Avainsana: ETF

Onhan Rauma kuitenkin suurempi kuin Nizza?

Kyseli takapenkin pikkupoika äidiltään Finnairin lennolla.

Kone oli taas viimeistä paikkaa myöden loppuunmyyty, puolityhjillä koneilla ei ole lennetty pitkään aikaan. Suomalaistenkin eurot kilahtavat Provence-Alpes-Cote D’Azur -alueen turismin 10 miljardin euron tuloihin. Turismi työllistää täällä 86 000 ihmistä, edustaen 12 %:a alueen työpaikoista. Kotimaan matkailijat ovat ykkösryhmä, noin 80 % matkailijoista tulee Ranskasta. Ulkomaisista italialaiset ja britit ovat suurin ryhmä. Reissut ovat viikon reissuja, keskimäärin täällä ollaan 6,6 yötä. Reilut 42 %:a turisteista luokittelee itsensä hyvin toimeentuleviksi (well-off). Turistit käyttävät keskimäärin 43 euroa päivässä. Täytyy tunnustaa että oma kulutus taitaa ylittää tuon summan merkittävästi.

Pikkupojan kysymys vei ajatukset omaan lapsuuteen. Taisin olla jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kun olin ensimmäisen kerran lentokoneessa. Lentokin oli kovin pitkä ja jännittävä eli 20 minuutin Maarianhamina – Turku. Muuten matkailu oli sitä, että pakattiin kaikki tavarat isoon ja vanhaan farmariautoon, jonka takaosaan mahtuivat lapsetkin varsin hyvin. Turvavöitä ei käytetty eikä niitä tainnut edes olla. Enimmäkseen kierrettiin kotimaassa, pysähdyttiin sukulaisilla ja päädyttiin jonnekin Kuusamon nurkille. Norjassa käytiin kerran, mieleen jäi helle ja valaiden teurastamon kuhina ja nenään osuva ”tuoksahdus”. Ravintoloissa ei käyty varmaan koskaan.

Omien lasten maailma on ollut toisen näköinen: panostimme 2-4 reissuun vuodessa ja he oppivat jo varhain liikkumaan eri suurkaupungeissa varsin itsenäisesti. Mieleen on jäänyt kun 10 ja 12 -vuotiaat sopivat tapaamisesta kännykällä Lontoossa. ”Nähdään Marble Archilla”. ”Ai siinä Zaran kohdalla?”. Kymmenvuotias nappasi metrokorttinsa ja lähti liikkeelle. Myöhemmin muistin että sillä lasten kortilla olisi pitänyt matkustaa vanhempien kanssa. Asia oli kuulemma hoidossa, kunhan käveli aina portista jonkun pariskunnan perässä. Itse olisin varmaan pitänyt tuossa iässä Lontoossa lujasti lyhtytolpasta kiinni ja odottanut että joku noutaa pois. Maailma muuttuu.

Nyt nämä nuoret miettivät paljon laajakatseisemmin sitä, missä tekevät uransa, missä asuvat ja mihin veronsa maksavat. Pitäisikö Suomenkin miettiä veroympäristönsä kannustavuutta? Vai onko varmempi ratkaisu panostaa ”hyväosaisten” vainoamiseen ja murehtia ”varallisuuserojen” kasvua?

Inhimillisen pääoman vienti on jo hyvässä vauhdissa. Noin 500 tohtoritason tutkijaa lähti Suomesta viime vuonna, viidessä vuodessa määrä on kaksinkertaistunut. Muutkin nuoret osaajat ovat löytäneet uuden kotimaan muualta. Ykköskohteina ovat läheltä Tukholma, Berlin, Amsterdam ja kauempaa New York ja Dubai. Finanssialan osaajat, graafiset suunnittelijat, ohjelmoijat, valokuvaajat ja tutkijat ovat kysyttyjä muuallakin. Kun muuttajia haastateltiin, niin ainoastaan 19 %:a piti paluumuuttoa mahdollisena. Varallisuuserot kuitenkin kapenevat kun tämä väki muuttaa pois.

Viime blogin jälkeen on oikeastaan ensimmäistä kertaa iskenyt ideoiden puute. Kalenterissa on juuri nyt aika hyvin tapahtumia ruksattuna. Tällä hetkellä olen taas kaksi viikkoa täällä Cannesissa. Sitten mökkeilyä Suomessa ja lokakuussa purjehdusreissu Kroatiassa. Loppusyksylle ja talvelle 2019 pitäisi kuitenkin keksiä joku pidempi reissu. Monenlaista on tullut mietittyä ja ykkösenä kohteista on nyt Kanada. Sieltä löytyy ainakin materiaalin mukaan mykistävä rannikolta rannikolle junareissu. Saattaa kuitenkin olla että vuodenaika ei ole paras mahdollinen joten lennot ovat vielä varaamatta.

Yksinmatkustaminen on muutenkin kaksiteräinen miekka; välillä se toimii hyvin ja välillä taas tuntuu että voisi olla mukavampaa seuralaisen kanssa. No, jos en muuta keksi, niin päädyn varmaan taas Ranskaan marraskuussakin.

Pörssissä on ollut taas Trump –viikot. Kun ei tullut Nobelin rauhanpalkintoa Pohjois-Korean rakettimiehen tapaamisesta, niin on voinut taas keskittyä maailmankaupan mylläämiseen. Tulleja sinne ja pakotteita tänne. Nokituskisa on helppo aloittaa mutta siitä on vaikea päästä ulos voittajana. Viimeisin nokitus on uhkaus 20 %:n tulleista eurooppalaisille autoille. Kuulostaa varmaan pahemmalta kuin on. Oma käsitykseni on nimittäin, että aika moni saksalainen auto jenkkimarkkinoille valmistetaan jo nyt muualla kuin Euroopassa. Tämä turbulenssi ja nousevat korot ovat kuitenkin myrkkyä osakemarkkinoille ja heiluntaa on ollut normaalia enemmän. Varsinkin viime vuoden ”varmat hevoseni” eli erilaiset Saksan osakemarkkinoille keskittyvät indeksituotteet ovat olleet koko vuoden miinuksella. Jenkkituotteissa on tullut hyötyä dollarin vahvistumisesta mutta ei sielläkään kovin herkulliselta näytä.

Osinkoja on tippunut salkkuun seuraavasti:

Hennes & Mauritz        606,89 e

Investor                         660,56 e

Omega Healthcare    1 326,20 e

R.R. Donnelley                50,81 e

Limited Brands             132,18 e

Nokia                          7 790,00 e

Citycon                       3 737,50 e

Eri ETF:t                     3 646,41 e

Tesco                             245,52 e

Unilever                        273,00 e

 

Suunnitelmien mukaisessa tahdissa mennään näiden suhteen.

Ostopuolella olen ottanut hieman lisää L Brandsia, lisää Nordeaa, YIT:tä ja Klöverniä.

Myyntipuolella kevennetty Teliaa ja Omega Healthcarea hieman. ETF:issä myyty iShares Stoxx 600 European Banks ja ostettu iShares Stoxx 600 Technology.

Hiukan on täytynyt istua sormien päällä, ettei tule aiheutettua liikaa vahinkoa loistavilla myynti- ja ostoideoilla. Suunnitelma kun on edelleen istua omistusten päällä ja käyttää osingot elämiseen. If it ain’t broke, don’t fix it.

Niin se RaumaNizza on kyllä suurempi, väkiluku on täällä 348 000 ja jos ”esikaupungit” lasketaan mukaan, ollaan lähellä miljoonaa. Rauman väkiluku on 65 600. Nyt raumalaiset lukijat voivat korjata missä monessa muussa suhteessa Rauma on kuitenkin suurempi, joku selitys löytyy varmasti. Rauma on mukava kaupunki, jossa on kerran tullut tehtyä suuri virhe.

Pyrimme nimittäin hotellimme yökerhoon jonon ohi – kun kerran asuimme samassa hotellissa. Kun portsari oli poikkiteloin, niin sanoin että ”älä nyt, olemme täällä Porissa niin harvoin että kyllä jousto olisi paikallaan”. Keskustelun lopputuloksesta voin todeta, että onneksi kaupungista löytyi muitakin ravintoloita.

 

 

 

Annan toisten talletella suuret setelit

Latasin Ranskan paluulennolle vanhan iPodin. Nuorempi polvi ei varmaan edes ymmärrä kuinka mullistava keksintö tuo Applen kouraan mahtuva soittopeli oli aikoinaan. Miten ihmeessä sinne mahtui tuhansia biisejä? Latauksia ei tehty iTunesista vaan ensin CD tietokoneeseen ja sielta bitit ”podiin”. Kehitys Sony Walkman kannettavasta kasettisoittimesta oli mykistävä.

Popeda pamahti ääneen. Kingston Trion Greenback Dollar oli kulkenut Four Catsin suomennoksen kautta Tampereelle ja viesti oli selvä. Elämä on tässä ja nyt, eikä säästäminen todellakaan kannata. Ne multa pitkät vain saa – Spend it as fast as I can. Tartuva biisi vieläkin.

Suomalaisten kesäloman viettoon käyttämä rahamäärä on vihdoinkin nousussa. Vauhti ei päätä huimaa, puhutaan noin prosentin kasvusta. Viime vuonna suomalainen perhe – tai kotitalous, niin kuin tilastotieteilijä asian ilmaisee – suunnitteli käyttävänsä kesälomaansa 1 380 euroa. Vuonna 2013 budjetti oli vielä 1 495 euroa. Rahaa käytetään eniten kotimaan matkailuun, perhe- ja kesätapahtumiin sekä ravintoloihin. Mökkeily pitää pintansa suosiossa mutta alle 40–vuotiailla ulkomaanmatka pesee ”kesän työleirillä” mennen tullen. Muissa Pohjoismaissa lomaan käytetään noin kolmannes enemmän kuin Suomessa.

Kun seuraavan kerran katsot kaverin Instagram –kuvia Ibizan Blue Marlin Beach Clubilta, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään tuota 1 380 euroa. Ibizan Vagyu Beef Burger näytti maksavan 55 euroa ja mojito vain 15 euroa. Onneksi on sentään muutakin: List of champagnes available upon request. Siinä olisi viisihenkinen Puuhamaahan suuntaava lapsiperhe ihmeissään. Budjetti riittäisi ehkä päivän – jos jättäisi Rivan vuokraamatta.

