Avainsana: Italia

This too shall pass

Korona -virus jatkaa etenemistään. Koko maailma on polvillaan. Hallitukset keksivät kilpaa rajoituksia arkielämään. Ensin kiellettiin 1 000 hengen kokoontumiset, sitten 500 hengen, peruutettiin urheilutapahtumat ja konsertit. Sitten suljettiin kahvilat, baarit ja ravintolat. Itävalta nokitti juuri kieltämällä yli viiden hengen kokoontumiset.

Italia on ollut Euroopan pioneeri. Kiinassa 81 000 potilaasta kuoli 3 187 eli 3,93 prosenttia. Italiassa on 24 747 potilaasta tähän mennessä kuollut 1 809 eli 7,31 prosenttia. Tässä vaiheessa todettakoon, että kaikki muut luvut paitsi kuolleiden määrä ovat epävarmoja. Eurooppa – Yhdysvalloista puhumattakaan – ei kykene testaamaan koko väestöä, vaan murto-osan. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että kaikki päätökset tehdään äärimmäisen epävarmoilla tiedoilla.

Etelä-Korea on onnistunut hyvin, siellä kuolleisuus on 75 / 8 162 eli 0,91 prosenttia. Siellä testattiin noin 15 000 ihmistä päivässä ”Drive In” keskuksissa. Potilas pysyi autossaan eikä testialuetta tarvinnut desinfioida joka testin jälkeen. Testitulos lähetettiin tekstiviestinä ja testin tekeminen kesti noin 10 minuuttia.

Italian tartuntojen määrä on ottanut kunnon loikan ylöspäin. Viimeisimmän hyppäyksen syyksi tulkittiin aurinkoinen viikonloppu. Väki päätti näyttää virukselle ja lähti rannoille, kaupungille ja ravintoloihin. Kun ei järkipuhe auta, niin hallitus otti käyttöön ulkonaliikkumiskiellon. Saat mennä töihin, liikkua virallisen luvan kanssa tai ulkoiluttaa koiraa. Koirien vuokraus käynnistyi välittömästi ja onkin uutisoitu uupuneista koirista, jotka aikaisemman 3 x 15 minuutin lenkin sijaan kävelevät nyt vaikkapa 16 tuntia putkeen – eri ulkoiluttajien kanssa.

Kuten viime blogissa epäilin, ei Eurooppa oikein tunnu selviävän tästä. Rajat pannaan kiinni yhtä huolellisella harkinnalla kuin Trump sulki pääsyn eurooppalaisilta. Vähän aikaa annettiin Yhdysvalloissa erikoisvapaus Britannialle mutta sekin vedettiin pois. Nyt tämä maahan tuleva väki seisoo tuhansien muiden kanssa odottamassa Yhdysvaltojen tarkastusta. Jos mennessä siihen aulaan olit terve, niin lähtiessä kannat varmasti jotakin. Jenkkien omaa tartuntakantaa ei uskalla edes arvailla. Maa, jossa testin teettäminen maksaa pitkälle yli 3 000 taalaa, ei voi kehua tehtyjen testien määrällä. Sama pätee monessa muussakin maassa, Suomessakin on viestitty, että testataan vain tapaukset, joissa osumatarkkuus lähestyy sataa.

Jälkikasvua asuu Lontoossa. Siellä on valittu toinen tie. Ei edes yritetä estää viruksen leviämistä vaan luotetaan että kehittyy ns. laumasuoja, kun tarpeeksi monella on tartunta, niin tauti pysähtyy. Yli 70 -vuotiaat on päätetty suojata eli eristää – oletettavasti pitkäksi ajaksi. Tänään luin jonkun spesialistin lausunnon siitä miksi tämä ei tule missään nimessä toimimaan. Kohta luetaan toisen spesialistin lausunto siitä, miksi tämä on ainoa tapa.

