Avainsana: amazon

Lomamatkalla jossakin päin Eurooppaa

Lähdin juhannusaattona, huolellisen suunnittelun jälkeen, kohti Ranskan kakkoskotia. Finnair oli jo ilmoittanut, ettei lennä Etelä-Ranskaan ennen vuotta 2021, joten se niistä sinivalkoisista siivistä. Lufthansa on toiminut yleensä hyvin Münchenin kautta, mutta nyt kaikki reititykset olivat Frankfurtin kautta eikä mahdollinen jumiutuminen sinne oikein inspiroinut. Monille ystävillä oli myös käynyt niin, että lentoja oli siirretty ja peruutettu. Lentomatkailuun ei uskaltanut siis täysin luottaa.

Kun kotona oli vielä vino pino tavaraa, joka löytäisi helposti paikkansa Ranskan asunnossa, kuljetusmuodoksi päätyikin oma auto. Kulkupeli saatiin pakattu huolellisesti niin, ettei juuri tyhjää tilaa jäänyt. Toisaalta, eipä ole autokaan jättimäinen. On y va!

Helsingistä Finnlinesin kyytiin ja kohti Travemündeä. Aurinko paistoi ja laivan kannella viihtyi hyvin. Finnlinesin hinnoittelu on muuten sellainen, että auto, matkustajat ja vähän parempi hytti yhteen suuntaan kustantaa suunnilleen saman kuin neljän ihmisen lennot edes takaisin. Eihän se ole hullu, joka pyytää, opettaa huutokauppakeisari.

Covid-19 -rajoitukset poistuivat muutama päivä aikaisemmin sekä Saksassa että Ranskassa. Helsingissä olin valmistautunut henkisesti kertomaan perustuslaista, siltä varalta, että tomeran hallituksen toiminta on hämärtänyt tiedon ihmisten oikeuksista. Koko menoreissulla ei kuitenkaan pysäytetty kertaakaan, eikä kyselty mitään – ei Saksassa, Luxemburgissa eikä Ranskassa.

Luxemburgissa pysähdyimme ystäväperheen luona ja saimme viisi tuntia paljon kaivattua unta ja aamiaisen. Luxemburgista kokka kohti Lyonia, jonka jälkeen pysähdyimme yöksi varsin viehättävään – maaseudulla sijaitsevaan – Domaine de Clairefontaine -hotelliin. Sieltä olikin tullut etukäteen seikkaperäiset ohjeet maskien käytöstä ja hotellissa oli koko ajan ”protokolla” päällä. Yleiset tilatkin desinfioitiin neljän tunnin välein.

Illallinen hotellin puutarhassa, yö viihtyisässä huoneessa ja seuraavana aamuna kohti Cannesia. Matkan varrella tehtiin muutama turistipysähdys Avignonissa ja Gordesin upeassa vuoristokylässä. Palkintoja voittaneen viininviljelijän ”tehtaanmyymälästä” laatikko roseeta varmuuden varalle ja saapuminen myöhään illalla asunnolle. Kuin ihmeen kaupalla parkkipaikka suoraan asunnon edestä.

Tulomatkan riskianalyysiä tehdessä Finnlinesin ravintola meni heittäen kärkeen. Henkilökunta oli hyvin suojautunut ja desinfioinnit pelasivat hyvin. Ruoka annosteltiin pleksilasin takaa. Samaan aikaan oli kuitenkin vino pino rekkakuskeja liikkeellä ja menomatkan illalla ns. ruokajuomat kuuluvat hintaan. Suomalaiset kuskit käyttäytyvät erinomaisen hyvin. Virolaiset kohtuullisen hyvin mutta veli venäläisten joukossa oli muutama, jotka pyörivät kuin väkkärä sinne tänne ja joille jonottaminen näytti olevan vaikeasti ymmärrettävä. Näihin oli kuitenkin helppo ottaa etäisyyttä, kun näki näiden käyttäytymismallin.

Asunnolla remontti oli edennyt hyvin. Seuraavina päivinä päästiin tekemään hienosäätöä, eli hävittämään suurin osa edellisen omistajan tavaroista. Osa oli pantu kiertoon jo aikaisemmin. Valaisimet on nyt saatu vaihdettua, kiitos ruotsalaisen boutiqueketjun eli Ikean. Täytyy ihmetellä, etteivät muut pysty kilpailemaan erilaisten valaisimien kanssa, ei hinnassa eikä ulkonäössä. Edellisen omistajan uusantiikkiset ”kattokruunut” saivat lähteä. Tuntui, että asuntoon tuli heittämällä lisää kuutiotilavuutta.

Keittiönasennus oli meneillään. Italiasta saapuivat kivimiehet asentamaan kvartsitasot keittiöön ja kylpyhuoneeseen. Kontaktin välttäminen näytti olevan itsestäänselvyys. Samoin ”sosiaalinen etäisyys”. Homma sujui kuin mallinäytöksessä, ei yhtään ylimääräistä liikettä ja roskat ulos sitä mukaa kun tavaraa saatiin paketista. Jokainen tiesi tehtävänsä. Puolen päivän homma, jota oli ilo katsella.

