutettiin jo 2015 ja nyt on kasvatettu kapasiteettia ennestään. Voi onnitella niitä, jotka uskalsivat sijoittaa sinivalkoisiin siipiin! Itse olen katsellut silmät pyöreinä lievää kurssiheiluntaa kun 52 viikon pohjat olivat 3,98 euroa ja huiput 13,52 euroa.

Pörssiliikkeet eivät ole suosineet omia suoria osakkeita. Välillä on tuntunut että vuoroviikoin poljetaan positio kerrallaan suohon. Katsoin vuoden myynnit läpi ja esitin itselleni kysymyksen ”kannattiko myydä?”.

Voitot ja tappiot yhteensä reilut 110 000 euroa plussalla. Suorat omistukset on myyty niin, että samalla olen ottanut tappiota kotiin ja niiden saldo on nolla. Vakuutussäästämisen etu on se, ettei siellä tarvitse miettiä myyntien ja ostojen ajoitusta samalla lailla eli tuon myyntivoiton saa sijoittaa sellaisenaan uusiin kohteisiin.

Tässä listaa:

  • Kohde                         ajankohta       hinta               hinta nyt        kannattiko
  • Metso                          huhtikuu         30,81 e           28,43 e            kyllä
  • iShares HDV             toukokuu        83,00 usd      90,10 usd       ei
  • Sponda                       kesäkuu            5,20 e             lunastettu     kyllä
  • Raiffeisen Bank       elokuu              26,00 e           30,35 e            ei
  • Fortum                       syyskuu            17,11 e            16,53 e             kyllä
  • Fortum                       lokakuu            18,08 e           16,53 e             kyllä
  • Uponor                       lokakuu            14,76 e           16,67 e             ei
  • Tikkurila                    marraskuu      17,56 e           17,48 e             kyllä
  • Novo Nordisk           marraskuu      314,40 dkk    335,80 dkk    ei
  • iShares IXN               joulukuu         151,00 usd    154,43 usd      ei
  • H&M B                        joulukuu         199,20 sek     170,70 sek     kyllä
  • L Brands                     joulukuu         58,50 usd       60,95 usd       ei

Eli aika hyvin kuvastuu se, että holdaamalla pärjää yhtä hyvin tai paremmin. Kuusi myyntiä ”kannatti” ja kuusi ei. Ja silloinkin on vertailukohtana tämän päivän kurssi. Jotakin on tullut vanhoista myynneistä opittua, eli Fortumista myin vain kolmasosan, Tikkurilasta 20 %, H & M:stä kolmasosan ja L Brandsistä puolet. Kaksi viimeistä liittyivät juuri voittojen ja tappioden tasaamiseen. Novo Nordisk antoi hyvän tilin ja olisin voinut pitääkin sen salkussa mutta Tanskan osinkojen verotus ärsytti enkä jaksa niiden ylimääräisiä veroja anoa takaisin. Luulisi että tällaiset asiat olisi helppo hoitaa niin ettei anomisia tarvita. Jos haluttaisiin.

Yhdysvalloissa Omega Healthcare Investorsia on nuijittu urakalla. Yksi isompi vuokralainen on jonkinlaisessa selvitystilassa. Trumpin verouudistus saattaa rokottaa Medicare –ohjelmaa ja sitä kautta vähentää asiakkaiden maksukykyä. Toisaalta vanhusten määrä kasvaa ja nämä hoitokodit ovat kuitenkin taloudellisesti huomattavasti tehokkaampi hoitomuoto kuin sairaalat. Osinkotuotto on tällä kurssilla mykistävä 9,22 prosenttia. Kuviossa pyörii myös kymmeniä juristeja, jotka kerjäävät valtakirjoja sijoittajilta kanteeseen virheellisestä sijoittajaviestinnästä. Itsellä ei riitä asiantuntemus arvioida kanteen pätevyyttä mutta eiköhän siitäkin jonkinlainen soppa saada aikaiseksi. Ostin pikkuerän osakkeita lisää, vaikka näin korkea osinkotuotto on yleensä vaaran merkki.

