Avainsana: cannes

Kateuden riemuvoitto

Vasemmistohallituksemme on päättänyt ottaa käyttöön arvonnousuveron vuonna 2023. Ennestään tilkkutäkkimäiseen verojärjestelmäämme saatiin taas uusi koukero.

Rautaesirippu määritti aikoinaan Itä- ja Länsi-Euroopan rajan. Toiselle puolelle ei ollut asiaa ilman virallisia asiakirjoja. Itärajalla tehtiin myös tarkka luettelo kaikesta omaisuudesta, joka oli mukana tullessa ja siitä, mitä oli mukana lähtiessä. Piti laskea tarkkaan, että kohteessa normaalisti elämiseen kulutettu määrä oli vaihdettu ihan virallisessa valuutanvaihtopisteessä.

Jos halusi elellä vähän leveämmin, markkinataloutta kannattavia valuutanvaihtajia löytyi joka kulmasta. Muutamalla sukkahousupaketilla tai merkkifarkuilla saattoi hyvinkin hummailla koko viikonlopun. Puhumattakaan liikemiehestä, jolla oli mukanaan 500 kpl kondomeja, viikon reissulla. Olivat aikoinaan kovin haluttua tavaraa, neuvostovalmisteisiin verrattuna. Mies selitti naama peruslukemilla että ”henkilökohtaiseen käyttöön”. Tullimiestäkin nauratti.

Lähdimme Naantalista Kapellskäriin maanantain iltalautalla. Passia piti vilauttaa, muita dokumentteja ei kyselty. Päivällä ajo Kapellskäristä Cloettan tehtaiden ja Grennan kylän läpi Malmön lautalle. Näimme Ruotsissa yhteensä kolme kasvomaskia. Omamme ja Cloettan myyjättären, joka – maskimme nähtyään – löysi nopeasti laatikosta itsellekin suojaimen. Matka sujui mukavasti, Ruotsin tiet ovat hyvässä kunnossa ja liikenne kulkee koko lailla sallittua nopeutta, ei yli, ei alle. Malmössä vilautettiin taas passia ennen Travemünden lauttaa. Check-in ilmoitti vielä, että heitä ei kiinnosta rokotustodistus – mutta Saksassa saattaa kiinnostaa.

Cloettan myymälässä on osakkeenomistajan kerta kaikkiaan pakko pysähtyä.

Aamulla sai todeta Travessa, että Suomen rekisterikilvet ovat kovaa valuuttaa. Rajavartiosta ei olisi vähemmän voinut kiinnostaa koronapassit. Tilanne oli kuin Suomen passin kannen näyttö aikoinaan Interraililla. Ei muuta kuin suoraan eteenpäin, kättä heilauttaen. Keula kohti Kölniä.

Itseä on – entisenä huolitsijana – huvittanut viherväen uusi villitys ”sanoa ei lentämiselle”päästösyistä. Kun kerran katsoo tilannetta Saksan moottoriteillä, ymmärtää ettei suomalaisten lentämisellä ole mitään merkitystä. Olisikohan matkan varrella tullut vastaan kymmenentuhatta rekkaa, vai viisikymmentätuhatta?  Liikenne puuroutui täydellisesti useamman kymmenen kertaa.

Euroopan pääsatamat ovat täynnä varsinkin Kaukoidästä saapuvia kontteja ja niistä kohtuullisen pieni määrä jatkaa matkaansa junalla (tai proomulla). Olisikohan se todellinen ekoteko ostaa paikallisia elintarvikkeita Lidlin kampanjatuotteiden sijaan? Tai jättää kaukaisten merten takaa saapuvat romppeet ostamatta, vaikka Ali Baba halvalla myykin? Tai vaatia Fiskarsin yhtiökokouksessa Arabian Muumi-mukien valmistuksen siirtoa takaisin Suomeen? Hinta on kuitenkin kohdallaan ja sallinee kotimaisenkin valmistuksen.

Kölnissä päästiin kiinni saksalaiseen tehokkuuteen; hotelliin ei ollut mitään asiaa ilman koronapassia. Onneksi rokotustodistukset olivat kunnossa. Ravintoloissa kiinnosti välillä koronapassi, välillä yhteystiedot, joita käytetään, jos joku tartunta todetaan. Keli oli kuin aurinkoisena kesäpäivänä ja ihmiset elivät ”normaalia elämää” kahviloissa ja ravintoloissa. Heiltä puuttuu varmaan oma koronaministeri, joka tietää, että ollaan ”veitsen terällä” ja kaikki rajoitukset on pidettävä päällä.

Pullmann -hotelli oli hintansa väärti, emmekä edes tyhjentäneet minibaaria, joka olisi ollut huoneessamme ”kostenlos”. Ikkunasta näkyvä katedraalikin oli paikallaan.

Kölnin katedraalia on korjattu niin kauan kuin muistan.

Seuraavana päivänä ajoimme Beauneen, Burgundin viinialueen ”pääkaupunkiin”. Sympaattinen kylä ja huippuystävällinen Grand Saint Jean -hotelli. Ravintoloita oli varmaan enemmän per asukas kuin missään muualla. Testasimme suositellun TonTon -ravintolan, jossa oli puolikkaan A4:sen pituinen ruokalista ja 47 sivun pituinen viinilista. Prioriteetit olivat kohdallaan. Illallinen oli hauska kokemus, paikan isäntä suoritti samalla viiden uuden viinin ”do it yourself” -maistelua. Sylkykuppia ei käytetty ja kaverin vauhti kiihtyi illan mittaan ja jutut sen kun paranivat. Emäntä teki sapuskat ja nälkäisenä ei lähdetty. Ensimmäinen kerta kylläkin, kun alkuruokana oli savustettua tonnikalaa ”omassa kuoressaan”.

Tonnikalaa omassa kuoressaan.

Seuraavana päivänä ajelimme Grand Cru -viinitietä ja kävimme Mersaultin myymälässä. Tyylikäs paikka, jossa olisi ollut mahdollista käyttää kymmenentuhatta euroa kuuteen viinipulloon. Valintamme oli kovin maltillinen ja mukaan tarttui vain muutama parempi valkoinen burgundilainen. Seuraavassa pikkukylässä (Tournus) nautittiin mainio lounas Le Terminuksessa. Sielläkin, niin kuin kaikkialla Ranskassa, koronapassi tarkastettiin heti kun astut ravintolaan. Ranskalaisia ei voi kyllä syyttää leväperäisyydestä, määräykset on otettu tosissaan.

Viinitilalla ei tarvita lasitiiliä, pullot riittävät

Valencessa, Etelä-Ranskan portissa, oltiin jo melkein kotona. Torit olivat vähintään yhtä hyvät kuin täällä Cannesissa ja ravintoloita oli vanhassa kaupungissa varsin riittävästi. Ravintoloilla oli myös asiakkaita, osa turisteja, osa paikallisia. Veikkaan, että myynti on nyt koronaa edeltävällä tasolla.

Valencen tori

Hotel de France antoi oivan palvelukokemuksen. Kun painoin pysäköintialueen summeria, ei tarvinnut nimeä tavata kahteen kertaan. Vastaanottovirkailija tuli itse parkkialueella ja kysyi mihin aikaan olemme lähdössä. Kun veikkasin puoltapäivää, kysyi josko voisimme pysäköidä ykkösriviin. Ihmettelin vähän moista, mutta kun illalla katsoin parkkialueelle, näin että jokainen paikka oli käytetty eikä sieltä päässyt pois muuten kuin last in – first out. En tiedä oliko syynä lomafiilis vai Etelä-Ranskan ilmapiiri, mutta oli kyllä mukava visiitti tässä kaupungissa.

Last In – First Out

Asunnolla oli kaikki niin kuin pitää. Ainoastaan puutarhanhoito oli jäänyt hunningolle. Siinä olikin puutarhavastaavalle heti haastetta. Tänä vuonna jää viinisato sadasosaan viime vuodesta. Epäily kohdistuu ohikulkeviin naapureihin. Sanoinkin naapurin rouvalle, kun viimeksi asettelimme köynnöksiä pitkin aitaa, että ehkä muutama pullo pitää vielä ostaakin, ennen kuin ollaan omavaraisia. Rouvaa nauratti kovasti. Syystäkin.

Omavaraisuuteen on vielä matkaa

Täällä päättyivät juuri Venemessut ja ensi viikolla on vuorossa klassisten puupurjeveneiden Regates Royales. Väliin oli saatu puristettua vielä jonkinlainen eri järjestöjen konferenssi Festivaalipalatsissa ja City Run viikonloppuna. Täytyy nostaa hattua kaupunginjohtajalle. Täällä on tehty hiki hatussa töitä, jotta vieraita saadaan kaupunkiin, turvallisuudesta tinkimättä. Hotellit, ravintolat ja baarit ovat jo nousset korona-ahdingosta ja kaupoissakin näkyy enemmän ihmisiä.

Sen verran tuli matkalla tarkastettua kursseja, että huomasin markkinan testaavan taas hetekan jousia. Oma fiilis on se, että aika paljon tarvittaisiin hyviä uutisia, jotta kurssinousu jatkuisi tasaisena. Ei korkopuolelta oikein vieläkään saa kunnon tuottoa, mutta juuri nyt pelko on hivenen niskan päällä ahneuteen nähden.

Salkun rajuimmat nousijat ovat tänä vuonna olleet Harvia ja Rapala. Kumpaakin on nyt kevennetty kunnolla ja jään odottamaan mitä seuraavaksi. Nyt myin Lundbeckit pois salkusta, vaikka pankin target:iin onkin vielä pitkä matka. Murphyn lain mukaan osake nousee rajusti muutaman viikon sisään. Tilalle tankkasin lisää Altian ja norjalaisen Arcuksen fuusiosta syntynyttä Anoraa. Pitäisi olla suhdannekestävä paperi. Jos haluaisi oikein haaveilla ja hehkuttaa, voisi heittää rinnalle Diageon P/E luvun ja katsoa mihin kurssiin päästäisiin samoilla spexeillä. Lisäksi pikkusiivu Omega Healthcarea, Yhdysvalloista(kaan) eivät vanhukset lopu. Eri asia on tietenkin, kuka tarvittavan hoidon maksaa.

Jos joskus haluatte motivoida itseänne muuttamaan Suomesta, kannattaa lukea sosiaalisessa mediassa vasemmistohallituksen EXIT -veroa kannattavia kommentteja. Sen jälkeen voi pohtia, pitäisikö valita seuransa paremmin. Ehkä et tiennyt olevasi ”veroparatiisivekkuli”, mutta nyt tiedät sekin. Koko hanke on varsinainen kateuden riemuvoitto. Urbaani legenda siitä, miten Suomessa kateus voittaa kiiman, näyttää olevan totta.

Kaavailtu, arvonnousuverona lanseerattu vero kohdistuu erittäin pieneen ryhmään ja sen fiskaalinen merkitys tulee olemaan erittäin vaatimaton. Tai fiskaalinen merkitys valtiolle. Juristeille ja varainhoitajille tämä antaa sekä tuloja, että uusia selvitettäviä asioita.

Itselle tämä tarkoittaa sitä, että vaikkei matkalaukkua olekaan lopullisesti pakattu, niin lähempänä ollaan. Yhden yhtiön ajoin alas jo viime vuonna ja näillä näkymin ajan viimeisenkin alas ensi vuonna. Viestintä on sen verran selkeää, että keppiä on tulossa eri muodoissa, vain mielikuvitus on rajana. Parempi lopettaa yritykset, kun vielä tietää verokohtelun.

Li Andersson hehkutti, että tällä lailla estetään ”sijoituskuorten” siirto Luxemburgiin. Ei se ole laillisesti onnistunut tähänkään asti. Eikä se estä sellaista, joka on päättänyt hoitaa asiat laittomasti, jatkossakaan. Ainakin oma varainhoitajani suorittaa ennakonpidätyksen aina kun ”kuoresta” nostetaan rahaa. Huhujen mukaan muuttamalla Uruguayhin saattaisi saavuttaa säästöjä – en kuitenkaan usko varsinaiseen muuttoryntäykseen.

Tilanne oli toinen aikoinaan Portugalin ”eläkeläisten” suhteen, mutta siinäkin tuli valtiolla kiire sanoa verosopimus irti. Olisikohan kymmenkunta ihmistä saanut käytettyä systeemiä kunnolla hyväkseen? Mutta kun tittelinä on x,y,z-neuvos, niin ärsytyskynnys on ylitetty.

Kansainvälinen perintöverotus on taas kohtuullisen monimutkaista. Jos siellä haluaa saavuttaa säästöjä, pitää suunnitella tarkkaan missä asuu itse, missä perilliset asuvat ja missä ja miten kuolee. Niin monimutkainen yhtälö, että eiköhän siinä saa juristit taklattua yhden ”arvonnousuverokin”. Näitäkin joku pohtii. Kuten kaveri, joka oli valmis lennättämään letkuissa olevan mummon yksityiskoneella Ruotsiin kuolemaan, jos sillä päästäisiin parempaan tulokseen. Ei olisi päästy ja mummo saikin jäädä Suomeen. Kaveri oli kyllä sitä mieltä, että muutto olisi ollut mummolle ”aivan sama”.

