Avainsana: Great Place to Work

Mistä salkun alkupääoma?

Kysyli minulta muutama lukija.

Perinteisesti Suomessa on vaurastuttu perimällä, menemällä rikkaisiin naimisiin tai yritystoiminnalla. Myöhemmin menestyjiä on nähty myös palkkatöissä – erityisesti optiojärjestelmien kautta – ja ns. start-up –yrityksissä. Sijoittamisellakin on moni vaurastunut.

Itsellä jäi noista perinteisistä tavoista kaksi ensimmäistä tapaa kokeilematta. Oma tieni kulki palkkatöiden kautta ottamaan riskiä ja ostamaan neljännes työnantajayrityksestä vuonna 1991. Elettiin 1990 –luvun laman alkutaivalta ja myymällä ison nipun sijoituksia sekä vetämällä nimen omavelkaiseen lainapaperiin, sain yrityksen oston järjestymään. Pokerinpelaaja voisi todeta minun olleen ostohetkellä kirjaimellisesti  ”All In”. Pankinjohtajakin korosti epäonnistumisen mahdollisuutta ja että ”ymmärräthän sitten, että sinulle ei jää kuin housut, jos niitäkään?”

Myöhemmin olen tehnyt monenlaista arvonmääritystä eri yrityksille ja mielessä on käynyt että ensimmäinen ostos tuli kyllä tehtyä enemmän uskolla ja fiiliksellä kuin huolellisella talousanalyysillä.

Yritys, josta ostin osuuden, toimi huolinta- ja kuljetusalalla. Kehitimme ja kasvatimme yritystä oston jälkeen 10 vuotta ja myimme sen liiketoiminnan ulkomaiselle ostajalle vuonna 2001. Monenlaista ehti nähdä ja kokea tuon ensimmäisen 10 vuoden aikana. Erityisesti nopeaa päätöksentekoa tuli harjoiteltua. Opin sen, että ketterä yritys ehtii tehdä monenlaista ennen kuin perinteiset toimijat edes huomaavat että ongelmia on tulossa. Virheitäkin tehtiin, mutta ei kriittisiä.

Sijoitus onnistui erinomaisesti ja sain kaupassa sijoittamani rahat takaisin noin neljäkymmenkertaisena. Kyseessä oli siis urani paras sijoitus. Toki verottajakin otti omansa. Jäin ostajan palvelukseen vielä viideksi vuodeksi ja sekin oli varsin opettavaista ja antoisaa aikaa. Kansainvälisessä kaupassa ja nopeatempoisessa, erittäin hintakilpaillussa logistiikassa on oma viehätyksensä.

Sijoittamista pörssin kautta olin tehnyt jo ennen tuota yrityskauppaa. Aivan niin visusti en ole elänyt koskaan kuin eräät bloggaajat, jotka säästävät ihan peruspalkastakin 60-80 % joka kuukausi. Hatunnoston paikka, kunhan muistaa elääkin eikä pelkästään kituuttaa.

Itse keskityin alkuun maksamaan lainoja etupainotteisesti ja kun erilaisia bonuksia tai myyntipalkkiota osui kohdalle, niin sijoitin joko pörssiin tai ostin pikkuhiljaa pieniä asuntoja kotikaupungista. Näitä on tullut viime vuosina myytyäkin eikä enää ole kuin kaksi jäljellä. Oma tuottolaskelmani kun ei ole puoltanut näiden hankkimista muuten kuin huomattavalla velkavivulla, enkä yleensä vivuta mitään sijoituksiani. Asenteen ymmärtää parhaiten sellainen, joka on maksanut joskus 90-luvun lainakorkoja ja/ tai nähnyt että asuntojen hinnat saattavat vaikkapa puolittua. En usko että tällaista kovin helposti enää nähdään, mutta kokemus jäi hyvin mieleen.