Varsinaisen keittiön asentajana oli ranskalainen, alun perin teollisen muotoilun koulutuksen saanut, vajaa kuusikymppinen kaveri. Äärimmäisen osaava, mutta niin itsepäinen, että kysyin josko hänellä on suomalaiset sukujuuret. ”Itse, itse – ei tässä apuja tarvita”. Mietin miten kääntää ”…se on kakkakin rattailla” ranskaksi mutta tuloksetta. Yritin sanoa kymmenkunta kertaa että ”pas seul, ensemble, ensemble” eli josko raskaimmat hommat yhdessä.

Onneksi näin, kun alkoi nostaa vajaat 50 kiloa painavaa, 3 metristä seinälevyä yksin ja ehdin auttamaan. Levy saatiin kunnialla seinään. Seuraavana päivänä kuului kuitenkin kolahdus ja toveri makasi lattialla metrinen liesituuletin sylissään ja ”un peu” teki kuulemma kipeääkin.

Tunnin päästä näin, että aristaa jalkaansa niin, että liikkeet olisivat menneet aerobic-esityksestä. Toinen jalka suorana eteenpäin ja vain toista polvea koukistaen yritti nostella pienempiä levyjä. Löin Ketorinin kouraan ja Voltarenia polveen. Lähtikin käymään lääkärillä. Uhkasi tulevansa takaisin heti seuraavana aamuna, jota suuresti epäilin. Suomessa olisi saanut ainakin viikon sairaslomaa tennispallon kokoisen polvensa kanssa.

Aamulla oli kuitenkin tikkana paikalla, onneksi nyt kelpasi muutamaan työvaiheeseen apukin. Pari pikkujuttua jäi odottamaan jälkitoimitusta mutta kun sähkömies kävi vielä lyömässä pistorasioiden suojat kiinni, niin huomasimme että meillä on varsin mallikkaasti toimivat keittiö ja kylpyhuone.

Muutamassa huonekaluliikkeessä on tullut käytyä. Ihminen on näköjään tapojensa orja ja hankinnat ovat osuneet jo tuttuihin merkkeihin. Yöpöydiksi kannoin Kartellin tuotteet ja sohvakalusteet sain tilattua BoConceptista. Sieltä saikin erinomaista serviisiä. Kommunikaatio sujui, vaikka sekä myyjällä että ostajalla oli naamasuojus päällä. Avasin pelin kysymällä ”myytkö huonekaluja?”. ”Kyllä myyn”, sanoi ranskalainen. ”Ostatko sinä huonekaluja?”. Ja kun tähän vastasi myöntävästi, ymmärsi kumpikin osapuoli, ettei olla liikkeellä ns. renkaita potkimassa. Tämä malli, tuo kangas, kulma näin päin ja noilla jaloilla. Kaikki sujui kovin mutkattomasti. Lasku kouraan ja toimituspäivä kalenteriin.

Paikallinen tori.fi on tullut testattua. Sieltä löytyi Peugeot -merkkinen polkupyörä, joka oli vielä huollettu ennen kauppaa. Myyjällä oli hulppea villa uima-altaineen vuorilla. Kirjasin itselleni henkisen muistiinpanon siitä, että Google Mapsin ilmoittama 3-4 kilometriä on varsin mukava kävellä tasaisella maalla mutta ei ristiin rastiin rinnettä ylös. Paluumatkalle otinkin Uberin, jonka 11 euron hinta tuntui varsin kohtuulliselta. Pikeekin ehti kuivata hieman.

Onko täällä sitten vaarallista? Vaarantuuko kansanterveys? Pelaanko ranskalaista rulettia?

Itse en näe täällä yhtään sen suurempaa riskiä kuin Suomessakaan. Oikeastaan muutaman Turussa ja Helsingissä kuvatun ”Party Videon” nähtyäni, väittäisin että päinvastoin. Kaikissa sisätiloissa käytetään kasvosuojia. Kaduilla erityisesti vanhempi väki käyttää maskia sielläkin. Väentungokseen ei ole pakko ahtautua. Paikallisella torilla ilmanvaihto sujuu viidestä suunnasta ja ravintoloiden terasseilla on sekä tilaa että reipas mereltä tuleva tuuletus. Citymarketin tyylistä jonotusta ja väkimäärää en ole nähnyt missään. Rannoilla alkaa pikkuhiljaa olla enemmän ihmisiä, mutta reilu 2-3 metrin väli on helppo säilyttää.

