Avainsana: Metso Outotec

Vuoden 2021 tilinpäätös

Takana on kovin kaksijakoinen vuosi 2021.

Korona hallitsi sekä otsikoita että normaalia elämää. Matkustaminen vaikeutui, rokotuksia ja todistuksia hankittiin kuin liukuhihnalla. Huomattiin, että meillä on Suomessa monia instansseja, joilla on kovin erilaista viestintää. Hallitus seisoi vielä alkuvuodesta tomerasti televisiokameroiden edessä kertomassa koronastrategiasta. Kirjoitettiin oikein kirja siitä, miten päätettiin voittaa korona.

Testaa, jäljitä, eristä, hoida. Aika nopeasti kansa sai huomata, että ei niihin testeihin noin vain mennä, vaikka haluaisi. Se siitä testaamisesta. Jäljittämiseen kaivattiin terveydenhoitoalan koulutettua väkeä, haastavaan tehtävään. Maallikon on taas vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Koronavilkku lanseerattiin ja sille löytyikin 2,5 miljoonaa käyttäjää. Kun aikansa käytti sovellusta ja huomasi ettei siitä ole juurikaan hyötyä, niin väki veti omat johtopäätöksensä. Joulukuussa käyttäjiä oli enää 1,6 miljoonaa.

Hoitamisesta selvittiin aika hyvin, vaikka harva se viikko ilmoitettiin, ettei hoitokapasiteettia ole, kun tehohoidossa on 50 potilasta. Elämme veitsen terällä. Maallikko taas ihmettelee, minkälainen hoitokapasiteetti meillä oikein on. Pitäisikö sille tehdä jotain?

Eristämisessä on käytetty monia keinoja. Uudenmaan eristys taisi olla rajuin tämän epidemian aikana. Ravintoloita on piinattu niin tehokkaasti, etteivät asiakkaatkaan pysy enää kartalla siitä, milloin saa syödä, milloin juoda ja miksi ei.

Ravintoloiden henkilökunta on vetänyt omat johtopäätöksensä ja moni on hankkiutunut joko pysyvästi kortistoon tai muulle alalle. On vaikea tulla toimeen alalla, jossa työtunnit saatetaan vetää muutaman päivän varoituksella nollaan – määräämättömäksi ajaksi. Hallituspuolueista löytyi kuitenkin väkeä, joka eristyksen sijaan päätti nauttia yökerhossa kylmät Coronat pullosta. ”Muuten hajoaa pää” sanoi pääministerikin.

Joulukuusen voi korvata joulupalmulla.

Ranskassa käytiin aikaisemmin läpi massiivinen liikkumiskieltojen sarja. Asunnostaan sai poistua tunniksi päivässä liikunnan vuoksi. Kaupassa ja apteekissa sai käydä, muttei juuri muualla. Siellä opittiin se, ettei tuolla toiminnalla saa aikaan juurikaan muuta kuin yhteiskunnan ja talouselämän hiljaisen kuoleman.

Nyt on keskitytty rokottamaan niitä, joille rokote kelpaa. Noin 5 miljoonaa rokotevastaista sinnittelee oman katekismuksensa kanssa ja levittää tehokkaasti sanomaa hallitsevan luokan salajuonesta. Muutama päivä sitten Macron erehtyi vastaamaan rokotevastaiselle, joka kysyi koska p*skan kaataminen niskaamme loppuu, että se ei lopu vaan kiihtyy.

Rajoituksilla on tehty ja tehdään rokottamattomien elämä niin vaikeaksi, että vakaumusta todellakin testataan. Ranskassa muuten rokotus järjestyy helposti ja rokottajia löytyy myös apteekeista, jotka ovat siellä ehtymätön luonnonvara. Nyt lyödään tartuntaennätyksiä sellaisella vauhdilla, että jos laumaimmuniteetti on olemassa, niin siihen päädytään aika nopeasti. Toissapäivänä tartuntoja todettiin 332 252 kappaletta.

Cannesin joulukylässä

Olimme Ranskassa pari viikkoa ennen joulua. Elämä oli vielä silloin sangen sujuvaa. Maskien käyttö sisätiloissa on itsestään selvää, siihen on jo tottunut. Ravintoloissa tarkastettiin koronapassit. Aurinko paistoi niin kuin ennenkin ja ravintolat toimivat. Hotellit olivat ottaneet kesästä kaiken irti ja erityisesti ranskalaiset matkailijat olivat saapuneet etelään. Kongresseja ja festivaaleja oli saatu järjestettyä, tiukoin turvatoimin. Joulukyläkin löytyi, jossa paikalliset saivat kokeilla luistelun riemuja. Yksi koju myi myös lapinleukuja, hinnat olivat ehkä tuplat Suomen hintoihin verrattuna. Jouluruokaa löytyi Senegalista, churroja Espanjasta ja – tietenkin – shampanjaa ja ostereita.

Lentomme lähti Vantaalta niin aikaisin, ettei kentällä ollut minkäänlaista ruuhkaa. Finnairin palvelu pelasi viimeisen päälle ja kerrankin tuntui siltä, että business-luokan lipulle sai todellakin vastinetta. Nykyään on helppo arvostaa matkustamon väljyyttä. Paluumatkalla otimme vielä testit ja saimme niistä odotusten mukaiset negatiiviset tulokset.

Hipsterit nauttivat ihan omaa glögiä.

Jos korona on piinannut, niin pörssi on toiminut oikein mukavasti. Ainoana haittapuolena se, että pääomatuloveroja saa maksaa enemmän kuin lääkäri määrää. Laskeskelin myyntivoitot ja tappiot yhteen ja päädyin summaan 260 000 euroa. Siitä 34 prosentin verokannalla laskin valtiolle 88 000 euron osuuden. Hankintameno-olettamalla sain hiukan lievennystä laskelmiin. Maksoin saman tien ennakkoveron täydennyksen ja nyt pitäisi olla sekin asia hoidossa. En yleensä tee näin paljon kauppoja, mutta nyt olen keventänyt sekä Harviaa että Rapalaa, joiden hankintahinta on ollut kovin edullinen.