Yrityskauppojen jälkeen olin vielä vajaat 15 vuotta työelämässä, välillä työsuhteessa ja välillä konsulttina. Ajatus siirtymisestä enemmän tai vähemmän vapaalle kypsyi vuosien varrella ja testasin lukuja moneen kertaan ennen kuin otin tuon ratkaisevan askeleen. Siirtymisessä tuli pohdittua muitakin asioita kuin pelkkiä tuloja ja menoja. Työyhteisö antaa selkeän rakenteen ajankäytölle ja aika moni varmaan tunnustaa että on siellä joskus ihan mukavaakin. Erilaisten ihmisten kanssa on yleensä antoisaa olla tekemisissä.

Yleisesti ottaen täytyy kyllä todeta, että työelämän kehitys ei välttämättä ole mennyt viime vuosina parempaan suuntaan. Aika monessa työpaikassa haaveilee iso osa väestä siitä että työsuhde loppuisi ja saisi kuitenkin jostakin sen verran rahaa ettei aivan kuolisi nälkään. Samaan aikaan saattaa yrityksen HR –osasto juhlistaa menestymistään Great Place to Work –kilpailussa. Monenlaisia strategioita ja johtamisoppeja lanseerataan ja ”vain muutos on pysyvää”.  Samalla 400 000 suomalaista popsii mielialalääkkeitä.

Itselle taloudellinen riippumattomuus on ollut sitä, että pystyy halutessaan sanomaan organisaatiossa että ”nyt riitti, pitäkää tunkkinne”. On tullut joskus sanottuakin. Amerikkalaiset kutsuvatkin tuohon riittävää rahasummaa nimellä   F*** Y** –money. Taloudellinen riippumattomuus on mielestäni kauniimmin sanottu.

Viimeksi bloggasin ennen joulua. Sen jälkeen on nähty pörssissä loppuvuoteen huipentuva kunnon sukellus ja nyt alkuvuonna erittäin nopea nousu, tyypillinen rebound. Olin kuuntelemassa Mandatum Lifen tilaisuudessa Wahlroosia ja hän oli löytänyt jostakin käsitteen kuolleen kissan pomppu (dead cat’s bounce). Tilaisuudessa saatiin samalla mainostettua yrityksen vaihtoehtoisten sijoitusten (alternatiivien) menestystä eli k.o. kommentti kannattanee asettaa siihen viitekehykseen. Talouslehtiin saatiin heti otsikoita, että Nallekin epäilee nousun kestävyyttä.

Eipä sillä, ei kukaan tiedä mihin pörssit tästä suuntaavat. Ajan henkeen sopii myös se, että hedgerahastot ja monenlaiset rahantekokoneet nostetaan taas esille. Näistä en osaa sanoa muuta kuin että sijoittajan olisi hyvä ymmärtää ainakin ansaintalogiikka – sekä asiakkaan että palveluntuottajan.

Itselle viime vuosi oli sijoitusten arvonkehityksen kannalta huono. Kassavirta taas toimi odotusten mukaan, hieman ylikin.

Salkkuliikkeet:

  • Uponor           Ostettu lisää 8,44 e. Myyty 9,10 e. Yleensä kartan nopeita kauppoja, mutta tämä sopi hyvin salkun vuosisuunnitteluun. Salkkuun jäi vielä ihan kohtuullinen nippu.
  • Nordic ID        Ostettu lisää 3,50 e. Saa nähdä mihin tämä yritys kehittyy. Lottopaperi. Yrityksen olisi syytä miettiä sijoittajaviestintää.
  • Efore               Ostettu merkintäoikeuksia ja merkitty annissa. Tarkoitus oli merkitä enemmänkin mutta kommunikaatio ei mennyt aivan suunnitellusti. Olen yrityksen sisäpiiriläinen joten nämä liikkeet näkyvät myös julkisesti. Muuten en voi yritystä kommentoida.
  • H & M             Myyty pikkusiivu salkun vuosisiivouksessa SEK 156,68.
  • Nordea           Ostettu 7,52 e, 7,38 e ja 8,05 e. Jos maailma ei mullistu niin tuo muhkeat osingot keväällä. Yritysvaltaaja Gardell tuo lisää vauhtia kuvioon.
  • Citycon           Lisätty kurssiin 1,61 e. Osinkopaperi.
  • Telia                Pikkusiivu lisää kurssiin 3,85 e.
  • Raisio              Lisätty kurssiin 2,40 e. Firman arvosta on saatu vuodessa hävitettyä 47 %:a. Jokohan alkaisi riittää?
  • Altia                Lisätty kurssiin 7,33 e. Josko kansamme ei kuitenkaan raivoraittiiksi ryhtyisi. Arvostus on kohtuullinen verrattuna kansainvälisiin juomajätteihin, tunnetut merkit tuovat vakautta.
  • Nokia              Myyty kolmasosa hintaan 5,30 e. Uskon ja toivon että kurssi jatkaa nousuaan mutta nyt oli aika ottaa osa voitoista talteen.