Tänään aamulla räpsähti ruudulle Porche Macan -mainos. Nyt löytyisi menopeliin Sport Chrono Package, Porsche Doppelkupplung -automaattinen kaksoiskytkin-vaihteisto, Bi-Xenon ajovalot ja Porsche Dynamic Light System, 18-suuntaiset sähkösäätöiset adaptiiviset sport-istuimet, Palladium– harmaa metalliväri ja Burmester High-End Surround Sound System. Luvataan ostajalle Elämä – tehostettuna. Mitenköhän tässä selviää liikenteessä ilman Doppelkupplungia? Miltä kuulostaa päivittäinen Radio X3M ilman Burmesteria? Pitäisikö nyt antaa toisten talletella suuret setelit ja marssia suoraan Porsche kaupoille?

Jos ei nyt kuitenkaan.

Vapaaherran elämää on nyt kulunut kaksi vuotta ja budjetti on pysynyt hyvin kasassa. Tasan vuoden päästä alkaa ensimmäinen vapaaehtoinen eläkevakuutuskin antaa tulovirtaa. Jos kuitenkin pistäisi megakulutusvaihteen päälle voisi tilanne olla toinen.

Edesmennyt yrittäjäystäväni rakensi firmaansa tyyliin 24/7 vajaat kolmekymmentä vuotta, ennen kuin menehtyi yllättäen. Vaimo pisti ison vaihteen päälle ja aloitti maailman ympäri -matkailun. Huomasi matkustaessaan että yksityisjetillä pääsee paljon joustavammin ja mukavammin kohteeseen kuin reittikoneella. Totesi myös että luksushotellin sviitti on miellyttävämpi paikka kuin perushotelli. Palvelukin pelaa. Rahat tuli käytettyä kokonaan loppuun alle kolmessa vuodessa. Elämä on valintoja.

Kaksi viikkoa Cannesissa juhannuksen jälkeen meni erinomaisen mukavasti. Kelit suosivat, niin kuin siellä on tapana. Uiminenkin onnistui ilman paikallispuudutusta – Suomessa meriveden testaus on jäänyt vieläkin polvisyvyyteen. Ajanviete oli sama kuin ennenkin eli paikallisen torin antimien osto, kauppiaiden jututtaminen sekä väreistä, tuoksuista ja tunnelmasta nauttiminen. Yksi päivän reissu tuli tehtyä Touloniin, Ranskan Välimeren laivaston tukikohtaan. Sympaattinen kaupunki ja näkemisen arvoinen. Suomen kesäkelejä saa vieläkin odotella vaikka sateiden suhteen tämä kesä on ollut kohtuullisen hyvä. Syyskuussa vielä viikon reissu Cannesiin ja siihen mennessä pitäisi suunnitella loppusyksyyn ja alkutalveen uudet kuviot.

Vaikka Porsche on ostamatta ja Riva vuokraamatta, olen kuitenkin kantanut vastuuta talouselämän pyörien pyörittämisessä.

Tikkurila sai tuloja – ja minä toivottavasti myöhemmin osinkoja – yhden yksiön remontoinnissa. Kotona on lastenhuone otettu työn alle ja alkaa jo erehdyttävästi muistuttaa vierashuonetta. Vanha tuttu huonekalukauppa Ottomaani sai taas tuloja kun 20 vuotta palvelleet Duxit vaihdettiin vierashuoneessa uusiin. Siinä on muuten huonekalukauppa, jonka palvelu ei petä koskaan. Samalla kun seinät ja katot saivat uudet värit, huomattiin että verhotkin voisi vaihtaa. Ei muuta kuin tilaus sisään. Bukowskis Markets -huutokaupasta hankin pari uutta kattolamppua ja yhden ison itämaisen maton. Ruotsalaisille on kertynyt parempaa tavaraa myyntiinkin kuin meille konsanaan.

Luopumistakin olen harjoittanut: golfvehkeet pois kellarista, lasten huonekaluja kiertoon, käyttämätöntä lahjadesignia kiertoon. Tori.fi on osoittanut voimansa, hiukan on tullut täydennettyä sieltä puuttuvia Muuramen kaapiston osia. Hyvin tehty säilyttää edes jonkinlaisen hinnan ja on käyttökunnossa kymmenenkin vuoden jälkeen. En ole ihan Konmariin päässyt mutta monesta paikasta on saatu jotakin renssattua pois. Less is more.

Pörssi on heilunut kesällä suuntaan jos toiseen. Nyt, kun on saatu ensimmäisen vuosipuoliskon tulos, on kaava ollut enimmäkseen se, että tulosjulkistusta seuraa vajaan kymmenen prosentin kurssipudotus. Odotukset ovat olleet korkealla ja pienikin poikkeama rangaistaan kovalla kädellä. Itse olen käyttänyt laskuja lähinnä ostopaikkana. Euroopan ja Suomen taloudet näyttävät kuitenkin olevan selkeällä kasvu-uralla joten kyllä ne yritysten tuloksetkin sieltä vielä tulevat. Kuluttajat ovat optimistisempia kuin vuosiin.

Taalan heikkeneminen on ollut nopeaa ja rokottaa jenkkisijoituksia. Tämä eri keskuspankkien kisa oman valuutan ”devalvoinnista” näyttää jatkuvan. Venäjä saattaa vielä yllättää poliittisilla käänteillä ja Trump on edelleen kuin norsu posliinikaupassa. Näihinkin ongelmiin alkaa jo tottua.

Salkusta Sponda lunastettiin pois. Tokmannia olen ostanut kurssipudotuksen jälkeen. Saa nähdä onko halpahallilla pysyviä ongelmia ja pureeko hintastrategia vielä ostovoiman kasvaessa. Kokenut vetäjä sentään löytyi Keskolta. On mielenkiintoinen tilanne, kun korkean profiilin (ja hintatason) Stockmann Herkusta tulee Osulan Herkku ja samalla Tokmanni on jonkun mielestä jo liian hieno. Olisikohan Citymarket voittaja vai pienemmät paikalliskaupat?

Olen uskaltautunut ostamaan Oriolaa, monen vuoden mietinnän jälkeen. Vanhenevan väestön ja jos jonkinlaisen terveysajattelun pitäisi tuoda volyymiä Oriolalle. Ruotsissa saattaa löytyä Oriolalle vielä ostettavaa. Yrityksen hintakin on mielestäni kohtuullinen.

Vanhoista sijoituksista olen lisännyt Kemiraa, Ameria, Lassila & Tikanojaa ja ruotsalaista Klövern –kiinteistöyhtiötä. Teliaa ja Nordeaa katselen, josko tulisi vielä parempi ostopaikka.

Osinkoja on tippunut eri ETF :istä, Cityconilta, Klöverniltä ja Coca Colalta.

Isompana muutoksena olen irtisanonut ulkomaisen sijoitusvakuutuksen. Siinä ei kerta kaikkiaan toiminut matematiikka. Korkeammat kulut yhdistettynä osinkojen tupla- ja triplaveloitukseen ei jätä sijoittajalle oikein mitään. Alkuperäinen idea oli käyttää muuta kuin suomalaista asiantuntemusta kansainvälisen salkun rakentamiseen. Osinkojen verokohtelu yllätti, niiden ennakonpidätys – välillä useammassa kohtaa – söi osinkotuoton minimiin. Hallinnon kuluja kertyi yhtä lailla monelle välikädelle. Tulipahan taas todistettua että tee tarkat kalkyylit salkunhoidon kuluista. Kulu on varma, tuotto vaihtelee. Nyt sitten odotetaan saavatko tilitykset hoidettua edes jonkinlaisella aikataululla. Saadut varat osittain takaisin kotimaiseen vakuutukseen – josta ne aikoinaan otettiinkin – ja loput  Nordnetiin.

Ajattelin jatkaa loppukesän asunnon ”renssausta”. Vielä on vino pino tavaraa, joita en koskaan käytä. Kirjahyllyä katselen pelonsekaisin tuntein, siellä on varmaan toistatuhatta kirjaa keräämässä pölyä. Josko saisin hyllyt päivitettyä pienempiin ja samalla luovuttua tarpeettomasta. Mitähän kaikkea noissa vaatekaapeissa roikkuu, kun ei tahdo ovia saada kiinni? Veneestäkin oli varastettu ajovalo, täytyypä hankkia uusi. Veneen vaahtosammutin tuli tarkastettua ja vuosileimattua, check.

Olisiko niin että huoleton on hevoseton poika? Onko Popeda oikeilla jäljillä?

Nyt mennään kuitenkin vanhalla filosofialla. Jatketaan huolellista sijoitustoimintaa ja pidetään tulot ja menot tasapainossa. Loppukesän helteitä odotellessa.

 

 

 

Sijoitusneuvonnalla otsikoihin

Toukokuu on mennyt taas Suomessa ja puuhaa on piisannut. Ranskan erityisen lämpimän kevään jälkeen tuntui että olisi kannattanut jäädä sinne mutta eiköhän täälläkin saada vielä lehdet puuhun ja ihmiset terasseille.

Pankit, pankkiiriliikkeet ja sijoitusneuvojat pääsivät taas lööppeihin. Kun netin keskustelupalstoja silmäilee, niin sopiva rangaistus moisen ammatin harjoittamisesta näyttää olevan vähintäänkin ehdoton vankeus. Linnaan kuuluvat, moiset. Eipä sillä, ylilyönneistä, ammattitaidottomuudesta ja suorastaan toisen ”hädänalaisen aseman” tai tietämättömyyden hyväksikäytöstä tietyt tapaukset näyttävät viestivän.

Olen sijoittanut itse omia ja muutaman sijoitusyhtiön varoja reilut 30 vuotta sekä istunut useamman sata asiakastapaamista eri varainhoitajien ja sijoitusneuvojien kanssa asiakkaana tai myynnin kohteena (potentiaalinen asiakas eli pote). Olen istunut myös pöydän toisella puolen – palveluntarjoajan edustajana – useamman sata tapaamista. Luulen ymmärtäväni kummankin osapuolen ajattelumaailmasta jotakin.

