Onhan Rauma kuitenkin suurempi kuin Nizza?

Kyseli takapenkin pikkupoika äidiltään Finnairin lennolla.

Kone oli taas viimeistä paikkaa myöden loppuunmyyty, puolityhjillä koneilla ei ole lennetty pitkään aikaan. Suomalaistenkin eurot kilahtavat Provence-Alpes-Cote D’Azur -alueen turismin 10 miljardin euron tuloihin. Turismi työllistää täällä 86 000 ihmistä, edustaen 12 %:a alueen työpaikoista. Kotimaan matkailijat ovat ykkösryhmä, noin 80 % matkailijoista tulee Ranskasta. Ulkomaisista italialaiset ja britit ovat suurin ryhmä. Reissut ovat viikon reissuja, keskimäärin täällä ollaan 6,6 yötä. Reilut 42 %:a turisteista luokittelee itsensä hyvin toimeentuleviksi (well-off). Turistit käyttävät keskimäärin 43 euroa päivässä. Täytyy tunnustaa että oma kulutus taitaa ylittää tuon summan merkittävästi.

Pikkupojan kysymys vei ajatukset omaan lapsuuteen. Taisin olla jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kun olin ensimmäisen kerran lentokoneessa. Lentokin oli kovin pitkä ja jännittävä eli 20 minuutin Maarianhamina – Turku. Muuten matkailu oli sitä, että pakattiin kaikki tavarat isoon ja vanhaan farmariautoon, jonka takaosaan mahtuivat lapsetkin varsin hyvin. Turvavöitä ei käytetty eikä niitä tainnut edes olla. Enimmäkseen kierrettiin kotimaassa, pysähdyttiin sukulaisilla ja päädyttiin jonnekin Kuusamon nurkille. Norjassa käytiin kerran, mieleen jäi helle ja valaiden teurastamon kuhina ja nenään osuva ”tuoksahdus”. Ravintoloissa ei käyty varmaan koskaan.

Omien lasten maailma on ollut toisen näköinen: panostimme 2-4 reissuun vuodessa ja he oppivat jo varhain liikkumaan eri suurkaupungeissa varsin itsenäisesti. Mieleen on jäänyt kun 10 ja 12 -vuotiaat sopivat tapaamisesta kännykällä Lontoossa. ”Nähdään Marble Archilla”. ”Ai siinä Zaran kohdalla?”. Kymmenvuotias nappasi metrokorttinsa ja lähti liikkeelle. Myöhemmin muistin että sillä lasten kortilla olisi pitänyt matkustaa vanhempien kanssa. Asia oli kuulemma hoidossa, kunhan käveli aina portista jonkun pariskunnan perässä. Itse olisin varmaan pitänyt tuossa iässä Lontoossa lujasti lyhtytolpasta kiinni ja odottanut että joku noutaa pois. Maailma muuttuu.

Nyt nämä nuoret miettivät paljon laajakatseisemmin sitä, missä tekevät uransa, missä asuvat ja mihin veronsa maksavat. Pitäisikö Suomenkin miettiä veroympäristönsä kannustavuutta? Vai onko varmempi ratkaisu panostaa ”hyväosaisten” vainoamiseen ja murehtia ”varallisuuserojen” kasvua?

Inhimillisen pääoman vienti on jo hyvässä vauhdissa. Noin 500 tohtoritason tutkijaa lähti Suomesta viime vuonna, viidessä vuodessa määrä on kaksinkertaistunut. Muutkin nuoret osaajat ovat löytäneet uuden kotimaan muualta. Ykköskohteina ovat läheltä Tukholma, Berlin, Amsterdam ja kauempaa New York ja Dubai. Finanssialan osaajat, graafiset suunnittelijat, ohjelmoijat, valokuvaajat ja tutkijat ovat kysyttyjä muuallakin. Kun muuttajia haastateltiin, niin ainoastaan 19 %:a piti paluumuuttoa mahdollisena. Varallisuuserot kuitenkin kapenevat kun tämä väki muuttaa pois.

Viime blogin jälkeen on oikeastaan ensimmäistä kertaa iskenyt ideoiden puute. Kalenterissa on juuri nyt aika hyvin tapahtumia ruksattuna. Tällä hetkellä olen taas kaksi viikkoa täällä Cannesissa. Sitten mökkeilyä Suomessa ja lokakuussa purjehdusreissu Kroatiassa. Loppusyksylle ja talvelle 2019 pitäisi kuitenkin keksiä joku pidempi reissu. Monenlaista on tullut mietittyä ja ykkösenä kohteista on nyt Kanada. Sieltä löytyy ainakin materiaalin mukaan mykistävä rannikolta rannikolle junareissu. Saattaa kuitenkin olla että vuodenaika ei ole paras mahdollinen joten lennot ovat vielä varaamatta.

Yksinmatkustaminen on muutenkin kaksiteräinen miekka; välillä se toimii hyvin ja välillä taas tuntuu että voisi olla mukavampaa seuralaisen kanssa. No, jos en muuta keksi, niin päädyn varmaan taas Ranskaan marraskuussakin.

Pörssissä on ollut taas Trump –viikot. Kun ei tullut Nobelin rauhanpalkintoa Pohjois-Korean rakettimiehen tapaamisesta, niin on voinut taas keskittyä maailmankaupan mylläämiseen. Tulleja sinne ja pakotteita tänne. Nokituskisa on helppo aloittaa mutta siitä on vaikea päästä ulos voittajana. Viimeisin nokitus on uhkaus 20 %:n tulleista eurooppalaisille autoille. Kuulostaa varmaan pahemmalta kuin on. Oma käsitykseni on nimittäin, että aika moni saksalainen auto jenkkimarkkinoille valmistetaan jo nyt muualla kuin Euroopassa. Tämä turbulenssi ja nousevat korot ovat kuitenkin myrkkyä osakemarkkinoille ja heiluntaa on ollut normaalia enemmän. Varsinkin viime vuoden ”varmat hevoseni” eli erilaiset Saksan osakemarkkinoille keskittyvät indeksituotteet ovat olleet koko vuoden miinuksella. Jenkkituotteissa on tullut hyötyä dollarin vahvistumisesta mutta ei sielläkään kovin herkulliselta näytä.

Osinkoja on tippunut salkkuun seuraavasti:

Hennes & Mauritz        606,89 e

Investor                         660,56 e

Omega Healthcare    1 326,20 e

R.R. Donnelley                50,81 e

Limited Brands             132,18 e

Nokia                          7 790,00 e

Citycon                       3 737,50 e

Eri ETF:t                     3 646,41 e

Tesco                             245,52 e

Unilever                        273,00 e

 

Suunnitelmien mukaisessa tahdissa mennään näiden suhteen.

Ostopuolella olen ottanut hieman lisää L Brandsia, lisää Nordeaa, YIT:tä ja Klöverniä.

Myyntipuolella kevennetty Teliaa ja Omega Healthcarea hieman. ETF:issä myyty iShares Stoxx 600 European Banks ja ostettu iShares Stoxx 600 Technology.

Hiukan on täytynyt istua sormien päällä, ettei tule aiheutettua liikaa vahinkoa loistavilla myynti- ja ostoideoilla. Suunnitelma kun on edelleen istua omistusten päällä ja käyttää osingot elämiseen. If it ain’t broke, don’t fix it.

Niin se Rauma… Nizza on kyllä suurempi, väkiluku on täällä 348 000 ja jos ”esikaupungit” lasketaan mukaan, ollaan lähellä miljoonaa. Rauman väkiluku on 65 600. Nyt raumalaiset lukijat voivat korjata missä monessa muussa suhteessa Rauma on kuitenkin suurempi, joku selitys löytyy varmasti. Rauma on mukava kaupunki, jossa on kerran tullut tehtyä suuri virhe.

Pyrimme nimittäin hotellimme yökerhoon jonon ohi – kun kerran asuimme samassa hotellissa. Kun portsari oli poikkiteloin, niin sanoin että ”älä nyt, olemme täällä Porissa niin harvoin että kyllä jousto olisi paikallaan”. Keskustelun lopputuloksesta voin todeta, että onneksi kaupungista löytyi muitakin ravintoloita.

 

 

 

Enemmän rahaa vai vähemmän rahaa?

Minulla on ollut ilo osallistua varainhoidon asiakasrajapinnan eli myynnin koulutukseen useampaankin kertaan. Asiakastapaaminenhan on aina myyntitilanne, vaikka pöydässä olisikin kahvia ja niitä herkullisia leivonnaisia.

Koulutuksissa käytiin läpi asiakkaan tilannetta aina useammasta näkökulmasta. Harjoiteltiin ja arvioitiin lopputuloksia. Pyrittiin löytämään juuri ne argumentit, joilla päästään haluttuun tulokseen juuri tämän ihmistyypin kanssa. Osalle oli tärkeintä hyvin muokatut excelit ja se, että alkupanoksella X, oletuksella Y, saadaan tulos Z euroa. Ceteris paribus – olisi kansantaloustieteen professorini lisännyt – muiden asioiden pysyessä ennallaan. Toiset taas hakivat juuri sopivaa kemiaa ja fiilistä valitun varainhoitajan kanssa. Numerot sai jättää näissä keskusteluissa vähemmälle huomiolle.

Päätöksenteko oli joskus kovin vaikeaa. Jos mikään muu ei auttanut, saatettiin kysyä suoraan asiakkaalta että ”haluatko enemmän rahaa vai vähemmän rahaa?”.

Tähän nyt yleensä vastaus oli että ”no, mieluummin enemmän”. Vaikeammaksi meni, jos asiakas silti mieluummin ”lainasi” rahaa pankille 0,15 % korolla miinus verot, kuin sijoitti vaikkapa saman pankin osakkeeseen vajaan 8 % osinkotuotolla. Tai pankin lainapaperiin 5 %:n tuotolla. Kaikille kun ei maistu minkäänlainen riskinotto.

Suomessa on saanut nauttia tällä kertaa erinomaisesta toukokuusta. En ihan heti muista, koska olisimme hälytelleet 30 asteen helteitä tähän aikaan vuodesta.

Jottei olisi liian hyvä ja kesäinen tunnelma, niin demarit venyttävät jo valmiiksi käsiään vaaleja odotellessa. Pitkillä käsillä ylettyy niin paljon paremmin niihin taskuihin, joihin on jäänyt edes jotakin. Nykyhallitushan on murskannut Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme; luokkaerot kasvavat ja koko kansa on hätää kärsimässä. Vasemmistoliiton ei tarvitse venyttää käsiään, siellä kun vain kaiken varallisuuden täydellinen tasajako kelpaa ratkaisuksi. Tai mieluummin niin, että toverille jää hieman enemmän.

Antti Rinne hakee nyt kunnon ääninippua lupaamalla ”köyhille eläkeläisille” satasen eläkekorotusta – näitä köyhiä löytyy Rinteen mallissa noin 700 000. Demarit olivat muuten erittäin aktiivisesti romuttamassa yksityisen eläkesäästämisen järjestelmää. Sehän ei kerta kaikkiaan käy, että ihmiset ottaisivat itse vastuuta omista eläkkeistään ja vanhuuden turvasta. Saattaisi johtaa kansan vaurastumiseen ja sitä kautta äänikatoon.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus ”Sosiaaliturvan menot ja rahoitus 2016” löytyy vaivatta netistä. Vuonna 2016 hallituksen romuttaman hyvinvointivaltiomme sosiaaliturvan menot olivat 69,1 miljardia. Asukasta kohden maksettavaa kertyi 12 548 euroa. Vuonna 2000 näiden menojen reaaliarvo (eli mitattu 2016 rahassa) oli 42,3 miljardia. Menoja on siis ”tässä niukkuudessa” saatu kasvatettua 26,8 miljardilla eurolla. Sosiaaliturvan suurin yksittäinen rahoittaja on työnantajat 33,8 % osuudella.

