Avainsana: Coca Cola

Too much Fun

Olen nyt ollut Cannesissa taas reilun kuukauden. Keskilämpötila ajalta menee heittämällä yli 30 asteen. Sadetta on saatu kahtena päivänä hieman ja kerran kunnolla. Paikallisten vuoristojärvien pinnat laskevat huolestuttavasti ja monella alueella on käytössä vedenkäytön rajoitukset. La secheresse eli kuivuus uhkaa monen päivittäistä elämää ja liiketoimintaa.

Joku viisas totesi, että ihminen tottuu uuteen ilmastoon noin kahdessa viikossa. Itseäkin nauratti, kun yhtenä iltana – lämpötilan pudotessa 24 asteeseen – aloin kaivata pitkähihaista paitaa.

Käväisin tälläkin reissulla taas Aix-en-Provencessa ja siellä oli illallakin 37 astetta varjossa. Oma vauhti kannatti sovittaa lämpötilaan.

Aixin lukuisat baarit, ravintolat ja terassit näyttivät vuolevan kultaa, kun ihmiset pitivät huolta nestetasapainosta. Coca Cola, Pepsi, Anheuser-Busch InBev ja Nestle ainakin hyötyvät säätilasta. Osa hotelleista oli myös täynnä – varsinkin amerikkalaiset turistit ovat palanneet. Dollarin kurssi rohkaisee vanhalle mantereelle.

Aix-en-Provence

Jo tänne saapuessa tiesin, että pääsen testaamaan asiointia useamman paikallisen instanssin kanssa. Asioidessa pääsee lähestymään ranskalaisuuden ydintä, jossa ”kyllä” on ”ehkä” – normallement. ”Ei” taas on usein lähtökohta mutta harvoin lopputulos. Hermoja testataan.

Ostin tänne tullessa SFR:ltä laajakaistan, joka on toiminut mainiosti. Pakettiin kuului myös noin 300 TV-kanavaa, joista olemme katsoneet ajoittain ehkä kolmea.

Hinta oli edullinen. Vajaalla 20 eurolla kuussa kaikki herkut ja ilmaiset puhelut. Yritin pitkään sinnitellä täällä ilman ranskalaista puhelinliittymää. Ei onnistu. Jos jonkinlaiset instanssit vaativat puhelinnumeron ja lomake ei huoli muuta kuin paikallisen numeron. Tähän puhelimeen saan joskus viestin saapuvasta paketista. Ainoat puhelut, joita siihen tulee, ovat puhelinyhtiön ”tyytyväisyyskyselyitä”, joissa yrittävät myydä lisää TV -kanavia niiden 300 lisäksi. Olen yrittänyt vastata, että olen erittäin tyytyväinen, jos ette enää soita – huonolla menestyksellä.

Nyt se 20 e kuussa oli hinattu laajakaistan suhteen 41 euroon ja se ilmainen puhelinliittymä 8 euroon (voisi soittaa ja siirtää dataa loputtomasti). Kipukynnys ylittyi.

Lasi roseeta alle ja myymälään.

Kävi tuuri ja väkeä oli vähän. Yleensä siellä on afrikkalaisdelegaatio hoitamassa koko klaanin voimin suvun asioita. Alkuselvittelyn jälkeen löytyi paikalle pelimies, joka ymmärsi, että asiakkaalle pitäisi saada veret seisauttava paketti.

Hän ei saanut sitä myöntää eikä myöskään soittaa itse päämajaan erikoishintojen perään. Mutta kun Ranskassa ollaan, asiakas voisi itse soittaa pääkonttorin asiakaspalveluun ja saada hyvin perustellen ja neuvotellen erikoishinnan. Tämä onnistuu toki vain ranskaksi.

Ehdin jo masentua, kun kaveri yllätti. ”Tykkäätkö huonoa, jos minä olen soittaessa sinä?”

En todellakaan. Ja niin Provencen korostuksella natiiviranskaa puhuva ”Miettunen” soitti erikoishintojen yksikköön.

Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin uudet hinnat olivat tiskissä. 41 euroa putosi 25 euroon ja 8 euroa nollaan. Itselläkin meinasi välillä tulla itku, kun kuuntelin tuon ranskalaisen ”Miettusen” perusteluja ja viittausta perheen ankeaan taloudelliseen tilanteeseen ja vähäiseen datan käyttöön.

