Avainsana: Ilmastonmuutos

Syöksylaskijoita kaikki tyynni!

Lauloi Hassisen Kone aikoinaan.

Tätä kirjoittaessa Helsingin pörssi on pudonnut 11,61 % kuukaudessa.Koko vuoden tuotot on pyyhitty pois ja hyvä osa viime vuodenkin tuotoista. Daxilla viimeisin kuukausi -9,31 %:a ja vuoden alusta -12,72 %:a.

Pelastautukoon ken ehtii? Myy tänään, huomenna et saa tämänkään vertaa.

Ehkä ei kuitenkaan. Saimme taas muistutuksen siitä, että osakkeisiin sijoittamalla otetaan aina riskiä. Ostamasi osake antaa sinulle pienen osan tuosta ostetusta yrityksestä ja loppupeleissä onnistuminen tai rahojen menettäminen on yrityksen menestyksestä kiinni.

Kun yrityksillä on mennyt pitkään hyvin, piirtävät analyytikot mielellään viivoittimella ylöspäin suuntautuvia suoria, joissa liikevaihdot kasvavat ja tulokset paranevat – usein kiihtyvään tahtiin. Markkinoille tulee uutta rahaa ja hinnat nousevat. Nyt, kun kolmannen kvartaalin tuloksia alkaa tippua sisään, on hyvä tarkastaa toteutuneita lukuja ja miettiä mihin suuntaan ja millä kulmakertoimella mennään jatkossa.

Kvartaalituloksia peilataan nyt moneen pensaspaloon. Hyydyttääkö Trumpin kauppapolitiikka koko kansainvälisen kaupan? Saako Italian hallituksen budjetti-esitys, jonka EU hylkäsi, aikaan dominoefektin Euroopassa? Näemmekö kovan vai suunnitellun Brexitin? Hidastuuko Kiinan pitkään jatkunut kasvu niin, että sielläkin nähdään raju pörssiromahdus? Miten Venäjän ja Ukrainan kriisi ratkeaa vai laajeneeko se? Listaa voi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään.

Ja jos mikään yllä olevista ei aiheuta katastrofia, niin ei hätää. Ilmastonmuutos lopettaa kuitenkin kaiken elämän maapallolla nopeammin kuin osasimme kuvitella. Ei taida riittää että syön raakakypsytettyä parsakaalia ja kevyesti paahdettua munakoisoa. Ei auta Turun kaupungin ilmastotalkoot, joissa autoilu ydinkeskustassa on tehty mahdottomaksi. Eikä riitä Helsingin kaupungin vastaavat projektit, joissa auton todellinen keskinopeus on saatu pudotettua kävelyvauhtiin. Onneksi minulla oli sentään Stockmannilla mukana oma kestokassi. Ei joudu Hullujen Päivien keltainen muovikassi ainakaan Tyynenmeren kilpikonnan kaulan ympäri.

Sijoittajan vinkkelistä näiden uutisten ensimmäinen seuraus on, että markkinoille on tullut ainakin entistä enemmän ympäristöasioita painottavia rahastoja, hyvä niin. Pienempi hiilijalanjälki ja eettisesti kestävä toiminta saattaa tuoda parempaa tuottoa kuin nämä asiat huomiotta jättävä. Kunhan ei jäätäisi pelkän viherpesun asteelle.

Jos kuitenkin siirtyisin maailman tuskasta mikrotasolle…

Syyskuun loppu meni taas Cannesissa. Kelit suosivat ja koko viikon oli meneillään Les Regates Royales – perinteinen klassisten purjeveneiden kisa. Kisaan osallistui noin 200 toinen toistaan upeampaa jahtia. Iltaisin näille 200 miehistölle oli järjestetty oheisohjelmaa ja kun katsojiakin oli paikalla runsaasti, oli fiilis erinomainen. Osa jahdeista oli pitkälle yli 100 vuotta vanhoja, pieteetillä entisöityjä eikä niiden hintoja uskalla edes arvailla. Veneiden edessä oli laiturilla kunkin veneen historia, eivätkä jahdit – nykyisten omistajien nimistä päätellen – olleet kuitenkaan vieneet omistajiensa viimeisiä euroja. Kerta kaikkiaan upea viikko.

Reissun jälkeen on ollutkin paluu arkeen ja aika synkeään syksyyn. Mökillä on saatu tavarat talviteloilla ja vene telakalle. Muutaman viikonlopun saa vielä varata lehtisirkukseen ja sen jälkeen on mökkeily taas puoleksi vuodeksi ohi.