Se mihin tämä johtaa heti, niin yrittäjän, jolla on suunnitelmissa yrityksensä myynti muhkeaan hintaan, kannattaa miettiä missä asuu, kun yrityksensä perustaa. Näitä yrittäjiä löytyy varsinkin teknologia- ja pelialalta. Oikea vastaus ei ole Suomi.

Euroopan sisällä voi katsella vaikkapa Amsterdamia tai lähempää Tallinnaa. Muitakin maita löytyy, jotka pyrkivät oikein houkuttelemaan tällaisia yrittäjiä. Aika uskaliasta: tiedä vaikka tulo- ja varallisuuserot kasvaisivat. Vasemmistoa pelkkä ajatuskin puistattaa.

Sekin on varmaa, että suurimmalla osalla yrittäjistä rahakas ”exit” jää haaveeksi, mutta menee mukana onnistujiakin. Suurin vaikutus kohdistuu kuitenkin yrittämisen ilmapiiriin.

Aki Pyysingin ansiokasta pohdintaa aiheesta tässä (https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/sopoa-mutta-kallista).

Valtioiden väliset sopimukset pääomaverotuksesta ovat muutenkin rempallaan. Suomen verottaja hyvittää verotuksessa verosopimuksen mukaisen muussa maassa pidätetyn veron. Kun tietyt maat, omista syistään, pidättävät enemmän, maksat ylimääräisen tuplaveron. Sitten saat ohjeet, joiden mukaan täyttämällä lomakkeet 101A ja 440B ja lisäämällä kymmenen oikeaksi todistettua liitettä, oikealla kielellä, voit anoa veroa takaisin osingon lähtömaassa.

Näin teoriassa. Tai sitten teet niin, kuten moni tekeekin, että jätät ostamatta kyseisen maan osakkeita. Tai ostat osinkoa maksamattomia etf:iä. Jos Suomessa joku poliitikko luulee, että ulkomaiset sijoittajat tekevät mielellään Suomen suhteen poikkeuksen, kuulisin mielelläni perustelut.

Ihan nopeasti tuli mieleen, että jos olet lähdössä, myy asuntosi silloin kun sen myyntivoitto on verotonta. Voi olla karvas kalkki huomata, että kolmekymmentä vuotta sitten ostettu asunto, jossa asuit 25 vuotta, muuttuukin koko myyntivoiton osalta verotettavaksi vain sen takia että olet asunut ulkomailla ”ja katkaissut olennaiset siteet”. Paitsi verotuksen siteet.

Pääviesti on kuitenkin vasemmiston tuttu laulu siitä, että rahasi eivät ole sinun vaan meidän. Tervetuloa Suomeen.

Aikoinaan Pietarista tullessa venäläinen virkamies syynäsi kaikki laukut. Matkatoverilla oli venäläisiä pienoisautoja lapsilleen. Niitä käänneltiin monesta suunnasta, aivan kuin olisivat kultaa ja timantteja. ”Faberge” sanoi matkatoveri. Ei olisi kannattanut. Saatiin koko tullijoukko pohtimaan moisten aarteiden arvoa. Olivatko kuitenkin tsaariperheen pääsiäismunia? Rauhoittuvat vasta, kun näytin että keulassa luki ”GAZ” eikä ollut luultavaa, että kultaseppä Faberge olisi osannut ennustaa tulevaisuuden automalleja niin hyvin.

Saadaanko Suomen rajalle omat laukkujen tarkastajat ja mistä momentista rahoitus otetaan?

Tämä reissu onnistui kuitenkin vanhaan malliin, ilman ”arvonnousuveroa”.

Kasvaako puu taivaaseen asti?

Taloomme muutti aikoinaan pariskunta, jonka mies oli itävaltalainen, pitkään Ruotsissa asunut herra. Herra oli innokas kokki ja harva se viikko koputteli ovellemme ja ilmoitti paistaneensa ankkaa uunissa tai tuoneensa mereneläviä Göteborgista. Kiinnostaisiko naapureita tällainen vaatimaton iltapala? Verraton naapuri. Monta iltaa tuli istuttua yhdessä ja keskusteluissa vilahti välillä myös sijoitusaiheet.

Herra oli skeptinen sijoitusten suhteen – poltettuaan joskus sormensa markkinoilla – ja toisteli usein lausetta ”Die Bäume wachsen nicht in den Himmel”. Mikään puu ei kasva taivaaseen asti. Nokia oli silloin voimissaan ja menestyksellä ei näyttänyt olevan minkäänlaisia rajoja. Kohtalo oli kuitenkin kuin Ikaroksella: siivet sulivat, alas tultiin ja lujaa.

Oman salkun arvo on lyönyt harva se viikko uusia ennätyksiä – All Time High. Samaa tilanneraporttia kuulee kanssasijoittajiltakin. Aateehoo:ta pukkaa.

Yritykset raportoivat rajuja tulosparannuksia ja tulevaisuudeltakin odotetaan paranevaa. Ulkomaan matkailusta säästetyt eurot ovat osittain pankkitilillä, osittain K-Raudan, Tokmannin ja Puuilon kassassa. Koteja ja kesämökkejä on kunnostettu kilpaa. Harvia raportoi mykistäviä kasvulukuja. Aamun televisiossa Ahvenanmaan hotellit kertovat parhaasta sesongista koskaan ja lauttayhtiöiltä on Turku – Maarianhaminan autopaketit loppuunmyyty. Lämpöpumppukauppias kehui jo viime kesänä hankkineensa paalauskoneen rahan pakkaamiseen. Tänäkin kesänä koneella on varmasti ollut käyttöä.

Raporteista on vaikea löytää huonoja uutisia, tuntuu että yhdeksän kymmenestä yrityksestä ylittää odotukset. Optimisti ottaa viivoittimen käteen ja vetää samalla kulmalla kasvukäyrää tästä eteenpäinkin. Saadut luvut voi syöttää taulukkolaskentaan ja katsoa mikä olisi sijoituskohteen arvo kolmen vuoden päästä. Ceteris paribus – muiden asioiden pysyessä yhtäläisinä, kuten kansantaloustieteen professorini muisti aina lisätä. Unohtuu helposti, että osan tulosparannuksista selittää vertailukauden heikot luvut, osan massiivinen elvytys. Osa on toki yritysten omien toimien tulosta.

Sofar, so good. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että muutaman pörssiromahduksen ja lukemattomia korjausliikkeitä kokeneena, välillä hieman hermostuttaa. Pitkäjänteiselle sijoittajalle korjausliikkeet ovat yleensä ostotilaisuuksia, kunhan muistaa pitää hermot kurissa. Tappiinsa vivutetulla salkulla sijoittavien kannattanee kuitenkin katsella tilannetta valppaana.

Viimeiset viikot Ranskassa menivät yhdessä hujauksessa. Cannes sai kuin saikin järjestettyä filmifestivaalit. Kaupunki oli pullollaan silmäätekeviä. Matkaseura mutisi useampaan kertaan jotakin Adam -nimisestä kuljettajasta. Ihmettelin kuskin tarvetta, kun kulkuvälineet ovat yleensä olleet joko Uber tai paikallinen Express Bus.

Mysteeri selvisi, kun televisiossa näytettiin Adam Driver haastattelussa muiden tähtien kanssa. Kaveri on ilmeisesti naisten mielestä sangen komea mies. Itse sain todeta Andie MacDowellin antaneen hiustensa harmaantua tyylikkäästi ja Jodie Fosterin puhuvan erinomaisen sujuvaa ranskaa. Nuorempien naisten ryhmää edustivat La Croisette -bulevardin wannabeet, joilla näytti olevan korkokengissä enemmän peittoa kuin juhlamekoissa.

Tavalliselle kansalle oli järjestetty ilmaisia elokuvailtoja rannalla

Festivaaliyleisöä oli turvaamassa kaikki mahdolliset poliisivoimat: Police Nationale, Police Municipale ja Gendarmerie. Tähän kun lisätään armeija ja terrorismin vastaiset joukot sekä yksityiset vartiointiyritykset, niin kovin oli turvallista. Löytyi ratsupoliiseja, moottoripyöräpoliiseja ja helikoptereita. Koronaa torjuttiin festivaaleissa vielä voimakkaasti mutta sen jälkeen tartuntaluvut ovat kasvaneet eksponentiaalisesti. Erityisesti 20-30 vuotiaiden ryhmä on kunnostautunut liikkumalla, juhlimalla ja tapaamalla toisiaan, levittäen samalla koronan deltavariantia.

Macronilla tuli mitta täyteen, kun varastossa oli 9 miljoonaa rokotetta ja rokotettavien jono oli kovin lyhyt. Nyt vaaditaan koronapassi, jotta pääset baariin, ravintolaan, elokuviin tai ylipäätänsäkään mihinkään. Kiinnostus rokotuksiin kasvoi niin, että päivä ilmoituksen jälkeen melkein miljoona ihmistä kävi ottamassa ensimmäisen rokotteen. Keppi näyttää toimivan paremmin kuin porkkana.

Jos et ole saanut kahta rokotetta, joudut käytännössä hakemaan testituloksen 48 tunnin välein – tai jätät ravintolakäynnit tekemättä. Hinta on muutaman kympin. Testauskapasiteetti on koetuksella. Otettujen testien määrä on noin 7-8 kertaa korkeampi kuin aikaisempi normaalitaso. Samaa koronapassia otetaan käyttöön muissakin Euroopan maissa. Teknologia toimii: sain Suomessa otetun rokotepassin QR -koodin luettua vaivatta Ranskan Tous Covid -applikaatioon, oikein serpentiinin ja fanfaarien kera.

Tätä kirjoittaessa näyttää pörssi punaiselta. Nesteen tulos ei riittänyt markkinoille ja TietoEvryä painaa suurimman omistajan myynnit. Salkun Lassila & Tikanoja paransi juoksuaan ja on noussut 15,50 euroon. Muistan ajat, jolloin kurssi pyöri 20 eurossa ja muhkea osinko piti omistajat tyytyväisinä.

MYYNNIT

GlaxoSmithKline16,35
Oriola1,90
Alma Media11,54
Exel Composites10,40

OSTOT

TietoEVRY26,70
Enagas18,6818,4818,28
Nobia7,246,836,60
Telia3,79
YIT5,27

GlaxoSmithKline sai lähteä kokonaan. Suursijoittaja Elliot on iskenyt siihen kyntensä ja kärsivällisyydellä olisi saattanut tehdä tilin. Edessä on kuitenkin valtataistelu nykyisen johdon kanssa. Osinkoa ilmoitettiin leikattavan ensi vuonna kun kassavirta suunnataan kasvuun. Johto kertoi tekevänsä jatkossa kovasti töitä jotta omistajat ja muut ”stakeholders” saavat korvauksen panokselleen. Kriittisesti voisi kysyä mitä on tehty tähän asti. Tyydyin saatuihin osinkoihin ja pieneen voittoon. Muut liikkeet, niin ostot kuin myynnit, ovat pienempiä, tyyliin 20 % lisää tai 20 % pois.

Hopeaakin tuli myytyä. Tai oikeastaan Silver Beaver -vene. Ranskasta tultuamme totesin että siinä se vene on taas seissyt 10 viikkoa ja kerännyt levää ja näkinkenkää pohjaansa. Viime vuonna sillä ei ajettu yhtään ja normivuonnakin muutamia tunteja. Totesin, että huoleton on hevoseton poika ja pistin veneen kiertoon omistajalle, joka oikeasti käyttää sitä. Samalla päätin että seuraava vene on kooltaan sellainen että sen vetää yksin rantaan kuiville ja kaksi miestä nostaa talvella pukeille.

Uusi sijoittajapolvi on erilainen. Ovat päättäneet ostaa vain osakkeita, jotka nousevat. Kun kurssi nousee kaikkien aikojen huippuun, ostavat lisää. Niin on kuulemma Seppo Saariokin neuvonut.

Yritin selittää vaihtoehtoista tapaa: ostetaan putoavia kursseja kaikin voimin, tuskastellaan kun kurssi edelleen putoaa, odotetaan että päästään ”melkein omilleen” ja myydään kaikki. Sitten siirretään katse seuraavaan putoavaan puukkoon. Eihän siinä tietenkään rikastu, mutta se fiilis kun kaikki muut ovat olleet väärässä ja itse oikeassa… Sitä ei voi rahalla mitata. Vaihtoehtoinen strategiani ei saanut kannatusta ja pahaa pelkään että nuorempi polvi vielä rikastuu omalla strategiallaan.

Jään nyt seuraamaan ehditäänkö nähdä vielä uusia pörssihuippuja ennen kuin kesä loppuu. Torstaina saadaan Nokian tulos ja ”ennakkovaroitus” mahdollisesta positiivisesta tulosvaroituksesta annettiin jo aikaisemmin. Olen polttanut sormeni Nokiassa niin monta kertaa, että myin omani meemisijoittajien toisessa aallossa. Silloin olin tyytyväinen tiliin. Loppuviikosta voi mahdollisesti voivotella väärää ajoitusta ja lisätä virtuaalipositio ”mitä jos en olisi tehnyt mitään” -salkkuun.

Taisi sama Saario joskus neuvoa ottamaan tappiot nopeasti ja voitot hitaasti. Toisaalta neuvoi myymään kun sisäpiiri myy ja Harvian tapauksessa osa myi jo silloin kun kurssi oli 48 euroa, nyt ollaan 60 eurossa.