Osinkojakin sain mukavasti, kun EKP:n osinkostoppi pankeille loppui.

Vuoden 2021 osingot

Nordea 25 896,20 €
Citycon 22 359,38 €
Aktia 12 050,00 €
Tokmanni 11 466,50 €
Fortum 9 624,78 €
Tesco 8 397,45 €
Anora (ex. Altia) 7 502,50 €
Kemira 4 844,44 €
Sampo 4 812,70 €
Telia 4 281,32 €
TietoEVRY 3 838,76 €
UPM Kymmene 3 734,25 €
Lassila Tikanoja 3 404,60 €
Raisio 3 281,69 €
Orion 3 000,00 €
Omega Healthcare 2 998,01 €
YIT 2 730,00 €
Aspo 2 514,82 €
Telefonica 2 467,26 €
Enagas 2 436,48 €
Nokian Tyres 2 406,90 €
Harvia 2 093,45 €
Atria 2 054,25 €
Kraft Heinz 1 656,21 €
Cloetta 1 502,28 €
Alma Media 1 085,25 €
Uponor 1 083,11 €
Oriola 1 050,00 €
iShares Global Infra 914,43 €
AbbVie 883,33 €
GlaxoSmithKline 873,47 €
Bonava 757,23 €
Exel Composites 749,00 €
Terveystalo 746,85 €
iShares US Preferred 739,09 €
Pfizer 692,07 €
Relais Group 558,75 €
Metso Outotec 511,90 €
Nobia 498,64 €
Sanofi 352,80 €
Stora Enso 223,50 €
Bristol Myers 208,42 €
Elekta 150,56 €
iShares Emerging M. 146,32 €
Lundbeck98,16 €

Yhteensä osinkoja tuli noteeratuista 163 677,11 € mikä taitaa olla kaikkien aikojen ennätys. Lisäksi tuloutuivat korot UPM joukkovelkakirjasta 3 172 euroa ja voitonjako eQ PE -sijoituksesta 4 771 euroa. Eli kaksijakoinen vuosi pähkinänkuoressa: surkeiden koronarajoitusten keskellä erinomaiset pääomatulot.

Olen saanut pidettyä Morningstarin salkkuseurantaa ajan tasalla ja sen mukaan salkkujeni yhdistetty P/E on 15,2 (vertailuindeksi 19,2), P/cashflow 11,3 ja P/B 2,54.

Eurooppa on karmeassa ylipainossa – en ole oikein koskaan onnistunut kehittyvien markkinoiden ajoituksessa ja Yhdysvaltojen erinomaisesti menestyneet markkinat ovat aina tuntuneet hintavilta. Tekno-osakkeita ei ole oikeastaan ollenkaan, muutamaa rahastoa lukuunottamatta. Suurimmat omistukset menevät kokolailla tuon osinkoluettelon mukaan. Poikkeuksen tekee Tesco, jonka osinko oli suurelta osin kertaluontoinen. Salkussa on liiankin kanssa eri yrityksiä, suurimman osuus on 11 % eli hajautusta riittää. Toimialahajautuskin on kunnossa.

Edessä ovat uudet ajat. Oikeastaan kaikki keskuspankit ovat viestineet, että rahan pumppaaminen markkinoille joko loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Fed tulee nostamaan ohjauskorkoa tänä vuonna, oletettavasti ainakin kolme kertaa. EKP tulee viiveellä perässä. Osakkeille tämä tarkoittaa sitä, että pitkälle tulevaisuuteen diskontatut kassavirrat pienenevät (laskennallista korkoa kun on pakko nostaa). Yritysten tase on jatkossa tärkeämpi, lähes nollakorkoista rahoitusta ei ole enää näköpiirissä. Kaavaillaan, että on taas arvo-osakkeiden vuosi. Saa nähdä.

Inflaatio lyö läpi raaka-aineissa ja yritysten oma hinnoitteluvoima mitataan uudelleen. Kuinka nopeasti ja kuinka täysimääräisesti kohonneet kustannukset saadaan tuotteiden ja palveluiden hintoihin? Bränditaloilla tämä on helpompaa kuin halpatuotteilla.

Toisaalta, kuluttajien kukkaroon iskevät jo nyt kohonneet sähkökulut, polttoaineet, lainojen korot ja erilaiset verot. Sitä kautta voi hyvinkin olla, että hintatietoisuus kasvaa, jolloin Tokmannin ja Puuilon tyyppiset kaupat saavat uusia asiakkaita. Korona on kasvattanut nettikauppaa eksponentiaalisesti ja paketit kiertävät pitkin maailmaa. Itsekin olen varmaan tuplannut ostot eri nettikaupoista – on vaikea ostaa jotakin Stockmannilta, kun sama tuote löytyy 80 % halvemmalla muualta.

Syy Suomeen tuloon oli joulunvieton lisäksi vanhustenhuollon haasteet. Olen taas päässyt ihmettelemään sosiaalisektorin toimintaa. Kun itsellä on selkeä näkemys siitä, miten asiat ovat ja miten ne pitäisi hoitaa, on vaikea ymmärtää pallottelua instanssilta toiselle. Nyt on kohta kolme kuukautta suoritettu ”luokittelua” ja saatu aikaan lausunto, joka lähtee seuraavalle instanssille. Siellä menee 2-3 viikkoa ja päätöstä on mahdotonta ennustaa. Jos sieltä saadaan vihreää valoa, niin sitten on taas viranomaisilla 3 kk aikaa järjestellä asioita. Ehkä näissä tapauksissa odotetaan, että aika hoitaa ongelmat sen lopullisen exit:in muodossa. Sääliksi käy vanhukset, joilla ei ole omaisia katsomassa asioiden perään.