Suomessakin tätä palvelukotien eristämistä on aloitettu. Voin nyt omakohtaisesta kokemuksesta kertoa, että asiasta kertominen on haastavaa palvelukodin asiakkaalle. Asiakas on kovin murheissaan ja kokee että hänet hylätään nyt täysin ja lopullisesti, kun kerrot että valitettavasti en voi tällä kertaa keittää kahvia ja jäädä juttelemaan. Enkä usko, että lähiaikoina täällä saa käydä ollenkaan, oman turvallisuutesi vuoksi. Ei paljon lohduta se, että ruokahuolto pelaa ja suklaata on useamman viikon tarpeiksi.

Muissa Euroopan maissa vannotaan nyt jälkijunassa eristämisen voimaan, jos ei muusta syystä, niin siitä että ehdittäisiin hoitaa osa alta pois ennen kuin suuri massa saapuu sairaalaan. Niissäkin näyttää olevan oma haasteensa pitää edes hoitohenkilökunta terveenä.

Taloudelliset seuraukset tälle sirkukselle tulevat olemaan mykistävät. On helppo ennustaa, että matkatoimistoja, hotelleja, lentoyhtiöitä, ravintoloita ja kahviloita kaatuu heti ensimmäisessä aallossa vino pino. Nyt mitataan se, onko tase sellaisessa kunnossa että ”pystyy ottamaan hittiä”, kuten eräs sijoittaja luonnehti aikaisemmin muussa yhteydessä. Aika harvalla palvelualan yrityksellä on. Tätä kirjoittaessa SAS ilmoitti lomauttavansa 10 000 henkeä. Markkinat odottavat myös Norwegianin talousvaikeuksien muodostuvan kestämättömiksi. Finnair ilmoitti lakkauttavansa toistaiseksi 90 prosenttia lennoistaan.

No mitä sitten, miettii joku. Jos on Jalostajan hernekeittoa kaapissa, 24 pulloa viiniä, 12 pulloa Altian Koskenkorvaa ja 240 rullaa vessapaperia, niin no hätä.

Seuraava aalto on kuitenkin se, että ensin komennetaan väki etätöihin. Samalla pystytään konttorilla käymään kulurakenne tarkkaan läpi. Sitten aloitetaan YT:t ja lingotaan Sirkku, Liisa ja Pekka kilometritehtaalle.

Kevättä on kuitenkin jo ilmassa ja irtisanotut tietävät, että ansiosidonnainen juoksee ja venettäkin pitäisi laittaa. Tilanne ei ole siis henkilökohtaisella tasolla aivan katastrofaalinen. Ainakaan heti.

Hallitus piirtää edelleen kuvan positiivisesta työllisyyskehityksestä, pois lukien Korona -viruksen aiheuttama tilapäinen häiriö. Jostakin saadaan varmaan lukea, että veroprogressiota kiristämällä tästäkin selvitään.

Hetken päästä irtisanottuja onkin aika pino, kun pannaan jäihin tuotekehitys, it-hankkeet, markkinointi ja mainonta. Lopetetaan yrityksen TyKy -hankkeet ja henkilökunnan virkistystoiminta. Sanotaan lehtitilaukset irti ja luovutaan leasing -autoista. Asuntojakin saa kohta edullisemmin. Vuokraisännällä saattaa olla uusi tilanne, kun vuokrissa näkyy entistä useammin viiveitä. Tätä spiraalia voi piirtää kukin vapaalla kädellä ja vilkkaalla mielikuvituksella. Jos jotakin hyvää hakee, niin korot eivät nouse vielä aikoihin.

Globaali tuotantoketju ottaa takkiinsa todella nopeasti. On jo ottanut, Kiinassa seisoo edelleen melkoinen määrä kontteja purkamatta. Globaalissa taloudessa  raaka-aineet ja komponentit valmistetaan yhdessä maassa, tuotanto on toisessa ja kuluttajat kolmannessa. Pannaan palapelissä rajat kiinni, tuotantoon viikkojen tai kuukausien viive ja logistiikkakoneiston kontit, laivat ja lentokoneet pois pelistä. Monessa yrityksessä joudutaan miettimään tuotantoketju uusiksi ja ottamaan käyttöön Plan B ja Plan C. Huomaamme vielä, ettei monen tuotteen saatavuus olekaan itsestäänselvyys.