Hennes & Mauritz on ollut murheena monella ruotsalaisella ja salkkuja on tyhjennetty. Kurssi on pudonnut 368 kruunun huipuista 170 kruunuun. Myynti ei kasva vaikka kauppojen määrää lisätään. Varastotasot olivat korkealla ja käsitys on että ”touch is lost”. Kevensin tosiaan hiukan mutta itse asiassa ajattelin ostaa lisää, kun likviidiä taas tulee. Pääomistaja (Stefan Persson perheineen) on kasvattanut jatkuvasti ja merkittävästi omistustaan. Nettikauppaan panostetaan jatkossa entistä enemmän ja nyt jännitetään miten tämä näkyy osingoissa. Tällä hetkellä osinkotuotto on 5,75 %:a. Ei ole tainnut olla tällä osinkotasolla koskaan.

Minulla oli aikaisemmin vaaran merkkinä sana ”matriisiorganisaatio” yritysten tiedotteissa. Tämä tarkoitti yleensä sitä että yritysjohto on hävittänyt täysin käsityksen siitä missä ollaan ja mihin pitäisi mennä. Kurssi putosi muutaman vuoden sisään merkittävästi. Ajattelin säilyttää sanan myyntisignaalien joukossa ja lisätä sinne uuden sanan: toiminnanohjausjärjestelmä.

Ensin Tikkurila kompasteli tämän kanssa ja nyt Oriola teki eräänlaisen ennätyksen siinä miten selkeä ja vakaa liiketoiminta saadaan täysin sekaisin ja pahimmassa tapauksessa asiakkaat lähtemään. Kun logistiikkayrityksen toimitukset, tiedonkulku ja koko pakka on sekaisin kaksi kuukautta, niin saadaan lopputuloksena toimitusjohtaja vaihtoon ja markkina-arvosta vuodessa 35 %:a pois. Tikkurila on toipunut kolauksesta mutta Oriolan suhteen odotetaan vielä parempia tuulia. Oriola on perustanut yhteistyöyrityksen Keskon kanssa, mikä saattaa antaa tulokseen uutta virtaa muutaman vuoden sisään – kunhan nykyiset päämiehet ja business saadaan hoidettua.

Suurimmista sijoituksista Citycon on nakuttanut tasaisesti ja odotusten mukaan. Nokia on kasvanut pikkuhiljaa merkittäväksi omistukseksi salkussa, saa nähdä milloin sen kurssiin saadaan puhtia. Odottaessa 4,7 %:n osinkotuotto antaa palkan omistajalle.

Tänä vuonna sijoittaminen iSharesin ETF:ien kautta on toiminut ylivoimaisesti paremmin kuin suorat ”osakepoiminnat”. Niissä kun ei yritetäkään arvata muutama menestyjää vaan otetaan koko kohdemarkkina salkkuun. Erityisesti Yhdysvaltojen markkinoilta ja Saksasta on osunut mukavan näköisiä tuottoja salkkuun. Ja kuten viime blogissa kirjoittelin, osinkostrategia on sinänsä toiminut mukavasti – kassavirta riittää varsin hyvin elämiseen.

Salkun vuodenvaihteen säädöissä jäi hiukan käteistä. En ole ymmärtänyt Bitcoin –huumasta mitään enkä viitsinyt ostaa Ässä-arpojakaan loppurahoilla joten tein viiden osakkeen pitkävedon. Yahoo Financen kautta löytyi yhdysvaltalaisten pienyhtiöiden lista, jossa oli analyytikkojen konsensusennusteet nousuvarasta. Otin listasta kylmästi viisi firmaa ja pistin jokaiseen pienen panoksen. Volatiliteetti on ollut mielenkiintoista, välillä mennään 10 prosenttia ylös, välillä alas. En tiedä firmoista paljoakaan, sen verran kävin luvut läpi että yritykset ovat ihan oikeasti olemassa ja niillä käydään ihan oikeaa kauppaa. Biotekniikkaa, lääketekniikkaa ja yksi dokumentointiin / esityksiin erikoistunut yritys.

