Ansioton arvonnousu ja aliverotetut pääomatulot

Otsikko kertoo yhden tuttavani analyysin arvopaperimarkkinoista ja sijoittamisesta yleisemminkin. Kun katsoo suomalaisten ajatuksia verotuksesta ja siitä kuka yhteiskunnan viulut maksaa, kuka ei ja kenen erityisesti pitäisi maksaa, voidaan päätellä että tuttavani ei ole yksin.

Ansiottomasta arvonnoususta ja – ilmeisesti ansaitusta – arvonmenetyksestä saa sijoittaja nauttia joka päivä. Elo-syyskuussa oikeus tapahtui ja monen sijoittajan salkunarvoa rokotettiin kunnolla. Niin minunkin, mutta siitä myöhemmin.

Pääomatulojen verotus on ollut valtion agendalla jo pitkään. Periaatteena näyttää olevan, että otetaan tuolta, sinne on vielä jäänyt jotakin. Vähän numeroita ajatuksen tueksi:

Vuonna 2011 pääomatulojen yleinen verokanta oli 28 %. Vero oli sama pääomatulojen määrästä riippumatta. Kun pörssiosinkoja verotettiin 70 %:lla saadusta osingosta, tuli pörssistä saadun osingon veroprosentiksi 19,6 %.

Vuonna 2012 pääomatulojen verokanta nostettiin 30 %:iin. Samalla päätettiin, että kyllä veroprogressio pitää saada käyntiin pääomatuloissakin. Yli 50 000 euron tuloille nostettiin verokanta 32 %:iin. Pörssiosinkojen verotuksessa lähdettiin edelleen 70 %:n osalta verottamisesta eli veroksi muodostui 21 % (ja 22,4 % yli 50 000 euron osalta). Sama käytäntö säilytettiin vuonna 2013.

Vuonna 2014 yleinen verokanta pidettiin 30 %:ssa mutta progressioraja laskettiin 40 000 euroon – onhan siinäkin kapitalisti saanut jo yllin kyllin. Pörssiosinkojen osalta todettiin, että miksi verottaa 70 %:a osingosta kun 85 %:a istuu Exceliin yhtä hyvin. Pörssiosinkojen veroksi muodostui siis 25,5 % (ja 27,2 % 40 000 euron ylittävältä osalta, eli 0,85 x 0,32).

Vuonna 2015 todettiin että kyllä sitä marginaaliveron rajaa voidaan pudottaa edelleen ja laskettiin raja 30 000 euroon. Todettiin että nostetaan tuossa ”ökyrikkaiden” luokassa veroa prosentilla 33 prosenttiin. Pörssiosinkojen veroksi siis 25,5 % (ja 28,05 % 30 000 euroa ylittävältä osalta).

Vuodelle 2016 on kaavailtu marginaaliveron rajan pitämistä ennallaan 30 000 eurossa mutta veroprosentin nostoa 34 %:iin. Pörssiosingon veroksi siis 25,5 % (ja 28,9 % 30 000 euroa ylittävältä osalta).

Summa summarum, viidessä vuodessa on saatu hinattua pörssiosinkojen verotus 19,6 %:sta 25,5 %:iin alemmassa tuloluokassa ja 19,6 %:sta 28,9 %:iin yli 30 000 euroa ylittävien osinkojen osalta. Prosentuaalinen veronkorotus 30 %:a alle 30 000 euron osalta ja 47,4 %:a 30 000 euroa ylittävältä osalta. Ei ihan mitätön veronkorotus.

Sama väki on saanut nauttia myös solidaarisuusverosta. Solidaarisuusvero on 2,0 %:a verotettavasta ansiotulosta. Vuosina 2013 ja 2014 solidaarisuusveron raja oli 100 000 euroa vuodessa. Sehän on jo mahdoton tulo. Vuonna 2015 päätettiin lisätä solidaaristen määrää laskemalla raja 90 000 euroon. Kun kuvio näyttää toimivan hyvin, päätettiin vuoden 2016 osalta pudottaa raja 72 300 euroon. Nyt solidaarisia alkaakin jo löytyä aika lailla. Erityisenä bonuksena rajan laskussa on tietenkin se, että tuo ylimääräinen solidaarisuusmaksu kohdistuu aina suurempaan osaan ansiotulosta.

Solidaarisuusvero on määritelty määräaikaiseksi, mutta kovin pysyviksi nämä tuppaavat muodostuvan. Silti jaksetaan vasemmalla (ja viheriölläkin) raakkua hyvä-osaisten parempaa osallistumista talkoisiin.

Eläkeläisiä muistettiin vuonna 2013 ylimääräisellä raippaverolla. Valtiolle maksettava eläketulon lisäveroksi päätettiin 6 prosenttia siltä osin kuin eläketulo vähennettynä eläketulovähennyksen määrällä ylittää 45 000 euroa. Raippaverolle ei näy loppua. Siinä sitten ihmetellään kun sellaiset eläkeläiset, joilla on mahdollisuus, muuttavat muualle. Jonnekin missä verotus on huomattavasti keveämpää, sää suosii, elinkustannukset ovat alemmat ja muitakin elämän epäkohtia löytyy. Että kehtaavatkin.