Asiakaspuolella tuntuu monesti siltä, että hammaslääkärillekin on mukavampi mennä kuin raha-asioista keskustelemaan. Omasta lähipiiristäkin löytyy henkilöitä, jotka ovat mieluummin säilöneet vuoden tai useamman vuoden nettopalkan pankin nollakorkoiselle käyttötilille kuin hakeneet rahoille edes jonkinlaista tuottoa.

Riski tarkoittaa Suomessa sitä, että menettää rahansa – tai ainakin ison osan niistä ”kaiken maailman haihatuksissa”. Muualla maailmassa riski ja tuotto kulkevat yhdessä; kun ottaa sietokykynsä mukaisesti riskiä ja sijoitushorisontti on pitkä, pärjää luultavasti paremmin kuin nollakorkoisella. Riski on siis mahdollisuus.

Suomessa säästetään – jos säästetään ylipäätään – pahan päivän varalle, vanhuuden turvaksi tai johonkin selkeään hankintaan (useimmin asunto, auto, vene tai mökki). Harva tunnustaa sijoittavansa rikastuakseen tai viettääkseen railakasta elämää. Tai tavoitellakseen taloudellista riippumattomuutta, sehän kuulostaa jo vähintäänkin arveluttavalta.

Rahat ovat säästötilillä (talletuksissa 85 miljardia) tai – usein oman pankin – sijoitusrahastoissa (noin 22 miljardia). Vain joka kahdeksannella on suoria osakkeita ja näissä varoja 35,6 miljardia. Vakuutussäästöjä oli yhteensä 36,2 miljardia, joista yksilöllisissä eläkevakuutuksissa vajaat 9 miljardia.

Tyypillinen suoria osakkeita sisältävän salkun omistaja on mies (noin 58 % omistajista), iältään 55 vuotta. Salkun koko (keskiarvo) on 40 000 euroa, salkkujen mediaani on vain 4 200 euroa! Salkussa on 1-4 eri yrityksen osakkeita. Vain joka neljännellä on yli 5 eri osaketta. Salkun koon tuplaaminen on helppoa – jos puhut ruotsia äidinkielenäsi, keskimääräinen salkku kasvaa 75 000 euroon.

Nyt voisi ajatella että sijoitusneuvonnalle on selvä sosiaalinen tilaus.

Olisi varmaan kaikkien etu, että raha olisi sijoitettuna niin että päästään parempaan tuottoon kuin talletustilin nolla tai 0,2 %:a vuodessa. Asiakasta voitaisiin auttaa hajauttamaan riskiä niin, etteivät kaikki varat ole sijoitettuna vain muutamaan kotimaiseen osakkeeseen. Ei ehkä ole perusteltua odottaa kymmeniä vuosia, että Nokia nousee taas 60 euroon tai Stockmann 38 euroon. Talvivaara ei noussut, vaikka tuplasit ja taas tuplasit position. Tappiollakin voisi myydä joskus. Etsitään sitten yhdessä parempi sijoituskohde.

Kartoitettaisiin minkälaisia rahatarpeita sinulla on tulevaisuudessa ja olisiko mahdollista tinkiä hieman nykyisestä kulutuksesta ja leventää leipää myöhemmin. Voitaisiin pohtia ehkä muitakin elämän käänteitä kuten työttömyyden riskiä, turvaa sairauden varalle, lasten tai lastenlasten koulunkäyntiä ja mahdollista perintöä. Miten asuntolaina on kilpailutettu, ovatko erilaiset vakuutukset ajan tasalla? Onko niissä turhia päällekkäisyyksiä?

Kansainvälisestä hajauttamisesta ja erilaisten sijoitusmuotojen erilaisista tuotoista ja riskeistä pitäisi keskustella ja koettaa löytää asiakkaalle paras mahdollinen ratkaisu, nyt ja pitkällä tähtäimellä. Kustannuksetkin pystytään pitämään järkevinä kun mietitään yhdessä milloin kannattaa maksaa ja milloin hyödyntää ehdottomasti halvinta ratkaisua. Veroistakin voitaisiin keskustella: maksatko mieluummin heti vai myöhemmin? Onko kaikki tappiot varmasti käytetty hyväksi? Onko mietitty aviopuolison tilannetta, jos jotakin sattuu? Tai omaa tilannetta jos liitto päättyy avioeroon?

Mietitäänpä hetki sijoitusneuvojan työpäivää.

Niin kuin monessa muussakin työssä myös sijoitusneuvojalla on omat viikko-, kuukausi- ja vuositavoitteensa. Ei saa käydä niin kuin Huittisten Hullulle Miehelle, joka söi enemmän kuin tienasi.

Tapaamisia pitää saada aikaan ja keskustelut kirjata CRM:ään. Pöydälle tuli taas vino pino uusia dokumentteja, jotka ovat Finanssivalvonnan ja Euroopan Unionin tai muuten vain oman riskienhallinnan vaatimia. On FATCAa, MIFIDiä ja riskilomaketta – ja lisää tulossa.

Onko asiakkaalla joku yhteys Yhdysvaltoihin? Kakkosasunto Floridassa tai puhelinliittymä? Ota yhteys yksikön juristiin, tämä saattaa olla serious problem. Onhan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen dokumentit täytetty ja ajan tasalla? Ei kai kunnan varavaltuutettu ole poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö? Onhan asiakkaan kaikki perustiedot ja riskiprofiili täytetty oikein ja skannattu järjestelmään? Muista kopio henkilöllisyystodistuksesta! Eihän kyseessä ole minkään yrityksen sisäpiiriläinen? Onko tietokoneen allokaatiosuositus antanut maksimipainot riskisijoituksille? Jos järjestelmä ei valvo automaattisesti eri sijoituslajien suhdetta, niin muistanko varmasti hoitaa sen manuaalisesti? Miten tämä asiakas haluaa raportoinnin? Tulihan kaikki dokumentit allekirjoitettua? Mihinköhän tämä asiakas haluaa sijoittaa? Mihin hänen pitäisi sijoittaa?

Kuukausipalaverissa näytettiin taas myynnin uudet luvut: Pekka oli saanut taas parhaiten kauppaa aikaiseksi ja Johannalla oli ylivoimaisesti eniten rahaa (AUMia eli Assets under management) hoidossa. Jos ei tahti parane, loppuvat pian selitykset. Pekka ja Johanna pääsevät taas sille palkintomatkallekin. Varsinaiset Hannu Hanhet. Kyllä minäkin vielä joskus.

Uusia tuotteita tuli juuri myyntirepertuaariin puolisen tusinaa, nekin pitäisi opetella. Ranskan presidentin vaalit ovat selkeä uhka, vai oliko se mahdollisuus? Taala ja Trumpin valinta puoltaa sijoittamista Yhdysvaltoihin vai oliko se Eurooppaan? Uuden rakennesijoituksen matemaattinen kuvaus ja 15 sivun tuoteseloste tulivat. Onkohan tuo symbooli sigma vai pii? Taitaa sittenkin olla omega, niin kuin se kellomerkki. Tai turha näitä on pohtia. Pomokin sanoi että nyt myydään tätä. Jos on eri mieltä, voi myydä jotakin muuta, jossakin muualla. Nyt saatiin ainakin myyjälle sense of urgency.

Ja tämän tapaamisen jälkeen pitäisi saada tälle viikolle vielä kuusi muuta tapaamista. Kymmeneltä, yhdeltä ja kolmelta. Huominen tapaaminenkin peruuntui. Onneksi on tuo Verolista, jota voi soittaa läpi. Ei sillä listalla olevat olekaan vielä saaneet liikaa soittoja, hyvä jos kaksikymmentä. Pidetään kampi kuumana, niin hyvä tulee.

Tähän kun vielä lisätään se, että – niin kuin kaikissa ammateissa – työntekijöiden osaaminen ja ammattitaito vaihtelevat, niin tarkkana saa olla.

Nykyään on sentään jonkinlaista yhtenäistä koulutusta alalla (lähinnä APV1 ja APV2 –tutkinnot). Selvää on kuitenkin, että jos olet tehnyt 25 vuotta töitä vaikkapa vain kassapalveluissa tai maksuliikenteen välityksessä, on opittavaa paljon. Toki asiakastuntemuksesi saattaa olla valovuoden edellä juuri valmistuneen, futuureista ja warranteista lopputyönsä tehneen kollegan vastaavaa. Yhtä lailla on selvää, että pelkkä tumma puku ja silkkisolmio ei tee kenestäkään valmista sijoitusneuvojaa. Eikä muutaman päivän perehdytys oman firman ”bestseller” –tuotteisiin anna minkäänlaista valmiutta miettiä asiakkaalle parasta ratkaisua. Työnantajalta saa tehokkaan clousauksen salesmanship -koulutusta, asiakas kaipaa substanssiosaamista.

Todelliset huijarit ovat aivan oma lukunsa. Jos vanhoille ihmisille, jotka selvästi eivät ymmärrä monimutkaisen tuotteen riskejä, tuputetaan ammattilaisellekin vaikeasti ymmärrettävää ratkaisua, ollaan ihan muussa toiminnassa kuin varainhoidossa. Ennen vanhaan tämän tyyppiset henkilöt myivät samaa käärmeöljyä kaikkiin vaivoihin. Kaukana oikeasta varainhoidosta ollaan jos ansaintalogiikka perustuu ”kirnuamiseen”. Salkun jatkuvalla veivaamisella maksimoidaan silloin vain omat kaupankäyntipalkkiot – ei asiakkaan etu.

