Avainsana: Amer

Vuoden 2018 tilinpäätös

Käytän suorissa sijoituksissa pääasiassa Nordnet:iä ja vakuutusratkaisuissa pääasiassa Mandatum Lifea. Kun käyttää useampaa pankkiiriliikettä ja sijoittaa osittain suoraan, osittain vakuutusratkaisujen kautta, joutuu väkisinkin tekemään jonkin verran manuaalista työtä raporttien yhdistämiseksi.

Automatisoidut ja kohtuullisen reaaliaikaiset salkkuraportit pyörivät Google Sheetsin ja Bloombergin kautta. Niistä näkee parhaiten päivittäiset arvot ja salkun arvonmuutokset. Henkilökohtaista taloudenpitoa olen seurannut aluksi Excelillä, sitten jonkin aikaa Balancionin kautta, sitten Money Dancella ja nyt reilut kaksi vuotta Banktivity -applikaatiolla. Jokaisessa ratkaisussa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Nykyinen applikaatio muistuttaa ketterää kirjanpidon ohjelmaa ja antaa aika hyvät raportit, vaikkei poimikaan osakekursseja automaattisesti. Tai poimisi toki, jos sijoittaisi enimmäkseen Yhdysvalloissa ja käyttäisi kirjanpitovaluuttana dollaria.

Nordea Wallet on lisännyt ominaisuuksia ja saattaa hyvinkin olla että siitä saadaan henkilökohtaisen taloudenpidon työkalu jatkossa. Sinänsä kehitys on ollut hidasta, on varmaan kaksikymmentä vuotta siitä, kun ihastelin alan ohjelmistoja Jenkeissä. Suomalaisia ei ilmeisesti kiinnosta minkä verran rahaa tulee ja mihin sitä menee. Tähän kannattaisi ihmisten uhrata hieman enemmän aikaa ja vaivaa. Tulokset kertovat nopeasti onko taloudessa turhia kuluautomaatteja.

Viime vuoden osingot menivät pääosin odotusten mukaan. Olen listauksessa laskenut tulot sen mukaan mitä on tilille /salkkuun tullut. Tämä tarkoittaa sitä, että suorissa sijoituksissa osinkojen vero on vähennetty ja vakuutuksissa kotimaiset osingot / korot on saatu bruttona. Niissäkin suurin osa ulkomaisista on saatu lähdeveron jälkeen ja ovat siten kolminkertaisen verotuksen piirissä. Eli ensin maksaa yritys tuloksestaan, sitten ottaa kotivaltio ennen tilitystä ja lopuksi vielä Suomen valtio pääomatuloja verottaessaan. Näitä ulkolaisia olen pikkuhiljaa siirtänyt joko suoriksi omistuksiksi tai ETF:iksi, jotka eivät maksa osinkoa.

Viime vuoden osingot muodostuivat seuraavista:

Citycon 16 395,28
Nordea 10 404,00
Aktia 8 022,48
Nokia 7 790,00
Kemira 5 830,00
Lassila & Tikanoja 5 520,00
Fortum 5 500,00
Raisio 5 258,30
Tokmanni 4 100,00
Omega Healthcare 4 060,66
Tikkurila 3 489,60
UPM Bond 3 235,78
Aspo 3 225,00
YIT 3 000,00
Orion B 2 900,00
Telia 2 854,92
iShares Euro Dividend 2 330,75
Oriola B 1 887,15
Cloetta 1 841,75
iShares Core Dividend Growth 1 710,33
iShares US Preferred Stock 1 567,39
Hennes & Mauritz 1 530,83
Amer 1 400,00
iShares DivDax 1 242,40
Investor B 660,56
Rapala 639,20
L Brands 638,76
iShares Emerging Markets 600,45
iShares Global Infra 561,80
Unilever 539,61
Klövern 536,94
Harvia 536,40
Tesco 474,11
iShares Euro Tech 446,79
Essity 352,48
iShares Europe Banks 158,70
R.R. Donnelley 110,35
iShares US Oil Equipment 53,24
111 406,01

 

Vuoden aikana tuli säädettyä salkkua ehkä hieman normaalia enemmän. Nyt kun ynnään niistä tuloutuneet myyntivoitot ja myyntitappiota, niin plussaa kertyi melkein osinkojen verran eli 104 153 euroa. Myytyjä tai kevennettyjä positioita olivat esimerkiksi Amer, Unilever, Raisio, Coca Cola, Telia, Omega Healthcare, Fortum, Nokia, Klövern, Orion, Investor ja muutama ETF (DGRO ja EEMV). Osa myydyistä on ostettu myöhemmin takaisin.

Tuostahan voisi nopeasti päätellä, että salkun kirnuamista kannattaisi jatkaa ja kiihdyttää tahtia. Oma kokemus on kuitenkin se, että helposti tulee myytyä osakkeita, jotka olisi kannattanut pitää.

Viime vuonnakin myin Ameria halvimmillaan 22,84 e ja kalleimmillaan 27,04 euroon. Kun olisi jaksanut odottaa, olisi saanut 40 euroa. Huhtamäkeä olen myynyt joskus riemuissani yli 20 euron kurssiin, nyt siitä saisi 32 euroa. Nestettä olen myynyt yhtä riemuissani reilun 30 euron kurssiin ja nyt siitä saisi kohta 90 euroa. Hyväkin myyntihinta saattaa moninkertaistua.

Siinä näit, sanoisi joku. Ei vain kannata myydä. No jaa, kevensin joskus Stockmannia vähän päälle 8 euroon. Olisi kannattanut myydä kaikki, nyt niistä saisi reilut 2 euroa. Raision Tehtaat tuntui stabiililta, kasvavan osingon maksajalta, kohtuullisen turvallisella toimialalla. Ei muuta kuin lisäsiivu salkkuun 4 eurolla. Voi,voi. Nyt sitä saisi kurssiin 2,60 e.

Eli oma johtopäätös on, että kurssit ovat mitä ovat ja ajoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, paitsi jälkikäteen. Silloin löytyy kyllä ainakin kymmenen fakiiria, jotka pystyvät toteamaan että ”kaikkihan sen näkivät”.

Itse olen seurannut edelleen salkun kassavirtaa ja – niin kuin yllä olevasta listauksesta näkee – hajauttanut sijoituksia liiankin kanssa. Ei tämäkään strategia autuaaksi tee, mutta estää luultavasti täydellisen romahduksen kun Mr Murphy kuitenkin tulee vierailulle. Putoavia puukkoja on tullut poimittua nuorempana useinkin, enkä ole vieläkään päässyt tästä harrastuksesta kokonaan eroon.

Nyt kun kurssit ovat nousseet mukavasti vuodenlopun syöksystä, kannattaa ehkä olla hieman varovainen ostonapin kanssa. Pörssissä on toki ihan kohtuullisestikin hinnoiteltua tavaraa, mutta en usko että heilahdukset loppuvat tähän. Oma kokemus ajallisesta hajauttamisesta on ollut myönteinen. Ei ole pakko ostaa tai myydä koko erää kerralla vaan mieluummin muutaman kuukauden välein, pikkuhiljaa.

Mediassa huomaa taas että vaalit ovat tulossa. Kaikki ovat pienen ihmisen asialla ja kapitalisti se kansan verta juo. Paras ratkaisu saadaan aina kunnallisella tai valtiollisella laitoksella. Tai asettamalla joku luku autuaaksi tekeväksi. Kyllä kansa ymmärtää, että kun meillä on 0,5 hoitajaa hoitamassa vanhusta, niin kyllä homma sujuu.

Suoritin aikoinaan neuvostotalouden kurssin kansantaloustieteessä. Mieleen jäi traktoritehdas, jolle oli annettu viiden vuoden tuotantotavoite tonneissa. Tehdas saavuttikin asetetut tavoitteet ja kaikki meni hyvin, kunnes huomattiin että traktorit upposivat pelloille. Tuotanto oli maksimoitu tonneissa hitsaamalla traktorin pohjaan ylimääräinen tuhannen kilon metallilevy.

Vajaat 80 –kymppinen sukulaisnainen oli visiitillä. Hänellä oli mukanaan voimisteluun tarkoitettu kuminauha. Verrytteli sillä aamuin, illoin ja kun ihmettelin energiaa niin totesi että ”se on, kuule, liikuntakyky vanhuksen paras turva”. Tämä nainen elää yksin, itsenäisesti ja matkustelee aktiivisesti. Ei tarvitse 0,5 hoitajaa, eikä edes 0,3 hoitajaa. Toisille taas ei riitä edes ympärivuorokautinen omahoitaja kertoimella 3,0.

Kuntien kannattaisi käyttää nyt huomattavasti aikaa ja energiaa hoitokriteerien asettamiseen. Mitä on hyvä hoito kullekin asiakkaalle? Kuka sen tekee ja miten se mitataan? Sen jälkeen sopimukset kuntoon, huomattavat sopimussakot ja saumaton valvonta. Kuvittelen, että esimerkiksi RFID -tekniikalla voitaisiin valvoa automaattisesti, montako kertaa kussakin huoneessa on käyty ja kauanko siellä on oltu. Osuisi helposti silmään tilanne, jossa kukaan ei ole tehnyt yhtään mitään.

Itse tekisin vielä niin, että hoivakiinteistön omistaisi aina toinen taho kuin se, joka tekee hoivatyön. On helpompi vaihtaa firma ja pitää asiakkaat samassa talossa. Sitä saa, mitä mittaa. Mielelläni näkisin ne myös parhaat käytännöt, joilla kunnallinen toimija pesee mennen tullen yksityisen sektorin. Enkä usko, että vastaus hyvään hoitoon on yksi desimaaliluku.

Oli miten oli, niin väestön vanhenemisen seurauksille etsitään vielä maksajia monissa vaaleissa.

Itse jatkan vanhusten huoltovajeen paikkaamista kiikuttamalla päivittäistavaraa paikalliseen hoitokotiin ja tarkastamalla asiakkaan tilanteen kahvitarjoilun kera, vähintään kaksi kertaa viikossa. Näitä reissuja on tullut nyt tehtyä noin 300 kertaa, joten alkaa olla tuostakin sektorista joku käsitys.