En myöskään ole ennen muistanut kiittänyt vastapuolta ”suuresta ammattimaisuudesta ja esimerkillisestä asiakaspalvelusta, jonka varmasti tuon esille asiakastyytyväisyysmittauksessa”. Luulen että sanoi vielä että ”suutelen jalkojanne, madame”. Kuulin varmasti väärin.

Lopputulos 288 euron vuosisäästö. Ja yksi asia pois työlistalta.

Kaupungissa on ollut vilskettä. Koronan hyydyttämä konferenssi- ja tapahtumateollisuus jauhaa täysillä. Hotellit ja ravintolat hierovat käsiään.

Mainonnan ja markkinoinnin Cannes Lions keräsi yli 15 000 osallistujaa. Tapahtuman Main Sponsor oli itselle yllättävä Tik Tok. Tänä vuonna väki olikin aikaisempaa nuorempaa ja teknologian mahdollisuuksista markkinoinnissa oli erityinen paino. Kaikki rannan ravintolat oli varattu yksityistilaisuuksiin, samoin rannan lähellä olevat hotellit ja ravintolat. Rahaa tekivät myös lentoyhtiöt, taksit ja Uber.

Osallistumispakettien hinnat vaihtelivat 3 000 perushinnasta 9 990 euron Platinum VIP pakettiin. Virkistysohjelma oli hinnan mukainen. Oli kuin suomalainen vappu olisi kohdannut Mardi Gras:n. Euroopan parhaat tiskijukat kilpailivat rajuimmasta äänentoistosta rantaravintoloihin rakennetuissa ”yökerhoissa” ja väen kunnosta päätellen tarjoilu oli sekä runsasta että ilmaista.

Tapahtuman loppumisen jälkeisenä aamupäivänä ryhmä nuoria miehiä istui paikallisessa kahvilassa. Yksi totesi, hapuillen lasiaan vapisevin käsin että ”This Conference is too much Fun”.

Taas huomaa, että Pohjoismaissa on alkanut lomakausi. Ruotsalaisia ja norjalaisia näkee usein. Saksalaisia autoja näkyy parkkialueilla. Joka päivä saapuu risteilyaluksia, joista nousee maihin amerikkalaisia, meksikolaisia ja intialaisia. Oikeastaan ainoa ryhmä, jota näkee jonkin verran vähemmän, on venäläiset.

Turisteilla riittää katsottavaa

Kävin eilen vakiparturillani. Siellä laitettiin kahta peroksidiblondia iltakuntoon. Ulkonäkö kertoi heti kansallisuuden, jonka venäjän kieli vahvisti. Hetken mietin, kysynkö mielipidettä Ukrainasta mutta uskon että olisi mennyt hukkaan. Näillä on yleensä enemmän mielipiteitä käsilaukuista. Sanoin parturilleni, että toivottavasti saatte kunnon korvauksen työstänne.

Viime kuukausi on ollut maailmanlopun manaajien kilpajuoksua. Alas mennään eikä loppua näy. Sitten voit lukea seuraavasta kappaleesta onko pohjille vielä matkaa kymmenen vai kolmekymmentä prosenttia. Hyvät uutiset ovat vähissä. Päivän rohkein ennustaja oli JP Morgan, joka maalaili kuvaa 380 taalan öljystä. Ukrainan sota jatkuu vuosia, Eurooppa ei saa energiaa edes rahalla. Korot ovat tapissa ja Etelä-Euroopan pankit kaatuvat veronmaksajien syliin.

Itse uskon, että yritykset tekevät vielä kohtuullista tulosta. Kasvuennusteissa on kuitenkin ilmaa ja analyytikot tulevat näiden suhteen jälkijunassa. Yhtä varmaa on se, että useimmissa osavuosikatsauksissa viitataan tulevaisuuden tavallista suurempaan epävarmuuteen. Tämä taas tarkoittaa sitä, etteivät hyvätkään tulokset välttämättä riitä, kun tulevaisuudesta ei tiedä. Koskapa tietäisi?

