Avainsana: lindex

Nappeja ja neppareita

Kesä on mennyt nopeasti vaikka kelien puolesta tuntuu välillä, ettei se ole oikein alkanutkaan. Viime blogissa mainitsin projektista lastenhuoneen muuttamiseksi vierashuoneeksi… Homma on edennyt mukavasti ja alkaa olla loppusuoralla. Samalla olen tutustunut taas käytetyn tavaran kauppaan.

Meillä oli ennestään jonkin verran kotimaisia Muuramen Nappi ja Neppari -kaappeja. Ovat toimineet erinomaisesti ja täytyy nostaa hattua valmistajalle, kun kaappi näyttää 20 vuoden käytön jälkeen aivan uudelta. Nepparikaapit sopivat hyvin vierashuoneeseen ja aloin miettiä josko olohuoneen kirjahyllyn korvaisi seinällisellä näitä neppareita. Kokonaistarve oli 30 kpl hyllymodulia. Katsoin Muuramen kotisivuilta hinnan tälle kokonaisuudella ja päädyin summaan 7 250 euroa.

Summa tuntui aika isolta ja kurkistin netistä olisiko näitä liikkeellä käytettyinä. Olihan niitä. Aloin sitten ostella toisille ylimääräiseksi jääneitä settejä ja nyt on kokonaisuus kasassa. Sen verran piti ostaa uuttakin että viimeiset kolme puuttuvaa ovea ja kaappeihin tulevaa lasihyllyä tilasin Muuramelta. He eivät myy suoraan vaan tavara toimitetaan jälleenmyyjälle, josta sen voi hakea. Muutaman kerran olen kysynyt neuvoa, värikoodia ja varaosia Muuramelta ja palvelu on ollut erinomaista.

Ostettujen modulien ja osien hinnaksi on tullut 649,90 e. Tähän tulee vielä 368 euroa uusista osista, 45 euroa maalaustyötä ja noin 200 euroa puusepäntyötä räätälöidylle jalustalle. Yhteensä siis 1 262,90. Säästöä alkuperäiseen hintaan koitui 5 987,10 euroa eli 82,58 %. Samalla seitsemän ihmistä pääsi eroon ylimääräisestä tavarasta ja kierrätystalous kukoistaa.

Bloggailin tästä tavaran kierrätyksestä aikaisemminkin. Suomen suurimpia kirpputoreja on Tori.fi, jossa on nytkin myynnissä 1 049 000 esinettä. Kauppa käy kun hinta on kohdallaan. Samaan aikaan Huuto.net antaa mahdollisuuden tarjota 1 503 000 eri kohteesta. Kirpputoreja ja käytetyn tavaran myyntipaikkoja on Suomi muutenkin pullollaan. Aika vaivattomasti onnistuu ostot ulkomailtakin, EBay suuressa maailmassa tai vaikkapa Bukowskis Market laatutavaralle Suomessa ja Ruotsissa – vain muutama mainitakseni.

Ennen vanhaan sanottiin että kauppa se on, joka kannattaa. Toinen sanonta väitti että vaurastumisen takana on aina kauppa ja merenkulku. Vaurastumisesta en mene takuuseen mutta kaupan rakennemuutos on ainakin selvä.

Stockmann antoi eilen ensimmäisen vuosipuoliskon luvut ja pörssi on nyt niistänyt taas 10 %:a hinnasta pois. Stockmannin kurssihuippu oli aikoinaan 37,75 e. Nyt käydään kauppaa 6,50 e kurssilla eli reilut 82 %:a on tultu alas. Verkkokauppa.com:in liikevaihto näyttää ylittävän Stockmannin tavarataloliiketoiminnan.

Yhdysvalloissa Amazonin markkina-arvo (370 miljardia dollaria) on korkeampi kuin kymmenen kauppajätin yhteensä (Macy’s, Kohl’s, Sears, JCPenney, Nordstrom, BestBuy, Barnes & Nobles, Dillard’s, Gap ja Target). Lindexin myynti oli laskenut, Hennes & Mauritz ei kasva toivotusti, Starbucksin myynniltä odotettiin enemmän, Tesco on ollut pitkään ongelmissa – otsikot kertovat samaa tarinaa. Kaupunkien katukuvassa myymälöiden ikkunoissa on jatkuvasti ALE- merkinnät tai sulkemisilmoitukset.

