Avainsana: Nordic ID

Finvera takaa, pankki jakaa mutta kuka maksaa?

Edellisen blogin päivämäärä oli 16.3. En tiedä paljonko on virrannut vettä Aurajoessa sen jälkeen; maailma ainakin on muuttunut. Niin kuin tapoihin kuuluu, puhutaan nyt Uudesta Normaalista. Kuinka normaalia ja kuinka pysyvää, sen aika näyttää.

Hallituksen nimitys muuttui Huulipunahallituksesta Viisikoksi. Saatiin kansainvälistäkin julkisuutta, kun marssittiin päivittäin lavalla, samanvärisissä asuissa ja trendikkäästi turvavälit säilyttäen.

Muualla maailmassa nokitettiin myöhemmin sillä, että lyötiin esiintyjille kasvomaskitkin päähän. Meillä ei tähän ryhdytty, koska meillä ”ei ole vielä virallista näyttöä siitä, että maskeista on apua”. Onneksi on käynnistetty kotimainen tutkimus- ja selvitystyö asiasta. Valmistunee sitten kun epidemia on ohi, tai kun Pirkka-maskeja on riittävästi Citymarketeissa.

Hallituksen suosion kasvu ylittää ymmärrykseni. Ehkä meissä on masokistisia piirteitä ja toivomme salaa, että Lady Sanna kieltää, toruu ja antaa piiskaa. Ajan positiivisin anti on ehkä se, että suomalaisen virkakoneiston sisäänrakennetut heikkoudet nousevat esille.

Kovassa tohinassa esiinnyttiin kovin jämäkkänä ja päästiin julistamaan rauhan ajan ensimmäinen poikkeustila. ”Sanon nyt painokkaasti ja selkeällä suomenkielellä, että- ei -ole -syytä x, y. z.”.

Jossakin on opetettu, että viestintä on tehokasta kun puhun. niin. kuin. jokaisen. sanan. välissä. olisi. piste. Itseä tuo lähinnä ärsyttää.

Välillä unohtui perustuslakikin, mitäpä sitä pikkuasioihin keskittymään. Eihän se meidän vika ole, että kansa sekoittaa hallituksen mielipiteen ja säädetyn lain.

Koulut saatiin kiinni ja etäopetus käyntiin. Baarit, ravintolat ja ”kaikenlaiset kuppilat” saatiin kiinni. Uusimaa saatiin eristettyä muusta Suomesta sangen tehokkaasti. Mietittiin pitäisikö Alko panna kiinni ettei kansa vain päihdy salaa kotonaan. Veikkauksen sivuilla pantiin euromääräiset rajat ”nopeatempoisille peleille”. Kauppakeskusten peliautomaatit suljettiin – näissä on kyllä ollutkin väkikeskittymiä aina kun keskukset ovat auki. Mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti ruuhkat palaavat.

Samaan aikaan unohtuivat kaikki toimenpiteet korona-alueilta palaavien matkustajien suhteen Helsinki-Vantaalla.

Virkamieskoneistolle annettiin käsky hankkia suojavarusteita. Siitä saatiinkin sitten varsinainen Kasvomaski Gate, jonka jälkiä poliisi ja tuomioistuimet saavat vielä selvittää. Varmuusvarastoissa piti olla monenlaista tarviketta, mutta parasta ennen päiväys oli saattanut mennä vähän vanhaksi. Ehkä nyt on aika tarkastaa muutkin tarvikkeet ja päivittää skenaariot.

Testaustoiminnan kanssakin on puhuttu yhtä ja tehty toista. Lähipiirissäkin on ihmisiä, jotka ovat saapuneet ”korona-alueelta” ja oireilleet. Terveydenhuollossa oli viesti, että ”älä nyt ainakaan tänne tule”. Töihinkin voit mennä, jos siltä tuntuu. Perheenjäsenetkin voivat mennä töihin, kouluun, opiskelemaan. Testit ovat kalliita, niitä on saatavilla vähän, ”testaamme nyt terveydenhuollon henkilökuntaa”.

Onneksi aika monella järki pelasi sen verran, että olivat oma-aloitteisesti karanteenissa. Maallikon mielestä muuten testin, jonka tuloksia odotetaan jopa useampi viikko, voi unohtaa.

Nyt meillä on sitten pula ”uuden strategian” mukaisista ”jäljittäjistä”. Työhön soveltuvat vain lääkärit tai terveydenhuolto -alan ammattilaiset.

Maallikon mielestä taas ei kummoista ammattitaitoa vaadita siihen, että selvittää yhdessä sairastuneen kanssa missä on viimeisen viikon ajan liikkunut ja ketä tavannut. Kännykkää voi käyttää hyväksi, eikä siihen tarvita edes korona -applikaatioita. Itsellä ainakin kännykän kalenteri virkistää muistia kummasti. Näin saadaan nimilista ja kontaktitiedot. Nämä voi sitten syöttää tietokantaan sellainen, jolla on salassapitoluokitus kunnossa. Tietokannasta viesti näille, mahdollisesti altistuneille, että käypä testissä, varmuuden vuoksi. Virkakoneistomme kertoo mielellään miksi tämä ei kuitenkaan onnistu.

Valtionvarainministeri kertoi rinta rottingilla ”ettei yksikään yritys joudu tämän takia konkurssiin”. Finvera takaa ja pankit jakaa. Unohtui vain se, että Finveran rooli on laissa määritelty ja he kyllä antavat takauksia mutta vain sellaisiin tarkoituksiin, joihin heillä on oikeus. ”Korona -paketin hinnaksi arvioitiin tässä vaiheessa 15 miljardia”.

Käytännössä avattiin avustushakemuksiin tottuneille konsulteille kissan päivät. Perusyrittäjä ei näistä lapuista muiden murheiden keskellä selviä. Lehdistö nosti muutaman tapauksen esiin, jotka eivät mahtuneet tavallisen kansan oikeustajuun. Osa hakijoista vetikin hakemuksensa pois.

Maallikolla kävi taas mielessä, olisiko ollut helpompi tehdä avustusjärjestelmä joko maksettujen palkkojen tai maksettujen arvonlisäverojen mukaan porrastettuna. Tai jos toiminta on hallituksen toimesta kielletty, ottaa liiketilan vuokrat valtion piikkiin. Numeroita on helpompi verrata toisiinsa kuin liiketoimintasuunnitelmia.

Vihervasemmistolaisella hallituksellamme on käsitys, että jokainen ihmishenki on yritettävä pelastaa, maksoi mitä maksoi. On kohtuullisen helppoa kieltää kaikki toiminnat ja keskittyä spekuloimaan sillä, miten kamalasti olisikaan käynyt, jos emme olisi kieltäneet. Suomalainen on hyvä tottelemaan käskyjä ja ”voimakkaita suosituksia”.

Professori Paul Lillrank laskeskeli säästetyn elinvuoden hinnaksi puolesta miljoonasta miljoonaan per vuosi. Näissä laskelmissa kustannukseksi laskettiin 20 miljardia. Itse epäilen mahtaako 20 miljardia riittää edes Suomen välittömiin kustannuksiin. Laidalla kärkkyvät Ranskan ja Saksan avulla erityisesti Kreikka, Italia ja Espanja solidaarisuuspakettia, jonka vaikutus Suomelle olisi vastuina noin 12 miljardia. Senhän voisi rahoittaa vaikka muovin ja muiden haittojen verolla.