Oma salkku on nyt ottanut enemmän osumaa kuin koronakriisissä. Sen menestys ei todellakaan ole ollut ”Too much Fun”. Ennustettu osinkotuotto on toki parempi kuin koskaan, mutta eiköhän osinkoennusteitakin aleta kohta reivata alas.

Jos olisi viisas, niin jättäisi varmaan ainakin osan melkein päivittäisistä ”halvoista ostoista” tekemättä. Vielä viisaampi olisi tietenkin myynyt pari kuukautta sitten ja katselisi nyt kaikessa rauhassa mihin asti markkinat valuvat.

Salkuissa olen tehnyt edelleen myyntejä ja ostoja. Näillä on saanut – useimmiten – pieniä voittoja. Isoa kuvaa ne eivät muuta. Tasan vuoden takaisesta huipusta on lasketeltu 17,3 prosenttia. Tuossa on toki mukana vuoden elinkustannukset.

Suurimmat omistukset suuruusjärjestyksessä:

  • Citycon
  • Nordea
  • Tokmanni
  • Anora
  • Sampo
  • TietoEVRY
  • Kemira
  • UPM
  • Telia
  • Fortum

Olen yrittänyt tehdä pienempiä siirtoja ostamalla osakkeita myös muualta kuin Suomesta. Espanjasta on Enagas ja Telefonica. Yhdysvalloista Gilead Sciences, Omega Healthcare, The Necessity Retail ja viimeisimpänä Netflix.

AbbVie ja Kraft Heinz myyty hyvällä voitolla pois. Ruotsista olen ottanut Hennes & Mauritzia sekä Intrumia. Ennestään siellä on Cloettaa, jonka kurssi niiasi kun se kertoi aikeesta rakentaa yksi isompi tehdas Hollantiin ja sulkea kaksi pienempää. Liiketaloudellisesti varmaan järkevää pitkällä tähtäimellä mutta markkinat huolestuivat rahoituksen vaikutuksesta osinkoon. Englannin Tescoa en ole vieläkään myynyt pois, maksaa sentään kohtuullista osinkoa.

Olen pelannut jonkin verran pingistä Konecranesilla ja Uponorilla. Mielestäni kumpikaan ei ole nyt kovin kallis. Salkussa pitkään ollut Orion on pärjännyt hyvin, toivottavasti kehitys pysyy positiivisena.

Koronaromahduksessa uskalsin ennustaa, että joku tekee hyviä ostoksia. Nyt aletaan olla tasoilla, joista voisi ennustaa samalla tavalla. Voi toki olla että ”tällä kertaa on toisin” eli ”This time it’s different”.

Paljon riippuu Ukrainan tilanteesta ja keskuspankkien juoksusta inflaatiota vastaan. Voi olla, että joutuvat vielä jarruttamaan koronnostoja jo ennen kuin ollaan inflaatiotavoitteessa.

Markkinamyllerryksen keskellä ajattelin kuitenkin muistaa välillä nauttia lämpimistä keleistä. Täytyy myös tunnustaa, että täällä saa välillä ihailla maisemiakin. Varsinkin niitä ohikäveleviä. Jostain kumman syystä turisteissa on täällä selvä sukupuolivinouma naisten hyväksi. Vaatetukseen ja rantakuntoon on varmaan panostettu koko talvi. Tai sitten ovat geenit suosineet.

Kesäjalkineet helteeseen

Mukavaa lomaa lukijoille.

Bonuksia ja palkankorotuksia

Joulusta ja Uudesta Vuodesta on nyt sitten selvitty. Sijoitusyhtiöiden viime vuoden kuitit ja varallisuusraportit on kerätty, lajiteltu ja toimitettu kirjanpitäjälle. Sen verran olen pyrkinyt edistämään paperitonta toimistoa että skanneri on ollut ahkerassa käytössä ja materiaali on toimitettu muistitikun muodossa eteenpäin. Tuli mieleen ensimmäinen vakituinen työpaikkani, jossa pääsin varsinaisen työni lisäksi mukaan kirjanpidon ja laskentaosaston riemuihin. Irrotin tositenippuja kansioista ja sulatin liimatyynyjä, joilla tositteet puristettiin määrämuotoisiksi kirjoiksi. Taitaa olla nykyään mennyttä kansanperinnettä sellainen työ.