Oma kokemus tuosta yksityisestä palvelutalosta on, että aktiivinen, omasta hyvinvoinnistaan kiinnostunut asiakas viettää siellä sangen mallikelpoista elämää. Jos taas pyyhe on heitetty henkisesti nurkkaan, niin aika saattaa tulla pitkäksi noutajaa odotellessa. Enkä usko tilanteen olevan vähääkään parempi vaikka palveluntuottaja olisi kaupungin laitos.

Vielä kun saataisiin jäät ja lumet pois kaupungin kaduilta.

 

 

 

Syyskuu on erityisen vaarallinen kuukausi osakemarkkinoilla

Muut erityisen vaaralliset kuukaudet ovat lokakuu, marraskuu, joulukuu, tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu , kesäkuu, heinäkuu ja elokuu. Vapaasti Mark Twainia lainatakseni.

Tämä tuli mieleeni katsoessani salkun sulamista viimeisten parin viikon aikana. Ennätyksellisen lämmin kesä on antanut muuta tekemistä ja ajateltavaa. Elokuu meni enimmäkseen kuviokellunnan merkeissä – välillä oli pakko paeta hellettä saaristoon ja ainoa sopivan viileä paikka löytyi Itämerestä. Tuli koettua pisin lämmin jakso koskaan: huhtikuu Etelä-Ranskassa oli lämmin, Suomessa toukokuusta oikeastaan viime päiviin on ollut paremmat kelit kuin koskaan.

Meillä oli nuori ranskatar vierailulla kolme viikkoa heinäkuun puolesta välistä. Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa Suomessa. Hän päivitti euforisessa tilassa kovin aktiivisesti sosiaalisen median tilejään ja saattaa hyvinkin olla että ranskalaisten turistien määrä ylittää odotukset ensi kesänä. Toivottavasti eivät pety. Kotimaan matkailua tuli harrastettua ja hänellä on nyt käsitys, että aivan kaikilla suomalaisilla on edustava mökki erinomaisella paikalla meren rannalla. Täällä ovat metsät (ja pakastearkut) pullollaan Ranskassa kalliita herkkuja – erityisesti herkkutatit ja suomalaiset marjat tekivät kauppaansa. Kasvisruokavaihtoehto löytyy joka ravintolasta; erityisen some–levityksen sai härkiksestä tehty pippuripihvi Mathildedalissa. Jos jossakin oli parantamisen varaa, niin siinä että aamulla ei ollut pöydässä tuoretta, edullista ja laadukasta patonkia.

Elokuussa pääsin yhteen välitavoitteeseeni, eli aloin nostamaan varoja ensimmäisestä vapaaehtoisesta eläkevakuutuksestani. Ihan oikeaa rahaa tuonne käyttötilille näytti saapuneen. Otin tuon vakuutuksen 21.12.1990. Muistan vieläkin vakuutusmyyjän hämmästyneen ilmeen kun nuori kaveri saapuu itse ja oma-aloitteisesti ostamaan vakuutusta. Ratkaisu ei ole kaduttanut missään vaiheessa.

Vapaaehtoisten eläkevakuutusten ehtoja on muutettu niin moneen kertaan, että saatiin hyvä systeemi pilattua. Ehkäpä uudesta Osakesäästötilistä saadaan edes jonkinlainen rohkaisu useamman ihmisen omatoimiselle varautumiselle tulevaisuuteen. Ei niillä eläkkeelle pääse, mutta saattaapa toimia vararahastona taloremontissa, autonvaihdossa tai yllättävissä menoissa. Toivottavasti tuote lähtee hyvin liikkeelle vaikka euroraja onkin aika alhaalla.

Markkinoilla on taas nähty monenlaista. Kauppasotaa viritellään milloin missäkin. Pokeri, jossa nokitetaan 250 miljardin tulleilla harva se viikko, ei pääty hyvin. Valkoisessa Talossa onkin kuuleman mukaan virkamiesjoukko, jonka päätehtävä on yrittää jarruttaa Trumpin toilailuja. Suomen huipputapaaminen oli historiallinen: ensimmäistä kertaa suomalaiset pitivät vilpittömästi Venäjän päämiestä parempana kuin Yhdysvaltojen presidenttiä. Jos kehitys jatkuu tällaisena, olemme seuraavaksi varmaan kannustamassa Ruotsin jääkiekon maajoukkuetta loppuotteluissa…

En ole ihan hahmottanut minkä verran näissä liikkeissä on kyse omien etujen lyhytnäköisestä tavoittelusta, minkä verran ymmärtämättömyydestä ja minkä verran siitä, että halutaan siirtää median huomio pois omista ”erheistä”. Joka tapauksessa pörssit seuraavat liikkeitä ja reagoivat niihin, ehkä loivemmin kuin alussa, mutta silti.

Muutenkin on markkinoilla ollut oikeastaan vuoden konsensus siitä, että nousumarkkinat ovat joko loppu tai ainakin lopuillaan. Itsellä viime vuonna hyvin menneet Saksan markkinoille sijoittaneet etf:t ovat tänä vuonna joko polkeneet paikoillaan tai ottaneet takapakkia. Tulosjulkistuksien jälkeen nähtiin välillä yllättävän jyrkkiä liikkeitä. Kun on piirretty tulosennusteita viivoittimella viisi vuotta eteenpäin ja laskettu yrityksen ”arvo” näillä, niin pettymystä yhden kvartaalin luvuissa rangaistaan kovalla kädellä.

Suomessa näkyvät taas monen yhtiön osalla ohuet kaupankäyntivolyymit ja ulkomaisen omistuksen nopeat liikkeet. Lontoossa ei ymmärretä että vähäisen osakevaihdon yrityksen vaikkapa 100 000 kpl osakemyynti rojauttaa ostalaidan tyhjäksi. Aika paljon näkyy kaupankäyntitilastoissa myös robottikauppaa ja perinteistä lyhyeksi myyntiä.

Varainhoitotaloissa on kaivettu taas tutut mantrat esiin. Pitkän nousukauden luonnollinen rekyyli, tekninen korjausliike, voittojen kotiuttaminen, talouden fundamentit ovat kunnossa, kasvu jatkuu edelleen, tunnusluvut kertovat arvostustasojen suhteellisesta edullisuudesta. Ainahan meiltä löytyy myös alternatiiviset sijoitustuotteet. Varmaa on se, ettei heilunta ihan heti lopu.

Noususuhdanteessa on helppo olla pörssisijoittaja. Kun suhdanteen käänne on joko käsillä tai ainakin lähellä, kannattaa miettiä myös riskejä. Kesällä otsikoihin pääsi joku aloittava sijoittaja joka oli järkytyksekseen hävinnyt pörssissä rahaa. En muista oliko kyseessä 50 000 euroa; joka tapauksessa kyseiselle henkilölle suuri summa. Tämä on tietenkin yllätys niille sijoittajille, jotka ovat lukeneet pelkistä onnistumisista. Siitä miten ostamalla Nesteen osaketta moninkertaistin rahani, miten olin mukana Applessa / Amazonissa / Netflixissä juuri oikeaan aikaan. Helppoa kuin heinänteko. Jiihaa!

Oma reilun kolmenkymmenen vuoden kokemukseni on toinen. Tuntuu siltä, että jos ostan jotakin, niin sen hinta putoaa välittömästi. Jos myyn jotakin, sen osakkeen nousu sen kun kiihtyy. Salkun yhtiöillä on ollut tulosvaroituksia, jonkun osakkeen kurssi on puolittunut. Valuuttakurssit lyövät sormille ja osinkojakin on välillä leikattu tai lakattu maksamasta kokonaan. Miten pystyykin valitsemaan hevosista juuri sen nilkun ruunan, joka lisäksi sortuu liioille laukoille?

Jos joku ylläolevista kuvaa omia kokemuksiasi, voin kuitenkin lohduttaa. Pitkällä juoksulla ongelmat tuppaavat ratkeamaan ja salkun rivien väri muuttumaan punaisesta mustaksi. Sijoittaminen on kestävyyslaji: maraton, eikä sadan metrin aidat.

Itse tein aikoinaan valinnan osinkoyhtiöihin panostamisesta. Seuraan enemmän niiden osingonmaksukykyä ja osingon kehittymistä, kuin osakkeen päivittäistä hintaa. Olen pyrkinyt hajauttamaan salkkua – ehkä liikaakin – maantieteellisesti ja eri toimialojen välillä. Yksi nilkku hevonen ei pilaa koko kisaa, kun salkussa on kymmeniä muitakin. Varmin tapa menestyä on riittävä sijoitusaika. Mitä pidempään jaksat odottaa kärsivällisesti, sitä varmemmin korjaat voitot kotiin. Itse en myöskään vivuta salkkua ollenkaan. Vipu kun toimii kumpaankin suuntaan ja saattaa pakottaa salkun realisointiin vääränä ajankohtana. Toki tunnen useampiakin henkilöitä, jotka ovat harjoittaneet velalla sijoittamista menestyksekkäästi.

Treidaamistakin on tullut joskus harjoiteltua. Viiden onnistuneet kaupan ohuet voitot sai monesti nollattua yhdellä kunnon mokalla. Nykyään tyydytänkin pikavoittojen metsästysviettiäni lyömällä mieluummin muutaman kympin Pikapokeriin. Siinäkin häviää useimmiten, mutta summat ovat mitättömiä.

Mitä salkuissa on tehty?