Itsellä on salkussa vielä pieni siivu Stockmannia. Stockmann maksoi aikoinaan hyvää osinkoa ja varsinkin idässä kerrottiin olevan mittaamattomat kasvumahdollisuudet, joita suomalaisella ylivertaisella osaamisella päästäisiin hyödyntämään. Salkussa on myös Tescoa, joka myös maksoi asiallista ja kasvavaa osinkoa. Kummankin suhteen olisi pitänyt painaa myyntinappia heti kun osinkoa leikattiin.

Minusta kauppaketjujen vaikeudet kertovat ensinnäkin verkkokaupan vyörystä. En tiedä kuin hyvää tulosta verkkokauppa kokonaisuutena tekee, mutta on sillä ainakin saatu muutettua ostokäyttäytymistä ja leikattua perinteiseltä kaupalta sekä volyymiä että marginaaleja. Eräät menestyjät (Aldi, Lidl) ovat valinneet halvan hinnan -strategian. Kuluttaja nöyrtyy uuteen ”vaatimattomaan” kauppaketjuun kun hänet sinne hinnalla ohjataan. Hetken päästä huomaa että tämähän on hyvä kauppa vaikka onkin vähän ahdas ja välillä nuhruinen. Suomessa vaikeudet kertovat myös pitkään jatkuneesta ostovoiman kovin vaatimattomasta kehityksestä. Viimeisten 7 vuoden aikana ostovoima on kasvanut yhteensä vain 6,6 %:a (2008 – 2015). Viimeiseksi vielä kierrätystalous, muuttuneet kulutustottumukset ja kestävän kehityksen arvot ja niiden mukaiset valinnat ottavat osansa.

Mihin raha sitten ohjautuu? Asuminen on edelleen ykkönen, 18,2 %:a tuloista menee asumiseen. Elintarvikkeisiin menee 14,3 %:a (vuonna 1967 näiden osuus oli vielä 28,8 %:a). Kulttuuriin ja vapaa-aikaan 12,4 % (vuonna 1967 näiden osuus oli 6,2 %). Alkoholiin ja tupakkaan menee pienempi osuus kuin ennen eli 5,3 %:a tuloista. Liikenteeseen 14 %:a. Hotelleiden ja ravintoloiden osuus on kasvanut 7,2 %:iin. Asumiskulut on sinänsä mielenkiintoinen että elämme historiallisen alhaisen korkotason aikaa. Asuntolainojen korot pyörivät nyt prosentissa ja jopa alle – vielä vuonna 1992 maksettiin asuntolainasta keskimäärin 13,72 %. Vuodesta 1997 lainakanta on nelinkertaistunut, asuntolainoja on nyt 93 miljardin edestä. Jos ja kun korot joskus liikahtavat ylöspäin, leikkaa se edelleen muuhun kulutukseen käytettäviä tuloja.

Viimeinen reilu kuukausi on ollut kursseille huonoa aikaa. Dollari on heikentynyt ja kun joskus odottelin sen pariteettia euron kanssa, niin nyt näyttää siltä että punta ehtii ensin eurokurssiin 1. Taas on markkinat täynnä viisaita miehiä joiden mukaan dollari joko a) heikkenee tasolle 1,3, b) pysyy nykytasolla, jollei sitten c) vahvistu lähelle tasoa 1,0. Siitä voi sitten valita sopivan veikkauksen.

Kursseissa tullaan analyytikkojen mukaan näkemään joko a) veret seisauttava romahdus, b) vaakaliike ilman volatiliteettia tai c) kurssinousun jatkuminen vielä pitkään. Siitäpä sitten valitsee.

Yhdysvalloissa Trump joko saa potkut (nyt ehdotettiin että nimitettäisiin Yhdysvaltojen kuninkaaksi, jolle jäisi vain symbolinen valta) tai sitten ei. Haastatteluissa osa amerikkalaisista olisi pitänyt Game of Thrones -sarjan Cercei Lannisteria selvästi Trumpia parempana valintana presidentiksi. Eli sinänsä oltaisiin valmiita uusiin tuuliin. Pohjois-Korean kanssa aloitetaan ydinsota tai sitten ei.

Käytetyn tavaran kierrätyksen lisäksi olen ehtinyt tehdä hieman ostoja salkussa. Olen ostanut edelleen Omega Healthcare Investors -osaketta. Tällä kiinteistöyhtiöllä on 986 hoitokotia Yhdysvalloissa ja Englannissa, osinkoa on nostettu viimeiset 20 kvartaalia ja osinkotuotto nykykurssilla noin 8 %.