Nyt on lehtien otsikoissa esimerkiksi tuomittu kaikki rakennesijoitukset törkeinä ”vedätyksinä”.  Rakennesijoituksia on kyllä ihan asiallisiakin. Ja kyllä, varmasti todella osaava sijoittaja osaa rakentaa sellaisen itsekin halvemmalla, mutta näitä osaajia on ehkä 1 % sijoittajakunnasta. Näissäkin tuotteissa kannattaa muistaa katsoa todelliset riskit ja kustannukset, myös sen ”mahdottoman tapahtuman”. Ja tuotteen edellyttämä sijoitusaika, joka on yleensä viisi vuotta. Yksi asiakas aikoinaan esitteli komeaa ”täysin riskitöntä” salkkua. Kaksikymmentä eri rakennesijoitusta, pääomatakuulla. Seuraava eräpäivä kolmen vuoden päästä. Kysyin mitä teet, jos tarvitset nyt rahaa. Tai oliko järkevää ottaa saman liikkeellelaskijan riskillä kaikki – niin pieni kuin riski olikin.

Ikä ei muuten kerro kaikkea sijoitustaidoista. Muistan yli 90 vuotiaan vanhan rouvan, joka oli terävä kuin partaveitsi ja osasi keskustella kaikista sijoitustuotteista asiantuntemuksella. Ymmärsi, että taattu 4,5 %:n vuosikorko, joka vuosi, ei ole ollenkaan hassumpi tuotto, varsinkaan tuossa iässä. Keski-ikäinen, akateemisesti koulutettu asiakas taas oli sitä mieltä että on nyt omillaan, kun kilpailijan Borneon Pomppivat Tiikerit –tyyppinen erikoissijoitusrahasto oli ensin pudonnut 70 %:a ja sitten noussut 70 %:a. Siinäpä sitten sitten yhdessä harjoittelimme prosenttilaskua.

Yleisneuvona sanoisin kuitenkin että jos ikääntyneet vanhempasi ovat menossa sijoitustapaamiseen, niin kysypä jos voit tulla mukaan. Voi toki olla niin, että perheenkään sisällä ei haluta kertoa minkä verran rahaa on ja missä. Ja – aivan oikein – tapaaminen on myyntitapahtuma, jossa myyjä (se pankin mukava yhteyshenkilö) esittelee potentiaaliselle ostajalle (vanhempasi) myytävää tuotetta (sijoitusratkaisu). Ne kahvit ja hyvät viinerit ovat sivuseikka.

Välillä sai itse olla kieli keskellä suuta kun aviopari tuli yllättäen yhdessä tapaamiseen. Piti vetää vaivihkaa varsinainen asiakas sivuun ja kysyä saako siipan läsnä ollessa puhua asioista euroina vai ”pysytäänkö yleisellä tasolla”.

Saattoi puoliso yllättyä kun varallisuus olikin kymmenkertainen kuviteltuun verrattuna. Siipalle tuli mieleen että seuraavan kerran kun tuo kitupiikki yrittää ottaa Lidlin laarista eilistä -30% tuotetta, lyön sille sen sämpylän kurkkuun. Tai nyt loppui meidän perheessä äkkilähtöjen jokerihotellien metsästys. Business Class ja Hilton sen olla pitää, vähintään. Ja kotonakin pitäisi tehdä kunnon remontti. Keskustellaanko teillä perheessä tuloista, menoista ja varoista? Monessa perheessä ei keskustella.

Tarvitseeko sitten kukaan näitä varainhoitajia ja sijoitusneuvojia?

Tehdään kaikki itse, nettivälittäjä on halpa, omista virheistä voi syyttää vain itseään. Tai nythän on tullut algoritmivarainhoitaja, tietokone hoitaa ihan kaiken. Tietokonehan ei tee virheitä eikä algoritmi voi olla väärässä. Eihän? Raportitkin saa kaikki omalta koneelta, älä siis maksa turhasta. Aktiivisia rahastoja ei kannata käyttää, sanoo akateeminen tutkimus. Suoria osakkeita salkkuun. Buy & Hold. Hyvällä itsekurilla ja systemaattisuudella toimii varmasti.

Itse en kuitenkaan heittäisi lasta pesuveden mukana.

Parhaimmillaan varainhoitajaan on pitkä ja täydelliseen luottamukseen perustuva suhde. Sinä tunnet varainhoitajan osaamisen ja hänen kauttaan parhaiten saatavat ratkaisut. Tiedät varainhoitajan ja hänen työnantajansa vahvuudet ja heikkoudet. Hän tuntee sinut, työtilanteesi, varallisuutesi ja perhesuhteesi. Olette yhdessä laatineet – tai ainakin käyneet huolella läpi – sijoitussuunnitelmasi ja seuraatte sen edistymistä säännöllisissä tapaamisissa. Hyvä varainhoitaja myös muistuttaa siitä, mitä yhdessä sovitte. Hötkyily kun ei yleensä kannata.

 Ammattimainen varainhoitaja ei tuputa omia tuotteitaan ja osaa varmasti käyttää kustannustehokkainta instrumenttia, silloin kun kalliimmalla ei saada mitään lisäarvoa. Voit soittaa hänelle ja kysyä mistä tahansa, tai vaihtaa mielipiteitä silloin kun paniikki iskee tai kun keksit yhtäkkiä sen maailman parhaan pelipaperin. Hän varmistaa että liput, laput, raportit ja veroasiat ovat järjestyksessä. Hän osaa ohjata toiselle asiantuntijalle kun tarvitset apua vaikka perhejuridiikassa.

Muutama erinomainen ja mainitsemisen arvoinen varainhoitaja on tullut sijoitusurallani vastaan.

Auratorilla Karri Kevo on ollut keskustelukumppanina monen pörssiromahduksen aikana, terapiatyötä kumpaankin suuntaan. Monissa asiakastilaisuuksissa on jaettu viimeisintä tietoa ja osaamista, vaikkapa verotuksen muutoksista. Mieleen jäi vuosituhannen vaihteen pörssiromahdus, jossa markkinat putosivat nopeasti sellaiset 40 %:a. Istuimme muutaman muun sijoittajan kanssa lounaalla mieli maassa johon Karri totesi että ei tämä tähän lopu, vuoden päästä jo naurattaa. Näin kävikin.

SEB:llä Peik Tuomolin hoiti aina hommansa mallikkaasti alusta loppuun. Hän kertoi seikkaperäisesti mitä oli tarjolla, eikä tuputtanut koskaan mitään. Heidän aamiaisseminaareissaan oli asiantuntijoita useista Euroopan maista, puolentoista tunnin tietoisku ei verottanut kohtuuttomasti omaa työaikaa ja antoi usein ajattelemisen aihetta. Asiakasraportit olivat erinomaisen selkeitä, alan parhaimistoa.

Aikaisemmin Danskella toiminut Kari S. jaksoi käydä tutkimassa kymmenet Baltian ja Balkanin sijoituskohteet, paikan päällä ja kirjaimellisesti kourat savessa. Näistä aktiivisesti hoidetuista rahastoista saimme satojen prosenttien tuoton. Riskitkin kyllä toteutuivat myöhemmin ja vuosituoton etumerkki vaihtui. Onneksi positiota oli säännöllisesti kevennetty ja suoritettu re-balancing.

Nykyään Säästöpankkimaailmassa toimiva Jussi Lähteenmäki oli aina taatusti asiakkaan asialla ja jos joku oman firman tuote ei häntä vakuuttanut, ei hän sitä myöskään myynyt. Jussilla taitaa olla vieläkin tapana lukea jokaisesta firmasta lähes kaikki analyysit ja näiden päälle samanlainen nippu suhdannekatsauksia. Raumalaisia ei voi yleensä syyttää myöskään ylenpalttisesta optimismista. Pysyy riskinhallinta itselläkin mielessä.

Mandatumin Lifen Tapani Mannersuo ymmärsi katsoa säännöllisin väliajoin salkkukokonaisuutta ja uskalsi kysyä oliko mahdollinen riskikeskittymä oma valinta vai pitkään jatkuneen arvonnousun aiheuttama vahinko. Saman talon Pasi Poikkeuksen kanssa on ollut erinomaisen hyvää yhteistyötä jo pitkään. Kaikki mitä on pyydetty, on tehty nopeasti ja tehokkaasti. Nopeaa ja suoraa kommunikaatiota.

Jokaisessa näistä taloista myös ”Back Office” on ollut mukana asiakkaan tyytyväisyyden rakentamisessa. Ammattimaista varainhoitoa sielläkin.

Itse olen käyttänyt jo pitkään varainhoitajaa nimenomaan konsultoivassa varainhoidossa. Avoimen valtakirjan varainhoitoa, jossa asiakas valitsee riskitason ja varanhoitaja hoitaa sen jälkeen kaiken muun, on tullut kokeiltua. Ei sopinut minulle. Haluan päättää itse mitä tehdään ja milloin. Teen suuren osan sijoituksistani sijoitusvakuutuksen kautta – tämä on helpottanut sekä raportointia että sijoitusten voittojen, tappioiden ja muiden tuottojen pitämistä ”samassa laarissa”. Kumppanin avoin arkkitehtuuri mahdollistaa suorat osakesijoitukset ja kustannustehokkaat ETF:t, silloin kun aktiivisella sijoitusrahastolla ei saa lisäarvoa.

Varainhoitajiltani saan raportit, yritysanalyysit ja monenlaiset ideat – silloin kun niitä tarvitsen. Erilaisissa asiakastilaisuuksissa on ollut monen monta ulkopuolista asiantuntijaa kertomassa eri markkinoiden tapahtumista tai vaikka esittelemässä viimeisimpiä tutkimustuloksia lukuisista eri aiheista. Varainhoitajan kautta saatuja lakipalveluitakin on tullut käytettyä.

Suoria osakesijoituksia – erityisesti ulkomaisia – teen mieluiten kustannustehokkaan Nordnetin kautta. Heille täytyy antaa erinomainen arvosana kaupankäynnin reaaliaikaisuudesta ja raporttien saatavuudesta. Ulkomaisten suorien osakesijoitusten verokohtelukin on parempaa kuin vakuutussijoittamisessa. Shareville –keskustelupalsta on hyvä esimerkki Nordnetin ennakkoluulottomasta tavasta kehittää sijoitusmaailmaa. Ehkäpä kansan kapitalismi vielä nostaa päätään.

Sijoitusneuvojia ja varainhoitajia on siis monenlaisia. Jos sinusta tuntuu että pystyt parhaaseen lopputulokseen toimimalla yksin, niin hieno homma.