Itse arvioin, että meillä on alle kuukausi aikaa löytää ratkaisu. Tai yksinkertaisesti hyväksyä se, että meillä on nyt tällainen virus, joka tappaa osan ihmisistä. Sen jälkeen voidaan todeta, että viruksen aiheuttamat suorat vahingot olivat murto-osa koko vauriosta. Vieläköhän nähdään sekin tilanne missä ELY -keskus tarjoaa työpaikaksi maisterille yläosattoman tarjoilijan duunia keskiolutkapakassa. Moni ei enää muista, mutta tätäkin tehtiin 90-luvulla.

Ei minullakaan lääkkeitä ole – paitsi Ketorinia, jota ostin varmuudeksi yhden paketin. Mutta jos pannaan positiivisuushattu päähän, niin nyt kannattaa miettiä mitä palveluita haluat jatkossakin.

Itse käyn vielä pikaostoksilla Kauppahallissa. Ostan ne leikkeet, juustot, kalat ja äyriäiset, jotka ostaisin muutenkin. Käynti ei kauan kestä ja kädet pesen ennen ja jälkeen. Laulaen tietysti ”Jänis istui maassa” kahteen kertaan, niin kuin on ohjeistettu. Velipoika ei  muistanut enää sanoja, joten häneltä hyväksyin pesulauluksi ”Hämähämähäkin”. Jos Kauppahallin tiskillä on hyvin tilaa, enkä joudu kontaktiin vieruskavereiden kanssa, saatan nauttia nopean lounaankin paikan päällä. Kesko pysyy hengissä lamassakin – saattaa jopa raportoida aikamoisen myyntipiikin, mutta pienyrittäjälle päivän myynti on kovin konkreettinen asia.

Jos Thaimaan matka on peruutettu eikä Dubaihinkaan ole asiaa, niin kannattaisiko miettiä mihin muuhun säästetyt rahat voisi käyttää? Ostaisinko Tikkurilan maalit ja tarvikkeet ja maalaisin vihdoinkin sen huoneen, joka piti hoitaa. Vai laittaisinko mökillä paikkoja kuntoon? Vaihtaisinko saunaan Harvian kiukaan? Kaikki toimenpiteet, joilla talouden rattaat pyörivät, tulevat tarpeeseen.

Itse teetän remonttia edelleen siellä Ranskassa. Remontin etenemisen seuranta on tällä hetkellä WhatsApp -kuvien varassa. Kommunikaatio on pelannut hyvin ja vielä perjantaihin asti sain kaikki tarvikkeetkin työmaalle sujuvasti. Nyt on sitten jännä nähdä saako Ranskassa ostettua mitään, kun maa on – kunnallisvaaleja lukuun ottamatta – lähes kiinni. Hyvää tässä on se, että remonttimies on paremmin saatavilla. Hän oli suunnitellut pidempää reissua Lappiin hoitamaan mökkikalustoaan. Nyt ei ole kuulemma tarvetta, kun ei ole turisteja, saa pitää mökit tyhjillään.

Huonoa on se, että oma – kuun loppuun suunniteltu reissu – jää väliin. Ihan turhaan opettelin huolella sairaanhoidon erikoissanaston ranskaksi. Le respirateur artificiel, L’oxygene ja L’antidouleur kannattaa kuitenkin muistaa jatkossakin. Finnairin kanssa yritin vaihtaa lentopäivät. Palvelussa oli ruuhkaa, ihme kyllä.

Salkun tilanteen voi arvata. Kirjoitan tätä nyt klo 11:23. Pörssi on ollut auki alle puolitoista tuntia ja sijoitusten arvosta on niistetty kolmen jampan verran. Jamppa on keskiverto suomalaisen nettovuosipalkka. Aikaisemmin on tultu alas noin 25 jamppaa. Eli onnistuneella ”ajoituksella” olisin säästänyt noin 30 nettovuosipalkkaa. Likviditeettiä saatetaan jossain vaiheessa testata. Olenkin varannut käteistä noin kolmen vuoden tarpeisiin.