  • Myyty Amer kurssiin 27,03 e. Hyvät voitot kohtuullisen lyhyessä ajassa. Kurssi on nyt 28,49 e. Eli paremman lopputuloksen olisi saanut jos ei olisi tehnyt mitään.
  • Ostettu vakuutussopimuksessa YIT:tä lisää kurssiin 4,86 e. YIT –positioni on jo aika suuri. Nordnetin salkussa tein sillä myös nopean käänteen eli osto 4,97 e ja myynti 5,83 e.
  • Kevennetty Fortumia hintaan 21,27 e.
  • Lisätty Tokmannia hintaan 6,98 e.
  • Kevennetty vakuutussopimuksessa Nokiaa hintaan 5,18 e.
  • Nordnetissä olen ostanut Harviaa. Ajattelin että suomalaiset saunat ja kiukaat eivät ole ensimmäisiä kauppasodan uhreja. Yrityksestä on jäänyt muutenkin hyvä maku suuhun. Tekemisen meininki ja nyt on omavaraisuusastekin kunnossa. Johdolla omaa rahaa pelissä. Pidän myös ajatuksesta että Suomessakin kannattaa vielä valmistaa jotakin.
  • Nordnetissä otin myös hiukan Cityconia. Tätä minulla on todella iso nippu vakuutussopimuksessa, oikeastaan pelkän osingon takia. Nyt lisäosto hintaan 1,74 e. Nyt kun Technopolis lunastetaan pois pörssistä, vähenee taas kiinteistöyhtiöiden määrä.
  • Ruotsalaisista yhtiöistä olen lisännyt edelleen Teliaa. Mielestäni osingonmaksukyky on kunnossa. Toivottavasti kaukaisten markkinoiden mokat saadaan kuopattua, eikä Bonnier –kaupasta tule samanlaista. Ruotsin valtion omistuksella spekuloidaan, saattaa painaa kurssia edelleen. Olen edelleen lisännyt Hennes & Mauritzia. Saa nähdä oikeaako syöksykierre koskaan. Olen itsekin varoitellut putoavista puukoista, monesti sormet verillä.
  • Nordnetissä aloitin myös uuden rivin eli Altian. Tuli oikeastaan mieleen kansanviisaudesta jossa todetaan että jollei sauna, terva ja viina auta, niin tauti on kuolemaksi. Mielenkiintoinen pieni bränditalo Pohjoismaissa ja Baltiassa. Arvostustaso edullinen juomajätteihin verrattuna. Kasvumahdollisuuksia ja osingonmaksukykyä. Enkä usko että Koskenkorvan valmistus kärsii ohrasadon takia. Osaavan oloinen johto.
  • Lisäksi olen ottanut hieman Victoria’s Secret ja Pink –brändit omistavaa L Brands –yhtiötä. Murheet ovat samat kuin H & M :llä. Jakelukanavat muuttuvat, kuluttajien maku muuttuu ja kilpailu on kovaa. Maksaa toistaiseksi hyvää osinkoa.
  • Osa näistä ostoista on rahoitettu luopumalla ruotsalaisesta kiinteistösijoitusyhtiö Klövernistä ja keventämällä Omega Healthcare Investors –positiota. Klövern meni jonkin verran päällekkäin Cityconin kanssa ja kun siinä oli hyvät voitot kasassa, päätin luopua tässä vaiheessa. Sinänsä yhtiö on mielenkiintoinen ja pääomistaja on panostanut jatkuvasti lisää. Omega Healthcare päätti jäädyttää osingon (toki erinomaiselle tasolle) ja kun oikeusjutuille ei näyttänyt tulevan loppua, myin 2/3 osaa pois.
  • Viimeisin liike tuli tehtyä eilen kun otin pikkusiivun Uponoria salkkuun. Saa nähdä kuinka syvälle se vielä nuijitaan. Tulosvaroituksista ei tykätä.

Osinkoja ennustava laskelmani näyttää edelleen erinomaisen hyvältä ja siltä osin Parempi Suunnitelmani tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin. Seuraavaksi muutaman viikon päästä taas Etelä-Ranskaan ja lokakuussa purjehtimaan Kroatiaan.

Toivotan kaikille sijoittajille menestystä sekä pitkäjänteisyyttä ja juuri siinä omassa suunnitelmassa pysymistä. Pitkällä juoksulla asioilla on tapana järjestyä.

 

 

Kesän ensi puraisu

Viime blogista ehtikin vierähtää jo yllättävän pitkä aika.

Helmi- ja maaliskuu menivät sijoitusyhtiöiden tilinpäätösten teossa. Liput ja laput on kerätty nyt omaankin veroilmoitukseen. Suomen verottajalle täytyy nostaa hattua; veroilmoituksen antaminen verkossa ei ole monessakaan maassa itsestäänselvyys. Aika paljon oli vielä täydennettävää, mutta vuosi vuodelta menemme kohti automaattista verotusta, jossa veroprosentti on aina oikein.

Yhden viikon panostin Rooman ja Firenzen matkaan. Mielenkiintoinen ja sijoitusideoitakin antanut matka. Olin liikkeellä juuri pääsiäisen aikoihin ja täytyy todeta että matkailusektori alkaa näyttää mielenkiintoiselta sijoituskohteelta.

Firenzessä ei päässyt välillä edes eteenpäin, kun kadut olivat täynnä turistiryhmiä. Kiinalaisia oli pilvin pimein ja Intian varakkaampi keskiluokkakin oli päässyt liikkeelle. Paikalliset yrittäjät kaipailivat vielä maksukykyisempiä turisteja – mutta kyllä näistäkin ryhmistä joku vielä tilin tekee. Omaa maksukykyä epäilin, kun espresson hinta oli pahimmillaan kuusi euroa kuppi ja jos tilasit lorauksen maitoa joukkoon, päästiin 7,50 euroon. No, aina löytyi paikallistenkin kahvila, jossa hintataso oli viidesosa tästä. Nähtävää oli paljon ja joka paikkaan jono. Päätinkin jatkossa katsoa tarkemmin kalenterin ja löytää edes jollakin lailla off season –ajankohdan.

Kuriositeettina mainittakoon, että Firenze on kaupunki, jossa katutyöt pitäisi kieltää. Kaivat missä tahansa, niin muutaman kymmenen sentin jälkeen paljastuu tuntematon antiikkilöydös ja innostunut museovirasto ryntää paikalle. Kahvilan omistaja totesi että ”minähän sanoin, että ei vaihdeta niitä katukiviä”. Nyt oli kahvilan edusta huputettu ja arkeologit kävivät löydöstä läpi sanottakoon nyt vaikka että huolellisesti ja pieteetillä.

Roomassa oli turisteja vähintäänkin yhtä paljon, mutta kun kaupunki on suuri, niin väenpaljous ei häirinnyt. Rooman majoitukselle pitää antaa arvosana 10+. Aivan keskustassa, muutaman sata vuotta vanhan rakennuksen yläkertaan oli rakennettu viiden huoneen huoneistohotelli. Yhteinen keittiö, yhteinen oleskelutila ja vastaanoton väki paikalla vain kun sovittiin. Upeat huoneet, modernit huonekalut ja viimeisen päälle tehdyt kylpyhuoneet. Hissi oli rakennettu jälkikäteen talon ulkoseinälle ja suomalainen turvallisuusviranomainen olisi varmasti julistanut sen käyttökieltoon. Ohutta vaneria ja täysin sään armoilla oleva koneisto. Ylös ja alas kuitenkin pääsi, vaikka välillä hirvitti.

Meille oli piirretty valmiiksi karttaan jokaiselle päivällä eri kävelyreitti, johon oli merkitty mitä kannattaa nähdä ja miksi. Lentokenttäkuljetukseen hotellilla oli oma taksikuski, joka ajeli upouudella mersullaan sujuvasti liikenteessä, jossa omaan ajamiseen olisi tarvittu joko rauhoittavaa tai pitkä rohkaisuryyppy.

Roomassa saisi varmaan kulumaan ainakin vuoden, jos ottaisi joka viikko jonkun kohteen ihan oikeasti työn ja perehtymisen alle.

Sijoitusrintamalla on ollut itsellä monenlaista vastatuulta. Jos uskoisi ajoitukseen ja olisi myynyt tapissa tammi-helmikuussa, niin olisi salkku huomattavasti pulskempi. Oma strategia on ollut edelleen osta ja pidä, joten nuo ajoituksen tienestit ovat jääneet saamatta.

Välillä on tuntunut että salkussa on pysyvä Musta Pekka –kortti. Milloin mikäkin uutinen iskee juuri omaan valintaan ja joskus on pitänyt panna ruutu loppupäiväksi kiinni ja ottaa muutama espresso mielenvirkistykseksi.

Mielenvirkistystä olen saanut myös hyvin sujuvasta osinkovirrasta. Alkuvuonna salkkuun on tippunut niitä seuraavasti:

  • Amer                           1 400,00
  • Tokmanni                   4 100,00
  • Lassila & Tikanoja    5 520,00
  • YIT                               3 000,00
  • Oriola                          1 800,00
  • Orion                           2 900,00
  • Citycon                        3 737,50
  • Kemira                        5 830,00
  • Raisio                          5 100,00
  • Fortum                        5 500,00
  • Rapala                            260,00
  • Aktia                            7 980,00
  • Aspo                             1 575,00
  • Tikkurila                     1 544,80
  • Omega Healthcare    1 253,65
  • Nordea                      10 404,00
  • Telia                             1 564,00
  • Cloetta                         1 833,00

Muutama tonni on tullut lisäksi eri ETF:istä, Essityltä ja Klöverniltä. Suurin vielä tuleva osinko taitaa olla Nokia. Yllä olevistakin osa on siirtynyt maksamaan osingon 2-4 kertaa vuodessa, jenkkiyhtiöiden tapaan. Sopii minulle.

Olen ostanut hieman lisää Investoria, Essityä, Hennes & Mauritzia ja – saunaremontista innostuneena – Harviaa. Nordean yhtiökokouksen jälkeen olen lisännyt sitä edelleen muutamalla ostolla. Osake on edelleen mielestäni erittäin edullinen.

Muistutan kuitenkin taas kerran, että kerron ainoastaan mitä olen itse salkussani tehnyt. En anna sijoitusneuvontaa. Se on Suomessa luvanvaraista toimintaa.