Kokonaispanos on sellainen että maailma ei kaadu vaikka lopputulos olisi total loss eli – 100 %:a. Analyytikot näkevät kuitenkin noin 100 %:n nousuvaran. Eli kirjaimellisesti tupla tai kuitti. Firmat ovat Cytokinetics, Mimedx Group, Progenics, R.R. Donnelley ja The Medicines Company. Ensi jouluna voi sitten katsoa olisiko sittenkin kannattanut yrittää perinteisellä lotolla.

En nytkään suosittele kenellekään sijoituskohteita – sehän on meillä luvanvaraista toimintaa. Kerron vain mitä olen itse tehnyt. Alleviivaan vielä että erityisesti näiden viiden valinta on tehty täysin ulkopuolisten, minulle tuntemattomien analyytikkojen listan perusteella. Toisaalta, uskallan väittää että aika moni sijoittaa kryptovaluuttoihin juuri nyt aivan yhtä vähäisellä tiedolla…

Jouluruuat on nyt pääosin hankittu. Huomenna vielä loppurutistus ja tilausten haku Turun kauppatorilta ja kauppahallista. Ihmisiä on ollut liikkeellä niin paljon, että on kumma jos kauppaketjut valittavat huonoa myyntiä. Ajattelin hoitaa osan ostoksista tänään helpommin ja ”rauhalliseen aikaan” supermarketissa. Väärin. Välillä tuntui ettei esimerkiksi Citymarketiin edes mahdu enempää väkeä.

Tästä eteenpäin pitäisi päivän pidentyä. Ehkä näemme auringonkin taas joskus.

Rauhaisaa joulun odotusta kaikille.

 

 

 

 

Leivokset ilmassa leikkiä lyö

Täällä Rivieralla on menossa reissun viimeinen päivä. Huomenaamulla hyppään Norwegianin kyytiin ja kotia kohti, Oslon kautta tällä kertaa. Viisi viikkoa on mennyt kuin siivillä. College International de Cannes toimi hyvin tälläkin kertaa. Päivärytmi pysyy kunnossa kun joka arkiaamu oli herätys 07:30, aamukahvit parvekkeella ja noin kilometrin kävely koululle. Kaksi vajaan kahden tunnin opetussettiä ja kahvitauko väliin. Puolenpäivän jälkeen kävely kaupunkiin rantabulevardia pitkin, toriostokset ja välillä lounas jossakin uudessa ravintolassa. Iltaisin kävin muutaman kerran elokuvissa, muutaman viikonlopun olin ”turistioppaana” tutuille, jotka sattuivat seudulle.

Koulun opetus on ympärivuotista, joten ryhmässä tapahtuu muutoksia sitä mukaa kun oppilaita tulee ja lähtee. Viimeiset kaksi viikkoa meni nuoremman ryhmän kanssa, suurin osa hiukan yli kaksikymppisiä , enimmäkseen päätoimisia opiskelijoita. Eniten oli väkeä Yhdysvalloista, Englannista, Brasiliasta ja Sveitsistä. Työnantajilla on aika hyvä tilanne kun pääsee valitsemaan todella motivoituneesta, fiksusta ja koulutetusta väestä. Sen verran vaihdettiin ajatuksia monesta aiheesta että ennustan työnantajille haastetta siitä, miten tällainen väki pidetään töissä. Pelkkä raha tai autoetu-Golfin vaihto Passatiin ei tuntunut kiinnostavan. Vastuullinen työ, reilut ja selkeät työpaikan pelisäännöt, liiketoiminnan kansainvälisyys ja omaan arvomaailmaan sopiva työnantaja olivat toivelistalla tärkeimmät.