Puu ei kasva taivaaseen asti mutta riittävän pitkällä tähtäimellä pörssien indeksit tekevät uusia huippuja uudelleen ja uudelleen.

Kilot, miltsit ja jaardit

Joka alalla on oma slanginsa. Sijoituspalstoilla kerrotaan ostoista kiloissa eli tuhansissa euroissa. Haaveena saattaa olla miltsin eli miljoonan salkku. Järjestin kerran asiakastilaisuuden, jonne saapui osakeanalyytikko pääkaupungista. Asiakkaat katselivat silmät pyöreinä, kun maalattiin kuvaa niin ja niin monen jaardin potentiaalista. Tässä vaiheessa jouduin tulkkaamaan ja kertomaan että kyseessä ei ole englantilainen – vajaan metrin – mittayksikkö vaan miljardi eli tuhat miljoonaa.

Viime päivinä olemme saaneet lukea, että hallitus vippasi taas jaardin. Mielenkiintoisinta on se, että kukaan ei ole millänsäkään. Mieli saattaa muuttua, kun alamme maksaa näitä jaardeja takaisin.

Pörssin sanotaan ennustavan reaalitaloutta noin puoli vuotta etukäteen. Nykytilanteesta voimme päätellä, että Covid 19 -pandemia on ohi keväällä 2021 ja sen jälkeen maailmantalous kukoistaa taas. Yhdysvaltoihin on saatu uusi presidentti ja saattaa hyvinkin olla, että edellinen saadaan ulos Valkoisesta Talosta tammikuussa.

Omien salkkujen tilanne on parantunut kohinalla. Maaliskuun pohjilta on noustu ”miltsillä”. Nousu on ollut yllättävän tasaista. Marraskuussa saatiin vielä reilumpi nykäisy ylöspäin. Kirjoitin 16.3. otsikolla ”This too shall pass” (https://parempisuunnitelma.wordpress.com/2020/03/16/this-too-shall-pass/) ja niinhän siinä kävi. Tällä kertaa – niin kuin monesti aikaisemminkin – kannatti pysyä pörssissä. Mennyt kehitys ei tietenkään ole tae tulevasta.

Lähdimme lokakuun puolessa välissä Cannesiin. Tarkoituksemme oli palata vasta marraskuun lopulla mutta huomattavasti kiristyneet koronavarotoimet herättivät huolen siitä, että saatamme jäädä mottiin määrittelemättömäksi ajaksi ja palasimme etuajassa. Nizzassa on lentokentän liikenteestä hävinnyt noin 90 prosenttia. Strategia näyttää olevan muutaman isomman kentän pitäminen hengissä. Yhteydet Pariisiin, Frankfurtiin, Amsterdamiin ja Lontooseen toimivat kohtuullisesti, muut täysin satunnaisesti. Valitsimme itse KLM:n reitityksen Amsterdamin kautta ja reitti toimi erittäin hyvin. Koneet täysin ajallaan ja vaihtoaika Amsterdamissa alle tunti.

Ranskassa käytettiin lähes poikkeuksetta kasvomaskia sisätiloissa ja kaduilla liikkuessa. Tavarataloihin, paikalliselle torille, joukkoliikenteeseen tai ravintoloihin ei päässyt edes sisälle ilman maskia. Käsidesiä oli saatavilla joka paikassa. Ravintolassa kerättiin yhteystiedot siltä varalta, että tartunta todetaan myöhemmin. Alkoholin myynnille ja kauppojen aukiololle asetettiin rajoituksia. Kokoontumisrajoitukset olivat tulleet voimaan jo aikaisemmin.

Viimeisellä viikolla asetettiin ulkonaliikkumiskielto 21-06. Vähän sen jälkeen ilmoitettiin täydellisestä ulkonaliikkumiskiellosta. Ulos pääsi vain erillisen lomakkeen kanssa ja korkeintaan kilometrin päähän kotiosoitteesta. Puhelimeen sai ladattua applikaation, johon sitten runoiltiin syy liikkumiselle ja kellonaika. Kaikki ravintolat, baarit ja kahvilat suljettiin. Take Away – onnistui. Määräysten jälkeen tartuntojen määrä on lähtenyt nopeaan laskuun ja rajoituksia hellitettiin viime lauantaina. Saa nähdä, saadaanko joulun pyhien jälkeen uusi piikki lukumäärissä.

Matkaseuralainen pyöräili kyllä huomattavasti kauempanakin kuin kilometrin päässä olettaen, että viranomaisia ei voisi vähempää kiinnostaa polkupyörällä liikkuva keski-ikäinen nainen. Näin olikin. Katsoimme aikoinaan Lontoon Tate Galleryssa videoesityksen aiheesta, kuinka olla näkymätön – How to be invisible. Yhtenä ratkaisuna oli ”ole yli 50-vuotias nainen””Be a Woman over 50”. Näytti toimivan.

Moni ihmettelee miksi tartuntamäärät ovat Ranskassa korkeita, vaikka suojautuminen on huomattavasti Suomea tiukempaa. Emme keksineet muita syitä kuin tiheämmän asukasmäärän neliökilometrille, vierastyöläiset puutteellisissa asumisoloissa ja erilaisen käsityksen perheestä. Ranskassa perhe kattaa lapset, vanhemmat, isovanhemmat, sedät, tädit, serkut, kummit ja kummin kaimat. Lapset lähtivät syksyllä kouluun ja nuoriso opiskelemaan, vapailla viikonlopuilla tavattiin sitten koko klaani ja tartuntapintaa riitti. Suurkaupunkien joukkoliikenne on myös sangen potentiaalinen tartunnan aiheuttaja.

Ravintoloissa huomasi myös puheliaisuuden. Kun Suomessa Antti ja Pekka juovat tuoppinsa, ei välttämättä montaa sanaa vaihdeta ja ilta on silti ollut onnistunut. Ranskalaisessa ravintolapöydässä ei ollut hetkenkään hiljaisuutta, kun käytiin ankaraa debattia kuranteista aiheista.

Itsellä oli koko ajan sangen turvallinen olo. Mietin missä kävin ja mihin aikaan. Käytin kasvosuojaa ja maalaisjärkeä. Vantaalla otettu testikin oli aivan odotusten mukainen eli negatiivinen. Emme siis tälläkään kertaa olleet koronalinkoja.

Matkustushäpeääkään en ole koskaan ymmärtänyt edes käsitteenä. Enemmän olen ollut iloinen siitä, että olen voinut auttaa paikallisia yrittäjiä pysymään hengissä. Aamulla saattoi nauttia aamukahvit parvekkeella pikeepaita päällä ja päivällä lounaan terassilla, auringon paisteessa. Oli myös mukava nähdä, että asunnolla oli kaikki hyvin ja sovitut huonekalujen toimitukset olivat menneet juuri niin kuin piti.

Salkkua on tullut veivattua tavallista ahkerammin. Olen ostanut välillä pieniä positioita, odottanut muutaman viikon ja ottanut voitot kotiin. Rohkeille treidaajille on ollut hyvät kelit. Osinkojakin on taas alkanut tippua salkkuun. Muutama tavallista parempi nousijakin on osunut salkkuun. Harvian kehitys on ollut vertaansa vailla ja pitkän odotuksen jälkeen Rapalakin on kirinyt ylös kuopastaan.

Myynnit

  • Aktia, kevennetty ohuesti hintaan 9,33
  • Uponor, myyty pieni positio hintaan 15,76
  • Harvia, kotiutettu voittoja myymällä pieni osa hintaan 17,80
  • Lassila & Tikanoja, myyty kymmenesosa hintaan 13,32
  • Citycon, myyty siivu hintaan 7,04 ja 7,13
  • Telefonica, ostettu ja myyty 2,75 ja 3,05/2,87
  • Wärtsilä, tätä tuli ostettua ja myytyä. Lopputuloksena tyhjä positio.
  • YIT, myyty vähän reilummin hintaan 5,10
  • Atria, ostettu 8,94 ja myyty viikkoa myöhemmin 9,50

Ostot

  • Telia, ostettu 3,42
  • Nordea, ostettu 6,35
  • Tikkurila, ostettu useammassa erässä 13,42 13,50 ja 14,12
  • Kemira, useampi osto 10,68 / 11,82 / 10,70 / 10,72 ja myyty 12,03
  • Fortum, myyty 17,70 ja ostettu takaisin 17,36
  • GlaxoSmithKline, ostettu 15,36 ja myyty 15,50
  • Enagas, ostettu 19,63
  • Elekta, ostettu lisää hintaan 10,34
  • KraftHeinz, lisätty hintaan 26,13

Osinkoja saatu lokakuun alusta 13 646,46 euroa

  • Aspo, 823,90
  • YIT, 3 629,60
  • GlaxoSmithKline, 208,47
  • Tesco, 441,00
  • Harvia, 1 132,40
  • Nokian Renkaat, 350,00
  • Kemira, 1 781,50
  • Telia, 1 434,35
  • Tikkurila, 804,87
  • Cloetta, 874,02
  • AbbVie, 168,65
  • Altia, 1 997,70

Sen verran on ollut aikaa järjestellä seurantaa, että nyt pystyn vihdoin näkemään kokonaisomistuksen tietylle osakkeelle kaikissa salkuissa.

TOP10 positiot ovat nyt: Nordea, Citycon, Tokmanni, Fortum, Harvia, Lassila & Tikanoja, Aktia, Kemira, Rapala ja Altia.

Muuten olen pyrkinyt pitämään myös kotimaan taloutta pystyssä käynnistämällä keittiöremontin. Jonkinlainen ostosignaali saattaisi olla se, että neljästä yrityksestä, joilta pyysin tarjouksen, ainoastaan yksi pystyi tarjoamaan ratkaisun ja hinta-arvion reilussa viikossa. Muilla oli kovasti työkiireitä.

Ostin hieman ruotsalaisen Nobian osakkeita, vaikken heiltä keittiötä tilannutkaan. Keittiötasot otan Loimaan Kiveltä, joka on ennestään tuttu yritys. Jos Loimaalla liikutte, niin kannattaa käydä heidän Kivicenterissä katsomassa kuinka monenlaista kiveä hyllystä löytyy. Ja jos ei löydy hyllystä, niin tilataan.

Black Friday -kohinaa käytin sen verran hyväkseni, että tilasin muutaman tuotteen ja palvelun, jotka olin muutenkin päättänyt hankkia. Sain hivenen halvemmalla ja toukokuulle ajoitetut Finnlinesin lauttapaikat vapaalla peruutusoikeudella. Olen optimisti sen suhteen, että keväällä liikkuminen on jo helpompaa. Kaiken varalta on kuitenkin hyvä tietää, että saa rahansa takaisin, jos maailma on edelleen yhtä sekaisin.

Mukavaa joulunodotusta – koetetaan pysyä terveen kirjoissa!

Etäelämää

Sen verran on yhteiskunnan nykytila nostanut v-käyrää, että huomasin viime blogista vierähtäneen jo yli kaksi kuukautta.

Avaatpa minkä median tahansa, siellä on suosikkihallitukseni sopertamassa jotakin. Eniten on yllättänyt, että omassa ystäväpiirissäkin on ollut muutama, joka on ihastellut miten hienosti ”niin nuorten naisten muodostama hallitus” on selvinnyt.

Kovasti on varjeltu ihmishenkiä, maksoi mitä maksoi. Kuolleita on 344 henkilöä. Uutisointimäärään verrattuna luku on mielestäni aika vaatimaton. Voisin toki olla toista mieltä, jos kuuluisin tuohon joukkoon.

Demokratia on siitä hieno järjestelmä, että äänestämällä saat valittua kaikenlaista väkeä ja niistä muodostetaan sitten kaikenlaisia hallituksia. Kävin hankkimassa uudet silmälasit, josko oma mielipide hallituksen kyvykkyydestä kirkastuisi. Ei auttanut.

Valtion velkaa sipaistaan entisten päälle 17,9 miljardia. Tämä Valtiokonttorin ja kuudennen lisätalousarvion mukaan. Ennestään velkaa on 125 miljardia eli noin 22 550 euroa per asukas. Suomalaisen tyypillinen (mediaani) palkka on 3 000 kuussa, brutto. Netto on 2 250 euroa eli 27 000 vuodessa.  Vippaamme siis pelkästään tänä vuonna 663 000 suomalaisen nettovuosipalkan verran.

Mitäpä sillä on väliä? Vasemmistoliiton mukaan tällaista velkaa ei ole tarkoituskaan maksaa koskaan takaisin. ”Nyt ei ole aika miettiä kustannuksia”.

Rohkenen epäillä suunnitelman toimivuutta. Eiköhän tässä aleta vielä etsiä maksajia suurennuslasilla. Saattaa olla, ettei polttoaine-, tupakka-, alkoholi- ja tulevaisuuden muoviveroilla saada asiaa hoidettua. Sen verran ennakoin tulevaa tilannetta jo nyt, että ajoimme yhden yhtiön alas. On helpompi hoitaa asia, kun tietää millä verokohtelulla varat saa kotiutettua.

Hallitusohjelmaan kirjattu työllisyyden parantamisen tavoite on jo unohdettu. Nyt voi pääministeri keskittyä siihen, että syyllistää yritysjohtoa siitä, että yrittävät pitää yritykset tuottavina ja elinkelpoisina. Ovat ne ahneita. Onko nyt oikea aika? Missä on solidaarisuus?