En ole kuitenkaan ajatellut tehdä perinteistä sijoittajan ratkaisua. Siinä myydään kaikki, kun ollaan varmasti pohjilla, todetaan tapahtunut ja päätetään etten sijoita koskaan enää. Huijausta koko toiminta.

Mietin niin, että jos tämä Mordorin Musta Surma pyyhkäisee koko yhteiskunnan palasiksi, niin on aivan sama, onko salkun arvo pudonnut vai ei. Jos taas hysteria laantuu tai virus saadaan muuten taltutettua, niin nousutkin ovat niin voimakkaita, ettei ryhmä ”Perin Pettyneet” ehdi mukaan.

Kirjaan tähän vähän tehtyjä ostoja, kanssasijoittajat saavat lohtua siitä kuinka onnettoman kalliilla olen ostanut.

  • Keittiövalmistaja Nobia, SEK 61, SEK 58. Kurssi tänään SEK 40.
  • Syöpähoitoyhtiö Elekta, SEK 99. Kurssi tänään SEK 69.
  • Erikoispapereita valmistava Duni, SEK 120. Kurssi tänään SEK 78.
  • Sampo, 33 e. Kurssi tänään 24,15 e.
  • Kraft Heinz, USD 24. Kurssi tänään USD 24.
  • Stora Enso, 9,50 e. Kurssi tänään 7,77 e.
  • Konecranes, 23,70 e. Kurssi tänään 16,47.
  • Raisio, 2,90 e ja 2,55 e. Kurssi tänään 2,48 e.
  • Telia 2,97 e. Kurssi tänään 2,90 e.

Vanha viisaus on, että jos saat paniikin, niin saa se ensin. If You panic, panic first.

En ehtinyt tuohon ryhmään, joten nyt mennään näillä korteilla. Uskallan myös ennustaa, että lähipäivinä moni tekee elämänsä parhaita kauppoja. Koronaan on kuollut tähän mennessä 6 513 henkilöä.

This Too Shall Pass.

Tämäkin menee ohi.

Siihen asti, peskää käsiänne, älkää sairastuko vakavasti ja koettakaa pitää myös yritykset hengissä.

Advertisement

This time it’s different

Kukaan ei ole välttynyt koronaviruksen vaikutuksilta.

Ihmisiä kuolee siellä ja täällä – onneksi erityisesti siellä eikä täällä, ainakaan vielä – saattaa joku miettiä. Niin kauan kuin virus näytti pysyvän Kiinan sisällä, sijoittajat pysyivät rauhallisina. Kun tartunnan saaneita alkoi löytyä Kiinan ulkopuolelta ja erityisesti ”länsimaista”, niin muuttui suhtautuminen. Nyt on maailman pörssien arvosta pyyhkäisty pois noin 6 000 miljardia. Kun kuolleita on 2 858 niin kuolleen vaikutukseksi tulee reilut 2 miljardia per kappale. Jos lasketaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa tautiin kuolleet, niin heitä on 19.

Luotettavin löytämäni linkki taudin edistymisen seuraamiseen on

https://gisanddata.maps.arcgis.com/apps/opsdashboard/index.html#/bda7594740fd40299423467b48e9ecf6

Harva on varmaan sitä mieltä, että ihmisen vaikutus maailmantalouteen on 2 miljardia per nenä. Markkinapaniikki selittyy ainakin pitkällä kurssien nousulla, tuntemattoman koronaviruksen nopealla leviämisellä ja globaalin talouden keskinäisellä riippuvuudella. Ensin pelättiin Kiinan teollisuuden täydellistä pysähtymistä. Siellä on nyt suurin osa tehtaista ja yrityksistä jo toiminnassa.