Kaupungissa katumme on muistuttanut jo useamman kuukauden enemmän juoksuhautaa kuin kulkuväylää. Vastapäinen vanhainkoti asentaa viilennysjärjestelmäksi ns. kaukokylmän ja rakentaa samalla vinttikerroksen esikouluksi. Kadut ja jalkakäytävät on revitty auki ja aamuisin, viimeistään 07:30,  joku rakennusmies käynnistää rälläkän tai kaivinkone aloittaa porauksen. Loppusuora kuitenkin häämöttää ja uskon että viikon sisään urakka on ohi. Niin paljon on joka puolella rakennusprojekteja ja infran parannuksia meneillään, että ei tämä oikein lamalta näytä. Aktiviteetti ei kuitenkaan näy rakennusyhtiöiden kursseissa?

Mitä tässä pörssiturbulenssissa pitäisi tehdä?

En tiedä, eikä varmuudella tiedä kukaan muukaan.

Jos uskot osaavasi ajoittamisen jalon taidon, niin nyt on traiderin unelmapäivät. Kunhan kursseissa on liikettä, on helppo myydä ja ostaa halvemmalla takaisin. Päivänsisäisellä kaupallakin voi tehdä hilloa, the sky is the limit.

Jos vatsahapot nousevat kurkkuun ja yöunet on menetetty, kannattanee miettiä position pienentämistä tai – vipua käyttävien – velkavivun vähentämistä. Ajoittaminen voi tuossa position pienentämisessä olla sekin vaikeaa. Harmittaa ankarasti jos myy juuri ennen 10 %:n nousua ja lukitsee tappion.

Niiden, jotka ovat seuranneet reunasta kursseja ja valmistautuneet sijoittamaan, on nyt helppo pistää käsi alle ja korjata salkkuun osakkeita, joiden kurssipudotusta pitää ylimitoitettuna ja joiden osinkotuotto ylittää vaikkapa 7 %:n tason.

Pitkäaikainen sijoittaja pärjää luultavasti parhaiten, kun ei tee mitään. Antaa kurssien heilua ja uskoo, että pitkällä juoksulla tässä käy niin kuin aina ennenkin. Firmat jatkavat toimintaansa, tuottavat rahaa ja jakavat siitä osan omistajilleen.

Mitä olen tehnyt salkussa viime blogin jälkeen?

  • Rapala. Tätä ole lisännyt muutamaan otteeseen. Josko uusi johto saisi strategian toimimaan ja ikuisen murheenkryynin edes kohtuulliselle tasolle. Ostot tasoilla 3,58 e ja 3,31 e.
  • Uponor. Olen ostanut tätä tulosjulkistuksen jälkeen. Silloin kurssireaktio näytti ylimitoitetulta, mutta halvemmallahan tätä nyt saisi. Kursseihin 11,24 / 11,25 / 10,53 / 10,40.
  • Putsasin salkusta pois muutaman tonnin positiot pienistä jenkkiyrityksistä. Liikaa volaa jopa minun makuuni kun lähtökohtaisesti joka päivä kurssi heilahti noin 5-10 %:a.
  • Raisio. Saa nähdä kuinka syvällä tämä yritys käy. Otettu kuitenkin lisää 2,81 / 2,70 / 2,59. Kummallisen hiljaista on ollut uuden johdon viestintä. Kun lähes kaikki ostettu on karsittu ja kassassa on rahaa, kuvittelin että kasvua haettaisiin myös yritysostolla.
  • Hennes & Mauritz. Kevensin positiota tasolla SEK 171,54.
  • Harvia. Olen pikkuhiljaa lisännyt omistusta tässä yrityksessä. Mielenkiintoinen kotimainen yritys. Ei nyt ihan defensiivinen, mutta kiuasmyynnistä kuitenkin suurin osa on vanhan kiukaan korvaamista uudella. Jos sauna ei toimi, niin kyllä raha uuteen kiukaaseen löytyy. Samalla etsitään kasvua keskiostosta kasvattamalla ja uudella korkeamman hintaluokan mallistolla. Ostot tasoihin 5,50 / 5,33 / 5,35.
  • Nordea. Vaikka position koko alkaa jo hirvittää, otin lisää tasoihin 8,06 / 8,02 / 8,02. Jos nyt ei kaikki maailmankirjat ole sekaisin, niin keväällä korjaan näistä muhkeat osingot.
  • Sijoitusvakuutuksissa vähän liikkeitä. Yksi Orion B:n osto ja myynti alle viikon sisään. Myynti 30,26 e ja osto 29,10. Ei minusta kyllä traideria tule, mutta mukava että joskus onnistu.
  • Syyskuun puolessa välissä kevensin kehittyvien markkinoiden iShares ETF:ää yli puolella. Samoin lokakuun alussa iSharesin osinkoaan kasvattavien jenkkiyhtiöiden ETF:ää noin kolme neljäsosaa. Tuo ehti juosta niin hyvän tuoton, että siirsin saadut rahat Atriaan, Tikkurilaan, Cityconiin ja Uponoriin.