Jokainen, joka on joutunut karsimaan yrityksen toimintoja ja henkilökuntaa, ymmärtää, ettei sitä tehdä huvikseen. Saattaa tulla viikatemiehen hommat omiinkin uniin. Usein saneerataan myös johtoa eli ensin annat kenkää kollegoillesi ja lopulta arpa saattaa osua omalle kohdalle, kun siirrytään ”jälleenrakentamisen” vaiheeseen.

Outotec ilmoitti juuri saaneensa YT-neuvottelut päätökseen. Työvoimaa vähennetään 254 henkilöä. Aamun uutinen oli Cargotecin ja Konecranesin yhdistyminen. Yhdistymisestä odotetaan kolmessa vuodessa 100 miljoonan synergiaetuja. Vinkkinä poliitikoille: synergiaedut eivät aina synny pelkästään vuokrakuluista tai ostojen tehostamisesta. Eiköhän sieltäkin saada pikkuhiljaa reilu lisäys työttömien ja lomautettujen määrään.

Ravintolatoiminnan, majoituksen ja matkailun tilanne näyttää katastrofaaliselta. Joka kerta, kun perhe- ja peruspalveluministeri astuu ruutuun esittelemään uusia rajoituksia, tilanne muuttuu entistä karmeammaksi.

Lapin matkailu onnistuu mainiosti, kun saapuvalla turistilla on tuore negatiivinen testitulos kourassa. Ei muuta kuin nopea siirtyminen eristykseen 3 päiväksi. Sitten vain uuteen testiin ja kun on toinen negatiivinen kourassa, ei muuta kuin mäkeen rentoutumaan ja porosafarille.

En tiedä missä virtuaalitodellisuudessa tämä voisi toimia. Innovatiivisimmat Lapin yritykset kertoivatkin jo siirtävänsä toimintansa Ruotsin puolelle. Ongelma ei toki ole pelkästään Lapin, pääkaupunkiseudun hotelleihinkin mahtuisi oikein mukavasti väkeä. Finnarillakin olisi kapasiteettia vaikkapa viisinkertaistaa nykyiset lennot. Nykytilanteessa yhtiö tikkaa tappiota muutaman miljoonan per päivä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Nopeasti tulee mieleen, että kannattaako olla paavillisempi kuin paavi itse? Olen kaivannut Euroopan Unionin suositusten mukaisia tartuntaluokituksia. Voisimme myös tunnustaa, että suurin ero sairastuneiden määrässä korreloi suoraan väestötiheyden kanssa, ei oman touhotuksen.

Ajoimme Cannesista Turkuun elokuun alussa. Lomareissu kesti kaiken kaikkiaan kuusi viikkoa ja ajomatkaa oli päiväretket mukaan lukien 5 727 kilometriä. Huoltoasemilla käytettiin aina maskia ja pestiin kädet. Hotelleissa käytettiin maskia kaikissa julkisissa tiloissa. Saksassa ravintolan terassilla sai yhteyden tarjoilijaan vasta kun oli syöttänyt applikaatiolla omat yhteystiedot. Maskinkäyttö Ranskan ja Saksan puolella oli itsestään selvää kaikissa sisätiloissa, samoin sosiaalinen etäisyydenpito ja käsihygienia. Tavarataloon ei päässyt edes sisään ilman maskia ja vartija valvoi käsien desinfioinnin.

Näin toimittiin, kunnes saavuimme Ruotsiin. Siellä ei ollut mistään varautumisesta merkkiäkään. Maskeja ei näkynyt missään. Väki seurusteli laivaa odotellessa isoissa ryhmissä vertaillen lomamuistoja. Pistimme tämä ruotsalaisen illuusion piikkiin ja menimme suoraan hyttiimme.

Kun saavuimme Suomeen ja huomasimme, että täälläkin rinnastut – maski kasvoilla – vierailijaan ulkoavaruudesta. Eikä ole tilanne kovasti muuttunut viime viikkoinakaan. Käydessäni eilen paikallisessa Citymarketissa näin kolme maskinkäyttäjää. Kuuluin itse tähän joukkoon.

Sen sijaan että yritämme nyt keksiä syntipukkia eri ravintoloista, voisimme ehkä keskittyä siihen, että maski on pakollinen kaikissa katetuissa tiloissa, omaa kotia ja autoa lukuun ottamatta. Julkiseen liikennevälineeseen ei ole asiaa ilman kasvosuojusta.

Jos halutaan ratsata ravintolat, käydään tarkastamassa pöytien välit ja väkimäärä. Tarkastetaan että asiakkailla on maski päällä, kunnes on istuttu pöytään ja että se asetetaan taas kasvoille, kun noustaan pöydästä. Jos varoitukset eivät auta, niin ravintola pariksi viikoksi kiinni. Luulen että tämä toimisi paremmin kuin se, että jokaista ravintoloitsijaa lyödään lekalla päähän.

Kouluissa, virastoissa ja työpaikoilla sama käytäntö. Omassa huoneessa tai pöydässä voit olla ilman, muualla käytät maskia.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että nyt pitäisi olla selkärankaa kertoa kansalle, että valehtelimme teille keväällä maskin merkityksestä. Silloin kun ei ollut maskeja edes hoitohenkilöstölle. Anteeksi. Nyt voimme puhua totta ja yritämme valehdella vähemmän jatkossa. Sitten voi vielä vasemmisto mutista, että jokaisella menee ”oikein menetellessä” ainakin kuusi maskia päivässä ja kuka maksaa. Itse uskallan väittää, että yhdelläkin maskilla per päivä pärjää paremmin kuin ilman.

Kuten tekstistä ja v-käyrästä saattaa aavistaa, tarkoitus on lähteä taas Ranskaan heti kun se on järkevää. Marseillen seudulla saatiin aikaan nopea tartuntamäärien kasvu ja nyt on otettu vähän rajumpia keinoja käyttöön eli ravintoloiden ja kuntosalien yms. totaalinen sulkeminen. Cannesissa näyttää tilanne paranevan ja riski täydelliselle sululle on selkeästi pienempi.

Minulla ei ole tilastomateriaalia mutta oma veikkaus on, että suurimmat tartuntamäärät saatiin Marseillen ja läheisen maaseudun vierastyöläisistä sekä liian tiukkaan pakatuista ”kotimaisista” turistikohteista elokuun lopulla. Opiskelutkin ovat taas alkaneet. Kun vaikkapa Aix-en-Provencessa on 80 000 opiskelijaa, niin riskit kasvavat varmasti. Asutaan ahtaasti ja liikutaan paljon yhdessä.

Talouspuolella miettisin hieman tämän testaamishysterian ruokkimista. Jos nyt testeissä juoksee 10 000 henkilöä per päivä ja testin määrä on tarkoitus tuplata, niin päästään miljardin vuosikuluun. Miksi? Jos olet sairas, eli sinulla on flunssan oireita, niin eristä itsesi. Jos olo paranee muutamassa päivässä, niin olet terve. Jos tilanne jatkuu, niin mene sitten testeihin. Nyt siellä juostaan jokaisen aivastuksen takia. Osumistarkkuus näyttää olevan 100 / 10 000 = yksi prosentti. Eli 99 % väestä käy siellä turhaan.

Torjuisin myös työttömyyttä ja lisäisin yhteiskunnan aktiivisuutta nostamalla nopeasti kotitalousvähennyksen vähintään 5 000 euroon. Tämä on siitä mukava verohelpotus, että se maksaa itse itsensä. Kun remontteja tehdään, saadaan sekä töitä että arvonlisäveroja. Samalla saataisiin korona-ajan pudonneen kulutuksen säästöt kiertoon. Ehkä pääministerikin voisi palkata siivoojan hoitamaan vessan lisäksi koko kotitalouden siistimisen. Jäisi paremmin aikaa perheelle ja omaan varsinaiseen työhön.

Sijoituspuolella on mennyt itse asiassa kohtuullisen hyvin. Alkuvuoden pudotuksia ei ole vielä kokonaan korjattu, mutta lähellä ollaan. Osa osingonmaksua pantanneista yrityksistä on vahvistanut osingon tälle vuodelle, varsin suuri osa on ne jo maksanutkin. Jälkiviisaana voi todeta, olisi kannattanut sijoittaa vain saunaan, viinaan ja tervaan. Parhaita nousijoita omassa salkussa ovat nimittäin Harvia, Altia ja Tikkurila.

Salkkuun on tullut osinkoja viime blogin jälkeen seuraavasti:

Tokmanni                           7 211,30

AbbVie                                   169,34

Omega Healthcare                576,78

Konecranes                           491,70

Elekta                                    110,84

Uponor                               1 223,91

Wärtsilä                                 447,00

Relais Group                          213,25

YIT                                      2 340,00

Citycon                               4 387,99

Kraft Heinz                            234,14

iShares Preferred                  232,80

Salkkua on säädetty myymällä 20 %:a Harvian osakkeista hintaan 15,70 e. Komppasin sisäpiiriläisiä, vaikka nyt näyttää siltä, että olisi kannattanut pitää. Myin myös kokonaan pois iShares Ageing Population etf:n. Ahlström Munksjö tuli myytyä ostotarjouksen tullessa hintaan 17,92 e. Tallinkista luovuin hintaan 0,68 kun matkailurajoituksille ei näyttänyt tulevan loppua.

Lisätty YIT omistusta hintaan 5,03 e. iSharesin myynnistä saaduilla varoilla lisäsin Altiaa hintaan 8,63 e. Otin hieman lisää Tikkurilaa hintaan 14,86 e. Lassila & Tikanojaa lisätty hintaan 13,38 e ja Oriolaa hintaan 1,90. Fortumia on otettu lisää hintaan 16,59 ja 16,91. Ruotsalaista Dunia lisätty hintaan 8,27 e. Wärtsilää lisätty hintaan 7,05 ja 6,42 sekä Atriaa hintaan 8,48. Ulkolaisissa lisätty espanjalaista Enagasia ja murheellista Telefonicaa. Lääkepuolella otin salkkuun lisää GlaxoSmithKlinea.

Aika vähän liikkeitä. Kun vuosi lähestyy loppuaan, täytyy käydä läpi minkä verran on voittoja ja tappiota kasassa ja tehdä vielä jonkin verran säätöjä.

Koettakaa pysyä terveinä ja pitää mieli virkeänä myös ”etäelämässä”.

Lomamatkalla jossakin päin Eurooppaa

Lähdin juhannusaattona, huolellisen suunnittelun jälkeen, kohti Ranskan kakkoskotia. Finnair oli jo ilmoittanut, ettei lennä Etelä-Ranskaan ennen vuotta 2021, joten se niistä sinivalkoisista siivistä. Lufthansa on toiminut yleensä hyvin Münchenin kautta, mutta nyt kaikki reititykset olivat Frankfurtin kautta eikä mahdollinen jumiutuminen sinne oikein inspiroinut. Monille ystävillä oli myös käynyt niin, että lentoja oli siirretty ja peruutettu. Lentomatkailuun ei uskaltanut siis täysin luottaa.

Kun kotona oli vielä vino pino tavaraa, joka löytäisi helposti paikkansa Ranskan asunnossa, kuljetusmuodoksi päätyikin oma auto. Kulkupeli saatiin pakattu huolellisesti niin, ettei juuri tyhjää tilaa jäänyt. Toisaalta, eipä ole autokaan jättimäinen. On y va!

Helsingistä Finnlinesin kyytiin ja kohti Travemündeä. Aurinko paistoi ja laivan kannella viihtyi hyvin. Finnlinesin hinnoittelu on muuten sellainen, että auto, matkustajat ja vähän parempi hytti yhteen suuntaan kustantaa suunnilleen saman kuin neljän ihmisen lennot edes takaisin. Eihän se ole hullu, joka pyytää, opettaa huutokauppakeisari.

Covid-19 -rajoitukset poistuivat muutama päivä aikaisemmin sekä Saksassa että Ranskassa. Helsingissä olin valmistautunut henkisesti kertomaan perustuslaista, siltä varalta, että tomeran hallituksen toiminta on hämärtänyt tiedon ihmisten oikeuksista. Koko menoreissulla ei kuitenkaan pysäytetty kertaakaan, eikä kyselty mitään – ei Saksassa, Luxemburgissa eikä Ranskassa.

Luxemburgissa pysähdyimme ystäväperheen luona ja saimme viisi tuntia paljon kaivattua unta ja aamiaisen. Luxemburgista kokka kohti Lyonia, jonka jälkeen pysähdyimme yöksi varsin viehättävään – maaseudulla sijaitsevaan – Domaine de Clairefontaine -hotelliin. Sieltä olikin tullut etukäteen seikkaperäiset ohjeet maskien käytöstä ja hotellissa oli koko ajan ”protokolla” päällä. Yleiset tilatkin desinfioitiin neljän tunnin välein.

Illallinen hotellin puutarhassa, yö viihtyisässä huoneessa ja seuraavana aamuna kohti Cannesia. Matkan varrella tehtiin muutama turistipysähdys Avignonissa ja Gordesin upeassa vuoristokylässä. Palkintoja voittaneen viininviljelijän ”tehtaanmyymälästä” laatikko roseeta varmuuden varalle ja saapuminen myöhään illalla asunnolle. Kuin ihmeen kaupalla parkkipaikka suoraan asunnon edestä.

