Avainsana: nordea

Mennyt tuotto ei ole tae tulevasta…

…tai jotakin samantyylistä, lukee liki jokaisen sijoitustuotteen ”yleisissä ehdoissa”. FIM Pankkiiriliike teki tästä aikoinaan mykistävän mainoksen Venäjä –rahastolleen. En muista tarkkaa lukua, mutta rahaston arvo oli pudonnut noin 90 %. Pistivät kylmästi tuottokäppyrän Hesarin kanteen ja siihen tuon tekstin. Sai ajattelemaan, että saattaahan tuon kehitys vaihtaa suuntaakin.

Viime vuoden loppupuolella alkanut kurssiheilunta on jatkunut. Välillä mennään lujaa ylös, sitten luetaan Trumpin tviitti ja tullaan vähintään yhtä lujaa alas. Suurvaltapolitiikka ja sapelien kalistelu on hallinnut markkinoita. Itseäni fiksummat kertovat kirkkain silmin, että kyseessä on Yhdysvaltojen presidentin maaginen neuvottelutaktiikka.

Itsellä tulee kyllä mieleen tarina keisarin vaatteista ja jollakin valtiotieteellisen kurssilla kuultu sitaatti ”Power corrupts and Absolute Power corrupts absolutely”. Sitaatti on käyttänyt ainakin Paroni Acton kirjeessään 1887. Kun katselee presidentin TV –esiintymistä, niin ei siinä kyllä ajatus ole aina kovin kirkkaana läsnä. Käytöstapojen täydellinen puute kärjistää vaikutelmaa.

Aika on mennyt vauhdikkaasti. Maaliskuussa tuli tehtyä viikon reissu Edinburghiin. Kelit olivat kovin skotlantilaiset eli vaihtelevat. Huhtikuussa olin kolme viikkoa Cannesissa, jossa taas kelit olivat erinomaiset. Siellä on jotenkin helpompi keskittyä lukemiseen ja sainkin kahlattua läpi tusinan ranskankielistä eeposta. Henkilökohtainen elämänlaatu on siellä kohdallaan, eli tulee syötyä järkevämmin (kun ei osta jääkaappiin mitään turhaa), liikuttua enemmän (kun on ilman autoa) ja vietettyä 100 %:n TV –paasto ja ehkä 80 %:n Some –paasto. Kannattaa joskus kokeilla!

Toukokuussa on ollut vuorossa hieman yhdistystoimintaa, kotimaan kiertelyä ja yksi työreissu Italian Anconaan. Tulipa taas todettua henkilökohtaisesti että käsitys Etelä-Euroopan laiskuudesta on todellakin myytti. Väitän että sekä Italiassa että Ranskassa tehdään pidempää päivää ja enemmän töitä kuin Suomessa.

Itsellä työpäivät alkoivat kahdeksan pintaan, lounas oli todellakin working lunch ja muut tauot noin 5 minuutin pituisia. Seitsemältä hotellille ja kahdeksalta illalliselle. Tuossa välissä ehdimme ottaa yhden lasin viiniä ja käydä läpi päivän tulokset. Ancona oli sympaattinen pikkukaupunki. Vanhan kaupungin ravintolassa irtosi lasi viiniä, loistava simpukkaspagetti ja espresso hintaan 14 euroa. Suomalaista ei haitannut edes ulkoterassilla, auringon paisteessa istuminen.

Kotimaan vaalitulosta tuli seurattua ja sen jälkeistä suurta puhallusta. Kun katsoi vaalituloksen, ei olisi heti arvannut että valtaan nousee vanhan AY –jyrän Antti Rinteen johdolla kasattu Punavihreä Kansanrintama. Budjetti on nuijittu kasaan optimistisilla talousennusteilla ja tyyliin ”anna mennä vain, kyllä maksaja löydetään”. Tänään aamutelevisiossa työministeri Harakka jo ehtikin väläytellä että työkalupakissa on vielä monenmoista veroa, jos tarvitaan.

Jos muuten olet syntynyt vuoden 1975 jälkeen, niin veikkaan että ns. lesken eläkkeen saa unohtaa. Itse olen nähnyt miten tuolla eläkkeellä leski pystyy maksamaan itselleen kohtuullisen hoitopaikan. Muussa tapauksessa olisi varmaan pitänyt etsiä jostakin omaiselleni paikka ”Vaivaisten Talosta”. Mitäpä hankki lapsia ja mitäpä pysyi kotona niitä hoitaakseen.

Sijoittajilla ja yrittäjillä oli olettamus julkisesta ruoskinnasta ja vuosien turhautumien kuittaamisesta varsinkin vihreiden ja vasemmistoliiton taholta. Aika vähäisiä olivat muutokset toistaiseksi tältä osin. Aika monta ”tutkitaan, mietitään, pohditaan” -lausetta jäi toki jäljelle.

Asuntosijoittajat joutuvat miettimään miten hoitavat muutoksen asuntoyhtiön pääomalainojen verotuksen suhteen. Itse olisin asuntosijoittajana eniten huolissani nykyisen asumistukijärjestelmän mittakaavasta. Asumistukea maksettiin viime vuonna 2 112 miljoonaa euroa. Asumistukea nostaa 849 648 henkeä. Summa on ollut jatkuvasti kasvussa. Jos tässä ei ole kyseessä aikapommi, niin missä sitten? Minkälaista vuokraa pystyt perimään, jos vuokralaisen tukea leikataan vaikkapa 25 %:a? Tai 50 %:a?

Salkussa on ollut meheviä päivämuutoksia. Suurin pudotus lähenteli 80 000 euroa. Suurimmat päivänousut taas 50-60 000 e. Hajauttaminen on ollut sangen haasteellista,  korkotuotteista kun ei saa vieläkään oikein mitään.

Tämä on entuudestaan tuttu leikki, eikä ole aiheuttanut sen kummempia muutoksia sijoitussuunnitelmassa. Olen päivittänyt aktiivisesti Osinko-Exceliäni ja mikäli yritysten osingot pysyvät samalla tasolla, niin hyvin riittää. Varmuusmarginaali osinkojen leikkausten suhteen on edelleen yli 50 %. Eli jos nyt ei suureen lamaan syöksytä, niin so far, so good.

Kertynyttä kassavirtaa olen sijoittanut takaisin pörssiin. Jonkin verran defensiivisempiin osakkeisiin kuin ennen. Seuraavat ostot tehty:

Makeisvalmistaja Cloetta, Tukholma. Lisätty entistä omistusta. Mielenkiintoista nähdä miten Ruotsin kruunun heikko kurssi näkyy viimeisellä viivalla.

Nordea. Tätä on tullut hankittua sormet verillä. Ostot 7,61 e, 6,83 e, 6,75 e ja 6,34 e. Tänään Suomen viranomaiset ilmoittivat etteivät näe syytä tutkia rahanpesusyytöksiä enempää. Mielenkiintoista nähdä kauanko von Koskull istuu ruorissa. Positio on kuitenkin vain reilut 8 % salkusta.

Viinatehdas Altiaa olen ostanut lisää. Ajattelin niin, että jos ajat huononevat niin suomalainen tinkii viimeksi väkijuomasta. Koskenkorvan ja Jaloviinan ympärille on kasattu tuoteperhe, miedommillekin hyllyille. Ehdin osallistua yhtiökokoukseenkin. Autolla valitettavasti; jäi Larsen -konjakin maistaminen väliin. Arvostustaso on kohtuullinen verrattuna kansainvälisiin juomataloihin. Valtio on toki mielipuuhassaan eli nostamassa alkoholin, tupakan ja polttoaineiden verotusta.

Saunavalmistaja Harviaa otin lisää. Tulosraportti oli ennakoitua parempi ja olen mielelläni mukana tällaisen yhtiön menossa.

Ahneus iski ja otin lisää Rapalaa hintaan 2,99 e ja 3,00 e. Yhtiö maksoi pois hybridilainansa ja järjesteli rahoitustaan parempaan asentoon. Yhteistyön päättyminen Shimanon kanssa on joko uhka tai mahdollisuus, riippuen siitä keneltä kysyt. Pitkään on kalastuksen bränditalo ollut pohjamudissa ja huonolla hoidolla. Ikuinen yritysostokandidaatti. Osinko varmaan paranee ensi vuonna.

Tein aikoinaan komean tilin Heinz –ketsupilla kun Buffett & pääomasijoittajat ostivat sen pörssistä pois. Nyt on todettu ettei kaikki mennytkään niin kuin elokuvissa. Talousraportointi on ollut höttöä, Kraftin brändit häviävät osuutta kauppojen omille brändeille ja tulosta alaskirjattiin kevyet 15 miljardia taalaa. Kurssi on laskenut 96 dollarista 30 dollariin. Osinkoa leikattiin 36 %:a. Ei muuta kuin pikkusiivut The Kraft Heinz Companya ostoon kurssein 33 taalaa, 32,65 taalaa ja viimeisin 28,72 taalaa.

Lassila & Tikanojaa otin hiukan lisää. Josko jätehuolto ja kierrätys kuitenkin kannattaisi. Tätä on ollut salkussa pitkään ja osinkotuotto on ollut hyvä. Välillä on poltettu rahaa huonoissa hankkeissa kuten jäteöljyn puhdistamisessa ja biopolttoaineissa, perusliiketoiminta on ollut ok.

Teliaa otin pikkusiivun lisää. Ainoa ilo tästä yhtiöstä on ollut osinkovirta.

Muotipuolella olen ottanut takkiin L Brands:in (Victoria’s Secret ja Bath & Body Works) kanssa. Vaikka setämiehen silmää hivelevät yhtiön enkelien kurvit, niin ostajakunta haluaa mukavampia, laadukkaita alusasuja normaalin kokoisille naisille. Nollakoko ei pure enää. Kosmetiikkapuoli tekee hyvää tulosta mutta Victoria’s tarvitsee selvästi uuden suunnan ja nähtäväksi jää, voiko imagoa edes muuttaa. Osinkoa on leikattu, mutta kun kurssi on valunut niin prosentuaalinen tuotto on edelleen ok.

Viimeisimmät uudet ostot Stora Ensoa hintaan 9,88 e ja 9,42 e. Nokian Renkaita hintaan 24,97 e. Jos olisi enemmän likviidiä, niin näitä voisi katsoa tarkemminkin.

Viikko sitten sain tilaisuuden osallistua Tikkurila Oyj:n pääomapäiville. Firmassa on saatu käänne tehtyä ja nyt pitäisi jaksaa kääntää kaikki kivet kulusäästöjen suhteen ja samalla kasvattaa premium brandien myynnin osuutta. Kannattamattomia yksiköitä on suljettu ja eiköhän siellä päästä taas kasvavan osingonjaon tielle. Erinomaiset järjestelyt, tehdaskierros ja koko johtoryhmän esittely kruunasi päivän.

Sijoitusvakuutuksissa olen ostanut Tokmannia, Uponoria, Aktiaa ja uutena hevosena Alma Mediaa. Myyntipuolella iShares Eurooppalainen teknorahasto, jolla tuli tehtyä ihan mukava tuotto.

Täytyy tässä vaiheessa taas muistuttaa, että sijoitusneuvojen antaminen on Suomessa luvanvaraista toimintaa. En neuvo, enkä kehoita tekemään yhtään mitään. Kerron vain, mitä olen itse tehnyt. Ja kun Altian tuotemerkkejäkin mainitsin, niin todettakoon vielä että liiallinen alkoholin käyttö voi vaarantaa terveytesi.

Tälle kesälle osuu vielä yhden sijoitusosakeyhtiön (jossa on useampia osakkaita) purkaminen. Sen positioita olen myynyt viimeiset 3 kuukautta. Verotuksen pelisääntöjä joko muutetaan tai ainakin uhkaillaan muutoksilla, joten parempi jakaa rahat kun vielä tietää millä verotuksella ne saa kotiutettua.

Juhannus lähestyy ja seuraava Ranskan reissu. On ollut perinteisesti vuoden kohokohta, eiköhän tänäkin vuonna.

Yhtiökokouksia ja reaaliosinkoja

Viikon aikana ehdin osallistua neljään yhtiökokoukseen. Kymmenkunta vuotta sitten yritin parhaani mukaan käydä kaikkien omistamieni yhtiöiden yhtiökokouksissa. Ruotsissa on tullut käytyä Cloettan ja Nordean kokouksissa, Suomessa pisin maantieteellinen etäisyys taisi olla Keslan yhtiökokoukseen Joensuussa.

Parhaimmillaan yhtiökokous antaa ensinnäkin hyvän syyn käydä yhtiön tilanne ja tilinpäätös läpi jo ennen kokousta. Toimintakertomus tulee luettua vähän tarkemmin ja tarinaa on helppo verrata toteutuneisiin lukuihin. Usein vilkaisen myös muutaman analyytikon käsityksen tilanteesta. Katson sijoituksen tilanteen omassa salkussani ja koetan miettiä onko joku suurempi asia muuttunut vuoden aikana.

Yhtiökokouksiin on helppo osallistua. Ilmoittaudut netissä ohjeiden mukaan. Saavut ajoissa paikalle ja todistat henkilöllisyytesi rekisteröintipisteessä. Saat äänestyslaput, esityslistan ja yleensä painotuoreen vuosikertomuksen. Sitten voit siirtyä eteenpäin. Voit ehkä nähdä eri pisteissä esittelyjä yrityksen tuotteista taikka uusista lanseerauksista. Kupin kahviakin saatat ehtiä nauttimaan.

Nykyään yritykset maksavat pysäköintisi, narikkasi ja tarjoavat tosiaan purtavaakin, jota innokkaimmat kutsuvat reaaliosingoksi. Paikalla on iso määrä kaikenlaista väkeä: omistajia kuten sinä, yrityksen henkilökuntaa, johtoa ja hallituksen jäseniä. Joskus tiedotusvälineetkin ovat saapuneet paikalle, vaikkeivat ehkä pääsekään varsinaiseen kokoussaliin. Parhaimmillaan ehdit vaihtaa kuulumisia ja ehkä saada vastauksia kysymyksiisi kasvotusten.