Nyt kun vaalit lähestyvät, niin ei muuta kuin lisää menoja listaan. Ja jotta saadaan kurjuudelle kasvot, lyödään aina niin tyylikäs ja suorasanainen Susanna Koski televisioon ”kohtaamaan” pitkäaikaistyötön. Voidaan sitten taas jeesustella kuinka kova on porvarin arvomaailma. Erityisen papukaijamerkin tämän tyyppisestä uutisoinnista saa – jälleen kerran – Helsingin Sanomat. Osa tästä ”yhteiskuntakriittisestä” uutisoinnista tehdään nykyään myös Taloussanomien logon alla. Onneksi meilläkin on Pravda.

Jos joku luulee elävänsä täysjärkisten yhteiskunnassa, kannattaa lukea näiden uutisten kommentteja. Sitten voikin käydä ostamassa – maastamuuttoa varten – uuden ison matkalaukun. Itse suosittelen hintavaa, mutta laadukasta, Rimowaa.

Maamme on tosiaankin jakautunut.

Osa tekee kaikkensa hoitaakseen omat kulunsa ja hankintansa itse. Bloggaajistakin löytyy spartalaisella kurilla säästäviä kansalaisia. P. Ohatta (https://www.pohatta.com/) pyrkii 35 –vuotiaana eläkkeelle ja säästää noin 70 %:a tuloistaan, Rahalla vapaaksi –kirjoittaja (http://rahallavapaaksi.blogspot.fi/) seuraa tarkasti kulutustaan kuukausitasolla. VelatOn (http://www.velaton.com/) pyrkii maksamaan velkansa pois ja tekee sen eteen useampaa työtä. Blogeja löytyy mahdoton määrä, suosittelen lukaisemaan edes muutaman ajatuksia.

Sitten meillä on toinen porukka, jolle ”kuuluu kaikki edut”. Minulta ”puuttuu” sitä ja tätä, valtio / kunta / kela / työnantaja siis maksakoon. Eriarvoisuus, polarisoituminen, riistokapitalistit, systeemin toimimattomuus – ongelmia riittää. Lisää tukia, etuja ja ”mieluummin enemmän rahaa kuin vähemmän rahaa”. Vastikkeetta. Etuja pitäisi välillä saada useammastakin maasta, jos vain saisi asian oikein junailtua. Simo Salmisen rotestilaulua lainatakseni ”muijallekin tarttis saada töitä, ittestä ei niin väliäkään”.

Teen jonkin verran vapaaehtoistyötä talousvaikeuksien kanssa kamppailevien kanssa. Sielläkin näkyy kahtiajako: varsinkin ikääntyneemmät eivät hae edes sitä apua, johon ovat oikeutettuja. Nuoremmasta väestä löytyy paljon niitä, jotka ”osaavat systeemin”.  Jokainen euro saadaan ohjattua omaan taskuun. Siihen voi huoleti käyttää enemmän aikaa ja energiaa kuin esimerkiksi työpaikan hankkimiseen. Välillä se työssäkäynti johtaisikin joko huonompaan lopputulokseen tai korkeintaan samaan – isommalla vaivalla.

Uskallan myös väittää, että jos yhteiskunnan ”luukkujen” määrää karsittaisiin radikaalisti ja jos jokaiselle ongelmissa olevalle annettaisiin yksi henkilö hoitamaan kokonaisuutta, niin saataisiin iso määrä väkeä ohjattua paremman elämän tielle. Halutaanko tätä, onkin sitten toinen juttu. Suurimmalla osalla ihmisistä, joilla on vakavia talousvaikeuksia, on myös muita ongelmia. Se, että hoidetaan pelkkää rahanpuutetta, ei pitkälle kanna.

Pitkäaikaistyöttömät, jotka oikeasti ovat työkyvyttömiä, pitäisi siirtää pois työttömien kirjoista ja keskittyä niihin, joilla on edes jonkinlaista työkykyä. Hallituksen kommentti siitä, että työ on paras lääke, on sekin saatu käännettyä solvaukseksi. Uskallan silti olla asiasta samaa mieltä.

Pitkä tarina hyvinvointijärjestelmän haasteista. Pahoittelen. Tuppaa vain verenpaine nousemaan kun seuraa kovin yksipuolista uutisointia.

Salkku on osoittanut kevätkasvun merkkejä. Kvartaaliraportit ovat välillä tiputtaneet yksittäisiä osakkeita (malliesimerkkinä YIT) reilustikin, mutta kokonaisuutena arvo on noussut oikein mukavasti. Nordea on oikaissut kurssiaan, Nokia on ollut välillä hyvässä vauhdissa ja jopa Omega Healthcare on noussut pohjamudista.

Saa nähdä olisiko tänä vuonna ollut järkevintä toteuttaa myyntejä ennen kesälomia. Vanha sloganhan on ”sell in may and go away” tai niin kuin naapurissa todetaan ”sälj till nypotatis och köp till kräftorna”. Kaupankäynnissä on omat kulunsa joten taidan jäädä toteuttamaan ikitylsää ”osta ja pidä” –strategiaani.

Olen ostanut hieman lisää kiuasvalmistaja Harviaa ja Nordeaa. Nordean paino alkaa jo hiukan hirvittää, mutta edulliselta tuo edelleen vaikuttaa.

Hauskana kuriositeettina ajoittamisen tuskasta mainittakoon L Brands. Myin aikoinaan puolet hintaan 58 dollaria, ostin ne nyt takaisin hintaan 34 taalaa – seuraavana päivänä saatiin sitten tulosvaroitus, joka tiputti kurssia 8 %:a. Nyt on pikkuhiljaa kiritty ostotasolleni. Jos yritys pystyy pitämään osinkonsa, niin nakuttaa 7 %:n osinkotuottoa. Vastatuulta on piisannut. Kaikille vartalotyypeille mallistonsa suunnittelevat alusvaatetehtailijat ovat pärjänneet paremmin ja Victoria’s Angels –huippumallit aiheuttavat myös närää.

Jälleen kerran muistutan että en anna sijoitusneuvoja, se on luvan varaista toimintaa. Kerron vain mitä olen itse tehnyt.

Ostin lisää myös Orionia, vaikka lääketeollisuuteen panostaminen vaikuttaa välillä enemmän Pitkä Vedolta kuin sijoittamiselta. Kiristyvä kilpailu ja vanhenevat patentit ovat haaste. Toisaalta, jos joku lääkekehitysprojekteista osuu maaliin, niin nousuvaraa on runsaasti. Osingonmaksukykyä varmistettiin myymällä diagnostiikka hyvään hintaan.

Eli varsin vähän salkkuliikkeitä. Osinkoja on tippunut salkkuun edelleen, vaikka paras maksukuukausi onkin jäänyt taakse.

Näin upeana päivänä on aika siirtyä kesämökille nauttimaan auringon paisteesta. Jottei panos hyvinvointiyhteiskuntamme eteen jäisi kokonaan antamatta, käyn siellä remonttimiehen kanssa läpi kauden korjauskohteet.

Pidetään kansantalouden eurot liikkeessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesän ensi puraisu

Viime blogista ehtikin vierähtää jo yllättävän pitkä aika.

Helmi- ja maaliskuu menivät sijoitusyhtiöiden tilinpäätösten teossa. Liput ja laput on kerätty nyt omaankin veroilmoitukseen. Suomen verottajalle täytyy nostaa hattua; veroilmoituksen antaminen verkossa ei ole monessakaan maassa itsestäänselvyys. Aika paljon oli vielä täydennettävää, mutta vuosi vuodelta menemme kohti automaattista verotusta, jossa veroprosentti on aina oikein.

Yhden viikon panostin Rooman ja Firenzen matkaan. Mielenkiintoinen ja sijoitusideoitakin antanut matka. Olin liikkeellä juuri pääsiäisen aikoihin ja täytyy todeta että matkailusektori alkaa näyttää mielenkiintoiselta sijoituskohteelta.

Firenzessä ei päässyt välillä edes eteenpäin, kun kadut olivat täynnä turistiryhmiä. Kiinalaisia oli pilvin pimein ja Intian varakkaampi keskiluokkakin oli päässyt liikkeelle. Paikalliset yrittäjät kaipailivat vielä maksukykyisempiä turisteja – mutta kyllä näistäkin ryhmistä joku vielä tilin tekee. Omaa maksukykyä epäilin, kun espresson hinta oli pahimmillaan kuusi euroa kuppi ja jos tilasit lorauksen maitoa joukkoon, päästiin 7,50 euroon. No, aina löytyi paikallistenkin kahvila, jossa hintataso oli viidesosa tästä. Nähtävää oli paljon ja joka paikkaan jono. Päätinkin jatkossa katsoa tarkemmin kalenterin ja löytää edes jollakin lailla off season –ajankohdan.

Kuriositeettina mainittakoon, että Firenze on kaupunki, jossa katutyöt pitäisi kieltää. Kaivat missä tahansa, niin muutaman kymmenen sentin jälkeen paljastuu tuntematon antiikkilöydös ja innostunut museovirasto ryntää paikalle. Kahvilan omistaja totesi että ”minähän sanoin, että ei vaihdeta niitä katukiviä”. Nyt oli kahvilan edusta huputettu ja arkeologit kävivät löydöstä läpi sanottakoon nyt vaikka että huolellisesti ja pieteetillä.

Roomassa oli turisteja vähintäänkin yhtä paljon, mutta kun kaupunki on suuri, niin väenpaljous ei häirinnyt. Rooman majoitukselle pitää antaa arvosana 10+. Aivan keskustassa, muutaman sata vuotta vanhan rakennuksen yläkertaan oli rakennettu viiden huoneen huoneistohotelli. Yhteinen keittiö, yhteinen oleskelutila ja vastaanoton väki paikalla vain kun sovittiin. Upeat huoneet, modernit huonekalut ja viimeisen päälle tehdyt kylpyhuoneet. Hissi oli rakennettu jälkikäteen talon ulkoseinälle ja suomalainen turvallisuusviranomainen olisi varmasti julistanut sen käyttökieltoon. Ohutta vaneria ja täysin sään armoilla oleva koneisto. Ylös ja alas kuitenkin pääsi, vaikka välillä hirvitti.

Meille oli piirretty valmiiksi karttaan jokaiselle päivällä eri kävelyreitti, johon oli merkitty mitä kannattaa nähdä ja miksi. Lentokenttäkuljetukseen hotellilla oli oma taksikuski, joka ajeli upouudella mersullaan sujuvasti liikenteessä, jossa omaan ajamiseen olisi tarvittu joko rauhoittavaa tai pitkä rohkaisuryyppy.

Roomassa saisi varmaan kulumaan ainakin vuoden, jos ottaisi joka viikko jonkun kohteen ihan oikeasti työn ja perehtymisen alle.

Sijoitusrintamalla on ollut itsellä monenlaista vastatuulta. Jos uskoisi ajoitukseen ja olisi myynyt tapissa tammi-helmikuussa, niin olisi salkku huomattavasti pulskempi. Oma strategia on ollut edelleen osta ja pidä, joten nuo ajoituksen tienestit ovat jääneet saamatta.

Välillä on tuntunut että salkussa on pysyvä Musta Pekka –kortti. Milloin mikäkin uutinen iskee juuri omaan valintaan ja joskus on pitänyt panna ruutu loppupäiväksi kiinni ja ottaa muutama espresso mielenvirkistykseksi.

Mielenvirkistystä olen saanut myös hyvin sujuvasta osinkovirrasta. Alkuvuonna salkkuun on tippunut niitä seuraavasti:

• Amer                           1 400,00
• Tokmanni                   4 100,00
• Lassila & Tikanoja    5 520,00
• YIT                               3 000,00
• Oriola                          1 800,00
• Orion                           2 900,00
• Citycon                        3 737,50
• Kemira                        5 830,00
• Raisio                          5 100,00
• Fortum                        5 500,00
• Rapala                            260,00
• Aktia                            7 980,00
• Aspo                             1 575,00
• Tikkurila                     1 544,80
• Omega Healthcare    1 253,65
• Nordea                      10 404,00
• Telia                             1 564,00
• Cloetta                         1 833,00

Muutama tonni on tullut lisäksi eri ETF:istä, Essityltä ja Klöverniltä. Suurin vielä tuleva osinko taitaa olla Nokia. Yllä olevistakin osa on siirtynyt maksamaan osingon 2-4 kertaa vuodessa, jenkkiyhtiöiden tapaan. Sopii minulle.