Joka tapauksessa seuraavat lentoliput on hankittu ja lähtö on edessä noin kuukauden päästä. Jos kaikki menisi kuin elokuvissa, koronatilanne Ranskassa olisi silloin jo helpottanut. Ja vaikka rajoituksia vielä olisikin, niin aurinko paistaa kuitenkin ja jalkakäytävillä ei taita niskaansa. Finnairilla on kampanja meneillään, taidankin ostaa muutaman seuraavankin reissun valmiiksi.

Pitää Rivierallakin poro löytyä

Moni kokenut sijoittaja seuraa nyt pörssiä entistä valppaammin ja keventää välillä positioita, ”sotakassaa” keräten. Ajatellaan, että kun kurssit jossakin vaiheessa tippuvat, on mukava panna käsi alle ja ostaa suosikkiosakkeita alennetulla hinnalla. Koska ja millä voimalla kurssien oikaisu tulee, on tietenkin se suuri kysymysmerkki. Usein on nähty, että odottajilla pettää hermo ja ostavat myydyt paperit kalliimmalla takaisin.

Ennustaminen on vaikeaa. Sen takia kai Sibeliuskin sanoi vaimolleen ettei ole ennustaja vaan säveltäjä, tämän kysellessä koskahan herra mahtaa palata ravintolasta kotiin.

Nykyisillä rajoituksilla ravintolasta palaamisen aika on helpompi ennustaa.

Vuoden harmain päivä

On huomenna, lupaili juomavalmistaja. Verhot avatessaan voi kerrankin todeta, että mainostaja puhuu asiaa. Saattaa olla jopa oikeassa siinä, että yrityksen tuotteilla voisi lievittää tuskaa. Täytynee kokeilla.

Lähdimme Ranskasta Suomea kohti 19.10. Paluumatkaan oli varattu vajaa viikko. Jälkikäteen voi todeta, että rytmitys, jossa päivittäiset kilometrit pyörivät välillä 400-700 km, oli onnistunut. Jäi vielä aikaa ja energiaa tutustua välietappeihin.

Lyonissa olen käynyt ennenkin ja se on tutustumisen arvoinen paikka. Ranskan toiseksi suurin kaupunki, Côtes du Rhône ja Beaujolais -viinialueiden keskellä. Lyon on ollut Ranskan taloudellinen keskus jo 1400 -luvulla ja kisa Pariisin kanssa jatkuu edelleen, vaikka Pariisi onkin suurempi ja hallinnollinen keskus. Logistisesti kaupunki on mainiossa paikassa ja sen ympärillä onkin paljon kuljetus- ja varastointikeskuksia. Hotellista jäi mieleen autohissi, jolla pääsi alakerran parkkipaikkaan. Kysyivät etukäteen auton mitat ja olivat sitä mieltä, että mahtuu. Mahtuihan se. Peruutin osoitettuun ruutuun ja aavistelin jo silloin, että pois pääsy voi olla haasteellista. Haaste toteutui ja aamulla noin vartin vekslaamisen jälkeen sain auton peruutettua mutkitellen samaan hissiin. Matkaseuralainen väitti, että suomalaiset voimasanat kuuluivat hyvin kadulle asti. Sekin tuli testattua, että hissin seinästä peiliin jäänyt viiru lähtee pois käsidesillä. Illallisen nautimme Chez Grand Mere -ravintolassa, Vanhan kaupungin kellarissa. Hauska paikka, jonka kulkuteistä ja paloturvallisuudesta Suomen viranomaisilla olisi voinut olla eriävä mielipide.

Lyonin muraaleja

Lyonista Luxemburgiin. Maksullinen moottoritie, jonka hinnoittelu piti huolen siitä, että sai ajaa kaikessa rauhassa 130 kilometriä tunnissa sen kummemmin jarruttelematta. Tätä kokemusta tuli Saksassa ikävä. Luxemburgissa yövyimme paremmassa hotellissa, jossa oli Michelin- tähden ravintola. Konsepti oli selvästi suunniteltu parisuhdematkailuun – tai sellaiseen pyrkiville. Ottivat yhteyttä etukäteen ja kysyivät, olisiko tarvetta ruusunterälehdille sängyllä, belgialaisille tryffeleille tai eksoottisille hedelmille. Pettyivät vastaukseen ja ehdottivat että josko kuitenkin 760 euron Dom Perignon -pullo laitettaisiin jäissä pöydälle. Tämäkin tarjous jäi käyttämättä. Huone oli kyllä reissun paras ja se, että auto oli pihalla parkissa melkein ikkunan alla, rauhoitti mieltä.

Chez Grand-Mere Lyon

Viimeinen yö Cannesissa jäi vähän levottomaksi, kun matkaseuralainen herätti aamukahdelta ja sanoi että autoomme murtaudutaan. Oli herännyt siihen, että askeleet kadulla olivat loppuneet juuri meidän kohdallemme. Aivan oikein, siellä oli auton takaluukku auki ja kun seuralainen oli huutanut ikkunasta että ”What the F*** are you doing in our car?” kaveri oli mutissut jotain ja poistunut rauhallisesti paikalta. Olen vakuuttunut, että varas huomautti seuralaiselle, että Ranskassa puhutaan ranskaa. Ja totta onkin, että moinen huutelu englanniksi on sangen kyseenalaista. Autosta ei oltu viety mitään, edes viinilaatikot ja hanhenmaksa eivät olleet kelvanneet. Oliko murtomies ehkä raitis vegaani? Mitään murtojälkiä ei ollut ja epäilen että on käytetty skanneria, joilla saa kuulemma keskuslukitukset auki.