Osinkoja saatu Citycon ja L Brands.

Korostan taas että en anna sijoitusneuvontaa, se on Suomessa luvanvaraista toimintaa. Kerron mitä olen omassa salkussani ja omissa sijoitusvakuutuksissani tehnyt.

Lunta on tullut omasta mielestäni vähintäänkin riittävästi. Onnea kaikille niille, joille talvi ja lumi on ihmisen parasta aikaa. Itse en kuulu tuohon joukkoon.

Keväälle ja kesälle olen ostanut neljä matkaa Ranskaan, kolme tuttuihin maisemiin Cannesiin ja yhden Bretagneen. Lisäksi on buukattuina yksi lomamatka Edinburghiin ja yksi työmatka Italiaan. Nyt kun katsoo ikkunasta lumipyryä, tulee mieleen pitäisikö katsoa vielä joku äkkilähtö. Kohteeseen, jossa paistaa aurinko ja jossa on kuivat jalkakäytävät.

Onnea ja – ennen kaikkea – kärsivällisyyttä sijoitustoimintaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ota löysin rantein…

…älä jännitä. Ota vastaan mitä tarjoo elämä, lauleli aikoinaan Veikko Lavi.

Sanat tulivat mieleeni kun katsoin kanssamatkustajan tehokasta työskentelyä paluulennolla Lontoosta. Lennon aikana nuori nainen ehti käydä Lontoossa hoidetut hommat läpi, tarkastaa luvut, kirjoittaa raportin ja tehdä aiheesta PowerPoint –esityksen. Rouvan esimies oli selvästikin vanhemman kaartin edustaja, joka ehti sen sijaan ottaa muutaman gin tonicin, nauttia illallisen ja levätä. Ei tuo vieruskaveri stressaantuneelta vaikuttanut mutta toiminta kuvaa hyvin tämän päivän työelämää. Meilit ja puhelut hoidetaan 24/7 eikä varsinaista vapaa-aikaa ole koskaan.

Aamun televisiossa kaksi noin kaksikymppistä avautui syvästä masennuksesta ja siitä selviytymisestä. Hyvä että joku uskaltaa. Masennuslääkkeitä popsii jo 426 000 suomalaista – joka päivä. Kannattaisi varmaan pysähtyä jossakin vaiheessa miettimään mitä teemme väärin. Henkilöstö-osastoilla on kova kiire pärjätä Great Place to Work –kilpailussa, jossa menestymisestä esimiesten bonukset ovat kiinni. Kun sitten sidotaan henkilökunnankin bonarit saman kisan pisteisiin, niin saadaan hienoja henkilöstötyytyväisyysvastauksia mutta rohkenen epäillä niiden todenmukaisuutta.

Muistelin omia huolinta-alan vuosiani. Olin pitkään varmaan ainoa alle kolmekymppinen odottamassa Finnairin yölentoa milloin milläkin Euroopan kentällä. Noin viisikymppiset vientitykit eivät kyllä kirjoittaneet raportin raporttia. Keskityttiin nykäisemään kunnon tumut baarissa ja projektia jatkettiin lennolla. Kaikki tunsivat toisensa ja jos joku oli saanut paperikoneen myytyä, siitä tiesivät kaikki. Currywurst oli kevyt iltapala, kolesterolit, maksa-arvot ja verenpaineet koholla eikä kahvia ilman useampaa Rellua voinut edes ajatella. Aika harva taisi päästä normaalille eläkkeelle.