Vuodenvaihteessa pitää jokaisen kynnelle kykenevän sijoitustalon ennustaa seuraavan vuoden menestyjät ja häviäjät. Veikataan pörssin nousuja ja laskuja desimaalin tarkkuudella. Rakennetaan uusia mallisalkkuja. Otsikoita piisaa ja hyviä perusteluja suuntaan jos toiseenkin. Nyt olen nähnyt ison yhdysvaltalaisen pankin ennusteen siitä että nousukausi jatkuu vielä kymmenen vuotta ja useamman vastaavan, joissa todetaan että raju pörssiromahdus on jo joko alkanut tai on ainakin aivan nurkan takana. Perustelut kuulostavat aina yhtä vakuuttavilta. Aika usein on kuitenkin tärkeämpää aloittaa henkilökohtaisen talouden seuraaminen,säästäminen ja sijoittaminen, kuin pystyä arvaamaan juuri ne parhaat hevoset radalta.

Bloggaajatkin pääsivät Ruotsissa syytettyjen penkille kurssivedätyksistä. Todetaan nyt vielä varmuuden vuoksi vielä kerran, että blogissani kerron siitä mitä olen itse salkussani tehnyt ja miten maailmaa näen. En kehota lukijaa ostamaan tai myymään yhtään mitään. Eikä kissaakaan kannata (luultavasti) kuivata mikroaaltouunissa.

Tulee mieleen reissu Coloradon Breckenridge –vuorille. Vuokrasimme siellä moottorikelkat ja eteen lyötiin ensimmäisenä paksu nippu papereita, joissa luki että olet ryhtymässä hankkeeseen, jossa luultavasti kuolet tai ainakin vammaudut vakavasti. Me eurooppalaiset katselimme lappuja ja totesimme että josko jäisimme vain baariin, kun riskit ovat näin rajut. ”It’s only a liability thing, just sign it and let’s go” neuvoivat paikalliset. Näin tehtiin ja ilman mitään ongelmia selvittiin.

Samanlaisia suojauksia meille rakennetaan nyt, kun ETF:iä ei kerta kaikkiaan saa ostaa mikäli niistä ei ole suomenkielistä tuotekuvausta. Näin saadaan ehkä 95 % markkinoilla olevista tuotteista pois suomalaisten tarjonnasta. Hyötyjiä voi kukin miettiä itse; varsinainen sijoittaja tuskin kuitenkaan tästä hyötyy. Toivottavasti järki vielä voittaa. Varsinkin kun samaan aikaan markkinoilla myydään monenlaista hässäkkää ilman minkäänlaisia rajoituksia – tai siltä se ainakin näyttää. Monikohan Bitcoin -huumassa sijoittava on miettinyt 100 %:n tappion mahdollisuutta?

Minulle alkuvuoden sijoitustapahtuma on perinteisesti ollut Mandatum Lifen Sijoitusilta, jossa Björn Wahlroos on kertonut missä hänen mielestään nyt mennään. Reilu pari viikkoa sitten saimme taas reilun tunnin mukaansatempaavan esityksen siitä missä sijoituskohteissa voisi olla vielä mehua puristettavana.

Yrityslainapuolella nousevat korot vaikeuttavat peliä ja jäljelle jää ainoastaan tietyn luottoluokituksen yrityslainat (high yield) ja nekin rajatuilla maantieteellisillä alueilla tai toimialoilla. Pohjoismaissa nämä ovatkin jo toipuneet öljysektorin pahimmasta moukaroinnista. Alternatiivipuoleen on panostettu ja etsitään ”special cases” -kohteita eri alueilta, periaatteena se että kohteesta, johon sitoudutaan koko sijoitusajaksi, saa yleensä korvauksen – likviditeettipreemion. Näitä nähtiin kiinteistöpuolellakin, vaikka yleisesti ottaen sieltä on irtonaiset eurot jo korjattu talteen. Listaamattomat Private Equity -tyyppiset mahdollisuudet olivat myös esillä. Vakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnan pitkä aikahorisontti antaa sekä perspektiiviä että mahdollisuuksia.