Monelle huolella valittu, ammattimainen varainhoito on kuitenkin hyvä ratkaisu.

Kun katsoo lukuja suomalaisten sijoittamisesta, on omaisuudenhoidossa työsarkaa vielä yllin kyllin. Kustannuksia kannattaa toki aina verrata ja palveluntarjoajia kilpailuttaa. Kun asiakassuhteeseen on päädytty, kannattaa sanoa suoraan mikä toimii ja mikä ei. Silloin on varainhoitajan helpompi parantaa palvelua.

Hoiditpa rahojasi itse tai varainhoitajan kautta, älä sijoita sellaiseen mitä et ymmärrä. Äläkä sitoudu mihinkään sellaiseen mistä et pääse irti nopeasti ja joko ilmaiseksi tai vähillä kustannuksilla. Muistikuvien varaan ei kannata rakentaa mitään sopimuksia ja sekin mistä on mustaa valkoisella, kannattaa lukea hyvin ennen kuin allekirjoittaa. Ja jos joku ehdottaa että myy kaikki muut sijoitukset veroista piittaamatta ja tuo rahat meille, on aika kävellä nopeasti ulko-ovelle.

Suurin ongelma Suomessa on kuitenkin mielestäni se, että raha-asioita ei hoida kukaan. Tai hoidetaan niin kuin yksi tuttu sanoi: ”Helposti. Kaikki menee mitä tulee. Eikä riitäkään”.

Nyt ovat taas pörssit pudonneet toista päivää. Oikein prosenttikaupalla. Saakohan Trump kenkää? Oliko kaikki kurssinousu vain illuusiota? Pitäisiköhän soittaa varainhoitajalle ja kysyä mitä ovat mieltä…

Paikka auringossa

Päätin jättää huhtikuuksi Suomen kylmät säät ja jalkakäytävillä vuorottelevan jään, hiekan ja sepelin taakseni. Ei muuta kuin Finnairilla Nizzaan ja sieltä Cannesiin. Vuokrasin kuukaudeksi asunnon Cannesin vanhasta kaupungista eli Suquetista Air B-n-B:n kautta. Hinta oli 1 500 euroa isolta parvekkeelliselta yksiöltä, jossa on parveke merinäköalalla ja kaikki uutta. Bloomberg löytyy televisiosta – taitaa olla ensimmäinen kerta Ranskassa. Tällä kertaa päätin jättää koulun väliin ja keskittyä omatoimiseen opiskeluun. Laskeskelin juuri että olen saanut luettua jo 10 ranskankielistä kirjaa eli ei tämä ihan hukkaan ole oppimisenkaan suhteen mennyt. Kielioppia en ole kyllä pöydälle nostanut, mutta ehkä vielä ehtii.

Eipä olisi paremmin voinut ajoitus onnistua. Täällä on paikallisen Nice Matin -lehden mukaan meneillään neljänneksi lämpimin kevät koskaan. Aurinko on paistanut oikeastaan joka päivä ja lämpötila on varjossa 20-24 astetta. Jos sattuu osumaan tuulensuojaan ja aurinkoon – niin kuin parvekkeeni – voi tuohon lyödä huoletta useamman asteen päälle. Kun parvekkeelta näkyvät vielä sekä Välimeri että viereiset vuoret, niin olen asuntoon enemmän kuin tyytyväinen. Itse asiassa niin tyytyväinen että varasin heti syyskuullekin viikon.

Täällä on ollut useita konferensseja ja niiden mukana ”työmatkalaisia” liikkeellä. Maaliskuussa oli kiinteistösijoittamisen MIPIM ja juuri kun saavuin MIPTV – audiovisuaalisen ja digitaalisen sisällön messut. Kun kysyin paikallisilta mikä tuo on, niin sanoivat että ”TV-sarjojen Messut”. Ovat varmaan muutakin kuin TV:tä, mutta suomalaista televisioväkeä oli aika paljon liikkeellä. Kaupungissa asuu noin 75 000 ihmistä, Rivieran konferensseissa käy joka vuosi 250 000 ihmistä ja turistien kokonaismäärä on 11 miljoonaa. Kun turistit käyttävät vajaat 100 euroa päivä, puhutaan 10 miljardin euron potista ja 75 000 työpaikasta.

Cannesin megatapahtuma eli Festival de Cannes – filmifestivaalit – ovat 17. -28. toukokuuta. Maailmantähdet saapuvat ja paikalliset yrittäjät tekevät kunnon tilin kun ihan kaikki majoituskapasiteetti on ”fully booked”. Luksushotellit ja niiden ympärillä olevat Michelin ja muut gourmet -ravintolat tekevät takuulla kaikkensa jotta Ranskan matkailutase on vihreällä. Rantabulevardin Carlton, Martinez ja Majestic Barrier ovat nyt virittäneet rantalaiturinsa ja ravintolansa iskukuntoon. Täältä tuskin loppuu Vintage Dom Perignon, niin kuin oli käynyt St. Tropezissa pari vuotta sitten. Siellä kaksi megarikasta halusi kilpailla siitä minkälaisen laskun saa yökerhossa aikaiseksi, kun tarjoaa kaikille läsnäoleville vain parasta. Lisää shampanjaa ja kalleimpia viinejä lähetettiin hakemaan helikoptereilla. Ja kun yökerhossa oli riittävästi väkeä ja Ibiza –meininki, sai toinen kuulemma miljoonan euron astronomisen rajan puhki. Huvinsa kullakin.

Itsellä eläminen on kovin kohtuullisen hintaista. Aamulla juon kupin espressoa parvekkeella, kävelen sitten aina yhtä upealle Marche Forville –torille. Siellä kuluu aika torikauppiaiden tontteja kierrellessä. Toinen toistaan hienommin järjestetyt tiskit; vihannekset ja hedelmät ovat ojennuksessa. Juustot, lihajalosteet, kalat ja äyriäiset täyttävät kojut. Värit ja tuoksut saavat aina yhtä hyvälle tuulelle. Ammattiylpeys on itsestäänselvyys. Kun ostan muutaman avokadon tai mangon, kysyy torirouva ”pour aujourd’hui?” eli syötkö tänään. Sen jälkeen tunnustelee hedelmät ja valitsee vain ne, jotka ovat varmasti kypsiä. Kun kiittelin niin sanoi että ”monsieur, näin se on miestenkin kanssa, monta pitää tunnustella ja tarkkaan nuuhkia, että löytää juuri sopivan…”.

Toriostokset eivät paljon maksa. Ostosten jälkeen tuttuun torikahvilaan. Pöytään tuodaan tilaamatta ”cafe du mois”, kuukauden espresso. Hinta on 0,50 e kalliimpi kuin perusespressolla eli huimat 2 euroa. Vesilasi kylkeen ja siinä saa menemään hyvinkin puoli tuntia, kun katselee ohikulkevia ihmisiä.

Ennen lähtöä ostin Polarin sykemittarin GPS:llä ja sitä on ollut hauska käyttää. Piirtää missä on kävellyt, millä vauhdilla ja laskee vaikka mitkä kuormitukset. Olen kävellyt tuollaiset 10 kilometriä päivässä. Aika kuluu rantabulevardeilla kuin siivillä. Näkymiäkin riittää, niin horisontissa kuin rannallakin. Kaupunki on monelle näyttäytymispaikka ja ranskalainen nainen on hoikka, tyylikäs ja vaivattomasti chic. Hiukset ovat useimmin pitkät ja korot korkeat. Asennetta ja arroganssia tiivisti yksi mademoiselle. Sexy with a brain, sanoi toinen.

Lounaan olen tehnyt yleensä toriostoksista. Illalla ravintolaan, jossa hyvä illallinen maksaa noin 15-20 e per ruokalaji tai 22-30 e jos haluaa ottaa koko menyyn. Enemmänkin saa toki menemään: muutaman ystävän kanssa innostuttiin istumaan pitkällä kaavalla ja ottamaan viinilista mukaan peliin. Silloin liikutaan jossakin 60-80 euron välillä per nenä. Toki kokonaisuuskin on silloin erinomainen. Luksushotellien lähettyvillä on muutama Michelin –ravintola, joissa pelkkä menu maksaa vajaat 200 euroa ja siihen juomat päälle.

Pikkuvinkkinä Ranskan matkaajille… kannattaa aina katsoa onko ravintolassa tarjolla joku menu. Näiden hinnat tosiaan parista kympistä ylöspäin ja siinä on kolme ruokalajia sopivan kokoisina annoksina. Jos ei ole viiniharrastaja niin talon viini riittää yleensä oikein hyvin. Vesi kannattaa tilata kannuna eli ”carafe d’eau”, se on aina ilmainen. Tarjoilija kysyy mielellään de l’eau? Ja kun siihen vastaa että joo, niin pöytään tuodaan pullo Eviania tai Perrieriä hintaan 6 euroa pullo. Ero fonetiikassa on aika pieni eli ”doo” tai ”del-oo”, Kraanavesi eli tuo d’eau on aina ilmainen, kylmä ja erinomaisen juomakelpoinen. Eli ”karaf-doo” niin rahaa jää muuhunkin. Se ”s’il vous plait”, kannattaa toki muistaa tilaapa mitä tahansa.

Turvallisuuteen on edelleen panostettu. Poliiseja näkyy aiempaa enemmän. Liikennettä valvotaan tarkemmin ydinkeskustassa ja kävelybulevardeille on asennettu ajoesteitä. Muutaman kerran olen nähnyt terrorismin vastaiseen taisteluun erikoistuneita sotilasryhmiä partioimassa. Itsellä on aika turvallinen olo, niin hullu kuin maailma välillä tuntuukin olevan. Pääsiäismessun aikaan evakuoitiin Nizzassa kirkko, johon tunkeutui uhkauksia huutava ja makkaraa heiluttava mies. Poliisi otti toverin nopeasti talteen ja lehdessä todettiin osuvasti että ”kiinniotetun mielenterveyttä sopii epäillä”.