Olen ostanut hieman lisää Investoria, Essityä, Hennes & Mauritzia ja – saunaremontista innostuneena – Harviaa. Nordean yhtiökokouksen jälkeen olen lisännyt sitä edelleen muutamalla ostolla. Osake on edelleen mielestäni erittäin edullinen.

Muistutan kuitenkin taas kerran, että kerron ainoastaan mitä olen itse salkussani tehnyt. En anna sijoitusneuvontaa. Se on Suomessa luvanvaraista toimintaa.

Jokaisen kannattaisi joskus käydä ruotsalaisessa yhtiökokouksessa – siellä tapaa kavereita, jotka ovat aivan kuin Ove Solsidan -sarjasta . Väen kanssa jutellessa on välillä vaikea ymmärtää, miten Ruotsin talous on selvinnyt niin hyvin niistä samoista karikoista, joissa Suomi on junnannut vuosia.

Men hur kommer man till årsstämman i Finland? Skall stämman vara på finska, jag talar inte finska. Yhdellä toverilla oli kova tarve olla pienen hyttysen pisto mursun (valross) paksussa nahassa. Vitsiltä menee helposti terä, kun sen toistaa samassa kokouksessa kolme kertaa.

Taas oli media täysin eksyksissä kun Nordean kotipaikan vaihdosta oli otsikkojen mukaan tulossa ”erittäin tiukka äänestys”. Tulos oli vajaat 97 % muuton puolesta. Mielenkiintoinen kokous ja Nordean kannattaa kyllä jossakin vaiheessa satsata imagoonsa, niin ettei ensimmäinen kuva kaikesta ole ”arrogantti ja ylimielinen”, Ei auta paraskaan tekninen ratkaisu, tehokkuus ja vakavaraisuus, jos asiakasta vain jostakin syystä ”nyppii”.

Raision yhtiökokous tuli käytyä ja uudesta toimitusjohtajasta voi sanoa, että ei jää yrityksen menestys johtajan koosta taikka kädenpuristuksesta kiinni. Uusi Tj oli ovella vastassa ja hetken luulin että kyseessä oli kuntosalilla viihtynyt turvamies… Toivottavasti panostus terveellisiin elintarvikkeisiin kantaa edelleen hedelmää. Itse olin yllättynyt siitä kuinka pieneksi Raision työntekijöiden määrä on yrityskauppojen ja ”rönsyjen karsimisen” jälkeen käynyt. Nyt pitäisi kyllä lähteä selkeästi toiseen suuntaan.

Oriolan yhtiökokouksessa käytiin hiukan läpi toiminnanohjausjärjestelmän uusimisen aiheuttamia kuluja. Itselle jäi se kuva että järjestelmä olisi maksanut 20 miljoonaa, viivästykset 10 miljoonaa. Löisin itse tuohon vielä varmuuden vuoksi 10 miljoonaa päälle ja hartaan toiveen siitä, ettei tämä johda viranomaissääntelyyn, joka nakertaa liiketoiminnan tuottoja entisestään. Muuten oli sellainen tunnelma että asiat alkavat pikkuhiljaa olla normaalilla tolalla ja voidaan keskittyä tulevaisuuteen.

Hämmästyttävän pitkä ja kallis kaaos. Hallituksen puheenjohtaja Vanjoki muistutti, että kilpailijoilla on / saattaa olla sama muutos vielä edessä. Uskon, että siellä saadaan kuitenkin tuntuvaa etua edelläkävijän vastoinkäymisistä. Yhteistyö Keskon kanssa – eli Hehku- ketju – on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta viivan alla se näkyy aikaisintaan muutaman vuoden päästä.

Osinkojen ohella olen yrittänyt itsekin virkistää Suomen taloutta ja teettänyt pikkuremonttia saunassa, kylpyhuoneessa ja WC –tiloissa. On kumma että jonkun allastasokaapin uusimiseen saa upotettua helposti tonnin, mutta niin siinä vain käy, kun paikalla pitää olla puuseppää ja putkimiestä vuorotellen. Sinänsä on toki hienoa että kaikenlaisia ratkaisuja löytyy.

Kuninkojan K-Raudalle pitää nostaa erikseen hattua Harvian kiukaan uusimisesta. Kaikki meni kuin elokuvissa ja asentaja tiputteli uudet kivetkin paikoilleen. Kaikki remonttimiehet ovat myös oppineet siivoamaan jälkensä ja viemään vanhat vehkeet ja pakkausmateriaalit pois – asiakas kiittää! Kun kiuas tuli ”omalta yhtiöltä”, otin luonnollisesti myös maalit Tikkurilalta.

Italian reissun jälkeen olin viikon Suomessa ja nyt on edessä kaksi viikkoa täällä Cannesissa. Se fiilis, kun saat ihan oikeasti vaihtaa vaatetuksen shortseihin ja pikeepaitaan, on kyllä aina yhtä hieno. Nyt kävi lisäksi tuuri kelien suhteen. Täällä oli satanut pari viikkoa putkeen – mikä on erittäin harvinaista tällä rannikolla. Nyt on pelkkää auringon paistetta ja aivan riittävät 21 – 25 astetta.

Täällä tehdään vimmatusti infraremontteja ja katutöitä ennen filmifestivaaleja. Pöhinän luulisi jo näkyvän bruttokansantuotteessa. Tori on pullollaan paikallisia vihanneksia, hedelmiä ja juustoja. Olen ostanut yhdeltä kauppiaalta paikallisella Marché Forville –torilla joka päivä kaksi erilaista vuohenjuustoa. Sortimentti on ainakin 50 erilaista, aika taitaa loppua kesken. Leipäkaupat (Boulangerie) ovat taas panostaneet tuotekehitykseen ja suurin osa myytävästä tulee suoraan uunista. Niin siinä taas kävi, että kun lähdin hakemaan muutaman tomaatin ja yhden patongin, niin kummasti oli reppu täynnä.

Nyt on mielestäni hyvä aika tulla tänne; kelit vastaavat hyvinkin Suomen kesän parhaita päiviä ja aurinkoa saa takuuvarmasti. Ravintolat ovat vielä energiaa ja palveluhenkeä täynnä. Joka paikkaan mahtuu ja kaikki järjestyy.

Samalla saa nauttia kesän ensi puraisusta.

 

Pakkasta ja punaisia lukuja

Alkuvuonna on taas testattu pörssien arvostustasoja. Punaista on vilkkunut monella rivillä omassakin salkussa.

Helsingin pörssi on päässyt hieman vähemmällä, näyttää olevan vielä reilut kaksi prosenttia yli vuoden alun lukemien. Saksassa DAX -indeksin kuluvan vuoden huiput olivat 13 559 pistettä ja nyt mennään tasolla 12 090, melkein 11 prosenttia alle huippujen. Ehkäpä tilanne alkaa pikkuhiljaa parantua, kun hallituskin on saatu kasaan vaatimattoman neljän kuukauden odotuksen jälkeen.

Tukholmassa on lasketeltu vuoden huipuista kuusi prosenttia. Samalla kruunun eurokurssi on pudonnut tasolle, jota yksi investointitalo luonnehti sanalla absurdi. Jenkeissä on vuoden sisään liikuttu välillä 20 380 ja 26 616 pistettä (Dow Jones). Harva se ilta nähdään 500 pisteen heilahteluja.

Tuntuu kovin vaikealta löytää tukevaa pohjaa kurssien nousun jatkumiselle.

Koreassa keskitytään nyt liennytykseen Pohjoinen/Etelä –akselilla, siitä kuuluisasta napista ei ole vähään aikaan puhuttu. Ukraina on painettu pois otsikoista ja Venäjän uutisissakin puhutaan lähinnä paranevasta talouskehityksestä. Suomalaiset yritykset ovat kyllä pakanneet enimmäkseen kamppeensa ja tulleet takaisin villistä idästä, oppirahat maksettuaan. Viimeisin tähän ratkaisuun päätynyt on Kesko. YIT, Tikkurila ja Fortum jatkavat vielä sitkeästi. No, seuraavan presidentin ainakin uskaltaa jo arvata.

Yritysten tulokset ovat olleet kansainvälisesti enimmäkseen odotusten mukaisia tai ne ylittäviä. Mutta kun korot ovat lähteneet nousuun, häviää pohja myös ”osakkeille ei ole kerta kaikkiaan vaihtoehtoja” –mantralta. Jenkkien koronnostojen tahti ja EKP:n liikkeet vaikuttavat tänä vuonna moneen asiaan.

Jottei sijoittaminen Eurooppaan kävisi liian helpoksi, saatiin Italiassa erinomaisen haastava vaalitulos, jossa ”populistinen” Viiden Tähden liike (ohjelma muistuttaa monella lailla Vasemmistoliittoa) ja äärioikeistolainen Liiga korjasivat potin. Yhteinen tekijä lienee syvä tyytymättömyys nykytilaan, parannusohjelmia taas on vaikea juottaa yhteen. Viiden tähden liike on koomikko Bebbe Grillon perustama. Joku jo kuittailikin, että Italiassa mennään toiseen suuntaan kuin muissa maissa. Siellä pitää olla ensin pelle ja vasta sitten poliitikko.

Trumpille on taas tullut Ahaa –elämys: tulleilla ja kaupan esteillä nostetaan helposti ja kivuitta oman maan teollisuus voimiinsa. Trade wars are good and easy to win. Alumiinin ja teräksen tulleilla aloitetaan. Joudutaan varmaan taas vaihtamaan tiedotusjohtajaa ja toteamaan että väärin uutisoitu. Nyt otettiin jo askel taaksepäin ja lisättiin ”…unless we get a fair NAFTA Deal”. Euroopassa ilmoiteltiin jo että täältä pesee: Harley Davidsonille ja bourbonille ainakin pannaan kunnon tullit. Kiina oli lausunnoissaan sovittelevampi.

Pörssi taas synkistyy pienestäkin kauppasodan mahdollisuudesta – myy laitaan, nyt ja heti. Turkki nuijii kurdivähemmistöä milloin milläkin kalustolla ja Syyriasta on vaikea sanoa kuka on missäkin niskan päällä, mutta ei ainakaan siviilit. Homo homini lupus est, ihminen on ihmiselle susi.

Ennen kuin jäin pois työelämästä, luin kirjoja monen samaan ratkaisuun päätyneen tarinoista. Yksi kirjoitti, että suurin riski työelämästä jääneelle on… televisio. Ihmettelin että mitähän kaveri hourii, mutta nyt täytyy sanoa että ruudun (television, kännykän, tietokoneen) edessä vietetyn ajan määrää täytyy tarkkailla. Varsinkin nyt Suomessa – kelien ollessa mitä ovat – on ollut helppo ratkaisu tuijottaa jotakin ruutua enemmän tai vähemmän ajatuksella. Sosiaalisessa mediassa saa helposti v-käyränkin nousuun. Some-maailmassa kun on paljon sellaisia suuria ongelmia, joita en ole edes huomannut ”reaalimaailmassa”. Ranskassa tämä oli helppo rasti: ei juurikaan englanninkielistä ohjelmaa, ranskankieliset talk show:t ja ajankohtaiset kakkoset eivät pystyneet kilpailemaan rantakävelyn tai Provencen kohteisiin tutustumisen kanssa.

Pörssien menestyksen jäljet näkyvät muuallakin. Harva se päivä tarjotaan ainutlaatuisia sijoitusmahdollisuuksia joko listaamattomiin yrityksiin tai niin monimutkaisiin häkkyröihin, ettei peruslaskimella suoriudu analyysistä. IPO eli Initial Public Offering –(pörssi)listautuminen – on taikasana ja sen voi nokittaa vain Second Round, Third Round –rahoituskalvoilla, joissa yrityksen arvo kasvaa joko lineaarisesti tai – vielä parempaa – eksponentiaalisesti. Näin vanhalla tulee teknohuuma ja biotekniikan rajattomat mahdollisuudet mieleen.