Teliaa olen lisännyt, samoin Nordeaa. Tikkurilaa olin katsellut pitkään. Sitä on siivu salkussa ja kun nyt lasketeltiin noin 15 % tulosjulkistuksen jälkeen, otin sitä hieman lisää. Analyytikot povaavat kylläkin vaikeita aikoja Tikkurilalle. Täytyy myöntää että olin itsekin yllättynyt heikoista kvartaaliluvuista, tuntuivat tulevan ns. puskista.

Tyylillä ”enkö koskaan opi” olen lisännyt Hennes & Mauritzia salkussa. Ajattelin seurata pääomistajaa, jolla pitäisi olla paras tieto yrityksen tilanteesta. Stefan Persson on ostanut (lähde: Bloomberg 24.5.2017) 4,69 miljardilla kruunulla lisää osakkeita eli 20,6 miljoonaa osaketta. Omistus nousi tällöin 39,7 prosenttiin. H&M Investor Relations sivujen mukaan hän on jatkanut ostoja kesälläkin ja omistus on noussut 39,9 prosenttiin.

Kerroin joskus aikaisemmin ottaneeni pienen siivun L Brandsia salkkuun. Firma on parhaiten tunnettu Victoria’s Secret –ketjusta. Kurssi on valunut kuin lehmän häntä ja alkuperäinen osto 60 taalalla (kurssihuiput 100 taalaa) ei ollutkaan enää niin edullinen. Otin sitten saman määrän lisää 43 taalalla. Taitavasti keskihintaa pudottaen. Eilen tulivat ensimmäisen vuosipuoliskon luvut ja kurssi oli tippunut jälkipörssissä 37 taalaan. Että sillä lailla. No, osinko on edelleen ihan asiallinen ja kun Instagrammissa vilahtaa Jas Tookes, Romee Strijd, Jo Skriver tai Sara Sampaio, niin tiedän edelleen että tekevät salkkuni hyväksi töitä. Enpä kai muuten näitä kuvia huomaisikaan…

Lomansa viettäneille mukavaa syksyn alkua. Koetetaan pitää Suomen orastava talouskasvu oikealla tiellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirkas nuppi ja kuivat housut

Ystäväni haki aikoinaan leskeksi jääneelle isälleen paikkaa palveluasunnosta. Isä oli vielä hyvässä kunnossa; koki kuitenkin että elo tyhjäksi jääneessä kodissa oli yksinäistä ja palvelukoti voisi olla parempi vaihtoehto. Kun palvelukodin johtajatar oli esitellyt konseptin ja hinnoittelun, oli tietoa saatu riittävästi. Yksi kysymys pyöri kuitenkin ajatuksissa… Pakkohan se oli ottaa pöydälle.

”Niin, tuota, tuota… saako siellä asunnossa joskus illalla konjakin ottaa?”

Johtajatar oikein riemastui.

”Kuulkaas nyt, täällä asuvista on neljä viidesosaa naisia. Kun tänne saapuu teidänlaisenne mies, jolla on kirkas nuppi ja kuivat housut, niin täällä alkaa aika kaakatus. Veikkaan ettei teidän tarvitse ensimmäiseen vuoteen edes itse konjakkia ostaa. Tarjoajia kyllä riittää.”

Väestön ikääntymisestä, ikäpyramidin vinoutumisesta ja suurten ikäluokkien siirtymisestä pois työvoimasta on puhuttu pitkään ja tiedosta ei ole pulaa. Nyt sitten työstetään Sotea ja ympätään siihen kaikki mahdolliset poliittiset lehmänkaupat. Jos joku luulee, että vanhustenhuollon ongelmat ratkeavat Sotella, niin kannattaa miettiä uudelleen. Fakta on nimittäin se, että sellaista ”hoitolupausta”, jonka ihmiset ainakin luulevat saaneensa, ei takuulla pystytä rahoittamaan.

Asian oikea tila selviää pikkuhiljaa niille, joiden vanhemmat siirtyvät palvelutaloihin tai vaikkapa ”kaupunginsairaalan geriatrian osastolle”. On karua katsottavaa, kun neljä vaikeroivaa muoria makaa jaetun huoneen sängyissä. Yksi vaikeroi tuskiaan, toinen elää talvisodan jälkeistä aikaa ja kolmas pelkää kahdeksannen kerroksen ikkunasta mahdollisesti kurkkivaa mörkömiestä. Siinä sitten hoitajat ja lääkärit miettivät millä tableteilla saataisiin siedettävä ratkaisu. Näistä ”taudeista” kun ei parannuta.