Maailmanpolitiikkaa kun seuraa, niin tuo makkaranheiluttaja ei taida olla ainoa riski. Presidentti Trump kertoi televisiohaastattelussa että oli juuri nauttinut maailman parasta ja näyttävintä suklaakakkua Kiinan presidentin kanssa. Samalla oli antanut armeijalle luvan iskeä kohteeseen ja kertoi sitten Kiinan presidentille että ”iskimme juuri ohjuksilla kohteeseen”. Haastattelussa hän sanoi iskeneensä Irakiin ja kun haastattelija totesi että Syyriaan niin siihen vain että ”yes”. Meillä on Suomessa kokemusta Kekkosen ajoilta siitä että presidentti ei ollut aina ihan kartalla; toivon todellakin että Yhdysvalloissa ollaan.

Muuten koko Syyrian ohjusisku on erikoinen episodi. Maskirovka tulee mieleen. Tämän jälkeen kaikkien pommien äiti eli MOAB pudotettiin Afganistanin vuorille, teho vastaa puolta rekkakuormallista TNT:tä. Siinä sai kalliot kyytiä. Pohjois-Koreassa maan kaikkivaltias päämies harjoittelee ydiniskua ja Yhdysvallat on ilmoittanut estävänsä tämän ydinaseohjelman – tavalla tai toisella. Turkissa Erdogan sementoi valtaansa. Aika monta irtonaista osaa on nyt maailman kellossa, eivätkä ihan tasatahtiin mene liikkeet.

Vuoden ensimmäisen kvartaalin raportit on saatu. Osakkeissa pysyminen kannatti. Täytyy kyllä tunnustaa että useamman kerran on ollut mielessä että tulisiko tästä selkeä ”sälj till nypotatis” –vuosi. Toisaalta Suomessa on ollut niin kylmä että taitavat perunatkin olla myöhässä. Jotakin kevennystä tässä täytynee tehdä että saa kesällä hyödynnettyä äkkiliikkeitä.

Osinkoja on saatu tähän päivään mennessä 55 000 euroa ja lisäksi sijoitusyhtiöstä se perinteinen 8 %:a matemaattisesta arvosta. Suurimmat osingot yhtiöistä: Nordea, Raisio, Aktia, Lassila & Tikanoja, Fortum, Sponda, Citycon, Kemira, Aspo ja YIT. Telia, Metso ja Tikkurilakin muistivat omistajaa. Nokiasta irtoaa osinko vielä kuun lopussa. Itselle sopii mainiosti se että muutama kotimainen yhtiö on siirtynyt useampaan osingonmaksuun vuoden aikana.

Alkuvuonna myin loputkin Eforet. Atrian myynti meni nappiin (12,50 e). Seadrillistä sain yli 90 %:n turskan. Tulipa taas todettua että Oslon pörssi on erilainen – tuon osakkeen piti aikoinaan olla osinkopaperi. Raju velkavipu mutta korkea öljynhinta ja pitkät sopimukset tuovat kunnon kassavirran. En muista montako osinkoa ehdin saada mutta olisi tuo ostos saanut jäädä tekemättä. Nyt ei ole salkussa yhtään norjalaista lappua.

Ostopuolella: Nokia, Sponda, Raisio, Rapala, Aktia ja Amer. Nordnetin salkussa Omega Healthcare, Telia, Coca Cola ja Novo Nordisk. Nordnetin puolella ei myyntejä.

ETF-puolella pientä säätöä. iSharesin International Dividend myyty, iShares European Minimum Volatility kevennetty ja otettu iShares MDAX:ia, iShares Eurostoxx 600 Teknologiaa sekä megatrendeihin panostavia ETF:iä eli iShares Aging Population, iShares Digitalisation ja iShares Automation & Robotics.

Sain vihdoin syötettyä kaikki Google Financesta löytyvät sijoitukseni Google Spreadsheetsin avulla yhteen ”Exceliin”. Kiitokset vain Harry Holdarille (http://palkansaajavaurastuu.blogspot.fr/) alustasta. Hienosti päivittyy ja näillä työkaluilla voisi tehdä paljon yksityiskohtaisemmankin mallin.

Vielä on 11 päivää jäljellä auringon paistetta. Vapuksi kotiin. Tilauksessa olisi vähintään 15 astetta plussaa, lehdet puussa ja kadut puhdistettu. Toivossa on hyvä elää.

Viidakkoveitsiä ja himmeleitä

Alkava viikko on viimeinen viikko Aix-en-Provencessa tältä erää. Opinahjo on vastannut taas odotuksia ja tekemistä on ollut vähintäänkin riittävästi.

Koulu – IS Institut – oli alunperin Ruotsin valtion projekti. Tyypilliseen ruotsalaiseen tapaan todettiin että olisi niin kyllä kiva (kul på rikssvenska) jos opiskelijamme saisivat opiskella kieltä aidossa ympäristössä. Tuumasta toimeen ja koulut pystyyn Malagaan, Aixiin ja Firenzeen. Koulu yksityistettiin myöhemmin management buy in –menetelmällä. Koululla on edelleen sopimus Ruotsin valtion kanssa, joten ruotsalaiset opiskelijat pääsevät tänne tehokkaaseen kielikoulutukseen noin sadalla eurolla kuussa.

Opiskelijoita on ollut kaikista maista, kaiken kaikkiaan noin 50 000 vuodesta 1972. Ryhmäkoko on pieni eli 4-8 oppilasta per ryhmä. Vähintään kaksi opettajaa vuorottelee ryhmän opetuksessa. Omassa ryhmässä on tällä kertaa ollut sveitsiläisiä opettajia, ruotsalainen, australialaisia opettajia, Ranskassa asuva brasilialainen ja Meksikossa asuva jenkki. Ryhmässä on myös nuori japanilainen juristi, jonka pomo lähetti Ranskaan tehtävänään oppia kieli ”täydellisesti ja nopeasti” – lähtien nollatasolta. Eipä ole kaverilla vapaa-ajan ongelmia.

Sää on lämmennyt ja tällä viikolla puhkaistiin 20 astetta. Yöt ovat edelleen viileitä ja monesti sateisia. Erittäin kovat tuulet (tempête) ovat puhaltaneet; viime yönä Atlantilta tullut kunnon puhuri jätti Luoteis-Ranskassa noin 260 000 kotitaloutta ilman sähköä. Muutenkin täällä on saanut miettiä enemmän ilmastonmuutoksen seurauksia. Puolitoista vuotta sitten kaatosateet ja tulvat tuhosivat Rivieralla useita taloja ja ihmishenkiä menetettiin. Pari viikkoa sitten suurkaupungeissa (Pariisi, Lyon, Grenoble) rajoitettiin autoilua ilmansaasteiden vuoksi. Joko annettiin ajokielto isopäästöisille autoille (täällä pitäisi hankkia päästöluokitustarra tuulilasiin) tai todettiin että tänään vain parilliset rekisterinumerot saavat ajaa, huomenna parittomat. Alpeilla on monenlaista protestia ja kinaa pienkylissä siitä rakennetaanko vielä muutama hotelli kylään vai ei. Suomen olosuhteet saattavat houkutella ihan uuden turistiryhmän – ihmiset, joille puhdas ilma tai vesi on harvinaista herkkua.

Presidentin vaaleista tulee uutisia joka tuutista ja tilanne alkaa olla mielenkiintoinen. Francois Fillonin (oikeiston ehdokas) vaalivoiton piti olla läpihuutojuttu. Nyt on ilmennyt että hän on maksattanut vaimolleen vuosia noin 10 000 euron kuukausipalkkaa – olemattomasta työstä – ja ilmeisesti lapsetkin ovat nauttineet kohtuullista palkkaa. Kun ranskalaisten keskipalkka (brutto) pyörii jossakin 2 900 euron nurkilla eikä poliitikkoja muutenkaan rakasteta, on kansan reaktiota helppo ymmärtää.

Oikeisto on vaikeassa paikassa, vaaleihin 80 päivää aikaa. Nyt yritetään pitää rintama yhtenäisenä ja todeta että kyseessä on poliittinen ajojahti eikä mitään ”laitonta” ole tapahtunut. Oma veikkaus on että hevonen vaihdetaan tai jos ei vaihdeta, jää voitto saamatta. Vasemmiston ennakkosuosikki ex-pääministeri Manuel Vals tippui jo kisasta ja tilalle nousi asuntoministeri Benoit Hamon, joka on ainakin piirun verran enemmän vasemmalla. Kansalaispalkkaa ja solidaarisuutta peräänkuulutetaan. Marine Le Pen on ollut aika vähin äänin Fillonin tapauksesta. Hänellä on itsellään 300 000 euron piikki auki EU:lle ja hän on kieltäytynyt palauttamasta näitä väärinkäytettyjä varoja.

Entinen Rotchild -pankin investointipankkiiri Emmanuel Macron on kasvattanut suosiotaan sitoutumattomien (En marche! –liike) ehdokkaana. Hänet luokitellaan joko liberaaliksi (social-liberal) tai sosiaalidemokraatiksi. Macron totesi aikoinaan kriittisesti Francois Hollandin asettaman 75 % maksimiverokannan jälkeen että Ranskasta tulee Kuuba ilman auringonpaistetta (C’est Cuba sans soleil). Vaalit ovat kaksivaiheiset. Mikäli kukaan ehdokkaista (näitä on vielä muitakin) ei saa yli puolta äänistä, kaksi parasta menee jatkoon. Nyt veikataan että Le Pen menee jatkoon ja joko Hamon, Fillon tai Macron ja toisella kierroksella Le Pen putoaa. Saa nähdä.