Tulomatkan riskianalyysiä tehdessä Finnlinesin ravintola meni heittäen kärkeen. Henkilökunta oli hyvin suojautunut ja desinfioinnit pelasivat hyvin. Ruoka annosteltiin pleksilasin takaa. Samaan aikaan oli kuitenkin vino pino rekkakuskeja liikkeellä ja menomatkan illalla ns. ruokajuomat kuuluvat hintaan. Suomalaiset kuskit käyttäytyvät erinomaisen hyvin. Virolaiset kohtuullisen hyvin mutta veli venäläisten joukossa oli muutama, jotka pyörivät kuin väkkärä sinne tänne ja joille jonottaminen näytti olevan vaikeasti ymmärrettävä. Näihin oli kuitenkin helppo ottaa etäisyyttä, kun näki näiden käyttäytymismallin.

Asunnolla remontti oli edennyt hyvin. Seuraavina päivinä päästiin tekemään hienosäätöä, eli hävittämään suurin osa edellisen omistajan tavaroista. Osa oli pantu kiertoon jo aikaisemmin. Valaisimet on nyt saatu vaihdettua, kiitos ruotsalaisen boutiqueketjun eli Ikean. Täytyy ihmetellä, etteivät muut pysty kilpailemaan erilaisten valaisimien kanssa, ei hinnassa eikä ulkonäössä. Edellisen omistajan uusantiikkiset ”kattokruunut” saivat lähteä. Tuntui, että asuntoon tuli heittämällä lisää kuutiotilavuutta.

Keittiönasennus oli meneillään. Italiasta saapuivat kivimiehet asentamaan kvartsitasot keittiöön ja kylpyhuoneeseen. Kontaktin välttäminen näytti olevan itsestäänselvyys. Samoin ”sosiaalinen etäisyys”. Homma sujui kuin mallinäytöksessä, ei yhtään ylimääräistä liikettä ja roskat ulos sitä mukaa kun tavaraa saatiin paketista. Jokainen tiesi tehtävänsä. Puolen päivän homma, jota oli ilo katsella.

Varsinaisen keittiön asentajana oli ranskalainen, alun perin teollisen muotoilun koulutuksen saanut, vajaa kuusikymppinen kaveri. Äärimmäisen osaava, mutta niin itsepäinen, että kysyin josko hänellä on suomalaiset sukujuuret. ”Itse, itse – ei tässä apuja tarvita”. Mietin miten kääntää ”…se on kakkakin rattailla” ranskaksi mutta tuloksetta. Yritin sanoa kymmenkunta kertaa että ”pas seul, ensemble, ensemble” eli josko raskaimmat hommat yhdessä.

Onneksi näin, kun alkoi nostaa vajaat 50 kiloa painavaa, 3 metristä seinälevyä yksin ja ehdin auttamaan. Levy saatiin kunnialla seinään. Seuraavana päivänä kuului kuitenkin kolahdus ja toveri makasi lattialla metrinen liesituuletin sylissään ja ”un peu” teki kuulemma kipeääkin.

Tunnin päästä näin, että aristaa jalkaansa niin, että liikkeet olisivat menneet aerobic-esityksestä. Toinen jalka suorana eteenpäin ja vain toista polvea koukistaen yritti nostella pienempiä levyjä. Löin Ketorinin kouraan ja Voltarenia polveen. Lähtikin käymään lääkärillä. Uhkasi tulevansa takaisin heti seuraavana aamuna, jota suuresti epäilin. Suomessa olisi saanut ainakin viikon sairaslomaa tennispallon kokoisen polvensa kanssa.

Aamulla oli kuitenkin tikkana paikalla, onneksi nyt kelpasi muutamaan työvaiheeseen apukin. Pari pikkujuttua jäi odottamaan jälkitoimitusta mutta kun sähkömies kävi vielä lyömässä pistorasioiden suojat kiinni, niin huomasimme että meillä on varsin mallikkaasti toimivat keittiö ja kylpyhuone.

Muutamassa huonekaluliikkeessä on tullut käytyä. Ihminen on näköjään tapojensa orja ja hankinnat ovat osuneet jo tuttuihin merkkeihin. Yöpöydiksi kannoin Kartellin tuotteet ja sohvakalusteet sain tilattua BoConceptista. Sieltä saikin erinomaista serviisiä. Kommunikaatio sujui, vaikka sekä myyjällä että ostajalla oli naamasuojus päällä. Avasin pelin kysymällä ”myytkö huonekaluja?”. ”Kyllä myyn”, sanoi ranskalainen. ”Ostatko sinä huonekaluja?”. Ja kun tähän vastasi myöntävästi, ymmärsi kumpikin osapuoli, ettei olla liikkeellä ns. renkaita potkimassa. Tämä malli, tuo kangas, kulma näin päin ja noilla jaloilla. Kaikki sujui kovin mutkattomasti. Lasku kouraan ja toimituspäivä kalenteriin.

Paikallinen tori.fi on tullut testattua. Sieltä löytyi Peugeot -merkkinen polkupyörä, joka oli vielä huollettu ennen kauppaa. Myyjällä oli hulppea villa uima-altaineen vuorilla. Kirjasin itselleni henkisen muistiinpanon siitä, että Google Mapsin ilmoittama 3-4 kilometriä on varsin mukava kävellä tasaisella maalla mutta ei ristiin rastiin rinnettä ylös. Paluumatkalle otinkin Uberin, jonka 11 euron hinta tuntui varsin kohtuulliselta. Pikeekin ehti kuivata hieman.

Onko täällä sitten vaarallista? Vaarantuuko kansanterveys? Pelaanko ranskalaista rulettia?

Itse en näe täällä yhtään sen suurempaa riskiä kuin Suomessakaan. Oikeastaan muutaman Turussa ja Helsingissä kuvatun ”Party Videon” nähtyäni, väittäisin että päinvastoin. Kaikissa sisätiloissa käytetään kasvosuojia. Kaduilla erityisesti vanhempi väki käyttää maskia sielläkin. Väentungokseen ei ole pakko ahtautua. Paikallisella torilla ilmanvaihto sujuu viidestä suunnasta ja ravintoloiden terasseilla on sekä tilaa että reipas mereltä tuleva tuuletus. Citymarketin tyylistä jonotusta ja väkimäärää en ole nähnyt missään. Rannoilla alkaa pikkuhiljaa olla enemmän ihmisiä, mutta reilu 2-3 metrin väli on helppo säilyttää.

Paluumatka menee varmaan Ruotsin kautta. Aikataulu on kuitenkin sellainen, että ainoa kontakti ruotsalaisiin tulee olemaan bensapumpun kahva ja siinäkin voi käyttää hansikasta. Yhden ruotsalaisen naisen tapasin tänään vuorilla paikallisessa Gourdesin kylässä. Oli asunut täällä jo pitkään ja pyöritti miehensä kanssa ravintolaa. Oli murheissaan vanhempiensa takia, jotka olivat Göteborgissa pitkän Espanjassa asumisen jälkeen. Valittelivat kuulemma puhelimessa, että oli ollut todellinen vikatikki palata Kansankotiin.

Tuon vuoristokylän visiitin jälkeen kurvasin vielä Bar-sur-Loup -kylän kautta. Entiseen tyttökouluun oli päätynyt ravintola ”L’ecole des Filles”, jossa tuli nautittua upeassa puutarhassa yksi parhaista lounaistani koskaan. Hintakin oli päätähuimaava 26 euroa. Ravintolalle täytyy antaa vahva suositus, jos täälläpäin liikutte.

Viimeisen päivityksen jälkeen on pörssissä ollut sangen vauhdikas ”rebound”. Vuoden toinen kvartaali oli kursseille paras 15 vuoteen. Kurssikehitystä on usein vaikea selittää pelkästään järjellä ja matematiikalla.

Nyt osa näkee kurssinousussa ainoastaan keskuspankkien ja valtioiden elvytyksen. Toiset palaavat taas ”ei ole muuta tuottavaa vaihtoehtoa” -mantraan. Kolmas synkistelee, että illuusiota kaikki tyynni ja ”syksyllä nähdään kaikkien kurssiromahdusten äiti”. Joku näistä on varmaan oikeassa. Tai joku toinen.

Selvää on, että yritysten tulokset ovat pääosin heikentyneet. Muutama poikkeus toki: verkkokauppa, nettimyynti yleensäkin ja yritykset, joille valtioiden elvytys valuu suoraan. Netflix, Amazon, videoneuvottelusoftan tekijät. Suomessa Tokmanni yllätti liikevaihdon kasvulla. Yleisesti ottaen voitaisiin kuitenkin todeta, ettei maailma loppunutkaan – ainakaan vielä.

Synkistelijöitä toki riittää. Näillä on yleensä tapana ennustaa vuodesta toiseen romahdusta, kunnes romahdus tapahtuu. Sitten todetaan, että ”mitä minä sanoin”. Siinä unohtuvat ne 10 ennustusta, jolloin oltiin väärässä. Synkistelijät pääsevät myös paremmin raflaaviin otsikoihin.

Itse olen koettanut istua käsieni päällä. Ei myyntejä ja ainoastaan pienet ostot Exel Compositea ja Konecranesia. Osinkoja on kolahdellut kassaan Altialta, Tikkurilalta, Sammolta, Stora Ensolta, Cityconilta, Konecranesilta ja Ahlström Munksjöltä. iSharesin ETF:t ovat maksaneet joko kuukausi- tai puolivuotisosinkojaan. Yhdysvalloista dollareita on tullut Kraft Heinzilta. Vuoden kertymä noteeratuista yrityksistä on vajaat 60 000 euroa. Ollaan kaukana viime vuoden vastaavasta, vaikka pakassa onkin vielä muutama jokeri.

Tuo ”lomamatkalla jossakin päin Eurooppaa” tulee ajalta ennen internetiä ja älypuhelimia. Radiossa luettiin päivittäin kuulutuksia tyyliin ”Ekonomi Jarkko Virtanen, lomamatkalla jossakin päin Suomea, ota viipymättä yhteyttä Marjattaan”. Jotakin kovin tärkeää – yleensä ikävää – oli tapahtunut.

Saattaa kuitenkin olla niin, että ”Jonnet ei muista”, niin kuin nuoret nykyään hokevat. Muistatko sinä?

Nyt, kun kaikki yhteydet pelaavat 24/7, tuo radioviestintä saattaa kuulostaa luksukselta. Eipä tulisi pomolta tai kaupustelijoilta yhteydenottoa viiden minuutin välein.

Toisaalta, ei onnistuisi etätyökään. Ennustan etätyölle räjähdysmäistä kasvua. Tämä saattaa toki romahduttaa kampaviinereiden myynnin. Zoom -palavereissa kun jokainen keittää omat kahvinsa.

Ranskan asunnollakin on viritetty suurempi monitori ja nopea laajakaista kaikkiin tarpeisiin. Luulen, että moni HR saa pohtia, miten voi olla, ettei konttorilla viihdy kukaan ja työt tulevat meistä riippumatta tehtyä. Niin kuin olemme työhyvinvointiin panostaneet. Miten tämä vaikuttaa henkilökunnan tyytyväisyyskyselyyn? Pitäisikö pitää asiasta tiimipalaveri?

Kelit ovat olleet niin kuin aina: kolmekymmentä astetta lämmintä ja auringonpaistetta. Kymmenen vuorokauden ennuste näytti olevan että jatketaan samalla kaavalla. If it aint’t broke, don’t fix it.

Nyt, kun asunto alkaa olla halutussa kunnossa, on mukava siirtyä parvekkeelle kuuntelemaan kaskaiden siritystä sekä nauttimaan ilta-auringosta ja Välimeren kimalluksesta. Voisi vaikka maistaa sen palkitun viininviljelijän tuotteita. Mukavaa heinäkuuta lukijoille.

Oma tupa, oma Pastis

Vaatimattoman 211 päivän jälkeen omistan nyt sitten asunnon Ranskan Cannesissa. Sen verran päätin juhlistaa projektin päättymistä – tai ainakin välietappiin pääsyä – että kävin ostamassa pullon 51 -merkkistä Pastista.

Tuo Pernod Ricard -yhtiön juoma kehitettiin Marseillessa vuonna 1951, heti kun anispohjaisten aperitiivien valmistuksen kielto kumottiin. Juoma valmistetaan edelleen Marseillessa ja se on ehdoton ykkönen täällä Etelä-Ranskan Provencessa. Pariisissa kelpaavat muutkin anisetit.

Pernod Ricard on noteerattu Pariisin pörssissä. Kurssi on raksutellut viimeisessä viidessä vuodessa 100 eurosta 160 euroon ja samalla on maksettu 11 euroa osinkoa. Ei mikään pörssiraketti, mutta viinien ja väkevien tuottajana maailman kakkonen. Itsellä oli tätä joskus salkussa enkä enää edes muista miksi myin pois. Altian kilpailija, mittakaava ja brändisalkku on vain suurempi. Pernod Ricardin salkusta löytyvät suomalaisille tutut Chivas Regal, Ballantines, Martell, Beefeater, Havana Club ja tietenkin Absolut.

Tässä vaiheessa on toki syytä muistuttaa sekä sijoittamisen että liiallisen alkoholin nauttimisen vaaroista. Voi mennä sekä rahat että terveys. En siis anna sijoitussuosituksia.