Muutaman sata metriä asunnoltamme sijaitsevan komissariaatin kohdalla tapahtui nyt alkuviikolla puukotus, jossa 37 -vuotias algerialainen koputti poliisiauton ikkunaa. Poliisi avasi ikkunan ja sai välittömästi puukosta kaulaansa. Tämän jälkeen kaveri ehti huitaista kakkoskuskin paikalla ollutta naispoliisia ennen kuin takapenkin nuoret poliisiharjoittelijat ampuivat häntä kolmesti. Kaveri oli vielä todennut puukottaessaan että ”profeetan nimissä”. Tämä, alun perin Italian kautta tullut, pakolainen oli toiminut aikansa putkimiehenä ja päättänyt itsekseen toteuttaa jumalan tahtoa. Luotiliivit pelastivat poliisin. Puukottajakin jäi henkiin, vaikka muutama leikkaus onkin jouduttu tekemään. Taas on rajoilla tulijoita, Suomeenkin. Toivottavasti osaamme kotouttaa paremmin. En nimittäin ole vakuuttunut siitä, että Suomen poliisi olisi saanut alle 10 sekunnissa ammuttua kolme kertaa.

Saksassa osataan leipoa leipää ja sämpylöitä.

Saksassa pysähdyimme vielä opiskelijakaupunki Münsterissä. Polkupyöräkaupunki. Rautatieaseman edessä oli pyöräparkki, jossa pyöriä oli pinottu kahteen kerrokseen. Saksassa kun oltiin, niin Ordnung muss es sein. Seisoimme tumput suorina liikennevaloissa eikä yhtään autoa näkynyt missään. Mutta kun oli punainen valo, niin saksalainen seisoo ja odottaa. Sen verran piti suorittaa sopeutumista Ranskan jälkeen, että useamman kerran piti muistuttaa itselleen, että nyt luterilainen seisoo vain ja odottaa. Ranskassa liikennevaloissa ei olisi seissyt kukaan. Pyöräilijöillä oli omat liikennevalot eikä yhtään ”jalkakäytäväpyöräilijää” näkynyt missään. Liikenteen saa näköjään sujumaan, jos haluaa. Illallinen nuorisomestassa, joka oli täpötäynnä ja jossa musiikin volyymi ohitti teollisuuslaitoksen konesalin. Kaupungista jäi mieleen vanhat rakennukset, opiskelijat, pyörät ja leivät. Mikähän siinä on, että jos haluaa hyvää leipää, täytyy mennä Keski-Eurooppaan? On rapeaa kuorta, siemeniä, pähkinöitä ja tuore, tuoksuva sisus. Ei muovisia ”perhesämpyläpakkauksia” tarjoushintaan.

Fillariparkki Münsterin rautatieasemalla

Loppumatka meni lautalla Travemunde – Malmö ja ajelulla Ruotsin läpi. Sen siirtymän paras kokemus oli ”vaatimaton” lounas Löfstadin linnassa. Pysähtymisen arvoinen paikka.

Så skall man luncha. Löfstad Slott.

Olen nyt ollut Suomessa kolmisen viikkoa ja täytyy tunnustaa, että paluu Ranskaan tuntuisi hyvältä ajatukselta. Ensin pitäisi vain saada hoidettua vanhustenhoidon haasteet. Epäilen että elämme myös hyvinvointivaltion suhteen kuplassa. Monenlaista kuvittelemme saavamme mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää. Katsomalla nuoren Jack Nicholsonin tähdittämän elokuvan ”Yksi lensi yli käenpesän” saa aavistuksen siitä miltä kultaisen vanhuuden asuinpaikat näyttävät, kun omat voimat ja kyvyt ehtyvät. Hoitotestamentti kannattaa tehdä. Hinnoittelu yksityisellä puolella taas on sellainen, että ehkä promille suomalaisista eläkeläisistä pystyy sen maksamaan itse.

Terveystalolta, Mehiläiseltä ja Pihlajalinnalta eivät työt lopu, maksajista vain saattaa tulla pulaa. Se, että joku luulee ratkaisun olevan hallituksen Sote-uudistus, kertoo hyvästä mielikuvituksesta. Tietenkin tavoitteena voi olla se, että kaikilla on asiat yhtä huonosti.

Pörssissä yritettiin ottaa luulot pois lokakuussa. Aika hyvin ovat hetekan jouset kuitenkin kestäneet. Inflaatiota ei kiistä enää kukaan. Korkealla mennään ja kun tavarasta on monesti pulaa, on helppo nostaa hintoja. Nyt mantra menee niin, että kyseessä on tilapäinen, poikkeuksellisista olosuhteista johtuva, inflaatiopiikki, joka tasoittuu viimeistään 2022. Korot nousevat hyvin hitaasti Fedin lopetellessa tukiostojaan. Asuntovelallinen voi hengittää helpottuneena vielä pitkään. Normaalit kuluttajat näkevät hinnannousun erityisesti bensapumpulla, jossa on menty yli 2 euron. Luxemburgissa hinta oli muuten 1,47 e/l (menomatkalla 1,37 e/l). Vihreät ovat luvanneet että tämä on vasta alkua.

Mielenkiintoinen pörssivuosi. Yleensä yritän olla kohtuullisen passiivinen osinkosijoittaja, mutta tänä vuonna on tullut väkisinkin kirnuttua salkkua. Tuloksena yli 250 000 euron myyntivoitot/myyntitappiot -netto. Positiivinen ongelma sanoisi joku. Kun osinkotulot ovat karvan yli 160 000 euroa, niin tästähän voisi vetää johtopäätöksen, ettei tuo osakkeiden osto- ja myyntitoiminta niin hölmöä olekaan. Osinkotuloista erityiskiitos Nordealle. Onneksi on vielä muistissa ajat, jolloin tähtitreidaajan tulokset tuppasivat menemään miinukselle.