Paluumatka menee varmaan Ruotsin kautta. Aikataulu on kuitenkin sellainen, että ainoa kontakti ruotsalaisiin tulee olemaan bensapumpun kahva ja siinäkin voi käyttää hansikasta. Yhden ruotsalaisen naisen tapasin tänään vuorilla paikallisessa Gourdesin kylässä. Oli asunut täällä jo pitkään ja pyöritti miehensä kanssa ravintolaa. Oli murheissaan vanhempiensa takia, jotka olivat Göteborgissa pitkän Espanjassa asumisen jälkeen. Valittelivat kuulemma puhelimessa, että oli ollut todellinen vikatikki palata Kansankotiin.

Tuon vuoristokylän visiitin jälkeen kurvasin vielä Bar-sur-Loup -kylän kautta. Entiseen tyttökouluun oli päätynyt ravintola ”L’ecole des Filles”, jossa tuli nautittua upeassa puutarhassa yksi parhaista lounaistani koskaan. Hintakin oli päätähuimaava 26 euroa. Ravintolalle täytyy antaa vahva suositus, jos täälläpäin liikutte.

Viimeisen päivityksen jälkeen on pörssissä ollut sangen vauhdikas ”rebound”. Vuoden toinen kvartaali oli kursseille paras 15 vuoteen. Kurssikehitystä on usein vaikea selittää pelkästään järjellä ja matematiikalla.

Nyt osa näkee kurssinousussa ainoastaan keskuspankkien ja valtioiden elvytyksen. Toiset palaavat taas ”ei ole muuta tuottavaa vaihtoehtoa” -mantraan. Kolmas synkistelee, että illuusiota kaikki tyynni ja ”syksyllä nähdään kaikkien kurssiromahdusten äiti”. Joku näistä on varmaan oikeassa. Tai joku toinen.

Selvää on, että yritysten tulokset ovat pääosin heikentyneet. Muutama poikkeus toki: verkkokauppa, nettimyynti yleensäkin ja yritykset, joille valtioiden elvytys valuu suoraan. Netflix, Amazon, videoneuvottelusoftan tekijät. Suomessa Tokmanni yllätti liikevaihdon kasvulla. Yleisesti ottaen voitaisiin kuitenkin todeta, ettei maailma loppunutkaan – ainakaan vielä.

Synkistelijöitä toki riittää. Näillä on yleensä tapana ennustaa vuodesta toiseen romahdusta, kunnes romahdus tapahtuu. Sitten todetaan, että ”mitä minä sanoin”. Siinä unohtuvat ne 10 ennustusta, jolloin oltiin väärässä. Synkistelijät pääsevät myös paremmin raflaaviin otsikoihin.

Itse olen koettanut istua käsieni päällä. Ei myyntejä ja ainoastaan pienet ostot Exel Compositea ja Konecranesia. Osinkoja on kolahdellut kassaan Altialta, Tikkurilalta, Sammolta, Stora Ensolta, Cityconilta, Konecranesilta ja Ahlström Munksjöltä. iSharesin ETF:t ovat maksaneet joko kuukausi- tai puolivuotisosinkojaan. Yhdysvalloista dollareita on tullut Kraft Heinzilta. Vuoden kertymä noteeratuista yrityksistä on vajaat 60 000 euroa. Ollaan kaukana viime vuoden vastaavasta, vaikka pakassa onkin vielä muutama jokeri.

Tuo ”lomamatkalla jossakin päin Eurooppaa” tulee ajalta ennen internetiä ja älypuhelimia. Radiossa luettiin päivittäin kuulutuksia tyyliin ”Ekonomi Jarkko Virtanen, lomamatkalla jossakin päin Suomea, ota viipymättä yhteyttä Marjattaan”. Jotakin kovin tärkeää – yleensä ikävää – oli tapahtunut.

Saattaa kuitenkin olla niin, että ”Jonnet ei muista”, niin kuin nuoret nykyään hokevat. Muistatko sinä?

Nyt, kun kaikki yhteydet pelaavat 24/7, tuo radioviestintä saattaa kuulostaa luksukselta. Eipä tulisi pomolta tai kaupustelijoilta yhteydenottoa viiden minuutin välein.

Toisaalta, ei onnistuisi etätyökään. Ennustan etätyölle räjähdysmäistä kasvua. Tämä saattaa toki romahduttaa kampaviinereiden myynnin. Zoom -palavereissa kun jokainen keittää omat kahvinsa.

Ranskan asunnollakin on viritetty suurempi monitori ja nopea laajakaista kaikkiin tarpeisiin. Luulen, että moni HR saa pohtia, miten voi olla, ettei konttorilla viihdy kukaan ja työt tulevat meistä riippumatta tehtyä. Niin kuin olemme työhyvinvointiin panostaneet. Miten tämä vaikuttaa henkilökunnan tyytyväisyyskyselyyn? Pitäisikö pitää asiasta tiimipalaveri?

Kelit ovat olleet niin kuin aina: kolmekymmentä astetta lämmintä ja auringonpaistetta. Kymmenen vuorokauden ennuste näytti olevan että jatketaan samalla kaavalla. If it aint’t broke, don’t fix it.