Hoitokulun voi joku matemaatikko tai aktuaari laskea desimaalin tarkkuudella mutta nyrkkisääntönä itsenäinen palveluasuminen erittäin hyväkuntoiselle on luokkaa 2 000 euroa kuussa. Kun kunto huononee ja palveluja tarvitaan lisää, mennään kohti 5 000 euroa kuussa. Sairaalahoidossa kuluille on taivas rajana. Voit sitten laskea vaikkapa kymmenen vuotta kestävän hoitojakson hintalappua ja miettiä minkä verran potilas on ehtinyt maksaa veroja yhteiskunnalle.

Aivan oma lukunsa ovat muistisairaat. Suomessa arvioidaan olevan 35 000 lievää ja 85 000 vähintään keskivaikeaa muistisairautta sairastavaa henkilöä. Lisäksi noin 120 000 henkilöllä ”tiedonkäsittelytoiminta” on lievästi heikentynyt. Noin 13 000 henkilöä sairastuu vuosittain dementia-asteiseen muistisairauteen.

Ei ihme että ”dementiakoteja” rakennetaan yksityisellä rahalla, kuntien päätöksenteko kun laahaa pahasti perässä. Sekä palveluntarjoajien että pitkäaikaissäästämistä tarjoavien yritysten kannattaisi järjestää muutama käynti sekä palvelutaloihin että näihin muistisairaiden hoitopaikkoihin. Pistävät miettimään sekä sukulaisten tilannetta että omia ratkaisuja ”sitten joskus”.

Englannin pääministeri Theresa May sai kansakunnan vihat päälleen kun esitti että vanhustenhoito rahoitetaan myymällä vanhukselta se omaisuus, joka ylittää 100 000 puntaa. ”Dementia Tax” -esitys jouduttiin vetämään takaisin. Suomessa pitkäaikaiseen kunnalliseen laitoshoitoon joutuvan hoitomaksu määräytyy jo nyt kaikkien tulojen (ja välillä myös omaisuuden) mukaan. Se on joko ”todellinen kustannus” tai 85 %:a kaikista tuloista. Yksityisellä sektorilla ei prosentteja tarkastella vaan peritään kaikilta sama maksu.

Itse päivitin muutama vuosi sitten sekä testamenttini että hoitotestamenttini. Suomi on veroprogression luvattu maa, mutta kannattaa tehdä parhaansa ettei vielä viime metreillä sosialisoida viimeisiäkin euroja. Toisaalta on hyvä antaa lääkärille mahdollisuus jättää pitkittämättä väistämätöntä, eli ”lupa vetää töpseli irti”. Tai ainakin jättää viimeinen antibioottikuuri tai elvytys tekemättä. Veikkaan että vielä käydään sekin keskustelu, jossa mietitään saisiko niitä töpseleitä vetää irti ilman hoitotahtoakin. Silmämääräisesti löytyy monta tapausta, joissa elävä kadehtii kuolleita.

Jokainen voi päivittää oman hoitotahtonsa helposti osoitteessa www.kanta.fi. Jos testamenttia ei vielä ole, kannattaisi miettiä sitäkin. Monihan ajattelee tekevänsä sen vasta sitten kun tietää varmasti kuolevansa kuukauden sisään.

Pörsseistä löytyy paljon yrityksiä, joille vanheneva väestö on erinomainen asia. Osa hyötyy eläkkeille siirtyvien lisääntyvästä vapaa-ajasta. Matkailua, risteilyjä, kuntolomia ja golfia. Osa keskittyy terveydenhuoltoon, erilaisiin apuvälineisiin ja lääkkeisiin. Osa kehittää yhä teknisempää ja innovatiivisempaa terveydenhuoltoa.

Helsingin pörssissä näitä ovat Biohit, Oriola, Orion, Pihlajalinna ja viimeisimpänä tulokkaana Silmäasema. Varainhoitojätti iSharesin U.S. Healthcare ETF on noussut tänä vuonna 13,67 %:a ja U.S. Medical Devices 23,58 %:a. Eurooppalaisiin alan yrityksiin keskittyvä STOXX Europe 600 Health Care on noussut 11,49 %:a ja laajemmin ikääntymisen teemaan sijoittava Ageing Population samat 11,49 %:a. Toisen kulu on toisen tulo.