Jokaisen kannattaisi joskus käydä ruotsalaisessa yhtiökokouksessa – siellä tapaa kavereita, jotka ovat aivan kuin Ove Solsidan -sarjasta . Väen kanssa jutellessa on välillä vaikea ymmärtää, miten Ruotsin talous on selvinnyt niin hyvin niistä samoista karikoista, joissa Suomi on junnannut vuosia.

Men hur kommer man till årsstämman i Finland? Skall stämman vara på finska, jag talar inte finska. Yhdellä toverilla oli kova tarve olla pienen hyttysen pisto mursun (valross) paksussa nahassa. Vitsiltä menee helposti terä, kun sen toistaa samassa kokouksessa kolme kertaa.

Taas oli media täysin eksyksissä kun Nordean kotipaikan vaihdosta oli otsikkojen mukaan tulossa ”erittäin tiukka äänestys”. Tulos oli vajaat 97 % muuton puolesta. Mielenkiintoinen kokous ja Nordean kannattaa kyllä jossakin vaiheessa satsata imagoonsa, niin ettei ensimmäinen kuva kaikesta ole ”arrogantti ja ylimielinen”, Ei auta paraskaan tekninen ratkaisu, tehokkuus ja vakavaraisuus, jos asiakasta vain jostakin syystä ”nyppii”.

Raision yhtiökokous tuli käytyä ja uudesta toimitusjohtajasta voi sanoa, että ei jää yrityksen menestys johtajan koosta taikka kädenpuristuksesta kiinni. Uusi Tj oli ovella vastassa ja hetken luulin että kyseessä oli kuntosalilla viihtynyt turvamies… Toivottavasti panostus terveellisiin elintarvikkeisiin kantaa edelleen hedelmää. Itse olin yllättynyt siitä kuinka pieneksi Raision työntekijöiden määrä on yrityskauppojen ja ”rönsyjen karsimisen” jälkeen käynyt. Nyt pitäisi kyllä lähteä selkeästi toiseen suuntaan.

Oriolan yhtiökokouksessa käytiin hiukan läpi toiminnanohjausjärjestelmän uusimisen aiheuttamia kuluja. Itselle jäi se kuva että järjestelmä olisi maksanut 20 miljoonaa, viivästykset 10 miljoonaa. Löisin itse tuohon vielä varmuuden vuoksi 10 miljoonaa päälle ja hartaan toiveen siitä, ettei tämä johda viranomaissääntelyyn, joka nakertaa liiketoiminnan tuottoja entisestään. Muuten oli sellainen tunnelma että asiat alkavat pikkuhiljaa olla normaalilla tolalla ja voidaan keskittyä tulevaisuuteen.

Hämmästyttävän pitkä ja kallis kaaos. Hallituksen puheenjohtaja Vanjoki muistutti, että kilpailijoilla on / saattaa olla sama muutos vielä edessä. Uskon, että siellä saadaan kuitenkin tuntuvaa etua edelläkävijän vastoinkäymisistä. Yhteistyö Keskon kanssa – eli Hehku- ketju – on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta viivan alla se näkyy aikaisintaan muutaman vuoden päästä.

Osinkojen ohella olen yrittänyt itsekin virkistää Suomen taloutta ja teettänyt pikkuremonttia saunassa, kylpyhuoneessa ja WC –tiloissa. On kumma että jonkun allastasokaapin uusimiseen saa upotettua helposti tonnin, mutta niin siinä vain käy, kun paikalla pitää olla puuseppää ja putkimiestä vuorotellen. Sinänsä on toki hienoa että kaikenlaisia ratkaisuja löytyy.

Kuninkojan K-Raudalle pitää nostaa erikseen hattua Harvian kiukaan uusimisesta. Kaikki meni kuin elokuvissa ja asentaja tiputteli uudet kivetkin paikoilleen. Kaikki remonttimiehet ovat myös oppineet siivoamaan jälkensä ja viemään vanhat vehkeet ja pakkausmateriaalit pois – asiakas kiittää! Kun kiuas tuli ”omalta yhtiöltä”, otin luonnollisesti myös maalit Tikkurilalta.

Italian reissun jälkeen olin viikon Suomessa ja nyt on edessä kaksi viikkoa täällä Cannesissa. Se fiilis, kun saat ihan oikeasti vaihtaa vaatetuksen shortseihin ja pikeepaitaan, on kyllä aina yhtä hieno. Nyt kävi lisäksi tuuri kelien suhteen. Täällä oli satanut pari viikkoa putkeen – mikä on erittäin harvinaista tällä rannikolla. Nyt on pelkkää auringon paistetta ja aivan riittävät 21 – 25 astetta.

Täällä tehdään vimmatusti infraremontteja ja katutöitä ennen filmifestivaaleja. Pöhinän luulisi jo näkyvän bruttokansantuotteessa. Tori on pullollaan paikallisia vihanneksia, hedelmiä ja juustoja. Olen ostanut yhdeltä kauppiaalta paikallisella Marché Forville –torilla joka päivä kaksi erilaista vuohenjuustoa. Sortimentti on ainakin 50 erilaista, aika taitaa loppua kesken. Leipäkaupat (Boulangerie) ovat taas panostaneet tuotekehitykseen ja suurin osa myytävästä tulee suoraan uunista. Niin siinä taas kävi, että kun lähdin hakemaan muutaman tomaatin ja yhden patongin, niin kummasti oli reppu täynnä.

Nyt on mielestäni hyvä aika tulla tänne; kelit vastaavat hyvinkin Suomen kesän parhaita päiviä ja aurinkoa saa takuuvarmasti. Ravintolat ovat vielä energiaa ja palveluhenkeä täynnä. Joka paikkaan mahtuu ja kaikki järjestyy.

Samalla saa nauttia kesän ensi puraisusta.

 

Pakkasta ja punaisia lukuja

Alkuvuonna on taas testattu pörssien arvostustasoja. Punaista on vilkkunut monella rivillä omassakin salkussa.

Helsingin pörssi on päässyt hieman vähemmällä, näyttää olevan vielä reilut kaksi prosenttia yli vuoden alun lukemien. Saksassa DAX -indeksin kuluvan vuoden huiput olivat 13 559 pistettä ja nyt mennään tasolla 12 090, melkein 11 prosenttia alle huippujen. Ehkäpä tilanne alkaa pikkuhiljaa parantua, kun hallituskin on saatu kasaan vaatimattoman neljän kuukauden odotuksen jälkeen.

Tukholmassa on lasketeltu vuoden huipuista kuusi prosenttia. Samalla kruunun eurokurssi on pudonnut tasolle, jota yksi investointitalo luonnehti sanalla absurdi. Jenkeissä on vuoden sisään liikuttu välillä 20 380 ja 26 616 pistettä (Dow Jones). Harva se ilta nähdään 500 pisteen heilahteluja.

Tuntuu kovin vaikealta löytää tukevaa pohjaa kurssien nousun jatkumiselle.

Koreassa keskitytään nyt liennytykseen Pohjoinen/Etelä –akselilla, siitä kuuluisasta napista ei ole vähään aikaan puhuttu. Ukraina on painettu pois otsikoista ja Venäjän uutisissakin puhutaan lähinnä paranevasta talouskehityksestä. Suomalaiset yritykset ovat kyllä pakanneet enimmäkseen kamppeensa ja tulleet takaisin villistä idästä, oppirahat maksettuaan. Viimeisin tähän ratkaisuun päätynyt on Kesko. YIT, Tikkurila ja Fortum jatkavat vielä sitkeästi. No, seuraavan presidentin ainakin uskaltaa jo arvata.

Yritysten tulokset ovat olleet kansainvälisesti enimmäkseen odotusten mukaisia tai ne ylittäviä. Mutta kun korot ovat lähteneet nousuun, häviää pohja myös ”osakkeille ei ole kerta kaikkiaan vaihtoehtoja” –mantralta. Jenkkien koronnostojen tahti ja EKP:n liikkeet vaikuttavat tänä vuonna moneen asiaan.

Jottei sijoittaminen Eurooppaan kävisi liian helpoksi, saatiin Italiassa erinomaisen haastava vaalitulos, jossa ”populistinen” Viiden Tähden liike (ohjelma muistuttaa monella lailla Vasemmistoliittoa) ja äärioikeistolainen Liiga korjasivat potin. Yhteinen tekijä lienee syvä tyytymättömyys nykytilaan, parannusohjelmia taas on vaikea juottaa yhteen. Viiden tähden liike on koomikko Bebbe Grillon perustama. Joku jo kuittailikin, että Italiassa mennään toiseen suuntaan kuin muissa maissa. Siellä pitää olla ensin pelle ja vasta sitten poliitikko.

Trumpille on taas tullut Ahaa –elämys: tulleilla ja kaupan esteillä nostetaan helposti ja kivuitta oman maan teollisuus voimiinsa. Trade wars are good and easy to win. Alumiinin ja teräksen tulleilla aloitetaan. Joudutaan varmaan taas vaihtamaan tiedotusjohtajaa ja toteamaan että väärin uutisoitu. Nyt otettiin jo askel taaksepäin ja lisättiin ”…unless we get a fair NAFTA Deal”. Euroopassa ilmoiteltiin jo että täältä pesee: Harley Davidsonille ja bourbonille ainakin pannaan kunnon tullit. Kiina oli lausunnoissaan sovittelevampi.

Pörssi taas synkistyy pienestäkin kauppasodan mahdollisuudesta – myy laitaan, nyt ja heti. Turkki nuijii kurdivähemmistöä milloin milläkin kalustolla ja Syyriasta on vaikea sanoa kuka on missäkin niskan päällä, mutta ei ainakaan siviilit. Homo homini lupus est, ihminen on ihmiselle susi.