Nyt, kun asunto alkaa olla halutussa kunnossa, on mukava siirtyä parvekkeelle kuuntelemaan kaskaiden siritystä sekä nauttimaan ilta-auringosta ja Välimeren kimalluksesta. Voisi vaikka maistaa sen palkitun viininviljelijän tuotteita. Mukavaa heinäkuuta lukijoille.

Advertisement

Syyskuu on erityisen vaarallinen kuukausi osakemarkkinoilla

Muut erityisen vaaralliset kuukaudet ovat lokakuu, marraskuu, joulukuu, tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu , kesäkuu, heinäkuu ja elokuu. Vapaasti Mark Twainia lainatakseni.

Tämä tuli mieleeni katsoessani salkun sulamista viimeisten parin viikon aikana. Ennätyksellisen lämmin kesä on antanut muuta tekemistä ja ajateltavaa. Elokuu meni enimmäkseen kuviokellunnan merkeissä – välillä oli pakko paeta hellettä saaristoon ja ainoa sopivan viileä paikka löytyi Itämerestä. Tuli koettua pisin lämmin jakso koskaan: huhtikuu Etelä-Ranskassa oli lämmin, Suomessa toukokuusta oikeastaan viime päiviin on ollut paremmat kelit kuin koskaan.

Meillä oli nuori ranskatar vierailulla kolme viikkoa heinäkuun puolesta välistä. Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa Suomessa. Hän päivitti euforisessa tilassa kovin aktiivisesti sosiaalisen median tilejään ja saattaa hyvinkin olla että ranskalaisten turistien määrä ylittää odotukset ensi kesänä. Toivottavasti eivät pety. Kotimaan matkailua tuli harrastettua ja hänellä on nyt käsitys, että aivan kaikilla suomalaisilla on edustava mökki erinomaisella paikalla meren rannalla. Täällä ovat metsät (ja pakastearkut) pullollaan Ranskassa kalliita herkkuja – erityisesti herkkutatit ja suomalaiset marjat tekivät kauppaansa. Kasvisruokavaihtoehto löytyy joka ravintolasta; erityisen some–levityksen sai härkiksestä tehty pippuripihvi Mathildedalissa. Jos jossakin oli parantamisen varaa, niin siinä että aamulla ei ollut pöydässä tuoretta, edullista ja laadukasta patonkia.

Elokuussa pääsin yhteen välitavoitteeseeni, eli aloin nostamaan varoja ensimmäisestä vapaaehtoisesta eläkevakuutuksestani. Ihan oikeaa rahaa tuonne käyttötilille näytti saapuneen. Otin tuon vakuutuksen 21.12.1990. Muistan vieläkin vakuutusmyyjän hämmästyneen ilmeen kun nuori kaveri saapuu itse ja oma-aloitteisesti ostamaan vakuutusta. Ratkaisu ei ole kaduttanut missään vaiheessa.

Vapaaehtoisten eläkevakuutusten ehtoja on muutettu niin moneen kertaan, että saatiin hyvä systeemi pilattua. Ehkäpä uudesta Osakesäästötilistä saadaan edes jonkinlainen rohkaisu useamman ihmisen omatoimiselle varautumiselle tulevaisuuteen. Ei niillä eläkkeelle pääse, mutta saattaapa toimia vararahastona taloremontissa, autonvaihdossa tai yllättävissä menoissa. Toivottavasti tuote lähtee hyvin liikkeelle vaikka euroraja onkin aika alhaalla.

Markkinoilla on taas nähty monenlaista. Kauppasotaa viritellään milloin missäkin. Pokeri, jossa nokitetaan 250 miljardin tulleilla harva se viikko, ei pääty hyvin. Valkoisessa Talossa onkin kuuleman mukaan virkamiesjoukko, jonka päätehtävä on yrittää jarruttaa Trumpin toilailuja. Suomen huipputapaaminen oli historiallinen: ensimmäistä kertaa suomalaiset pitivät vilpittömästi Venäjän päämiestä parempana kuin Yhdysvaltojen presidenttiä. Jos kehitys jatkuu tällaisena, olemme seuraavaksi varmaan kannustamassa Ruotsin jääkiekon maajoukkuetta loppuotteluissa…

En ole ihan hahmottanut minkä verran näissä liikkeissä on kyse omien etujen lyhytnäköisestä tavoittelusta, minkä verran ymmärtämättömyydestä ja minkä verran siitä, että halutaan siirtää median huomio pois omista ”erheistä”. Joka tapauksessa pörssit seuraavat liikkeitä ja reagoivat niihin, ehkä loivemmin kuin alussa, mutta silti.

Muutenkin on markkinoilla ollut oikeastaan vuoden konsensus siitä, että nousumarkkinat ovat joko loppu tai ainakin lopuillaan. Itsellä viime vuonna hyvin menneet Saksan markkinoille sijoittaneet etf:t ovat tänä vuonna joko polkeneet paikoillaan tai ottaneet takapakkia. Tulosjulkistuksien jälkeen nähtiin välillä yllättävän jyrkkiä liikkeitä. Kun on piirretty tulosennusteita viivoittimella viisi vuotta eteenpäin ja laskettu yrityksen ”arvo” näillä, niin pettymystä yhden kvartaalin luvuissa rangaistaan kovalla kädellä.