Kokoussalissa mennään samalla kaavalla. Kuullaan hallituksen puheenjohtajan avaus, valitaan kokoukselle puheenjohtaja ja sihteeri ja aletaan mennä esityslistaa läpi. Tärkein anti – ainakin omasta mielestäni – on tämän jälkeen kuultava toimitusjohtajan katsaus. Esityksen jälkeen on mahdollista esittää kysymyksiä ja yleensä niitä kuullaankin. Parhaimmillaan kysymykset ovat selkeitä ja niihin saadaan selkeä vastaus.

Sitten käydään läpi vielä lukuja – yleensä talousjohtajan toimesta ja hyväksytään tilinpäätös – tilintarkastajien lausunnon mukaan. Myönnetään vastuuvapaus hallitukselle ja toimitusjohtajalle. Käydään läpi listan muut esitykset ja valitaan yhtiölle uusi hallitus. Päätetään osingonjaosta ja sen aikataulusta.

Isoissa yrityksissä näitä muita kohtia saattaa olla paljonkin, perustavaraa kuitenkin hallituksen valtuuttaminen joko laskemaan liikkeelle osakkeita taikka ostamaan osakkeita markkinoilta. Tätä kutsutaan hallituksen työkalupakiksi eikä näiden esittäminen yleensä tarkoita että niitä olisi jo etukäteen suunniteltu käytettäviksi. Itse asiassa jos käyttötarkoitus on jo tiedossa, se pitäisi kertoa omistajille.

Kokouksen jälkeen on yleensä ruoka- tai ainakin kahvitarjoilu. Tunnelma on yleensä aika positiivinen ja pöydissä on helppo keskustella hallituksen, toimivan johdon sekä muiden omistajien kanssa. Ollaan samassa veneessä ja vietetään tavallaan sadonkorjuujuhlaa.

Yhtiökokouskierrokseni alkoi Cityconilla 13.3. Kokouspaikka oli mielenkiintoinen eli Finnkinon Scape Premium –sali, yhtiön omistamassa Iso Omenassa. Paikalla itse tai edustettuna 353 osakasta ja 81,6 % yhtiön osakkeista.

En ollut tutustunut Omenaan ennen ja halusin nähdä miltä tämä kiinteistösijoittajan kruununjalokivi näyttää. Hyvältähän tuo näytti. Viime vuonna siellä muuten kävi 20 miljoonaa vierailijaa.

Citycon on salkussani aika suurella painolla. Olen ostanut sen osinkoyhtiönä, jonka neljä kertaa vuodessa tilitettävä osinko on tullut tilille tasaisen varmasti.

Osinkoa ei ole kuitenkaan pystytty nostamaan ja kun Cityconin osakekurssi on laskenut, niin rivi näyttää punaiselta seurannassani. Sijoitus on kuitenkin toiminut kassavirran kannalta juuri niin kuin pitääkin, nakuttaen noin 7 %:n osinkotuottoa.

Kiinteistösijoitusyhtiöiden tilinpäätöksiin vaikuttavat aina muutokset kiinteistökannan laskennallisessa arvossa. Nämä arviot teetetään ulkopuolisella taholla ja niitä verrataan sitten tase-arvoon ja tehdään muutoksia – joskus huomattaviakin – ylös tai alas. Itse seuraan eniten vuokrausastetta eli sitä minkä verran yhtiöllä on tyhjää tilaa sekä nettovuokratuottoja.

Viime vuonna Citycon osti yhden joukkovelkakirjan takaisin etuajassa ja rahoitti oston uudella, halvemmalla korolla. Tästä ja organisaatiomuutoksista aiheutui ylimääräisiä kuluja. Kummankin muutoksen vaikutusten uskotaan olevan positiivisia pitkällä juoksulla.

Yhtiön suurin omistaja (Gazit Globen kautta) ja hallituksen puheenjohtaja Chaim Katzman oli lähettänyt kokoukseen oman videokatsauksensa. Hän kertoi että sijoittaminen kauppakeskuksiin ei ole ollut muodissa viime aikoina ja osakekurssin alakulo johtuu enimmäkseen siitä. Hän uskoi – niin kuin osakeostoista näkyy – kuitenkin lujasti tarinaan ja korosti keskusten monipuolisuutta, joukkoliikenteen tuomaa asiakasvirtaa ja kertoi että Yhdysvalloissa – nettimyynnin luvatussa maassa – edelleen yli 90 % kaikesta myynnistä tapahtuu kivijalkakaupoissa. Hän peräänkuulutti vuokralaisiltaan innovatiivisuutta ja esimerkiksi nettikaupan sekä kivijalkakaupan tehokkaampaa yhdistämistä.

Kokouksessa kysyttiin myöhemmin onko Gazit Globen tarkoitus ostaa koko yhtiö pois pörssistä, kun omistusosuus hätyyttelee kriittistä 50 %:n rajaa. Cityconin hallitus ei toki osaa vastata tähän, totesi hallituksen edustaja, vain että sitä täytyy kysyä Gazit Globelta.

Cityconin nettisivuilla on erinomainen kuvaus yrityksen omistamista kiinteistöistä. Pohjoismaiden suurimmat ja nopeimmin kasvavat alueet ovat edustettuina ja ainakin maallikon silmiin kiinteistösalkku näyttää hyvältä.

Yritys uskoo nimenomaan uudenaikaisiin ja riittävän suuriin keskuksiin. Pienempiä kohteita on ”divestoitu” eli myyty. Vuonna 2011 keskuksia oli 78, nyt niitä on 40. Samanaikaisesti keskusten koko on noin nelinkertaistunut. Uusia rahankäytön kohteita oli listattu ja aika moni näistä liittyi jonkun nykyisen keskuksen kasvattamiseen ja uudenaikaistamiseen.

Uusi johto esiintyi ja vaikutti kovin osaavalta, niin kuin amerikkalaiset liikkeenjohtajat yleensäkin. Hallitus on harvinaisen kansainvälinen ja kiinteistösijoittamisen sekä investointiliiketoiminnan osaamista löytyy.

Osakkeille päätettiin tehdä käänteinen split, jossa viiden vanhan osakkeen omistaja huomaakin omistavansa vain yhden. Samalla vahvistettiin osingonmaksu neljä kertaa vuodessa ja korotettiin osinko splitin mukaisesti viisinkertaiseksi eli juuri entiselle tuottotasolle.

Tarjoilua löytyi kahden erilaisen suolaisen piirakan muodossa ja jälkiruuaksi perinteinen mansikkakakku. Hyvin näytti tekevän kauppaansa.

Maanantaina 18.3. oli vuorossa Uponor, Helsingin Messukeskuksessa. Paikalla oli itse tai edustettuna 351 omistajaa ja 57 % yhtiön osakkeista.

Kokouksen avasi hallituksen puheenjohtaja ja pääomistajasuvun edustaja Annika Paasikivi. Esiintyminen oli varmaa ja asiantuntevaa. Paasikiven suku omistaa – lähinnä Oras Investin kautta – Uponorista vajaat 30 %:a.

Uponorin osakekannan markkina-arvo laski viime vuoden aikana 1 228 miljoonasta 631 miljoonaan eli karvan alle puoleen. Tilinpäätöksen lukujen mukaan tätä on vaikea ymmärtää. Osakekohtainen tulos laski 0,83 eurosta 0,72 euroon mutta osingon kasvu jatkui 0,02 eurolla eli se oli 0,51 euroa 0,49 euron sijaan.

Rakentamisen kasvu on saattanut hidastua ja jopa pysähtyä, mutta ei rakentaminen ole loppunut. Uponor pystyi viime vuonna itsekin kasvattamaan liikevaihtoaan orgaanisesti vajaat 5 %:a. Siis kasvattamaan.

Toimitusjohtaja Jyri Luomakoski kävi päättynyttä vuotta läpi. Megatrendit, kuten kaupungistuminen, ilmastonmuutos, ja digitalisaatio olivat selvästi Uponorin tuotteiden ja palveluiden puolella. Puhdas vesi on Suomessa itsestään selvyys, mutta monessa maailman kolkassa on tarvetta paremmille ja tehokkaimmille ratkaisuille. Uponorin uusiin ratkaisuihin kuuluu tietotekniikan ja jatkuvan mittaamisen tarjoaminen talojen veden käyttöön. Pystytään tunnistamaan mahdolliset vuodot nopeasti ja minimoimaan mahdolliset vahingot.

Uponor on satavuotias, aidosti kansainvälinen yritys. Katselin esitykset ja tilinpäätöksen luvut ja päätin pitää yrityksen ostolistalla, mikäli osakekurssissa tapahtuu heilahteluja.

Kokouksen oli vuorossa kahvitarjoilut, joista jäi parhaiten mieleen erinomaisen makuiset pienet poropiiraat. Yrityksen jakamat pienet M&M makeisetkin oli sävytetty juuri yrityksen logon väreihin. Ammattimaisessa viestinnässä osataan hioa välillä mitättömältäkin tuntuvat yksityiskohdat kuntoon.

Loppuviikon pääsin nauttimaan kotikenttäedusta.

Tiistaina 19.3. oli vuorossa Raisio Oyj. Jos Uponorin kurssia on nuijittu, ei ole Raisiokaan päässyt helpolla. Kun osakekannan arvo oli vuoden 2017 lopussa 604 miljoonaa, niin vuoden 2018 lopussa oltiin luvussa 368 miljoonaa. Yrityksen arvosta saatiin siis leikattua 236 miljoonaa euroa (39 %).

Tarina on moneen kertaan toistettu. Edeltävä yritysjohto laajentaa ja ostaa yrityksiä. Sitten petytään, vaihdetaan suuntaa ja myydään. Talousjohtaja ja tilintarkastaja sitten kertovat paljonko otettiin takkiin ja samalla saadaan tilinpäätökseen * -merkitty kohta jossa todetaan joko ”kertaluonteinen” tai ”vertailukelpoinen”. Nyt raportoitu tulos laski edellisen vuoden 0,26 eurosta 0,08 euroon. *Vertailukelpoinen tulos laski 0,17 eurosta 0,12 euroon.

Raision tase on toimitusjohtajan Pekka Kuusniemen kuvauksen mukaan ”väkivahva” ja osinko pystyttiin säilyttämään 0,17 eurossa. Prosentuaalinen osinkotuotto onkin sangen hyvä.

Viime vuosi on mennyt yrityksen strategian kiteyttämisessä ja jalkauttamisessa. Nyt viesti oli sangen selkeä: ”Ruokaa suurella sydämellä. Terveyttä meille ja maapallolle.”. Aika vaikeaa on olla sitä mieltä että tavoitteet riitelisivät jonkun trendin taikka yleismaailmallisen arvon kanssa.

Keihäänkärkituotteet ovat kolesterolia laskeva Benecol ja ikoninen viljatuote -brändi Elovena. Kalanrehuliiketoiminnan eli Raisio Aquan suhteen todettiin että sen kehittämistä jatketaan eikä sitä pidetä enää aktiivisesti myyntilistalla. Googlasin hieman kasvatetun kalan markkinoita ja kasvatettua kalaa syödään maailmassa noin 80 miljardia kiloa. Raision rehu ja siihen liitetty teknologia eliminoi kalanruokinnan ongelmia ja kun oikeasta kulmasta katsotaan, voidaan todeta että esimerkiksi Itämeren tila paranee absoluuttisesti jos näitä tuotteita käytetään. Viime vuonna yrityksellä oli murheita toimitusketjun valvonnassa ja rehut päätyivät Venäjän tuontikieltolistalle. Tilanne on nyt vakiintumassa ja toimitusketjun luvataan pitävän.

Raisiolla on ollut murheita punnan kurssin suhteen ja Brexit on heille ilman muuta haaste. Britannia on Benecolin suurin markkina-alue. Positiivisena ja hyvin strategiaan sopivana nähtiin muutama viikko sitten julkistettu strateginen kumppanuus gluteenittomiin tuotteisiin erikoistuneen italialaisen Dr. Schär AG:n kanssa. Tällaisen yrityksen luulisi sopivan huomattavasti paremmin strategiaan kuin puolalainen makeistehdas (myyty) tai englantilainen Honey Monster –murotehdas (tehdas myyty ja brändi lisensioitu).

Kaiken kaikkiaan voisi todeta että strategia on kirjoitettu, kiteytetty ja sitä jalkautetaan. Kassassa on hyvin varoja yritysostoihin, jos strategiaan sopivia tulee vastaan. Kovin montaa hutihankintaa ei kyllä enää voida tehdä, eikä yrityksen kokoa voi enää pienentää. Raaka-aineista erityisesti viljan hinta on noussut ennätyshuonon sadon jälkeen ja nyt hinnankorotuksia ajetaan myös lopputuotteisiin.

Yksi yrityksen menestykseen perin pettynyt sijoittaja äänestytti hallituksen valtuutuksen ostaa omia osakkeita, vaikka lopputulos oli jo etukäteen täysin selvä. Turhautuminen oli helppo ymmärtää. Jos on ostanut osakkeensa Benecol -huuman alkuaikoina (kurssi oli noin 17 euroa) niin omistaja katselee nyt -80 % tuottolukua. Toki vuosittain maksetut osingot lieventävät hieman tuskaa. Omien ostojen keskikurssi on euron verran korkeampi kuin nykykurssi, sinnekin on vielä matkaa.

Raision tarjoilut ovat olleet perinteisesti hyvät. Niin nytkin. Turun Messukeskus kantoi pöytään pinaatti-feta –piiraasta, mustikkagraavattua Benella –siikaa, suklaaleivonnaisia ja komean juustokakun. Omistajakunta vaikutti kokouksen tähän osaan kovin tyytyväiseltä.

Eilen 20.3. piipahdin vielä Salossa osallistumassa Nordic ID:n yhtiökokoukseen. Kokouspaikka oli Salon IoT Campus. Täytyy kyllä todeta että Nokian kädenjälki Salossa on ja pysyy, vaikka yritys onkin sieltä poistunut. Hulppeat tilat.

Nordic ID on salkkuni tuoreimpia ostoksia, jota tuli merkittyä osake-annista ja otettua hieman lisää kun kurssi niiasi. Ostos on täysin spekulatiivinen sillä tämäntyyppisiltä kasvuyrityksiltä on turha odottaa osingonmaksua erittäin pitkään aikaan. Mikäli voittoa saadaan tehtyä, se ohjataan täysin yrityksen kasvuun.

