Avainsana: Fed

Propuska, propuska

Neuvostoliiton malli on tullut vapaan liikkuvuuden Eurooppaan. Papereita pitää löytyä ja sertifikaattia, mieluiten negatiivista. Propuskat pitää olla. Kaiken takana tietenkin korona eli Covid -19.

Oma tiemme Ranskaan alkoi tällä kertaa Turun Terveystalosta. Perjantaina tasan 08:00 minulle lyötiin tikku nenään ja pyöriteltiin. Siinä ei kirjaimellisesti kauan nokka tuhissut. Tikku putkeen ja rahat tiskiin. Hiukan alennuksista riippuen lysti maksoi 222 – 252 euroa eikä siitä oireettomana voi saada kuuluisaa Kelan satasen korvausta.

Markkinoilla on myös toimijoita, jotka ovat aika avarakatseisia eli heille ohjautuvat matkailijat, joilla on oireita. Itse ihmettelen logiikkaa, sillä jos on oireita, olet tuskin lähdössä mihinkään. Systeemi ohjaa valehtelemaan. Itsellä ei valitettavasti taivu moraali tuohon peliin.

Sitten kotiin odottamaan tulosta. Saksan aikaraja oli tiukka eli 48 tuntia näytteenotosta. Tämä koski myös kauttakulkuliikennettä eli Lufthansan koneen vaihtoa Frankfurtissa. Hivenen veti tiukoille, sillä aamulla piti lähteä kohti Helsinkiä 07:00. Lennon olisi voinut siirtää – ehkä – vielä aamulla ja pitkäaikaisparkin peruuttaa. Muuten olisi kummastakin tullut ns. uponnut kustannus.

Päätin mennä kentälle autolla muistaen viime vuoden kommervenkit siitä, miten kentältä saa saapuessaan siirtyä ja miksi ei. Julkisen liikenteen varaan ei auttanut laskea. Turusta kulkee nykyään suora bussi Vantaalle kerran päivässä, ainoastaan arkisin. Hivenen on tilanne muuttunut viime vuosista.

Aamulla noin 04:30 huomasin että Terveystalon appiin oli tullut negatiivinen testitulos. Olo oli hivenen helpottunut – ei tuloksesta vaan siitä että aikataulu piti. Emme kuitenkaan uskaltaneet laskea ”digitaalisen” todistuksen varaan. Koukkaus Terveystalon Kampin asemalle, jossa palvelu pelaa 24/7. Lappu kouraan ja kentälle. Ranskan ulkoministeriön sivuilta löytyi myös juhlallinen vakuutus siitä, ettei ole oireita. Printtaus ja nimet alle.

Laput, ne propuskat, syynättiin ensin Helsinki-Vantaalla. Hieman käy sääliksi henkilökuntaa, kun pitäisi pysyä jyvällä jokaisen maan vaatimuksista. Homma hoitui ja turvatarkastuksen kautta lähes autiolle kentälle. Frankfurtissa laput tarkastettiin uudelleen saksalaisella joustavuudella. Frau Kontrolleurin oli tiukkana. Yhdellä kaverilla oli kulunut 50 tuntia näytteenotosta. Ei muuta kuin uusiin testeihin ja uusia lippuja hankkimaan. Nizzassa dokumentit tarkastettiin kolmannen kerran.

Matkailun matematiikka muuttuu. Suomen hintatasolla alkaa tehdä nelihenkiselle perheelle tiukkaa maksaa tonnin ”starttiraha”. Yksi kaveri ennustikin, että kentällä tulee jatkossa vain tuttuja vastaan. Ruotsissa tuon testin saa 440 kruunulla, Saksassa 50 eurolla ja Italiassa 15 eurolla. Ostinkin salkkuun Terveystalon osakkeita.

Täällä Cannesissa avattiin tänään ravintoloiden terassit. Harvoin on istunut ravintoloissa niin paljon hymyileviä asiakkaita. Ravintolahenkilökuntakin oli riemuissaan: ”Let’s go! – On y va!”. Ei oltu turhaan hinkattu kaikki paikat kaikilla mahdollisilla desinfiointiaineilla. Se kuuluisa esiintyvyysluku on muuten täällä 58.