Suomessa näkyvät taas monen yhtiön osalla ohuet kaupankäyntivolyymit ja ulkomaisen omistuksen nopeat liikkeet. Lontoossa ei ymmärretä että vähäisen osakevaihdon yrityksen vaikkapa 100 000 kpl osakemyynti rojauttaa ostalaidan tyhjäksi. Aika paljon näkyy kaupankäyntitilastoissa myös robottikauppaa ja perinteistä lyhyeksi myyntiä.

Varainhoitotaloissa on kaivettu taas tutut mantrat esiin. Pitkän nousukauden luonnollinen rekyyli, tekninen korjausliike, voittojen kotiuttaminen, talouden fundamentit ovat kunnossa, kasvu jatkuu edelleen, tunnusluvut kertovat arvostustasojen suhteellisesta edullisuudesta. Ainahan meiltä löytyy myös alternatiiviset sijoitustuotteet. Varmaa on se, ettei heilunta ihan heti lopu.

Noususuhdanteessa on helppo olla pörssisijoittaja. Kun suhdanteen käänne on joko käsillä tai ainakin lähellä, kannattaa miettiä myös riskejä. Kesällä otsikoihin pääsi joku aloittava sijoittaja joka oli järkytyksekseen hävinnyt pörssissä rahaa. En muista oliko kyseessä 50 000 euroa; joka tapauksessa kyseiselle henkilölle suuri summa. Tämä on tietenkin yllätys niille sijoittajille, jotka ovat lukeneet pelkistä onnistumisista. Siitä miten ostamalla Nesteen osaketta moninkertaistin rahani, miten olin mukana Applessa / Amazonissa / Netflixissä juuri oikeaan aikaan. Helppoa kuin heinänteko. Jiihaa!

Oma reilun kolmenkymmenen vuoden kokemukseni on toinen. Tuntuu siltä, että jos ostan jotakin, niin sen hinta putoaa välittömästi. Jos myyn jotakin, sen osakkeen nousu sen kun kiihtyy. Salkun yhtiöillä on ollut tulosvaroituksia, jonkun osakkeen kurssi on puolittunut. Valuuttakurssit lyövät sormille ja osinkojakin on välillä leikattu tai lakattu maksamasta kokonaan. Miten pystyykin valitsemaan hevosista juuri sen nilkun ruunan, joka lisäksi sortuu liioille laukoille?

Jos joku ylläolevista kuvaa omia kokemuksiasi, voin kuitenkin lohduttaa. Pitkällä juoksulla ongelmat tuppaavat ratkeamaan ja salkun rivien väri muuttumaan punaisesta mustaksi. Sijoittaminen on kestävyyslaji: maraton, eikä sadan metrin aidat.

Itse tein aikoinaan valinnan osinkoyhtiöihin panostamisesta. Seuraan enemmän niiden osingonmaksukykyä ja osingon kehittymistä, kuin osakkeen päivittäistä hintaa. Olen pyrkinyt hajauttamaan salkkua – ehkä liikaakin – maantieteellisesti ja eri toimialojen välillä. Yksi nilkku hevonen ei pilaa koko kisaa, kun salkussa on kymmeniä muitakin. Varmin tapa menestyä on riittävä sijoitusaika. Mitä pidempään jaksat odottaa kärsivällisesti, sitä varmemmin korjaat voitot kotiin. Itse en myöskään vivuta salkkua ollenkaan. Vipu kun toimii kumpaankin suuntaan ja saattaa pakottaa salkun realisointiin vääränä ajankohtana. Toki tunnen useampiakin henkilöitä, jotka ovat harjoittaneet velalla sijoittamista menestyksekkäästi.

Treidaamistakin on tullut joskus harjoiteltua. Viiden onnistuneet kaupan ohuet voitot sai monesti nollattua yhdellä kunnon mokalla. Nykyään tyydytänkin pikavoittojen metsästysviettiäni lyömällä mieluummin muutaman kympin Pikapokeriin. Siinäkin häviää useimmiten, mutta summat ovat mitättömiä.

Mitä salkuissa on tehty?