Yrityksen toiminta-ajatus on aika yksinkertainen. Se toimii tuotteiden ja lähetysten seurannassa. Kaikki tuntevat viivakoodit ja aika moni on törmännyt myös pieniin RFID –tarroihin. Tällainen tarra on etäluettavissa erilaisilla laitteilla ja kun jokainen koodi on ”yksilö”, niin voidaan lukea automaattisesti ja päivittää erilaisiin järjestelmiin missä tämä luettu esine / paketti on juuri silloin. Näiden tarrojen eli ”tagien” hinnat ovat pudonneet alkuperäisestä noin dollarista 0,03 euroon ja niiden ominaisuudet ja luettavuus on parantunut.

Kokouksen avasi hallituksen puheenjohtaja ja suurin omistaja Jorma Lalla (35,47 % omistusosuus). Sen jälkeen toimitusjohtaja Juha Reima (4 % omistusosuus) ja talousjohtaja Henri Ojanen (0,72 % omistusosuus) kävivät läpi 9 kk pituisen tilivuoden tapahtumat ja luvut. Johto ja suurelta osin hallituskin on sitoutunut omistamalla yrityksen osakkeita.

Vuosi meni listautumisen ja toiminnan painopisteen siirron merkeissä. Listautumisen kulut olivat kaiken kaikkiaan 743 000 euroa ja kun tilivuoden tulos oli miljoonan verran pakkasella, niin voi toivoa että suunta muuttuu ja luvut paranevat nopeasti. Hallitukseen valittiin uusina jäseninä Marja Liisa Kaario, Veijo Komulainen ja Anna Toppari. Hallituksen kokoonpano vaikuttaa näin pieneksi yritykseksi erittäin ammattimaiselta.

Yritys on siirtynyt enemmän kokonaisvaltaisten järjestelmien (hardware ja softa) tarjoamiseen ja suosii lisenssityyppistä veloitusta, jossa asiakas maksaa koko paketista x euroa per kuukausi tai y euroa per vuosi. Tämä tuo toimintaan tasaisempaa kassavirtaa, helpottaa asiakkaan ostopäätöstä ja sitoo asiakkaan pitempään yhteistyöhön. Halvimmillaan tällainen ratkaisu saattaa maksaa asiakkaalle muutamia satoja euroja kuukaudessa, kalliimmat ratkaisut taas helposti useita tuhansia. Ratkaisun hardware on tarkoitus rahoitaa niin, ettei se jää Nordic ID:n taseeseen.

Yritys on lanseerannut ensimmäisen heidän järjestelmällään toimivan täysin automaattisen kaupan. Kun tagi on jokaisessa tuotteessa ja lukulaitteet kunnossa, riittää että asiakas laskee ostoskassinsa tagit lukevalle tasolle. Laite analysoi nopeasti jokaisen tuotteen ja sen hinnan. Kassa ilmoittaa kokonaishinnan, jonka asiakas maksaa joko älypuhelimella taikka kortilla ja poistuu avautuvasta portista. Samaan aikaan järjestelmä ilmoittaa varastonhallintaan että nämä tuotteet on myyty ja järjestelmä tilaa tarvittaessa lisää. On helppo kuvitella kustannussäästöt. Asiakkaalle tämä on taas huomattavasti helpompi tapa kuin jo nyt käytössä olevat järjestelmät, joissa asiakas itse lukee viivakoodit manuaalisesti yksi kerrallaan.

Logistiikkataustaisen sijoittajan on helppo nähdä tässä suuria mahdollisuuksia. Yhtä selvää on, että kilpailu tulee olemaan kovaa kun teknologia otetaan laajemmin käyttöön ja suuret pelurit saapuvat kuvaan. Varteenotettava riski on myös se, että valittu teknologia onkin joku aivan muu. Vanhemmat lukijat saattavat muistaa Beta – VHS –videoteknologiataistelun, jossa ”huonompi” voitti. Nuoremmat taas ymmärtävät että sekin voitto oli tilapäinen ja juuri nyt parhaiten hymyilee Netflixiä alkuvaiheessa ostanut sijoittaja.

Mielenkiintoinen pienyritys, jonka 8 miljoonan markkina-arvo voi muutaman vuoden päästä olla jotakin aivan muuta.

Tarjoilu suoritettiin ennen kokousta ja lämmin, uunituore Quiche Lorraine –kinkkupiiras kahvin kera piristi tihkusateessa suoritetun ajomatkan jälkeen.

Yhtiökokouskausi jatkuu vielä. Jos et ole aikaisemmin osallistunut, niin mitäpä jos rohkaiset mielesi ja käyt edes yhdessä?

 

 

 

 

 

Vuoden 2018 tilinpäätös

Käytän suorissa sijoituksissa pääasiassa Nordnet:iä ja vakuutusratkaisuissa pääasiassa Mandatum Lifea. Kun käyttää useampaa pankkiiriliikettä ja sijoittaa osittain suoraan, osittain vakuutusratkaisujen kautta, joutuu väkisinkin tekemään jonkin verran manuaalista työtä raporttien yhdistämiseksi.

Automatisoidut ja kohtuullisen reaaliaikaiset salkkuraportit pyörivät Google Sheetsin ja Bloombergin kautta. Niistä näkee parhaiten päivittäiset arvot ja salkun arvonmuutokset. Henkilökohtaista taloudenpitoa olen seurannut aluksi Excelillä, sitten jonkin aikaa Balancionin kautta, sitten Money Dancella ja nyt reilut kaksi vuotta Banktivity -applikaatiolla. Jokaisessa ratkaisussa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Nykyinen applikaatio muistuttaa ketterää kirjanpidon ohjelmaa ja antaa aika hyvät raportit, vaikkei poimikaan osakekursseja automaattisesti. Tai poimisi toki, jos sijoittaisi enimmäkseen Yhdysvalloissa ja käyttäisi kirjanpitovaluuttana dollaria.

Nordea Wallet on lisännyt ominaisuuksia ja saattaa hyvinkin olla että siitä saadaan henkilökohtaisen taloudenpidon työkalu jatkossa. Sinänsä kehitys on ollut hidasta, on varmaan kaksikymmentä vuotta siitä, kun ihastelin alan ohjelmistoja Jenkeissä. Suomalaisia ei ilmeisesti kiinnosta minkä verran rahaa tulee ja mihin sitä menee. Tähän kannattaisi ihmisten uhrata hieman enemmän aikaa ja vaivaa. Tulokset kertovat nopeasti onko taloudessa turhia kuluautomaatteja.

Viime vuoden osingot menivät pääosin odotusten mukaan. Olen listauksessa laskenut tulot sen mukaan mitä on tilille /salkkuun tullut. Tämä tarkoittaa sitä, että suorissa sijoituksissa osinkojen vero on vähennetty ja vakuutuksissa kotimaiset osingot / korot on saatu bruttona. Niissäkin suurin osa ulkomaisista on saatu lähdeveron jälkeen ja ovat siten kolminkertaisen verotuksen piirissä. Eli ensin maksaa yritys tuloksestaan, sitten ottaa kotivaltio ennen tilitystä ja lopuksi vielä Suomen valtio pääomatuloja verottaessaan. Näitä ulkolaisia olen pikkuhiljaa siirtänyt joko suoriksi omistuksiksi tai ETF:iksi, jotka eivät maksa osinkoa.

Viime vuoden osingot muodostuivat seuraavista:

Citycon 16 395,28
Nordea 10 404,00
Aktia 8 022,48
Nokia 7 790,00
Kemira 5 830,00
Lassila & Tikanoja 5 520,00
Fortum 5 500,00
Raisio 5 258,30
Tokmanni 4 100,00
Omega Healthcare 4 060,66
Tikkurila 3 489,60
UPM Bond 3 235,78
Aspo 3 225,00
YIT 3 000,00
Orion B 2 900,00
Telia 2 854,92
iShares Euro Dividend 2 330,75
Oriola B 1 887,15
Cloetta 1 841,75
iShares Core Dividend Growth 1 710,33
iShares US Preferred Stock 1 567,39
Hennes & Mauritz 1 530,83
Amer 1 400,00
iShares DivDax 1 242,40
Investor B 660,56
Rapala 639,20
L Brands 638,76
iShares Emerging Markets 600,45
iShares Global Infra 561,80
Unilever 539,61
Klövern 536,94
Harvia 536,40
Tesco 474,11
iShares Euro Tech 446,79
Essity 352,48
iShares Europe Banks 158,70
R.R. Donnelley 110,35
iShares US Oil Equipment 53,24
111 406,01

 

Vuoden aikana tuli säädettyä salkkua ehkä hieman normaalia enemmän. Nyt kun ynnään niistä tuloutuneet myyntivoitot ja myyntitappiota, niin plussaa kertyi melkein osinkojen verran eli 104 153 euroa. Myytyjä tai kevennettyjä positioita olivat esimerkiksi Amer, Unilever, Raisio, Coca Cola, Telia, Omega Healthcare, Fortum, Nokia, Klövern, Orion, Investor ja muutama ETF (DGRO ja EEMV). Osa myydyistä on ostettu myöhemmin takaisin.

Tuostahan voisi nopeasti päätellä, että salkun kirnuamista kannattaisi jatkaa ja kiihdyttää tahtia. Oma kokemus on kuitenkin se, että helposti tulee myytyä osakkeita, jotka olisi kannattanut pitää.

Viime vuonnakin myin Ameria halvimmillaan 22,84 e ja kalleimmillaan 27,04 euroon. Kun olisi jaksanut odottaa, olisi saanut 40 euroa. Huhtamäkeä olen myynyt joskus riemuissani yli 20 euron kurssiin, nyt siitä saisi 32 euroa. Nestettä olen myynyt yhtä riemuissani reilun 30 euron kurssiin ja nyt siitä saisi kohta 90 euroa. Hyväkin myyntihinta saattaa moninkertaistua.

Siinä näit, sanoisi joku. Ei vain kannata myydä. No jaa, kevensin joskus Stockmannia vähän päälle 8 euroon. Olisi kannattanut myydä kaikki, nyt niistä saisi reilut 2 euroa. Raision Tehtaat tuntui stabiililta, kasvavan osingon maksajalta, kohtuullisen turvallisella toimialalla. Ei muuta kuin lisäsiivu salkkuun 4 eurolla. Voi,voi. Nyt sitä saisi kurssiin 2,60 e.

Eli oma johtopäätös on, että kurssit ovat mitä ovat ja ajoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, paitsi jälkikäteen. Silloin löytyy kyllä ainakin kymmenen fakiiria, jotka pystyvät toteamaan että ”kaikkihan sen näkivät”.

Itse olen seurannut edelleen salkun kassavirtaa ja – niin kuin yllä olevasta listauksesta näkee – hajauttanut sijoituksia liiankin kanssa. Ei tämäkään strategia autuaaksi tee, mutta estää luultavasti täydellisen romahduksen kun Mr Murphy kuitenkin tulee vierailulle. Putoavia puukkoja on tullut poimittua nuorempana useinkin, enkä ole vieläkään päässyt tästä harrastuksesta kokonaan eroon.

Nyt kun kurssit ovat nousseet mukavasti vuodenlopun syöksystä, kannattaa ehkä olla hieman varovainen ostonapin kanssa. Pörssissä on toki ihan kohtuullisestikin hinnoiteltua tavaraa, mutta en usko että heilahdukset loppuvat tähän. Oma kokemus ajallisesta hajauttamisesta on ollut myönteinen. Ei ole pakko ostaa tai myydä koko erää kerralla vaan mieluummin muutaman kuukauden välein, pikkuhiljaa.

Mediassa huomaa taas että vaalit ovat tulossa. Kaikki ovat pienen ihmisen asialla ja kapitalisti se kansan verta juo. Paras ratkaisu saadaan aina kunnallisella tai valtiollisella laitoksella. Tai asettamalla joku luku autuaaksi tekeväksi. Kyllä kansa ymmärtää, että kun meillä on 0,5 hoitajaa hoitamassa vanhusta, niin kyllä homma sujuu.

Suoritin aikoinaan neuvostotalouden kurssin kansantaloustieteessä. Mieleen jäi traktoritehdas, jolle oli annettu viiden vuoden tuotantotavoite tonneissa. Tehdas saavuttikin asetetut tavoitteet ja kaikki meni hyvin, kunnes huomattiin että traktorit upposivat pelloille. Tuotanto oli maksimoitu tonneissa hitsaamalla traktorin pohjaan ylimääräinen tuhannen kilon metallilevy.

Vajaat 80 –kymppinen sukulaisnainen oli visiitillä. Hänellä oli mukanaan voimisteluun tarkoitettu kuminauha. Verrytteli sillä aamuin, illoin ja kun ihmettelin energiaa niin totesi että ”se on, kuule, liikuntakyky vanhuksen paras turva”. Tämä nainen elää yksin, itsenäisesti ja matkustelee aktiivisesti. Ei tarvitse 0,5 hoitajaa, eikä edes 0,3 hoitajaa. Toisille taas ei riitä edes ympärivuorokautinen omahoitaja kertoimella 3,0.

Kuntien kannattaisi käyttää nyt huomattavasti aikaa ja energiaa hoitokriteerien asettamiseen. Mitä on hyvä hoito kullekin asiakkaalle? Kuka sen tekee ja miten se mitataan? Sen jälkeen sopimukset kuntoon, huomattavat sopimussakot ja saumaton valvonta. Kuvittelen, että esimerkiksi RFID -tekniikalla voitaisiin valvoa automaattisesti, montako kertaa kussakin huoneessa on käyty ja kauanko siellä on oltu. Osuisi helposti silmään tilanne, jossa kukaan ei ole tehnyt yhtään mitään.

Itse tekisin vielä niin, että hoivakiinteistön omistaisi aina toinen taho kuin se, joka tekee hoivatyön. On helpompi vaihtaa firma ja pitää asiakkaat samassa talossa. Sitä saa, mitä mittaa. Mielelläni näkisin ne myös parhaat käytännöt, joilla kunnallinen toimija pesee mennen tullen yksityisen sektorin. Enkä usko, että vastaus hyvään hoitoon on yksi desimaaliluku.