Eilen saatiin taas muistutus siitä ettei terrorismi ole hävinnyt mihinkään. Louvren taidemuseoon pyrki 29 –vuotias Arabiemiirikunnista tullut Egyptin kansalainen joka tempaisi turvatarkastuksessa kaksi 40 sentistä viidakkoveistä esiin ja ehti sipaista yhtä sotilasta ennen kuin häntä ammuttiin neljä kertaa. Hän oli ilmeisesti suunnitellut asiaa pitkään, viisumi oli haettu hyvissä ajoin ja viidakkoveitset ostettiin sitten paikallisesta liikkeestä Pariisissa laadusta tinkimättä – kahden macheten hinta oli vajaat 700 euroa. Asuntokin oli vuokrattu paremmalta alueelta ja pidemmäksi aikaa. Kyseessä saattoi olla ns. yksinäinen susi koska yritys loppui lyhyeen eikä räjähteitä ollut kuvassa mukana. Mahdollista on toki että rahoitusta on saatu muualta. Radikaalin islamin taisteluhuutoja käytettiin. Siviiliuhreilta säästyttiin tällä kertaa. Hyökkäyksen päivä oli sama kuin tasan kaksi vuotta sitten Nizzassa tapahtuneen puukotuksen päivä.

Vuonna 2016 Ranskassa tehtiin 12 terrorismiin liittyvää hyökkäystä. Näistä kolmessa kuoli siviilejä, pahin tietysti Nizzan kansallispäivän rekka-isku, jossa kuoli 86 ihmistä ja haavoittui 434. Vuonna 2015 näitä iskuja oli kuusi, joissa neljässä oli uhreja (yhteensä 149 kuollutta, 383 haavoittunutta), pahimpana Bataclan -isku. Samalla kun terrorismin vastaista työtä on tehostettu, jää huumekauppiaita kiinni täällä harva se viikko.

Donald Trump on ollut nyt presidenttinä 15 päivää ja vauhdikasta on ollut. Kansainvälisistä sopimuksista (Trans Pacific Partnership) on sanouduttu irti, Meksikon muurin rakentamiseen on annettu vihreää valoa, Meksikon presidentille on sanottu että jos et maksa muuria on turha tulla vierailulle. Euroopan Unionin jäsenmaita on neuvottu ottamaan mallia Englannista ja toteuttamaan ihan oma Brexit. Tärkeimmät virkamiehet on vaihdettu omiin. Liittovaltion virkoihin on asetuttu rekrytointikielto. Terveydenhuollon Obamacare pannaan uusiksi. Dakotan ja Keystone XL:n kertaalleen jo hyllytetyt öljyputket rakennetaan. On päätetty neuvotella Kanadan ja Meksikon kanssa voimassa oleva NAFTA –sopimus uusiksi, Meksikolle voitaisiin asettaa vaikka heti 20 % tulli. Oppivatpa maksamaan muurin ilman venkoilua. On aloitettu sota ”valehtelevaa” mediaa vastaan ja lanseerattu käsite ”vaihtoehtoinen totuus”. On lopetettu kaikki rahoitus organisaatioille jotka edes keskustelevat abortista. Yhdysvaltojen pakolaisohjelma on lopetettu 120 päiväksi ja kaikilta Irakin, Iranin, Syyrian, Libyan, Somalian ja Sudanin kansalaisilta – olipa heillä viisumi tai ei – on evätty pääsy Yhdysvaltoihin. Ulko- ja kauppapolitiikkaa määritellään kokonaan uudelleen. Natoon sitoudutaan välillä ja välillä ei. Paras kaveri näyttää löytyvän Venäjältä. Diplomatian pelisäännöillä pyyhitään — sanotaan nyt vaikka — pöytää. Listaa voisi jatkaa pitkään.

Yksi sukulaiseni oli aikoinaan töissä mielisairaalassa, jossa lanseerattiin uusi ja ainutlaatuinen terapiaohjelma potilaille. Tarkoitus oli, että potilaat löytävät rauhan ja parantuvat kun keskittyvät joka päivä olkitöihin. Osa potilaista innostuikin asiasta ja aikaansaannokset olivat varsin näyttäviä. Kun ohjelmaa vetävä tohtori sitten esitteli aikaansaannoksia, totesi sukulaiseni että anteeksi vain Herra Tohtori, mutta ”minusta hullu on hullu, vaikka rakentaisi kuinka hienon himmelin”.

Nyt on esitetty useita teorioita siitä, miten nerokkaasti Trump pelaa julkisuuspeliä, tekemällä rohkeita siirtoja seurauksista piittaamatta. Hän osaa horjuttaa vastustajia Machiavellin hajota ja hallitse –tyyliin. Hän hyödyntää Euroopan demokratian heikkoudet ja ottaa Putinin parhaat keinot käyttöön. Nerokasta shakkipeliä, jonka juonen vain hän tuntee. Saa nähdä. Itse pelkään eniten sitä, että tämän takana ei ole mitään nerokasta suunnitelmaa. Mitäpä jos kaikki onkin juuri sitä miltä näyttää, vaikka presidentti rakentaisi kuinka hienon muurin?

Pörssit eivät ole Trumpin liikkeistä masentuneet vaikka kauppasota ja tullitariffeilla nokittelu on myrkkyä kansainväliselle kaupalle. Dow Jones päätti taas yli 20 000 pisteen tason. Pankkien ja finanssilaitosten säätelyä vähennetään ja nämä ovat nousseet muutenkin viimeisen vuoden aikana rajusti. Tarkempaa tietoa investoinneista ja infran rakentamisesta odotetaan. Pinnan alla kytee enkä ole kovin varma markkinoiden lähikuukausien suunnasta.

Suomessa on tulosten julkistuskausi meneillään ja vajaan +- 10 % liikkeitä on nähty julkistusten jälkeen. Kun arvostustasot ovat korkealla, saattaa pienikin pettymys tuloksessa tai tulevan ohjeistuksessa saada sormen nopeasti osto/myynti –napille.

Oman salkun papereiden liikkeet:

Nokia, ylitti tulosodotukset ja piti osinkoennusteen. Nousi mutta kurssi on edelleen vajaat 20 %:a alle vuoden takaisen.

Fortum, tulos heikonpuoleinen mutta osinkoehdotus ylitti kaikki odotukset. Ilmeisesti pääomistaja on ohjeistanut että mikäli investointikohteita ei löydy, jaetaan varoja omistajille. Nykykurssilla vajaan 8 % osinko. Taso ei toki ole kestävä mikäli tulos ei parane merkittävästi.

Metso, tulos oli lievä pettymys. Piti osingon. Vastaa omia odotuksia ja Metso pysyy salkussa odottamassa kaivosteollisuuden toipumista.

YIT, laimea tulos/ohjeistus, piti entisen osingon. Sekä tulos että osingon jäädytys olivat pettymys markkinoille. Kurssireaktio -8,4 %. Jos jotain hyvää pitää hakea, niin suoraan kuluttajille myytyjen asuntojen määrä on kasvanut.

Nordea, tulos ja osinko odotuksiin. Kurssikehitys on ollut hyvä enkä usko että loppuu tähän. Toimialajärjestelyjäkin saattaa olla tulossa.

Telialla kohtuullinen, tylsähkö tulos. Nykykurssilla yhtiö antaa asiallisen osinkotuoton. Otin tätä lisää suoraan omistettujen osakkeiden salkkuun.

Sponda, odotusten mukainen tulos, nouseva osinko. Joku tässä kuitenkin petti odotukset sillä yhtiötä yritettiin myydä alas. Päätti tulosjulkistuspäivän -2,6 % miinuksella. Pysyy varmasti salkussa.

Lassila & Tikanoja jäi hieman odotuksista mutta nostaa osinkoa odotetusti. Tätä yritystä on ollut ilo omistaa jo pitkään. Lisätäkin voisi, jos kurssi notkahtaa jossain vaiheessa.

Ajoituksesta ja Murphyn laista on tullut joskus kirjoitettua. Myin PKC Groupin 7. joulukuuta kun ajattelin että yhtiö jää Trumpin Meksiko-politiikan jalkoihin. Kun olisi jaksanut odottaa kuukauden ja 12 päivää, olisi päässyt ottamaan hillot kotiin lunastustarjouksesta jossa preemio oli kerrankin kohdallaan. C’est la vie. Tiliä tuolla tuli joka tapauksessa mutta buy & hold olisi kannattanut. Onnittelut Laimealle Sillille (https://laimeasilli.wordpress.com/) onnistumisesta.

Samantyyppinen kauppa tuli tehtyä kun Telian ostosta jäi hieman pelivaraa. Otin lisää Novo Nordisk:ia salkkuun ja – totta kai – päivää myöhemmin samaa tavaraa olisi saanut 8 % halvemmalla. No, positio on aika pieni ja diabeetikot tuskin tästä maailmasta loppuvat, joten salkussa pysyy.

Vielä on tuloksia julkistamatta. Nykyisellä kurssikehityksellä kannattaisi varmaan kontrata ja myydä aina positio tyhjäksi ennen tulosjulkistusta. Ostaisi sitten halvemmalla takaisin… Sellainen vain sopii huonosti tähän osinkosalkun rakentamiseen.

Osinkopettymyksiä ei ole tullut jos YIT:n osingon jäädyttämistä ei lasketa sellaiseksi. Fortumin osinko tosiaankin yllätti positiivisesti, valitettavasti tuohon tasoon ei vain kannata tottua. Makeisyhtiö Cloetta on toiminut niin kuin lupasi ja on nyt saanut taseensa kuntoon – osinkoa nostetaan 50 %:lla. Cloettaa tuli aikoinaan hankittua kun se oli samaa yhtiötä Fazer Makeisten kanssa. On salkun harvoja ”ten bagger” –yhtiöitä eli kurssi on noussut reilut 1200 prosenttia.

ETF-puolella myin Iso-Britannia etf:n pois ja otin tilalle iShares Stoxx 600 Europe Technologya. Yleisesti ottaen teknologia etf:t ovat menneet salkussani mainiosti. Nämä eivät jää ehkä niin helpolla mahdollisen kauppasodan jalkoihin. Lääke- ja terveydenhuollossa saattaisi olla pelin paikka mutta katsotaan ensin mitä Donald sinne keksii.

Kohta saankin alkaa pakata matkalaukkua ja valmistautua taas kylmempiin kotikeleihin. Sitä ennen taidan nauttia lounaani terasseilla nyt kun siihen on mainio mahdollisuus.

Kylmiä öitä ja Mistral-tuulta

Taas on viikko takana ranskan opiskelua Aix-en-Provencessa. Tämän kielen opiskelu palauttaa taatusti maan pinnalle, jos on ollut siinä uskossa että homma on niin sanotusti hanskassa. Ei muuta kuin eteenpäin: toujours avancer!