Englannin yliopistoissa opittu tapa, jossa ihan jokainen joutuu vetämään esityksiä ja väittelyitä mistä tahansa, nopealla aikataululla ja ilman muistilappuja taikka powerpointeja, erottui joukosta. Ei puhuttu selkä yleisöön ja katse kohti valkokangasta, eikä luettu valmista tekstiä A4:sta. Eikä esityksen sujuvuudessa ollut mitään eroa vaikka esityskieli oli ranska. Suomen yliopisto-opiskelujen hintalappu kuulosti muista käsittämättömältä. Olisi kuulemma mukava aloittaa työelämässä ilman muutaman sadantuhannen opintovelkaa. Avasin sen jälkeen hieman progressiivisen verotuksen piirteitä. Ymmärsivät nopeasti näiden asioiden korrelaation, fiksuja kun ovat.

Kelit ovat olleet mainiot. Aurinkoisina päivinä, eli kaikkina paitsi kahtena, on lämpötila noussut kahdenkymmenen päälle. Jos sattuu osumaan tuulensuojaan, niin ollaan Suomen kesä-heinäkuun keleissä. Illat ovat viileitä, pyöritään jossain 12 asteen nurkilla. Kahtena päivänä 35:stä on satanut jonkin verran. Kun eläminen on edullisempaa kuin Suomessa ja aurinko paistaa yli 300 päivää vuodessa, niin ei tämä hassumpi seutu ole.

Oppikoulussa opettelimme aikoinaan Larin-Kyöstin Kevätserenadin tekstiä. Ihmettelin pitkään että mitkä ihmeen leivokset ilmassa leikkiä lyö, kunnes totesin että taitaakin olla leivoset, ei leivokset. Leivonen on ehkä paremmin tunnettu kiuruna. Teksti on tullut joka tapauksessa täällä mieleen. Joka ilta kun aurinko laskee, kaupunkiin saapuu useita tuhansien lintujen parvia. Aix-en-Provencessa oli sama ilmiö, mutta siellä linnut olivat naakkoja ja mustavariksia. Täällä linnut ovat pienempiä, yhdessä parvessa ensin muutama sata, kunnes parvet yhdistyvät ja yhdessä ”pallossa” saattaa olla tuhatkunta siivekästä. Niiden liikkeet ovat samanlaisia kuin kalaparvilla, ilman mitään näkyvää syytä koko parvi vaihtaa suuntaa 180 astetta ja ryntää taas toisaalle, kunnes palaa taas takaisin. Mikään saalistaja ei lennä niiden perässä mutta saattaa toki olla että metsästävät joitakin hyönteisiä, jotka eivät näy maasta käsin. Mykistävää balettia.

Nyt kun pörsseistä on niistetty arvostustasoja alas, mietin onko pörssin ja noiden lintuparvien liikkeissä yhtäläisyyksiä. On taas palattu tilanteeseen, jossa oikein mitkään kvartaaliraportit eivät riitä ja milloin mikäkin mörkö odottaa nurkan takana. Helsingissä yleisindeksi on viitisen prosenttia alle vuoden huippujen. Jenkeissä pyöritään lähellä vuoden huippuja, Saksassa vajaat neljä prosenttia alle vuoden huippujen. Indeksisijoittajan tilanne on edelleen erittäin hyvä, Suomessa +7 %, Ruotsi +8%, Norja +17,5 %, Saksa +13% ja Jenkkien Dow Jones +19 % ylös vuodenvaihteesta.

Omat hevoset ovat nilkuttaneet niin heikosti, että olisi ollut parempi panna kaikki panokset ETF:ien kautta indekseihin. Nokia -25 % viimeiset 6 kk, Nordea -15 % (6kk), Omega Healthcare -25 % vuoden huipuista, Oriola -30 % viimeinen vuosi, H&M -29 % viimeinen vuosi. Näitä riittää. Suolaa haavoihin ja kaikki myyntiin? Ei toki. Osaa on tullut ostettua lisääkin (Nordea, Nokia, Omega Healthcare).

Koko sijoitussalkku on pärjännyt kuitenkin kohtuullisesti. Tulipahan vain taas todistettua että parhaat osakkeet on helpointa valita jälkikäteen. Salkun pelastus on ollut melkoinen ylipaino Saksassa ja muutama erinomaisesti mennyt, lähinnä Yhdysvaltoihin sijoittava ETF. Ruotsin sijoituksissa heikko kruunukin on rassannut ja nyt odotellaan sinne veret seisauttavaa asuntomarkkinoiden romahdusta. Saa nähdä montako prosenttia se ”veret seisauttava” oli kun joskus myöhemmin katsomme asuntojen hintakäyriä.