Asunnon osto on ollut mielenkiintoinen projekti, jonka tunnelmia olen jo hiukan tilittänyt aikaisemmissa blogeissa. Tuo 211 päivää kului tosiaan siitä, kun sekä myyjä että ostaja olivat yhtä mieltä ihan kaikesta. Välillä tuntui, että tämän viivästyksen takana on joku salaliitto, jossa yritetään pelata jonkun toisen pussiin. Jatkuvasti vain korostettiin sitä, että meillä täällä Ranskassa suojellaan ostajaa. No, nyt on suojelu sitten ohi…

Viimeisin vääntö oli viikko sitten, kun ilmoitin että tulen muuten sitten Ranskaan 30.1. ja kuun viimeisenä kirjoitamme kaikki laput lopullisesti kuntoon. Alkoi mahdoton kalabaliikki ja valitus siitä, että lappuja ei kerta kaikkiaan voida saada kuntoon. Impossible. Pidin pääni ja sanoin että lennot on varattu ja seuraavaksi kävelen juristille haastamaan kaikki projektiin osallistuneet oikeuteen. Sen verran saatiin iltalypsyä, että homma venyi viikonlopun yli tuosta deadlinesta.

Torstaina ilmoitettiin, että minulla täytyy ehdottomasti olla tulkki mukana viimeisessä tapaamisessa. Ihmettelin kovasti, että kun tähän asti on selvitty ilman, niin mistä nyt tuulee. Luulen että, olivat varmoja, ettei tulkkia löydy, joten saavat lisää aikaa. Löysin kuitenkin tulkin, jota itseäkin nauratti sangen vähäinen työmäärä. Mutta läsnäolo oli siinä mielessä tärkeä, että saatiin viimeinenkin keppi pois rattaista. Kiitokset vain Harrietille.

Täällä eivät päivät ole tietenkään menneet hukkaan. Olen kiertänyt remonttimiehen kanssa maalikaupassa, keittiöliikkeessä ja kylpyhuoneliikkeessä. Huomenna saapuu liikkeiden kandidaatteja myyntikäynnille eli katsomaan nykytilanteen ja visioimaan uutta, modernia ja mahtavaa. Hintataso näytti noin nopeasti tarkastettuna Suomea edullisemmalta.

Paikallisia Bauhauseja on kaupunkien ympärillä melkoinen nippu. Lähettyviltä löytyy myös erikoisliikkeitä, jotka ottavat kovempaa hintaa mutta taipuvat myös asiakkaalle räätälöityihin ratkaisuihin. Täytyy nyt katsoa ette lähde mopo käsistä. Olisi helppo ottaa kaikki viimeisen päälle tehtynä. Voi kuitenkin olla, että varsin toimivan ratkaisun saa aika vähäisillä muutoksilla.

Kävin tilaamassa netin ja vaikka Luxemburgissa asuva ystäväni veikkasi, että sen saaminen kestää kolme kuukautta, niin olen ainakin sopinut ja siinä uskossa, että saapuvat ylihuomenna. Sähkösopimuksen siirron nikkaroin ranskaksi internetissä ja luulen että onnistui. Sain ainakin kahdeksan erilaista vahvistusta ja sähkökaupan yleisiä ehtoja, etämyynnin oikeusturvaa ja ekosähkön mahdollisuuksia käsittelevää sähköpostia. Sain myös ohjeet siitä, että lämmityskuluja on mahdollista säästää pitämällä ovet kiinni kylmällä tai asentamalla lämpöpumppu. Merci.

Muutenhan maailma näyttääkin loppuvan, kun Kiinassa on saatu liikkeelle Korona-virus. Lukuja tuppaa joka tuutista ja näyttää siltä, että kohta on 100 000 tartunnan saanutta puhki ja kuolleitakin on kohta tuhat. Globaalissa maailmassa on vaikea saada pullonhenkeä takaisin pulloon. Kiinassa on nyt eristetty suunnilleen Italian väkiluvun verran väkeä. Mitenköhän Euroopassa onnistuisi matkustamis- ja ulkonaliikkumiskielto, joka kattaisi vaikkapa Pohjoismaat?

Keskusjohtoisessa valtiossa tällainenkin on tehtävissä. Tänään laskeutui eurooppalaisten evakuointilento Marseillen kupeeseen. Selvä on, ettei koko epidemiaa saada enää täysin pysäytettyä. Josko jonkinlainen rokote saataisiin aikaan ja estettyä muutenkin eksponentiaalinen tartuntojen määrä. Nizzan koneessa oli ensimmäisillä suomalaisilla jo Hannibal Lechter -tyyppinen kuonokoppa tai maski naamalla. Aika outo olo tuli, kun näitä katseli.

Pörssit ottivat kohtuullisen korjauksen alaspäin. Nyt sitten arvuutellaan minkälaiset ovat vaikutukset kansainväliseen kauppaan ja yritysten tuloksiin. Pitkän nousun jälkeen on liipasinsormi herkässä ja liikkeet sen mukaisia. Tuloskausi on päällä ja silloin on muutenkin tapana heilahtaa helposti 10 %:a suuntaan tai toiseen yksittäisten yhtiöiden kursseissa.

Olen tapani mukaan päivittänyt osinkolaskelmiani ja käynyt hyvin vähän kauppaa. Ruotsalaista Bonava: a otin hiukan lisää, kun markkinat pettyivät alaskirjauksiin Suomessa ja osingon laskuun. Vanhaa tuttua Kraft-Heinz: ia olen ottanut pienissä erissä salkkuun. Tämä Warren Buffetinkin sijoitus on lasketellut vajaasta sadasta taalasta alle kolmeen kymppiin. Yhtiöllä on isoja ongelmia. Halvemmat merkit syövät markkinoita ja kahden jätin fuusio ei ole mennyt kuin elokuvissa. Kirjanpidossakin oli käytetty luovuutta. Nyt on johto vaihdettu ja itse totesin viimeksi tänään, että ruokaravintolan ketsuppi oli Heinzin tuttu tuote. Maailmanluokan brändeillä on tapana selvitä pitkällä juoksulla.

Listaamattomissa sijoituksissa elintarviketeollisuuden turvallisuusratkaisuja tarjoava Mekitec Oy kerää lisää rahaa kansainvälistymiseen uudella annilla. Merkitsin sen minkä sain. Näillä Suomessa kehitetyillä röntgenlaitteilla löydetään ruuvit, luunpalat, ruodot ja kiinteät – ruokaan kuulumattomat – esineet  elintarviketuotannossa. Kun mietitään, mitä jonkun tuote-erän poisvetäminen kaupoista maksaa, uskon että tuotteilla on markkinoita. Muutenkin on mukava vetää välillä kotiinpäin ja rahoittaa suomalaista teknologiaa.

Sain viime vuoden saadut osingot laskettua ja tilanne näyttää oikein mukavalta. Kokonaisuutenahan viime vuosi oli osakesijoittajille erinomainen. Näistä enemmän ensi kerralla.

Kelit ovat olleet aika mukavat, tänään mentiin varjossa yli kahdenkymmenen asteen ja terassilla oli jo suomalaisittain kuuma. Paikalliset toki kääriytyivät edelleen untuvatakkeihin. Aurinkoakin on mukava nähdä – kyllä se siellä on, vaikkei Suomessa aina siltä näytä.

Nyt on aika valmistautua ottamaan vastaan ranskalaisia keittiö- ja kylpyhuoneyrityksiä ja antamaan piristysruiske paikalliselle talouselämälle.

Koetetaan muistaa pestä kädet joka käänteessä ja pysyä terveenä.

 

 

Yksi asia päivässä

Vuoden vaihtuessa muutettiin myös sijoitusvakuutusten verotusta. Nostaessasi jatkossa rahaa vakuutuksesta, nostat aina sekä voittoa että pääomaa, siinä suhteessa kuin vakuutus on voitolla.  Maksat sitten pääomatuloveroa nostetusta voitosta. Verotus on tältä osin sama kuin rahastosijoittamisessa.

Jos vakuutuksessa on puolet voittoa ja puolet alkuperäistä pääomaa, lasketaan 10 000 euron nostosta pääomatuloksi 5 000 euroa. Sen verran tultiin vastaan, että jos päätät tappiollisen vakuutuksen, voit vähentää tappion muista pääomatuloista. Vakuutussäästämisen helppous säilyi, eli ei erillistä kirjanpitovelvollisuutta vakuutuksen sisällä tehdyistä kaupoista ja kotimaiset osingot ja korkotulot kuoreen täysimääräisinä, ilman ennakonpidätystä. Maksimissaan 50 000 euron summille lanseerattiin Osakesäästötili.

Itsellä on ollut suuri osa sijoituksista vakuutuksissa ja kapitalisaatiosopimuksissa. Konsepti on toiminut sinänsä hyvin. Nyt päätin kuitenkin helpottaa tulevaisuuden tilannetta niin, että purin sopimuksista alkuperäisen pääoman, jonka sai vielä 2019 nostaa verovapaasti. Suomessa kun saa olla iloinen siitä, että sai vielä nostaa omia säästöjään verovapaasti.

Vakuutussäästäminen ei ole suinkaan ollut ilmaista, joten ohjasin kohtuullisen ison siivun säästöistä suoriin sijoituksiin. Säästän varainhoitopalkkion ja vakuutuksen kulut. Vakuutussäästämisessä toimeksiantojen antaminen on ollut monimutkaisempaa, toimeksiantojen toteutuminen hitaampaa ja niiden raportointi on ontunut ajoittain. Ihmisen on vaikea kilpailla tietokoneen kanssa nopeudessa ja virheettömyydessä. Kaupankäynnin kustannuskin on ollut merkittävästi korkeampi.

Näin ollen loppuvuoteen osui melkoinen nippu toimeksiantoja.

Myyty: Kemira, Tokmanni, YIT, Tikkurila, Lassila & Tikanoja, Raisio, Citycon, Fortum, iShares Digitalisation, Uponor, Aspo, Oriola KD, Nokia.

Suorat salkut ovat Nordnetissä ja uusi Nordeassa. Nordnetin hinnoittelu on edelleen hieman edullisempaa, mutta päätin kuitenkin testata miten Nordean kanssa asiat saa pelaamaan. Kaupankäynti on toiminut hyvin, analyysipalvelujakin on tullut käytettyä. Seuraava testi on sitten vuodenvaihteen veroraportointi, joka Nordnetissä on toiminut kohtuullisen hyvin. Siitä, että Nordea on ihan oikea pankki, on siitäkin hyötyä. Samoin tapanani on ollut suosia omistamiani yhtiöitä ostopäätöksissä, joten voin ajatella maksavani palveluista osan itselleni.

Salkkuun on nyt sitten rakennettu osinkoa maksavista osakkeista kokonaisuus, jolla pääsee eteenpäin.

Ostettu: Abbvie Inc, Alma Media, Aspo, Atria, Bonava Ab, Catella Ab, Citycon, Duni Ab, Enagas SA, Fortum, GlaxoSmithKline Inc, Harvia, Kemira, Konecranes, Kraft Heinz Inc, Lassila & Tikanoja, NoHo Partners, Nobia Ab, Nobina Ab, Nokian Tyres, Nordea, Raisio, Rapala, Relais Group, Sampo, Stora Enso, Tallink, Telefonica SA, Telia, Tikkurila, Uponor, Wärtsilä ja YIT.

Sinänsä ajoitus on mennyt ihan kohtuullisesti. Ostoista ainoastaan Aspo, Kemira ja Telefonica vilkkuvat punaisella ja Telefonicastakin tuloutui jo osinkoa. Kemiran suhteen ajattelin, että jos Paasikivet olivat valmiita maksamaan Solidiumille 14,00 euroa osakkeelta, niin karvan alle 13,50 e on hyväksyttävä hinta. Aspon suhteen olen myös aika levollisin mielin.

Vielä on ostoihin jonkin verran kuivaa ruutia jäljellä. Ajattelin kuitenkin hoitaa tuon Ranskan kiinteistökaupan ja sen remontoinnin loppuun, ennen kuin teen lisää siirtoja.

Appropoo – tai oikeastaan á propos – kuten ranskalaiset sanovat, se kiinteistökauppa. Ranskalainen tehokkuus ja mykistävän tehokas kommunikaatio jatkuu entiseen malliin. Nyt on kulunut 188 päivää siitä, kun myyjä ja ostaja olivat yhtä mieltä, että kaupat tehdään. En jaksa enää oikein kiihtyäkään. Oma käsitykseni on, että tämän kuun lopussa tai viimeistään helmikuun puolessa välissä kaikki paragrafit on taputeltu valmiiksi ja kauppa on valmis.

Myyjän kanssa olen onneksi niin hyvissä väleissä, että sain vietettyä ensimmäisen jouluni tulevassa asunnossani Cannesissa. Päätös oli oikein onnistunut. Tuntui että siellä näki aurinkoa enemmän yhdessä päivässä kuin täällä Suomessa viimeisten kahden kuukauden aikana.

Saimme kiikutettua asunnolle taas nipun tavaroitamme ja sovittua maalauksen ja pienet muutostyöt keväälle. Oli aika mukavaa syödä jouluaaton lounas terassilla, jossa oli auringon paisteessa reilusti yli 20 astetta lämmintä. Ranskassa jouluaatto ei ollut oikeastaan mitenkään erikoisempi päivä, kirkoissa oli tapahtumia mutta ihmiset normaalisti liikkeellä ja kaupat auki.