Teknologiakohteissa Nalle tunnisti olleensa jälkijunassa ja sanoi että yrityksiä ja teknologioita, jotka parhaimmillaan muuttavat koko sektorin ansaintalogiikan, ei voi enää sivuuttaa vaikka perinteiset p/e –luvut näyttävätkin välillä absurdeilta. Hän muisteli myös kehittyvien markkinoiden vuoristorataa ja totesi että luultavasti markkinoilla on vielä niin paljon näissä kohteissa aikaisemmin sormensa polttaneita, että nousuvaraa on enemmän kuin muualla. Trumpista todettiin että olipa miehestä muuten mitä mieltä tahansa, niin sijoittajan kannalta vaalitulos oli sittenkin hyvä.

Viimeisimpänä kommenttina oli kuitenkin vanha Hill Street Bluesin poliisikersantin ohjeistus ”Hey, hey. Let’s be careful out there!”. Kaikin puolin onnistunut tilaisuus.

Keväisin vahvistetaan perinteisesti sijoittajan palkanmaksu. Ensimmäiset yhtiöt ovat jo ehtineet julkistaa tuloksensa ja antaneet ehdotuksensa osingosta. Ehdotukset käsitellään kevään yhtiökokouksissa ja lähes aina tulosjulkistuksen yhteydessä annettu ennakkotieto vahvistetaan.

Asiantuntijoiden kanssa saa helposti pitkän keskustelun aikaan siitä, pitäisikö osinkoja maksaa ollenkaan vai käyttää varat yrityksen kasvuun? Tai siitä, pitäisikö osingot maksaa rahana vai käyttää varat sen sijaan omien osakkeiden ostoon? Mielipiteitä on monia.

Oma filosofia on yksinkertainen: kasvava osinkovirta, rahana joka maksetaan mieluummin useampana eränä kuin kerran vuodessa. Pidän tätä osinkovirtaa sijoittajan palkkana ja sillä on tarkoitus pystyä kattamaan elämisen kustannukset, mielellään niin että hieman jää ylikin uusien sijoitusten tekemiseen.

Oman salkun ensimmäiset ilmoitukset näyttävät ihan mukavilta. Nordealta on tulossa 0,68 e osinko (eli 4,6 % ”palkankorotus”). Omega Healthcare Investors, jonka kurssikehitys on ollut vähintäänkin heikko, nosti nyt osinkoaan 20. peräkkäisenä kvartaalina ja tarjoaa nyt yli 10 % vuotuisen osinkotuoton. Yleensä näin korkea osinkotaso saa kaikki hälytysvalot vilkkumaan mutta olen ajatellut katsoa tämän kortin loppuun asti. Ruotsalainen makeisvalmistaja Cloetta jakaa ”vuosibonuksen” omistajilleen eli entisen 0,75 kruunun osingon rinnalle lisäosinkona toiset 0,75 kruunua. Investor nosti osinkoaan taas kruunulla (9 % ”palkankorotus”). Telia korotti osinkoaan 15 %:lla 2,30 kruunuun. Yhtään osingon leikkausta ei ole vielä ilmoitettu oman salkun osalta mutta Fortum tulee tarjoamaan jännitystä tässä suhteessa. Uniperin vajaan puolikkaan osto meni läpi ja tarjoaa tuottoa tulevaisuudessa mutta rajoittanee osingonmaksua lähivuosina.

Salkussa olen tehnyt seuraavat liikkeet:

  • Nordea, ostettu lisää 2 000 kpl kurssiin 9,80 e.
  • Osto rahoitettu myymällä Coca Cola kurssiin 47,90 usd.
  • Amer, myyty voitolla 700 kpl kurssiin 22,84 e
  • Raisio, myyty voitolla 5 000 kpl kurssiin 4,37 e
  • Orion, ostettu kolmessa erässä 1 500 kpl keskikurssiin 31,44 e

Raision ja Amerin suhteen salkkuun jäi vielä hyvinkin riittävä nippu kumpaakin ja näiden myynnistä saadut rahat menivät Orionin ostoon. Amerin osinkotuotto on alle Orionin, joten salkun osinkotuotto nousi hitusen verran.

