Tolkkuja vai tolloja?

Presidentti Niinistö lanseerasi käsitteen ”Tolkun ihmiset” maahanmuuttokeskustelussa. Sen jälkeen onkin sitten viljelty ahkerasti tätä jakoa. Nyt kun kuuluisa Yhteiskuntasopimus on voimakkaassa vastatuulessa voi pysähtyä miettimään minkä verran tolkkuja ja tolloja löytyy yrityksistä ja valtakunnan politiikasta.

Itsellä oli kovat odotukset Sipilän pääministerikaudelle. Jos kerrankin katsottaisiin faktat ja tehtäisiin ratkaisut niiden mukaan. Insinöörimäisellä (korjaan: diplomi-) ja kovalla vauhdilla lähdettiin liikkeelle. Tavoitteet olivat selvät: valtion velkaantuminen pysäytetään ja suomalaisten yritysten kilpailukyky laitetaan kuntoon. Byrokratiaa puretaan, yrittämistä edistetään ja sitä kautta saadaan työttömyys laskuun.

Mitä on saatu aikaan?

Ymmärtääkseni pysäköintikiekon muotovaatimuksia on saatu höllättyä. Toivottavasti tämä hanke saadaan jalkautettua, ettei käy niin että käytännössä kiekolta vaaditaan kuitenkin entiset mitat.

Valtiovarainministeri Stubb on liikkunut liukkaasti kiristämässä suomalaisten Espanjaan tai Portugaliin siirtyneiden eläkeläisten verotusta. ”Se on kohtuutonta, jos verotusta ei voida toteuttaa eläkkeen maksutapahtuman yhteydessä” toteaa Suomen neuvottelija. Itse miettisin myös sitä miten tämä vaikuttaa yrittäjien maksamiin YEL– maksuihin. Sisään maksettu eläke on näköjään sosialisoitavissa joko raippaverolla tai verottamalla sitä Suomessa, nautitpa minkä maan palveluista tahansa. Tämä tuskin lisää yrittäjän halua pitää eläketurva kunnossa YEL :in kautta. Sääli. Jo nykyään tämä turva on monella yrittäjällä alimitoitettu mikä johtaa välillä kovin ikävään lopputulokseen. Mitään fiskaalista merkitystä näillä verosopimusten rukkauksilla ei ole.

Sote -soppa jatkuu edelleen. Näyttää siltä että säästöjä saadaan paperilla mutta käytännössä rukataan uutta Sote –veroa. Syntyvää Suurta Yhteiskuntasopimusta ehdittiin jo tuulettaa oikein nyrkkitervehdyksellä. Unohtui että pöydällä oleva versio antoi vain rippeet tavoitteista. Nyt on sitten SAK :n liitoista Elintarvikeliitto, AKT, PAM ja SLSY ilmoittaneet että ”ei käy”. Kannattaisiko jo todeta että unohdetaan koko juttu? Viimeksi kun se suuri Yhteiskuntasopimus kaadettiin 1991, ajauduttiin devalvaatioon. Palkansaajan markan arvosta katosi lopulta 35 %. Mutta pantiinpa herrat järjestykseen. Ja tällä viikolla on varmaan opittu että Suomessa nyrkkitervehdys on varattu ainoastaan SAK :lle. Yrittäjät varmaan miettivät mihin hävisi paikallinen sopiminen.

Vasemmistoliitto uskoo edelleen että nostamalla osinkojen ja pääomaverojen verotus kohti sataa prosenttia, alkaa työpaikkoja syntyä. Paavo Arhinmäki siirtäisi kaikki osingot suoraan työntekijöiden palkkaukseen ja synnyttäisi 240 000 työpaikkaa. Li Anderssonin mukaan ”kevääksi luvatut osinkojuhlat osoittavat suomalaisen elinkeinoelämän tämänhetkisen henkisen tilan”. Mitenköhän Arhinmäki myy ajatuksen osinkojen leikkauksista esimerkiksi kansainvälisille sijoittajille? Tai edes kotimaisille? Mitenköhän Andersson suhteuttaa osinkojuhlat siihen että iso osa sijoittajista on katsonut sijoituskohteidensa sulamista vuodesta toiseen? Tai viestisikö osinkojen suuri osuus tuloksesta sitä, ettei yritysjohto näe investointimahdollisuuksia tässä ympäristössä?

Jos tuolta poliitikkojen riveistä ja ammattiyhdistysliikkeestä näyttää löytyvän tolloja, on yritysjohdossakin kova pyrky samaan kategoriaan.

Sijoittajalla on normaaliakin jännittävämpää kun saa odottaa onko sijoituskohteen johto toiminut eettisesti ja moraalisesti oikein tai edes lain kirjaimen mukaan.

Sveitsiläinen UBS maksoi vast’ikään 1,5 miljardin sakot viitekorkojen manipuloinnista. Vähän aikaisemmin Credit Suisse maksoi Yhdysvalloille reilut kaksi miljardia veron kierrosta. British Petroleum maksaa reilut 40 miljardia puutteellisista turvatoimista Meksikonlahden öljykatastrofista. Volkswagen huijasi järjestelmällisesti päästömittauksissa ja sai kurssinsa putoamaan noin puoleen. Suomessa Nokian Renkaat tunnusti lähettäneensä järjestelmällisesti parannettuja versioita renkaistaan eri lehtien testeihin. Nyt sitten vielä johtoryhmästä osa oli sattunut myymään optionsa ennen asian julkistamista. Reilu kuukausi sitten  sähkönsiirtoyhtiöt kuten Caruna näkivät uuden pelipaikan ja päättivät maksattaa verkkoinvestoinnit vaikka kerralla. On helppo hinnoitella kun vaihtoehtoja ei ole. Ei kovin tolkulta tunnu yllä olevien yritysten johdon toiminta.

Vuosi on alkanut pörsseissä mollivoittoisesti. Kiinaa murehditaan: hyytyykö kasvu ja Kiinan talousmoottori kokonaan? Jenkeistä on saatu kohtuullisen hyvää työllisyysdataa, sekin on huono juttu koska se antaa tukea Fedin koron nostoille. Venäjän ja Ukrainan kriisistä on ollut aika vähän uutisia, mutta kyllä sekin ongelma vielä nousee pintaan. Vuorovaikutteiset talouspakotteet ovat edelleen voimassa niin kuin Suomessa varsinkin elintarviketeollisuus hyvin tietää. Syyrian sota jatkuu ja pakolaisvirta Eurooppaan milloin mistäkin maasta alkaa ennemminkin kiihtyä kuin hiljentyä kevään edetessä. Euroopan Unionin perusperiaatteita testataan vielä ja lujalla kädellä. Suomessa mietitään maanpuolustusta – mitä puolustetaan, miten puolustetaan, millä puolustetaan, kenen kanssa ja ketä vastaan? Ei lopu otsikot.