Veikkaan että vakuutusten verokohtelun muutos jättää jotakin ansaintalogiikkaa enää kotimaisten yhtiöiden osinkojen suhteen. Jo aikaisemmin on ollut niin, että vakuutussäästäjä on maksanut ulkomaisista osingoista kovemman kokonaisveron kuin suoraan omistava.

Olen mielessäni lanseerannut uutta mittayksikköä: jamppaa. Tämä on se summa minkä keskivertopalkansaaja saa vuodessa käteen. Riippuen vähän laskutavasta (keskipalkka vai mediaani) puhutaan noin 25 000 eurosta vuosi. Kun nyt salkkuja katselee, niin alkaa olla useampi jamppa tultu alas huipuista. Kyllähän se kirpaisee. Toisaalta ennustettu osinkotuotto on parantunut entisestään ja uskon vakaasti että ennustetuista euroista suurin osa kilahtaa tilille viimeistään ensi keväänä.

Kirjoitin tuossa ylempänä, että paras ratkaisu saattaa olla ettei tee mitään. Ajattelin nyt seurata omaa neuvoani ja lennän huomenna viikoksi Kroatiaan purjehtimaan. Josko aurinkoisiakin päiviä osuisi kohdalle.

Todennäköisyys on ainakin suurempi kuin täällä kotona.

 

 

 

Kestävää kehitystä ja vastuullista varainhoitoa

Viime blogissa mainitsin osallistuneeni Mandatum Lifen Tulevaisuus-seminaariin syyskuun puolessa välissä. Vuotuinen seminaari herättää miettimään maailman kehitystä ja sijoittajan roolia siinä. Tänäkin vuonna saatiin nauttia erinomaisista esityksistä. Hatunnosto täytyy antaa myös Scandic Park hotellin tarjoilulle, oikein harmitti lähteä etuajassa kotia kohti. Aikoinaan LIFIM –kurssillani ollut hotellialan konkari sanoi että jos saisi päättää minkä hotellin omistaisi, niin se olisi Mannerheimintien Intercontinental (nykyinen Park). Konferenssiasiakkaat eivät kuulemma nikottele hinnasta kunhan palvelu on aina 10+. Nyt oli.

Suuremmat varainhoitotalot ovat jo pitkään pyrkineet profiloitumaan ajankohtaisia trendejä seuraavina ja keskustelua herättävinä toimijoina. Suomeen on tuotu kansainvälisiä asiantuntijoita ”Dr Doom” Nouriel Roubinista alkaen. Osallistumalla seminaareihin asiakas saa varainhoitopalkkioilleen enemmän vastinetta. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään kokonaisuutta, ”The Big Picture” – kaiken informaatiotulvan keskellä.

Mandatumin puhujavalinnat olivat London Business Schoolin professori Alex Edmans ja rahastokonsultti Mercerin vastuullisuusjohtaja Jane Ambachtsheer. Hyviä esiintyjiä kumpikin. Varsinkin Edmans jäi mieleen vauhdikkaalla, mukaansa tempaavalla jo kovin ei-akateemisella tyylillään. Hän pohti erityisesti yrityksen voitonmuodostusta ja pystyi todistamaan – yllätys, yllätys – että eniten henkilökuntaansa panostavat yritykset tuottavat parhaiten omistajilleen. Meillähän on perinteisesti lähdetty tupo –linjalla – eli se mikä annetaan toiselle, on aina toiselta pois.