Vakuutusmaailmassa oli yleisohjeena se, että vahingon sattuessa pelasta ihmishenget, hälytä apua ja minimoi toiminnallasi vahingot.

Itse lähtisin nyt nimenomaan minimoimaan vahinkoja. Yhteiskuntaa ja liiketoimintaa pitäisi avata kiireen vilkkaa kaikilla niillä alueilla, missä se on mahdollista.

Jos jollakin alueella koronatapausten määrä on vähäinen, ei ole pakko pitää Katrin kahvilaa suljettuna taikka sallia jatkossa asiakkaita 20 sijasta vain 10. Jos Katrin lounastarjoilu kannattaa vain, kun asiakkaita on 14, niin Katrille suotakoon siihen mahdollisuus. Muutenkin olen ihmetellyt puritaanisuutta. Jos torilla on kahvikioski, niin vaarantaisiko kioskin vieressä oleva pöytä ja pari tuolia ihmiskunnan tulevaisuuden?

Itse olen pitänyt parhaan kykyni mukaan talouden pyörät pyörimässä. Ranskan asunnolla on ollut suomalainen kaveri töissä koko ajan. Keittiö- ja kylpyhuonekalusteita on tilattu, maaleja ja tasoitteita on ostettu ja sähkö- sekä laajakaistasopimuksia tehty. Nyt näyttää jopa siltä, että asunnolle pääsee jollakin keinolla jo kesäkuun lopulla.

Toki sosiaali- ja terveysministeriö vielä eilen hoki mantraa, jonka mukaan kotimaassakaan ei ole syytä matkustaa mihinkään, ei edes mökille. Ei muuta kuin syvemmälle horrokseen. Tästä pakitettiin nopeasti kun huomattiin että sallivampi suhtautuminen tuo paremmin pisteitä, kuin itsensä ruoskiminen. Saattoi ministerin Instagram -päivitys omalta mökiltä sekin vaikuttaa asiaan.

Suomen asunnolla on julkisivuremontti meneillään ja työmiehiä pyörii nurkissa joka päivä. Eiköhän tälläkin saada jonkinlainen rahansiirto rakentamiseen. Kun syksy koittaa, voisi miettiä sisätiloissakin jonkinlaista remonttia. Mitä nopeammin karanteenissa tekemättä jääneet ostot tehdään, sen paremmin raha kiertää ja sen vähemmällä yhteiskunta selviää.

Tuohon otsikon kysymykseen maksajasta on yksinkertainen vastaus: jokainen veronmaksaja, niin yksityishenkilö kuin yrityskin, saa tästä potista mittavan maksulapun.

Nyt olisikin hyvä pitää kirkkaana mielessä, että raha ei tule seinästä, eikä sitä ole syytä levitellä hurmoksessa ympäriinsä. Velkakin täytyy maksaa joskus, eivätkä korot ole negatiivisia ikuisesti.

Fokus pitäisi suunnata tuottaviin investointeihin, joista saadaan kassavirtaa ja verotuloja tulevaisuudessa. Siellä onkin jo eri puolueilla oman asennemaailman mukaisia toivelistoja pöydällä. Vihreiden Ohisalo heitti lonkalta miljardin investointia kuuden suurimman kaupungin joukkoliikenteeseen. Vasemmiston nuorisojärjestöt nuolevat jo huuliaan pienyrittäjien verotuksen kiristämiseksi.

Sijoitusrintamalla on ollut vähintäänkin turbulenttia. Kurssien lasku oli rajua ja nopeita korjausliikkeitä on nähty useampaan kertaan. Välillä väsyin jo syöttämään kursseja seurantajärjestelmääni ja pistin koneen tauolle.

Varallisuus näyttää käppyrän mukaan olleen tapissa tammikuussa. Siitä lasketeltiin helmi-maaliskuussa useamman kymmenen suomalaisen nettovuosipalkkaa vastaava summa. Eilisten lukujen mukaan tästä oli toivuttu vajaat 70 prosenttia. Kun on ehtinyt olla mukana monessa pörssiromahduksessa, täytyy todeta, että tällä kertaa eivät edes nousseet vatsahapot kurkkuun. Ehkä olen turtunut iän mukana.

Salkkuliikkeet / Ostot:

ostopäiväostokurssi28.5.2020
16.3.Omega Healthcare21,9431,22
17.3.Omega Healthcare17,7231,22
18.3.Fortum12,9717,16
18.3.Duni77,8095,90
19.3.Lassila& Tikanoja10,2613,10
23.3.Sampo22,8833,25
27.3.Konecranes15,3722,18
30.3.Lassila & Tikanoja10,9013,10
8.4.Citycon5,556,33
8.4.Telefonica4,334,34
8.4.Nordea5,135,18
9.4.Telefonica4,304,34
14.4.Bonava43,5043,40
16.4.Sampo25,8033,25
17.4.Citycon5,596,33
22.4.Wärtsilä6,267,38
24.4.Cloetta21,6024,44
27.4.Relais6,487,00
14.5.Tikkurila11,0013,14
15.5.Fortum15,0917,16
22.5.Wärtsilä6,687,38
25.5.Bonava40,3043,40
26.5.Altia7,747,77

Salkkuliikkeet / myynnit:

6.4.Stockmann B0,9050,89
8.4.Nobina53,555
8.4.Nordic ID1,82,38
16.4.Orion B43,9846,9

Johtopäätös on se, että halvalla tai ainakin halvemmalla kannattaa ostaa. Samalla huomaa sen, että kun myyt jotakin, sen kurssi usein nousee.

Osinkojen suhteen väsyin jo päivittämään Exceliäni. Normaalisti yrityksen hallitus antaa osingonjakoesityksen, jonka omistajat lähes poikkeuksetta hyväksyvät yhtiökokouksessa.

Nyt saatiin aivan uusia ulottuvuuksia tähän järjestelmään. Euroopan Keskuspankilla on asiasta mielipide. Heilläkin oli käsitys siitä ”onko nyt aika”. Jos tämä ei vielä pure, niin Finanssivalvonnalla on asiasta mielipide. Suomen hallituksella on luonnollisesti käsitys siitä, että yrityksen tehtävä on siirtää rahaa valtiolle ja työntekijöille, eikä suinkaan omistajilleen. Oikein tasavallan presidenttikin oli sitä mieltä, ettei osingonjako sovi korona-aikaan.

En tiedä missä laatikossa nämä ovat oppinsa saaneet, mutta yritysten tehtävä on tuottaa omistajilleen rahaa. On tietysti oikein hyvä ja suotavaa, että samalla maksetaan palkkoja ja veroja ja tuotetaan palveluita ja tuotteita.

Jos taas siirrymme systeemiin, jossa viiden instanssin kautta käsitellään omistajan sijoitukselleen saavaa korvausta, ei pidä ihmetellä sitä, että kiinnostus sijoittamiseen ja omistamiseen lopahtaa. Rahansa voi siirtää maihin, joissa riskinotosta saa korvauksen.

Ihmettelen myös sitä, ettei käsitetä maksettujen osinkojen palaavan talouteen. Niillä ostetaan palveluita ja tuotteita. Niillä maksetaan vuokria, lainanlyhennyksiä ja tehdään uusia sijoituksia yrityksiin.