Kaava meni niin, että tuli useita onnistuneita kauppoja, joista saatiin pienempiä voittoja. Sitten iso munaus, joka nollasi voitot tehokkaasti. Eli eiköhän tässä pysytä vanhassa suunnitelmassa: hajautettuun salkkuun hyviä osingonmaksajia, eri toimialoilta, eri maista. Mukavinta olisi ostaa hyviä yhtiöitä kohtuulliseen hintaan ja kun kurssit heiluvat, tähän on ajoittain myös mahdollisuuksia. Ja olisi toki hienoa jos osinkovirta olisi kasvavaa.

Alkuviikosta saatiin energiaa Start Up -yrittäjille. Wolt myytiin osakevaihdolla Yhdysvaltoihin tähtitieteelliseen 7 miljardin hintaan. Siinä ehti ministeritkin jo innostua ja kehua kuinka tähän päästiin yhdessä ja nimenomaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Pääomaa oli toki tullut otettua hieman Ruotsistakin. Onnittelut myyjille! Vielä harras toive siitä, että numerot muuttuvat jossakin vaiheessa myös oikeaksi rahaksi. Ihannetapauksessa ostajan osakekurssi nousee edelleen ja myyjät saattavat alkaa suunnitella rakettia Marsiin, niin kuin noilla summilla on tapana.

Sinänsä jos katsoisi asiaa kyynisesti, niin kyseessä on järjestelmä, jossa voit ottaa ravintolayrittäjältä jopa 25-30 %:a myyntitulosta ja käytät työvoimaa, jolla on omat työvälineet, vastuu kaikesta ja vaatimaton palkkaus. Ja hyvin vähän tai ei ollenkaan oikeuksia. Sisiliassa syntyi aikoinaan saman tyyppinen konsepti, sekin kansainvälistyi.

Tämän konseptin kysyntä perustuu ihmisten laiskuuteen ja saamattomuuteen. Kun ei kerta kaikkiaan jaksa mennä ravintolaan syömään eikä mutsikaan laita safkaa. Ei jaksa edes seistä sähkökäyttöisen laudan päällä, joka veisi ravintolaan, ei kato nappaa. Olisi myös kiva napostella irtokarkkeja ja katsoa Netflixiä, luuri siis käteen. Wolt. Foodora. Uber Eats. Oma kokemuksemme Woltista rajoittuu siihen, että naapureille kantavat milloin minkäkin näköiset kuskit ruskeita kasseja. Me taas vaihdamme ovikoodeja ja pyyhimme rappukäytävän kaiteita käsidesillä.

Ei ihme, että turkulaisen kuuluisan pizzayrittäjän pizza taksi -konsepti epäonnistui. Hän reagoi markkinan paineeseen niin että ”Soita meille ja tilaa pizza. Me tilaamme sinun pizzallesi tavallisen taksin. Taksin maksat erikseen.”. Ei oltu ihan ajanhermolla. Eikä ollut edes Uberiä.

Alustatalous, peliteollisuus ja näiden arvostustasot eivät aina aukea maallikoille. Pankinjohtajan Excelissä pitkään tappiota tuottaneen ja korviaan myöten veloissa olevan yrityksen hinta ei ole 7 miljardia, vaikka käyttäisi mitä kasvuprosenttia tai diskonttokorkoa. Logiikka menee kuitenkin niin, että Growth is King ja jos/kun pääset oman sektorisi Googleksi, niin taivas on rajana – tai oikeastaan – mitään rajaa ei ole. Ostajan kurssi taas nousee, kun näyttää maagista kasvua käyttäjissä ja kansainvälistä kasvua. To the Moon.

Niille, jotka nyt miettivät miksei itse ollut moisessa mukana, voin lohduttaa, että alustatalouden (ja monen muun ”trendin”) start up -yrityksiä nousee kuin sieniä sateella. Rahaa kerätään tälläkin hetkellä ja moni yrittäjä on päättänyt olla uusi Richard Branson tai Elon Musk. Kylmä fakta on se, että ylivoimaisesti suurin osa ajaa seinään ja sekä yrittäjä että rahoittajat nuolevat haavansa. Sitten vain leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Siksi on erinomaista, että joku välillä onnistuu ja vielä tässä mittakaavassa.

Itse olen ollut useammassa hankkeessa mukana ja muutamassa mukana edelleen. ”Lottopapereita” sanoi yksi sijoittaja. Totta. Toisaalta, jos aihe kiinnostaa, niin ainahan muutaman ruudukon vai panna vetämään. Nytkin matkailu- ja elämysalantoimija Doerz kerää rahaa. Olen siitä merkinnyt muutaman osakkeen jo aikaisemmilla kierroksilla. En todellakaan odota investoinnilta mitään. Välillä on kuitenkin mukava katsoa, kun toisessa todellisuudessa elävät painavat hullun lailla hommia. Ja kukapa tietää, josko tulevaisuudessakin taas joku onnistuu.

Salkkuliikkeet:

OSTOT

  • Metso Outotec 7,88 8,07 8,39 8,33 8,42
  • Exel Composites 7,60 7,60 7,24 7,32
  • Omega Healthcare 25,30 25,75 25,11
  • Enagas 19,42
  • Citycon 6,95 7,04
  • Telia 3,52  
  • Uponor 20,56 20,20 19,45
  • Nobia 5,31 5,51
  • Tokmanni 19,68 20,48
  • Sampo 44,87
  • Terveystalo 11,27

MYYNNIT

  • Nobia 5,64 5,52 5,63 5,65 5,49
  • Telia 3,42 3,41
  • Metso Outotec 9,58  

Ruotsalaisen keittiövalmistaja Nobian kanssa olen pelannut pingistä. Kurssi on heilunut sen verran että välillä myyntiin ja välillä ostoon. Pitkällä tähtäimellä saattaa olla hyvä sijoitus mutta nyt on heilunut melkein joka päivä +- 2,5 %.