Mandatumin esityksestä inspiroituneena ostin hieman lisää iSharesin Emerging Markets etf:ää ja kun Ruotsin kurssin kruunulla siellä spekuloitiin iSharesin OMX Stockholm –etf:ää, jonka vuosikulu on muuten mykistävä 0,10 %.

Dollari on taas heikentynyt ja jos kehitys jatkuu, joudun miettimään Euroopan teollisuusyritysten kilpailukykyä vahvan euron ympäristössä. Uskon kuitenkin että tällä hetkellä Euroopasta löytyy pörssiyhtiöitä, joille kuluva vuosi näyttää varsin hyvältä. Suomessakin on kansantalouden kasvuennusteita nostettu – vihdoinkin. Saa nähdä saadaanko tämä tilaisuus hukattua jollakin lailla. Ensimmäiset lakkokolisteluthan ovat jo käynnissä.

Tässä vaiheessa vuotta olisi oikeastaan pitänyt jo siirtyä Etelä-Ranskaan, mutta sielläkin on ollut sen verran vaihtelevat kelit että päätin lykätä reissua. Seuraava varma matka – maaliskuun lopussa – kohdistuu tällä kertaa Italiaan, jossa on tarkoitus kiertää taas Rooma ja Firenze. Sen jälkeen viikon tauko Suomessa ja taas Ranskan Cannesiin. Viime vuoden huhtikuu siellä oli erinomainen ja nyt on tarkoitus toimia samalla reseptillä, eli vapuksi kotiin. Saa nähdä alkaako Suomen sää kyllästyttää ennen maaliskuun loppua niin että on pakko tehdä joku irtiotto ennen sitä.

Onnistunutta osinkokevättä odotellen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kestävää kehitystä ja vastuullista varainhoitoa

Viime blogissa mainitsin osallistuneeni Mandatum Lifen Tulevaisuus-seminaariin syyskuun puolessa välissä. Vuotuinen seminaari herättää miettimään maailman kehitystä ja sijoittajan roolia siinä. Tänäkin vuonna saatiin nauttia erinomaisista esityksistä. Hatunnosto täytyy antaa myös Scandic Park hotellin tarjoilulle, oikein harmitti lähteä etuajassa kotia kohti. Aikoinaan LIFIM –kurssillani ollut hotellialan konkari sanoi että jos saisi päättää minkä hotellin omistaisi, niin se olisi Mannerheimintien Intercontinental (nykyinen Park). Konferenssiasiakkaat eivät kuulemma nikottele hinnasta kunhan palvelu on aina 10+. Nyt oli.

Suuremmat varainhoitotalot ovat jo pitkään pyrkineet profiloitumaan ajankohtaisia trendejä seuraavina ja keskustelua herättävinä toimijoina. Suomeen on tuotu kansainvälisiä asiantuntijoita ”Dr Doom” Nouriel Roubinista alkaen. Osallistumalla seminaareihin asiakas saa varainhoitopalkkioilleen enemmän vastinetta. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään kokonaisuutta, ”The Big Picture” – kaiken informaatiotulvan keskellä.

Mandatumin puhujavalinnat olivat London Business Schoolin professori Alex Edmans ja rahastokonsultti Mercerin vastuullisuusjohtaja Jane Ambachtsheer. Hyviä esiintyjiä kumpikin. Varsinkin Edmans jäi mieleen vauhdikkaalla, mukaansa tempaavalla jo kovin ei-akateemisella tyylillään. Hän pohti erityisesti yrityksen voitonmuodostusta ja pystyi todistamaan – yllätys, yllätys – että eniten henkilökuntaansa panostavat yritykset tuottavat parhaiten omistajilleen. Meillähän on perinteisesti lähdetty tupo –linjalla – eli se mikä annetaan toiselle, on aina toiselta pois.

Mandatum aloitti vastuullisuuden tarkastelun jo vuosia sitten kasvihuone-ilmiön ja ilmaston lämpenemisen näkökulmasta. Pariisin sopimuksen raamit tiedettiin ja todettiin että hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen tulee asettamaan monen firman tuloksen ja taseen (!) uudelleen mietittäväksi. Obama oli aikoinaan saanut arviot Yhdysvaltojen uusista energiavaroista ja todennut että ”emme pysty koskaan käyttämään näitä resursseja kokonaan”. Liuskeöljy-boomissahan laskettiin että Yhdysvallat voisi olla omavarainen energian suhteen seuraavat 100 vuotta.