Joulupäivänä paikallisen merenherkkuihin erikoistuneen kaupan ympärillä oli aika kuhina, kun sieltä haettiin varmaan satoja ”Les Fruits de Mer” -vateja. Varsinkin hummerit ja osterit tekivät kauppaansa. Vähän vaihtelua kinkkuun, rosolliin ja lanttulaatikkoon. Joulupäivän iltana kaupungin kadut rauhoittuivat lähes autioiksi.

Kaupungin keskustassa oli pieni joulukylä. Useamman kymmenen kauppiasta siisteissä puumökeissä myymässä paikallisia herkkuja ja käsitöitä. Vieressä oli myös jäädytetty luistelurata, jossa paikalliset lapset pääsivät kokeilemaan tätä eksoottista urheilua. Läheisen koulun oppilaat olivat järjestäneet myös ”La Laponie Finlandaise” eli Suomen Lappi -näyttelyn. Kävi mielessä käydä katsomassa miltä Lappi ranskalaiselle näyttää, mutta emme ehtineet. Pari kuorokonserttia ehdimme käydä kuuntelemassa paikallisissa kirkoissa.

Huonekaluja olen päättänyt uusia ja tällä hetkellä näyttää siltä, että läheisin Ikea, joista löytyy itselle sopivia runkopatjoja, on Tanska. Siitä kun lähdetään etelään, siirrytään jenkkisänkyihin, joissa on oikeastaan kaksi pehmeähköä runkopatjaa päällekkäin. Vaikea ymmärtää miksi. Tämä johtanee siihen, että ostan testatut runkopatjat Suomesta ja lyön rekan kyytiin. Olohuoneen ruokailupöytä taas on kovin massiivinen ilmestys ja vaihdan sen varmaan pienempään. Jälkikasvu oli kyllä sitä mieltä, että tuollainen ladonoven kokoinen on kuin luotu siihen, että iso ryhmä ystäviä nauttii sen äärellä viiniä. Eli kaikenlaista huonekalujen ostoa ja paikalleen mallausta on edessä.

Eräs lukija kysyi, miten aika on kulunut eläkkeellä. Muistelin konttoriamme Pietarissa. Yhtiökumppanini oli siellä yhden viikon hoitamassa nippua asioita, jotka piti saada kuntoon. Kyselin puolessa välissä viikkoa, että miten etenee. Ei ollut edennyt juuri mitenkään. Kun ihmettelin asiaa, niin sain viisaan vastauksen: ”Kuules Matti, tässä maassa saa yhdessä päivässä hoidettua yhden asian – jos on onnea”.

Olen yrittänyt pitää saman minimitahdin nyt eläkkeellä. Joka päivä olen yrittänyt saada hoidettua vähintään yhden asian. Ja kun Suomessa ollaan, ei tarvita niin paljon onneakaan. Joskus yllätän itseni ja huomaan saaneeni hoidettua useammankin asian. Eniten olen viime aikoina keskittynyt tavaran kierrätykseen eli hoitamaan itselle tarpeetonta tavaraa uusille omistajille. Vanhustenhuolto on jatkunut entiseen malliin, pari kertaa viikossa.

Sijoitusrintamalla saa toki käytettyä aikaa, vaikka koko päivän, informaatiotulvaa lajitellessa.

Kun vuosi vaihtuu, nostetaan esille nuo viisaat oraakkelit, jotka tietävät varmuudella, että edessä on veret seisauttava pörssiromahdus. Kilpaileva oraakkeli tietää, että indeksit nousevat 7,8 prosenttia ja osakepoiminnalla on saavutettavissa kaksinumeroinen tuotto. Sektorisijoittajat tietävät, että on aika jättää lääketeollisuus ja sijoittaa automaatioon. Toinen taas hakisi turvasatamaa defensiivisistä osakkeista, kuten lääketeollisuus. Kiinan talous luultavasti ontuu; tosin toinen asiantuntija tietää varmuudella, että kauppasota loppuu ja Kiinan (ja lähialueiden) taloudet lähtevät jyrkkään nousuun. Ja kaiken ennustaminen on turhaa, koska Yhdysvaltojen toiminta Lähi-Idässä tulee johtamaan laajamittaiseen sotaan. All bets are off.

Ei mitään uutta siis. Itsellä ei ole kristallipalloa, joten ajattelin sijoittaa niin kuin ennenkin. Osinkoa maksaviin, mielellään osinkoaan kasvattaviin, kohtuullisesti hinnoiteltuihin osakkeisiin. Niitä on salkuissa jo monenlaisia. Osa tulee menemään hyvin ja osa huonommin. Pitkällä juoksulla uskon kuitenkin saavuttavani edelleen kassavirran, joka riittää elämiseen oikein mukavasti.

Ensi viikolla pitäisi varmaan hoitaa auton huolto sekä pesu ja kovavahaus. Tuossahan on työsarkaa jo kahdeksi päiväksi. Muille päiville löytyy varmaan taas realisoitavaa tavaraa nurkista. Tarjolla olisi tarpeettomia Aurora -shampanjalaseja, Juvartin lasten tuoleja, Retu -lehden vuosikerrat 1971, 1972, 1973 ja 1974. Ville Vallatontakin löytyisi vuodelta 1971 samoin kauniit Arabian vanhat mokkakupit. Pitäisiköhän ostaa antiikkiliike?

Mukavaa työviikkoa – muistakaa hoitaa ainakin yksi asia jokaisena päivänä.

 

Helteitä ja asuntokuumetta

Juhannuksena suuntasin taas vanhan reseptin mukaan Ranskan Rivieralle. Siellä on tullut vietettyä useampi viikko kesäisin jo reilut 30 vuotta. Viimeisten neljän vuoden aikana olen harjoitellut siellä asumista myös muina vuodenaikoina. Johtopäätöksenä todettakoon, että kelit ja elämisen laatu jäävät harvoin kakkoseksi Suomen vastaaviin verrattuina.

Ennen lomille lähtöä pitkäaikainen vuokraisäntämme ilmoitti, että on päätynyt myymään viime vuosina vuokraamamme asunnon. Tarjosi asunnon ostomahdollisuutta ja syötin parametrit Exceliin. Asunnon ostamista Ranskasta on tullut mietittyä jo pitkään ja kun hintatasoa katsoo, niin ei olisi ollut ollenkaan hassumpi pitkäaikainen sijoituskohde. Kohteet ovat kuitenkin aina tuntuneet hinnakkailta, eikä esimerkiksi edes Espanjaan iskenyt asuntokaupan lama tuonut minkäänlaista helpotusta neliöhintoihin. Vuokraisäntämme kohteen neliöhinnaksi tuli laskelmissani kaikkien kulujen jälkeen vajaat 11 000 euroa neliö. Päätin siis etsiä muitakin vaihtoehtoja.

Euroopasta löytyisi monia alueita kakkosasunnolle. Itselle ei ole Espanja oikein koskaan ollut kiinnostava, vaikka olenkin viettänyt siellä aikaa – niin työelämässä kuin välillä lomareissuillakin. Portugaliin olisi pitänyt siirtyä ennen veromuutoksia, jos siitä olisi halunnut saada hyödyt irti.

Valinta oli siis Ranska ja Välimeren rannikko. Vaakakupissa painoivat alueen elinvoimaisuus, reilut 300 aurinkoista päivää vuodessa ja sijainti vain reilun 3 tunnin lentomatkan päässä. En halunnut myöskään pelkkää lomaparatiisia, vaan alueen jossa on elinkeinoelämää, toimintaa ja tapahtumia ympäri vuoden.

Nizzassa olen oleillut jonkin verran ja joka kesänä sinne on tehty yksi päivän mittainen visiitti. Kaupunki on kuitenkin hieman liian suuri omasta mielestäni kakkosasunnolle; makuja on onneksi monia. Cannes on ollut ykköskohteeni aikojen alusta asti, joten ei muuta kuin kiinteistövälittäjien nettisivut auki ja etsimään sopivaa kohdetta sieltä .

Myin juuri ennen juhannusta sijoitusyhtiöltäni yhden yksiön Turussa. Kauppa meni kutakuinkin näin: päätös myynnistä, soitto tutulle kiinteistönvälittäjälle (https://inlkv.fi/), asunnon siivous, välittäjän tekemä stailaus, asunnon ensiesittely, tarjous, saadun tarjouksen hyväksyntä, kauppakirjojen allekirjoitus, kauppahinnan maksu ja avainten luovutus. Aikaa kului kaiken kaikkiaan reilu viikko. Yhtiöni osti asunnon kauan sitten (vuonna 2002), joten sijoitus oli kannattavuudeltaan aivan mallikelpoinen.

Ranskassa tuli moneen kertaan mieleen, josko suomalainen kiinteistökauppa olisi sopiva vientituote. Ensinnäkin: jokaista kohdetta myy aina useampi kiinteistönvälittäjä. Törmäät samoihin ilmoituksiin uudelleen ja uudelleen. Toiseksi: kohteista löytyy monenlaisia tietoja, mutta kohteen osoitetta et löydä juurikaan koskaan. Itselle kohteen sijainti on kohtuullisen tärkeä ostokriteeri, joten verenpaine alkoi nousta potentiaalisia asuntoja selatessa.

Ranskassa välityspalkkion maksaa pääsääntöisesti asunnonmyyjä. Välittäjät taas jakavat usein palkkion keskenään, jolloin ”ostajan välittäjän” käyttö on ostajalle ilmainen. Otin yhteyttä Habisol:iin, jonka ihmisiä olin tavannut aikaisemmin ja lähetin listan noin kymmenestä kohteesta kysymyksellä ”missä nämä ovat?”.

Tällä kertaa Habisolin välittäjät olivat muissa tehtävissä kiinni, mutta – onneksi – sain sitä kautta kontaktin Wretman Estaten ruotsalaiseen Vivekaan. Tulipa taas kerran todistettua, että ruotsalaisilla on myynti hyvin geeneissä. Ennen tapaamista juttelimme puhelimessa ehkä vartin ja Viveka kertoi saaneensa kohdelistaukseni ja ”aloittaneensa työt”. Niinpä. Ensimmäisenä päivänä lähdimme liikkeelle ja kävimme katsomassa viisi kohdetta noin 40 asteen helteessä. Ensimmäinen oli jo aika hyvä, yksi makuuhuone enemmän olisi ehkä tarvittu. Sijainti oli hyvä, mutta hieman eri puolella kaupunkia kuin olimme tottuneet.

Toinen kohde oli 50 metriä La Croisetten luksushotelleista. Jos olisin tehnyt päätöksen pelkästään lukujen mukaan, niin olisi jo voinut vetää nimet paperiin. Täysin remontoitu ja tyylikkäästi kalustettu asunto, vuokratuotot noin 25 000 e vuodessa ja asunto kuitenkin yli puolet ajasta tyhjänä. Asunto oli kuitenkin hieman pieni ja kun tarkoitus on käyttää sitä pääasiassa itse, niin siirsin kohteen mietintälistalle.

Nautimme kahvit La Croisetten rantabulevardilla ja kävimme sen jälkeen kolmessa muussa kohdetta, joista mikään ei oikein osunut. Päivän lopuksi kävimme havainnot yhdessä läpi ja Viveka kehotti ottamaan välipäivän, sillä aikaa kun haarukoi seuraavat kohteet. Näyttöjen järjestäminenkään ei ole läpihuutojuttu. Osa kohteista on vuokralla ja osassa taas myyjät saavat liikaa yhteydenottoja ”renkaiden potkijoilta”.

Seuraavalla päiväkierroksella juoksimme taas viisi asuntoa, joista yksi – vuonna 1910 rakennettu – osui jo todella hyvin. Korkeat huoneet, kaksi makuuhuonetta, kaksi parveketta, merinäköala, yhdistetty keittiö ja olohuone sekä asiallisen kokoiset suihkutilat. Juuri oikeassa kaupunginosassa. Päädyin tekemään siitä tarjouksen ja – summa summarum – nyt ollaan tilanteessa, jossa olen tehnyt tarjouksen, jonka myyjä on hyväksynyt. Suomessa nyt olisi menty pankkiin, siirretty rahat ja vaihdettu avaimet.

Ranskassa kaikki on toisin. Nyt kytkettiin kuvaan kaksi notaaria, ostajan ja myyjän. Aloitettiin sen selvittäminen kuka ostaa, kuka myy ja mitä myydään. Nyt on tehty sukuselvitykset ja hankittu asunnolle m.m. termiittitodistus, hometodistus, asbestitodistus, lyijytodistus, sienitodistus sekä otettu kantaa maanjäristyksen, tulvien ja muiden mullistusten riskeihin. Sitten kun nämä kaikki on saatu hoidettua, tehdään ensimmäinen kauppakirja. Tämän jälkeen on ostajalla kymmenen päivää aikaa perua, mitään perustelematta ja ilman mitään kuluja. Tämän jälkeen liikkuu käsiraha.