Sampo alkaa olla hinnoissaan mutta otin hiukan lisää.

Exel Composites sai aikaan hyvän liikevaihdon kasvun. Vaikeudet Yhdysvalloissa ja nousevat raaka-aine ja logistiikkakulut rokottivat tulosta. Firmassa on tekemisen meininki.

Harvian suhteen minulla oli jo 60,00 euron myyntitoimari valmiina mutta en painanut enteriä koska veroja olisi tullut taas rajusti lisää. Nyt sitten odotellaan mihin kurssi päätyy jatkossa. Firma kasvaa edelleen loistavasti ja ennen kaikkea kannattavasti mutta eipä tuo kovin halvalta juuri nyt näytä. Jatkossa tilanne voi toki olla toinen.

Metso Outotec hyötynee raaka-aineiden hinnannoususta ja kasvavasta talouden toimeliaisuudesta. Otin välillä vähän voittoja sisään myymällä pienen siivun.

Citycon ja Omega Healthcare kumpikin ainoastaan osinkovirran takia salkussa. Josko osinkovirta kattaisi mahdolliset kurssilaskut.

Uponor… Raaka-aineet rokottavat, megatrendit suosivat. Tähän asti on pärjännyt hyvin aika pirstaleisella markkinalla.

Tokmannin suhteen iski ahneus ja otin lisää. Osinkopaperi, jonka kurssikehitys on ollut komeaa. Business on helppo ymmärtää. Toivottavasti joulusesonki menee mukavasti ja myytävää tavaraa riittää. Olivat reagoineet ajoissa logistiikkahaasteisiin.

Enagas on espanjalainen kaasun siirtämiseen ja varastointiin keskittyvä yritys. Kun Espanjassa on asetettu rajoja rahan tekemiselle, ovat laajentuneet kansainvälisesti ja – ainakin siltä näyttää – kannattavasti.

Vuodenvaihde lähestyy. Aika monessa salkussa tehdään varmaan vuosisiivousta ja nyt pitäisi sitten arvata vaikuttaako tämä kursseihin. Pienivaihtoisissa yrityksissä saattaa tulla lisää hintaheiluntaa ja silloin voi laittaa käden alle, mikäli likviidiä riittää. Mielelläni myisin itsekin jotakin tappiolla mutta punaiset rivit ovat aika vähissä. Tälle on muuten oikein termi ammattipiireissä: Harvesting Losses. Tappioiden sadonkorjuu.

Inflaatiota kannattaa seurata ja Fedin kommentteja niin kuin aina. Oman osansa soppaan tuovat geopoliittiset jännitteet. Euroopan Unionia viedään välillä – maallikon mielestä – kuin markan rahaa. Toivottavasti löydämme lääkkeet hybridisotaan ennen kuin siitäkin tulee pandemia. Eikä koronakaan näytä olevan taltutettu. Vielä saa koronapassin leimata useamman kerran ennen kuin rajat ovat ihan oikeasti auki.

Olen nyt sitten oikein virallisesti ranskalainen veronmaksaja. Toki vain lomakiinteistön osalta. Erilaisia kiinteistö- ja asumisverolappuja on saatu ja ne on voinut jopa maksaa. Ilman ranskalaista pankkitiliä. Muu toiminta onkin edelleen tukevasti Suomen verokarhun hellässä syleilyssä.

Mukavaa vuoden harmainta viikonloppua.

Syksyä ja solidaarisuutta

Kurssikaverina Aix-en-Provencen kielikurssilla oli tumma neiti Sansibarista. Olipa puhutun ranskan keskusteluharjoituksissa aiheena mikä tahansa, hän peräänkuulutti valkoisen miehen vastuuta ja solidaarisuutta. ”On doit prendre la responsabilite”.

Logiikka meni niin, että ne maat, jotka ovat Afrikan orjuuttamisesta korjanneet sadon, saavat nyt sitten maksaa. Tästä iäisyyteen. Yritin hahmottaa, miten Suomi on Afrikkaa orjuuttanut muttei heti tullut mieleen.  Varovainen ehdotukseni siitä, että hoitaisivat ongelmiaan ihan itse, ei saanut kannatusta. Neiti palasi kurssin jälkeen Afrikan Unionin tehtäviin Pariisiin. Arvattavasti peräänkuuluttamaan muiden vastuuta.

Parhaillaan seuraamme miten viimeinenkin Yhdysvaltojen sotilas lähti Kabulista. Yhdysvallat ja liittolaisten joukot toimivat alueella 20 vuotta. Pumpattiin tuhansia miljardeja infran kehittämiseen, hallituksen joukkojen kouluttamiseen ja aseistukseen. Joku saattaa epäillä, että ihan kaikki raha ei päätynyt sille suunniteltuun kohteeseen. Rakennettiin koulujärjestelmää ja parannettiin sekä tasa-arvoa että lukutaitoa. Demokratiaa ei kuitenkaan voi kaataa pullosta eikä rakentaa yhteiskuntaa, jota ei sen jäsenet eivät halua puolustaa sitä itse.  

Muutamassa viikossa talibanit jyräsivät hallituksen yli. Hallituksen nokkamiehet panivat rahat taskuun ja vaihtoivat maata. Armeija antautui hetkessä ja länsimaiden antamat aseet siirtyivät uusiin käsiin. Neuvostoliitolla kesti kymmenen vuotta lähteä maasta pois. Nyt päästiin kahteenkymmeneen.