Öljyn hinta on heilunut ja on tällä hetkellä reilussa 35 taalassa. Tämän pitäisi antaa öljyntuojille noin 3 000 miljardin euron vuosisäästöt. Kuluttajakin on jo huomannut tankatessaan että halvempaa on. Tämän luulisi olevan öljyntuojille erinomaisen hyvä asia, mutta ei sentään. Samalla on loppunut koneiden, palveluiden ja teknologian vienti öljyntuottajille. Muutkin raaka-aineet ovat saaneet siipeensä. Ja kun investoinnit hyytyvät, ei muillakaan vientisektoreilla ole helppoa. Suomessa tämä näkyy Metson ja Outotecin kursseissa, samoin osassa muuta konepajateollisuutta. Pankkeja jännitetään: minkä verran saadaan luottotappioita öljyteollisuudesta? Miten tehdään muutenkaan tulosta negatiivisten korkojen ympäristössä?

Kannattaa myös muistaa että öljyjätit ovat esimerkiksi Yhdysvalloista, Britanniasta ja Ranskasta. Kun siellä kirjataan öljykenttien tase-arvoista kymmeniä prosentteja alas, näkyy se monessa kukkarossa. Tähän päälle Pariisin päästösopimukset, niiden jalkauttaminen ja eri maissa hyvin erilaiset uuden energian tukimuodot, niin yllättäviäkin häviäjiä löytyy. Suomessa erinomainen esimerkki on Fortum. Ei auta että olet panostanut pitkään nimenomaan hiilidioksidipäästöjen eliminointiin kun tuulivoiman tuki on niin korkea että myllylle riittää pelkkä tuki; varsinainen sähkön hinta voi olla vaikka nolla. Veronmaksaja maksaa nyt viulut sekä suorana verotukena että Fortumin tuloksen kautta.

Salkussa on tehty seuraavia liikkeitä:

Myyty Neste 31 euroon. Ostettu aikoinaan 23,83 eurolla. Ahneus iski vaikka Neste on parantanut tulostaan vauhdilla. Hiukan mietitytti riippuvuus biodieselin tuesta jatkossa. Samoin kuvittelisi ettei öljynhinnan halventuminen voi loputtomiin nostaa jalostusmarginaalia.

Ostettu lisää Spondaa. Forumin kauppaa on kritisoitu kalliiksi. Pidän kuitenkin liikettä hyvänä strategian kannalta, nyt keskitytään niihin alueisiin, jotka on painopisteiksi listattu. Aina on toki mielenkiintoista kun sekä myyjän että ostajan tuolilla istuvat osittain samat tahot. Aika näyttää. Osinkotuotto on hyvä.

Ostettu iSharesin Core DAX ETF:ää tammikuussa. Itsellä on vielä usko Saksan talouskoneen osaamiseen, vaikkei sinne montaa Volkswagen Gatea mahdu.

Jenkeistä ostettu osinko-aristokraatteja Johnson & Johnson, Procter & Gamble, Coca Cola ja Apple. Uutena myös Omega Healthcare Investors, joka omistaa hoitokiinteistöjä nimikkeelle ”Skilled Nursing Facilities”. Erinomainen osinkotuotto ja tuli ostettua vuoden pohjiin. Lisäksi siivu iShares US Prefered Stock ETF: ää – eräänlainen korkopeli tuokin.

Ruotsissa ostettu hiukan lisää Nordeaa, Hennes & Mauritz ja Investor B.

Salkku alkaa olla kokolailla all in –osakepainoltaan ja nyt sitten odotellaan osingot kotiin ja mietitään mitä tehdä ennen kesää. Saattaa olla että ennen uusia perunoita pitäisi keventää osakepainoa: vanhan ruotsalaisen sijoitusohjeen ”Sälj till nypotatis och köp till kräftorna” –mukaan.

Sen verran synkeää on ollut talouden uutisointi sekä Suomessa että maailman taloudessa että on taas tullut korkea aika ottaa etäisyyttä. Takaisin tänne Ranskaan siis – tällä kertaa kovin tuttuun Cannesiin. Vuorossa on kuusi viikkoa kielen opiskelua ja totaalinen TV –paasto. Saavuin tänne eilen ja keli on ollut tänään kohtuullinen, auringossa ja tuulen suojassa jopa lämmin. Ihmisiä oli tänään sekä paikallinen tori Marche Forville että La Croisette -rantabulevardi pullollaan. Lensin Helsingistä Pariisiin Finnairilla ja kone oli viimeistä paikkaa myöten täynnä – hyvä että Finnairilla on myötätuulta välillä!

Buukkasin majoitukseni ensimmäistä kertaa Air b-n-b :n kautta. Mielenkiintoinen konsepti: kasvaa vaatimatonta muutaman sadan prosentin vuosivauhtia. Kaksi miljoonaa kohdetta 34 000 kaupungissa, yöpyjien kokonaismäärä 60 miljoonaa. Uskaltaakohan sanoa että on mullistanut hotelli -busineksen jo nyt?

Huomenna koulun penkille College International de Cannes iin. Saa taas huomata kuinka nopeasti opitun unohtaa.

Mainokset

Turbulenssi jatkuu

Markkinoita katsellessa on tullut mieleeni ruotsin opettajan käännöstehtävä. Miten käännetään lause: ”har du redan en redan-redan?” Oikea vastaus olisi tietenkin ollut ”joko sinulla on JoJo?”. Ylioppilaskirjoituksissa olisi saattanut jäädä pisteet saamatta, mutta saatiinpa oppituntiin hetkeksi naureskelua.

Markkinoilla on nyt ollut kesän jälkeen näitä JoJo -liikkeitä. Elokuussa myytiin kaikkea laitaan, siitä toivuttiin marraskuuhun asti. Joulukuussa alkoi sama liike ja tammikuu on ollut erittäin heikko. Toisaalta toipumista on yritetty ja kuukauden viimeinen kauppapäivä oli taas erittäin nousujohteinen. Ensi viikolla nähdään oliko kyseessä tilastojen ja rahastojen tuottojen kaunistelu. Näitä nähdään usein joko kuukauden viimeisinä kauppapäivinä tai eri optioiden eräpäivän lähestyessä.