Sitten pelättiin globaalin logistiikkaketjun sortumista, missä onkin tavallista suurempia ongelmia. Entisille kollegoille toivotan onnea, kun mietitte miten tämänkin saisi käännettyä mahdollisuudeksi…

Ensimmäisissä laskuissa on ollut jo kustannusrivi ”Coronavirus additional fee”. Selvää on, että kun kuljetusketju tökkii, niin kustannukset nousevat. Lentorahti tulee korvaamaan merirahteja jonkin aikaa – sikäli kun lentoyhtiöt liikennöivät. Useassa yrityksessä joudutaan miettimään tuotantoketjua myös riskien hallinnan kautta. Ei enää riitä, että löytää halvimman toimittajan.

Suurin suora vaikutus osuu turismiin. Finnair antoi juuri tulosvaroituksen. Näkyvyys on lentoyhtiöillä, hotelleilla, laivayhtiöillä ja turisteja muuten palvelevalla teollisuudella todella samea. Ei osata arvata, putoavatko matkustajamäärät 25, 50 vai 75 prosenttia. Tässä mielessä voidaan todeta, että virus on toiminut radikaalisti paremmin kuin lentovero, jos mietitään hiilidioksidipäästöjä. Samalla saattaa toki hävitä muutama miljoona työpaikkaa.

Välillinen vaikutus osuu virukseen varautumisen kautta. Ihmiset käpertyvät kuoreensa, ostavat hätämuonat tätä ”mustaa surmaa” vastaan ja jäävät kotiinsa. Miksi ostaa auto, remontoida tai vaihtaa asuntoa, kun kuolema kolkuttaa ovella?  Kasvomaskien valmistajilla menee lujaa ja käsidesi on noussut arvoon arvaamattomaan. Markkinatalous toimii näissäkin. Italiassa maskeja on saatavilla vähän ja tiskin alta myydään hintaan 30 euroa kappale. ”Only for you my friend”.

Italiassa etsitään edelleen ”Potilas Nollaa” eli ensimmäistä taudin saanutta. Onnea etsinnälle. Italian nahka- ja tekstiiliteollisuus ratkaisi jo vuosia sitten muodin tuotantokustannusten ja logistiikkaketjun nopeuden haasteen. Tuotiin Kiinassa valmistettujen tuotteiden sijaan aasialainen laiton työvoima Italiaan. Vuonna 2016 pelkästään Praton alueella arvioitiin olevan 16 000 rekisteröidyn tuontityöntekijän lisäksi 34 000 täysin laitonta (Guardian), pääosin Kiinasta. Eli jos taas pannaan positiivisuushattu päähän, niin viruksen sivutuotteena saatetaan ratsata paikalliset työmarkkinat muuallakin Euroopassa.

Vain muutama viikko sitten ihmettelin, miten tolkuttoman hyvin sijoitukset olivat menneet jo pitkään, erityisesti viime vuonna ja kuluvan vuoden alussa. Katoavaista on mainen kunnia – nyt on niistetty salkkua niin, että punainen häikäisee silmiä.

En usko, että paniikkimyynnillä voisin pelastaa tilanteen. Siispä teen niin kuin ennenkin, pysyn sijoitussuunnitelmassa ja ostan osinkoyhtiöitä pikkuhiljaa, sitä mukaa kun ylimääräistä likviidiä kertyy salkkuun.

Viime vuoden osingot olivat seuraavat:

Noteerattomat 37 672,39
Citycon 20 555,12
Nordea 17 477,70
Aktia 8 540,00
YIT 8 420,29
Tokmanni 7 245,00
Lassila & Tikanoja 7 031,24
Fortum 5 500,00
Raisio 5 396,00
Kemira 5 300,00
Orion 4 500,00
Aspo 3 381,95
Telia 2 743,59
Harvia 2 622,40
Nokia 2 600,00
Uponor 2 512,97
Omega Healthcare 2 291,50
iShares Euro Dividend 2 220,25
Oriola KD 1 967,62
Altia 1 557,05
Tikkurila 1 549,15
iShares Preferred 1 515,74
Cloetta 1 468,59
iShares Global Infra 1 328,70
Rapala 1 319,75
Atria 1 196,40
Hennes & Mauritz 959,99
Tesco 942,98
Unilever 590,80
iShares Emerging Markets 468,94
L Brands 397,55
Enagas 311,04
Telefonica 243,00
iShares Euro Tech 176,23
Kraft Heinz 75,83
iShares Oil & Services 54,23
YHTEENSÄ 162 133,99

 

Lisäostoksiakin olen tehnyt. Aivan liian aikaisin, sanoo moni.