Maassa on 31 miljoonaa asukasta. Osa on tietysti jo nyt talibaneja ja rationaalinen johtopäätös on, että suurimmasta osasta tulee nopeasti järjestelmää kannattavia tai ainakin sitä – pakosta – sietäviä. Rakennettu koulutusjärjestelmä murenee nopeasti. Naisten asemassa palataan entiseen ja Sharia -laki korvaa aikaisemman oikeusjärjestelmän. Avioliitot ovat jatkossa joustavia ikärajojen suhteen, eikä morsiamelta välttämättä mielipidettä kysellä. Nopeasti voisi arvata, että ainakin miljoona ihmistä etsii itselleen uutta kotimaata, heti.

Sen verran uskallan ennustaa, että Euroopan Unionissakin täytyy miettiä solidaarisuuden ja turvapaikkapolitiikan tasapainoa – jälleen kerran. Vastaus ei oikein voi olla kategorinen ”Bienvenue / Willkommen” – sen verran on opittu edellisestä aallosta. Eikä sekään näytä toimivan, että maksetaan välissä oleville maille kipurahaa siitä, että pitävät pakolaiset siellä. Euroopan Unionilta puuttuu edelleen uskottava ja johdonmukainen ratkaisu näihin kansainvaelluksiin. Afganistanista tulevat eivät varmasti ole viimeinen aalto. Maasta poistaminenkaan ei toimi: kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita on jäänyt Eurooppaan yli miljoona.

Bidenilla on selittämistä tapahtumien nopeudesta ja aika näyttää, hyväksyykö amerikkalainen äänestäjä ratkaisun. Sinänsä moni amerikkalainen on jo kyllästynyt siihen hintaan, jota Yhdysvallat on maksanut maailman poliisina toimimisesta. Lähtö vain olisi pitänyt hoitaa hallitusti ja tyylikkäästi. Nyt televisio välitti kuvaa kaikesta muusta.

Ulkopoliittiset vaikutukset voivat olla tuntuvia. Monella muulla alueella pohditaan, voiko tästä vetää johtopäätöksiä Yhdysvaltojen tulevasta linjasta. Miten se suhtautuu jatkossa Kiinan toimiin Taiwanissa? Tai Venäjän toimiin ”lähialueilla”? Euroopassa kannattanee hoitaa oma puolustuskyky kuntoon, Uncle Sam ei ole paikalla aina kun toivotaan.

Elokuu on mennyt nopeasti. Ranskassa sienet ovat kulinaristien herkkua ja hinnat sen mukaiset: herkkutatit ja kanttarellit vaihtavat omistajaa jopa 100 euron kilohinnalla. Talouden sienivastaava onkin kolunnut satoa lähimetsistä ja pakkaseen ei enää mahdu oikein mitään. Keittiössä hurisee U.F.O..n näköinen kuivuri. Ranskassa otetaan kunnon hinta myös marjoista. Vadelma ja boysenmarja liikkuvat jossain 4-5 eurossa per desi. Mökiltä nämäkin on kerätty talteen ilmaiseksi. Otin kiusallani kuvan Turun torilta masentaakseni Cannesin torimyyjää.

Turun tori on vielä hengissä. Eikä siitä tullut Turku Center.

Pörssissä on testattu muutaman kerran hetekan jousia, mutta aina on noustu yli entisen tason. Yhdysvalloissa aletaan vähentää elvytystä ja kun asia on viestitty varovaisesti, ei ole saatu suurempaa paniikkia aikaan. Korkotaso on hitusen nousussa mutta näillä äärimmäisen alhaisilla korkotasoilla mennään vielä pitkään. Siinä on instituutionaalisilla sijoittajilla miettimistä. Laskelmat on tehty niin että korkoinstrumenteistakin pystyy saamaan noin 4 prosentin tuottoa. Kun tämä ei nyt onnistu, suuntautuu rahavirta osakkeisiin, kiinteistöihin ja ”vaihtoehtoisiin sijoituksiin”.

Korona leviää edelleen mutta samaa vauhtia kuin rokotettujen määrä nousee, laskee sairaalahoitoon – varsinkin tehohoitoon – joutuvien määrä. Tanskassa ilmoitettiin, että kaikista rajoituksista luovutaan muutaman viikon sisään. Suomessa taas lomalla pattereitaan ladannut ministeri elää edelleen ”veitsen terällä” eikä luovu mistään rajoituksista. Muut ministerit levittelevät käsiään ja osoittavat sormella Aluehallintovirastoa.

Kansallisteatterin johtaja näki tilanteessa kaikki farssin piirteet. Kansallisoopperaan saatiin poliisin isku valvomaan määräysten noudattamista. Karhuryhmää ei sentään tarvittu tällä kertaa. Kuri ja järjestys se on herroillekin.

Jyri Häkämies sai hyvin julkisuutta uudelle kirjalleen kun ”paljasti” muutaman mehevän henkilökuvauksen etukäteen. Nyt voivat kaikki sitten etsiä Googlen avulla kuvauksen Kauppa-Loposta. Voi olla, että kirja myy paremmin kuin Lauri Nurmen sankaritarina ”Kuinka Suomi päätti voittaa koronan”.

Summa summarum. Koronan vaikutukset hellittävät, yritykset parantavat vauhtiaan. Tuotantoketjut ovat vielä hieman levällään ja tietyistä komponenteista on pulaa. Eiköhän tässä saada aikaan logistikkojen tuntema Forrester -ilmiö tai ns. Bullwhip -efekti. Tiivistettynä se menee niin että kun tavarasta on pulaa, sitä tilataan ”varmuuden vuoksi” liikaa. Kun sama reagointi menee läpi koko ketjun, niin yhtäkkiä onkin tavaraa liikaa. Ohjelmistotalo SAP saa sen jälkeen entistä enemmän sopimuksia tuotannonohjausjärjestelmiin.