Yritys ottaa kantaa osinkoesityksessään siihen, vaarantaako mahdollinen osinko yrityksen toiminnan jatkossa. Tämä on normaalia varovaisuutta.

Moni yritys kuitenkin meni paniikkiin tässä poliittisessa ilmapiirissä ja peruutti, leikkasi tai siirsi myöhemmäksi osingonmaksun. Yhtiökokousten järjestäminenkin on ollut tänä keväänä erilaista. Yhtiökokouskutsussakin on oikein toivottu, ettei kukaan saavu paikalla.

Osinkoja on kuitenkin saatu, vaikkei lainkaan entiseen malliin. Onneksi on vielä osa – suurella todennäköisyydellä – tulossa.

Osingot 16.3. jälkeen:

Wärtsilä357,60
Lassila & Tikanoja2398,90
Uponor1178,58
Kraft Heinz246,12
Citycon5 195,13
YIT756,17
Telia1 401,71
GlaxoSmithKleine197,65
Harvia1 463,95
UPM1 950,00
Nokian Renkaat 1 441,36
Fortum8 800,00
Raisio3 613,19
Atria1 672,22
Alma Media2 000,00
Aspo880,00
Kemira1 960,00
Abbvie217,46
Exel134,10
Omega Healthcare631,64
Tokmanni3 000,00
Oriola1350,00
iShares Preferred250,00
Tesco960,90
UPM kuponki1 694,87
Yhteensä43 751,55  euroa

Itse seuraan tarkkaan mitkä yritykset maksavat osinkonsa. Jatkosijoituksissa on syytä miettiä tätäkin ”maksamattomuuden riskiä” uudessa valossa. Mieluummin varat kiinni yrityksiin, joilla on kirkkaana mielessä myös omistaja – ei pelkät poliittiset irtopisteet.

Eiköhän tässä muutenkin nähdä vielä monenlaisia pörssiliikkeitä, kun Kiina painaa Hong Kongia ruotuun ja kun Yhdysvaltojen presidentin vaalikampanjaa käydään.

Koronakin heiluttaa kursseja vielä moneen kertaan. Ylös, kun kuullaan huhuja ihmerokotteesta ja nähdään putoavia tartuntamääriä ja alas, kun rokote ei toimikaan tai kun teho-osastopaikat loppuvat.

Ajattelin kuitenkin keskittyä niihin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa. Lämpenevistä kelistä voi nauttia ja siitä, että ihmisiä alkaa pikkuhiljaa näkyä katukuvassa. Niin kaupoissa, terasseilla kuin ”kaikenlaisissa kuppiloissakin”.

 

Yhtiökokouksia ja reaaliosinkoja

Viikon aikana ehdin osallistua neljään yhtiökokoukseen. Kymmenkunta vuotta sitten yritin parhaani mukaan käydä kaikkien omistamieni yhtiöiden yhtiökokouksissa. Ruotsissa on tullut käytyä Cloettan ja Nordean kokouksissa, Suomessa pisin maantieteellinen etäisyys taisi olla Keslan yhtiökokoukseen Joensuussa.

Parhaimmillaan yhtiökokous antaa ensinnäkin hyvän syyn käydä yhtiön tilanne ja tilinpäätös läpi jo ennen kokousta. Toimintakertomus tulee luettua vähän tarkemmin ja tarinaa on helppo verrata toteutuneisiin lukuihin. Usein vilkaisen myös muutaman analyytikon käsityksen tilanteesta. Katson sijoituksen tilanteen omassa salkussani ja koetan miettiä onko joku suurempi asia muuttunut vuoden aikana.

Yhtiökokouksiin on helppo osallistua. Ilmoittaudut netissä ohjeiden mukaan. Saavut ajoissa paikalle ja todistat henkilöllisyytesi rekisteröintipisteessä. Saat äänestyslaput, esityslistan ja yleensä painotuoreen vuosikertomuksen. Sitten voit siirtyä eteenpäin. Voit ehkä nähdä eri pisteissä esittelyjä yrityksen tuotteista taikka uusista lanseerauksista. Kupin kahviakin saatat ehtiä nauttimaan.

Nykyään yritykset maksavat pysäköintisi, narikkasi ja tarjoavat tosiaan purtavaakin, jota innokkaimmat kutsuvat reaaliosingoksi. Paikalla on iso määrä kaikenlaista väkeä: omistajia kuten sinä, yrityksen henkilökuntaa, johtoa ja hallituksen jäseniä. Joskus tiedotusvälineetkin ovat saapuneet paikalle, vaikkeivat ehkä pääsekään varsinaiseen kokoussaliin. Parhaimmillaan ehdit vaihtaa kuulumisia ja ehkä saada vastauksia kysymyksiisi kasvotusten.

Kokoussalissa mennään samalla kaavalla. Kuullaan hallituksen puheenjohtajan avaus, valitaan kokoukselle puheenjohtaja ja sihteeri ja aletaan mennä esityslistaa läpi. Tärkein anti – ainakin omasta mielestäni – on tämän jälkeen kuultava toimitusjohtajan katsaus. Esityksen jälkeen on mahdollista esittää kysymyksiä ja yleensä niitä kuullaankin. Parhaimmillaan kysymykset ovat selkeitä ja niihin saadaan selkeä vastaus.

Sitten käydään läpi vielä lukuja – yleensä talousjohtajan toimesta ja hyväksytään tilinpäätös – tilintarkastajien lausunnon mukaan. Myönnetään vastuuvapaus hallitukselle ja toimitusjohtajalle. Käydään läpi listan muut esitykset ja valitaan yhtiölle uusi hallitus. Päätetään osingonjaosta ja sen aikataulusta.

Isoissa yrityksissä näitä muita kohtia saattaa olla paljonkin, perustavaraa kuitenkin hallituksen valtuuttaminen joko laskemaan liikkeelle osakkeita taikka ostamaan osakkeita markkinoilta. Tätä kutsutaan hallituksen työkalupakiksi eikä näiden esittäminen yleensä tarkoita että niitä olisi jo etukäteen suunniteltu käytettäviksi. Itse asiassa jos käyttötarkoitus on jo tiedossa, se pitäisi kertoa omistajille.

Kokouksen jälkeen on yleensä ruoka- tai ainakin kahvitarjoilu. Tunnelma on yleensä aika positiivinen ja pöydissä on helppo keskustella hallituksen, toimivan johdon sekä muiden omistajien kanssa. Ollaan samassa veneessä ja vietetään tavallaan sadonkorjuujuhlaa.

Yhtiökokouskierrokseni alkoi Cityconilla 13.3. Kokouspaikka oli mielenkiintoinen eli Finnkinon Scape Premium –sali, yhtiön omistamassa Iso Omenassa. Paikalla itse tai edustettuna 353 osakasta ja 81,6 % yhtiön osakkeista.

En ollut tutustunut Omenaan ennen ja halusin nähdä miltä tämä kiinteistösijoittajan kruununjalokivi näyttää. Hyvältähän tuo näytti. Viime vuonna siellä muuten kävi 20 miljoonaa vierailijaa.

Citycon on salkussani aika suurella painolla. Olen ostanut sen osinkoyhtiönä, jonka neljä kertaa vuodessa tilitettävä osinko on tullut tilille tasaisen varmasti.