Tänään aukesivat myös muut kuin välttämättömyyskaupat. Museot, elokuvateatterit ja tavalliset teatterit aukesivat.

Urheilutapahtumiin saa nyt ottaa 800 henkeä sisätiloihin tai 1 000 henkeä ulkotiloihin. Se on kuitenkin 994 enemmän kuin Turussa Interin jalkapallo-ottelussa. Siellä esiteltiin viimeksi pelaajien lisäksi erikseen kaikki kuusi katsojaa. ”Ja katsomossa A rouva Virtanen, katsomossa B herra Lahtinen”. Meneteltiin Kristan ohjeiden mukaan. Nyt ei ole aika x, y, z.

Täällä on selkeä exit -suunnitelma, jonka toinen vaihe toteutui tänään. Seuraava etappi on 9. kesäkuuta, jolloin aukeavat ravintoloiden ja baarien sisätilat. Urheilutapahtumiin ja eri näyttelyihin pääsee 5 000 henkeä. Sen jälkeen otetaan myös EU:n ulkopuolisia turisteja, terveyspassilla.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin kesäkuun lopussa ollaan koko lailla normaalissa tilanteessa. Paitsi että diskot ja yökerhot odottavat vielä vuoroaan. Koetan kestää ilman David Quettaa tämän kesän. Jos joku on käynyt turistisesongin aikaan jet setin ns. menomestoissa, niin ymmärtää että näiden avaamista jarrutellaan vielä. Siellä kun leviävät monenlaiset virukset.

Asunnolla oli kaikki juuri niin kuin täältä lähtiessä. Talonmies oli käynyt kerran tsekkaamassa paikat ja juoksettamassa vettä viemäreihin.

Täytyy todeta, että tässä kakkoskodissa on helppo viihtyä. Marche Forville -torilta on taas hankittu tuoreet vihannekset ja hedelmät. Paikallisen artesaanipastan tekijän valikoimaa on testattu iltaisin. Leipä ja leivonnaiset paikallisesta leipomosta. Tuoreet kirsikatkin ovat juuri niin hyviä kuin muistelin. Kelit ovat olleet passelit: reilut 20 astetta ja auringonpaistetta. Rannoilla on sopivasti auringonottajia

Mitenköhän Suomen exit -suunnitelma jaksaa? Sen verran on osunut otsikoita silmiin, että ilmeisesti edelleen eletään kriittisiä aikoja. Tänään oli Turussa kahdeksan tartuntaa. Pitäisiköhän terassit sulkea ja alkoholin myynti valvotuissa tiloissa lopettaa kokonaan. Turvallisemmin juomien nautiskelu sujuu Aurajoen varressa?

On vaikea ymmärtää poliitikon järjenjuoksua. Itsellä tulee mieleen lapsuuden raittiuskilpakirjoitukset. Niissä me saimme etukäteen vihkosen, jossa oli opettava tarina tupakan ja alkoholin vaaroista. Niistä sitten kirjoitettiin aine ja odoteltiin, kuka palkitaan kevätjuhlissa. Aika hyvin pärjäsi, kun lupasi, ettei tippaakaan, koskaan. Sauhuttelusta puhumattakaan. Järjestäjinä olivat paikalliset raittiusjärjestöt yhdessä Suomen opettajain raittiusliiton kanssa. Jäiköhän hallituksella aine kirjoittamatta ja nyt otetaan revanssi?

Pitää taas virittäytyä ranskan puhumiseen. Ehdin jo tehdä ensimmäisen mokan naapurin vanhan rouvan kanssa. Hän käy päivittäin ulkona harmaantuneen ja hidasliikkeisen koiran kanssa. Aina ei oikein selviä, ulkoiluttaako koira rouvaa vai rouva koiraa.

Yritin viestiä sitä, että on mukavaa nähdä rouva terveenä ja hyvissä voimissa. Taisin sanoa, että on kovin yllättävää nähdä rouva terveenä ja elävänä… Yritin kyllä paikata seuraavalla repliikillä mutta täytynee jatkaa lepyttelyä.