Monet ystävät ovat soitelleet ja kertoneet että nyt, nyt on mahdollisuus hänelläkin päästä työelämän ikeestä. Kunhan tämä video- tai kännykkäpeli lanseerataan globaalisti, niin kyllä Supercell kalpenee. Satamiltsii on pikkuraha ja jaardi on raha- eikä mittayksikkö

Kun maailmassa kuollaan sydän- ja verisuonitauteihin, niin juuri tällä XYZ -vehkeellä ne havaitaan ajoissa. Ikääntyvän väestön ja terveydenhuollon mahdollisuudet ovat rajattomat.Nimi tuohon ja olet mukana pelissä.

Alternatiivisijoitukset kuuluvat jokaiseen salkkuun, sanovat nyt viisaat. Ei ole kauan siitä kun hedge-rahastot kuuluivat jokaiseen salkkuun, sitten eivät taas kuuluneet, kunnes kohta taas kuuluvat.

Kuulijan kannattaa pysähtyä miettimään, ymmärtääkö yrityksen toiminnan ja ansaintalogiikan. Eipä sillä, on noissa varmasti hyviäkin joukossa mutta jo toimivienkin yritysten listautumisissa on nähty piirteitä, joissa Musta Pekka on jäänyt piensijoittajan pitkään salkkuun.

Mitä salkulle kuuluu?

Salkun arvo on laskenut oikeastaan joka rintamalla. Parhaiten on mennyt ehkä Nokia –positio. Nordean iso positio on valunut kuin lehmän häntä. Ajattelin mennä oikein paikan päälle yhtiökokoukseen kuulemaan onko meneillään Suomi-Ruotsi maaottelu vai kehitetäänkö yhtiötä jatkossakin.

Oriolan yhtiökokoukseen ajattelin mennä kuulemaan ensi käden fiilikset toiminnanohjausjärjestelmistä. Josko viime vuoden murheet saataisiin tänä vuonna unholaan ja perusbusiness toimimaan. Yhteistyöstä Keskon kanssa on mielenkiintoista kuulla lisää.

Rapala on näemmä todennut, että niin hyvin on entinen johto pärjännyt jotta entisen tj:n asema hallituksessa on vakaa ja hyvää hallitusta on muutenkin turha muuttaa. Viimeisen vuoden kurssipudotus on reilut 25 %:a. Onhan yhtiöllä tuolla vauhdilla vielä muutama vuosi elinaikaa. Kuuluu yhtiöihin, joilta ei hyviä uutisia enää edes odoteta.

Raisio tulee kertomaan mihin jatkossa keskitytään, kun alkavat karsittavat rönsyt loppua. Voihan niitä toki ostaa lisää. Osinko jäädytettiin ja osinko-aristokraatin status meni saman tien.

Eli mielenkiintoisia yhtiökokouksia tulossa.

Handelsbankenin vinkkejä kakkosasunnon ostamisesta Euroopan rantakohteissa on varmasti mielenkiintoista kuulla. Tuohon vielä muutama ison sijoitustalon markkinakatsaus, niin ei jää sijoittaminen tiedon puutteesta tai ideoista vajaaksi.

Nordeaa ostin hieman lisää, samoin Jenkkien pikkuyhtiötä R.R. Donnelleyta. Sieltä napsahtivat jo ensimmäiset osingot tilille. Osingot tulivat myös murheenkryyni Omega Healthcare Partnersilta. Samalla ilmoitettiin että osinkojen nousuputki on tältä erää ohi, mutta tämä taso pidetään. Jos näin käy, niin tuo 10 % vuosiosinko riittää vallan mainiosti.

Hyvin noussutta Ameria myin taas hieman ja otin tilalle lisää Cityconia. Unilever maksoi perinteisen kvartaaliosingon. Sijoitusyhtiö sai suuremman osingon noteeraamattomasta yhtiöstä ja kun tällä viikolla saan kirjanpidot taputeltua kuntoon, pääsen siirtämään rahaa omastakin sijoitusyhtiöstä pankkitililleni.

Muita myyntejä tai ostoja en ole tehnyt. Otan nyt kevään osingot tilille ja mietin sen jälkeen pitääkö isompia säätöjä tehdä. Osinkovirta näyttää edelleen hyvinkin riittävältä.

Kolmen viikon päästä tosiaan ensin Italiaan ja sitten keväiselle Rivieralla. Valoa siis näkyy tunnelin päässä.

Firenzeä, Roomaa ja Provencen tuoksuja odotellen.

 

 

 

 

Sijoitatko rahan takii?

Viime viikonloppuna katselin kun paikalliset ravintolatyöntekijät järjestivät mielenosoituksen flash mob –hengessä Turun kauppatorilla. Moovit oli harjoiteltu ja synkronoitu Antti Tuiskun tahtiin. Viesti oli että ”me käydään töissä rahan takii…” ja nyt olisi aika saada lisää liksaa.

Esitys oli huomattavasti virkistävämpi kuin jo totuttu AY –show jossa seistään apaattisena Senaatintorilla ja lähetellään pahvikyltillä terveisiä sieltä jostain Sipilälle. Mielestäni on erinomaista, että nuoriso sekä käy töissä että on havainnut että rahaa saa työtä tekemällä – ei ainoastaan vanhempien kukkarosta tai Kelan luukulta.

Viimeisen reilun viikon pörssikurssien nuijinta on tuoreessa muistissa. Jenkkipörsseissä nähtiin taas mitä tapahtuu kun kaikki algoritmit on viritetty herkiksi ja joku liike laukaisee ketjureaktion. Tuhannenkuudensadan pisteen pudotus Dow Jones –indeksissä ei montaa minuuttia kestänyt. Päivä päättyi 1 175 pistettä miinukselle.

Siinä saivat taas markkinoita analysoivat asiantuntijat kaivaa nopeasti jonkun selityksen pakkilaatikosta. Tällainen antaa kummasti perspektiiviä rahoitusteorialle, jonka mukaan kaikki yhtiöön (ja sen osakkeeseen) liittyvä informaatio on jokaisella hetkellä jo yhtiön pörssikurssissa. Mikä on se hetkessä saatu informaatio, joka niistää triljoonan – tai ainakin jonkun luvun, jossa on mahdottomasti nollia – maailman pörssivarallisuudesta?

Niin kuin tapaan kuuluu, Yhdysvaltoja seuraa Aasia ja Aasiaa Eurooppa. Tällä kertaa Euroopassa päästiin hivenen vähemmällä, kuin odotin.

Yleisimmät selitykset tapahtumille olivat:

• Yhdysvalloissa talouskasvu on nopeampaa kuin odotettiin. Työllisyysaste on noussut niin korkeaksi että palkat ovat lähteneet nousuun. Hitaan – tai paremminkin – hallitun kasvun ja olemattoman inflaation ”Kultakutri –talous” on tullut tiensä päähän.
• Ja kun inflaatio nostaa päätään, keskuspankkien rahan pumppaus loppuu ja korot nousevat odotettua nopeammin.
• Ja kun korot nousevat, niin osakemarkkinoille päätynyt ”korkotuottoa hakeva raha” palaa takaisin korkomarkkinoille. Osakkeet myyntiin, kurssit laskuun.
• Osakemarkkinoiden arvostustaso on muutenkin korkealla ja kurssit eivät kestä pieniäkään pettymyksiä. Tästä yksi Talking Head huomautti mielestäni hyvin, että kurssitasot perustuvat tulevaisuuden odotuksiin. Ei nykytilaan. Vaikka yrityksillä menee nyt hyvin (tästä ollaan yhtä mieltä) niin kurssien nousu (tai edes nykytaso) edellyttää että tulevaisuuden odotuksissa on edelleen kasvua ja edelleen huomattavasti parantuvia tuloksia. Korkojen nousu ja inflaatio saattaa muuttua nopeasti esteeksi tälle.
• Suosittu selitys on myös, että kyseessä on pitkään nousuun aina liittyvä tekninen korjausliike joka antaa hyvän mahdollisuuden lisäostoihin eli ”buy the dip”. Ja tähän sitten asiantunteva ilme ja toteamus että ”talouden fundamentit ovat kunnossa”.

Oli mikä oli, niin omankin salkun päivän arvosta niistettiin paksu nippu rahaa. Asialla olisi jotakin merkitystä, jos ”lukitsisin vastaukseni” eli painaisin myyntinappia.

Oma reaktio koko viikon turbulenssiin jäi kahteen pieneen ostoon. Ostin 1000 kpl lisää Nordeaa, kurssiin 9,43 e ja kokonaista 250 kpl lisää yhdysvaltalaista R.R. Donnelley & Sons Company hintaan 7,23 taalaa. Jälkimmäisen oston tein, kun huomasin että yhtiö vahvisti kvartaaliosingon, jolla pääsee 7,75 %:n osinkotuottoon. Positioni on olemattoman pieni, enkä ole vieläkään tehnyt kyseisen yrityksen toiminnalle tai talousluvuille sen kummempaa analyysiä.

Olen sijoittajaurani aikana nähnyt näitä viime viikon ”pörssiromahduksia” useita kymmeniä. Itse asiassa puhutaan korjausliikkeestä (correction) kun kurssit ovat pudonneet yli 10 %:a, siihen päästiin tällä kertaa. Näissä ei ole mitään uutta. Vastasinkin yhden palstan pitkään keskusteluun, jossa teemana oli että mitä nyt pitäisi tehdä, että minä ainakin teen itselleni latten. Näin teinkin, Nespresson uudesta Uganda –kausimausta. Lopputulos oli kahvin suhteen oikein hyvä.

Pörssiromahdus on sellainen, jossa loppua ei näy ja salkun arvo hupenee kuin pekoni kuumalla pannulla. Katse päivän kurssien punaisella välkkyvään viidakkoon kouraisee vatsasta. Lehtien otsikoissa ei näy yhtään positiivista uutista ja tilannetta kuvaillaan sanoilla ”veret seisauttava”, ”lopun alku”, ”kaikkien romahdusten äiti”. Viestinä usein tuo suomalainen viisaus kuuseen kurkottamisesta ja ahneen niin sopivasta lopusta. Aika moni muistuttaa sanoneensa että näin tässä käy, eivät puutkaan kasva taivaaseen. Lievää vahingoniloa on ilmassa kaiken maailman pörssikeinottelijoiden kohtalosta. Rahaa kun ei saa kuin työnteolla – ja silläkin vain vähän.

Itselle soitti pian sen reilun 1000 pisteen laskun jälkeen pitkäaikainen ystävä. Sanoi että tässä se hänen viimeiset seitsemän vuotta pelkäämänsä romahdus nyt sitten on. Onpa hyvä, että oma osakepaino on ollut koko ajan se 4 %:a, jonka omat vatsahapot juuri ja juuri kestävät… Niinpä.

Sinänsä tämäntyyppinen heilahtelu on hyvä herätys niille, jotka eivät ole nähneet juurikaan muuta kuin nousua pörssiurallaan. Salkkunsa tappiin vivuttaneiden kannattaneet tarkastaa miten hyvin lompakko kestää laskut. Vipu kun toimii aina kumpaankin suuntaan.

Viimeisessä Viisas Raha –lehdessä Aki Pyysing kirjoitti artikkelin otsikolla ”Tilisiirtokausi lähestyy”, jossa kirjoitti kriittisen näkemyksen osinkojen hehkutuksesta. Hyvin kirjoitettu juttu, kannattaa lukea.

Omaa näkemystäni juttu ei sinänsä muuta, minulle osingot ovat edelleen omistajan palkkaa, korvausta otetusta riskistä. Muistan senkin ajan kun ”luovan tilinpäätössuunnittelun” kestävyys mitattiin juuri ihan oikealla rahalla. Oli yrityksiä, joilla meni paperilla kovin hyvin, mutta rahavirta omistajiin päin ei toiminut oikein koskaan. Nykyäänkin kannattaa katsoa aika tarkkaan jos yhtiöt esittävät useampia erilaisia tuloslukuja. On IFRS:ää, sisäistä laskentaa, GAAP:ia ja joskus myös jatkuvasti toistuvia kertaluonteisia eriä. Tulos olisi parempi vertailukelpoisilla valuuttakursseilla. On mukava nähdä tuloksia omalla pankkitilillä, oikeissa euroissa.