Osinkoa ei ole kuitenkaan pystytty nostamaan ja kun Cityconin osakekurssi on laskenut, niin rivi näyttää punaiselta seurannassani. Sijoitus on kuitenkin toiminut kassavirran kannalta juuri niin kuin pitääkin, nakuttaen noin 7 %:n osinkotuottoa.

Kiinteistösijoitusyhtiöiden tilinpäätöksiin vaikuttavat aina muutokset kiinteistökannan laskennallisessa arvossa. Nämä arviot teetetään ulkopuolisella taholla ja niitä verrataan sitten tase-arvoon ja tehdään muutoksia – joskus huomattaviakin – ylös tai alas. Itse seuraan eniten vuokrausastetta eli sitä minkä verran yhtiöllä on tyhjää tilaa sekä nettovuokratuottoja.

Viime vuonna Citycon osti yhden joukkovelkakirjan takaisin etuajassa ja rahoitti oston uudella, halvemmalla korolla. Tästä ja organisaatiomuutoksista aiheutui ylimääräisiä kuluja. Kummankin muutoksen vaikutusten uskotaan olevan positiivisia pitkällä juoksulla.

Yhtiön suurin omistaja (Gazit Globen kautta) ja hallituksen puheenjohtaja Chaim Katzman oli lähettänyt kokoukseen oman videokatsauksensa. Hän kertoi että sijoittaminen kauppakeskuksiin ei ole ollut muodissa viime aikoina ja osakekurssin alakulo johtuu enimmäkseen siitä. Hän uskoi – niin kuin osakeostoista näkyy – kuitenkin lujasti tarinaan ja korosti keskusten monipuolisuutta, joukkoliikenteen tuomaa asiakasvirtaa ja kertoi että Yhdysvalloissa – nettimyynnin luvatussa maassa – edelleen yli 90 % kaikesta myynnistä tapahtuu kivijalkakaupoissa. Hän peräänkuulutti vuokralaisiltaan innovatiivisuutta ja esimerkiksi nettikaupan sekä kivijalkakaupan tehokkaampaa yhdistämistä.

Kokouksessa kysyttiin myöhemmin onko Gazit Globen tarkoitus ostaa koko yhtiö pois pörssistä, kun omistusosuus hätyyttelee kriittistä 50 %:n rajaa. Cityconin hallitus ei toki osaa vastata tähän, totesi hallituksen edustaja, vain että sitä täytyy kysyä Gazit Globelta.

Cityconin nettisivuilla on erinomainen kuvaus yrityksen omistamista kiinteistöistä. Pohjoismaiden suurimmat ja nopeimmin kasvavat alueet ovat edustettuina ja ainakin maallikon silmiin kiinteistösalkku näyttää hyvältä.

Yritys uskoo nimenomaan uudenaikaisiin ja riittävän suuriin keskuksiin. Pienempiä kohteita on ”divestoitu” eli myyty. Vuonna 2011 keskuksia oli 78, nyt niitä on 40. Samanaikaisesti keskusten koko on noin nelinkertaistunut. Uusia rahankäytön kohteita oli listattu ja aika moni näistä liittyi jonkun nykyisen keskuksen kasvattamiseen ja uudenaikaistamiseen.

Uusi johto esiintyi ja vaikutti kovin osaavalta, niin kuin amerikkalaiset liikkeenjohtajat yleensäkin. Hallitus on harvinaisen kansainvälinen ja kiinteistösijoittamisen sekä investointiliiketoiminnan osaamista löytyy.

Osakkeille päätettiin tehdä käänteinen split, jossa viiden vanhan osakkeen omistaja huomaakin omistavansa vain yhden. Samalla vahvistettiin osingonmaksu neljä kertaa vuodessa ja korotettiin osinko splitin mukaisesti viisinkertaiseksi eli juuri entiselle tuottotasolle.

Tarjoilua löytyi kahden erilaisen suolaisen piirakan muodossa ja jälkiruuaksi perinteinen mansikkakakku. Hyvin näytti tekevän kauppaansa.

Maanantaina 18.3. oli vuorossa Uponor, Helsingin Messukeskuksessa. Paikalla oli itse tai edustettuna 351 omistajaa ja 57 % yhtiön osakkeista.

Kokouksen avasi hallituksen puheenjohtaja ja pääomistajasuvun edustaja Annika Paasikivi. Esiintyminen oli varmaa ja asiantuntevaa. Paasikiven suku omistaa – lähinnä Oras Investin kautta – Uponorista vajaat 30 %:a.

Uponorin osakekannan markkina-arvo laski viime vuoden aikana 1 228 miljoonasta 631 miljoonaan eli karvan alle puoleen. Tilinpäätöksen lukujen mukaan tätä on vaikea ymmärtää. Osakekohtainen tulos laski 0,83 eurosta 0,72 euroon mutta osingon kasvu jatkui 0,02 eurolla eli se oli 0,51 euroa 0,49 euron sijaan.

Rakentamisen kasvu on saattanut hidastua ja jopa pysähtyä, mutta ei rakentaminen ole loppunut. Uponor pystyi viime vuonna itsekin kasvattamaan liikevaihtoaan orgaanisesti vajaat 5 %:a. Siis kasvattamaan.

Toimitusjohtaja Jyri Luomakoski kävi päättynyttä vuotta läpi. Megatrendit, kuten kaupungistuminen, ilmastonmuutos, ja digitalisaatio olivat selvästi Uponorin tuotteiden ja palveluiden puolella. Puhdas vesi on Suomessa itsestään selvyys, mutta monessa maailman kolkassa on tarvetta paremmille ja tehokkaimmille ratkaisuille. Uponorin uusiin ratkaisuihin kuuluu tietotekniikan ja jatkuvan mittaamisen tarjoaminen talojen veden käyttöön. Pystytään tunnistamaan mahdolliset vuodot nopeasti ja minimoimaan mahdolliset vahingot.

Uponor on satavuotias, aidosti kansainvälinen yritys. Katselin esitykset ja tilinpäätöksen luvut ja päätin pitää yrityksen ostolistalla, mikäli osakekurssissa tapahtuu heilahteluja.

Kokouksen oli vuorossa kahvitarjoilut, joista jäi parhaiten mieleen erinomaisen makuiset pienet poropiiraat. Yrityksen jakamat pienet M&M makeisetkin oli sävytetty juuri yrityksen logon väreihin. Ammattimaisessa viestinnässä osataan hioa välillä mitättömältäkin tuntuvat yksityiskohdat kuntoon.

Loppuviikon pääsin nauttimaan kotikenttäedusta.

Tiistaina 19.3. oli vuorossa Raisio Oyj. Jos Uponorin kurssia on nuijittu, ei ole Raisiokaan päässyt helpolla. Kun osakekannan arvo oli vuoden 2017 lopussa 604 miljoonaa, niin vuoden 2018 lopussa oltiin luvussa 368 miljoonaa. Yrityksen arvosta saatiin siis leikattua 236 miljoonaa euroa (39 %).