Oli miten oli, niin väestön vanhenemisen seurauksille etsitään vielä maksajia monissa vaaleissa.

Itse jatkan vanhusten huoltovajeen paikkaamista kiikuttamalla päivittäistavaraa paikalliseen hoitokotiin ja tarkastamalla asiakkaan tilanteen kahvitarjoilun kera, vähintään kaksi kertaa viikossa. Näitä reissuja on tullut nyt tehtyä noin 300 kertaa, joten alkaa olla tuostakin sektorista joku käsitys.

Oma kokemus tuosta yksityisestä palvelutalosta on, että aktiivinen, omasta hyvinvoinnistaan kiinnostunut asiakas viettää siellä sangen mallikelpoista elämää. Jos taas pyyhe on heitetty henkisesti nurkkaan, niin aika saattaa tulla pitkäksi noutajaa odotellessa. Enkä usko tilanteen olevan vähääkään parempi vaikka palveluntuottaja olisi kaupungin laitos.

Vielä kun saataisiin jäät ja lumet pois kaupungin kaduilta.

 

 

 

Mistä salkun alkupääoma?

Kysyli minulta muutama lukija.

Perinteisesti Suomessa on vaurastuttu perimällä, menemällä rikkaisiin naimisiin tai yritystoiminnalla. Myöhemmin menestyjiä on nähty myös palkkatöissä – erityisesti optiojärjestelmien kautta – ja ns. start-up –yrityksissä. Sijoittamisellakin on moni vaurastunut.

Itsellä jäi noista perinteisistä tavoista kaksi ensimmäistä tapaa kokeilematta. Oma tieni kulki palkkatöiden kautta ottamaan riskiä ja ostamaan neljännes työnantajayrityksestä vuonna 1991. Elettiin 1990 –luvun laman alkutaivalta ja myymällä ison nipun sijoituksia sekä vetämällä nimen omavelkaiseen lainapaperiin, sain yrityksen oston järjestymään. Pokerinpelaaja voisi todeta minun olleen ostohetkellä kirjaimellisesti  ”All In”. Pankinjohtajakin korosti epäonnistumisen mahdollisuutta ja että ”ymmärräthän sitten, että sinulle ei jää kuin housut, jos niitäkään?”

Myöhemmin olen tehnyt monenlaista arvonmääritystä eri yrityksille ja mielessä on käynyt että ensimmäinen ostos tuli kyllä tehtyä enemmän uskolla ja fiiliksellä kuin huolellisella talousanalyysillä.

Yritys, josta ostin osuuden, toimi huolinta- ja kuljetusalalla. Kehitimme ja kasvatimme yritystä oston jälkeen 10 vuotta ja myimme sen liiketoiminnan ulkomaiselle ostajalle vuonna 2001. Monenlaista ehti nähdä ja kokea tuon ensimmäisen 10 vuoden aikana. Erityisesti nopeaa päätöksentekoa tuli harjoiteltua. Opin sen, että ketterä yritys ehtii tehdä monenlaista ennen kuin perinteiset toimijat edes huomaavat että ongelmia on tulossa. Virheitäkin tehtiin, mutta ei kriittisiä.

Sijoitus onnistui erinomaisesti ja sain kaupassa sijoittamani rahat takaisin noin neljäkymmenkertaisena. Kyseessä oli siis urani paras sijoitus. Toki verottajakin otti omansa. Jäin ostajan palvelukseen vielä viideksi vuodeksi ja sekin oli varsin opettavaista ja antoisaa aikaa. Kansainvälisessä kaupassa ja nopeatempoisessa, erittäin hintakilpaillussa logistiikassa on oma viehätyksensä.

Sijoittamista pörssin kautta olin tehnyt jo ennen tuota yrityskauppaa. Aivan niin visusti en ole elänyt koskaan kuin eräät bloggaajat, jotka säästävät ihan peruspalkastakin 60-80 % joka kuukausi. Hatunnoston paikka, kunhan muistaa elääkin eikä pelkästään kituuttaa.

Itse keskityin alkuun maksamaan lainoja etupainotteisesti ja kun erilaisia bonuksia tai myyntipalkkiota osui kohdalle, niin sijoitin joko pörssiin tai ostin pikkuhiljaa pieniä asuntoja kotikaupungista. Näitä on tullut viime vuosina myytyäkin eikä enää ole kuin kaksi jäljellä. Oma tuottolaskelmani kun ei ole puoltanut näiden hankkimista muuten kuin huomattavalla velkavivulla, enkä yleensä vivuta mitään sijoituksiani. Asenteen ymmärtää parhaiten sellainen, joka on maksanut joskus 90-luvun lainakorkoja ja/ tai nähnyt että asuntojen hinnat saattavat vaikkapa puolittua. En usko että tällaista kovin helposti enää nähdään, mutta kokemus jäi hyvin mieleen.

Yrityskauppojen jälkeen olin vielä vajaat 15 vuotta työelämässä, välillä työsuhteessa ja välillä konsulttina. Ajatus siirtymisestä enemmän tai vähemmän vapaalle kypsyi vuosien varrella ja testasin lukuja moneen kertaan ennen kuin otin tuon ratkaisevan askeleen. Siirtymisessä tuli pohdittua muitakin asioita kuin pelkkiä tuloja ja menoja. Työyhteisö antaa selkeän rakenteen ajankäytölle ja aika moni varmaan tunnustaa että on siellä joskus ihan mukavaakin. Erilaisten ihmisten kanssa on yleensä antoisaa olla tekemisissä.

Yleisesti ottaen täytyy kyllä todeta, että työelämän kehitys ei välttämättä ole mennyt viime vuosina parempaan suuntaan. Aika monessa työpaikassa haaveilee iso osa väestä siitä että työsuhde loppuisi ja saisi kuitenkin jostakin sen verran rahaa ettei aivan kuolisi nälkään. Samaan aikaan saattaa yrityksen HR –osasto juhlistaa menestymistään Great Place to Work –kilpailussa. Monenlaisia strategioita ja johtamisoppeja lanseerataan ja ”vain muutos on pysyvää”.  Samalla 400 000 suomalaista popsii mielialalääkkeitä.

Itselle taloudellinen riippumattomuus on ollut sitä, että pystyy halutessaan sanomaan organisaatiossa että ”nyt riitti, pitäkää tunkkinne”. On tullut joskus sanottuakin. Amerikkalaiset kutsuvatkin tuohon riittävää rahasummaa nimellä   F*** Y** –money. Taloudellinen riippumattomuus on mielestäni kauniimmin sanottu.

Viimeksi bloggasin ennen joulua. Sen jälkeen on nähty pörssissä loppuvuoteen huipentuva kunnon sukellus ja nyt alkuvuonna erittäin nopea nousu, tyypillinen rebound. Olin kuuntelemassa Mandatum Lifen tilaisuudessa Wahlroosia ja hän oli löytänyt jostakin käsitteen kuolleen kissan pomppu (dead cat’s bounce). Tilaisuudessa saatiin samalla mainostettua yrityksen vaihtoehtoisten sijoitusten (alternatiivien) menestystä eli k.o. kommentti kannattanee asettaa siihen viitekehykseen. Talouslehtiin saatiin heti otsikoita, että Nallekin epäilee nousun kestävyyttä.

Eipä sillä, ei kukaan tiedä mihin pörssit tästä suuntaavat. Ajan henkeen sopii myös se, että hedgerahastot ja monenlaiset rahantekokoneet nostetaan taas esille. Näistä en osaa sanoa muuta kuin että sijoittajan olisi hyvä ymmärtää ainakin ansaintalogiikka – sekä asiakkaan että palveluntuottajan.

Itselle viime vuosi oli sijoitusten arvonkehityksen kannalta huono. Kassavirta taas toimi odotusten mukaan, hieman ylikin.

Salkkuliikkeet:

  • Uponor           Ostettu lisää 8,44 e. Myyty 9,10 e. Yleensä kartan nopeita kauppoja, mutta tämä sopi hyvin salkun vuosisuunnitteluun. Salkkuun jäi vielä ihan kohtuullinen nippu.
  • Nordic ID        Ostettu lisää 3,50 e. Saa nähdä mihin tämä yritys kehittyy. Lottopaperi. Yrityksen olisi syytä miettiä sijoittajaviestintää.
  • Efore               Ostettu merkintäoikeuksia ja merkitty annissa. Tarkoitus oli merkitä enemmänkin mutta kommunikaatio ei mennyt aivan suunnitellusti. Olen yrityksen sisäpiiriläinen joten nämä liikkeet näkyvät myös julkisesti. Muuten en voi yritystä kommentoida.
  • H & M             Myyty pikkusiivu salkun vuosisiivouksessa SEK 156,68.
  • Nordea           Ostettu 7,52 e, 7,38 e ja 8,05 e. Jos maailma ei mullistu niin tuo muhkeat osingot keväällä. Yritysvaltaaja Gardell tuo lisää vauhtia kuvioon.
  • Citycon           Lisätty kurssiin 1,61 e. Osinkopaperi.
  • Telia                Pikkusiivu lisää kurssiin 3,85 e.
  • Raisio              Lisätty kurssiin 2,40 e. Firman arvosta on saatu vuodessa hävitettyä 47 %:a. Jokohan alkaisi riittää?
  • Altia                Lisätty kurssiin 7,33 e. Josko kansamme ei kuitenkaan raivoraittiiksi ryhtyisi. Arvostus on kohtuullinen verrattuna kansainvälisiin juomajätteihin, tunnetut merkit tuovat vakautta.
  • Nokia              Myyty kolmasosa hintaan 5,30 e. Uskon ja toivon että kurssi jatkaa nousuaan mutta nyt oli aika ottaa osa voitoista talteen.

Osinkoja saatu Citycon ja L Brands.

Korostan taas että en anna sijoitusneuvontaa, se on Suomessa luvanvaraista toimintaa. Kerron mitä olen omassa salkussani ja omissa sijoitusvakuutuksissani tehnyt.

Lunta on tullut omasta mielestäni vähintäänkin riittävästi. Onnea kaikille niille, joille talvi ja lumi on ihmisen parasta aikaa. Itse en kuulu tuohon joukkoon.

Keväälle ja kesälle olen ostanut neljä matkaa Ranskaan, kolme tuttuihin maisemiin Cannesiin ja yhden Bretagneen. Lisäksi on buukattuina yksi lomamatka Edinburghiin ja yksi työmatka Italiaan. Nyt kun katsoo ikkunasta lumipyryä, tulee mieleen pitäisikö katsoa vielä joku äkkilähtö. Kohteeseen, jossa paistaa aurinko ja jossa on kuivat jalkakäytävät.

Onnea ja – ennen kaikkea – kärsivällisyyttä sijoitustoimintaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syöksylaskijoita kaikki tyynni!

Lauloi Hassisen Kone aikoinaan.

Tätä kirjoittaessa Helsingin pörssi on pudonnut 11,61 % kuukaudessa.Koko vuoden tuotot on pyyhitty pois ja hyvä osa viime vuodenkin tuotoista. Daxilla viimeisin kuukausi -9,31 %:a ja vuoden alusta -12,72 %:a.

Pelastautukoon ken ehtii? Myy tänään, huomenna et saa tämänkään vertaa.

Ehkä ei kuitenkaan. Saimme taas muistutuksen siitä, että osakkeisiin sijoittamalla otetaan aina riskiä. Ostamasi osake antaa sinulle pienen osan tuosta ostetusta yrityksestä ja loppupeleissä onnistuminen tai rahojen menettäminen on yrityksen menestyksestä kiinni.

Kun yrityksillä on mennyt pitkään hyvin, piirtävät analyytikot mielellään viivoittimella ylöspäin suuntautuvia suoria, joissa liikevaihdot kasvavat ja tulokset paranevat – usein kiihtyvään tahtiin. Markkinoille tulee uutta rahaa ja hinnat nousevat. Nyt, kun kolmannen kvartaalin tuloksia alkaa tippua sisään, on hyvä tarkastaa toteutuneita lukuja ja miettiä mihin suuntaan ja millä kulmakertoimella mennään jatkossa.

Kvartaalituloksia peilataan nyt moneen pensaspaloon. Hyydyttääkö Trumpin kauppapolitiikka koko kansainvälisen kaupan? Saako Italian hallituksen budjetti-esitys, jonka EU hylkäsi, aikaan dominoefektin Euroopassa? Näemmekö kovan vai suunnitellun Brexitin? Hidastuuko Kiinan pitkään jatkunut kasvu niin, että sielläkin nähdään raju pörssiromahdus? Miten Venäjän ja Ukrainan kriisi ratkeaa vai laajeneeko se? Listaa voi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään.

Ja jos mikään yllä olevista ei aiheuta katastrofia, niin ei hätää. Ilmastonmuutos lopettaa kuitenkin kaiken elämän maapallolla nopeammin kuin osasimme kuvitella. Ei taida riittää että syön raakakypsytettyä parsakaalia ja kevyesti paahdettua munakoisoa. Ei auta Turun kaupungin ilmastotalkoot, joissa autoilu ydinkeskustassa on tehty mahdottomaksi. Eikä riitä Helsingin kaupungin vastaavat projektit, joissa auton todellinen keskinopeus on saatu pudotettua kävelyvauhtiin. Onneksi minulla oli sentään Stockmannilla mukana oma kestokassi. Ei joudu Hullujen Päivien keltainen muovikassi ainakaan Tyynenmeren kilpikonnan kaulan ympäri.

Sijoittajan vinkkelistä näiden uutisten ensimmäinen seuraus on, että markkinoille on tullut ainakin entistä enemmän ympäristöasioita painottavia rahastoja, hyvä niin. Pienempi hiilijalanjälki ja eettisesti kestävä toiminta saattaa tuoda parempaa tuottoa kuin nämä asiat huomiotta jättävä. Kunhan ei jäätäisi pelkän viherpesun asteelle.