Finnairilla tuntuu menevän mukavasti. Kaikki viimeiset lentoni (Lontoo, Nizza) ovat olleet täyteen buukattuja. Koneet ovat olleet aikataulussa, moderneja ja täytyy antaa henkilökunnallekin kymppi suorituksesta. Poissa ovat mutruhuulet ja murisijat. Palvelu pelaa tehokkaasti ja suomalaisen ystävällisesti. Lontoon kapteenikin veti juttunsa niin puhtaalla pohjoisen murteella että pois tieltä. Välillä lupasi Lontoo-Helsinki lentoajaksi reilut kaksi tuntia mutta hiukan joutui pakittamaan siitä. Hienoa nähdä että parantunut kansainvälinen talous näkyy näin selvästi ja nopeasti myydyissä paikoissa.

Lontoon visiitillä tuli taas perehdyttyä ETF –sijoittamiseen. Tälle vuodelle ennustetaan seuraavaa:

  1. ETF –sijoittaminen jatkaa kasvuaan. Viime vuonna ETF:iin virtasi 288 miljardia dollaria uutta rahaa. Aktiivisista rahastoista lähti 91 miljardia.
  1. Indeksisijoittamisen alhaiset kulut ja läpinäkyvyys ovat yhä useamman sijoittajan mieleen. Tietoa eri mahdollisuuksista on yhä helpommin saatavilla.
  1. ETF:ien kulut laskivat viime vuonna ja niiden odotetaan edelleen laskevan. Jenkkimarkkinoille pääsee S&P 500 etf:llä noin 0,05 % vuosikululla. Siinä täytyy aktiivisen jenkkirahaston kaverilla olla pitkällä juoksulla raju menestys, jotta saa sekä katettua hallinnointikulun erotuksen (jos oma kulu esimerkiksi 1,8 %) ja vielä tuotettua johdonmukaisesti ylituottoa. Ja sijoittajan pitäisi tietenkin vielä pystyä löytämään tämä ylituottoa antava rahasto etukäteen. Edelleen noin 80 % kaikista rahastoista häviää vertailuindeksilleen. Nordnet nokittaa tässäkin pelissä tarjoamalla omia Superrahastojaan Pohjoismaihin nolla hoitopalkkiolla ja nolla merkintä/lunastuspalkkiolla. Loistavaa palvelua.
  1. Investointi erilaisiin teemoihin kasvaa. Hyvin tuntemani Black Rock oli esittelemässä iSharesin kautta tarjoamiaan neljää uutta teemaa. Erittäin mielenkiintoisia osia kansainväliseen salkuun:
  • Vanheneva väestö (iShares Aging Population, AGED)
  • Automaatio ja robotiikka (iShares Automation and Robotics, RBOT)
  • Digitalisaatio (iShares Digitalisation, DGTL)
  • Terveydenhuollon innovaatiot (iShares Healthcare Innovations, HEAL)
  • Hoitopalkkio näissä 0,40 %. Osakkeet tasapainoin eli näiden kautta saa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ylipainoa.
  1. Jottei valinta ETF:ien ja aktiivisten rahastojen välillä olisi liian helppoa, ovat indeksitalot panostaneet ”smart beta” –etf:iin. Näissä yhdistetään kohtuullisen halvat hallinnointikulut ja aktiivinen valintaprosessi. Oikein selkeää näyttöä näiden ylivertaisuudesta ei vielä ole.
  2. Viime vuonna ETF:iä löytyi jo 1 944 erilaista. Joitakin (120) suljettiin ja uusia lanseerattiin. Sama kehitys jatkunee tänäkin vuonna.

Itse olen ottanut Pohjoismaiden ulkopuolisen osakepainon lähes kokonaan iSharesin ETF:illä. Muutama suora osakesijoitus vielä löytyy. Olen pitänyt siitä, että saan syötettyä nämä ETF:t myös Morningstarin seurantajärjestelmään ja saan sitä kautta salkun tilanteen hyvin analysoitua. Ostaminen ja myyminen on ollut vaivatonta.