Mikä vaivaa? Yksinkertainen selitys lienee pitkän nousumarkkinan lähestyminen loppuaan. Kiinasta haetaan syntipukkia kun kasvutahti on laskenut ja nyt odotetaan vain 6 %:n vuosikasvua. Öljynhinta on romahtanut ja nyt odotellaan siitä aiheutuvaa investointilamaa ja mahdollista pankkien luottotappioiden kasvua. Yhdysvaltojen koronnostossa nähdään vain huonoja uutisia ja unohdetaan se, että Fed nostaa nollakorkoa sen takia että elvytys on selvästi toiminut Yhdysvalloissa. Talous kasvaa, asuntolama on selätetty ja uusia työpaikkoja on syntynyt merkittävästi. Itse uskon että koronnostoja tulee tänä vuonna vielä kaksi ja Yhdysvaltojen talous kestää tämän hyvin. Energian hinnanpudotus antaa Yhdysvalloissakin kuluttajalle pelimarkkoja muuhun kulutukseen ja Joe Average on aina ollut nopea pistämään säästöt kiertoon.

Koronnostojen seurauksena dollarin odotetaan vahvistuvan ja tämän pitäisi tukea edelleen Euroopan vientisektoria. Kehittyvillä markkinoilla käpristellään öljyn ja raaka-aineiden hintapaineiden kanssa ja puheet BRIC –talousraketeista on unohdettu täysin. Varsinkin Brasilialla ja Venäjällä on huomattavia vaikeuksia saada taloutensa toimimaan tässä ympäristössä. Länsimaista esimerkiksi Norjalla on uusi tilanne kun öljysektori ei enää pumppaa rahaa valtion kassaan. Öljyvaltioiden sijoituksia pörsseihin saatetaan purkaa ja sitä kautta saadaan lisää painetta kursseihin.

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä jos mitään?

Tärkeintä on pitää mielessä oma sijoitussuunnitelma. Jos sellaista ei ole, tai se on jäänyt pistämättä paperille, nyt olisi hyvä aika kirjata se.

Perussijoittajalle kansainväliset uutiset tulevat kursseihin mutkan kautta. Suomi kuuluu edelleen reunamarkkinoihin ja kun myyntipainetta tulee, täältä lähtevät myyntiin kaikki yhtiöt sen kummemmin pohtimatta. Kun meiltä vielä puuttuu vahva kotimainen sijoitusperinne, ovat liikkeet jyrkkiä – pienelläkin volyymillä saadaan nopeita hintamuutoksia aikaan. Tässä kannattaa muistaa että yhtälö toimii kumpaankin suuntaan.

Arvopaperin Areenalla oli aikoinaan muutama sijoitusvirtuoosi – ainakin omien viestiensä mukaan. Kaltaiselleni osta ja pidä –sijoittajalle jäi mieleen keskustelun avaukset ”irtosiko osinko?” kun jonkun yhtiön kurssi otti yllättävän vaikka viiden prosentin pudotuksen. Tai osakkeita aamulla lyhyeksi myyvän ja illalla takaisin ostavan ”megatili”, jolla rahoitettiin juttujen mukaan shampanjan makuista luksuselämää. Ohje oli aina sama: myy kaikki ”aamukiimaan” ja osta illalla takaisin. Tositteita myynneistä kyseltiin, muttei koskaan saatu. Parhaan sijoitusmenestyksen takaakin monesti selektiivinen muisti.

Jos haluat itsellesi sijoitussalkun, jolla rahoitetaan ainakin osittain eläkkeellä jäämistä tai varaudutaan tulevaisuuden kuluihin, tarjoavat nämäkin markkinat hyviä ostopaikkoja. Kunhan ei pilaa suunnitelmaansa hötkyilemällä puolelta toiselle. Jälkikäteen on helppo nähdä mitä olisi pitänyt ostaa ja mitä myydä juuri silloin. Kylmä fakta on kuitenkin se, että sijoitusmarkkinoilta saa tuottoa ainoastaan olemalla markkinoilla. Välillä toki harmittaa ja kurssilaskujen seuraaminen ottaa voimille.

Tämän takia olen itse laatinut itselleni jo vuosia sitten ”terapia-excelin”, jossa on salkun osakkeiden ostohinta, päivähinta, aikaisemmat osingot ja ennustettu osinkotuotto. Kun rahoitan elämääni osinkovirralla, on osinkoennuste -sarakkeen seuraaminen ehkä kaikkein tärkeintä. Siinä sarakkeessa ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt kovin huolestuttavia liikkeitä. Itse asiassa näyttää aika hyvältä.

Olen toiminut osakesijoittajana noin 30 vuotta ja jos jotakin tekisin nyt toisin, niin aloittaisin suunnitelmallisemmin salkun rakentamisen ja käyttäisin siihen joka vuosi sen summan, joka normaalikulutuksesta jää yli. Tekisin vähemmän myyntejä ja muistaisin pitää onnistuneet osakevalinnat. Paljon on tullut myytyä menestyjiä ja kertavoiton tuoma ilo on haihtunut nopeasti kun kurssi on jatkanut nousuaan. Ehkä vielä suurempi virhe on ollut ”toivotaan, toivotaan” –osakkeiden roikuttaminen salkussa vaikka huonojen uutisten virta on jatkunut. Cut your losses and let your profit run. Kuulostaa helpolta mutta vaatii sekä suunnitelmallisuutta että hyvää itsekuria.

Mitä olen salkussani tehnyt viime blogin jälkeen?

Ei mitään mullistavaa. Olen lisännyt hieman iSharesin Core Dax –etf:ää, lisännyt kiinteistöyhtiö Spondaa, aloittanut pienen position Nordeassa, ostanut Procter & Gamblea ja ostanut Johnson & Johnsonia. Olen ostanut myös hieman Coca Colaa, espanjalaista Telefonicaa ja perjantaina Jenkkipörssin auetessa Applea.

Tarkoitus on ollut lisätä erittäin suurten yhtiöiden painoa ilman että osinkotuotto kärsii. Olen levollisilla mielen näiden yritysten suhteen, vaikka turbulenssi jatkuisikin, voi näiden osingonmaksukykyyn luottaa. Eläkevakuutuksessani olen siirtänyt painoa joukkovelkakirjoista eurooppalaisiin keskisuuriin yrityksiin ja globaaleihin brändiyrityksiin.

Aikaa on kulunut Suomessa nyt muutama kuukausi. Olen hoitanut kahden sijoitusyrityksen kirjanpidot ja kun saadaan tilinpäätökset kuntoon ja osingot maksuun, on taas aikaa tehdä muutakin. Tarkoitus olisi päästä taas Ranskaan maaliskuussa. Kesäkauden majoitukset ja lennot on myös varattu. Finnair on nostanut selvästi hintojaan kun Blue1 saatiin kuvasta pois. Joku analyytikko uskalsikin jo suositella Finnairin ostoa – toivottavasti joku onnistuu silläkin sijoituksella, itse en ole uskaltanut lentoyhtiöihin koskea.