Ennen kuin jäin pois työelämästä, luin kirjoja monen samaan ratkaisuun päätyneen tarinoista. Yksi kirjoitti, että suurin riski työelämästä jääneelle on… televisio. Ihmettelin että mitähän kaveri hourii, mutta nyt täytyy sanoa että ruudun (television, kännykän, tietokoneen) edessä vietetyn ajan määrää täytyy tarkkailla. Varsinkin nyt Suomessa – kelien ollessa mitä ovat – on ollut helppo ratkaisu tuijottaa jotakin ruutua enemmän tai vähemmän ajatuksella. Sosiaalisessa mediassa saa helposti v-käyränkin nousuun. Some-maailmassa kun on paljon sellaisia suuria ongelmia, joita en ole edes huomannut ”reaalimaailmassa”. Ranskassa tämä oli helppo rasti: ei juurikaan englanninkielistä ohjelmaa, ranskankieliset talk show:t ja ajankohtaiset kakkoset eivät pystyneet kilpailemaan rantakävelyn tai Provencen kohteisiin tutustumisen kanssa.

Pörssien menestyksen jäljet näkyvät muuallakin. Harva se päivä tarjotaan ainutlaatuisia sijoitusmahdollisuuksia joko listaamattomiin yrityksiin tai niin monimutkaisiin häkkyröihin, ettei peruslaskimella suoriudu analyysistä. IPO eli Initial Public Offering –(pörssi)listautuminen – on taikasana ja sen voi nokittaa vain Second Round, Third Round –rahoituskalvoilla, joissa yrityksen arvo kasvaa joko lineaarisesti tai – vielä parempaa – eksponentiaalisesti. Näin vanhalla tulee teknohuuma ja biotekniikan rajattomat mahdollisuudet mieleen.

Monet ystävät ovat soitelleet ja kertoneet että nyt, nyt on mahdollisuus hänelläkin päästä työelämän ikeestä. Kunhan tämä video- tai kännykkäpeli lanseerataan globaalisti, niin kyllä Supercell kalpenee. Satamiltsii on pikkuraha ja jaardi on raha- eikä mittayksikkö

Kun maailmassa kuollaan sydän- ja verisuonitauteihin, niin juuri tällä XYZ -vehkeellä ne havaitaan ajoissa. Ikääntyvän väestön ja terveydenhuollon mahdollisuudet ovat rajattomat.Nimi tuohon ja olet mukana pelissä.

Alternatiivisijoitukset kuuluvat jokaiseen salkkuun, sanovat nyt viisaat. Ei ole kauan siitä kun hedge-rahastot kuuluivat jokaiseen salkkuun, sitten eivät taas kuuluneet, kunnes kohta taas kuuluvat.

Kuulijan kannattaa pysähtyä miettimään, ymmärtääkö yrityksen toiminnan ja ansaintalogiikan. Eipä sillä, on noissa varmasti hyviäkin joukossa mutta jo toimivienkin yritysten listautumisissa on nähty piirteitä, joissa Musta Pekka on jäänyt piensijoittajan pitkään salkkuun.

Mitä salkulle kuuluu?

Salkun arvo on laskenut oikeastaan joka rintamalla. Parhaiten on mennyt ehkä Nokia –positio. Nordean iso positio on valunut kuin lehmän häntä. Ajattelin mennä oikein paikan päälle yhtiökokoukseen kuulemaan onko meneillään Suomi-Ruotsi maaottelu vai kehitetäänkö yhtiötä jatkossakin.

Oriolan yhtiökokoukseen ajattelin mennä kuulemaan ensi käden fiilikset toiminnanohjausjärjestelmistä. Josko viime vuoden murheet saataisiin tänä vuonna unholaan ja perusbusiness toimimaan. Yhteistyöstä Keskon kanssa on mielenkiintoista kuulla lisää.

Rapala on näemmä todennut, että niin hyvin on entinen johto pärjännyt jotta entisen tj:n asema hallituksessa on vakaa ja hyvää hallitusta on muutenkin turha muuttaa. Viimeisen vuoden kurssipudotus on reilut 25 %:a. Onhan yhtiöllä tuolla vauhdilla vielä muutama vuosi elinaikaa. Kuuluu yhtiöihin, joilta ei hyviä uutisia enää edes odoteta.

Raisio tulee kertomaan mihin jatkossa keskitytään, kun alkavat karsittavat rönsyt loppua. Voihan niitä toki ostaa lisää. Osinko jäädytettiin ja osinko-aristokraatin status meni saman tien.

Eli mielenkiintoisia yhtiökokouksia tulossa.

Handelsbankenin vinkkejä kakkosasunnon ostamisesta Euroopan rantakohteissa on varmasti mielenkiintoista kuulla. Tuohon vielä muutama ison sijoitustalon markkinakatsaus, niin ei jää sijoittaminen tiedon puutteesta tai ideoista vajaaksi.

Nordeaa ostin hieman lisää, samoin Jenkkien pikkuyhtiötä R.R. Donnelleyta. Sieltä napsahtivat jo ensimmäiset osingot tilille. Osingot tulivat myös murheenkryyni Omega Healthcare Partnersilta. Samalla ilmoitettiin että osinkojen nousuputki on tältä erää ohi, mutta tämä taso pidetään. Jos näin käy, niin tuo 10 % vuosiosinko riittää vallan mainiosti.

Hyvin noussutta Ameria myin taas hieman ja otin tilalle lisää Cityconia. Unilever maksoi perinteisen kvartaaliosingon. Sijoitusyhtiö sai suuremman osingon noteeraamattomasta yhtiöstä ja kun tällä viikolla saan kirjanpidot taputeltua kuntoon, pääsen siirtämään rahaa omastakin sijoitusyhtiöstä pankkitililleni.

Muita myyntejä tai ostoja en ole tehnyt. Otan nyt kevään osingot tilille ja mietin sen jälkeen pitääkö isompia säätöjä tehdä. Osinkovirta näyttää edelleen hyvinkin riittävältä.

Kolmen viikon päästä tosiaan ensin Italiaan ja sitten keväiselle Rivieralla. Valoa siis näkyy tunnelin päässä.

Firenzeä, Roomaa ja Provencen tuoksuja odotellen.

 

 

 

 

Bonuksia ja palkankorotuksia

Joulusta ja Uudesta Vuodesta on nyt sitten selvitty. Sijoitusyhtiöiden viime vuoden kuitit ja varallisuusraportit on kerätty, lajiteltu ja toimitettu kirjanpitäjälle. Sen verran olen pyrkinyt edistämään paperitonta toimistoa että skanneri on ollut ahkerassa käytössä ja materiaali on toimitettu muistitikun muodossa eteenpäin. Tuli mieleen ensimmäinen vakituinen työpaikkani, jossa pääsin varsinaisen työni lisäksi mukaan kirjanpidon ja laskentaosaston riemuihin. Irrotin tositenippuja kansioista ja sulatin liimatyynyjä, joilla tositteet puristettiin määrämuotoisiksi kirjoiksi. Taitaa olla nykyään mennyttä kansanperinnettä sellainen työ.

Vuodenvaihteessa pitää jokaisen kynnelle kykenevän sijoitustalon ennustaa seuraavan vuoden menestyjät ja häviäjät. Veikataan pörssin nousuja ja laskuja desimaalin tarkkuudella. Rakennetaan uusia mallisalkkuja. Otsikoita piisaa ja hyviä perusteluja suuntaan jos toiseenkin. Nyt olen nähnyt ison yhdysvaltalaisen pankin ennusteen siitä että nousukausi jatkuu vielä kymmenen vuotta ja useamman vastaavan, joissa todetaan että raju pörssiromahdus on jo joko alkanut tai on ainakin aivan nurkan takana. Perustelut kuulostavat aina yhtä vakuuttavilta. Aika usein on kuitenkin tärkeämpää aloittaa henkilökohtaisen talouden seuraaminen,säästäminen ja sijoittaminen, kuin pystyä arvaamaan juuri ne parhaat hevoset radalta.

Bloggaajatkin pääsivät Ruotsissa syytettyjen penkille kurssivedätyksistä. Todetaan nyt vielä varmuuden vuoksi vielä kerran, että blogissani kerron siitä mitä olen itse salkussani tehnyt ja miten maailmaa näen. En kehota lukijaa ostamaan tai myymään yhtään mitään. Eikä kissaakaan kannata (luultavasti) kuivata mikroaaltouunissa.

Tulee mieleen reissu Coloradon Breckenridge –vuorille. Vuokrasimme siellä moottorikelkat ja eteen lyötiin ensimmäisenä paksu nippu papereita, joissa luki että olet ryhtymässä hankkeeseen, jossa luultavasti kuolet tai ainakin vammaudut vakavasti. Me eurooppalaiset katselimme lappuja ja totesimme että josko jäisimme vain baariin, kun riskit ovat näin rajut. ”It’s only a liability thing, just sign it and let’s go” neuvoivat paikalliset. Näin tehtiin ja ilman mitään ongelmia selvittiin.

Samanlaisia suojauksia meille rakennetaan nyt, kun ETF:iä ei kerta kaikkiaan saa ostaa mikäli niistä ei ole suomenkielistä tuotekuvausta. Näin saadaan ehkä 95 % markkinoilla olevista tuotteista pois suomalaisten tarjonnasta. Hyötyjiä voi kukin miettiä itse; varsinainen sijoittaja tuskin kuitenkaan tästä hyötyy. Toivottavasti järki vielä voittaa. Varsinkin kun samaan aikaan markkinoilla myydään monenlaista hässäkkää ilman minkäänlaisia rajoituksia – tai siltä se ainakin näyttää. Monikohan Bitcoin -huumassa sijoittava on miettinyt 100 %:n tappion mahdollisuutta?

Minulle alkuvuoden sijoitustapahtuma on perinteisesti ollut Mandatum Lifen Sijoitusilta, jossa Björn Wahlroos on kertonut missä hänen mielestään nyt mennään. Reilu pari viikkoa sitten saimme taas reilun tunnin mukaansatempaavan esityksen siitä missä sijoituskohteissa voisi olla vielä mehua puristettavana.