Jos kuitenkin siirtyisin maailman tuskasta mikrotasolle…

Syyskuun loppu meni taas Cannesissa. Kelit suosivat ja koko viikon oli meneillään Les Regates Royales – perinteinen klassisten purjeveneiden kisa. Kisaan osallistui noin 200 toinen toistaan upeampaa jahtia. Iltaisin näille 200 miehistölle oli järjestetty oheisohjelmaa ja kun katsojiakin oli paikalla runsaasti, oli fiilis erinomainen. Osa jahdeista oli pitkälle yli 100 vuotta vanhoja, pieteetillä entisöityjä eikä niiden hintoja uskalla edes arvailla. Veneiden edessä oli laiturilla kunkin veneen historia, eivätkä jahdit – nykyisten omistajien nimistä päätellen – olleet kuitenkaan vieneet omistajiensa viimeisiä euroja. Kerta kaikkiaan upea viikko.

Reissun jälkeen on ollutkin paluu arkeen ja aika synkeään syksyyn. Mökillä on saatu tavarat talviteloilla ja vene telakalle. Muutaman viikonlopun saa vielä varata lehtisirkukseen ja sen jälkeen on mökkeily taas puoleksi vuodeksi ohi.

Kaupungissa katumme on muistuttanut jo useamman kuukauden enemmän juoksuhautaa kuin kulkuväylää. Vastapäinen vanhainkoti asentaa viilennysjärjestelmäksi ns. kaukokylmän ja rakentaa samalla vinttikerroksen esikouluksi. Kadut ja jalkakäytävät on revitty auki ja aamuisin, viimeistään 07:30,  joku rakennusmies käynnistää rälläkän tai kaivinkone aloittaa porauksen. Loppusuora kuitenkin häämöttää ja uskon että viikon sisään urakka on ohi. Niin paljon on joka puolella rakennusprojekteja ja infran parannuksia meneillään, että ei tämä oikein lamalta näytä. Aktiviteetti ei kuitenkaan näy rakennusyhtiöiden kursseissa?

Mitä tässä pörssiturbulenssissa pitäisi tehdä?

En tiedä, eikä varmuudella tiedä kukaan muukaan.

Jos uskot osaavasi ajoittamisen jalon taidon, niin nyt on traiderin unelmapäivät. Kunhan kursseissa on liikettä, on helppo myydä ja ostaa halvemmalla takaisin. Päivänsisäisellä kaupallakin voi tehdä hilloa, the sky is the limit.

Jos vatsahapot nousevat kurkkuun ja yöunet on menetetty, kannattanee miettiä position pienentämistä tai – vipua käyttävien – velkavivun vähentämistä. Ajoittaminen voi tuossa position pienentämisessä olla sekin vaikeaa. Harmittaa ankarasti jos myy juuri ennen 10 %:n nousua ja lukitsee tappion.

Niiden, jotka ovat seuranneet reunasta kursseja ja valmistautuneet sijoittamaan, on nyt helppo pistää käsi alle ja korjata salkkuun osakkeita, joiden kurssipudotusta pitää ylimitoitettuna ja joiden osinkotuotto ylittää vaikkapa 7 %:n tason.

Pitkäaikainen sijoittaja pärjää luultavasti parhaiten, kun ei tee mitään. Antaa kurssien heilua ja uskoo, että pitkällä juoksulla tässä käy niin kuin aina ennenkin. Firmat jatkavat toimintaansa, tuottavat rahaa ja jakavat siitä osan omistajilleen.

Mitä olen tehnyt salkussa viime blogin jälkeen?

  • Rapala. Tätä ole lisännyt muutamaan otteeseen. Josko uusi johto saisi strategian toimimaan ja ikuisen murheenkryynin edes kohtuulliselle tasolle. Ostot tasoilla 3,58 e ja 3,31 e.
  • Uponor. Olen ostanut tätä tulosjulkistuksen jälkeen. Silloin kurssireaktio näytti ylimitoitetulta, mutta halvemmallahan tätä nyt saisi. Kursseihin 11,24 / 11,25 / 10,53 / 10,40.
  • Putsasin salkusta pois muutaman tonnin positiot pienistä jenkkiyrityksistä. Liikaa volaa jopa minun makuuni kun lähtökohtaisesti joka päivä kurssi heilahti noin 5-10 %:a.
  • Raisio. Saa nähdä kuinka syvällä tämä yritys käy. Otettu kuitenkin lisää 2,81 / 2,70 / 2,59. Kummallisen hiljaista on ollut uuden johdon viestintä. Kun lähes kaikki ostettu on karsittu ja kassassa on rahaa, kuvittelin että kasvua haettaisiin myös yritysostolla.
  • Hennes & Mauritz. Kevensin positiota tasolla SEK 171,54.
  • Harvia. Olen pikkuhiljaa lisännyt omistusta tässä yrityksessä. Mielenkiintoinen kotimainen yritys. Ei nyt ihan defensiivinen, mutta kiuasmyynnistä kuitenkin suurin osa on vanhan kiukaan korvaamista uudella. Jos sauna ei toimi, niin kyllä raha uuteen kiukaaseen löytyy. Samalla etsitään kasvua keskiostosta kasvattamalla ja uudella korkeamman hintaluokan mallistolla. Ostot tasoihin 5,50 / 5,33 / 5,35.
  • Nordea. Vaikka position koko alkaa jo hirvittää, otin lisää tasoihin 8,06 / 8,02 / 8,02. Jos nyt ei kaikki maailmankirjat ole sekaisin, niin keväällä korjaan näistä muhkeat osingot.
  • Sijoitusvakuutuksissa vähän liikkeitä. Yksi Orion B:n osto ja myynti alle viikon sisään. Myynti 30,26 e ja osto 29,10. Ei minusta kyllä traideria tule, mutta mukava että joskus onnistu.
  • Syyskuun puolessa välissä kevensin kehittyvien markkinoiden iShares ETF:ää yli puolella. Samoin lokakuun alussa iSharesin osinkoaan kasvattavien jenkkiyhtiöiden ETF:ää noin kolme neljäsosaa. Tuo ehti juosta niin hyvän tuoton, että siirsin saadut rahat Atriaan, Tikkurilaan, Cityconiin ja Uponoriin.

Veikkaan että vakuutusten verokohtelun muutos jättää jotakin ansaintalogiikkaa enää kotimaisten yhtiöiden osinkojen suhteen. Jo aikaisemmin on ollut niin, että vakuutussäästäjä on maksanut ulkomaisista osingoista kovemman kokonaisveron kuin suoraan omistava.

Olen mielessäni lanseerannut uutta mittayksikköä: jamppaa. Tämä on se summa minkä keskivertopalkansaaja saa vuodessa käteen. Riippuen vähän laskutavasta (keskipalkka vai mediaani) puhutaan noin 25 000 eurosta vuosi. Kun nyt salkkuja katselee, niin alkaa olla useampi jamppa tultu alas huipuista. Kyllähän se kirpaisee. Toisaalta ennustettu osinkotuotto on parantunut entisestään ja uskon vakaasti että ennustetuista euroista suurin osa kilahtaa tilille viimeistään ensi keväänä.

Kirjoitin tuossa ylempänä, että paras ratkaisu saattaa olla ettei tee mitään. Ajattelin nyt seurata omaa neuvoani ja lennän huomenna viikoksi Kroatiaan purjehtimaan. Josko aurinkoisiakin päiviä osuisi kohdalle.

Todennäköisyys on ainakin suurempi kuin täällä kotona.

 

 

 

Onhan Rauma kuitenkin suurempi kuin Nizza?

Kyseli takapenkin pikkupoika äidiltään Finnairin lennolla.

Kone oli taas viimeistä paikkaa myöden loppuunmyyty, puolityhjillä koneilla ei ole lennetty pitkään aikaan. Suomalaistenkin eurot kilahtavat Provence-Alpes-Cote D’Azur -alueen turismin 10 miljardin euron tuloihin. Turismi työllistää täällä 86 000 ihmistä, edustaen 12 %:a alueen työpaikoista. Kotimaan matkailijat ovat ykkösryhmä, noin 80 % matkailijoista tulee Ranskasta. Ulkomaisista italialaiset ja britit ovat suurin ryhmä. Reissut ovat viikon reissuja, keskimäärin täällä ollaan 6,6 yötä. Reilut 42 %:a turisteista luokittelee itsensä hyvin toimeentuleviksi (well-off). Turistit käyttävät keskimäärin 43 euroa päivässä. Täytyy tunnustaa että oma kulutus taitaa ylittää tuon summan merkittävästi.

Pikkupojan kysymys vei ajatukset omaan lapsuuteen. Taisin olla jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kun olin ensimmäisen kerran lentokoneessa. Lentokin oli kovin pitkä ja jännittävä eli 20 minuutin Maarianhamina – Turku. Muuten matkailu oli sitä, että pakattiin kaikki tavarat isoon ja vanhaan farmariautoon, jonka takaosaan mahtuivat lapsetkin varsin hyvin. Turvavöitä ei käytetty eikä niitä tainnut edes olla. Enimmäkseen kierrettiin kotimaassa, pysähdyttiin sukulaisilla ja päädyttiin jonnekin Kuusamon nurkille. Norjassa käytiin kerran, mieleen jäi helle ja valaiden teurastamon kuhina ja nenään osuva ”tuoksahdus”. Ravintoloissa ei käyty varmaan koskaan.

Omien lasten maailma on ollut toisen näköinen: panostimme 2-4 reissuun vuodessa ja he oppivat jo varhain liikkumaan eri suurkaupungeissa varsin itsenäisesti. Mieleen on jäänyt kun 10 ja 12 -vuotiaat sopivat tapaamisesta kännykällä Lontoossa. ”Nähdään Marble Archilla”. ”Ai siinä Zaran kohdalla?”. Kymmenvuotias nappasi metrokorttinsa ja lähti liikkeelle. Myöhemmin muistin että sillä lasten kortilla olisi pitänyt matkustaa vanhempien kanssa. Asia oli kuulemma hoidossa, kunhan käveli aina portista jonkun pariskunnan perässä. Itse olisin varmaan pitänyt tuossa iässä Lontoossa lujasti lyhtytolpasta kiinni ja odottanut että joku noutaa pois. Maailma muuttuu.

Nyt nämä nuoret miettivät paljon laajakatseisemmin sitä, missä tekevät uransa, missä asuvat ja mihin veronsa maksavat. Pitäisikö Suomenkin miettiä veroympäristönsä kannustavuutta? Vai onko varmempi ratkaisu panostaa ”hyväosaisten” vainoamiseen ja murehtia ”varallisuuserojen” kasvua?

Inhimillisen pääoman vienti on jo hyvässä vauhdissa. Noin 500 tohtoritason tutkijaa lähti Suomesta viime vuonna, viidessä vuodessa määrä on kaksinkertaistunut. Muutkin nuoret osaajat ovat löytäneet uuden kotimaan muualta. Ykköskohteina ovat läheltä Tukholma, Berlin, Amsterdam ja kauempaa New York ja Dubai. Finanssialan osaajat, graafiset suunnittelijat, ohjelmoijat, valokuvaajat ja tutkijat ovat kysyttyjä muuallakin. Kun muuttajia haastateltiin, niin ainoastaan 19 %:a piti paluumuuttoa mahdollisena. Varallisuuserot kuitenkin kapenevat kun tämä väki muuttaa pois.

Viime blogin jälkeen on oikeastaan ensimmäistä kertaa iskenyt ideoiden puute. Kalenterissa on juuri nyt aika hyvin tapahtumia ruksattuna. Tällä hetkellä olen taas kaksi viikkoa täällä Cannesissa. Sitten mökkeilyä Suomessa ja lokakuussa purjehdusreissu Kroatiassa. Loppusyksylle ja talvelle 2019 pitäisi kuitenkin keksiä joku pidempi reissu. Monenlaista on tullut mietittyä ja ykkösenä kohteista on nyt Kanada. Sieltä löytyy ainakin materiaalin mukaan mykistävä rannikolta rannikolle junareissu. Saattaa kuitenkin olla että vuodenaika ei ole paras mahdollinen joten lennot ovat vielä varaamatta.

Yksinmatkustaminen on muutenkin kaksiteräinen miekka; välillä se toimii hyvin ja välillä taas tuntuu että voisi olla mukavampaa seuralaisen kanssa. No, jos en muuta keksi, niin päädyn varmaan taas Ranskaan marraskuussakin.

Pörssissä on ollut taas Trump –viikot. Kun ei tullut Nobelin rauhanpalkintoa Pohjois-Korean rakettimiehen tapaamisesta, niin on voinut taas keskittyä maailmankaupan mylläämiseen. Tulleja sinne ja pakotteita tänne. Nokituskisa on helppo aloittaa mutta siitä on vaikea päästä ulos voittajana. Viimeisin nokitus on uhkaus 20 %:n tulleista eurooppalaisille autoille. Kuulostaa varmaan pahemmalta kuin on. Oma käsitykseni on nimittäin, että aika moni saksalainen auto jenkkimarkkinoille valmistetaan jo nyt muualla kuin Euroopassa. Tämä turbulenssi ja nousevat korot ovat kuitenkin myrkkyä osakemarkkinoille ja heiluntaa on ollut normaalia enemmän. Varsinkin viime vuoden ”varmat hevoseni” eli erilaiset Saksan osakemarkkinoille keskittyvät indeksituotteet ovat olleet koko vuoden miinuksella. Jenkkituotteissa on tullut hyötyä dollarin vahvistumisesta mutta ei sielläkään kovin herkulliselta näytä.

Osinkoja on tippunut salkkuun seuraavasti:

Hennes & Mauritz        606,89 e

Investor                         660,56 e

Omega Healthcare    1 326,20 e

R.R. Donnelley                50,81 e

Limited Brands             132,18 e

Nokia                          7 790,00 e

Citycon                       3 737,50 e

Eri ETF:t                     3 646,41 e

Tesco                             245,52 e

Unilever                        273,00 e

 

Suunnitelmien mukaisessa tahdissa mennään näiden suhteen.

Ostopuolella olen ottanut hieman lisää L Brandsia, lisää Nordeaa, YIT:tä ja Klöverniä.

Myyntipuolella kevennetty Teliaa ja Omega Healthcarea hieman. ETF:issä myyty iShares Stoxx 600 European Banks ja ostettu iShares Stoxx 600 Technology.