Osinkokausi on hyvää vauhtia meneillään ja hyvältä näyttää. Tätä kirjoittaessa OMX –indeksi näyttää nousseen 3,14 %:a vuoden alusta mutta aika hermostunutta on ollut. Yhdysvaltojen twiittava presidentti saattaa vielä yllättää moneen suuntaan. Välillä näyttää, että yllättää samalla itsensä ja omat joukkonsa. Oma osakepaino edelleen melkein tapissa, tuloutuneita osinkoja olen jättänyt ostokassaan. Spondaa ostin hiukan lisää.

Osallistuin Raision yhtiökokoukseen. Väkeä oli kohtuullisesti paikalla ja kovasti esiteltiin funktionaalisia elintarvikkeita. Toimitusjohtajan katsauksen piti v.t. toimitusjohtaja Jarmo Puputti. Elovena –jäätelöt jaettiin kaikille kokouksen alkua odotellessa. Tuntuu että tuotteiden maku on paremmin kohdallaan kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Terveystrendit ovat Raision puolella mutta aika nopeasti pitäisi saada hallitukseen jämäkkä ote ja vakinainen toimitusjohtaja nimitettyä. Uusina jäseninä hallitukseen Ilkka Mäkelä, entinen Saarioisen toimitusjohtaja ja hallitusammattilainen Leena Niemistö (Pihlajalinnan hallituksen pj ja entinen Dextran toimitusjohtaja). Mielestäni erinomaisia valintoja kumpikin. Raisiota on paksu nippu salkussa ja ikävä kyllä punaisella mennään. Osinkotuotto on hyvä ja toivottavasti kurssikin vielä kääntyy oikeaan suuntaan.

Olin Lontoossa juuri viimeisimmän terrori-iskun jälkeen. Yllättävän rauhallisesti ihmiset nämä ottavat. Heathrow oli niin kuin ennenkin, samoin passitarkastus. Kaduilla hieman enemmän poliiseja ja uutena ilmiönä poliisien järeät maastoautot kävelykatujen ja torien lähettyvillä. Ideana varmaan se, että niillä tukitaan tarvittaessa pääsy kohteeseen. Videovalvontaa on ollut Lontoo pullollaan ennenkin ja niin nytkin. Ei taida montaa paikkaa löytyä missä et olisi ainakin yhdessä kamerassa ja hyvä niin. Suurkaupungissa on pakko käyttää julkista liikenneverkkoa joten metroissakaan ei väkikatoa ollut.

Investointivinkkinä Lontoosta edelleen kahvi, kahvilat ja terveellinen pikaruoka. Seisotpa melkein missä tahansa, näet ainakin 2-3 eri ketjun kahvilaa. Suurimpina Pret a manger (oli McDonaldsin osittain omistama 2001-2008, nykyään Bridgepoint Capitalin salkussa), Costa (omistaja Whitbead), Caffe Nero ja Starbucks. Joka luukulla on jono ja baristat valmistavat sekoituksia, joita tilatessa pitää olla insider. Sandwichit, salaatit, patongit, keksit ja leivonnaiset ruokkivat kiireisiä uraohjuksia kellon ympäri.

Partaterien valmistajien markkinat ovat pienenemässä ja erilaisten parranhoitotuotteiden kasvussa. Välillä tuntui olevan seutu täynnä talebaneja mutta kyseessä olikin hipstereiden suosima paikka. Parta rehottaa ja elämä on kovin tiedostavaa. Katselin yhden hipsterin ostoskoria edessäni Sainsburylla. Lihataloilla ei ollut koriin asiaan enkä ihan joka tuotetta ollut ennen nähnyt. Joka purkissa oli kuitenkin joko vege-, reilun kaupan, kestävän kehityksen, hiilijalanjäljen tai muun eettisen valinnan -merkki. Mehuakaan ei myydä mehuna vaan se oli vitamin shot tai all day antioxidant mineral smoothie. Myy sinä sitten sisäfilettä tai kyljystä samaan koriin.

Olen taas Ranskassa neljä viikkoa. Aurinko paistaa ja tutussa Cannesissa on helppo noudattaa Veijo Lavin ohjeita ja ottaa löysin rantein.