Talousuutisten, yritysanalyysien ja raporttien lukemisen lisäksi olen yrittänyt katsella muita ”signaaleja” muuttuvasta talousympäristöstä.

Turun kaupunginkirjastossa oli luento otsikolla ”voiko tavarasta luopumalla tulla onnelliseksi?”. Melkein 1 000 ihmistä oli luennosta kiinnostunut, paikkoja oli varattu ehkä 150:lle ja paikalle ahtautui arviolta 300 ihmistä. Viesti oli se, että kun kotitaloudessa on Yhdysvalloissa jopa 400 000 esinettä ja Suomessakin reilusti yli 200 000, on saavutettu tilanne jossa onnellisuutta lisää todennäköisemmin se että tavaraa on vähemmän kuin enemmän. Siinä sitten markkinointiväki yrittää luoda ensin tarpeita ja sitten ratkaisuja tarpeisiin. Tälläkin hetkellä tori.fi tarjoaa 857 000 ilmoitusta ihmisiltä, jotka haluavat myydä tavaraa pois – ei niinkään ostaa uutta. Yksi tuttu kertoi äärimmäisen tyytyväisenä hankkineensa ”loistavan kahvinkeittimen” 30 eurolla kierrätyksestä. Siinä on asiakassegmentoinnilla tekemistä kun peilaa tätä ostosta hänen asuntonsa hintaan, joka on arvioni mukaan reilusti yli 2 miljoonaa euroa. Pääkaupunkiseudun nuoriso ei hanki enää ajokorttia, kun ei ole tarvetta eikä kuitenkaan olisi rahaa parkkipaikkaan. Tukholmassa nuorista ajokortin hankkii enää noin 30 %:a nuorista. Myy näille sitten unelmien autoa. HK:n Sinisen alennusmyynti ei pure kuluttajaan joka on siirtynyt makkarasta hummus –tahnaan.

Olisiko niin, että tulevaisuudessa menestyvät parhaiten ne yritykset, jotka myyvät palveluja, kokemuksia ja elämyksiä? Niitä ei tarvitse varastoida eivätkä ne muistuta läsnäolollaan virhehankinnoista.

Pakkanen paukkuu pörssissä

Marras- ja joulukuu on nyt tullut vietettyä Suomessa. Pakkanenkin alkoi paukkua niin lämpömittarissa kuin pörssissäkin. Saksassa DAX –indeksi vuoden alusta yli 8 %:a miinuksella, Jenkeissä Dow Jones pudonnut huipuistaan yli 2 000 pistettä eli 11 %:a. Kiinassa pannaan välillä pörssi kiinni kun kurssit putoavat liian nopeasti.

Öljystä näyttää tulevan hinnaltaan ongelmajätettä ja kaikkien hiilijalanjälkeä pienennetään nyt oikein tosissaan. Hyvä näin. Tarkoittaa sijoittajalle sitä, että yrityksistä nousee aivan uusia menestyjiä ja häviäjiä.

Keskuspankkeja huudetaan vieläkin apuun: Euroopassa EKP jatkaa elvytystä. Jenkeissä on ensimmäinen koron nosto jo tehty ja loppuvuodelle odotetaan 2-3 nostoa lisää. Englannissa mietitään korkoliikkeitä ja punnan arvostustasoa.

Paljon on tapahtunut hyvääkin. Jenkkikuluttaja on taas paremmassa vireessä, USA:n asuntomarkkinoiden murheet väistyneet. Öljyn hinnanlasku jättää rahaa muuhun kulutukseen. Euroopassa Espanja, Italia ja Bulgaria ovat maita, joissa työttömyys on pudonnut vauhdilla. Tällä USD-EUR -kurssilla pitäisi Euroopan vientisektorin pärjätä aikaisempaa huomattavasti paremmin.

Suomesta ei ole hyvää dataa saatu vuosiin. Teollisuuden poistot ovat ylittäneet investoinnit yli kymmenen vuotta. Teollisen tuotannon ja viennin kehitys näyttää negatiivisia lukuja. Nokkapokka yhteiskuntasopimuksesta jatkuu ja parempien aikojen uskotaan saapuvan itsekseen, kunhan jaksetaan odottaa. Näinköhän. Ainahan voi kiristää progressiota, niin kuin tänäkin vuonna.

Lähi-idässä käydään sotaa milloin mistäkin. Terroristit ovat kiihdyttäneet iskujaan eikä Euroopassakaan olla heiltä turvassa. Modernissa yhteiskunnassa on mahdotonta estää muutaman höyrypään toimintaa, siihen ei riitä mikään valvonta. Pakolaisaalto on saanut Schengen –sopimuksen tuomat avoimet rajat todelliselle koetukselle.

Täällä Suomessa pakolaiskeskustelu on jokseenkin aggressiivista, joko olet suvakki sitä tai tätä, tai natsirasisti. Tähän kun lisää talousuutiset, niin masentuminen on varmaa. Pitäisi varmaan lopettaa sosiaalisen median seuraaminen kokonaan. Ensimmäisiä kertoja olenkin jo blokannut muutaman hehkuttajan kaikki julkaisut – kummastakin leiristä.

Presidentin Uuden Vuoden puheessakin otettiin asiaan kantaa. Ihmiset tuntuvat nyt siteeraavan joko ”murhapolttoa” tai ”olemme olleet naiiveja ja maassa maan tavalla” –kohtaa, vakaumuksensa mukaan. Siinä on mediallakin vastuunsa että tapahtumat tulee sekä uutisoitua että lähteet tarkastettua.

Itse tekisin nopeasti ratkaisun, jossa a) joko ammattiyhdistysliike sallii maahantulijoiden palkkaamisen alle minimipalkalla tai b) maksetaan minimipalkka ja valtio maksaa työnantajan kuluista osan. Saapuneesta väestä on nopeasti saatava edes osa johonkin töihin, se on kaikkien etu.

Sekin kannattaisi muistaa ettei ihonväristä pysty toteamaan kenenkään ”pakolais-statusta”. Meillä asuu ennestään noin 200 000 muualta muuttanutta, suurin osa kokee olevansa suomalaisia ja on ”kotoutunut” tänne jo monia vuosia sitten. Pelkästään suomalaisiin perheisiin adoptoituja lapsia löytyy monia tuhansia. Siinä on adoptoidun, Suomessa lähes koko ikänsä asuneen, mukava liikkua kotikaupungissa ja kuulla että ”go home”.