Osinkojen suhteen kaikki on mennyt edelleen suunnitelmien mukaan. Salkun yrityksistä yksikään ei ole lopettanut osingonmaksua. Positiivisena pikkuliikkeenä todettakoon, että brittien kauppaketju Tesco aloitti taas osingonmaksun. Summa ei ollut päätä huimaava, kokonaista yksi pence per osake – mutta melkein 3 vuoden tauko katkesi. Aikoinaan Tesco oli luotettava, osinkoaan jatkuvasti kasvattava ”bluechip”. Ensi vuoden osinkoehdotuksista odotan pudotusta ainoastaan Fortumille, riippuen siitä miten Saksan Uniperin osakkeiden osto ja sen rahoitus etenee. Olen seurannut myös suurimpien omistajien ostoja ja myyntejä, esimerkiksi Stefan Persson on lisännyt tänä vuonna omistustaan H&M:ssä vaatimattomalla 7,5 miljardilla kruunulla. Pääomistajalla on luja usko suurimpaan sijoitukseensa.

Niille, jotka valittavat että osakkeet ovat aina kalliita ja että tuottoa tai korkoa ei saa mistään, ehdotan perehtymistä eri pankkien ”parhaat osingonmaksajat 2018” –listaan. Näitä on jo jonkin verran liikkeellä ja lisää tulee. Niistä käy ilmi että aikamoinen määrä yrityksiä on niitä, joiden ennustetaan maksavan yli 5 % osingon nykykurssille laskettuna. Saatetaanpa päästä kuuteen, seitsemään prosenttiinkin. Sitä voi sitten suhteuttaa tililtä saatavaan nollaan tai 0,15 %:iin ja miettiä uskaltaisiko sittenkin ottaa vähän osakeriskiä rahalle, jota ei ihan lähivuosina tarvitse. Jokainen toki tekee päätöksensä itse ja kantaa itse sekä riskit että onnistumisen hedelmät.

Aika ikävältä näytti Suomen säätilanne, mutta eipä kai tässä auta muu kuin pakata laukku valmiiksi ja laittaa sateenvarjo käsimatkatavaroihin. Keskiyöllä tosin alkaa Black Friday…

Pitäisiköhän ostaa varmuuden vuoksi muutama lentolippu keväälle jo nyt?

 

 

 

 

 

 

Makeisia ja runoilijan pyttipannua

Elokuun viimeinen viikonloppu meni Ruotsin matkailun merkeissä. Sijoittajan silmälasit tuppaavat reissuillakin pysymään päässä. Pohjolan sää oli jo totuttu, onneksi noin miljardin litran vesisateet osuivat kuitenkin ajopäiville.

Aloitin reissun Viking Linen uudella Gracella torstaina, iltalaiva. Menomatka oli positiivinen yllätys, tuntui että kaikki meni nappiin. Jonotusta oli vain vähän, laivassa vielä uutuuden leimaa, hytti viimeisen päälle ja A la carte -ravintola kuin viiden tähden hotelleissa konsanaan. Paitsi illallisen hinta, joka oli korkeintaan puolet maissa totutusta. Kun fiilis nukkumaan mennessä oli erinomainen, ei harmittanut edes aikainen aamuherätys, surkea sää eikä Tukholman aamuruuhka.

Vikingillä oli viime vuonna yhteensä 6 502 191 matkustajaa. Lisäksi se kuljetti 130 000 yksikköä rahtia (rekkaa, puoliperää). Firman pörssikurssi on karvan verran yli 19 euroa. Pikatilejä ei Vikingillä ole pystynyt tekemään – vuoden sijoitus olisi 12 % tappiolla, 3 vuoden 26 % plussalla ja 5 vuoden vajaat 13 % plussalla.