Muutama asia on osunut täällä silmään.

Turvallisuutta on parannettu ja kävelykatuja on osittain blokattu läpikulkuliikenteeltä. Monennäköistä betoniporsasta ja metallikaidetta on ympätty katukuvaan. Poliisi on jonkin verran enemmän näkyvillä mutta ei silmiinpistävästi. Ihmiset ovat ottaneet fatalistisen asenteen, aivan niin kuin muullakin. Terrorismi on nykypäivää eikä mikään yhteiskunta pysty siltä kokonaan suojautumaan. Valitettavasti.

Kylmä sää on aiheuttanut enemmän murheita. Pakkanen ja äärimmäisen kovat tuulet pudottivat useamman satatuhatta taloutta sähköverkosta Pohjois- Ranskassa. Tällä hetkellä varoitetaan lumesta ja jäisistä teistä Korsikassa. Isompia katastrofeja ei ole koettu. Samaan aikaan täällä käydään keskustelua tulevaisuuden energiaratkaisuista ja ilmastosopimuksen soveltamisesta. Tällä hetkellä suurin osa energiasta on ydinenergiaa, noin 75 %:a. Moni ydinvoimaa tuottavista laitoksista on huollon alla ja sähkönhinta on noussut. Isommissa kaupungeissa kärsitään huonosta ilmasta ja presidentin vaalikampanjassa on väläytelty dieselautojen totaalikieltoa. Täällä etelässä kelit ovat suomalaisittain mallikelpoiset vaikka paikallisille onkin ”scandale” kun joutuvat aamuisin rapsuttamaan autojen ikkunoita puhtaiksi.

Presidentinvaalit ovat tosiaan työn alla ja vasemmisto valitsee nyt ehdokastaan. Kandidaatit ovat ottaneet kantaa mielenkiintoisiin asioihin: pakolaispolitiikkaan, suhteesta Euroopan Unioniin, Yhdysvaltoihin ja erityisesti Trumpiin. Koulutukseen kaivataan panoksia ja nuorisotyöttömyyteen lääkkeitä. Työreformista ja sosiaaliturvasta keskustellaan paljon ja nuoria äänestäjiä houkutellaan väläyttämällä kannabiksen laillistamista. Kaiken kaikkiaan kovin erilainen show kuin Suomessa. Juuri oli haastattelussa Marine le Penin väki, kampanjarahoitus on vielä työn alla.

Hintataso on edelleen tietyissä tuotteissa hyvin edullinen. Elokuvissa voi käydä niin paljon kuin haluaa (noin 600 filmiä vuodessa) hintaan 23,50 e kuussa. Kävin teatterissa hintaan 11 e, sisälsi kahvit. Koko päivän ekskursio bussilla ja oppaalla lähiseuduille kustansi 25 euroa. Lounaat ovat hivenen Suomen lounastarjouksia kalliimpia. Espresso, uunituore croissant ja puristettu tuoremehu irtoaa hintaan 3,90 e. Jostain syystä tuli Helsinki-Vantaan hintataso mieleen… Ravintolat ideoivat uusia konsepteja: kurssikaveri kävi ”Atelier Cuisinier” -lounaalla eli tekivät ruuat yhdessä ravintolan kokin kanssa hintaan 17 e. Lasi viiniä maksaa alle 2 euroa kaupungin paraatipaikoilla.

Itse olen seurannut Trumpin kommenteja ja suhdetta rakkaaseen itänaapuriimme ja aika huolestuttavalta näyttää. Voisi sanoa että Eurooppa on turvallisuuspolitiikassa omillaan samaan aikaan kun pakolaiskysymykset ovat ratkaisematta. Talouskasvu on vasta heiveröisellä alulla. Kauppasota saattaa alkaa pienistä liikkeistä, joissa nokitetaan kukin vuorollaan. Samanaikaisesti rangaistaan milloin milläkin sakoilla: miljardi siitä ja kymmenen miljardia tästä.

Mikä on Euroopan vastareaktio, jos itänaapuri päättää laajentaa reviiriään kattamaan vaikka Baltian maat? Tai Suomen? Talouspakotteet? Syvä paheksunta? En nyt ainakaan ensimmäisenä lähtisi tekemään kiinteistösijoituksia Baltiaan.

Vuoden lopun salkkuraportit on saatu ja vuosi meni varsin mallikkaasti, vaikka välillä tuntui että tästä ei tule mitään.

Sijoitusvarallisuuden arvonnousu oli reilut 20 %:a. Ja kun olen elänyt sijoitusvarallisuuden tuotoilla, tuohon pitäisi oikeastaan lisätä vielä elinkustannukset. Eli täytyy olla erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Suurimmat positiot kotimaassa nyt:

Citycon. Erinomaisen osinkotuoton kiinteistöyhtiö. Defensiivisyyttä salkkuun.

Raisio Oy, kymmenen pinnaa miinuksella. Toivottavasti Rihkon Matille löytyy hyvä seuraaja joka ymmärtää että osakeyhtiössä ajetaan omistajien asiaa. Uskon nousevan osinkovirran jatkuvan ainakin muutaman vuoden.

Nokia, neljä prosenttia miinuksella. Osinkotuotto kunnossa. Markkinoiden elpymistä odotellaan. Mobiilidatan käyttö kasvaa edelleen eikä loppua näy.

Lassila & Tikanoja. Mukavan defensiivinen paperi, joka on ollut salkussa todella pitkään.

Aktia. Kotimainen pankki. Osinkotuotto kunnossa ja vakaa omistajaohjaus. Suorasta osakesalkusta löytyy samanmoinen siivu Nordeaa.

Omistukset yhtiöissä YIT, Fortum ja Kemira ovat samaa luokkaa. YIT on noussut mukavasti pohjamudista. Kemiralla on ainekset parempaan ja Fortuminkin kassa saadaan toivottavasti tuottavaan työhön. Tuulivoiman tukikysymykset pitäisi saada ratkaistua: tällä hetkellä Fortum ottaa suoraan takkiin valtion antamasta tuulivoiman hintatuesta. Jälkiviisaana voi todeta että sähköverkkojen antama tuotto tuntuisi nyt aivan riittävältä.

Atria on noussut hyvin. Samaa suuruusluokkaa ovat sijoitukset Aspoon, Metsoon ja Spondaan. Välillä mietityttää muutokset ihmisten ruokavaliossa. Reagoivatko lihataloina tunnetut talot tähän muutokseen riittävästi?

Pienemmät sijoitukset löytyvät vielä Tikkurilasta ja käännettä – ehkä turhaan – odottavista Stockmannista ja Rapalasta. Efore-positiota kevensin lopullisesti turhautuneena, mutta on sitäkin vielä siivu jäljellä. On ollut hämmentävää katsoa yhtiön tarpomista syvässä hangessa ja kompastumista milloin asiakkaiden muutoksiin, milloin omiin rekrytointeihin.

Kokonaisuudessa kotimaassa reilut puolet sijoituksista. Ulkomaan paino otettu iSharesin ETF:illä ja muutamalla suoralla osakeomistuksella (Omega Healthcare, L Brands, Coca Cola, H&M, Investor, Cloetta, Unilever, Tesco ja Raifeisen suurimpina). Tänä vuonna ulkomaisten sijoitusten tili tuli dollarin vahvistumisena kun taas punnan syöksy söi tuottoja.

Salkkua tuli veivattua tavanomaista enemmän.

Riemuntunteen sain siitä että onnistuin purkamaan omistuksen Questerre Energyssä voitolla. Vuosi sitten positio oli vielä vaatimattomat 69 000 euroa miinuksella. Hyvä esimerkki sijoituksista, jotka muistuttavat enemmän rulettia kuin sijoittamista. Useampi muukin kauppa tuli tehtyä hyvällä voitolla: Kesko, UPM, PKC (ollut salkussa todella pitkään), Fortumia tuli sekä myytyä että ostettua (halvemmalla takaisin). Metson kevennys tapahtui hyvällä voitolla. Vincitillä tuli erinomainen prosentuaalinen tili, mutta minimaalinen euromäärä. Neste kävi salkussa ja hyvällä voitolla pois.

Tappiolla myin Eforea ja Outoteciä.

Katsoin kiusallani vanhaa Exceliä omistuksista vuonna 2010. Taas tuli todistettua että vaikka osa myynneistä on mennyt nappiin, niin osa olisi saanut jäädä tekemättä – niin hyvältä kun päätös silloin näyttikin. Jos en olisi myynyt, minulla olisi nyt UPM:ää 240 000 eurolla ja Huhtamäkeä 372 000 eurolla. Handelsbankenin ja SCA:n omistukset näyttäisivät myös kuusinumeroisilta. Täytyy pistää muistilappuna k.o. salkun raportti seinälle. Myynnin jälkeen tuppaa olemaan vaikeaa muuttaa mieltään ja ostaa kalliimmalla takaisin, vaikkei se sen kummempi kauppa ole kuin muutkaan.

Osinkoja sain vuoden aikana suunnitelmien mukaan, hitusen alle 80 000 e. Siinä mielessä Parempi Suunnitelma on toiminut niin kuin pitääkin. Tälle vuodelle odotan maltillisesti kasvavaa osinkovirtaa. Osa ETF:istä on vaihdettu kasvuosuuksiin tai ”accumulating” tyyppisiin ETF:iin. Ei joudu maksamaan veroja useampaan kertaan niin kuin vakuutussäästäjille saattaa ulkolaisten omistusten suhteen käydä.

Geopolitiikkaa, mahdollista kauppasotaa ja valuuttakursseja joutuu varmasti tänä vuonna miettimään ja säätämään salkun allokaatiota sen mukaan. Muuten kannattanee välttää liikaa hötkyilyä.

Täällä sanotaan että pohjoinen Mistral-tuuli ”chasse les nouages” eli ajaa pilvet pois. Toivottavasti Euroopassa puhaltavat talouden ja maailman politiikan tuulet tuovat lopulta kuitenkin auringon esiin.

Osinkokevättä odotellessa.