Olen lisännyt Kraft Heinz: ia. Yhtiö säilytti osinkotason, vaikka markkinat ovat edelleen huolissaan velkaantumisesta ja suurimmat luottoluokittajat pudottivat luokitusta pykälällä.

Terveydenhuollossa olen ostanut AbbVie: ta. Alkaa olla osinkotaso kunnossa. Niin, niin, sanoo pessimisti. Patentit vanhenevat ja uusia lääketieteen mullistavia keksintöjä ei ole tullut sitten penisilliinin…

Myin ruotsalaisen Catellan 19.2. hyvällä voitolla (kerrankin osui ajoitus). Ostin tilalle 21.2. toista ruotsalaista: syövän säteilytyshoidon järjestelmiä valmistavaa Elektaa.

Muuten olen ottanut aivan viime päivinä salkkuun pienet erät Raisiota (josko Elovena kuuluisi välttämättömiin elintarvikkeisiin), Altiaa (eihän tätä kestä kansa selvin päin), Dunia (hygieniatuotteet keittiöön). Kemiraa ja Fortumia (bunkkerissakin tarvitaan puhdasta vettä ja sähköä) Otin myös lisää Tallinkia, toivoen ettei virus leviä lähilaivoilla. Saattaapa visu isäntä ehdottaa vaimolle viikonloppua Tallinnassa Firenzen sijaan – ihan turvallisuussyistä. Yhtiö esittää 0,06 euron osinkoa eli 6,5 %:n  osinkotuottoa.

Muuten on varmaan aika panna ostonappi naftaliiniin ja keskittyä Ranskan asunnon remontointiin ja kalustukseen.

Turvavyöt kiinni ja vuoristoradalla katse eteenpäin.

 

Delfiinejä ja turbulenssia

Kroatian purjehdusreissusta on jo reilu kuukausi. Viikko siellä sujui mukavasti, tuulta piisasi ja isolla – vajaat 50 jalkaa pitkällä – veneellä oli helppo liikkua kelissä kuin kelissä.

Unohtumaton elämys oli neljän delfiinin lyöttäytyminen seuraamme rankassa tuulessa Kroatian ulkosaaristossa. Meillä oli vauhtia yli kymmenen solmua mutta parinkymmenen minuutin ajan nämä seurasivat meitä, ohittivat veneen keulaa ristiin rastiin ja näyttivät muutenkin että ovat nopeampia ja ketterämpiä. Kävivät lähimmillään alle puolen metrin päässä. Kun sitten näkivät että lähestymme satamaa, heittivät vielä muutaman hypyn ja lähtivät hakemaan muita opastettavia.

Muutama huomio tuli tehtyä paikallisissa kaupungeissa. Peruselintarvikkeet ovat edullisia ja paikalliset merkit hallitsevat vähittäiskaupan hyllyjä. Ravintoloissa söi edullisesti ja lihapainotteisesti, nyanssit ja gourmet –ravintoloiden ratkaisut puuttuivat. Nälkäisenä ei kyllä tarvinnut lähteä mistään, päinvastoin. Viinilista koostui sekin paikallisista juomista. Ihmiset olivat ystävällisiä ja palvelu pelasi ihan mukavasti.

Vierasvenesatamissa oli sesonki ohi. Silti huomasi, kuinka tärkeää purjehdusturismi on pienille satamakaupungeille. Venepaikasta rokotettiin sata euroa vuorokausi. Suihkut ja vessat olivat riittävät Suomen armeijan funktionalisuuteen tottuneille, porealtaita etsivät joutuivat hakeutumaan muualle. Septitankkien tyhjennyspisteitä ei näkynyt missään. Ennustankin että jossakin vaiheessa näihin joudutaan panostamaan – isommankin meren kyky selviytyä jätöksistä loppuu kesken. Veneiden satamaköysiä irrottaessa oli jo nyt suositeltavaa käyttää kumihanskoja.