Logiikka menee niin, että kun hiilidioksidipäästölle lasketaan oikea hinta ja tuotannolle / käytölle asetetaan uusia rajoituksia, niin monen öljy/kaasu/kivihiiliyhtiön taseessa olevat resurssit on arvostettava uudelleen eli kirjata alas. Maailma muuttuu; ei ole monta vuotta siitä kun öljypula oli ongelma, nyt samat asiantuntijat väittävät että maailma hukkuu kivihiileen ja öljyyn, joita ei voida – ilmaston lämpenemisen takia – käyttää.

Sinänsä on luontevaa että vakuutusyhtiön näkökulma ilmaston lämpenemiseen ja sen aiheuttamiin kriiseihin on hyvin konkreettinen. Vakuutusyhtiöt maksavat jo nyt massiivisia korvauksia tulvista, hurrikaaneista, hirmumyrskyistä, sadot tuhoavasta kuivuudesta ja jatkuvista rankkasateista. Todellinen uhka on se, että osat erittäin asutuista alueista muuttuvat elinkelvottomiksi. Jos näin käy, niin voimme kaiholla muistella Euroopan pakolaiskriisiä. Sellaisen eksoduksen eli massiivisen maastalähdön seurauksia ei osaa eikä uskalla arvioida kukaan. Mitä tehdään jos vaikka 100 miljoonaa vaeltajaa lähtee kohti uusia maisemia? Ammutaan rajalle?

Mitä sijoittajan tulisi miettiä? Omilla valinnoillaan voi vaikuttaa varmasti ympäristöön ja sen muutoksiin monella lailla. Mikrotasolla voi valita norppasähköä, asentaa aurinkopaneeleita, alkaa kasvissyöjäksi tai jättää auton ja lentokoneen pois kulkuvälineistä. En kuitenkaan ajatellut ottaa maailman parantajan hattua vaan mietin asiaa riskien minimoinnin kautta. Mandatumin ja monen kansainvälisen asiantuntijan graafien mukaan poistamalla hiilijalanjälkeä sijoituksista voidaan saavuttaa parempi tuotto, pienemmällä riskillä.

Jo nyt on nähtävissä esimerkiksi öljyjättien vaikeudet: öljyn hinta on alhaalla ja tasetta on pakko kirjata alas. Itselläkin on pieni siivu öljyn etsintään ja öljy-yhtiöitä palveleviin yhtiöihin sijoittanutta ETF:ää, ostoarvosta taitaa olla puolet jäljellä… Tuotantopuolella kannattaa sijoittaa yrityksiin, joiden energian käyttö on tehokasta ja ympäristöpolitiikka selkeää. Kuluttajat äänestävät jaloillaan ja sijoittajat / rahastoyhtiöt – kuten Mercerin edustaja kuvasi – rahoillaan.

Vastuullisuus on toki muutakin kuin ilmastonmuutoksen torjuntaa. Voidaan ottaa eettistä kantaa sulkemalla pois tiettyjä toimialoja kuten tupakka-, alkoholi- ja aseteollisuus. Voidaan sulkea pois ydinenergia, geenimanipulaatio, uhkapeli tai pornoteollisuus. Voidaan ottaa Impact Investing eli sijoittamisella vaikuttamisen näkökulma ja suosia sijoituksia puhtaaseen veteen, vihreään energiaan (tuuli, aurinko) tai jätteiden hyötykäyttöön tai päästöjen mahdollisimman tarkkaan eliminointiin.

Lähes jokaiselta toimialalta löytyy joku ”best in class” eli luokkansa priimus näissä asioissa. Varmaa on, että markkinaosuuksia ja sekä menestyjiä että häviäjiä määritellään uusilla kriteereillä. Kokonaan uusia yrityksiä ja toimialoja syntyy, vanhoja häviää unholaan. Erityisestä etf:issä löytyy ratkaisuja näihin näkökulmiin, kannattaa vain käydä tarkkaan läpi mihin etf pyrkii ja millä tavoin. Ja tietysti minkälaisin kustannuksin.