Osinkoakin on maksettu, viimeisten viiden vuoden keskiarvo on 0,51 e / osake. Vuosi 2012 oli nollavuosi, mikä painaa keskiarvoa. Laivoja on uusittu, Viking Grace saatiin liikenteeseen vuonna 2013 ja vuonna 2020 pitäisi saada kiinalaisten rakentama uusi risteilyalus Itämerelle. Syyskuun 8. päivä saatiin tulosvaroitus, jonka mukaan vuoden 2017 liiketulos on viime vuoden tasolla. Itsellä ei tätä varustamoa salkusta löydy mutta Ahvenanmaalle se on luonut nipun miljonäärejä.

Perjantaina heti aamusta auto kohti Ljungsbrota. Reilun 200 kilometrin ajon jälkeen pääsin päämäärään eli Cloetta Ab:n tehtaille. Ostin aikoinaan –viime vuosituhannella – Cloettaa tuomaan salkkuun kuluttajaliiketoiminnan antamaa vakautta. Innostuin lisää kun Fazer Makeiset ja Cloetta löivät hynttyyt yhteen vuonna 2000 ja sain katsella CloettaFazerin tuotteita kaupoissa oikein ylpeän omistajan silmin. Fazerin Sininen oli oman firman tuote.

Suomalais-ruotsalainen yhteistyö ei sujunut oikein koskaan ja monen väännön jälkeen huomasin vuonna 2008 että salkkuuni oli ilmaantunut iso määrä lisää Cloettaa. Syynä oli se, että Fazer Makeiset osti itsensä irti yhteistyöstä ja firma jakaantui kahdeksi. Fazer lunasti toisen itselleen ja hinta maksettiin joko rahalla tai Cloettan osakkeilla.

Cloettan omat juuret vievät vuoteen 1862 kun Veljekset Cloetta aloittivat suklaan ja makeisten valmistuksen Kööpenhaminassa. Vuonna 1917 Svenska Chockladsfabriks Ab osti osake-enemmistön Cloettan perheeltä. Ostajan takana oli Svenfeltin perhe, joka on edelleen Cloettan suurimpia omistajia. Sataan vuoteen mahtuu melkoinen määrä muitakin yritys- ja tuotemerkkikauppoja. Yrityksellä on 2 600 työntekijää ja 8 tehdasta (Ruotsi, Hollanti, Belgia, Irlanti ja Slovakia). Suomen viimeinen tehdas Aurassa suljettiin 2013.

Fazerin jatkettua omaa tietään, asetti Cloetta tavoitteekseen kasvaa nopeasti sekä orgaanisesti että yritysostoin. Vuonna 2012 ostettiin osakevaihdolla ja velalla Leaf, alun perin Huhtamäen makeisyksikkö, joka oli ollut aktiivinen yrityskauppojen tekijä jo pitkään. Leafin takana olivat tässä vaiheessa pääomasijoittajat Nordic Capital ja CVC.

Kauppa oli raskas taseelle ja osingonmaksu keskeytyi neljäksi vuodeksi. Vuonna 2015 pystyttiin maksamaan 0,50 kruunua osakkeelta ja viime vuodelta jo 0,75 kruunua. Tavoitteena on ollut maksaa ensin velkoja pois. Kun velkaantumisaste on saatu alle tavoitteen, on luvattu maksaa kasvavaa osinkoa (40-60 % tuloksesta verojen jälkeen).

Italian toiminnot olivat pitkään murheena ja ne saatiin myytyä tänä vuonna. Samoihin aikoihin ilmoitettiin CandyKing –ketjun ostosta, jolla saadaan sekä volyymiä että tukeva jalansija irtomakeisten markkinoille. Parrot’s yhtiön ostolla saatiin valikoimaan myös muuta kuin makeisia eli pähkinöitä ja muita ”terveellisiä” snacks-tuotteita. Nämä uutiset ja 50 %:lla kasvanut osinko innostivat minut hyödyntämään kesän kurssipudotus ja ottamaan osaketta kahdessa erässä lisää. Elokuun alussa hintaan 29,60 kruunua ja syyskuun puolessa välissä hintaan 28,90.