Osinkotaulukkoni mukaan kaikki sijoitukseni ovat joko nostaneet osinkoa viime vuodesta tai pitäneet sen vähintään ennallaan. Uskallan siis jo tässä vaiheessa odottaa kuluvalle vuodelle oikein mukavaa tilisiirtoa omistamiltani yrityksiltä omalle tililleni. Suunnitelma toimii. Tämä antaa kummasti perspektiiviä mahdolliselle Apokalyptiselle Pörssiromahdukselle.

Viime blogissani kerroin miten Nalle Wahlroos käytti Hill Street Bluesin kommenttia: ”Hey, hey. Let’s be careful out there!”.

Tähän on nyt helppo yhtyä. Ollaan mieluummin liian hitaita kuin turhan nopeita sen kuuluisan myynti- ja ostonapin painamisessa. Busseja tulee ja menee, niin osto- ja myyntitilaisuuksiakin.

Pitkällä juoksulla asiat tuppaavat järjestymään ja omistaminen kannattaa.

Jos ei muuten, niin ”rahan takii”.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bonuksia ja palkankorotuksia

Joulusta ja Uudesta Vuodesta on nyt sitten selvitty. Sijoitusyhtiöiden viime vuoden kuitit ja varallisuusraportit on kerätty, lajiteltu ja toimitettu kirjanpitäjälle. Sen verran olen pyrkinyt edistämään paperitonta toimistoa että skanneri on ollut ahkerassa käytössä ja materiaali on toimitettu muistitikun muodossa eteenpäin. Tuli mieleen ensimmäinen vakituinen työpaikkani, jossa pääsin varsinaisen työni lisäksi mukaan kirjanpidon ja laskentaosaston riemuihin. Irrotin tositenippuja kansioista ja sulatin liimatyynyjä, joilla tositteet puristettiin määrämuotoisiksi kirjoiksi. Taitaa olla nykyään mennyttä kansanperinnettä sellainen työ.

Vuodenvaihteessa pitää jokaisen kynnelle kykenevän sijoitustalon ennustaa seuraavan vuoden menestyjät ja häviäjät. Veikataan pörssin nousuja ja laskuja desimaalin tarkkuudella. Rakennetaan uusia mallisalkkuja. Otsikoita piisaa ja hyviä perusteluja suuntaan jos toiseenkin. Nyt olen nähnyt ison yhdysvaltalaisen pankin ennusteen siitä että nousukausi jatkuu vielä kymmenen vuotta ja useamman vastaavan, joissa todetaan että raju pörssiromahdus on jo joko alkanut tai on ainakin aivan nurkan takana. Perustelut kuulostavat aina yhtä vakuuttavilta. Aika usein on kuitenkin tärkeämpää aloittaa henkilökohtaisen talouden seuraaminen,säästäminen ja sijoittaminen, kuin pystyä arvaamaan juuri ne parhaat hevoset radalta.

Bloggaajatkin pääsivät Ruotsissa syytettyjen penkille kurssivedätyksistä. Todetaan nyt vielä varmuuden vuoksi vielä kerran, että blogissani kerron siitä mitä olen itse salkussani tehnyt ja miten maailmaa näen. En kehota lukijaa ostamaan tai myymään yhtään mitään. Eikä kissaakaan kannata (luultavasti) kuivata mikroaaltouunissa.

Tulee mieleen reissu Coloradon Breckenridge –vuorille. Vuokrasimme siellä moottorikelkat ja eteen lyötiin ensimmäisenä paksu nippu papereita, joissa luki että olet ryhtymässä hankkeeseen, jossa luultavasti kuolet tai ainakin vammaudut vakavasti. Me eurooppalaiset katselimme lappuja ja totesimme että josko jäisimme vain baariin, kun riskit ovat näin rajut. ”It’s only a liability thing, just sign it and let’s go” neuvoivat paikalliset. Näin tehtiin ja ilman mitään ongelmia selvittiin.

Samanlaisia suojauksia meille rakennetaan nyt, kun ETF:iä ei kerta kaikkiaan saa ostaa mikäli niistä ei ole suomenkielistä tuotekuvausta. Näin saadaan ehkä 95 % markkinoilla olevista tuotteista pois suomalaisten tarjonnasta. Hyötyjiä voi kukin miettiä itse; varsinainen sijoittaja tuskin kuitenkaan tästä hyötyy. Toivottavasti järki vielä voittaa. Varsinkin kun samaan aikaan markkinoilla myydään monenlaista hässäkkää ilman minkäänlaisia rajoituksia – tai siltä se ainakin näyttää. Monikohan Bitcoin -huumassa sijoittava on miettinyt 100 %:n tappion mahdollisuutta?

Minulle alkuvuoden sijoitustapahtuma on perinteisesti ollut Mandatum Lifen Sijoitusilta, jossa Björn Wahlroos on kertonut missä hänen mielestään nyt mennään. Reilu pari viikkoa sitten saimme taas reilun tunnin mukaansatempaavan esityksen siitä missä sijoituskohteissa voisi olla vielä mehua puristettavana.

Yrityslainapuolella nousevat korot vaikeuttavat peliä ja jäljelle jää ainoastaan tietyn luottoluokituksen yrityslainat (high yield) ja nekin rajatuilla maantieteellisillä alueilla tai toimialoilla. Pohjoismaissa nämä ovatkin jo toipuneet öljysektorin pahimmasta moukaroinnista. Alternatiivipuoleen on panostettu ja etsitään ”special cases” -kohteita eri alueilta, periaatteena se että kohteesta, johon sitoudutaan koko sijoitusajaksi, saa yleensä korvauksen – likviditeettipreemion. Näitä nähtiin kiinteistöpuolellakin, vaikka yleisesti ottaen sieltä on irtonaiset eurot jo korjattu talteen. Listaamattomat Private Equity -tyyppiset mahdollisuudet olivat myös esillä. Vakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnan pitkä aikahorisontti antaa sekä perspektiiviä että mahdollisuuksia.

Teknologiakohteissa Nalle tunnisti olleensa jälkijunassa ja sanoi että yrityksiä ja teknologioita, jotka parhaimmillaan muuttavat koko sektorin ansaintalogiikan, ei voi enää sivuuttaa vaikka perinteiset p/e –luvut näyttävätkin välillä absurdeilta. Hän muisteli myös kehittyvien markkinoiden vuoristorataa ja totesi että luultavasti markkinoilla on vielä niin paljon näissä kohteissa aikaisemmin sormensa polttaneita, että nousuvaraa on enemmän kuin muualla. Trumpista todettiin että olipa miehestä muuten mitä mieltä tahansa, niin sijoittajan kannalta vaalitulos oli sittenkin hyvä.

Viimeisimpänä kommenttina oli kuitenkin vanha Hill Street Bluesin poliisikersantin ohjeistus ”Hey, hey. Let’s be careful out there!”. Kaikin puolin onnistunut tilaisuus.

Keväisin vahvistetaan perinteisesti sijoittajan palkanmaksu. Ensimmäiset yhtiöt ovat jo ehtineet julkistaa tuloksensa ja antaneet ehdotuksensa osingosta. Ehdotukset käsitellään kevään yhtiökokouksissa ja lähes aina tulosjulkistuksen yhteydessä annettu ennakkotieto vahvistetaan.

Asiantuntijoiden kanssa saa helposti pitkän keskustelun aikaan siitä, pitäisikö osinkoja maksaa ollenkaan vai käyttää varat yrityksen kasvuun? Tai siitä, pitäisikö osingot maksaa rahana vai käyttää varat sen sijaan omien osakkeiden ostoon? Mielipiteitä on monia.

Oma filosofia on yksinkertainen: kasvava osinkovirta, rahana joka maksetaan mieluummin useampana eränä kuin kerran vuodessa. Pidän tätä osinkovirtaa sijoittajan palkkana ja sillä on tarkoitus pystyä kattamaan elämisen kustannukset, mielellään niin että hieman jää ylikin uusien sijoitusten tekemiseen.

Oman salkun ensimmäiset ilmoitukset näyttävät ihan mukavilta. Nordealta on tulossa 0,68 e osinko (eli 4,6 % ”palkankorotus”). Omega Healthcare Investors, jonka kurssikehitys on ollut vähintäänkin heikko, nosti nyt osinkoaan 20. peräkkäisenä kvartaalina ja tarjoaa nyt yli 10 % vuotuisen osinkotuoton. Yleensä näin korkea osinkotaso saa kaikki hälytysvalot vilkkumaan mutta olen ajatellut katsoa tämän kortin loppuun asti. Ruotsalainen makeisvalmistaja Cloetta jakaa ”vuosibonuksen” omistajilleen eli entisen 0,75 kruunun osingon rinnalle lisäosinkona toiset 0,75 kruunua. Investor nosti osinkoaan taas kruunulla (9 % ”palkankorotus”). Telia korotti osinkoaan 15 %:lla 2,30 kruunuun. Yhtään osingon leikkausta ei ole vielä ilmoitettu oman salkun osalta mutta Fortum tulee tarjoamaan jännitystä tässä suhteessa. Uniperin vajaan puolikkaan osto meni läpi ja tarjoaa tuottoa tulevaisuudessa mutta rajoittanee osingonmaksua lähivuosina.

Salkussa olen tehnyt seuraavat liikkeet:

• Nordea, ostettu lisää 2 000 kpl kurssiin 9,80 e.
• Osto rahoitettu myymällä Coca Cola kurssiin 47,90 usd.
• Amer, myyty voitolla 700 kpl kurssiin 22,84 e
• Raisio, myyty voitolla 5 000 kpl kurssiin 4,37 e
• Orion, ostettu kolmessa erässä 1 500 kpl keskikurssiin 31,44 e

Raision ja Amerin suhteen salkkuun jäi vielä hyvinkin riittävä nippu kumpaakin ja näiden myynnistä saadut rahat menivät Orionin ostoon. Amerin osinkotuotto on alle Orionin, joten salkun osinkotuotto nousi hitusen verran.

Mandatumin esityksestä inspiroituneena ostin hieman lisää iSharesin Emerging Markets etf:ää ja kun Ruotsin kurssin kruunulla siellä spekuloitiin iSharesin OMX Stockholm –etf:ää, jonka vuosikulu on muuten mykistävä 0,10 %.

Dollari on taas heikentynyt ja jos kehitys jatkuu, joudun miettimään Euroopan teollisuusyritysten kilpailukykyä vahvan euron ympäristössä. Uskon kuitenkin että tällä hetkellä Euroopasta löytyy pörssiyhtiöitä, joille kuluva vuosi näyttää varsin hyvältä. Suomessakin on kansantalouden kasvuennusteita nostettu – vihdoinkin. Saa nähdä saadaanko tämä tilaisuus hukattua jollakin lailla. Ensimmäiset lakkokolisteluthan ovat jo käynnissä.

Tässä vaiheessa vuotta olisi oikeastaan pitänyt jo siirtyä Etelä-Ranskaan, mutta sielläkin on ollut sen verran vaihtelevat kelit että päätin lykätä reissua. Seuraava varma matka – maaliskuun lopussa – kohdistuu tällä kertaa Italiaan, jossa on tarkoitus kiertää taas Rooma ja Firenze. Sen jälkeen viikon tauko Suomessa ja taas Ranskan Cannesiin. Viime vuoden huhtikuu siellä oli erinomainen ja nyt on tarkoitus toimia samalla reseptillä, eli vapuksi kotiin. Saa nähdä alkaako Suomen sää kyllästyttää ennen maaliskuun loppua niin että on pakko tehdä joku irtiotto ennen sitä.

Onnistunutta osinkokevättä odotellen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Talvipäivänseisaus

Ranskasta paluusta on nyt kulunut tasan neljä viikkoa. Auringon olen tainnut nähdä täällä kolme kertaa. Matkailun edistämiskeskukseen täytyy palkata innovatiivista väkeä että saamme turistit innostumaan pimeydestä, tihkusateesta ja vaakarännästä. Kaduilla on ollut välillä lunta, äärimmäisen liukasta jäätä ja välillä pelkkää sepeliä. Muutama tuttu oli jo ehtinyt kaatua niin lahjakkaasti jalkakäytävillä, että joulu menee nilkuttaessa. Aamuisin on hämärää, heti iltapäivällä pimeää eikä ikkunasta katsomalla oikein arvaa onko päivä vai yö.