  • Myyty Amer kurssiin 27,03 e. Hyvät voitot kohtuullisen lyhyessä ajassa. Kurssi on nyt 28,49 e. Eli paremman lopputuloksen olisi saanut jos ei olisi tehnyt mitään.
  • Ostettu vakuutussopimuksessa YIT:tä lisää kurssiin 4,86 e. YIT –positioni on jo aika suuri. Nordnetin salkussa tein sillä myös nopean käänteen eli osto 4,97 e ja myynti 5,83 e.
  • Kevennetty Fortumia hintaan 21,27 e.
  • Lisätty Tokmannia hintaan 6,98 e.
  • Kevennetty vakuutussopimuksessa Nokiaa hintaan 5,18 e.
  • Nordnetissä olen ostanut Harviaa. Ajattelin että suomalaiset saunat ja kiukaat eivät ole ensimmäisiä kauppasodan uhreja. Yrityksestä on jäänyt muutenkin hyvä maku suuhun. Tekemisen meininki ja nyt on omavaraisuusastekin kunnossa. Johdolla omaa rahaa pelissä. Pidän myös ajatuksesta että Suomessakin kannattaa vielä valmistaa jotakin.
  • Nordnetissä otin myös hiukan Cityconia. Tätä minulla on todella iso nippu vakuutussopimuksessa, oikeastaan pelkän osingon takia. Nyt lisäosto hintaan 1,74 e. Nyt kun Technopolis lunastetaan pois pörssistä, vähenee taas kiinteistöyhtiöiden määrä.
  • Ruotsalaisista yhtiöistä olen lisännyt edelleen Teliaa. Mielestäni osingonmaksukyky on kunnossa. Toivottavasti kaukaisten markkinoiden mokat saadaan kuopattua, eikä Bonnier –kaupasta tule samanlaista. Ruotsin valtion omistuksella spekuloidaan, saattaa painaa kurssia edelleen. Olen edelleen lisännyt Hennes & Mauritzia. Saa nähdä oikeaako syöksykierre koskaan. Olen itsekin varoitellut putoavista puukoista, monesti sormet verillä.
  • Nordnetissä aloitin myös uuden rivin eli Altian. Tuli oikeastaan mieleen kansanviisaudesta jossa todetaan että jollei sauna, terva ja viina auta, niin tauti on kuolemaksi. Mielenkiintoinen pieni bränditalo Pohjoismaissa ja Baltiassa. Arvostustaso edullinen juomajätteihin verrattuna. Kasvumahdollisuuksia ja osingonmaksukykyä. Enkä usko että Koskenkorvan valmistus kärsii ohrasadon takia. Osaavan oloinen johto.
  • Lisäksi olen ottanut hieman Victoria’s Secret ja Pink –brändit omistavaa L Brands –yhtiötä. Murheet ovat samat kuin H & M :llä. Jakelukanavat muuttuvat, kuluttajien maku muuttuu ja kilpailu on kovaa. Maksaa toistaiseksi hyvää osinkoa.
  • Osa näistä ostoista on rahoitettu luopumalla ruotsalaisesta kiinteistösijoitusyhtiö Klövernistä ja keventämällä Omega Healthcare Investors –positiota. Klövern meni jonkin verran päällekkäin Cityconin kanssa ja kun siinä oli hyvät voitot kasassa, päätin luopua tässä vaiheessa. Sinänsä yhtiö on mielenkiintoinen ja pääomistaja on panostanut jatkuvasti lisää. Omega Healthcare päätti jäädyttää osingon (toki erinomaiselle tasolle) ja kun oikeusjutuille ei näyttänyt tulevan loppua, myin 2/3 osaa pois.
  • Viimeisin liike tuli tehtyä eilen kun otin pikkusiivun Uponoria salkkuun. Saa nähdä kuinka syvälle se vielä nuijitaan. Tulosvaroituksista ei tykätä.

Osinkoja ennustava laskelmani näyttää edelleen erinomaisen hyvältä ja siltä osin Parempi Suunnitelmani tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin. Seuraavaksi muutaman viikon päästä taas Etelä-Ranskaan ja lokakuussa purjehtimaan Kroatiaan.

Toivotan kaikille sijoittajille menestystä sekä pitkäjänteisyyttä ja juuri siinä omassa suunnitelmassa pysymistä. Pitkällä juoksulla asioilla on tapana järjestyä.

 

 

Nappeja ja neppareita

Kesä on mennyt nopeasti vaikka kelien puolesta tuntuu välillä, ettei se ole oikein alkanutkaan. Viime blogissa mainitsin projektista lastenhuoneen muuttamiseksi vierashuoneeksi… Homma on edennyt mukavasti ja alkaa olla loppusuoralla. Samalla olen tutustunut taas käytetyn tavaran kauppaan.

Meillä oli ennestään jonkin verran kotimaisia Muuramen Nappi ja Neppari -kaappeja. Ovat toimineet erinomaisesti ja täytyy nostaa hattua valmistajalle, kun kaappi näyttää 20 vuoden käytön jälkeen aivan uudelta. Nepparikaapit sopivat hyvin vierashuoneeseen ja aloin miettiä josko olohuoneen kirjahyllyn korvaisi seinällisellä näitä neppareita. Kokonaistarve oli 30 kpl hyllymodulia. Katsoin Muuramen kotisivuilta hinnan tälle kokonaisuudella ja päädyin summaan 7 250 euroa.