Kuten käsitellystä aiheesta voi arvata, on touko- ja kesäkuu mennyt kohtuullisessa määrin vanhustenhuollon merkeissä. Kuolinpesän ilouutinen oli vanhempieni omakotitalon myynti. Se saatiin vihdoin maaliin, melkein vuoden myynnin jälkeen. Hinta oli selkeästi alle alkuperäisen arvion. Kun on itse sijoittanut keskustan yksiöihin ja kaksioihin, niin tulipa taas todettua että omakotitalojen markkinat elävät toiseen tahtiin. Eipä tarvitse kuitenkaan murehtia puutarhan istutuksista tai ruohonleikkuusta. Ostajakin sai hyvän aihion lapsiperheen kodiksi.

Pörssissä on ollut monenlaista käännettä. Taala on heikentynyt. Eurooppa näyttää toipuvan odotettua nopeammin ja Ranskan vaalitkin menivät odotetusti ja Macron nousi valtiomiesten sarjaan. Trump jatkaa toilailujaan eikä loppua näy. Pörssinousu on jatkunut niin pitkään että jokaista nykäystä tulee katsottua tyyliin ”joko nyt lähtee alas?”. Terroristit saivat vahinkoa aikaiseksi Englannissa. Taas. Eilen saatiin Fediltä odotettu koronnosto. Ja vieläkin on vaikea löytää kunnon vaihtoehtoja osakkeille.

Omassa salkussa tein oikein mukavan tilin Spondalla, josta amerikkalainen kiinteistösijoittaja teki ostotarjouksen. Myin osakkeet samana ja seuraavana päivänä hivenen yli ostotarjouksen hinnan. Sponda oli salkun peruspilareita. Nyt pitää vain keksiä uusi sijoituskohde, joka antaa yhtä vakaata osinkotuottoa. Tarjous nosti myös salkun toisen suuren position eli Cityconin kurssia.

Ostopuolella otin hieman lisää Fortumia (13 euroon), kohtuullisen siivun Ameria ja aloitin position Oriolassa. Myyntipuolella huhtikuun lopulla myin Metson ja osan Stockmann B:stä. Nyt on spekuloitu että suomenruotsalaisten säätiöiden Spondasta saama tili saattaa päätyä – tavalla tai toisella – Stockmanniin. Varsinkin jos kiinteistöpuoli erotetaan Lindexistä ja tavaratalotoiminnasta. Mielenkiintoinen ajatus.

ETF-säätönä myin iSharesin U.S. Core High Dividendin, jossa energiayhtiöt jarruttivat kurssikehitystä. Saadut rahat teemarahastoihin iShares Ageing Population ja iShares Automation and Robotics.

Nordnetin salkussa jatkoin Telian tankkausta ja lisäsin dipeissä taas Omega Healthcare Partnersia. Ostin myös lisää Hennes & Mauritzia ja aloitin position kiinteistöyhtiö Klövernissä. H&M on ollut pitkässä laskutrendissä ja kylmä kevät saattaa taas tuoda pettymyksen myynnissä. Muistan kuitenkin ajan jolloin potkin itseäni vuosia siitä etten ostanut ”liian kallista” H & M:ää, joten nyt paikkaan tilannetta vaikka putoavista puukoista onkin huonoja kokemuksia.

Spondan myynnin takia käteistä on normaalia enemmän. Kesällä tulee varmasti lisää ostopaikkoja. Lisäsijoitukset suuntaan luultavasti mieluummin Eurooppaan kuin Yhdysvaltoihin. Suomen paino on suorien osakkeiden takia jo korkea. Järki sanoo että indeksisijoituksilla saattaisi päästä parempaan lopputulokseen mutta suorilla osakesijoituksilla saa takuulla mielenkiintoisempia päiviä.

Ensi viikolla lähden taas Etelä-Ranskaan. Tähänastinen Suomen suvi on ollut vähemmän loistokas, joten takuulämpimät kelit, lämmin Välimeri ja katukahviloiden ja torien värit ja tuoksut ovat olleet mielessä moneen kertaan.

Kannattaa matkustaa niin kauan kuin on kirkas nuppi ja kuivat housut…     Juhannusta, laventelin tuoksua ja Cote D’Azurin sinisiä vesiä odotellen.