Mandatum aloitti vastuullisuuden tarkastelun jo vuosia sitten kasvihuone-ilmiön ja ilmaston lämpenemisen näkökulmasta. Pariisin sopimuksen raamit tiedettiin ja todettiin että hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen tulee asettamaan monen firman tuloksen ja taseen (!) uudelleen mietittäväksi. Obama oli aikoinaan saanut arviot Yhdysvaltojen uusista energiavaroista ja todennut että ”emme pysty koskaan käyttämään näitä resursseja kokonaan”. Liuskeöljy-boomissahan laskettiin että Yhdysvallat voisi olla omavarainen energian suhteen seuraavat 100 vuotta.

Logiikka menee niin, että kun hiilidioksidipäästölle lasketaan oikea hinta ja tuotannolle / käytölle asetetaan uusia rajoituksia, niin monen öljy/kaasu/kivihiiliyhtiön taseessa olevat resurssit on arvostettava uudelleen eli kirjata alas. Maailma muuttuu; ei ole monta vuotta siitä kun öljypula oli ongelma, nyt samat asiantuntijat väittävät että maailma hukkuu kivihiileen ja öljyyn, joita ei voida – ilmaston lämpenemisen takia – käyttää.

Sinänsä on luontevaa että vakuutusyhtiön näkökulma ilmaston lämpenemiseen ja sen aiheuttamiin kriiseihin on hyvin konkreettinen. Vakuutusyhtiöt maksavat jo nyt massiivisia korvauksia tulvista, hurrikaaneista, hirmumyrskyistä, sadot tuhoavasta kuivuudesta ja jatkuvista rankkasateista. Todellinen uhka on se, että osat erittäin asutuista alueista muuttuvat elinkelvottomiksi. Jos näin käy, niin voimme kaiholla muistella Euroopan pakolaiskriisiä. Sellaisen eksoduksen eli massiivisen maastalähdön seurauksia ei osaa eikä uskalla arvioida kukaan. Mitä tehdään jos vaikka 100 miljoonaa vaeltajaa lähtee kohti uusia maisemia? Ammutaan rajalle?

Mitä sijoittajan tulisi miettiä? Omilla valinnoillaan voi vaikuttaa varmasti ympäristöön ja sen muutoksiin monella lailla. Mikrotasolla voi valita norppasähköä, asentaa aurinkopaneeleita, alkaa kasvissyöjäksi tai jättää auton ja lentokoneen pois kulkuvälineistä. En kuitenkaan ajatellut ottaa maailman parantajan hattua vaan mietin asiaa riskien minimoinnin kautta. Mandatumin ja monen kansainvälisen asiantuntijan graafien mukaan poistamalla hiilijalanjälkeä sijoituksista voidaan saavuttaa parempi tuotto, pienemmällä riskillä.

Jo nyt on nähtävissä esimerkiksi öljyjättien vaikeudet: öljyn hinta on alhaalla ja tasetta on pakko kirjata alas. Itselläkin on pieni siivu öljyn etsintään ja öljy-yhtiöitä palveleviin yhtiöihin sijoittanutta ETF:ää, ostoarvosta taitaa olla puolet jäljellä… Tuotantopuolella kannattaa sijoittaa yrityksiin, joiden energian käyttö on tehokasta ja ympäristöpolitiikka selkeää. Kuluttajat äänestävät jaloillaan ja sijoittajat / rahastoyhtiöt – kuten Mercerin edustaja kuvasi – rahoillaan.

Vastuullisuus on toki muutakin kuin ilmastonmuutoksen torjuntaa. Voidaan ottaa eettistä kantaa sulkemalla pois tiettyjä toimialoja kuten tupakka-, alkoholi- ja aseteollisuus. Voidaan sulkea pois ydinenergia, geenimanipulaatio, uhkapeli tai pornoteollisuus. Voidaan ottaa Impact Investing eli sijoittamisella vaikuttamisen näkökulma ja suosia sijoituksia puhtaaseen veteen, vihreään energiaan (tuuli, aurinko) tai jätteiden hyötykäyttöön tai päästöjen mahdollisimman tarkkaan eliminointiin.

Lähes jokaiselta toimialalta löytyy joku ”best in class” eli luokkansa priimus näissä asioissa. Varmaa on, että markkinaosuuksia ja sekä menestyjiä että häviäjiä määritellään uusilla kriteereillä. Kokonaan uusia yrityksiä ja toimialoja syntyy, vanhoja häviää unholaan. Erityisestä etf:issä löytyy ratkaisuja näihin näkökulmiin, kannattaa vain käydä tarkkaan läpi mihin etf pyrkii ja millä tavoin. Ja tietysti minkälaisin kustannuksin.