Summa tuntui aika isolta ja kurkistin netistä olisiko näitä liikkeellä käytettyinä. Olihan niitä. Aloin sitten ostella toisille ylimääräiseksi jääneitä settejä ja nyt on kokonaisuus kasassa. Sen verran piti ostaa uuttakin että viimeiset kolme puuttuvaa ovea ja kaappeihin tulevaa lasihyllyä tilasin Muuramelta. He eivät myy suoraan vaan tavara toimitetaan jälleenmyyjälle, josta sen voi hakea. Muutaman kerran olen kysynyt neuvoa, värikoodia ja varaosia Muuramelta ja palvelu on ollut erinomaista.

Ostettujen modulien ja osien hinnaksi on tullut 649,90 e. Tähän tulee vielä 368 euroa uusista osista, 45 euroa maalaustyötä ja noin 200 euroa puusepäntyötä räätälöidylle jalustalle. Yhteensä siis 1 262,90. Säästöä alkuperäiseen hintaan koitui 5 987,10 euroa eli 82,58 %. Samalla seitsemän ihmistä pääsi eroon ylimääräisestä tavarasta ja kierrätystalous kukoistaa.

Bloggailin tästä tavaran kierrätyksestä aikaisemminkin. Suomen suurimpia kirpputoreja on Tori.fi, jossa on nytkin myynnissä 1 049 000 esinettä. Kauppa käy kun hinta on kohdallaan. Samaan aikaan Huuto.net antaa mahdollisuuden tarjota 1 503 000 eri kohteesta. Kirpputoreja ja käytetyn tavaran myyntipaikkoja on Suomi muutenkin pullollaan. Aika vaivattomasti onnistuu ostot ulkomailtakin, EBay suuressa maailmassa tai vaikkapa Bukowskis Market laatutavaralle Suomessa ja Ruotsissa – vain muutama mainitakseni.

Ennen vanhaan sanottiin että kauppa se on, joka kannattaa. Toinen sanonta väitti että vaurastumisen takana on aina kauppa ja merenkulku. Vaurastumisesta en mene takuuseen mutta kaupan rakennemuutos on ainakin selvä.

Stockmann antoi eilen ensimmäisen vuosipuoliskon luvut ja pörssi on nyt niistänyt taas 10 %:a hinnasta pois. Stockmannin kurssihuippu oli aikoinaan 37,75 e. Nyt käydään kauppaa 6,50 e kurssilla eli reilut 82 %:a on tultu alas. Verkkokauppa.com:in liikevaihto näyttää ylittävän Stockmannin tavarataloliiketoiminnan.

Yhdysvalloissa Amazonin markkina-arvo (370 miljardia dollaria) on korkeampi kuin kymmenen kauppajätin yhteensä (Macy’s, Kohl’s, Sears, JCPenney, Nordstrom, BestBuy, Barnes & Nobles, Dillard’s, Gap ja Target). Lindexin myynti oli laskenut, Hennes & Mauritz ei kasva toivotusti, Starbucksin myynniltä odotettiin enemmän, Tesco on ollut pitkään ongelmissa – otsikot kertovat samaa tarinaa. Kaupunkien katukuvassa myymälöiden ikkunoissa on jatkuvasti ALE- merkinnät tai sulkemisilmoitukset.

Itsellä on salkussa vielä pieni siivu Stockmannia. Stockmann maksoi aikoinaan hyvää osinkoa ja varsinkin idässä kerrottiin olevan mittaamattomat kasvumahdollisuudet, joita suomalaisella ylivertaisella osaamisella päästäisiin hyödyntämään. Salkussa on myös Tescoa, joka myös maksoi asiallista ja kasvavaa osinkoa. Kummankin suhteen olisi pitänyt painaa myyntinappia heti kun osinkoa leikattiin.

Minusta kauppaketjujen vaikeudet kertovat ensinnäkin verkkokaupan vyörystä. En tiedä kuin hyvää tulosta verkkokauppa kokonaisuutena tekee, mutta on sillä ainakin saatu muutettua ostokäyttäytymistä ja leikattua perinteiseltä kaupalta sekä volyymiä että marginaaleja. Eräät menestyjät (Aldi, Lidl) ovat valinneet halvan hinnan -strategian. Kuluttaja nöyrtyy uuteen ”vaatimattomaan” kauppaketjuun kun hänet sinne hinnalla ohjataan. Hetken päästä huomaa että tämähän on hyvä kauppa vaikka onkin vähän ahdas ja välillä nuhruinen. Suomessa vaikeudet kertovat myös pitkään jatkuneesta ostovoiman kovin vaatimattomasta kehityksestä. Viimeisten 7 vuoden aikana ostovoima on kasvanut yhteensä vain 6,6 %:a (2008 – 2015). Viimeiseksi vielä kierrätystalous, muuttuneet kulutustottumukset ja kestävän kehityksen arvot ja niiden mukaiset valinnat ottavat osansa.