Yrityslainapuolella nousevat korot vaikeuttavat peliä ja jäljelle jää ainoastaan tietyn luottoluokituksen yrityslainat (high yield) ja nekin rajatuilla maantieteellisillä alueilla tai toimialoilla. Pohjoismaissa nämä ovatkin jo toipuneet öljysektorin pahimmasta moukaroinnista. Alternatiivipuoleen on panostettu ja etsitään ”special cases” -kohteita eri alueilta, periaatteena se että kohteesta, johon sitoudutaan koko sijoitusajaksi, saa yleensä korvauksen – likviditeettipreemion. Näitä nähtiin kiinteistöpuolellakin, vaikka yleisesti ottaen sieltä on irtonaiset eurot jo korjattu talteen. Listaamattomat Private Equity -tyyppiset mahdollisuudet olivat myös esillä. Vakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnan pitkä aikahorisontti antaa sekä perspektiiviä että mahdollisuuksia.

Teknologiakohteissa Nalle tunnisti olleensa jälkijunassa ja sanoi että yrityksiä ja teknologioita, jotka parhaimmillaan muuttavat koko sektorin ansaintalogiikan, ei voi enää sivuuttaa vaikka perinteiset p/e –luvut näyttävätkin välillä absurdeilta. Hän muisteli myös kehittyvien markkinoiden vuoristorataa ja totesi että luultavasti markkinoilla on vielä niin paljon näissä kohteissa aikaisemmin sormensa polttaneita, että nousuvaraa on enemmän kuin muualla. Trumpista todettiin että olipa miehestä muuten mitä mieltä tahansa, niin sijoittajan kannalta vaalitulos oli sittenkin hyvä.

Viimeisimpänä kommenttina oli kuitenkin vanha Hill Street Bluesin poliisikersantin ohjeistus ”Hey, hey. Let’s be careful out there!”. Kaikin puolin onnistunut tilaisuus.

Keväisin vahvistetaan perinteisesti sijoittajan palkanmaksu. Ensimmäiset yhtiöt ovat jo ehtineet julkistaa tuloksensa ja antaneet ehdotuksensa osingosta. Ehdotukset käsitellään kevään yhtiökokouksissa ja lähes aina tulosjulkistuksen yhteydessä annettu ennakkotieto vahvistetaan.

Asiantuntijoiden kanssa saa helposti pitkän keskustelun aikaan siitä, pitäisikö osinkoja maksaa ollenkaan vai käyttää varat yrityksen kasvuun? Tai siitä, pitäisikö osingot maksaa rahana vai käyttää varat sen sijaan omien osakkeiden ostoon? Mielipiteitä on monia.

Oma filosofia on yksinkertainen: kasvava osinkovirta, rahana joka maksetaan mieluummin useampana eränä kuin kerran vuodessa. Pidän tätä osinkovirtaa sijoittajan palkkana ja sillä on tarkoitus pystyä kattamaan elämisen kustannukset, mielellään niin että hieman jää ylikin uusien sijoitusten tekemiseen.

Oman salkun ensimmäiset ilmoitukset näyttävät ihan mukavilta. Nordealta on tulossa 0,68 e osinko (eli 4,6 % ”palkankorotus”). Omega Healthcare Investors, jonka kurssikehitys on ollut vähintäänkin heikko, nosti nyt osinkoaan 20. peräkkäisenä kvartaalina ja tarjoaa nyt yli 10 % vuotuisen osinkotuoton. Yleensä näin korkea osinkotaso saa kaikki hälytysvalot vilkkumaan mutta olen ajatellut katsoa tämän kortin loppuun asti. Ruotsalainen makeisvalmistaja Cloetta jakaa ”vuosibonuksen” omistajilleen eli entisen 0,75 kruunun osingon rinnalle lisäosinkona toiset 0,75 kruunua. Investor nosti osinkoaan taas kruunulla (9 % ”palkankorotus”). Telia korotti osinkoaan 15 %:lla 2,30 kruunuun. Yhtään osingon leikkausta ei ole vielä ilmoitettu oman salkun osalta mutta Fortum tulee tarjoamaan jännitystä tässä suhteessa. Uniperin vajaan puolikkaan osto meni läpi ja tarjoaa tuottoa tulevaisuudessa mutta rajoittanee osingonmaksua lähivuosina.

Salkussa olen tehnyt seuraavat liikkeet:

  • Nordea, ostettu lisää 2 000 kpl kurssiin 9,80 e.
  • Osto rahoitettu myymällä Coca Cola kurssiin 47,90 usd.
  • Amer, myyty voitolla 700 kpl kurssiin 22,84 e
  • Raisio, myyty voitolla 5 000 kpl kurssiin 4,37 e
  • Orion, ostettu kolmessa erässä 1 500 kpl keskikurssiin 31,44 e

Raision ja Amerin suhteen salkkuun jäi vielä hyvinkin riittävä nippu kumpaakin ja näiden myynnistä saadut rahat menivät Orionin ostoon. Amerin osinkotuotto on alle Orionin, joten salkun osinkotuotto nousi hitusen verran.

Mandatumin esityksestä inspiroituneena ostin hieman lisää iSharesin Emerging Markets etf:ää ja kun Ruotsin kurssin kruunulla siellä spekuloitiin iSharesin OMX Stockholm –etf:ää, jonka vuosikulu on muuten mykistävä 0,10 %.

Dollari on taas heikentynyt ja jos kehitys jatkuu, joudun miettimään Euroopan teollisuusyritysten kilpailukykyä vahvan euron ympäristössä. Uskon kuitenkin että tällä hetkellä Euroopasta löytyy pörssiyhtiöitä, joille kuluva vuosi näyttää varsin hyvältä. Suomessakin on kansantalouden kasvuennusteita nostettu – vihdoinkin. Saa nähdä saadaanko tämä tilaisuus hukattua jollakin lailla. Ensimmäiset lakkokolisteluthan ovat jo käynnissä.

Tässä vaiheessa vuotta olisi oikeastaan pitänyt jo siirtyä Etelä-Ranskaan, mutta sielläkin on ollut sen verran vaihtelevat kelit että päätin lykätä reissua. Seuraava varma matka – maaliskuun lopussa – kohdistuu tällä kertaa Italiaan, jossa on tarkoitus kiertää taas Rooma ja Firenze. Sen jälkeen viikon tauko Suomessa ja taas Ranskan Cannesiin. Viime vuoden huhtikuu siellä oli erinomainen ja nyt on tarkoitus toimia samalla reseptillä, eli vapuksi kotiin. Saa nähdä alkaako Suomen sää kyllästyttää ennen maaliskuun loppua niin että on pakko tehdä joku irtiotto ennen sitä.

Onnistunutta osinkokevättä odotellen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Annan toisten talletella suuret setelit

Latasin Ranskan paluulennolle vanhan iPodin. Nuorempi polvi ei varmaan edes ymmärrä kuinka mullistava keksintö tuo Applen kouraan mahtuva soittopeli oli aikoinaan. Miten ihmeessä sinne mahtui tuhansia biisejä? Latauksia ei tehty iTunesista vaan ensin CD tietokoneeseen ja sielta bitit ”podiin”. Kehitys Sony Walkman kannettavasta kasettisoittimesta oli mykistävä.

Popeda pamahti ääneen. Kingston Trion Greenback Dollar oli kulkenut Four Catsin suomennoksen kautta Tampereelle ja viesti oli selvä. Elämä on tässä ja nyt, eikä säästäminen todellakaan kannata. Ne multa pitkät vain saa – Spend it as fast as I can. Tartuva biisi vieläkin.

Suomalaisten kesäloman viettoon käyttämä rahamäärä on vihdoinkin nousussa. Vauhti ei päätä huimaa, puhutaan noin prosentin kasvusta. Viime vuonna suomalainen perhe – tai kotitalous, niin kuin tilastotieteilijä asian ilmaisee – suunnitteli käyttävänsä kesälomaansa 1 380 euroa. Vuonna 2013 budjetti oli vielä 1 495 euroa. Rahaa käytetään eniten kotimaan matkailuun, perhe- ja kesätapahtumiin sekä ravintoloihin. Mökkeily pitää pintansa suosiossa mutta alle 40–vuotiailla ulkomaanmatka pesee ”kesän työleirillä” mennen tullen. Muissa Pohjoismaissa lomaan käytetään noin kolmannes enemmän kuin Suomessa.

Kun seuraavan kerran katsot kaverin Instagram –kuvia Ibizan Blue Marlin Beach Clubilta, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään tuota 1 380 euroa. Ibizan Vagyu Beef Burger näytti maksavan 55 euroa ja mojito vain 15 euroa. Onneksi on sentään muutakin: List of champagnes available upon request. Siinä olisi viisihenkinen Puuhamaahan suuntaava lapsiperhe ihmeissään. Budjetti riittäisi ehkä päivän – jos jättäisi Rivan vuokraamatta.

Tänään aamulla räpsähti ruudulle Porche Macan -mainos. Nyt löytyisi menopeliin Sport Chrono Package, Porsche Doppelkupplung -automaattinen kaksoiskytkin-vaihteisto, Bi-Xenon ajovalot ja Porsche Dynamic Light System, 18-suuntaiset sähkösäätöiset adaptiiviset sport-istuimet, Palladium– harmaa metalliväri ja Burmester High-End Surround Sound System. Luvataan ostajalle Elämä – tehostettuna. Mitenköhän tässä selviää liikenteessä ilman Doppelkupplungia? Miltä kuulostaa päivittäinen Radio X3M ilman Burmesteria? Pitäisikö nyt antaa toisten talletella suuret setelit ja marssia suoraan Porsche kaupoille?

Jos ei nyt kuitenkaan.

Vapaaherran elämää on nyt kulunut kaksi vuotta ja budjetti on pysynyt hyvin kasassa. Tasan vuoden päästä alkaa ensimmäinen vapaaehtoinen eläkevakuutuskin antaa tulovirtaa. Jos kuitenkin pistäisi megakulutusvaihteen päälle voisi tilanne olla toinen.