Tarina on moneen kertaan toistettu. Edeltävä yritysjohto laajentaa ja ostaa yrityksiä. Sitten petytään, vaihdetaan suuntaa ja myydään. Talousjohtaja ja tilintarkastaja sitten kertovat paljonko otettiin takkiin ja samalla saadaan tilinpäätökseen * -merkitty kohta jossa todetaan joko ”kertaluonteinen” tai ”vertailukelpoinen”. Nyt raportoitu tulos laski edellisen vuoden 0,26 eurosta 0,08 euroon. *Vertailukelpoinen tulos laski 0,17 eurosta 0,12 euroon.

Raision tase on toimitusjohtajan Pekka Kuusniemen kuvauksen mukaan ”väkivahva” ja osinko pystyttiin säilyttämään 0,17 eurossa. Prosentuaalinen osinkotuotto onkin sangen hyvä.

Viime vuosi on mennyt yrityksen strategian kiteyttämisessä ja jalkauttamisessa. Nyt viesti oli sangen selkeä: ”Ruokaa suurella sydämellä. Terveyttä meille ja maapallolle.”. Aika vaikeaa on olla sitä mieltä että tavoitteet riitelisivät jonkun trendin taikka yleismaailmallisen arvon kanssa.

Keihäänkärkituotteet ovat kolesterolia laskeva Benecol ja ikoninen viljatuote -brändi Elovena. Kalanrehuliiketoiminnan eli Raisio Aquan suhteen todettiin että sen kehittämistä jatketaan eikä sitä pidetä enää aktiivisesti myyntilistalla. Googlasin hieman kasvatetun kalan markkinoita ja kasvatettua kalaa syödään maailmassa noin 80 miljardia kiloa. Raision rehu ja siihen liitetty teknologia eliminoi kalanruokinnan ongelmia ja kun oikeasta kulmasta katsotaan, voidaan todeta että esimerkiksi Itämeren tila paranee absoluuttisesti jos näitä tuotteita käytetään. Viime vuonna yrityksellä oli murheita toimitusketjun valvonnassa ja rehut päätyivät Venäjän tuontikieltolistalle. Tilanne on nyt vakiintumassa ja toimitusketjun luvataan pitävän.

Raisiolla on ollut murheita punnan kurssin suhteen ja Brexit on heille ilman muuta haaste. Britannia on Benecolin suurin markkina-alue. Positiivisena ja hyvin strategiaan sopivana nähtiin muutama viikko sitten julkistettu strateginen kumppanuus gluteenittomiin tuotteisiin erikoistuneen italialaisen Dr. Schär AG:n kanssa. Tällaisen yrityksen luulisi sopivan huomattavasti paremmin strategiaan kuin puolalainen makeistehdas (myyty) tai englantilainen Honey Monster –murotehdas (tehdas myyty ja brändi lisensioitu).

Kaiken kaikkiaan voisi todeta että strategia on kirjoitettu, kiteytetty ja sitä jalkautetaan. Kassassa on hyvin varoja yritysostoihin, jos strategiaan sopivia tulee vastaan. Kovin montaa hutihankintaa ei kyllä enää voida tehdä, eikä yrityksen kokoa voi enää pienentää. Raaka-aineista erityisesti viljan hinta on noussut ennätyshuonon sadon jälkeen ja nyt hinnankorotuksia ajetaan myös lopputuotteisiin.

Yksi yrityksen menestykseen perin pettynyt sijoittaja äänestytti hallituksen valtuutuksen ostaa omia osakkeita, vaikka lopputulos oli jo etukäteen täysin selvä. Turhautuminen oli helppo ymmärtää. Jos on ostanut osakkeensa Benecol -huuman alkuaikoina (kurssi oli noin 17 euroa) niin omistaja katselee nyt -80 % tuottolukua. Toki vuosittain maksetut osingot lieventävät hieman tuskaa. Omien ostojen keskikurssi on euron verran korkeampi kuin nykykurssi, sinnekin on vielä matkaa.

Raision tarjoilut ovat olleet perinteisesti hyvät. Niin nytkin. Turun Messukeskus kantoi pöytään pinaatti-feta –piiraasta, mustikkagraavattua Benella –siikaa, suklaaleivonnaisia ja komean juustokakun. Omistajakunta vaikutti kokouksen tähän osaan kovin tyytyväiseltä.

Eilen 20.3. piipahdin vielä Salossa osallistumassa Nordic ID:n yhtiökokoukseen. Kokouspaikka oli Salon IoT Campus. Täytyy kyllä todeta että Nokian kädenjälki Salossa on ja pysyy, vaikka yritys onkin sieltä poistunut. Hulppeat tilat.

Nordic ID on salkkuni tuoreimpia ostoksia, jota tuli merkittyä osake-annista ja otettua hieman lisää kun kurssi niiasi. Ostos on täysin spekulatiivinen sillä tämäntyyppisiltä kasvuyrityksiltä on turha odottaa osingonmaksua erittäin pitkään aikaan. Mikäli voittoa saadaan tehtyä, se ohjataan täysin yrityksen kasvuun.

Yrityksen toiminta-ajatus on aika yksinkertainen. Se toimii tuotteiden ja lähetysten seurannassa. Kaikki tuntevat viivakoodit ja aika moni on törmännyt myös pieniin RFID –tarroihin. Tällainen tarra on etäluettavissa erilaisilla laitteilla ja kun jokainen koodi on ”yksilö”, niin voidaan lukea automaattisesti ja päivittää erilaisiin järjestelmiin missä tämä luettu esine / paketti on juuri silloin. Näiden tarrojen eli ”tagien” hinnat ovat pudonneet alkuperäisestä noin dollarista 0,03 euroon ja niiden ominaisuudet ja luettavuus on parantunut.

Kokouksen avasi hallituksen puheenjohtaja ja suurin omistaja Jorma Lalla (35,47 % omistusosuus). Sen jälkeen toimitusjohtaja Juha Reima (4 % omistusosuus) ja talousjohtaja Henri Ojanen (0,72 % omistusosuus) kävivät läpi 9 kk pituisen tilivuoden tapahtumat ja luvut. Johto ja suurelta osin hallituskin on sitoutunut omistamalla yrityksen osakkeita.

Vuosi meni listautumisen ja toiminnan painopisteen siirron merkeissä. Listautumisen kulut olivat kaiken kaikkiaan 743 000 euroa ja kun tilivuoden tulos oli miljoonan verran pakkasella, niin voi toivoa että suunta muuttuu ja luvut paranevat nopeasti. Hallitukseen valittiin uusina jäseninä Marja Liisa Kaario, Veijo Komulainen ja Anna Toppari. Hallituksen kokoonpano vaikuttaa näin pieneksi yritykseksi erittäin ammattimaiselta.

Yritys on siirtynyt enemmän kokonaisvaltaisten järjestelmien (hardware ja softa) tarjoamiseen ja suosii lisenssityyppistä veloitusta, jossa asiakas maksaa koko paketista x euroa per kuukausi tai y euroa per vuosi. Tämä tuo toimintaan tasaisempaa kassavirtaa, helpottaa asiakkaan ostopäätöstä ja sitoo asiakkaan pitempään yhteistyöhön. Halvimmillaan tällainen ratkaisu saattaa maksaa asiakkaalle muutamia satoja euroja kuukaudessa, kalliimmat ratkaisut taas helposti useita tuhansia. Ratkaisun hardware on tarkoitus rahoitaa niin, ettei se jää Nordic ID:n taseeseen.