Suomessa ollaan päästy aika vähällä näiden ilmastonmuutosasioiden suhteen. Voidaan jopa sanoa että olemme ilmastomuutoksen suhteellinen voittaja. Tulvia on nähty, mutta niissäkään ei mitään uutta. Vaikutukset näkyvät lähinnä kansainvälisten direktiivien ja sopimusten kautta. Nytkin väännetään kättä EU:ssa metsäteollisuuden puunkäytön ”laskennasta” ja siitä saako suota käyttää ylipäätänsäkään ja jos saa, niin miten päästövaikutukset lasketaan. Monessa firmassa on kirjoitettu esimerkiksi autopolitiikka uusiksi. Tesla on nykyään kovempi status-symboli kuin aikoinaan räppäreiden ykkösvalinta Hummer. Kehtaakohan sellaisella joku edes ajaa enää? Talonyhtiöissä käydään kiivasta keskustelua tulevien sähköautojen latauspisteistä ja niiden kustannuksista. Uhkia ja mahdollisuuksia.

Lapsuuden ruokapöydistä tuttu uunimakkara ja sunnuntaimureke ovat jääneet kauan sitten sushi platterin, hummustahnan ja falafelien varjoon. Ei käy kateeksi ruokatalojen vetäjien haasteet. Omistajat haluaisivat myydä mahdollisimman paljon sianlihaa mutta kuluttaja etsii soijaa, kikherneitä ja nyhtökauraa. Maitoakin valmistetaan kaurasta. Wow, no cow. Tuttu kalakauppias taas esitteli hylkeiden aikaansaannokset kuhaverkoissa. Ei ole leipä leveää sielläkään.

Reilu vuosi sitten tein saman Mandatumin seminaarin jälkeen muutaman muutoksen eläkesalkussani. Siirsin panoksia MSCI World Low Carbon Leaders –indeksiin. Vuoden (12 kk) tuotto on ollut asiallinen eli 14,62 %:a kulujen jälkeen. Tänä vuonna on tosin kärsitty taalan liikkeistä ja viimeisten 6 kk tuotto on vain 1,72 %:a. Odotuksien mukaan ja johdonmukaisesti tuo on raksuttanut. Viimeiset 6 kk tosiaan taas näyttivät että ei tämäkään ole juna tai ikiliikkuja.

Morningstar on seurannut vastuullisen sijoittamisen rahastoja ja niihin virtasi vuoden 2016 kahdeksana ensimmäisenä kuukautena 2,6 miljardia euroa uutta rahaa. Koko tarkasteltavasta rahastojoukosta taas oli lähtenyt 2,6 miljardia eli ero on varsin selvä ja merkittävä. Kannattanee ainakin katsoa mitä yrityksiä nämä rahastot ovat ”syöneet” ja miettiä löytyisikö niistä helmiä omaankin salkkuun.

Salkkuliikkeitä olen tehnyt aika vähän. Kevensin Fortumia ¼ osan hintaan 17,07. Ostin Kemiraa (10,53), Tokmannia (7,13) ja Cityconia (2,19). Osinkoja saatu iShares DJ European Dividend, Citycon, iShares Core US Dividend Growth ja iShares US Oil Equipment & Services. Lisäksi osinko napsahti Coca Colalta ja kiinteistöyhtiö Klöverniltä.

Oma kovin konkreettinen näkökulma päivän ilmastonmuutokseen on se, että syksy tulee. Ei auta mikään. Sadetta piisaa, märkää, pimeää ja tuulta. Vene on viety telakalle ja mökki koko lailla talvikunnossa. On siis aika lähteä taas Etelä-Ranskaan.

En tiedä minkä verran lennosta koituu hiilidioksidipäästöjä mutta sunnuntaina heitän taas laukkuni hihnalle ja nousen koneeseen. Jonkinlainen some–paastokin on selvästi paikallaan kun tuntuu että 75 %:a päivityksistä nostaa sekä verenpainetta että v-käyrää. First World problems, sanoisi joku päivän kuumista aiheista. Eiköhän reilut 20 astetta ja Rivieran aurinko anna taas perspektiiviä ja uutta D-vitamiinia.

Palaillaan taas aurinkoisemmista maisemista.