Pörssissä on edelleen ollut positiivinen vire. Nyt nostaa kuitenkin inflaatio päätään Yhdysvalloissa ja markkinoilla on pelko siitä, että FED eli Yhdysvaltojen keskuspankki vie boolimaljan pois bileistä. Joko koronnostoilla tai ainakin tukiostojen lopettamisella.

Osalle sijoittajista ajatus positiivisesta reaalikorosta on ahdistava. Kesällä nähdäänkin varmaan heiluntaa monen kertaan. Tulosodotukset on viritetty tappiin ja vaikka yllättävän moni firma on niihin yltänyt, niin eiköhän ainakin parannusten tahti muutu maltillisemmaksi.

Salkkuihin on tippunut osinkoja tähän mennessä 84 930 euroa. Vielä on Sampo tuloutumatta ja aika moni kotimainen on siirtynyt kahden osingonmaksun vuositahtiin, joten ihan hyvältä näyttää.

Salkuissa olen hiukan kotiuttanut voittoja. Ikävästi näyttää siltä, että ennakon täydennystä täytyy maksella vuoden vaihteessa. Ongelma on sinänsä positiivinen, kertoohan se voitollisista kaupoista.

Kävimme tästä keskustelua yhdessä sijoitusryhmässä. Osa kirjaa verovelan Exceliinsä sitä mukaa kun voittoja näkyy sarakkeissa, osa taas kirjaa vasta kun maksu tapahtuu. Kumpikin lienee parempi, kunhan muistaa että voitoille löytyy muitakin ottajia kuin oma talous.

Salkkuliikkeet

OSTOT
Telia3,46 €
Lundbeck25,25 €
Citycon7,28 €7,29 €7,27 €
TietoEVRY27,34 €26,80 €26,70 €
Terveystalo11,62 €
Sanofi87,14 €
MYYNNIT
Harvia43,60 €44,00 €40,00 €
Nokia4,07 €
Rapala8,80 €

Toivottavasti korona hellittää vauhdilla, niin että saadaan Suomenkin rajoituksiin joku tolkku.

Ja toivottavasti tuoreet viikunat saapuvat kohta paikalliselle torille.

Kesää kohti kuitenkin mennään.

Delfiinejä ja turbulenssia

Kroatian purjehdusreissusta on jo reilu kuukausi. Viikko siellä sujui mukavasti, tuulta piisasi ja isolla – vajaat 50 jalkaa pitkällä – veneellä oli helppo liikkua kelissä kuin kelissä.

Unohtumaton elämys oli neljän delfiinin lyöttäytyminen seuraamme rankassa tuulessa Kroatian ulkosaaristossa. Meillä oli vauhtia yli kymmenen solmua mutta parinkymmenen minuutin ajan nämä seurasivat meitä, ohittivat veneen keulaa ristiin rastiin ja näyttivät muutenkin että ovat nopeampia ja ketterämpiä. Kävivät lähimmillään alle puolen metrin päässä. Kun sitten näkivät että lähestymme satamaa, heittivät vielä muutaman hypyn ja lähtivät hakemaan muita opastettavia.

Muutama huomio tuli tehtyä paikallisissa kaupungeissa. Peruselintarvikkeet ovat edullisia ja paikalliset merkit hallitsevat vähittäiskaupan hyllyjä. Ravintoloissa söi edullisesti ja lihapainotteisesti, nyanssit ja gourmet –ravintoloiden ratkaisut puuttuivat. Nälkäisenä ei kyllä tarvinnut lähteä mistään, päinvastoin. Viinilista koostui sekin paikallisista juomista. Ihmiset olivat ystävällisiä ja palvelu pelasi ihan mukavasti.

Vierasvenesatamissa oli sesonki ohi. Silti huomasi, kuinka tärkeää purjehdusturismi on pienille satamakaupungeille. Venepaikasta rokotettiin sata euroa vuorokausi. Suihkut ja vessat olivat riittävät Suomen armeijan funktionalisuuteen tottuneille, porealtaita etsivät joutuivat hakeutumaan muualle. Septitankkien tyhjennyspisteitä ei näkynyt missään. Ennustankin että jossakin vaiheessa näihin joudutaan panostamaan – isommankin meren kyky selviytyä jätöksistä loppuu kesken. Veneiden satamaköysiä irrottaessa oli jo nyt suositeltavaa käyttää kumihanskoja.