Yritys on lanseerannut ensimmäisen heidän järjestelmällään toimivan täysin automaattisen kaupan. Kun tagi on jokaisessa tuotteessa ja lukulaitteet kunnossa, riittää että asiakas laskee ostoskassinsa tagit lukevalle tasolle. Laite analysoi nopeasti jokaisen tuotteen ja sen hinnan. Kassa ilmoittaa kokonaishinnan, jonka asiakas maksaa joko älypuhelimella taikka kortilla ja poistuu avautuvasta portista. Samaan aikaan järjestelmä ilmoittaa varastonhallintaan että nämä tuotteet on myyty ja järjestelmä tilaa tarvittaessa lisää. On helppo kuvitella kustannussäästöt. Asiakkaalle tämä on taas huomattavasti helpompi tapa kuin jo nyt käytössä olevat järjestelmät, joissa asiakas itse lukee viivakoodit manuaalisesti yksi kerrallaan.

Logistiikkataustaisen sijoittajan on helppo nähdä tässä suuria mahdollisuuksia. Yhtä selvää on, että kilpailu tulee olemaan kovaa kun teknologia otetaan laajemmin käyttöön ja suuret pelurit saapuvat kuvaan. Varteenotettava riski on myös se, että valittu teknologia onkin joku aivan muu. Vanhemmat lukijat saattavat muistaa Beta – VHS –videoteknologiataistelun, jossa ”huonompi” voitti. Nuoremmat taas ymmärtävät että sekin voitto oli tilapäinen ja juuri nyt parhaiten hymyilee Netflixiä alkuvaiheessa ostanut sijoittaja.

Mielenkiintoinen pienyritys, jonka 8 miljoonan markkina-arvo voi muutaman vuoden päästä olla jotakin aivan muuta.

Tarjoilu suoritettiin ennen kokousta ja lämmin, uunituore Quiche Lorraine –kinkkupiiras kahvin kera piristi tihkusateessa suoritetun ajomatkan jälkeen.

Yhtiökokouskausi jatkuu vielä. Jos et ole aikaisemmin osallistunut, niin mitäpä jos rohkaiset mielesi ja käyt edes yhdessä?

 

 

 

 

 

Mistä salkun alkupääoma?

Kysyli minulta muutama lukija.

Perinteisesti Suomessa on vaurastuttu perimällä, menemällä rikkaisiin naimisiin tai yritystoiminnalla. Myöhemmin menestyjiä on nähty myös palkkatöissä – erityisesti optiojärjestelmien kautta – ja ns. start-up –yrityksissä. Sijoittamisellakin on moni vaurastunut.

Itsellä jäi noista perinteisistä tavoista kaksi ensimmäistä tapaa kokeilematta. Oma tieni kulki palkkatöiden kautta ottamaan riskiä ja ostamaan neljännes työnantajayrityksestä vuonna 1991. Elettiin 1990 –luvun laman alkutaivalta ja myymällä ison nipun sijoituksia sekä vetämällä nimen omavelkaiseen lainapaperiin, sain yrityksen oston järjestymään. Pokerinpelaaja voisi todeta minun olleen ostohetkellä kirjaimellisesti  ”All In”. Pankinjohtajakin korosti epäonnistumisen mahdollisuutta ja että ”ymmärräthän sitten, että sinulle ei jää kuin housut, jos niitäkään?”

Myöhemmin olen tehnyt monenlaista arvonmääritystä eri yrityksille ja mielessä on käynyt että ensimmäinen ostos tuli kyllä tehtyä enemmän uskolla ja fiiliksellä kuin huolellisella talousanalyysillä.

Yritys, josta ostin osuuden, toimi huolinta- ja kuljetusalalla. Kehitimme ja kasvatimme yritystä oston jälkeen 10 vuotta ja myimme sen liiketoiminnan ulkomaiselle ostajalle vuonna 2001. Monenlaista ehti nähdä ja kokea tuon ensimmäisen 10 vuoden aikana. Erityisesti nopeaa päätöksentekoa tuli harjoiteltua. Opin sen, että ketterä yritys ehtii tehdä monenlaista ennen kuin perinteiset toimijat edes huomaavat että ongelmia on tulossa. Virheitäkin tehtiin, mutta ei kriittisiä.

Sijoitus onnistui erinomaisesti ja sain kaupassa sijoittamani rahat takaisin noin neljäkymmenkertaisena. Kyseessä oli siis urani paras sijoitus. Toki verottajakin otti omansa. Jäin ostajan palvelukseen vielä viideksi vuodeksi ja sekin oli varsin opettavaista ja antoisaa aikaa. Kansainvälisessä kaupassa ja nopeatempoisessa, erittäin hintakilpaillussa logistiikassa on oma viehätyksensä.

Sijoittamista pörssin kautta olin tehnyt jo ennen tuota yrityskauppaa. Aivan niin visusti en ole elänyt koskaan kuin eräät bloggaajat, jotka säästävät ihan peruspalkastakin 60-80 % joka kuukausi. Hatunnoston paikka, kunhan muistaa elääkin eikä pelkästään kituuttaa.

Itse keskityin alkuun maksamaan lainoja etupainotteisesti ja kun erilaisia bonuksia tai myyntipalkkiota osui kohdalle, niin sijoitin joko pörssiin tai ostin pikkuhiljaa pieniä asuntoja kotikaupungista. Näitä on tullut viime vuosina myytyäkin eikä enää ole kuin kaksi jäljellä. Oma tuottolaskelmani kun ei ole puoltanut näiden hankkimista muuten kuin huomattavalla velkavivulla, enkä yleensä vivuta mitään sijoituksiani. Asenteen ymmärtää parhaiten sellainen, joka on maksanut joskus 90-luvun lainakorkoja ja/ tai nähnyt että asuntojen hinnat saattavat vaikkapa puolittua. En usko että tällaista kovin helposti enää nähdään, mutta kokemus jäi hyvin mieleen.

Yrityskauppojen jälkeen olin vielä vajaat 15 vuotta työelämässä, välillä työsuhteessa ja välillä konsulttina. Ajatus siirtymisestä enemmän tai vähemmän vapaalle kypsyi vuosien varrella ja testasin lukuja moneen kertaan ennen kuin otin tuon ratkaisevan askeleen. Siirtymisessä tuli pohdittua muitakin asioita kuin pelkkiä tuloja ja menoja. Työyhteisö antaa selkeän rakenteen ajankäytölle ja aika moni varmaan tunnustaa että on siellä joskus ihan mukavaakin. Erilaisten ihmisten kanssa on yleensä antoisaa olla tekemisissä.

Yleisesti ottaen täytyy kyllä todeta, että työelämän kehitys ei välttämättä ole mennyt viime vuosina parempaan suuntaan. Aika monessa työpaikassa haaveilee iso osa väestä siitä että työsuhde loppuisi ja saisi kuitenkin jostakin sen verran rahaa ettei aivan kuolisi nälkään. Samaan aikaan saattaa yrityksen HR –osasto juhlistaa menestymistään Great Place to Work –kilpailussa. Monenlaisia strategioita ja johtamisoppeja lanseerataan ja ”vain muutos on pysyvää”.  Samalla 400 000 suomalaista popsii mielialalääkkeitä.