Katselin paikallisia rakennuksia kiinteistösijoittajan silmin. Hämmentävää. Osa oli remontoitu kuntoon, ja niissä oli asukkaita ja yrityksiä vuokralla. Vieressä taas saattoi seistä aivan samankokoinen talo, joka vain odotti romahdusta. Katot rikki, ikkunat puuttuivat. Oltiin kuitenkin paraatipaikalla satamassa. Mielessä kävi, josko sisällissodan myötä on hävinnyt sekä omistajat että kirjanpito siitä kenelle asunto nykyään kuuluu. Tilanne näytti monessa suhteessa muutenkin samalta kuin Virossa noin 20 vuotta sitten.

Kotiin saapumisen jälkeen pörssi näytti hetken toipumisen merkkejä ja salkku nousi useampana päivänä kohti vanhoja lukemia. Perusongelmat kuitenkin jatkuivat: Trumpin kauppasota Kiinan kanssa, Fedin koronnostot, Brexitin tulevaisuus, Italian budjettikiista EU:n kanssa. Joukkoon mahtui vielä suuryrityksiä, joiden Q3 tulokset jäivät odotuksista. Äkkiä auringonpaiste vaihtuikin taas myrskypilviin ja yleiseen pessimismiin.

Mitä – eivätkö kurssit aina nousekaan?

Pitkästä noususuhdanteesta nauttineet tuoreet sijoittajat ovat uuden tilanteen edessä. Keskustelupalstojen ”itse myin jo vuosi sitten”-, ”ostan sitten kun veri virtaa kaduilla, pohjille on vielä pitkä matka”- ja yleiset ”I told you so” –kommentit nousevat pinnalle. Sen verran voin ennustaa että kun pörssin suunta kääntyy, niin löytyy taas niitä, jotka osasivat ostaa pohjilta. Itse en ole moiseen kyennyt, ehkä korkeintaan vahingossa.

Kun on sijoittanut jo kohta kolmekymmentä vuotta ja ehtinyt nähdä useamman ihan oikean pörssiromahduksen, niin tilanteessa ei ole mitään uutta. Tämä on toimintaa, jossa jälkikäteen olisi helppo tehdä aina niitä juuri oikeita päätöksiä, siitä ollako osakkeissa, koroissa vai käteisessä.

Sen verran voin lohduttaa salkkunsa sulamista katsovia, että pitkällä juoksulla vanhat huiput saavutetaan ja mennään ylikin. Ainakin näin on käynyt tähän asti. Käteistä kannattaa pitää sen verran että voit itse päättää koska osakkeita myyt ja koska ostat. Lainarahalla vivutetun salkun pyörittäjällä rahoittaja saattaa tehdä päätöksen asiakkaan puolesta ja se voi johtaa ikävään lopputulokseen.

Omasta mielestäni yritysten tulokset ovat vielä varsin hyvällä tasolla ja ensi vuoden osinkoennusteet antavat uskoa nekin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö loppuvuoteen ja ensi vuoteenkin mahtuisi monen näköistä ”tukitasojen” testausta. Osa rykäyksistä antaa pitkäaikaiselle ja riskiä oikeasti sietävälle sijoittajalle ostomahdollisuuden. Niidenkään kanssa ei kannata kyllä hoppuilla. Neuvo, jota itse noudatan välillä huonosti.

Neuvosta tuli mieleeni jälleen kerran alleviivata että sijoitusneuvojen antaminen on Suomessa luvanvaraista toimintaa. En siis neuvo enkä rohkaise ketään tekemään sijoituspäätöksiä kirjoitusteni perusteella. Kerron vain mitä olen itse tehnyt.