Edesmennyt yrittäjäystäväni rakensi firmaansa tyyliin 24/7 vajaat kolmekymmentä vuotta, ennen kuin menehtyi yllättäen. Vaimo pisti ison vaihteen päälle ja aloitti maailman ympäri -matkailun. Huomasi matkustaessaan että yksityisjetillä pääsee paljon joustavammin ja mukavammin kohteeseen kuin reittikoneella. Totesi myös että luksushotellin sviitti on miellyttävämpi paikka kuin perushotelli. Palvelukin pelaa. Rahat tuli käytettyä kokonaan loppuun alle kolmessa vuodessa. Elämä on valintoja.

Kaksi viikkoa Cannesissa juhannuksen jälkeen meni erinomaisen mukavasti. Kelit suosivat, niin kuin siellä on tapana. Uiminenkin onnistui ilman paikallispuudutusta – Suomessa meriveden testaus on jäänyt vieläkin polvisyvyyteen. Ajanviete oli sama kuin ennenkin eli paikallisen torin antimien osto, kauppiaiden jututtaminen sekä väreistä, tuoksuista ja tunnelmasta nauttiminen. Yksi päivän reissu tuli tehtyä Touloniin, Ranskan Välimeren laivaston tukikohtaan. Sympaattinen kaupunki ja näkemisen arvoinen. Suomen kesäkelejä saa vieläkin odotella vaikka sateiden suhteen tämä kesä on ollut kohtuullisen hyvä. Syyskuussa vielä viikon reissu Cannesiin ja siihen mennessä pitäisi suunnitella loppusyksyyn ja alkutalveen uudet kuviot.

Vaikka Porsche on ostamatta ja Riva vuokraamatta, olen kuitenkin kantanut vastuuta talouselämän pyörien pyörittämisessä.

Tikkurila sai tuloja – ja minä toivottavasti myöhemmin osinkoja – yhden yksiön remontoinnissa. Kotona on lastenhuone otettu työn alle ja alkaa jo erehdyttävästi muistuttaa vierashuonetta. Vanha tuttu huonekalukauppa Ottomaani sai taas tuloja kun 20 vuotta palvelleet Duxit vaihdettiin vierashuoneessa uusiin. Siinä on muuten huonekalukauppa, jonka palvelu ei petä koskaan. Samalla kun seinät ja katot saivat uudet värit, huomattiin että verhotkin voisi vaihtaa. Ei muuta kuin tilaus sisään. Bukowskis Markets -huutokaupasta hankin pari uutta kattolamppua ja yhden ison itämaisen maton. Ruotsalaisille on kertynyt parempaa tavaraa myyntiinkin kuin meille konsanaan.

Luopumistakin olen harjoittanut: golfvehkeet pois kellarista, lasten huonekaluja kiertoon, käyttämätöntä lahjadesignia kiertoon. Tori.fi on osoittanut voimansa, hiukan on tullut täydennettyä sieltä puuttuvia Muuramen kaapiston osia. Hyvin tehty säilyttää edes jonkinlaisen hinnan ja on käyttökunnossa kymmenenkin vuoden jälkeen. En ole ihan Konmariin päässyt mutta monesta paikasta on saatu jotakin renssattua pois. Less is more.

Pörssi on heilunut kesällä suuntaan jos toiseen. Nyt, kun on saatu ensimmäisen vuosipuoliskon tulos, on kaava ollut enimmäkseen se, että tulosjulkistusta seuraa vajaan kymmenen prosentin kurssipudotus. Odotukset ovat olleet korkealla ja pienikin poikkeama rangaistaan kovalla kädellä. Itse olen käyttänyt laskuja lähinnä ostopaikkana. Euroopan ja Suomen taloudet näyttävät kuitenkin olevan selkeällä kasvu-uralla joten kyllä ne yritysten tuloksetkin sieltä vielä tulevat. Kuluttajat ovat optimistisempia kuin vuosiin.

Taalan heikkeneminen on ollut nopeaa ja rokottaa jenkkisijoituksia. Tämä eri keskuspankkien kisa oman valuutan ”devalvoinnista” näyttää jatkuvan. Venäjä saattaa vielä yllättää poliittisilla käänteillä ja Trump on edelleen kuin norsu posliinikaupassa. Näihinkin ongelmiin alkaa jo tottua.

Salkusta Sponda lunastettiin pois. Tokmannia olen ostanut kurssipudotuksen jälkeen. Saa nähdä onko halpahallilla pysyviä ongelmia ja pureeko hintastrategia vielä ostovoiman kasvaessa. Kokenut vetäjä sentään löytyi Keskolta. On mielenkiintoinen tilanne, kun korkean profiilin (ja hintatason) Stockmann Herkusta tulee Osulan Herkku ja samalla Tokmanni on jonkun mielestä jo liian hieno. Olisikohan Citymarket voittaja vai pienemmät paikalliskaupat?

Olen uskaltautunut ostamaan Oriolaa, monen vuoden mietinnän jälkeen. Vanhenevan väestön ja jos jonkinlaisen terveysajattelun pitäisi tuoda volyymiä Oriolalle. Ruotsissa saattaa löytyä Oriolalle vielä ostettavaa. Yrityksen hintakin on mielestäni kohtuullinen.

Vanhoista sijoituksista olen lisännyt Kemiraa, Ameria, Lassila & Tikanojaa ja ruotsalaista Klövern –kiinteistöyhtiötä. Teliaa ja Nordeaa katselen, josko tulisi vielä parempi ostopaikka.

Osinkoja on tippunut eri ETF :istä, Cityconilta, Klöverniltä ja Coca Colalta.

Isompana muutoksena olen irtisanonut ulkomaisen sijoitusvakuutuksen. Siinä ei kerta kaikkiaan toiminut matematiikka. Korkeammat kulut yhdistettynä osinkojen tupla- ja triplaveloitukseen ei jätä sijoittajalle oikein mitään. Alkuperäinen idea oli käyttää muuta kuin suomalaista asiantuntemusta kansainvälisen salkun rakentamiseen. Osinkojen verokohtelu yllätti, niiden ennakonpidätys – välillä useammassa kohtaa – söi osinkotuoton minimiin. Hallinnon kuluja kertyi yhtä lailla monelle välikädelle. Tulipahan taas todistettua että tee tarkat kalkyylit salkunhoidon kuluista. Kulu on varma, tuotto vaihtelee. Nyt sitten odotetaan saavatko tilitykset hoidettua edes jonkinlaisella aikataululla. Saadut varat osittain takaisin kotimaiseen vakuutukseen – josta ne aikoinaan otettiinkin – ja loput  Nordnetiin.

Ajattelin jatkaa loppukesän asunnon ”renssausta”. Vielä on vino pino tavaraa, joita en koskaan käytä. Kirjahyllyä katselen pelonsekaisin tuntein, siellä on varmaan toistatuhatta kirjaa keräämässä pölyä. Josko saisin hyllyt päivitettyä pienempiin ja samalla luovuttua tarpeettomasta. Mitähän kaikkea noissa vaatekaapeissa roikkuu, kun ei tahdo ovia saada kiinni? Veneestäkin oli varastettu ajovalo, täytyypä hankkia uusi. Veneen vaahtosammutin tuli tarkastettua ja vuosileimattua, check.

Olisiko niin että huoleton on hevoseton poika? Onko Popeda oikeilla jäljillä?

Nyt mennään kuitenkin vanhalla filosofialla. Jatketaan huolellista sijoitustoimintaa ja pidetään tulot ja menot tasapainossa. Loppukesän helteitä odotellessa.

 

 

 

Paikka auringossa

Päätin jättää huhtikuuksi Suomen kylmät säät ja jalkakäytävillä vuorottelevan jään, hiekan ja sepelin taakseni. Ei muuta kuin Finnairilla Nizzaan ja sieltä Cannesiin. Vuokrasin kuukaudeksi asunnon Cannesin vanhasta kaupungista eli Suquetista Air B-n-B:n kautta. Hinta oli 1 500 euroa isolta parvekkeelliselta yksiöltä, jossa on parveke merinäköalalla ja kaikki uutta. Bloomberg löytyy televisiosta – taitaa olla ensimmäinen kerta Ranskassa. Tällä kertaa päätin jättää koulun väliin ja keskittyä omatoimiseen opiskeluun. Laskeskelin juuri että olen saanut luettua jo 10 ranskankielistä kirjaa eli ei tämä ihan hukkaan ole oppimisenkaan suhteen mennyt. Kielioppia en ole kyllä pöydälle nostanut, mutta ehkä vielä ehtii.

Eipä olisi paremmin voinut ajoitus onnistua. Täällä on paikallisen Nice Matin -lehden mukaan meneillään neljänneksi lämpimin kevät koskaan. Aurinko on paistanut oikeastaan joka päivä ja lämpötila on varjossa 20-24 astetta. Jos sattuu osumaan tuulensuojaan ja aurinkoon – niin kuin parvekkeeni – voi tuohon lyödä huoletta useamman asteen päälle. Kun parvekkeelta näkyvät vielä sekä Välimeri että viereiset vuoret, niin olen asuntoon enemmän kuin tyytyväinen. Itse asiassa niin tyytyväinen että varasin heti syyskuullekin viikon.

Täällä on ollut useita konferensseja ja niiden mukana ”työmatkalaisia” liikkeellä. Maaliskuussa oli kiinteistösijoittamisen MIPIM ja juuri kun saavuin MIPTV – audiovisuaalisen ja digitaalisen sisällön messut. Kun kysyin paikallisilta mikä tuo on, niin sanoivat että ”TV-sarjojen Messut”. Ovat varmaan muutakin kuin TV:tä, mutta suomalaista televisioväkeä oli aika paljon liikkeellä. Kaupungissa asuu noin 75 000 ihmistä, Rivieran konferensseissa käy joka vuosi 250 000 ihmistä ja turistien kokonaismäärä on 11 miljoonaa. Kun turistit käyttävät vajaat 100 euroa päivä, puhutaan 10 miljardin euron potista ja 75 000 työpaikasta.