Itselle taloudellinen riippumattomuus on ollut sitä, että pystyy halutessaan sanomaan organisaatiossa että ”nyt riitti, pitäkää tunkkinne”. On tullut joskus sanottuakin. Amerikkalaiset kutsuvatkin tuohon riittävää rahasummaa nimellä   F*** Y** –money. Taloudellinen riippumattomuus on mielestäni kauniimmin sanottu.

Viimeksi bloggasin ennen joulua. Sen jälkeen on nähty pörssissä loppuvuoteen huipentuva kunnon sukellus ja nyt alkuvuonna erittäin nopea nousu, tyypillinen rebound. Olin kuuntelemassa Mandatum Lifen tilaisuudessa Wahlroosia ja hän oli löytänyt jostakin käsitteen kuolleen kissan pomppu (dead cat’s bounce). Tilaisuudessa saatiin samalla mainostettua yrityksen vaihtoehtoisten sijoitusten (alternatiivien) menestystä eli k.o. kommentti kannattanee asettaa siihen viitekehykseen. Talouslehtiin saatiin heti otsikoita, että Nallekin epäilee nousun kestävyyttä.

Eipä sillä, ei kukaan tiedä mihin pörssit tästä suuntaavat. Ajan henkeen sopii myös se, että hedgerahastot ja monenlaiset rahantekokoneet nostetaan taas esille. Näistä en osaa sanoa muuta kuin että sijoittajan olisi hyvä ymmärtää ainakin ansaintalogiikka – sekä asiakkaan että palveluntuottajan.

Itselle viime vuosi oli sijoitusten arvonkehityksen kannalta huono. Kassavirta taas toimi odotusten mukaan, hieman ylikin.

Salkkuliikkeet:

  • Uponor           Ostettu lisää 8,44 e. Myyty 9,10 e. Yleensä kartan nopeita kauppoja, mutta tämä sopi hyvin salkun vuosisuunnitteluun. Salkkuun jäi vielä ihan kohtuullinen nippu.
  • Nordic ID        Ostettu lisää 3,50 e. Saa nähdä mihin tämä yritys kehittyy. Lottopaperi. Yrityksen olisi syytä miettiä sijoittajaviestintää.
  • Efore               Ostettu merkintäoikeuksia ja merkitty annissa. Tarkoitus oli merkitä enemmänkin mutta kommunikaatio ei mennyt aivan suunnitellusti. Olen yrityksen sisäpiiriläinen joten nämä liikkeet näkyvät myös julkisesti. Muuten en voi yritystä kommentoida.
  • H & M             Myyty pikkusiivu salkun vuosisiivouksessa SEK 156,68.
  • Nordea           Ostettu 7,52 e, 7,38 e ja 8,05 e. Jos maailma ei mullistu niin tuo muhkeat osingot keväällä. Yritysvaltaaja Gardell tuo lisää vauhtia kuvioon.
  • Citycon           Lisätty kurssiin 1,61 e. Osinkopaperi.
  • Telia                Pikkusiivu lisää kurssiin 3,85 e.
  • Raisio              Lisätty kurssiin 2,40 e. Firman arvosta on saatu vuodessa hävitettyä 47 %:a. Jokohan alkaisi riittää?
  • Altia                Lisätty kurssiin 7,33 e. Josko kansamme ei kuitenkaan raivoraittiiksi ryhtyisi. Arvostus on kohtuullinen verrattuna kansainvälisiin juomajätteihin, tunnetut merkit tuovat vakautta.
  • Nokia              Myyty kolmasosa hintaan 5,30 e. Uskon ja toivon että kurssi jatkaa nousuaan mutta nyt oli aika ottaa osa voitoista talteen.

Osinkoja saatu Citycon ja L Brands.

Korostan taas että en anna sijoitusneuvontaa, se on Suomessa luvanvaraista toimintaa. Kerron mitä olen omassa salkussani ja omissa sijoitusvakuutuksissani tehnyt.

Lunta on tullut omasta mielestäni vähintäänkin riittävästi. Onnea kaikille niille, joille talvi ja lumi on ihmisen parasta aikaa. Itse en kuulu tuohon joukkoon.

Keväälle ja kesälle olen ostanut neljä matkaa Ranskaan, kolme tuttuihin maisemiin Cannesiin ja yhden Bretagneen. Lisäksi on buukattuina yksi lomamatka Edinburghiin ja yksi työmatka Italiaan. Nyt kun katsoo ikkunasta lumipyryä, tulee mieleen pitäisikö katsoa vielä joku äkkilähtö. Kohteeseen, jossa paistaa aurinko ja jossa on kuivat jalkakäytävät.

Onnea ja – ennen kaikkea – kärsivällisyyttä sijoitustoimintaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Delfiinejä ja turbulenssia

Kroatian purjehdusreissusta on jo reilu kuukausi. Viikko siellä sujui mukavasti, tuulta piisasi ja isolla – vajaat 50 jalkaa pitkällä – veneellä oli helppo liikkua kelissä kuin kelissä.

Unohtumaton elämys oli neljän delfiinin lyöttäytyminen seuraamme rankassa tuulessa Kroatian ulkosaaristossa. Meillä oli vauhtia yli kymmenen solmua mutta parinkymmenen minuutin ajan nämä seurasivat meitä, ohittivat veneen keulaa ristiin rastiin ja näyttivät muutenkin että ovat nopeampia ja ketterämpiä. Kävivät lähimmillään alle puolen metrin päässä. Kun sitten näkivät että lähestymme satamaa, heittivät vielä muutaman hypyn ja lähtivät hakemaan muita opastettavia.

Muutama huomio tuli tehtyä paikallisissa kaupungeissa. Peruselintarvikkeet ovat edullisia ja paikalliset merkit hallitsevat vähittäiskaupan hyllyjä. Ravintoloissa söi edullisesti ja lihapainotteisesti, nyanssit ja gourmet –ravintoloiden ratkaisut puuttuivat. Nälkäisenä ei kyllä tarvinnut lähteä mistään, päinvastoin. Viinilista koostui sekin paikallisista juomista. Ihmiset olivat ystävällisiä ja palvelu pelasi ihan mukavasti.

Vierasvenesatamissa oli sesonki ohi. Silti huomasi, kuinka tärkeää purjehdusturismi on pienille satamakaupungeille. Venepaikasta rokotettiin sata euroa vuorokausi. Suihkut ja vessat olivat riittävät Suomen armeijan funktionalisuuteen tottuneille, porealtaita etsivät joutuivat hakeutumaan muualle. Septitankkien tyhjennyspisteitä ei näkynyt missään. Ennustankin että jossakin vaiheessa näihin joudutaan panostamaan – isommankin meren kyky selviytyä jätöksistä loppuu kesken. Veneiden satamaköysiä irrottaessa oli jo nyt suositeltavaa käyttää kumihanskoja.

Katselin paikallisia rakennuksia kiinteistösijoittajan silmin. Hämmentävää. Osa oli remontoitu kuntoon, ja niissä oli asukkaita ja yrityksiä vuokralla. Vieressä taas saattoi seistä aivan samankokoinen talo, joka vain odotti romahdusta. Katot rikki, ikkunat puuttuivat. Oltiin kuitenkin paraatipaikalla satamassa. Mielessä kävi, josko sisällissodan myötä on hävinnyt sekä omistajat että kirjanpito siitä kenelle asunto nykyään kuuluu. Tilanne näytti monessa suhteessa muutenkin samalta kuin Virossa noin 20 vuotta sitten.