Hiukan on täytynyt istua sormien päällä, ettei tule aiheutettua liikaa vahinkoa loistavilla myynti- ja ostoideoilla. Suunnitelma kun on edelleen istua omistusten päällä ja käyttää osingot elämiseen. If it ain’t broke, don’t fix it.

Niin se RaumaNizza on kyllä suurempi, väkiluku on täällä 348 000 ja jos ”esikaupungit” lasketaan mukaan, ollaan lähellä miljoonaa. Rauman väkiluku on 65 600. Nyt raumalaiset lukijat voivat korjata missä monessa muussa suhteessa Rauma on kuitenkin suurempi, joku selitys löytyy varmasti. Rauma on mukava kaupunki, jossa on kerran tullut tehtyä suuri virhe.

Pyrimme nimittäin hotellimme yökerhoon jonon ohi – kun kerran asuimme samassa hotellissa. Kun portsari oli poikkiteloin, niin sanoin että ”älä nyt, olemme täällä Porissa niin harvoin että kyllä jousto olisi paikallaan”. Keskustelun lopputuloksesta voin todeta, että onneksi kaupungista löytyi muitakin ravintoloita.

 

 

 

Enemmän rahaa vai vähemmän rahaa?

Minulla on ollut ilo osallistua varainhoidon asiakasrajapinnan eli myynnin koulutukseen useampaankin kertaan. Asiakastapaaminenhan on aina myyntitilanne, vaikka pöydässä olisikin kahvia ja niitä herkullisia leivonnaisia.

Koulutuksissa käytiin läpi asiakkaan tilannetta aina useammasta näkökulmasta. Harjoiteltiin ja arvioitiin lopputuloksia. Pyrittiin löytämään juuri ne argumentit, joilla päästään haluttuun tulokseen juuri tämän ihmistyypin kanssa. Osalle oli tärkeintä hyvin muokatut excelit ja se, että alkupanoksella X, oletuksella Y, saadaan tulos Z euroa. Ceteris paribus – olisi kansantaloustieteen professorini lisännyt – muiden asioiden pysyessä ennallaan. Toiset taas hakivat juuri sopivaa kemiaa ja fiilistä valitun varainhoitajan kanssa. Numerot sai jättää näissä keskusteluissa vähemmälle huomiolle.

Päätöksenteko oli joskus kovin vaikeaa. Jos mikään muu ei auttanut, saatettiin kysyä suoraan asiakkaalta että ”haluatko enemmän rahaa vai vähemmän rahaa?”.

Tähän nyt yleensä vastaus oli että ”no, mieluummin enemmän”. Vaikeammaksi meni, jos asiakas silti mieluummin ”lainasi” rahaa pankille 0,15 % korolla miinus verot, kuin sijoitti vaikkapa saman pankin osakkeeseen vajaan 8 % osinkotuotolla. Tai pankin lainapaperiin 5 %:n tuotolla. Kaikille kun ei maistu minkäänlainen riskinotto.

Suomessa on saanut nauttia tällä kertaa erinomaisesta toukokuusta. En ihan heti muista, koska olisimme hälytelleet 30 asteen helteitä tähän aikaan vuodesta.

Jottei olisi liian hyvä ja kesäinen tunnelma, niin demarit venyttävät jo valmiiksi käsiään vaaleja odotellessa. Pitkillä käsillä ylettyy niin paljon paremmin niihin taskuihin, joihin on jäänyt edes jotakin. Nykyhallitushan on murskannut Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme; luokkaerot kasvavat ja koko kansa on hätää kärsimässä. Vasemmistoliiton ei tarvitse venyttää käsiään, siellä kun vain kaiken varallisuuden täydellinen tasajako kelpaa ratkaisuksi. Tai mieluummin niin, että toverille jää hieman enemmän.

Antti Rinne hakee nyt kunnon ääninippua lupaamalla ”köyhille eläkeläisille” satasen eläkekorotusta – näitä köyhiä löytyy Rinteen mallissa noin 700 000. Demarit olivat muuten erittäin aktiivisesti romuttamassa yksityisen eläkesäästämisen järjestelmää. Sehän ei kerta kaikkiaan käy, että ihmiset ottaisivat itse vastuuta omista eläkkeistään ja vanhuuden turvasta. Saattaisi johtaa kansan vaurastumiseen ja sitä kautta äänikatoon.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus ”Sosiaaliturvan menot ja rahoitus 2016” löytyy vaivatta netistä. Vuonna 2016 hallituksen romuttaman hyvinvointivaltiomme sosiaaliturvan menot olivat 69,1 miljardia. Asukasta kohden maksettavaa kertyi 12 548 euroa. Vuonna 2000 näiden menojen reaaliarvo (eli mitattu 2016 rahassa) oli 42,3 miljardia. Menoja on siis ”tässä niukkuudessa” saatu kasvatettua 26,8 miljardilla eurolla. Sosiaaliturvan suurin yksittäinen rahoittaja on työnantajat 33,8 % osuudella.

Nyt kun vaalit lähestyvät, niin ei muuta kuin lisää menoja listaan. Ja jotta saadaan kurjuudelle kasvot, lyödään aina niin tyylikäs ja suorasanainen Susanna Koski televisioon ”kohtaamaan” pitkäaikaistyötön. Voidaan sitten taas jeesustella kuinka kova on porvarin arvomaailma. Erityisen papukaijamerkin tämän tyyppisestä uutisoinnista saa – jälleen kerran – Helsingin Sanomat. Osa tästä ”yhteiskuntakriittisestä” uutisoinnista tehdään nykyään myös Taloussanomien logon alla. Onneksi meilläkin on Pravda.

Jos joku luulee elävänsä täysjärkisten yhteiskunnassa, kannattaa lukea näiden uutisten kommentteja. Sitten voikin käydä ostamassa – maastamuuttoa varten – uuden ison matkalaukun. Itse suosittelen hintavaa, mutta laadukasta, Rimowaa.

Maamme on tosiaankin jakautunut.

Osa tekee kaikkensa hoitaakseen omat kulunsa ja hankintansa itse. Bloggaajistakin löytyy spartalaisella kurilla säästäviä kansalaisia. P. Ohatta (https://www.pohatta.com/) pyrkii 35 –vuotiaana eläkkeelle ja säästää noin 70 %:a tuloistaan, Rahalla vapaaksi –kirjoittaja (http://rahallavapaaksi.blogspot.fi/) seuraa tarkasti kulutustaan kuukausitasolla. VelatOn (http://www.velaton.com/) pyrkii maksamaan velkansa pois ja tekee sen eteen useampaa työtä. Blogeja löytyy mahdoton määrä, suosittelen lukaisemaan edes muutaman ajatuksia.

Sitten meillä on toinen porukka, jolle ”kuuluu kaikki edut”. Minulta ”puuttuu” sitä ja tätä, valtio / kunta / kela / työnantaja siis maksakoon. Eriarvoisuus, polarisoituminen, riistokapitalistit, systeemin toimimattomuus – ongelmia riittää. Lisää tukia, etuja ja ”mieluummin enemmän rahaa kuin vähemmän rahaa”. Vastikkeetta. Etuja pitäisi välillä saada useammastakin maasta, jos vain saisi asian oikein junailtua. Simo Salmisen rotestilaulua lainatakseni ”muijallekin tarttis saada töitä, ittestä ei niin väliäkään”.

Teen jonkin verran vapaaehtoistyötä talousvaikeuksien kanssa kamppailevien kanssa. Sielläkin näkyy kahtiajako: varsinkin ikääntyneemmät eivät hae edes sitä apua, johon ovat oikeutettuja. Nuoremmasta väestä löytyy paljon niitä, jotka ”osaavat systeemin”.  Jokainen euro saadaan ohjattua omaan taskuun. Siihen voi huoleti käyttää enemmän aikaa ja energiaa kuin esimerkiksi työpaikan hankkimiseen. Välillä se työssäkäynti johtaisikin joko huonompaan lopputulokseen tai korkeintaan samaan – isommalla vaivalla.

Uskallan myös väittää, että jos yhteiskunnan ”luukkujen” määrää karsittaisiin radikaalisti ja jos jokaiselle ongelmissa olevalle annettaisiin yksi henkilö hoitamaan kokonaisuutta, niin saataisiin iso määrä väkeä ohjattua paremman elämän tielle. Halutaanko tätä, onkin sitten toinen juttu. Suurimmalla osalla ihmisistä, joilla on vakavia talousvaikeuksia, on myös muita ongelmia. Se, että hoidetaan pelkkää rahanpuutetta, ei pitkälle kanna.

Pitkäaikaistyöttömät, jotka oikeasti ovat työkyvyttömiä, pitäisi siirtää pois työttömien kirjoista ja keskittyä niihin, joilla on edes jonkinlaista työkykyä. Hallituksen kommentti siitä, että työ on paras lääke, on sekin saatu käännettyä solvaukseksi. Uskallan silti olla asiasta samaa mieltä.

Pitkä tarina hyvinvointijärjestelmän haasteista. Pahoittelen. Tuppaa vain verenpaine nousemaan kun seuraa kovin yksipuolista uutisointia.

Salkku on osoittanut kevätkasvun merkkejä. Kvartaaliraportit ovat välillä tiputtaneet yksittäisiä osakkeita (malliesimerkkinä YIT) reilustikin, mutta kokonaisuutena arvo on noussut oikein mukavasti. Nordea on oikaissut kurssiaan, Nokia on ollut välillä hyvässä vauhdissa ja jopa Omega Healthcare on noussut pohjamudista.

Saa nähdä olisiko tänä vuonna ollut järkevintä toteuttaa myyntejä ennen kesälomia. Vanha sloganhan on ”sell in may and go away” tai niin kuin naapurissa todetaan ”sälj till nypotatis och köp till kräftorna”. Kaupankäynnissä on omat kulunsa joten taidan jäädä toteuttamaan ikitylsää ”osta ja pidä” –strategiaani.

Olen ostanut hieman lisää kiuasvalmistaja Harviaa ja Nordeaa. Nordean paino alkaa jo hiukan hirvittää, mutta edulliselta tuo edelleen vaikuttaa.

Hauskana kuriositeettina ajoittamisen tuskasta mainittakoon L Brands. Myin aikoinaan puolet hintaan 58 dollaria, ostin ne nyt takaisin hintaan 34 taalaa – seuraavana päivänä saatiin sitten tulosvaroitus, joka tiputti kurssia 8 %:a. Nyt on pikkuhiljaa kiritty ostotasolleni. Jos yritys pystyy pitämään osinkonsa, niin nakuttaa 7 %:n osinkotuottoa. Vastatuulta on piisannut. Kaikille vartalotyypeille mallistonsa suunnittelevat alusvaatetehtailijat ovat pärjänneet paremmin ja Victoria’s Angels –huippumallit aiheuttavat myös närää.

Jälleen kerran muistutan että en anna sijoitusneuvoja, se on luvan varaista toimintaa. Kerron vain mitä olen itse tehnyt.

Ostin lisää myös Orionia, vaikka lääketeollisuuteen panostaminen vaikuttaa välillä enemmän Pitkä Vedolta kuin sijoittamiselta. Kiristyvä kilpailu ja vanhenevat patentit ovat haaste. Toisaalta, jos joku lääkekehitysprojekteista osuu maaliin, niin nousuvaraa on runsaasti. Osingonmaksukykyä varmistettiin myymällä diagnostiikka hyvään hintaan.

Eli varsin vähän salkkuliikkeitä. Osinkoja on tippunut salkkuun edelleen, vaikka paras maksukuukausi onkin jäänyt taakse.

Näin upeana päivänä on aika siirtyä kesämökille nauttimaan auringon paisteesta. Jottei panos hyvinvointiyhteiskuntamme eteen jäisi kokonaan antamatta, käyn siellä remonttimiehen kanssa läpi kauden korjauskohteet.

Pidetään kansantalouden eurot liikkeessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesän ensi puraisu

Viime blogista ehtikin vierähtää jo yllättävän pitkä aika.

Helmi- ja maaliskuu menivät sijoitusyhtiöiden tilinpäätösten teossa. Liput ja laput on kerätty nyt omaankin veroilmoitukseen. Suomen verottajalle täytyy nostaa hattua; veroilmoituksen antaminen verkossa ei ole monessakaan maassa itsestäänselvyys. Aika paljon oli vielä täydennettävää, mutta vuosi vuodelta menemme kohti automaattista verotusta, jossa veroprosentti on aina oikein.

Yhden viikon panostin Rooman ja Firenzen matkaan. Mielenkiintoinen ja sijoitusideoitakin antanut matka. Olin liikkeellä juuri pääsiäisen aikoihin ja täytyy todeta että matkailusektori alkaa näyttää mielenkiintoiselta sijoituskohteelta.

Firenzessä ei päässyt välillä edes eteenpäin, kun kadut olivat täynnä turistiryhmiä. Kiinalaisia oli pilvin pimein ja Intian varakkaampi keskiluokkakin oli päässyt liikkeelle. Paikalliset yrittäjät kaipailivat vielä maksukykyisempiä turisteja – mutta kyllä näistäkin ryhmistä joku vielä tilin tekee. Omaa maksukykyä epäilin, kun espresson hinta oli pahimmillaan kuusi euroa kuppi ja jos tilasit lorauksen maitoa joukkoon, päästiin 7,50 euroon. No, aina löytyi paikallistenkin kahvila, jossa hintataso oli viidesosa tästä. Nähtävää oli paljon ja joka paikkaan jono. Päätinkin jatkossa katsoa tarkemmin kalenterin ja löytää edes jollakin lailla off season –ajankohdan.

Kuriositeettina mainittakoon, että Firenze on kaupunki, jossa katutyöt pitäisi kieltää. Kaivat missä tahansa, niin muutaman kymmenen sentin jälkeen paljastuu tuntematon antiikkilöydös ja innostunut museovirasto ryntää paikalle. Kahvilan omistaja totesi että ”minähän sanoin, että ei vaihdeta niitä katukiviä”. Nyt oli kahvilan edusta huputettu ja arkeologit kävivät löydöstä läpi sanottakoon nyt vaikka että huolellisesti ja pieteetillä.