Cannesin megatapahtuma eli Festival de Cannes – filmifestivaalit – ovat 17. -28. toukokuuta. Maailmantähdet saapuvat ja paikalliset yrittäjät tekevät kunnon tilin kun ihan kaikki majoituskapasiteetti on ”fully booked”. Luksushotellit ja niiden ympärillä olevat Michelin ja muut gourmet -ravintolat tekevät takuulla kaikkensa jotta Ranskan matkailutase on vihreällä. Rantabulevardin Carlton, Martinez ja Majestic Barrier ovat nyt virittäneet rantalaiturinsa ja ravintolansa iskukuntoon. Täältä tuskin loppuu Vintage Dom Perignon, niin kuin oli käynyt St. Tropezissa pari vuotta sitten. Siellä kaksi megarikasta halusi kilpailla siitä minkälaisen laskun saa yökerhossa aikaiseksi, kun tarjoaa kaikille läsnäoleville vain parasta. Lisää shampanjaa ja kalleimpia viinejä lähetettiin hakemaan helikoptereilla. Ja kun yökerhossa oli riittävästi väkeä ja Ibiza –meininki, sai toinen kuulemma miljoonan euron astronomisen rajan puhki. Huvinsa kullakin.

Itsellä eläminen on kovin kohtuullisen hintaista. Aamulla juon kupin espressoa parvekkeella, kävelen sitten aina yhtä upealle Marche Forville –torille. Siellä kuluu aika torikauppiaiden tontteja kierrellessä. Toinen toistaan hienommin järjestetyt tiskit; vihannekset ja hedelmät ovat ojennuksessa. Juustot, lihajalosteet, kalat ja äyriäiset täyttävät kojut. Värit ja tuoksut saavat aina yhtä hyvälle tuulelle. Ammattiylpeys on itsestäänselvyys. Kun ostan muutaman avokadon tai mangon, kysyy torirouva ”pour aujourd’hui?” eli syötkö tänään. Sen jälkeen tunnustelee hedelmät ja valitsee vain ne, jotka ovat varmasti kypsiä. Kun kiittelin niin sanoi että ”monsieur, näin se on miestenkin kanssa, monta pitää tunnustella ja tarkkaan nuuhkia, että löytää juuri sopivan…”.

Toriostokset eivät paljon maksa. Ostosten jälkeen tuttuun torikahvilaan. Pöytään tuodaan tilaamatta ”cafe du mois”, kuukauden espresso. Hinta on 0,50 e kalliimpi kuin perusespressolla eli huimat 2 euroa. Vesilasi kylkeen ja siinä saa menemään hyvinkin puoli tuntia, kun katselee ohikulkevia ihmisiä.

Ennen lähtöä ostin Polarin sykemittarin GPS:llä ja sitä on ollut hauska käyttää. Piirtää missä on kävellyt, millä vauhdilla ja laskee vaikka mitkä kuormitukset. Olen kävellyt tuollaiset 10 kilometriä päivässä. Aika kuluu rantabulevardeilla kuin siivillä. Näkymiäkin riittää, niin horisontissa kuin rannallakin. Kaupunki on monelle näyttäytymispaikka ja ranskalainen nainen on hoikka, tyylikäs ja vaivattomasti chic. Hiukset ovat useimmin pitkät ja korot korkeat. Asennetta ja arroganssia tiivisti yksi mademoiselle. Sexy with a brain, sanoi toinen.

Lounaan olen tehnyt yleensä toriostoksista. Illalla ravintolaan, jossa hyvä illallinen maksaa noin 15-20 e per ruokalaji tai 22-30 e jos haluaa ottaa koko menyyn. Enemmänkin saa toki menemään: muutaman ystävän kanssa innostuttiin istumaan pitkällä kaavalla ja ottamaan viinilista mukaan peliin. Silloin liikutaan jossakin 60-80 euron välillä per nenä. Toki kokonaisuuskin on silloin erinomainen. Luksushotellien lähettyvillä on muutama Michelin –ravintola, joissa pelkkä menu maksaa vajaat 200 euroa ja siihen juomat päälle.

Pikkuvinkkinä Ranskan matkaajille… kannattaa aina katsoa onko ravintolassa tarjolla joku menu. Näiden hinnat tosiaan parista kympistä ylöspäin ja siinä on kolme ruokalajia sopivan kokoisina annoksina. Jos ei ole viiniharrastaja niin talon viini riittää yleensä oikein hyvin. Vesi kannattaa tilata kannuna eli ”carafe d’eau”, se on aina ilmainen. Tarjoilija kysyy mielellään de l’eau? Ja kun siihen vastaa että joo, niin pöytään tuodaan pullo Eviania tai Perrieriä hintaan 6 euroa pullo. Ero fonetiikassa on aika pieni eli ”doo” tai ”del-oo”, Kraanavesi eli tuo d’eau on aina ilmainen, kylmä ja erinomaisen juomakelpoinen. Eli ”karaf-doo” niin rahaa jää muuhunkin. Se ”s’il vous plait”, kannattaa toki muistaa tilaapa mitä tahansa.

Turvallisuuteen on edelleen panostettu. Poliiseja näkyy aiempaa enemmän. Liikennettä valvotaan tarkemmin ydinkeskustassa ja kävelybulevardeille on asennettu ajoesteitä. Muutaman kerran olen nähnyt terrorismin vastaiseen taisteluun erikoistuneita sotilasryhmiä partioimassa. Itsellä on aika turvallinen olo, niin hullu kuin maailma välillä tuntuukin olevan. Pääsiäismessun aikaan evakuoitiin Nizzassa kirkko, johon tunkeutui uhkauksia huutava ja makkaraa heiluttava mies. Poliisi otti toverin nopeasti talteen ja lehdessä todettiin osuvasti että ”kiinniotetun mielenterveyttä sopii epäillä”.

Maailmanpolitiikkaa kun seuraa, niin tuo makkaranheiluttaja ei taida olla ainoa riski. Presidentti Trump kertoi televisiohaastattelussa että oli juuri nauttinut maailman parasta ja näyttävintä suklaakakkua Kiinan presidentin kanssa. Samalla oli antanut armeijalle luvan iskeä kohteeseen ja kertoi sitten Kiinan presidentille että ”iskimme juuri ohjuksilla kohteeseen”. Haastattelussa hän sanoi iskeneensä Irakiin ja kun haastattelija totesi että Syyriaan niin siihen vain että ”yes”. Meillä on Suomessa kokemusta Kekkosen ajoilta siitä että presidentti ei ollut aina ihan kartalla; toivon todellakin että Yhdysvalloissa ollaan.

Muuten koko Syyrian ohjusisku on erikoinen episodi. Maskirovka tulee mieleen. Tämän jälkeen kaikkien pommien äiti eli MOAB pudotettiin Afganistanin vuorille, teho vastaa puolta rekkakuormallista TNT:tä. Siinä sai kalliot kyytiä. Pohjois-Koreassa maan kaikkivaltias päämies harjoittelee ydiniskua ja Yhdysvallat on ilmoittanut estävänsä tämän ydinaseohjelman – tavalla tai toisella. Turkissa Erdogan sementoi valtaansa. Aika monta irtonaista osaa on nyt maailman kellossa, eivätkä ihan tasatahtiin mene liikkeet.

Vuoden ensimmäisen kvartaalin raportit on saatu. Osakkeissa pysyminen kannatti. Täytyy kyllä tunnustaa että useamman kerran on ollut mielessä että tulisiko tästä selkeä ”sälj till nypotatis” –vuosi. Toisaalta Suomessa on ollut niin kylmä että taitavat perunatkin olla myöhässä. Jotakin kevennystä tässä täytynee tehdä että saa kesällä hyödynnettyä äkkiliikkeitä.

Osinkoja on saatu tähän päivään mennessä 55 000 euroa ja lisäksi sijoitusyhtiöstä se perinteinen 8 %:a matemaattisesta arvosta. Suurimmat osingot yhtiöistä: Nordea, Raisio, Aktia, Lassila & Tikanoja, Fortum, Sponda, Citycon, Kemira, Aspo ja YIT. Telia, Metso ja Tikkurilakin muistivat omistajaa. Nokiasta irtoaa osinko vielä kuun lopussa. Itselle sopii mainiosti se että muutama kotimainen yhtiö on siirtynyt useampaan osingonmaksuun vuoden aikana.

Alkuvuonna myin loputkin Eforet. Atrian myynti meni nappiin (12,50 e). Seadrillistä sain yli 90 %:n turskan. Tulipa taas todettua että Oslon pörssi on erilainen – tuon osakkeen piti aikoinaan olla osinkopaperi. Raju velkavipu mutta korkea öljynhinta ja pitkät sopimukset tuovat kunnon kassavirran. En muista montako osinkoa ehdin saada mutta olisi tuo ostos saanut jäädä tekemättä. Nyt ei ole salkussa yhtään norjalaista lappua.

Ostopuolella: Nokia, Sponda, Raisio, Rapala, Aktia ja Amer. Nordnetin salkussa Omega Healthcare, Telia, Coca Cola ja Novo Nordisk. Nordnetin puolella ei myyntejä.

ETF-puolella pientä säätöä. iSharesin International Dividend myyty, iShares European Minimum Volatility kevennetty ja otettu iShares MDAX:ia, iShares Eurostoxx 600 Teknologiaa sekä megatrendeihin panostavia ETF:iä eli iShares Aging Population, iShares Digitalisation ja iShares Automation & Robotics.

Sain vihdoin syötettyä kaikki Google Financesta löytyvät sijoitukseni Google Spreadsheetsin avulla yhteen ”Exceliin”. Kiitokset vain Harry Holdarille (http://palkansaajavaurastuu.blogspot.fr/) alustasta. Hienosti päivittyy ja näillä työkaluilla voisi tehdä paljon yksityiskohtaisemmankin mallin.

Vielä on 11 päivää jäljellä auringon paistetta. Vapuksi kotiin. Tilauksessa olisi vähintään 15 astetta plussaa, lehdet puussa ja kadut puhdistettu. Toivossa on hyvä elää.