Takaisin pörssiin. Entinen asiakas soitti ja kysyi joko pitäisi myydä kaikki. Se on kysymys johon ei mielestäni löydy oikeaa vastausta. Kysyinkin vastakysymyksen että mihin sijoituksillasi pyrit. Onko jokin tavoitteissasi muuttunut?

Jos uskot ajoituksen onnistumiseen, voi nopealla markkinoilta poistumisella ja ”oikeaan aikaan” palaamisella toki tehdä hyvän tilin. Yöunetkin saattavat sujua paremmin – jos salkun arvonvaihtelut pyörivät unissa. Toisaalta mieleen on jäänyt vanha sanonta ”Timing the market is an expensive hobby”.

Itse olen edelleen selkeässä ylipainossa osakkeissa. Muutama yhtiö on myyty ja tilalle otettu Fortumia, Spondaa ja DAX –etf:ää. Norjalaisen Petroleum Geo Servicen loput heitin vihdoinkin ulos, aikaisemmin tehty kauppa (1/3 osa) meni plussalla, tästä tuli jo selkeästi turskaa.

Savolaisista sanotaan joskus, että keskustelussa vastuu siirtyy kuulijalle. Itse en ole tähän törmännyt – päinvastoin, ovat mukavaa väkeä – ainakin ne, joita olen tavannut. Mutta asiastaan täysin vakuuttuneen ja johonkin sektoriin molemmin käsin tarttuneen sijoitusasiantuntijan puheiden uskominen saattaa käydä kunnolla kukkarolle.

Vastuuta sijoituspäätöksistä ei voi oikein ulkoistaa – täyden valtakirjan antaminenkin on sekin sijoituspäätös. Salkussa muhii vielä yksi isompi murheenkryyni Norjan energiasektorilta ja toinen pienempi. Todettakoon toki, että itsepä niihin ryhdyin, eikä öljynhinnan tällaista romahdusta kovin moni arvannut.

Pian pitäisi saada ensimmäiset koko vuoden tulosraportit ja yhtiökokouksille annettavat esitykset osingoista. Kun oma sijoitusstrategia on osingoilla eläminen, on keväällä jotakin muutakin jännitettävää kuin osakekurssit.

Salkun hevoset ennustetun osingon mukaisessa järjestyksessä:

  • Fortum, odotan erinomaista osinkoa nyt, tulevaisuudessa selkeästi pienempää. Kassa pullollaan.
  • Metso, kärsii sekä Kiinan ongelmista että raaka-aineiden yleisestä alakulosta. Huoltopuoli antaa tukea.
  • Lassila & Tikanoja. Ei pidä paljon ääntä itsestään, defensiivinen ja hyvä osingonmaksaja. Recoil ei paina enää tulosta. Polttoaineen hinnan lasku hyvä asia.
  • Atria. Josko Suomen elintarviketeollisuudessakin joku pärjäisi.
  • Aktia. Terveessä kunnossa oleva kotimaan pankki.
  • Raisio. Hyvä yhtiö, pikkuhiljaa nouseva osinko. Benemilk jokerina. Puuroon riittää raha kaikilla.
  • Kemira, paperiteollisuuden kemikaalit ja vedenpuhdistus ok, öljyteollisuus riippana. Akzon paperikemikaalit ostettu.
  • Unilever, on toiminut odotusten mukaan jo vuosia. Näitä bränditaloja pitäisi löytää lisää, kohtuullisella hinnalla.
  • YIT, eiköhän täällä Suomessakin vielä rakenneta. Venäjällä varmasti pitkä tauko.
  • Aspo, osinkoystävällinen talo. Shipping –puoli on pärjannyt hyvin.
  • Sponda. Kiinteistösalkkua selkeytetty, osingonmaksukyky kunnossa. Painopisteenä on pääkaupunkiseutu ja Tampere.
  • Vodafone, osinkotuotto kunnossa. Defensiivinen.
  • Volvo, kärsii Metson tapaan konepuolella. Myös rekka- ja bussipuolen tilaukset pudonneet viime vuodesta.
  • Verizon, tuli Vodafonen osinkona. Ostettu hiukan lisää. Hyvä osinkotuotto. Defensiivinen.
  • Outotec, olisi saanut jäädä ostamatta. En kyllä tällä hintatasolla myykään. Taas on yt:t takana.
  • Rapala, ikuinen yrityskauppa –kandidaatti. Kohtuullinen osinko. Vieläkö nuorista löytyy kalastuksen harrastajia?
  • Diageo. Alkoholijätti, bränditalo. Kohtuullinen osinko.
  • PKC. Osinkoa tulossa, rohkea yrityskauppa takana. Brasilia rasittaa.
  • Tikkurila. Hieno firma, hyvät tuotteet mutta Venäjä on nuijinut tämänkin kasvunäkymät.
  • Medtronic. Medical Devices –sektoria, kurssi kehittynyt loistavasti.

Nolla-osinko tulossa seuraavilta: Stockmann, Raiffeisen Bank, Seadrill, Questerre ja Efore.

Nämä säilyvät tarkkailulistalla ja – jos kurssikehitys paranee – ne saatetaan vaihtaa osinkoa maksaviin. Seadrillin suhteen todennäköisempi ennuste on varmaan sijoituksen nollautuminen. Tesco saattaa olla myös nolla-osingolla, saapa nähdä. Eforessa olen ollut mukana niin pitkään, että olisi korkea aika saada omistajillekin arvoa yrityksestä.

Cloetta sulattelee yritysostoja ja pitää taukoa osingonmaksussa, sen kurssikehitys on ollut muuten erinomaista. Sijoitusyhtiön salkusta löytyy lisäksi hiukan Keskoa ja Nordeaa.

Salkun hajautusta on hoidettu ottamalla vajaa puolet osakepainosta iSharesin ETF:illä. Näissä selkeä ylipaino Euroopassa ja erityisesti Saksassa.

Kokonaisuutena salkun odotettu osinkojen määrä on hyvä.

Ranskan maisemia pitäisi taas päästä katsastamaan. Ennen sitä kuitenkin muutaman sijoitusyhtiön vuoden tilinpito kirjanpitäjälle ja osingot maksuun. Eli helmi- maaliskuuhun asti jatkan täällä pakkasen syöttinä.

Sijoitusvuodesta 2016 tulee varmasti vauhdikas. Volatiliteetti eli kurssiheilunta jatkuu ja veikkaan että kiihtyy.Korkopuolen vaihtoehtoja on kuitenkin aika vähän tarjolla.