Cannesissa ilmoitetaan sen jälkeen kaupungin viskaaleille, että tällaista kauppaa tehdään. Tässä vaiheessa kaupungilla on 60 päivää aikaa ilmoittaa että hyvä, ostamme sen itse. Näin käy äärimmäisen harvoin, mutta notaarit eivät tee lopullista kauppaa ennen kuin tämä on hoidettu. Tämän jälkeen tilitetään loppusumma ja sovitaan muuttopäivä. Mikäli asunnossa asuu vuokralainen, ei leikki lopu tähän. Onneksi tämä asunto on tyhjä.

Aloitin jo hyvissä ajoin osakemyynnit ja tällä kertaa näyttää siltä, että asunto on tuottanut jo ennen kauppaa. Myin osakkeita Nordnetin salkussa hintaan, joka oli 11 000 euroa korkeampi kuin tämän päivän kurssi. Nordnetin Sharevillessä moni kyselikin josko odotan suurta pörssiromahdusta, kun myyn enemmän kuin aikoihin. Vakuutuskuorissa tein myös liikkeitä, enimmäkseen myin etf:iä ja ostin kotimaisia osinko-osakkeita. Tavoitteena on pitää kassavirta lähellä nykyistä. Saa nähdä kuinka lähelle pääsen.

Eli, mikäli kaikki menee niin kuin elokuvissa, saan asunnon avaimet käteeni loka-marraskuussa ja voin aloittaa uuden sisustusprojektin. Mikäli Mr Murphy tekee parhaansa, niin vuorossa on varmaan seuraavaksi suuri pörssiromahdus, talvisin kaatosateet ja tulvat sekä kesäisin jatkuva helleaalto – la canicule – joka imee mehut asukkaista. Ajattelin kuitenkin olla ostokseen tyytyväinen, no matter what.

Pörsseissä on jatkunut vuoristorata entiseen malliin. Yritysten ilmoittaessa tuloksistaan, ollaan oltu helpommin pettyneitä kuin positiivisesti yllättyneitä. Kursseista on nuijittu ilmaa pois. Niidenkin yritysten kurssit, jotka ovat nousseet, ovat viikkoa – kahta myöhemmin, ottaneet siipeensä joko Trumpin Kiina –tulleista, valuuttakursseista tai yleisestä mielialasta.

Salkkua olen tosiaan veivannut normaalia enemmän ja vaikka vuoden alusta ollaan plussalla, niin viimeinen kuukausi on ollut kirkkaanpunainen. Ikävimpiä lukuja on nakuttanut Nordea, YIT ja Lassila & Tikanoja. Parempaan suuntaan ovat taas menneet esimerkiksi Tokmanni ja Raisio. Pitkästä aikaa olen ostanut myös paperiyhtiöitä – saa nähdä riittääkö tämän vuoden ”kurssitason tarkastus” Mielenkiintoinen syksy tulossa.

Nyt ajattelin kuitenkin keskittyä hoitamaan tämän Cannesin kiinteistöprojektin loppuun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syöksylaskijoita kaikki tyynni!

Lauloi Hassisen Kone aikoinaan.

Tätä kirjoittaessa Helsingin pörssi on pudonnut 11,61 % kuukaudessa.Koko vuoden tuotot on pyyhitty pois ja hyvä osa viime vuodenkin tuotoista. Daxilla viimeisin kuukausi -9,31 %:a ja vuoden alusta -12,72 %:a.

Pelastautukoon ken ehtii? Myy tänään, huomenna et saa tämänkään vertaa.

Ehkä ei kuitenkaan. Saimme taas muistutuksen siitä, että osakkeisiin sijoittamalla otetaan aina riskiä. Ostamasi osake antaa sinulle pienen osan tuosta ostetusta yrityksestä ja loppupeleissä onnistuminen tai rahojen menettäminen on yrityksen menestyksestä kiinni.

Kun yrityksillä on mennyt pitkään hyvin, piirtävät analyytikot mielellään viivoittimella ylöspäin suuntautuvia suoria, joissa liikevaihdot kasvavat ja tulokset paranevat – usein kiihtyvään tahtiin. Markkinoille tulee uutta rahaa ja hinnat nousevat. Nyt, kun kolmannen kvartaalin tuloksia alkaa tippua sisään, on hyvä tarkastaa toteutuneita lukuja ja miettiä mihin suuntaan ja millä kulmakertoimella mennään jatkossa.

Kvartaalituloksia peilataan nyt moneen pensaspaloon. Hyydyttääkö Trumpin kauppapolitiikka koko kansainvälisen kaupan? Saako Italian hallituksen budjetti-esitys, jonka EU hylkäsi, aikaan dominoefektin Euroopassa? Näemmekö kovan vai suunnitellun Brexitin? Hidastuuko Kiinan pitkään jatkunut kasvu niin, että sielläkin nähdään raju pörssiromahdus? Miten Venäjän ja Ukrainan kriisi ratkeaa vai laajeneeko se? Listaa voi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään.

Ja jos mikään yllä olevista ei aiheuta katastrofia, niin ei hätää. Ilmastonmuutos lopettaa kuitenkin kaiken elämän maapallolla nopeammin kuin osasimme kuvitella. Ei taida riittää että syön raakakypsytettyä parsakaalia ja kevyesti paahdettua munakoisoa. Ei auta Turun kaupungin ilmastotalkoot, joissa autoilu ydinkeskustassa on tehty mahdottomaksi. Eikä riitä Helsingin kaupungin vastaavat projektit, joissa auton todellinen keskinopeus on saatu pudotettua kävelyvauhtiin. Onneksi minulla oli sentään Stockmannilla mukana oma kestokassi. Ei joudu Hullujen Päivien keltainen muovikassi ainakaan Tyynenmeren kilpikonnan kaulan ympäri.

Sijoittajan vinkkelistä näiden uutisten ensimmäinen seuraus on, että markkinoille on tullut ainakin entistä enemmän ympäristöasioita painottavia rahastoja, hyvä niin. Pienempi hiilijalanjälki ja eettisesti kestävä toiminta saattaa tuoda parempaa tuottoa kuin nämä asiat huomiotta jättävä. Kunhan ei jäätäisi pelkän viherpesun asteelle.

Jos kuitenkin siirtyisin maailman tuskasta mikrotasolle…

Syyskuun loppu meni taas Cannesissa. Kelit suosivat ja koko viikon oli meneillään Les Regates Royales – perinteinen klassisten purjeveneiden kisa. Kisaan osallistui noin 200 toinen toistaan upeampaa jahtia. Iltaisin näille 200 miehistölle oli järjestetty oheisohjelmaa ja kun katsojiakin oli paikalla runsaasti, oli fiilis erinomainen. Osa jahdeista oli pitkälle yli 100 vuotta vanhoja, pieteetillä entisöityjä eikä niiden hintoja uskalla edes arvailla. Veneiden edessä oli laiturilla kunkin veneen historia, eivätkä jahdit – nykyisten omistajien nimistä päätellen – olleet kuitenkaan vieneet omistajiensa viimeisiä euroja. Kerta kaikkiaan upea viikko.

Reissun jälkeen on ollutkin paluu arkeen ja aika synkeään syksyyn. Mökillä on saatu tavarat talviteloilla ja vene telakalle. Muutaman viikonlopun saa vielä varata lehtisirkukseen ja sen jälkeen on mökkeily taas puoleksi vuodeksi ohi.

Kaupungissa katumme on muistuttanut jo useamman kuukauden enemmän juoksuhautaa kuin kulkuväylää. Vastapäinen vanhainkoti asentaa viilennysjärjestelmäksi ns. kaukokylmän ja rakentaa samalla vinttikerroksen esikouluksi. Kadut ja jalkakäytävät on revitty auki ja aamuisin, viimeistään 07:30,  joku rakennusmies käynnistää rälläkän tai kaivinkone aloittaa porauksen. Loppusuora kuitenkin häämöttää ja uskon että viikon sisään urakka on ohi. Niin paljon on joka puolella rakennusprojekteja ja infran parannuksia meneillään, että ei tämä oikein lamalta näytä. Aktiviteetti ei kuitenkaan näy rakennusyhtiöiden kursseissa?

Mitä tässä pörssiturbulenssissa pitäisi tehdä?

En tiedä, eikä varmuudella tiedä kukaan muukaan.

Jos uskot osaavasi ajoittamisen jalon taidon, niin nyt on traiderin unelmapäivät. Kunhan kursseissa on liikettä, on helppo myydä ja ostaa halvemmalla takaisin. Päivänsisäisellä kaupallakin voi tehdä hilloa, the sky is the limit.

Jos vatsahapot nousevat kurkkuun ja yöunet on menetetty, kannattanee miettiä position pienentämistä tai – vipua käyttävien – velkavivun vähentämistä. Ajoittaminen voi tuossa position pienentämisessä olla sekin vaikeaa. Harmittaa ankarasti jos myy juuri ennen 10 %:n nousua ja lukitsee tappion.

Niiden, jotka ovat seuranneet reunasta kursseja ja valmistautuneet sijoittamaan, on nyt helppo pistää käsi alle ja korjata salkkuun osakkeita, joiden kurssipudotusta pitää ylimitoitettuna ja joiden osinkotuotto ylittää vaikkapa 7 %:n tason.

Pitkäaikainen sijoittaja pärjää luultavasti parhaiten, kun ei tee mitään. Antaa kurssien heilua ja uskoo, että pitkällä juoksulla tässä käy niin kuin aina ennenkin. Firmat jatkavat toimintaansa, tuottavat rahaa ja jakavat siitä osan omistajilleen.

Mitä olen tehnyt salkussa viime blogin jälkeen?

  • Rapala. Tätä ole lisännyt muutamaan otteeseen. Josko uusi johto saisi strategian toimimaan ja ikuisen murheenkryynin edes kohtuulliselle tasolle. Ostot tasoilla 3,58 e ja 3,31 e.
  • Uponor. Olen ostanut tätä tulosjulkistuksen jälkeen. Silloin kurssireaktio näytti ylimitoitetulta, mutta halvemmallahan tätä nyt saisi. Kursseihin 11,24 / 11,25 / 10,53 / 10,40.
  • Putsasin salkusta pois muutaman tonnin positiot pienistä jenkkiyrityksistä. Liikaa volaa jopa minun makuuni kun lähtökohtaisesti joka päivä kurssi heilahti noin 5-10 %:a.
  • Raisio. Saa nähdä kuinka syvällä tämä yritys käy. Otettu kuitenkin lisää 2,81 / 2,70 / 2,59. Kummallisen hiljaista on ollut uuden johdon viestintä. Kun lähes kaikki ostettu on karsittu ja kassassa on rahaa, kuvittelin että kasvua haettaisiin myös yritysostolla.
  • Hennes & Mauritz. Kevensin positiota tasolla SEK 171,54.
  • Harvia. Olen pikkuhiljaa lisännyt omistusta tässä yrityksessä. Mielenkiintoinen kotimainen yritys. Ei nyt ihan defensiivinen, mutta kiuasmyynnistä kuitenkin suurin osa on vanhan kiukaan korvaamista uudella. Jos sauna ei toimi, niin kyllä raha uuteen kiukaaseen löytyy. Samalla etsitään kasvua keskiostosta kasvattamalla ja uudella korkeamman hintaluokan mallistolla. Ostot tasoihin 5,50 / 5,33 / 5,35.
  • Nordea. Vaikka position koko alkaa jo hirvittää, otin lisää tasoihin 8,06 / 8,02 / 8,02. Jos nyt ei kaikki maailmankirjat ole sekaisin, niin keväällä korjaan näistä muhkeat osingot.
  • Sijoitusvakuutuksissa vähän liikkeitä. Yksi Orion B:n osto ja myynti alle viikon sisään. Myynti 30,26 e ja osto 29,10. Ei minusta kyllä traideria tule, mutta mukava että joskus onnistu.
  • Syyskuun puolessa välissä kevensin kehittyvien markkinoiden iShares ETF:ää yli puolella. Samoin lokakuun alussa iSharesin osinkoaan kasvattavien jenkkiyhtiöiden ETF:ää noin kolme neljäsosaa. Tuo ehti juosta niin hyvän tuoton, että siirsin saadut rahat Atriaan, Tikkurilaan, Cityconiin ja Uponoriin.

Veikkaan että vakuutusten verokohtelun muutos jättää jotakin ansaintalogiikkaa enää kotimaisten yhtiöiden osinkojen suhteen. Jo aikaisemmin on ollut niin, että vakuutussäästäjä on maksanut ulkomaisista osingoista kovemman kokonaisveron kuin suoraan omistava.

Olen mielessäni lanseerannut uutta mittayksikköä: jamppaa. Tämä on se summa minkä keskivertopalkansaaja saa vuodessa käteen. Riippuen vähän laskutavasta (keskipalkka vai mediaani) puhutaan noin 25 000 eurosta vuosi. Kun nyt salkkuja katselee, niin alkaa olla useampi jamppa tultu alas huipuista. Kyllähän se kirpaisee. Toisaalta ennustettu osinkotuotto on parantunut entisestään ja uskon vakaasti että ennustetuista euroista suurin osa kilahtaa tilille viimeistään ensi keväänä.

Kirjoitin tuossa ylempänä, että paras ratkaisu saattaa olla ettei tee mitään. Ajattelin nyt seurata omaa neuvoani ja lennän huomenna viikoksi Kroatiaan purjehtimaan. Josko aurinkoisiakin päiviä osuisi kohdalle.

Todennäköisyys on ainakin suurempi kuin täällä kotona.