Katselin paikallisia rakennuksia kiinteistösijoittajan silmin. Hämmentävää. Osa oli remontoitu kuntoon, ja niissä oli asukkaita ja yrityksiä vuokralla. Vieressä taas saattoi seistä aivan samankokoinen talo, joka vain odotti romahdusta. Katot rikki, ikkunat puuttuivat. Oltiin kuitenkin paraatipaikalla satamassa. Mielessä kävi, josko sisällissodan myötä on hävinnyt sekä omistajat että kirjanpito siitä kenelle asunto nykyään kuuluu. Tilanne näytti monessa suhteessa muutenkin samalta kuin Virossa noin 20 vuotta sitten.

Kotiin saapumisen jälkeen pörssi näytti hetken toipumisen merkkejä ja salkku nousi useampana päivänä kohti vanhoja lukemia. Perusongelmat kuitenkin jatkuivat: Trumpin kauppasota Kiinan kanssa, Fedin koronnostot, Brexitin tulevaisuus, Italian budjettikiista EU:n kanssa. Joukkoon mahtui vielä suuryrityksiä, joiden Q3 tulokset jäivät odotuksista. Äkkiä auringonpaiste vaihtuikin taas myrskypilviin ja yleiseen pessimismiin.

Mitä – eivätkö kurssit aina nousekaan?

Pitkästä noususuhdanteesta nauttineet tuoreet sijoittajat ovat uuden tilanteen edessä. Keskustelupalstojen ”itse myin jo vuosi sitten”-, ”ostan sitten kun veri virtaa kaduilla, pohjille on vielä pitkä matka”- ja yleiset ”I told you so” –kommentit nousevat pinnalle. Sen verran voin ennustaa että kun pörssin suunta kääntyy, niin löytyy taas niitä, jotka osasivat ostaa pohjilta. Itse en ole moiseen kyennyt, ehkä korkeintaan vahingossa.

Kun on sijoittanut jo kohta kolmekymmentä vuotta ja ehtinyt nähdä useamman ihan oikean pörssiromahduksen, niin tilanteessa ei ole mitään uutta. Tämä on toimintaa, jossa jälkikäteen olisi helppo tehdä aina niitä juuri oikeita päätöksiä, siitä ollako osakkeissa, koroissa vai käteisessä.

Sen verran voin lohduttaa salkkunsa sulamista katsovia, että pitkällä juoksulla vanhat huiput saavutetaan ja mennään ylikin. Ainakin näin on käynyt tähän asti. Käteistä kannattaa pitää sen verran että voit itse päättää koska osakkeita myyt ja koska ostat. Lainarahalla vivutetun salkun pyörittäjällä rahoittaja saattaa tehdä päätöksen asiakkaan puolesta ja se voi johtaa ikävään lopputulokseen.

Omasta mielestäni yritysten tulokset ovat vielä varsin hyvällä tasolla ja ensi vuoden osinkoennusteet antavat uskoa nekin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö loppuvuoteen ja ensi vuoteenkin mahtuisi monen näköistä ”tukitasojen” testausta. Osa rykäyksistä antaa pitkäaikaiselle ja riskiä oikeasti sietävälle sijoittajalle ostomahdollisuuden. Niidenkään kanssa ei kannata kyllä hoppuilla. Neuvo, jota itse noudatan välillä huonosti.

Neuvosta tuli mieleeni jälleen kerran alleviivata että sijoitusneuvojen antaminen on Suomessa luvanvaraista toimintaa. En siis neuvo enkä rohkaise ketään tekemään sijoituspäätöksiä kirjoitusteni perusteella. Kerron vain mitä olen itse tehnyt.