Veikkaan että parantunut talous- ja työllisyystilanne näkyy matkatoimistojen kassoissa. Itsekin on tullut surfattua monella nettisivustolla miettimässä sopivaa reissua heti alkuvuoteen. Kesän Cannesin reissu on buukattu, muuten on suunnitelmat vielä auki.

Kumma kyllä, tulijoita on Suomeenkin. Vuonna 2015 ulkomaiset turistit viettivät täällä 30 miljoonaa yötä. Venäläisten turistien vähenemisen on paikannut kiinalaisten, brittien ja japanilaisten määrän kasvu. Finnairilla on mennyt vihdoinkin mukavasti; strategia toimii ja matkustajamäärät kasvavat. Yhä useammin koneet ovat täynnä. Liiketulos on parantunut jo 12 kvartaalia peräkkäin. Kymmenen miljoonan matkustajan määrä saavutettiin jo 2015 ja nyt on kasvatettu kapasiteettia ennestään. Voi onnitella niitä, jotka uskalsivat sijoittaa sinivalkoisiin siipiin! Itse olen katsellut silmät pyöreinä lievää kurssiheiluntaa kun 52 viikon pohjat olivat 3,98 euroa ja huiput 13,52 euroa.

Pörssiliikkeet eivät ole suosineet omia suoria osakkeita. Välillä on tuntunut että vuoroviikoin poljetaan positio kerrallaan suohon. Katsoin vuoden myynnit läpi ja esitin itselleni kysymyksen ”kannattiko myydä?”.

Voitot ja tappiot yhteensä reilut 110 000 euroa plussalla. Suorat omistukset on myyty niin, että samalla olen ottanut tappiota kotiin ja niiden saldo on nolla. Vakuutussäästämisen etu on se, ettei siellä tarvitse miettiä myyntien ja ostojen ajoitusta samalla lailla eli tuon myyntivoiton saa sijoittaa sellaisenaan uusiin kohteisiin.

Tässä listaa:

• Kohde                         ajankohta       hinta               hinta nyt        kannattiko
• Metso                          huhtikuu         30,81 e           28,43 e            kyllä
• iShares HDV             toukokuu        83,00 usd      90,10 usd       ei
• Sponda                       kesäkuu            5,20 e             lunastettu     kyllä
• Raiffeisen Bank       elokuu              26,00 e           30,35 e            ei
• Fortum                       syyskuu            17,11 e            16,53 e             kyllä
• Fortum                       lokakuu            18,08 e           16,53 e             kyllä
• Uponor                       lokakuu            14,76 e           16,67 e             ei
• Tikkurila                    marraskuu      17,56 e           17,48 e             kyllä
• Novo Nordisk           marraskuu      314,40 dkk    335,80 dkk    ei
• iShares IXN               joulukuu         151,00 usd    154,43 usd      ei
• H&M B                        joulukuu         199,20 sek     170,70 sek     kyllä
• L Brands                     joulukuu         58,50 usd       60,95 usd       ei

Eli aika hyvin kuvastuu se, että holdaamalla pärjää yhtä hyvin tai paremmin. Kuusi myyntiä ”kannatti” ja kuusi ei. Ja silloinkin on vertailukohtana tämän päivän kurssi. Jotakin on tullut vanhoista myynneistä opittua, eli Fortumista myin vain kolmasosan, Tikkurilasta 20 %, H & M:stä kolmasosan ja L Brandsistä puolet. Kaksi viimeistä liittyivät juuri voittojen ja tappioden tasaamiseen. Novo Nordisk antoi hyvän tilin ja olisin voinut pitääkin sen salkussa mutta Tanskan osinkojen verotus ärsytti enkä jaksa niiden ylimääräisiä veroja anoa takaisin. Luulisi että tällaiset asiat olisi helppo hoitaa niin ettei anomisia tarvita. Jos haluttaisiin.

Yhdysvalloissa Omega Healthcare Investorsia on nuijittu urakalla. Yksi isompi vuokralainen on jonkinlaisessa selvitystilassa. Trumpin verouudistus saattaa rokottaa Medicare –ohjelmaa ja sitä kautta vähentää asiakkaiden maksukykyä. Toisaalta vanhusten määrä kasvaa ja nämä hoitokodit ovat kuitenkin taloudellisesti huomattavasti tehokkaampi hoitomuoto kuin sairaalat. Osinkotuotto on tällä kurssilla mykistävä 9,22 prosenttia. Kuviossa pyörii myös kymmeniä juristeja, jotka kerjäävät valtakirjoja sijoittajilta kanteeseen virheellisestä sijoittajaviestinnästä. Itsellä ei riitä asiantuntemus arvioida kanteen pätevyyttä mutta eiköhän siitäkin jonkinlainen soppa saada aikaiseksi. Ostin pikkuerän osakkeita lisää, vaikka näin korkea osinkotuotto on yleensä vaaran merkki.

Hennes & Mauritz on ollut murheena monella ruotsalaisella ja salkkuja on tyhjennetty. Kurssi on pudonnut 368 kruunun huipuista 170 kruunuun. Myynti ei kasva vaikka kauppojen määrää lisätään. Varastotasot olivat korkealla ja käsitys on että ”touch is lost”. Kevensin tosiaan hiukan mutta itse asiassa ajattelin ostaa lisää, kun likviidiä taas tulee. Pääomistaja (Stefan Persson perheineen) on kasvattanut jatkuvasti ja merkittävästi omistustaan. Nettikauppaan panostetaan jatkossa entistä enemmän ja nyt jännitetään miten tämä näkyy osingoissa. Tällä hetkellä osinkotuotto on 5,75 %:a. Ei ole tainnut olla tällä osinkotasolla koskaan.

Minulla oli aikaisemmin vaaran merkkinä sana ”matriisiorganisaatio” yritysten tiedotteissa. Tämä tarkoitti yleensä sitä että yritysjohto on hävittänyt täysin käsityksen siitä missä ollaan ja mihin pitäisi mennä. Kurssi putosi muutaman vuoden sisään merkittävästi. Ajattelin säilyttää sanan myyntisignaalien joukossa ja lisätä sinne uuden sanan: toiminnanohjausjärjestelmä.

Ensin Tikkurila kompasteli tämän kanssa ja nyt Oriola teki eräänlaisen ennätyksen siinä miten selkeä ja vakaa liiketoiminta saadaan täysin sekaisin ja pahimmassa tapauksessa asiakkaat lähtemään. Kun logistiikkayrityksen toimitukset, tiedonkulku ja koko pakka on sekaisin kaksi kuukautta, niin saadaan lopputuloksena toimitusjohtaja vaihtoon ja markkina-arvosta vuodessa 35 %:a pois. Tikkurila on toipunut kolauksesta mutta Oriolan suhteen odotetaan vielä parempia tuulia. Oriola on perustanut yhteistyöyrityksen Keskon kanssa, mikä saattaa antaa tulokseen uutta virtaa muutaman vuoden sisään – kunhan nykyiset päämiehet ja business saadaan hoidettua.

Suurimmista sijoituksista Citycon on nakuttanut tasaisesti ja odotusten mukaan. Nokia on kasvanut pikkuhiljaa merkittäväksi omistukseksi salkussa, saa nähdä milloin sen kurssiin saadaan puhtia. Odottaessa 4,7 %:n osinkotuotto antaa palkan omistajalle.

Tänä vuonna sijoittaminen iSharesin ETF:ien kautta on toiminut ylivoimaisesti paremmin kuin suorat ”osakepoiminnat”. Niissä kun ei yritetäkään arvata muutama menestyjää vaan otetaan koko kohdemarkkina salkkuun. Erityisesti Yhdysvaltojen markkinoilta ja Saksasta on osunut mukavan näköisiä tuottoja salkkuun. Ja kuten viime blogissa kirjoittelin, osinkostrategia on sinänsä toiminut mukavasti – kassavirta riittää varsin hyvin elämiseen.

Salkun vuodenvaihteen säädöissä jäi hiukan käteistä. En ole ymmärtänyt Bitcoin –huumasta mitään enkä viitsinyt ostaa Ässä-arpojakaan loppurahoilla joten tein viiden osakkeen pitkävedon. Yahoo Financen kautta löytyi yhdysvaltalaisten pienyhtiöiden lista, jossa oli analyytikkojen konsensusennusteet nousuvarasta. Otin listasta kylmästi viisi firmaa ja pistin jokaiseen pienen panoksen. Volatiliteetti on ollut mielenkiintoista, välillä mennään 10 prosenttia ylös, välillä alas. En tiedä firmoista paljoakaan, sen verran kävin luvut läpi että yritykset ovat ihan oikeasti olemassa ja niillä käydään ihan oikeaa kauppaa. Biotekniikkaa, lääketekniikkaa ja yksi dokumentointiin / esityksiin erikoistunut yritys.

Kokonaispanos on sellainen että maailma ei kaadu vaikka lopputulos olisi total loss eli – 100 %:a. Analyytikot näkevät kuitenkin noin 100 %:n nousuvaran. Eli kirjaimellisesti tupla tai kuitti. Firmat ovat Cytokinetics, Mimedx Group, Progenics, R.R. Donnelley ja The Medicines Company. Ensi jouluna voi sitten katsoa olisiko sittenkin kannattanut yrittää perinteisellä lotolla.

En nytkään suosittele kenellekään sijoituskohteita – sehän on meillä luvanvaraista toimintaa. Kerron vain mitä olen itse tehnyt. Alleviivaan vielä että erityisesti näiden viiden valinta on tehty täysin ulkopuolisten, minulle tuntemattomien analyytikkojen listan perusteella. Toisaalta, uskallan väittää että aika moni sijoittaa kryptovaluuttoihin juuri nyt aivan yhtä vähäisellä tiedolla…

Jouluruuat on nyt pääosin hankittu. Huomenna vielä loppurutistus ja tilausten haku Turun kauppatorilta ja kauppahallista. Ihmisiä on ollut liikkeellä niin paljon, että on kumma jos kauppaketjut valittavat huonoa myyntiä. Ajattelin hoitaa osan ostoksista tänään helpommin ja ”rauhalliseen aikaan” supermarketissa. Väärin. Välillä tuntui ettei esimerkiksi Citymarketiin edes mahdu enempää väkeä.

Tästä eteenpäin pitäisi päivän pidentyä. Ehkä näemme auringonkin taas joskus.

Rauhaisaa joulun odotusta kaikille.

 

 

 

 

Leivokset ilmassa leikkiä lyö

Täällä Rivieralla on menossa reissun viimeinen päivä. Huomenaamulla hyppään Norwegianin kyytiin ja kotia kohti, Oslon kautta tällä kertaa. Viisi viikkoa on mennyt kuin siivillä. College International de Cannes toimi hyvin tälläkin kertaa. Päivärytmi pysyy kunnossa kun joka arkiaamu oli herätys 07:30, aamukahvit parvekkeella ja noin kilometrin kävely koululle. Kaksi vajaan kahden tunnin opetussettiä ja kahvitauko väliin. Puolenpäivän jälkeen kävely kaupunkiin rantabulevardia pitkin, toriostokset ja välillä lounas jossakin uudessa ravintolassa. Iltaisin kävin muutaman kerran elokuvissa, muutaman viikonlopun olin ”turistioppaana” tutuille, jotka sattuivat seudulle.

Koulun opetus on ympärivuotista, joten ryhmässä tapahtuu muutoksia sitä mukaa kun oppilaita tulee ja lähtee. Viimeiset kaksi viikkoa meni nuoremman ryhmän kanssa, suurin osa hiukan yli kaksikymppisiä , enimmäkseen päätoimisia opiskelijoita. Eniten oli väkeä Yhdysvalloista, Englannista, Brasiliasta ja Sveitsistä. Työnantajilla on aika hyvä tilanne kun pääsee valitsemaan todella motivoituneesta, fiksusta ja koulutetusta väestä. Sen verran vaihdettiin ajatuksia monesta aiheesta että ennustan työnantajille haastetta siitä, miten tällainen väki pidetään töissä. Pelkkä raha tai autoetu-Golfin vaihto Passatiin ei tuntunut kiinnostavan. Vastuullinen työ, reilut ja selkeät työpaikan pelisäännöt, liiketoiminnan kansainvälisyys ja omaan arvomaailmaan sopiva työnantaja olivat toivelistalla tärkeimmät.