Ajattelin pitää kielen keskellä suuta ja muistuttaa itselleni että olen sijoittanut valittuihin yrityksiin pitkäksi aikaa ja että omistajan palkkapäivä on osingon maksupäivä.

Osinkoja odotellessa

 

Ranskan kielikurssi loppui tältä erää ja olen nauttinut taas vajaan kuukauden Suomen säästä. Syksyhän on ollut harvinaisen lämmin mutta viime viikot ovat muistuttaneet tulevasta: märkää, pimeää ja kylmää on luvassa. Aix-en-Provencen opinajo löytyy muuten osoitteesta www.is-aix.com. Sitä voi suositella lämpimästi.

Lupasin kommentoida salkun sisältöä ja sen liikkeitä elo-syyskuun turbulenssissa. Täytyy tunnustaa, että tuollaiset vuoden-kahden elinkustannusten arvon pudotukset muutamassa päivässä ottavat voimille – vaikkei ostaisi tai myisi yhtään mitään. Aloitin osakesijoitukset jo 80-luvun loppupuolella, joten markkinoiden myllerryksissä ei ole sinänsä mitään uutta. Nykyään markkinat vain tuntuvat liikkuvan nopeammin ja kovin synkronoidusti: kansainvälisellä hajautuksella saa vähemmän etuja kuin ennen. Lokakuu ja marraskuu ovat taas olleet hyviä kurssikehitykselle.

Luokittelen itseni osinkosijoittajaksi. Pyrin löytämään kasvavaa osinkovirtaa maksavia yhtiöitä ja pitämään ne pitkään. Työtä helpottaa Suomessa se, että yhtiöillä on nykyään osinkopolitiikka ja ne sekä pyrkivät maksamaan osinkoa että kasvattamaan sitä vuosittain. Reilut kymmenen vuotta sitten tämä ei ollut millään lailla itsestään selvää. Kiitos kehityksestä kuuluu myös aktiivisille pienomistajille ja osakesäästäjille, jotka jaksoivat ottaa asian puheeksi – uudelleen ja uudelleen – yhtiökokouksissa ja niiden ulkopuolella.

Minulla on sijoittamisessa useampi nyrkkisääntö, jotka välillä ovat kirkkaana mielessä ja välillä unohtuvat muun kohinan alle. Yksi on laatuyhtiöihin panostaminen ja se kuuluu kutakuinkin näin:

Osta laadukkaita yhtiöitä, joilla on pitkä historia kasvusta, kannattavuudesta ja tasaisesta tuloskehityksestä. Älä sijoita keskinkertaiseen yhtiöön, jos hyviäkin on saatavilla.

Yhdysvalloissa tämä tarkoittaa sijoittamista yhtiöihin, joilla on vähintään 25 vuoden historia osingon nostosta tai ennallaan pitämisessä. Osinko-Aristokraatit, joilla on tämä historia, ovat ylittäneet S&P 500:sen vuosituoton 2,88 %:lla viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Suomessa osinko-aristokraatteja on vaikeampi löytää, yhtiöiden osinkohistoriaa joutuu penkomaan netin tietojen perusteella manuaalisesti. Yhtiöiden yhdistymiset ja erkautumiset kahdeksi yhtiöksi sotkevat lukuja.

Ensi vuoden ennustetun osingon mukaan suurimmat kotimaiset positiot salkussani ovat: Fortum, Metso, Lassila & Tikanoja, Atria, Aktia, Raisio ja Kemira. Ranskassa ollessani ostin myös UPM:ää mutta ahneus voitti ja otin siitä reilun kuukauden omistuksen jälkeen pikavoittona vajaan neljän vuoden osinkoennusteen. Sinänsä on ollut ilo nähdä että Suomen metsäteollisuus on päässyt taas nousevalle tuloskäyrälle.

Toinen nyrkkisääntöni on:

Myy, jos yrityksen tilanne muuttuu pysyvästi huonommaksi.

Huonoista valinnoista on joskus tuskaisen vaikeaa luopua. On helppo vakuuttaa itselleen että vaikeudet ovat tilapäisiä tai että myyt kun olet omillasi. Selkeä indikaatio vaikeuksista on laskeva osinko tai osingon kokonaan maksamatta jättäminen.

Salkussa roikkuu vielä Stockmann ja Sanoma, jotka olisi tuon säännön mukaan pitänyt myydä jo aikoja sitten. Kummankin kurssi tuntuu edelleen alihinnoitellulta, mutta kääntyykö ja koska, onkin jo toinen kysymys. YIT:llä tuli aikoinaan tehtyä hyvä tili edellisen laman jälkeen, nyt saa taas odotella nouseeko ”edullisesti ostettu” koskaan ostohintaan. Outotecin piti olla loistava kaivosteollisuuden helmi, mutta ei tuo ainakaan ole immuuni kaivosteollisuuden investointilamalle.

Ostaminen tuntuukin olevan helpompaa kuin myyminen.

Salkku on hajautettu kansainvälisesti ja varsinkin dollarin kurssinousu on tehnyt hyvää vuoden kokonaistuotolle. Suoria ulkolaisia osakkeita on kymmenkunta. Valta-osa osakepainosta on otettu iSharesin indeksirahasto-osuuksilla. Näillä saa mielestäni helposti ja erittäin kustannustehokkaasti kansainvälistä osakepainoa.

Viime viikkoina olen ostanut hieman lisää Fortumia. Saattaa olla että olen aivan väärässä, eikä sähkön hinta nouse koskaan. Sitä odotellessa pitäisi saada kuitenkin  – ainakin muutaman vuoden ajan – erinomainen osinkotuotto. Salkkuun on lisätty myös Spondaa ja Aktiaa. Keskoa ehdin ottaa salkkuun ennen kuin Lähikauppojen osto ilmoitettiin. Lidl painaa kyllä Keskoa ruotuun mutta ei tuo kovin hinnakkaalta nyt vaikuta.

Aikaa on tullut käytettyä sijoitusseminaareissa ja tapaamisissa. Mandatum Life järjesti mielenkiintoisen yritysten hiilijalanjäljen ja tulevaisuuden sijoitusstrategioiden suhdetta pohtivat seminaarin Helsingissä. Sijoitus Invest -messuilla ehdin kuunnella Oriola KD:n, Nordean, Suomisen ja Fortumin esitykset. Lisäksi tuli tavattua Habisol, joka välittää asuntoja Ranskassa ja Fellow Finance, joka on vertaislainauksen pioneereja.