Itse kävin salkkujeni tilannetta läpi ja veivasin taivaisiin nousseita positioita pienemmäksi. Tilalle otin täydennystä pienempiin positioihin ja hieman defensiivisempää tavaraa. Myyntivoittoja realisoitui 227 000 euroa.

Kun voivottelin surkeaa tilannetta ja kauppojen veroseuraamuksia, kaveri totesi että ”on sinulla murheet”.

Tottahan tuo on. Ei kannata valittaa, jos sijoitukset onnistuvat. Ei muuta kuin tietojen syöttö Oma Veroon ja vajaan 80 000 euron ennakontäydennykset saman tien maksuun.  Kai veronmaksukin on sitä solidaarisuutta, jota professori Heikki Hiilamo taas peräänkuuluttaa. Viime vuoden veropäätöskin tuli ja nyt on syksyn kuviot siltä osin kunnossa.

MYYNNIT

Harvia63,9057,70
Rapala9,509,609,90
Kemira14,02
Relais25,2027,20
Elekta12,76
iShares Emerging Mark.52,78
iShares US Oil Equipm.10,67
Uponor27,1127,00
Swedish  Orphan Bio17,38
Alma Media12,00
Aktia12,00
Aspo10,60
Kokonaan myyty iSharesin etf:t, SOBI ja Elekta. Muut kevennyksiä.

OSTOT

Citycon7,447,367,35
7,38
Terveystalo11,4411,8011,72
Telia3,713,693,67
Sanofi84,65
Kraft Heinz31,3232,0731,43
Cloetta2,73
Duni10,98
Nobia6,79
YIT5,01
Metso Outotec8,778,89
Huscompagniet18,32
Huscompagniet täysin uusi tuttavuus. Muissa lisätty painoa.

Olen pikkuhiljaa kasvattanut omistusta Terveystalossa. Demografia puoltaa sijoitusta; väki vanhenee. Sote-uudistus nähdään uhkana yksityiselle terveydenhuollolle. Kun katsoo, miten valtiollisia projekteja on tähän asti hoidettu, en jaksa olla julkisesta ”kilpailusta” huolissani. Rettig Group on toiseksi suurin omistaja 16,5 prosentin osuudella. Kun he ovat nyt luopuneet Nordkalkista ja kassassa on riihikuivaa, olisiko kiinnostusta kasvattaa omistusta? Tämän tyyppiset yritykset saattavat herättää omistushaluja myös Suomen ulkopuolella. Ja odotellessa saa kuitenkin kohtuullista ja – luultavasti – kasvavaa osinkotuottoa.

Metso Outotec tuli salkkuun pitkästä aikaa. Kun taloudet elpyvät ja raaka-aineiden hinnat nousevat, voi olettaa, että kaivosteollisuuden investoinnit lähtevät vauhtiin.

Cloettaa on salkussa ennestään. Korona pudotti irtomakeisten myynnin melkein nollaan. Pakattujen tuotteiden myynti pysyi kohtuullisen hyvällä tasolla. Nyt on taas virkistymistä irtomakeisissa ja yrityksen ostama Candy King (Karamellkungen) pääsee tekemään tulosta. Ruotsalaiseen tyyliin seurataan hyvin trendejä ja on lanseerattu vegaanista suklaata, aidoista marjoista ja hedelmistä makunsa saavia makeisia ja raaka-aineetkin on hankittu kovin reilusti ja eettisesti. Jättebra.

Liimailin autoon eilen ”ympäristömerkkejä” Saksan ja Ranskan osalta. Nyt pitäisi olla sellaiset plakaatit tuulilasissa, että saa ajaa minkä tahansa kaupungin keskustassa. Finnlines on buukattu ensi viikolla ensin Ruotsiin ja sieltä Saksaan. Ranskaan siirtymiseen on varattu tällä kertaa viikko, niin ehtii paremmin pysähtyä matkan varrella.

Ruotsissa voi pitää tauon Linköpingissä ja poiketa Cloettan myymälässä. Kölnissä voi taas vierailla, kun koronarajoitukset ovat lievempiä. Siitä kohti Beaunea – Burgundin viinialueen pääkaupunkia ja Valencea, ”Etelä-Ranskan porttia”.

Viininkorjuu on meneillään ja muukin sadonkorjuu on mielenkiintoista nähtävää. Ostoksiakin voi innostua tekemään. Kaivoin esiin vanhan hunajapurkin, jonka ostimme suoraan tuottajalta – ikääntynyt pariskunta – viime reissulla. Oli sen verran hauska talo, keskellä ei mitään, että josko löytäisimme sinne taas. Etiketissä oli osoite joka Google Mapsin mukaan saattaa hyvinkin olla oikea.

Saint Bonnet en Bresse, luulisin. Akaasiahunajaa joka tapauksessa.

Taskussa on myös EU:n koronapassi, vaikkei sellaista meillä Suomessa olekaan – työryhmä toki pohtii asiaa. Tarkoitus on olla reissussa pari kuukautta ja palata siten, että kesärenkailla vielä selviää.

Toivottavasti sähköpotkulautojen kokoontumisajot kotiovelle ovat sillä aikaa vähentyneet. Opiskelijoiden ykköskurssilaisten ”sisäänajo” on sekin varmaan saatu suoritettua. Nyt ovat viereisessä puistossa sitkeimmät reivitunnelmissa vielä 04:30 aamuyöllä herättäen koko talon – kuulemma. Jos olisi herkkäuninen, asia voisi häiritä enemmänkin.

Mikähän olisi saldo, jos käyttäjät puhallutettaisiin?

Seuraava blogi kirjoitetaan taas Cannesissa. Mukavaa syksyä kaikille.