Mihin raha sitten ohjautuu? Asuminen on edelleen ykkönen, 18,2 %:a tuloista menee asumiseen. Elintarvikkeisiin menee 14,3 %:a (vuonna 1967 näiden osuus oli vielä 28,8 %:a). Kulttuuriin ja vapaa-aikaan 12,4 % (vuonna 1967 näiden osuus oli 6,2 %). Alkoholiin ja tupakkaan menee pienempi osuus kuin ennen eli 5,3 %:a tuloista. Liikenteeseen 14 %:a. Hotelleiden ja ravintoloiden osuus on kasvanut 7,2 %:iin. Asumiskulut on sinänsä mielenkiintoinen että elämme historiallisen alhaisen korkotason aikaa. Asuntolainojen korot pyörivät nyt prosentissa ja jopa alle – vielä vuonna 1992 maksettiin asuntolainasta keskimäärin 13,72 %. Vuodesta 1997 lainakanta on nelinkertaistunut, asuntolainoja on nyt 93 miljardin edestä. Jos ja kun korot joskus liikahtavat ylöspäin, leikkaa se edelleen muuhun kulutukseen käytettäviä tuloja.

Viimeinen reilu kuukausi on ollut kursseille huonoa aikaa. Dollari on heikentynyt ja kun joskus odottelin sen pariteettia euron kanssa, niin nyt näyttää siltä että punta ehtii ensin eurokurssiin 1. Taas on markkinat täynnä viisaita miehiä joiden mukaan dollari joko a) heikkenee tasolle 1,3, b) pysyy nykytasolla, jollei sitten c) vahvistu lähelle tasoa 1,0. Siitä voi sitten valita sopivan veikkauksen.

Kursseissa tullaan analyytikkojen mukaan näkemään joko a) veret seisauttava romahdus, b) vaakaliike ilman volatiliteettia tai c) kurssinousun jatkuminen vielä pitkään. Siitäpä sitten valitsee.

Yhdysvalloissa Trump joko saa potkut (nyt ehdotettiin että nimitettäisiin Yhdysvaltojen kuninkaaksi, jolle jäisi vain symbolinen valta) tai sitten ei. Haastatteluissa osa amerikkalaisista olisi pitänyt Game of Thrones -sarjan Cercei Lannisteria selvästi Trumpia parempana valintana presidentiksi. Eli sinänsä oltaisiin valmiita uusiin tuuliin. Pohjois-Korean kanssa aloitetaan ydinsota tai sitten ei.

Käytetyn tavaran kierrätyksen lisäksi olen ehtinyt tehdä hieman ostoja salkussa. Olen ostanut edelleen Omega Healthcare Investors -osaketta. Tällä kiinteistöyhtiöllä on 986 hoitokotia Yhdysvalloissa ja Englannissa, osinkoa on nostettu viimeiset 20 kvartaalia ja osinkotuotto nykykurssilla noin 8 %.

Teliaa olen lisännyt, samoin Nordeaa. Tikkurilaa olin katsellut pitkään. Sitä on siivu salkussa ja kun nyt lasketeltiin noin 15 % tulosjulkistuksen jälkeen, otin sitä hieman lisää. Analyytikot povaavat kylläkin vaikeita aikoja Tikkurilalle. Täytyy myöntää että olin itsekin yllättynyt heikoista kvartaaliluvuista, tuntuivat tulevan ns. puskista.

Tyylillä ”enkö koskaan opi” olen lisännyt Hennes & Mauritzia salkussa. Ajattelin seurata pääomistajaa, jolla pitäisi olla paras tieto yrityksen tilanteesta. Stefan Persson on ostanut (lähde: Bloomberg 24.5.2017) 4,69 miljardilla kruunulla lisää osakkeita eli 20,6 miljoonaa osaketta. Omistus nousi tällöin 39,7 prosenttiin. H&M Investor Relations sivujen mukaan hän on jatkanut ostoja kesälläkin ja omistus on noussut 39,9 prosenttiin.

Kerroin joskus aikaisemmin ottaneeni pienen siivun L Brandsia salkkuun. Firma on parhaiten tunnettu Victoria’s Secret –ketjusta. Kurssi on valunut kuin lehmän häntä ja alkuperäinen osto 60 taalalla (kurssihuiput 100 taalaa) ei ollutkaan enää niin edullinen. Otin sitten saman määrän lisää 43 taalalla. Taitavasti keskihintaa pudottaen. Eilen tulivat ensimmäisen vuosipuoliskon luvut ja kurssi oli tippunut jälkipörssissä 37 taalaan. Että sillä lailla. No, osinko on edelleen ihan asiallinen ja kun Instagrammissa vilahtaa Jas Tookes, Romee Strijd, Jo Skriver tai Sara Sampaio, niin tiedän edelleen että tekevät salkkuni hyväksi töitä. Enpä kai muuten näitä kuvia huomaisikaan…

Lomansa viettäneille mukavaa syksyn alkua. Koetetaan pitää Suomen orastava talouskasvu oikealla tiellä.