Ehdin piipahtaa myös Sveitsissä kuuntelemassa paikallisten sijoitustalojen näkemyksen Keski-Euroopan ja Yhdysvaltojen osakemarkkinoista. Osakkeille ei sielläkään nähdä todellista vaihtoehtoa. Helsingissä Eforen Capital Markets Day antoi tietoa uuden johdon suunnitelmista ja yhtiön kehityksen painopisteistä. Jokohan Efore tällä kertaa onnistuisi niin että omistajiakin palkitaan?

Ennen vuodenvaihdetta on hyvä käydä salkut läpi ja katsoa onko myyntivoitot ja -tappiot tasapainossa. Samalla kannattaa katsoa rahastojen menestys ja kulurakenne. Itsellä on punaisella merkittynä muutama yhtiö, jotka pitäisi vaihtaa parempiin jos hintataso jostakin syystä nousisi. Teen omia sijoituksiani pääosin vakuutusten kautta, joten osakkeiden osto tai myyntipainetta pelkästään verotuksellisista syistä ei sinänsä ole.

Ikkunasta kun katsoo, tulee mieleen pitäisikö ostaa taas lentolippu Ranskaan, mutta ensin asetun joulunviettoon Suomessa.

 

 

 

 

 

Ansioton arvonnousu ja aliverotetut pääomatulot

Otsikko kertoo yhden tuttavani analyysin arvopaperimarkkinoista ja sijoittamisesta yleisemminkin. Kun katsoo suomalaisten ajatuksia verotuksesta ja siitä kuka yhteiskunnan viulut maksaa, kuka ei ja kenen erityisesti pitäisi maksaa, voidaan päätellä että tuttavani ei ole yksin.

Ansiottomasta arvonnoususta ja – ilmeisesti ansaitusta – arvonmenetyksestä saa sijoittaja nauttia joka päivä. Elo-syyskuussa oikeus tapahtui ja monen sijoittajan salkunarvoa rokotettiin kunnolla. Niin minunkin, mutta siitä myöhemmin.

Pääomatulojen verotus on ollut valtion agendalla jo pitkään. Periaatteena näyttää olevan, että otetaan tuolta, sinne on vielä jäänyt jotakin. Vähän numeroita ajatuksen tueksi:

Vuonna 2011 pääomatulojen yleinen verokanta oli 28 %. Vero oli sama pääomatulojen määrästä riippumatta. Kun pörssiosinkoja verotettiin 70 %:lla saadusta osingosta, tuli pörssistä saadun osingon veroprosentiksi 19,6 %.

Vuonna 2012 pääomatulojen verokanta nostettiin 30 %:iin. Samalla päätettiin, että kyllä veroprogressio pitää saada käyntiin pääomatuloissakin. Yli 50 000 euron tuloille nostettiin verokanta 32 %:iin. Pörssiosinkojen verotuksessa lähdettiin edelleen 70 %:n osalta verottamisesta eli veroksi muodostui 21 % (ja 22,4 % yli 50 000 euron osalta). Sama käytäntö säilytettiin vuonna 2013.

Vuonna 2014 yleinen verokanta pidettiin 30 %:ssa mutta progressioraja laskettiin 40 000 euroon – onhan siinäkin kapitalisti saanut jo yllin kyllin. Pörssiosinkojen osalta todettiin, että miksi verottaa 70 %:a osingosta kun 85 %:a istuu Exceliin yhtä hyvin. Pörssiosinkojen veroksi muodostui siis 25,5 % (ja 27,2 % 40 000 euron ylittävältä osalta, eli 0,85 x 0,32).

Vuonna 2015 todettiin että kyllä sitä marginaaliveron rajaa voidaan pudottaa edelleen ja laskettiin raja 30 000 euroon. Todettiin että nostetaan tuossa ”ökyrikkaiden” luokassa veroa prosentilla 33 prosenttiin. Pörssiosinkojen veroksi siis 25,5 % (ja 28,05 % 30 000 euroa ylittävältä osalta).

Vuodelle 2016 on kaavailtu marginaaliveron rajan pitämistä ennallaan 30 000 eurossa mutta veroprosentin nostoa 34 %:iin. Pörssiosingon veroksi siis 25,5 % (ja 28,9 % 30 000 euroa ylittävältä osalta).

Summa summarum, viidessä vuodessa on saatu hinattua pörssiosinkojen verotus 19,6 %:sta 25,5 %:iin alemmassa tuloluokassa ja 19,6 %:sta 28,9 %:iin yli 30 000 euroa ylittävien osinkojen osalta. Prosentuaalinen veronkorotus 30 %:a alle 30 000 euron osalta ja 47,4 %:a 30 000 euroa ylittävältä osalta. Ei ihan mitätön veronkorotus.

Sama väki on saanut nauttia myös solidaarisuusverosta. Solidaarisuusvero on 2,0 %:a verotettavasta ansiotulosta. Vuosina 2013 ja 2014 solidaarisuusveron raja oli 100 000 euroa vuodessa. Sehän on jo mahdoton tulo. Vuonna 2015 päätettiin lisätä solidaaristen määrää laskemalla raja 90 000 euroon. Kun kuvio näyttää toimivan hyvin, päätettiin vuoden 2016 osalta pudottaa raja 72 300 euroon. Nyt solidaarisia alkaakin jo löytyä aika lailla. Erityisenä bonuksena rajan laskussa on tietenkin se, että tuo ylimääräinen solidaarisuusmaksu kohdistuu aina suurempaan osaan ansiotulosta.

Solidaarisuusvero on määritelty määräaikaiseksi, mutta kovin pysyviksi nämä tuppaavat muodostuvan. Silti jaksetaan vasemmalla (ja viheriölläkin) raakkua hyvä-osaisten parempaa osallistumista talkoisiin.

Eläkeläisiä muistettiin vuonna 2013 ylimääräisellä raippaverolla. Valtiolle maksettava eläketulon lisäveroksi päätettiin 6 prosenttia siltä osin kuin eläketulo vähennettynä eläketulovähennyksen määrällä ylittää 45 000 euroa. Raippaverolle ei näy loppua. Siinä sitten ihmetellään kun sellaiset eläkeläiset, joilla on mahdollisuus, muuttavat muualle. Jonnekin missä verotus on huomattavasti keveämpää, sää suosii, elinkustannukset ovat alemmat ja muitakin elämän epäkohtia löytyy. Että kehtaavatkin.

Täällä Ranskassa ovat säät suosineet, paitsi viime viikonloppuna. Rivieralla saatiin sadetta niin, että vahingot olivat mittavat eikä henkilövahingoiltakaan vältytty. Itse olen Aix-en-Provencessa ja täällä satoi nelisen tuntia lujaa, mutta vesi jatkoi matkaansa eikä kaupungille koitunut minkäänlaista vauriota. Cannesista tuli väliaikaraporttia, korjaustoimet on saatu hyvään vauhtiin ja kongressimatkailijoiden tilanne on hallinnassa.