Klassinen tapaus. Tulosvaroitushan sieltä tuli. Belgian tehtaiden tulipalosta aiheutuneet toimitusketjun ongelmat ja raaka-aineiden hinnannousu tulee pudottamaan Q3:sen tulosta noin 40-50 miljoonaa kruunua ja kurssi dippasi kunnolla. Nyt tehdään kauppaa 26,70 (käytiin 26,10 kruunussa). Samalla yritysjohdon osakemyynnit vähän ennen tulosvaroitusta näyttävät aika ikäviltä.

Tehdaskäynnillä ei moinen huolettanut. Ihastelin tunnettuja makeismerkkejä. Kexchoklad on ruotsalaisten Kismet, ylivoimainen markkinaykkönen ja alppimaajoukkueenkin valinta. Ahlgrens bilar – Ruotsin myydyin auto – on kaikille ainakin Ikean hyllyistä tuttu. Malacon makeispussit löytyvät Suomessakin joka kaupasta. Polly, Läkerol, Tupla, Jenkki, Center, Sukulaku, BisBis, Lakrisal, Leijona… tehtaanmyymälässä ei enää oikein tiennyt mitä olisi pakannut tuliaiskassiin.

Vaikka nuo osakeostot olisi voinut tehdä halvemmallakin, olen tyytyväinen siihen että salkusta löytyy asiallinen nippu Cloettaa. Kuluttajien ostovoima kasvaa, makeisvero poistui, skaalaedut tuotannossa ja jakelussa kantavat vielä hedelmää. Makeisten osto ei ole niinkään suhdanteista kiinni ja hyllystä otetaan usein se tuttu merkki. Uskon että osinkokin jatkaa kasvu-uralla kunhan tämä Belgian tehtaan episodi saadaan taputeltua kuntoon. Vakuutus kattaa suurimman osan tehtaan vahingoista muttei näitä toimitusketjun ongelmia.

Matka jatkui Vimmerbyyn, jossa pääsin tutustumaan paikallisen Åbro Bryggeri –panimon toimintaan. En ole mikään oluiden asiantuntija mutta puolen päivän kierros tuotannossa oli erittäin mielenkiintoinen. Perheen omistama yritys oli käynyt lähellä sulkemista. Tuotekehitys oli jätetty hunningolle ja satsattu lähinnä kauppojen merkkien sopimusvalmistukseen. Hinnat oli neuvoteltu ketjujen kanssa äärimmäisen tiukoiksi. Lopputulos oli, että mitä enemmän valmistat, sen enemmän teet tappiota.

Strategia muutettiin täysin. Alettiin panostaa tuotekehitykseen, omiin premium–tuotteisiin ja samalla koko tehdas automatisoitiin viimeisen päälle. Kapasiteetti on nyt miljoona pulloa (tai tölkkiä) päivässä. Tänään ollaan reilun sadan miljoonan yksikön vauhdissa ja realistinen tavoite on 200 miljoonan yksikön vuosituotannossa. Turisteille voin lämpimästi suositella tutustumiskäyntiä panimoon. Saimme mykistävää palvelua kahden oppaan voimin. Päivän kruunasi maistelukierros eri tuotteille ja erinomainen lounas yrityksen edustustiloissa. Tarjolla oli kermaista pyttipannua a la Bellman – taatusti epäterveellistä mutta upposi vieraisiin kuin kuuma veitsi voihin. Panimon omat ruokajuomatkaan eivät unohtuneet.