Salkkuliikkeet:

  • YIT. Ostettu kurssiin 5,10. Kaikki manaavat rakennussektorin romahdusta. Uskon kuitenkin että YIT pärjää pitkällä juoksulla ja hinnakas Lemminkäisen osto antaa suhdannekestävyyttä.
  • Harvia. Jatkettu ostoja hintaan 5,10. Saunamarkkinoista suurin osa koostuu korvaushankinnoista eli yhtiö ei ole niin syklinen kuin moni luulee. Uusia tuotteita, lisämyyntiä ”erikoisvarustelusta” ja muutenkin tekemisen meininki.
  • Nordic ID. Merkitsin hiukan osake-annista ja tuplasin position hintaan 4,30 e. Tänään tuota olisi saanut hintaan 3,50 e kun pikavoitot jäivät merkitsijöiltä saamatta. Vaikka antirahoista osa meni entiselle omistajalle, niin yrityksen johto merkitsi kuitenkin kohtuullisella summa itsekin. Tämä antaa uskoa tulevaisuuteen. Spekulatiivinen paperi ja jos olisi vimmatusti käteistä, niin tämän päivän kurssitasolla voisi ottaa lisääkin. Todellinen menestys näkyy varmaan vasta muutaman vuoden kuluttua, mikäli RFID –teknologia lyö läpi.
  • Uponor. Tänään oli pakko ostaa lisää. Kurssi on puolittunut kuluvana vuonna. Ostot tasoihin 8,44 ja 8,52. Yrityksellä on kuitenkin sadan vuoden historia. Siihen on mahtunut monta nousu- ja laskusuhdannetta.
  • iShares Core US Dividend Growth. Myyty sijoitusyhtiön salkusta. Kuvittelen että löydän Suomen markkinoilta helpommin näitä nuijittuja kohteita samalla rahalla. Ennustetun osinkotuoton saa helposti tuplattua, ehkä kolminkertaistettua sitä kautta.

Saksaan sijoittavien ETF:ien lasku jatkuu ja punainen välkkyy monessa ruudussa. Kotimaastakin löytyy useampi paperi, joka saa nakuttaa osinkoa aika monta vuotta ennen kuin kurssipudotus on kiritty kiinni. Toisaalta, mikäli osingot pysyvät – tai jopa kasvavat – tällä ei ole osinkovirralle elävälle mitään merkitystä.

Osinkoja kilahdellut seuraavista: Tikkurila, Aspo, Rapala, Telia, Omega Healthcare Partners, Hennes & Mauritz, Unilever, Tesco, iShares U.S. Preferred Shares. Korkoa tuloutui UPM:n taalamääräisestä 7,45 % velkakirjasta.

Kroatian reissun delfiinit antoivat taas sellaisen elämyksen, joita ei tule ihan joka vuosi vastaan. Ajattelinkin että on mukavampi etsiä lisää tällaisia, kuin yrittää ennustaa pörssisuhdanteita ja murehtia kurssilaskuista.

Yhteiskunnassa tuntuu olevan konsensus siitä, että ihmisten alati pitenevä elinikä on pelkästään positiivinen asia. Kun käy itse useamman kerran viikossa vanhusten palvelutalossa, on helppo päätyä johtopäätökseen, ettei ainakaan sinne asti kannata säästellä elämysten etsintää.

Varasin siis seuraavat matkat Edinburghiin ja pari reissua Etelä-Ranskaan. Tämän vuoden huhtikuu Rivieran auringossa oli huippuratkaisu, ehkä sama toistuu ensi vuonna.

Uutiset Ranskan mellakoista ovat ikävää katsottavaa. Täytyy vain toivoa että EU:n epäjärjestyksestä hyötyvien valtioiden ammattianarkisteille antama rahoitus loppuu ennen kevättä. Tai että jonkinlainen järki ja järjestys saadaan muulla keinoin aikaan. Euroopassakin näyttää olevan liikaa väkeä, jonka elämäntarkoitus on anarkia ja vandalismi.

Vaihtoehtona olen miettinyt keltaista liiviä, jonka selässä olisi teksti ”Pro Macron”. Olisi varmaan helpompi soluttautua barrikadin kummallekin puolelle.

Mutta nyt on aika keskittyä jouluaskareisiin.