Englannin yliopistoissa opittu tapa, jossa ihan jokainen joutuu vetämään esityksiä ja väittelyitä mistä tahansa, nopealla aikataululla ja ilman muistilappuja taikka powerpointeja, erottui joukosta. Ei puhuttu selkä yleisöön ja katse kohti valkokangasta, eikä luettu valmista tekstiä A4:sta. Eikä esityksen sujuvuudessa ollut mitään eroa vaikka esityskieli oli ranska. Suomen yliopisto-opiskelujen hintalappu kuulosti muista käsittämättömältä. Olisi kuulemma mukava aloittaa työelämässä ilman muutaman sadantuhannen opintovelkaa. Avasin sen jälkeen hieman progressiivisen verotuksen piirteitä. Ymmärsivät nopeasti näiden asioiden korrelaation, fiksuja kun ovat.

Kelit ovat olleet mainiot. Aurinkoisina päivinä, eli kaikkina paitsi kahtena, on lämpötila noussut kahdenkymmenen päälle. Jos sattuu osumaan tuulensuojaan, niin ollaan Suomen kesä-heinäkuun keleissä. Illat ovat viileitä, pyöritään jossain 12 asteen nurkilla. Kahtena päivänä 35:stä on satanut jonkin verran. Kun eläminen on edullisempaa kuin Suomessa ja aurinko paistaa yli 300 päivää vuodessa, niin ei tämä hassumpi seutu ole.

Oppikoulussa opettelimme aikoinaan Larin-Kyöstin Kevätserenadin tekstiä. Ihmettelin pitkään että mitkä ihmeen leivokset ilmassa leikkiä lyö, kunnes totesin että taitaakin olla leivoset, ei leivokset. Leivonen on ehkä paremmin tunnettu kiuruna. Teksti on tullut joka tapauksessa täällä mieleen. Joka ilta kun aurinko laskee, kaupunkiin saapuu useita tuhansien lintujen parvia. Aix-en-Provencessa oli sama ilmiö, mutta siellä linnut olivat naakkoja ja mustavariksia. Täällä linnut ovat pienempiä, yhdessä parvessa ensin muutama sata, kunnes parvet yhdistyvät ja yhdessä ”pallossa” saattaa olla tuhatkunta siivekästä. Niiden liikkeet ovat samanlaisia kuin kalaparvilla, ilman mitään näkyvää syytä koko parvi vaihtaa suuntaa 180 astetta ja ryntää taas toisaalle, kunnes palaa taas takaisin. Mikään saalistaja ei lennä niiden perässä mutta saattaa toki olla että metsästävät joitakin hyönteisiä, jotka eivät näy maasta käsin. Mykistävää balettia.

Nyt kun pörsseistä on niistetty arvostustasoja alas, mietin onko pörssin ja noiden lintuparvien liikkeissä yhtäläisyyksiä. On taas palattu tilanteeseen, jossa oikein mitkään kvartaaliraportit eivät riitä ja milloin mikäkin mörkö odottaa nurkan takana. Helsingissä yleisindeksi on viitisen prosenttia alle vuoden huippujen. Jenkeissä pyöritään lähellä vuoden huippuja, Saksassa vajaat neljä prosenttia alle vuoden huippujen. Indeksisijoittajan tilanne on edelleen erittäin hyvä, Suomessa +7 %, Ruotsi +8%, Norja +17,5 %, Saksa +13% ja Jenkkien Dow Jones +19 % ylös vuodenvaihteesta.

Omat hevoset ovat nilkuttaneet niin heikosti, että olisi ollut parempi panna kaikki panokset ETF:ien kautta indekseihin. Nokia -25 % viimeiset 6 kk, Nordea -15 % (6kk), Omega Healthcare -25 % vuoden huipuista, Oriola -30 % viimeinen vuosi, H&M -29 % viimeinen vuosi. Näitä riittää. Suolaa haavoihin ja kaikki myyntiin? Ei toki. Osaa on tullut ostettua lisääkin (Nordea, Nokia, Omega Healthcare).

Koko sijoitussalkku on pärjännyt kuitenkin kohtuullisesti. Tulipahan vain taas todistettua että parhaat osakkeet on helpointa valita jälkikäteen. Salkun pelastus on ollut melkoinen ylipaino Saksassa ja muutama erinomaisesti mennyt, lähinnä Yhdysvaltoihin sijoittava ETF. Ruotsin sijoituksissa heikko kruunukin on rassannut ja nyt odotellaan sinne veret seisauttavaa asuntomarkkinoiden romahdusta. Saa nähdä montako prosenttia se ”veret seisauttava” oli kun joskus myöhemmin katsomme asuntojen hintakäyriä.

Osinkojen suhteen kaikki on mennyt edelleen suunnitelmien mukaan. Salkun yrityksistä yksikään ei ole lopettanut osingonmaksua. Positiivisena pikkuliikkeenä todettakoon, että brittien kauppaketju Tesco aloitti taas osingonmaksun. Summa ei ollut päätä huimaava, kokonaista yksi pence per osake – mutta melkein 3 vuoden tauko katkesi. Aikoinaan Tesco oli luotettava, osinkoaan jatkuvasti kasvattava ”bluechip”. Ensi vuoden osinkoehdotuksista odotan pudotusta ainoastaan Fortumille, riippuen siitä miten Saksan Uniperin osakkeiden osto ja sen rahoitus etenee. Olen seurannut myös suurimpien omistajien ostoja ja myyntejä, esimerkiksi Stefan Persson on lisännyt tänä vuonna omistustaan H&M:ssä vaatimattomalla 7,5 miljardilla kruunulla. Pääomistajalla on luja usko suurimpaan sijoitukseensa.

Niille, jotka valittavat että osakkeet ovat aina kalliita ja että tuottoa tai korkoa ei saa mistään, ehdotan perehtymistä eri pankkien ”parhaat osingonmaksajat 2018” –listaan. Näitä on jo jonkin verran liikkeellä ja lisää tulee. Niistä käy ilmi että aikamoinen määrä yrityksiä on niitä, joiden ennustetaan maksavan yli 5 % osingon nykykurssille laskettuna. Saatetaanpa päästä kuuteen, seitsemään prosenttiinkin. Sitä voi sitten suhteuttaa tililtä saatavaan nollaan tai 0,15 %:iin ja miettiä uskaltaisiko sittenkin ottaa vähän osakeriskiä rahalle, jota ei ihan lähivuosina tarvitse. Jokainen toki tekee päätöksensä itse ja kantaa itse sekä riskit että onnistumisen hedelmät.

Aika ikävältä näytti Suomen säätilanne, mutta eipä kai tässä auta muu kuin pakata laukku valmiiksi ja laittaa sateenvarjo käsimatkatavaroihin. Keskiyöllä tosin alkaa Black Friday…

Pitäisiköhän ostaa varmuuden vuoksi muutama lentolippu keväälle jo nyt?

 

 

 

 

 

 

Marraskuinen lounas meren rannalla

Täällä Ranskassa pyhäinpäivä eli All Saint’s Day on vapaapäivä. Päätin käyttää auringonpaisteen hyväkseni ja kävelin La Croisetten taas päästä päähän. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti, sekä kävelyllä että ottamassa aurinkoa hiekkarannoilla. Tori – La Marche Forville – oli tänään auki sekin. Tein perinteiset toriostokseni jo eilen, joten nautin vain pienen cappuccinon eli Marocchinon kantakahvilassa. Tuolla 2,50 euron hinnalla saa hyvällä omallatunnolla istua aikansa kahvilassa, vaihtaa kuulumiset tarjoilijan kanssa ja katsoa torin kaupantekoa.

Viimeinen runsas viikko on potkittu salkun positioita oikein urakalla. Nokia otti kevyen 20 %:n pudotuksen eikä Nordeankaan tulos riittänyt markkinoille. Unilever on pudonnut huipuistaan, YIT ei ole markkinoiden mieleen ja Stockmannin kurssi on lähempänä senttiosaketta kuin hyvien aikojen tasoa. Positiivisella puolella voisi luetella Fortumin, Kemiran, Investorin ja Essityn.

Piti oikein pysähtyä miettimään toimiiko suunnitelma ja käydä osinkovirrat läpi. Suunnitelmani on edelleen se, että osinkovirta kattaa hyvin elämisen eikä mikään pakota kovin aktiiviseen kaupankäyntiin.

Tänä vuonna kulut ovat olleet totuttua korkeammalla tasolla. Teimme kotona remonttia ja muutimme entisen lastenhuoneen uuteen käyttöön. Samalla uusimme huonekaluja ja sisustusta. Kokonaiskulu tälle projektille vajaat 15 000 e. Saman verran tai huomattavasti enemmänkin olisi helppo upottaa keittiö- tai kylpyhuoneremonttiin, joten ei tuo niin suuri summa ole sinänsä. Matkustamiseen on – yllätys, yllätys – mennyt aikaisempaa enemmän. Toki matkapäiviäkin on kertynyt ehkä nelinkertainen määrä, suunnitelman mukaan. Muita yllätyksiä ei kulupuolella ole.

Tulopuoli on mennyt täysin suunnitelmien mukaan. Osinkoja on tullut eniten sijoitusyhtiöstäni, sen jälkeen suurimmat osingot:

• Citycon, vuositasolla 13 000 e
• Nordea, 9 100 e
• Aktia, 8 400 e
• Nokia, 7 000 e
• Raisio, 6 000 e
• Lassila & Tikanoja, 5 500 e
• Fortum, 5 500 e
• Kemira, 5 300 e
• Omega Healthcare Investors, 4 500 e
• Noin kolmen tonnin ryhmässä Tokmanni, Aspo, Tikkurila, Telia ja Oriola.

Kaiken kaikkiaan osinkoja ja korkotuloja tuloutunut 1,7 x kulujen määrä, joten suunnitelma on toiminut edelleen hyvin.

Eli taidan vetää syvään henkeä ja antaa pörssin heilua kaikessa rauhassa.

Tänä vuonna sain normaalia enemmän myyntivoittoja, lähinnä Spondan lunastuksen takia. Olen keventänyt myös Fortumia kun kurssi nousi yli 18 euron sekä kotiuttanut voitot Uponorista (sijoitusyhtiölle jäi vielä siivu) ja Metsosta. Sinänsä kokemukseni on, että mitä vähemmän salkkua veivaa, niin sen paremmin menee – helposti tulee myytyä voittajat ja otettua niitä kuuluisia käänneyhtiöitä salkkuun. Cut your losses but let your profits run, kuuluu sijoitusohje.

Täällä on nyt mennyt vajaat kaksi viikkoa ranskan opiskelussa. Minun ja koulun käsitys osaamiseni tasosta ei aina kohtaa – olen taas vaikeimmassa ryhmässä, vaikka itsestä tuntuu että helpompikin ryhmä riittäisi vallan hyvin. Tällä viikolla meillä oli muutama yhteinen päivä yhtä tasoa alemman ryhmän kanssa ja juttelin siinä olevan itävaltalaisnaisen kanssa. Kysyin että mitä tekee siviilissä… toimin ranskanopettajana, kuului vastaus. Niinpä. Ei ihme että puhe sujui kovin puhtaasti.

Ryhmässä on taas kolme ”boursieria” eli opiskelijaa, jotka maksavat koulunsa ja majoituksensa työnteolla. Kova pesti. Koulun jälkeen suoraan keittiöön tai koulun kahvilaan hommiin. Vapaailtoja on kaksi per viikko. Motivoituneita nuoria, joiden asenne opiskeluun on jotain aivan muuta kuin mihin on Suomessa totuttu. Kaksi tulee Brasiliasta ja yksi Englannista. Muuten ryhmässä on muutama ranskanopettaja Ukrainasta ja Ranskaan muuttaneen perheen tytär joka valmistautuu yliopisto-opiskeluihin täällä.