Kotiin saapumisen jälkeen pörssi näytti hetken toipumisen merkkejä ja salkku nousi useampana päivänä kohti vanhoja lukemia. Perusongelmat kuitenkin jatkuivat: Trumpin kauppasota Kiinan kanssa, Fedin koronnostot, Brexitin tulevaisuus, Italian budjettikiista EU:n kanssa. Joukkoon mahtui vielä suuryrityksiä, joiden Q3 tulokset jäivät odotuksista. Äkkiä auringonpaiste vaihtuikin taas myrskypilviin ja yleiseen pessimismiin.

Mitä – eivätkö kurssit aina nousekaan?

Pitkästä noususuhdanteesta nauttineet tuoreet sijoittajat ovat uuden tilanteen edessä. Keskustelupalstojen ”itse myin jo vuosi sitten”-, ”ostan sitten kun veri virtaa kaduilla, pohjille on vielä pitkä matka”- ja yleiset ”I told you so” –kommentit nousevat pinnalle. Sen verran voin ennustaa että kun pörssin suunta kääntyy, niin löytyy taas niitä, jotka osasivat ostaa pohjilta. Itse en ole moiseen kyennyt, ehkä korkeintaan vahingossa.

Kun on sijoittanut jo kohta kolmekymmentä vuotta ja ehtinyt nähdä useamman ihan oikean pörssiromahduksen, niin tilanteessa ei ole mitään uutta. Tämä on toimintaa, jossa jälkikäteen olisi helppo tehdä aina niitä juuri oikeita päätöksiä, siitä ollako osakkeissa, koroissa vai käteisessä.

Sen verran voin lohduttaa salkkunsa sulamista katsovia, että pitkällä juoksulla vanhat huiput saavutetaan ja mennään ylikin. Ainakin näin on käynyt tähän asti. Käteistä kannattaa pitää sen verran että voit itse päättää koska osakkeita myyt ja koska ostat. Lainarahalla vivutetun salkun pyörittäjällä rahoittaja saattaa tehdä päätöksen asiakkaan puolesta ja se voi johtaa ikävään lopputulokseen.

Omasta mielestäni yritysten tulokset ovat vielä varsin hyvällä tasolla ja ensi vuoden osinkoennusteet antavat uskoa nekin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö loppuvuoteen ja ensi vuoteenkin mahtuisi monen näköistä ”tukitasojen” testausta. Osa rykäyksistä antaa pitkäaikaiselle ja riskiä oikeasti sietävälle sijoittajalle ostomahdollisuuden. Niidenkään kanssa ei kannata kyllä hoppuilla. Neuvo, jota itse noudatan välillä huonosti.

Neuvosta tuli mieleeni jälleen kerran alleviivata että sijoitusneuvojen antaminen on Suomessa luvanvaraista toimintaa. En siis neuvo enkä rohkaise ketään tekemään sijoituspäätöksiä kirjoitusteni perusteella. Kerron vain mitä olen itse tehnyt.

Salkkuliikkeet:

  • YIT. Ostettu kurssiin 5,10. Kaikki manaavat rakennussektorin romahdusta. Uskon kuitenkin että YIT pärjää pitkällä juoksulla ja hinnakas Lemminkäisen osto antaa suhdannekestävyyttä.
  • Harvia. Jatkettu ostoja hintaan 5,10. Saunamarkkinoista suurin osa koostuu korvaushankinnoista eli yhtiö ei ole niin syklinen kuin moni luulee. Uusia tuotteita, lisämyyntiä ”erikoisvarustelusta” ja muutenkin tekemisen meininki.
  • Nordic ID. Merkitsin hiukan osake-annista ja tuplasin position hintaan 4,30 e. Tänään tuota olisi saanut hintaan 3,50 e kun pikavoitot jäivät merkitsijöiltä saamatta. Vaikka antirahoista osa meni entiselle omistajalle, niin yrityksen johto merkitsi kuitenkin kohtuullisella summa itsekin. Tämä antaa uskoa tulevaisuuteen. Spekulatiivinen paperi ja jos olisi vimmatusti käteistä, niin tämän päivän kurssitasolla voisi ottaa lisääkin. Todellinen menestys näkyy varmaan vasta muutaman vuoden kuluttua, mikäli RFID –teknologia lyö läpi.
  • Uponor. Tänään oli pakko ostaa lisää. Kurssi on puolittunut kuluvana vuonna. Ostot tasoihin 8,44 ja 8,52. Yrityksellä on kuitenkin sadan vuoden historia. Siihen on mahtunut monta nousu- ja laskusuhdannetta.
  • iShares Core US Dividend Growth. Myyty sijoitusyhtiön salkusta. Kuvittelen että löydän Suomen markkinoilta helpommin näitä nuijittuja kohteita samalla rahalla. Ennustetun osinkotuoton saa helposti tuplattua, ehkä kolminkertaistettua sitä kautta.

Saksaan sijoittavien ETF:ien lasku jatkuu ja punainen välkkyy monessa ruudussa. Kotimaastakin löytyy useampi paperi, joka saa nakuttaa osinkoa aika monta vuotta ennen kuin kurssipudotus on kiritty kiinni. Toisaalta, mikäli osingot pysyvät – tai jopa kasvavat – tällä ei ole osinkovirralle elävälle mitään merkitystä.

Osinkoja kilahdellut seuraavista: Tikkurila, Aspo, Rapala, Telia, Omega Healthcare Partners, Hennes & Mauritz, Unilever, Tesco, iShares U.S. Preferred Shares. Korkoa tuloutui UPM:n taalamääräisestä 7,45 % velkakirjasta.

Kroatian reissun delfiinit antoivat taas sellaisen elämyksen, joita ei tule ihan joka vuosi vastaan. Ajattelinkin että on mukavampi etsiä lisää tällaisia, kuin yrittää ennustaa pörssisuhdanteita ja murehtia kurssilaskuista.

Yhteiskunnassa tuntuu olevan konsensus siitä, että ihmisten alati pitenevä elinikä on pelkästään positiivinen asia. Kun käy itse useamman kerran viikossa vanhusten palvelutalossa, on helppo päätyä johtopäätökseen, ettei ainakaan sinne asti kannata säästellä elämysten etsintää.

Varasin siis seuraavat matkat Edinburghiin ja pari reissua Etelä-Ranskaan. Tämän vuoden huhtikuu Rivieran auringossa oli huippuratkaisu, ehkä sama toistuu ensi vuonna.

Uutiset Ranskan mellakoista ovat ikävää katsottavaa. Täytyy vain toivoa että EU:n epäjärjestyksestä hyötyvien valtioiden ammattianarkisteille antama rahoitus loppuu ennen kevättä. Tai että jonkinlainen järki ja järjestys saadaan muulla keinoin aikaan. Euroopassakin näyttää olevan liikaa väkeä, jonka elämäntarkoitus on anarkia ja vandalismi.

Vaihtoehtona olen miettinyt keltaista liiviä, jonka selässä olisi teksti ”Pro Macron”. Olisi varmaan helpompi soluttautua barrikadin kummallekin puolelle.

Mutta nyt on aika keskittyä jouluaskareisiin.