Roomassa oli turisteja vähintäänkin yhtä paljon, mutta kun kaupunki on suuri, niin väenpaljous ei häirinnyt. Rooman majoitukselle pitää antaa arvosana 10+. Aivan keskustassa, muutaman sata vuotta vanhan rakennuksen yläkertaan oli rakennettu viiden huoneen huoneistohotelli. Yhteinen keittiö, yhteinen oleskelutila ja vastaanoton väki paikalla vain kun sovittiin. Upeat huoneet, modernit huonekalut ja viimeisen päälle tehdyt kylpyhuoneet. Hissi oli rakennettu jälkikäteen talon ulkoseinälle ja suomalainen turvallisuusviranomainen olisi varmasti julistanut sen käyttökieltoon. Ohutta vaneria ja täysin sään armoilla oleva koneisto. Ylös ja alas kuitenkin pääsi, vaikka välillä hirvitti.

Meille oli piirretty valmiiksi karttaan jokaiselle päivällä eri kävelyreitti, johon oli merkitty mitä kannattaa nähdä ja miksi. Lentokenttäkuljetukseen hotellilla oli oma taksikuski, joka ajeli upouudella mersullaan sujuvasti liikenteessä, jossa omaan ajamiseen olisi tarvittu joko rauhoittavaa tai pitkä rohkaisuryyppy.

Roomassa saisi varmaan kulumaan ainakin vuoden, jos ottaisi joka viikko jonkun kohteen ihan oikeasti työn ja perehtymisen alle.

Sijoitusrintamalla on ollut itsellä monenlaista vastatuulta. Jos uskoisi ajoitukseen ja olisi myynyt tapissa tammi-helmikuussa, niin olisi salkku huomattavasti pulskempi. Oma strategia on ollut edelleen osta ja pidä, joten nuo ajoituksen tienestit ovat jääneet saamatta.

Välillä on tuntunut että salkussa on pysyvä Musta Pekka –kortti. Milloin mikäkin uutinen iskee juuri omaan valintaan ja joskus on pitänyt panna ruutu loppupäiväksi kiinni ja ottaa muutama espresso mielenvirkistykseksi.

Mielenvirkistystä olen saanut myös hyvin sujuvasta osinkovirrasta. Alkuvuonna salkkuun on tippunut niitä seuraavasti:

  • Amer                           1 400,00
  • Tokmanni                   4 100,00
  • Lassila & Tikanoja    5 520,00
  • YIT                               3 000,00
  • Oriola                          1 800,00
  • Orion                           2 900,00
  • Citycon                        3 737,50
  • Kemira                        5 830,00
  • Raisio                          5 100,00
  • Fortum                        5 500,00
  • Rapala                            260,00
  • Aktia                            7 980,00
  • Aspo                             1 575,00
  • Tikkurila                     1 544,80
  • Omega Healthcare    1 253,65
  • Nordea                      10 404,00
  • Telia                             1 564,00
  • Cloetta                         1 833,00

Muutama tonni on tullut lisäksi eri ETF:istä, Essityltä ja Klöverniltä. Suurin vielä tuleva osinko taitaa olla Nokia. Yllä olevistakin osa on siirtynyt maksamaan osingon 2-4 kertaa vuodessa, jenkkiyhtiöiden tapaan. Sopii minulle.

Olen ostanut hieman lisää Investoria, Essityä, Hennes & Mauritzia ja – saunaremontista innostuneena – Harviaa. Nordean yhtiökokouksen jälkeen olen lisännyt sitä edelleen muutamalla ostolla. Osake on edelleen mielestäni erittäin edullinen.

Muistutan kuitenkin taas kerran, että kerron ainoastaan mitä olen itse salkussani tehnyt. En anna sijoitusneuvontaa. Se on Suomessa luvanvaraista toimintaa.

Jokaisen kannattaisi joskus käydä ruotsalaisessa yhtiökokouksessa – siellä tapaa kavereita, jotka ovat aivan kuin Ove Solsidan -sarjasta . Väen kanssa jutellessa on välillä vaikea ymmärtää, miten Ruotsin talous on selvinnyt niin hyvin niistä samoista karikoista, joissa Suomi on junnannut vuosia.

Men hur kommer man till årsstämman i Finland? Skall stämman vara på finska, jag talar inte finska. Yhdellä toverilla oli kova tarve olla pienen hyttysen pisto mursun (valross) paksussa nahassa. Vitsiltä menee helposti terä, kun sen toistaa samassa kokouksessa kolme kertaa.

Taas oli media täysin eksyksissä kun Nordean kotipaikan vaihdosta oli otsikkojen mukaan tulossa ”erittäin tiukka äänestys”. Tulos oli vajaat 97 % muuton puolesta. Mielenkiintoinen kokous ja Nordean kannattaa kyllä jossakin vaiheessa satsata imagoonsa, niin ettei ensimmäinen kuva kaikesta ole ”arrogantti ja ylimielinen”, Ei auta paraskaan tekninen ratkaisu, tehokkuus ja vakavaraisuus, jos asiakasta vain jostakin syystä ”nyppii”.

Raision yhtiökokous tuli käytyä ja uudesta toimitusjohtajasta voi sanoa, että ei jää yrityksen menestys johtajan koosta taikka kädenpuristuksesta kiinni. Uusi Tj oli ovella vastassa ja hetken luulin että kyseessä oli kuntosalilla viihtynyt turvamies… Toivottavasti panostus terveellisiin elintarvikkeisiin kantaa edelleen hedelmää. Itse olin yllättynyt siitä kuinka pieneksi Raision työntekijöiden määrä on yrityskauppojen ja ”rönsyjen karsimisen” jälkeen käynyt. Nyt pitäisi kyllä lähteä selkeästi toiseen suuntaan.

Oriolan yhtiökokouksessa käytiin hiukan läpi toiminnanohjausjärjestelmän uusimisen aiheuttamia kuluja. Itselle jäi se kuva että järjestelmä olisi maksanut 20 miljoonaa, viivästykset 10 miljoonaa. Löisin itse tuohon vielä varmuuden vuoksi 10 miljoonaa päälle ja hartaan toiveen siitä, ettei tämä johda viranomaissääntelyyn, joka nakertaa liiketoiminnan tuottoja entisestään. Muuten oli sellainen tunnelma että asiat alkavat pikkuhiljaa olla normaalilla tolalla ja voidaan keskittyä tulevaisuuteen.

Hämmästyttävän pitkä ja kallis kaaos. Hallituksen puheenjohtaja Vanjoki muistutti, että kilpailijoilla on / saattaa olla sama muutos vielä edessä. Uskon, että siellä saadaan kuitenkin tuntuvaa etua edelläkävijän vastoinkäymisistä. Yhteistyö Keskon kanssa – eli Hehku- ketju – on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta viivan alla se näkyy aikaisintaan muutaman vuoden päästä.

Osinkojen ohella olen yrittänyt itsekin virkistää Suomen taloutta ja teettänyt pikkuremonttia saunassa, kylpyhuoneessa ja WC –tiloissa. On kumma että jonkun allastasokaapin uusimiseen saa upotettua helposti tonnin, mutta niin siinä vain käy, kun paikalla pitää olla puuseppää ja putkimiestä vuorotellen. Sinänsä on toki hienoa että kaikenlaisia ratkaisuja löytyy.

Kuninkojan K-Raudalle pitää nostaa erikseen hattua Harvian kiukaan uusimisesta. Kaikki meni kuin elokuvissa ja asentaja tiputteli uudet kivetkin paikoilleen. Kaikki remonttimiehet ovat myös oppineet siivoamaan jälkensä ja viemään vanhat vehkeet ja pakkausmateriaalit pois – asiakas kiittää! Kun kiuas tuli ”omalta yhtiöltä”, otin luonnollisesti myös maalit Tikkurilalta.

Italian reissun jälkeen olin viikon Suomessa ja nyt on edessä kaksi viikkoa täällä Cannesissa. Se fiilis, kun saat ihan oikeasti vaihtaa vaatetuksen shortseihin ja pikeepaitaan, on kyllä aina yhtä hieno. Nyt kävi lisäksi tuuri kelien suhteen. Täällä oli satanut pari viikkoa putkeen – mikä on erittäin harvinaista tällä rannikolla. Nyt on pelkkää auringon paistetta ja aivan riittävät 21 – 25 astetta.

Täällä tehdään vimmatusti infraremontteja ja katutöitä ennen filmifestivaaleja. Pöhinän luulisi jo näkyvän bruttokansantuotteessa. Tori on pullollaan paikallisia vihanneksia, hedelmiä ja juustoja. Olen ostanut yhdeltä kauppiaalta paikallisella Marché Forville –torilla joka päivä kaksi erilaista vuohenjuustoa. Sortimentti on ainakin 50 erilaista, aika taitaa loppua kesken. Leipäkaupat (Boulangerie) ovat taas panostaneet tuotekehitykseen ja suurin osa myytävästä tulee suoraan uunista. Niin siinä taas kävi, että kun lähdin hakemaan muutaman tomaatin ja yhden patongin, niin kummasti oli reppu täynnä.

Nyt on mielestäni hyvä aika tulla tänne; kelit vastaavat hyvinkin Suomen kesän parhaita päiviä ja aurinkoa saa takuuvarmasti. Ravintolat ovat vielä energiaa ja palveluhenkeä täynnä. Joka paikkaan mahtuu ja kaikki järjestyy.

Samalla saa nauttia kesän ensi puraisusta.

 

Pakkasta ja punaisia lukuja

Alkuvuonna on taas testattu pörssien arvostustasoja. Punaista on vilkkunut monella rivillä omassakin salkussa.

Helsingin pörssi on päässyt hieman vähemmällä, näyttää olevan vielä reilut kaksi prosenttia yli vuoden alun lukemien. Saksassa DAX -indeksin kuluvan vuoden huiput olivat 13 559 pistettä ja nyt mennään tasolla 12 090, melkein 11 prosenttia alle huippujen. Ehkäpä tilanne alkaa pikkuhiljaa parantua, kun hallituskin on saatu kasaan vaatimattoman neljän kuukauden odotuksen jälkeen.

Tukholmassa on lasketeltu vuoden huipuista kuusi prosenttia. Samalla kruunun eurokurssi on pudonnut tasolle, jota yksi investointitalo luonnehti sanalla absurdi. Jenkeissä on vuoden sisään liikuttu välillä 20 380 ja 26 616 pistettä (Dow Jones). Harva se ilta nähdään 500 pisteen heilahteluja.

Tuntuu kovin vaikealta löytää tukevaa pohjaa kurssien nousun jatkumiselle.

Koreassa keskitytään nyt liennytykseen Pohjoinen/Etelä –akselilla, siitä kuuluisasta napista ei ole vähään aikaan puhuttu. Ukraina on painettu pois otsikoista ja Venäjän uutisissakin puhutaan lähinnä paranevasta talouskehityksestä. Suomalaiset yritykset ovat kyllä pakanneet enimmäkseen kamppeensa ja tulleet takaisin villistä idästä, oppirahat maksettuaan. Viimeisin tähän ratkaisuun päätynyt on Kesko. YIT, Tikkurila ja Fortum jatkavat vielä sitkeästi. No, seuraavan presidentin ainakin uskaltaa jo arvata.

Yritysten tulokset ovat olleet kansainvälisesti enimmäkseen odotusten mukaisia tai ne ylittäviä. Mutta kun korot ovat lähteneet nousuun, häviää pohja myös ”osakkeille ei ole kerta kaikkiaan vaihtoehtoja” –mantralta. Jenkkien koronnostojen tahti ja EKP:n liikkeet vaikuttavat tänä vuonna moneen asiaan.

Jottei sijoittaminen Eurooppaan kävisi liian helpoksi, saatiin Italiassa erinomaisen haastava vaalitulos, jossa ”populistinen” Viiden Tähden liike (ohjelma muistuttaa monella lailla Vasemmistoliittoa) ja äärioikeistolainen Liiga korjasivat potin. Yhteinen tekijä lienee syvä tyytymättömyys nykytilaan, parannusohjelmia taas on vaikea juottaa yhteen. Viiden tähden liike on koomikko Bebbe Grillon perustama. Joku jo kuittailikin, että Italiassa mennään toiseen suuntaan kuin muissa maissa. Siellä pitää olla ensin pelle ja vasta sitten poliitikko.

Trumpille on taas tullut Ahaa –elämys: tulleilla ja kaupan esteillä nostetaan helposti ja kivuitta oman maan teollisuus voimiinsa. Trade wars are good and easy to win. Alumiinin ja teräksen tulleilla aloitetaan. Joudutaan varmaan taas vaihtamaan tiedotusjohtajaa ja toteamaan että väärin uutisoitu. Nyt otettiin jo askel taaksepäin ja lisättiin ”…unless we get a fair NAFTA Deal”. Euroopassa ilmoiteltiin jo että täältä pesee: Harley Davidsonille ja bourbonille ainakin pannaan kunnon tullit. Kiina oli lausunnoissaan sovittelevampi.

Pörssi taas synkistyy pienestäkin kauppasodan mahdollisuudesta – myy laitaan, nyt ja heti. Turkki nuijii kurdivähemmistöä milloin milläkin kalustolla ja Syyriasta on vaikea sanoa kuka on missäkin niskan päällä, mutta ei ainakaan siviilit. Homo homini lupus est, ihminen on ihmiselle susi.

Ennen kuin jäin pois työelämästä, luin kirjoja monen samaan ratkaisuun päätyneen tarinoista. Yksi kirjoitti, että suurin riski työelämästä jääneelle on… televisio. Ihmettelin että mitähän kaveri hourii, mutta nyt täytyy sanoa että ruudun (television, kännykän, tietokoneen) edessä vietetyn ajan määrää täytyy tarkkailla. Varsinkin nyt Suomessa – kelien ollessa mitä ovat – on ollut helppo ratkaisu tuijottaa jotakin ruutua enemmän tai vähemmän ajatuksella. Sosiaalisessa mediassa saa helposti v-käyränkin nousuun. Some-maailmassa kun on paljon sellaisia suuria ongelmia, joita en ole edes huomannut ”reaalimaailmassa”. Ranskassa tämä oli helppo rasti: ei juurikaan englanninkielistä ohjelmaa, ranskankieliset talk show:t ja ajankohtaiset kakkoset eivät pystyneet kilpailemaan rantakävelyn tai Provencen kohteisiin tutustumisen kanssa.