Päivän kohokohta oli tänään lounas Croisetten Long Beach -rantaravintolassa. Aurinko paistoi ja kun tuuli ei osu kohdalle, ollaan jossakin 25 asteessa. Marraskuussa. Croisetten ravintolat ovat hieman kalliimpia mutta Faux File au cepes eli ulkofile tattikastikkeella, salaatilla ja ranskalaisilla irtosi 20 eurolla. Kylkeen iso lasi hyvää punaviiniä seitsemällä eurolla. Maisema, auringonpaiste ja aaltojen loiske kuuluvat hintaan. Valkoiset pöytäliinat, kunnon pihviveitsi sekä erinomainen palvelu, kuten asiaan kuuluu. Pas mal du tout.

Viereisessä pöydässä taas noin 60-vuotias herrasmies aterioi ehkä 30-vuotiaan vaimonsa kanssa. Nainen näytti olevan järjestelyyn kovin tyytyväinen.

Ajattelin jatkaa tällä reseptillä vielä kolme viikkoa. Josko pahimmat loskasateet olisivat jo takana kun palaan. Vaakaräntää kun ei ole tullut vielä ikävä.

 

 

 

Kestävää kehitystä ja vastuullista varainhoitoa

Viime blogissa mainitsin osallistuneeni Mandatum Lifen Tulevaisuus-seminaariin syyskuun puolessa välissä. Vuotuinen seminaari herättää miettimään maailman kehitystä ja sijoittajan roolia siinä. Tänäkin vuonna saatiin nauttia erinomaisista esityksistä. Hatunnosto täytyy antaa myös Scandic Park hotellin tarjoilulle, oikein harmitti lähteä etuajassa kotia kohti. Aikoinaan LIFIM –kurssillani ollut hotellialan konkari sanoi että jos saisi päättää minkä hotellin omistaisi, niin se olisi Mannerheimintien Intercontinental (nykyinen Park). Konferenssiasiakkaat eivät kuulemma nikottele hinnasta kunhan palvelu on aina 10+. Nyt oli.

Suuremmat varainhoitotalot ovat jo pitkään pyrkineet profiloitumaan ajankohtaisia trendejä seuraavina ja keskustelua herättävinä toimijoina. Suomeen on tuotu kansainvälisiä asiantuntijoita ”Dr Doom” Nouriel Roubinista alkaen. Osallistumalla seminaareihin asiakas saa varainhoitopalkkioilleen enemmän vastinetta. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään kokonaisuutta, ”The Big Picture” – kaiken informaatiotulvan keskellä.

Mandatumin puhujavalinnat olivat London Business Schoolin professori Alex Edmans ja rahastokonsultti Mercerin vastuullisuusjohtaja Jane Ambachtsheer. Hyviä esiintyjiä kumpikin. Varsinkin Edmans jäi mieleen vauhdikkaalla, mukaansa tempaavalla jo kovin ei-akateemisella tyylillään. Hän pohti erityisesti yrityksen voitonmuodostusta ja pystyi todistamaan – yllätys, yllätys – että eniten henkilökuntaansa panostavat yritykset tuottavat parhaiten omistajilleen. Meillähän on perinteisesti lähdetty tupo –linjalla – eli se mikä annetaan toiselle, on aina toiselta pois.

Mandatum aloitti vastuullisuuden tarkastelun jo vuosia sitten kasvihuone-ilmiön ja ilmaston lämpenemisen näkökulmasta. Pariisin sopimuksen raamit tiedettiin ja todettiin että hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen tulee asettamaan monen firman tuloksen ja taseen (!) uudelleen mietittäväksi. Obama oli aikoinaan saanut arviot Yhdysvaltojen uusista energiavaroista ja todennut että ”emme pysty koskaan käyttämään näitä resursseja kokonaan”. Liuskeöljy-boomissahan laskettiin että Yhdysvallat voisi olla omavarainen energian suhteen seuraavat 100 vuotta.

Logiikka menee niin, että kun hiilidioksidipäästölle lasketaan oikea hinta ja tuotannolle / käytölle asetetaan uusia rajoituksia, niin monen öljy/kaasu/kivihiiliyhtiön taseessa olevat resurssit on arvostettava uudelleen eli kirjata alas. Maailma muuttuu; ei ole monta vuotta siitä kun öljypula oli ongelma, nyt samat asiantuntijat väittävät että maailma hukkuu kivihiileen ja öljyyn, joita ei voida – ilmaston lämpenemisen takia – käyttää.

Sinänsä on luontevaa että vakuutusyhtiön näkökulma ilmaston lämpenemiseen ja sen aiheuttamiin kriiseihin on hyvin konkreettinen. Vakuutusyhtiöt maksavat jo nyt massiivisia korvauksia tulvista, hurrikaaneista, hirmumyrskyistä, sadot tuhoavasta kuivuudesta ja jatkuvista rankkasateista. Todellinen uhka on se, että osat erittäin asutuista alueista muuttuvat elinkelvottomiksi. Jos näin käy, niin voimme kaiholla muistella Euroopan pakolaiskriisiä. Sellaisen eksoduksen eli massiivisen maastalähdön seurauksia ei osaa eikä uskalla arvioida kukaan. Mitä tehdään jos vaikka 100 miljoonaa vaeltajaa lähtee kohti uusia maisemia? Ammutaan rajalle?

Mitä sijoittajan tulisi miettiä? Omilla valinnoillaan voi vaikuttaa varmasti ympäristöön ja sen muutoksiin monella lailla. Mikrotasolla voi valita norppasähköä, asentaa aurinkopaneeleita, alkaa kasvissyöjäksi tai jättää auton ja lentokoneen pois kulkuvälineistä. En kuitenkaan ajatellut ottaa maailman parantajan hattua vaan mietin asiaa riskien minimoinnin kautta. Mandatumin ja monen kansainvälisen asiantuntijan graafien mukaan poistamalla hiilijalanjälkeä sijoituksista voidaan saavuttaa parempi tuotto, pienemmällä riskillä.

Jo nyt on nähtävissä esimerkiksi öljyjättien vaikeudet: öljyn hinta on alhaalla ja tasetta on pakko kirjata alas. Itselläkin on pieni siivu öljyn etsintään ja öljy-yhtiöitä palveleviin yhtiöihin sijoittanutta ETF:ää, ostoarvosta taitaa olla puolet jäljellä… Tuotantopuolella kannattaa sijoittaa yrityksiin, joiden energian käyttö on tehokasta ja ympäristöpolitiikka selkeää. Kuluttajat äänestävät jaloillaan ja sijoittajat / rahastoyhtiöt – kuten Mercerin edustaja kuvasi – rahoillaan.

Vastuullisuus on toki muutakin kuin ilmastonmuutoksen torjuntaa. Voidaan ottaa eettistä kantaa sulkemalla pois tiettyjä toimialoja kuten tupakka-, alkoholi- ja aseteollisuus. Voidaan sulkea pois ydinenergia, geenimanipulaatio, uhkapeli tai pornoteollisuus. Voidaan ottaa Impact Investing eli sijoittamisella vaikuttamisen näkökulma ja suosia sijoituksia puhtaaseen veteen, vihreään energiaan (tuuli, aurinko) tai jätteiden hyötykäyttöön tai päästöjen mahdollisimman tarkkaan eliminointiin.

Lähes jokaiselta toimialalta löytyy joku ”best in class” eli luokkansa priimus näissä asioissa. Varmaa on, että markkinaosuuksia ja sekä menestyjiä että häviäjiä määritellään uusilla kriteereillä. Kokonaan uusia yrityksiä ja toimialoja syntyy, vanhoja häviää unholaan. Erityisestä etf:issä löytyy ratkaisuja näihin näkökulmiin, kannattaa vain käydä tarkkaan läpi mihin etf pyrkii ja millä tavoin. Ja tietysti minkälaisin kustannuksin.

Suomessa ollaan päästy aika vähällä näiden ilmastonmuutosasioiden suhteen. Voidaan jopa sanoa että olemme ilmastomuutoksen suhteellinen voittaja. Tulvia on nähty, mutta niissäkään ei mitään uutta. Vaikutukset näkyvät lähinnä kansainvälisten direktiivien ja sopimusten kautta. Nytkin väännetään kättä EU:ssa metsäteollisuuden puunkäytön ”laskennasta” ja siitä saako suota käyttää ylipäätänsäkään ja jos saa, niin miten päästövaikutukset lasketaan. Monessa firmassa on kirjoitettu esimerkiksi autopolitiikka uusiksi. Tesla on nykyään kovempi status-symboli kuin aikoinaan räppäreiden ykkösvalinta Hummer. Kehtaakohan sellaisella joku edes ajaa enää? Talonyhtiöissä käydään kiivasta keskustelua tulevien sähköautojen latauspisteistä ja niiden kustannuksista. Uhkia ja mahdollisuuksia.

Lapsuuden ruokapöydistä tuttu uunimakkara ja sunnuntaimureke ovat jääneet kauan sitten sushi platterin, hummustahnan ja falafelien varjoon. Ei käy kateeksi ruokatalojen vetäjien haasteet. Omistajat haluaisivat myydä mahdollisimman paljon sianlihaa mutta kuluttaja etsii soijaa, kikherneitä ja nyhtökauraa. Maitoakin valmistetaan kaurasta. Wow, no cow. Tuttu kalakauppias taas esitteli hylkeiden aikaansaannokset kuhaverkoissa. Ei ole leipä leveää sielläkään.

Reilu vuosi sitten tein saman Mandatumin seminaarin jälkeen muutaman muutoksen eläkesalkussani. Siirsin panoksia MSCI World Low Carbon Leaders –indeksiin. Vuoden (12 kk) tuotto on ollut asiallinen eli 14,62 %:a kulujen jälkeen. Tänä vuonna on tosin kärsitty taalan liikkeistä ja viimeisten 6 kk tuotto on vain 1,72 %:a. Odotuksien mukaan ja johdonmukaisesti tuo on raksuttanut. Viimeiset 6 kk tosiaan taas näyttivät että ei tämäkään ole juna tai ikiliikkuja.

Morningstar on seurannut vastuullisen sijoittamisen rahastoja ja niihin virtasi vuoden 2016 kahdeksana ensimmäisenä kuukautena 2,6 miljardia euroa uutta rahaa. Koko tarkasteltavasta rahastojoukosta taas oli lähtenyt 2,6 miljardia eli ero on varsin selvä ja merkittävä. Kannattanee ainakin katsoa mitä yrityksiä nämä rahastot ovat ”syöneet” ja miettiä löytyisikö niistä helmiä omaankin salkkuun.

Salkkuliikkeitä olen tehnyt aika vähän. Kevensin Fortumia ¼ osan hintaan 17,07. Ostin Kemiraa (10,53), Tokmannia (7,13) ja Cityconia (2,19). Osinkoja saatu iShares DJ European Dividend, Citycon, iShares Core US Dividend Growth ja iShares US Oil Equipment & Services. Lisäksi osinko napsahti Coca Colalta ja kiinteistöyhtiö Klöverniltä.

Oma kovin konkreettinen näkökulma päivän ilmastonmuutokseen on se, että syksy tulee. Ei auta mikään. Sadetta piisaa, märkää, pimeää ja tuulta. Vene on viety telakalle ja mökki koko lailla talvikunnossa. On siis aika lähteä taas Etelä-Ranskaan.

En tiedä minkä verran lennosta koituu hiilidioksidipäästöjä mutta sunnuntaina heitän taas laukkuni hihnalle ja nousen koneeseen. Jonkinlainen some–paastokin on selvästi paikallaan kun tuntuu että 75 %:a päivityksistä nostaa sekä verenpainetta että v-käyrää. First World problems, sanoisi joku päivän kuumista aiheista. Eiköhän reilut 20 astetta ja Rivieran aurinko anna taas perspektiiviä ja uutta D-vitamiinia.

Palaillaan taas aurinkoisemmista maisemista.