Täällä Ranskassa ovat säät suosineet, paitsi viime viikonloppuna. Rivieralla saatiin sadetta niin, että vahingot olivat mittavat eikä henkilövahingoiltakaan vältytty. Itse olen Aix-en-Provencessa ja täällä satoi nelisen tuntia lujaa, mutta vesi jatkoi matkaansa eikä kaupungille koitunut minkäänlaista vauriota. Cannesista tuli väliaikaraporttia, korjaustoimet on saatu hyvään vauhtiin ja kongressimatkailijoiden tilanne on hallinnassa.

Kattoterassilla kelpaa opiskella ranskaa, kun aurinko paistaa ja lämpötila pysyy selkeästi 20 asteen paremmalla puolen. Talouden laskusuhdanne ei näy täällä millään lailla. Ravintolat, joita on mahdoton määrä, ovat pullollaan väkeä. Ravintoloiden hinnoittelu on kohtuullista, perheilläkin on varaa syödä ulkona useamman kerran viikossa. Kauppojen ovet käyvät ja ulostulijoilla on mukanaan ostoksia eikä pelkästään miettivä ilme, niin kuin Suomessa välillä tuntuu olevan.

Koetan ehtiä kertoa enemmän tuosta ansiottomasta arvonnoususta, tai oikeastaan sen puutteesta. Elo- ja syyskuu kirpaisivat salkkua selvästi, mutta pitkäaikaiselle sijoittajalle tässä ei ole mitään uutta. Lokakuu on taas lähtenyt liikkeelle ajatuksella ettei maailma loppunut tälläkään kertaa – saa nähdä kauanko tätä kestää.

6 kommenttia artikkeliin ”Ansioton arvonnousu ja aliverotetut pääomatulot

  1. Erinomainen kirjoitus!!! Itseäni harmittaa ihan sama asia eli tämä vasemmiston kuoro toistamassa ”hyvätuloisten pitäisi nyt myös alkaa osallistua talkoisiin”. Tuo porukka se nämä talkoot maksaa ja on maksanut jo pidemmän aikaa.

    No onneksi äänestäjät ovat antaneey tuomionsa vasemmistolle. Toivottavasti oikeisto jossain vaiheessa näitä veroja laskee.

    Tykkää

  2. Kiitos Silli.

    Niinpä – aika pysäyttävää grafiikkaa on saatavilla siitä kuka maksaa ja keneltä otetaan.
    Odotin tältä hallitukselta veroprogression tiukentumisen pysäyttämistä, mutta kun maan talous on siinä jamassa kun on, on eväät vähissä. Ehkä tämä vielä joskus kääntyy, mutta kuten jenkit sanovat ”don’t hold your breath”.

    Tykkää

  3. Olisiko ollut relevanttia mainita, että samalla yhteisöveroa alennettiin miltei miljardilla eurolla ja EU-maiden keskitason alapuolelle? Vai pomitaanko tarinasta vain ne palaset, jotka sopivat omaan agendaan.

    Tykkää

    1. Miika, kiitos kommentista.

      Omaa ”agendaa” ei ole.

      Yhteisövero on toki maksettava ensin ennen kuin päästään osingonjakoon.
      Tämä unohtuu monelta jotka pitävät pääomavero matalina. Osinonjako kun ei
      ole verovähennyskelpoinen kulu kuten esimerkiksi palkka.

      Järjestelmä on mahdollista laskea auki, jos a) tunnetaan yrityksen pääomarakenne eli millä verokannalla pääomaa on kulloinkin
      kerrytetty yritykseen ennen osingon maksua. Fifo -menetelmällä verovertailussa pitäisi laskea
      ensin yrityksen maksamat verot (ja veroprosentti) ajalta ennen veromuutosta. Samalla pitäisi avata yrityksen verotukseen
      tehdyt muut muutokset ja niiden vaikutus – esimerkiksi poistot ja niiden kohtelu.

      Mutta kyllä, yritysverotusta on Suomessa pyritty keventämään –
      ei toki osingonsaajaa ajatellen vaan investointien houkuttelemiseksi.

      Tykkää

    1. En ole lähtenyt tässä artikkelissa arvioimaan eri maiden verojärjestelmiä sen tarkemmin.
      Ranskan osalta voin todeta, että täällä on moni vero Suomea alhaisempi, muun muuassa henkilöverotuksessa
      pariskuntaa kohdellaan yhtenä verosubjektina eii progressiota saadaan sitä kautta alas. Arvonlisävero on
      tietyissä palveluissa hyvin kilpailukykyinen, yleinen hintataso osiltaan edullinen osiltaan Suomen tasoa.
      Perintöverotuksessa on hyviä kohtia.

      Tämä (ja muiden maiden tarjoamat mahdollisuudet) on hyvä aihe, katsotaan jos niihin palataan myöhemmin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.