Salkkuliikkeet:

  • YIT. Ostettu kurssiin 5,10. Kaikki manaavat rakennussektorin romahdusta. Uskon kuitenkin että YIT pärjää pitkällä juoksulla ja hinnakas Lemminkäisen osto antaa suhdannekestävyyttä.
  • Harvia. Jatkettu ostoja hintaan 5,10. Saunamarkkinoista suurin osa koostuu korvaushankinnoista eli yhtiö ei ole niin syklinen kuin moni luulee. Uusia tuotteita, lisämyyntiä ”erikoisvarustelusta” ja muutenkin tekemisen meininki.
  • Nordic ID. Merkitsin hiukan osake-annista ja tuplasin position hintaan 4,30 e. Tänään tuota olisi saanut hintaan 3,50 e kun pikavoitot jäivät merkitsijöiltä saamatta. Vaikka antirahoista osa meni entiselle omistajalle, niin yrityksen johto merkitsi kuitenkin kohtuullisella summa itsekin. Tämä antaa uskoa tulevaisuuteen. Spekulatiivinen paperi ja jos olisi vimmatusti käteistä, niin tämän päivän kurssitasolla voisi ottaa lisääkin. Todellinen menestys näkyy varmaan vasta muutaman vuoden kuluttua, mikäli RFID –teknologia lyö läpi.
  • Uponor. Tänään oli pakko ostaa lisää. Kurssi on puolittunut kuluvana vuonna. Ostot tasoihin 8,44 ja 8,52. Yrityksellä on kuitenkin sadan vuoden historia. Siihen on mahtunut monta nousu- ja laskusuhdannetta.
  • iShares Core US Dividend Growth. Myyty sijoitusyhtiön salkusta. Kuvittelen että löydän Suomen markkinoilta helpommin näitä nuijittuja kohteita samalla rahalla. Ennustetun osinkotuoton saa helposti tuplattua, ehkä kolminkertaistettua sitä kautta.

Saksaan sijoittavien ETF:ien lasku jatkuu ja punainen välkkyy monessa ruudussa. Kotimaastakin löytyy useampi paperi, joka saa nakuttaa osinkoa aika monta vuotta ennen kuin kurssipudotus on kiritty kiinni. Toisaalta, mikäli osingot pysyvät – tai jopa kasvavat – tällä ei ole osinkovirralle elävälle mitään merkitystä.

Osinkoja kilahdellut seuraavista: Tikkurila, Aspo, Rapala, Telia, Omega Healthcare Partners, Hennes & Mauritz, Unilever, Tesco, iShares U.S. Preferred Shares. Korkoa tuloutui UPM:n taalamääräisestä 7,45 % velkakirjasta.

Kroatian reissun delfiinit antoivat taas sellaisen elämyksen, joita ei tule ihan joka vuosi vastaan. Ajattelinkin että on mukavampi etsiä lisää tällaisia, kuin yrittää ennustaa pörssisuhdanteita ja murehtia kurssilaskuista.

Yhteiskunnassa tuntuu olevan konsensus siitä, että ihmisten alati pitenevä elinikä on pelkästään positiivinen asia. Kun käy itse useamman kerran viikossa vanhusten palvelutalossa, on helppo päätyä johtopäätökseen, ettei ainakaan sinne asti kannata säästellä elämysten etsintää.

Varasin siis seuraavat matkat Edinburghiin ja pari reissua Etelä-Ranskaan. Tämän vuoden huhtikuu Rivieran auringossa oli huippuratkaisu, ehkä sama toistuu ensi vuonna.

Uutiset Ranskan mellakoista ovat ikävää katsottavaa. Täytyy vain toivoa että EU:n epäjärjestyksestä hyötyvien valtioiden ammattianarkisteille antama rahoitus loppuu ennen kevättä. Tai että jonkinlainen järki ja järjestys saadaan muulla keinoin aikaan. Euroopassakin näyttää olevan liikaa väkeä, jonka elämäntarkoitus on anarkia ja vandalismi.

Vaihtoehtona olen miettinyt keltaista liiviä, jonka selässä olisi teksti ”Pro Macron”. Olisi varmaan helpompi soluttautua barrikadin kummallekin puolelle.

Mutta nyt on aika keskittyä jouluaskareisiin.