Suomessa ollaan päästy aika vähällä näiden ilmastonmuutosasioiden suhteen. Voidaan jopa sanoa että olemme ilmastomuutoksen suhteellinen voittaja. Tulvia on nähty, mutta niissäkään ei mitään uutta. Vaikutukset näkyvät lähinnä kansainvälisten direktiivien ja sopimusten kautta. Nytkin väännetään kättä EU:ssa metsäteollisuuden puunkäytön ”laskennasta” ja siitä saako suota käyttää ylipäätänsäkään ja jos saa, niin miten päästövaikutukset lasketaan. Monessa firmassa on kirjoitettu esimerkiksi autopolitiikka uusiksi. Tesla on nykyään kovempi status-symboli kuin aikoinaan räppäreiden ykkösvalinta Hummer. Kehtaakohan sellaisella joku edes ajaa enää? Talonyhtiöissä käydään kiivasta keskustelua tulevien sähköautojen latauspisteistä ja niiden kustannuksista. Uhkia ja mahdollisuuksia.

Lapsuuden ruokapöydistä tuttu uunimakkara ja sunnuntaimureke ovat jääneet kauan sitten sushi platterin, hummustahnan ja falafelien varjoon. Ei käy kateeksi ruokatalojen vetäjien haasteet. Omistajat haluaisivat myydä mahdollisimman paljon sianlihaa mutta kuluttaja etsii soijaa, kikherneitä ja nyhtökauraa. Maitoakin valmistetaan kaurasta. Wow, no cow. Tuttu kalakauppias taas esitteli hylkeiden aikaansaannokset kuhaverkoissa. Ei ole leipä leveää sielläkään.

Reilu vuosi sitten tein saman Mandatumin seminaarin jälkeen muutaman muutoksen eläkesalkussani. Siirsin panoksia MSCI World Low Carbon Leaders –indeksiin. Vuoden (12 kk) tuotto on ollut asiallinen eli 14,62 %:a kulujen jälkeen. Tänä vuonna on tosin kärsitty taalan liikkeistä ja viimeisten 6 kk tuotto on vain 1,72 %:a. Odotuksien mukaan ja johdonmukaisesti tuo on raksuttanut. Viimeiset 6 kk tosiaan taas näyttivät että ei tämäkään ole juna tai ikiliikkuja.

Morningstar on seurannut vastuullisen sijoittamisen rahastoja ja niihin virtasi vuoden 2016 kahdeksana ensimmäisenä kuukautena 2,6 miljardia euroa uutta rahaa. Koko tarkasteltavasta rahastojoukosta taas oli lähtenyt 2,6 miljardia eli ero on varsin selvä ja merkittävä. Kannattanee ainakin katsoa mitä yrityksiä nämä rahastot ovat ”syöneet” ja miettiä löytyisikö niistä helmiä omaankin salkkuun.

Salkkuliikkeitä olen tehnyt aika vähän. Kevensin Fortumia ¼ osan hintaan 17,07. Ostin Kemiraa (10,53), Tokmannia (7,13) ja Cityconia (2,19). Osinkoja saatu iShares DJ European Dividend, Citycon, iShares Core US Dividend Growth ja iShares US Oil Equipment & Services. Lisäksi osinko napsahti Coca Colalta ja kiinteistöyhtiö Klöverniltä.

Oma kovin konkreettinen näkökulma päivän ilmastonmuutokseen on se, että syksy tulee. Ei auta mikään. Sadetta piisaa, märkää, pimeää ja tuulta. Vene on viety telakalle ja mökki koko lailla talvikunnossa. On siis aika lähteä taas Etelä-Ranskaan.

En tiedä minkä verran lennosta koituu hiilidioksidipäästöjä mutta sunnuntaina heitän taas laukkuni hihnalle ja nousen koneeseen. Jonkinlainen some–paastokin on selvästi paikallaan kun tuntuu että 75 %:a päivityksistä nostaa sekä verenpainetta että v-käyrää. First World problems, sanoisi joku päivän kuumista aiheista. Eiköhän reilut 20 astetta ja Rivieran aurinko anna taas perspektiiviä ja uutta D-vitamiinia.

Palaillaan taas aurinkoisemmista maisemista.