Oma panimotoiminnan omistus on rajoittunut Olviin jota tuli aikoinaan hankittua salkkuun muistaakseni 13 eurolla. Ahneus iski myöhemmin ja myin sen pois vähän yli 20 eurolla. Aivan yhtä hyvin olisi voinut pitää salkussa ja nauttia tasaisesta, mukavasti kasvavasta osingosta. Täytyypä pitää Olvi mielessä – josko kurssi putoaisi jossakin vaiheessa…

Paluumatka sujui käymällä katsomassa muutama Klövern -kiinteistöyhtiön omistama kohde Tukholman ulkopuolella. Kauppakeskuksissa oli väkeä sunnuntainakin tungokseen asti. Sekin tuli opittua että paluumatka Vikingin terminaaliin kantakaupungissa ja Triathlon kisat Tukholmassa on huono yhdistelmä. Navigaattori osasi neuvoa aina reitin, joka päätyi kylttiin ”tie suljettu tilapäisesti”. Tuli labyrinttipeli mieleen.

Viime blogin jälkeen olen tehnyt salkussa seuraavia muutoksia:

  • Ostettu lisää Nordeaa, kolmessa erässä, 10,85 e tasolla.
  • Ostettu lisää Cloettaa, kuten yllä kirjoitin.
  • Ostettu lisää Investoria, tasoilla SEK 374 ja SEK 366.
  • Ostettu ensimmäinen siivu SCA:sta irtaantunutta Essityä tasolla SEK 222.
  • Myyty Raiffeisen Bank, tasolla 26 e. Taisi käydä aikoinaan 10 eurossa. Ei ole pystynyt maksamaan osinkoa useampaan vuoteen. Myynnin jälkeen kurssi jatkanut luonnollisesti nousuaan ja on nyt tasolla 28,50 e. Murphyn lain mukaan menee varmaan kuin juna eteenpäin koko loppuvuoden.
  • Ostettu lisää Tikkurilaa 16 euroon, lisää Kemiraa 10,50 euroon sekä uutena Uponoria tasoon 13,60 ja 13,50 euroa. Oriolaa lisäsin tasolla 3,50 e.

Oriola on yllättänyt kädettömyydellään atk-järjestelmän uusimisesta aiheutuneiden ongelmien hoitamisessa. Tulipaloja on sammutettu, rahaa on varmasti palanut, luottamus on kärsinyt ja edelleen ollaan poikkeustilassa. Toivottavasti saadaan jotakin korvauksia järjestelmätoimittajalta vaikka IT –alan sopimuksesta onkin kyse. Maineelle aiheutunutta vahinkoa saa korjata monta vuotta. Ostin osakkeen defensiivisenä, kohtuullisen varmana paperina – toisin kävi. Kurssi ei ole vielä kärsinyt suhteettomasti, joten ehkä tästä toivutaan.

Tikkurilaa ostin kurssipudotuksen jälkeen. Nyt saisi vieläkin halvemmalla. Sen verran on vanhan koulukunnan vastuunkantoa jäljellä että toimitusjohtaja sai lähteä. Nyt sitten odotellaan koska ja miten saadaan palikat parempaan järjestykseen. Laadukas yhtiö, ainakin aikaisemmin.

Uponoria ostin hirmumyrskyn aiheuttamien vaurioiden korjaus mielessäni. Nämä sääilmiöt saavat niin ikävää jälkeä aikaan että moni alue tullaan rakentamaan kokonaan uudelleen. Ja kun rakennetaan, tarvitaan Uponorin tekniikkaa ja tuotteita. Ikävä kyllä näitä ääri-ilmiöiden aiheuttamia vahinkoja tullaan näkemään vielä monessa paikassa ja moneen kertaan.

Pörssi ei osaa oikein nousta eikä laskea. Keskuspankit alkavat pikkuhiljaa nostaa korkoja ja ainakin Yhdysvalloissa kelata kvantitatiivisen elvytyksen siimaa takaisin. Korkotuotteista on edelleen kovin vaikea saada tuottoa ja osinkopuoli näyttää edelleen paremmalta vaihtoehdolta.

Monenlaisessa sijoitustalon seminaarissa on tullut käytyä viime aikoina. Erittäin mielenkiintoisia esityksiä sijoittajan roolista kestävän kehityksen edistämisessä ja ilmastonmuutoksen torjumisessa. Samoin tutkimuksia henkilöstöpolitiikan vaikutuksesta yrityksen menestykseen ja sijoittajan saamaan tuottoon.

Mutta niistä lisää myöhemmin.