Pörssien menestyksen jäljet näkyvät muuallakin. Harva se päivä tarjotaan ainutlaatuisia sijoitusmahdollisuuksia joko listaamattomiin yrityksiin tai niin monimutkaisiin häkkyröihin, ettei peruslaskimella suoriudu analyysistä. IPO eli Initial Public Offering –(pörssi)listautuminen – on taikasana ja sen voi nokittaa vain Second Round, Third Round –rahoituskalvoilla, joissa yrityksen arvo kasvaa joko lineaarisesti tai – vielä parempaa – eksponentiaalisesti. Näin vanhalla tulee teknohuuma ja biotekniikan rajattomat mahdollisuudet mieleen.

Monet ystävät ovat soitelleet ja kertoneet että nyt, nyt on mahdollisuus hänelläkin päästä työelämän ikeestä. Kunhan tämä video- tai kännykkäpeli lanseerataan globaalisti, niin kyllä Supercell kalpenee. Satamiltsii on pikkuraha ja jaardi on raha- eikä mittayksikkö

Kun maailmassa kuollaan sydän- ja verisuonitauteihin, niin juuri tällä XYZ -vehkeellä ne havaitaan ajoissa. Ikääntyvän väestön ja terveydenhuollon mahdollisuudet ovat rajattomat.Nimi tuohon ja olet mukana pelissä.

Alternatiivisijoitukset kuuluvat jokaiseen salkkuun, sanovat nyt viisaat. Ei ole kauan siitä kun hedge-rahastot kuuluivat jokaiseen salkkuun, sitten eivät taas kuuluneet, kunnes kohta taas kuuluvat.

Kuulijan kannattaa pysähtyä miettimään, ymmärtääkö yrityksen toiminnan ja ansaintalogiikan. Eipä sillä, on noissa varmasti hyviäkin joukossa mutta jo toimivienkin yritysten listautumisissa on nähty piirteitä, joissa Musta Pekka on jäänyt piensijoittajan pitkään salkkuun.

Mitä salkulle kuuluu?

Salkun arvo on laskenut oikeastaan joka rintamalla. Parhaiten on mennyt ehkä Nokia –positio. Nordean iso positio on valunut kuin lehmän häntä. Ajattelin mennä oikein paikan päälle yhtiökokoukseen kuulemaan onko meneillään Suomi-Ruotsi maaottelu vai kehitetäänkö yhtiötä jatkossakin.

Oriolan yhtiökokoukseen ajattelin mennä kuulemaan ensi käden fiilikset toiminnanohjausjärjestelmistä. Josko viime vuoden murheet saataisiin tänä vuonna unholaan ja perusbusiness toimimaan. Yhteistyöstä Keskon kanssa on mielenkiintoista kuulla lisää.

Rapala on näemmä todennut, että niin hyvin on entinen johto pärjännyt jotta entisen tj:n asema hallituksessa on vakaa ja hyvää hallitusta on muutenkin turha muuttaa. Viimeisen vuoden kurssipudotus on reilut 25 %:a. Onhan yhtiöllä tuolla vauhdilla vielä muutama vuosi elinaikaa. Kuuluu yhtiöihin, joilta ei hyviä uutisia enää edes odoteta.

Raisio tulee kertomaan mihin jatkossa keskitytään, kun alkavat karsittavat rönsyt loppua. Voihan niitä toki ostaa lisää. Osinko jäädytettiin ja osinko-aristokraatin status meni saman tien.

Eli mielenkiintoisia yhtiökokouksia tulossa.

Handelsbankenin vinkkejä kakkosasunnon ostamisesta Euroopan rantakohteissa on varmasti mielenkiintoista kuulla. Tuohon vielä muutama ison sijoitustalon markkinakatsaus, niin ei jää sijoittaminen tiedon puutteesta tai ideoista vajaaksi.

Nordeaa ostin hieman lisää, samoin Jenkkien pikkuyhtiötä R.R. Donnelleyta. Sieltä napsahtivat jo ensimmäiset osingot tilille. Osingot tulivat myös murheenkryyni Omega Healthcare Partnersilta. Samalla ilmoitettiin että osinkojen nousuputki on tältä erää ohi, mutta tämä taso pidetään. Jos näin käy, niin tuo 10 % vuosiosinko riittää vallan mainiosti.

Hyvin noussutta Ameria myin taas hieman ja otin tilalle lisää Cityconia. Unilever maksoi perinteisen kvartaaliosingon. Sijoitusyhtiö sai suuremman osingon noteeraamattomasta yhtiöstä ja kun tällä viikolla saan kirjanpidot taputeltua kuntoon, pääsen siirtämään rahaa omastakin sijoitusyhtiöstä pankkitililleni.

Muita myyntejä tai ostoja en ole tehnyt. Otan nyt kevään osingot tilille ja mietin sen jälkeen pitääkö isompia säätöjä tehdä. Osinkovirta näyttää edelleen hyvinkin riittävältä.

Kolmen viikon päästä tosiaan ensin Italiaan ja sitten keväiselle Rivieralla. Valoa siis näkyy tunnelin päässä.

Firenzeä, Roomaa ja Provencen tuoksuja odotellen.

 

 

 

 

Sijoitatko rahan takii?

Viime viikonloppuna katselin kun paikalliset ravintolatyöntekijät järjestivät mielenosoituksen flash mob –hengessä Turun kauppatorilla. Moovit oli harjoiteltu ja synkronoitu Antti Tuiskun tahtiin. Viesti oli että ”me käydään töissä rahan takii…” ja nyt olisi aika saada lisää liksaa.

Esitys oli huomattavasti virkistävämpi kuin jo totuttu AY –show jossa seistään apaattisena Senaatintorilla ja lähetellään pahvikyltillä terveisiä sieltä jostain Sipilälle. Mielestäni on erinomaista, että nuoriso sekä käy töissä että on havainnut että rahaa saa työtä tekemällä – ei ainoastaan vanhempien kukkarosta tai Kelan luukulta.

Viimeisen reilun viikon pörssikurssien nuijinta on tuoreessa muistissa. Jenkkipörsseissä nähtiin taas mitä tapahtuu kun kaikki algoritmit on viritetty herkiksi ja joku liike laukaisee ketjureaktion. Tuhannenkuudensadan pisteen pudotus Dow Jones –indeksissä ei montaa minuuttia kestänyt. Päivä päättyi 1 175 pistettä miinukselle.

Siinä saivat taas markkinoita analysoivat asiantuntijat kaivaa nopeasti jonkun selityksen pakkilaatikosta. Tällainen antaa kummasti perspektiiviä rahoitusteorialle, jonka mukaan kaikki yhtiöön (ja sen osakkeeseen) liittyvä informaatio on jokaisella hetkellä jo yhtiön pörssikurssissa. Mikä on se hetkessä saatu informaatio, joka niistää triljoonan – tai ainakin jonkun luvun, jossa on mahdottomasti nollia – maailman pörssivarallisuudesta?

Niin kuin tapaan kuuluu, Yhdysvaltoja seuraa Aasia ja Aasiaa Eurooppa. Tällä kertaa Euroopassa päästiin hivenen vähemmällä, kuin odotin.

Yleisimmät selitykset tapahtumille olivat:

  • Yhdysvalloissa talouskasvu on nopeampaa kuin odotettiin. Työllisyysaste on noussut niin korkeaksi että palkat ovat lähteneet nousuun. Hitaan – tai paremminkin – hallitun kasvun ja olemattoman inflaation ”Kultakutri –talous” on tullut tiensä päähän.
  • Ja kun inflaatio nostaa päätään, keskuspankkien rahan pumppaus loppuu ja korot nousevat odotettua nopeammin.
  • Ja kun korot nousevat, niin osakemarkkinoille päätynyt ”korkotuottoa hakeva raha” palaa takaisin korkomarkkinoille. Osakkeet myyntiin, kurssit laskuun.
  • Osakemarkkinoiden arvostustaso on muutenkin korkealla ja kurssit eivät kestä pieniäkään pettymyksiä. Tästä yksi Talking Head huomautti mielestäni hyvin, että kurssitasot perustuvat tulevaisuuden odotuksiin. Ei nykytilaan. Vaikka yrityksillä menee nyt hyvin (tästä ollaan yhtä mieltä) niin kurssien nousu (tai edes nykytaso) edellyttää että tulevaisuuden odotuksissa on edelleen kasvua ja edelleen huomattavasti parantuvia tuloksia. Korkojen nousu ja inflaatio saattaa muuttua nopeasti esteeksi tälle.
  • Suosittu selitys on myös, että kyseessä on pitkään nousuun aina liittyvä tekninen korjausliike joka antaa hyvän mahdollisuuden lisäostoihin eli ”buy the dip”. Ja tähän sitten asiantunteva ilme ja toteamus että ”talouden fundamentit ovat kunnossa”.

Oli mikä oli, niin omankin salkun päivän arvosta niistettiin paksu nippu rahaa. Asialla olisi jotakin merkitystä, jos ”lukitsisin vastaukseni” eli painaisin myyntinappia.

Oma reaktio koko viikon turbulenssiin jäi kahteen pieneen ostoon. Ostin 1000 kpl lisää Nordeaa, kurssiin 9,43 e ja kokonaista 250 kpl lisää yhdysvaltalaista R.R. Donnelley & Sons Company hintaan 7,23 taalaa. Jälkimmäisen oston tein, kun huomasin että yhtiö vahvisti kvartaaliosingon, jolla pääsee 7,75 %:n osinkotuottoon. Positioni on olemattoman pieni, enkä ole vieläkään tehnyt kyseisen yrityksen toiminnalle tai talousluvuille sen kummempaa analyysiä.

Olen sijoittajaurani aikana nähnyt näitä viime viikon ”pörssiromahduksia” useita kymmeniä. Itse asiassa puhutaan korjausliikkeestä (correction) kun kurssit ovat pudonneet yli 10 %:a, siihen päästiin tällä kertaa. Näissä ei ole mitään uutta. Vastasinkin yhden palstan pitkään keskusteluun, jossa teemana oli että mitä nyt pitäisi tehdä, että minä ainakin teen itselleni latten. Näin teinkin, Nespresson uudesta Uganda –kausimausta. Lopputulos oli kahvin suhteen oikein hyvä.

Pörssiromahdus on sellainen, jossa loppua ei näy ja salkun arvo hupenee kuin pekoni kuumalla pannulla. Katse päivän kurssien punaisella välkkyvään viidakkoon kouraisee vatsasta. Lehtien otsikoissa ei näy yhtään positiivista uutista ja tilannetta kuvaillaan sanoilla ”veret seisauttava”, ”lopun alku”, ”kaikkien romahdusten äiti”. Viestinä usein tuo suomalainen viisaus kuuseen kurkottamisesta ja ahneen niin sopivasta lopusta. Aika moni muistuttaa sanoneensa että näin tässä käy, eivät puutkaan kasva taivaaseen. Lievää vahingoniloa on ilmassa kaiken maailman pörssikeinottelijoiden kohtalosta. Rahaa kun ei saa kuin työnteolla – ja silläkin vain vähän.

Itselle soitti pian sen reilun 1000 pisteen laskun jälkeen pitkäaikainen ystävä. Sanoi että tässä se hänen viimeiset seitsemän vuotta pelkäämänsä romahdus nyt sitten on. Onpa hyvä, että oma osakepaino on ollut koko ajan se 4 %:a, jonka omat vatsahapot juuri ja juuri kestävät… Niinpä.

Sinänsä tämäntyyppinen heilahtelu on hyvä herätys niille, jotka eivät ole nähneet juurikaan muuta kuin nousua pörssiurallaan. Salkkunsa tappiin vivuttaneiden kannattaneet tarkastaa miten hyvin lompakko kestää laskut. Vipu kun toimii aina kumpaankin suuntaan.

Viimeisessä Viisas Raha –lehdessä Aki Pyysing kirjoitti artikkelin otsikolla ”Tilisiirtokausi lähestyy”, jossa kirjoitti kriittisen näkemyksen osinkojen hehkutuksesta. Hyvin kirjoitettu juttu, kannattaa lukea.

Omaa näkemystäni juttu ei sinänsä muuta, minulle osingot ovat edelleen omistajan palkkaa, korvausta otetusta riskistä. Muistan senkin ajan kun ”luovan tilinpäätössuunnittelun” kestävyys mitattiin juuri ihan oikealla rahalla. Oli yrityksiä, joilla meni paperilla kovin hyvin, mutta rahavirta omistajiin päin ei toiminut oikein koskaan. Nykyäänkin kannattaa katsoa aika tarkkaan jos yhtiöt esittävät useampia erilaisia tuloslukuja. On IFRS:ää, sisäistä laskentaa, GAAP:ia ja joskus myös jatkuvasti toistuvia kertaluonteisia eriä. Tulos olisi parempi vertailukelpoisilla valuuttakursseilla. On mukava nähdä tuloksia omalla pankkitilillä, oikeissa euroissa.

Osinkotaulukkoni mukaan kaikki sijoitukseni ovat joko nostaneet osinkoa viime vuodesta tai pitäneet sen vähintään ennallaan. Uskallan siis jo tässä vaiheessa odottaa kuluvalle vuodelle oikein mukavaa tilisiirtoa omistamiltani yrityksiltä omalle tililleni. Suunnitelma toimii. Tämä antaa kummasti perspektiiviä mahdolliselle Apokalyptiselle Pörssiromahdukselle.

Viime blogissani kerroin miten Nalle Wahlroos käytti Hill Street Bluesin kommenttia: ”Hey, hey. Let’s be careful out there!”.

Tähän on nyt helppo yhtyä. Ollaan mieluummin liian hitaita kuin turhan nopeita sen kuuluisan myynti- ja ostonapin painamisessa. Busseja tulee ja menee, niin osto- ja myyntitilaisuuksiakin.

Pitkällä juoksulla asiat tuppaavat järjestymään ja omistaminen kannattaa.

Jos ei muuten, niin ”rahan takii”.