Kattoterassilla kelpaa opiskella ranskaa, kun aurinko paistaa ja lämpötila pysyy selkeästi 20 asteen paremmalla puolen. Talouden laskusuhdanne ei näy täällä millään lailla. Ravintolat, joita on mahdoton määrä, ovat pullollaan väkeä. Ravintoloiden hinnoittelu on kohtuullista, perheilläkin on varaa syödä ulkona useamman kerran viikossa. Kauppojen ovet käyvät ja ulostulijoilla on mukanaan ostoksia eikä pelkästään miettivä ilme, niin kuin Suomessa välillä tuntuu olevan.

Koetan ehtiä kertoa enemmän tuosta ansiottomasta arvonnoususta, tai oikeastaan sen puutteesta. Elo- ja syyskuu kirpaisivat salkkua selvästi, mutta pitkäaikaiselle sijoittajalle tässä ei ole mitään uutta. Lokakuu on taas lähtenyt liikkeelle ajatuksella ettei maailma loppunut tälläkään kertaa – saa nähdä kauanko tätä kestää.

Korkoa korolle – muutama sana eläkesäästämisestä

Ranskaan on nyt tullut asetuttua. Kelit ovat suosineet ja aurinko on paistanut joka päivä. Kielikurssilla on taas huomannut kuinka nopeasti asioita unohtaa. Toivottavasti muisti palaa taas edes pätkittäin.

Niinhän sitten pörssissä kävi kuin ensimmäisessä jutussani maalailin. Punaista on ollut ja maailma on taas huolia pullollaan. Joku epäili että maailman pörssit romahtivat sen takia että jätin työelämän – tuskin nyt sentään. Kirjoittelen pörssitunnelmista enemmän myöhemmin.

Eläkesäästäminen on ollut verottajan muutosten lempilapsi. Käytännössä olemme tilanteessa jossa eläkesäästämisessä – eläkevakuutuksen kautta – on enää järkeä jos vakuutuksenottaja on työnantaja. Sielläkin kannattaa miettiä mihin pyrkii ja mistä maksaa. Ryhmäeläkkeissä saattaa olla hyvinkin järkeä ja niitä kannattaa laskeskella. Tarve eläkesäästämiselle ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään – päin vastoin. PS -tilit olivat hyvä idea, mutta ne vesitettiin muuttuvilla ikärajoilla. Harva kolmekymppinen jaksaa säästää jotta saisi mahdollisesti jotakin kun täyttää 68 vuotta.

Meille jokaiselle tulee noin kerran vuodessa eläketiliote. Se on se kirje jossa on kummallisia vuosilukuja ja erikoisia summia. On elinaikaodotetta ja oletusta siitä ja tästä. Harva niihin jaksaa perehtyä. Sama tieto on saatavilla myös eläkeyhtiöiden nettisivuilta pankkitunnuksilla. Joskus kannattaa vilkaista ja miettiä minkälaista eläkettä on mahdollisesti saamassa. Jos ja kun summat vaikuttavat pieniltä, kannattaa miettiä millä keinoin eläkettä saa levennettyä. Valtion tavoite on selvä: tehkää pidempään töitä, niin saatte paremman eläkkeen. Yrittäjillä, jotka maksavat itse päättämänsä tason mukaisia YEL -maksuja, tilanne on välillä todella karu. Keskimääräinen nyt maksussa oleva YEL -eläke on noin 400 euroa kuussa. Jos yrittäjällä – niin kuin yleensä on – on ollut myös palkkatuloja uran varrella, päästään keskimäärin 1 100 euron eläkkeeseen. Ja siitä verot pois.

Otin aikoinaan ensimmäisen vapaa-ehtoisen eläkkeen vuonna 1990. Muistan kun eläkemyyjä oli ihmeissään siitä että asiakas tuli oma-aloitteisesti hoitamaan asiaa ja ikääkin oli mittarissa ruhtinaalliset 27 vuotta. Tuon Nova -lisäeläkkeen maksut olivat joustavia, eläkkeelle sai jäädä aikaintaan 55 -vuotiaana ja tuottoa kertyi minimi 4,5 %:a vuodessa lisättynä mahdollisilla asiakashyvityksillä. Siihen aikaan 4,5 % vuotuinen tuotto kuullosti kovin vaatimattomalta. Ajat ovat muuttuneet, nyt vakuutusyhtiö joka tarjoaisi 4,5 %:n takuutuottoa saisi hankkia aulaansa useamman jonotusautomaatin.

Maksuja ehdin maksaa useampana vuonna, ennen kuin eläkkeellejäännin ikärajaa alettiin hinata ylöspäin ja maksuja rajoittaa. Otin myöhemmin sijoitussidonnaisen eläkevakuutuksen (itse asiassa useampia) ja tämä takuutuottoinen eläke jäi raksuttamaan omaan tahtiinsa. Kannattiko?

Viimeisimmän eläketiliotteen mukaan olen maksanut vakuutukseen 70 993 euroa. Eläkkeen päivänarvo on nyt 199 931 euroa. Tuotto siis mykistävät 128 938 euroa eli 181 prosenttia. Maksetut maksut toki kirpaisivat nuorta yrittäjää, mutta uskallan väittää että samoille rahoille olisi löytynyt nopeasti sellaisia kohteita, joista ei olisi enää kuin muistot jäljellä.

Einstein on joskus todennut että korkoa korolle on maailmankaikkeuden vahvimpia voimia, tuossa laskelmassa se on toiminut – ainakin minulle.

Mitä nyt sitten kannattaisi tehdä jos mitään?

Näin hyvillä ehdoilla ei eläkevakuutuksia enää saa. Itse tarkastaisin kuitenkin ensi tilassa eläketiliotteeni ja miettisin onko tulevaisuuden eläke riittävä. Kun se luultavasti jää odotuksista, kannattaa tarkastaa YEL -työtulo järkevämmälle tasolle ja miettiä mistä olisi saatavilla lisäeläkettä. Saa sitten voita leivän päälle. Jos yrityksessänne on useampia henkilöitä samassa tilanteessa ja yrityksellä menee kohtuullisesti, kannattaa miettiä ryhmäeläkettä. Vinkkaan mielelläni asiantuntijan juttelemaan kanssanne asiasta.

Muitakin keinoja tulevaisuuden turvaamiseen löytyy. Pääasia että on olemassa suunnitelma, mieluiten tietenkin Parempi Suunnitelma.